Oilin hautajaiset & Linnan juhlat
Uimahallireissun jälkeen Oilille iski viheliäisen sitkeä flunssa, joka ajoi vanhuksen vuodelepoon useammaksi päiväksi kovan kuumeen vuoksi. simssiliini oli huolissaan kissan voinnista ja vei tämän Eläinlääkäriin tarkastettavaksi, mutta Kuiku vakuutteli flunssan olevan varsin tavanomainen vaiva iäkkäämmillä kissoilla joka talvi, eikä tohtori määrännyt kissaa jatkotutkimuksiin. Oilin terveelliset elintavat ja yleisen hyväkuntoisuuden huomioon ottaen yhtäkkinen rankka sairastelu tuntui Oilin perheen mielestä kyllä varsin epäilyttävältä, mutta he päättivät luottaa lääkärin sanaan. Kuume laski lopulta, mutta Oilin olo oli vielä viikon sairastelunkin jälkeen vähän tukala. Eräänä yönä Stiina havahtui ilman syytä hereille, aivan kuin jokin olisi tarkoituksella keskeyttänyt hänen unensa. Stiina katseli ympärilleen hämärässä huoneessa. Quz koisi kopassaan, Ruu makoili tummana könttinä simssiliinin jalkojen päällä ja Oili nukkui vakiopaikallaan vaalanpunasella nojatuolillaan. Yhtäkkiä Oilin makuupaikalta kuulunut äänekäs tuhina alkoi muutta katkonaisemmaksi, aivan kuin vanhus ei saisi henkeä! Stiina säntäsi sisarensa vierelle ja tökki Oilin hereille. Valkea kissa räpytteli väsyneitä silmiään hämärässä huoneessa. "Huh, luulin jo hetken aikaa että lakkaat hengittämästä", Stiina supatti siskolleen hiljaisella äänellä jottei herättäisi muita nukkujia. Oili makasi paikoillaan ja tuijotti edessään olevaan tyhjyyteen raukea ilme kasvoillaan. "Minun aikani tulee pian täyteen", Oili sanoi käheästi. Stiinan kurkkua alkoi kuristaa ja kyyneleet pyrkivät silmiin. "Ä-älä puhu tuollaista. Sinä paranet ja sitten kaikki on taas hyvin", Stiina vakuutteli puristaen sisarensa toista etutassua. "Kuolema on väistämätön asia. Olen jo nähnyt tämän elämän ja olen valmis kohtaamaan kumppanini Pontsun tuonelassa", Oili puhui hitaasti. Siskon sanat saivat Stiinan puhkeamaan kyyneliin, ja tämä painoi päänsä Oilin kylkeä vasten rutistaen tätä lujaa. "Stiina... lupaa minulle ettet enää peittele tunteitasi. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi", Oili kuiskasi viimeisiksi sanoikseen ennen kuin hänen ruumiinsa veltostui ja hengitys lakkasi. Stiina istui sisarensa vierellä nyyhkyttäen lohduttomasti.
Pari päivää myöhemmin...
Itsenäisyyspäivänä olevat Linnan juhlat olivat aiheuttaneet ruuhkan hoitolan kylpyhuoneessa juhliin valmistautuvien kissojen ja hoitajien pyrkiessä heti aamusta yhtä aikaa pesulle ja siistiytymään. Jotta kaikki ehtisivät laittautumaan täytyi kylppärivuoroja vähän jakaa, ja simssiliinin kanssa kylppärissä oli samanaikaisesti Patukka kissoineen. "Laitetaanko kissoille yhteinen kylpyvesi?" Patukka kysäisi simssiliinin nyökkäillessä vähän poissaolevana. Patukka avasi hanan, jolloin amme alkoi hiljalleen täyttyä vedellä. "Minä ja kissani olemme pahoillamme kokemastanne menetyksestä, otan osaa", Patukka sanoi ja katsoi ammeen toisella puolella seisovaa simssiliiniä. "Kiitos", simssiliini yritti hymyillä, mutta suupielet kohosivat vain epämääiseen irvistykseen. Päivät Oilin kuoleman jälkeen olivat tuntuneet matelevan hitaasti, eikä tunnelma simssiliinin ja tämän kissojen keskuudessa ollut luonollisesti mikään hilpein. Pitikin sen itsenäisyyspäivän tulla juuri nyt kun simssiliini ei ollut yhtään sosiaalisella saati juhlatuulella, mutta hoitolan ylläpitäjänä hänen velvollisuutensa oli olla edustamassa Mouruposkea tässä tapahtumassa. simssiliinin apaattisiin kissoihin verratessa Patukan kisut olivat huomattavasti reippaamalla mielellä, eihän noin pienien edes pitäisi joutua murehtimaan mistään. Melodee kurkki uteliaana ammeen reunan yli ja Cara pomppi hoitajansa jaloissa kysellen onko heillä kylpyvaahtoa. "Meillä on", Quz lausahti ja kaivoi pesusettistään vaaleanpunaisen kylpyvaahtopurnukan. Patukka nappasi kissan heittämän kylpyvaahdon ja lorautti sitä ammeeseen. "Laita lisää, kuplia tarvitaan enemmän!" Cara vaati. "Ei me nyt voida käyttää toisten aineita loppuun", Patukka hyssytteli. "Antaa mennä vaan, saahan marketista lisää", Quz lausahti, jolloin Melodee nappasi purnukan hoitajansa kädestä ja purskautti koko pullollisen ammeeseen. Kun kylpyvesi oli valmis pulahtivat kissat ammeeseen yksi toisensa jälkeen, ja simssiliini ja Patukka alkoivat pestä hoidokkejaan. "Älä koske, osaan kyllä itse", Quz murahti simssiliinin yrittäessä hieroa kissan turkkiin shampoota. Quz oli vähän vihainen simssiliinille, sillä tämä ei voinut käsittää miten simssiliini saattoi mennä mieluummin Linnan juhliin kuin oman kissansa hautajaisiin, aivan kuin Oili ei olisi merkannut mitään hoitajalleen. "Quz, ymmärrän että sinua harmittaa. Jospa lykkäisimme hautajaisia parilla päivällä, niin voisimme sitten olla kaikki paikalla", simssiliini yritti sovitella. "Oilin hautajaiset ovat tänään, piste. Siirrä sinä niitä treffejäsi presidentin kanssa", Quz tuhahti. "Ei itsenäisyyspäivän Linnan juhlia voi niin vaan siirtää", Ruu huomautti. "Tietysti sinä olet simssiliinin puolella kun olet itsekin menossa hänen mukana vain juhlimaan! Te ette ymmärrä miltä äidin menettäminen tuntuu!" Quz parkaisi ja upotti sen jälkeen päänsä kylpyvaahdon uumeniin. Patukka huuhteli kissojaan suihkun alla vaitonaisena ja kuunteli hivenen vaivaantuneena simssiliinin porukan keskustelua. Saatuaan pestyä itsensä Ruu tuli auttamaan Patukkaa pentujen kanssa. Quz oli toiminut kohtuuttomasti väittäessään ettei Ruu muka ymmärtäisi, sillä hänet oli pienenä adoptioon joutuessa erotettu äidistä ja isästä. Sentään Mayu ja Nugetti olivat vielä elossa, mutta Ruu ei saanut kasvaa ja viettää lapsuuttaan vanhempiensa hoivissa. Onneksi pentujen parissa puuhastellessa Ruun mieliala kohosi nopeasti. Hän ei malttanut odottaa aikuisuutta ja sitä että pääsisi kaitsemaan omaa pentuettaan. Quzin ja Ruun peseytyessä itsenäisesti simssiliini keskittyi Stiinaan. Oranssi kissa oli ollut Oilin kuolemasta lähtien hyvin apealla mielellä, varmaankin koska sisko oli kuollut hänen käsivarsilleen. Välillä Stiina saatoi vain istua hiljaa paikallaan eikä varmaan olisi muistanut syödä, nukkua tai tehdä mitään muitakaan toimenpiteitä ellei joku katsonut hänen peräänsä. Aivan kuin Oilin poismeno olisi vienyt mukanaan Stiinan elämänhalun ja toimintakyvyt. "Höh, olisin halunnut vielä leikkiä vaahdossa", Cara suri kun vaahdot valuivat kylpyveden mukana viemäriin. "Varmasti, mutta nyt on peseydyttävä pikaisesti, jotta muutkin pääsevät käyttämään kylppäriä", Ruu selitti pennuille kissojen kuivatellessa itseään pyyhkeisiin pesun jäljiltä. "Hoidetaan loput siistiytymiset omassa huoneessa", simssiliini sanoi kissoille kylppärin ovelta kuuluessa napakas koputus seuraavan kylpyseurueen pyrkiessä jo sisään.
Kun kolmikon turkit olivat kuivuneet simssiliini harjasi kaikki kissat. "Au!" Quz kiljaisi kamman osuessa jälleen yhteen takkuun. "Sori, yritän olla huolellisempi", simssiliini lupasi ja alkoi selvittää turkissa olevaa karvakasaa. Kun Quz ei katsonut simssiliini siveli kammalle turkinkiillotusainetta, joka levisi harjatessa ympäri turkkia. simssiliini teki sen salaa, sillä hän ei uskonut Quzin poikana ymmärtävän turkin kiiltelyn hienoutta toisin kuin tytöt, jotka olivat oikein pyytäneet simssiliinin lisäävän ainetta heidän turkkiinsa harjauksen yhteydessä. Ruu oli löytänyt Oilin vanhojen meikkien joukosta purkillisen sinistä kynsilakkaa, ja itsenäisyyspäivän kunniaksi kisu päätti laittaa kynsiinsä väriä, vaikka normaalisti moiset kauneushömpät eivät tätä kissaa kiinnostaneetkaan. Stiina auttoi Ruuta kynsien lakkaamisessa, ja mustan kisun lookin kruunasi sininen kukkasormus. Ruu silmäili sormessaan olevaa helyä mietteliäänä. Ainakaan toistaiseksi he eivät olleet Quzin kanssa suunnitelleet seurustelunsa virallistamista avioliiton merkeissä, mutta Ruun puolesta mahdolliset tulevat pennut voisivat ainakin ottaa Quzin sukunimen. "Mitäs tykkäät?" Ruu kysäisi pyörähdettyään poikaystävänsä edessä. "Ihan kivalta näyttää", Quz mutisi simssiliinin kiskaistua tätä karvoista merkiksi siitä että tämän pitäisi sanoa jotain. "Näytät hienolta, sininen pukee sinua hyvin", simssiliini kehaisi. simssiliini vilkaisi vaitonaista Stiinaa ja kysyi haluaisiko tämä laittautua jotenkin erityisesti päivää varten, mutta kissa pudisteli päätään. Pian kello oli jo sen verran paljon että Linnan juhliin lähtevien oli aika kokoontua lähtöä varten pihalle. Stiina ja Quz saapuivat ulos hyvästelemään huonetovereitaan. "Koitahan pärjäillä! Jäisin muuten sinun tueksesi, mutta ei tuota simssiliiniä voi täysin hylätä", Ruu sanoi ja halasi Quzia pitkään. Poikakin kiersi tassunsa tyttöystävänsä ympärille, joskin hivenen vastahakoisesti. Täyteen ahdetun pikkubussin huristaessa pois hoitolan pihalta Quz ja Stiina vilkaisivat toisiaan, ja kumpikin tiesi sanomattakin mitä seuraavaksi olisi edessä.
Vesisade oli sulattanut viimeisetkin lumenrippeet maasta, ja joulukuinen luonto näytti ankeammalta kuin koskaan. Joka paikassa oli vain märkää ja kuraista. Hautausmaan kaikki kukkaistutukset olivat muiden kasvien tapaan talvehtimassa, mutta sentään haudoille sytytetyt kynttilät saivat näystä vähän tunnelmallisemman hiljalleen hämärtyvässä illassa. Stiina istui yhä sisarensa haudan edustalla, vaikka muut hautajaisvieraat olivat lähteneet jo kotiin. Hautajaisissa paikalla olivat olleet vain lähiomaiset, eli Quz sekä Oilin ja Stiinan adoptiossa majaileva äiti Pia. Eipä hoitolaan ollut juuri väkeä jäänytkään, sillä suurin osa oli lähtenyt tapaamaan herra presidenttiä Linnan juhliin. Stiina ei voinut olla hymähtämättä miettiessään että Oili olisi rakastanut sitä tapahtumaa: Kerrankin hän olisi saanut tälläytyä oikein sydämensä kyllyydestä ja viettää hienon illan ylevillä kesteillä. Stiina katsoi haudalla oleva kynttilöitä ja enkelikoristetta, jotka he olivat aiemmin hautajaisten aikana asettaneet Oilin hautaa koristamaan. Stiina oli myös painottanut kirkon työntekijöille useampaankin kertaan, että keväällä haudalle tulisi sitten istuttaa vihreitä versoja. Ehkä hän oli ollut jankkauksineen vähän ärsyttävä, mutta Stiina halusi vain parasta Oilille. Hautajaismenot eivät olleet kestäneet kovin kauaa. Aluksi pappi oli pitänyt kauniin muistelupuheen, minkä jälkeen kirkon työntekijä oli auttanut Quzia kantamaan Oilin arkun Maukulaisten suvun hautapaikalle. Arkku laskettiin Pontsun hautapaikan viereen valmiiksi kaivettuun pieneen syvennökseen, ja Stiina, Pia ja Quz olivat seuranneet vaitonaisina miten arkku katosi multapeitteen alle. Pia oli nyyhkyttänyt miten väärin oli joutua hautaamaan omaa lastaan, mutta Quz sai pidettyä itsensä olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin koossa, ja hän lausui äitiään varten kirjoittamansa muistorunon ilman että hänen äänensä oli värähtänyt kertaakaan. Stiina sen sijaan oli romahtanut siskonsa haudan eteen polvilleen. Oilin lähtö oli jättänyt hänen sydämeensä aukon, aivan kuin puolet siitä puuttuisi. Kaksoset olivat tehneet kehdosta asti kaiken yhdessä, ja nyt Stiinasta tuntui ettei hän voisi mitenkään jatkaa yksin eteenpäin. "Eiköhän meidän ole aika lähteä", Pia oli lopulta kehottanut asettaessaan etutassunsa Stiinan olkapäälle, mutta oranssi kissa oli ilmoittanut jäävänsä haudalle vielä hetkeksi. Ja siinä Stiina istui vieläkin. Kisun katse hakeutui ties kuinka monennen kerran Oilin hautakiveen, jonka muistokirjoitukseen oli raapustettu yhden Neljän Ruusun kappaleen sanoituksia. Stiina oli perehtynyt yhtyeen tuotantoon simssiliinin kautta kaksikon miettiessä hautakiveen sopivaa muistelubiisiä, ja lopulta he olivat päätyneet Eutanasia-kappaleeseen. Vaikka Oililla oli ollut elämänilo kohdillaan ymmärsi Stiina nyt, että hänen siskonsa oli jo jonkin aikaa odottanut kuolemaa päästäkseen kohtaamaan jälleen tosirakkautensa kohteen Pontsun. Stiina oli löytänyt hautajaisiin soveltuvien tuntemusten lisäksi yhteyttä erääseen toiseenkin Neljän Ruusun kappaleeseen. "En voi" toi mieleen Stiinan tukahduttamat tunteet Espiquea kohtaan:
"Se tekee kipeää,
niin monta kertaa olen joutunut kärsimään
Rakkaus vie mukanaan,
taivaasta helvettiin se taas mua houkuttaa
Mä en voi, mä en voi
Se saattaisi mua satuttaa
Mä en voi, mä en voi
Enkä mahda mitään"
Samassa Stiina kuuli takaansa rasahduksen, ja tyttö kääntyi ympäri salamannopeasti. Stiina yllättyin nähdessään Espiquen lähestyvän häntä. "H-hei. Arvelinkin että olisit täällä. Tai siis, ennen Linnan juhliin lähtemistä Galaxy vinkkasi lukeneensa joidenkin ajatuksia, joista selvisi ettet sinä olekaan lähdössä mukaan tapahtumaan, ja sitten Hipsuli tuli puhumaan jotain että hänen tuntosarveaan kihelmöi lupaavasti, tänä iltana tulee kuulemma syttymään useampikin romanssi. En siis tarkoita että meidän välillämme välttämättä niin kävisi, öhöhm... No kuitenkin, kävin huoneellasi, ja Quz kertoi sinun olevan hautausmaalla. En siis oikeastaan arvannut, mutta tämän tapahtumaketjun kautta löysin sinut viimein. Minulla olisi asiaa", Espique päätti sekavan selityksensä. Stiina kohottautui ylös ja otti pari askelta lähemmäs poikakissaa. En voi -kappaleen sanoitukset pyörivät yhä hänen päässään, mutta samaan aikaan hän muisti Oilin kuolinvuoteella jakaman neuvon, ja tiesi heti mitä aikoisi sanoa seuraavaksi. Stiina avasi suunsa puhuakseen, mutta Espique keskeytti hänet painamalla hellästi tassunsa tytön suun eteen. "Ennen kuin sanot mitään, anna minun puhua. Stiina, sinä ja minä... Uskon että meidän välillämme on jotain erityistä. Olen miettinyt sinua jo jonkin aikaa ja ymmärtänyt, etten voi enää toimia tunteideni vastaisesti. Välillämme on ollut ylä- ja alamäkiä, ja niitä tulee olemaan jatkossakin, koska suhteet ovat monimutkaisia, mutta sinun vuoksesi olen valmis ottamaan askeleen tuntemattomaan, heittäytymään tunteideni vietäväksi. Sinun tarvitsee vain antaa minulle vielä yksi mahdollisuus, niin lupaan todistaa että saavutamme yhdessä jotain kaunista", Espique lausui. "Hassua, aion sanoa sinulle ihan samat asiat", Stiina hymähti saatuaan vihdoin puheenvuoron. "Todellako? Sinulle siis kävisi että alkaisimme seurustella?" Espique varmisti. "Kyllä, olen valmis", Stiina huudahti onnellisena ja syöksyi halaamaan poikaa. Espique veti Stiinan tiukkaan halaukseen. Hän ei aikoisi päästää Stiinasta irti nyt kun oli viimein saanut tämän lähelleen. "Sinähän olet aivan märkä, eiköhän palata hoitolalle", Espique ehdotti, ja Stiina antoi pojan taluttaa itsensä pois hautausmaalta. Espiquen tunnustuksen jälkeen Stiinasta tuntui että Oilin poismenon aiheuttama tyhjyyden ja onnettomuuden tunne oli täyttynyt jälleen elämänilolla nyt kun Espique oli hänen rinnallaan.
Hoitolalle palattuaan Stiina kutsui Espiquen luokseen seuraamaan Linnan juhlia telkkarista. Vaikka he eivät päässeetkään muiden mukaan täytyisi menoa ehdottomasti seurata TV-ruudun välityksellä! Saapuessaan huoneelleen Quz oli kaksikkoa vastassa ison pitsalautasen kanssa. "Arvelinkin että tulisitte takaisin yhdessä, joten lämmitin meille pitsaa", Quz tiedotti. Stiina ja Espique tuijottivat keltaraidallista kissaa kummissaan, mistä tämä oli muka voinut aavistaa heidän paluunsa? "Älkää nyt näyttäkö noin yllättyneiltä! Ette ehkä ole tiedostaneet, mutta kaikille on ollut jo kauan aikaa ilmiselvää että teistä tulee pari. Teillä itsellänne taisi vain kestää pisimpään ymmärtää asia", Quz hymähti ja ojensi tassuissaan kannattelemaansa pitsalautasta lähemmäksi kaksikkoa. Stiina ja Espique katsahtivat toisiaan hymyillen ja nappasivat pitsasiivut tassuihinsa. Tuntiessaan ruuan herkullisen tuoksun sieraimissaan Stiina vasta ymmärsi miten nälkäinen oli, sillä hän ei ollut syönyt koko päivänä mitään! Oranssi kisu ei malttanut edes istua alas vaan hotki heti puolet viipaleestaan kolmikon kävellessä telkkarin ääreen sohvalle, minne Quz oli kerännyt valmiiksi kaikkea muutakin naposteltavaa. Pitsan lisäksi tarjolla oli hampurilaisia, leivoksia ja sekalainen kokoelma erilaisia juomia. Stiina tiesi siskonsa kääntyvän haudassaan jos tämä tietäisi miten epäterveellisesti he nyt aikoivat syödä, mutta juuri sillä hetkellä Stiina ei antanut Oilin tai omatunnon pilata herkutteluhetkeään, ja ensimmäisen pitsaviipaleen kadottua kisun massuun Stiina nappasi itselleen uuden siivun ja toiseen tassuun ison hampurilaisen. "Hei, jätä meille muillekin jotain", Quz huomautti ja heittäytyi istumaan sohvatyynyjen väliin ryystäessään violetinväristä mehua keltaisen herkutuksen kera. Stiina ja Espique käpertyivät sohvalle vieretysten, ja huolehtivainen Espique halusi varmistaa ettei sateessa kastunut ja kylmettynyt Stiina vilustuisi, joten hän kiersi tytön ympärille viltin lämmikkeeksi. Stiina painautui onnellisena Espiquen kylkeä vasten ja kehräsi tuskin kuuluvasti, mutta poika tunsi pienen hyrinän ihollaan ja alkoi kehrätä samaan tahtiin. Linnan juhlien kättelyt etenivät telkkarissa: Ensin vastaanotettiin sotaveteraanit, sen jälkeen tuli urheilijoita ja muita merkittäviä henkilöitä, ja juontajilla oli jokaisesta jotakin kommentoitavaa. Mouruposkilaiset olivat todennäköisesti jossain aivan jonon hännillä, joten he tuskin ilmestyivät TV-ruutuun vielä tuntiin. Syötyään tarpeeksi Quz laski varovaisesti tyhjän juomalasin lattialle ja pyyhki vatsakarvojensa sekaan tippuneet herkutuksen muruset pois päältään. Kissanuorukaisen mielenkiinto alkoi lipua pois telkkarissa näkyvistä tuntemattomista ihmisjulkkiksista eikä Quz voinut olla vilkuilematta toisiinsa liimautuneita rakastavaisia. Quz huokaisi raskaasti, hänkin olisi päivän koettelemusten jälkeen tykännyt olla mielellään kumppaninsa vierellä, mutta valitettavasti Ruu olisi poissa koko illan. Lisäksi Quzia harmitti hänen aiempi tokaisunsa Ruulle. Vaikka hänellä itsellään oli kurja olo ei se oikeuta tiuskimaan muille, joten Quz olisi anteeksipyynnön velkaa tyttöystävälleen.
Ovelta kuuluva reipas koputus sai keltakirjavan kissan havahtumaan ajatuksistaan, ja kun uusi pariskunta ei näyttänyt reagoivan koputukseen jäi vieraan vastaanottaminen Quzin harteille. Poika kipaisi ovelle ja yllättyi nähdessään edessään Kinuskin. "Mitä sinä täällä teet? Ymmärsin että teidän porukat lähti muiden tapaan Linnan juhliin", Quz huomautti. "Itse asiassa Odessa jätti pienimmät pennut hoitolalle, ja minäkin ehdin jo pitkästyä, joten pyysin Rexia teleporttaamaan minut takaisin", tyttökissa selitti ennen kuin hänen ilmeensä vakavoitui. "Kuulin mitä äidillesi tapahtui, otan osaa", Kinuski lausui ja halasi Quzia. Poika hautasi kuononsa Kinuskin niskakarvojen sekaan ja rutisti tiukasti takaisin. Juuri tätä hän nyt tarvitsi, ystävän tukea ja läsnäoloa. Quzin mieleen alkoi vyöryä muistoja kaverusten pentuajoilta. He olivat olleet pienestä pitäen hyviä ystäviä, mutta viime kuukausina kaksikko ei ollut juuri viettänyt aikaa yhdessä Quzin keskityttyä bändi- ja kiertuejuttuihinsa, ja Kinuski oli puolestaan ollut kiireinen koulun kanssa. Vaikka he olivatkin nähneet toisensa viimeksi pentuina tuntui nyt jälleennäkemisen hetkellä etteivät he olisi koskaan erossa olleetkaan. Kissojen erkaannuttua halista Quz seisahtui hetkeksi katselemaan Kinuskia päästä varpaisiin. He olivat samanikäisiä, ja Kinuskista oli kasvanut viehättävä täysikasvuisuuden kynnyksellä oleva tyttökissa, jonka päälaella ja selässä oleva haalean ruskea karvapeite laskeutui kissan nimen mukaisesti kuin kinuskikuorrute kakun päälle. "Mietittiin Avan ja Marjan kanssa jos haluaisit tulla meidän kanssa katsomaan Linnan juhlia. Hakkeroitiin Odessan läppäri ja saatiin ohjelma näkymään sieltä", Kinuski selitti. "Voisihan se olla kivaa. En tosin tiedä olenko parasta seuraa juuri nyt", Quz lausahti. "Älä murehdi, minä pidän huolen siitä että viihdyt", Kinuski virnisti. Quz huikkasi sohvakuhertelijoille lähdöstään, vaikka nämä tuskin kiinnittäisivät hänen poissaoloonsa mitään huomiota muutenkaan. Odessan huoneella Kinuski esitteli nopeasti Quzin ja pennut toisilleen. "Oletko sinä Kinuskin poikaystävä?" Ava kysyi heleällä äänellä. "Hyi, älä puhu ällöjä", Marja kivahti näyttäen kieltään. Kinuski ja Quz naurahtivat pentujen keskustelulle ennen kuin seisahtuivat tuijottamaan toisiaan silmiin. Kinuski käänsi nopeasti päänsä pois punan levitessä hänen poskilleen. Myös Quz oli tuntenut jotain tuon katsekontaktin aikana ja häkeltyi hieman. Toki Kinuski oli mukava, mutta Quz seurusteli jo Ruun kanssa... Kinuski kaappasi kummatkin pennut kainaloonsa ja pörrötti näiden päitä leikkisästi. Päästessään vapaiksi Kinuskin otteesta Marja ja Ava hyökkäsivät yhteisvoimin isomman kissan kimppuun ja alkoivat kutittaa tätä saatuaan Kinuskin kaadettua lattialle. "Quz, pelasta minut!" Kinuski sai huudettua kikatuksen lomasta, ja hetkessä myös Quz oli liittynyt mukaan leikkimieliseen kutituspainitappeluun. Toisten positiivisuus tarttui nopeasti Quziinkin, ekä poika voinut kuin ihmetellä miten Kinuski jaksoikin olla aina niin pirteä ja hyvällä tavalla seko! Leikki keskeytyi kuin seinään Linnan juhlien lähetyksen seuraavan kuulutuksen kajahtaessa ilmoille: "Seuraavaksi presidenttiä saapuu tervehtimään Mouruposken kissahoitolasta saapuneet hoitajat erikoisten puhuvien kissojensa kanssa! Tässä presidenttiä kättelee hoitolan nykyinen ylläpitäjä, simzilini." Kaikki kissat remahtivat nauruun, juontaja oli lausunut simssiliinin nimen väärin!
