Hepulointia
"Mika Mutterin Mäyssääjä Maukulainen!" karjaisin raivoissani saavuttuani hupsun kisuni huoneeseen. Kutsun Mitteriä sen koko nimellä aina, kun se on tehnyt jotain tuhmaa, ja tällä kertaa se oli ylittänyt itsensä, nimi sopi tilanteeseen erittäin hyvin! Katsoin tuimasti kissaani, jonka suusta pursuili muttereita. Niitä oli muutenkin lennellyt ympäri huonetta, ja ihmettelin suuresti, mistä ihmeestä kisuni oli ne hankkinut! "Mutterit heti pois suusta! Saat vatsapuruja, eivätkä ne ole mitään mukavia!" komensin. "Mutta nää mutterit on niin hyvii", Mitteri vänkysi. "Mikä sinuun kisu on mennyt?" kysyin saapuen uhkaavasti hoidokkiani päin, ja nappasin mutterin sen suusta. "Mur. Hyvähän sinun on siinä luennoida, sain hepulin, eikä kaikki ole niin helppoa! Minulla on pakkomielle noihin juuri nyt!" Mitteri puolustautui. "Se tästä vielä puuttuikin. Meidän täytyy käydä tänään eläinlääkärissä, vaivojasi on pakko saada lievennettyä!" tuumailin. "Mutta tänään on kerhopäivä, en varmasti missaa sitä jonkun lääkärin takia!" Mitteri murahti koppavasti. "Hyvä on, mutta lupaa olla kunnolla! Jos näytät aivan sekoontuvalta, meidän on lähdettävä lääkäriin vielä saman päivän aikana", tuumasin. "Joojoo, älä turhaan musta huolehdi! Mennään vaan", Mitteri karjaisi ampaisten jo vauhtiin. "Jotenkin minusta tuntuu, että joudun huolehtimaan oikein urakalla", mietiskelin, mutta lähdin kuitenkin kävelemään kisuni perään.
Saavuimme näytelmälavalle tajuten samalla olevamme viimeisiä, jotka saapuivat. Keskustelussamme kului niin rivakasti aika, ettemme edes tajunneet! "Siinähän tekin tulette! Hienoa, voimmekin lähteä tästä puuhakammarille päin!" Aijca huudahti meidät huomatessaan. Lähdimme kaikki liikkeelle, ja huomasin Mitterin suunnistavan heti kisukavereidensa luokse. Heillä näytti olevankin aikamoinen meininki jengissään Joikan ja Penan kanssa. Tajusin, ettei seuraani kaivattu, joten tallustelin Aijcan juttusille. "Mitä tänään on luvassa kerhossa?" kysyin. "Teemme mitä lystäämme, enimmäkseen askartelua, ja ehkäpä jokunen leikki", Aijca selitti. Minua alkoi huolettamaan vieläkin enemmän Mitterin hepulin takia, mutta luotin kissaani, tämähän oli luvannut olla kunnolla.
Samassa saavuimme perille puuhakammariin, jonne oli levitetty kaikenlaisia, -värisiä, ja kokoisia kartonkeja. Lattialla näkyi myös laatikko, joka oli täynnä kyniä ja muita piirrustusvälineitä. Sen vieressä olivät sakset ja liimat. Kisut juoksentelivat innoissaan varaten itselleen paikan, jossa sitten askartelisivat. Menin Mitterin luokse samaan paikkaan Rassen ja tämän kissojen kanssa. Tarkkailin koko ajan Mitteriäni, ettei raukka loukkaisi itseään saksillaan sun muilla vaaravälineillä. Mitteri askarteli kissakuvaa, johon leikkeli kartongeista osia, ja koristelut kisuni hoiti värikkäillä tusseilla. Mitteri pulisi kanssani koko ajan jotain sekavia. "Saanko simssiliini leikata liiat karvani pois näillä saksilla?" Mitteri kysyi. "Et", sanoin aivan heti. "Minulla on kuuma! Karvoja on liikaa!" Mitteri vinkui. "Kohta tulee talvi, ja jos leikkaat nyt turkkisi pois, palelet talvella", perustelin. Mitteri luovutti, ja jatkoi kuvaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Saanko