Puuhapäivä: Laskettelemaan/kuntosalille/uimaan/teatteriin
Stiina, Ruu ja Quz sähelsivät pentujensa ympärillä näiden valmistautuessa laskiaispäivän viettoon. "Onhan teillä nyt tarpeeksi lämmintä päällä?" Stiina huolehti napittaessaan poikansa päällä olevaa vihreää viittaa kiinni. Tulpe oli puolestaan vetänyt tassuihinsa punaiset lämminvuorisaappaat ja lapaset. Ruu asetti Tulpen tumman päälaen peitoksi vielä punaisen pipon. "Muistattehan että ne sukset-" "-ovat hoitolan pihalla olevan välinevaraston seinustalla, kyllä muistan", Tulpe täydensi äitinsä lauseen. "Onkohan viisasta laittaa pentuja keskenään ulos, pitäisikö jonkun aikuisen lähteä mukaan?" Quz huolehti. "Älä viitsi, kyllä me pärjätään. Me ollaan jo isoja pentuja", Tulpe mahtaili. "Ikävaihettanne kutsutaan kylläkin pikkupennuksi", Ruu täydensi. "Pysykää sitten yhdessä koko ajan, hiihdätte hitaimman tahdissa", Stiina neuvoi. "Joojoo, voidaanko me nyt vihdoin mennä? Tulee kuuma kun hengaa näissä ulkoilutamineissa sisätiloissa", Tulpe valitti kärsimättömästi, eikä vanhempien auttanut muu kuin laskea pennut ulos. Quz ja Ruu vilkuttivat tyttärelleen hyvästiksi, mutta heti kun Tulpe oli kadonnut näkyvistä ex-pariskunta otti reippaasti väliä toisiinsa. He eivät halunneet riidellä tyttärensä nähden, mutta kun Tulpe ei ollut paikalla romahti kulissi totaalisesti alas ja vihoittelu alkoi. "Ketäs rakastettuasi aiot tänään nähdä, vai oletko kenties aikatauluttanut tapaamisia useamman tytön kanssa?" Ruu kysäisi paheksuvaan sävyyn. "Ei kuulu sinulle", Quz tuhahti takaisin ja läppäsi eksäänsä tassullaan jotta tämä tajuaisi olla hiljaa. simssiliinin ja Stiinan täytyi tulla vetämään riitapukarit erilleen toisistaan. "Tänään ei tapella! Odessa pyysi meitä kanssaan uimahalliin tai kuntosalille, kumpi kiinnostaisi teitä enemmän?" simssiliini tiedusteli kissoiltaan. "Justhan me oltiin uimahallissa, minä haluan kuntosalille", Quz ilmoitti heti. "Puhu vain omasta puolestasi! Minä en ollut viimeksi teidän mukana, joten uimahalli houkuttelee minua paljon enemmän kuin joku kuntosali", Stiina huomautti. Kaikki siirsivät katseensa Ruuhun, joka ei vielä ollut ilmaissut mielipidettään. "Jos Quz menee kuntosalille niin minä menen sitten uimaan ettei tarvitse nähdä rumaa pärstääsi", Ruu sanoi ja näytti Quzille kieltä. "Okei, no kysyn mitä mieltä Odessa on siitä jos jakautuisimme kahteen ryhmään. Lähetän hänelle heti kirjeen", simssiliini touhusi. "Elätkö sinä jollain kivikaudella, kirjeitse viestittely on kamalan hidasta", Ruu valitti. "Niin just, sitä paitsi Odessa asuu ihan viereisessä huoneessa, joten ei olisi kamala vaiva mennä tapaamaan häntä kasvotusten", Stiina vinkkasi ja meni jo valmiiksi ovelle. "Taidatpa olla oikeassa", simssiliini naurahti ja lähti Stiinan perään. Huoneesta poistuttuaan he törmäsivätkin heti käytävässä Odessaan, joka keskusteli parhaillaan Nooran kanssa. Hoitajakolmikko tervehti nopeasti toisiaan. "Anteeksi jos häiritsen teidän keskusteluanne, mutta minulla olisi asiaa siitä uimahalli/kuntosali-kutsustasi", simssiliini selitti. "Sepäs sattui, puhuimmekin juuri samasta asiasta. Pyysin Noorankin kissoja mukaan", Odessa paljasti. "Ai, kiva! Sittenhän meitä onkin iso porukka koossa! Jos osallistuja on kerta niin paljon voisimme jakautua kahteen ryhmään, kun emme kissojeni kanssa päässeet yksimieliseen päätökseen mihin mentäisi", simssiliini kertoi. "Joo, meilläkin oli vähän sama tilanne", Noora naurahti. Hoitajat kissoineen sopivat nopeasti siitä minne kukakin menisi, minkä jälkeen kaikki suuntasivat takaisin huoneisiinsa valmistautumaan. "simssiliini, tulethan sinäkin mukaan?" Odessa uteli vielä huoneensa ovelta. "Hmm, joo, mikäpä siinä", simssiliini vastasi hymyillen. Hoitaja sulki huoneensa oven ja joutui kasvokkain hämmästyneiden kissojensa kanssa. "Lähdetkö sinäkin?" Quz kysyi kummissaan. "Niinhän minä juuri lupasin. Mikä siinä on niin ihmeellistä?" simssiliini ihmetteli. "Se että sinä lähdet kerrankin huoneestasi! Et ole poistunut hoitolarakennuksesta varmaan ainakaan kolmeen kuukauteen", Ruu laskeskeli. "Eh, introvertti-nörtille riittää kun käy ulkona muutaman kerran vuodessa", simssiliini mutisi. "Olet ihan outo", Stiina naurahti ja puski hoitajansa pohjetta lempeästi.
---
Tulpen ja Untuvan kipittäessä pihalle oli Kettu jo paikalla asettamassa suksia tassuihinsa. Pennut olivat tutustuneet ollessaan aiemmin järjestetyssä laskettelukilpailussa samassa joukkueessa, ja he olivat päättäneet nyt laskiaisen kunniaksi kokoontua uudestaan pulkkailun merkeissä. Kettu nosti päänsä kuullessaan häntä lähestyvät askeleet ja tervehti kaksikkoa. "Terve! Vesa ei pääse muuten tulemaan, hänellä on kuumetta", Kettu selitti. "Ai, sääli", Tulpe lausahti ja katsahti vieressään olevaa Untuvaa, jota uutinen kaksoisveljen puuttumisesta harmitti suuresti. "Älä sure, meille tulee hauskaa kolmisteenkin", Kettu vakuutti ja taputti pojan olkapäätä etutassullaan. Oranssin kissan sanat helpottivat hieman Untuvan oloa, vaikka häntä vähän jännittikin mitä kommunikoinnista tulisi ilman veljeä, joka osasi aina tulkita Untuvan sanattomat eleet. "Laittakaahan tekin sukset tassuihinne niin päästään lähtemään", Kettu kehotti. "Joo. simssiliini muuten pakkasi meille eväitä", Tulpe kertoi ja nosti selkänsä takana pitelemänsä pussukan esiin. "Kiva, ne voi kuljettaa tuossa pulkassa. Jos jokainen vetää vuorollaan pulkkaa perässään", Kettu suunnitteli. "Selvä", Tulpe lausahti ja Untuvakin nyökkäsi myöntymisen merkiksi. Kun kaikki olivat sujauttaneet tassunsa suksien jalkapidikkeisiin päästiin vihdoin matkaan. Vielä pari viikkoa sitten ystävänpäivänä perinteisestä talvesta ei ollut tietoakaan, mutta juuri sopivasti laskiaista varten Mouruposki lähiympäristöineen oli saanut kauniin valkean lumipeitteen ylleen. Mitä olisikaan ollut laskiainen ilman lunta?! Useampikin hoitaja kissoineen vietti laskiaista hoitolan takapihalla olevassa pienessä mäessä, mutta Kettu, Untuva ja Tulpe olivat päättäneet suunnata Naukukukkulan isommille rinteille. "Me ollaan niin pro-pulkkailijoita ettei mitkään pienet mäennyppylät ole tarpeeksi haastavia meille", Tulpe totesi. Untuva ei ollut ihan varma siitä voisiko heitä kutsua miksikään pro:iksi, sillä heidän joukkueensa oli sijoittunut kilpailussa viimeiseksi. Matka taittui rattoisasti valmiiksi tehtyä latua pitkin kauniissa talvimaisemissa, mitä nyt Tulpe ja Kettu kinasivat välillä siitä kumpi saisi hiihtää edellä. Untuvaa ei puolestaan haitannut tulla joukon hännillä, ja hän antoi tyttöjen juttujen mennä muutenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos keskittyessään jälleen omaan mielikuvitusmaailmaansa. Liila pentu oli niin ajatuksissaan ettei huomannut edellään olevien kissojen poistuvan jo ladulta, ja pian poju saikin huutelua peräänsä. "Älä nyt ohi mene, me ollaan jo perillä!" Tulpe karjaisi saaden vihdoin Untuvan kääntymään ympäri. Poika oli hieman nolona mokastaan ja suksi häntä koipien välissä tyttöjen luokse. Kolmikko päätti kiivetä ensiksi Naukukukkulan huipulle syömään eväitä. Pentujen yllätykseksi kukkulan huippu oli täysin vihreä. "Miten tämä voi olla mahdollista?" Tulpe henkäisi ihmeissään. Hänen oli käännettävä päänsä varmistaakseen että kiivetessä takana ollut lumipeite olisi yhä paikoillaan. "Jos Vesa olisi täällä hänellä olisi ilmiöön varmaan jokin tieteellinen selitys, mutta meidän täytyy nyt vain tyytyä ihmettelemään asiaa", Kettu mietti. simssiliinin pakkaamasta eväskassista paljastui kirpsakka sokerimangomakeinen, banaanisuklaakonvehti sekä valmiiksi viipaloidut porkkana ja kurpitsa. "Onko teidän hoitajalla joku pakkomielle väriyhteensopivuuteen?" Kettu naureskeli, ja Tulpe myönsi sen olevan yksi simssiliinin oudoista tavoista. Eväiden syöminen paikkasi sopivasti hiihtäessä koitunutta energiavajetta, ja pian pennut olivat valmiita pulkkailemaan. Untuva katsoi Naukukukkulan jyrkkää rinnettä vähän kauhuissaan, mutta Tulpea ja Kettua ei vaikuttanut jännittävän yhtään. Ei poikaa kyllä houkutellut tarpoa lumista mäkeä alas jalkaisinkaan, joten pulkan kyytiin oli uskaltauduttava. Untuva puristi silmänsä tiukasti kiinni pulkan lähtiessä liikkeelle. Tytöt kikattivat ja kirkuivat pulkan kiitäessä huimaa vauhtia mäkeä alas. Untuvakin rohkeni puolessa välissä matkaa avaamaan silmänsä ja näki maisemien vilahtelevan nopeasti ohi. Pulkka ajautui töyssyiselle alustalle, ja jokainen tunsi mahassaan pienten ilmalentojen aiheuttamat töyssyt. Vauhtia oli niin paljon että pulkka liukui hyvän tovin eteenpäin vielä tasaisella maallakin, ja heti sen pysähdyttyä kaikilla oli sama ajatus: "Uudestaan!"
---
simssiliini oli luvannut ottaa vastuulleen kuntosaliporukan, johon osallistui hänen kissansa Quz, sisarukset Nella ja Noki sekä vielä Kinuski ja Rico. Kuntosalin edustalla he törmäsivat Galaxyyn ja Sylviin. "Mitäs te siinä istuskelette?" Nella tiedusteli alientytöiltä. "Kerjäämme ohikulkijoilta pennejä, jotta saisimme varat kuntosalilippuihin", Galaxy selitti. "Voi teitä hupsuja, tulkaa vaan meidän mukana sisään", simssiliini kehotti hymyillen. Galaxy ponkaisikin nopeasti jaloilleen, ja Sylvi kohottautui puolestaan ilmaan leijumaan. Lentävä Sylvi kauhistutti vähän Quzia, ja hän tarrasi vieressään olevaa Nellaa tassusta rohkaisuksi. "Mitä nyt?" Nella kummasteli pojan elettä. "Minä tuota ömm, suojelen sinua noilta pelottavilta alienhirviöiltä", Quz yritti luoda sankarillisen vaikutelman. "Hassu, ei alienkissoja tarvitse pelätä. He ovat mukavia, varsinkin se Rex..." Nella lausahti haaveillen. Kaksikon keskustelun kuullut Galaxy päätti vähän pelleillä pojan kustannuksella ja lähetti mielensä kautta Quzille "BÖÖ!"-säikytyshuudon, ja odotetusti Quz hypähti melkein ilmassa leijuvan Sylvin korkeudelle säikähtäessään. "Sinä olet tänään ihan outo", Nella naureskeli taluttaessaan Quzin sisälle. simssiliini osti kissoille kuntosaliliput. Oli oikeastaan hyvä että heidän porukastaan mukana oli hoitajansa lisäksi vain Quz, sillä simssiliini oli suunnitellut käyvänsä Quzin kanssa pienen keskustelun. Kaikki kissat ehtivät kuitenkin livistää paikalta sillä aikaa kun Taku ojensi simssiliinille vaihtorahat, joten juttutuokio ei tapahtuisi ihan heti. Kääntyessään silmäilemään paikkaa simssiliini tajusi miten hölmö oli ollut varustautuessaan salireissuun urheiluvaatteillaan, sillä kaikki kuntosalilaitteet olivat kissojen kokoa! Noh, ainakin hän loisi olemuksellaan sporttista tunnelmaa jos ei muuta. "Jos sinulla ei ole muuta tekemistä voit osallistua pian alkavalle jumppatunnilleni", Taku kehotti, ja simssiliini seurasi kissaa jumppahuoneelle. Sillä aikaa Quz, Kinuski ja Nella tutkailivat kuntosalilla olevia laitteita. "Quz, tuletko kanssani kokeilemaan trampoliinia?" Kinuski kysyi ja tarrasi poikaa jo valmiiksi tassusta. "Ei, kun Quz tulee minun kanssani juoksumatolle", Nella tiedotti ja otti kollin toisesta tassusta kiinni. "Ööhmm..." Quz äännähti, juuri tällaista tilannetta hän oli pelännyt: molemmat tytöt olettivat hänen viettävän aikaa heidän kanssaan. Onneksi Tiku saapui paikalle ilmoittaen että salilaitteita pystyi käyttämään vain yksi kissa kerrallaan, joten olisi turha pakkautua liian tiiviisti. Tyttöjen suunnatessa mielilaitteilleen päätti Quz kokeilla vatsalihastreeniä. Tiku saapui hänen luokseen ja näytti erilaisia variaatioita liikkeisiin perus istumaannousun lisäksi. Quz myös oppi että vatsalihaksia on useaa eri sorttia, kuten suorat-, vinot- sekä poikittaiset vatsalihakset, ja näiden kaikkien treenaamiseen on omanlaisensa liikkeet. Noki tuli nostamaan painoja Quzin viereen, ja keltainen kissa havaitsi toisen mulkoilevan häntä vihaisenoloisesti. Ilmeisesti Noki halusi yhä "suojella" siskoaan Nellaa, ja ties vaikka Kinuski olisi maininnut jotain heidän ystävänpäivänvietostaan kämppiksilleen, joten Noki saattoi olla tietoinen heidän väliensä lämpenemisestä. Olo Noen valvovan silmän alla kävi sen verran tukalaksi että Quz päätti siirtyä kokeilemaan jotain muuta kuntosalilaitetta. Rico teki punnerruksia ja seurasi samalla Sylviä, joka nosteli reippaasti jalkapainoja. "Vau, olet kovassa kunnossa ikäiseksesi", Rico kehaisi. "Miksi oletetaan että vanhukset ovat heikkoja?" Sylvi puuskahti ja sai lisää voimaa näyttämisen halusta.
Jumppasalissa simssiliini paikansi ensimmäiseksi Galaxyn ja päätti mennä tämän seuraan. "Täytyy hankkiutua eroon raskauskiloista. Eikä parin viikon takainen ravintolareissu Tuhkan kanssa tehnyt todellakaan hyvää linjoilleni", Galaxy selitti kauhuissaan. simssiliinistä kissa ei ollut ollenkaan tukevannäköinen, voi tietysti olla että hänen turkkikuviointinsa hämää silmissä. "Nonniin, aloitellaan jumppaa! Ottakaa itsellenne sen verran tilaa että mahdutte heiluttamaan tassujanne niin ettette osu toisiin ja sitten aloitetaan. Minä näytän mallia", Taku kertoi ohjeita. simssiliini oli jumpasta innoissaan, sillä hän oli parin vuoden ajan tehnyt säännöllisesti joogaa ja erilaisia workout-videoita, ja hän uskoi pärjäävänsä aika hyvin. Valitettavasti Takun jumppa oli sykettä nostattavaa liikuntaa, mikä ei ollut simssiliinin vahvuus, ja muiden tehdessä reippaasti x-hyppyjä Takun tahdissa täytyi simssiliinin pysähtyä vetämään henkeä. "Jaksaa jaksaa!" simssiliini sai kannustusajatuksen Galaxylta ja jatkoi vaivalloisesti hyppelyä, joskin paljon hitaammassa tahdissa muihin verrattuna. Jumppatunnin päättyessä uupunut simssiliini ryömi nelinkontin nojaamaan seinään hengästyneenä. Galaxy liittyi hänen seuraansa ja tarjosi puolikuolleelle ihmiselle hörppyä vesipullosta. "Lepäile siinä hetki, minä menen vielä treenaamaan lisää", Galaxy taputti huolehtivasti simssiliinin päätä ennen kuin kipitti muihin puuhiin. simssiliini ei voinut muuta kuin ihmetellä miten siniliilalla kissalla riitti hullun rääkkijumpan jälkeen vielä energiaa treenata lisää! Muutaman minuutin istuskelun jälkeen simssiliini kykeni jälleen kohottautumaan jaloilleen. Hän päätti etsiä käsiinsä seuraavaksi Quzin, ja bongasikin tämän painojennostopisteeltä. Quz makasi selällään painojennostopenkillä ja liikutti painotankoa vuoroin ylös ja alas keskittyneesti. simssiliini tajusi tilaisuutensa tulleen ja riensi kissan viereen. Ennen kuin Quz ehti tehdä mitään oli simssiliini lisännyt telineeseen painoja niin ettei Quz kyennyt enää kannattalemaan niitä etutassujensa varassa, ja painotanko putosi kissan kaulan kohdalle niin ettei tämä kykenisi nousemaan ylös omin avuin. Tilannetta sivusta seurannut Tiku ei katsonut simssiliinin toimintaa hyvällä ja päätti puuttua asiaan: "Tuossa on selvästi liikaa painoja Quzin taitotasoon nähden, joten kehottaisin..." "Minä kyllä tunnen kissani ja tiedän mikä on hänelle parhaaksi", simssiliini tokaisi saliohjaajan neuvojen päälle ja pyysi tätä jättämään hänet kahden hoidokkinsa kanssa. simssiliini kääntyi takaisin Quzin puoleen ja virnisti onnistuneelle suunnitelmalleen. Quz tuijotti häntä takaisin peloissaan, ja nähdessään paniikin kissan katseessa simssiliini tunsi itsensä hetken aikaa Havaiji 5-0:n Steveksi, joka käytti välillä vähän radikaalimpia keinoja hoitaessaan kuulusteluja. "Kerrohan nyt mitä on oikein tekeillä? Kuulin Ruulta että sinun käytöksesi on loukannut häntä", simssiliini totesi. "En ehkä hoitanut tilannetta mallikkaasti, mutta minusta siinä ei ole mitään väärää että haluan olla onnellinen. Meillä oli hauskaa Ruun kanssa, mutta onneni on nyt muualla", Quz selitti näkökantansa. "Teidän kannattaisi silti puhua tilanne halki ja vihoittelun sijaan selvittää kaikki asiat eronne tiimoilta niin ettei mitään jäisi hampaankoloon", simssiliini huomautti. Quz oli hetken aikaa vaiti, mutta nähdessään simssiliinin ottavan käsiinsä vielä lisää painoja kissa puhkesi puhumaan. "Ei siitä tulisi kuitenkaan mitään. Ruu vastaa aina piikittelevästi takaisin kaikkeen mitä sanon hänelle", Quz huomautti. "Jos et satu muistamaan käyttäytyi Ruu aivan samalla tavalla silloinkin kun vasta tutustuitte. Hän ei ilkeile tarkoituksella, vaan suorapuheisuus ja ärsyttäminen kuuluvat hänen luonteeseensa", simssiliini selitti. "Okei okei, lupaan puhua Ruun kanssa jossain vaiheessa", Quz myöntyi. "Tuon halusinkin kuulla", simssiliini virnisti ja auttoi viimein Quzin pois painojen alta.
Kuntosalilla oli vierähtänyt jo yli tunti, joten simssiliini kehotti porukkaa kokoontumaan venyttelypiiriin. "Tehdään niin, että jokainen näyttää vuorollaan venytysliikkeen, minkä kaikki sitten toistavat", simssiliini ehdotti ja näytti malliksi seisaallaan tehtävän eteentaivutuksen. "En ylty varpaisiin", Noki valitti. "Taivuta vähän polvia", Galaxy vinkkasi, ja näin Nokikin sai etutassunsa lattiaan. Ilmassa leijuva Sylvikin kokeili liikettä, mutta hän horjahti vahingossa eteenpäin tehden kuperkeikan ilmassa. simssiliini oli jo syöksymässä avuksi, mutta Sylvi onnistui korjaamaan asentonsa ennen maahan putoamista. "Teehän sinäkin nämä venytykset jatkossa lattialta käsin", simssiliini kehotti silittäessään mummelin tuuheita poskikarvoja. Venyttelyn ohessa jokainen sai kertoa mitä kivaa oli salilla tehnyt. "Tein ainakin kolme volttia saman ilmalennon aikana hyppiessäni tramppiksella", Kinuski kertoi. "No minä juoksinkin yhteensä 25 kilsaa", Nella lesosi. "Voiko niin sanoa kun et kuitenkaan liikkunut mihinkään vaan hölkkäsit paikoillasi juoksumatolla", Galaxy huomautti ja kertoi sitten hänen ja simssiliinin jumppatunnista - eikä hän tietenkään voinut olla mainitsematta simssiliinin surkeaa kuntoa. "Sylvi on kyllä kova mummo! Hän oli monissa liikkeissä minua parempi", Rico juorusi. "Ikä on vain numero", Sylvi totesi hivenen ylväästi. "Entäs mitä Quz ja simssiliini oikein tekivät painojennostopisteellä?" Noki tiedusteli saaden Quzin vaikeaksi. "Meillä oli vähän omanlaista jumppaa", simssiliini virnisti.