Sitten kerronta siirtyy Linnan juhliin:
simssiliini oli yllättynyt selvittyään minibussin kuljetuksesta. Se oli ihmettelemisen arvoinen saavutus useammastakin syystä: 1. simssiliini ei ollut koskaan aiemmin ajanut liikenteen seassa henkilöautoa suuremmalla ajoneuvolla. 2. simssiniini ei ollut koskaan aiemmin ajanut autolla ruuhkaisella pääkaupunkiseudulla. 3. simssiliini on mestari eksymään ajellessaan tuntemattomilla seuduilla. 4. Meno bussissa oli ollut varsin kaoottista matkan ajan; milloin joku kysyi koska ollaan perillä tai valitteli vessahädästä tai pahoinvoinnista. Paria punaisia päin ajamista, vilkun käytön unohtamista ja bussin sammuttamista keskelle risteystä lukuunottamatta reissu oli kuitenkin sujunut hyvin. "Jarno, tules jo sieltä", Noora huhuilu bussin ovella. Syystä x Noora oli alkanut kutsua simssiliiniä Jarnoksi, ja kummasti siihen alkoi jo sopeutua. Kaikki muut hoitajat kissoineen olivat ehtineet jo ulostua bussista sillä välin kun simssiliini oli itsekseen iloinnut onnistuneesta ajosuorituksestaan. "Juuh, tullaan", simssiliini ilmoitti ja poistui kuljettajan paikalta lukiten bussin ovet. Niin kissat kuin hoitajatkin vilkuilivat uteliaina mahtipontista ja ylvästä Presidentinlinnaa ulkopäin, ja tuntui vaikealta käsittää sitä ajatusta että he pääsisivät pian muiden kutsuvieraiden mukana sisälle! Koska alienkissoilla ei ollut virallisia omistajia jaettiin osalle hoitajista vahdittavaksi omien kissojen lisäksi myös yksi alien, ja Rex tuli simssiliinin vastuulle. "On kyllä tylsät juhlat", Rex haukotteli. "Juhlat eivät ole vielä alkaneet, me jonotetaan vasta sisällepääsyä", Ruu selvensi. "Mitä suotta odottelemaan, minä voisin teleportata meidät suoraan sisälle", Rex ilmoitti, mutta simssiliini selitti että heidän täytyisi tervehtiä presidenttiä. Jonon edetessä ja oman kättelyvuoron lähestyessä simssiliiniä alkoi jännittää valtavasti. Mitä jos hän mokaisi jotenkin ja pilaisi Mouruposken maineen? "Enää pari tyyppiä on meidän edessä, sitten päästään kättelemään presidenttiä!" simssiliini supatti kissoille jännittyneenä. "Mitä se kättely tarkoittaa?" Rex kysyi. Ilmeisesti Marsissa ei tunnettu moista tervehtimismuotoa. "Ojennat vain presidentille tassusi", simssiliini sihahti takanaan seisovalle punaiselle kissalle ja otti sitten askeleen eteenpäin oman kättelyvuoronsa koittaessa. Presidentti Sauli Niinistö puristi simssiliinin kättä napakasti ja mainitsi jotain siitä miten puhuvat kissat kuvastivat hyvin tämän vuoden Linnan juhlien teemaa, joka on tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu. Keskustella nämä katit totta vie osaavat! simssiliini ei ollut odottanut saavansa moista tervetulopuhetta itse herra presidentiltä, ja hän ei osannut muuta kuin nyökkäillä hämillään Niinistön puheille. Siirtyessään kättelemään presidentin puolisoa simssiliini vilkaisi miten Rex pärjäsi, ja kauhukseen simssiliini tajusi punaisen kissan ojentaneen Saulille toisen takatassunsa etutassun sijaan. "Voi ei, voi ei, nyt meidät heitetään varmaan pihalle!" simssiliini hätääntyi. Olisi pitänyt järjestää kissoja varten joku käytöstapakurssi etukäteen... Presidentti kuitenkin vain naurahti hupsulle kissalle ja tuntui enemmän kiinnittävän huomiota tämän erikoiseen turkin väriin. Ruu suoriutui kättelyistä onneksi paremmin, ja kissaneiti muisti jopa niiata! simssiliini seurasi sivusta miten muiden mourulaisten kättelyt sujuivat, ja mitään suurempia mokia ei onneksi käynyt, mitä nyt jotkut tervehtivät presidenttiä vähemmän virallisesti kutsumalla tätä "pressaksi" tai "Saleksi", ja yksi poikakissa niiasi vahingossa kumartamisen sijaan. Onneksi Niinistö tuntui ottavan nämä kissojen pienet säädöt enemmän tai vähemmän huumorilla, mutta tuskin luvassa olisi enää toista kutsua Linnan juhliin.
Kättelystä selvittyään mouruposkilaiset suuntasivat kulkunsa juhlasaliin, jonka tarjoilupöydät notkuivat erilaisia herkkuja. Moni olikin nälkäinen bussimatkan ja pitkän jonottamisen jäljiltä, joten porukka lähti keräämään ruokaa lautasilleen. simssiliini säntäsi heti makeiden kakkujen ja keksien pariin, kun taas kissat viihtyivät lihaisempien annoksien luona. Pöytään mennessä simssiliini tajusi hukanneensa Rexin jonnekin, paraskin kissavahti! "Älä nyt lautanen kädessä lähde Rexiä etsimään, kaadat vielä ruuat jonkun juhlapuvulle tuolla väenpaljoudessa", Ruu järkeili. "Niin, kyllä se Rex jostain lopulta ilmaantuu", Hipsuli huomautti rohkaisevasti. simssiliini ei ollut niinkään varma Rexin pärjäämisestä, mutta toisaalta hänen lautasellaan oleva kakkupala oli sen verran kutsuva että simssiliini päätti suosiolla lykätä Rexin etsintöjä. Ruu hakeutui ruokailemaan Kirsikan kissojen seuraan, ja jutustelu pyöri aiemman uimahallireissun sekä Ruun ja Tuhkan hassun värkkäilykerhon vetäjän ympärillä. Ruu oli innoissaan saamistaan uusista ystävistä, ja hänestä tuntui että ensimmäistä kertaa adoptiosta pääsyn jälkeen hänen elämänsä oli nousemassa uuteen kukoistukseen! "Sääli ettei Quz päässyt tulemaan. Miten hän on jaksellut?" Tuhka kysäisi mustien kissojen jäätyä kahden kesken toisten riennettyä santsikierrokselle tai tanssilattialle. "Suoraan sanottuna ei kovin hyvin", Ruu huokaisi muistellen Quzin aamuista käytöstä. "Haluaisin auttaa häntä, mutta tuntuu että Quz käsittää hyväksi tarkoitetut sanani vain väärin", Ruu avautui. "Kaikki käsittelevät surua eri tavoilla. Joskus voi olla ettei edes kaivata apua ja halutaan surra yksin, mutta sinulla on oikeus osoittaa myötätuntoa kumppaniasi kohtaan. Quz ymmärtää vielä että teet sen hänen vuokseen", Tuhka selitti. Ruu katsahti poikaa hymyillen, mukavaa kun joku ymmärsi hänen näkökulmaansa. "Mennäänkö tanssimaan?" Ruu ehdotti, jolloin Tuhka otti kiinni tytön tarjoamasta etutassusta ja johdatti tämän tanssilattialle. Kissat saivat vähän improvisoida väistellessään ihmisten jalkoja, mutta se oli ihan hauskaa! Kesken tanssin pyörteiden Ruu vastaanotti Galaxyltä telepaattisen viestin, jossa galaksikisu ilmoitti varaavansa Tuhkan seuraavan kappaleen ajaksi. Menetettyään tanssiparinsa Ruu ei voinut olla vilkuilematta miten rakastuneesti Galaxy ja Tuhka katselivat toisiaan. Toisten onni sai hänet kaipaamaan hetkeksi aikaa omaa kumppaniaan, mutta pian Ruu lähti metsästämään itselleen uutta poikakissaa tanssipariksi.
simssiliini oli juuri niellyt viimeisen lusikallisen kakkupalastaan kun Rex yllättäen teleporttasi hänen viereensä ja huudahti reippaan tervehdyksen. simssiliini avasi suunsa valmiina luennoimaan luvattomasta karkailusta, mutta puheen sijasta hänen suustaan pääsi äänekäs röyhtäys. "Uu, onko röyhtäily täälläpäin joku perinteinen tervehdysmenetelmä vähän niin kuin se outo kättely? Siistiä", Rex innostui ja kipitti saman tien röyhtäilemään tuntemattomien ihmisten eteen. "Rex, ei! Sinä ymmärsit väärin, lopeta heti!" simssiliini kiljaisi ja lähti juoksemaan kissan perään. Liikkuminen siinä väenpaljoudessa ei käynyt simssiliiniltä yhtä ketterästi kuin pienikokoiselta kissalta, ja simssiliini keräsi paheksuvia katseita tuuppiessaan muita. Ollessaan sopivan etäisyyden päässä simssiliini heittäytyi maahan ja nappasi röyhtäilevän kissan otteeseensa. Ympärillä olevat vieraat katselivat touhua järkyttyneinä, ja kieltämättä simssiliini tunsi itsekin olonsa erittäin typeräksi maatessaan siinä kaikkien silmien alla röyhtäilevä kissa sylissään. simssiliini kompuroi nopeasti jaloilleen ja kipitti äkkiä juhlasalin toiseen päähän. "Okei Rex, ei enää katoamisia eikä varsinkaan röyhtälyä tämän illan aikana, onko selvä?" simssiliini yritti painottaa sääntöjä kissan (onttoon?) kalloon. "Okei, menen pyytämään Nellaa tanssimaan", Rex ilmoitti ja oli hetkessä taas hävinnyt simssiliinin näköpiiristä. simssiliini ei kuitenkaan ehtinyt lähteä etsimään alienia, sillä joku hänelle tuntematon mies tuli hakemaan häntä tanssimaan. simssiliini oli hämillään tilanteesta mutta päätti suostua, vaikka häntä vähän jännitti muistaisiko hän vielä valssin perusaskeleet. Mies vei kuitenkin hyvin, ja tämä uteli tanssahtelun ohessa tanssiparinsa nimeä, ja omansa kerrottuaan simssiliini kysyi saman kysymyksen. "Olen Jarno", mies sanoi, jolloin simssiliini sekosi askelissaan niin että astui miehen varpaille. "Onko tämä joku vitsi? Sano että Noora käski sinun esiintyä edessäni Jarnona, haha...ha?" simssiliini alkoi nauraa, mutta Jarnon vakavan ilmeen nähdessään hän tajusi ettei tämä tainnutkaan pelleillä. "Voi anteeksi, minä en nauranut nimellesi, vaan katsos kun tietyissä piireissä minua kutsutaan Jarnoksi, ja luulin että..." simssiliini alkoi häpeissään selittää, ja nyt oli Jarnon vuoro nauraa. "Ei se mitään. Sinulla on erikoisia kavereita", Jarno naurahti. "Tietäisitpä vaan", simssiliini hymähti. Kun oli syöty ja tanssittu tarpeeksi sulloutuivat mouruposkilaiset jälleen bussin kyytiin ja matka takaisin hoitolalle alkoi.