liimata muihin kissoihin värikkäitä paperinpalasia?" Mitteri kysyi. "No et!" suorastaan karjahdin. Nyt Mitteri ei kuitenkaan kuunnellut, vaan nappasi liimapurkin tassuihinsa, ja lähti juoksentelemaan ympäri kerhotilaa. "Mitteri, pysähdy!" huudahdin lähtien kisuni perään. "Etpäs saakaan kiinni!" Mitteri lällätti katsellen taakseen, jossa olin. "Mitteri varo!" karjaisin, muttei Mitteri kuunnellut, se vain liimaili pinkkejä papereita muihin kissoihin. Varoitus olisi ollut kuitenkin hyvä huomioida, sillä Mitteri törmäsi suoraan kirjahyllyyn, josta kirjat sitten lentelivät hupsun kissani päälle. "Voi ei!" huudahdin, ja juoksin kiiruhtaen pelastamaan kissaani. Siirsin kirjat sivuun, ja huomatessani Mitterin, kaappasin hänet syliinsä. "Eihän sattunut? Olin kamalan huolissani!" kerroin, mutta Mitteri tahtoi vain päästä pois halistani sekoilemaan lisää. Samassa Aijca saapui luoksemme ihmeellinen ilme kasvoillaan. "Onko täällä kaikki kunnossa? Vili ja Rasse eivät varmasti ole iloisia saadessaan pinkin lapun päin näköä", Aijca totesi tirskuen itsekin tilanteelle. "Anteeksi, Mitterillä nyt tuntuu olevan hepuli meneillään", totesin. "Teidän kannattaa lähteä kiireisesti lääkäriin. Tämä alkaa vaikuttaa vakavalta", Aijca kauhisteli. "Joo, lähdemme heti", kerroin. "Ette menetä mitään, kerhopäivä alkaa muutenkin olla lopuillaan. Ottakaa mukaan valmis kuva, ja voitte vaikka kehystää sen seinällenne", Aijca ehdotti. Nyökkäsin, ja lähdimme kohti eläinlääkäriä.
Lääkärikäynnillä Tomelius-tohtori antoi Mitterille rokotteen, jonka pitäisi hillitä hullut kisut. "Rokote alkaa vaikuttamaan pian, sen jälkeen Mitteri saattaa olla kovinkin väsynyt. Hänen kannattaa lepäillä loppu päivä", Tomelius selitti. "Selvä", sanoin, ja pääsimme lähtemään jo Mitterin huoneelle päin. "Minä en jaksa kävellä, kanna", Mitteri pyysi, ja nostin kisuni syliini. Olin huomauttamassa, että vielä kerhossa oli juoksenneltu niin paljon, mutta päätin kuitenkin kantaa kisuani ilomielin. Hetkessä huomasin kisuni jo tuhisevan sylissäni, ja silittelin sen pehmoista turkkia vieden sen nukkumaan omaan huoneeseensa.
Mitterin mielipide päivästä: "Hepulissa on yllättävän hupaisaa olla, tuntuu, että kaikki naurattaa, ja tekee mieli kokeilla kaikkea jännää! Hehhehhahhah! Kyllä mutterit oli hyviä, ja sain kerrankin olla kerhon huomionpiste! Eläinlääkärillä rokotus sattui. Aijai. :( Mutta ei se haittaa, naurattaa melkein vieläkin. Hih..."
Saavuimme näytelmälavalle tajuten samalla olevamme viimeisiä, jotka saapuivat. Keskustelussamme kului niin rivakasti aika, ettemme edes tajunneet! "Siinähän tekin tulette! Hienoa, voimmekin lähteä tästä puuhakammarille päin!" Aijca huudahti meidät huomatessaan. Lähdimme kaikki liikkeelle, ja huomasin Mitterin suunnistavan heti kisukavereidensa luokse. Heillä näytti olevankin aikamoinen meininki jengissään Joikan ja Penan kanssa. Tajusin, ettei seuraani kaivattu, joten tallustelin Aijcan juttusille. "Mitä tänään on luvassa kerhossa?" kysyin. "Teemme mitä lystäämme, enimmäkseen askartelua, ja ehkäpä jokunen leikki", Aijca selitti. Minua alkoi huolettamaan vieläkin enemmän Mitterin hepulin takia, mutta luotin kissaani, tämähän oli luvannut olla kunnolla.
