Tulpen ja Untuvan eka koulupäivä
Tämä maanantai ole olekaan niin tavanomainen päivä kuin yleensä, sillä olisi Tulpen ja Untuvan ensimmäinen koulupäivä. Puoli kymmenen aikoihin pennut seisoivat huoneensa ovella lähtövalmiudessa uudet koululaukut olallaan. "Voi meidän pikku-Titiä, sinä kasvat niin vauhdilla!" Ruu päivitteli halatessaan pentua, ja Quzinkin silmäkulmassa oli pieni liikutuksen kyynel. "Hei oikeesti nyt äiti ja isi, ei koulu ole niin ihmeellistä. Olen vain muutaman tunnin poissa ja tulen sitten takaisin", Tulpe naurahti, aivan kuin vanhemmat olisivat valmistautuneet lähettämään tyttärensä johonkin toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Toisten pitäessä perhekokousta veti Stiina Untuvan kanssaan vähän syrjemmälle. "Kirjoitin sinua varten tällaisen viestin", Stiina selitti ojentaen taitetun paperiarkin pojan tassuihin. Untuva avasi lappusen muttei lukutaidottomana saanut selkoa siihen kirjoitetusta koukeroista. "Siinä selitetään kyvyttömyytesi puhumiseen. Näytä paperi jokaisen aineen opettajalle tunnin alussa, jotta opettajat ovat tietoisia tilastasi. Paperiin on merkattu myös simssiliinin puhelinnumero, johon soittamalla opettajat voivat tarvittaessa kysellä lisätietoja", Stiina selitti. Untuva nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja sujautti lapun koululaukkuunsa ennen kuin poistui Tulpen perässä huoneesta. Ulkona Tulpe pysähtyi paikoilleen, ja muutaman askeleen edelle tassutellut Untuva kääntyi kummissaan katsomaan jälkeen jättäytynyttä tyttöä. "Odotan kavereitani ja kävelen sitten heidän kanssa yhtä matkaa kouluun. Sinä voit mennä halutessasi jo edeltä", Tulpe tiedotti. Untuva nyökkäsi ja heilautti häntäänsä hyvästiksi lähtiessään jatkamaan matkaa. Mieluummin Untuva kulkisi koulumatkan omassa rauhassa kuin Tulpen kaveripiirin keskellä, missä hän tuntisi itsensä vain ulkopuoliseksi. Untuva ei ehtinyt talsia kovin pitkälle kuullessaan juoksuaskelia takaansa. Untuva tunsi pienen paniikin kasvavan sisällään, mitä jos joku tulisi juttelemaan hänelle eikä Untuva kykenisi vastaamaan mitään järkevää takaisin? Untuvan pelko kävi toteen, sillä hänet kiinni juossut kissa hidasti tahtiaan Untuvan askelten rytmiin. "Moi! Oletko menossa kouluun? Voitaisi kulkea yhdessä", keltainen Untuvan ikäinen poikapentu tiedusteli reippaasti. Untuva nyökäytti päätään myöntymisen merkiksi vaikka panikoikin samaan aikaan mitä kommunikoinnista tuntemattoman kissan kanssa tulisi. "Olen Capuzino, lyhyemmin pelkkä Cap. Mikä sinun nimesi on?" Capiksi esittäytynyt kissa uteli. Untuva tunsi tuskanhien kertyvän otsalleen, mitä hän voisi muka vastata? Veljen kanssa Untuva kommunikoi tassuilla tehtävien eleiden avulla, mutta Cap tuskin saisi selkoa Untuvan tassuviittomakielestä. Samassa Untuva muisti laukussaan olevan avaimenperän, jossa roikkui pieni sulka. Kisu laski koululaukkunsa maahan osoittaen sulkaa Capin katsoessa toista ihmeissään. "Sulka? Höyhen? Untuva?" Cap luetteli sanalle synonyymeja, kunnes Untuva taputti viimeisen sanan kohdalla. "Eli nimesi on siis Untuva?" Cap varmisti, ja Untuva nyökkäsi vahvistukseksi. "Okei, hauska tutustua! Et taida puhua paljon?" Cap arveli, ja Untuva nyökkäsi jälleen tuntiessaan poskiensa kuumottuvan. Samalla hän oli kuitenkin innoissaan, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun poika oli tutustunut omin avuin ulkopuoliseen kissaan. Yleensä äiti tai veli joutui esittelemään puhetaidottoman Untuvan uusille tuttavuuksille, mutta nyt Untuva oli kommunikoinut ihan itse!