Quzin mielipide päivästä: "Lepää rauhassa rakas äiti...<3 Kinuskin kohtaaminen oli kyllä päiväni piriste, oli mukava nähdä pitkästä aikaa hyvää ystävää ja huomata miten hyvin meillä synkkaa edelleen!"
Ruun mielipide päivästä: "Turhaan simssiliini oli kissojen käytöksestä huolissaan, hän itse aiheutti enemmän noloja tilanteita ja kaaosta kuin kissat yhteensä, suorastaan hävetti näyttäytyä hänen seurassaan..."
Stiinan mielipide päivästä: "En enää tiedä mitä ajatella: Aamulla oloni oli onneton mutta nyt tunnen itseni maailman onnellisimmaksi kissaksi! Onneksi minulla on taas syy katsoa tulevaisuuteen."
Pari päivää myöhemmin...
Itsenäisyyspäivänä olevat Linnan juhlat olivat aiheuttaneet ruuhkan hoitolan kylpyhuoneessa juhliin valmistautuvien kissojen ja hoitajien pyrkiessä heti aamusta yhtä aikaa pesulle ja siistiytymään. Jotta kaikki ehtisivät laittautumaan täytyi kylppärivuoroja vähän jakaa, ja simssiliinin kanssa kylppärissä oli samanaikaisesti Patukka kissoineen. "Laitetaanko kissoille yhteinen kylpyvesi?" Patukka kysäisi simssiliinin nyökkäillessä vähän poissaolevana. Patukka avasi hanan, jolloin amme alkoi hiljalleen täyttyä vedellä. "Minä ja kissani olemme pahoillamme kokemastanne menetyksestä, otan osaa", Patukka sanoi ja katsoi ammeen toisella puolella seisovaa simssiliiniä. "Kiitos", simssiliini yritti hymyillä, mutta suupielet kohosivat vain epämääiseen irvistykseen. Päivät Oilin kuoleman jälkeen olivat tuntuneet matelevan hitaasti, eikä tunnelma simssiliinin ja tämän kissojen keskuudessa ollut luonollisesti mikään hilpein. Pitikin sen itsenäisyyspäivän tulla juuri nyt kun simssiliini ei ollut yhtään sosiaalisella saati juhlatuulella, mutta hoitolan ylläpitäjänä hänen velvollisuutensa oli olla edustamassa Mouruposkea tässä tapahtumassa. simssiliinin apaattisiin kissoihin verratessa Patukan kisut olivat huomattavasti reippaamalla mielellä, eihän noin pienien edes pitäisi joutua murehtimaan mistään. Melodee kurkki uteliaana ammeen reunan yli ja Cara pomppi hoitajansa jaloissa kysellen onko heillä kylpyvaahtoa. "Meillä on", Quz lausahti ja kaivoi pesusettistään vaaleanpunaisen kylpyvaahtopurnukan. Patukka nappasi kissan heittämän kylpyvaahdon ja lorautti sitä ammeeseen. "Laita lisää, kuplia tarvitaan enemmän!" Cara vaati. "Ei me nyt voida käyttää toisten aineita loppuun", Patukka hyssytteli. "Antaa mennä vaan, saahan marketista lisää", Quz lausahti, jolloin Melodee nappasi purnukan hoitajansa kädestä ja purskautti koko pullollisen ammeeseen. Kun kylpyvesi oli valmis pulahtivat kissat ammeeseen yksi toisensa jälkeen, ja simssiliini ja Patukka alkoivat pestä hoidokkejaan. "Älä koske, osaan kyllä itse", Quz murahti simssiliinin yrittäessä hieroa kissan turkkiin shampoota. Quz oli vähän vihainen simssiliinille, sillä tämä ei voinut käsittää miten simssiliini saattoi mennä mieluummin Linnan juhliin kuin oman kissansa hautajaisiin, aivan kuin Oili ei olisi merkannut mitään hoitajalleen. "Quz, ymmärrän että sinua harmittaa. Jospa lykkäisimme hautajaisia parilla päivällä, niin voisimme sitten olla kaikki paikalla", simssiliini yritti sovitella. "Oilin hautajaiset ovat tänään, piste. Siirrä sinä niitä treffejäsi presidentin kanssa", Quz tuhahti. "Ei itsenäisyyspäivän Linnan juhlia voi niin vaan siirtää", Ruu huomautti. "Tietysti sinä olet simssiliinin puolella kun olet itsekin menossa hänen mukana vain juhlimaan! Te ette ymmärrä miltä äidin menettäminen tuntuu!" Quz parkaisi ja upotti sen jälkeen päänsä kylpyvaahdon uumeniin. Patukka huuhteli kissojaan suihkun alla vaitonaisena ja kuunteli hivenen vaivaantuneena simssiliinin porukan keskustelua. Saatuaan pestyä itsensä Ruu tuli auttamaan Patukkaa pentujen kanssa. Quz oli toiminut kohtuuttomasti väittäessään ettei Ruu muka ymmärtäisi, sillä hänet oli pienenä adoptioon joutuessa erotettu äidistä ja isästä. Sentään Mayu ja Nugetti olivat vielä elossa, mutta Ruu ei saanut kasvaa ja viettää lapsuuttaan vanhempiensa hoivissa. Onneksi pentujen parissa puuhastellessa Ruun mieliala kohosi nopeasti. Hän ei malttanut odottaa aikuisuutta ja sitä että pääsisi kaitsemaan omaa pentuettaan. Quzin ja Ruun peseytyessä itsenäisesti simssiliini keskittyi Stiinaan. Oranssi kissa oli ollut Oilin kuolemasta lähtien hyvin apealla mielellä, varmaankin koska sisko oli kuollut hänen käsivarsilleen. Välillä Stiina saatoi vain istua hiljaa paikallaan eikä varmaan olisi muistanut syödä, nukkua tai tehdä mitään muitakaan toimenpiteitä ellei joku katsonut hänen peräänsä. Aivan kuin Oilin poismeno olisi vienyt mukanaan Stiinan elämänhalun ja toimintakyvyt. "Höh, olisin halunnut vielä leikkiä vaahdossa", Cara suri kun vaahdot valuivat kylpyveden mukana viemäriin. "Varmasti, mutta nyt on peseydyttävä pikaisesti, jotta muutkin pääsevät käyttämään kylppäriä", Ruu selitti pennuille kissojen kuivatellessa itseään pyyhkeisiin pesun jäljiltä. "Hoidetaan loput siistiytymiset omassa huoneessa", simssiliini sanoi kissoille kylppärin ovelta kuuluessa napakas koputus seuraavan kylpyseurueen pyrkiessä jo sisään.
Kun kolmikon turkit olivat kuivuneet simssiliini harjasi kaikki kissat. "Au!" Quz kiljaisi kamman osuessa jälleen yhteen takkuun. "Sori, yritän olla huolellisempi", simssiliini lupasi ja alkoi selvittää turkissa olevaa karvakasaa. Kun Quz ei katsonut simssiliini siveli kammalle turkinkiillotusainetta, joka levisi harjatessa ympäri turkkia. simssiliini teki sen salaa, sillä hän ei uskonut Quzin poikana ymmärtävän turkin kiiltelyn hienoutta toisin kuin tytöt, jotka olivat oikein pyytäneet simssiliinin lisäävän ainetta heidän turkkiinsa harjauksen yhteydessä. Ruu oli löytänyt Oilin vanhojen meikkien joukosta purkillisen sinistä kynsilakkaa, ja itsenäisyyspäivän kunniaksi kisu päätti laittaa kynsiinsä väriä, vaikka normaalisti moiset kauneushömpät eivät tätä kissaa kiinnostaneetkaan. Stiina auttoi Ruuta kynsien lakkaamisessa, ja mustan kisun lookin kruunasi sininen kukkasormus. Ruu silmäili sormessaan olevaa helyä mietteliäänä. Ainakaan toistaiseksi he eivät olleet Quzin kanssa suunnitelleet seurustelunsa virallistamista avioliiton merkeissä, mutta Ruun puolesta mahdolliset tulevat pennut voisivat ainakin ottaa Quzin sukunimen. "Mitäs tykkäät?" Ruu kysäisi pyörähdettyään poikaystävänsä edessä. "Ihan kivalta näyttää", Quz mutisi simssiliinin kiskaistua tätä karvoista merkiksi siitä että tämän pitäisi sanoa jotain. "Näytät hienolta, sininen pukee sinua hyvin", simssiliini kehaisi. simssiliini vilkaisi vaitonaista Stiinaa ja kysyi haluaisiko tämä laittautua jotenkin erityisesti päivää varten, mutta kissa pudisteli päätään. Pian kello oli jo sen verran paljon että Linnan juhliin lähtevien oli aika kokoontua lähtöä varten pihalle. Stiina ja Quz saapuivat ulos hyvästelemään huonetovereitaan. "Koitahan pärjäillä! Jäisin muuten sinun tueksesi, mutta ei tuota simssiliiniä voi täysin hylätä", Ruu sanoi ja halasi Quzia pitkään. Poikakin kiersi tassunsa tyttöystävänsä ympärille, joskin hivenen vastahakoisesti. Täyteen ahdetun pikkubussin huristaessa pois hoitolan pihalta Quz ja Stiina vilkaisivat toisiaan, ja kumpikin tiesi sanomattakin mitä seuraavaksi olisi edessä.