Samassa saavuimme perille puuhakammariin, jonne oli levitetty kaikenlaisia, -värisiä, ja kokoisia kartonkeja. Lattialla näkyi myös laatikko, joka oli täynnä kyniä ja muita piirrustusvälineitä. Sen vieressä olivät sakset ja liimat. Kisut juoksentelivat innoissaan varaten itselleen paikan, jossa sitten askartelisivat. Menin Mitterin luokse samaan paikkaan Rassen ja tämän kissojen kanssa. Tarkkailin koko ajan Mitteriäni, ettei raukka loukkaisi itseään saksillaan sun muilla vaaravälineillä. Mitteri askarteli kissakuvaa, johon leikkeli kartongeista osia, ja koristelut kisuni hoiti värikkäillä tusseilla. Mitteri pulisi kanssani koko ajan jotain sekavia. "Saanko simssiliini leikata liiat karvani pois näillä saksilla?" Mitteri kysyi. "Et", sanoin aivan heti. "Minulla on kuuma! Karvoja on liikaa!" Mitteri vinkui. "Kohta tulee talvi, ja jos leikkaat nyt turkkisi pois, palelet talvella", perustelin. Mitteri luovutti, ja jatkoi kuvaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Saanko liimata muihin kissoihin värikkäitä paperinpalasia?" Mitteri kysyi. "No et!" suorastaan karjahdin. Nyt Mitteri ei kuitenkaan kuunnellut, vaan nappasi liimapurkin tassuihinsa, ja lähti juoksentelemaan ympäri kerhotilaa. "Mitteri, pysähdy!" huudahdin lähtien kisuni perään. "Etpäs saakaan kiinni!" Mitteri lällätti katsellen taakseen, jossa olin. "Mitteri varo!" karjaisin, muttei Mitteri kuunnellut, se vain liimaili pinkkejä papereita muihin kissoihin. Varoitus olisi ollut kuitenkin hyvä huomioida, sillä Mitteri törmäsi suoraan kirjahyllyyn, josta kirjat sitten lentelivät hupsun kissani päälle. "Voi ei!" huudahdin, ja juoksin kiiruhtaen pelastamaan kissaani. Siirsin kirjat sivuun, ja huomatessani Mitterin, kaappasin hänet syliinsä. "Eihän sattunut? Olin kamalan huolissani!" kerroin, mutta Mitteri tahtoi vain päästä pois halistani sekoilemaan lisää. Samassa Aijca saapui luoksemme ihmeellinen ilme kasvoillaan. "Onko täällä kaikki kunnossa? Vili ja Rasse eivät varmasti ole iloisia saadessaan pinkin lapun päin näköä", Aijca totesi tirskuen itsekin tilanteelle. "Anteeksi, Mitterillä nyt tuntuu olevan hepuli meneillään", totesin. "Teidän kannattaa lähteä kiireisesti lääkäriin. Tämä alkaa vaikuttaa vakavalta", Aijca kauhisteli. "Joo, lähdemme heti", kerroin. "Ette menetä mitään, kerhopäivä alkaa muutenkin olla lopuillaan. Ottakaa mukaan valmis kuva, ja voitte vaikka kehystää sen seinällenne", Aijca ehdotti. Nyökkäsin, ja lähdimme kohti eläinlääkäriä.
Lääkärikäynnillä Tomelius-tohtori antoi Mitterille rokotteen, jonka pitäisi hillitä hullut kisut. "Rokote alkaa vaikuttamaan pian, sen jälkeen Mitteri saattaa olla kovinkin väsynyt. Hänen kannattaa lepäillä loppu päivä", Tomelius selitti. "Selvä", sanoin, ja pääsimme lähtemään jo Mitterin huoneelle päin. "Minä en jaksa kävellä, kanna", Mitteri pyysi, ja nostin kisuni syliini. Olin huomauttamassa, että vielä kerhossa oli juoksenneltu niin paljon, mutta päätin kuitenkin kantaa kisuani ilomielin. Hetkessä huomasin kisuni jo tuhisevan sylissäni, ja silittelin sen pehmoista turkkia vieden sen nukkumaan omaan huoneeseensa.
Mitterin mielipide päivästä: "Hepulissa on yllättävän hupaisaa olla, tuntuu, että kaikki naurattaa, ja tekee mieli kokeilla kaikkea jännää! Hehhehhahhah! Kyllä mutterit oli hyviä, ja sain kerrankin olla kerhon huomionpiste! Eläinlääkärillä rokotus sattui. Aijai. :( Mutta ei se haittaa, naurattaa melkein vieläkin. Hih..."
Kommentit
Lähetä kommentti