---
Stiina nojautui taaksepäin ja nautti silmät ummessa poreiden hieroessa hänen selkäänsä miellyttävästi. Matalalta altaalta kantautui kikatusta Hipsulin paimentaessa nuorimmaisia pentujaan Clarissaa ja Cocoa samalla kun hän opetti Odessan kanssa näille uimisen alkeita. Isommat pennut Ava ja Marja sekä Mocca ja Ruu leikkivät puolestaan sukellushippaa Nooran valvovan silmän alla isossa altaassa. Ruu sukelsi uppeluksiin pakoillakseen hippana toimivaa Marjaa, jolloin Marja suuntasi Avan perään. Marja-parka oli ollut hippana jo ikuisuuden, sillä tällä ei ollut yhtä pitkät tassut kuin isommilla kissoilla ja muiden kiinni saaminen oli vaikeaa. Ruun palatessa takaisin pinnalle hänen katseensa hakeutui altaan reunalla olevilla penkeillä vieretysten istuviin Gakuun ja Aamuun, jotka pitivät toisiaan tassuista kiinni samalla kun popsivat yhteistä jäätelöannostaan. Näky toi mieleen Ruun edellisen uimahallikäynnin, jolloin kaikki oli ollut vielä hyvin hänen ja Quzin välillä, ja kaksikko oli kuherrellut juuri tuolla samaisella penkillä... Yhtäkkiä valtava suruaalto pyyhkäisi kissan yli, kurkkua kuristi ja hetken aikaa Ruusta tuntui ettei hän saanut kunnolla henkeä. Tilannetta ei yhtään helpottanut paikalle uineen Marjan läpätessä häntä tassullaan. "Hippa!" pentu kikatti, mutta Ruu ei ollut enää leikkituulella. "En halua enää pelata tätä", Ruu tokaisi ja lähti uimaan altaan reunalle. "Mikä sille tuli?" Marja kummasteli. "Varmaan suuttui kun olisi joutunut jäämään hipaksi", Mocca tuumi. Noora auttoi Ruun ylös altaasta tiedustellen samalla oliko kissalla kaikki kunnossa. "Joo", Ruu vastasi lyhyesti ja toivoi ettei Noora erottaisi hänen poskelleen valunutta kyyneltä kissan valmiiksi märistä kasvoista. "Okei, jos et halua enää uida käy vaikka ostamassa jotain jäätelöbaarista", Noora vinkkasi ja ojensi mustalle kissalle muutaman pennin. Ruu nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan verkkaiseen tahtiin jäätelöbaaria kohti. Hänellä ei ollut nälkä, mutta raikas viileä juoma tekisi nyt hyvää. Ruu päätti tilata samalla mehujään Stiinaa varten, ja ostokset maksettuaa hän lähti Stiinan luokse porealtaalle. "Äiti, minäkin haluan syödä herkkuja", Clarissa kuolasi Ruun kävellessä heidän ohi. "Vastahan sinä vaadit oppia uimisen taidon", Odessa huomautti. "Niin, mutta nyt minä haluan jäätelöä", Clarissa vaati. "Minulle myös jäätelöäää!" Coco yhtyi kiljumaan siskonsa kanssa, eikä Odessan auttanut muu kuin suunnata jäätelöbaarille. Hupsut pennut saivat pienen hymynkareen Ruun huulille. Saapuessaan porealtaalle Ruu laski ostokset altaan vieressä olevalle tasolle ja pärskäytti vähän vettä uinahtaneen Stiinan päälle. "Mistä lähtien sinä olet alkanut torkkua päiväunia? Vai näkyvätkö uuden ikävaiheen merkit heti, senkin vanhus", Ruu virnuili. "En minä mitään nukkunut, kunhan lepuutin silmiäni", Stiina väitti tarttuessaan Ruun ojentamaan mehujääpuikkoon. Hetken aikaa kumpikin keskittyi pelkästään herkkuihinsa, ja Stiina ehti lipoa mehujäästään melkein puolet ennen kuin päätti lopulta ottaa Quz-asian puheeksi mustan naaraskissan kanssa. "Olet niin vaitonainen. Vaivaako ero Quzista sinua yhä?" Stiina kysyi ja laski tassunsa ystävänsä olkapäälle. "Yritän jatkaa eteenpäin, ja välillä koko asia ei edes hetkauta minua, mutta sitten suru yllättäen iskee ja vyöryy päälle lujaa", Ruu huokaisi. "Sinun ei välttämättä kannata kieltää tiettyjen tunteiden kokemista itseltäsi. Sen sijaan että sysäisit kaiken ikävän pois mielestä voit olla iloinen siitä mitä koitte yhdessä ja yrittää vähitellen hyväksyä että asiat ovat nyt eri tavalla", Stiina selitti. "Niinkö sinä pääsit yli eksästäsi?" Ruu kysäisi saaden nyt Stiinan vaikeaksi. "Ragen jättämä haava ei ole vielä täysin ehjä, mutta täytyy myöntää että Espiquen läsnäololla on ollut siihen parantava vaikutus", Stiina selitti hymyillen pienesti. "No minulle moinen ei ainakaan toimi, en aio ryhtyä mihinkään laastarisuhteeseen vain siksi että kokisin itseni hyväksytyksi", Ruu tuhahti. "Espique ei ole minulle mikään Ragen korvike! Päinvastoin hän auttoi minua avaamaan uudellen sydämeni", Stiina huomautti. "Anteeksi, en tarkoittanut pahaa. Minä vain... äh, olen päättänyt etten aio enää tapailla ketään kollikissoja. En ikinä", Ruu kertoi. "Se on sinun valintasi. Mutta olet vielä nuori ja sinulla on koko elämä edessä, joten älä sulje mitään pois itseltäsi", Stiina kannusti. "Nyt kuulostat ainakin vanhukselta yrittäessäsi jakaa tuollaisia neuvoja", Ruu nauroi. Tytöt söivät herkkunsa loppuun ja kävivät sitten ilmoittamassa lähdöstään Odessalle ja Nooralle. "Nytkö te jo lähdette?" Noora hämmästeli. "Joo, minulla on näytelmäkerhossa harjoitukset", Ruu selitti. "Ja minä menen Espiquen kanssa leffaan!" Stiina hihkaisi innoissaan. "Okei, kiva kuitenkin että olitte seurassamme", Odessa sanoi ja vilkutti poistuvalle kissakaksikolle.
Näytelmäprojekti, osa 3: Roolijaosta näytelmälavalle
Uimahallista poistuttuaan Stiina ja Ruu lähtivät tassuttamaan teatteri Kissansilmää kohti. Tänään pidettäisi kenraaliharjoitus näytelmään, jota Ruu kerhotovereineen oli harjoitellut ahkerasti viimeisten kuukausien ajan. Kerho kokoontuisi tällä kertaa poikkeuksellisesti teatterissa, jotta näytöksen ohjelma voitaisi käydä läpi yksityiskohtaisesti. Matkalla Espique liittyi heidän seuraansa, ja Ruu katsoi hieman kateellisena muualle rakastavaisten hieroessa nenujaan yhteen tervehtimisen yhteydessä. Stiina ja Espique olivat sopineet käyvänsä näytelmäkerhon jälkeen katsomassa jonkin elokuvan yhdessä, ja Stiina suunnitteli menevänsä katsomaan leffaa myös odotellessaan Espiquen näytelmäharkkojen päättymistä. Olihan kaksi elokuvaa putkeen katsottuna aika paljon, mutta ikääntymisen myötä Stiina oli alkanut panikoida elämäntavoitteensa toteutumisen suhteen, joten elokuvia olisi nyt katseltava ahkerasti. Teatterille päästyään porukka jakautui kahtia Stiinan rientäessä jo aluillaan olevaan Toy Story -näytökseen. Leluleffa olikin ainoa elokuva mitä Stiina ei (ainakaan muistaakseni) ollut katsonut vielä kertaakaan, joten olisi korkea aika tutustua tähänkin elokuvaan. Sitten olisikin edessa kaikkien elokuvien katsominen uudestaan... Ruu ja Espique liittyivät puolestaan kerhotovereidensa joukkoon, ja porukka marssi simssiliinin johdolla näyttämön takahuoneeseen. simssiliini alkoi ohjeistaa esiripun käyttöä ja valottajan tehtäviä sillä välin kun näyttelijät olivat pukuhuonetilassa vaihtamassa rooliasuja ylleen. Espiquea varten oli ruskea haalari, johon oli kiinnitetty piparikoristemaisia yksityiskohtia, kuten valkeat napit. Eläinrooleja havainnollistettiin kullekin tyypillisillä korvilla, jotka oli kiinnitetty pääpantaan kiinni. Ruun asuun kuului myös epämukava susinaamio sekä tuuhea häntäjatke. Hahtuva muistutti suurta vessapaperirullan hylsyä puu-asussaan, joka oli luotu yksinkertaisesti kietomalla ruskeaa kartonkia kissan ympärille, ja lehtiä havainnollisti kissan pieneen päähän asetettu ylisuuri vihreä kikkuraperuukki. Sylvi oli tarpeeksi mummo jo sinällään, joten hän ei tarvinnut rooliasua ollenkaan. Harjoitukset käynnistyivät mummon ja piparkakkupojan kohtauksessa pienessä mummon mökissä. Lavasteet olivat melko yksinkertaiset, eikä mökistä löytynyt kuin kaikista oleellisimmat tavarat: pieni puinen pöytä sekä kaulin leipomiskohtausta havainnollistamaan. Espique-piparipojan karkaamiskohtaus sujui tutulla rutiinilla, joskin Sylvi tuntui näyttävän kerta kerran jälkeen aina vain happamanpaa ilmettä piparille, sillä mummeli ei ilmeisesti arvostanut piparkakkupojan epäkunnioittavaa käytöstä vanhuksia kohtaan. "Hyvä, sitten vedetään esirippu lavan peitoksi siksi aikaa että metsälavasteet saadaan paikoilleen", simssiliini ohjasi. Roolittomat kerholaiset ja osa näyttelijöistäkin Ruu mukaan lukien kiikutti lavasteita paikoilleen. Kerholaiset olivat itse askarrelleet kuvataidekerholaisten kanssa jonkin verran pahvisia pensaita lavasteeksi metsäkohtausta varten. Myös teatterin välineistöstä löytyi paljon hyvää rekvisiittaa, joten kaikkea ei tarvinnut vääntää alusta alkaen itse. Kun lavasteet oli saatu paikoilleen harjoituksia päästiin jatkamaan. Ruu seurasi kulisseista, miten piparkakkupoika kävi vuorollaan kaikkien näyttelijöiden puheilla, kunnes näytöksen loppupuolella koitti Ruun vuoro astua lavalle. Ruu lausui vuorosanansa sujuvasti ulkomuistista. Oikeastaan kenelläkään näyttelijällä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia muistaa omia repliikkejään, sillä ne tuli päntättyä niin hyvin koe-esiintymisiä varten. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes tuli piparin aika kiivetä suden selkään. Espique oli paljon Ruuta isompi, ja kuten monissa aiemmissakin harjoituksissa Ruu lösähti lattialle liian painon takia. "Poikki! Otetaan tuo kohta uudestaan", simssiliini kailotti kuin mikäkin kuvauksien ohjaaja. Ruu kömpi takaisin jaloilleen ja oli erottavinaan lavan sivussa olevan kissajoukon seasta tirskuntaa. Vaikka pieni vihantunne kuohahti kissan sisällä hän tiedosti, ettei saisi antaa moisten häiriötekijöiden vaikuttaa suoritukseensa näytelmänkään aikana, joten Ruu jätti naureskelijat omaan arvoonsa ja kääntyi katsomaan Espiqueta. "Jos tehdään niin että pidän toista takajalkaani tukena maassa, niin sinulle ei tule niin paljon kannateltavaa?" Espique ehdotti Ruun nyökätessä. Nyt kohtauksen näytteleminen sujui paremmin, ja harjoitukset saatiin suoritettua kunnialla loppuun. "Upeaa, tästä tulee vielä hieno näytelmä! Vielä kun saisi sen tapahtuman aikaiseksi", simssiliini höpötti taputtaessaan lavalla oleville esiintyjille. Ruu loi katsahduksen hoitajansa takana olevaan tyhjään penkkiriviin ja kuvitteli paikan täyteen katsojia. Hän ei malttanut odottaa ensi-iltaa!
