Draamaa risteilijällä
Havahduin hereille ja tajusin täriseväni kylmyyden takia. Raotin toista silmääni ja näkökenttääni ilmestyi pieni huone, risteilyhyttimme. Olimme lähteneet eilen risteilyaluksen kyydissä meriretkelle, ja toinen päivä olisi pian edessä. En kuitenkaan ollut vielä valmis heräämään vaan kiskaisin peiton pääni yli päästäkseni lämpimään. Yksi hyttimme ikkunoista on rikki, ja sen takia huone oli viilentynyt pahemman kerran yön aikana. Hetken päästä minulle tuli kuitenkin kuuma, sillä Nick oli siirtynyt nukkumaan niskani taakse, ja kissa toimitti erittäin hyvin kuumavesipullon virkaa. Heitin hivenen ärtyneenä peiton pois päältäni, kun en sitä enää tarvinnut ja yritin jatkaa taas uniani. Nick kuorsasi vieressäni tyytyväisenä, ja kissa heilautti vahingossa unissaan tassuaan naamani yli niin, että poskeeni tuli haava. Meinasin pitää puhuttelun kissavanhukselle, mutta tajusin sitten ettei Nick mahtanut pakkoliikkeilleen unissaan mitään, joten turha tästä olisi mitään meteliä nostaa.
Makoilin vielä hetken aikaa sängyssä, mutta uni ei ollut tullakseen ja päätin lopulta nousta ylös. Kiskaisin saman tien hupparin yöpaitani päälle ja vedin villasukat (älkää kysykö miksi kuljetan moisia mukanani keskellä kesää..) jalkaan pysyäkseni lämpimänä. Suuntasin hytissämme olevaa pientä vessaa kohti, ja hätkähdin tajutessani Oilin olevan suihkussa. "Heräsithän sinä viimein", kissa huikkasi läpinäkyvän suihkuseinän takaa. "Miten niin 'viimein'?" kysyin haukotellen ja hieroin silmiäni. "Minä olen ollut jalkeilla jo kauan! Laivan kannella pidettiin aamukuudelta joogaushetki, johon halusin osallistua", Oili kertoi pirteästi. Minua puistatti ajatuskin heräämisestä kuudelta loma-aamuna, ja Oilin oli täytynyt nousta vielä aikaisemmin, koska hänellä kestää laittaitua. Pursotin tahnaa sähköhammasharjalleni ja aloin huristella pitkin suutani. Pian Nick saapui myös paikalle kurkkimaan oven takaa. "Miksi sinulla on noin kovaääninen hammasharja? Eihän tässä melussa pysty nukkumaan!" kissa kitisi. Ajattelin että tyly herätys on ihan oikein Nickille, kun se oli minua unissaan raapinut. Vasta silloin muistin poskeeni saaman haavan, ja nojauduin lähemmäs peiliä voidakseni tarkistaa poskeni kunnon. Nickin raapaisujälki oli selvästi näkyvissä, ja poskella oli vähän kuivunutta verta. Huuhtelin kasvoni vedellä puhdistaakseni haavan. "Minä voin puuteroida sen", Oili lupasi kivuttuaan vessanpöntön suljetulle kannelle istumaan. "Äh, ei tämä niin pahalta näytä", vakuuttelin. Tyttökissa pudisteli päätään ja loikkasi takaisin lattialle. "Hei, kuivattele ensin tai kastelet koko hytin!" huusin ja lähdin pyyhe kädessäni kissan perään.
Istuin sängyllä Oili sylissäni ja harjasin kissan pyyhekuivattua turkkia pitkin harjanvedoin. Nick hääri lattialla ja nuuski reppuani aivain kuin kisu yrittäisi etsiä jotain naposteltavaa. "Jätä laukku rauhaan. Mennään kohta syömään aamupalaa risteilijän ravintolaan. Voisit vaikka odotellessasi tökkiä Pontsua hereille", kehotin Nickiä. Pontsulla on kyllä mahdottomat unenlahjat, sillä olimme häärineet huoneessa jo jonkin aikaa mutta Pontsu ei ollut herännyt pitämiimme ääniin. Nick loikkasi sängylle ja alkoi laulaa yhtä biisiään nukkujan korvan vieressä. Pontsu yritti kääntää päätään toiseen suuntaan ja peittää korvansa tassuillaan, mutta lopulta kissa nosti laiskasti päänsä ylös. Pontsun karvat olivat menneet vähän sekaisin kissan nukkuessa, ja pojan päälakea koristi söpö minikokoinen Tintti-töyhtö. Minun puolestani töyhtö olisi saanut jäädä, mutta Oili ei suostunut poistumaan kanssamme julkisiin tiloihin niin kauan kuin karvat sojottivat minne sattui, joten Pontsukin päätyi harjaukseen.
Ravintolassa oli täyttä aamiaisaikaan, eikä yhtäkään pöytää ollut vapaana meidän saapuessamme paikalle. "Mennään istumaan Mantsun ja Kasun kanssa", Nick ehdotti, sillä heidän pyödässään oli vielä tilaa. Lähestyessämme Mantsun pöytää kantautui korviimme Kasperin ääni. "Palvelijaaa!" Kasper karjui ja paukutti pöytää tassuillaan. "Tarkoitat kai tarjoilijaa?" Pontsu kommentoi istuessamme vapaille tuoleille. "Kasper on taas vakavissaan kuninkuusjuttujensa kanssa", Mantsu selvensi ja sipaisi kissansa ruskeaa päälakea. Kasperin kovaääninen huuto sai kuin saikin palv.. tarjoilijan paikalle, ja myös me saimme samalla jätettyä tilauksemme. Ei mennyt kauaakaan kun olimme saaneet täysinäiset ruokalautaset eteemme. Laivan aamiaistarjoiluun sisältyi herkullisia pannukakkuja, ja juomaksi jokainen sai valita mieleisensä litkun. Minä ja Nick hörpimme kaakaota, Pontsu otti kahvia ja Oili hypisteli lasia jossa oli appelsiinimehua. "Mitäs olette tykänneet risteilystä?" utelin ylläpitäjänä vaivihkaa hoitolan väen mielipiteitä tapahtumasta. "Eilinen aarrejahti oli hauska", Kasper kertoi ja hymyili ajatellessaan löytämäänsä kuulaa. "Eikös tänäänkin poiketa vielä jollekin saarelle ennen Mouruposkeen saapumista?" Mantsu varmisti. "Juu, rantaudumme puolenpäivän aikoihin eräälle saarelle", Nick osasi kertoa aikataulusta. Olin juuri hörppäämässä kaakaotani, kun laiva tärähti törmäyksen takia ja juomaa loiskui päälleni. Kaikki tähyilivät ympärilleen täysinäisessä ravintolahuoneessa kummissaan. "Outoa, kello on vasta yksitoista eikä saaria pitäisi olla lähimaillakaan. Mihin laiva oikein törmäsi?" kummastelin tarkistaessani ajan kännykkäni kellosta. "Mitä jos ajoimme Karrille", viereisessä pöydässä istuva Beatta kommentoi. "Se on 'karille' eikä 'karrille'", Pipsa huomautti Beatan hihitellessä. "Tiedän, sanoinkin sen tarkoituksella", Beatta tisrkui ja tökki vieressään istuvaa Karria, jota vitsi ei liiemmin kiinnostanut. Pian hymyt kuitenkin hyytyivät kaikkien kasvoilta, kun ilmassa kajahti kovaääninen laukaus.
Jotkut vetivät vaistomaisesti kädet päänsä päälle ja osa ryömi pöytien alle piiloon. Kaiuttimista kajahti ilmoille kuulutusääni, ja laivan kapteeni puhui katkonaisella äänellä: "Olemme joutuneet hyökkäyksen kohteeksi... Mereltä ilmestyi moottorivene ja nyt sen aseistettu miehistö kapuaa alukseemme.." Pakokauhu vain yltyi. Jotkut säntäilivät ympäriinsä, toiset puolestaan jähmettyivät kauhusta eivätkä kyenneet liikkumaan. Nick loikkasi syliini ja kiipesi olkapäilleni, jonka jälkeen hän sujahti piiloon huppuuni. Pääni nytkähti taaksepäin ison kissan painosta, mutta sain pidettyä tasapainoni tarraamalla tuolista kiinni. Hain katseellani Oilia ja Pontsua, ja bongasin lopulta kaksikon käpertyneinä kiinni toisiinsa yhdestä huoneen nurkasta. "Tulkaa tänne, pysytään yhdessä!" yritin huutaa, mutta ääneni ei kantautunut mihinkään meneillään olevan mellakan takia. Kuului uusi laukaus, joka jähmetti kaikki paikoilleen. Ravintolan ovelle ilmestyi tummaan kommandopipoon sonnustautunut henkilö. "Antakaa kaikki kissat meille niin kukaan ei loukkaannu", möreä miehen ääni käski, ja pari hänen apuriaan saapui paikalle jätesäkkien kanssa. Kissat kavahtivat komennusta ja piiloutuivat hoitajiensa taakse. "Toivoimme että olisitte yhteistyöhaluisia, mutta ei sitten..." kommandopipomies sanoi ja kohotti kädessään pitämänsä aseen osoittamaan Koumea, joka piteli Tuiketta ja Fikiä sylissään. "Kissat tai henki!" mies ärähti. Koume sulki peloissaan silmänsä, mutta Tuike päätti toimia ja hyökkäsi kynsimään kommandopipomiestä. Tämä ähkäisi ja pudotti kaikessa rytäkässä aseen kädestään. Toinen kommandopipomiehen apureista nappasi Tuikkeen pomonsa päältä ja tunki kovakouraisesti säkkiin. Tämän jälkeen he hoitelivat Koumen siten, että toinen apureista piteli kiinni Koumesta, jolloin toinen onnistui nappaamaan myös Fikin. Miehet alkoivat käydä kaikkia hoitajia samaan tapaan läpi, ja kissa toisensa jälkeen sullottiin jätesäkkiin.
"Ei!" CottonCandy sanoi napakasti vastaan sieppaajille. Hän seisoi pienessä haara-asennolla kädet lanteillaan ja tuijotti silmiin kommandopipomiestä. CottonCandyn kissat, Dean ja Tenma, piileskelivät hoitajansa takana ja olivat tarranneet tämän housunpunteista kiinni peloissaan. "En anna sinun viedä kissojani", CottonCandy pysyi kovana. "Et nyt viitsisi tehdä tästä vaikeaa", kommandopipomies tokaisi ja laukaisi aseensa. CottonCandy tuupertui maahan pidellen jalkaansa, johon luoti oli osunut. Verta levisi pieneksi lammikoksi lattialle, ja joku taisi pyötyä näkemästään kuulemastani tömähdyksestä päätellen "Candyyy!" Dean parahti hädissään. "Haluaako joku muu vielä leikkiä sankaria?", mies virnuili asettaan heilutellen hänen apureidensa noukkiessa shokkiin menneet Deanin ja Tenman lattialta. Doran kissa, Vaahtera, loikkasi yhdelle ravintolan pöydälle seisomaan. "Kuulkaa! Minusta meidän täytyy lähteä suosiolla sieppaajien matkaan. Siten kukaan ei loukkaannu", kissa puhui vakavana. Hoitajat eivät tietenkään olisi halunneet antaa kissojaan pois, mutta minkäpä aseistetuille miehille mahtoi. Katsoin kyyneleet silmissä miten Oili ja Pontsu sullottiin kovakouraisesti säkkiin. Mietin hetken aikaa missä Nick oli, kunnes muistin että kisu oli kiivennyt huppuuni. Nojauduin varovasti seinää vasten, jotta sieppaajat eivät huomaisi kyhmyä niskassani. Aikeeni osoittautui kuitenkin huonoksi, sillä yksi miehistä tuli kysymään mitä piilottelen selkäni takana. Nielaisin mutta yritin pysyä kovana. "En mitään", tokaisin ja siirryin pois seinän vierestä ja leväytin käteni, ja toivoin näin hämääväni sieppaajaa. Samalla hetkellä The Boss kutsui apurit luokseen, joten vältyin tarkemmalta ruumiintarkastukselta. Huokaisin helpotuksesta ja nojauduin taas visusti seinää vasten. Sieppaajat lähestyivät ravintolahytin ovea aikeenaan lähteä. Kukaan hoitajista ei uskaltanut liikahtakaan, ja kommandopipomiehen huulilla kareili tyytyväinen virne. Ennen kuin kolmikko poistui huoneesta, kääntyi porukan pomo ympäri ja heilutteli rennosti asetta kädessään. "Pysytte laivan sisäpuolella niin kauan kunnes olemme kadonneet horisonttiin, ok?" Kommandopipomies varmisti. Kaikki olivat vaiti, ja miehet taisivat tulkita sen myöntymisen merkiksi. Hoitajat seisoivat tönkköinä eikä kukaan tuntunut tietävän mitä tehdä. Kaikki tuntui yhdentekevältä kun olimme menettäneet kissamme. Yhtäkkiä ilmoille kajahti jälleen laukaus aseesta, ja kommandopipomiehen uhkausta vastustaen minä ja Mantsu ryntäsimme katsomaan mitä oli tekeillä. Tullessamme laivan kannelle meitä odotti verinen kapteenin ruumis. Kapteeni oli varmaankin yrittänyt hyökätä sieppaajien kimppuun aseettomana, ja saanut siinä rytäkässä surmansa. Mantsu perääntyi kirkaisten, mutta minä jäin tuijottamaan ruumiin avonaisten silmien lasittunutta katsetta.
