Violent Valentin
simssiliini oli perinteiseen tapaansa majoittunut radion ääreen vilttiinsä kääriytyneenä heti kymmenen jälkeen, jolloin hänen suosikkiradiojuontajansa saapui tekemään lähetystä. "Aurinkoista perjantaiaamua just sulle!" radio-Eskon pirteä tervehdys kantautui pinkin radion kaijuttimista huoneeseen. "Hei, ja hyvää ystävänpäivää! Tänään me puhutaan..." Eskon selostus katkesi yllättäen Ruun saapuessa näpräämään taajuusnuppia. "Hei, minä kuuntelin sitä", simssiliini tokaisi harmistuneena. "Kuinka monta kertaa sinulle pitää painottaa että meillä kuunnellaan ainoastaan Moururadiota?" Ruu sivisti hoitajaansa. Mouruposkella oli tosiaan nykyään ihkaoma radiotaajuus, jossa olivat äänessä Kirsikan kolme hoidokkia Shira, Tuhka ja Nala. Tietysti paikallista radiotoimintaa olisi hyvä tukea, mutta tuskin Moururadiota suljettaisi vähäisten kuuntelulukujen takia jos simssiliini kuuntelisi muutamana arkipäivänä Eskon nelituntisen lähetyksen. simssiliini nojautui tylsistyneenä taaksepäin vajoten sohvan uumeniin Tuhkan äänen kuuluttaessa ystävänpäivän tapahtumapainoitteisesta ohjelmasta. "Tarjolla on kaikille jotakin: Vastikään avatussa Gourmeow-ravintolassa voit nauttia herkullisen treffiaterian kumppanisi kanssa, tai jos et ole vielä löytänyt rinnallesi sitä oikeaa voit ottaa osaa hoitolan pihalla olevalla lammella järjestettävään rusettiluisteluun", Tuhka selosti. "Eikä pidä unohtaa ettei ystävänpäivä ole pelkkä rakastavaisten juhla, vaan tarjolla on myös muunlaista tekemistä. Odessan kissat ovat järjestäneet nyyttärijuhlat, jotka pidetään juhlatuvassa", Shira jatkoi. "Minä osallistun niihin! En malta odottaa!" Tulpe karjaisi innoissaan radion päälle. "Nonniin bilepentu, ennen kuin lähdetään minnekään on kylvyn aika", Quz muistutti ja nosti pennun kylpyammeeseen, missä Stiina oli jo parhaillaan pesemässä Untuvaa. Ammeeseen päästyään Tulpe alkoi roiskia innoissaan vettä, ja Stiina joutui pyytämään villiä pentua olemaan hieman rauhallisemmin ettei Untuva pelästy. Liila pentu ei todellakaan nauttinut kylpemisestä, mutta hammasta purren Untuva suostui olemaan aloillaan sen aikaa kun äiti levitti tämän turkkiin shampoota. Kylpijöiden vedenläträyksen yli kantautui vielä kolmannen radiojuontaja-Nalan kommentti siitä, että elokuvateatteri tarjoaisi kissaseurueille alennuksia leffalipuista ja -herkuista. "Menisin mielelläni elokuviin, mutta Espique sai jotenkin ylipuhuttua minut seurakseen ravintolaan", Stiina puhisi huuhdellessaan Untuvan päälakea korvannipukoita myöten. "Älä murjota, teille tulee varmasti niin ihanan romanttinen ateria ettet edes tule kaipaamaan mitään valkokankaalla pyörivää liikkuvaa kuvaa, vaan unohdut tuijottamaan poikaystäväsi kullankeltaisia silmiä tuntikausiksi", Ruu runoili. "Eräs on yltiöromanttisella mielellä", Stiina hymähti. "No vähemmästäkin, olenhan saanut eräältä kissaherralta kutsun samaiseen ravintolaan", Ruu hykerteli ja kävi suikkaamassa nopean suukon Quzin poskelle tiedustellessaan samalla, tarvitsiko poika apua Tulpen kylvetyksessä. Stiina nosti Untuvan ammeesta ja kietoi tämän vaaleanpunaiseen pyyhkeeseen kuivattelemaan samaan aikaan kun Quz ja Ruu yrittivät saada Tulpen hallintaan. Tyttöpentu ei karttanut kastumista, mutta yleensä tällä oli niin rajut vesileikit että kylvettäjiä tarvittiin useampi: Yksi piteli Tulpea paikallaan toisen levittäessä shampoon ja hoitoaineen pennun mustavalkoiseen turkkiin. simssiliini röhnötti sohvalla mahakkaasti tuijottaen huoneen vastakkaista seinää silmien painuessa koko ajan enemmän kiinni, ja hän olisi todennäköisesti nukahtanut ellei Quz olisi yhtäkkiä hypännyt hoitajansa mahan päälle. "Harjaa pentujen turkit", Quz määräsi ja osoitti tassullaan sohvalle nostamiaan pentuja. "Voisi sitä kysyä palvelusta vähän nätimmikin eikä suoraan vaan käskyttää. Sitä paitsi minulla ei ole harjaakaan", simssiliini selitteli, jolloin Ruu viskoi pyöreän harjan hoitajaa kohti. simssiliini ulvaisi kivusta harjan osuessa häntä otsaan, mutta kissoista tilanne oli hassu eikä naureskelulta vältytty. simssiliini aloitti Tulpen pyyhekuivattujen karvojen siistimisestä, ja harja teki hyvää jälkeä. "Hei simssiliini, tarvitsen sinne nyyttäreihin jotain syötävää viemiseksi", Tulpe tiedotti, ja harjaa heilutteleva hoitaja lupasi katsoa jotain heidän kaappinsa ruokavarastosta. Stiina ja Ruu olivat laskeneet ammeeseen uuden kylpyveden omaa pesuhetkeään varten. Tytöt halusivat olla siisteinä ravintolaan menoa varten, mutta Quz ei ottanut tilaisuuteen valmistautumista yhtä vakavasti, vaan ilmoitti käväisevänsä ulkona tekemässä "yhden jutun", mitä se sitten ikinä tarkoittikaan. Siirtyessään Untuvan turkin harjaamiseen simssiliini uteli liilalta pennulta, mitä suunnitelmia tällä oli ystävänpäivän varalle, mihin poju kohautti vain olkiaan. "Voisit mennä Tulpen kanssa niihin nyyttäreihin", simssiliini ehdotti. Hoitaja oli suunnitellut ajavansa kaikki kissansa tekemään jotain, jotta hän saisi viettää rauhassa aikaa virtuaalipoikaystäviensä kanssa, ystävänpäivän kunniaksi moniin deittailupeleihin nimittäin julkaistiin pientä ekstratekemistä. simssiliinin harmiksi Untuva ravisti päätään, poju oli saanut isoista juhlista tarpeekseen Tulpen megabileissä. "Entäs rusettiluistelu? Sinne kaivattaisi lisää poikia", simssiliini mainosti, mutta Untuva torjui tämänkin idean. Suostuttelu päättyi ovelta kuuluvaan koputukseen. "Menkää joku avaamaan, meillä on kylpy kesken", Stiina huikkasi ammeesta, ja Tulpe ilmoittautuikin vapaaehtoiseksi ovikissaksi. Oven takaa paljastui läjä pikkupentuja, jotka olivat tulleet hakemaan Tulpea bileisiin. "Mennään vaan, olen valmis!" Tulpe huudahti, mutta onneksi Kuula ehti muistuttaa eväistä. "Ai niin, SIMSSIIII!!" Tulpe karjui hoitajansa nimeä vaativasti. simssiliini vetäisi harjalla viimeisen silauksen Untuvan päälaen karvoihin ennen kuin nousi ylös sohvalta. Ruokakomerosta löytyi valmiina kiva herkkukori, johon simssiliini lisäsi vielä ekstraksi piparin ja jäätelöitä. Lisäksi mukaan lähti vielä iso kakku, jonka päällä oli söpö kissakoriste. "Jaksatko kantaa tämän kaiken?" simssiliini huolehti. "Ei hätää, me autetaan", Marja lupasi ja tarttui yhdessä Rion kanssa suuren kissakakun lautaseen, ja Samo auttoi puolestaan Tulpea herkkukorin kanssa. "Selvä, pitäkää hauskaa", simssiliini vilkutteli ovelta loittonevalle pentulaumalle. Juuri kun simssiliini oli sulkemassa oven paikalle kipitti Untuvan veli Vesa. "Moi, ajattelin mennä elokuviin ja pyytää äitiä ja Untuvaa seuraksi", Vesa selitti reippaasti asiansa. "Voih, minä olen jo lupautunut menemään isäsi kanssa ravintolaan", pyyhkeeseen kääriytyneenä ovelle saapunut Stiina pahoitteli. "Harmi. Kai sinä Untuva edes tulet?" Vesa kysyi katsoen sohvalla liikkumatta istuvaa kaksoisveljeään. Elokuvareissu ei ilmeisesti kuulostanut yhtä ahdistavalta kuin rusettiluistelu tai nyyttärit, joten lopulta Untuva loikkasi sohvalta alas liittyen veljensä seuraan. simssiliini kaivoi taskustaan muutaman pennin ja antoi rahat liiloille pennuille leffalippujen ostamista varten. "Osaatteko kulkea teatterille vai tulenko saattamaan?" simssiliini huolehti, mutta Vesa vakuutteli heidän pärjäävän ja tyrkkäsi oven kiinni niin että innokkaana ovenraosta kurkkimassa ollut simssiliini oli saada tällin nenäänsä. Pentujen mentyä simssiliini katsahti nopeasti Ruun ja Stiinan laittautumissessiota ja arveli näiden suoriutuvan ilman hoitajansa apuja, joten simssiliini voisi rauhassa siirtyä viettämään treffejään tietokoneen ruudun ääreen. Vielä kun löytyisi kuulokkeet niin ne voisi kytkeä koneeseen ja kuunnella samalla nettiradion kautta Eskon juttuja.
Harjattuaan pyyhekuivan turkkinsa Stiina päätti siirtyä meikkaamisen pariin. Hänen siskonsa oli ollut kova laittautuja, ja Oilin jäämistöstä kissojen yhteisien tavaroiden joukossa lojui jokunen huulipuna ja kynsilakka, joiden lisäksi Stiinalla oli oma luomiväripaletti. "Hmm, näyttääköhän tämän oranssin luomivärin kanssa paremmalta pinkki vai punainen huulipuna?" Stiina aprikoi. "Onko huulipuna edes hyvä valinta kun se sotkeutuu kuitenkin syödessä?" vielä ammeessa loikoileva Ruu huomautti. "Haluan näyttää vain näyttää hyvältä Espiquen silmissä", Stiina vastasi ja päätyi pinkkiin huulipunaan, pinkkihän on loistava väri ystävänpäivään! Stiinan tälläytyessä Ruu retkotti rennosti kylpyammeessa selaillen samalla aamulla postissa saapunutta Mourusen tuoreinta numeroa. Lehdessä haastateltiin hoitolan kissoja näiden ystänpäivän vietosta, ja Ruu päätyi lukemaan ajankohtaista juttua. "MITÄ??!" Ruu karjaisi yllättäen kovaan ääneen säikäyttäen Stiinan, jonka huulipunan levitys meni kirjaimellisesti poskelleen. "Äh, katso nyt, minulla on poskikarvoissa nyt pinkki viiru", Stiina harmitteli, mutta Ruu ei kuunnellut toisen juttuja vaan kiipesi ylös ammeesta. Hän ei vaivautunut edes kuivattelemaan ennen kuin oli jo sännännyt ulos huoneesta. Tumma kissa tepsutti vettä valuvana hoitolan käytävää pitkien tarkoituksenaan etsiä poikaystävänsä. Samaan aikaan Quz raahasi hampaissaan suurta kassia, joka sisälsi kahdet luistimet, lämmintä juotavaa termospullossa ja muutaman herkullisen leivonnaisen. Quz piilotti kassin yhden hoitolan pihassa olevan pensaan taakse, mistä se olisi helppo napata mukaan myöhemmn. Quz oli sopinut menevänsä ystävänpäivänä Kinuskin kanssa kävelylle minimerenrannalle, ja poika oli suunnitellut ajoittavansa päiväohjelman niin, että hän kävisi ensin ravintolassa Ruun kanssa ja suuntaisi sen jälkeen odottamaan Kinuskia minimerenrannalle. Tällöin hän saisi vietettyä aikaa molempien tyttöjen kanssa eikä kumpikaan taatusti osaisi epäillä mitään. Palatessaan sisälle Quzia oli vastassa tassut puuskassa seisova Ruu. "Öhmm, hei Ruu, onko jokin vinossa?" Quz tiedusteli nähdessään tuiman ilmeen tytön kasvoilla. "Kyllä, tämä!" Ruu ärähti ja työnsi tassuissaan kuljettamansa Mourusen Quzin kuonon eteen. "Kinuski kertoo haastattelussa menevänsä ystävänpäivänä kanssasi kävelylle merenrannalle, ja haluaisin tietää mitä tämä oikein merkitsee? Luulin että viettäisit tämän päivän minun kanssani", Ruu sanoi loukkaantuneena. "Minä... sinun ei pitänyt saada tietää tästä", shokkiin mennyt Quz sopersi. "Ai mistä? Tapailetko sinä Kinuskia minulta salaa?" Ruu tivasi. "Emme me virallisesti tapaile, mutta olen viime aikoina kyllä viihtynyt hänen seurassaan, ja..." Quz selitteli, ja mitä pidemmälle juttu meni sitä apeammaksi Ruun ilme meni. "Kuinka kauan tätä on kestänyt?" Ruu kysyi hiljaa. "No Oilin hautajaisten jälkeen Kinuski piristi minua, ja olen siitä illasta lähtien ollut vähän ihastunut häneen", Quz tunnusti. Ruu tunsi kyynelten valuvan märille poskilleen. Hän soimasi itseään siitä ettei ollut tajunnut Quzin peliä vaikka hänen vaistonsa oli sanonut ettei heidän välillään ole kaikki enää samalla tavalla kuin ennen. "Ja sinä ajattelit että olisi ihan ok tapailla kahta kissaa samaan aikaan?" Ruu korotti ääntään. "Itse asiassa on eräs kolmaskin kissa...", Quz lausahti saaden kommentillaan Ruun ilmeen vieläkin hämmentyneemmäksi. "Miten oikein kehtaat? Se että olet olevinasi suosittu julkkiskissa bändisi ansiosta ei oikeuta sinua deittailemaan jokaisen vastaantulevan naaraan kanssa! Olet häiriintynyt jos ajattelet moisen olevan ok. Ja ihan vain tiedoksesi, voit miinustaa minut tyttöystäviesi joukosta, sillä meidän juttumme on ohi", Ruu kivahti ja lähti marssimaan kiivain askelin pois paikalta.