Ruun ja Espiquen kerho loppui tismalleen samaan aikaan kuin Stiinan katsoma elokuva, ja kolmikko kokoontui teatterin aulassa. "Oliko hyvä elokuva?" Ruu kysäisi. "Ihan ok, vaikka ne elävät lelut olivat vähän kammottavia! Saisin sätkyn jos joku pentujen lelukopan otuksista lähtisi yhtäkkiä liikkeelle ja alkaisi puhua", Stiina irvisteli niskakarvat pystyssä. Ruu hyvästeli rakastavaiset ja lähti talsimaan hoitolalle. "Käykö jos katsotaan Pieni Merenneito?" Stiina pohdiskeli seuraavaa elokuvaa. "Ei sillä elokuvalla ole niin väliä, kunhan saan viettää aikaa kanssasi", Espique puheli samalla kun puski poskellaan oranssin kissan niskaa. Stiinalla oli vähän poppareita edellisen leffan katsomisen jäljiltä, ja ruokavarastoa täydennettiin vielä rypäleirtokarkkien ja orangelimujen voimin. Elokuvan alkaessa Stiina ei voinut olla muistelematta aiempaa Pieni Merenneito -elokuvan katseluhetkeä siskonsa Oilin kanssa. Tuolloin Stiina oli pitänyt rakkaansa perässä kuivalle maalle muuttaneen Arielin toimintaa täysin päättömänä touhuna, mutta nyt Stiina näki juonenkäänteen eri tavalla. Oikeastaan sitä voisi verrata jollain tapaa siihen miten Espique oli saapunut hänen elämäänsä täysin toisenlaisesta paikasta. Joskus rakkauden eteen oli vain tehtävä uskonloikkia! Stiina painautui rakkaansa kylkeä vasten, ja kaksikko istui vieretysten koko elokuvan ajan. Lopputekstien ilmestyessä ruutuun Stiina ja Espique astelivat pois elokuvateatterin katsomosta. Stiinaa huvitti muistellessaan, miten Espique oli hypähtänyt ilmaan säikähdyksestä kun keskelle valkokangasta oli yhtäkkiä ilmestynyt kala. Stiina itse ei ollut säikyimmästä päästä ja kykeni katsomaan elokuvien jännimpiäkin kohtia ilme peruslukemilla, mutta Espiquen säikäyttänyttä kohtaa ei ollut edes tarkoitettu pelottavaksi, ja siksi poikakissan liioiteltu reaktio tuntui erityisen huvittavalta. Vaikka Espiquella ei olekaan Galaxyn tapaan ajatustenlukutaitoa ei tämän ollut vaikea arvata Stiinan huulilla olevasta virneestä mitä tyttö parhaillaan ajatteli. "Ei ole niin hauskaa", Espique tokaisi Stiinan tirskahtaessa ääneen. "Onpahan, olet hupsu kun säikähdit sitä kalaa", Stiina kikatti ja pörrötti leikkisästi Espiquen liilaa turkkia. "En varsinaisesti säikähtänyt juuri sitä kalaa, vaan tilannetta yleisesti. Kotiplaneettani ei ole kaikista turvallisin paikka, ja siellä saa olla varuillaan yllättävien tilanteiden vuoksi", Espique selitteli. Stiina ei ollut varma puhuiko Espique totta vai keksikö vain tämän tarinan, jotta hänen säikähdykselleen olisi luonnollinen selitys. "Älä huoli, minä lupaan suojella sinua kaikilta vaaroilta kotimatkamme ajan", Stiina hymyili ja tiukensi otettaan pojan tassusta kaksikon tassutellessa hoitolaa kohti hämärtyvässä illassa. Matka taittui rattoisasti, ja hoitolan pihalla kaksikko ei olisi malttanut erkaantua hyvästelyhalista. "En haluaisi vielä mennä", Stiina huokaisi rutistaen poikaystäväänsä tiukemmin. "Mitäpä jos tulisit meille yöksi?" Espique ehdotti yllättäen. "Hmm, jos se on simssiliinille ok, niin miksipä ei! Mutta käydään ensin toivottamassa hyvää yötä Untuvalle", Stiina vaati. simssiliinin huoneella oli rauhallinen meininki: Laskettelussa väsähtäneet pennut olivat jo yöpuulla, Quz raapusteli paperille varmaankin uusia laulujen sanoituksia ja simssiliini makasi mahallaan vuoteellaan pyöriessään netissä läppärillään. Ruuta ei näkynyt, mutta se ei ollut mitenkään tavallista, sillä Ruu viihtyi aina iltaisin ulkona hiirijahdissa. Stiina kävi suikkaamassa hyvänyönpusun poikansa liilalle päälaelle ja hipsutti sen jälkeen simssiliinin puheille. "Käykö jos menen Espiquen luo yöksi alienkissojen huoneeseen?" Stiina kysäisi. Saadakseen tahtonsa paremmin läpi Stiina yritti olla mahdollisimman hurmaava ja kehrätä hoitajalleen. "Tietenkin se sopii", simssiliini lupasi, minkä jälkeen Stiina hyppeli iloisesti Espiquen luokse.
Alienkissojen huoneella valmistauduttiin iltatoimiin, ja Stiina ja Espiquekin päättivät liittyä kylppäriin suuntaavan kirjavan kissalauman sekaan. Rex laski kylpyammeeseen vettä, ja Espique asetti ammeen viereen kannattelemansa pesuvadin, missä oli kaikki alienien siisteys- ja hygieniatarvikkeet, minkä jälkeen jokainen nouti astiasta siisteystarvikkeita itselleen. Kylpyveden valmistuttua Rex, Sylvi ja Espique hyppäsivät ammeeseen peseytymään. Aluksi kylpy eteni varsin tavanomaisissa merkeissä, mutta yhtäkkiä Rex veti selkänsä takaa vesipyssyn ja tähtäsi sillä Espiquea. "Sinä senkin..! Tätä saat katua", Espique uhkasi ja pläiskäytti voimatassuillaan ammeen vettä niin voimallisesti että siinä muodostui minihyökyaalto, joka peitti Rexin alleen. Sylvillä meinasi mennä hermot poikien vesisotaan, eikä vanhuskissakaan välttynyt naamalle lenteleviltä pärskeiltä. "Älä ole niin neiti, kastut kylvyssä joka tapauksessa", Rex huomautti. "Niin, mutta on eri asia kastua omasta vapaasta tahdosta kuin joutua kosteuden uhriksi", Sylvi nipoili. Hipsuli, Galaxy ja Stiina pitivät tyttöklubia harjatessaan turkkejaan. "Tuhka aikoo järjestää perheellemme yhteistä tekemistä, ja matkustamme Meksikoon!" Galaxy kertoi liikutellessaan harjaa siniliilaa turkkiaan pitkin. "Voi miten huomaavaista, hän todella panostaa perheeseensä", Stiina totesi. "Siitä ei tulisi mitään jos minä yrittäisin saada kaikki kuusi pentuani plus näiden isät samaan tapaamispaikkaan", Hipsuli pohti, ja kolmikko naurahti mielikuvalle kuuden mini-Hipsulin juoksennellessa ympäriinsä tuntosarvet päälaella heiluen. Saatuaan turkkinsa ojennukseen Hipsuli ja Galaxy kiipesivät Lightin seuraksi lavuaarin vieressä olevalle pöydälle harjaamaan hampaitaan. Stiina huomasi Sylvin ja Rexin kuivattelemassa kylpynsä jäljiltä, joten hän keksi liittyä Espiquen seuraan ammeeseen. Stiina tarjoutui pesemään poikaystävänsä selän, ja hän alkoi levittää shampoota Espiquen liilaan turkkiin. "Tassusi tuntuvat niin pehmeiltä", Espique kehräsi tyytyväisenä Stiinan polkuanturoiden seikkaillessa pojan selkäkarvoissa. Samassa Stiina tajusi kiinnittää huomiota ammeessa kelluvaan vesipyssyyn, joka oli lillui nyt yksinään aiemman vesisodan jäljiltä. Stiina tuumi, että olisi suorastaan rikollista rikkoa tämä raukea hetki tähtäämällä Espiquea vesipyssyllä - ja juuri siksi hän kurottautui vaivihkaa tarttuakseen aseeseen. Espique reagoi kuitenkin nopeammin ja ehti napata vesipyssyn tassuihinsa ja suihkauttaa sillä vettä Stiinan naamalle nopeammin kuin tyttö ehti räpäyttää silmiään. "Mi-miten sinä huomasit?" Stiina kummasteli. Espiquen ladatessa asetta sai Stiina tilaisuuden tehdä vastahyökkäyksen, ja hän syöksyi täysillä poikaa päin, jolloin molemmat vajosivat uppeluksiin. "Jotkut eivät osaa käyttäytyä iälleen sopivalla tavalla", Sylvi tuhahti harjatessaan pyyhekuivattua turkkiaan. "Älä nyt, leikkiminen kuuluu ihan jokaiseen ikävaiheeseen", Rex naurahti nyppiessään kampaan tarttuneita punaisia irtokarvojaan. Enemmän tai vähemmän riehakkaiden iltapesujen päätteeksi alienit ja Stiina hipsivät takaisin huoneelleen. Kukin riensi kiireesti varaamaan itselleen makuualustan, sillä niitä oli vain viisi ja viimeiselle ei jäisi pehmikkeeksi kuin pieni tyyny. Espique onnistui nappaamaan vihreän makuualustan, ja hän raahasi sen rauhalliseen nurkkaan, ja hetkessä pariskunta oli köllähtänyt patjalle vieretysten. "Mmmh, kaksi orangeminilimua leffateatterissa taisi olla liikaa", Stiina irvisti jouduttuaan nousemaan makuupaikaltaan vessareissulle. Huoneessa oli jo hämärää, mutta Stiina erotti alienien hiekkalaatikon ja kävi tekemässä tarpeensa sinne. Palatessaan makuupaikalleen Stiina säikähti todenteolla jonkun syöksyessä hänen kimppuunsa. "Apua, kimppphh!" Stiina yritti huutaa, mutta hyökkääjä tukki hänen suunsa. Pian Stiinalle valkeni kiusantekijän olleen Espique. "Miksi sinä noin teit? Olisin voinut saada sydänkohtauksen", Stiina sihahti. "Haha, minua jäi vaivaamaan se säikähdykseni elokuvan aikana, joten halusin nyt puolestaan saada jotain naurunaihetta sinun pelokkuudestasi", Espique hihitti. "Olet outo", Stiina tokaisi kaksikon palatessa nukkumapaikalleen. Äskeisen säikytysoperaation jälkeen Stiina tunsi olonsa hieman turvattomaksi, joten hän käpertyi tiukemmin Espiqueta vasten, ja poika kiersi tassunsa tytön ympärille pitääkseen tämän turvassa.