---
Istuin Alyssan kanssa CottonCandyn vuoteen vierellä. Alyssan sylissä nukkui pikkuinen Lyn, joka oli jäänyt sieppaajilta huomaamatta, sillä pentu oli piileskellyt koko kaappausskenaarion ajan hoitajansa käsilaukussa vähän samaan tapaan kuin Nick oli selvinnyt huppuni sisällä. Myös Saran Simba oli yhä laivalla, sillä kissa oli lähtenyt vähän ennen sieppaajien tuloa vessaan, eikä kukaan tajunnut tulla etsimään häntä sieltä. Toki oli hienoa, että muutama kissa oli selvinnyt, mutta asiasta oli vaikea iloita, sillä moni kissa oli vaarassa sieppaajien vankina. Jos totta puhutaan, ei meidän muidenkaan selviytymisemme ollut ihan varmaa. Laivan kapteenin menehdyttyä ei kukaan osannut ohjata risteilyalusta, joten olimme ajelehtineet meren virtausten armoilla, eikä maata ollut näkyvissä lähimaillakaan, vaan horisontti oli pelkkää sinistä silmänkantamattomiin. Risteilyn oli tarkoitus kestää vain pari päivää, ja sen mukaan oli täytetty myös ruokavarastot, mutta nyt olimme jo viidettä päivää vesillä ja ruoka oli aivan lopussa. Olihan laivalla keittiöhenkilökuntaa, mutta eivät hekään ilman aineksia pystyneet taikomaan ruokaa. CottonCandy käännähti unissaan, jolloin huomioni kiinnittyi takaisin häneen. Olimme sitoneet CottonCandyn saaman ampumahaavan, mutta tyttö oli hyvin heikossa kunnossa, ja kaiken lisäksi hänelle oli noussut kuume. Vahdimme jokainen vuorollamme CottonCandyä siltä varalta, että hänelle tulisi jokin ongelma, ja nyt oli minun ja Alyssan vuoro. Lyn haukotteli pieni suu ammollaan ja venytteli etutassujaan hoitajansa sylissä niin suloisesti, etten voinut vastustaa kiusausta rapsuttaa kevyesti kisua leuan alta. Pentu oli vielä niin pieni ettei oikein ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Ovelta kuului rapinaa ja huomasin Nickin astelevan sisään. Kaappasin kisun jättihalaukseen, vaikka Nick rimpuilikin siihen malliin ettei tainnut olla sylituulella. "Ihanaa kun sinä olet täällä", kuiskasin kisun korvaan. "Olisipa Oilikin... Miten kerron tästä Pialle?" Nick huolestui. "Ei mietitä sitä vielä", hyssyttelin ja silittelin kisun päälakea. "SIMSSILIINIIII!" kantautui Koumen ääni käytävästä. Hetken päästä tyttö saapui hytin ovelle ja seisahtui vetämään henkeä. "Mitä nyt?" kummastelin. Jotakin oli selvästi tekeillä. "Meitä lähestyy jokin alus", Koume sai kakaistua. "Mi-mitä jos sieppaajat palaavat hakemaan loputkin kissat?" Alyssa hätääntyi ja rutisti sylissään olevaa Lyniä tiukasti. "Se riski on aina olemassa.." mutisin ja mietin mitä meidän pitäisi tehdä. "Okei. Nick, pidä huolta Lynistä. Etsikää Simba ja piiloutukaa jonnekin risteilijän uumeniin. Koume ja Alyssa, pyytäkää kaikkia hoitajia kokoontumaan ruokasaliin", jakelin käskyjä. Tällä kertaa olisimme varautuneet tunkeilijoiden saapumiseen ja pystyisimme estämään heidän aikeensa.
Seisoin ravintolahytin oven takana kädessäni isoin kokkiveitsi mitä laivan keittiöstä oli löytynyt. Ravintolan pöydät oli kumottu lattialle niin että ne muodostivat eräänlaisen suojamuurin, jonka takana muut hoitajat piileskelivät valmiina hyökkäykseen. Suojausmenetelmämme ja aseemme eivät ehkä olleet parhaita, mutta meillä oli tahdonvoimaa käydä vihollisten kimppuun, koska halusimme kostaa kissojen kaappaamisen. Huoneessa oli aivan hiljaista, sillä kaikki olivat keskittyneet kuuntelemaan kannelta kantautuvia askelten ääniä. Tunkeilijat tulivat lähemmäksi ovea, jolloin tiukensin otettani veitsestä. Enää ei voisi perääntyä. Tuijotin ovenkahvaa joka vääntyi alaspäin merkiksi siitä että joku oli avaamassa ovea ja pyrkimässä sisään. Siinä samassa ovi lennähti auki ja tyrmäsi minut samalla, sillä en ollut varautunut siihen että ovi avautuu sellaisella voimalla. Lennähdin selälleni lattialle ja otteeni lipesi veitsestä, joka liukui käteni ulottumattomiin. En tiennyt mitä voisin tehdä aseettomana, joten peitin käteni kasvoillani ja valmistauduin loppuuni, sillä olisin varmasti ensimmäinen uhri. Muut hoitajat jatkoivat kuitenkin suunnitelman mukaan ja alkoivat heitellä ruokailuaterimia tunkeilijoita kohti. "Tämä on 5-0, laskekaa aseenne!" kuulin erittäin tutun äänen. Avasin silmäni ja näin edessäni Havaiji 5-0:sta tutun Steven, ilmielävänä! Hoitajat lopettivat välittömästi veitsien ja haarukoiden heittelyn, sillä monet tunsivat 5-0:n tiimin, joka oli jokin aika sitten vieraillut Mouruposkessa ratkaistessaan toista kissasiepparitapausta. "Hei, nämä ovat niitä kissaihmisiä", Steven jälkeen huoneeseen astunut Danny tunnisti porukan. Yritin kompuroida kiireesti jaloilleni päästäkseni tervehtimään idoleitani, mutta noustessani kaikessa hässäkässä jalkani sotkeutuivat toisiinsa ja kierähdin uudelleen kumoon lattialle. Onneksi huoneeseen saapunut Chin ojensi auttavan kätensä, johon tukeutumalla pääsin vihdoin takaisin jaloilleni. "Mitä täällä on tapahtunut? Saimme ilmoituksen merellä ajelehtivasta aluksesta ja meitä pyydettiin tarkastamaan se", huoneen keskelle astellut Steve tenttasi. Useampi hoitaja alkoi puhumaan päällekäin, jolloin Steve joutui korottamaan ääntään vaientaakseen porukan. "McGarret, täällä on jotakin mitä teidän pitää nähdä", Max saapui paikalle keskeyttämään tilanteen.
Nick kertoo:
Minä, Lyn ja Simba tulimme pois piilosta heti kun kuulimme 5-0-tiimin saapuneen paikalle ja tiesimme vaaran olevan ohi. Aloin olla jopa luottavaisin mielin, sillä Steve ja Danny olivat viimeksikin onnistuneet pelastamaan siepatut kissat. Saavuttuamme laivan kannelle törmäsimme Maxiin, jonka kasvoille levisi iloinen hymy meidät nähdessään. "Ooh, oletteko niitä puhuvia kissoja?" tiedemies innostui ja kurotti meitä kohti valkoinen hansikas kädessään. Pikkuinen Lyn pelästyi ja piiloutui selkäni taakse, ja Simba sähähti tunkeilevalle miehelle. Onneksemme Steve käski Maxin keskittyä olennaiseen, ja miehet lähtivät kävelemään menehtyneen kapteenin ruumista kohti, joka oli lojunut koskemattomana laivan kannella siitä asti kun sieppaajat olivat hänet ampuneet. Ruumis jotenkin etoi minua eikä moinen olisi sopivaa nähtävää pienelle Lynille, joten päätimme lähteä etsimään omia hoitajiamme laivan sisältä. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä kaikki olivat koolla laivan ravintolan puolella. Ovella vahdissa oleva Chin kumartui silittämään minua, ja vastaukseksi puskin kylkeäni hänen pohjettaan vasten osoittaakseni luottamustani. Kipitin simssiliiniä kohti, ja huomasin oudon pilkkeen hänen silmissään. "Koskiko Chin sinuun?" tilannetta sivusta seurannut hoitajani kysyi innoissaan. ja nyökättyäni simssiliini alkoi käpälöidä minua joka paikasta. "Mitä ihmettä sinä teet?" ärähdin ja vetäydyin taaksepäin. "Kerään Chin-osumia", simssiliini selitti, enkä voinut muuta kun pyöritellä silmiäni. Menisi lääppimään suoraan Chiniä eikä käyttäisi minua minään välikappaleena. Katselin kaihoisasti katonrajassa olevaa hyllyä, jonka päälle olisin voinut paeta, mutta näillä vanhuuden kangistamilla tassuilla ei kannata lähteä yrittämään mitään hienoja taitohyppyjä, joten minun täytyi odotella että hoitajani kyllästyisi hiplaamiseeni. Koitin myös puhdistautua 'Chin-osumista' nuolemalla turkkiani, jotta simssiliini rauhoittuisi. Hänen huomionsa siirtyi onneksi muualle kun Steve asteli jälleen keskelle huonetta. "Luodinreitä rinnassa ei valehtele. Kannella oleva kapteeni on selvästi murhattu, ja meillä on syytä olettaa että tappaja on yhä laivassa", Steve sanoi. Moni hoitaja kalpeni ja kaikki tuijottivat toisiaan pelästyneinä. "Olette ymmärtäneet väärin! Me olemme myös uhreja, sillä jotkut tulivat sieppaamaan kissamme", hoitajani sanoi kaikkien puolesta. Minuakin järkytti miten Steve saattoi epäillä jotakin meistä syylliseksi. "Asiaa täytyy tutkia. Chin ja Kono, tehkää tarkastus laivalla, ja minä ja Danny kuulustelemme epäiltyjä", Steve jakeli tiimilleen käskyjä. "Ettekö te nyt tajua? Tänne saapui kolme hämärää tyyppiä ja ne sieppasivat minun tyttäreni ja monta muuta kissaa! Hukkaatte aikaa epäilemällä syyttömiä", maukaisin kovaan ääneen. "Jutussa voi olla perää, kellään ei nimittäin ole kissojaan mukana", Steven vieressä seisova Danny huomautti. Steve vilkaisi työpariaan ja kääntyi sitten takaisin meidän puoleemme. "Hyvä on. Haluan kuitenkin päästä paremmin kartalle laivan tapahtumista, joten kyselemme teiltä muutaman kysymyksen", Steve sanoi rauhallisemmin. "Hei boss", Kono huikkasi hytin ovelta. "Taisin löytää pätevän todistajan", nainen selitti ja osoitti paikantamaansa valvontakameraa. "Hyvää työtä", Steve kommentoi ja lähti Konon perään.