---
Vanhempiensa välillä tapahtuvasta draamasta täysin tietämätön Tulpe oli saapunut juhlatupaan yhdessä kavereidensa kanssa. Pennut ojensivat eväskantamuksensa ovella päivystävälle Odessalle, joka lähti kiikuttamaan herkkuja keittiötä kohti. Ennen kuin pennut ehtivät rientää muiden juhlavieraiden joukkoon Noki ja Ava pujottivat näiden kauloihin vaaleanpunaiset pahviset sydämet. "Mihin tarkoitukseen nämä on?" Kuula ihmetteli. "Ne ovat halisydämiä! Tarkoituksena on jakaa haleja muille juhlijoille, ja jokaisen halisession jälkeen saatte kirjoittaa nimenne toistenne sydämiin", Noki ohjeisti. "Kannattaa täyttää halisydäntään ahkerasti, sillä eniten nimiä keränneelle kissalle on luvassa erikoispalkinto", Ava vinkkasi. "Kivaa! Minä haluan heti teiltä kaikilta halit", Tulpe vaati seuralaisiltaan Samolta, Sisulta, Marjalta, Riolta sekä Kuulalta. "Minä en ainakaan halua halata ketään tyttöä, hyi", Samo kauhisteli, ja muutkin pikkupennut ottivat tämän asenteesta mallia ja lähtivät juoksemaan Tulpea karkuun. "Odottakaas, vielä minä teidät nappaan!" Tulpe uhkasi nauraen ja lähti jahtaamaan poikia tassut ojossa. Pojat olivat ovelia ja päättivät hajaantua, jolloin Tulpe ei saisi heitä kaikkia kiinni samaan aikaan. Tulpe päätti ottaa ensimmäiseksi kohteekseen Rion, jota oli helppo seurata väenpaljoudessa paitsi huomiotaherättävän turkinvärin takia mutta myös siksi, että tämän päästä sojottava tuntosarvi erottui hyvin pidempienkin kissojen takaa. Rio luuli eksyttäneensä Tulpen juostessaan piiloon yhden juhlatuvassa olevan hyllyn taakse, mutta pian vihreä pentu sai yllättyä Tulpen syöksyessä tämän päälle rutistaen pojan tiukkaan kuristushaliin. "Onnistuinpas, hahaa", Tulpe kikatti, eikä Rion auttanut muu kuin raapustaa nimensä Tulpen sydämeen. Tytön kirjoittaessa nimmariaan Rion sydämeen kaappasi paikalle hipsinyt Marja veti hänet yllättäen halaukseen. "Ei minulla oikeasti ole mitään sinun halaamista vastaan, en vaan kehdannut muiden nähden toimia eri tavalla", Marja selitteli nimmareiden vaihdon aikana. Pian Kinuski alkoi huhuilla porukkaa koolle yhteisleikkien aloittamista varten. "Ensimmäinen leikkimielinen kilpailu on nimeltään Amorin nuolet", Kinuski selitti, jolloin Noki ilmestyi paikalle sydämenmuotoisen maalitaulun kanssa. Keskelle oli merkitty napakymppi, jota ympäröivät pienemmät pistemäärät vähän niin kuin tikkataulussa. "Jokainen ampuu vuorollaan jousipyssyllä nuolia maalitauluun. Isoimmat pisteet saaneet palkitaan, ja ties vaikka napakymppiin osuvilla tulisi olemaan onnea rakkaudessa", Kinuski sanoi silmää iskien. Samo teki naaraskissan kommentin jälkeen yökkäily-ääniä, poikapentua tuntui ällöttävän kaikki romanttinen. Vaikka maalitauluja oli useampi oli osallistujia niin paljon että Tulpe joutui odottamaan hetken aikaa omaa vuoroaan. Onneksi kisu tajusi tämän olevan hyvää aikaa kerätä lisää haleja, ja huomattuaan Kuulan tähtäyspaikalla hän ei voinut olla hyödyntämättä tilaisuutta ja yllätti pojan halilla, jolloin tähtäyksessä ollut nuoli kimposi maalitaulun sijaan kohti kattoa. "Epäreilua, vaadin uusintaa", Kuula valitti samalla kun kirjoitti nimeään Tulpen sydämeen. Lopulta Tulpe sai jousipyssyn tassuihinsa, ja Noki ojensi hänelle kolme nuolta. Pentu jännitti jousen tähdäten tarkasti taulua. Ensimmäinen nuoli osui viitoseen, seuraava puolestaan vähän paremmin kahdeksikkoon ja viimeinen singahti näiden väliin seiskan kohdalle. Tulpen kokonaispistemääräksi tuli siis 20. Lopulta voiton onnistui viemään Ennustus 24 pisteellä. Marja oli puolestaan ainoa, joka osui tähtäysvuorollaan napakymppiin. Mainittakoon vielä että Samo ei saanut yhtäkään pistettä, sillä hän vältteli tarkoituksella maalitaulua ettei osuisi vahingossakaan napakymppiin. Seuraavana oli vuorossa tuolileikki, mutta tätäkin oli muovattu ystävänpäivän kunniaksi pikkaisen: Tuolit oli aseteltu tavallisen ympyrän sijasta sydämenmuotoiseen asetelmaan. Ava toimi tämän leikin johtajana, ja hänen käynnistettyä radiosta toivan musiikin kissarypäs lähti kiertämään kehää. Musiikkikappaleen mennessä pauselle jokainen kiirehti etsimään vapaata tuolia. Osallistujia oli sen verran paljon että kierroksilla pudotettiin useampi kissa kerrallaan, ja ensimmäisessä erässä huonosti kävi Kuulalle ja Vatulle, jotka jäivät ilman tuoleja. Toisessa erässä Tulpe oli jo istumaisillaan tuolille, mutta samalle istuimelle pyrkivä häntä isompi Noki laski takamuksensa vähän aikaisemmin tuolille tönäisten Tulpen kumoon lattialle, eikä pentu ehtinyt kaaduttuaan enää rynnätä millekään muulle tuolille ajoissa. Tulpe näytti kieltä Noen selälle marssinessaan muiden tippuneiden joukkoon. "Tämä on karmaa, sinä häiriköit jousiammunnassa minun suositustani, joten nyt sinulla meni huonommin", Kuula päätteli.
Tuolileikin jälkeen Odessa kutsui juhlijat keittiöön, missä pöydälle oli levitetty leivontatarvikkeita. "Seuraavaksi koristelemme näitä leipomiani kuppikakkuja pienellä twistillä: silmänne peitetään koristelun ajaksi!" Odessa selitti naureskellen. Tulpe katsoi saamaansa mallikuvaa ennen kuin kaikki pimeni Marjan sitoessa hänen silmilleen siteen. Pentu muisti että ensiksi kuppikakun päälle piti levittää kerros vaaleaa kermavaahtoa, joten hän hapuili tassuillaan ympäristöä löytääkseen etsimänsä. Kermavaahdon lisäksi samanlaisessa kulhossa oli myös suklaista kuorrutetta, mutta Tulpe tarkisti maistamalla nokareen kummastakin astiasta löytääkseen oikean vaahdon. Levittäessään kermavaahtoa kauhaa apuna käyttäen Tulpe toivoi ettei käyttäisi kermavaahtoa liikaa, sillä sopiva suurustelu oli vaikeaa kun ei nähnyt mitään. Seuraavaksi Tulpen piti etsiä tassuihinsa värikkäitä nonparelleja sisältävä purnukka. Tällä kertaa oikean koristeen löytämistä ei voinutkaan testata maistamalla, sillä kaikki koristehileet maistuvat sokerisilta. Purnukoita kevyesti ravistamalla pystyi sentään erottamaan äänien perusteella oliko siellä kovia vai pehmeitä rakeita. Lopulta Tulpe teki valinnan vaikkei ollutkaan täysin varma siitä oliko hänen käyttämänsä tuote oikea. Lopuksi piti etsiä kirsikka kakun päälle, minkä pitäisi olla taas helpompi. Hapuillessaan pöydältä marjakulhoa Tulpe onnistui kuitenkin sohaisemaan tassullaan koko kirsikkavadin nurin, ja kirsikat vierivät pitkin pöytää. Tulpe kuitenkin nappasi yhden marjan mukaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kiikutti sen kuppikakkunsa päälle. Poistettuaan siteen Tulpe repesi nauramaan edessään olevalle näylle: Kermavaahto oli levitetty ihan epätasaisesti, ja kakun toiselle puolelle sitä ei ollut tullut ollenkaan. Värikkäiden nonparellien sijasta Tulpe oli käyttänyt ruskeita, ja kirsikkakin oli mennyt ihan vinoon. Kumma koristelu ei kuitenkaan vaikuttanut leivoksen makuun, ja Tulpe hotki herkun nopeasti. Koristelun jälkeen nyyttärieväät otettiin esille, ja kissat kävivät innoissaan ruokien kimppuun. Tulpe pinosi lautaselleen palan päärynäpiirasta, pari lusikallista sekasössöpurkkiruokaa sekä kourallisen sipsejä ja juomaksi kokista. Tulpe ruokaili yhdessä vihreän veljeskolmikon Kuulan, Rion ja Ennustuksen kanssa. Pojat kummastelivat Tulpen tyyliä dipata sipsejä sekasössöön. "Pilaat sipsisi tuossa touhussa", Kuula väitti, minkä jälkeen Tulpe kauhaisi oikein ison nokareen sekasössöä sipsinreunalle ja mussutti herkkupalan suussa poikien kääntäessä katseensa sivulle kuvotuksen vuoksi. "Halisydämestäni puuttuu vieläkin Samon nimi, voitteko auttaa minua sen hankkimisessa?" Tulpe pyysi. Samolla tuntui olevan silmät selässä, sillä vaikka Tulpe lähestyisi tätä kuinka hiljaa tahansa ehti Samo aina huomata hänet ja livistää karkuun. "Hmm, saatan tietää miten se onnistuu", Ennustus sanoi salaperäisesti, jolloin nelikko löi päänsä yhteen supinatuokiota varten. Hetken päästä Rio lähti suunnitelman mukaan tassuttelemaan rennosti Samoa kohti. "Terve, mitäs olet tykännyt tarjoiluista?" Rio uteli, ja Samoa arvatenkin harmitti mangottomuus. "Minäpä näin että Kuulalla oli äsken mango tassuissaan. Hän meni syömään sitä Ennustuksen kanssa tuonne nurkan taakse, mutta siitä riittää varmasti sinullekin", Rio vakuutteli. "Ihan tosi, haluan nähdä!" Samo innostui, ja Rio lähti johdattamaan kellertävää kissaa perässään sovitulle paikalle. "Eihän täällä ole mi... hei!" Samo karjaisi kun piilosta syöksyneet Kuula ja Ennustus tarttuivat tätä kiinni kummastakin etutassusta. "Tule Tulpe, olemme valmiita!" Ennustus kutsui, ja Samo kauhistui tajutessaan kävelleensä vapaaehtoisesti ansaan. "Eihhhh!" Samo vastusteli ja yritti rimpuilla irti vihreiden kissojen otteesta Tulpen kävellessä häntä kohti tassut ojossa valmiina halia varten. "Ei se ole niin kamalaa", Kuula vakuutteli. Tulpe ei halunnut ajaa ahdingossa olevaa poikaa enempää kauhun partaalle, joten hän hoiti halin nopeasti ja pyysi sen jälkeen sydämeensä nimikirjoituksen.
