Ikäviä uutisia
Vaihtarivierailu oli tullut odotettua nopeammin päätökseen Oilin raskauden ilmettyä, sillä kaikkien mielestä pennut olisi parempi synnyttää Mouruposkessa. simssiliini asteli kissat kannoillaan pitkältä tuntuneen poissaolon jälkeen takaisin hoitolarakennuksen käytävillä. Ketään muuta hoitolan väkeä ei tullut vastaan, mutta hiljaisuus johtui oletetusti siitä että kello oli jo aika paljon. Oili istahti lattialle simssiliinin yrittäessä epätoivoisesti työntää avainta heidän huoneensa oven lukkoon kannatellassaan laukkuaan samalla. Pontsu säntäsi heti kumppaninsa vierelle ja kysyi tarvitsiko tämä jotain tai koskiko johonkin. "Rauhoitu, minä vain istahdin lepuuttamaan tassujani. Raskausmaha on kuin ylimääräinen matkalaukku jonka kantamiseen uuvahtaa välillä", Oili selitti. Kumppanin huolenpito oli ihanaa, mutta välillä Pontsu tuntui hätääntyvän ihan turhasta. Vihdoin simssiliini sai oven auki, ja kaikki tunkivat yhtä aikaa sisälle. "Ihanaa olla vihdoin kotona!" simssiliini huudahti ja lösähti huoneessa olevalle sängylle ulkovaatteet päällä. "Minä käyn viemässä Pialle ja Stiinalle tuliaiset!" Nick ilmoitti ja säntäsi ulos Oili ja Pontsu kintereillään. "Hei, takaisin sieltä! On jo myöhä, Anytimen porukka on todennäköisesti nukkumassa", simssiliini huusi kissojen perään, mutta joko kissat eivät kuulleet hoitajansa käskyä tai sitten he eivät välittäneet siitä, sillä kukaan ei palannut. Hoitaja pudisteli päätään kurittomille kissoilleen riisuessaan ulkovaatteet pois päältään ja kaivoi sitten puhelimensa taskustaan. "Matka sujui hyvin ja pääsimme perille", simssiliini näpytteli tekstiviestiä Nilsille, mutta jostain syystä hän viivytteli "Lähetä"-nappulan painamista. Lopulta simssiliini päätyi kumittamaan koko viestin ja viskoi puhelimensa tyynyn alle. "simssiliini, tämä on HÄTÄTILANNE!" Nick parkui kovaan ääneen juostessaan Oilin ja Pontsun kanssa takaisin. "Anna kun arvaan: Kukaan ei avannut teille ovea koska Anytimen porukka oli jo nukkumassa", simssiliini lausahti. Niinhän hän oli alun perinkin sanonut, mutta kissat eivät olleet kuunnelleet. "Ei se sitä ole. Anytimen huone oli tyhjillään. Hän on lähtenyt", Oili kertoi. "Mitä??" simssiliini huudahti ihmeissään.
Seuraavana päivänä:
simssiliini oli saapunut kissojensa kanssa adoptioon tapaamaan Oilin ja Nickin sukulaisia. Ensimmäiseksi he olivat bonganneet yksinään sohvalla köllötelleen Pian. Vanhuskissa kertoi Anytimen lähteneen jo ennen joulua. "Siksi emme siis kuulleet teistä mitään pitkään aikaan", Oili ymmärsi. "Miten olette jakselleet hoitajanne eroamisen jälkeen?" simssiliini kysyi silittäessään Pian päälakea. "Nuoriso oli aluksi poissa tolaltaan asian takia, mutta nyt adoption arki on jo heille tuttua. Minäkin olin tietysti surullinen Anyn lähdön vuoksi, mutta minulle tärkeintä on että hän on onnellinen. Hassua, ajattelin aina että se olisin minä joka jättäisi Anytimen, mutta tämä menikin toisinpäin", Pia hymähti kyynel silmäkulmassaan. "Älä murehdi, voitte kaikki tulla meille asumaan", Nick lupasi, mutta simssiliini joutui heti toppuuttelemaan kissansa lupauksia. "Ei se mitään, ymmärrän kyllä. Teidän huoneenne tulee pian olemaan muutenkin täynnä kun kissanpennut syntyvät", Pia sanoi. "Oi äiti, enhän minä muistanut vielä edes kertoa raskaudestani", Oili tajusi. "Näkeehän sen kertomattakin! Onko laskettu aika jo piankin?" Pia uteli hymyillen. Hänen luotaan oli ehkä lähtenyt tärkeä henkilö, mutta lapsenlapsien syntymän myötä Pia saisi elämäänsä ihan uudenlaista täytettä. "Laskettu aika on 19.3. mutta minun puolestani se voisi koittaa aikaisemminkin. Haluan jo eroon tästä jalkapallo-olemuksesta", Oili mutisi massuaan taputellen. "Oi Nick, eikö olekin ihanaa kun saamme lapsenlapsia?" Pia intoili asiaa miehelleen. "Niin no, tulihan tämä vähän odottamatta", Nick murahti. Kollin oli edelleen vaikea suhtautua tyttärensä seurusteluun, mutta suloiset kissanpennut sulattaisivat taatusti tämän äkäilijän sydämen. "Oili, en tiennytkään että olet taas maisemissa!" paikalle ilmaantunut Stiina kiljaisi innoissaan ja siskokset halasivat toisiaan, eikä raskausmaha jäänyt huomaamatta Oilin siskoltakaan läheisessä kontaktissa. Raskausasioista tarpeeksi äitinsä kanssa keskustelleena Oili halusi kääntää keskustelun siskoonsa, ja hän ehdottikin että kaksikko lähtiti hetkeksi kävelylle päästäkseen juttelemaan rauhassa. "Olemme pärjänneet ihan hyvin Miisun kanssa. Hän on minulle kuin toinen sisko, sillä olemme kasvaneet pennuista asti yhdessä. Ikävä kyllä Yui erotettiin meistä ikänsä takia pentujen puolelle, enkä ole kuullut Amberistakaan mitään", Stiina selitti. Oili lupasi selvittää Amberin nykyisen olinpaikan ettei Stiinan tarvitsisi olla huolissaan. Oili olisi kovasti halunnut udella Stiinan ajatuksia Ragesta, mutta hän ei tiennyt olisi soveliasta ottaa asia puheeksi. Oilin onneksi Stiina käänsi keskustelun eksäänsä ihan itse. "Jos tästä tilanteesta täytyy löytää jotain hyvää niin ainakin adoptioon muuttaminen on vienyt ajatukseni pois Ragesta", Stiina hymähti. "Rage ei ole tainnyt vieläkään päästä yli sinusta", Oili kertoi. "Ei ero ollut minullekaan helppo, mutta en usko että kaukosuhde olisi toiminut meidän kohdallamme", Stiina huokaisi. "No mutta, mennään joku päivä sinne elokuviin ja etsitään täältä Mouruposkesta joku paikallinen kissa sinulle poikaystäväksi", Oili innostui. Stiina hymähti siskonsa sinnikkyydelle etsiä tälle poikaystävä, mutta jotenkin hänestä tuntui ettei unelmakolli osuisi ikinä tämän kohdalle. Samassa simssiliini säntäsi paikalle ja ilmoitti että heidän vierailuaikansa adoptiossa oli päättynyt ja että heidän olisi lähdettävä.
"Onpa tyhmä sääntö joku vierailuaika, etkö olisi voinut tehdä poikkeusta meidän kohdallamme?" Nick marisi hoitajalleen heidän suunnatessaan takaisin huonettaan kohti. "Vaikka simssiliini on YP on hänen yhtälailla noudatettava sääntöjä, sillä muut voisivat kokea erityiskohtelun epäreiluksi", Pontsu kertoi kantansa. "Epäreilua tämä on minun mielestäni nytkin. Puolet perheestäni joutuu asumaan adoptiossa eivätkä he saa päivittäin kuin pari kuivaa leivänkannikkaa ruuaksi", Nick mutisi. "Mitä sinä oikein selität, adoption ruoka on ihan hyvää. Olisi tietysti kaikkien kannalta parasta että adoption kissoilla olisi oma hoitaja joka antaisi heille huomiota ja rakkautta", simssiliini selitti ja toivoi ettei kukaan ohikulkija ollut kiinnittänyt Nickin puheisiin huomiota. Mitä siitäkin nyt tulisi jos hoitolassa alkaisi kiertää perättömiä huhuja siitä että adoption kissoja pidetään nälässä... Päästessään huoneensa kohdalle simssiliini muisti varanneensa kylpyhuonevuoron kissojaan varten, joten mukaan noudettiin tarvikkeet pesuhetkeä varten ja matka jatkui siitä suoraan kylpyhuoneelle. Kissojen hygieniatarve on kummallinen, sillä tuntuu että vaikka kissoja kuinka usein kylvettää lähtee tarve laskuun nopeasti. Oili olisi halunnut päästä kylpyyn, mutta simssiliini ei antanut siihen tällä kertaa lupaa, sillä hän oli varannut parin tunnin päähän tyttökissalle lääkärikäynnin tämän raskauden takia. "Tohtori tekee vain pienen rutiinitarkastuksen, ei mitään sen kummenpaa", simssiliini selitti kun Oili jäykistyi kauhusta kuullessaan tulevasta lääkärikäynnistä. "Mutta minä voin ihan hyvin", Oili vänkäsi vastaan simssiliinin laittaessa suihkua päälle. Jokainen kissa kävi vuorollaan kastautumassa suihkun alla, minkä jälkeen simssiliini auttoi kissoja levittämään shampoota ja hoitoainetta turkkeihin. simssiliini huomasi että Oilin hoitoainepurkki oli mennyt jo lähes tyhjäksi, mikä ei tosin ollut mikään ihmekään ottaen huomioon kissan siisteyden ja ahkerammat pesukäynnit Nickiin ja Pontsuun verrattuna. Lopuksi kaikki kissat kävivät suihkun alla huuhtelemassa shampoot pois turkeistaan. Kissakolmikon kuivatellessa kukin omiin pyyhkeisiinsä käpertyneenä simssiliini kysäisi, haluavatko pojat lähteä mukaan Oilin lääkärikäynnille. "Tietysti tulen, mitä jos pennut syntyisivätkin etuajassa ja minulta jäisi se kokonaan näkemättä?" Pontsu hätäili. Nick vaikutti empivän mukaan lähtemistä. "Olen vähän väsynyt, johtuu varmaan aikaerosta", Nick selitti ja haukotteli oikein leveästi. "Sinä voit hyvin jäädä päikkäreille huoneeseemme sillä aikaa kun käväisemme eläinlääkärissä", simssiliini lupasi. Aikaero muka, Suomi ja Ruotsi eivät olleet niin kaukana toisistaan että siitä seuraisi mitään suurempia jet lageja, mutta täytyi muistaa että Nick oli jo vanha kissa eikä jaksanut aina lähteä pennun tarmolla mukaan kaikkeen.
simssiliini saapui Oilin ja Pontsun kanssa eläinlääkäriin, ja hoitaja suuntasi ensitöikseen ilmoittautumaan vastaanottotiskillä päivystävälle naiselle. "Kuiku kutsuu teidät tutkimushuoneeseen pian", vastaanottotiskin nainen lupasi. simssiliini siirtyi kissoineen odottelemaan vuoroaan odotustiloissa oleville penkeille. Eläinlääkärissä ei käynyt tänään mikään kova vilske, ja simssiliinin porukan lisäksi paikalla oli vain yksi muu hoitaja pärskivän kissansa kanssa. simssiliini kielsi Oilia ja Pontsua menemästä liian lähelle ettei tauti tarttuisi. Hiljaisessa odotustilassa tuli nopeasti tylsää, joten simssiliini päätti hyödyntää luppoajan yrittämällä kirjoittaa Nilsille uutta viestiä. Yritykseksi se jäikin, sillä simssiliini ei yhtään tiennyt mitä pojalle sanoisi. "Tuletko?" simssiliini havahtui Pontsun kysymykseen. Tyhjää viestikenttää tuijottaessaan simssiliini ei ollut huomannut Kuikun saapuneen jo noutamaan heitä tutkimusta varten. Kuiku pyysi Oilia asettumaan makuulle tutkimuspöydälle, ja simssiliini ja Pontsu saivat puolestaan jäädä yleisöksi seuraamaan tohtorin tekemiä tutkimuksia. Aluksi Oili vaikutti hieman varautuneelta Kuikun tunnustellessa hänen vatsaansa, mutta vähitellen hän rentoutui kun huomasi, ettei tutkimus satu tai ole muutenkaan epämiellyttävä. Kuiku teki arvion pentujen määrästä, ja hän olisi ollut valmis katsastamaan maha-asukkien sukupuolen ultraäänitutkimuksen avulla, mutta Oili ja Pontsu eivät halunneet tietää asiaa etukäteen. "On hauskempi yllättyä", Oili selitti, ja Kuiku kunnioitti kissapariskunnan päätöstä. Lopuksi Kuiku kyseli vielä Oilin yleisestä voinnista nyt raskausaikana ja antoi synnytysvalvennusta suurta päivää varten. Pontsu huomasi ettei simssiliini tuntunut kuuntelevan ollenkaan, joten hän tökkäsi hoitajaansa tassullaan. "Vaivaako sinua jokin?" Pontsu kysäisi. simssiliini huokaisi ja avasi puhelimestaan Nilsiltä saamansa viestin, jonka loppuun poika oli kirjoittanut ikävöivänsä simssiliiniä. "Söpöä, olette olleet toisistanne erossa vajaan vuorokauden ja hän kaipaa sinua", Pontsu hymähti ja kysyi sitten mitä simssiliini oli vastannut. "Sehän tässä ongelmana onkin, en tiedä mitä vastata. Nils on ihana, mutta pelkään että koko juttu kuihtuisi nopeasti koska emme näkisi kovin usein kun asumme niin kaukana toisistamme. Enkä tiedä olisiko vain helpompi yrittää unohtaa koko tyyppi ja olla vastaamatta hänelle", simssiliini mutisi. "Älä nyt hulluja puhu! Tietysti pidät Nilsiin yhteyttä, edes ystävänä. Olisi typerää sulkea hieno ihminen pois tuttavapiiristä", Pontsu sanoi. "Taidatpa olla oikeassa", hoitaja hymähti silitellen Pontsun päälakea. Oili vapautui pian tutkimuksesta, ja Kuiku hääti kolmikon pois tutkimushuoneesta pyytääkseen sisään seuraavan potilaan. "Nyt kun ollaan täällä eläinlääkärissä niin pitäisiköhän Pontsukin laittaa saman tien johonkin hoitoon? Mitä sanoisit hammastarkastuksesta?" simsiiliini kysäisi. "Niin kaukan kuin vitkastelet oman hammaslääkäriaikasi varaamista ei sinulla ole oikeutta pakottaa minua moiseen kidutukseen", Pontsu puolustautui.
"Mennään ihan hiljaa jos Nick on yhä nukkumassa", simssiliini kuiskasi ovatessaa huoneensa ovea, ja Oili ja Pontsu nyökkäsivät ymmärtäväisinä. Hoitaja astui huoneeseen ja hapuili seinällä olevaa valokatkaisijaa, kun kissat saattoivat puolestaan astella ilman ongelmia pimeään huoneeseen hämäränäkönsä ansiosta. "Isä ei ole täällä", Oili ilmoitti nähtyään Nickin pedin tyhjillään. simssiliini riensi kissan makuupaikalle ja kosketti päälimmäisenä olevaa sinistä tyynyä, joka oli ihan kylmä. Nick ei siis ollut tullutkaan nukkumaan, ja simssiliinillä ei kestänyt kauaa tajuta mitä oli tapahtunut. "Nick on takuulla mennyt ilman lupaa tapaamaan Piaa ja Stiinaa", hoitaja mutisi ja säntäsi kohti adoptiota. Karkuteillä ollut vanhuskissa löytyikin nopeasti, ja jääräpäinen Nick ilmoitti muuttavansa adoptioon ollakseen lähempänä perhettään jos simssiliini ei kerran aikonut ottaa heitä luokseen asumaan. "Voi harmi, minä kun ajattelin että söisimme tänään sen ison suklaakakun, mutta jos kerran olet päätöksesi tehnyt niin taidat jäädä ilman", simssiliini sanoi esittäen välinpitämätöntä. Kuten hän oli arvellutkin ilmestyi Nickin silmiin pieni hullunkiilto kakusta puhuttaessa, sillä herkkusuu-Nick ei voinut vastustaa makeita asioita. "Mene vain, kyllä me pärjätään äidin kanssa", Stiina vakuutteli, eikä Nickiä tarvinnut kehottaa kahdesti. "Tekin voitte tulla meille kakkukesteille jos haluatte", simssiliini lupasi. "Ehkä joku toinen kerta. Söimme juuri", Pia selitti. Kissat hyvästelivät toisensa nopeasti, ja Nick lupasi tulla taas seuraavana päivänä vierailuille. Kaksikon palattua huoneeseensa simssiliini meni suorinta päätä hakemaan kauan säilössä olleen kakun ruokavarastosta. Hoitaja ei ollut edes varma mistä kakku oli peräisin, ehkä jostakin Crillen pitämästä arvonnasta? Pontsu oli Nickin tavoin innoissaan tarjoiltavasta iltapalasta, mutta Oilista kakku oli vähän liikaa, sillä hän olisi halunnut syödä raskausaikana terveellisesti. simssiliini ei kuitenkaan ollut ehtinyt käydä Ruotsin reissun jälkeen Marketissa, eikä varastossa ollut muuta kuin kakkuja ja muuta herkkuruokaa. "Älä suotta sokeria pelkää", Nick lausahti huolettomasti ja alkoi ahtaa simssiliinin hänelle leikkaamaan kakkupalaa suuhunsa. Oili siirsi katseensa isästään edessään olevaan kakkupalaan ja haukkasi kokeeksi pienen palan. Hyväähän kakku oli, mutta mieluummin Oili olisi syönyt jotain terveellistä. Sentään simssiliini lupasi että tyttökissa saisi oikeuden valita seuraavan aterian kunhan hoitaja ehtisi käymään kaupassa. Koko kakku possuiltiin loppuun yhdellä kertaa, ja kissojen kömpiessä peteihinsä Nick ja Pontsu raahasivat raskaana olevan Oilin tapaan täysinäisiä mahoja perässään. Kissat nukahtivat heti peteihinsä lösähdettyään, ja kissojen kuorsatessa simssiliini keräsi ruokailun aikana käytetyt lautaset mukaansa aikomuksenaan pestä likaiset astiat ennen kotiinlähtöä.
Nickin mielipide päivästä: "Ärsyttää ettei simssiliini voi muka ottaa Piaa ja Stiinaa meille asumaan. Kyllä Pontsu sai muuttaa meille mutta minut ja rakkaani pidetään aina erossa... Sentään Pia ja Stiina vaikuttavat voivan ihan hyvin olosuhteista huolimatta."
Oilin mielipide päivästä: "Ihailen äitiäni ja siskoani suunnattomasti. Jos minä joutuisin adoptioon en tiedä miten kestäisin niitä oloja ja ennen kaikkea pystyisinkö antamaan hoitajalleni anteeksi hylkäämisen? Minun täytyy Nickin tapaan olla nyt entistä enemmän perheeni tukena."
Pontsun mielipide päivästä: "On hyvä olla taas kotona! Ruotsissa oli toki kiva seikkailla, mutta pentujen syntymän kannalta paluu Mouruposkeen oli oikea ratkaisu. Ah, en malttaisi odottaa pentujen syntymää! Olisikohan sittenkin pitänyt antaa tohtorin tehdä ultraäänitutkimuksia niin olisimme saaneet tietää enemmän yksityiskohtia."
Seuraavana päivänä:
simssiliini oli saapunut kissojensa kanssa adoptioon tapaamaan Oilin ja Nickin sukulaisia. Ensimmäiseksi he olivat bonganneet yksinään sohvalla köllötelleen Pian. Vanhuskissa kertoi Anytimen lähteneen jo ennen joulua. "Siksi emme siis kuulleet teistä mitään pitkään aikaan", Oili ymmärsi. "Miten olette jakselleet hoitajanne eroamisen jälkeen?" simssiliini kysyi silittäessään Pian päälakea. "Nuoriso oli aluksi poissa tolaltaan asian takia, mutta nyt adoption arki on jo heille tuttua. Minäkin olin tietysti surullinen Anyn lähdön vuoksi, mutta minulle tärkeintä on että hän on onnellinen. Hassua, ajattelin aina että se olisin minä joka jättäisi Anytimen, mutta tämä menikin toisinpäin", Pia hymähti kyynel silmäkulmassaan. "Älä murehdi, voitte kaikki tulla meille asumaan", Nick lupasi, mutta simssiliini joutui heti toppuuttelemaan kissansa lupauksia. "Ei se mitään, ymmärrän kyllä. Teidän huoneenne tulee pian olemaan muutenkin täynnä kun kissanpennut syntyvät", Pia sanoi. "Oi äiti, enhän minä muistanut vielä edes kertoa raskaudestani", Oili tajusi. "Näkeehän sen kertomattakin! Onko laskettu aika jo piankin?" Pia uteli hymyillen. Hänen luotaan oli ehkä lähtenyt tärkeä henkilö, mutta lapsenlapsien syntymän myötä Pia saisi elämäänsä ihan uudenlaista täytettä. "Laskettu aika on 19.3. mutta minun puolestani se voisi koittaa aikaisemminkin. Haluan jo eroon tästä jalkapallo-olemuksesta", Oili mutisi massuaan taputellen. "Oi Nick, eikö olekin ihanaa kun saamme lapsenlapsia?" Pia intoili asiaa miehelleen. "Niin no, tulihan tämä vähän odottamatta", Nick murahti. Kollin oli edelleen vaikea suhtautua tyttärensä seurusteluun, mutta suloiset kissanpennut sulattaisivat taatusti tämän äkäilijän sydämen. "Oili, en tiennytkään että olet taas maisemissa!" paikalle ilmaantunut Stiina kiljaisi innoissaan ja siskokset halasivat toisiaan, eikä raskausmaha jäänyt huomaamatta Oilin siskoltakaan läheisessä kontaktissa. Raskausasioista tarpeeksi äitinsä kanssa keskustelleena Oili halusi kääntää keskustelun siskoonsa, ja hän ehdottikin että kaksikko lähtiti hetkeksi kävelylle päästäkseen juttelemaan rauhassa. "Olemme pärjänneet ihan hyvin Miisun kanssa. Hän on minulle kuin toinen sisko, sillä olemme kasvaneet pennuista asti yhdessä. Ikävä kyllä Yui erotettiin meistä ikänsä takia pentujen puolelle, enkä ole kuullut Amberistakaan mitään", Stiina selitti. Oili lupasi selvittää Amberin nykyisen olinpaikan ettei Stiinan tarvitsisi olla huolissaan. Oili olisi kovasti halunnut udella Stiinan ajatuksia Ragesta, mutta hän ei tiennyt olisi soveliasta ottaa asia puheeksi. Oilin onneksi Stiina käänsi keskustelun eksäänsä ihan itse. "Jos tästä tilanteesta täytyy löytää jotain hyvää niin ainakin adoptioon muuttaminen on vienyt ajatukseni pois Ragesta", Stiina hymähti. "Rage ei ole tainnyt vieläkään päästä yli sinusta", Oili kertoi. "Ei ero ollut minullekaan helppo, mutta en usko että kaukosuhde olisi toiminut meidän kohdallamme", Stiina huokaisi. "No mutta, mennään joku päivä sinne elokuviin ja etsitään täältä Mouruposkesta joku paikallinen kissa sinulle poikaystäväksi", Oili innostui. Stiina hymähti siskonsa sinnikkyydelle etsiä tälle poikaystävä, mutta jotenkin hänestä tuntui ettei unelmakolli osuisi ikinä tämän kohdalle. Samassa simssiliini säntäsi paikalle ja ilmoitti että heidän vierailuaikansa adoptiossa oli päättynyt ja että heidän olisi lähdettävä.
"Onpa tyhmä sääntö joku vierailuaika, etkö olisi voinut tehdä poikkeusta meidän kohdallamme?" Nick marisi hoitajalleen heidän suunnatessaan takaisin huonettaan kohti. "Vaikka simssiliini on YP on hänen yhtälailla noudatettava sääntöjä, sillä muut voisivat kokea erityiskohtelun epäreiluksi", Pontsu kertoi kantansa. "Epäreilua tämä on minun mielestäni nytkin. Puolet perheestäni joutuu asumaan adoptiossa eivätkä he saa päivittäin kuin pari kuivaa leivänkannikkaa ruuaksi", Nick mutisi. "Mitä sinä oikein selität, adoption ruoka on ihan hyvää. Olisi tietysti kaikkien kannalta parasta että adoption kissoilla olisi oma hoitaja joka antaisi heille huomiota ja rakkautta", simssiliini selitti ja toivoi ettei kukaan ohikulkija ollut kiinnittänyt Nickin puheisiin huomiota. Mitä siitäkin nyt tulisi jos hoitolassa alkaisi kiertää perättömiä huhuja siitä että adoption kissoja pidetään nälässä... Päästessään huoneensa kohdalle simssiliini muisti varanneensa kylpyhuonevuoron kissojaan varten, joten mukaan noudettiin tarvikkeet pesuhetkeä varten ja matka jatkui siitä suoraan kylpyhuoneelle. Kissojen hygieniatarve on kummallinen, sillä tuntuu että vaikka kissoja kuinka usein kylvettää lähtee tarve laskuun nopeasti. Oili olisi halunnut päästä kylpyyn, mutta simssiliini ei antanut siihen tällä kertaa lupaa, sillä hän oli varannut parin tunnin päähän tyttökissalle lääkärikäynnin tämän raskauden takia. "Tohtori tekee vain pienen rutiinitarkastuksen, ei mitään sen kummenpaa", simssiliini selitti kun Oili jäykistyi kauhusta kuullessaan tulevasta lääkärikäynnistä. "Mutta minä voin ihan hyvin", Oili vänkäsi vastaan simssiliinin laittaessa suihkua päälle. Jokainen kissa kävi vuorollaan kastautumassa suihkun alla, minkä jälkeen simssiliini auttoi kissoja levittämään shampoota ja hoitoainetta turkkeihin. simssiliini huomasi että Oilin hoitoainepurkki oli mennyt jo lähes tyhjäksi, mikä ei tosin ollut mikään ihmekään ottaen huomioon kissan siisteyden ja ahkerammat pesukäynnit Nickiin ja Pontsuun verrattuna. Lopuksi kaikki kissat kävivät suihkun alla huuhtelemassa shampoot pois turkeistaan. Kissakolmikon kuivatellessa kukin omiin pyyhkeisiinsä käpertyneenä simssiliini kysäisi, haluavatko pojat lähteä mukaan Oilin lääkärikäynnille. "Tietysti tulen, mitä jos pennut syntyisivätkin etuajassa ja minulta jäisi se kokonaan näkemättä?" Pontsu hätäili. Nick vaikutti empivän mukaan lähtemistä. "Olen vähän väsynyt, johtuu varmaan aikaerosta", Nick selitti ja haukotteli oikein leveästi. "Sinä voit hyvin jäädä päikkäreille huoneeseemme sillä aikaa kun käväisemme eläinlääkärissä", simssiliini lupasi. Aikaero muka, Suomi ja Ruotsi eivät olleet niin kaukana toisistaan että siitä seuraisi mitään suurempia jet lageja, mutta täytyi muistaa että Nick oli jo vanha kissa eikä jaksanut aina lähteä pennun tarmolla mukaan kaikkeen.
simssiliini saapui Oilin ja Pontsun kanssa eläinlääkäriin, ja hoitaja suuntasi ensitöikseen ilmoittautumaan vastaanottotiskillä päivystävälle naiselle. "Kuiku kutsuu teidät tutkimushuoneeseen pian", vastaanottotiskin nainen lupasi. simssiliini siirtyi kissoineen odottelemaan vuoroaan odotustiloissa oleville penkeille. Eläinlääkärissä ei käynyt tänään mikään kova vilske, ja simssiliinin porukan lisäksi paikalla oli vain yksi muu hoitaja pärskivän kissansa kanssa. simssiliini kielsi Oilia ja Pontsua menemästä liian lähelle ettei tauti tarttuisi. Hiljaisessa odotustilassa tuli nopeasti tylsää, joten simssiliini päätti hyödyntää luppoajan yrittämällä kirjoittaa Nilsille uutta viestiä. Yritykseksi se jäikin, sillä simssiliini ei yhtään tiennyt mitä pojalle sanoisi. "Tuletko?" simssiliini havahtui Pontsun kysymykseen. