Euroviisukatsomo
Heittäydyin sohvalle sellaisella vauhdilla että kädessäni olleesta avonaisesta sipsipussista lennähti pari perunalastua yli. Hapuilin hetken aikaa karanneita sipsejä jalkojeni välistä, mutta kun etsintäni eivät tuottaneet heti tulosta päätin lopulta luovuttaa. Murentukoot sohvalle ja olkoot siivouspäivän ongelma. Tänään tulisi Euroviisujen finaali, ja vanhin hoidokkini Nick halusi järjestää kunnollisen Euroviisukatsomon, joten seuraamme liittyisi muitakin kissoja ja ehkä jopa hoitajia. Kello lähestyi jo kymmentä ja vieraita alkoi pikkuhiljaa ilmaantua paikalle. Juhlien isäntä päivysti ovella ja kehotti jokaista etsimään mieluisan istumapaikan. Pitikö Nickin laittaa ilmoitukseen tapahtuman alkamisajaksi 22:00, sillä ovella joutuisi koko ajan ramppaamaan kun joku saapuisi kuitenkin myöhässä. Onneksi minä ehdin ensimmäisenä varaamaan parhaimman paikan! "simssiliini, tulisitko kanssani hakemassa limsat jääkaapista?" Pontsu tuli pyytämään. "Miksi minä?" ärähdin, sillä minusta homma oli Nickin vastuulla. Nousin vastahakoisesti ylös sohvalta ja huomasin heti miten paikalleni säntäsi kolme kissaa jotka alkoivat rouskuttaa sipsipussini sisältöä. Nyyh, menetin paikkani... Viiletimme Pontsun kanssa yleiseen keittiöön ja lastasimme jääkaapissa viilentymässä olleet kokislasit tarjottimelle. "Hienoa kun kävit hakemassa juomat! Seuraavaksi voit käydä tarjoilemassa kokislasit vieraille", Nick lausahti palatessamme Pontsun kanssa huoneellemme. Mistä lähtien Nickillä on ollut oikeus jaella minulle käskyjä? En kuitenkaan jäänyt panemaan vastaan vaan lähdin jakamaan juomia telkkarin läheisyyteen majoittuneille kissoille. Ruudulla pyöri paraikaa jokaisen maan esiintyjän esitteleminen, joten en sentään ollut missannut yhtäkään esitystä poissaollessani. Tarjottimen viimein tyhjentyessä päätin livistää paikalta ennen kuin Nick keksisi minulle jotain muuta tehtävää. Suurin osa kylään saapuneista hoitajista oli linnoittunut huoneen takaosaan varmaankin siksi etteivät peittäisi kissojen näkyvyyttä. Istahdin Tikkarisuun viereen ja harmittelin vähän huonompaa näkyvyyttä kuin aiemmalta sohvapaikaltani olisi ollut, mutta sentään Pontsun ja Oilin markkinoilta ostamassa uudessa telkkarissa oli isompi kuvaruutu kuin edellisessä TV:ssämme vaikka ei sekään sentään Markerin megatelevision kuvaruudun kokoa päihittänyt. Kuuntelin miten Tikkarisuu jutteli Nooralle siitä miten hän on seurannut Euroviisuja pienestä pitäen. "Minä en puolestani ole Euroviisuja ennen katsonutkaan, mutta Mocca ja Aamu halusivat osallistua tapahtumaan, joten pääsempä minäkin kokemaan jotain uutta", Noora selitti. "Tulet varmasti ihastumaan, Euroviisut ovat aina yksi minun vuoteni kohokohdista! Onko teillä jotain lempparibiisejä näistä kappaleista?" päätin osallistua keskusteluun. "Tykkään eniten Italiasta, mutta myös Albania, Hollanti ja Itävalta ovat hyviä", Tiksu osasi heti luetella suosikkinsa. "Hei, me ollaan samiksia, minäkin pidän Albaniasta! En tosin niinkään kappaleen takia vaan koska se laulaja on hyvännäköinen", tunnustin. Ilmeisesti minä ja Tikkarisuu olimme porukan ainoat Euroviisujen suurfanit, sillä muut eivät olleet perehtyneet etukäteen viisubiiseihin niin että olisivat osanneet luetella suosikkejaan. Yhtäkkiä Nick loikkasi TV-ruudun eteen saadakseen kaikkien huomion. "Tulostin tällaisia kaavakkeita, joissa lukee jokaisen finaalikappaleen nimi, ja viereen voitte sitten merkata minkä arvosanan antaisitte itse kullekin kappaleelle. Voimme sitten lopuksi katsoa mitkä kappaleet saavat meidän raadilta parhaimmat pisteet", Nick tiedotti ja laittoi paperit kiertämään. Ehdin saada paperin hyppysiini juuri parahiksi ensimmäisen esiintyksen alkaessa. Nick tarkkaili