simssiliini kertoo:
"Huput naamalla ja panttivankien ottaminen... Tämä muistuttaa Lacheyn tekotapaa", Steve kommentoi silmäillessään videokuvalla häärääviä ryöstäjiä. "Oletteko saaneet lunnasvaatimuksia?" Danny tiedusteli meiltä hoitajilta. "Lunnasvaatimuksia? Mitä tarkoitat?" Nelsku kysyi ihmeissään, ja hämmennys paistoi yhtälailla monien muidenkin hoitajien kasvoilta. "Lachey teki vastaavanlaisen sieppaus-hyökkäyksen kerran aikaisemmin ja vaati lunnaita panttivankien omaisilta", Chin kertoi taustatietoja. "Puhelimissamme ei ole kenttää, emme siis ole voineet vastaanottaa mitään", Dora selitti. "Okei. Meidän on siis kuljetettava teidät maihin. Kaikki eivät mahdu samalla kertaa veneeseemme, joten meidän on tehtävä kaksi reissua", Steve pohdiskeli. Chin lupautui kuljettamaan ensimmäisen satsin maihin, ja hänen kyytiinsä nousivat Alyssa, Lyn, Koume, Sara, Simba ja Dora. Heidän lähtönsä jälkeen muistin CottonCandyn makaavan hytissään ampumahaava jalassaan, joten päätin pyytää Maxin katsomaan hänen tilaansa, sillä oikeuslääkärinä hän osaa ruumiiden käsittelyn lisäksi hoitaa myös vammoja vielä elossa olevista ihmisistä. Maxin mielestä kapteenin ruumiin tutkiminen olisi vaatinut vielä lisätoimenpiteitä, mutta nähtyään CottonCandyn hän ymmärsi tilanteen vakavuuden. "Minun on poistettava luoti välittömästi. Luoti on aiheutunut verenkierron mukana leviävän infektion, mikä on saanut nousemaan kovan kuumeen", Max selitti. En ymmärtänyt puoliakaan hänen selityksistään, mutta sen verran kuitenkin että tajusin poistua paikalta ennen kuin Max aloittaisi operaationsa. Palasin takaisin ravintolahytin puolelle, missä Steve ja Danny kyselivät laivalle jääneiltä hoitajilta tarkempia tietoja Lacheyn joukkojen hyökkäyksestä. "Muistatteko minkäänlaisia tuntomerkkejä, näittekö kenties jonkun kasvot?" Danny kysyi. "Sieppaajilla oli koko ajan naamiot kasvoillaan", Mantsu kertoi. Steve näytti turhauneelta kun tutkimukset eivät edistyneet. "Ei kai auta muu kuin odottaa että Max pääsee analysoimaan kapteenin ruumista löytynyttä luotia laboratorioon. Ehkä saamme aseen kautta yhdistettyä tapauksen Lacheyhyn", Steve pohdiskeli ääneen. Toivoin että voisin olla jotenkin avuksia, mutta koko sieppaus oli tapahtunut niin yllättäen ja kaikki olivat olleet paniikissa, ettei siinä tilanteessa mitään muistiinpanojakaan ehtinyt alkaa laatimaan. Kono saapui hytin ovelle tekemältään laivan tarkastuskierrokselta ja tiedotti ettei mitään epätavallista ollut löytynyt. Siinä samassa laiva törmäsi johonkin ja alkoi täristä voimakkaasti. Ehdin tarrata käytävän seinällä olevaan kaiteeseen ja sain pidettyä tasapainoni. Steve ja Danny juoksivat ohitseni kannelle Kono vanavedessään. "Törmäsimme kivikkoon ja alus vaurioitui pahoin", kuulin Konon sanovan. "Ota Chiniin yhteyttä radiopuhelimen kautta. Tarvitsemme helikopterin. Laivan kylkeen tuli iso reikä ja alus alkaa täyttyä vedellä", Steve huudahti. Aloin panikoida, sillä tajusin etten ollut nähnyt Nickiä vähään aikaan.
Nick kertoo:
Tulin tajuihini ja sumea näkökenttäni tarkentui pikkuhiljaa. Minulla meni hetki tajuta mitä oli meneillään. Sitten muistin että 5-0:n jäädessä kuulustelemaan hoitajia olin minä palannut hytillemme tutkimaan olisiko simssiliinin laukussa jotakin naposteltavaa, kun yhtäkkiä laiva oli alkanut täristä valtavasti ja oven vieressä ollut hyllykkö kaatui ja jokin siellä ollut esine oli pudonnut päähäni jolloin menetin tajuntani. Nousin jaloilleni ja huomasin kauhukseni, että hytin rikkinäisestä ikkunasta tuli vettä sisään! Alus oli ilmeisesti törmännyt johonkin ja upposimme paraikaa. Yritin juosta hytin ovelle mutta kaatunut hyllykkö oli tukkinut tien enkä pystyisi siirtämään sitä omin avuin minnekään. Ikkunasta tulvi vettä kaiken aikaa lisää, ja pian koko lattia lainehti. Loikkasin hädissäni sängyn päälle ja mietin miten pääsisin pois loukusta. Yritin maukua apua paikalle, mutta hätähuutoihini ei vastattu. Tulin lopulta siihen tulokseen, että minun täytyisi poistua ikkunan kautta, mutta olin vähän huolissani riittäisikö uintitaitoni. Olin toki nuoruusaikoinani liittynyt uimakouluun koska ihastukseni Pia oli siellä, mutta ehdin hurmata tyttökisun ennen kuin ehdin käydä kerhossa kertaakaan, joten siellä ei ole tullut paljoa käytyä. Osaanhan minä tietenkin uimisen perusteet mutta en pysyisi ikuisesti pinnalla jos joutuisin keskelle merta. Mietintöjeni aikana laiva keikahti, ja vettä ryöppyi hyttiin sellaisella voimalla että jouduin virran vietäväksi. Yritin räpiköidä lähemmäs ikkunaa mutta vastavirta oli voimakkaampi ja se kuljetti minua vain kauemmas. Vedenpinta nousi aina vain ylemmäksi ja korvani hipoivat jo kattoa. Luulin jo loppuni koittavan, kun yhtäkkiä joku kiskaisi hytin oven auki. "Nick? Oletko täällä?" kuulin jonkun kutsuvan minua nimeltä. "Burbb!" ennätin äännähtää kunnes haukkasin vahingossa suuhuni vettä ja vajosin pinnan alle. Räpiköin paniikissa veden alla, kunnes joku tarrasi minua tassusta ja kiskaisi mukaansa. Päästyämme käytävään missä vettä ei ollut vielä niin paljon tunnistin pelastajani Konoksi. "Köh, kiitos", sanoin yskiessäni vettä pois suustani. "Taisin saapua viime hetkellä. Kiirehditään kannelle, muut ovat siellä", Kono kertoi ja kantoi minua sylissään. Käytävässäkin oli vettä jo aika paljon, mutta ihmiseltä liikkuminen siellä kävi silti melko vaivattomasti, sillä heillä on pidemmät jalat. Laiva oli vähän kallellaan ja mitä ylemmäs kiipesimme, sitä vähemmän vettä käytävillä oli. Saavuimme lopulta laivan kannelle, ja simssiliini juoksi meitä vastaan. "Nick! Olin niin huolissani", hoitajani nyyhkytti ja otti minut halaukseensa. En pyristellyt tällä kertaa vastaan vaan painoin märän pääni hoitajani rintaa vasten. "Sinä olet ihan märkä. Mitä tapahtui?" simssiliini kysyi. "Nick seikkaili hyttien edustalla mutta löysin hänet ennen kuin mitään pahaa ehti tapahtua", Kono selitti ja iski minulle silmää. Ehkä ihan hyvä ettei hän kertonut koko totuutta tapahtuneesta, simssiliini olisi vain alkanut panikoida turhaan. Steve saapui luoksemme ja rapsutti minua korvan takaa. "Hei pikkukaveri! Hyvä nähdä että olet kunnossa", Steve sanoi ja virnuilin hoitajalleni, joka katseli kateellisena miten sain osuman Stevestä.
simssiliini kertoo:
Pelastushelikopteri oli viimein kuljettanut meidät kuivalle maalle, enkä voinut muuta kuin ihmetellä miten olimme päätyneet Havaijille. Ilmeisesti olimme ajelehtineet virran mukana pitkät matkat näiden parin päivän aikana. Laivan evakuointikuljetuksesta vastuussa ollut Chin johdatti kaikki hoitajat samaan huoneeseen odottamaan jatkotoimenpiteitä. Useimmat hoitajat tuijottivat herkeämättä puhelimiensa näyttöjä lunnasvaatimusten pelossa. Vaikka olimme jo maissa ei kaikilla ollut silti kenttää, ja Kono arveli sen johtuvan siitä ettei liittymämme ole toiminnassa ulkomailla. Minua alkoi pitkästyttää pelkkä puhelimen valikon tuijottelu ja mietin voisinko odotellessa pelailla kännykkäpelejä, mutta toisaalta se ei ehkä olisi sopivaa. Yhtäkkiä Sara kirkaisi ja pudotti puhelimensa käsistään. Dannyn sännätessä paikalle Sara osoitti lattialle lentänyttä puhelintaan ja ilmoitti jonkun soittavan tuntemattomasta numerosta. Hoitajat alkoivat tungeksia Saran ympärillä, mutta Danny viittoi meitä pysymään kauempana. "Okei, uskotko kykeneväsi puhumaan jos se on sieppaaja?" Danny kysyi ja Sara kohautti olkapäitään hermostuneena. "Minä olen tässä vieressä ja neuvon mitä sinun pitää sanoa. On tärkeää saada pidettyä linjaa auki mahdollisimman pitkään jotta ehdimme jäljittää puhelun", Danny yritti rohkaista Saraa. Kono säntäsi paikalle ja ilmoitti jäljittimen olevan valmiina. Sara otti epävarmana puhelimen Dannyn kädestä ja avasi linjan.
"Ha-haloo...?" "Sara!" puhelimesta kuului ja hoitaja tunnisti äänen heti. "Siru! Oletko kunnossa?" Sara kysyi. Puhelimesta kuuloi outoa rahinaa ja hetken päästä meille puhui aivan eri henkilö. Kylmiä väreitä vilisi ympäri kehoani tajutessani että ääni kuului sieppaajalle. "Sait kuulla kattisi olevan elossa. Sinulla ja muilla kissojen omistajilla on viisi tuntia aikaa toimittaa satamalaiturille 30000 pennin lunnaat jokaista kissaa kohden", sieppaaja uhkaili. Sara katsoi avuttomana Dannyä joka käski tätä pyytää lisäaikaa lunnaiden kasaamiseen. "Pah! Mitäs ette reagoineet aiempiin yhteydenottoihimme. Ette saa enempää aikaa. Tuokaa rahat älkääkä sotkeko poliisia asiaan", sieppaaja sanoi ja katkaisi puhelun. Saran kädet alkoivat vapista ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Sirun äänen kuuleminen oli ollut huojentavaa mutta sieppaajan uhkaukset järkyttivät niin Saraa kuin meitä muitakin. "Saitko singnaalin lähteen selville?" Danny kysyi Konon pudistellessa päätään. "Tarkka sijainti ei selvinnyt, mutta jäljitetty puhelu kulki länsirannikon verkon kautta. Sieppaaja oli soittohetkellä jossain siellä päin", Kono selitti. "Lähtekää te kaksi signaalin suuntaan. Satamalaituri sijaitsee länsirannikolla, joten sieppaajan piilopaikka on varmaankin jossakin lähettyvillä", Steve komensi Chinin ja Konon matkaan. Tämän jäkeen Steve kääntyi hoitajien puoleen ja alkoi selittää toimintaohjeita. "Vaikka sieppaaja pyysi lunnaita teidän ei tarvitse maksaa. Yritämme hämätä häntä ja saada panttivangit pelastetuksi muilla konsteilla", Steve selitti. "Minusta lunnaiden maksaminen kuulostaa simppeliltä konstilta", Sara sanoi. "Kaikilla ei ole jättisummia säästössä tilillä niin kuin sinulla", Nelsku kommentoi. Sylissäni istuva Nick käännähti minua kohti ja ehdotti että lainaisimme rahat Oilin pelastamiseen Anytimeltä. "Emmehän me voi sellaista summaa pyytää! Ja entäs Pontsu", huomautin. "Ei sillä niin väliä", Nick tuhahti ja suorastaan pöyristyin kissan välinpitämättömyydestä. En ehtinyt nuhdella kissaani kun Steve puhkesi taas puhumaan: "Ymmärrän että olette huolissanne, mutta tärkeintä on että kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jos lunnasrahoja aletaan maksaa vain osasta panttivangeista voi sieppaaja vahingoittaa loppuja. Teidän on luotettava minuun ja tiimiini, hoidamme kyllä asian", Steve vakuutteli. Samassa miehen kännykkä piippasi ja hän syventyi lukemaan saamaansa ilmoitusta. "Se on Max. Hän on analysoinut luodin ja nyt meidän pitää tarkistaa onko Lacheyn nimiin rekisteröity siihen sopivaa asetta", Steve selitti Dannylle, joka kaivoi samantien tarvittavat tiedot esiin tietokoneelta. "Näyttää siltä että meidän kannattaa mennä jututtamaan Lacheyta", Danny sanoi aseen ja luodin matchatessa. Steve ja Danny säntäsivät juoksuun ja me mouruposkilaiset jäimme istumaan paikallemme hieman kummissamme sillä emme tienneet mitä tuleman piti. Huomasin samassa että Nick oli kadonnut jonnekin. Outoa, hän istui sylissäni hetki sitten...
Nick kertoo:
Minä ja Simba halusimme auttaa tutkinnoissa, joten lähdimme juoksemaan Steven ja Dannyn perään. En voinut enää istua toimettomana ja odottaa, vaan halusin tehdä kaikkeni tyttäreni ja muiden kissojen pelastamiseksi. Pyysin Simbaa mukaani, ja pääsimme kuin pääsimmekin pujahtamaan Steven ja Dannyn auton kyytiin. Makasimme takapenkkien jalkatilassa ja kiikuimme vähän sinne tänne aina Steven tekemien käännösten mukana. Steve huudatti auton kaasupoljinta sellaisella voimalla ettemme pystyneet keskustelemaan Simban kanssa saati kuulleet mistä Steve ja Danny puhuivat siinä metelissä. Yhtäkkiä Steve painoi jarrun pohjaan ja lensimme Simban kanssa ovea vasten. Minuun ei sattunut sillä Simba pehmensi törmäystä, mutta Simban tassu jäi väännöksiin ja kisu nuoli sitä huolestuneena. Steve ja Danny astuivat ulos autosta, ja huomasin ikkunasta että myös Chin ja Kono olivat paikalla. Käännyin Simban puoleen ja kysyin pystyykö hän kävelemään, ja tämä lupasi yrittää. Avasin auton oven ja autoin ontuvan Simban ulos. Jäimme aluksi piileskelemään auton vierustalle tarkkaillemmaksemme tilannetta. 5-0 tiimi piti kokousta vähän matkan päässä. Kuulin heidän puhuvan jotakin satamavarastoista, ja arvelin että kissoja säilytettiin siellä. Halusin jo palavasti nähdä tyttäreni, joten ehdotin Simballe että menisimme tutkimaan varastoa. "En tiedä onko se hyvä idea. Tassuuni sattuu enkä pysty juoksemaan jos tilanne äityy pahaksi", Simba miukaisi huolestuneena. Siirsin katseeni Simbasta varastorakennuksen suuntaan ja näin silmissäni Oilin kasvot. Minun olisi autettava häntä keinolla millä hyvänsä! "Okei. Jää sinä pitämään vahtia, minä menen yksin rakennukseen. Jos tulee ongelmia, mau'un apua ja sinä kerrot 5-0:n tiimille", laadin toimintasuunnitelmaa. Puhkuin itsevarmuutta, mutta Simba näytti huolestuneelta. "Jos kuitenkin antaisimme 5-0:n toimia. He ovat ammattilaisia ja osaavat toimia oikein tämmöisissä tilanteissa", Simba huomautti. En jäänyt enää kuuntelemaan Simban puheita vaan säntäsin juoksuun. Kiersin varastorakennuksen taakse ja piilouduin tynnyripinon taakse tarkkailemaan tilannetta. Rakennuksen ikkunat olivat likaiset, mutta pystyin silti erottamaan yhden ikkunan takaa näkyvän tumman ihmisen mallisen olennon. Siellä oli varmasti joitakin vartijoita. Minun ei siis kannattaisi yrittää pyrkiä sisään oven kautta, sillä jäisin heti kiinni. Silmiini osui onneksi seinässä oleva reikä, josta mahtuisin hyvin pujahtamaan sisään. Pinkaisin jälleen juoksuun ja saavuin aukon luokse. Olin ikävä kyllä arvioinut reiän koon väärin, (minun muodoillani ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa) sillä jäin jumiin työnnettyäni pään reiästä läpi. Yritin riuhtoa itseäni irti, mutta en pystynyt liikkumaan eteen enkä taaksepäinkään. "No niin Nick, vedä vatsa sisään, kissat ovat venyvää sorttia", muistutin itselleni, ja vetäessäni syvään henkeä pääsin kuin pääsinkin pujahtamaan aukosta läpi. Rakennuksen sisäpuoli oli täynnä tavaraa, mikä helpotti piileskelyäni. Kiipesin varovasti laatikkopinon päälle tarkkaillakseni tilannetta. Kommandopipomies (jolla ei tosin tällä hetkellä ole ollut suojaa naamansa edessä) pelasi korttia toisen apurinsa kanssa, ja kolmas tyyppi päivysti oven takana vartiovuorossa aivan niin kuin olin rakennuksen ulkoapäin aavistellutkin. Muistelin Steven kutsuneen porukan pomoa Lacheyksi, ja loput kaksi nimesin ohukaiseksi ja paksukaiseksi heidän ruumiinrakenteensa mukaan. Mietin että voisin hipsiä takaisin ulos ja kertoa 5-0:n tiimille tekemistäni havainnoista helpottaen heidän iskuaan, mutta halusin löytää Oilin mahdollisimman nopeasti, joten päätin jatkaa sniikkailuani. Lachey ja paksukainen istuivat huoneen nurkassa olevan tynnyrin ääressä, jonka päälle he viskoivat vuoronperään kortteja niin että kortit läpsähtelivät kovaa pintaa vasten. Huomasin samassa, että heidän takanaan oli ovi, ja olin varma että kissat oli lukittu sen taakse. Lähdin laskeutumaan laatikkopinon päältä, mutta tassuni lipesi ja putosin maahan ryminällä laatikon kaatuessa. Pelästyin pilanneeni kaiken, mutta jälkivaikutukset olivatkin mieluisat: Lachey ryntäsi miehineen tutkimaan paikkaa, ja minä pääsin rauhassa hipsimään ovelle. Matkani tyssäsi kuitenkin siihen kun tajusin etten saisi omin voimin ovea auki sillä se oli lukossa. Pähkäillessäni tilannetta Lachey ja paksukainen palasivat huomaamattani taakseni. "Miten tämä on päässyt karkuun?" paksukainen ihmetteli ja tarrasi niskastani kiinni. Yritin purra hyökkääjää, mutten saanut käännettyä päätäni tarpeeksi. "Päästäkää kissat vapaiksi", sähisin vihoissani, mutta miehiä vain nauratti. "Mitä teet jos emme tottele sinua?" Lachey kysyi, ja siinä samassa 5-0:n tiimi teki rynnäkön rakennuksen sisälle. Kono ja Chin hoitelivat ovivahdin ja Steve ja Danny lähestyivät Lacheyta ja paksukaista, joka oli irrottanut otteensa minusta kaivaessaan asettaan esille. Danny pyysi pahiksia laskemaan aseensa, mutta nämä eivät ottaneet käskyä kuuleviin korviinsa. Sain ajatuksen ja hivuttauduin Lachayn taakse. Ollessani sopivalla etäisyydellä syöksyin hampaat ja kynnet ojossa miehen paljasta nilkkaa vasten, jolloin Lachey älähti kivusta ja kaatui suoraan paksukaisen päälle, joka ei isosta koostaan huolimatta saanut kannateltua molempia vaan mätkähti maahan. "Laita heidä rautoihin Danno", Steve kehotti työpariaan ja näytti minulle peukkua. Pörhistin rintaani ylpeänä, mutta aloin jo pian hoputtamaan Steveä avaamaan oven. Steve potkaisi oven saranoiltaan jolloin kissoja alkoi rynniä ulos huoneesta. Hain katseellani Oilia huomasin lopulta tyttäreni kumppaninsa Pontsun seurasta. Säntäsin heidän luokseen ja Oili halasi minua tiukasti. "Kiitos kun pidit Oilista huolta", sanoin Pontsulle, ja hyväksyntäni saatuaan tämä liittyi myös haliimme.
simssiliini kertoo:
"Minusta tämä on kyllä hyvän ruuan tuhlausta", Kamekona kommentoi kun iso lauma kissoja oli kerääntynyt tämän pöydälle laskeman kalalautasen ympärille. "Älä nyt, siepatut kissat viettivät useamman päivän ilman ruokaa. Me kyllä maksamme tämän", Chin vakuutteli, jolloin Kamekona poistui paikalta päätään pudistellen. Seurasin vaitonaisena kissojen tungeksimista ruokalautasen ympärillä. Isommat kissat tuuppivat välillä vierustovereitaan pois tieltä, mutta kaikille riitti jotakin. Jotenkin ruokailevien kissojen katselu on yllättävän rentouttavaa puuhaa. Samassa Steve asteli paikalle puhelin kädessään. "Sain varattua teille lennon tälle päivälle. Pääsette pian palaamaan takaisin Mouruposkeen", Steve tiedotti. Nyökkäsin ja käännyin katsomaan lähistöllä olevaa rantaa, missä muut hoitajat ottivat aurinkoa tai polskivat vedessä paraikaa. Oli sääli lähteä niin pian. Steve taisi arvata ajatukseni, sillä hän muistutti seuraavaksi että voisimme milloin vain matkustaa Havaijille nauttimaan rantalomasta. "Siinä ei ole kyllä mitään nauttimista", Steven kommentin kuullut Danny tokaisi. Naureskelin miestin väittelylle, kunnes vatsansa täyteen saanut Nick tassutteli vierelleni ja vei kaikkien huomion röyhtäisemällä kovaäänisesti. "Nick, minulla on sinulle jotain", Steve ilmoitti, ja kissa katseli kiinnostuneena Steveä tämän kaivaessa taskuaan. Vaikka kissa oli juuri ruokaillut se lipoi huuliaan herkkupalan toivossa, mutta Steve pujottikin kissan kauaan arvomitalin. "Olit suureksi avuksi mission suorittamisessa, ja tahdomme myöntää tämän sinulle palkinnoksi", Steve tiedotti ja sain jälleen katsella kateellisena kuinka Nick sai Steveosumia tämän silittäessä kehräävän kissan päätä. Yllätyksekseni Steve taputti minunkin päätäni pari kertaa ennen kuin poistui paikalta. Oliko hän huomannut kaipaavat katseeni aina kun oli rapsutellut jotakin kissoistani, ja nyt minäkin sain oman osuuteni?
Nickin mielipide risteilystä: "Olen niin helpottunut että sain pelastettua tyttäreni ja hän oli aivan kunnossa! Pakko sanoa ettei minullakaan ihan helppoa ollut vaikken siepatuksi joutunutkaan, meinasin hukkua, ja ihan nälkäkuoleman partaallahan sitä oltiin kun risteilyaluksesta loppui ruoka..!"
Pontsun mielipide risteilystä: "Risteily sai ikävä kyllä vähän kurjemman lopetuksen kun meidät kaapattiin ja kaikkea, mutta minä kestän sen kuin mies. Kaikki päättyi onneksi hyvin, joten turha asiaa on jäädä märehtimään."
Oilin mielipide risteilystä: "Hui mikä kokemus, taidan tästä lähtien vältellä vesille lähtemistä tavallisella soutuveneellä, varmuuden vuoksi... Jos tästä pitää lähteä jotain hyvää etsimään niin minulla on ihana perhe: Isä pelasti meidät ja Pontsu piti minusta huolta kun meidät oli suljettu pimeään huoneeseen."
Makoilin vielä hetken aikaa sängyssä, mutta uni ei ollut tullakseen ja päätin lopulta nousta ylös. Kiskaisin saman tien hupparin yöpaitani päälle ja vedin villasukat (älkää kysykö miksi kuljetan moisia mukanani keskellä kesää..) jalkaan pysyäkseni lämpimänä. Suuntasin hytissämme olevaa pientä vessaa kohti, ja hätkähdin tajutessani Oilin olevan suihkussa. "Heräsithän sinä viimein", kissa huikkasi läpinäkyvän suihkuseinän takaa. "Miten niin 'viimein'?" kysyin haukotellen ja hieroin silmiäni. "Minä olen ollut jalkeilla jo kauan! Laivan kannella pidettiin aamukuudelta joogaushetki, johon halusin osallistua", Oili kertoi pirteästi. Minua puistatti ajatuskin heräämisestä kuudelta loma-aamuna, ja Oilin oli täytynyt nousta vielä aikaisemmin, koska hänellä kestää laittaitua. Pursotin tahnaa sähköhammasharjalleni ja aloin huristella pitkin suutani. Pian Nick saapui myös paikalle kurkkimaan oven takaa. "Miksi sinulla on noin kovaääninen hammasharja? Eihän tässä melussa pysty nukkumaan!" kissa kitisi. Ajattelin että tyly herätys on ihan oikein Nickille, kun se oli minua unissaan raapinut. Vasta silloin muistin poskeeni saaman haavan, ja nojauduin lähemmäs peiliä voidakseni tarkistaa poskeni kunnon. Nickin raapaisujälki oli selvästi näkyvissä, ja poskella oli vähän kuivunutta verta. Huuhtelin kasvoni vedellä puhdistaakseni haavan. "Minä voin puuteroida sen", Oili lupasi kivuttuaan vessanpöntön suljetulle kannelle istumaan. "Äh, ei tämä niin pahalta näytä", vakuuttelin. Tyttökissa pudisteli päätään ja loikkasi takaisin lattialle. "Hei, kuivattele ensin tai kastelet koko hytin!" huusin ja lähdin pyyhe kädessäni kissan perään.
Istuin sängyllä Oili sylissäni ja harjasin kissan pyyhekuivattua turkkia pitkin harjanvedoin. Nick hääri lattialla ja nuuski reppuani aivain kuin kisu yrittäisi etsiä jotain naposteltavaa. "Jätä laukku rauhaan. Mennään kohta syömään aamupalaa risteilijän ravintolaan. Voisit vaikka odotellessasi tökkiä Pontsua hereille", kehotin Nickiä. Pontsulla on kyllä mahdottomat unenlahjat, sillä olimme häärineet huoneessa jo jonkin aikaa mutta Pontsu ei ollut herännyt pitämiimme ääniin. Nick loikkasi sängylle ja alkoi laulaa yhtä biisiään nukkujan korvan vieressä. Pontsu yritti kääntää päätään toiseen suuntaan ja peittää korvansa tassuillaan, mutta lopulta kissa nosti laiskasti päänsä ylös. Pontsun karvat olivat menneet vähän sekaisin kissan nukkuessa, ja pojan päälakea koristi söpö minikokoinen Tintti-töyhtö. Minun puolestani töyhtö olisi saanut jäädä, mutta Oili ei suostunut poistumaan kanssamme julkisiin tiloihin niin kauan kuin karvat sojottivat minne sattui, joten Pontsukin päätyi harjaukseen.
Ravintolassa oli täyttä aamiaisaikaan, eikä yhtäkään pöytää ollut vapaana meidän saapuessamme paikalle. "Mennään istumaan Mantsun ja Kasun kanssa", Nick ehdotti, sillä heidän pyödässään oli vielä tilaa. Lähestyessämme Mantsun pöytää kantautui korviimme Kasperin ääni. "Palvelijaaa!" Kasper karjui ja paukutti pöytää tassuillaan. "Tarkoitat kai tarjoilijaa?" Pontsu kommentoi istuessamme vapaille tuoleille. "Kasper on taas vakavissaan kuninkuusjuttujensa kanssa", Mantsu selvensi ja sipaisi kissansa ruskeaa päälakea. Kasperin kovaääninen huuto sai kuin saikin palv.. tarjoilijan paikalle, ja myös me saimme samalla jätettyä tilauksemme. Ei mennyt kauaakaan kun olimme saaneet täysinäiset ruokalautaset eteemme. Laivan aamiaistarjoiluun sisältyi herkullisia pannukakkuja, ja juomaksi jokainen sai valita mieleisensä litkun. Minä ja Nick hörpimme kaakaota, Pontsu otti kahvia ja Oili hypisteli lasia jossa oli appelsiinimehua. "Mitäs olette tykänneet risteilystä?" utelin ylläpitäjänä vaivihkaa hoitolan väen mielipiteitä tapahtumasta. "Eilinen aarrejahti oli hauska", Kasper kertoi ja hymyili ajatellessaan löytämäänsä kuulaa. "Eikös tänäänkin poiketa vielä jollekin saarelle ennen Mouruposkeen saapumista?" Mantsu varmisti. "Juu, rantaudumme puolenpäivän aikoihin eräälle saarelle", Nick osasi kertoa aikataulusta. Olin juuri hörppäämässä kaakaotani, kun laiva tärähti törmäyksen takia ja juomaa loiskui päälleni. Kaikki tähyilivät ympärilleen täysinäisessä ravintolahuoneessa kummissaan. "Outoa, kello on vasta yksitoista eikä saaria pitäisi olla lähimaillakaan. Mihin laiva oikein törmäsi?" kummastelin tarkistaessani ajan kännykkäni kellosta. "Mitä jos ajoimme Karrille", viereisessä pöydässä istuva Beatta kommentoi. "Se on 'karille' eikä 'karrille'", Pipsa huomautti Beatan hihitellessä. "Tiedän, sanoinkin sen tarkoituksella", Beatta tisrkui ja tökki vieressään istuvaa Karria, jota vitsi ei liiemmin kiinnostanut. Pian hymyt kuitenkin hyytyivät kaikkien kasvoilta, kun ilmassa kajahti kovaääninen laukaus.
Jotkut vetivät vaistomaisesti kädet päänsä päälle ja osa ryömi pöytien alle piiloon. Kaiuttimista kajahti ilmoille kuulutusääni, ja laivan kapteeni puhui katkonaisella äänellä: "Olemme joutuneet hyökkäyksen kohteeksi... Mereltä ilmestyi moottorivene ja nyt sen aseistettu miehistö kapuaa alukseemme.." Pakokauhu vain yltyi. Jotkut säntäilivät ympäriinsä, toiset puolestaan jähmettyivät kauhusta eivätkä kyenneet liikkumaan. Nick loikkasi syliini ja kiipesi olkapäilleni, jonka jälkeen hän sujahti piiloon huppuuni. Pääni nytkähti taaksepäin ison kissan painosta, mutta sain pidettyä tasapainoni tarraamalla tuolista kiinni. Hain katseellani Oilia ja Pontsua, ja bongasin lopulta kaksikon käpertyneinä kiinni toisiinsa yhdestä huoneen nurkasta. "Tulkaa tänne, pysytään yhdessä!" yritin huutaa, mutta ääneni ei kantautunut mihinkään meneillään olevan mellakan takia. Kuului uusi laukaus, joka jähmetti kaikki paikoilleen. Ravintolan ovelle ilmestyi tummaan kommandopipoon sonnustautunut henkilö. "Antakaa kaikki kissat meille niin kukaan ei loukkaannu", möreä miehen ääni käski, ja pari hänen apuriaan saapui paikalle jätesäkkien kanssa. Kissat kavahtivat komennusta ja piiloutuivat hoitajiensa taakse. "Toivoimme että olisitte yhteistyöhaluisia, mutta ei sitten..." kommandopipomies sanoi ja kohotti kädessään pitämänsä aseen osoittamaan Koumea, joka piteli Tuiketta ja Fikiä sylissään. "Kissat tai henki!" mies ärähti. Koume sulki peloissaan silmänsä, mutta Tuike päätti toimia ja hyökkäsi kynsimään kommandopipomiestä. Tämä ähkäisi ja pudotti kaikessa rytäkässä aseen kädestään. Toinen kommandopipomiehen apureista nappasi Tuikkeen pomonsa päältä ja tunki kovakouraisesti säkkiin. Tämän jälkeen he hoitelivat Koumen siten, että toinen apureista piteli kiinni Koumesta, jolloin toinen onnistui nappaamaan myös Fikin. Miehet alkoivat käydä kaikkia hoitajia samaan tapaan läpi, ja kissa toisensa jälkeen sullottiin jätesäkkiin.
"Ei!" CottonCandy sanoi napakasti vastaan sieppaajille. Hän seisoi pienessä haara-asennolla kädet lanteillaan ja tuijotti silmiin kommandopipomiestä. CottonCandyn kissat, Dean ja Tenma, piileskelivät hoitajansa takana ja olivat tarranneet tämän housunpunteista kiinni peloissaan. "En anna sinun viedä kissojani", CottonCandy pysyi kovana. "Et nyt viitsisi tehdä tästä vaikeaa", kommandopipomies tokaisi ja laukaisi aseensa. CottonCandy tuupertui maahan pidellen jalkaansa, johon luoti oli osunut. Verta levisi pieneksi lammikoksi lattialle, ja joku taisi pyötyä näkemästään kuulemastani tömähdyksestä päätellen "Candyyy!" Dean parahti hädissään. "Haluaako joku muu vielä leikkiä sankaria?", mies virnuili asettaan heilutellen hänen apureidensa noukkiessa shokkiin menneet Deanin ja Tenman lattialta. Doran kissa, Vaahtera, loikkasi yhdelle ravintolan pöydälle seisomaan. "Kuulkaa! Minusta meidän täytyy lähteä suosiolla sieppaajien matkaan. Siten kukaan ei loukkaannu", kissa puhui vakavana. Hoitajat eivät tietenkään olisi halunneet antaa kissojaan pois, mutta minkäpä aseistetuille miehille mahtoi. Katsoin kyyneleet silmissä miten Oili ja Pontsu sullottiin kovakouraisesti säkkiin. Mietin hetken aikaa missä Nick oli, kunnes muistin että kisu oli kiivennyt huppuuni. Nojauduin varovasti seinää vasten, jotta sieppaajat eivät huomaisi kyhmyä niskassani. Aikeeni osoittautui kuitenkin huonoksi, sillä yksi miehistä tuli kysymään mitä piilottelen selkäni takana. Nielaisin mutta yritin pysyä kovana. "En mitään", tokaisin ja siirryin pois seinän vierestä ja leväytin käteni, ja toivoin näin hämääväni sieppaajaa. Samalla hetkellä The Boss kutsui apurit luokseen, joten vältyin tarkemmalta ruumiintarkastukselta. Huokaisin helpotuksesta ja nojauduin taas visusti seinää vasten. Sieppaajat lähestyivät ravintolahytin ovea aikeenaan lähteä. Kukaan hoitajista ei uskaltanut liikahtakaan, ja kommandopipomiehen huulilla kareili tyytyväinen virne. Ennen kuin kolmikko poistui huoneesta, kääntyi porukan pomo ympäri ja heilutteli rennosti asetta kädessään. "Pysytte laivan sisäpuolella niin kauan kunnes olemme kadonneet horisonttiin, ok?" Kommandopipomies varmisti. Kaikki olivat vaiti, ja miehet taisivat tulkita sen myöntymisen merkiksi. Hoitajat seisoivat tönkköinä eikä kukaan tuntunut tietävän mitä tehdä. Kaikki tuntui yhdentekevältä kun olimme menettäneet kissamme. Yhtäkkiä ilmoille kajahti jälleen laukaus aseesta, ja kommandopipomiehen uhkausta vastustaen minä ja Mantsu ryntäsimme katsomaan mitä oli tekeillä. Tullessamme laivan kannelle meitä odotti verinen kapteenin ruumis. Kapteeni oli varmaankin yrittänyt hyökätä sieppaajien kimppuun aseettomana, ja saanut siinä rytäkässä surmansa. Mantsu perääntyi kirkaisten, mutta minä jäin tuijottamaan ruumiin avonaisten silmien lasittunutta katsetta.
---
Istuin Alyssan kanssa CottonCandyn vuoteen vierellä. Alyssan sylissä nukkui pikkuinen Lyn, joka oli jäänyt sieppaajilta huomaamatta, sillä pentu oli piileskellyt koko kaappausskenaarion ajan hoitajansa käsilaukussa vähän samaan tapaan kuin Nick oli selvinnyt huppuni sisällä. Myös Saran Simba oli yhä laivalla, sillä kissa oli lähtenyt vähän ennen sieppaajien tuloa vessaan, eikä kukaan tajunnut tulla etsimään häntä sieltä. Toki oli hienoa, että muutama kissa oli selvinnyt, mutta asiasta oli vaikea iloita, sillä moni kissa oli vaarassa sieppaajien vankina. Jos totta puhutaan, ei meidän muidenkaan selviytymisemme ollut ihan varmaa. Laivan kapteenin menehdyttyä ei kukaan osannut ohjata risteilyalusta, joten olimme ajelehtineet meren virtausten armoilla, eikä maata ollut näkyvissä lähimaillakaan, vaan horisontti oli pelkkää sinistä silmänkantamattomiin. Risteilyn oli tarkoitus kestää vain pari päivää, ja sen mukaan oli täytetty myös ruokavarastot, mutta nyt olimme jo viidettä päivää vesillä ja ruoka oli aivan lopussa. Olihan laivalla keittiöhenkilökuntaa, mutta eivät hekään ilman aineksia pystyneet taikomaan ruokaa. CottonCandy käännähti unissaan, jolloin huomioni kiinnittyi takaisin häneen. Olimme sitoneet CottonCandyn saaman ampumahaavan, mutta tyttö oli hyvin heikossa kunnossa, ja kaiken lisäksi hänelle oli noussut kuume. Vahdimme jokainen vuorollamme CottonCandyä siltä varalta, että hänelle tulisi jokin ongelma, ja nyt oli minun ja Alyssan vuoro. Lyn haukotteli pieni suu ammollaan ja venytteli etutassujaan hoitajansa sylissä niin suloisesti, etten voinut vastustaa kiusausta rapsuttaa kevyesti kisua leuan alta. Pentu oli vielä niin pieni ettei oikein ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Ovelta kuului rapinaa ja huomasin Nickin astelevan sisään. Kaappasin kisun jättihalaukseen, vaikka Nick rimpuilikin siihen malliin ettei tainnut olla sylituulella. "Ihanaa kun sinä olet täällä", kuiskasin kisun korvaan. "Olisipa Oilikin... Miten kerron tästä Pialle?" Nick huolestui. "Ei mietitä sitä vielä", hyssyttelin ja silittelin kisun päälakea. "SIMSSILIINIIII!" kantautui Koumen ääni käytävästä. Hetken päästä tyttö saapui hytin ovelle ja seisahtui vetämään henkeä. "Mitä nyt?" kummastelin. Jotakin oli selvästi tekeillä. "Meitä lähestyy jokin alus", Koume sai kakaistua. "Mi-mitä jos sieppaajat palaavat hakemaan loputkin kissat?" Alyssa hätääntyi ja rutisti sylissään olevaa Lyniä tiukasti. "Se riski on aina olemassa.." mutisin ja mietin mitä meidän pitäisi tehdä. "Okei. Nick, pidä huolta Lynistä. Etsikää Simba ja piiloutukaa jonnekin risteilijän uumeniin. Koume ja Alyssa, pyytäkää kaikkia hoitajia kokoontumaan ruokasaliin", jakelin käskyjä. Tällä kertaa olisimme varautuneet tunkeilijoiden saapumiseen ja pystyisimme estämään heidän aikeensa.
Seisoin ravintolahytin oven takana kädessäni isoin kokkiveitsi mitä laivan keittiöstä oli löytynyt. Ravintolan pöydät oli kumottu lattialle niin että ne muodostivat eräänlaisen suojamuurin, jonka takana muut hoitajat piileskelivät valmiina hyökkäykseen. Suojausmenetelmämme ja aseemme eivät ehkä olleet parhaita, mutta meillä oli tahdonvoimaa käydä vihollisten kimppuun, koska halusimme kostaa kissojen kaappaamisen. Huoneessa oli aivan hiljaista, sillä kaikki olivat keskittyneet kuuntelemaan kannelta kantautuvia askelten ääniä. Tunkeilijat tulivat lähemmäksi ovea, jolloin tiukensin otettani veitsestä. Enää ei voisi perääntyä. Tuijotin ovenkahvaa joka vääntyi alaspäin merkiksi siitä että joku oli avaamassa ovea ja pyrkimässä sisään. Siinä samassa ovi lennähti auki ja tyrmäsi minut samalla, sillä en ollut varautunut siihen että ovi avautuu sellaisella voimalla. Lennähdin selälleni lattialle ja otteeni lipesi veitsestä, joka liukui käteni ulottumattomiin. En tiennyt mitä voisin tehdä aseettomana, joten peitin käteni kasvoillani ja valmistauduin loppuuni, sillä olisin varmasti ensimmäinen uhri. Muut hoitajat jatkoivat kuitenkin suunnitelman mukaan ja alkoivat heitellä ruokailuaterimia tunkeilijoita kohti. "Tämä on 5-0, laskekaa aseenne!" kuulin erittäin tutun äänen. Avasin silmäni ja näin edessäni Havaiji 5-0:sta tutun Steven, ilmielävänä! Hoitajat lopettivat välittömästi veitsien ja haarukoiden heittelyn, sillä monet tunsivat 5-0:n tiimin, joka oli jokin aika sitten vieraillut Mouruposkessa ratkaistessaan toista kissasiepparitapausta. "Hei, nämä ovat niitä kissaihmisiä", Steven jälkeen huoneeseen astunut Danny tunnisti porukan. Yritin kompuroida kiireesti jaloilleni päästäkseni tervehtimään idoleitani, mutta noustessani kaikessa hässäkässä jalkani sotkeutuivat toisiinsa ja kierähdin uudelleen kumoon lattialle. Onneksi huoneeseen saapunut Chin ojensi auttavan kätensä, johon tukeutumalla pääsin vihdoin takaisin jaloilleni. "Mitä täällä on tapahtunut? Saimme ilmoituksen merellä ajelehtivasta aluksesta ja meitä pyydettiin tarkastamaan se", huoneen keskelle astellut Steve tenttasi. Useampi hoitaja alkoi puhumaan päällekäin, jolloin Steve joutui korottamaan ääntään vaientaakseen porukan. "McGarret, täällä on jotakin mitä teidän pitää nähdä", Max saapui paikalle keskeyttämään tilanteen.
Nick kertoo:
Minä, Lyn ja Simba tulimme pois piilosta heti kun kuulimme 5-0-tiimin saapuneen paikalle ja tiesimme vaaran olevan ohi. Aloin olla jopa luottavaisin mielin, sillä Steve ja Danny olivat viimeksikin onnistuneet pelastamaan siepatut kissat. Saavuttuamme laivan kannelle törmäsimme Maxiin, jonka kasvoille levisi iloinen hymy meidät nähdessään. "Ooh, oletteko niitä puhuvia kissoja?" tiedemies innostui ja kurotti meitä kohti valkoinen hansikas kädessään. Pikkuinen Lyn pelästyi ja piiloutui selkäni taakse, ja Simba sähähti tunkeilevalle miehelle. Onneksemme Steve käski Maxin keskittyä olennaiseen, ja miehet lähtivät kävelemään menehtyneen kapteenin ruumista kohti, joka oli lojunut koskemattomana laivan kannella siitä asti kun sieppaajat olivat hänet ampuneet. Ruumis jotenkin etoi minua eikä moinen olisi sopivaa nähtävää pienelle Lynille, joten päätimme lähteä etsimään omia hoitajiamme laivan sisältä. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä kaikki olivat koolla laivan ravintolan puolella. Ovella vahdissa oleva Chin kumartui silittämään minua, ja vastaukseksi puskin kylkeäni hänen pohjettaan vasten osoittaakseni luottamustani. Kipitin simssiliiniä kohti, ja huomasin oudon pilkkeen hänen silmissään. "Koskiko Chin sinuun?" tilannetta sivusta seurannut hoitajani kysyi innoissaan. ja nyökättyäni simssiliini alkoi käpälöidä minua joka paikasta. "Mitä ihmettä sinä teet?" ärähdin ja vetäydyin taaksepäin. "Kerään Chin-osumia", simssiliini selitti, enkä voinut muuta kun pyöritellä silmiäni. Menisi lääppimään suoraan Chiniä eikä käyttäisi minua minään välikappaleena. Katselin kaihoisasti katonrajassa olevaa hyllyä, jonka päälle olisin voinut paeta, mutta näillä vanhuuden kangistamilla tassuilla ei kannata lähteä yrittämään mitään hienoja taitohyppyjä, joten minun täytyi odotella että hoitajani kyllästyisi hiplaamiseeni. Koitin myös puhdistautua 'Chin-osumista' nuolemalla turkkiani, jotta simssiliini rauhoittuisi. Hänen huomionsa siirtyi onneksi muualle kun Steve asteli jälleen keskelle huonetta. "Luodinreitä rinnassa ei valehtele. Kannella oleva kapteeni on selvästi murhattu, ja meillä on syytä olettaa että tappaja on yhä laivassa", Steve sanoi. Moni hoitaja kalpeni ja kaikki tuijottivat toisiaan pelästyneinä. "Olette ymmärtäneet väärin! Me olemme myös uhreja, sillä jotkut tulivat sieppaamaan kissamme", hoitajani sanoi kaikkien puolesta. Minuakin järkytti miten Steve saattoi epäillä jotakin meistä syylliseksi. "Asiaa täytyy tutkia. Chin ja Kono, tehkää tarkastus laivalla, ja minä ja Danny kuulustelemme epäiltyjä", Steve jakeli tiimilleen käskyjä. "Ettekö te nyt tajua? Tänne saapui kolme hämärää tyyppiä ja ne sieppasivat minun tyttäreni ja monta muuta kissaa! Hukkaatte aikaa epäilemällä syyttömiä", maukaisin kovaan ääneen. "Jutussa voi olla perää, kellään ei nimittäin ole kissojaan mukana", Steven vieressä seisova Danny huomautti. Steve vilkaisi työpariaan ja kääntyi sitten takaisin meidän puoleemme. "Hyvä on. Haluan kuitenkin päästä paremmin kartalle laivan tapahtumista, joten kyselemme teiltä muutaman kysymyksen", Steve sanoi rauhallisemmin. "Hei boss", Kono huikkasi hytin ovelta. "Taisin löytää pätevän todistajan", nainen selitti ja osoitti paikantamaansa valvontakameraa. "Hyvää työtä", Steve kommentoi ja lähti Konon perään.
simssiliini kertoo:
"Huput naamalla ja panttivankien ottaminen... Tämä muistuttaa Lacheyn tekotapaa", Steve kommentoi silmäillessään videokuvalla häärääviä ryöstäjiä. "Oletteko saaneet lunnasvaatimuksia?" Danny tiedusteli meiltä hoitajilta. "Lunnasvaatimuksia? Mitä tarkoitat?" Nelsku kysyi ihmeissään, ja hämmennys paistoi yhtälailla monien muidenkin hoitajien kasvoilta. "Lachey teki vastaavanlaisen sieppaus-hyökkäyksen kerran aikaisemmin ja vaati lunnaita panttivankien omaisilta", Chin kertoi taustatietoja. "Puhelimissamme ei ole kenttää, emme siis ole voineet vastaanottaa mitään", Dora selitti. "Okei. Meidän on siis kuljetettava teidät maihin. Kaikki eivät mahdu samalla kertaa veneeseemme, joten meidän on tehtävä kaksi reissua", Steve pohdiskeli. Chin lupautui kuljettamaan ensimmäisen satsin maihin, ja hänen kyytiinsä nousivat Alyssa, Lyn, Koume, Sara, Simba ja Dora. Heidän lähtönsä jälkeen muistin CottonCandyn makaavan hytissään ampumahaava jalassaan, joten päätin pyytää Maxin katsomaan hänen tilaansa, sillä oikeuslääkärinä hän osaa ruumiiden käsittelyn lisäksi hoitaa myös vammoja vielä elossa olevista ihmisistä. Maxin mielestä kapteenin ruumiin tutkiminen olisi vaatinut vielä lisätoimenpiteitä, mutta nähtyään CottonCandyn hän ymmärsi tilanteen vakavuuden. "Minun on poistettava luoti välittömästi. Luoti on aiheutunut verenkierron mukana leviävän infektion, mikä on saanut nousemaan kovan kuumeen", Max selitti. En ymmärtänyt puoliakaan hänen selityksistään, mutta sen verran kuitenkin että tajusin poistua paikalta ennen kuin Max aloittaisi operaationsa. Palasin takaisin ravintolahytin puolelle, missä Steve ja Danny kyselivät laivalle jääneiltä hoitajilta tarkempia tietoja Lacheyn joukkojen hyökkäyksestä. "Muistatteko minkäänlaisia tuntomerkkejä, näittekö kenties jonkun kasvot?" Danny kysyi. "Sieppaajilla oli koko ajan naamiot kasvoillaan", Mantsu kertoi. Steve näytti turhauneelta kun tutkimukset eivät edistyneet. "Ei kai auta muu kuin odottaa että Max pääsee analysoimaan kapteenin ruumista löytynyttä luotia laboratorioon. Ehkä saamme aseen kautta yhdistettyä tapauksen Lacheyhyn", Steve pohdiskeli ääneen. Toivoin että voisin olla jotenkin avuksia, mutta koko sieppaus oli tapahtunut niin yllättäen ja kaikki olivat olleet paniikissa, ettei siinä tilanteessa mitään muistiinpanojakaan ehtinyt alkaa laatimaan. Kono saapui hytin ovelle tekemältään laivan tarkastuskierrokselta ja tiedotti ettei mitään epätavallista ollut löytynyt. Siinä samassa laiva törmäsi johonkin ja alkoi täristä voimakkaasti. Ehdin tarrata käytävän seinällä olevaan kaiteeseen ja sain pidettyä tasapainoni. Steve ja Danny juoksivat ohitseni kannelle Kono vanavedessään. "Törmäsimme kivikkoon ja alus vaurioitui pahoin", kuulin Konon sanovan. "Ota Chiniin yhteyttä radiopuhelimen kautta. Tarvitsemme helikopterin. Laivan kylkeen tuli iso reikä ja alus alkaa täyttyä vedellä", Steve huudahti. Aloin panikoida, sillä tajusin etten ollut nähnyt Nickiä vähään aikaan.
Nick kertoo:
Tulin tajuihini ja sumea näkökenttäni tarkentui pikkuhiljaa. Minulla meni hetki tajuta mitä oli meneillään. Sitten muistin että 5-0:n jäädessä kuulustelemaan hoitajia olin minä palannut hytillemme tutkimaan olisiko simssiliinin laukussa jotakin naposteltavaa, kun yhtäkkiä laiva oli alkanut täristä valtavasti ja oven vieressä ollut hyllykkö kaatui ja jokin siellä ollut esine oli pudonnut päähäni jolloin menetin tajuntani. Nousin jaloilleni ja huomasin kauhukseni, että hytin rikkinäisestä ikkunasta tuli vettä sisään! Alus oli ilmeisesti törmännyt johonkin ja upposimme paraikaa. Yritin juosta hytin ovelle mutta kaatunut hyllykkö oli tukkinut tien enkä pystyisi siirtämään sitä omin avuin minnekään. Ikkunasta tulvi vettä kaiken aikaa lisää, ja pian koko lattia lainehti. Loikkasin hädissäni sängyn päälle ja mietin miten pääsisin pois loukusta. Yritin maukua apua paikalle, mutta hätähuutoihini ei vastattu. Tulin lopulta siihen tulokseen, että minun täytyisi poistua ikkunan kautta, mutta olin vähän huolissani riittäisikö uintitaitoni. Olin toki nuoruusaikoinani liittynyt uimakouluun koska ihastukseni Pia oli siellä, mutta ehdin hurmata tyttökisun ennen kuin ehdin käydä kerhossa kertaakaan, joten siellä ei ole tullut paljoa käytyä. Osaanhan minä tietenkin uimisen perusteet mutta en pysyisi ikuisesti pinnalla jos joutuisin keskelle merta. Mietintöjeni aikana laiva keikahti, ja vettä ryöppyi hyttiin sellaisella voimalla että jouduin virran vietäväksi. Yritin räpiköidä lähemmäs ikkunaa mutta vastavirta oli voimakkaampi ja se kuljetti minua vain kauemmas. Vedenpinta nousi aina vain ylemmäksi ja korvani hipoivat jo kattoa. Luulin jo loppuni koittavan, kun yhtäkkiä joku kiskaisi hytin oven auki. "Nick? Oletko täällä?" kuulin jonkun kutsuvan minua nimeltä. "Burbb!" ennätin äännähtää kunnes haukkasin vahingossa suuhuni vettä ja vajosin pinnan alle. Räpiköin paniikissa veden alla, kunnes joku tarrasi minua tassusta ja kiskaisi mukaansa. Päästyämme käytävään missä vettä ei ollut vielä niin paljon tunnistin pelastajani Konoksi. "Köh, kiitos", sanoin yskiessäni vettä pois suustani. "Taisin saapua viime hetkellä. Kiirehditään kannelle, muut ovat siellä", Kono kertoi ja kantoi minua sylissään. Käytävässäkin oli vettä jo aika paljon, mutta ihmiseltä liikkuminen siellä kävi silti melko vaivattomasti, sillä heillä on pidemmät jalat. Laiva oli vähän kallellaan ja mitä ylemmäs kiipesimme, sitä vähemmän vettä käytävillä oli. Saavuimme lopulta laivan kannelle, ja simssiliini juoksi meitä vastaan. "Nick! Olin niin huolissani", hoitajani nyyhkytti ja otti minut halaukseensa. En pyristellyt tällä kertaa vastaan vaan painoin märän pääni hoitajani rintaa vasten. "Sinä olet ihan märkä. Mitä tapahtui?" simssiliini kysyi. "Nick seikkaili hyttien edustalla mutta löysin hänet ennen kuin mitään pahaa ehti tapahtua", Kono selitti ja iski minulle silmää. Ehkä ihan hyvä ettei hän kertonut koko totuutta tapahtuneesta, simssiliini olisi vain alkanut panikoida turhaan. Steve saapui luoksemme ja rapsutti minua korvan takaa. "Hei pikkukaveri! Hyvä nähdä että olet kunnossa", Steve sanoi ja virnuilin hoitajalleni, joka katseli kateellisena miten sain osuman Stevestä.
simssiliini kertoo:
Pelastushelikopteri oli viimein kuljettanut meidät kuivalle maalle, enkä voinut muuta kuin ihmetellä miten olimme päätyneet Havaijille. Ilmeisesti olimme ajelehtineet virran mukana pitkät matkat näiden parin päivän aikana. Laivan evakuointikuljetuksesta vastuussa ollut Chin johdatti kaikki hoitajat samaan huoneeseen odottamaan jatkotoimenpiteitä. Useimmat hoitajat tuijottivat herkeämättä puhelimiensa näyttöjä lunnasvaatimusten pelossa. Vaikka olimme jo maissa ei kaikilla ollut silti kenttää, ja Kono arveli sen johtuvan siitä ettei liittymämme ole toiminnassa ulkomailla. Minua alkoi pitkästyttää pelkkä puhelimen valikon tuijottelu ja mietin voisinko odotellessa pelailla kännykkäpelejä, mutta toisaalta se ei ehkä olisi sopivaa. Yhtäkkiä Sara kirkaisi ja pudotti puhelimensa käsistään. Dannyn sännätessä paikalle Sara osoitti lattialle lentänyttä puhelintaan ja ilmoitti jonkun soittavan tuntemattomasta numerosta. Hoitajat alkoivat tungeksia Saran ympärillä, mutta Danny viittoi meitä pysymään kauempana. "Okei, uskotko kykeneväsi puhumaan jos se on sieppaaja?" Danny kysyi ja Sara kohautti olkapäitään hermostuneena. "Minä olen tässä vieressä ja neuvon mitä sinun pitää sanoa. On tärkeää saada pidettyä linjaa auki mahdollisimman pitkään jotta ehdimme jäljittää puhelun", Danny yritti rohkaista Saraa. Kono säntäsi paikalle ja ilmoitti jäljittimen olevan valmiina. Sara otti epävarmana puhelimen Dannyn kädestä ja avasi linjan.
"Ha-haloo...?" "Sara!" puhelimesta kuului ja hoitaja tunnisti äänen heti. "Siru! Oletko kunnossa?" Sara kysyi. Puhelimesta kuuloi outoa rahinaa ja hetken päästä meille puhui aivan eri henkilö. Kylmiä väreitä vilisi ympäri kehoani tajutessani että ääni kuului sieppaajalle. "Sait kuulla kattisi olevan elossa. Sinulla ja muilla kissojen omistajilla on viisi tuntia aikaa toimittaa satamalaiturille 30000 pennin lunnaat jokaista kissaa kohden", sieppaaja uhkaili. Sara katsoi avuttomana Dannyä joka käski tätä pyytää lisäaikaa lunnaiden kasaamiseen. "Pah! Mitäs ette reagoineet aiempiin yhteydenottoihimme. Ette saa enempää aikaa. Tuokaa rahat älkääkä sotkeko poliisia asiaan", sieppaaja sanoi ja katkaisi puhelun. Saran kädet alkoivat vapista ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Sirun äänen kuuleminen oli ollut huojentavaa mutta sieppaajan uhkaukset järkyttivät niin Saraa kuin meitä muitakin. "Saitko singnaalin lähteen selville?" Danny kysyi Konon pudistellessa päätään. "Tarkka sijainti ei selvinnyt, mutta jäljitetty puhelu kulki länsirannikon verkon kautta. Sieppaaja oli soittohetkellä jossain siellä päin", Kono selitti. "Lähtekää te kaksi signaalin suuntaan. Satamalaituri sijaitsee länsirannikolla, joten sieppaajan piilopaikka on varmaankin jossakin lähettyvillä", Steve komensi Chinin ja Konon matkaan. Tämän jäkeen Steve kääntyi hoitajien puoleen ja alkoi selittää toimintaohjeita. "Vaikka sieppaaja pyysi lunnaita teidän ei tarvitse maksaa. Yritämme hämätä häntä ja saada panttivangit pelastetuksi muilla konsteilla", Steve selitti. "Minusta lunnaiden maksaminen kuulostaa simppeliltä konstilta", Sara sanoi. "Kaikilla ei ole jättisummia säästössä tilillä niin kuin sinulla", Nelsku kommentoi. Sylissäni istuva Nick käännähti minua kohti ja ehdotti että lainaisimme rahat Oilin pelastamiseen Anytimeltä. "Emmehän me voi sellaista summaa pyytää! Ja entäs Pontsu", huomautin. "Ei sillä niin väliä", Nick tuhahti ja suorastaan pöyristyin kissan välinpitämättömyydestä. En ehtinyt nuhdella kissaani kun Steve puhkesi taas puhumaan: "Ymmärrän että olette huolissanne, mutta tärkeintä on että kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jos lunnasrahoja aletaan maksaa vain osasta panttivangeista voi sieppaaja vahingoittaa loppuja. Teidän on luotettava minuun ja tiimiini, hoidamme kyllä asian", Steve vakuutteli. Samassa miehen kännykkä piippasi ja hän syventyi lukemaan saamaansa ilmoitusta. "Se on Max. Hän on analysoinut luodin ja nyt meidän pitää tarkistaa onko Lacheyn nimiin rekisteröity siihen sopivaa asetta", Steve selitti Dannylle, joka kaivoi samantien tarvittavat tiedot esiin tietokoneelta. "Näyttää siltä että meidän kannattaa mennä jututtamaan Lacheyta", Danny sanoi aseen ja luodin matchatessa. Steve ja Danny säntäsivät juoksuun ja me mouruposkilaiset jäimme istumaan paikallemme hieman kummissamme sillä emme tienneet mitä tuleman piti. Huomasin samassa että Nick oli kadonnut jonnekin. Outoa, hän istui sylissäni hetki sitten...
Nick kertoo:
Minä ja Simba halusimme auttaa tutkinnoissa, joten lähdimme juoksemaan Steven ja Dannyn perään. En voinut enää istua toimettomana ja odottaa, vaan halusin tehdä kaikkeni tyttäreni ja muiden kissojen pelastamiseksi. Pyysin Simbaa mukaani, ja pääsimme kuin pääsimmekin pujahtamaan Steven ja Dannyn auton kyytiin. Makasimme takapenkkien jalkatilassa ja kiikuimme vähän sinne tänne aina Steven tekemien käännösten mukana. Steve huudatti auton kaasupoljinta sellaisella voimalla ettemme pystyneet keskustelemaan Simban kanssa saati kuulleet mistä Steve ja Danny puhuivat siinä metelissä. Yhtäkkiä Steve painoi jarrun pohjaan ja lensimme Simban kanssa ovea vasten. Minuun ei sattunut sillä Simba pehmensi törmäystä, mutta Simban tassu jäi väännöksiin ja kisu nuoli sitä huolestuneena. Steve ja Danny astuivat ulos autosta, ja huomasin ikkunasta että myös Chin ja Kono olivat paikalla. Käännyin Simban puoleen ja kysyin pystyykö hän kävelemään, ja tämä lupasi yrittää. Avasin auton oven ja autoin ontuvan Simban ulos. Jäimme aluksi piileskelemään auton vierustalle tarkkaillemmaksemme tilannetta. 5-0 tiimi piti kokousta vähän matkan päässä. Kuulin heidän puhuvan jotakin satamavarastoista, ja arvelin että kissoja säilytettiin siellä. Halusin jo palavasti nähdä tyttäreni, joten ehdotin Simballe että menisimme tutkimaan varastoa. "En tiedä onko se hyvä idea. Tassuuni sattuu enkä pysty juoksemaan jos tilanne äityy pahaksi", Simba miukaisi huolestuneena. Siirsin katseeni Simbasta varastorakennuksen suuntaan ja näin silmissäni Oilin kasvot. Minun olisi autettava häntä keinolla millä hyvänsä! "Okei. Jää sinä pitämään vahtia, minä menen yksin rakennukseen. Jos tulee ongelmia, mau'un apua ja sinä kerrot 5-0:n tiimille", laadin toimintasuunnitelmaa. Puhkuin itsevarmuutta, mutta Simba näytti huolestuneelta. "Jos kuitenkin antaisimme 5-0:n toimia. He ovat ammattilaisia ja osaavat toimia oikein tämmöisissä tilanteissa", Simba huomautti. En jäänyt enää kuuntelemaan Simban puheita vaan säntäsin juoksuun. Kiersin varastorakennuksen taakse ja piilouduin tynnyripinon taakse tarkkailemaan tilannetta. Rakennuksen ikkunat olivat likaiset, mutta pystyin silti erottamaan yhden ikkunan takaa näkyvän tumman ihmisen mallisen olennon. Siellä oli varmasti joitakin vartijoita. Minun ei siis kannattaisi yrittää pyrkiä sisään oven kautta, sillä jäisin heti kiinni. Silmiini osui onneksi seinässä oleva reikä, josta mahtuisin hyvin pujahtamaan sisään. Pinkaisin jälleen juoksuun ja saavuin aukon luokse. Olin ikävä kyllä arvioinut reiän koon väärin, (minun muodoillani ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa) sillä jäin jumiin työnnettyäni pään reiästä läpi. Yritin riuhtoa itseäni irti, mutta en pystynyt liikkumaan eteen enkä taaksepäinkään. "No niin Nick, vedä vatsa sisään, kissat ovat venyvää sorttia", muistutin itselleni, ja vetäessäni syvään henkeä pääsin kuin pääsinkin pujahtamaan aukosta läpi. Rakennuksen sisäpuoli oli täynnä tavaraa, mikä helpotti piileskelyäni. Kiipesin varovasti laatikkopinon päälle tarkkaillakseni tilannetta. Kommandopipomies (jolla ei tosin tällä hetkellä ole ollut suojaa naamansa edessä) pelasi korttia toisen apurinsa kanssa, ja kolmas tyyppi päivysti oven takana vartiovuorossa aivan niin kuin olin rakennuksen ulkoapäin aavistellutkin. Muistelin Steven kutsuneen porukan pomoa Lacheyksi, ja loput kaksi nimesin ohukaiseksi ja paksukaiseksi heidän ruumiinrakenteensa mukaan. Mietin että voisin hipsiä takaisin ulos ja kertoa 5-0:n tiimille tekemistäni havainnoista helpottaen heidän iskuaan, mutta halusin löytää Oilin mahdollisimman nopeasti, joten päätin jatkaa sniikkailuani. Lachey ja paksukainen istuivat huoneen nurkassa olevan tynnyrin ääressä, jonka päälle he viskoivat vuoronperään kortteja niin että kortit läpsähtelivät kovaa pintaa vasten. Huomasin samassa, että heidän takanaan oli ovi, ja olin varma että kissat oli lukittu sen taakse. Lähdin laskeutumaan laatikkopinon päältä, mutta tassuni lipesi ja putosin maahan ryminällä laatikon kaatuessa. Pelästyin pilanneeni kaiken, mutta jälkivaikutukset olivatkin mieluisat: Lachey ryntäsi miehineen tutkimaan paikkaa, ja minä pääsin rauhassa hipsimään ovelle. Matkani tyssäsi kuitenkin siihen kun tajusin etten saisi omin voimin ovea auki sillä se oli lukossa. Pähkäillessäni tilannetta Lachey ja paksukainen palasivat huomaamattani taakseni. "Miten tämä on päässyt karkuun?" paksukainen ihmetteli ja tarrasi niskastani kiinni. Yritin purra hyökkääjää, mutten saanut käännettyä päätäni tarpeeksi. "Päästäkää kissat vapaiksi", sähisin vihoissani, mutta miehiä vain nauratti. "Mitä teet jos emme tottele sinua?" Lachey kysyi, ja siinä samassa 5-0:n tiimi teki rynnäkön rakennuksen sisälle. Kono ja Chin hoitelivat ovivahdin ja Steve ja Danny lähestyivät Lacheyta ja paksukaista, joka oli irrottanut otteensa minusta kaivaessaan asettaan esille. Danny pyysi pahiksia laskemaan aseensa, mutta nämä eivät ottaneet käskyä kuuleviin korviinsa. Sain ajatuksen ja hivuttauduin Lachayn taakse. Ollessani sopivalla etäisyydellä syöksyin hampaat ja kynnet ojossa miehen paljasta nilkkaa vasten, jolloin Lachey älähti kivusta ja kaatui suoraan paksukaisen päälle, joka ei isosta koostaan huolimatta saanut kannateltua molempia vaan mätkähti maahan. "Laita heidä rautoihin Danno", Steve kehotti työpariaan ja näytti minulle peukkua. Pörhistin rintaani ylpeänä, mutta aloin jo pian hoputtamaan Steveä avaamaan oven. Steve potkaisi oven saranoiltaan jolloin kissoja alkoi rynniä ulos huoneesta. Hain katseellani Oilia huomasin lopulta tyttäreni kumppaninsa Pontsun seurasta. Säntäsin heidän luokseen ja Oili halasi minua tiukasti. "Kiitos kun pidit Oilista huolta", sanoin Pontsulle, ja hyväksyntäni saatuaan tämä liittyi myös haliimme.
simssiliini kertoo:
"Minusta tämä on kyllä hyvän ruuan tuhlausta", Kamekona kommentoi kun iso lauma kissoja oli kerääntynyt tämän pöydälle laskeman kalalautasen ympärille. "Älä nyt, siepatut kissat viettivät useamman päivän ilman ruokaa. Me kyllä maksamme tämän", Chin vakuutteli, jolloin Kamekona poistui paikalta päätään pudistellen. Seurasin vaitonaisena kissojen tungeksimista ruokalautasen ympärillä. Isommat kissat tuuppivat välillä vierustovereitaan pois tieltä, mutta kaikille riitti jotakin. Jotenkin ruokailevien kissojen katselu on yllättävän rentouttavaa puuhaa. Samassa Steve asteli paikalle puhelin kädessään. "Sain varattua teille lennon tälle päivälle. Pääsette pian palaamaan takaisin Mouruposkeen", Steve tiedotti. Nyökkäsin ja käännyin katsomaan lähistöllä olevaa rantaa, missä muut hoitajat ottivat aurinkoa tai polskivat vedessä paraikaa. Oli sääli lähteä niin pian. Steve taisi arvata ajatukseni, sillä hän muistutti seuraavaksi että voisimme milloin vain matkustaa Havaijille nauttimaan rantalomasta. "Siinä ei ole kyllä mitään nauttimista", Steven kommentin kuullut Danny tokaisi. Naureskelin miestin väittelylle, kunnes vatsansa täyteen saanut Nick tassutteli vierelleni ja vei kaikkien huomion röyhtäisemällä kovaäänisesti. "Nick, minulla on sinulle jotain", Steve ilmoitti, ja kissa katseli kiinnostuneena Steveä tämän kaivaessa taskuaan. Vaikka kissa oli juuri ruokaillut se lipoi huuliaan herkkupalan toivossa, mutta Steve pujottikin kissan kauaan arvomitalin. "Olit suureksi avuksi mission suorittamisessa, ja tahdomme myöntää tämän sinulle palkinnoksi", Steve tiedotti ja sain jälleen katsella kateellisena kuinka Nick sai Steveosumia tämän silittäessä kehräävän kissan päätä. Yllätyksekseni Steve taputti minunkin päätäni pari kertaa ennen kuin poistui paikalta. Oliko hän huomannut kaipaavat katseeni aina kun oli rapsutellut jotakin kissoistani, ja nyt minäkin sain oman osuuteni?
Nickin mielipide risteilystä: "Olen niin helpottunut että sain pelastettua tyttäreni ja hän oli aivan kunnossa! Pakko sanoa ettei minullakaan ihan helppoa ollut vaikken siepatuksi joutunutkaan, meinasin hukkua, ja ihan nälkäkuoleman partaallahan sitä oltiin kun risteilyaluksesta loppui ruoka..!"
Pontsun mielipide risteilystä: "Risteily sai ikävä kyllä vähän kurjemman lopetuksen kun meidät kaapattiin ja kaikkea, mutta minä kestän sen kuin mies. Kaikki päättyi onneksi hyvin, joten turha asiaa on jäädä märehtimään."
Oilin mielipide risteilystä: "Hui mikä kokemus, taidan tästä lähtien vältellä vesille lähtemistä tavallisella soutuveneellä, varmuuden vuoksi... Jos tästä pitää lähteä jotain hyvää etsimään niin minulla on ihana perhe: Isä pelasti meidät ja Pontsu piti minusta huolta kun meidät oli suljettu pimeään huoneeseen."
Kommentit
Lähetä kommentti