"Mitä kieltä opiskelet?" Cap tiedusteli pentujen saapuessa koulun pihaan. Untuva katsoi toista hölmistyneenä, sillä hänen lukujärjestyksessään ei pitänyt olla kieliä. Oliko Untuva tajuamattaan tullut kouluun tuntia liian aikaisin? Pentu etsi nopeasti lukujärjestyksen tassuunta laukkunsa sivutaskusta, ja siitä tosiaan näki, että maanantain ensimmäinen tunti oli merkattu tyhjäksi vapaatunniksi. "Eikö sinulla olekaan vielä tunteja? Noh, minun pitää joka tapauksessa suunnata ruotsin tunnille", Cap totesi ja kipitti sisälle koulurakennukseen. Untuvaa ei harmittanut kouluun saapuminen liian aikaisin, sillä hän saisi kyllä ajan kulumaan mielikuvitusmaailmassaan. Liila pentu päätti etsiä pihalta rauhallisen paikan pilvilinnahaaveiluilleen. Sillä välin Cap kiirehti ruotsin luokkaa kohti. Tämä oli hänen ensimmäinen koulupäivänsä, joten koulurakennus ja luokkien sijainti ei ollut pennulle ennestään tuttuja, mutta onneksi ystävällinen kakkosluokkalainen Yui oli neuvonut kielten luokkien sijaitsevan kolmannessa kerroksessa, ja niin Cap oli löytänyt perille. Luokassa Cap tunnisti jokusen adoptiosta tutun kasvon, mutta kaikilla oli jo parit eikä Cap viitsinyt istua itseään vanhempien kissojen viereen, joten hän tyytyi asettumaan yksinään eturiviin. Ottaessaan ruotsin oppikirjaa ja kirjoitusvälineitään esille luokan ovelta kantautuva äänekäs naurunremakka kiinnitti hänen huomionsa. Katsahdettuaan äänen suuntaan Cap näki ovella sievän mustavalkoisen tyttöpennun, joka vilkutteli ilmeisesti omille oppitunneilleen suuntaaville kavereilleen. Tämä tyttö oli tietenkin Tulpe, joka oli vähällä myöhästyä jäätyään rupattelemaan kavereidensa kanssa vähän liian pitkäksi aikaa. Istumapaikkaa etsiessään Tulpe silmäili luokkaa mietteliäänä. Ruotsia opiskeli myös hänen ystävänsä Hahtuva, mutta tämä istui hoitajansa sponsoroiman Tuulin vieressä. Asia ei kuitenkaan harmittanut Tulpea, sillä nyt olisi tilaisuus tutustua uusiin kissoihin! "Saako tähän istua?" Tulpe kysäisi Capilta. "T-tietenkin!" Cap kiirehti vastaamaan kuin peläten, että Tulpe karkaisi jonnekin muualle jos hän harkitsisi vastaustaan liian pitkään. Cap seurasi miten tyttö asettui istumaan tuolille ja etsi muiden oppilaiden tapaan ruotsin oppikirjaa laukustaan. Poika ei voinut olla miettimättä miten nätin vierusparin olikaan saanut, aivan toista maata kuin hänen parinsa ystävänpäivänä järjestetyssä rusettiluistelussa. "Hej studenter!" opettaja käynnisti oppituntia ja kehotti kaikkia ensiksi esittäytymään parilleen - ruotsiksi tietenkin! "Jag heter Tulpe", Tulpe aloitti kertomalla heti nimensä opettajan taululle kirjoittaman mallilauseen mukaisesti. "Mitt namn är Cap", poika vastasi takaisin. "Tänään opettelemme substantiivien taivutusta. Ruotsin substantiivit taipuvat sanan suvun, määräisyyden ja luvun mukaan. Substantiivit jaetaan viiteen taivutusryhmään", opettaja selitti kirjoittaessaan taululle 1. ryhmä: OR. Tulpe ja Cap kopioivat opettajan kirjoitusta vihkoihinsa parhaansa mukaan vaikka kirjoittaminen oli kummallekin ihan uutta eivätkä he edes olleet täysin varmoja mitä ne substantiivit oikein olivat. "Kaikki or-ryhmän sanat ovat en-sukuisia ja päättyvät a-vokaaliin. Osaisiko joku sanoa esimerkin or-ryhmään kuuluvasta substantiivista?" opettaja kysyi. "En människa", Noki vastasi saatuaan puheenvuoron. "Kyllä. Luettele sana vielä kaikissa taivutusmuodoissa", opettaja pyysi. "En människa, människan, människor, människorna", Noki luetteli sujuvasti. "Hyvä. Kuten ehkä huomasittekin, näkyy or-pääte monikossa människor ja människorna. Sitten siirrymme toiseen, eli AR-ryhmään. Kuten ensimmäisessä ryhmässä myös tässä kaikki sanat ovat en-sukuisia. Tämän ryhmän sanat loppuvat päätteisiin -ing, -dom, -el, -er, -en", opettaja selitti ja kysyi sen jälkeen vapaaehtoista taivuttamaan sanan en tanke kaikissa muodoissaan. Cap viittasi, sillä hän uskoi selviytyvänsä tehtävästä ottamalla mallia Noen aiemmasta vastauksesta vaihtamalla tietenkin sanaan orrin sijaan ar-päätteen: "En tanke, tanken, tankar, tankarna", Cap lausui. "Aivan oikein. Sitten seuraavaan ER-ryhmään, jossa on sekä en- että ett-sukuisia sanoja. Osaisikos Tulinen Tulppaani Tiina Tuhmeliini Maukulainen siitä vierestä taivuttaa en dam -sanan?" opettaja siirsi katseensa Tulpeen. Tulpe ei mennyt hämilleen pelkästään siitä että hänelle esitettiin kysymys vaan myös siksi että opettaja oli käyttänyt hänen koko nimeään puhutellessaan pentua. "Öm, en dam, damen..." Tulpe hiljeni miettiessään vastausta, ja hänen onnekseen Cap kuiskutti vastauksen vierustoverilleen. "...damer, damerna", Tulpe sai lueteltua litanian loppuun. Opettajan alkaessa puhua ett-sukuisestan N-ryhmästä Cap tunsi pukkauksen kyljessään. "Kiitti kun neuvoit minua", Tulpe hymyili. "Viimeisessa viidennessä ryhmässä monikon epämääräisessä muodossa ei ole ollenkaan päätettä, eli sana on sama kuin yksikön epämääräisessä muodossa tietenkin ilman artikkelia", opettaja selitti. Kun kielioppi oli käyty läpi opettaja käski kissoja tekemään aiheeseen liittyviä tehtäviä. Tulpe ja Cap päättivät yhdistää voimansa, sillä kaksi sai enemmän aikaan kuin yksi. "Ett knä... mistä tietää kuuluuko se neljänteen vai viidenteen ryhmään?" Cap pohdiskeli. "Se kuuluu neljänteen, koska kaikki sen tyhmän sanat päättyvät vokaaliin", Tulpe tiesi. "Eli ett knä, knäet, knän, knäna", Cap ja Tulpe lausuivat yhteen ääneen. Kaksikko ehti vielä miettiä en tidning ja ett liv -sanoille oikeat taivutusmuodot kun opettaja ilmoitti tunnin päättyneeksi. "Jos tehtävä jäi kesken tehkää se läksynä loppuun", opettaja kehotti. "Jess, minulla on loppupäivä vapaata!" Tulpe iloitsi pakatessaan oppikirjoja laukkuunsa. "Minullakin on seuraavaksi vapaatunti. Jatkettaisiinko siis ruotsin läksyt yhdessä loppuun vapaatunnin aikana?" Cap ehdotti. "Hmm, hyvä on, mutta vain yhdellä ehdolla: Saan kutsua läksyklubiimme kavereitani, isolla porukalla on kivempaa", Tulpe tiedotti, eikä Capilla ollut mitään asiaa vastaan.
Untuva saapui käsityöluokkaan tunnin alkaessa ja kipitti ensitöikseen näyttämään äitinsä kirjoittaman viestilapun pöytänsä takana istuvalle käsityön opettajalle. Opettaja luki viestin läpi ja katsahti sitten Untuvaa ymmärtävästi kehottessa tätä etsimään mieluisan istumapaikan. Luokassa ei ollut oppilaita ruuhkaksi asti, ainoastaan yksi kissa istui ompelukoneen vieressä. Untuva ei tohtinut mennä istumaan vieraan kissan viereen, joten hän jättäyi edessä olevalle tyhjälle paikalle, lähelle opettajaa. Hetken päästä opettaja tuli Untuvan juttusille tiedustellakseen, halusiko poju opiskella mieluummin perinteisiä käsitöitä vai puutöitä. Opettajan toisessa kädessä oli vasara ja toisessa lankakerä, joita osoittamalla Untuva sai tehdä valintansa. Pentu osoitti empimättä lankakerää. "Selvä. Usein pojat ovat kiinnostuneempia puukäsitöistä, mutta saat tietenkin tehdä mitä itse tykkäät", opettaja selitti. Untuvaa eivät todellakaan kiinnostaneet puutöiden äänekkäät ja vähän pelottavat työkalut, vaan hän oli valinnut rättikässän oppiaineekseen juuri siksi että pienten käsitöiden valmistuksessa sai käyttää sorminäppäryyttä ja luovuutta kauniin lopputuloksen saavuttamiseksi. Opettaja katosi hetkeksi varastohuoneeseen ja palasi suuren lankakerälaatikon kanssa. "Tulkaahan Huurteinen Lumihiutale ja Ujostelevan Unelmoiva Untamo Maukulainen hakemaan täältä mieleisenne värinen lanka ja puikot, alamme nimittäin neuloa sukkia", opettaja ilmoitti, ja pennut tekivät työtä käskettynä. "Saako ottaa useampaa väriä jos haluaa tehdä moniväriset sukat?" Lumi kysyi. "Sopiihan se. Aluksi mitataan tassunne paksuus, mikä määrittää sen, kuinka monta silmukkaa sukkiinne luodaan", opettaja selitti ja otti ensiksi mitat Untuvan tassusta mittanauhaa apuna käyttäen. Untuva teki opettajan ohjeen mukaisesti puikoilleen kaksikymmenä neljä silmukkaa, jotka sitten jaettiin tasan neljälle puikolle, kuusi kullekin. Kun aloitussilmukat olivat kohdillaan opettaja alkoi selittää neulomisen perusteita. "Teemme sukkien varteen joustinneuletta, eli vuorotellen kaksi oikeaa ja kaksi nurjaa silmukkaa. Oikea silmukka tehdään näin: Koukkaa puikolla oleva silmukka toista puikkoa apuna käyttäen, nappaa lanka silmukan läpi ja siirrä neulottu silmukka seuraavalle puikolle", opettaja ohjeisti ensin oikean ja sitten nurjan silmulan neulomisen. Untuva katsoi tarkasti opettajan työskentelyä, ja hänen omatkin tassunsa lähtivät kuin automaattisesti kopioimaan samaa liikettä, ja ennen kuin Untuva tajusikaan hän oli oppinut joustinneulomisen perusteet! Kissan tassut ovat sen verran pienet, että jo saman tunnin aikana päästiin kokeilemaan kantapohjan tekemistä. "Aloitamme kantapään neulomalla ensimmäisen ja neljännen puikon silmukat yhteiselle puikolle. Nyt keskitymme hetkeksi vain tähän yhteen puikkoon. Nostakaa rivin ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulokaa loput puikon silmukat normaalisti. Toistakaa tätä kunnes kantatilkku on sopivan mittainen, ja sen jälkeen poimitte neulomattajätetyt silmukat takaisin puikolle, ja aloitamme kiilakavennukset, joita jatketaan niin pitkään että puikoilla on taas perusmäärä silmikoita", opettaja kertoi tulevia työvaiheita. Pelkät selitykset vaikuttivat Untuvasta sekavilta, mutta hän oivalsi jutun jujun katsoessaan mallia opettajan työskentelystä. Kun kantapää oli saatu valmiiksi alkoi helpoin vaihe, missä tehtiin pelkkää sileää neuletta, ja kun sukka oli sopivan mittainen tehtiin viimeiset kärkikavennukset ja päättely. "Hienoa työtä, nyt teillä on jo yksi sukka valmiina! Läksyksi saatte neuloa itsenäisesti sukalle parin", opettaja selitti ennen kuin päästi oppilaat ruokatunnille.
Untuva tassutteli Lumen perässä koulun ruokalaan ja jättäytyi kissajonon perälle. Hänellä ei ollut mikään kiire. Kun tarjottimelle oli päätynyt lautasellinen pinaattikeittoa, lasi maitoa sekä yksi näkkileipä Untuva etsi itselleen syrjäisen nurkkapöydän rauhallista ruokailutuokiota varten. Syömisen jälkeen olikin aika siirtyä äidinkielen luokkaan. Hiljaisesta käsityötunnin tunnelmasta ei olisi tietoakaan, sillä äidinkielen luokan edustalla pyöri Untuvan laskujen mukaan ainakin 25 kissaa. Opettaja seisoi luokan ovella ja tervehti jokaista tunnille saapuvaa oppilasta. "Päivää, sinä taidatkin olla uusi", opettaja huomasi puristaessaan Untuvan liilaa tassua. Untuva nyökkäsi ja lähti jo tassuttamaan eteenpäin, mutta opettajan hänelle osoitetut sanat saivat hänet pysähtymään: "On kohteliasta vastata tervehdykseen takaisin", opettaja tokaisi kun Untuva ei ollut tapansa mukaan saanut sanaa suustaan. Pennulle tuli paha mieli opettajan kommentista, ja hieman vapisevin tassuin Untuva ojensi äitinsä kirjoittaman lapun opettajan nähtäväksi. Opettaja korjasi nenälleen valahtaneiden silmälasiensa asentoa ennen kuin alkoi lukea viestiä. "Jaha, enpä ole aiemmin moisesta kuullut", opettaja mutisi palauttaessaan paperin takaisin Untuvalle. Pahoittelematta aiempaa kommenttiaan opettaja jatkoi luokkaan vyöryvien oppilaiden tervehtimistä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mikä jätti heti negatiivisen mielikuvan tästä opettajasta Untuvalle. Hänen olisi tehnyt mieli paeta paikalta, mutta sitten kisu muisti miksi oli valinnut äidinkielen oppiaineekseen: hän halusi oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Vaikka opettaja ei ollut mukavimmasta päästä aikoisi Untuva kestää tätä päästäkseen tavoitteeseensa. Mietteisiin unohtuessaan Untuva havahtui yhtäkkiä siihen että muut olivat jo asettuneet istumaan ja Untuva seisoi yksin luokan edessä. Pentu alkoi paniikissa silmäillä luokkaa etsiessään vapaata paikkaa. "Pssst!" Cap huikkasi hiljaa ja taputti vieressään olevaa tyhjää pulpettia. Untuva hymyili helpottuneena saadessaan tutun vierustoverin. "Meillä on täällä kaksi ensikertalaista, joten minä opetan heidät lukemaan ja kirjoittamaan. Te muut voitte jatkaa kielioppitehtäviä omatoimisesti eteenpäin", opettaja selosti ja parkkeerasi rullatuolinsa Untuvan ja Capin pulpettien eteen. Opettaja avasi Aapisen, ja jonka ensimmäisellä sivulla esiteltiin kaikki aakkoset. "Oppiaksenne lukemaan ja kirjoittamaan on teidän ensiksi hallittava aakkoset", opettaja kertoi, minkä jälkeen hän kävi kaikki aakkoset kirjain kerrallaan läpi ja neuvoi, miten ne lausutaan. Cap toisti opettajan perässä, ja Untuvakin luetteli kirjaimia mielessään. Kun kaikki kirjaimet oli käyty läpi soitti opettaja kasetilta hauskan aakkoslaulun, mitä laulelemalla kirjaimet viimeistään jäivät päähän ulkomuistiin. Seuraavaksi tehtiin kirjoitusharjoituksia, missa Cap ja Untuva kopioivat kirjaimia paperille mallia katsomalla. Lopulta päästiin aloittamaan lukuharjoitukset. Homma aloitettiin yksinkertaisia kaksikirjaimisia tavuja tulkitsemalla, mistä siirryttiin vähitellen pidempiin sanoihin. "Noniin, nyt te osaatte lukea ja kirjoittaa. Saatte tällä tunnilla tehdä vielä aloittelijoita varten suunniteltuja yksinkertaisia tehtäviä, mutta ensi kerralla opiskelemme koko luokan kanssa yhdessä", opettaja selitti ennen kuin palasi oman pöytänsä luokse luokan etuosaan. Untuva otti koulua varten ostetun vaaleanpunaisen muistivihkonsa esiin. Koulujuttujen sijaan vihkon ensimmäiselle sivulle oli ilmestynyt piirustuksia Untuvan vapaatunnin aikana. Untuva käänsi uuden sivun auki, mutta opettajan määräämien tehtävien tekemisen sijaan hän alkoi raapustella paperille jotain muuta. Hetken päästä Untuva sujautti vihkonsa Capin pulpetille, ja poikapentu huomasi vihkon sivulle ilmestyneen kirjoituksen: "Moi! Nyt kun opin kirjoittamaan voin kertoa vähän lisää itsestäni. Olen siis Untuva, ja en puhu, koska en vain pysty. Siksi olen aina hiljaa..." Cap kirjoitti vastauksen välittömästi: "Aa, ok, nyt ymmärrän paremmin. Olet puhumattomuudestasi huolimatta hauskaa seuraa. .-)" Pennut viestittelivät toisilleen vihkon välityksellä koko lopputunnin, joten varsinaisia tehtäviä ei juuri tullut tehtyä, mutta toisaalta oppivathan he siinä koko ajan lukemisen ja kirjoittamisen taitoa.
Tulpen mielipide päivästä: "Jihaa, koulu on kivaa kun siellä pääsee tutustumaan muihin Mouruposken pentuihin! Oppitunneilla ei aina meinaa jaksaa kuunnella, mutta välkät ja vapaatunnit on parhaita, kun ehtii viettää aikaa kavereiden kanssa! "
Untuvan mielipide päivästä: "Jes, opin lukemaan! Käsityöt olivat kivoja, samoin äikän opiskelu ikävää opettajaa lukuun ottamatta. Koulukaverini Cap on tosi kiva, koen häneen ihan erityistä yhteyttä koska onnistuin kommunikoimaan hänen kanssaan ihan itse! "
"Mitä kieltä opiskelet?" Cap tiedusteli pentujen saapuessa koulun pihaan. Untuva katsoi toista hölmistyneenä, sillä hänen lukujärjestyksessään ei pitänyt olla kieliä. Oliko Untuva tajuamattaan tullut kouluun tuntia liian aikaisin? Pentu etsi nopeasti lukujärjestyksen tassuunta laukkunsa sivutaskusta, ja siitä tosiaan näki, että maanantain ensimmäinen tunti oli merkattu tyhjäksi vapaatunniksi. "Eikö sinulla olekaan vielä tunteja? Noh, minun pitää joka tapauksessa suunnata ruotsin tunnille", Cap totesi ja kipitti sisälle koulurakennukseen. Untuvaa ei harmittanut kouluun saapuminen liian aikaisin, sillä hän saisi kyllä ajan kulumaan mielikuvitusmaailmassaan. Liila pentu päätti etsiä pihalta rauhallisen paikan pilvilinnahaaveiluilleen. Sillä välin Cap kiirehti ruotsin luokkaa kohti. Tämä oli hänen ensimmäinen koulupäivänsä, joten koulurakennus ja luokkien sijainti ei ollut pennulle ennestään tuttuja, mutta onneksi ystävällinen kakkosluokkalainen Yui oli neuvonut kielten luokkien sijaitsevan kolmannessa kerroksessa, ja niin Cap oli löytänyt perille. Luokassa Cap tunnisti jokusen adoptiosta tutun kasvon, mutta kaikilla oli jo parit eikä Cap viitsinyt istua itseään vanhempien kissojen viereen, joten hän tyytyi asettumaan yksinään eturiviin. Ottaessaan ruotsin oppikirjaa ja kirjoitusvälineitään esille luokan ovelta kantautuva äänekäs naurunremakka kiinnitti hänen huomionsa. Katsahdettuaan äänen suuntaan Cap näki ovella sievän mustavalkoisen tyttöpennun, joka vilkutteli ilmeisesti omille oppitunneilleen suuntaaville kavereilleen. Tämä tyttö oli tietenkin Tulpe, joka oli vähällä myöhästyä jäätyään rupattelemaan kavereidensa kanssa vähän liian pitkäksi aikaa. Istumapaikkaa etsiessään Tulpe silmäili luokkaa mietteliäänä. Ruotsia opiskeli myös hänen ystävänsä Hahtuva, mutta tämä istui hoitajansa sponsoroiman Tuulin vieressä. Asia ei kuitenkaan harmittanut Tulpea, sillä nyt olisi tilaisuus tutustua uusiin kissoihin! "Saako tähän istua?" Tulpe kysäisi Capilta. "T-tietenkin!" Cap kiirehti vastaamaan kuin peläten, että Tulpe karkaisi jonnekin muualle jos hän harkitsisi vastaustaan liian pitkään. Cap seurasi miten tyttö asettui istumaan tuolille ja etsi muiden oppilaiden tapaan ruotsin oppikirjaa laukustaan. Poika ei voinut olla miettimättä miten nätin vierusparin olikaan saanut, aivan toista maata kuin hänen parinsa ystävänpäivänä järjestetyssä rusettiluistelussa. "Hej studenter!" opettaja käynnisti oppituntia ja kehotti kaikkia ensiksi esittäytymään parilleen - ruotsiksi tietenkin! "Jag heter Tulpe", Tulpe aloitti kertomalla heti nimensä opettajan taululle kirjoittaman mallilauseen mukaisesti. "Mitt namn är Cap", poika vastasi takaisin. "Tänään opettelemme substantiivien taivutusta. Ruotsin substantiivit taipuvat sanan suvun, määräisyyden ja luvun mukaan. Substantiivit jaetaan viiteen taivutusryhmään", opettaja selitti kirjoittaessaan taululle 1. ryhmä: OR. Tulpe ja Cap kopioivat opettajan kirjoitusta vihkoihinsa parhaansa mukaan vaikka kirjoittaminen oli kummallekin ihan uutta eivätkä he edes olleet täysin varmoja mitä ne substantiivit oikein olivat. "Kaikki or-ryhmän sanat ovat en-sukuisia ja päättyvät a-vokaaliin. Osaisiko joku sanoa esimerkin or-ryhmään kuuluvasta substantiivista?" opettaja kysyi. "En människa", Noki vastasi saatuaan puheenvuoron. "Kyllä. Luettele sana vielä kaikissa taivutusmuodoissa", opettaja pyysi. "En människa, människan, människor, människorna", Noki luetteli sujuvasti. "Hyvä. Kuten ehkä huomasittekin, näkyy or-pääte monikossa människor ja människorna. Sitten siirrymme toiseen, eli AR-ryhmään. Kuten ensimmäisessä ryhmässä myös tässä kaikki sanat ovat en-sukuisia. Tämän ryhmän sanat loppuvat päätteisiin -ing, -dom, -el, -er, -en", opettaja selitti ja kysyi sen jälkeen vapaaehtoista taivuttamaan sanan en tanke kaikissa muodoissaan. Cap viittasi, sillä hän uskoi selviytyvänsä tehtävästä ottamalla mallia Noen aiemmasta vastauksesta vaihtamalla tietenkin sanaan orrin sijaan ar-päätteen: "En tanke, tanken, tankar, tankarna", Cap lausui. "Aivan oikein. Sitten seuraavaan ER-ryhmään, jossa on sekä en- että ett-sukuisia sanoja. Osaisikos Tulinen Tulppaani Tiina Tuhmeliini Maukulainen siitä vierestä taivuttaa en dam -sanan?" opettaja siirsi katseensa Tulpeen. Tulpe ei mennyt hämilleen pelkästään siitä että hänelle esitettiin kysymys vaan myös siksi että opettaja oli käyttänyt hänen koko nimeään puhutellessaan pentua. "Öm, en dam, damen..." Tulpe hiljeni miettiessään vastausta, ja hänen onnekseen Cap kuiskutti vastauksen vierustoverilleen. "...damer, damerna", Tulpe sai lueteltua litanian loppuun. Opettajan alkaessa puhua ett-sukuisestan N-ryhmästä Cap tunsi pukkauksen kyljessään. "Kiitti kun neuvoit minua", Tulpe hymyili. "Viimeisessa viidennessä ryhmässä monikon epämääräisessä muodossa ei ole ollenkaan päätettä, eli sana on sama kuin yksikön epämääräisessä muodossa tietenkin ilman artikkelia", opettaja selitti. Kun kielioppi oli käyty läpi opettaja käski kissoja tekemään aiheeseen liittyviä tehtäviä. Tulpe ja Cap päättivät yhdistää voimansa, sillä kaksi sai enemmän aikaan kuin yksi. "Ett knä... mistä tietää kuuluuko se neljänteen vai viidenteen ryhmään?" Cap pohdiskeli. "Se kuuluu neljänteen, koska kaikki sen tyhmän sanat päättyvät vokaaliin", Tulpe tiesi. "Eli ett knä, knäet, knän, knäna", Cap ja Tulpe lausuivat yhteen ääneen. Kaksikko ehti vielä miettiä en tidning ja ett liv -sanoille oikeat taivutusmuodot kun opettaja ilmoitti tunnin päättyneeksi. "Jos tehtävä jäi kesken tehkää se läksynä loppuun", opettaja kehotti. "Jess, minulla on loppupäivä vapaata!" Tulpe iloitsi pakatessaan oppikirjoja laukkuunsa. "Minullakin on seuraavaksi vapaatunti. Jatkettaisiinko siis ruotsin läksyt yhdessä loppuun vapaatunnin aikana?" Cap ehdotti. "Hmm, hyvä on, mutta vain yhdellä ehdolla: Saan kutsua läksyklubiimme kavereitani, isolla porukalla on kivempaa", Tulpe tiedotti, eikä Capilla ollut mitään asiaa vastaan.
Untuva saapui käsityöluokkaan tunnin alkaessa ja kipitti ensitöikseen näyttämään äitinsä kirjoittaman viestilapun pöytänsä takana istuvalle käsityön opettajalle. Opettaja luki viestin läpi ja katsahti sitten Untuvaa ymmärtävästi kehottessa tätä etsimään mieluisan istumapaikan. Luokassa ei ollut oppilaita ruuhkaksi asti, ainoastaan yksi kissa istui ompelukoneen vieressä. Untuva ei tohtinut mennä istumaan vieraan kissan viereen, joten hän jättäyi edessä olevalle tyhjälle paikalle, lähelle opettajaa. Hetken päästä opettaja tuli Untuvan juttusille tiedustellakseen, halusiko poju opiskella mieluummin perinteisiä käsitöitä vai puutöitä. Opettajan toisessa kädessä oli vasara ja toisessa lankakerä, joita osoittamalla Untuva sai tehdä valintansa. Pentu osoitti empimättä lankakerää. "Selvä. Usein pojat ovat kiinnostuneempia puukäsitöistä, mutta saat tietenkin tehdä mitä itse tykkäät", opettaja selitti. Untuvaa eivät todellakaan kiinnostaneet puutöiden äänekkäät ja vähän pelottavat työkalut, vaan hän oli valinnut rättikässän oppiaineekseen juuri siksi että pienten käsitöiden valmistuksessa sai käyttää sorminäppäryyttä ja luovuutta kauniin lopputuloksen saavuttamiseksi. Opettaja katosi hetkeksi varastohuoneeseen ja palasi suuren lankakerälaatikon kanssa. "Tulkaahan Huurteinen Lumihiutale ja Ujostelevan Unelmoiva Untamo Maukulainen hakemaan täältä mieleisenne värinen lanka ja puikot, alamme nimittäin neuloa sukkia", opettaja ilmoitti, ja pennut tekivät työtä käskettynä. "Saako ottaa useampaa väriä jos haluaa tehdä moniväriset sukat?" Lumi kysyi. "Sopiihan se. Aluksi mitataan tassunne paksuus, mikä määrittää sen, kuinka monta silmukkaa sukkiinne luodaan", opettaja selitti ja otti ensiksi mitat Untuvan tassusta mittanauhaa apuna käyttäen. Untuva teki opettajan ohjeen mukaisesti puikoilleen kaksikymmenä neljä silmukkaa, jotka sitten jaettiin tasan neljälle puikolle, kuusi kullekin. Kun aloitussilmukat olivat kohdillaan opettaja alkoi selittää neulomisen perusteita. "Teemme sukkien varteen joustinneuletta, eli vuorotellen kaksi oikeaa ja kaksi nurjaa silmukkaa. Oikea silmukka tehdään näin: Koukkaa puikolla oleva silmukka toista puikkoa apuna käyttäen, nappaa lanka silmukan läpi ja siirrä neulottu silmukka seuraavalle puikolle", opettaja ohjeisti ensin oikean ja sitten nurjan silmulan neulomisen. Untuva katsoi tarkasti opettajan työskentelyä, ja hänen omatkin tassunsa lähtivät kuin automaattisesti kopioimaan samaa liikettä, ja ennen kuin Untuva tajusikaan hän oli oppinut joustinneulomisen perusteet! Kissan tassut ovat sen verran pienet, että jo saman tunnin aikana päästiin kokeilemaan kantapohjan tekemistä. "Aloitamme kantapään neulomalla ensimmäisen ja neljännen puikon silmukat yhteiselle puikolle. Nyt keskitymme hetkeksi vain tähän yhteen puikkoon. Nostakaa rivin ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulokaa loput puikon silmukat normaalisti. Toistakaa tätä kunnes kantatilkku on sopivan mittainen, ja sen jälkeen poimitte neulomattajätetyt silmukat takaisin puikolle, ja aloitamme kiilakavennukset, joita jatketaan niin pitkään että puikoilla on taas perusmäärä silmikoita", opettaja kertoi tulevia työvaiheita. Pelkät selitykset vaikuttivat Untuvasta sekavilta, mutta hän oivalsi jutun jujun katsoessaan mallia opettajan työskentelystä. Kun kantapää oli saatu valmiiksi alkoi helpoin vaihe, missä tehtiin pelkkää sileää neuletta, ja kun sukka oli sopivan mittainen tehtiin viimeiset kärkikavennukset ja päättely. "Hienoa työtä, nyt teillä on jo yksi sukka valmiina! Läksyksi saatte neuloa itsenäisesti sukalle parin", opettaja selitti ennen kuin päästi oppilaat ruokatunnille.
Untuva tassutteli Lumen perässä koulun ruokalaan ja jättäytyi kissajonon perälle. Hänellä ei ollut mikään kiire. Kun tarjottimelle oli päätynyt lautasellinen pinaattikeittoa, lasi maitoa sekä yksi näkkileipä Untuva etsi itselleen syrjäisen nurkkapöydän rauhallista ruokailutuokiota varten. Syömisen jälkeen olikin aika siirtyä äidinkielen luokkaan. Hiljaisesta käsityötunnin tunnelmasta ei olisi tietoakaan, sillä äidinkielen luokan edustalla pyöri Untuvan laskujen mukaan ainakin 25 kissaa. Opettaja seisoi luokan ovella ja tervehti jokaista tunnille saapuvaa oppilasta. "Päivää, sinä taidatkin olla uusi", opettaja huomasi puristaessaan Untuvan liilaa tassua. Untuva nyökkäsi ja lähti jo tassuttamaan eteenpäin, mutta opettajan hänelle osoitetut sanat saivat hänet pysähtymään: "On kohteliasta vastata tervehdykseen takaisin", opettaja tokaisi kun Untuva ei ollut tapansa mukaan saanut sanaa suustaan. Pennulle tuli paha mieli opettajan kommentista, ja hieman vapisevin tassuin Untuva ojensi äitinsä kirjoittaman lapun opettajan nähtäväksi. Opettaja korjasi nenälleen valahtaneiden silmälasiensa asentoa ennen kuin alkoi lukea viestiä. "Jaha, enpä ole aiemmin moisesta kuullut", opettaja mutisi palauttaessaan paperin takaisin Untuvalle. Pahoittelematta aiempaa kommenttiaan opettaja jatkoi luokkaan vyöryvien oppilaiden tervehtimistä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mikä jätti heti negatiivisen mielikuvan tästä opettajasta Untuvalle. Hänen olisi tehnyt mieli paeta paikalta, mutta sitten kisu muisti miksi oli valinnut äidinkielen oppiaineekseen: hän halusi oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Vaikka opettaja ei ollut mukavimmasta päästä aikoisi Untuva kestää tätä päästäkseen tavoitteeseensa. Mietteisiin unohtuessaan Untuva havahtui yhtäkkiä siihen että muut olivat jo asettuneet istumaan ja Untuva seisoi yksin luokan edessä. Pentu alkoi paniikissa silmäillä luokkaa etsiessään vapaata paikkaa. "Pssst!" Cap huikkasi hiljaa ja taputti vieressään olevaa tyhjää pulpettia. Untuva hymyili helpottuneena saadessaan tutun vierustoverin. "Meillä on täällä kaksi ensikertalaista, joten minä opetan heidät lukemaan ja kirjoittamaan. Te muut voitte jatkaa kielioppitehtäviä omatoimisesti eteenpäin", opettaja selosti ja parkkeerasi rullatuolinsa Untuvan ja Capin pulpettien eteen. Opettaja avasi Aapisen, ja jonka ensimmäisellä sivulla esiteltiin kaikki aakkoset. "Oppiaksenne lukemaan ja kirjoittamaan on teidän ensiksi hallittava aakkoset", opettaja kertoi, minkä jälkeen hän kävi kaikki aakkoset kirjain kerrallaan läpi ja neuvoi, miten ne lausutaan. Cap toisti opettajan perässä, ja Untuvakin luetteli kirjaimia mielessään. Kun kaikki kirjaimet oli käyty läpi soitti opettaja kasetilta hauskan aakkoslaulun, mitä laulelemalla kirjaimet viimeistään jäivät päähän ulkomuistiin. Seuraavaksi tehtiin kirjoitusharjoituksia, missa Cap ja Untuva kopioivat kirjaimia paperille mallia katsomalla. Lopulta päästiin aloittamaan lukuharjoitukset. Homma aloitettiin yksinkertaisia kaksikirjaimisia tavuja tulkitsemalla, mistä siirryttiin vähitellen pidempiin sanoihin. "Noniin, nyt te osaatte lukea ja kirjoittaa. Saatte tällä tunnilla tehdä vielä aloittelijoita varten suunniteltuja yksinkertaisia tehtäviä, mutta ensi kerralla opiskelemme koko luokan kanssa yhdessä", opettaja selitti ennen kuin palasi oman pöytänsä luokse luokan etuosaan. Untuva otti koulua varten ostetun vaaleanpunaisen muistivihkonsa esiin. Koulujuttujen sijaan vihkon ensimmäiselle sivulle oli ilmestynyt piirustuksia Untuvan vapaatunnin aikana. Untuva käänsi uuden sivun auki, mutta opettajan määräämien tehtävien tekemisen sijaan hän alkoi raapustella paperille jotain muuta. Hetken päästä Untuva sujautti vihkonsa Capin pulpetille, ja poikapentu huomasi vihkon sivulle ilmestyneen kirjoituksen: "Moi! Nyt kun opin kirjoittamaan voin kertoa vähän lisää itsestäni. Olen siis Untuva, ja en puhu, koska en vain pysty. Siksi olen aina hiljaa..." Cap kirjoitti vastauksen välittömästi: "Aa, ok, nyt ymmärrän paremmin. Olet puhumattomuudestasi huolimatta hauskaa seuraa. .-)" Pennut viestittelivät toisilleen vihkon välityksellä koko lopputunnin, joten varsinaisia tehtäviä ei juuri tullut tehtyä, mutta toisaalta oppivathan he siinä koko ajan lukemisen ja kirjoittamisen taitoa.
Tulpen mielipide päivästä: "Jihaa, koulu on kivaa kun siellä pääsee tutustumaan muihin Mouruposken pentuihin! Oppitunneilla ei aina meinaa jaksaa kuunnella, mutta välkät ja vapaatunnit on parhaita, kun ehtii viettää aikaa kavereiden kanssa! "
Untuvan mielipide päivästä: "Jes, opin lukemaan! Käsityöt olivat kivoja, samoin äikän opiskelu ikävää opettajaa lukuun ottamatta. Koulukaverini Cap on tosi kiva, koen häneen ihan erityistä yhteyttä koska onnistuin kommunikoimaan hänen kanssaan ihan itse! "
Kommentit
Lähetä kommentti