kiinnostuneesti Ukrainan esityksessä olevaa palavaa pianoa, ja ilmoitti haluavansa toteuttaa jotain vastaavaa joskus itsekin. "Rauhoutuhan nyt", toppuuttelin kissaani, sillä moinen kuulosti aika vaaralliselta. Mitä jos vanhuksen tasapaino vaikka pettäisi ja hän lentäisi roihuavan pianon liekkeihin! Ensimmäinen biisi tuli päätökseensä, ja merkkasin yhtään empimättä Ukrainan kohdalle numeroksi kympin, sillä pakko myöntää että esitys oli ollut tosi hieno! Kuulin miten jotkut kissat valittivat tekstitysten olevan häiritsevästi tiellä, ja joitakin tuntui ärsyttävän myös kommentaattorin hölinät. "Tekstitykset saa kyllä poiskin päältä", kaukosäätimen vieressä istuva Pontsu tiedotti. "Ei ne ole haitaksi, jatketaan vaan katselua", Toukka vakuutteli. Minusta tekstitykset ovat hyödyllisiä, sillä en olisi ymmärtänyt seuraavana soineista Espanjan ja Slovenian kappaleista yhtään mitään ilman suomitekstejä. Liettuan kaunis kappale herkisti minut, ja raapustaessani paperiini arvosanaa yritin vaivihkaa pyyhkiä kosteita kyynelten sumentaneita silmiäni. Quziin esitys ei ollut tehnyt vaikutusta, ja huomasin miten pikkukisu oli telkkarin tuijottamisen sijaan jäänyt leikkimään Nooran kissojen Moccan ja Aamun kanssa. Mukavaa että pikkuinen luo jo ensimmäisiä ystävyyssuhteitaan. Vieressäni istuva Tikkarisuu nojautui eteenpäin Itävallan esityksen alkaessa, ja muistin samassa Tiksun kehuneenkin kappaletta. Viron laulajan saapuessa lavalle kaikki kissat tuijottivat suu ammollaan Elinan väriämuuttavaa mekkoa, mikä oli kyllä komea näky hienoine animaatioineen. Seuraavaksi oli vuorossa ihanan Alexander Rybakin esitys, enkä voinut olla hymyilemättä muistellessani vuosien takaisia Allun fanituskeskusteluita Anytimen kanssa. Oloni oli jopa hieman haikea, sillä en ollut kuullut Anytimesta mitään hänen erottuaan puolisen vuotta sitten Mouruposkesta, ja Allun uusintaesiintyminen Euroviisuissa olisi ehdottomasti ollut sellainen hetki joka meidän olisi pitänyt yhdessä päästä näkemään. Allun hyväntuulinen esitys nostatti kuitenkin taas nopeasti mielialaani, ja päätin pidellä Norjalle peukkuja toivoessani maalle menestystä. Olisi aika metkaa jos Allu veisi voittopokaalin toistamiseen!
Nojauduin kyllästyneenä taaksepäin, sillä seuraavaksi alkaisi useamman tylsän biisin putki. Iso-Britannian esiintymisvuorolla tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta kun lavalle säntäsi kesken kaiken häirikkö, joka repi mikin laulajan kädestä. Olihan moinen aika törkeää käytöstä, mutta osaa kissoista tuntui enemmänkin naurattavan outo välikohtaus. Kesken Saksan esityksen Tiksu alkoi tökkiä minua, ja hän osoitti vähän matkan päässä istuvaa Nickiä, joka vaikutti liikuttuneen kappaleen sanoman takia. Riensin kissani luokse ja otin Nickin tiukkaan halaukseen. "Minullakin on ikävä Mitteriä", sanoin hiljaa kyynel silmäkulmassa. Oilikin saapui lohduttamaan isäänsä, ja minä pääsin palaamaan takaisin paikalleni. "Onko Nick kunnossa?" Tikkarisuu kysäisi ja nyökkäsin vastaukseksi. Olin varma, että Nick piristyisi pian uudelleen. Albanian esityksen alkaessa emme Tiksun kanssa irrottaneet silmiämme hetkeksikään Eugentista. Muutaman biisin päästä koitti vihdoin Suomen esiintymisvuoro, ja kaikki tuijottivat henkeään pidätellen miten Saara pyöri 360 asteen kierroksen ennen kuin hän pääsi liikehtimään lavalla vapaasti. Viimeisen kertosäkeen kohdalla kaikki hurrasivat ja lauloivat biisin mukana innoissaan suureen ääneen. Vaikka olin Suomen menestyksestä aina vähän skeptinen alkoi sillä hetkellä tuntua että ehkä voitto voisi tänä vuonna tulla. Riehakkaan Israelin esityksen jälkeen Pontsu kömpi väsyneenä syliini, ja minusta tuntui että kisu voisi uinahtaa minä hetkenä hyvänsä. Olin aivan