Bileitä
"SIMSSILIINIII!" Stiina karjaisi malttamattomana. "Odottakaa sekunti Silver ja Espio, luen tämän sivun loppuun", simssiliini vastasi katse yhä tietokoneensa ruudussa. Samassa simssiliini tajusi mitä oli juuri sanonut ja pyörähti rullatuolillaan ympäri kohdatakseen Stiinan ja Espiquen kummastuneet katseet. "Siis, tarkoitin Stiina ja Espi...que", simssiliini korjasi. simssiliini oli viime aikoina lukenut niin paljon Sonic-sarjakuvia että oli alkanut tajuamattaan kutsua kissojaan sarjishenkilöiden nimillä. "No, mitä asiaa teillä oli?" simssiliini kysyi kun kissat olivat unohtuneet tuijottamaan tyttöä hämmentyneet ilmeet naamallaan. "Niin, siis... Haluaisimme mennä kuntosalille, sinullahan piti olla jotain ilmaislippuja sinne?" Stiina varmisteli. simssiliini näytti mietteliäältä mutta sai hetkessä "ahaa!" elämyksen ja polkaisi rullatuoliin sen verran vauhtia että se liukui pöydän luota kaapille, jossa hoitaja piti säilössä papereita. Pienen kaivelun tuloksena ilmaisliput tulivat lopulta näkyville. "Huh, nämä olivat ehtineet hautautua kun ne on saatu jo pari vuotta sitten", simssiliini selitti ojentaessaan lippuja Stiinalle. Oranssi kisu katsahti hymyillen poikaystäväänsä, ja Espique tarttui tätä tassusta kaksikon kävellessä ovea kohti. simssiliini katseli hymyillen rakastavaisten menoa mutta palasi pian jatkamaan sarjiksien lukemista tietokoneen ruudulta. Hänen rauhaansa tultiin kuitenkin häiriköimään jälleen, tällä kertaa Quz oli asialla. "simssiliini, minä ja muutama kaverini aiotaan olla yötä puuhakammarissa ja me pidetään nyyttärit. Onko jotain ruokaa mitä voisin viedä sinne?" Quz kyseli. "Ota vaikka yksi hedelmäkakku, meillä on niitä useampi säästössä", simssiliini vastasi ja yritti hätistää Quzin muualle huiskimalla kättään samalla kun yritti jälleen keskittyä ruudun tapahtumiin. Quz ei kuitenkaan tajunnut vihjettä, ihmetteli vain mikä häiriö hoitajan käteen oli tullut kun se sillä tavalla sätki itsekseen. Ehkä tämä oli joku uusi leikki? Quz valmistautui syöksymään hoitajansa käteen kiinni kynnet ojossa, mutta paikalle ilmaantunut Ruu kiskaisi häntä hännästä saaden pojan huomion. "Varmaan sinä menet vaan omiin bileisiin ja minun täytyy yksin jäädä kaitsemaan Titin juhliin tulevaa pentulaumaa", Ruu huomautti närkästyneenä. "Me sovittiin näistä tyynysotabileistä jo monta viikkoa sitten kissojen chatissa, en voi jäädä niistä pois. Sitä paitsi minä vahdin Titiä joulutapahtumassa, nyt on sinun vuoro", Quz puolusteli. Ruun kasvoilla oleva kipakka ilme paljasti että kissa aikoi valittaa vielä jotakin, mutta kissa ymmärsi ettei riidanhaastamisessa olisi järkeä, joten hän päätti kokeilla rauhallisempaa tapaa. "Tiedän sen. Tuntuu vain ettei meillä ole enää nykyisin kunnolla yhteistä aikaa: Sinä jätit Linnan juhlat väliin, ja minä en puolestaan osallistunut rekiretkelle", Ruu huokaisi. Quz tunsi pienen pistoksen rinnassaan, sillä hän oli molempien Ruun mainitsemien tapahtumien aikaan ollut Kinuskin seurassa, eikä hän ollut oikeastaan edes tajunnut ikävöidä Ruuta... "Hei, lupaan että järjestän meille yhteistä aikaa ystävänpäivänä", Quz lausahti, jolloin Ruunkin suupielille kohosi hymy. "Nyt oikeasti, voitteko mennä juttelemaan jonnekin muualle että voisin lukea rauhassa!" kissojen keskustelua kuuntelemaan kyllästynyt simssiliini ärähti. "Ihme sekopää", Quz tuhahti Ruun kikatellessa kaksikon marssiessa pois huoneesta. Oven kolahdettua kiinni simssiliini iloitsi saadessaan vihdoin lukurauhan ja nojautui sitten takaisin tietokoneen ruudun äärelle.
Hyvästeltyään poikaystävänsä Ruu suuntasi leikkihuoneeseen, jonne ensimmäiset vieraat olivat jo ennättäneet saapua. Tulpe viihdytti parhaillaan serkkujaan Clarissaa, Cindya ja Mustikkaa, joista jälkimmäiseen hän olikin jo ehtinyt tutustua aiemmin salapoliisikerhossa. Tulpe halusi olla hyvä juhlaemäntä, ja hän oli aiemmin uhonnut tutustuvansa jokaiseen juhlavieraaseen. Jos pentu todella sen tekisi, tulisi hän saamaan kasapäin uusia ystäviä! Untuvaa Ruu ei onnistunut paikantamaan pennun huomiotaherättävästä turkinväristä huolimatta, ujompi pentu oli varmaankin vetäytynyt johonkin nurkkaan omaan rauhaansa. Nooran kissojen lisäksi paikalle olivat ennättäneet saapua myös Hahtuva ja Sisu, ja vauvapentujen vertaillessa pehmoleluja ja helistimiään keskenään olivat vanhemmat Vattu ja Hahtuva menneet kokeilemaan liukumäkeä. Samassa Ruun mieleen muistui hänen kummipentunsa Rasmus, jota Ruun oli tarkoitus mennä tapaamaan tänään ensimmäistä kertaa, miten hän olikaan unohtanut koko asian? Ruu teki nopean tilannearvion ja uskoi pentujen pärjäävän hetken ilman valvomistakin. Sitä paitsi jokunen Kirsikan vanhemmista kissoista oli luvannut tulla pitämään vahtia, joten nämä saapuisivat varmasti pian paikalle, eikä Ruukaan olisi poissa kuin hetken. Musta kissa säntäsi ripeään juoksuun, eikä aikaakaan kun hän oli jo saapunut adoption tiloihin. "Tulin tapaamaan Rasmusta. Hän on kummipentuni", Ruu kertoi adoption vastaanotossa olevalle henkilölle, joka poistui hetkeksi toiseen huoneeseen ja palasi sitten mukanaan keltainen kissanpentu, jonka tämä laski Ruun eteen. "Moi Rasmus, olen Ruu, sinun kummisi", Ruu esittäytyi pennulle. Tilanne palautti Ruun mieleen muutaman vuoden takaisen ensitapaamisensa silloisen kumminsa Nickin kanssa. Oman kummin saaminen oli tuntunut hienolta, sillä Ruu oli kokenut ensimmäistä kertaa vuosiin jonkun välittävän hänen olemassaolostaan. Nyt Ruu halusi luoda vastaavanlaista onnea muillekin adoption kissoille, jotka olivat pahimmassa tapauksessa olleet hylättyinä ilman hoitajaa useiden vuosien ajan. Siksi Ruu odottikin kummiuutisen nostattavan hymyn pienen pennun kasvoille, mutta Rasmus oli kuin ei olisi kuullutkaan Ruun puhetta, pentu tuijotti vain lattiaa. "Hei, onko jokin vinossa?" Ruu huolestui ja hipaisi tassullaan keltaisen pennun päälakea, jolloin tämä lopulta kääntyi katsomaan Ruuta. "Olen ollut yli kolme vuotta adoptissa, eikä minua ole hoidettu kertaakaan elämäni aikana. Minulla ei ole syytä elää", Rasmus ruikutti surkeana. Pennun sanat saivat surun ja vihan sekaisia tuntemuksia kuohahtamaan Ruun sisällä, mitä Rasmuksen ex-hoitaja oli oikein ajatellut lupautuessaan tälle eliniäksi hoitajaksi ja sitten hylännyt pikkuisen saman tien? Ei mikään ihme ettei Rasmuksessa ollut tippaakaan elämäniloa jäljellä. "Tiedän mitä olet kokenut. Minutkin hylättiin ihan pienenä, ja viettäessäni vuosia adoptiossa aloin vähitellen luulla etten kokisi enää koskaan mitään kivaa. Mutta sitten sain oman kummin, ja myöhemmin jopa hoitajan. Mitäs sanoisit Rasmus jos jätetään tänään adoption ankeus taakse ja mennään pitämään hauskaa pentubileisiin", Ruu ehdotti. Pennun ilme oli muuttunut apaattisesta mietteliääksi, ja lopulta Rasmus päätti hyväksyä ehdotuksen. "Mutta vain yhdellä ehdolla: Kutsu minua jatkossa Ramiksi, se on lempinimeni", pentu painotti, ja Ruu lupasi noudattaa käskyä.
Tulpe ei edes ollut huomannut äidin lähtöä, sillä hänellä oli täysi työ vieraiden viihdyttämisessä. Jutusteltuaan tarpeekseen serkkujensa kanssa Tulpe oli pelannut hetken aikaa jalkapalloa häntä vähän vanhempien pikkupentujen kanssa, mukana olivat olleet ainakin Ennustus, Vattu ja Hahtuva, mutta urheilullisuus ei kuulunut Tulpen vahvuuksiin ja tämä oli siirtynyt seuraavaksi Kuulan ja Rion juttusille. Veljekset olivat tuoneet mukanaan komean keinuhevosen, ja hetken mielijohteesta pennut keksivät mielestään loistavan leikin. "Pidetään kisaa siitä kuka jaksaa roikkua pisimpään keinuhevosen kyydissä!" Vattu oli yllyttänyt porukkaa, ja lopulta keinuhevonen oli suorastaan kissoijen peitossa: Hahtuva, Kuula ja Kettu olivat saaneet varattua parhaat paikat satulasta ja Cara istui heidän takanaan hevosen takapuolen kohdalla. Clarissa oli puolestaan kiivennyt hepan pään päälle, ja vielä hevosen raajoissa olivat roikkumassa Vattu, Coco, Tulpe sekä Rio. Tulpe tunsi otteensa luisuvan heti kun keinuhevoselle annettiin vauhtia, mutta hän ei aikoisi pudota ensimmäisenä, joten sinnikkäästi pentu kiersi tassunsa tiukemmin hevosen puisen jalan ympärille. Vatun ote herpaantui ensimmäisenä, ja kissa kikatti lennähtäessään vauhdikkaan ilmalennon. Leikkiä ei kuitenkaan ehditty jatkaa sen pidemmälle, sillä Ramin kanssa paikalle saapunut Ruu riensi ensitöikseen keskeyttämään vaarallisen leikin. "Keinuhevosen kyydissä saa olla vain yksi pentu kerrallaan! Miettikää mitä olisi voinut sattua, jos joku kyydistä putoaja olisi jäänyt kiikun alle. Ja Titi, sinäkin lähdit mukaan moiseen hullutukseen, hyi sinua", Ruu nuhteli. "Älä kutsu minua tuolla nimellä", Tulpe tiuskaisi hieman nolona, pitikö äidin tulla pilaamaan kaikki juuri kun oli hauskaa. "Anteeksi, emme tee sitä enää toiste", Kuula pahoitteli kaikkien puolesta. "Mites muuten, eikö teiltä pitänyt tulla jokunen kissa lastenvahdiksi?" Ruu tiedusteli hänen puheilleen saapuneelta vihreältä pennulta. "Ne menikin mieluummin tekemään Mourusta", Kuula ehti vastata ennen kuin hänen veljensä kaappasivat pennun mukaansa uusiin leikkeihin. "Niinpä tietysti, eli koko pentulauman kaitseminen on nyt yksin minun vastuullani. Toivottavasti pennut käyttäytyvät jatkossa järkevämmin", Ruu mutisi itsekseen. Hän tajusi heti ettei siis ehtisi viettää paljoa aikaa kummipentunsa kanssa, mutta ainakin Rami saisi tavallisesta poikkeavan puuhapäivän. Pentu oli jo löytänyt leikkiseuraa muista ikäisistään, ja poikapennut olivat järjestäneet keskenään pikkuautojen rallikilpailut. "Hei minä keksin, laitetaan autot laskemaan liukumäestä, ja se kenen auto menee pisimmälle voittaa", Coco intoili. Kukin pentu kiipesi vuorollaan liukumäen päälle ja laski autonsa matkaan, ja tuomarina toimiva Sisu merkkasi teipillä lattiaan jokaisen auton matkan pituuden. Rami tökkäsi alkuvauhdin vihreälle pikkuautolleen, ja auto kiisi huimaa vauhtia jyrkässä mäessä. Valitettavasti auto laskeutui kyljelleen eikä vierinyt kovin pitkälle. Palkinto meni lopulta Vesalle, joka oli erittäin ylpeä suorituksestaan. "Minä vähän taktikoin laskemalla päässäni arvion auton liikeradasta, ja-" "Joopa joo näsäviisas nörtti, ei ketään kiinnosta", poikien autokilpaa sivusta seurannut Kettu keskeytti Vesan lesojutut.
"Täällähän sinä olet", Vesa huudahti löydettyään kaksoisveljensä piileskelemästä yksinään yhdessä leikkihuoneen nurkassa. Untuva säpsähti tullessaan yllätetyksi, mutta rauhoittui kun tajusi, että veli oli tullut yksin. "Mikset tule leikkimään muiden kanssa?" Vesa kummasteli ja kävi istumaan veljensä viereen. Untuva nosti pystyyn neljä sormea ja teki sen jälkeen molempia etutassujaan hyödyntäen ison ruksin. Sen jälkeen hän nosti vain yhden sormen ja muodosti tassuista sydämen. "Ymmärrän, eli iso porukka ahdistaa sinua mutta viihdyt yksin?" Vesa varmisti Untuvan nyökkäillessä. Untuva piti veljestään, sillä tämä oli ainoa joka osasi kommunikoida hänen kanssaan ilman puhetta, joskus edes Untuvan vanhemmat eivät meinanneet saada selkoa siitä mitä pentu yritti viestittää. "Mutta eikö sinulla ole täällä yksinäsi tylsää?" Vesa ihmetteli, jolloin Untuva kohautti hartioitaan. Hän ei ollut tajunnut ottaa mitään lelua viihdykkeeksi, mutta mielikuvitusmaailmassaan Untuvalla riitti tekemistä loputtomasti. "Tulisit vaikka piirtämään, siitähän sinä tykkäät. Voin esitellä sinut muille", Vesa lupasi, ja lopulta Untuva suostui hieman empien ehdotukseen. Onneksi piirtopisteellä ei ollut kovin isoa ruuhkaa, paikalla olivat vain Clarissa, Kuula ja Hahtuva. "Tässä on veljeni Untuva. Hän on vähän ujo eikä häntä saa juttukaveriksi senkään takia ettei hän osaa puhua, mutta hän on silti mukavaa seuraa", Vesa selitti esitellessään kaksoisveljeään piirtojengille. "Moikka Untuva, kiva tavata", Hahtuva lausahti, minkä jälkeen Kuula ja Clarissakin tervehtivät häntä. Untuva hymyili ja asettui istumaan hänelle ensimmäisenä jutelleen mustan kissan viereen. "Me piirretään yhdessä satumaata. Minä piirrän sillan ja joen, ja Clarissa tekee joen viereen talon. Kuula hahmottelee puolestaan parhaillaan vuoristomaisemaa omalle paperilleen. Meillä ei ole kuitenkaan ole vielä ketään asukkaita, joten haluaisitko osallistua projektiimme ja piirtää jotakin?" Hahtuva tiedusteli esiteltyään piirrosmaailman Untuvalle. Pentu ei yleensä tykännyt tehdä ryhmätöitä, mutta hahmosuunnittelu oli yksi Untuvan mielipuuhista, joten hän suostui tämän kerran. Untuva päätti piirtää kuvat kaikista yhteisprojektiin osallistuneista, ja pian paperille oli muodostunut muotokuvat kahdesta vihreästä kissasta, tumma Hahtuva sekä Untuva itse. Lopuksi Untuva leikkasi hahmokuvakkeet irti paperista, ja kun niiden taakse kiinnittäisi sinitarraa pystyisi hahmoja liikuttelemaan vapaasti kartalla. "Tosi hienoja, olet hyvä piirtämään", Hahtuva kehui, jolloin Untuva punastui. Tuntui hyvältä kun muut arvostivat hänen työtään! Pennut teippasivat vielä piirtämänsä maisematkin yhdeksi isoksi kuvaksi. Vaikka jokaisella oli vähän erilainen piirtotyyli näytti maisema melkoisen yhteneväiseltä, sillä kuvia yhdisti sama joki, joka virtasi sillalta talolle ja vielä vuorienkin kupeessa. Nelikko ehti leikkiä hetken aikaa piirustuksellaan sijoittamalla omia kuvakkeitaan kartan eri paikkoihin, mutta sitten Ruu tuli ilmoittamaan että olisi aika siirtyä keittiön puolelle ruokailemaan.
Keittiössä Ruu toivoi että apuna olisi ollut useampikin tassupari pentujen ruokkimisessa, sillä osa vastasyntyneistä pennuista oli niin pieniä että heille piti syöttää mössöt lusikalla. Onneksi suurin osa pennuista hallitsi jo itsenäisen ruokailun, joten riitti kun mössöt kippasi lautaselle, ja maidot olikin kaadettu jo etukäteen valmiiksi tuttipulloihin. "Oletko viihtynyt?" Ruu tiedusteli syöttäessään tomaattimössöä kummipennulleen. "Joo. Me pidettiin rallikisat leikkiautoilla, ja laskin myös liukumäkeä ainakin kymmenen kertaa", Rami selitti niin innokkaasti että Ruun äsken tarjoama mössölusikallinen valui punaisena vanana pitkin pennun leukaa. Ruu huokaisi alkaessaan pyyhkiä sotkua talouspaperilla, olisi ilmeisesti parempi olla kyselemättä Ramilta mitään ruokailun aikana. Tulpe söi yhdessä Pilvin, Avan ja Caran kanssa. "Tämä on ensimmäinen tapahtuma johon otan osaa. Tunsin entuudestaan vain Hahtuvan, mutta tänään olen tavannut paljon uusia kissoja", Pilvi selitti innoissaan. "Joo, siksi pistinkin pirskeet pystyyn että tutustuisin muihin ikäisiini kissoihin! Entäs te, oletteko viihtyneet?" Tulpe kääntyi seuraavaksi leikki-ikäisten Caran ja Avan puoleen. "Juu, leikin paljon muutenkin itseäni nuoremman Marjan kanssa. Meillä on muuten Mourusessa yhteinen sääpalsta", Ava kertoi innoissaan. "Kaipaisin kyllä vähän enemmän ikäistäni seuraa, nämä tuttipullot ovat hieman... lapselliset, suorastaan vauvamaiset", Cara kommentoi tarjoiluja. Hän olikin ehkä vähän vanha näihin juhliin, sillä Cara valmistui vastikään ykkösluokalta ja on jo täysikasvuisuuden kynnyksellä, mutta mitäpä sitä ei tekisi elämäntavoitteensa eteen? "Jos ei kelpaa niin kaada maito vaikka lasiin ja juo siitä", Tulpe vastasi kipakammalla äänensävyllä kuin oli tarkoittanut, mutta Cara innostui ideasta eikä enää kommentoinut tarjoiluja. Untuva imeskeli tuttipullomaitoa veljensä kanssa. "Tytöt tuntuvat olevan sinusta kiinnostuneita. Ainakin Kettu ja Hahtuva vilkuilivat sinua äsken", Vesa kommentoi, jolloin Untuva oli vetää maidot väärään kurkkuun. Mitä veli oikein selitti, miksi Untuvaa vanhemmat tyttökissat olisivat hänestä muka kiinnostuneita? Toisaalta Untuvakin kasvaisi pian, ja uusi ikävaihe toisi mukanaan kaikkea jännittävää, kuten koulun. Vanhemmat olivat ehdottaneet Untuvalle koulun aloittamista, ja koska Untuva halusi oppia lukemaan olisi hänen sinne mentävä, vaikka ajatus vähän pelottavalta tuntuikin. "Kun olette syöneet voitte siirtyä kirjaston puolelle odottamaan satutunnin alkamista. Muistakaa että siellä ei saa riehua, vaan on annettava lukurauha muille", Ruu selitti kerätessään lautasia tiskialtaaseen. Satutunnin alkaessa pennut olivat saaneet levittäytyä mieleisilleen makuupaikoille. Tulpe ei jaksanut keskittyä tarinaan, joten hän olikin muodostanut kirjahyllyn taakse salaisen jutteluringin Cindyn, Marjan ja Sisun kanssa, ja pennuilla oli täysi työ pitää hihitysten ja supinan äänenvoimakkuus minimissä. Untuva sen sijaan kuunteli satua kiinnostuneena, ja hän pystyi suorastaan kuvittelemaan tarinan juonenkäänteet päänsä sisällä kuvina. Rami oli pyytänyt päästä Ruun syliin, eikä tämä tietenkään tohtinut kieltäytyä. Vähitellen kissa toisensa jälkeen vaipui uneen, jopa Tulpen juorurinkiläiset uinahtivat kesken keskustelunsa.