Quzin mielipide päivästä: "Ugh, simssiliini pisti minut melkoisen tiukkaan paikkaan kuntosalilla! Kaipa hän on oikeassa, minun ja Ruun olisi keskusteltava erostamme niin kuin aikuiset, mutta arvatkaa huvittaako..?"
Ruun mielipide päivästä: "Yhm, ero tekee yhä kipeää, mutta parempaan päin ollaan menossa. Ainakin uimahallireissu hyvässä seurassa sai ajatukset hetkeksi muualle, ja näytelmässäkin riittää tekemistä, joten en unohdu suremaan."
Stiinan mielipide päivästä: "Tänään olikin varsinainen kylpypäivä, ensin lilluin uimahallin porealtaassa ja illalla osallistuin alienien kylpyhetkeen! Elokuviakin tuli katsottua oikein kaksin kappalein, mutta vielä täytyy kiriä."
Tulpen mielipide päivästä: "Oli kiva nähdä Kettua taas pitkästä aikaa! Tällä kertaa pulkka kulki tosi hyvin, jos nyt pidettäisi uusi kilpailu niin meitä ei voittaisi kukaan!!"
Untuvan mielipide päivästä: "Harmi ettei Vesa ollut kanssamme pulkkamäessä, mutta oli meillä ihan kivaa kolmisteenkin. Pulkkailu on tosin makuuni vähän liian vauhdikasta, mutta ainakin näin kauniita talvimaisemia!"
---
Tulpen ja Untuvan kipittäessä pihalle oli Kettu jo paikalla asettamassa suksia tassuihinsa. Pennut olivat tutustuneet ollessaan aiemmin järjestetyssä laskettelukilpailussa samassa joukkueessa, ja he olivat päättäneet nyt laskiaisen kunniaksi kokoontua uudestaan pulkkailun merkeissä. Kettu nosti päänsä kuullessaan häntä lähestyvät askeleet ja tervehti kaksikkoa. "Terve! Vesa ei pääse muuten tulemaan, hänellä on kuumetta", Kettu selitti. "Ai, sääli", Tulpe lausahti ja katsahti vieressään olevaa Untuvaa, jota uutinen kaksoisveljen puuttumisesta harmitti suuresti. "Älä sure, meille tulee hauskaa kolmisteenkin", Kettu vakuutti ja taputti pojan olkapäätä etutassullaan. Oranssin kissan sanat helpottivat hieman Untuvan oloa, vaikka häntä vähän jännittikin mitä kommunikoinnista tulisi ilman veljeä, joka osasi aina tulkita Untuvan sanattomat eleet. "Laittakaahan tekin sukset tassuihinne niin päästään lähtemään", Kettu kehotti. "Joo. simssiliini muuten pakkasi meille eväitä", Tulpe kertoi ja nosti selkänsä takana pitelemänsä pussukan esiin. "Kiva, ne voi kuljettaa tuossa pulkassa. Jos jokainen vetää vuorollaan pulkkaa perässään", Kettu suunnitteli. "Selvä", Tulpe lausahti ja Untuvakin nyökkäsi myöntymisen merkiksi. Kun kaikki olivat sujauttaneet tassunsa suksien jalkapidikkeisiin päästiin vihdoin matkaan. Vielä pari viikkoa sitten ystävänpäivänä perinteisestä talvesta ei ollut tietoakaan, mutta juuri sopivasti laskiaista varten Mouruposki lähiympäristöineen oli saanut kauniin valkean lumipeitteen ylleen. Mitä olisikaan ollut laskiainen ilman lunta?! Useampikin hoitaja kissoineen vietti laskiaista hoitolan takapihalla olevassa pienessä mäessä, mutta Kettu, Untuva ja Tulpe olivat päättäneet suunnata Naukukukkulan isommille rinteille. "Me ollaan niin pro-pulkkailijoita ettei mitkään pienet mäennyppylät ole tarpeeksi haastavia meille", Tulpe totesi. Untuva ei ollut ihan varma siitä voisiko heitä kutsua miksikään pro:iksi, sillä heidän joukkueensa oli sijoittunut kilpailussa viimeiseksi. Matka taittui rattoisasti valmiiksi tehtyä latua pitkin kauniissa talvimaisemissa, mitä nyt Tulpe ja Kettu kinasivat välillä siitä kumpi saisi hiihtää edellä. Untuvaa ei puolestaan haitannut tulla joukon hännillä, ja hän antoi tyttöjen juttujen mennä muutenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos keskittyessään jälleen omaan mielikuvitusmaailmaansa. Liila pentu oli niin ajatuksissaan ettei huomannut edellään olevien kissojen poistuvan jo ladulta, ja pian poju saikin huutelua peräänsä. "Älä nyt ohi mene, me ollaan jo perillä!" Tulpe karjaisi saaden vihdoin Untuvan kääntymään ympäri. Poika oli hieman nolona mokastaan ja suksi häntä koipien välissä tyttöjen luokse. Kolmikko päätti kiivetä ensiksi Naukukukkulan huipulle syömään eväitä. Pentujen yllätykseksi kukkulan huippu oli täysin vihreä. "Miten tämä voi olla mahdollista?" Tulpe henkäisi ihmeissään. Hänen oli käännettävä päänsä varmistaakseen että kiivetessä takana ollut lumipeite olisi yhä paikoillaan. "Jos Vesa olisi täällä hänellä olisi ilmiöön varmaan jokin tieteellinen selitys, mutta meidän täytyy nyt vain tyytyä ihmettelemään asiaa", Kettu mietti. simssiliinin pakkaamasta eväskassista paljastui kirpsakka sokerimangomakeinen, banaanisuklaakonvehti sekä valmiiksi viipaloidut porkkana ja kurpitsa. "Onko teidän hoitajalla joku pakkomielle väriyhteensopivuuteen?" Kettu naureskeli, ja Tulpe myönsi sen olevan yksi simssiliinin oudoista tavoista. Eväiden syöminen paikkasi sopivasti hiihtäessä koitunutta energiavajetta, ja pian pennut olivat valmiita pulkkailemaan. Untuva katsoi Naukukukkulan jyrkkää rinnettä vähän kauhuissaan, mutta Tulpea ja Kettua ei vaikuttanut jännittävän yhtään. Ei poikaa kyllä houkutellut tarpoa lumista mäkeä alas jalkaisinkaan, joten pulkan kyytiin oli uskaltauduttava. Untuva puristi silmänsä tiukasti kiinni pulkan lähtiessä liikkeelle. Tytöt kikattivat ja kirkuivat pulkan kiitäessä huimaa vauhtia mäkeä alas. Untuvakin rohkeni puolessa välissä matkaa avaamaan silmänsä ja näki maisemien vilahtelevan nopeasti ohi. Pulkka ajautui töyssyiselle alustalle, ja jokainen tunsi mahassaan pienten ilmalentojen aiheuttamat töyssyt. Vauhtia oli niin paljon että pulkka liukui hyvän tovin eteenpäin vielä tasaisella maallakin, ja heti sen pysähdyttyä kaikilla oli sama ajatus: "Uudestaan!"
---
simssiliini oli luvannut ottaa vastuulleen kuntosaliporukan, johon osallistui hänen kissansa Quz, sisarukset Nella ja Noki sekä vielä Kinuski ja Rico. Kuntosalin edustalla he törmäsivat Galaxyyn ja Sylviin. "Mitäs te siinä istuskelette?" Nella tiedusteli alientytöiltä. "Kerjäämme ohikulkijoilta pennejä, jotta saisimme varat kuntosalilippuihin", Galaxy selitti. "Voi teitä hupsuja, tulkaa vaan meidän mukana sisään", simssiliini kehotti hymyillen. Galaxy ponkaisikin nopeasti jaloilleen, ja Sylvi kohottautui puolestaan ilmaan leijumaan. Lentävä Sylvi kauhistutti vähän Quzia, ja hän tarrasi vieressään olevaa Nellaa tassusta rohkaisuksi. "Mitä nyt?" Nella kummasteli pojan elettä. "Minä tuota ömm, suojelen sinua noilta pelottavilta alienhirviöiltä", Quz yritti luoda sankarillisen vaikutelman. "Hassu, ei alienkissoja tarvitse pelätä. He ovat mukavia, varsinkin se Rex..." Nella lausahti haaveillen. Kaksikon keskustelun kuullut Galaxy päätti vähän pelleillä pojan kustannuksella ja lähetti mielensä kautta Quzille "BÖÖ!"-säikytyshuudon, ja odotetusti Quz hypähti melkein ilmassa leijuvan Sylvin korkeudelle säikähtäessään. "Sinä olet tänään ihan outo", Nella naureskeli taluttaessaan Quzin sisälle. simssiliini osti kissoille kuntosaliliput. Oli oikeastaan hyvä että heidän porukastaan mukana oli hoitajansa lisäksi vain Quz, sillä simssiliini oli suunnitellut käyvänsä Quzin kanssa pienen keskustelun. Kaikki kissat ehtivät kuitenkin livistää paikalta sillä aikaa kun Taku ojensi simssiliinille vaihtorahat, joten juttutuokio ei tapahtuisi ihan heti. Kääntyessään silmäilemään paikkaa simssiliini tajusi miten hölmö oli ollut varustautuessaan salireissuun urheiluvaatteillaan, sillä kaikki kuntosalilaitteet olivat kissojen kokoa! Noh, ainakin hän loisi olemuksellaan sporttista tunnelmaa jos ei muuta. "Jos sinulla ei ole muuta tekemistä voit osallistua pian alkavalle jumppatunnilleni", Taku kehotti, ja simssiliini seurasi kissaa jumppahuoneelle. Sillä aikaa Quz, Kinuski ja Nella tutkailivat kuntosalilla olevia laitteita. "Quz, tuletko kanssani kokeilemaan trampoliinia?" Kinuski kysyi ja tarrasi poikaa jo valmiiksi tassusta. "Ei, kun Quz tulee minun kanssani juoksumatolle", Nella tiedotti ja otti kollin toisesta tassusta kiinni. "Ööhmm..." Quz äännähti, juuri tällaista tilannetta hän oli pelännyt: molemmat tytöt olettivat hänen viettävän aikaa heidän kanssaan. Onneksi Tiku saapui paikalle ilmoittaen että salilaitteita pystyi käyttämään vain yksi kissa kerrallaan, joten olisi turha pakkautua liian tiiviisti. Tyttöjen suunnatessa mielilaitteilleen päätti Quz kokeilla vatsalihastreeniä. Tiku saapui hänen luokseen ja näytti erilaisia variaatioita liikkeisiin perus istumaannousun lisäksi. Quz myös oppi että vatsalihaksia on useaa eri sorttia, kuten suorat-, vinot- sekä poikittaiset vatsalihakset, ja näiden kaikkien treenaamiseen on omanlaisensa liikkeet. Noki tuli nostamaan painoja Quzin viereen, ja keltainen kissa havaitsi toisen mulkoilevan häntä vihaisenoloisesti. Ilmeisesti Noki halusi yhä "suojella" siskoaan Nellaa, ja ties vaikka Kinuski olisi maininnut jotain heidän ystävänpäivänvietostaan kämppiksilleen, joten Noki saattoi olla tietoinen heidän väliensä lämpenemisestä. Olo Noen valvovan silmän alla kävi sen verran tukalaksi että Quz päätti siirtyä kokeilemaan jotain muuta kuntosalilaitetta. Rico teki punnerruksia ja seurasi samalla Sylviä, joka nosteli reippaasti jalkapainoja. "Vau, olet kovassa kunnossa ikäiseksesi", Rico kehaisi. "Miksi oletetaan että vanhukset ovat heikkoja?" Sylvi puuskahti ja sai lisää voimaa näyttämisen halusta.
Jumppasalissa simssiliini paikansi ensimmäiseksi Galaxyn ja päätti mennä tämän seuraan. "Täytyy hankkiutua eroon raskauskiloista. Eikä parin viikon takainen ravintolareissu Tuhkan kanssa tehnyt todellakaan hyvää linjoilleni", Galaxy selitti kauhuissaan. simssiliinistä kissa ei ollut ollenkaan tukevannäköinen, voi tietysti olla että hänen turkkikuviointinsa hämää silmissä. "Nonniin, aloitellaan jumppaa! Ottakaa itsellenne sen verran tilaa että mahdutte heiluttamaan tassujanne niin ettette osu toisiin ja sitten aloitetaan. Minä näytän mallia", Taku kertoi ohjeita. simssiliini oli jumpasta innoissaan, sillä hän oli parin vuoden ajan tehnyt säännöllisesti joogaa ja erilaisia workout-videoita, ja hän uskoi pärjäävänsä aika hyvin. Valitettavasti Takun jumppa oli sykettä nostattavaa liikuntaa, mikä ei ollut simssiliinin vahvuus, ja muiden tehdessä reippaasti x-hyppyjä Takun tahdissa täytyi simssiliinin pysähtyä vetämään henkeä. "Jaksaa jaksaa!" simssiliini sai kannustusajatuksen Galaxylta ja jatkoi vaivalloisesti hyppelyä, joskin paljon hitaammassa tahdissa muihin verrattuna. Jumppatunnin päättyessä uupunut simssiliini ryömi nelinkontin nojaamaan seinään hengästyneenä. Galaxy liittyi hänen seuraansa ja tarjosi puolikuolleelle ihmiselle hörppyä vesipullosta. "Lepäile siinä hetki, minä menen vielä treenaamaan lisää", Galaxy taputti huolehtivasti simssiliinin päätä ennen kuin kipitti muihin puuhiin. simssiliini ei voinut muuta kuin ihmetellä miten siniliilalla kissalla riitti hullun rääkkijumpan jälkeen vielä energiaa treenata lisää! Muutaman minuutin istuskelun jälkeen simssiliini kykeni jälleen kohottautumaan jaloilleen. Hän päätti etsiä käsiinsä seuraavaksi Quzin, ja bongasikin tämän painojennostopisteeltä. Quz makasi selällään painojennostopenkillä ja liikutti painotankoa vuoroin ylös ja alas keskittyneesti. simssiliini tajusi tilaisuutensa tulleen ja riensi kissan viereen. Ennen kuin Quz ehti tehdä mitään oli simssiliini lisännyt telineeseen painoja niin ettei Quz kyennyt enää kannattalemaan niitä etutassujensa varassa, ja painotanko putosi kissan kaulan kohdalle niin ettei tämä kykenisi nousemaan ylös omin avuin. Tilannetta sivusta seurannut Tiku ei katsonut simssiliinin toimintaa hyvällä ja päätti puuttua asiaan: "Tuossa on selvästi liikaa painoja Quzin taitotasoon nähden, joten kehottaisin..." "Minä kyllä tunnen kissani ja tiedän mikä on hänelle parhaaksi", simssiliini tokaisi saliohjaajan neuvojen päälle ja pyysi tätä jättämään hänet kahden hoidokkinsa kanssa. simssiliini kääntyi takaisin Quzin puoleen ja virnisti onnistuneelle suunnitelmalleen. Quz tuijotti häntä takaisin peloissaan, ja nähdessään paniikin kissan katseessa simssiliini tunsi itsensä hetken aikaa Havaiji 5-0:n Steveksi, joka käytti välillä vähän radikaalimpia keinoja hoitaessaan kuulusteluja. "Kerrohan nyt mitä on oikein tekeillä? Kuulin Ruulta että sinun käytöksesi on loukannut häntä", simssiliini totesi. "En ehkä hoitanut tilannetta mallikkaasti, mutta minusta siinä ei ole mitään väärää että haluan olla onnellinen. Meillä oli hauskaa Ruun kanssa, mutta onneni on nyt muualla", Quz selitti näkökantansa. "Teidän kannattaisi silti puhua tilanne halki ja vihoittelun sijaan selvittää kaikki asiat eronne tiimoilta niin ettei mitään jäisi hampaankoloon", simssiliini huomautti. Quz oli hetken aikaa vaiti, mutta nähdessään simssiliinin ottavan käsiinsä vielä lisää painoja kissa puhkesi puhumaan. "Ei siitä tulisi kuitenkaan mitään. Ruu vastaa aina piikittelevästi takaisin kaikkeen mitä sanon hänelle", Quz huomautti. "Jos et satu muistamaan käyttäytyi Ruu aivan samalla tavalla silloinkin kun vasta tutustuitte. Hän ei ilkeile tarkoituksella, vaan suorapuheisuus ja ärsyttäminen kuuluvat hänen luonteeseensa", simssiliini selitti. "Okei okei, lupaan puhua Ruun kanssa jossain vaiheessa", Quz myöntyi. "Tuon halusinkin kuulla", simssiliini virnisti ja auttoi viimein Quzin pois painojen alta.
Kuntosalilla oli vierähtänyt jo yli tunti, joten simssiliini kehotti porukkaa kokoontumaan venyttelypiiriin. "Tehdään niin, että jokainen näyttää vuorollaan venytysliikkeen, minkä kaikki sitten toistavat", simssiliini ehdotti ja näytti malliksi seisaallaan tehtävän eteentaivutuksen. "En ylty varpaisiin", Noki valitti. "Taivuta vähän polvia", Galaxy vinkkasi, ja näin Nokikin sai etutassunsa lattiaan. Ilmassa leijuva Sylvikin kokeili liikettä, mutta hän horjahti vahingossa eteenpäin tehden kuperkeikan ilmassa. simssiliini oli jo syöksymässä avuksi, mutta Sylvi onnistui korjaamaan asentonsa ennen maahan putoamista. "Teehän sinäkin nämä venytykset jatkossa lattialta käsin", simssiliini kehotti silittäessään mummelin tuuheita poskikarvoja. Venyttelyn ohessa jokainen sai kertoa mitä kivaa oli salilla tehnyt. "Tein ainakin kolme volttia saman ilmalennon aikana hyppiessäni tramppiksella", Kinuski kertoi. "No minä juoksinkin yhteensä 25 kilsaa", Nella lesosi. "Voiko niin sanoa kun et kuitenkaan liikkunut mihinkään vaan hölkkäsit paikoillasi juoksumatolla", Galaxy huomautti ja kertoi sitten hänen ja simssiliinin jumppatunnista - eikä hän tietenkään voinut olla mainitsematta simssiliinin surkeaa kuntoa. "Sylvi on kyllä kova mummo! Hän oli monissa liikkeissä minua parempi", Rico juorusi. "Ikä on vain numero", Sylvi totesi hivenen ylväästi. "Entäs mitä Quz ja simssiliini oikein tekivät painojennostopisteellä?" Noki tiedusteli saaden Quzin vaikeaksi. "Meillä oli vähän omanlaista jumppaa", simssiliini virnisti.