oikeassa, sillä Irlannin rauhallinen biisi toimi oivana unilauluna. Olin jopa hieman yllättynyt siitä että Pontsu väsähti ennen Quzia. Pentu pysyi kuitenkin hyvin hereillä, sillä hän oli keksinyt uusien ystäviensä Moccan ja Aamun kanssa hauskan matkimisleikin, missä kissat jakoivat aina esityksen alussa roolit ja matkivat sitten lavalla tehtyjä liikkeitä. Myös Ivyrushia osallistui pentujen leikkiin, mutta Toukan toinen hoidokki Felix pysytteli ujompana mieluummin hoitajansa sylissä. Tiksunkin kissat olivat omissa oloissaan: Tuhka ja Nitta seurasivat esityksiä keskenään, ja Nugetti oli puolestaan sen verran vanha ettei jaksanut lähteä riehumaan pentujen kanssa. Oili puolestaan istui yhä isänsä vierellä tuijottamassa TV-ruutua.
Kun kaikki esitykset oli nähty nousi Nick reippaasti seisomaan sohvan selkänojalle ja tiedotti, että äänestystuloksia odotellessa voisimme vertailla papereihimme merkkaamiamme arvosanoja. Jotkut olivat jossain vaiheessa iltaa unohtaneet paperin täyttämisen, ja toisilla joidenkin laulujen kohdalla saattoi olla tyhjää jos siitä ei osannut muodostaa mielipidettä. Tuloksissa isänmaallisuus näkyi tietenkin Saaran biisin kannatuksena, mutta hiukan korkeammat pisteet menivät kuitenkin upealle Viron Elinalle (tai ehkä enemminkin hänen mekolleen). Myös Tanskan viikingit olivat tehneet vaikutuksen muutamaan kissaan, eikä kukaan varmasti voinut unohtaa Israelin kotkottavaa Nettaa. Quz oli pysynyt valveilla yllättävän pitkään, mutta kiinnostavan ohjelman loppuessa pennun silmäluomet alkoivat lupsua siihen malliin että Oili lähti viemään poikaansa nukkumaan. Vihdoin aloitettiin tulosten julkistaminen, ja kaikki hurrasivat aina Suomen saadessa pieniä säälipisteitä, mutta vähitellen alkoi olla selvää ettei voitto ole tulossa meille tänä vuonna. Yleisöääniin siirryttäessä tuomariston suosikit kokivat melkoisen pudotuksen kun kärjessä olleet Ruotsi ja Itävalta joutuivat tekemään tilaa yleisöä enemmän miellyttäneille Kyprokselle ja Israelille, joka lopulta julkistettiin voittajaksi 529 pisteellä. Voittajaesityksen aikana huoneessa oli varsin villi meininki kaikkien kotkottaessa yhteen ääneen Nettan kanssa. "Ehkä minäkin voisin hyödyntää eläinääniä jossakin biisissäni", kuulin Nickin suunnittelevan ääneen, ja helpotuin siitä että kissa oli ainakin toistaiseksi näyttänyt unohtaneen palavan pianon kanssa esiintymisen. Euroviisujen loputtua kello oli jo sen verran paljon että vieraat lähtivät melkein saman tien tassuttelemaan väsyneinä omia huoneitaan kohti. Pontsulla on ihmeelliset unenlahjat, sillä sylissäni oleva keltainen katti oli kaikessa siinä melussa jatkanut uniaan kaikessa rauhassa. Nousin varovasti ylös sohvalta asettaakseni Pontsun nukkumaan omalle makuualustalleen. Vilkaisin samalla myös Quzin unikoria, ja huomasin Oilin käpertyneen poikansa viereen nukkumaan. "Jäätkö tänne yöksi?" Nick kysyi haukotellen. "Voisin vaikka jäädäkin", myönnyin ja heittäydyin sängylle. En kuitenkaan kätkeytynyt heti peiton alle, vaan kaivoin läppärini esiin. "Mitä sinä nyt teet?" Nick kummasteli. Kissa oli hakenut sinisen tyynynsä ja toivoi ilmeisesti minua unikaverikseen. "Pakko käydä tutkimassa tuloksia vielä Wikipediasta", tiedotin odottaessani koneen käynnistymistä. "Juurikan ne tuossa telkkarissa näki, Israel voitti", Nick muistutti. "Tiedän sen, mutta nyt myös semifinaalien pisteet on julkistettu", selitin. Nick ei oikein näyttänyt ymmärtävän pakkomiellettäni numeroihin sillä hänelle tärkeintä Euroviisuissa oli inspiroitua toisten esityksistä. Vanhus käänsi minulle selkänsä asettuessan tyynynsä päälle mukavasti köllimään. Vietin hyvän tovin Wikipediaa selaillen ennen kuin lopulta itsekin aamun jo sarastaessa kävin nukkumaan.
