Elokuvissa
Saavuin jälleen Mouruposkeen, tällä kertaa kaksi elokuvalippua Toy Story -leffaan mukanani. Olin aivan varma, että pikkuinen kisuni ilahtuisi moisesta yllätyksestä, varsinkin, kun olimme saaneet ne ilmaisiksi Kissansilmän avautumisen vuoksi. Koputin oveen, ja astuin sisään. Minulta oli pudota silmät päästä tajutessani, miltä Mitteri näyttikään. "Hei rakas hoitajani. Mistä tuollainen ilme?" Mitteri kysyi saapuen luokseni puskemaan jalkojani. "Sinä...sinä olet kasvanut!" totesin verratessani suurta kasvueroa viime näkemästä. "Kuulepas nyt simssiliini, olen lähes aikuinen, ja sinunkin on pian tajuttava, etten tarvitse apuasi kaikessa. Päätän omat asiani", Mitteri selitti. Sydämeni meinasi särkyä tajutessani, miten pikku kissani kasvoikaan vauhdikkaasti. Kohtahan se jättäisi minut kokonaan yksin kuollessaan. "Mikä on? Tehtäisiinkö jotain mukavaa?" Mitteri kysyi. "Ajattelin, että menisimme tänään käväisemään Kissansilmässä, mutta sinä taidat olla jo niin iso, ettei mitkään Toy Storyt kiinnosta", sanoin surkeana, ja olin jo lähtemäisilläni pois, kunnes Mitteri karjaisi: "Kyllähän kiinnostaa! En minä mikään vakava ole, vaikka olenkin kasvanut!". Mitterin sanat saivat minut taas paremmalle tuulelle, ja ymmärsin, ettei kisuni minua ollut mihinkään jättämässä! Sillä on nyt elämän jännittävät vuodet meneillään, ja saisin nähdä hoitsuani aivan yhtä paljon kuin ennenkin. "Eiköhän lähdetä! Tilasin sinulle muuten paljon kamaa marketista. Siellä sanottiin, että tavarat saapuvat kotiinkuljetuksessa, eivätkä ne ainakaan vielä ole täällä", puhuin lähtiessämme kävelemään kohti Kissansilmää. Mitteri näytti innostuneelta, ja halusi heti kuulla, mitä olin hänelle ostanut. Kerroin televisiosta ja muista viihdykkeistä, mutta kielsin kisuani töllöttämästä sitä liikaa, ettei se vain lihoaisi. Mitteri lupasi, ja jatkoimme matkaamme niin kauan, että saavuimme perille.
Elokuvateatterissa silmiimme osui tuttu näky; Rasse, Mirre ja Pena! Juoksimme heti heidän luokseen, ja aloimme puhua samantien: "Oletteko tekin tänään täällä?" kysyin. "Olemmehan me" Rasse vastasi iloisena. "Mitä menette katsomaan?" Mitteri kysyi. "Toy Storya", Mirre kertoi. "Ihan totta? Niin mekin olemme! Mikä on penkkipaikkanne?" kysyin. "23", Pena kertoi. "Eikä?! Me olemme aivan vieressänne!" Mitteri karjaisi. "Olipas yhteensattuma!" Rasse naurahti. "Näytös varmaan alkaa kohta. Mennään jo!" Mirre ehdotti. "Joo, mennään. Haluan istua teidän vieressänne, jotta meillä on hyvää aikaa pulista keskenämme", Mitteri kertoi. Kissat lähtivät kolmisteen, ja jäimme Rassen kanssa kävelemään hitaammin heidän perässään. "On se vain kivaa, kun kisut tulevat niin hyvin toimeen keskenään", huomautin, ja Rasse oli aivan samaa mieltä.
Istahdimme paikoillemme pimeässä salissa. Mitteri oli mennyt Penan ja Mirren keskelle, ja heillä näytti olevan oikein hauskaa keskenään. "Näyttääpä Mitteri laihalta möllyköideni keskellä", Rasse naurahti. "Olen pitänyt Mitterille laihdutuskuuria jo pitkään, mutten näe mitään laihtumisen merkkejä", selitin. "Ehkäpä minunkin pitäisi kokeilla sitä laihdutuskuuria kissoihini, molemmat ovat hiukan tukevankokoisia", Rasse kertoi naurahtaen. "Kisut pääsevät normaaliin painoon helposti, pistä heidät vaikka juoksulenkille, niin minäkin pistin Mitterin", selitin. "Täytyy ehkäpä kokeilla", Rasse tuumaili.
Meidän hoitajien keskustelun lisäksi, oli myös kissoilla raikuvat jutut menossa. "Alkaakohan se näytös kohta!?" Pena kysyi kärsimättömänä. "Älä jaksa aina valittaa, pian se alkaa! Toivottavasti ei tule mitään pelottavaa kohtaa", Mirre huokaisi. "Vaikka tulisikin, sinulla ei ole hätää, kun olen suojanasi. Voin vaikka kietoa käteni ympärillesi, ja peittää silmäsi, ja sanoa rauhoittavia sanoja", Mitteri selitti. "Kiitos Mitteri, olet aina niin huomaavainen", Mirre sanoi lumoutuneena. Mitterikin kummasteli itse, hän oli kuin unohtanut koko Pipsan noin vain, ja nyt hänen ajatuksissaan pyöri vain Mirre, joka oli tuntunut ennen niin isolta. Nyt he olivat saman ikäisiä, ja ehkä juuri se oli saanut Mitterin huomaamaan Mirren. Mitterin ajatukset pystyin kuitenkin herpauttamaan minä puheellani: "Käyn hakemassa meille elokuvaevästä vielä nopeasti, onko ehdotuksia?" "Ööh, ihan sama. Ei minulla ole kovin nälkä, osta jotain, mitä voin tarjota ystävilleni", Mitteri pyysi, ja lähdin matkaan. "Pahus, en tiedä, mistä kukakin pitää", harmittelin katsellessani herkkuhyllyjä. Samassa silmiini osui Sekamelskairtokarkkeja. "Haa, ostan noita, siitä varmasti kaikki löytävät mieleisiä karkkeja", tajusin yllättäen, ja nappasin pussillissen meille. Saavuin takaisin juuri ennen näytöksen alkamista. Jaoin karkit kaikille tasaisesti, ja aloimme syömään. Mitteri yritti saada karkit kurkusta alas, muttei hänellä vain ollut nälkä. "Mirre, haluatko osan karkeistani?" Mitteri kuiskasi. "Mielihyvin", Mirre sanoi, ja nappasi innoissaan itselleen lisää karkkeja. Mitteri yritti seurata elokuvaa, mutta katse siirtyi aina vain Mirreen, joka katseli kiinnostuneena. Onneksi Mitteri sai katsottua sen verran, että tajusi leffan juonesta. Samassa tuli pelottava kohta, ja Mirre kiljaisi säikähtäen monien muiden kissojen mukaan katsomossa. Mitteri piti lupauksensa, ja lohdutteli Mirreä pelon vallatessa. "Ei hätää", Mitteri rauhoitteli, eikä Mirre enää pelännyt kamalasti. Mitteri piteli käsiään Mirren ympärillä koko loppu näytöksen, eikä Mirre enää säikkynyt millekään, hänellä oli turvallinen olo.
Näytöksen jälkeen suuntasimme koko porukalla Kissansilmän hupilaitteille. Pena pelasi innoissaan Värikuulapyssypeliä pelikoneella, minä ja Rasse juttelimme, ja Mitteri ja Mirre tanssahtelivat tanssimatolla. "Katso nyt noita, olen varma, että kohta hoitola vilisee pieniä kissanpentuja", Rasse selitti minulle. "Olen täysin samaa mieltä. Nuo kaksi ovat kuin luodut toisilleen", sanoin. Minun oli ilo katsella Mitterin onnea. Mirrellä ja Mitterillä tosiaan olivat rajut tanssit meneillään tanssimatolla, kunnes kappale muuttui hitaammaksi. "Saanko luvan?" Mitteri kysyi kohteliaasti. "Tietysti saat!" Mirre naurahti, ja kisut alkoivat hytkyä rennon musiikin tahdissa. "Mitteri, olet kyllä ihana kissa!" Mirre kertoi. "Äh, öh, äh, niin sinäkin", Mitteri sönkötti punastellen. "Jos hankin pentuja, toivon, että sinä olisit kisujen isä. Olet niin täydellinen, ja tahtoisin lisää sinun kaltaisiasi kissoja", Mirre kertoi. "Heh, kyllä sinunkin kaltaisiasi tarvittaisiin enemmän", Mitteri kertoi. Mirre hymyili aurinkoiseti, ja kisut jatkoivat tanssejaan. Lopulta tulimme Rassen kanssa keskeyttämään kisujen bileet. "Eiköhän olisi aika lähteä jo kotiin päin?" kysäisin. "Höh, niin kai sitten", Mitteri totesi. "Tullaan uudestaan joku toinen kerta, porukalla", ehdotin. "Hei, mitä jos lähdettäisiin lomailemaan, porukalla?" Rasse kysäisi. "Kuulostaa hauskalta, pannaan harkintaan", totesin. "Muttamutta, päivä on kulunut rivakasti, ja meidän täytyy ikäväkyllä lähteä", harmittelin. "Nähdään!" Mitteri karjaisi, kun talsimme ulos ovesta.
Mitterin mielipide päivästä: "Hee, oli kiva käydä Kissansilmässä katsomassa leffa. Mieltäni kutkuttaa jo ajatus, että saatan olla joskus itsekin siellä pääesiintyjän roolissa! Ooh, en malta odottaa niitä aikoja. Tänään oli muutenkin kivaa ihan seuran vuoksi. Näin Penaa, ja erityisen päivästä teki Mirre. En voi uskoa tätä, kuinka en ole ennen huomannutkaan häntä? Nyt minulla on jo iso vauvakuume, innostuin tänään ajatuksesta. Saatan olla kyllä vielä liian nuori, haluan matkustaa ensin, ja tehdä kaikkea mukavaa!"
Elokuvateatterissa silmiimme osui tuttu näky; Rasse, Mirre ja Pena! Juoksimme heti heidän luokseen, ja aloimme puhua samantien: "Oletteko tekin tänään täällä?" kysyin. "Olemmehan me" Rasse vastasi iloisena. "Mitä menette katsomaan?" Mitteri kysyi. "Toy Storya", Mirre kertoi. "Ihan totta? Niin mekin olemme! Mikä on penkkipaikkanne?" kysyin. "23", Pena kertoi. "Eikä?! Me olemme aivan vieressänne!" Mitteri karjaisi. "Olipas yhteensattuma!" Rasse naurahti. "Näytös varmaan alkaa kohta. Mennään jo!" Mirre ehdotti. "Joo, mennään. Haluan istua teidän vieressänne, jotta meillä on hyvää aikaa pulista keskenämme", Mitteri kertoi. Kissat lähtivät kolmisteen, ja jäimme Rassen kanssa kävelemään hitaammin heidän perässään. "On se vain kivaa, kun kisut tulevat niin hyvin toimeen keskenään", huomautin, ja Rasse oli aivan samaa mieltä.
Istahdimme paikoillemme pimeässä salissa. Mitteri oli mennyt Penan ja Mirren keskelle, ja heillä näytti olevan oikein hauskaa keskenään. "Näyttääpä Mitteri laihalta möllyköideni keskellä", Rasse naurahti. "Olen pitänyt Mitterille laihdutuskuuria jo pitkään, mutten näe mitään laihtumisen merkkejä", selitin. "Ehkäpä minunkin pitäisi kokeilla sitä laihdutuskuuria kissoihini, molemmat ovat hiukan tukevankokoisia", Rasse kertoi naurahtaen. "Kisut pääsevät normaaliin painoon helposti, pistä heidät vaikka juoksulenkille, niin minäkin pistin Mitterin", selitin. "Täytyy ehkäpä kokeilla", Rasse tuumaili.
Meidän hoitajien keskustelun lisäksi, oli myös kissoilla raikuvat jutut menossa. "Alkaakohan se näytös kohta!?" Pena kysyi kärsimättömänä. "Älä jaksa aina valittaa, pian se alkaa! Toivottavasti ei tule mitään pelottavaa kohtaa", Mirre huokaisi. "Vaikka tulisikin, sinulla ei ole hätää, kun olen suojanasi. Voin vaikka kietoa käteni ympärillesi, ja peittää silmäsi, ja sanoa rauhoittavia sanoja", Mitteri selitti. "Kiitos Mitteri, olet aina niin huomaavainen", Mirre sanoi lumoutuneena. Mitterikin kummasteli itse, hän oli kuin unohtanut koko Pipsan noin vain, ja nyt hänen ajatuksissaan pyöri vain Mirre, joka oli tuntunut ennen niin isolta. Nyt he olivat saman ikäisiä, ja ehkä juuri se oli saanut Mitterin huomaamaan Mirren. Mitterin ajatukset pystyin kuitenkin herpauttamaan minä puheellani: "Käyn hakemassa meille elokuvaevästä vielä nopeasti, onko ehdotuksia?" "Ööh, ihan sama. Ei minulla ole kovin nälkä, osta jotain, mitä voin tarjota ystävilleni", Mitteri pyysi, ja lähdin matkaan. "Pahus, en tiedä, mistä kukakin pitää", harmittelin katsellessani herkkuhyllyjä. Samassa silmiini osui Sekamelskairtokarkkeja. "Haa, ostan noita, siitä varmasti kaikki löytävät mieleisiä karkkeja", tajusin yllättäen, ja nappasin pussillissen meille. Saavuin takaisin juuri ennen näytöksen alkamista. Jaoin karkit kaikille tasaisesti, ja aloimme syömään. Mitteri yritti saada karkit kurkusta alas, muttei hänellä vain ollut nälkä. "Mirre, haluatko osan karkeistani?" Mitteri kuiskasi. "Mielihyvin", Mirre sanoi, ja nappasi innoissaan itselleen lisää karkkeja. Mitteri yritti seurata elokuvaa, mutta katse siirtyi aina vain Mirreen, joka katseli kiinnostuneena. Onneksi Mitteri sai katsottua sen verran, että tajusi leffan juonesta. Samassa tuli pelottava kohta, ja Mirre kiljaisi säikähtäen monien muiden kissojen mukaan katsomossa. Mitteri piti lupauksensa, ja lohdutteli Mirreä pelon vallatessa. "Ei hätää", Mitteri rauhoitteli, eikä Mirre enää pelännyt kamalasti. Mitteri piteli käsiään Mirren ympärillä koko loppu näytöksen, eikä Mirre enää säikkynyt millekään, hänellä oli turvallinen olo.
Näytöksen jälkeen suuntasimme koko porukalla Kissansilmän hupilaitteille. Pena pelasi innoissaan Värikuulapyssypeliä pelikoneella, minä ja Rasse juttelimme, ja Mitteri ja Mirre tanssahtelivat tanssimatolla. "Katso nyt noita, olen varma, että kohta hoitola vilisee pieniä kissanpentuja", Rasse selitti minulle. "Olen täysin samaa mieltä. Nuo kaksi ovat kuin luodut toisilleen", sanoin. Minun oli ilo katsella Mitterin onnea. Mirrellä ja Mitterillä tosiaan olivat rajut tanssit meneillään tanssimatolla, kunnes kappale muuttui hitaammaksi. "Saanko luvan?" Mitteri kysyi kohteliaasti. "Tietysti saat!" Mirre naurahti, ja kisut alkoivat hytkyä rennon musiikin tahdissa. "Mitteri, olet kyllä ihana kissa!" Mirre kertoi. "Äh, öh, äh, niin sinäkin", Mitteri sönkötti punastellen. "Jos hankin pentuja, toivon, että sinä olisit kisujen isä. Olet niin täydellinen, ja tahtoisin lisää sinun kaltaisiasi kissoja", Mirre kertoi. "Heh, kyllä sinunkin kaltaisiasi tarvittaisiin enemmän", Mitteri kertoi. Mirre hymyili aurinkoiseti, ja kisut jatkoivat tanssejaan. Lopulta tulimme Rassen kanssa keskeyttämään kisujen bileet. "Eiköhän olisi aika lähteä jo kotiin päin?" kysäisin. "Höh, niin kai sitten", Mitteri totesi. "Tullaan uudestaan joku toinen kerta, porukalla", ehdotin. "Hei, mitä jos lähdettäisiin lomailemaan, porukalla?" Rasse kysäisi. "Kuulostaa hauskalta, pannaan harkintaan", totesin. "Muttamutta, päivä on kulunut rivakasti, ja meidän täytyy ikäväkyllä lähteä", harmittelin. "Nähdään!" Mitteri karjaisi, kun talsimme ulos ovesta.
Mitterin mielipide päivästä: "Hee, oli kiva käydä Kissansilmässä katsomassa leffa. Mieltäni kutkuttaa jo ajatus, että saatan olla joskus itsekin siellä pääesiintyjän roolissa! Ooh, en malta odottaa niitä aikoja. Tänään oli muutenkin kivaa ihan seuran vuoksi. Näin Penaa, ja erityisen päivästä teki Mirre. En voi uskoa tätä, kuinka en ole ennen huomannutkaan häntä? Nyt minulla on jo iso vauvakuume, innostuin tänään ajatuksesta. Saatan olla kyllä vielä liian nuori, haluan matkustaa ensin, ja tehdä kaikkea mukavaa!"
Kommentit
Lähetä kommentti