Eläinlääkärikäynti
Saapuessani jälleen kerran kissaani katsomaan, pitelin kädessäni Mouruposken lääkäriesitettä. Mitteri oli saanut kutsun jokavuotiselle lääkärintarkastukselle, jossa tutkittaisiin kisumme terveys. Olin iloinen, että päästäisiin käymään tarkastuksella, ettei mitään vakavaa ilmaantuisi myöhemmin. "Tämähän sattui juuri sopivasti, saadaan se Mitterin punkki poistettua samalla kertaa", tuumailin tyytyväisenä, ja koputin oveen. Astuin sisään, ja hämmästyksekseni huomasin pikkukarvapalloni kasvaneen. "Voi Mitteri, sinähän olet kasvanut! Et taida ollakaan enää pieni suloinen vauvani", höpisin kummissani. "Minä en ole mitään vauvakokoa koskaan ollutkaan!" Mitteri vakuutteli, mutta pudistelin päätäni. "Usko mitä tahansa, mutta olet aina pieni vaavini, vaikka mitä tapahtuisi. Ja arvaas mitä, tänään meillä on eläinlääkärikäynti", ilmoitin, ja Mitterin ilme muuttui onnettomaksi. "Eiiii! Minä en mene sinne, minä..." Mitteri kauhisteli. "Mehän menemme sinne. Saat tuon punkkisikin sitten pois", huomautin. "Se ei haittaa minua enää yhtään, ei siis yhtikäs yhtään. *raapsraapsraaps*", Mitteri uskotteli rapsutellen samalla. "Minusta näyttää, että sinä kutiset", kerroin. "Mutta minä en voi mennä sinne, koska olen niin likainen", Mitteri kertoi. "Miten niin likainen?" ihmettelin. "No kun ajattelin, etteivät punkit pidä märästä", Mitteri selitti. "Ja?" kysyin. "Ja minä... kastelin punkkikohtaa", Mitteri kertoi. "Ööh, miten? Ethän vain karannut huoneestasi?" kauhistuin. "En, ja sitä paitsi olen jo iso kisu. Kaikki muutkin hoitolan kissat saavat kulkea vapaasti, joten eiköhän olisi minunkin jo aika", Mitteri huomautti. "No miten sitten kastelit?" ihmettelin. "Helppoa, pissin maahan, ja kieriskelin siinä", Mitteri kertoi. "Siis teit mitä? Voi hyvänen aika kanssasi. Et sinä likaisena voi eläinlääkäriin lähteä, se olisi noloa", tuumailin. "Niin, ei meidän auta muu kuin kylvettää sinut. Ehdimme juuri pestä sinut ennen lääkärinkäyntiä. Onneksi ostinkin Marketista pesu- ja hoitoaine setin, jolla saamme sinut putipuhtaaksi!" huudahdin. "Iyh, ei kylpyyn!" Mitteri karjaisi. "Kyllä kylpyyn, mutta ensiksi kannattaa kyllä kuurata lattia", tuumailin. "Vastahan me eilen niin tehtiin", Mitteri murahti. "Voi, meidän täytyy nyt vaan. Mutta vain likakohta, kaikki muu on siistiä", totesin.