Vesisade oli sulattanut viimeisetkin lumenrippeet maasta, ja joulukuinen luonto näytti ankeammalta kuin koskaan. Joka paikassa oli vain märkää ja kuraista. Hautausmaan kaikki kukkaistutukset olivat muiden kasvien tapaan talvehtimassa, mutta sentään haudoille sytytetyt kynttilät saivat näystä vähän tunnelmallisemman hiljalleen hämärtyvässä illassa. Stiina istui yhä sisarensa haudan edustalla, vaikka muut hautajaisvieraat olivat lähteneet jo kotiin. Hautajaisissa paikalla olivat olleet vain lähiomaiset, eli Quz sekä Oilin ja Stiinan adoptiossa majaileva äiti Pia. Eipä hoitolaan ollut juuri väkeä jäänytkään, sillä suurin osa oli lähtenyt tapaamaan herra presidenttiä Linnan juhliin. Stiina ei voinut olla hymähtämättä miettiessään että Oili olisi rakastanut sitä tapahtumaa: Kerrankin hän olisi saanut tälläytyä oikein sydämensä kyllyydestä ja viettää hienon illan ylevillä kesteillä. Stiina katsoi haudalla oleva kynttilöitä ja enkelikoristetta, jotka he olivat aiemmin hautajaisten aikana asettaneet Oilin hautaa koristamaan. Stiina oli myös painottanut kirkon työntekijöille useampaankin kertaan, että keväällä haudalle tulisi sitten istuttaa vihreitä versoja. Ehkä hän oli ollut jankkauksineen vähän ärsyttävä, mutta Stiina halusi vain parasta Oilille. Hautajaismenot eivät olleet kestäneet kovin kauaa. Aluksi pappi oli pitänyt kauniin muistelupuheen, minkä jälkeen kirkon työntekijä oli auttanut Quzia kantamaan Oilin arkun Maukulaisten suvun hautapaikalle. Arkku laskettiin Pontsun hautapaikan viereen valmiiksi kaivettuun pieneen syvennökseen, ja Stiina, Pia ja Quz olivat seuranneet vaitonaisina miten arkku katosi multapeitteen alle. Pia oli nyyhkyttänyt miten väärin oli joutua hautaamaan omaa lastaan, mutta Quz sai pidettyä itsensä olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin koossa, ja hän lausui äitiään varten kirjoittamansa muistorunon ilman että hänen äänensä oli värähtänyt kertaakaan. Stiina sen sijaan oli romahtanut siskonsa haudan eteen polvilleen. Oilin lähtö oli jättänyt hänen sydämeensä aukon, aivan kuin puolet siitä puuttuisi. Kaksoset olivat tehneet kehdosta asti kaiken yhdessä, ja nyt Stiinasta tuntui ettei hän voisi mitenkään jatkaa yksin eteenpäin. "Eiköhän meidän ole aika lähteä", Pia oli lopulta kehottanut asettaessaan etutassunsa Stiinan olkapäälle, mutta oranssi kissa oli ilmoittanut jäävänsä haudalle vielä hetkeksi. Ja siinä Stiina istui vieläkin. Kisun katse hakeutui ties kuinka monennen kerran Oilin hautakiveen, jonka muistokirjoitukseen oli raapustettu yhden Neljän Ruusun kappaleen sanoituksia. Stiina oli perehtynyt yhtyeen tuotantoon simssiliinin kautta kaksikon miettiessä hautakiveen sopivaa muistelubiisiä, ja lopulta he olivat päätyneet Eutanasia-kappaleeseen. Vaikka Oililla oli ollut elämänilo kohdillaan ymmärsi Stiina nyt, että hänen siskonsa oli jo jonkin aikaa odottanut kuolemaa päästäkseen kohtaamaan jälleen tosirakkautensa kohteen Pontsun. Stiina oli löytänyt hautajaisiin soveltuvien tuntemusten lisäksi yhteyttä erääseen toiseenkin Neljän Ruusun kappaleeseen. "En voi" toi mieleen Stiinan tukahduttamat tunteet Espiquea kohtaan:
"Se tekee kipeää,
niin monta kertaa olen joutunut kärsimään
Rakkaus vie mukanaan,
taivaasta helvettiin se taas mua houkuttaa
Mä en voi, mä en voi
Se saattaisi mua satuttaa
Mä en voi, mä en voi
Enkä mahda mitään"
Samassa Stiina kuuli takaansa rasahduksen, ja tyttö kääntyi ympäri salamannopeasti. Stiina yllättyin nähdessään Espiquen lähestyvän häntä. "H-hei. Arvelinkin että olisit täällä. Tai siis, ennen Linnan juhliin lähtemistä Galaxy vinkkasi lukeneensa joidenkin ajatuksia, joista selvisi ettet sinä olekaan lähdössä mukaan tapahtumaan, ja sitten Hipsuli tuli puhumaan jotain että hänen tuntosarveaan kihelmöi lupaavasti, tänä iltana tulee kuulemma syttymään useampikin romanssi. En siis tarkoita että meidän välillämme välttämättä niin kävisi, öhöhm... No kuitenkin, kävin huoneellasi, ja Quz kertoi sinun olevan hautausmaalla. En siis oikeastaan arvannut, mutta tämän tapahtumaketjun kautta löysin sinut viimein. Minulla olisi asiaa", Espique päätti sekavan selityksensä. Stiina kohottautui ylös ja otti pari askelta lähemmäs poikakissaa. En voi -kappaleen sanoitukset pyörivät yhä hänen päässään, mutta samaan aikaan hän muisti Oilin kuolinvuoteella jakaman neuvon, ja tiesi heti mitä aikoisi sanoa seuraavaksi. Stiina avasi suunsa puhuakseen, mutta Espique keskeytti hänet painamalla hellästi tassunsa tytön suun eteen. "Ennen kuin sanot mitään, anna minun puhua. Stiina, sinä ja minä... Uskon että meidän välillämme on jotain erityistä. Olen miettinyt sinua jo jonkin aikaa ja ymmärtänyt, etten voi enää toimia tunteideni vastaisesti. Välillämme on ollut ylä- ja alamäkiä, ja niitä tulee olemaan jatkossakin, koska suhteet ovat monimutkaisia, mutta sinun vuoksesi olen valmis ottamaan askeleen tuntemattomaan, heittäytymään tunteideni vietäväksi. Sinun tarvitsee vain antaa minulle vielä yksi mahdollisuus, niin lupaan todistaa että saavutamme yhdessä jotain kaunista", Espique lausui. "Hassua, aion sanoa sinulle ihan samat asiat", Stiina hymähti saatuaan vihdoin puheenvuoron. "Todellako? Sinulle siis kävisi että alkaisimme seurustella?" Espique varmisti. "Kyllä, olen valmis", Stiina huudahti onnellisena ja syöksyi halaamaan poikaa. Espique veti Stiinan tiukkaan halaukseen. Hän ei aikoisi päästää Stiinasta irti nyt kun oli viimein saanut tämän lähelleen. "Sinähän olet aivan märkä, eiköhän palata hoitolalle", Espique ehdotti, ja Stiina antoi pojan taluttaa itsensä pois hautausmaalta. Espiquen tunnustuksen jälkeen Stiinasta tuntui että Oilin poismenon aiheuttama tyhjyyden ja onnettomuuden tunne oli täyttynyt jälleen elämänilolla nyt kun Espique oli hänen rinnallaan.