Vanhemmat ja hoitajat saapuivat hakemaan pentujaan sovittuun aikaan, ja päiväuniltaan virkonneet pennut lähtivät huoneitaan kohti selittäen innoissaan juhlien tapahtumia. "Olipa kiva että tapahtumaan sisältyi käytännöllisiä asioita, kuten unihetki ja ruokailu", kuutta pentuaan hakemaan tullut Hipsuli selitti innoissaan Ruulle. "Juu. Joku vauvoille tarkoitettu kerho olisi kätevä kun voitaisi porukalla kylvettää ja syöttää pentuja", Ruu suunnitteli Hipsulin nyökkäillessä innokkaasti. "Mennään jo äiti", Rio vaati kärsimättömästi tökkien Hipsulia selkään tuntosarvellaan. Ilmeisesti pentua kyllästytti aikuisten tylsät keskusteluaiheet. Ruu vilkutti vihreän lauman poistuessa kirjaston ovesta ja oli sillä hetkellä erittäin onnellinen että hänellä oli vastuullaan vain yksi pentu. Juhlavieraiden kaitseminen oli opettanut tummalle kissalle ainakin sen ettei hänestä olisi suurperheen äidiksi. Lopulta jäljellä olivat enää Tulpe ja Untuva sekä Rami, joka heräili parhaillaan päiväuniltaan. "Leikitäänkö jotakin?" Rami intoili heti. Ruu mietti keittiössä odottavaa tiskivuorta, mutta katsoessaan keltaisen pennun silmiin hän ei vain voinut kieltäytyä. Ruu siirsi Untuvan ja Tulpen nukkumaan samalla sohvalle ja peitteli pikkuiset, jotta nämä saisivat jatkaa päiväuniaan rauhassa ennen kuin lähti Ramin kanssa takaisin leikkihuoneeseen. Paikka oli juhlien jäljiltä aivan hujan hajan lattian ollessa täynnä levälleen unohtuneita leluja. "Pelataan tätä", Rami vaati tassuteltuaan Twister-maton päälle. "Selvä, mutta tehdään sääntöihin pieni muutos: Aina kun tiplaa, pitää rangaistukseksi viedä kolme lattialla olevaa tavaraa paikoilleen", Ruu määräsi. Samalla hän kykenisi viettämään aikaa kummipennun kanssa ja edistämään siivoamista. "Siinä tapauksessa sinä saat pelata ensin", Rami päätti ja etsi tassuihinsa arpalaudan. "Oikea etutassu keltaiselle", kävi ensimmäinen käsky, ja Ruu teki työtä käskettynä. Hän antoi pennun antaa vielä pari käskyä ja tiplasi sitten tahallaan; näin sekä siivous edistyisi nopeammin ja Rami saisi iloita voitostaan. Vietyään lattialle jääneitä leluja kaappiin saapui Ruu jakamaan tassut solmivia käskyjä Ramille. Pennulla oli välillä vaikeuksia lyhyiden tassujensa kanssa, mutta hänellä oli hyvä tasapaino ja Rami kykeni olemaan paikoillaan kiperimmissäkin asennoissa hyvin. Pelaamisen ohessa huone tuli samalla siistiksi, ja lopulta viimeiseksi lattialle jäänyt Twister-mattokin tuli käärittyä takaisin laatikkoonsa. "Eiköhän sitten ole aika palata adoptiolle", Ruu tiedotti. Ramin ilme synkkeni ja pentu riensi halaamaan isompaa kissaa. "Kiitos kun aloit minulle kummiksi", Rami supatti Ruun turkkia vasten. Ruu hymyili liikuttuneena silitellessään pennun päälakea, tämä oli selvästi Ramille tärkeää. Saatettuaan Ramin adoptiolle Ruu marssi keittiöön ja katsahti tympääntyneenä lavuaarissa nököttäviä likaisia ruokalautasia ja tuttipulloja. "Huoh, tämän työlään päivän päätteeksi tarvitsen kyllä pitkän rentouttavan vaahtokylvyn", Ruu puuskahti laskiessaan tiskivettä pesualtaaseen.
---
Kuntosali saattaa kuulostaa ehkä vähän oudolta treffipaikalta, mutta Espique oli innoissaan hänen ja Stiinan astellessa rakennuksen liukuovista sisään. "Ahhh, treeni-into oikein kaksinkertaistuu tässä ilmapiirissä", liila kisu huokaili innokkaana. Stiina ei ollut yhtä vakuuttunut ja nyrpisteli nenäänsä ilmassa olevan hienhajun vuoksi. Kaksikko ojensi ilmaisliput tiskillä päivystysvuorossa olevalle Takulle, joka kysyi kohteliaasti kaipaisiko kaksikko vinkkejä treenaamiseen, mutta Espique vakuutteli heidän pärjäävän. "Oletko nyt aivan varma? Minä en ainakaan tiedä yhtään mitään kuntoilusta, ja onko siellä teidän kotiplaneetalla edes samanlaiset treenitavat kuin täällä?" Stiina kuiskutti poikaystävänsä korvaan. "Älä huoli, tiedän kyllä mitä teen", Espique vastasi silmää iskien ja suuntasi ensimmäiseksi painojen luokse. "Katsohan tätä!" poika lesosi nostettuaan suurimmat painot korkealle ilmaan kuin ne olisivat olleet höyhenen kevyet. Espique odotti tekevänsä Stiinaan vaikutuksen taidoillaan, mutta oranssia kissaa ei toisen pullistelu kiinnostanut. "Hurraa Herkules", Stiina mutisi haukotuksenlomasta ja päätti tarttua itsekin telineessä oleviin painoihin. "Stiina odota, sinun kannattaa aloittaa pienemmillä painoilla", Espique varoitti ja oli pudottaa kannattelemansa läskit painot varpailleen sännätessään tyttöystävänsä luokse. "Älä hössötä, kyllä minä nyt yhdet painot jaksan-" Stiinan puhe taukosi äkkiä hänen tuntiessaan etutassujen valahtavan alaspäin painojen vaikutuksesta. Onneksi Espique ehti tarttua kiinni hänen tassuistaan. Hetken aikaa kaksikko seisoi kiinni toisissaan pidellessään painoja yhdessä, mutta sitten Stiina ehdotti että he menisivät kokeilemaan nyrkkeilyä. Kaksikko veti hanskat käsiinsä ja lähestyi katossa kiinni roikkuvaa nyrkkeilysäkkiä. Espique teki pari nopeaa lyöntiä, mikä sai säkin poukkoilemaan villisti. Stiinan yrittäessä säkki tuskin edes hievahti. "Äh, tämäkin on tyhmää", oranssi kissa murjotti. "Hei, minä opetan sinua", Espique lupasi. "Ensiksi oikea asento: Seiso jalat lantion levyisessä asennossa polvet kevyesti koukussa. Nyrkit pidetään ylhäällä lähellä leukaa", Espique opasti ja Stiina teki työtä käskettynä. Seuraavaksi poika näytti eri liikeratoja lyönneille, joita Stiina yritti kopioida parhaansa mukaan. "Hienoa. Sinulla on hyvännäköinen alakoukku, yritähän iskeä säkkiä uudestaan", Espique kehotti. Tyttö lähestyi hieman vastahakoisesti nyrkkeilysäkkiä, tuskin se nytkään mihinkään liikahtaisi. Stiina valmistautui lyöntiin ja sulki silmänsä iskiessään hanskan säkkiä vasten. "Sehän meni hien- Varo!" Espiquen kehu keskeytyi kovaan huudahdukseen. Stiina ei edes ehtinyt avata silmiään kun hän tunsi iskeytyvänsä johonkin, ja hetkessä Stiina löysi itsensä makaamassa lattialta. "Mitä tapahtui?" tyttö kummasteli Espiquen rientäessä tämän vierelle. "Iskit säkkiä, ja se osui sinuun heilahtaessaan takaisin", Espique selitti auttaessaan Stiinan takaisin jaloilleen. Oranssi kissa hieraisi nenuaan joka oli tärähtänyt ikävästi ja huomasi vaalean tassunselkämyksen värjäytyneen punaiseksi, ilmeisesti hänen nenästään tuli verta. Tilanteen huomannut Taku säntäsi paikalle paperin ja jääpussin kera tarjoamaan apuaan, mutta Stiinaa alkoi kiukuttaa poikien häslääminen hänen ympärillään. "Olen ihan kunnossa, en tarvitse apua", tyttö kivahti, nappasi Takun kädessä olleen paperin ja kipitti pukuhuoneen puolelle rauhoittumaan. Muutamaa minuuttia myöhemmin pukuhuoneen peilistä itseään tuijotti paljon paremmassa kunnossa oleva kissa. Verenvuoto oli lakannut ja Stiina oli saanut siistittyä veritahrat myös kasvoiltaan. Tytön palatessa takasin salin puolelle kukaan ei uskaltanut lähestyä häntä ilmeisesti aiemman raivokohtauksen jälkeen, joten Stiina sai rauhassa miettiä itselleen uutta tekemistä. "Pakkohan minun on olla hyvä edes jossakin", Stiina mietti suunnatessaan juoksumattoja kohti. Laitteessa oli selkeät näppäimet käynnistykseen ja nopeudensäätöön, joten Stiinan ei tarvinnut pyytää erikseen apua Takulta, ei hän varmaan olisi edes kehdannut äskeisen raivoamisensa jäljiltä. Stiina piti vauhdin maltillisena, sillä suoraan sanottuna kuntoilu ei ollut koskaan kuulunut hänen vahvuuksiinsa: Tämä sohvaperuna vietti lenkkeilyn sijaan päiviä mieluummin telkkarin edessä leffoja tuijotellen. Hengästyttyään Stiina päätti että kuntoilu olisi hänen osaltaan siinä, ja kisu haki joogasalin puolelta yhden jumppamaton ja istuutui sille venytelläkseen tassujaan. Ensiksi kisu kurotteli etutassuillaan takajalkoja kohti, venytteli niskaa ja kylkiä ja teki lopuksi selkävenytyksiä häntää unohtamatta.
Hoitolalle palattuaan Stiina päätti ensimmäiseksi käydä pesulla hikisen treenin jäljiltä, joten hän suunnisti kohti kylpyhuoneen raollaan olevaa ovea. "Saako tulla?" Stiina varmisteli kuullessaan ammeesta lotinaa. Kylpyvaahdon täyttämästä ammeesta erottui tumma pää, ja Ruu antoi kämppikselleen luvan liittyä seuraan. Stiina pudottautui ammeeseen, ja lämmin vesi teki hyvää treenissä uuvahtaneille lihaksille. Muutenkin Stiina oli aina nauttinut kylpemisestä, varsinkin kun oli hyvää kylpyseuraa! "Mitenkäs pentubileet sujui, pärjäilikö Untuva kaiken sen hälinän keskellä?" Stiina aloitti kyselytulvan. "Sanotaan vaikka että tekemistä riitti, sillä olin ainoa aikuinen vahtimassa pentujen vauhdikasta menoa. Untuva vaikutti viihtyneen varsinkin piirtelypisteellä. Jätin pennut satutunnin jälkeen nukkumaan kirjastoon, heidät täytyy muistaa hakea sieltä jossain vaiheessa. Mutta puhutaan jostain kiinnostavammasta: Miten sinun ja Espiquen treffit sujuivat?" Ruu kysyi kiusoitteleva virne naamallaan. "No tuota... Sanotaan vaikka että kuntosalitreenaminen ei ole oikein minun juttuni, ja saatoin aiheuttaa pienen välikohtauksen... Mutta Espique tuntui viihtyvän, olisitpa nähnyt kuntosalityöntekijöiden ilmeet kun hän nosteli suurimpia painoja ilmaan", Stiina naurahti. "Sait sentään viettää aikaa poikaystäväsi kanssa, Quz livisti jälleen tekemään jotain muuta... Onneksi hän lupasi järjestää meille ystävänpäiväksi jotain", Ruu paljasti. Hetkeksi aikaa tytöt jättivät juoruilut sikseen ja keskittyivät peseytymiseen. Stiina olisi tosin mielellään lillunut laiskana vedessä vaikka toistakymmentä minuuttia, mutta olisi paras hoitaa puhdistautuminen ennen kuin kylpyvesi viilenisi. Kylvyn jälkeen kaksikko kävi poimimassa kirjastossa uinumassa olleet pennut mukaansa ennen omalle huoneelle palaamista. Avattuaan oven kissoja odotti kummallinen näky: simssiliini makasi selällään lattialla koivet kattoa kohti ja puhisi epämääräisesti kurotellessaan käsiään eteenpäin. "Hyvänen aika, onko sinulla joku sairaskohtaus?!" Ruu kauhistui ja tiputti sylissään kannattelemansa Tulpen (onneksi vieressä seisonut Stiina sai napattua pennun syliinsä niin ei sattunut .-3) rientäessään hoitajansa vierelle. "Pitääkö soittaa ambulanssi? Etkö saa henkeä kun puhkut noin äänekkäästi?" Ruu panikoi. Kissan hämmästykseksi tyttö remahti nauruun. "Ei minulla mitään sairaskohtausta ole, vaan tein vatsalihastreeniä", simssiliini selitti hihityksensä lomasta. Vasta nyt Ruu tajusi kääntää katseensa hoitajan läppäriin, jonka näytöllä joku fitness-nainen teki vastaavanlaista liikettä. "Olisit voinut varoittaa, minä ehdin jo huolestua! Sitä paitsi turhaan sinä näet vaivaa, ei tuo pallomahasi mihinkään kumminkaan katoa", Ruu pilkkasi. simssiliini ei kuitenkaan harmistunut toisen puheista, sillä hän tiesi Ruun kätkevän piikittelyn alle sen seikan että oli ollut hoitajastaan huolissaan. Adoptoinnista lähtien simssiliini ja Ruu eivät olleet oikein tulleet toimeen keskenään, mutta ilmeisesti simssiliini oli viimein voittamassa hoidokkinsa luottamuksen.
---
Quz kulki puuhakammaria kohti kantamuksineen: mukaan oli pakattu nyyttärievääksi hedelmäkakku, suklaamaitoa sekä nukkumista ja erityisesti tyynysotaa varten Quzin oma pinkki tyyny. Quzin saapuessa kammarille väkeä ei ollut vielä paljoa paikalla, ainoastaan Shira ja Tuhka seisoivat keskellä huonetta kumman lähekkäin. "Moi!" Quz huikkasi, jolloin kaksikko loikahti nopeasti vähän matkan päähän toisistaan. "Tuleehan tänne muitakin, luultiin jo että oltiin erehdytty päivästä", Tuhka mutisi. Ilmapiiri oli outo, ja Quzista tuntui että hän oli keskeyttänyt jotain näiden kahden välillä. "Nyt saat kyllä luvan näyttää mitä kakkua olet tuonut kun et voinut chatissa kertoa!!" Shira karjaisi ja repi kakkukuvun irti niin aggressiivisesti että koko kakku oli kaatua lattialle. "Ihan rauhassa, se on vain tavallinen hedelmäkakku", Quz totesi tyynesti. "Laitetaan se tänne meidän tuomien pizzojen viereen", Shira määräsi ja auttoi Quzia nostamaan tarjottimen pöydälle. Lisää väkeä alkoi pikkuhiljaa lipua paikalle. Quz morjensti ystäväänsä Caraa, joka saapui paikalle kämppiksensä Melodeen kanssa. Oranssi kissa heilautti reippaasti tassua takaisin, mutta Melodee tallusti tämän perässä käpälät puuskassa. Quz ei voinut olla iloitsematta nähdessään Kinuskin saapuvan paikalle. Poju riensi reippaasti ystävänsä puheille. "Kivaa kun keksit nämä tyynysotabileet", Quz hymyili. Häneltä meni kuitenkin aivan ohi Kinuskin vastaus, sillä samaan aikaan Quz oli paikantanut saapuvien juhlijoiden joukkoon ilmestyneen Nellan. He eivät olleet jutelleet sitten Nellan tekemän tunnustuksen (ks. Nooran tarina "Murheita") ja asia oli jäänyt vaivaamaan häntä. Quz ei voinut käsittää miten hän ei ollut tajunnut Nellan olleen ihastunut häneen niin kauan. Poika tiedosti että ns. julkkiskissana olemisen luontaisetuihin kuuluivat ihailijatytöt, mutta Nella ei vaikuttanut samanlaiselta kuin MusiQuen keikkojen eturivin kiljuvat ja kuolaavat tyttökissat. Kaikki se kirjeiden säilyttäminen ja lahjan varjeleminen kielivät siitä että Nella oli ollut hyvin ihastunut, ja Quz oli tietämättään särkenyt nuoren tytön sydämen... Samassa Quzin ajatukset keskeytyivät, sillä hän oli juuri saanut tyynystä tällin kasvoilleen. Poikakissa horjahti lattialle ja katseli ympärilleen pöllämystyneenä. Kinuski hihitteli hänen edessään, eikä ollut epäilystäkään keneltä hän oli saanut iskun. Quz hapuili lattialle jättämäänsä tyynyään ja onnistui nyt puolestaan yllättämään Kinuskin huitasemalla tätä tyynyllä vatsaan. Pian kissa toisensa jälkeen liittyi mukaan, ja tyynysota oli virallisesti käynnistynyt. Kissat eivät olleet sopineet mitään joukkueita, vaan mätkivät toisiaan kaikki vastaan kaikki -periaatteella.
Alkanut tyynysota oli hetkeksi vienyt keltaisen kollin ajatukset muualle, mutta hän oli sitä mieltä että hänen olisi pakko jutella Nellan kanssa asiat kunnolla halki. Quz paikansi Nellan vetämässä kaksintaistelua Melodeeta vastaan, joten Quz rynni taistelutantereen läpi kaksikon luokse. Saavuttuaan Nellan kohdalle Quz alkoi pommittaa tyttöä, jolloin tämä joutui vähitellen perääntymään. Pian Nellan selkä osui seinään, jolloin Quz asetti tyynynsä hänen ja Nellan väliin painautuen kirjavaa tyttökissaa vasten niin ettei tämä päässyt pakenemaan. "Meidän täytyy puhua", Quz sanoi napakasti irrottamatta katsettaan Nellasta, joka ei selvästi ollut tilanteesta mielissään. "Mitä puhuttavaa meillä muka enää on? Olin sinuun ihastunut mutten saanut tunteilleni vastakaikua, piste", Nella tiuskaisi kyyneliään pidätellen. "Olin sokea kun en tajunnut mitään, ja... mietin miten tilanne voisi olla nyt jos olisit kertonyt minulle tunteistasi ennen kuin aloin seurustella Ruun kanssa, tai siis..." Quz vaikeni, sillä hän ei löytänyt enää sanoja ollessaan vähän itsekin epävarma tuntemustensa suhteen. Quz ei ollut viettänyt Nellan kanssa paljoa aikaa ja oikeastaan hän oli aina nähnyt tytön tavallisena pentuna, mutta nyt kasvettuaan tyttökisusta oli tullut entistä viehättävämpi. Quz kääntyi katsomaan Nellaa silmiin ja samassa pojan jalat pettivät hänen altaan - ei siksi että Nella olisi ollut olemukseltaan niin tyrmäävä, vaan koska Noki oli kampannut hänet tyynyllään. "Jätä siskoni rauhaan", Noki sähähti ja kohotti tassuissaan pitelemänsä tyynyn ilmaan valmiina uuteen iskuun. "Noki, älä!" Nella pyysi ja tarttui tämän tyynystä kiinni. Saatuaan veljensä rauhoiteltua Nella viestitti katseellaan Quzille "puhutaan myöhemmin" ja talutti sen jälkeen veljensä syrjemmälle. "Mitä oikein ajattelit? Quz särki sydämesi, ja nyt annat hänen taas puhua pääsi pyörryksiin", Noki huomautti. "Sinun ei tarvitse esiintyä isoveljenä, tiedän kyllä mitä teen", Nella tiuskaisi takaisin. "Tiedätkö todella? Ettet vain olisi ostanut sitä ikäjuomankin ollaksesi Quzin kanssa samanikäinen", Noki päätteli. "Se on minun oma asiani. Sitä paitsi olen aina kokenut itseni ikäistäni vanhemmaksi", Nella puolustautui. Sisarusten kinatessa tyynysota alkoi vähitellen hiipua kissojen väsähtäessä. Quz palasi keskellä lattiaa läähättävän kissakasan luokse. "Mikäs heille tuli?" Cara kysyi Quzilta osoittaen hännällään Niukulin kaksosia. "Jotain tavallista sisarusten kinastelua varmaan", Quz mutisi epämääräisesti. Shira ja Melodee olivat käyneet lämmittämässä pitsat ja valmistamassa popcornit, ja Tuhka jakoi kaikille keittiöstä noutamiaan lautasia, joten porukka siirtyi vähitellen ruokailun pariin. Quz keräsi lautaselleen kaikkea mahdollista tarjolla olevaa ja istahti ruokailemaan Kinuskin ja Caran väliin. Kesken kaiken katolta alkoi kuulua kummaa pauketta. "Raimo on varmaan taas vauhdissa", Tuhka arveli. "Eiköhän mennä näyttämään sille apinalle että Mouruposkessa määräävät kissat", Shira hihkaisi, ja idea sai kannatusta. Äänet tuntuivat kantautuvan ullakolta, joten kissat suuntasivat yhtenä lössinä sinne. Kaikkien yllätykseksi ullakko oli kuitenkin tyhjillään, ja heidän kuulemansa äänet olivat itse asiassa tulleet ulkoa. "Katsokaa!" Noki huudahti osoittaen kattoikkunassa välkkyviä valoja. "Se on ilotulitus", Melodee osasi kertoa. "Mutta miksi nyt järjestetään semmoinen, eihän tänään ole mikään erityinen merkkipäivä", Shira ihmetteli. Kissat yrittivät epätoivoisesti mahtua saman ikkunan alle, mutta ahdastahan siinä tuli, ja siksi Kinuski ehdottikin että kissat kiipeäisivät katolle. Lämpimästä turkista huolimatta viileä yöilma kipristeli Quzin iholla, ulkona oli varmaan pakkasasteita. Kissat levittäytyivät hoitolarakennuksen katolle ihailemaan taivaalla olevaa näytöstä. Quz havaitsi Nellan vähän matkan päällä ja hivuttautui tämän vierelle. Nella havahtui tuntiessaan Quzin hännän hipaisun selässään, ja Quz viittoi Nellaa tulemaan perässä. Kaksikko kiipesi aivan katon harjalle savupiipun kupeeseen istumaan vieretysten. "Istutko mukavasti?" Quz varmisteli, ja Nella nyökkäsi nojautuen varovasti pojan kylkeä vasten. Kaksikko istui hiljaa katsellen taivaan valonäytöstä. Quz olisi mielellään jäänyt siihen Nellan vierelle vaikka koko yöksi, mutta nukkumaanmenon koittaessa kissojen oli palattava sisälle. Vaikka Quz oli viettänyt suurimman osan illasta Nellan seurassa käpertyi hän kuitenkin Kinuskin vieressä olevalle nukkumapaikalle. Poika ei kuitenkaan saanut unta päässään pyörivien ajatusten pitäessä häntä valveilla. Quz seurusteli Ruun kanssa, sitten hän oli huomannut Kinuskin hurmaavuuden ja nyt hän viihtyi myös Nellan seurassa. Mutta pystyisikö Quz tapailemaan kaikkia kolmea yhtä aikaa? Quz vaipui uneen vasta yön pikkutunneilla.
Quzin mielipide päivästä: "Äääh, mitähän minun oikein pitäisi tehdä näiden naisasioideni kanssa? Olen seurustellut jo pitkään Ruun kanssa ja meillä on yhteinen pentu, mutta sinänsä Kinuskin ja Nellan seura kiehtoo enemmän..."
Ruun mielipide päivästä: "Huh mikä kaitseminen noissa pennuissa olikaan! Tulpe on vauhdikas pentu, mutta sentään hän ei yksin saa samanlaista kaaosta aikaan kuin tuo juhlijoiden määrä. Ramiin oli mukava tutustua, meillä tulee taatusti olemaan vielä monia hauskoja tapaamisia!"
Stiinan mielipide päivästä: "Blääh, en aio taatusti asettaa edes yhtä tassuani enää toistamiseen kuntosalin tiloihin, treenaaminen ei ole minun juttuni. Noh, sentään Espique vaikutti olleen omassa elementissään painoja nostellessaan."
Tulpen mielipide päivästä: "YAY, PARHAAT BILEET IKINÄ! Joojoo äiti, en huuda... Oli tosi kiva tavata muita kissoja, nyt täytyy lähetellä heille kaikille kirjeitä ja pyytää kavereiksi!"
Untuvan mielipide päivästä: "... Bileet osoittautuivat ihan mukaviksi, vaikken tuntenutkaan oloani täysin rentoutuneeksi niin ison kissalauman keskellä... Piirtäminen oli kuitenkin kivaa, ja satutunti oli suosikkini!"
Hyvästeltyään poikaystävänsä Ruu suuntasi leikkihuoneeseen, jonne ensimmäiset vieraat olivat jo ennättäneet saapua. Tulpe viihdytti parhaillaan serkkujaan Clarissaa, Cindya ja Mustikkaa, joista jälkimmäiseen hän olikin jo ehtinyt tutustua aiemmin salapoliisikerhossa. Tulpe halusi olla hyvä juhlaemäntä, ja hän oli aiemmin uhonnut tutustuvansa jokaiseen juhlavieraaseen. Jos pentu todella sen tekisi, tulisi hän saamaan kasapäin uusia ystäviä! Untuvaa Ruu ei onnistunut paikantamaan pennun huomiotaherättävästä turkinväristä huolimatta, ujompi pentu oli varmaankin vetäytynyt johonkin nurkkaan omaan rauhaansa. Nooran kissojen lisäksi paikalle olivat ennättäneet saapua myös Hahtuva ja Sisu, ja vauvapentujen vertaillessa pehmoleluja ja helistimiään keskenään olivat vanhemmat Vattu ja Hahtuva menneet kokeilemaan liukumäkeä. Samassa Ruun mieleen muistui hänen kummipentunsa Rasmus, jota Ruun oli tarkoitus mennä tapaamaan tänään ensimmäistä kertaa, miten hän olikaan unohtanut koko asian? Ruu teki nopean tilannearvion ja uskoi pentujen pärjäävän hetken ilman valvomistakin. Sitä paitsi jokunen Kirsikan vanhemmista kissoista oli luvannut tulla pitämään vahtia, joten nämä saapuisivat varmasti pian paikalle, eikä Ruukaan olisi poissa kuin hetken. Musta kissa säntäsi ripeään juoksuun, eikä aikaakaan kun hän oli jo saapunut adoption tiloihin. "Tulin tapaamaan Rasmusta. Hän on kummipentuni", Ruu kertoi adoption vastaanotossa olevalle henkilölle, joka poistui hetkeksi toiseen huoneeseen ja palasi sitten mukanaan keltainen kissanpentu, jonka tämä laski Ruun eteen. "Moi Rasmus, olen Ruu, sinun kummisi", Ruu esittäytyi pennulle. Tilanne palautti Ruun mieleen muutaman vuoden takaisen ensitapaamisensa silloisen kumminsa Nickin kanssa. Oman kummin saaminen oli tuntunut hienolta, sillä Ruu oli kokenut ensimmäistä kertaa vuosiin jonkun välittävän hänen olemassaolostaan. Nyt Ruu halusi luoda vastaavanlaista onnea muillekin adoption kissoille, jotka olivat pahimmassa tapauksessa olleet hylättyinä ilman hoitajaa useiden vuosien ajan. Siksi Ruu odottikin kummiuutisen nostattavan hymyn pienen pennun kasvoille, mutta Rasmus oli kuin ei olisi kuullutkaan Ruun puhetta, pentu tuijotti vain lattiaa. "Hei, onko jokin vinossa?" Ruu huolestui ja hipaisi tassullaan keltaisen pennun päälakea, jolloin tämä lopulta kääntyi katsomaan Ruuta. "Olen ollut yli kolme vuotta adoptissa, eikä minua ole hoidettu kertaakaan elämäni aikana. Minulla ei ole syytä elää", Rasmus ruikutti surkeana. Pennun sanat saivat surun ja vihan sekaisia tuntemuksia kuohahtamaan Ruun sisällä, mitä Rasmuksen ex-hoitaja oli oikein ajatellut lupautuessaan tälle eliniäksi hoitajaksi ja sitten hylännyt pikkuisen saman tien? Ei mikään ihme ettei Rasmuksessa ollut tippaakaan elämäniloa jäljellä. "Tiedän mitä olet kokenut. Minutkin hylättiin ihan pienenä, ja viettäessäni vuosia adoptiossa aloin vähitellen luulla etten kokisi enää koskaan mitään kivaa. Mutta sitten sain oman kummin, ja myöhemmin jopa hoitajan. Mitäs sanoisit Rasmus jos jätetään tänään adoption ankeus taakse ja mennään pitämään hauskaa pentubileisiin", Ruu ehdotti. Pennun ilme oli muuttunut apaattisesta mietteliääksi, ja lopulta Rasmus päätti hyväksyä ehdotuksen. "Mutta vain yhdellä ehdolla: Kutsu minua jatkossa Ramiksi, se on lempinimeni", pentu painotti, ja Ruu lupasi noudattaa käskyä.
Tulpe ei edes ollut huomannut äidin lähtöä, sillä hänellä oli täysi työ vieraiden viihdyttämisessä. Jutusteltuaan tarpeekseen serkkujensa kanssa Tulpe oli pelannut hetken aikaa jalkapalloa häntä vähän vanhempien pikkupentujen kanssa, mukana olivat olleet ainakin Ennustus, Vattu ja Hahtuva, mutta urheilullisuus ei kuulunut Tulpen vahvuuksiin ja tämä oli siirtynyt seuraavaksi Kuulan ja Rion juttusille. Veljekset olivat tuoneet mukanaan komean keinuhevosen, ja hetken mielijohteesta pennut keksivät mielestään loistavan leikin. "Pidetään kisaa siitä kuka jaksaa roikkua pisimpään keinuhevosen kyydissä!" Vattu oli yllyttänyt porukkaa, ja lopulta keinuhevonen oli suorastaan kissoijen peitossa: Hahtuva, Kuula ja Kettu olivat saaneet varattua parhaat paikat satulasta ja Cara istui heidän takanaan hevosen takapuolen kohdalla. Clarissa oli puolestaan kiivennyt hepan pään päälle, ja vielä hevosen raajoissa olivat roikkumassa Vattu, Coco, Tulpe sekä Rio. Tulpe tunsi otteensa luisuvan heti kun keinuhevoselle annettiin vauhtia, mutta hän ei aikoisi pudota ensimmäisenä, joten sinnikkäästi pentu kiersi tassunsa tiukemmin hevosen puisen jalan ympärille. Vatun ote herpaantui ensimmäisenä, ja kissa kikatti lennähtäessään vauhdikkaan ilmalennon. Leikkiä ei kuitenkaan ehditty jatkaa sen pidemmälle, sillä Ramin kanssa paikalle saapunut Ruu riensi ensitöikseen keskeyttämään vaarallisen leikin. "Keinuhevosen kyydissä saa olla vain yksi pentu kerrallaan! Miettikää mitä olisi voinut sattua, jos joku kyydistä putoaja olisi jäänyt kiikun alle. Ja Titi, sinäkin lähdit mukaan moiseen hullutukseen, hyi sinua", Ruu nuhteli. "Älä kutsu minua tuolla nimellä", Tulpe tiuskaisi hieman nolona, pitikö äidin tulla pilaamaan kaikki juuri kun oli hauskaa. "Anteeksi, emme tee sitä enää toiste", Kuula pahoitteli kaikkien puolesta. "Mites muuten, eikö teiltä pitänyt tulla jokunen kissa lastenvahdiksi?" Ruu tiedusteli hänen puheilleen saapuneelta vihreältä pennulta. "Ne menikin mieluummin tekemään Mourusta", Kuula ehti vastata ennen kuin hänen veljensä kaappasivat pennun mukaansa uusiin leikkeihin. "Niinpä tietysti, eli koko pentulauman kaitseminen on nyt yksin minun vastuullani. Toivottavasti pennut käyttäytyvät jatkossa järkevämmin", Ruu mutisi itsekseen. Hän tajusi heti ettei siis ehtisi viettää paljoa aikaa kummipentunsa kanssa, mutta ainakin Rami saisi tavallisesta poikkeavan puuhapäivän. Pentu oli jo löytänyt leikkiseuraa muista ikäisistään, ja poikapennut olivat järjestäneet keskenään pikkuautojen rallikilpailut. "Hei minä keksin, laitetaan autot laskemaan liukumäestä, ja se kenen auto menee pisimmälle voittaa", Coco intoili. Kukin pentu kiipesi vuorollaan liukumäen päälle ja laski autonsa matkaan, ja tuomarina toimiva Sisu merkkasi teipillä lattiaan jokaisen auton matkan pituuden. Rami tökkäsi alkuvauhdin vihreälle pikkuautolleen, ja auto kiisi huimaa vauhtia jyrkässä mäessä. Valitettavasti auto laskeutui kyljelleen eikä vierinyt kovin pitkälle. Palkinto meni lopulta Vesalle, joka oli erittäin ylpeä suorituksestaan. "Minä vähän taktikoin laskemalla päässäni arvion auton liikeradasta, ja-" "Joopa joo näsäviisas nörtti, ei ketään kiinnosta", poikien autokilpaa sivusta seurannut Kettu keskeytti Vesan lesojutut.
"Täällähän sinä olet", Vesa huudahti löydettyään kaksoisveljensä piileskelemästä yksinään yhdessä leikkihuoneen nurkassa. Untuva säpsähti tullessaan yllätetyksi, mutta rauhoittui kun tajusi, että veli oli tullut yksin. "Mikset tule leikkimään muiden kanssa?" Vesa kummasteli ja kävi istumaan veljensä viereen. Untuva nosti pystyyn neljä sormea ja teki sen jälkeen molempia etutassujaan hyödyntäen ison ruksin. Sen jälkeen hän nosti vain yhden sormen ja muodosti tassuista sydämen. "Ymmärrän, eli iso porukka ahdistaa sinua mutta viihdyt yksin?" Vesa varmisti Untuvan nyökkäillessä. Untuva piti veljestään, sillä tämä oli ainoa joka osasi kommunikoida hänen kanssaan ilman puhetta, joskus edes Untuvan vanhemmat eivät meinanneet saada selkoa siitä mitä pentu yritti viestittää. "Mutta eikö sinulla ole täällä yksinäsi tylsää?" Vesa ihmetteli, jolloin Untuva kohautti hartioitaan. Hän ei ollut tajunnut ottaa mitään lelua viihdykkeeksi, mutta mielikuvitusmaailmassaan Untuvalla riitti tekemistä loputtomasti. "Tulisit vaikka piirtämään, siitähän sinä tykkäät. Voin esitellä sinut muille", Vesa lupasi, ja lopulta Untuva suostui hieman empien ehdotukseen. Onneksi piirtopisteellä ei ollut kovin isoa ruuhkaa, paikalla olivat vain Clarissa, Kuula ja Hahtuva. "Tässä on veljeni Untuva. Hän on vähän ujo eikä häntä saa juttukaveriksi senkään takia ettei hän osaa puhua, mutta hän on silti mukavaa seuraa", Vesa selitti esitellessään kaksoisveljeään piirtojengille. "Moikka Untuva, kiva tavata", Hahtuva lausahti, minkä jälkeen Kuula ja Clarissakin tervehtivät häntä. Untuva hymyili ja asettui istumaan hänelle ensimmäisenä jutelleen mustan kissan viereen. "Me piirretään yhdessä satumaata. Minä piirrän sillan ja joen, ja Clarissa tekee joen viereen talon. Kuula hahmottelee puolestaan parhaillaan vuoristomaisemaa omalle paperilleen. Meillä ei ole kuitenkaan ole vielä ketään asukkaita, joten haluaisitko osallistua projektiimme ja piirtää jotakin?" Hahtuva tiedusteli esiteltyään piirrosmaailman Untuvalle. Pentu ei yleensä tykännyt tehdä ryhmätöitä, mutta hahmosuunnittelu oli yksi Untuvan mielipuuhista, joten hän suostui tämän kerran. Untuva päätti piirtää kuvat kaikista yhteisprojektiin osallistuneista, ja pian paperille oli muodostunut muotokuvat kahdesta vihreästä kissasta, tumma Hahtuva sekä Untuva itse. Lopuksi Untuva leikkasi hahmokuvakkeet irti paperista, ja kun niiden taakse kiinnittäisi sinitarraa pystyisi hahmoja liikuttelemaan vapaasti kartalla. "Tosi hienoja, olet hyvä piirtämään", Hahtuva kehui, jolloin Untuva punastui. Tuntui hyvältä kun muut arvostivat hänen työtään! Pennut teippasivat vielä piirtämänsä maisematkin yhdeksi isoksi kuvaksi. Vaikka jokaisella oli vähän erilainen piirtotyyli näytti maisema melkoisen yhteneväiseltä, sillä kuvia yhdisti sama joki, joka virtasi sillalta talolle ja vielä vuorienkin kupeessa. Nelikko ehti leikkiä hetken aikaa piirustuksellaan sijoittamalla omia kuvakkeitaan kartan eri paikkoihin, mutta sitten Ruu tuli ilmoittamaan että olisi aika siirtyä keittiön puolelle ruokailemaan.
Keittiössä Ruu toivoi että apuna olisi ollut useampikin tassupari pentujen ruokkimisessa, sillä osa vastasyntyneistä pennuista oli niin pieniä että heille piti syöttää mössöt lusikalla. Onneksi suurin osa pennuista hallitsi jo itsenäisen ruokailun, joten riitti kun mössöt kippasi lautaselle, ja maidot olikin kaadettu jo etukäteen valmiiksi tuttipulloihin. "Oletko viihtynyt?" Ruu tiedusteli syöttäessään tomaattimössöä kummipennulleen. "Joo. Me pidettiin rallikisat leikkiautoilla, ja laskin myös liukumäkeä ainakin kymmenen kertaa", Rami selitti niin innokkaasti että Ruun äsken tarjoama mössölusikallinen valui punaisena vanana pitkin pennun leukaa. Ruu huokaisi alkaessaan pyyhkiä sotkua talouspaperilla, olisi ilmeisesti parempi olla kyselemättä Ramilta mitään ruokailun aikana. Tulpe söi yhdessä Pilvin, Avan ja Caran kanssa. "Tämä on ensimmäinen tapahtuma johon otan osaa. Tunsin entuudestaan vain Hahtuvan, mutta tänään olen tavannut paljon uusia kissoja", Pilvi selitti innoissaan. "Joo, siksi pistinkin pirskeet pystyyn että tutustuisin muihin ikäisiini kissoihin! Entäs te, oletteko viihtyneet?" Tulpe kääntyi seuraavaksi leikki-ikäisten Caran ja Avan puoleen. "Juu, leikin paljon muutenkin itseäni nuoremman Marjan kanssa. Meillä on muuten Mourusessa yhteinen sääpalsta", Ava kertoi innoissaan. "Kaipaisin kyllä vähän enemmän ikäistäni seuraa, nämä tuttipullot ovat hieman... lapselliset, suorastaan vauvamaiset", Cara kommentoi tarjoiluja. Hän olikin ehkä vähän vanha näihin juhliin, sillä Cara valmistui vastikään ykkösluokalta ja on jo täysikasvuisuuden kynnyksellä, mutta mitäpä sitä ei tekisi elämäntavoitteensa eteen? "Jos ei kelpaa niin kaada maito vaikka lasiin ja juo siitä", Tulpe vastasi kipakammalla äänensävyllä kuin oli tarkoittanut, mutta Cara innostui ideasta eikä enää kommentoinut tarjoiluja. Untuva imeskeli tuttipullomaitoa veljensä kanssa. "Tytöt tuntuvat olevan sinusta kiinnostuneita. Ainakin Kettu ja Hahtuva vilkuilivat sinua äsken", Vesa kommentoi, jolloin Untuva oli vetää maidot väärään kurkkuun. Mitä veli oikein selitti, miksi Untuvaa vanhemmat tyttökissat olisivat hänestä muka kiinnostuneita? Toisaalta Untuvakin kasvaisi pian, ja uusi ikävaihe toisi mukanaan kaikkea jännittävää, kuten koulun. Vanhemmat olivat ehdottaneet Untuvalle koulun aloittamista, ja koska Untuva halusi oppia lukemaan olisi hänen sinne mentävä, vaikka ajatus vähän pelottavalta tuntuikin. "Kun olette syöneet voitte siirtyä kirjaston puolelle odottamaan satutunnin alkamista. Muistakaa että siellä ei saa riehua, vaan on annettava lukurauha muille", Ruu selitti kerätessään lautasia tiskialtaaseen. Satutunnin alkaessa pennut olivat saaneet levittäytyä mieleisilleen makuupaikoille. Tulpe ei jaksanut keskittyä tarinaan, joten hän olikin muodostanut kirjahyllyn taakse salaisen jutteluringin Cindyn, Marjan ja Sisun kanssa, ja pennuilla oli täysi työ pitää hihitysten ja supinan äänenvoimakkuus minimissä. Untuva sen sijaan kuunteli satua kiinnostuneena, ja hän pystyi suorastaan kuvittelemaan tarinan juonenkäänteet päänsä sisällä kuvina. Rami oli pyytänyt päästä Ruun syliin, eikä tämä tietenkään tohtinut kieltäytyä. Vähitellen kissa toisensa jälkeen vaipui uneen, jopa Tulpen juorurinkiläiset uinahtivat kesken keskustelunsa.
Vanhemmat ja hoitajat saapuivat hakemaan pentujaan sovittuun aikaan, ja päiväuniltaan virkonneet pennut lähtivät huoneitaan kohti selittäen innoissaan juhlien tapahtumia. "Olipa kiva että tapahtumaan sisältyi käytännöllisiä asioita, kuten unihetki ja ruokailu", kuutta pentuaan hakemaan tullut Hipsuli selitti innoissaan Ruulle. "Juu. Joku vauvoille tarkoitettu kerho olisi kätevä kun voitaisi porukalla kylvettää ja syöttää pentuja", Ruu suunnitteli Hipsulin nyökkäillessä innokkaasti. "Mennään jo äiti", Rio vaati kärsimättömästi tökkien Hipsulia selkään tuntosarvellaan. Ilmeisesti pentua kyllästytti aikuisten tylsät keskusteluaiheet. Ruu vilkutti vihreän lauman poistuessa kirjaston ovesta ja oli sillä hetkellä erittäin onnellinen että hänellä oli vastuullaan vain yksi pentu. Juhlavieraiden kaitseminen oli opettanut tummalle kissalle ainakin sen ettei hänestä olisi suurperheen äidiksi. Lopulta jäljellä olivat enää Tulpe ja Untuva sekä Rami, joka heräili parhaillaan päiväuniltaan. "Leikitäänkö jotakin?" Rami intoili heti. Ruu mietti keittiössä odottavaa tiskivuorta, mutta katsoessaan keltaisen pennun silmiin hän ei vain voinut kieltäytyä. Ruu siirsi Untuvan ja Tulpen nukkumaan samalla sohvalle ja peitteli pikkuiset, jotta nämä saisivat jatkaa päiväuniaan rauhassa ennen kuin lähti Ramin kanssa takaisin leikkihuoneeseen. Paikka oli juhlien jäljiltä aivan hujan hajan lattian ollessa täynnä levälleen unohtuneita leluja. "Pelataan tätä", Rami vaati tassuteltuaan Twister-maton päälle. "Selvä, mutta tehdään sääntöihin pieni muutos: Aina kun tiplaa, pitää rangaistukseksi viedä kolme lattialla olevaa tavaraa paikoilleen", Ruu määräsi. Samalla hän kykenisi viettämään aikaa kummipennun kanssa ja edistämään siivoamista. "Siinä tapauksessa sinä saat pelata ensin", Rami päätti ja etsi tassuihinsa arpalaudan. "Oikea etutassu keltaiselle", kävi ensimmäinen käsky, ja Ruu teki työtä käskettynä. Hän antoi pennun antaa vielä pari käskyä ja tiplasi sitten tahallaan; näin sekä siivous edistyisi nopeammin ja Rami saisi iloita voitostaan. Vietyään lattialle jääneitä leluja kaappiin saapui Ruu jakamaan tassut solmivia käskyjä Ramille. Pennulla oli välillä vaikeuksia lyhyiden tassujensa kanssa, mutta hänellä oli hyvä tasapaino ja Rami kykeni olemaan paikoillaan kiperimmissäkin asennoissa hyvin. Pelaamisen ohessa huone tuli samalla siistiksi, ja lopulta viimeiseksi lattialle jäänyt Twister-mattokin tuli käärittyä takaisin laatikkoonsa. "Eiköhän sitten ole aika palata adoptiolle", Ruu tiedotti. Ramin ilme synkkeni ja pentu riensi halaamaan isompaa kissaa. "Kiitos kun aloit minulle kummiksi", Rami supatti Ruun turkkia vasten. Ruu hymyili liikuttuneena silitellessään pennun päälakea, tämä oli selvästi Ramille tärkeää. Saatettuaan Ramin adoptiolle Ruu marssi keittiöön ja katsahti tympääntyneenä lavuaarissa nököttäviä likaisia ruokalautasia ja tuttipulloja. "Huoh, tämän työlään päivän päätteeksi tarvitsen kyllä pitkän rentouttavan vaahtokylvyn", Ruu puuskahti laskiessaan tiskivettä pesualtaaseen.
---
Kuntosali saattaa kuulostaa ehkä vähän oudolta treffipaikalta, mutta Espique oli innoissaan hänen ja Stiinan astellessa rakennuksen liukuovista sisään. "Ahhh, treeni-into oikein kaksinkertaistuu tässä ilmapiirissä", liila kisu huokaili innokkaana. Stiina ei ollut yhtä vakuuttunut ja nyrpisteli nenäänsä ilmassa olevan hienhajun vuoksi. Kaksikko ojensi ilmaisliput tiskillä päivystysvuorossa olevalle Takulle, joka kysyi kohteliaasti kaipaisiko kaksikko vinkkejä treenaamiseen, mutta Espique vakuutteli heidän pärjäävän. "Oletko nyt aivan varma? Minä en ainakaan tiedä yhtään mitään kuntoilusta, ja onko siellä teidän kotiplaneetalla edes samanlaiset treenitavat kuin täällä?" Stiina kuiskutti poikaystävänsä korvaan. "Älä huoli, tiedän kyllä mitä teen", Espique vastasi silmää iskien ja suuntasi ensimmäiseksi painojen luokse. "Katsohan tätä!" poika lesosi nostettuaan suurimmat painot korkealle ilmaan kuin ne olisivat olleet höyhenen kevyet. Espique odotti tekevänsä Stiinaan vaikutuksen taidoillaan, mutta oranssia kissaa ei toisen pullistelu kiinnostanut. "Hurraa Herkules", Stiina mutisi haukotuksenlomasta ja päätti tarttua itsekin telineessä oleviin painoihin. "Stiina odota, sinun kannattaa aloittaa pienemmillä painoilla", Espique varoitti ja oli pudottaa kannattelemansa läskit painot varpailleen sännätessään tyttöystävänsä luokse. "Älä hössötä, kyllä minä nyt yhdet painot jaksan-" Stiinan puhe taukosi äkkiä hänen tuntiessaan etutassujen valahtavan alaspäin painojen vaikutuksesta. Onneksi Espique ehti tarttua kiinni hänen tassuistaan. Hetken aikaa kaksikko seisoi kiinni toisissaan pidellessään painoja yhdessä, mutta sitten Stiina ehdotti että he menisivät kokeilemaan nyrkkeilyä. Kaksikko veti hanskat käsiinsä ja lähestyi katossa kiinni roikkuvaa nyrkkeilysäkkiä. Espique teki pari nopeaa lyöntiä, mikä sai säkin poukkoilemaan villisti. Stiinan yrittäessä säkki tuskin edes hievahti. "Äh, tämäkin on tyhmää", oranssi kissa murjotti. "Hei, minä opetan sinua", Espique lupasi. "Ensiksi oikea asento: Seiso jalat lantion levyisessä asennossa polvet kevyesti koukussa. Nyrkit pidetään ylhäällä lähellä leukaa", Espique opasti ja Stiina teki työtä käskettynä. Seuraavaksi poika näytti eri liikeratoja lyönneille, joita Stiina yritti kopioida parhaansa mukaan. "Hienoa. Sinulla on hyvännäköinen alakoukku, yritähän iskeä säkkiä uudestaan", Espique kehotti. Tyttö lähestyi hieman vastahakoisesti nyrkkeilysäkkiä, tuskin se nytkään mihinkään liikahtaisi. Stiina valmistautui lyöntiin ja sulki silmänsä iskiessään hanskan säkkiä vasten. "Sehän meni hien- Varo!" Espiquen kehu keskeytyi kovaan huudahdukseen. Stiina ei edes ehtinyt avata silmiään kun hän tunsi iskeytyvänsä johonkin, ja hetkessä Stiina löysi itsensä makaamassa lattialta. "Mitä tapahtui?" tyttö kummasteli Espiquen rientäessä tämän vierelle. "Iskit säkkiä, ja se osui sinuun heilahtaessaan takaisin", Espique selitti auttaessaan Stiinan takaisin jaloilleen. Oranssi kissa hieraisi nenuaan joka oli tärähtänyt ikävästi ja huomasi vaalean tassunselkämyksen värjäytyneen punaiseksi, ilmeisesti hänen nenästään tuli verta. Tilanteen huomannut Taku säntäsi paikalle paperin ja jääpussin kera tarjoamaan apuaan, mutta Stiinaa alkoi kiukuttaa poikien häslääminen hänen ympärillään. "Olen ihan kunnossa, en tarvitse apua", tyttö kivahti, nappasi Takun kädessä olleen paperin ja kipitti pukuhuoneen puolelle rauhoittumaan. Muutamaa minuuttia myöhemmin pukuhuoneen peilistä itseään tuijotti paljon paremmassa kunnossa oleva kissa. Verenvuoto oli lakannut ja Stiina oli saanut siistittyä veritahrat myös kasvoiltaan. Tytön palatessa takasin salin puolelle kukaan ei uskaltanut lähestyä häntä ilmeisesti aiemman raivokohtauksen jälkeen, joten Stiina sai rauhassa miettiä itselleen uutta tekemistä. "Pakkohan minun on olla hyvä edes jossakin", Stiina mietti suunnatessaan juoksumattoja kohti. Laitteessa oli selkeät näppäimet käynnistykseen ja nopeudensäätöön, joten Stiinan ei tarvinnut pyytää erikseen apua Takulta, ei hän varmaan olisi edes kehdannut äskeisen raivoamisensa jäljiltä. Stiina piti vauhdin maltillisena, sillä suoraan sanottuna kuntoilu ei ollut koskaan kuulunut hänen vahvuuksiinsa: Tämä sohvaperuna vietti lenkkeilyn sijaan päiviä mieluummin telkkarin edessä leffoja tuijotellen. Hengästyttyään Stiina päätti että kuntoilu olisi hänen osaltaan siinä, ja kisu haki joogasalin puolelta yhden jumppamaton ja istuutui sille venytelläkseen tassujaan. Ensiksi kisu kurotteli etutassuillaan takajalkoja kohti, venytteli niskaa ja kylkiä ja teki lopuksi selkävenytyksiä häntää unohtamatta.
Hoitolalle palattuaan Stiina päätti ensimmäiseksi käydä pesulla hikisen treenin jäljiltä, joten hän suunnisti kohti kylpyhuoneen raollaan olevaa ovea. "Saako tulla?" Stiina varmisteli kuullessaan ammeesta lotinaa. Kylpyvaahdon täyttämästä ammeesta erottui tumma pää, ja Ruu antoi kämppikselleen luvan liittyä seuraan. Stiina pudottautui ammeeseen, ja lämmin vesi teki hyvää treenissä uuvahtaneille lihaksille. Muutenkin Stiina oli aina nauttinut kylpemisestä, varsinkin kun oli hyvää kylpyseuraa! "Mitenkäs pentubileet sujui, pärjäilikö Untuva kaiken sen hälinän keskellä?" Stiina aloitti kyselytulvan. "Sanotaan vaikka että tekemistä riitti, sillä olin ainoa aikuinen vahtimassa pentujen vauhdikasta menoa. Untuva vaikutti viihtyneen varsinkin piirtelypisteellä. Jätin pennut satutunnin jälkeen nukkumaan kirjastoon, heidät täytyy muistaa hakea sieltä jossain vaiheessa. Mutta puhutaan jostain kiinnostavammasta: Miten sinun ja Espiquen treffit sujuivat?" Ruu kysyi kiusoitteleva virne naamallaan. "No tuota... Sanotaan vaikka että kuntosalitreenaminen ei ole oikein minun juttuni, ja saatoin aiheuttaa pienen välikohtauksen... Mutta Espique tuntui viihtyvän, olisitpa nähnyt kuntosalityöntekijöiden ilmeet kun hän nosteli suurimpia painoja ilmaan", Stiina naurahti. "Sait sentään viettää aikaa poikaystäväsi kanssa, Quz livisti jälleen tekemään jotain muuta... Onneksi hän lupasi järjestää meille ystävänpäiväksi jotain", Ruu paljasti. Hetkeksi aikaa tytöt jättivät juoruilut sikseen ja keskittyivät peseytymiseen. Stiina olisi tosin mielellään lillunut laiskana vedessä vaikka toistakymmentä minuuttia, mutta olisi paras hoitaa puhdistautuminen ennen kuin kylpyvesi viilenisi. Kylvyn jälkeen kaksikko kävi poimimassa kirjastossa uinumassa olleet pennut mukaansa ennen omalle huoneelle palaamista. Avattuaan oven kissoja odotti kummallinen näky: simssiliini makasi selällään lattialla koivet kattoa kohti ja puhisi epämääräisesti kurotellessaan käsiään eteenpäin. "Hyvänen aika, onko sinulla joku sairaskohtaus?!" Ruu kauhistui ja tiputti sylissään kannattelemansa Tulpen (onneksi vieressä seisonut Stiina sai napattua pennun syliinsä niin ei sattunut .-3) rientäessään hoitajansa vierelle. "Pitääkö soittaa ambulanssi? Etkö saa henkeä kun puhkut noin äänekkäästi?" Ruu panikoi. Kissan hämmästykseksi tyttö remahti nauruun. "Ei minulla mitään sairaskohtausta ole, vaan tein vatsalihastreeniä", simssiliini selitti hihityksensä lomasta. Vasta nyt Ruu tajusi kääntää katseensa hoitajan läppäriin, jonka näytöllä joku fitness-nainen teki vastaavanlaista liikettä. "Olisit voinut varoittaa, minä ehdin jo huolestua! Sitä paitsi turhaan sinä näet vaivaa, ei tuo pallomahasi mihinkään kumminkaan katoa", Ruu pilkkasi. simssiliini ei kuitenkaan harmistunut toisen puheista, sillä hän tiesi Ruun kätkevän piikittelyn alle sen seikan että oli ollut hoitajastaan huolissaan. Adoptoinnista lähtien simssiliini ja Ruu eivät olleet oikein tulleet toimeen keskenään, mutta ilmeisesti simssiliini oli viimein voittamassa hoidokkinsa luottamuksen.
---
Quz kulki puuhakammaria kohti kantamuksineen: mukaan oli pakattu nyyttärievääksi hedelmäkakku, suklaamaitoa sekä nukkumista ja erityisesti tyynysotaa varten Quzin oma pinkki tyyny. Quzin saapuessa kammarille väkeä ei ollut vielä paljoa paikalla, ainoastaan Shira ja Tuhka seisoivat keskellä huonetta kumman lähekkäin. "Moi!" Quz huikkasi, jolloin kaksikko loikahti nopeasti vähän matkan päähän toisistaan. "Tuleehan tänne muitakin, luultiin jo että oltiin erehdytty päivästä", Tuhka mutisi. Ilmapiiri oli outo, ja Quzista tuntui että hän oli keskeyttänyt jotain näiden kahden välillä. "Nyt saat kyllä luvan näyttää mitä kakkua olet tuonut kun et voinut chatissa kertoa!!" Shira karjaisi ja repi kakkukuvun irti niin aggressiivisesti että koko kakku oli kaatua lattialle. "Ihan rauhassa, se on vain tavallinen hedelmäkakku", Quz totesi tyynesti. "Laitetaan se tänne meidän tuomien pizzojen viereen", Shira määräsi ja auttoi Quzia nostamaan tarjottimen pöydälle. Lisää väkeä alkoi pikkuhiljaa lipua paikalle. Quz morjensti ystäväänsä Caraa, joka saapui paikalle kämppiksensä Melodeen kanssa. Oranssi kissa heilautti reippaasti tassua takaisin, mutta Melodee tallusti tämän perässä käpälät puuskassa. Quz ei voinut olla iloitsematta nähdessään Kinuskin saapuvan paikalle. Poju riensi reippaasti ystävänsä puheille. "Kivaa kun keksit nämä tyynysotabileet", Quz hymyili. Häneltä meni kuitenkin aivan ohi Kinuskin vastaus, sillä samaan aikaan Quz oli paikantanut saapuvien juhlijoiden joukkoon ilmestyneen Nellan. He eivät olleet jutelleet sitten Nellan tekemän tunnustuksen (ks. Nooran tarina "Murheita") ja asia oli jäänyt vaivaamaan häntä. Quz ei voinut käsittää miten hän ei ollut tajunnut Nellan olleen ihastunut häneen niin kauan. Poika tiedosti että ns. julkkiskissana olemisen luontaisetuihin kuuluivat ihailijatytöt, mutta Nella ei vaikuttanut samanlaiselta kuin MusiQuen keikkojen eturivin kiljuvat ja kuolaavat tyttökissat. Kaikki se kirjeiden säilyttäminen ja lahjan varjeleminen kielivät siitä että Nella oli ollut hyvin ihastunut, ja Quz oli tietämättään särkenyt nuoren tytön sydämen... Samassa Quzin ajatukset keskeytyivät, sillä hän oli juuri saanut tyynystä tällin kasvoilleen. Poikakissa horjahti lattialle ja katseli ympärilleen pöllämystyneenä. Kinuski hihitteli hänen edessään, eikä ollut epäilystäkään keneltä hän oli saanut iskun. Quz hapuili lattialle jättämäänsä tyynyään ja onnistui nyt puolestaan yllättämään Kinuskin huitasemalla tätä tyynyllä vatsaan. Pian kissa toisensa jälkeen liittyi mukaan, ja tyynysota oli virallisesti käynnistynyt. Kissat eivät olleet sopineet mitään joukkueita, vaan mätkivät toisiaan kaikki vastaan kaikki -periaatteella.
Alkanut tyynysota oli hetkeksi vienyt keltaisen kollin ajatukset muualle, mutta hän oli sitä mieltä että hänen olisi pakko jutella Nellan kanssa asiat kunnolla halki. Quz paikansi Nellan vetämässä kaksintaistelua Melodeeta vastaan, joten Quz rynni taistelutantereen läpi kaksikon luokse. Saavuttuaan Nellan kohdalle Quz alkoi pommittaa tyttöä, jolloin tämä joutui vähitellen perääntymään. Pian Nellan selkä osui seinään, jolloin Quz asetti tyynynsä hänen ja Nellan väliin painautuen kirjavaa tyttökissaa vasten niin ettei tämä päässyt pakenemaan. "Meidän täytyy puhua", Quz sanoi napakasti irrottamatta katsettaan Nellasta, joka ei selvästi ollut tilanteesta mielissään. "Mitä puhuttavaa meillä muka enää on? Olin sinuun ihastunut mutten saanut tunteilleni vastakaikua, piste", Nella tiuskaisi kyyneliään pidätellen. "Olin sokea kun en tajunnut mitään, ja... mietin miten tilanne voisi olla nyt jos olisit kertonyt minulle tunteistasi ennen kuin aloin seurustella Ruun kanssa, tai siis..." Quz vaikeni, sillä hän ei löytänyt enää sanoja ollessaan vähän itsekin epävarma tuntemustensa suhteen. Quz ei ollut viettänyt Nellan kanssa paljoa aikaa ja oikeastaan hän oli aina nähnyt tytön tavallisena pentuna, mutta nyt kasvettuaan tyttökisusta oli tullut entistä viehättävämpi. Quz kääntyi katsomaan Nellaa silmiin ja samassa pojan jalat pettivät hänen altaan - ei siksi että Nella olisi ollut olemukseltaan niin tyrmäävä, vaan koska Noki oli kampannut hänet tyynyllään. "Jätä siskoni rauhaan", Noki sähähti ja kohotti tassuissaan pitelemänsä tyynyn ilmaan valmiina uuteen iskuun. "Noki, älä!" Nella pyysi ja tarttui tämän tyynystä kiinni. Saatuaan veljensä rauhoiteltua Nella viestitti katseellaan Quzille "puhutaan myöhemmin" ja talutti sen jälkeen veljensä syrjemmälle. "Mitä oikein ajattelit? Quz särki sydämesi, ja nyt annat hänen taas puhua pääsi pyörryksiin", Noki huomautti. "Sinun ei tarvitse esiintyä isoveljenä, tiedän kyllä mitä teen", Nella tiuskaisi takaisin. "Tiedätkö todella? Ettet vain olisi ostanut sitä ikäjuomankin ollaksesi Quzin kanssa samanikäinen", Noki päätteli. "Se on minun oma asiani. Sitä paitsi olen aina kokenut itseni ikäistäni vanhemmaksi", Nella puolustautui. Sisarusten kinatessa tyynysota alkoi vähitellen hiipua kissojen väsähtäessä. Quz palasi keskellä lattiaa läähättävän kissakasan luokse. "Mikäs heille tuli?" Cara kysyi Quzilta osoittaen hännällään Niukulin kaksosia. "Jotain tavallista sisarusten kinastelua varmaan", Quz mutisi epämääräisesti. Shira ja Melodee olivat käyneet lämmittämässä pitsat ja valmistamassa popcornit, ja Tuhka jakoi kaikille keittiöstä noutamiaan lautasia, joten porukka siirtyi vähitellen ruokailun pariin. Quz keräsi lautaselleen kaikkea mahdollista tarjolla olevaa ja istahti ruokailemaan Kinuskin ja Caran väliin. Kesken kaiken katolta alkoi kuulua kummaa pauketta. "Raimo on varmaan taas vauhdissa", Tuhka arveli. "Eiköhän mennä näyttämään sille apinalle että Mouruposkessa määräävät kissat", Shira hihkaisi, ja idea sai kannatusta. Äänet tuntuivat kantautuvan ullakolta, joten kissat suuntasivat yhtenä lössinä sinne. Kaikkien yllätykseksi ullakko oli kuitenkin tyhjillään, ja heidän kuulemansa äänet olivat itse asiassa tulleet ulkoa. "Katsokaa!" Noki huudahti osoittaen kattoikkunassa välkkyviä valoja. "Se on ilotulitus", Melodee osasi kertoa. "Mutta miksi nyt järjestetään semmoinen, eihän tänään ole mikään erityinen merkkipäivä", Shira ihmetteli. Kissat yrittivät epätoivoisesti mahtua saman ikkunan alle, mutta ahdastahan siinä tuli, ja siksi Kinuski ehdottikin että kissat kiipeäisivät katolle. Lämpimästä turkista huolimatta viileä yöilma kipristeli Quzin iholla, ulkona oli varmaan pakkasasteita. Kissat levittäytyivät hoitolarakennuksen katolle ihailemaan taivaalla olevaa näytöstä. Quz havaitsi Nellan vähän matkan päällä ja hivuttautui tämän vierelle. Nella havahtui tuntiessaan Quzin hännän hipaisun selässään, ja Quz viittoi Nellaa tulemaan perässä. Kaksikko kiipesi aivan katon harjalle savupiipun kupeeseen istumaan vieretysten. "Istutko mukavasti?" Quz varmisteli, ja Nella nyökkäsi nojautuen varovasti pojan kylkeä vasten. Kaksikko istui hiljaa katsellen taivaan valonäytöstä. Quz olisi mielellään jäänyt siihen Nellan vierelle vaikka koko yöksi, mutta nukkumaanmenon koittaessa kissojen oli palattava sisälle. Vaikka Quz oli viettänyt suurimman osan illasta Nellan seurassa käpertyi hän kuitenkin Kinuskin vieressä olevalle nukkumapaikalle. Poika ei kuitenkaan saanut unta päässään pyörivien ajatusten pitäessä häntä valveilla. Quz seurusteli Ruun kanssa, sitten hän oli huomannut Kinuskin hurmaavuuden ja nyt hän viihtyi myös Nellan seurassa. Mutta pystyisikö Quz tapailemaan kaikkia kolmea yhtä aikaa? Quz vaipui uneen vasta yön pikkutunneilla.
Quzin mielipide päivästä: "Äääh, mitähän minun oikein pitäisi tehdä näiden naisasioideni kanssa? Olen seurustellut jo pitkään Ruun kanssa ja meillä on yhteinen pentu, mutta sinänsä Kinuskin ja Nellan seura kiehtoo enemmän..."
Ruun mielipide päivästä: "Huh mikä kaitseminen noissa pennuissa olikaan! Tulpe on vauhdikas pentu, mutta sentään hän ei yksin saa samanlaista kaaosta aikaan kuin tuo juhlijoiden määrä. Ramiin oli mukava tutustua, meillä tulee taatusti olemaan vielä monia hauskoja tapaamisia!"
Stiinan mielipide päivästä: "Blääh, en aio taatusti asettaa edes yhtä tassuani enää toistamiseen kuntosalin tiloihin, treenaaminen ei ole minun juttuni. Noh, sentään Espique vaikutti olleen omassa elementissään painoja nostellessaan."
Tulpen mielipide päivästä: "YAY, PARHAAT BILEET IKINÄ! Joojoo äiti, en huuda... Oli tosi kiva tavata muita kissoja, nyt täytyy lähetellä heille kaikille kirjeitä ja pyytää kavereiksi!"
Untuvan mielipide päivästä: "... Bileet osoittautuivat ihan mukaviksi, vaikken tuntenutkaan oloani täysin rentoutuneeksi niin ison kissalauman keskellä... Piirtäminen oli kuitenkin kivaa, ja satutunti oli suosikkini!"
Kommentit
Lähetä kommentti