Puhdas, siisti ja pehmeä

simssiliini raahasi suurehkon kylpyammeen huoneensa keskelle. Siirto-operaatio olisi ehkä käynyt vaivattomammin jos amme ei olisi ollut täynnä vettä, mutta eihän hoitaja tietenkään ollut tajunnut taktikoida etukäteen. Tulpe ja Untuva tapittivat hoitajansa ähräämistä hiukan kummissaa. Lopulta amme oli sopivalla paikalla, ja simssiliini kääntyi pikkupentuja kohti käärien hupparinsa hihoja valmiiksi tulevaa koitosta varten: pentujen kylvetyshetki olisi edessä! Tämä olikin oikeastaan ensimmäinen kerta kun viime joulukuussa syntyneet uudet pennut oli jätetty yksin simssiliinin vastuulle, sillä tunnolliset vanhemmat olivat tähän asti vastanneet jälkikasvunsa hoidosta. Tänään simssiliini oli kuitenkin ajanut isommat kissansa vapaa-ajan viettoon ja luvannut katsoa pienempien perään sillä aikaa. "Kylpyvesi on valmis, ei muuta kuin ammeeseen!" simssiliini kehotti lempeä ilme kasvoillaan. Tämä olisi pentujen ensimmäinen kerta kylvyssä, ja hoitaja yritti viestittää leveällä hymyllään ettei pennuilla olisi mitään pelättävää. Kaikki kissat kun eivät olleet kosteiden kylpyhetkien ystäviä, joten tässä vaiheessa ei osannut vielä sanoa, tulisivatko Tulpe ja Untuva reagoimaan veteen positiivisesti vai negatiivisesti. Oltiin siis jännän äärellä! Pennut katsahtivat toisiaan, ja lopulta Tulpe otti ensimmäisenä muutaman varovaisen askeleen lähemmäksi ammetta. simssiliini nosti mustavalkoisen kissanpennun käsivarsilleen ja alkoi upottaa tätä vähitellen lämpöiseen kylpyveteen. Hoitaja tunsi miten pennun pienet kynnet puristivat hänen käsiään Tulpen yrittäessä hakea simssiliinistä turvaa veden kastessassa pennun turkkia tehden siitä märän ja raskaan. "Hei, ei tämä olekaan yhtään pelottavaa!" Tulpe hihkaisi, jolloin simssiliini huokaisi helpotuksesta. Hän oli kerran omistanut vesikammoisen hoidokin, eivätkä kylpyhetket olleet koskaan sujuneet tämän katin kanssa ongelmitta. Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä Untuvaa ei oltu vielä saatu ammeeseen asti. Liila pentu ottikin nopeasti pari pakitusaskelta simssiliinin kääntyessä tämän puoleen märät kädet ojossa. "Untuva pieni, en minä aio vahingoittaa sinua. Kaikkien kissojen täytyy käydä kylvyssä säännöllisesti", simssiliini yritti selvitä järkipuheella, mutta Untuva pinkaisi huoneen toiseen päätyyn ja piiloutui sohvapöydän taakse. simssiliini huokaisi ja kiirehti pennun perään. Kurkatessaan sinisen sohvan taakse hän näki liilan pennun istuvan hiekkalaatikon edessä. "Ahaa, sinä et juossutkaan karkuun kylpyhetkeä vaan halusit käydä ensin vessassa", simssiliini ymmärsi lopulta ja kääntyi selin antaakseen toiselle vessarauhan. Välillä simssiliinin oli vaikea ymmärtää Untuvan sanattomia viestejä, hän oli niiden tulkinnassa paljon toivottomampi kuin Stiina ja Espique. Se oli oikeastaan hassua, sillä simssiliini oli itse lapsena ollut ujo, joten voisi luulla että hän kykenisi tulemaan toimeen mykän pennun kanssa. Ehkä simssiliini ei osannut kommunikoida Untuvan kanssa, mutta hän halusi näyttää tälle että puhumattomuuskin on ok ja kissa olisi erilaisuudestaan huolimatta hyvä omana itsenään, toisin kuin simssiliinin lapsena vastaanottama palaute oli antanut ymmärtää. Tyttö havahtui mietteistään tuntiessaan pienen karvapallon hipaisevan nilkkaansa, Untuva oli valmis kylpyä varten.

Untuvakin saatiin ongelmitta ammeeseen, mutta Tulpeen verratessa poju ei tuntenut oloaan yhtä rentoutuneeksi. Tulpen sukellellessa ja pelleillessä ammeessa Untuva istui liikkumatta paikoillan naama irveessä simssiliinin hieroessa shampoota kisun turkkiin. "Noin, sukeltaisitko sinäkin, jotta pääsi päällä olevat vaahdot saadaan huuhdeltua?" simssiliini kysyi suostuttelevasti, mutta Untuva ravisti napakasti päätään vastustamisen merkiksi. "Älä ole nössö, tää on kivaa!" Tulpe hihkui ja teki kuperkeikan vedenalla. "Ei haittaa jos et halua, saadaan huuhtelu hoidettua muutenkin", simssiliini sanoi. Hän muodosti kämmenistään pienen kupin ja kauhoi ammeesta vettä kipaten ne pojan päähän. Untuva puristi silmänsä tiukasti kiinni ja suu meni entistäkin äkäisempään irveeseen, mutta urheasti pentu pysyi paikoillaan. simssiliini uskoi Untuva tottuvan muutaman kylpykerran jälkeen peseytymiseen, joten pesuhetket alkaisivat jossain vaiheessa sujua paremmin rutiininomaisesti. Tulpe olikin sukelteluleikkiensä lomassa huuhdellut itse itsensä, joten simssiliini sai nostettua molemmat pennut samaan aikaan vedestä. Ammeen vieressä odotti Tulpen ja Untuvan pyyhkeet, joten simssiliini laski pennut pyyhkeiden päälle ja kuivasi ensin Tulpen ja sitten Untuvan. "Kumpi tulee ekana harjattavaksi?" simssiliini tiedusteli pyyhekuivatuilta kissoilta. "Minäää!" Tulpe kailotti suureen ääneen. "Hmm, taidan ottaa Untuvan ensin", simssiliini ilmoitti napaten liilan pennun syliinsä. "Mutta miksi? Eihän Untuva edes ilmaissut kiinnostustaan niin kuin minä", Tulpe huomautti vähän loukkaantuneena. "Joskus huomiota kaipaa enemmän se, joka ei sano mitään kuin porukan äänekkäin", simssiliini selitti liikutellessaan harjaa pennun liilaa selkää pitkin. Untuva rentoutui nopeasti kevyisiin kamman vetoihin ja asettui silmät ummessa makuulle hoitajansa polvelle. Kisu kehräsi itsekseen tuskin kuuluvalla äänellä, mutta simssiliini tunsi kehräyksestä aiheutuvan pienen värinän silittäessään höyhenenpehmoista pentua. Hoitaja oletti Untuvan nukahtaneen, vaikka todellisuudessa poju oli jälleen siirtynyt haaveilemaan omaan päänsisäiseen mielikuvitusmaailmaansa. Harjaamisen jälkeen simssiliini laski pennun sylistään sängylle ja siirtyi Tulpen luokse. Tämä selaili parhaillaan kavereiltaan saamiaan kirjeitä. "Olen saanut jo monta uutta ystävää pentubileiden jälkeen! Rio ja Kuula lähettivät minulle jopa suklaamunia", Tulpe selitti samalla kun harjasin kissan turkkia. "Onpa kiva, tuostahan riittää koko porukalle yksi suklaamuna", simssiliini totesi, mutta Tulpe ilmoitti syövänsä mieluummin kaiken itse, nehän oli juuri hänelle tarkoitettu. "Sen sijaan että pidät kaiken itselläsi voisit tarjota osan herkuista muille. Ilo moninkertaistuu kun sen jakaa muiden kanssa", simssiliini puhui syvällisiä. "Minä ainakin saan enemmän iloa siitä että saan syödä viisi munaa kuin tyytyisin vain yhteen", Tulpe totesi ymmärtämättä hoitajansa pointtia, mutta hän olikin vielä niin nuoressa iässä. Toisin kuin Untuva Tulpe ei ottanut kampaamohetkeä rentoutumistuokiona vaan puhua pälpätti pentubileiden käänteistä, ja simssiliini kuunteli juttuja kärsivällisesti vaikka Tulpe oli selittänyt jotkut asiat hänelle jo useampaankin kertaan. Kun molemmat pennut oli harjattu simssiliini nyppi harjaan tarttuneet irtokarvat pois ja keräsi pesuhetken jäljiltä levälleen unohtuneet tarvikkeet pois lattialta. Loppuillan hoitaja istuskeli sängyllä silitellen pentuja. Miten vastapesty kissa voikin tuntua niin ihanan pehmoiselta!?

Tulpen mielipide päivästä: "Ajatella että olen elänyt jo kolmen ikäpisteen verran tietämättä miten hauskaa puuhaa kylpeminen on! Vedessä lilluminen on ihanaa, toivottavasti pääsen pian uudelleen pesulle! simssiliini mainitsi että voisin viihtyä jossakin uimahallissa, mutten oikein ymmärtänyt mikä sellainen uimahalli edes on, vähän niin kuin sitä herkkujen jakamistakaan en hokannut..."

Untuvan mielipide päivästä: "Urhg, toivottavasti seuraava kylpyhetki ei koita ihan pian... Harjattavana oleminen oli enemmän minun makuuni, nyt turkki on sileä ja kiiltää kauniisti!"