Hoitolalle palattuaan Stiina kutsui Espiquen luokseen seuraamaan Linnan juhlia telkkarista. Vaikka he eivät päässeetkään muiden mukaan täytyisi menoa ehdottomasti seurata TV-ruudun välityksellä! Saapuessaan huoneelleen Quz oli kaksikkoa vastassa ison pitsalautasen kanssa. "Arvelinkin että tulisitte takaisin yhdessä, joten lämmitin meille pitsaa", Quz tiedotti. Stiina ja Espique tuijottivat keltaraidallista kissaa kummissaan, mistä tämä oli muka voinut aavistaa heidän paluunsa? "Älkää nyt näyttäkö noin yllättyneiltä! Ette ehkä ole tiedostaneet, mutta kaikille on ollut jo kauan aikaa ilmiselvää että teistä tulee pari. Teillä itsellänne taisi vain kestää pisimpään ymmärtää asia", Quz hymähti ja ojensi tassuissaan kannattelemaansa pitsalautasta lähemmäksi kaksikkoa. Stiina ja Espique katsahtivat toisiaan hymyillen ja nappasivat pitsasiivut tassuihinsa. Tuntiessaan ruuan herkullisen tuoksun sieraimissaan Stiina vasta ymmärsi miten nälkäinen oli, sillä hän ei ollut syönyt koko päivänä mitään! Oranssi kisu ei malttanut edes istua alas vaan hotki heti puolet viipaleestaan kolmikon kävellessä telkkarin ääreen sohvalle, minne Quz oli kerännyt valmiiksi kaikkea muutakin naposteltavaa. Pitsan lisäksi tarjolla oli hampurilaisia, leivoksia ja sekalainen kokoelma erilaisia juomia. Stiina tiesi siskonsa kääntyvän haudassaan jos tämä tietäisi miten epäterveellisesti he nyt aikoivat syödä, mutta juuri sillä hetkellä Stiina ei antanut Oilin tai omatunnon pilata herkutteluhetkeään, ja ensimmäisen pitsaviipaleen kadottua kisun massuun Stiina nappasi itselleen uuden siivun ja toiseen tassuun ison hampurilaisen. "Hei, jätä meille muillekin jotain", Quz huomautti ja heittäytyi istumaan sohvatyynyjen väliin ryystäessään violetinväristä mehua keltaisen herkutuksen kera. Stiina ja Espique käpertyivät sohvalle vieretysten, ja huolehtivainen Espique halusi varmistaa ettei sateessa kastunut ja kylmettynyt Stiina vilustuisi, joten hän kiersi tytön ympärille viltin lämmikkeeksi. Stiina painautui onnellisena Espiquen kylkeä vasten ja kehräsi tuskin kuuluvasti, mutta poika tunsi pienen hyrinän ihollaan ja alkoi kehrätä samaan tahtiin. Linnan juhlien kättelyt etenivät telkkarissa: Ensin vastaanotettiin sotaveteraanit, sen jälkeen tuli urheilijoita ja muita merkittäviä henkilöitä, ja juontajilla oli jokaisesta jotakin kommentoitavaa. Mouruposkilaiset olivat todennäköisesti jossain aivan jonon hännillä, joten he tuskin ilmestyivät TV-ruutuun vielä tuntiin. Syötyään tarpeeksi Quz laski varovaisesti tyhjän juomalasin lattialle ja pyyhki vatsakarvojensa sekaan tippuneet herkutuksen muruset pois päältään. Kissanuorukaisen mielenkiinto alkoi lipua pois telkkarissa näkyvistä tuntemattomista ihmisjulkkiksista eikä Quz voinut olla vilkuilematta toisiinsa liimautuneita rakastavaisia. Quz huokaisi raskaasti, hänkin olisi päivän koettelemusten jälkeen tykännyt olla mielellään kumppaninsa vierellä, mutta valitettavasti Ruu olisi poissa koko illan. Lisäksi Quzia harmitti hänen aiempi tokaisunsa Ruulle. Vaikka hänellä itsellään oli kurja olo ei se oikeuta tiuskimaan muille, joten Quz olisi anteeksipyynnön velkaa tyttöystävälleen.
Ovelta kuuluva reipas koputus sai keltakirjavan kissan havahtumaan ajatuksistaan, ja kun uusi pariskunta ei näyttänyt reagoivan koputukseen jäi vieraan vastaanottaminen Quzin harteille. Poika kipaisi ovelle ja yllättyi nähdessään edessään Kinuskin. "Mitä sinä täällä teet? Ymmärsin että teidän porukat lähti muiden tapaan Linnan juhliin", Quz huomautti. "Itse asiassa Odessa jätti pienimmät pennut hoitolalle, ja minäkin ehdin jo pitkästyä, joten pyysin Rexia teleporttaamaan minut takaisin", tyttökissa selitti ennen kuin hänen ilmeensä vakavoitui. "Kuulin mitä äidillesi tapahtui, otan osaa", Kinuski lausui ja halasi Quzia. Poika hautasi kuononsa Kinuskin niskakarvojen sekaan ja rutisti tiukasti takaisin. Juuri tätä hän nyt tarvitsi, ystävän tukea ja läsnäoloa. Quzin mieleen alkoi vyöryä muistoja kaverusten pentuajoilta. He olivat olleet pienestä pitäen hyviä ystäviä, mutta viime kuukausina kaksikko ei ollut juuri viettänyt aikaa yhdessä Quzin keskityttyä bändi- ja kiertuejuttuihinsa, ja Kinuski oli puolestaan ollut kiireinen koulun kanssa. Vaikka he olivatkin nähneet toisensa viimeksi pentuina tuntui nyt jälleennäkemisen hetkellä etteivät he olisi koskaan erossa olleetkaan. Kissojen erkaannuttua halista Quz seisahtui hetkeksi katselemaan Kinuskia päästä varpaisiin. He olivat samanikäisiä, ja Kinuskista oli kasvanut viehättävä täysikasvuisuuden kynnyksellä oleva tyttökissa, jonka päälaella ja selässä oleva haalean ruskea karvapeite laskeutui kissan nimen mukaisesti kuin kinuskikuorrute kakun päälle. "Mietittiin Avan ja Marjan kanssa jos haluaisit tulla meidän kanssa katsomaan Linnan juhlia. Hakkeroitiin Odessan läppäri ja saatiin ohjelma näkymään sieltä", Kinuski selitti. "Voisihan se olla kivaa. En tosin tiedä olenko parasta seuraa juuri nyt", Quz lausahti. "Älä murehdi, minä pidän huolen siitä että viihdyt", Kinuski virnisti. Quz huikkasi sohvakuhertelijoille lähdöstään, vaikka nämä tuskin kiinnittäisivät hänen poissaoloonsa mitään huomiota muutenkaan. Odessan huoneella Kinuski esitteli nopeasti Quzin ja pennut toisilleen. "Oletko sinä Kinuskin poikaystävä?" Ava kysyi heleällä äänellä. "Hyi, älä puhu ällöjä", Marja kivahti näyttäen kieltään. Kinuski ja Quz naurahtivat pentujen keskustelulle ennen kuin seisahtuivat tuijottamaan toisiaan silmiin. Kinuski käänsi nopeasti päänsä pois punan levitessä hänen poskilleen. Myös Quz oli tuntenut jotain tuon katsekontaktin aikana ja häkeltyi hieman. Toki Kinuski oli mukava, mutta Quz seurusteli jo Ruun kanssa... Kinuski kaappasi kummatkin pennut kainaloonsa ja pörrötti näiden päitä leikkisästi. Päästessään vapaiksi Kinuskin otteesta Marja ja Ava hyökkäsivät yhteisvoimin isomman kissan kimppuun ja alkoivat kutittaa tätä saatuaan Kinuskin kaadettua lattialle. "Quz, pelasta minut!" Kinuski sai huudettua kikatuksen lomasta, ja hetkessä myös Quz oli liittynyt mukaan leikkimieliseen kutituspainitappeluun. Toisten positiivisuus tarttui nopeasti Quziinkin, ekä poika voinut kuin ihmetellä miten Kinuski jaksoikin olla aina niin pirteä ja hyvällä tavalla seko! Leikki keskeytyi kuin seinään Linnan juhlien lähetyksen seuraavan kuulutuksen kajahtaessa ilmoille: "Seuraavaksi presidenttiä saapuu tervehtimään Mouruposken kissahoitolasta saapuneet hoitajat erikoisten puhuvien kissojensa kanssa! Tässä presidenttiä kättelee hoitolan nykyinen ylläpitäjä, simzilini." Kaikki kissat remahtivat nauruun, juontaja oli lausunut simssiliinin nimen väärin!
Sitten kerronta siirtyy Linnan juhliin:
simssiliini oli yllättynyt selvittyään minibussin kuljetuksesta. Se oli ihmettelemisen arvoinen saavutus useammastakin syystä: 1. simssiliini ei ollut koskaan aiemmin ajanut liikenteen seassa henkilöautoa suuremmalla ajoneuvolla. 2. simssiniini ei ollut koskaan aiemmin ajanut autolla ruuhkaisella pääkaupunkiseudulla. 3. simssiliini on mestari eksymään ajellessaan tuntemattomilla seuduilla. 4. Meno bussissa oli ollut varsin kaoottista matkan ajan; milloin joku kysyi koska ollaan perillä tai valitteli vessahädästä tai pahoinvoinnista. Paria punaisia päin ajamista, vilkun käytön unohtamista ja bussin sammuttamista keskelle risteystä lukuunottamatta reissu oli kuitenkin sujunut hyvin. "Jarno, tules jo sieltä", Noora huhuilu bussin ovella. Syystä x Noora oli alkanut kutsua simssiliiniä Jarnoksi, ja kummasti siihen alkoi jo sopeutua. Kaikki muut hoitajat kissoineen olivat ehtineet jo ulostua bussista sillä välin kun simssiliini oli itsekseen iloinnut onnistuneesta ajosuorituksestaan. "Juuh, tullaan", simssiliini ilmoitti ja poistui kuljettajan paikalta lukiten bussin ovet. Niin kissat kuin hoitajatkin vilkuilivat uteliaina mahtipontista ja ylvästä Presidentinlinnaa ulkopäin, ja tuntui vaikealta käsittää sitä ajatusta että he pääsisivät pian muiden kutsuvieraiden mukana sisälle! Koska alienkissoilla ei ollut virallisia omistajia jaettiin osalle hoitajista vahdittavaksi omien kissojen lisäksi myös yksi alien, ja Rex tuli simssiliinin vastuulle. "On kyllä tylsät juhlat", Rex haukotteli. "Juhlat eivät ole vielä alkaneet, me jonotetaan vasta sisällepääsyä", Ruu selvensi. "Mitä suotta odottelemaan, minä voisin teleportata meidät suoraan sisälle", Rex ilmoitti, mutta simssiliini selitti että heidän täytyisi tervehtiä presidenttiä. Jonon edetessä ja oman kättelyvuoron lähestyessä simssiliiniä alkoi jännittää valtavasti. Mitä jos hän mokaisi jotenkin ja pilaisi Mouruposken maineen? "Enää pari tyyppiä on meidän edessä, sitten päästään kättelemään presidenttiä!" simssiliini supatti kissoille jännittyneenä. "Mitä se kättely tarkoittaa?" Rex kysyi. Ilmeisesti Marsissa ei tunnettu moista tervehtimismuotoa. "Ojennat vain presidentille tassusi", simssiliini sihahti takanaan seisovalle punaiselle kissalle ja otti sitten askeleen eteenpäin oman kättelyvuoronsa koittaessa. Presidentti Sauli Niinistö puristi simssiliinin kättä napakasti ja mainitsi jotain siitä miten puhuvat kissat kuvastivat hyvin tämän vuoden Linnan juhlien teemaa, joka on tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu. Keskustella nämä katit totta vie osaavat! simssiliini ei ollut odottanut saavansa moista tervetulopuhetta itse herra presidentiltä, ja hän ei osannut muuta kuin nyökkäillä hämillään Niinistön puheille. Siirtyessään kättelemään presidentin puolisoa simssiliini vilkaisi miten Rex pärjäsi, ja kauhukseen simssiliini tajusi punaisen kissan ojentaneen Saulille toisen takatassunsa etutassun sijaan. "Voi ei, voi ei, nyt meidät heitetään varmaan pihalle!" simssiliini hätääntyi. Olisi pitänyt järjestää kissoja varten joku käytöstapakurssi etukäteen... Presidentti kuitenkin vain naurahti hupsulle kissalle ja tuntui enemmän kiinnittävän huomiota tämän erikoiseen turkin väriin. Ruu suoriutui kättelyistä onneksi paremmin, ja kissaneiti muisti jopa niiata! simssiliini seurasi sivusta miten muiden mourulaisten kättelyt sujuivat, ja mitään suurempia mokia ei onneksi käynyt, mitä nyt jotkut tervehtivät presidenttiä vähemmän virallisesti kutsumalla tätä "pressaksi" tai "Saleksi", ja yksi poikakissa niiasi vahingossa kumartamisen sijaan. Onneksi Niinistö tuntui ottavan nämä kissojen pienet säädöt enemmän tai vähemmän huumorilla, mutta tuskin luvassa olisi enää toista kutsua Linnan juhliin.