Nickin mielipide päivästä: "Kylläpä olikin inspiroiva ilta, sain paljon uusia ideoita! Voisin kokeilla seuraavaksi beatboxausta, ja tulitehosteita on ehdottomasti saatava. Minun täytyy kirjoittaa myös kappale isästäni, Mitteri ansaitsee sen."
Oilin mielipide päivästä: "Vaikka ilta meni suurilta osin Quzin leikkejä vahtiessa ja isää lohdutellessa oli ihan mukavaa seurata musiikkiesityksiä, vaikka enhän minä näistä asioista yhtä paljon tiedä kuin isä."
Pontsun mielipide päivästä: "Z z Z z Z . . . "
Quzin mielipide päivästä: "Olipa hauskaa, sain uusia ystäviä joiden kanssa oli kivaa leikkiä! Toivottavasti näen Aamun ja Moccan pian uudelleen!"
Nojauduin kyllästyneenä taaksepäin, sillä seuraavaksi alkaisi useamman tylsän biisin putki. Iso-Britannian esiintymisvuorolla tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta kun lavalle säntäsi kesken kaiken häirikkö, joka repi mikin laulajan kädestä. Olihan moinen aika törkeää käytöstä, mutta osaa kissoista tuntui enemmänkin naurattavan outo välikohtaus. Kesken Saksan esityksen Tiksu alkoi tökkiä minua, ja hän osoitti vähän matkan päässä istuvaa Nickiä, joka vaikutti liikuttuneen kappaleen sanoman takia. Riensin kissani luokse ja otin Nickin tiukkaan halaukseen. "Minullakin on ikävä Mitteriä", sanoin hiljaa kyynel silmäkulmassa. Oilikin saapui lohduttamaan isäänsä, ja minä pääsin palaamaan takaisin paikalleni. "Onko Nick kunnossa?" Tikkarisuu kysäisi ja nyökkäsin vastaukseksi. Olin varma, että Nick piristyisi pian uudelleen. Albanian esityksen alkaessa emme Tiksun kanssa irrottaneet silmiämme hetkeksikään Eugentista. Muutaman biisin päästä koitti vihdoin Suomen esiintymisvuoro, ja kaikki tuijottivat henkeään pidätellen miten Saara pyöri 360 asteen kierroksen ennen kuin hän pääsi liikehtimään lavalla vapaasti. Viimeisen kertosäkeen kohdalla kaikki hurrasivat ja lauloivat biisin mukana innoissaan suureen ääneen. Vaikka olin Suomen menestyksestä aina vähän skeptinen alkoi sillä hetkellä tuntua että ehkä voitto voisi tänä vuonna tulla. Riehakkaan Israelin esityksen jälkeen Pontsu kömpi väsyneenä syliini, ja minusta tuntui että kisu voisi uinahtaa minä hetkenä hyvänsä. Olin aivan oikeassa, sillä Irlannin rauhallinen biisi toimi oivana unilauluna. Olin jopa hieman yllättynyt siitä että Pontsu väsähti ennen Quzia. Pentu pysyi kuitenkin hyvin hereillä, sillä hän oli keksinyt uusien ystäviensä Moccan ja Aamun kanssa hauskan matkimisleikin, missä kissat jakoivat aina esityksen alussa roolit ja matkivat sitten lavalla tehtyjä liikkeitä. Myös Ivyrushia osallistui pentujen leikkiin, mutta Toukan toinen hoidokki Felix pysytteli ujompana mieluummin hoitajansa sylissä. Tiksunkin kissat olivat omissa oloissaan: Tuhka ja Nitta seurasivat esityksiä keskenään, ja Nugetti oli puolestaan sen verran vanha ettei jaksanut lähteä riehumaan pentujen kanssa. Oili puolestaan istui yhä isänsä vierellä tuijottamassa TV-ruutua.
Kun kaikki esitykset oli nähty nousi Nick reippaasti seisomaan sohvan selkänojalle ja tiedotti, että äänestystuloksia odotellessa voisimme vertailla papereihimme merkkaamiamme arvosanoja. Jotkut olivat jossain vaiheessa iltaa unohtaneet paperin täyttämisen, ja toisilla joidenkin laulujen kohdalla saattoi olla tyhjää jos siitä ei osannut muodostaa mielipidettä. Tuloksissa isänmaallisuus näkyi tietenkin Saaran biisin kannatuksena, mutta hiukan korkeammat pisteet menivät kuitenkin upealle Viron Elinalle (tai ehkä enemminkin hänen mekolleen). Myös Tanskan viikingit olivat tehneet vaikutuksen muutamaan kissaan, eikä kukaan varmasti voinut unohtaa Israelin kotkottavaa Nettaa. Quz oli pysynyt valveilla yllättävän pitkään, mutta kiinnostavan ohjelman loppuessa pennun silmäluomet alkoivat lupsua siihen malliin että Oili lähti viemään poikaansa nukkumaan. Vihdoin aloitettiin tulosten julkistaminen, ja kaikki hurrasivat aina Suomen saadessa pieniä säälipisteitä, mutta vähitellen alkoi olla selvää ettei voitto ole tulossa meille tänä vuonna. Yleisöääniin siirryttäessä tuomariston suosikit kokivat melkoisen pudotuksen kun kärjessä olleet Ruotsi ja Itävalta joutuivat tekemään tilaa yleisöä enemmän miellyttäneille Kyprokselle ja Israelille, joka lopulta julkistettiin voittajaksi 529 pisteellä. Voittajaesityksen aikana huoneessa oli varsin villi meininki kaikkien kotkottaessa yhteen ääneen Nettan kanssa. "Ehkä minäkin voisin hyödyntää eläinääniä jossakin biisissäni", kuulin Nickin suunnittelevan ääneen, ja helpotuin siitä että kissa oli ainakin toistaiseksi näyttänyt unohtaneen palavan pianon kanssa esiintymisen. Euroviisujen loputtua kello oli jo sen verran paljon että vieraat lähtivät melkein saman tien tassuttelemaan väsyneinä omia huoneitaan kohti. Pontsulla on ihmeelliset unenlahjat, sillä sylissäni oleva keltainen katti oli kaikessa siinä melussa jatkanut uniaan kaikessa rauhassa. Nousin varovasti ylös sohvalta asettaakseni Pontsun nukkumaan omalle makuualustalleen. Vilkaisin samalla myös Quzin unikoria, ja huomasin Oilin käpertyneen poikansa viereen nukkumaan. "Jäätkö tänne yöksi?" Nick kysyi haukotellen. "Voisin vaikka jäädäkin", myönnyin ja heittäydyin sängylle. En kuitenkaan kätkeytynyt heti peiton alle, vaan kaivoin läppärini esiin. "Mitä sinä nyt teet?" Nick kummasteli. Kissa oli hakenut sinisen tyynynsä ja toivoi ilmeisesti minua unikaverikseen. "Pakko käydä tutkimassa tuloksia vielä Wikipediasta", tiedotin odottaessani koneen käynnistymistä. "Juurikan ne tuossa telkkarissa näki, Israel voitti", Nick muistutti. "Tiedän sen, mutta nyt myös semifinaalien pisteet on julkistettu", selitin. Nick ei oikein näyttänyt ymmärtävän pakkomiellettäni numeroihin sillä hänelle tärkeintä Euroviisuissa oli inspiroitua toisten esityksistä. Vanhus käänsi minulle selkänsä asettuessan tyynynsä päälle mukavasti köllimään. Vietin hyvän tovin Wikipediaa selaillen ennen kuin lopulta itsekin aamun jo sarastaessa kävin nukkumaan.
Nickin mielipide päivästä: "Kylläpä olikin inspiroiva ilta, sain paljon uusia ideoita! Voisin kokeilla seuraavaksi beatboxausta, ja tulitehosteita on ehdottomasti saatava. Minun täytyy kirjoittaa myös kappale isästäni, Mitteri ansaitsee sen."
Oilin mielipide päivästä: "Vaikka ilta meni suurilta osin Quzin leikkejä vahtiessa ja isää lohdutellessa oli ihan mukavaa seurata musiikkiesityksiä, vaikka enhän minä näistä asioista yhtä paljon tiedä kuin isä."
Pontsun mielipide päivästä: "Z z Z z Z . . . "
Quzin mielipide päivästä: "Olipa hauskaa, sain uusia ystäviä joiden kanssa oli kivaa leikkiä! Toivottavasti näen Aamun ja Moccan pian uudelleen!"
Kommentit
Lähetä kommentti