---
Veljekset Untuva ja Vesa tassuttelivat vieretysten kaupungin jalkakäytävää pitkin teatteri Kissansilmää kohti. Pakkasta oli pari astetta, mutta hyytävä tuuli sai ilman tuntumaan paljon kylmemmältä. Untuva yritti suojata kasvojaan viimalta painamalla leuan tiukasti rintaansa vasten. Välillä täytyi tietysti vähän vilkuilla ympärilleen, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun Untuva oli lähtenyt kaupunkimatkalle. Untuva kummastelikin miten Vesa liikuskeli kaupungilla niin tottuneesti, ja kuin veljensä ajatukset lukeneena Vesa alkoi selittää käyneensä kerran äidin kanssa kävelyllä, ja jostain syystä pentu oli pistänyt erityisen tarkkaan mieleensä reitin elokuvateatterille. Vihdoin pennut olivat perillä, ja Vesa katseli haltioituneena ympärilleen. "Eiks olekin siistii, katso nyt noita kirkkaita mainostauluja ja pelikoneita, ja ja...!" Vesa intoili näkemästään suorastaan silmät loistaen. Untuvaa hymyilytti veljen innostuneisuus, tällä paikalla oli selvästi Vesaan samanlainen vaikutus kuin Untuvalla siihen kun hänen eteensä annettiin piirustuspaperi ja kyniä, joiden avulla pentu pystyi toteuttamaan itseään. Tosin Untuva ei antanut ilonsa näkyä yhtä vapautuneesti. Kaksikko meni tutkailemaan mainostaululta seuraavaksi alkavia näytöksiä, kun yllättäen paikalle tassutteli kolmas kissanpentu. "Moikka! Sopisiko jos mentäisi katsomaan samaa leffaa? Olen muuten Cindy", tyttökissa esittäytyi. "Me ollaan Vesa ja Untuva", Vesa esitteli kaksikon vastaamatta kuitenkaan tytön kysymykseen. Vesa katsahti veljeensä, joka ei ilmeestä päätellen ollut niin innoissaan ulkopuolisen kissan liittymisestä heidän seuraansa. Ujo Untuva ei nimittäin tunne oloaan kovin mukavaksi suuressa joukossa. "Mitä sanot veli, eihän me voida jättää näin nättiä tyttöä pulaan ystävänpäivänä", Vesa pukkasi vaitonaista veljeään kylkeen ja väläytti leveän hymyn Cindylle. Vesa luuli varmaan olevansa cool, mutta Untuva arveli ettei hänen veljensä olisi Cindyn tyyppiä. "Mietin vaan kun liput saa halvemmalla jos menee katsomaan näytöstä porukalla, ja olisi ollut kiva mennä yhdessä teidän kanssa. Voin kyllä mennä kysymään joltain toiseltakin porukalta", Cindy lausahti. "Eijei, tietysti tulet meidän kanssamme! Valitse vaan mieleisesi leffa, me maksetaan", Vesa lupasi. "Olisin minä itsekin voinut osuuteni kustantaa", Cindy huomautti astellessaan liilojen veljesten väliin mainostaulua tiirailemaan. "Mutta nämä menee simssiliinin piikkiin, se on niin rahoissa että on vaan reilua että me maksetaan", Vesa puolusteli. "Hehe, okei sit", Cindy hymyili ja kääntyi sitten vilkuilemaan vasemmalla puolella seisovaa Untuvaa. Poika tunsi tytön katseen mutta esitti ettei huomannut mitään ja jatkoi leffavalikoiman tuijottamista. "Sinä et ole sanonut vielä mitään", Cindyn huulilta lipsahti hänen mielessään ollut ajatus ääneen. "Untuva ei omaa puhetaitoa", Vesa selitti tilanteen ties kuinka monetta kertaa veljensä puolesta. "Mut... Eikö kaikkien Mouruposken kissojen pitäisi osata puhua?" Cindy huomautti. "No Untuva ei vaan puhu", Vesa jankkasi samaa, eipä tämä veljensä puhumattomuuteen tiennyt syytä sen paremmin kuin Untuva itsekään. Untuva puri huultaan kiusaantuneena jouduttuaan keskustelun keskipisteeksi, mutta onneksi Cindy vaihtoi pian aihetta keksittyään elokuvatarjonnan joukosta mieleisen leffan.
Hetkeä myöhemmin kolmikko asteli leffateatterin katsomoon. Vesa kannatteli etutassuissaan suurta irtokarkkipussia ja popcorneja, ja Untuva yritti puolestaan pärjätä kolmen juomalasin kuljettamisessa. "Olisin minäkin voinut kantaa jotain", joukkoa johtava Cindy sanoi. "Ehei, me pärjätään kyllä", Vesa vakuutteli, ja juuri samalla hetkellä yksi limulasi luiskahti Untuvan tassusta. Pentu onnistui kuitenkin näppärästi pelastamaan tilanteen tarttumalla lasiin hännällään juuri ennen kuin se putosi maahan. Cindy valitsi mieleisensä paikat, ja Vesa kiirehti täysinäisistä tassuistaan huolimatta laskemaan Cindyn penkin valmiiksi tytön istumista varten. Untuva jakoi limut, ja karkit ja popcornit asetettiin puolestaan keskipaikalla istuvan Vesan syliin, josta kaikki ylttyivät tavoittelemaan herkkuja. Elokuva alkoi pian, ja valkokangas muuttui vaaleanpunaiseksi ja siihen heijastui lukemaan elokuvan nimi. Cindy oli valinnut katsottavaksi romanttisen Rakkaustarinan ystävänpäivän kunniaksi, ja poikien täytyi katsoa ällösöpöä elokuvaa vähän hammasta purren. Untuva kuitenkin aavisti, että jos Cindy kysyisi leffan jälkeen heidän mielipidettään vakuuttelisi Vesa viihtyneen, sillä hurmaava tyttökisu oli saanut pojan käyttäytymään kummasti tämän seurassa ja Vesa tuntui myötäilevan Cindyä vähän kaikessa. Untuvalla itsellään ei ollut mitään romantiikkaa vastaan, mutta kliseiset rakkautta ensisilmäyksellä -käänteet eivät olleet niinkään tämän mieleen. Olisi kiinnostavampaa jos ennen rakastumista parin välillä tapahtuisi jotain rätisevää ennen kuin antaudutaan tunteiden vietäväksi. Elokuva päättyi päähenkilöiden Hello Kittyn ja Herra Kittyn suukotellessa, ja heidän ympärilleen muokatut sydäntehosteet värjäsivät lopulta kuvaruudun jälleen vaaleanpunaiseksi niin kuin leffan alussakin, ja lopputekstien käynnistyessä kissat poistuivat katsomosta. "Käydäänkö kokeilemassa noita pelikoneita?" Vesa ehdotti, ja Cindy haastoi heti pojan kaksintaisteluun. "Tuletko sinä?" Vesa kääntyi veljensä puoleen, joka pudisti päätään vastaukseksi. "Ai noh... Me pelataan nopeasti yksi peli", Vesa sanoi ja syöksyi Cindyn vieressä olevalle siniselle pelikoneelle. Tyttö oli valinnut pelattavaksi labyrinttipelin, jossa oli tarkoitus kilpailla siitä kumpi löytäisi labyrintin keskellä olevan aarteen luokse ensimmäisenä. Untuva istuskeli harmistuneena sivussa. Hän olisi muuten lähtenyt edeltä takaisin hoitolalle, mutta kisu ei ollut varma muistaisiko reittiä yksin, joten olisi turvallisempi odotella Vesaa. Pelaajat keskittyivät täysillä peliruutuihinsa, mutta kumpikin tuntui olleen ihan eksyksissä. "Tää on ihan mahdoton peli, olen kiertänyt jo vaikka kuinka kauan kehää", Cindy valitti turhautuneena. Pian Vesa onnistui kuitenkin päättelemään reittiä, mutta Cindy ei aikonut hävitä, joten hän vilkuili salaa Vesan pelinäyttöä saadakseen vinkkiä oikeasta suunnasta. Vesa oli kuitenkin ovela, ja Cindyn katsoessa mallia Vesa eteni tahallaan väärään suuntaan eksyttäen Cindyn lopullisesti. "Jeeah!" Vesa tuuletti voittoaan. Cindy oli vähän myrtsillä mielellä tappionsa vuoksi, mutta hän arvosti sitä ettei poika ollut päästänyt häntä helpolla vaan oli tarjonnut kunnollisen vastuksen pelissä. Kolmikko päätti lähteä kävelemään samaa matkaa takaisin hoitolalle. Matkalla jutusteltiin mukavia, ja Untuva huomasi jopa viihtyvänsä tytön seurassa ihan hyvin, vaikka aluksi toiseen tutustuminen oli jännittänyt.
---
Ravintolapäällikkö saattoi Stiinan ja Espiquen näiden varaaman pyödän luokse, ja Espique riensi herrasmiestyylisesti laittamaan Stiinan istuimen paikoilleen. "Tässä ovat ruokalistat. Tarjoilija saapuu pian tiedustelemaan tilauksianne. Mukavaa ja maukasta ateriaa", ravintolapäällikkö toivotti juhlallisesti. Stiina nosti tassuihinsa viininpunaisen lehtisen, jonka kannessa luki kultaisin kaunokirjaimin "Menu" ja alkoi selailla tarjolla olevia ruokia mietteliäänä. "Hassua, ravintolan sisäänkäynnillä oli kyllä jonoa, mutta näyttäisi siltä että olemme ainoat ruokailijat", Espique totesi vilkuillen ympärilleen. "Muut taisivat ottaa sen yksityisen näköalapöydän. Mutta saadaanpa mekin nauttia ateriamme rauhassa kun ollaan kerta ainoat täällä salissa", Stiina virnisti. Menun selaaminen jatkui, kunnes oranssi kissa huomasi pojan vilkuilevan häntä oudosti ruokalistansa takaa. "Tuota Stiina, sinulla on naamassa jotain", Espique ilmoitti. "Äh, jäikö sitä huulipunaa poskeeni vaikka yritin pyyhkiä sen pois?" Stiina hätääntyi ja säntäsi heti WC-tilohin siistimään naamaansa. Stiina tuijotti kuvajaistaan peilistä, ja tilanne toi vahvan déjà vu -elämyksen heidän aiemmilta kuntosalitreffeiltään, jolloin Stiina oli myös joutunut pakenemaan tilannetta vessojen puolelle. Tyttö huokaisi syvään ja nappasi käsien kuivaamiseen tarkoitettua paperia ja alkoi hinkata huulipunaa poskestaan. "Kunpa oltaisi menty sinne elokuviin, hämärässä katsomossa kukaan ei todennäköisesti olisi edes huomannut tahraa poskessani", Stiina mutisi. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta tämän päivän aikana kun Stiina olisi toivonut valinneensa elokuviin menemisen ravintolan sijaan, ärsytti kun kaikki aika tuntui menevän siinä kun kaipasi jonnekin muualle missä parhaillaan oli... Pinkki huulipunatahra siirtyi lopulta Stiinan poskesta käsipaperille, ja heittäessään paprun roskikseen Stiina päätti viskoa mukana myös negatiivisen mielialansa. Hän ehtisi elokuviin myöhemminkin, tärkeintä oli nyt viettää aikaa Espiquen kanssa ja nauttia tästä hetketä. WC-tiloista poistui huomattavasti paremmalla tuulella oleva kissaneiti, ja Stiina asteli reippaasti takaisin paikalleen. "Tarjoilija kävi poissaollessasi. En tiennyt mitä olisit halunnut tilata eivätkä annoksien nimet sanoneet minulle mitään, joten napsin ruokalistalta juttuja summamutikassa, toivottavasti se ei haittaa", Espique selitteli hieman hermostuneena pelätessään Stiinan pahastuvan taas, mutta hänen hämmästyksekseen Stiina tarttui poikaystäväänsä tassusta. "Ei tietenkään haittaa, älä huoli", Stiina vastasi hymyillen, ja Espiquekin rentoutui. Kaksikon pitäessä toisiaan tassusta tarjoilija saapuikin alkupalojen kanssa ja laski pöydälle katkarapusalaatin ja sushirullat. Pariskunta päätti jakaa ruuat niin että molemmat saisivat maistaa kaikkea. "Olen vähän huolissani Ruusta. Hän säntäsi huoneestamme pois kesken laittautumisen eikä tullut enää takaisin", Stiina kertoi aamun tapahtumista. "Hän varmaan meni Quzin kanssa kahdestaan jonnekin kuhertelemaan", Espique epäili, ja Stiinakin päätti olla huolehtimatta turhaan kämppiksestään. Tarjoilijan kantaessa pöytään pääruuaksi tilatut kala- ja kasvisateriat oli puheenaihe kääntynyt pentuihin. "Pian pojat aloittavat koulun. Meidän pitäisi järkätä jotain tekemistä nelisteen, koko perheen kesken", Stiina suunnitteli. "Meillä on vielä hyvin aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat", Espique vakuutti. Stiina tuijotti pojan kullankeltaisia silmiä. Hän halusi uskoa Espiquen sanoihin, mutta väkisinkin huoletti yhteisen ajan käyminen vähiin päivä päivältä ja tulevaisuus ilman toisen läsnäoloa. "Hei, älä murehdi. Meillä on kaikki hyvin juuri nyt, tässä hetkessä", Espique huomautti. "Niin, tässä hetkessä", Stiina toisti pojan sanoja kuin vakuuttaakseen itseään. Espique kohotti vesilasinsa ilmaan, ja Stiinan toisti liikkeen omalla viinilasillaan. "Malja meille!" Espique julisti lasien kilahtaessa. Jälkkärileivoksia mussuttaessaan kaksikko pohti minne he voisivat mennä jatkamaan ystävänpäivän viettämistä. "Tämän syömisen jälkeen minun tekisi vain mieli käydä pitkäkseni ja pitää kunnon ruokalepo", Stiina tiedotti massuaan silitellen. "Voidaan mennä meille. Muut alienkissat ovat kukin mukana ystävänpäivän eri aktiviteeteissa, joten meidän huoneen pitäisi olla tyhjillään", Espique vinkkasi, ja laskun maksettuaan kaksikko lähti kävelemään tassut yhdessä hoitolalle päin.
---
"Oiihhhh, se sanoi rakastavansa minua!" simssiliini huokaisi onnessaan tuijottaessaan tietokoneen ruudulla olevaa virtuaalipoikaystäväänsä. "Eikö tuo virtuaaliukkeleiden tapailu ole vähän outoa? Hankkisit oikean poikaystävän" hoitajansa touhuja seurannut Ruu kommentoi. simssiliini yllättyi, sillä hän oli luullut kaikkien kissojensa lähteneen jo ystävänpäivän viettoon. "Mitä sinä täällä teet, eikös teidän pitänyt mennä ravintolaan Quzin kanssa?" simssiliini huomautti. Kääntyessään katsomaan mustaa kissaa hoitajalle valkeni kuitenkin heti, ettei kaikki ollut kunnossa. Ruun tumma turkki oli aivan takussa, sillä sitä ei oltu harjattu kylvyn jälkeen ja kissan silmät punoittivat itkemisen jäljiltä. "Ruu? Mitä on tapahtunut?" simssiliini tivasi huolestuneena. Kissa juoksi hoitajansa syliin ja selitti itkien hänen ja Quzin eronneen. "Mitä? Mutta... Luulin että...", simssiliini ei tuntunut löytävän tilanteeseen lohduttavia sanoja. Kissan surkea mieli sai simssiliininkin onnettomaksi, ja kun Ruu kerran oli vapaaehtoisesti tullut hänen syliinsä päätti simssiliini halata kissaa. Ruu ei pyristellyt vastaan, ja saatuaan itkunsa loppumaan kissa alkoi kertoa eroon johtaneista seikoista tarkemmin. "Quz myönsi tapailleensa selkäni takana kahta muuta tyttökissaa. Miten se ryökäle kehtaa?!" Ruu murahti. "Minäkään en tiennyt tästä mitään... Täytyy ottaa Quz puhutteluun", simssiliini päätti. Harja oli yhä pentujen turkin sukimisen jäljiltä sohvalla, joten simssiliini kurotti poimimaan sen käsiinsä ja alkoi siistiä takkuja Ruun turkista. Harjaaminen tuntui rauhoittavan Ruuta ja hetkessä surullinen niiskutus oli vaihtunut tyytyväiseen kehräämiseen. Ruu ei yleensä antanut simssiliinin koskea häneen saati sitten puhua hoitajalleen mieltään painavista asioista, joten Ruun käytös oli poikkeuksellista ja suuri luottamuksenosoitus. "s-simssiliini?" Ruu lausui hoitajansa nimen epävarmasti. "Ymmh?" simssiliini äännähti takaisin kehottaakseen kissaa jatkamaan. "Mietin vaan kun... Sinä adoptoit minut aikoinaan Quzin pyynnöstä, ja nyt kun me erosimme Quz tuskin haluaa minua enää tänne, niin joudunko minä nyt takaisin adoptioon?" Ruu kysyi selvästi huolissaan. simssiliini keskeytti Ruun harjaamisen ja veti tämän tiukemmin syliinsä. "Et tietenkään joudu, tämä on nyt sinun kotisi", simssiliini vakuutteli. "Oikeasti? Vaikka minä olen aina kamala kiusankappale", Ruu mutisi hiljaa. "Juuri siksi minä pidänkin sinusta", simssiliini hymyili. Ruu puski kiitokseksi päällään simssiliinin poskea. Hetki kuitenkin keskeytyi ovelta kuuluvan koputuksen myötä. "Ovi auki tai tapahtuu hirveitä", simssiliini sai Galaxylta telepaattisen viestin, eikä siis ollut epäselvää kuka sisälle pyrkijä olisi. Ruu hyppäsi pois simssiliinin sylistä ja juoksahti ensimmäisenä ovelle, jonka takaa paljastuivat Galaxy ja Tuhka pentuineen. "Moi, me etsitään lastenvahtia kolmosille siksi aikaa kun menemme ravintolaan", Tuhka selitti tilanteen. "Eihän nyt ole huono hetki?" Galaxy kysyi kääntyen katsomaan Ruuta. Ruu arvasi Galaxyn lukeneen hänen ajatuksiaan. "Enköhän minä selviä kolmesta pennusta, sain vähän treeniä kaitsiessani Tulpen yli kahdenkymmenen kutsuvieraan menoa", Ruu hyväksyi pyynnön. Sitä paitsi pentujen kanssa puuhaaminen saisi hänen mielensä hetkeksi muualle murheista. "Okei, eli tässä ovat Veikko, Elmo ja Onni. Elmo on tuo jolla turkissa galaksivärien lisäksi myös mustaa, ja Veikon ja Onnin erottaa puolestaan siitä että Veikko on vähän hullumpi", Tuhka selitti tuntomerkkejä. "Kiitti vaan iskä", Veikko tuhahti. "Olen välillä yhteydessä pentuihin mieliviestien kautta", Galaxy selitti vielä ennen lähtöään. Niin simssiliini ja Ruu löysivät itsensä samasta huoneesta kolmen kissanpennun kanssa. "Mitä tekemistä aiot keksiä heille?" simssiliini uteli. "No, minulla olisi eräs idea", Ruu vastasi viekkaasti.
Ruu kävi noutamassa adoptiosta mukaansa kummipentunta Ramin, minkä jälkeen hän johdatti pentulauman koulurakennuksen pihaan. "Mitä me täällä tehdään, eikös koulun saa aloittaa vasta pikkupentu-iässä?" Rami huomautti. "Siinä olet aivan oikeassa, mutta tiesittekö että koululla voi tehdä muutakin? Vinkki, sekin liittyy oppimiseen" Ruu virnisti pentujen arvuutellessa kulmat kurtussa. "Hetkinen, liittyykö tämä taitoihin? Niihin mitä Riokin käy välillä opettelemassa", Veikko keksi. "Oikein, minä opetan teille metsästämistä", Ruu selitti ja kumosi maahan mukanaan kantamansa laukun sisällön. Pennut kerääntyivät kiinnostuneina katsomaan Ruun mukaan ottamia tavaroita, joiden joukossa oli juokseva leluhiiri ja harmaa lankakerä. "Mutta eikö me olla vähän nuoria metsästämään?" Onni huomautti. "Taitojen opettelussa ei ole mitään ikärajaa, ja sitä paitsi opetan nämä alkeet leikkien kautta, ettei teidän sentään tarvitse vielä napata oikeita saaliita", Ruu selitti. Ensiksi Ruu nappasi leluhiiren tassuihinsa ja painoi sen korvannipukan takana olevaa nappulaa, minkä johdosta hiiri alkoi vipeltää villisti. "Okei kolmoset, yrittäkäähän napata tuo, minä annan sillä välin yksityisopetusta Ramille tämän lankakerän avulla", Ruu selitti. Veikko ja Onni säntäsivät heti kiinnostuneina lelun perään, ja Elmo seurasi heitä vähän maltillisemmin. "Epistä, minäkin haluan leikkiä mieluummin hiirellä", Rami valitti ja katsoi tylsistyneenä Ruun tassuissa pitelemää lankakerää. Harmaa värikin oli niin eloton ettei se motivoinut Ramia kiinnostumaan. "Odotahan vaan, pian innostut", Ruu ilmoitti. Kissa purki lankakerää hieman, ja alkoi heilutella langanpätkää Ramin yläpuolella. Kuten Ruu oli arvannutkin aktivoi ilmassa sätkivä naru pennun metsästysvietin, ja hetkessä Rami oli noussut kahdelle tassulle yltääkseen paremmin tarttumaan lankaan. Ruu käytti pituuttaan hyödyksi ja nosti langan ihan kiusallaan paljon pentua korkeammalle, mutta sitten Rami otti vauhtia ja ponkaisi ilmaan, ja onnistui kuin onnistukin tarttumaan lankaan kynnellään. Ruu antoi pennun nauttia saaliistaan ja Rami sai pureskella lankaa hetken aikaa. Ramin iloitessa voitostaan Ruu kääntyi katsomaan galaksipentuja, jotka eivät olleet onnistuneet vielä saavuttamaan leluhiirtä. "Tauko!" Ruu huudahti ja juoksi ottamaan leluhiiren kiinni. "Miten se kävi sinulta noin helposti?" Veikko ihmetteli. "Osaan taktikoida, mutta te sen sijaan säntäilitte lelun perässä ilman mitään logiikkaa. Virheitä kuitenkin oppii. Kertokaa teittekö jotain havaintoja äsken", Ruu kehotti. Kolmoset silmäilivät vaitonaisina toisiaan kuin toivoen jonkun keksivän vastauksen. "Ainakin leluhiiri tuntui aina muuttavan suuntaa kun sen lähelle pääsi", Onni lopulta vastasi. "Hyvä huomio. Leluhiiri on rakennettu havaitsemaan edessään olevat umpikujat ja väistämään niitä", Ruu selitti. "Eli jos me hajaantuisimme ja piirittäisimme hiiren, se ei pääsisi pakenemaan", Veikko keksi. "Se on hyvä suunnitelma. Yrittäkäähän uudestaan", Ruu kehotti ja käynnisti jälleen leluhiiren. Tällä kertaa Ramikin sai osallistua jahtiin, ja nelikko piiritti hiiren suunnitelmansa mukaan, ja lopulta Veikko onnistui nappaamaan lelun hampaisiinsa. "Jiphiii", Veikko hurrasi Ruun taputtaessa onnistuneen saalistuksen kunniaksi.
---
Quz käveli minimerenrantaa kohti mietteliäänä. Kissaa vaivasi aiemmin päivällä sattunut riita Ruun kanssa. Vaikka Quzin ympärillä pyöri muitakin tyttökissoja tuntui ero Ruusta syvänä riipaisuna pojan sydämessä, olihan kyseessä kuitenkin Quzin ensirakkaus. "Quz!!" poika kuuli yllättäen jonkun kutsuvan häntä nimeltä. Keltaraidallinen kissa kääntyi ympäri ja näki takanaan Kinuskin juoksemassa häntä kohti. "Kehtasitkin lähteä ennen minua, luulin että kävelisimme tänne yhdessä", Kinuski nuhteli poikaa leikkisästi. "Ai, minä ymmärsin kutsusi niin että tapaisimme minimerenrannalla", Quz selitti häpeissään. Kaksikko seisoi hetken vaiti katsoen toisiaan, ja yhtäkkiä poika syöksyi halaamaan Kinuskia tiukasti. "Whou, mitäs tämä tarkoittaa?" Kinuski ihmetteli odottamatonta elettä. "Ollaan vaan jooko hetki näin..." Quz supatti Kinuskin korvaan. Hali teki hyvää Quzin kurjalle mielelle, ja ylipäätään Kinuskin piristävä luontaisolemus sai pojan aina positiivisemmalle tuulelle. Kissojen irtauduttua halista tyttö uteli mitä Quzin mukana raahaamasta kassista paljastuisi. "Näet sitten jos autat minua kantamisessa", Quz virnisti. Kumpikin tarttui pussukan suuhun, ja matka jatkui kohti minimerenrantaa. Lopulta he olivat perillä, ja hetken aikaa kumpikin vain nautti raikkaasta meri-ilmasta katsellessaan rantahiekkaan iskeytyviä aaltoja. Talvi oli ollut sen verran leuto, että meri ei ollut jäätynyt kunnolla koko talven aikana. "Brrr, täällä tulee kylmästi", Kinuski sanoi ääni väristen hampaiden kalistessa. "Juuri siksi otin mukaan nämä", Quz lausui kaivaessaan kassistaan vilttejä. Poika asetti yhden maahan istuinalustaksi, ja toisen viltin hän kiersi puolestaan hänen ja Kinuskin ympärille. Quzin mukaan ottamat luistimet saisivat jäädä kassin pohjalle, sillä avoimella merellä niille ei olisi käyttöä, mutta ainakin eväät tulisi syötyä. Quz nosti esille kaksi vaaleanpunaista mukia ja kaatoi niihin termospullosta kahvia sillä aikaa kun Kinuski avasi muovisen eväsrasian. "Olet pakannut mukaan tämän minun lahjoittamani korvapuustin", Kinuski tajusi. "Joo, ajattelin että se maistuisi parhaalta sinun seurassasi", Quz lausahti saaden kevyen punan kohoamaan tytön poskille. Kinuski hörppi juomaa mukistaan Quzin ottaessa ensimmäisen haukun pullastaan. "Näyttää hyvältä, saanko minäkin maistaa?" Kinuski pyysi, ja Quz ojensi herkun tytölle. Kinuskin suupieleen jäi nokare vaaleanpunaista kuorrutetta, jonka Quz pyyhkäisi tassullaan pois. "Kinuski, haluan sanoa sinulle jotakin. Seurasi tekee minulle hyvää, sillä pystyn jättämään kaikki huoleni taka-alalle. Olemuksellasi on uskomaton vaikutus minuun", Quz selitti. "Onpa kauniisti sanottu", Kinuski henkäisi ja nojautui poikaa vasten Quzin kiertäessä tassunsa tämän ympärille. Aurinko alkoi laskea, joten kaksikko päätti palata takaisin kotiin. Nähdessään hoitolarakennuksen pihassa rusettiluistelua varten tehdyn tekojään Quz päätti sittenkin kaivaa esiin mukaan ottamansa luistimet. Rusettiluistelijat olivat jo kaikki kaikonneet paikalta, mutta jääkenttä oli kauniisti valaistu ja koristeltu, joten miksi he eivät hyödyntäisi tätä tilaisuutta? "Oletko varma että tämä on hyvä idea?" Kinuski epäröi solmiessaan luistimiensa nauhoja. "Älä suotta huoli, minä voin pitää tassustasi kiinni", Quz lupasi ja auttoi Kinuskin ylös. "Juuri siksi minä olenkin huolissani, sillä joulutapahtumassa selvisi ettei meitä ole luotu liikkumaan jäällä luistimet jalassa", Kinuski muistutti, ja samalla hetkellä kissan jalka lipesi, ja tämä veti pojankin mukanaan maahan. Kaksikko repesi nauruun, ja heidän kikatuksensa kuului taatusti hoitolan takapihalle asti. Kun luistimilla pystyssä pysyminen ei luonnistunut Quz ja Kinuski päätyivät vain makoilemaan jäällä vieretysten katsellen samalla taivaalla tuikkivia tähtiä.
Quzin mielipide ystävänpäivästä: "Päivä ei ehkä alkanut kaikkein parhaimmissa merkeissä Ruun saadessa salaisuuteni selville, mutta onneksi murheet pienenevät välittömästi nähdessäni Kinuskin. Meillä oli ihanat treffit! <3"
Ruun mielipide ystävänpäivästä: "Odotin tältä päivältä niin paljon, mutta kuinkas sitten kävikään: Quz-mokoma särki sydämeni... En tajua miten se kehtaa tapailla useampaa kissaa yhtä aikaa. Onneksi galaksipennut ja Rami saivat ajatukseni muualle."
Stiinan mielipide ystävänpäivästä: "Vaikken päässytkään sinne elokuviin ymmärsin kuitenkin että kannattaa elää hetkessä, ja loppujen lopuksi on ihan sama mitä teen, kunhan saan olla Espiquen kanssa - mutta ensi kerralla mennään kyllä elokuviin!"
Tulpen mielipide ystävänpäivästä: "Jippii, nyyttärijuhlissa oli mahtihauskaa, sain sydämeeni paljon nimikirjoituksia! Haha, Samokin joutui alistumaan lopulta! Yhteisleikit on kivoja kun samalla pääsee tutustumaan useampaan kissaan yhtä aikaa."
Untuvan mielipide ystävänpäivästä: "Ehdin jo hetken katua elokuviin lähtemistä, mutta loppujen lopuksi oli kivaa ja Cindykin on ihan mukava, vaikka hän tulikin paremmin toimeen veljeni kanssa."
Harjattuaan pyyhekuivan turkkinsa Stiina päätti siirtyä meikkaamisen pariin. Hänen siskonsa oli ollut kova laittautuja, ja Oilin jäämistöstä kissojen yhteisien tavaroiden joukossa lojui jokunen huulipuna ja kynsilakka, joiden lisäksi Stiinalla oli oma luomiväripaletti. "Hmm, näyttääköhän tämän oranssin luomivärin kanssa paremmalta pinkki vai punainen huulipuna?" Stiina aprikoi. "Onko huulipuna edes hyvä valinta kun se sotkeutuu kuitenkin syödessä?" vielä ammeessa loikoileva Ruu huomautti. "Haluan näyttää vain näyttää hyvältä Espiquen silmissä", Stiina vastasi ja päätyi pinkkiin huulipunaan, pinkkihän on loistava väri ystävänpäivään! Stiinan tälläytyessä Ruu retkotti rennosti kylpyammeessa selaillen samalla aamulla postissa saapunutta Mourusen tuoreinta numeroa. Lehdessä haastateltiin hoitolan kissoja näiden ystänpäivän vietosta, ja Ruu päätyi lukemaan ajankohtaista juttua. "MITÄ??!" Ruu karjaisi yllättäen kovaan ääneen säikäyttäen Stiinan, jonka huulipunan levitys meni kirjaimellisesti poskelleen. "Äh, katso nyt, minulla on poskikarvoissa nyt pinkki viiru", Stiina harmitteli, mutta Ruu ei kuunnellut toisen juttuja vaan kiipesi ylös ammeesta. Hän ei vaivautunut edes kuivattelemaan ennen kuin oli jo sännännyt ulos huoneesta. Tumma kissa tepsutti vettä valuvana hoitolan käytävää pitkien tarkoituksenaan etsiä poikaystävänsä. Samaan aikaan Quz raahasi hampaissaan suurta kassia, joka sisälsi kahdet luistimet, lämmintä juotavaa termospullossa ja muutaman herkullisen leivonnaisen. Quz piilotti kassin yhden hoitolan pihassa olevan pensaan taakse, mistä se olisi helppo napata mukaan myöhemmn. Quz oli sopinut menevänsä ystävänpäivänä Kinuskin kanssa kävelylle minimerenrannalle, ja poika oli suunnitellut ajoittavansa päiväohjelman niin, että hän kävisi ensin ravintolassa Ruun kanssa ja suuntaisi sen jälkeen odottamaan Kinuskia minimerenrannalle. Tällöin hän saisi vietettyä aikaa molempien tyttöjen kanssa eikä kumpikaan taatusti osaisi epäillä mitään. Palatessaan sisälle Quzia oli vastassa tassut puuskassa seisova Ruu. "Öhmm, hei Ruu, onko jokin vinossa?" Quz tiedusteli nähdessään tuiman ilmeen tytön kasvoilla. "Kyllä, tämä!" Ruu ärähti ja työnsi tassuissaan kuljettamansa Mourusen Quzin kuonon eteen. "Kinuski kertoo haastattelussa menevänsä ystävänpäivänä kanssasi kävelylle merenrannalle, ja haluaisin tietää mitä tämä oikein merkitsee? Luulin että viettäisit tämän päivän minun kanssani", Ruu sanoi loukkaantuneena. "Minä... sinun ei pitänyt saada tietää tästä", shokkiin mennyt Quz sopersi. "Ai mistä? Tapailetko sinä Kinuskia minulta salaa?" Ruu tivasi. "Emme me virallisesti tapaile, mutta olen viime aikoina kyllä viihtynyt hänen seurassaan, ja..." Quz selitteli, ja mitä pidemmälle juttu meni sitä apeammaksi Ruun ilme meni. "Kuinka kauan tätä on kestänyt?" Ruu kysyi hiljaa. "No Oilin hautajaisten jälkeen Kinuski piristi minua, ja olen siitä illasta lähtien ollut vähän ihastunut häneen", Quz tunnusti. Ruu tunsi kyynelten valuvan märille poskilleen. Hän soimasi itseään siitä ettei ollut tajunnut Quzin peliä vaikka hänen vaistonsa oli sanonut ettei heidän välillään ole kaikki enää samalla tavalla kuin ennen. "Ja sinä ajattelit että olisi ihan ok tapailla kahta kissaa samaan aikaan?" Ruu korotti ääntään. "Itse asiassa on eräs kolmaskin kissa...", Quz lausahti saaden kommentillaan Ruun ilmeen vieläkin hämmentyneemmäksi. "Miten oikein kehtaat? Se että olet olevinasi suosittu julkkiskissa bändisi ansiosta ei oikeuta sinua deittailemaan jokaisen vastaantulevan naaraan kanssa! Olet häiriintynyt jos ajattelet moisen olevan ok. Ja ihan vain tiedoksesi, voit miinustaa minut tyttöystäviesi joukosta, sillä meidän juttumme on ohi", Ruu kivahti ja lähti marssimaan kiivain askelin pois paikalta.
---
Vanhempiensa välillä tapahtuvasta draamasta täysin tietämätön Tulpe oli saapunut juhlatupaan yhdessä kavereidensa kanssa. Pennut ojensivat eväskantamuksensa ovella päivystävälle Odessalle, joka lähti kiikuttamaan herkkuja keittiötä kohti. Ennen kuin pennut ehtivät rientää muiden juhlavieraiden joukkoon Noki ja Ava pujottivat näiden kauloihin vaaleanpunaiset pahviset sydämet. "Mihin tarkoitukseen nämä on?" Kuula ihmetteli. "Ne ovat halisydämiä! Tarkoituksena on jakaa haleja muille juhlijoille, ja jokaisen halisession jälkeen saatte kirjoittaa nimenne toistenne sydämiin", Noki ohjeisti. "Kannattaa täyttää halisydäntään ahkerasti, sillä eniten nimiä keränneelle kissalle on luvassa erikoispalkinto", Ava vinkkasi. "Kivaa! Minä haluan heti teiltä kaikilta halit", Tulpe vaati seuralaisiltaan Samolta, Sisulta, Marjalta, Riolta sekä Kuulalta. "Minä en ainakaan halua halata ketään tyttöä, hyi", Samo kauhisteli, ja muutkin pikkupennut ottivat tämän asenteesta mallia ja lähtivät juoksemaan Tulpea karkuun. "Odottakaas, vielä minä teidät nappaan!" Tulpe uhkasi nauraen ja lähti jahtaamaan poikia tassut ojossa. Pojat olivat ovelia ja päättivät hajaantua, jolloin Tulpe ei saisi heitä kaikkia kiinni samaan aikaan. Tulpe päätti ottaa ensimmäiseksi kohteekseen Rion, jota oli helppo seurata väenpaljoudessa paitsi huomiotaherättävän turkinvärin takia mutta myös siksi, että tämän päästä sojottava tuntosarvi erottui hyvin pidempienkin kissojen takaa. Rio luuli eksyttäneensä Tulpen juostessaan piiloon yhden juhlatuvassa olevan hyllyn taakse, mutta pian vihreä pentu sai yllättyä Tulpen syöksyessä tämän päälle rutistaen pojan tiukkaan kuristushaliin. "Onnistuinpas, hahaa", Tulpe kikatti, eikä Rion auttanut muu kuin raapustaa nimensä Tulpen sydämeen. Tytön kirjoittaessa nimmariaan Rion sydämeen kaappasi paikalle hipsinyt Marja veti hänet yllättäen halaukseen. "Ei minulla oikeasti ole mitään sinun halaamista vastaan, en vaan kehdannut muiden nähden toimia eri tavalla", Marja selitteli nimmareiden vaihdon aikana. Pian Kinuski alkoi huhuilla porukkaa koolle yhteisleikkien aloittamista varten. "Ensimmäinen leikkimielinen kilpailu on nimeltään Amorin nuolet", Kinuski selitti, jolloin Noki ilmestyi paikalle sydämenmuotoisen maalitaulun kanssa. Keskelle oli merkitty napakymppi, jota ympäröivät pienemmät pistemäärät vähän niin kuin tikkataulussa. "Jokainen ampuu vuorollaan jousipyssyllä nuolia maalitauluun. Isoimmat pisteet saaneet palkitaan, ja ties vaikka napakymppiin osuvilla tulisi olemaan onnea rakkaudessa", Kinuski sanoi silmää iskien. Samo teki naaraskissan kommentin jälkeen yökkäily-ääniä, poikapentua tuntui ällöttävän kaikki romanttinen. Vaikka maalitauluja oli useampi oli osallistujia niin paljon että Tulpe joutui odottamaan hetken aikaa omaa vuoroaan. Onneksi kisu tajusi tämän olevan hyvää aikaa kerätä lisää haleja, ja huomattuaan Kuulan tähtäyspaikalla hän ei voinut olla hyödyntämättä tilaisuutta ja yllätti pojan halilla, jolloin tähtäyksessä ollut nuoli kimposi maalitaulun sijaan kohti kattoa. "Epäreilua, vaadin uusintaa", Kuula valitti samalla kun kirjoitti nimeään Tulpen sydämeen. Lopulta Tulpe sai jousipyssyn tassuihinsa, ja Noki ojensi hänelle kolme nuolta. Pentu jännitti jousen tähdäten tarkasti taulua. Ensimmäinen nuoli osui viitoseen, seuraava puolestaan vähän paremmin kahdeksikkoon ja viimeinen singahti näiden väliin seiskan kohdalle. Tulpen kokonaispistemääräksi tuli siis 20. Lopulta voiton onnistui viemään Ennustus 24 pisteellä. Marja oli puolestaan ainoa, joka osui tähtäysvuorollaan napakymppiin. Mainittakoon vielä että Samo ei saanut yhtäkään pistettä, sillä hän vältteli tarkoituksella maalitaulua ettei osuisi vahingossakaan napakymppiin. Seuraavana oli vuorossa tuolileikki, mutta tätäkin oli muovattu ystävänpäivän kunniaksi pikkaisen: Tuolit oli aseteltu tavallisen ympyrän sijasta sydämenmuotoiseen asetelmaan. Ava toimi tämän leikin johtajana, ja hänen käynnistettyä radiosta toivan musiikin kissarypäs lähti kiertämään kehää. Musiikkikappaleen mennessä pauselle jokainen kiirehti etsimään vapaata tuolia. Osallistujia oli sen verran paljon että kierroksilla pudotettiin useampi kissa kerrallaan, ja ensimmäisessä erässä huonosti kävi Kuulalle ja Vatulle, jotka jäivät ilman tuoleja. Toisessa erässä Tulpe oli jo istumaisillaan tuolille, mutta samalle istuimelle pyrkivä häntä isompi Noki laski takamuksensa vähän aikaisemmin tuolille tönäisten Tulpen kumoon lattialle, eikä pentu ehtinyt kaaduttuaan enää rynnätä millekään muulle tuolille ajoissa. Tulpe näytti kieltä Noen selälle marssinessaan muiden tippuneiden joukkoon. "Tämä on karmaa, sinä häiriköit jousiammunnassa minun suositustani, joten nyt sinulla meni huonommin", Kuula päätteli.
Tuolileikin jälkeen Odessa kutsui juhlijat keittiöön, missä pöydälle oli levitetty leivontatarvikkeita. "Seuraavaksi koristelemme näitä leipomiani kuppikakkuja pienellä twistillä: silmänne peitetään koristelun ajaksi!" Odessa selitti naureskellen. Tulpe katsoi saamaansa mallikuvaa ennen kuin kaikki pimeni Marjan sitoessa hänen silmilleen siteen. Pentu muisti että ensiksi kuppikakun päälle piti levittää kerros vaaleaa kermavaahtoa, joten hän hapuili tassuillaan ympäristöä löytääkseen etsimänsä. Kermavaahdon lisäksi samanlaisessa kulhossa oli myös suklaista kuorrutetta, mutta Tulpe tarkisti maistamalla nokareen kummastakin astiasta löytääkseen oikean vaahdon. Levittäessään kermavaahtoa kauhaa apuna käyttäen Tulpe toivoi ettei käyttäisi kermavaahtoa liikaa, sillä sopiva suurustelu oli vaikeaa kun ei nähnyt mitään. Seuraavaksi Tulpen piti etsiä tassuihinsa värikkäitä nonparelleja sisältävä purnukka. Tällä kertaa oikean koristeen löytämistä ei voinutkaan testata maistamalla, sillä kaikki koristehileet maistuvat sokerisilta. Purnukoita kevyesti ravistamalla pystyi sentään erottamaan äänien perusteella oliko siellä kovia vai pehmeitä rakeita. Lopulta Tulpe teki valinnan vaikkei ollutkaan täysin varma siitä oliko hänen käyttämänsä tuote oikea. Lopuksi piti etsiä kirsikka kakun päälle, minkä pitäisi olla taas helpompi. Hapuillessaan pöydältä marjakulhoa Tulpe onnistui kuitenkin sohaisemaan tassullaan koko kirsikkavadin nurin, ja kirsikat vierivät pitkin pöytää. Tulpe kuitenkin nappasi yhden marjan mukaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kiikutti sen kuppikakkunsa päälle. Poistettuaan siteen Tulpe repesi nauramaan edessään olevalle näylle: Kermavaahto oli levitetty ihan epätasaisesti, ja kakun toiselle puolelle sitä ei ollut tullut ollenkaan. Värikkäiden nonparellien sijasta Tulpe oli käyttänyt ruskeita, ja kirsikkakin oli mennyt ihan vinoon. Kumma koristelu ei kuitenkaan vaikuttanut leivoksen makuun, ja Tulpe hotki herkun nopeasti. Koristelun jälkeen nyyttärieväät otettiin esille, ja kissat kävivät innoissaan ruokien kimppuun. Tulpe pinosi lautaselleen palan päärynäpiirasta, pari lusikallista sekasössöpurkkiruokaa sekä kourallisen sipsejä ja juomaksi kokista. Tulpe ruokaili yhdessä vihreän veljeskolmikon Kuulan, Rion ja Ennustuksen kanssa. Pojat kummastelivat Tulpen tyyliä dipata sipsejä sekasössöön. "Pilaat sipsisi tuossa touhussa", Kuula väitti, minkä jälkeen Tulpe kauhaisi oikein ison nokareen sekasössöä sipsinreunalle ja mussutti herkkupalan suussa poikien kääntäessä katseensa sivulle kuvotuksen vuoksi. "Halisydämestäni puuttuu vieläkin Samon nimi, voitteko auttaa minua sen hankkimisessa?" Tulpe pyysi. Samolla tuntui olevan silmät selässä, sillä vaikka Tulpe lähestyisi tätä kuinka hiljaa tahansa ehti Samo aina huomata hänet ja livistää karkuun. "Hmm, saatan tietää miten se onnistuu", Ennustus sanoi salaperäisesti, jolloin nelikko löi päänsä yhteen supinatuokiota varten. Hetken päästä Rio lähti suunnitelman mukaan tassuttelemaan rennosti Samoa kohti. "Terve, mitäs olet tykännyt tarjoiluista?" Rio uteli, ja Samoa arvatenkin harmitti mangottomuus. "Minäpä näin että Kuulalla oli äsken mango tassuissaan. Hän meni syömään sitä Ennustuksen kanssa tuonne nurkan taakse, mutta siitä riittää varmasti sinullekin", Rio vakuutteli. "Ihan tosi, haluan nähdä!" Samo innostui, ja Rio lähti johdattamaan kellertävää kissaa perässään sovitulle paikalle. "Eihän täällä ole mi... hei!" Samo karjaisi kun piilosta syöksyneet Kuula ja Ennustus tarttuivat tätä kiinni kummastakin etutassusta. "Tule Tulpe, olemme valmiita!" Ennustus kutsui, ja Samo kauhistui tajutessaan kävelleensä vapaaehtoisesti ansaan. "Eihhhh!" Samo vastusteli ja yritti rimpuilla irti vihreiden kissojen otteesta Tulpen kävellessä häntä kohti tassut ojossa valmiina halia varten. "Ei se ole niin kamalaa", Kuula vakuutteli. Tulpe ei halunnut ajaa ahdingossa olevaa poikaa enempää kauhun partaalle, joten hän hoiti halin nopeasti ja pyysi sen jälkeen sydämeensä nimikirjoituksen.
---
Veljekset Untuva ja Vesa tassuttelivat vieretysten kaupungin jalkakäytävää pitkin teatteri Kissansilmää kohti. Pakkasta oli pari astetta, mutta hyytävä tuuli sai ilman tuntumaan paljon kylmemmältä. Untuva yritti suojata kasvojaan viimalta painamalla leuan tiukasti rintaansa vasten. Välillä täytyi tietysti vähän vilkuilla ympärilleen, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun Untuva oli lähtenyt kaupunkimatkalle. Untuva kummastelikin miten Vesa liikuskeli kaupungilla niin tottuneesti, ja kuin veljensä ajatukset lukeneena Vesa alkoi selittää käyneensä kerran äidin kanssa kävelyllä, ja jostain syystä pentu oli pistänyt erityisen tarkkaan mieleensä reitin elokuvateatterille. Vihdoin pennut olivat perillä, ja Vesa katseli haltioituneena ympärilleen. "Eiks olekin siistii, katso nyt noita kirkkaita mainostauluja ja pelikoneita, ja ja...!" Vesa intoili näkemästään suorastaan silmät loistaen. Untuvaa hymyilytti veljen innostuneisuus, tällä paikalla oli selvästi Vesaan samanlainen vaikutus kuin Untuvalla siihen kun hänen eteensä annettiin piirustuspaperi ja kyniä, joiden avulla pentu pystyi toteuttamaan itseään. Tosin Untuva ei antanut ilonsa näkyä yhtä vapautuneesti. Kaksikko meni tutkailemaan mainostaululta seuraavaksi alkavia näytöksiä, kun yllättäen paikalle tassutteli kolmas kissanpentu. "Moikka! Sopisiko jos mentäisi katsomaan samaa leffaa? Olen muuten Cindy", tyttökissa esittäytyi. "Me ollaan Vesa ja Untuva", Vesa esitteli kaksikon vastaamatta kuitenkaan tytön kysymykseen. Vesa katsahti veljeensä, joka ei ilmeestä päätellen ollut niin innoissaan ulkopuolisen kissan liittymisestä heidän seuraansa. Ujo Untuva ei nimittäin tunne oloaan kovin mukavaksi suuressa joukossa. "Mitä sanot veli, eihän me voida jättää näin nättiä tyttöä pulaan ystävänpäivänä", Vesa pukkasi vaitonaista veljeään kylkeen ja väläytti leveän hymyn Cindylle. Vesa luuli varmaan olevansa cool, mutta Untuva arveli ettei hänen veljensä olisi Cindyn tyyppiä. "Mietin vaan kun liput saa halvemmalla jos menee katsomaan näytöstä porukalla, ja olisi ollut kiva mennä yhdessä teidän kanssa. Voin kyllä mennä kysymään joltain toiseltakin porukalta", Cindy lausahti. "Eijei, tietysti tulet meidän kanssamme! Valitse vaan mieleisesi leffa, me maksetaan", Vesa lupasi. "Olisin minä itsekin voinut osuuteni kustantaa", Cindy huomautti astellessaan liilojen veljesten väliin mainostaulua tiirailemaan. "Mutta nämä menee simssiliinin piikkiin, se on niin rahoissa että on vaan reilua että me maksetaan", Vesa puolusteli. "Hehe, okei sit", Cindy hymyili ja kääntyi sitten vilkuilemaan vasemmalla puolella seisovaa Untuvaa. Poika tunsi tytön katseen mutta esitti ettei huomannut mitään ja jatkoi leffavalikoiman tuijottamista. "Sinä et ole sanonut vielä mitään", Cindyn huulilta lipsahti hänen mielessään ollut ajatus ääneen. "Untuva ei omaa puhetaitoa", Vesa selitti tilanteen ties kuinka monetta kertaa veljensä puolesta. "Mut... Eikö kaikkien Mouruposken kissojen pitäisi osata puhua?" Cindy huomautti. "No Untuva ei vaan puhu", Vesa jankkasi samaa, eipä tämä veljensä puhumattomuuteen tiennyt syytä sen paremmin kuin Untuva itsekään. Untuva puri huultaan kiusaantuneena jouduttuaan keskustelun keskipisteeksi, mutta onneksi Cindy vaihtoi pian aihetta keksittyään elokuvatarjonnan joukosta mieleisen leffan.
Hetkeä myöhemmin kolmikko asteli leffateatterin katsomoon. Vesa kannatteli etutassuissaan suurta irtokarkkipussia ja popcorneja, ja Untuva yritti puolestaan pärjätä kolmen juomalasin kuljettamisessa. "Olisin minäkin voinut kantaa jotain", joukkoa johtava Cindy sanoi. "Ehei, me pärjätään kyllä", Vesa vakuutteli, ja juuri samalla hetkellä yksi limulasi luiskahti Untuvan tassusta. Pentu onnistui kuitenkin näppärästi pelastamaan tilanteen tarttumalla lasiin hännällään juuri ennen kuin se putosi maahan. Cindy valitsi mieleisensä paikat, ja Vesa kiirehti täysinäisistä tassuistaan huolimatta laskemaan Cindyn penkin valmiiksi tytön istumista varten. Untuva jakoi limut, ja karkit ja popcornit asetettiin puolestaan keskipaikalla istuvan Vesan syliin, josta kaikki ylttyivät tavoittelemaan herkkuja. Elokuva alkoi pian, ja valkokangas muuttui vaaleanpunaiseksi ja siihen heijastui lukemaan elokuvan nimi. Cindy oli valinnut katsottavaksi romanttisen Rakkaustarinan ystävänpäivän kunniaksi, ja poikien täytyi katsoa ällösöpöä elokuvaa vähän hammasta purren. Untuva kuitenkin aavisti, että jos Cindy kysyisi leffan jälkeen heidän mielipidettään vakuuttelisi Vesa viihtyneen, sillä hurmaava tyttökisu oli saanut pojan käyttäytymään kummasti tämän seurassa ja Vesa tuntui myötäilevan Cindyä vähän kaikessa. Untuvalla itsellään ei ollut mitään romantiikkaa vastaan, mutta kliseiset rakkautta ensisilmäyksellä -käänteet eivät olleet niinkään tämän mieleen. Olisi kiinnostavampaa jos ennen rakastumista parin välillä tapahtuisi jotain rätisevää ennen kuin antaudutaan tunteiden vietäväksi. Elokuva päättyi päähenkilöiden Hello Kittyn ja Herra Kittyn suukotellessa, ja heidän ympärilleen muokatut sydäntehosteet värjäsivät lopulta kuvaruudun jälleen vaaleanpunaiseksi niin kuin leffan alussakin, ja lopputekstien käynnistyessä kissat poistuivat katsomosta. "Käydäänkö kokeilemassa noita pelikoneita?" Vesa ehdotti, ja Cindy haastoi heti pojan kaksintaisteluun. "Tuletko sinä?" Vesa kääntyi veljensä puoleen, joka pudisti päätään vastaukseksi. "Ai noh... Me pelataan nopeasti yksi peli", Vesa sanoi ja syöksyi Cindyn vieressä olevalle siniselle pelikoneelle. Tyttö oli valinnut pelattavaksi labyrinttipelin, jossa oli tarkoitus kilpailla siitä kumpi löytäisi labyrintin keskellä olevan aarteen luokse ensimmäisenä. Untuva istuskeli harmistuneena sivussa. Hän olisi muuten lähtenyt edeltä takaisin hoitolalle, mutta kisu ei ollut varma muistaisiko reittiä yksin, joten olisi turvallisempi odotella Vesaa. Pelaajat keskittyivät täysillä peliruutuihinsa, mutta kumpikin tuntui olleen ihan eksyksissä. "Tää on ihan mahdoton peli, olen kiertänyt jo vaikka kuinka kauan kehää", Cindy valitti turhautuneena. Pian Vesa onnistui kuitenkin päättelemään reittiä, mutta Cindy ei aikonut hävitä, joten hän vilkuili salaa Vesan pelinäyttöä saadakseen vinkkiä oikeasta suunnasta. Vesa oli kuitenkin ovela, ja Cindyn katsoessa mallia Vesa eteni tahallaan väärään suuntaan eksyttäen Cindyn lopullisesti. "Jeeah!" Vesa tuuletti voittoaan. Cindy oli vähän myrtsillä mielellä tappionsa vuoksi, mutta hän arvosti sitä ettei poika ollut päästänyt häntä helpolla vaan oli tarjonnut kunnollisen vastuksen pelissä. Kolmikko päätti lähteä kävelemään samaa matkaa takaisin hoitolalle. Matkalla jutusteltiin mukavia, ja Untuva huomasi jopa viihtyvänsä tytön seurassa ihan hyvin, vaikka aluksi toiseen tutustuminen oli jännittänyt.
---
Ravintolapäällikkö saattoi Stiinan ja Espiquen näiden varaaman pyödän luokse, ja Espique riensi herrasmiestyylisesti laittamaan Stiinan istuimen paikoilleen. "Tässä ovat ruokalistat. Tarjoilija saapuu pian tiedustelemaan tilauksianne. Mukavaa ja maukasta ateriaa", ravintolapäällikkö toivotti juhlallisesti. Stiina nosti tassuihinsa viininpunaisen lehtisen, jonka kannessa luki kultaisin kaunokirjaimin "Menu" ja alkoi selailla tarjolla olevia ruokia mietteliäänä. "Hassua, ravintolan sisäänkäynnillä oli kyllä jonoa, mutta näyttäisi siltä että olemme ainoat ruokailijat", Espique totesi vilkuillen ympärilleen. "Muut taisivat ottaa sen yksityisen näköalapöydän. Mutta saadaanpa mekin nauttia ateriamme rauhassa kun ollaan kerta ainoat täällä salissa", Stiina virnisti. Menun selaaminen jatkui, kunnes oranssi kissa huomasi pojan vilkuilevan häntä oudosti ruokalistansa takaa. "Tuota Stiina, sinulla on naamassa jotain", Espique ilmoitti. "Äh, jäikö sitä huulipunaa poskeeni vaikka yritin pyyhkiä sen pois?" Stiina hätääntyi ja säntäsi heti WC-tilohin siistimään naamaansa. Stiina tuijotti kuvajaistaan peilistä, ja tilanne toi vahvan déjà vu -elämyksen heidän aiemmilta kuntosalitreffeiltään, jolloin Stiina oli myös joutunut pakenemaan tilannetta vessojen puolelle. Tyttö huokaisi syvään ja nappasi käsien kuivaamiseen tarkoitettua paperia ja alkoi hinkata huulipunaa poskestaan. "Kunpa oltaisi menty sinne elokuviin, hämärässä katsomossa kukaan ei todennäköisesti olisi edes huomannut tahraa poskessani", Stiina mutisi. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta tämän päivän aikana kun Stiina olisi toivonut valinneensa elokuviin menemisen ravintolan sijaan, ärsytti kun kaikki aika tuntui menevän siinä kun kaipasi jonnekin muualle missä parhaillaan oli... Pinkki huulipunatahra siirtyi lopulta Stiinan poskesta käsipaperille, ja heittäessään paprun roskikseen Stiina päätti viskoa mukana myös negatiivisen mielialansa. Hän ehtisi elokuviin myöhemminkin, tärkeintä oli nyt viettää aikaa Espiquen kanssa ja nauttia tästä hetketä. WC-tiloista poistui huomattavasti paremmalla tuulella oleva kissaneiti, ja Stiina asteli reippaasti takaisin paikalleen. "Tarjoilija kävi poissaollessasi. En tiennyt mitä olisit halunnut tilata eivätkä annoksien nimet sanoneet minulle mitään, joten napsin ruokalistalta juttuja summamutikassa, toivottavasti se ei haittaa", Espique selitteli hieman hermostuneena pelätessään Stiinan pahastuvan taas, mutta hänen hämmästyksekseen Stiina tarttui poikaystäväänsä tassusta. "Ei tietenkään haittaa, älä huoli", Stiina vastasi hymyillen, ja Espiquekin rentoutui. Kaksikon pitäessä toisiaan tassusta tarjoilija saapuikin alkupalojen kanssa ja laski pöydälle katkarapusalaatin ja sushirullat. Pariskunta päätti jakaa ruuat niin että molemmat saisivat maistaa kaikkea. "Olen vähän huolissani Ruusta. Hän säntäsi huoneestamme pois kesken laittautumisen eikä tullut enää takaisin", Stiina kertoi aamun tapahtumista. "Hän varmaan meni Quzin kanssa kahdestaan jonnekin kuhertelemaan", Espique epäili, ja Stiinakin päätti olla huolehtimatta turhaan kämppiksestään. Tarjoilijan kantaessa pöytään pääruuaksi tilatut kala- ja kasvisateriat oli puheenaihe kääntynyt pentuihin. "Pian pojat aloittavat koulun. Meidän pitäisi järkätä jotain tekemistä nelisteen, koko perheen kesken", Stiina suunnitteli. "Meillä on vielä hyvin aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat", Espique vakuutti. Stiina tuijotti pojan kullankeltaisia silmiä. Hän halusi uskoa Espiquen sanoihin, mutta väkisinkin huoletti yhteisen ajan käyminen vähiin päivä päivältä ja tulevaisuus ilman toisen läsnäoloa. "Hei, älä murehdi. Meillä on kaikki hyvin juuri nyt, tässä hetkessä", Espique huomautti. "Niin, tässä hetkessä", Stiina toisti pojan sanoja kuin vakuuttaakseen itseään. Espique kohotti vesilasinsa ilmaan, ja Stiinan toisti liikkeen omalla viinilasillaan. "Malja meille!" Espique julisti lasien kilahtaessa. Jälkkärileivoksia mussuttaessaan kaksikko pohti minne he voisivat mennä jatkamaan ystävänpäivän viettämistä. "Tämän syömisen jälkeen minun tekisi vain mieli käydä pitkäkseni ja pitää kunnon ruokalepo", Stiina tiedotti massuaan silitellen. "Voidaan mennä meille. Muut alienkissat ovat kukin mukana ystävänpäivän eri aktiviteeteissa, joten meidän huoneen pitäisi olla tyhjillään", Espique vinkkasi, ja laskun maksettuaan kaksikko lähti kävelemään tassut yhdessä hoitolalle päin.
---
"Oiihhhh, se sanoi rakastavansa minua!" simssiliini huokaisi onnessaan tuijottaessaan tietokoneen ruudulla olevaa virtuaalipoikaystäväänsä. "Eikö tuo virtuaaliukkeleiden tapailu ole vähän outoa? Hankkisit oikean poikaystävän" hoitajansa touhuja seurannut Ruu kommentoi. simssiliini yllättyi, sillä hän oli luullut kaikkien kissojensa lähteneen jo ystävänpäivän viettoon. "Mitä sinä täällä teet, eikös teidän pitänyt mennä ravintolaan Quzin kanssa?" simssiliini huomautti. Kääntyessään katsomaan mustaa kissaa hoitajalle valkeni kuitenkin heti, ettei kaikki ollut kunnossa. Ruun tumma turkki oli aivan takussa, sillä sitä ei oltu harjattu kylvyn jälkeen ja kissan silmät punoittivat itkemisen jäljiltä. "Ruu? Mitä on tapahtunut?" simssiliini tivasi huolestuneena. Kissa juoksi hoitajansa syliin ja selitti itkien hänen ja Quzin eronneen. "Mitä? Mutta... Luulin että...", simssiliini ei tuntunut löytävän tilanteeseen lohduttavia sanoja. Kissan surkea mieli sai simssiliininkin onnettomaksi, ja kun Ruu kerran oli vapaaehtoisesti tullut hänen syliinsä päätti simssiliini halata kissaa. Ruu ei pyristellyt vastaan, ja saatuaan itkunsa loppumaan kissa alkoi kertoa eroon johtaneista seikoista tarkemmin. "Quz myönsi tapailleensa selkäni takana kahta muuta tyttökissaa. Miten se ryökäle kehtaa?!" Ruu murahti. "Minäkään en tiennyt tästä mitään... Täytyy ottaa Quz puhutteluun", simssiliini päätti. Harja oli yhä pentujen turkin sukimisen jäljiltä sohvalla, joten simssiliini kurotti poimimaan sen käsiinsä ja alkoi siistiä takkuja Ruun turkista. Harjaaminen tuntui rauhoittavan Ruuta ja hetkessä surullinen niiskutus oli vaihtunut tyytyväiseen kehräämiseen. Ruu ei yleensä antanut simssiliinin koskea häneen saati sitten puhua hoitajalleen mieltään painavista asioista, joten Ruun käytös oli poikkeuksellista ja suuri luottamuksenosoitus. "s-simssiliini?" Ruu lausui hoitajansa nimen epävarmasti. "Ymmh?" simssiliini äännähti takaisin kehottaakseen kissaa jatkamaan. "Mietin vaan kun... Sinä adoptoit minut aikoinaan Quzin pyynnöstä, ja nyt kun me erosimme Quz tuskin haluaa minua enää tänne, niin joudunko minä nyt takaisin adoptioon?" Ruu kysyi selvästi huolissaan. simssiliini keskeytti Ruun harjaamisen ja veti tämän tiukemmin syliinsä. "Et tietenkään joudu, tämä on nyt sinun kotisi", simssiliini vakuutteli. "Oikeasti? Vaikka minä olen aina kamala kiusankappale", Ruu mutisi hiljaa. "Juuri siksi minä pidänkin sinusta", simssiliini hymyili. Ruu puski kiitokseksi päällään simssiliinin poskea. Hetki kuitenkin keskeytyi ovelta kuuluvan koputuksen myötä. "Ovi auki tai tapahtuu hirveitä", simssiliini sai Galaxylta telepaattisen viestin, eikä siis ollut epäselvää kuka sisälle pyrkijä olisi. Ruu hyppäsi pois simssiliinin sylistä ja juoksahti ensimmäisenä ovelle, jonka takaa paljastuivat Galaxy ja Tuhka pentuineen. "Moi, me etsitään lastenvahtia kolmosille siksi aikaa kun menemme ravintolaan", Tuhka selitti tilanteen. "Eihän nyt ole huono hetki?" Galaxy kysyi kääntyen katsomaan Ruuta. Ruu arvasi Galaxyn lukeneen hänen ajatuksiaan. "Enköhän minä selviä kolmesta pennusta, sain vähän treeniä kaitsiessani Tulpen yli kahdenkymmenen kutsuvieraan menoa", Ruu hyväksyi pyynnön. Sitä paitsi pentujen kanssa puuhaaminen saisi hänen mielensä hetkeksi muualle murheista. "Okei, eli tässä ovat Veikko, Elmo ja Onni. Elmo on tuo jolla turkissa galaksivärien lisäksi myös mustaa, ja Veikon ja Onnin erottaa puolestaan siitä että Veikko on vähän hullumpi", Tuhka selitti tuntomerkkejä. "Kiitti vaan iskä", Veikko tuhahti. "Olen välillä yhteydessä pentuihin mieliviestien kautta", Galaxy selitti vielä ennen lähtöään. Niin simssiliini ja Ruu löysivät itsensä samasta huoneesta kolmen kissanpennun kanssa. "Mitä tekemistä aiot keksiä heille?" simssiliini uteli. "No, minulla olisi eräs idea", Ruu vastasi viekkaasti.
Ruu kävi noutamassa adoptiosta mukaansa kummipentunta Ramin, minkä jälkeen hän johdatti pentulauman koulurakennuksen pihaan. "Mitä me täällä tehdään, eikös koulun saa aloittaa vasta pikkupentu-iässä?" Rami huomautti. "Siinä olet aivan oikeassa, mutta tiesittekö että koululla voi tehdä muutakin? Vinkki, sekin liittyy oppimiseen" Ruu virnisti pentujen arvuutellessa kulmat kurtussa. "Hetkinen, liittyykö tämä taitoihin? Niihin mitä Riokin käy välillä opettelemassa", Veikko keksi. "Oikein, minä opetan teille metsästämistä", Ruu selitti ja kumosi maahan mukanaan kantamansa laukun sisällön. Pennut kerääntyivät kiinnostuneina katsomaan Ruun mukaan ottamia tavaroita, joiden joukossa oli juokseva leluhiiri ja harmaa lankakerä. "Mutta eikö me olla vähän nuoria metsästämään?" Onni huomautti. "Taitojen opettelussa ei ole mitään ikärajaa, ja sitä paitsi opetan nämä alkeet leikkien kautta, ettei teidän sentään tarvitse vielä napata oikeita saaliita", Ruu selitti. Ensiksi Ruu nappasi leluhiiren tassuihinsa ja painoi sen korvannipukan takana olevaa nappulaa, minkä johdosta hiiri alkoi vipeltää villisti. "Okei kolmoset, yrittäkäähän napata tuo, minä annan sillä välin yksityisopetusta Ramille tämän lankakerän avulla", Ruu selitti. Veikko ja Onni säntäsivät heti kiinnostuneina lelun perään, ja Elmo seurasi heitä vähän maltillisemmin. "Epistä, minäkin haluan leikkiä mieluummin hiirellä", Rami valitti ja katsoi tylsistyneenä Ruun tassuissa pitelemää lankakerää. Harmaa värikin oli niin eloton ettei se motivoinut Ramia kiinnostumaan. "Odotahan vaan, pian innostut", Ruu ilmoitti. Kissa purki lankakerää hieman, ja alkoi heilutella langanpätkää Ramin yläpuolella. Kuten Ruu oli arvannutkin aktivoi ilmassa sätkivä naru pennun metsästysvietin, ja hetkessä Rami oli noussut kahdelle tassulle yltääkseen paremmin tarttumaan lankaan. Ruu käytti pituuttaan hyödyksi ja nosti langan ihan kiusallaan paljon pentua korkeammalle, mutta sitten Rami otti vauhtia ja ponkaisi ilmaan, ja onnistui kuin onnistukin tarttumaan lankaan kynnellään. Ruu antoi pennun nauttia saaliistaan ja Rami sai pureskella lankaa hetken aikaa. Ramin iloitessa voitostaan Ruu kääntyi katsomaan galaksipentuja, jotka eivät olleet onnistuneet vielä saavuttamaan leluhiirtä. "Tauko!" Ruu huudahti ja juoksi ottamaan leluhiiren kiinni. "Miten se kävi sinulta noin helposti?" Veikko ihmetteli. "Osaan taktikoida, mutta te sen sijaan säntäilitte lelun perässä ilman mitään logiikkaa. Virheitä kuitenkin oppii. Kertokaa teittekö jotain havaintoja äsken", Ruu kehotti. Kolmoset silmäilivät vaitonaisina toisiaan kuin toivoen jonkun keksivän vastauksen. "Ainakin leluhiiri tuntui aina muuttavan suuntaa kun sen lähelle pääsi", Onni lopulta vastasi. "Hyvä huomio. Leluhiiri on rakennettu havaitsemaan edessään olevat umpikujat ja väistämään niitä", Ruu selitti. "Eli jos me hajaantuisimme ja piirittäisimme hiiren, se ei pääsisi pakenemaan", Veikko keksi. "Se on hyvä suunnitelma. Yrittäkäähän uudestaan", Ruu kehotti ja käynnisti jälleen leluhiiren. Tällä kertaa Ramikin sai osallistua jahtiin, ja nelikko piiritti hiiren suunnitelmansa mukaan, ja lopulta Veikko onnistui nappaamaan lelun hampaisiinsa. "Jiphiii", Veikko hurrasi Ruun taputtaessa onnistuneen saalistuksen kunniaksi.
---
Quz käveli minimerenrantaa kohti mietteliäänä. Kissaa vaivasi aiemmin päivällä sattunut riita Ruun kanssa. Vaikka Quzin ympärillä pyöri muitakin tyttökissoja tuntui ero Ruusta syvänä riipaisuna pojan sydämessä, olihan kyseessä kuitenkin Quzin ensirakkaus. "Quz!!" poika kuuli yllättäen jonkun kutsuvan häntä nimeltä. Keltaraidallinen kissa kääntyi ympäri ja näki takanaan Kinuskin juoksemassa häntä kohti. "Kehtasitkin lähteä ennen minua, luulin että kävelisimme tänne yhdessä", Kinuski nuhteli poikaa leikkisästi. "Ai, minä ymmärsin kutsusi niin että tapaisimme minimerenrannalla", Quz selitti häpeissään. Kaksikko seisoi hetken vaiti katsoen toisiaan, ja yhtäkkiä poika syöksyi halaamaan Kinuskia tiukasti. "Whou, mitäs tämä tarkoittaa?" Kinuski ihmetteli odottamatonta elettä. "Ollaan vaan jooko hetki näin..." Quz supatti Kinuskin korvaan. Hali teki hyvää Quzin kurjalle mielelle, ja ylipäätään Kinuskin piristävä luontaisolemus sai pojan aina positiivisemmalle tuulelle. Kissojen irtauduttua halista tyttö uteli mitä Quzin mukana raahaamasta kassista paljastuisi. "Näet sitten jos autat minua kantamisessa", Quz virnisti. Kumpikin tarttui pussukan suuhun, ja matka jatkui kohti minimerenrantaa. Lopulta he olivat perillä, ja hetken aikaa kumpikin vain nautti raikkaasta meri-ilmasta katsellessaan rantahiekkaan iskeytyviä aaltoja. Talvi oli ollut sen verran leuto, että meri ei ollut jäätynyt kunnolla koko talven aikana. "Brrr, täällä tulee kylmästi", Kinuski sanoi ääni väristen hampaiden kalistessa. "Juuri siksi otin mukaan nämä", Quz lausui kaivaessaan kassistaan vilttejä. Poika asetti yhden maahan istuinalustaksi, ja toisen viltin hän kiersi puolestaan hänen ja Kinuskin ympärille. Quzin mukaan ottamat luistimet saisivat jäädä kassin pohjalle, sillä avoimella merellä niille ei olisi käyttöä, mutta ainakin eväät tulisi syötyä. Quz nosti esille kaksi vaaleanpunaista mukia ja kaatoi niihin termospullosta kahvia sillä aikaa kun Kinuski avasi muovisen eväsrasian. "Olet pakannut mukaan tämän minun lahjoittamani korvapuustin", Kinuski tajusi. "Joo, ajattelin että se maistuisi parhaalta sinun seurassasi", Quz lausahti saaden kevyen punan kohoamaan tytön poskille. Kinuski hörppi juomaa mukistaan Quzin ottaessa ensimmäisen haukun pullastaan. "Näyttää hyvältä, saanko minäkin maistaa?" Kinuski pyysi, ja Quz ojensi herkun tytölle. Kinuskin suupieleen jäi nokare vaaleanpunaista kuorrutetta, jonka Quz pyyhkäisi tassullaan pois. "Kinuski, haluan sanoa sinulle jotakin. Seurasi tekee minulle hyvää, sillä pystyn jättämään kaikki huoleni taka-alalle. Olemuksellasi on uskomaton vaikutus minuun", Quz selitti. "Onpa kauniisti sanottu", Kinuski henkäisi ja nojautui poikaa vasten Quzin kiertäessä tassunsa tämän ympärille. Aurinko alkoi laskea, joten kaksikko päätti palata takaisin kotiin. Nähdessään hoitolarakennuksen pihassa rusettiluistelua varten tehdyn tekojään Quz päätti sittenkin kaivaa esiin mukaan ottamansa luistimet. Rusettiluistelijat olivat jo kaikki kaikonneet paikalta, mutta jääkenttä oli kauniisti valaistu ja koristeltu, joten miksi he eivät hyödyntäisi tätä tilaisuutta? "Oletko varma että tämä on hyvä idea?" Kinuski epäröi solmiessaan luistimiensa nauhoja. "Älä suotta huoli, minä voin pitää tassustasi kiinni", Quz lupasi ja auttoi Kinuskin ylös. "Juuri siksi minä olenkin huolissani, sillä joulutapahtumassa selvisi ettei meitä ole luotu liikkumaan jäällä luistimet jalassa", Kinuski muistutti, ja samalla hetkellä kissan jalka lipesi, ja tämä veti pojankin mukanaan maahan. Kaksikko repesi nauruun, ja heidän kikatuksensa kuului taatusti hoitolan takapihalle asti. Kun luistimilla pystyssä pysyminen ei luonnistunut Quz ja Kinuski päätyivät vain makoilemaan jäällä vieretysten katsellen samalla taivaalla tuikkivia tähtiä.
Quzin mielipide ystävänpäivästä: "Päivä ei ehkä alkanut kaikkein parhaimmissa merkeissä Ruun saadessa salaisuuteni selville, mutta onneksi murheet pienenevät välittömästi nähdessäni Kinuskin. Meillä oli ihanat treffit! <3"
Ruun mielipide ystävänpäivästä: "Odotin tältä päivältä niin paljon, mutta kuinkas sitten kävikään: Quz-mokoma särki sydämeni... En tajua miten se kehtaa tapailla useampaa kissaa yhtä aikaa. Onneksi galaksipennut ja Rami saivat ajatukseni muualle."
Stiinan mielipide ystävänpäivästä: "Vaikken päässytkään sinne elokuviin ymmärsin kuitenkin että kannattaa elää hetkessä, ja loppujen lopuksi on ihan sama mitä teen, kunhan saan olla Espiquen kanssa - mutta ensi kerralla mennään kyllä elokuviin!"
Tulpen mielipide ystävänpäivästä: "Jippii, nyyttärijuhlissa oli mahtihauskaa, sain sydämeeni paljon nimikirjoituksia! Haha, Samokin joutui alistumaan lopulta! Yhteisleikit on kivoja kun samalla pääsee tutustumaan useampaan kissaan yhtä aikaa."
Untuvan mielipide ystävänpäivästä: "Ehdin jo hetken katua elokuviin lähtemistä, mutta loppujen lopuksi oli kivaa ja Cindykin on ihan mukava, vaikka hän tulikin paremmin toimeen veljeni kanssa."
Kommentit
Lähetä kommentti