Niin siivosimme lattian, ja jatkoimme matkaamme kylppärille päin. Saapuessamme huoneeseen laitoin heti vettä valumaan ammeeseen, ja totesin: "Kyllä on hyvä, että täällä on tällainen kylpyamme, ettei jokaisen hoitajan tarvitse ostaa omaa". "Ää, minä en halua kylpyyn!" Mitteri mankui. "Kyllä sinä menet kylpyyn, haiset niin pahalta", sanoin, ja ennen kuin hupsu kisuni ehti edes tajuta, kaappasin hänet syliini, ja heitin ammeeseen. "Tuo ei ollut reilua! Mulla meni vettä korvaan!" Mitteri karjaisi. "Heh, hyvä että tuli sekin paikka pestyä", totesin, ja otin pesuaineen käsiini. Purskautin tuubista käteeni, ja laittelin sitä Mitterin jokaiseen kohtaan. Nappasin kaapista pienen harjan, ja aloin hangata Mitterin turkkia. Mitteri vinkui, mutta kesti hyvin pesun. Päätin samalla kertaa pestä kisuni oikein kunnolla, joten otin hoitoaineen esille, ja tein saman. "Ei! Et saaaa", Mitteri karjui aivan täysillä. Hän olisi voinut jatkaa sitä ties kuinka kauan, ellei tuttuja olisi kävellyt ohitse. Kylppärin ovelta kurkisteli pieni keltainen pää. "Ihmettelin tätä suurta meteliä", Pipsa kertoi tuijottaen saippuaista Mitteriä. "Pipsa, ei saa tulla häiritsemään toisia kesken kylvyn!" Mantsu karjaisi kiiruhtaen ovelle tajutessaan, missä kisu juuri oli. "Eihän Pipsa täällä mitään häiritse. Täällä pesen vain Mitteristä likaa. Menemme tänään eläinlääkäriin, ja haluan Mitterin suorastaan sädehtivän", kerroin, mutta Mitteri pysyi vaiti. "Noh, me taidetaan kuitenkin tästä lähteä ulkoilemaan, heippa!" Mantsu kertoi heilautellen kättään. "Heippa Mitteri!" Pipsa toivotti. Mitteri ei kuitenkaan sanonut vieläkään mitään. Toverusten poistuttua aloin puhutella kissaani: "Mitteri, miten saatoit olla niin epäkohtelias, ettet edes tervehtinyt tai hyvästellyt Pipsaa? Tuollainen käytös antaa sinusta sivistymättömän kuvan!" "Minua nolotti...kun kesken kylpyni fanituksen kohteeni tulee", Mitteri kuiskasi. "Hupsu kissa, ei Pipsa sinua pure", naurahdin. "No, eikö sinua nolottaisi, jos olisit kylvyssä, ja Jonas Brotherssit tulisivat sisään?" Mitteri kysyi. "Hmp, se on eri asia! Sinä olet vain kissa", huomautin. "Ja sinä vain ihminen. Sama asia", Mitteri vakuutteli. "No, ei ajatella sitä nyt, vaan jatketaan pesua", sanoin.
Lopulta istuimme eläinlääkärin odotushuoneessa, ja odottelimme Mitterin kanssa vuoroamme. Odotushuoneessa oleskelivat myös Rasse ja hänen kissansa Mirre. "Katso, eikös tuossa ole se Mirre, kelle lähetit sen kortinkin?" kysyin. "Onhan se", Mitteri totesi. "Moi Mirre ja Rasse!" Mitteri tervehti pirteästi. "Heips. Kutsuttiinko teidätkin vastaanotolle?" Rasse kysäisi. "Joo, Mitteri ei ole kyllä innoissaan, taitaa olla tohtori-kammo", arvelin, mutta Mitteri suuttui. "Minä en pelkää mitään! Älä yritä koko ajan nolata minua!" Mitteri karjaisi. "Selvä, en", tottelin, ja päätin pysyä hiljaa. Hetken päästä Tomelius-tohtori kutsui meidät tutkimuksiin, ja lähdimme. Mitteri istahti tutkimuspöydälle, ja Tomelius tarkkaili kisuamme tehden tutkimuksia. "Näyttää hyvältä, kynnet ovat vielä sopivan mittaiset, ja turkkikin voi hyvin, eikä hampaissakaan ole mitään vikaa", Tomelius totesi. "Entäs se punkki?" Mitteri kysyi. "Se meidän täytyy repiä irti", Tomelius kertoi hakien punkkipihdit. "Voisinko saada tuollaiset Mitterin huoneeseen, ettei joka kerta tarvitsisi tänne raahautua tällaisten pikkujuttujen vuoksi?" kysyin. "Toki, käy ostamassa apteekista", Tomelius kehotti. Hän otti ovelan otteen Mitteristä, ja nyppäisi punkin irti helposti. "Kaikki on nyt kunnossa, mutta Mitteri näyttää kyllä hiukan ylipainoiselta. Ei kai sitä vain ole herkuteltu liikaa?" Tomelius kysyi tomerasti. "En minä kauheasti, mutta simssiliini ei päästä minua pihalle leikkimään muiden kanssa, siksi minä lihoan", Mitteri kertoi. "Sinä alat olla jo siinä iässä, että kannattaa alkaa pitää huolta säännöllisestä liikkumisesta. Joten, hoitaja, anna kissasi mennä muiden seuraan. Punkkijupakka alkaa olla jo ohi, ja Mitteri tarvitsee ystäviä", Tomelius höpötti. "Hyvä on, en pidä enää sinua vankina huoneessasi", lupasin, mistä Mitteri riemastui. Hetken päästä lähdimme. Kävimme samalla Apteetkin kautta, ja hankimme pinsetit Mitterin huoneeseen. Samalla ostimme myös pari lottokuponkia.