Kättelystä selvittyään mouruposkilaiset suuntasivat kulkunsa juhlasaliin, jonka tarjoilupöydät notkuivat erilaisia herkkuja. Moni olikin nälkäinen bussimatkan ja pitkän jonottamisen jäljiltä, joten porukka lähti keräämään ruokaa lautasilleen. simssiliini säntäsi heti makeiden kakkujen ja keksien pariin, kun taas kissat viihtyivät lihaisempien annoksien luona. Pöytään mennessä simssiliini tajusi hukanneensa Rexin jonnekin, paraskin kissavahti! "Älä nyt lautanen kädessä lähde Rexiä etsimään, kaadat vielä ruuat jonkun juhlapuvulle tuolla väenpaljoudessa", Ruu järkeili. "Niin, kyllä se Rex jostain lopulta ilmaantuu", Hipsuli huomautti rohkaisevasti. simssiliini ei ollut niinkään varma Rexin pärjäämisestä, mutta toisaalta hänen lautasellaan oleva kakkupala oli sen verran kutsuva että simssiliini päätti suosiolla lykätä Rexin etsintöjä. Ruu hakeutui ruokailemaan Kirsikan kissojen seuraan, ja jutustelu pyöri aiemman uimahallireissun sekä Ruun ja Tuhkan hassun värkkäilykerhon vetäjän ympärillä. Ruu oli innoissaan saamistaan uusista ystävistä, ja hänestä tuntui että ensimmäistä kertaa adoptiosta pääsyn jälkeen hänen elämänsä oli nousemassa uuteen kukoistukseen! "Sääli ettei Quz päässyt tulemaan. Miten hän on jaksellut?" Tuhka kysäisi mustien kissojen jäätyä kahden kesken toisten riennettyä santsikierrokselle tai tanssilattialle. "Suoraan sanottuna ei kovin hyvin", Ruu huokaisi muistellen Quzin aamuista käytöstä. "Haluaisin auttaa häntä, mutta tuntuu että Quz käsittää hyväksi tarkoitetut sanani vain väärin", Ruu avautui. "Kaikki käsittelevät surua eri tavoilla. Joskus voi olla ettei edes kaivata apua ja halutaan surra yksin, mutta sinulla on oikeus osoittaa myötätuntoa kumppaniasi kohtaan. Quz ymmärtää vielä että teet sen hänen vuokseen", Tuhka selitti. Ruu katsahti poikaa hymyillen, mukavaa kun joku ymmärsi hänen näkökulmaansa. "Mennäänkö tanssimaan?" Ruu ehdotti, jolloin Tuhka otti kiinni tytön tarjoamasta etutassusta ja johdatti tämän tanssilattialle. Kissat saivat vähän improvisoida väistellessään ihmisten jalkoja, mutta se oli ihan hauskaa! Kesken tanssin pyörteiden Ruu vastaanotti Galaxyltä telepaattisen viestin, jossa galaksikisu ilmoitti varaavansa Tuhkan seuraavan kappaleen ajaksi. Menetettyään tanssiparinsa Ruu ei voinut olla vilkuilematta miten rakastuneesti Galaxy ja Tuhka katselivat toisiaan. Toisten onni sai hänet kaipaamaan hetkeksi aikaa omaa kumppaniaan, mutta pian Ruu lähti metsästämään itselleen uutta poikakissaa tanssipariksi.
simssiliini oli juuri niellyt viimeisen lusikallisen kakkupalastaan kun Rex yllättäen teleporttasi hänen viereensä ja huudahti reippaan tervehdyksen. simssiliini avasi suunsa valmiina luennoimaan luvattomasta karkailusta, mutta puheen sijasta hänen suustaan pääsi äänekäs röyhtäys. "Uu, onko röyhtäily täälläpäin joku perinteinen tervehdysmenetelmä vähän niin kuin se outo kättely? Siistiä", Rex innostui ja kipitti saman tien röyhtäilemään tuntemattomien ihmisten eteen. "Rex, ei! Sinä ymmärsit väärin, lopeta heti!" simssiliini kiljaisi ja lähti juoksemaan kissan perään. Liikkuminen siinä väenpaljoudessa ei käynyt simssiliiniltä yhtä ketterästi kuin pienikokoiselta kissalta, ja simssiliini keräsi paheksuvia katseita tuuppiessaan muita. Ollessaan sopivan etäisyyden päässä simssiliini heittäytyi maahan ja nappasi röyhtäilevän kissan otteeseensa. Ympärillä olevat vieraat katselivat touhua järkyttyneinä, ja kieltämättä simssiliini tunsi itsekin olonsa erittäin typeräksi maatessaan siinä kaikkien silmien alla röyhtäilevä kissa sylissään. simssiliini kompuroi nopeasti jaloilleen ja kipitti äkkiä juhlasalin toiseen päähän. "Okei Rex, ei enää katoamisia eikä varsinkaan röyhtälyä tämän illan aikana, onko selvä?" simssiliini yritti painottaa sääntöjä kissan (onttoon?) kalloon. "Okei, menen pyytämään Nellaa tanssimaan", Rex ilmoitti ja oli hetkessä taas hävinnyt simssiliinin näköpiiristä. simssiliini ei kuitenkaan ehtinyt lähteä etsimään alienia, sillä joku hänelle tuntematon mies tuli hakemaan häntä tanssimaan. simssiliini oli hämillään tilanteesta mutta päätti suostua, vaikka häntä vähän jännitti muistaisiko hän vielä valssin perusaskeleet. Mies vei kuitenkin hyvin, ja tämä uteli tanssahtelun ohessa tanssiparinsa nimeä, ja omansa kerrottuaan simssiliini kysyi saman kysymyksen. "Olen Jarno", mies sanoi, jolloin simssiliini sekosi askelissaan niin että astui miehen varpaille. "Onko tämä joku vitsi? Sano että Noora käski sinun esiintyä edessäni Jarnona, haha...ha?" simssiliini alkoi nauraa, mutta Jarnon vakavan ilmeen nähdessään hän tajusi ettei tämä tainnutkaan pelleillä. "Voi anteeksi, minä en nauranut nimellesi, vaan katsos kun tietyissä piireissä minua kutsutaan Jarnoksi, ja luulin että..." simssiliini alkoi häpeissään selittää, ja nyt oli Jarnon vuoro nauraa. "Ei se mitään. Sinulla on erikoisia kavereita", Jarno naurahti. "Tietäisitpä vaan", simssiliini hymähti. Kun oli syöty ja tanssittu tarpeeksi sulloutuivat mouruposkilaiset jälleen bussin kyytiin ja matka takaisin hoitolalle alkoi.
Quzin mielipide päivästä: "Lepää rauhassa rakas äiti...<3 Kinuskin kohtaaminen oli kyllä päiväni piriste, oli mukava nähdä pitkästä aikaa hyvää ystävää ja huomata miten hyvin meillä synkkaa edelleen!"
Ruun mielipide päivästä: "Turhaan simssiliini oli kissojen käytöksestä huolissaan, hän itse aiheutti enemmän noloja tilanteita ja kaaosta kuin kissat yhteensä, suorastaan hävetti näyttäytyä hänen seurassaan..."
Stiinan mielipide päivästä: "En enää tiedä mitä ajatella: Aamulla oloni oli onneton mutta nyt tunnen itseni maailman onnellisimmaksi kissaksi! Onneksi minulla on taas syy katsoa tulevaisuuteen."
Kommentit
Lähetä kommentti