---
Stiina nojautui taaksepäin ja nautti silmät ummessa poreiden hieroessa hänen selkäänsä miellyttävästi. Matalalta altaalta kantautui kikatusta Hipsulin paimentaessa nuorimmaisia pentujaan Clarissaa ja Cocoa samalla kun hän opetti Odessan kanssa näille uimisen alkeita. Isommat pennut Ava ja Marja sekä Mocca ja Ruu leikkivät puolestaan sukellushippaa Nooran valvovan silmän alla isossa altaassa. Ruu sukelsi uppeluksiin pakoillakseen hippana toimivaa Marjaa, jolloin Marja suuntasi Avan perään. Marja-parka oli ollut hippana jo ikuisuuden, sillä tällä ei ollut yhtä pitkät tassut kuin isommilla kissoilla ja muiden kiinni saaminen oli vaikeaa. Ruun palatessa takaisin pinnalle hänen katseensa hakeutui altaan reunalla olevilla penkeillä vieretysten istuviin Gakuun ja Aamuun, jotka pitivät toisiaan tassuista kiinni samalla kun popsivat yhteistä jäätelöannostaan. Näky toi mieleen Ruun edellisen uimahallikäynnin, jolloin kaikki oli ollut vielä hyvin hänen ja Quzin välillä, ja kaksikko oli kuherrellut juuri tuolla samaisella penkillä... Yhtäkkiä valtava suruaalto pyyhkäisi kissan yli, kurkkua kuristi ja hetken aikaa Ruusta tuntui ettei hän saanut kunnolla henkeä. Tilannetta ei yhtään helpottanut paikalle uineen Marjan läpätessä häntä tassullaan. "Hippa!" pentu kikatti, mutta Ruu ei ollut enää leikkituulella. "En halua enää pelata tätä", Ruu tokaisi ja lähti uimaan altaan reunalle. "Mikä sille tuli?" Marja kummasteli. "Varmaan suuttui kun olisi joutunut jäämään hipaksi", Mocca tuumi. Noora auttoi Ruun ylös altaasta tiedustellen samalla oliko kissalla kaikki kunnossa. "Joo", Ruu vastasi lyhyesti ja toivoi ettei Noora erottaisi hänen poskelleen valunutta kyyneltä kissan valmiiksi märistä kasvoista. "Okei, jos et halua enää uida käy vaikka ostamassa jotain jäätelöbaarista", Noora vinkkasi ja ojensi mustalle kissalle muutaman pennin. Ruu nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan verkkaiseen tahtiin jäätelöbaaria kohti. Hänellä ei ollut nälkä, mutta raikas viileä juoma tekisi nyt hyvää. Ruu päätti tilata samalla mehujään Stiinaa varten, ja ostokset maksettuaa hän lähti Stiinan luokse porealtaalle. "Äiti, minäkin haluan syödä herkkuja", Clarissa kuolasi Ruun kävellessä heidän ohi. "Vastahan sinä vaadit oppia uimisen taidon", Odessa huomautti. "Niin, mutta nyt minä haluan jäätelöä", Clarissa vaati. "Minulle myös jäätelöäää!" Coco yhtyi kiljumaan siskonsa kanssa, eikä Odessan auttanut muu kuin suunnata jäätelöbaarille. Hupsut pennut saivat pienen hymynkareen Ruun huulille. Saapuessaan porealtaalle Ruu laski ostokset altaan vieressä olevalle tasolle ja pärskäytti vähän vettä uinahtaneen Stiinan päälle. "Mistä lähtien sinä olet alkanut torkkua päiväunia? Vai näkyvätkö uuden ikävaiheen merkit heti, senkin vanhus", Ruu virnuili. "En minä mitään nukkunut, kunhan lepuutin silmiäni", Stiina väitti tarttuessaan Ruun ojentamaan mehujääpuikkoon. Hetken aikaa kumpikin keskittyi pelkästään herkkuihinsa, ja Stiina ehti lipoa mehujäästään melkein puolet ennen kuin päätti lopulta ottaa Quz-asian puheeksi mustan naaraskissan kanssa. "Olet niin vaitonainen. Vaivaako ero Quzista sinua yhä?" Stiina kysyi ja laski tassunsa ystävänsä olkapäälle. "Yritän jatkaa eteenpäin, ja välillä koko asia ei edes hetkauta minua, mutta sitten suru yllättäen iskee ja vyöryy päälle lujaa", Ruu huokaisi. "Sinun ei välttämättä kannata kieltää tiettyjen tunteiden kokemista itseltäsi. Sen sijaan että sysäisit kaiken ikävän pois mielestä voit olla iloinen siitä mitä koitte yhdessä ja yrittää vähitellen hyväksyä että asiat ovat nyt eri tavalla", Stiina selitti. "Niinkö sinä pääsit yli eksästäsi?" Ruu kysäisi saaden nyt Stiinan vaikeaksi. "Ragen jättämä haava ei ole vielä täysin ehjä, mutta täytyy myöntää että Espiquen läsnäololla on ollut siihen parantava vaikutus", Stiina selitti hymyillen pienesti. "No minulle moinen ei ainakaan toimi, en aio ryhtyä mihinkään laastarisuhteeseen vain siksi että kokisin itseni hyväksytyksi", Ruu tuhahti. "Espique ei ole minulle mikään Ragen korvike! Päinvastoin hän auttoi minua avaamaan uudellen sydämeni", Stiina huomautti. "Anteeksi, en tarkoittanut pahaa. Minä vain... äh, olen päättänyt etten aio enää tapailla ketään kollikissoja. En ikinä", Ruu kertoi. "Se on sinun valintasi. Mutta olet vielä nuori ja sinulla on koko elämä edessä, joten älä sulje mitään pois itseltäsi", Stiina kannusti. "Nyt kuulostat ainakin vanhukselta yrittäessäsi jakaa tuollaisia neuvoja", Ruu nauroi. Tytöt söivät herkkunsa loppuun ja kävivät sitten ilmoittamassa lähdöstään Odessalle ja Nooralle. "Nytkö te jo lähdette?" Noora hämmästeli. "Joo, minulla on näytelmäkerhossa harjoitukset", Ruu selitti. "Ja minä menen Espiquen kanssa leffaan!" Stiina hihkaisi innoissaan. "Okei, kiva kuitenkin että olitte seurassamme", Odessa sanoi ja vilkutti poistuvalle kissakaksikolle.
Näytelmäprojekti, osa 3: Roolijaosta näytelmälavalle
Uimahallista poistuttuaan Stiina ja Ruu lähtivät tassuttamaan teatteri Kissansilmää kohti. Tänään pidettäisi kenraaliharjoitus näytelmään, jota Ruu kerhotovereineen oli harjoitellut ahkerasti viimeisten kuukausien ajan. Kerho kokoontuisi tällä kertaa poikkeuksellisesti teatterissa, jotta näytöksen ohjelma voitaisi käydä läpi yksityiskohtaisesti. Matkalla Espique liittyi heidän seuraansa, ja Ruu katsoi hieman kateellisena muualle rakastavaisten hieroessa nenujaan yhteen tervehtimisen yhteydessä. Stiina ja Espique olivat sopineet käyvänsä näytelmäkerhon jälkeen katsomassa jonkin elokuvan yhdessä, ja Stiina suunnitteli menevänsä katsomaan leffaa myös odotellessaan Espiquen näytelmäharkkojen päättymistä. Olihan kaksi elokuvaa putkeen katsottuna aika paljon, mutta ikääntymisen myötä Stiina oli alkanut panikoida elämäntavoitteensa toteutumisen suhteen, joten elokuvia olisi nyt katseltava ahkerasti. Teatterille päästyään porukka jakautui kahtia Stiinan rientäessä jo aluillaan olevaan Toy Story -näytökseen. Leluleffa olikin ainoa elokuva mitä Stiina ei (ainakaan muistaakseni) ollut katsonut vielä kertaakaan, joten olisi korkea aika tutustua tähänkin elokuvaan. Sitten olisikin edessa kaikkien elokuvien katsominen uudestaan... Ruu ja Espique liittyivät puolestaan kerhotovereidensa joukkoon, ja porukka marssi simssiliinin johdolla näyttämön takahuoneeseen. simssiliini alkoi ohjeistaa esiripun käyttöä ja valottajan tehtäviä sillä välin kun näyttelijät olivat pukuhuonetilassa vaihtamassa rooliasuja ylleen. Espiquea varten oli ruskea haalari, johon oli kiinnitetty piparikoristemaisia yksityiskohtia, kuten valkeat napit. Eläinrooleja havainnollistettiin kullekin tyypillisillä korvilla, jotka oli kiinnitetty pääpantaan kiinni. Ruun asuun kuului myös epämukava susinaamio sekä tuuhea häntäjatke. Hahtuva muistutti suurta vessapaperirullan hylsyä puu-asussaan, joka oli luotu yksinkertaisesti kietomalla ruskeaa kartonkia kissan ympärille, ja lehtiä havainnollisti kissan pieneen päähän asetettu ylisuuri vihreä kikkuraperuukki. Sylvi oli tarpeeksi mummo jo sinällään, joten hän ei tarvinnut rooliasua ollenkaan. Harjoitukset käynnistyivät mummon ja piparkakkupojan kohtauksessa pienessä mummon mökissä. Lavasteet olivat melko yksinkertaiset, eikä mökistä löytynyt kuin kaikista oleellisimmat tavarat: pieni puinen pöytä sekä kaulin leipomiskohtausta havainnollistamaan. Espique-piparipojan karkaamiskohtaus sujui tutulla rutiinilla, joskin Sylvi tuntui näyttävän kerta kerran jälkeen aina vain happamanpaa ilmettä piparille, sillä mummeli ei ilmeisesti arvostanut piparkakkupojan epäkunnioittavaa käytöstä vanhuksia kohtaan. "Hyvä, sitten vedetään esirippu lavan peitoksi siksi aikaa että metsälavasteet saadaan paikoilleen", simssiliini ohjasi. Roolittomat kerholaiset ja osa näyttelijöistäkin Ruu mukaan lukien kiikutti lavasteita paikoilleen. Kerholaiset olivat itse askarrelleet kuvataidekerholaisten kanssa jonkin verran pahvisia pensaita lavasteeksi metsäkohtausta varten. Myös teatterin välineistöstä löytyi paljon hyvää rekvisiittaa, joten kaikkea ei tarvinnut vääntää alusta alkaen itse. Kun lavasteet oli saatu paikoilleen harjoituksia päästiin jatkamaan. Ruu seurasi kulisseista, miten piparkakkupoika kävi vuorollaan kaikkien näyttelijöiden puheilla, kunnes näytöksen loppupuolella koitti Ruun vuoro astua lavalle. Ruu lausui vuorosanansa sujuvasti ulkomuistista. Oikeastaan kenelläkään näyttelijällä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia muistaa omia repliikkejään, sillä ne tuli päntättyä niin hyvin koe-esiintymisiä varten. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes tuli piparin aika kiivetä suden selkään. Espique oli paljon Ruuta isompi, ja kuten monissa aiemmissakin harjoituksissa Ruu lösähti lattialle liian painon takia. "Poikki! Otetaan tuo kohta uudestaan", simssiliini kailotti kuin mikäkin kuvauksien ohjaaja. Ruu kömpi takaisin jaloilleen ja oli erottavinaan lavan sivussa olevan kissajoukon seasta tirskuntaa. Vaikka pieni vihantunne kuohahti kissan sisällä hän tiedosti, ettei saisi antaa moisten häiriötekijöiden vaikuttaa suoritukseensa näytelmänkään aikana, joten Ruu jätti naureskelijat omaan arvoonsa ja kääntyi katsomaan Espiqueta. "Jos tehdään niin että pidän toista takajalkaani tukena maassa, niin sinulle ei tule niin paljon kannateltavaa?" Espique ehdotti Ruun nyökätessä. Nyt kohtauksen näytteleminen sujui paremmin, ja harjoitukset saatiin suoritettua kunnialla loppuun. "Upeaa, tästä tulee vielä hieno näytelmä! Vielä kun saisi sen tapahtuman aikaiseksi", simssiliini höpötti taputtaessaan lavalla oleville esiintyjille. Ruu loi katsahduksen hoitajansa takana olevaan tyhjään penkkiriviin ja kuvitteli paikan täyteen katsojia. Hän ei malttanut odottaa ensi-iltaa!
Ruun ja Espiquen kerho loppui tismalleen samaan aikaan kuin Stiinan katsoma elokuva, ja kolmikko kokoontui teatterin aulassa. "Oliko hyvä elokuva?" Ruu kysäisi. "Ihan ok, vaikka ne elävät lelut olivat vähän kammottavia! Saisin sätkyn jos joku pentujen lelukopan otuksista lähtisi yhtäkkiä liikkeelle ja alkaisi puhua", Stiina irvisteli niskakarvat pystyssä. Ruu hyvästeli rakastavaiset ja lähti talsimaan hoitolalle. "Käykö jos katsotaan Pieni Merenneito?" Stiina pohdiskeli seuraavaa elokuvaa. "Ei sillä elokuvalla ole niin väliä, kunhan saan viettää aikaa kanssasi", Espique puheli samalla kun puski poskellaan oranssin kissan niskaa. Stiinalla oli vähän poppareita edellisen leffan katsomisen jäljiltä, ja ruokavarastoa täydennettiin vielä rypäleirtokarkkien ja orangelimujen voimin. Elokuvan alkaessa Stiina ei voinut olla muistelematta aiempaa Pieni Merenneito -elokuvan katseluhetkeä siskonsa Oilin kanssa. Tuolloin Stiina oli pitänyt rakkaansa perässä kuivalle maalle muuttaneen Arielin toimintaa täysin päättömänä touhuna, mutta nyt Stiina näki juonenkäänteen eri tavalla. Oikeastaan sitä voisi verrata jollain tapaa siihen miten Espique oli saapunut hänen elämäänsä täysin toisenlaisesta paikasta. Joskus rakkauden eteen oli vain tehtävä uskonloikkia! Stiina painautui rakkaansa kylkeä vasten, ja kaksikko istui vieretysten koko elokuvan ajan. Lopputekstien ilmestyessä ruutuun Stiina ja Espique astelivat pois elokuvateatterin katsomosta. Stiinaa huvitti muistellessaan, miten Espique oli hypähtänyt ilmaan säikähdyksestä kun keskelle valkokangasta oli yhtäkkiä ilmestynyt kala. Stiina itse ei ollut säikyimmästä päästä ja kykeni katsomaan elokuvien jännimpiäkin kohtia ilme peruslukemilla, mutta Espiquen säikäyttänyttä kohtaa ei ollut edes tarkoitettu pelottavaksi, ja siksi poikakissan liioiteltu reaktio tuntui erityisen huvittavalta. Vaikka Espiquella ei olekaan Galaxyn tapaan ajatustenlukutaitoa ei tämän ollut vaikea arvata Stiinan huulilla olevasta virneestä mitä tyttö parhaillaan ajatteli. "Ei ole niin hauskaa", Espique tokaisi Stiinan tirskahtaessa ääneen. "Onpahan, olet hupsu kun säikähdit sitä kalaa", Stiina kikatti ja pörrötti leikkisästi Espiquen liilaa turkkia. "En varsinaisesti säikähtänyt juuri sitä kalaa, vaan tilannetta yleisesti. Kotiplaneettani ei ole kaikista turvallisin paikka, ja siellä saa olla varuillaan yllättävien tilanteiden vuoksi", Espique selitteli. Stiina ei ollut varma puhuiko Espique totta vai keksikö vain tämän tarinan, jotta hänen säikähdykselleen olisi luonnollinen selitys. "Älä huoli, minä lupaan suojella sinua kaikilta vaaroilta kotimatkamme ajan", Stiina hymyili ja tiukensi otettaan pojan tassusta kaksikon tassutellessa hoitolaa kohti hämärtyvässä illassa. Matka taittui rattoisasti, ja hoitolan pihalla kaksikko ei olisi malttanut erkaantua hyvästelyhalista. "En haluaisi vielä mennä", Stiina huokaisi rutistaen poikaystäväänsä tiukemmin. "Mitäpä jos tulisit meille yöksi?" Espique ehdotti yllättäen. "Hmm, jos se on simssiliinille ok, niin miksipä ei! Mutta käydään ensin toivottamassa hyvää yötä Untuvalle", Stiina vaati. simssiliinin huoneella oli rauhallinen meininki: Laskettelussa väsähtäneet pennut olivat jo yöpuulla, Quz raapusteli paperille varmaankin uusia laulujen sanoituksia ja simssiliini makasi mahallaan vuoteellaan pyöriessään netissä läppärillään. Ruuta ei näkynyt, mutta se ei ollut mitenkään tavallista, sillä Ruu viihtyi aina iltaisin ulkona hiirijahdissa. Stiina kävi suikkaamassa hyvänyönpusun poikansa liilalle päälaelle ja hipsutti sen jälkeen simssiliinin puheille. "Käykö jos menen Espiquen luo yöksi alienkissojen huoneeseen?" Stiina kysäisi. Saadakseen tahtonsa paremmin läpi Stiina yritti olla mahdollisimman hurmaava ja kehrätä hoitajalleen. "Tietenkin se sopii", simssiliini lupasi, minkä jälkeen Stiina hyppeli iloisesti Espiquen luokse.
Alienkissojen huoneella valmistauduttiin iltatoimiin, ja Stiina ja Espiquekin päättivät liittyä kylppäriin suuntaavan kirjavan kissalauman sekaan. Rex laski kylpyammeeseen vettä, ja Espique asetti ammeen viereen kannattelemansa pesuvadin, missä oli kaikki alienien siisteys- ja hygieniatarvikkeet, minkä jälkeen jokainen nouti astiasta siisteystarvikkeita itselleen. Kylpyveden valmistuttua Rex, Sylvi ja Espique hyppäsivät ammeeseen peseytymään. Aluksi kylpy eteni varsin tavanomaisissa merkeissä, mutta yhtäkkiä Rex veti selkänsä takaa vesipyssyn ja tähtäsi sillä Espiquea. "Sinä senkin..! Tätä saat katua", Espique uhkasi ja pläiskäytti voimatassuillaan ammeen vettä niin voimallisesti että siinä muodostui minihyökyaalto, joka peitti Rexin alleen. Sylvillä meinasi mennä hermot poikien vesisotaan, eikä vanhuskissakaan välttynyt naamalle lenteleviltä pärskeiltä. "Älä ole niin neiti, kastut kylvyssä joka tapauksessa", Rex huomautti. "Niin, mutta on eri asia kastua omasta vapaasta tahdosta kuin joutua kosteuden uhriksi", Sylvi nipoili. Hipsuli, Galaxy ja Stiina pitivät tyttöklubia harjatessaan turkkejaan. "Tuhka aikoo järjestää perheellemme yhteistä tekemistä, ja matkustamme Meksikoon!" Galaxy kertoi liikutellessaan harjaa siniliilaa turkkiaan pitkin. "Voi miten huomaavaista, hän todella panostaa perheeseensä", Stiina totesi. "Siitä ei tulisi mitään jos minä yrittäisin saada kaikki kuusi pentuani plus näiden isät samaan tapaamispaikkaan", Hipsuli pohti, ja kolmikko naurahti mielikuvalle kuuden mini-Hipsulin juoksennellessa ympäriinsä tuntosarvet päälaella heiluen. Saatuaan turkkinsa ojennukseen Hipsuli ja Galaxy kiipesivät Lightin seuraksi lavuaarin vieressä olevalle pöydälle harjaamaan hampaitaan. Stiina huomasi Sylvin ja Rexin kuivattelemassa kylpynsä jäljiltä, joten hän keksi liittyä Espiquen seuraan ammeeseen. Stiina tarjoutui pesemään poikaystävänsä selän, ja hän alkoi levittää shampoota Espiquen liilaan turkkiin. "Tassusi tuntuvat niin pehmeiltä", Espique kehräsi tyytyväisenä Stiinan polkuanturoiden seikkaillessa pojan selkäkarvoissa. Samassa Stiina tajusi kiinnittää huomiota ammeessa kelluvaan vesipyssyyn, joka oli lillui nyt yksinään aiemman vesisodan jäljiltä. Stiina tuumi, että olisi suorastaan rikollista rikkoa tämä raukea hetki tähtäämällä Espiquea vesipyssyllä - ja juuri siksi hän kurottautui vaivihkaa tarttuakseen aseeseen. Espique reagoi kuitenkin nopeammin ja ehti napata vesipyssyn tassuihinsa ja suihkauttaa sillä vettä Stiinan naamalle nopeammin kuin tyttö ehti räpäyttää silmiään. "Mi-miten sinä huomasit?" Stiina kummasteli. Espiquen ladatessa asetta sai Stiina tilaisuuden tehdä vastahyökkäyksen, ja hän syöksyi täysillä poikaa päin, jolloin molemmat vajosivat uppeluksiin. "Jotkut eivät osaa käyttäytyä iälleen sopivalla tavalla", Sylvi tuhahti harjatessaan pyyhekuivattua turkkiaan. "Älä nyt, leikkiminen kuuluu ihan jokaiseen ikävaiheeseen", Rex naurahti nyppiessään kampaan tarttuneita punaisia irtokarvojaan. Enemmän tai vähemmän riehakkaiden iltapesujen päätteeksi alienit ja Stiina hipsivät takaisin huoneelleen. Kukin riensi kiireesti varaamaan itselleen makuualustan, sillä niitä oli vain viisi ja viimeiselle ei jäisi pehmikkeeksi kuin pieni tyyny. Espique onnistui nappaamaan vihreän makuualustan, ja hän raahasi sen rauhalliseen nurkkaan, ja hetkessä pariskunta oli köllähtänyt patjalle vieretysten. "Mmmh, kaksi orangeminilimua leffateatterissa taisi olla liikaa", Stiina irvisti jouduttuaan nousemaan makuupaikaltaan vessareissulle. Huoneessa oli jo hämärää, mutta Stiina erotti alienien hiekkalaatikon ja kävi tekemässä tarpeensa sinne. Palatessaan makuupaikalleen Stiina säikähti todenteolla jonkun syöksyessä hänen kimppuunsa. "Apua, kimppphh!" Stiina yritti huutaa, mutta hyökkääjä tukki hänen suunsa. Pian Stiinalle valkeni kiusantekijän olleen Espique. "Miksi sinä noin teit? Olisin voinut saada sydänkohtauksen", Stiina sihahti. "Haha, minua jäi vaivaamaan se säikähdykseni elokuvan aikana, joten halusin nyt puolestaan saada jotain naurunaihetta sinun pelokkuudestasi", Espique hihitti. "Olet outo", Stiina tokaisi kaksikon palatessa nukkumapaikalleen. Äskeisen säikytysoperaation jälkeen Stiina tunsi olonsa hieman turvattomaksi, joten hän käpertyi tiukemmin Espiqueta vasten, ja poika kiersi tassunsa tytön ympärille pitääkseen tämän turvassa.
Quzin mielipide päivästä: "Ugh, simssiliini pisti minut melkoisen tiukkaan paikkaan kuntosalilla! Kaipa hän on oikeassa, minun ja Ruun olisi keskusteltava erostamme niin kuin aikuiset, mutta arvatkaa huvittaako..?"
Ruun mielipide päivästä: "Yhm, ero tekee yhä kipeää, mutta parempaan päin ollaan menossa. Ainakin uimahallireissu hyvässä seurassa sai ajatukset hetkeksi muualle, ja näytelmässäkin riittää tekemistä, joten en unohdu suremaan."
Stiinan mielipide päivästä: "Tänään olikin varsinainen kylpypäivä, ensin lilluin uimahallin porealtaassa ja illalla osallistuin alienien kylpyhetkeen! Elokuviakin tuli katsottua oikein kaksin kappalein, mutta vielä täytyy kiriä."
Tulpen mielipide päivästä: "Oli kiva nähdä Kettua taas pitkästä aikaa! Tällä kertaa pulkka kulki tosi hyvin, jos nyt pidettäisi uusi kilpailu niin meitä ei voittaisi kukaan!!"
Untuvan mielipide päivästä: "Harmi ettei Vesa ollut kanssamme pulkkamäessä, mutta oli meillä ihan kivaa kolmisteenkin. Pulkkailu on tosin makuuni vähän liian vauhdikasta, mutta ainakin näin kauniita talvimaisemia!"
Kommentit
Lähetä kommentti