Kotimatkalla päätimme poiketa Naukukukkulalla, jotta Mitteri voisi hiukan temmeltää ja laihtua. Sattumalta siellä olivat myös Mantsu ja Pipsa. Suuntasimme heti heidän luokseen, ja Mitteri alkoi puhumaan: "Sori, kun olin niin outo siellä kylppärissä". "Ei se mitään, onneksi tulit. Kaipasinkin leikkitoveria. Leikitään hippaa!" Pipsa ehdotti, ja läppäisi Mitteriä. "Jäit!" hän kiljaisi. Kisut lähtivät hurjaan juoksuun, Pipsa temmelsi lujaa, eikä tukevahkoinen Mitteri pysynyt tytön perässä. Pipsa lällätti, ja Mitteri yritti saada tämän kiinni, mutta turhaan. Naureskelimme Mantsun kanssa leikille. "Onneksi kissoillamme on oman ikäistä seuraa. Heillä näyttää olevan hauskaa keskenään", huomasin, ja Mantsu oli samaa mieltä. Samassa Mitteri löntysteli luokseni uupuneena. "Minä en jaksa, Pipsa on liian urheilullinen", Mitteri kertoi. "Voi että, meidän täytyy ottaa hiukan rennommin, heippa!" sanoin, ja Mantsu ja Pipsa huusivat hyvästinsä takaisin.
Saavuimme huoneeseemme, ja huomasin Mitterin ovella kolme kirjettä. "Oho, olemme saaneet postia. Luetaan ne", huudahdin, ja Mitteri istahti viereeni. Pipsa, Mirre ja jopa Aijcan kissa, Joika olivat postitelleet. Kirjeissä kerrottiin, että kaikki halusivat olla Mitterin ystäviä. "Voi, miten mukavaa. Sinulla on uusia ystäviä", huomautin, ja Mitteri oli onnellinen. "Tahdon lisää ystäviä! Haluan liittyä ystäväkerhoon!" Mitteri kertoi. "Tuohan on hyvä idea, meidän täytyy vaan tienata hiukan pennejä. Ne lottokupongit maksoivat aika paljon", totesin, muttei Mitteri lannistunut. "Kun saadaan rahaa, liitytään!" Mitteri karjaisi, enkä voinut olla suostumatta. Mitteri oli onnekas kisu, hän tutustui mielellään uusiin kissoihin. "Noniin, Mitteri, on unien aika. Päivä kului taas joutuisasti", totesin. "Höh", Mitteri tuumasi, mutta meni kiltisti peiton alle. Lauloin hänelle hyvänyön laulun, ja jätin kisuni nukkumaan.
Mitterin mielipide päivästä: "Olipa kamala, mutta ihana päivä! Piti taas siivota, ja vain sen takia, ettei simssiliini ollut tajunnut ostaa minulle hiekkalaatikkoa. On aivan oikeuden mukaista pissiä lattialle, jos on jo kolme päivää naama irvessä pidätellyt. Nolasin itseni myös ihan täysin, kun silleen vaan kylvyssä oleskelen. Eikä se pönttö hoitajani sitäkään muka tajunnut. Olin tosi urhoollinen eläinlääkärissä, vaikka se tyhmä tohtori väittikin minua läskiksi. Onneksi kaiken ikävyyden jälkeen leikin Pipsan kanssa pihalla, ja kyllä oli kivaa. Sain korjattua käytöstänikin, mutta nyt kyllä väsyttää, en ole nukkunut kunnolla aikoihin! Ai niin, ja toivottavasti voitan lotossa!"
Niin siivosimme lattian, ja jatkoimme matkaamme kylppärille päin. Saapuessamme huoneeseen laitoin heti vettä valumaan ammeeseen, ja totesin: "Kyllä on hyvä, että täällä on tällainen kylpyamme, ettei jokaisen hoitajan tarvitse ostaa omaa". "Ää, minä en halua kylpyyn!" Mitteri mankui. "Kyllä sinä menet kylpyyn, haiset niin pahalta", sanoin, ja ennen kuin hupsu kisuni ehti edes tajuta, kaappasin hänet syliini, ja heitin ammeeseen. "Tuo ei ollut reilua! Mulla meni vettä korvaan!" Mitteri karjaisi. "Heh, hyvä että tuli sekin paikka pestyä", totesin, ja otin pesuaineen käsiini. Purskautin tuubista käteeni, ja laittelin sitä Mitterin jokaiseen kohtaan. Nappasin kaapista pienen harjan, ja aloin hangata Mitterin turkkia. Mitteri vinkui, mutta kesti hyvin pesun. Päätin samalla kertaa pestä kisuni oikein kunnolla, joten otin hoitoaineen esille, ja tein saman. "Ei! Et saaaa", Mitteri karjui aivan täysillä. Hän olisi voinut jatkaa sitä ties kuinka kauan, ellei tuttuja olisi kävellyt ohitse. Kylppärin ovelta kurkisteli pieni keltainen pää. "Ihmettelin tätä suurta meteliä", Pipsa kertoi tuijottaen saippuaista Mitteriä. "Pipsa, ei saa tulla häiritsemään toisia kesken kylvyn!" Mantsu karjaisi kiiruhtaen ovelle tajutessaan, missä kisu juuri oli. "Eihän Pipsa täällä mitään häiritse. Täällä pesen vain Mitteristä likaa. Menemme tänään eläinlääkäriin, ja haluan Mitterin suorastaan sädehtivän", kerroin, mutta Mitteri pysyi vaiti. "Noh, me taidetaan kuitenkin tästä lähteä ulkoilemaan, heippa!" Mantsu kertoi heilautellen kättään. "Heippa Mitteri!" Pipsa toivotti. Mitteri ei kuitenkaan sanonut vieläkään mitään. Toverusten poistuttua aloin puhutella kissaani: "Mitteri, miten saatoit olla niin epäkohtelias, ettet edes tervehtinyt tai hyvästellyt Pipsaa? Tuollainen käytös antaa sinusta sivistymättömän kuvan!" "Minua nolotti...kun kesken kylpyni fanituksen kohteeni tulee", Mitteri kuiskasi. "Hupsu kissa, ei Pipsa sinua pure", naurahdin. "No, eikö sinua nolottaisi, jos olisit kylvyssä, ja Jonas Brotherssit tulisivat sisään?" Mitteri kysyi. "Hmp, se on eri asia! Sinä olet vain kissa", huomautin. "Ja sinä vain ihminen. Sama asia", Mitteri vakuutteli. "No, ei ajatella sitä nyt, vaan jatketaan pesua", sanoin.
Lopulta istuimme eläinlääkärin odotushuoneessa, ja odottelimme Mitterin kanssa vuoroamme. Odotushuoneessa oleskelivat myös Rasse ja hänen kissansa Mirre. "Katso, eikös tuossa ole se Mirre, kelle lähetit sen kortinkin?" kysyin. "Onhan se", Mitteri totesi. "Moi Mirre ja Rasse!" Mitteri tervehti pirteästi. "Heips. Kutsuttiinko teidätkin vastaanotolle?" Rasse kysäisi. "Joo, Mitteri ei ole kyllä innoissaan, taitaa olla tohtori-kammo", arvelin, mutta Mitteri suuttui. "Minä en pelkää mitään! Älä yritä koko ajan nolata minua!" Mitteri karjaisi. "Selvä, en", tottelin, ja päätin pysyä hiljaa. Hetken päästä Tomelius-tohtori kutsui meidät tutkimuksiin, ja lähdimme. Mitteri istahti tutkimuspöydälle, ja Tomelius tarkkaili kisuamme tehden tutkimuksia. "Näyttää hyvältä, kynnet ovat vielä sopivan mittaiset, ja turkkikin voi hyvin, eikä hampaissakaan ole mitään vikaa", Tomelius totesi. "Entäs se punkki?" Mitteri kysyi. "Se meidän täytyy repiä irti", Tomelius kertoi hakien punkkipihdit. "Voisinko saada tuollaiset Mitterin huoneeseen, ettei joka kerta tarvitsisi tänne raahautua tällaisten pikkujuttujen vuoksi?" kysyin. "Toki, käy ostamassa apteekista", Tomelius kehotti. Hän otti ovelan otteen Mitteristä, ja nyppäisi punkin irti helposti. "Kaikki on nyt kunnossa, mutta Mitteri näyttää kyllä hiukan ylipainoiselta. Ei kai sitä vain ole herkuteltu liikaa?" Tomelius kysyi tomerasti. "En minä kauheasti, mutta simssiliini ei päästä minua pihalle leikkimään muiden kanssa, siksi minä lihoan", Mitteri kertoi. "Sinä alat olla jo siinä iässä, että kannattaa alkaa pitää huolta säännöllisestä liikkumisesta. Joten, hoitaja, anna kissasi mennä muiden seuraan. Punkkijupakka alkaa olla jo ohi, ja Mitteri tarvitsee ystäviä", Tomelius höpötti. "Hyvä on, en pidä enää sinua vankina huoneessasi", lupasin, mistä Mitteri riemastui. Hetken päästä lähdimme. Kävimme samalla Apteetkin kautta, ja hankimme pinsetit Mitterin huoneeseen. Samalla ostimme myös pari lottokuponkia.
Kotimatkalla päätimme poiketa Naukukukkulalla, jotta Mitteri voisi hiukan temmeltää ja laihtua. Sattumalta siellä olivat myös Mantsu ja Pipsa. Suuntasimme heti heidän luokseen, ja Mitteri alkoi puhumaan: "Sori, kun olin niin outo siellä kylppärissä". "Ei se mitään, onneksi tulit. Kaipasinkin leikkitoveria. Leikitään hippaa!" Pipsa ehdotti, ja läppäisi Mitteriä. "Jäit!" hän kiljaisi. Kisut lähtivät hurjaan juoksuun, Pipsa temmelsi lujaa, eikä tukevahkoinen Mitteri pysynyt tytön perässä. Pipsa lällätti, ja Mitteri yritti saada tämän kiinni, mutta turhaan. Naureskelimme Mantsun kanssa leikille. "Onneksi kissoillamme on oman ikäistä seuraa. Heillä näyttää olevan hauskaa keskenään", huomasin, ja Mantsu oli samaa mieltä. Samassa Mitteri löntysteli luokseni uupuneena. "Minä en jaksa, Pipsa on liian urheilullinen", Mitteri kertoi. "Voi että, meidän täytyy ottaa hiukan rennommin, heippa!" sanoin, ja Mantsu ja Pipsa huusivat hyvästinsä takaisin.
Saavuimme huoneeseemme, ja huomasin Mitterin ovella kolme kirjettä. "Oho, olemme saaneet postia. Luetaan ne", huudahdin, ja Mitteri istahti viereeni. Pipsa, Mirre ja jopa Aijcan kissa, Joika olivat postitelleet. Kirjeissä kerrottiin, että kaikki halusivat olla Mitterin ystäviä. "Voi, miten mukavaa. Sinulla on uusia ystäviä", huomautin, ja Mitteri oli onnellinen. "Tahdon lisää ystäviä! Haluan liittyä ystäväkerhoon!" Mitteri kertoi. "Tuohan on hyvä idea, meidän täytyy vaan tienata hiukan pennejä. Ne lottokupongit maksoivat aika paljon", totesin, muttei Mitteri lannistunut. "Kun saadaan rahaa, liitytään!" Mitteri karjaisi, enkä voinut olla suostumatta. Mitteri oli onnekas kisu, hän tutustui mielellään uusiin kissoihin. "Noniin, Mitteri, on unien aika. Päivä kului taas joutuisasti", totesin. "Höh", Mitteri tuumasi, mutta meni kiltisti peiton alle. Lauloin hänelle hyvänyön laulun, ja jätin kisuni nukkumaan.
Mitterin mielipide päivästä: "Olipa kamala, mutta ihana päivä! Piti taas siivota, ja vain sen takia, ettei simssiliini ollut tajunnut ostaa minulle hiekkalaatikkoa. On aivan oikeuden mukaista pissiä lattialle, jos on jo kolme päivää naama irvessä pidätellyt. Nolasin itseni myös ihan täysin, kun silleen vaan kylvyssä oleskelen. Eikä se pönttö hoitajani sitäkään muka tajunnut. Olin tosi urhoollinen eläinlääkärissä, vaikka se tyhmä tohtori väittikin minua läskiksi. Onneksi kaiken ikävyyden jälkeen leikin Pipsan kanssa pihalla, ja kyllä oli kivaa. Sain korjattua käytöstänikin, mutta nyt kyllä väsyttää, en ole nukkunut kunnolla aikoihin! Ai niin, ja toivottavasti voitan lotossa!"
Kommentit
Lähetä kommentti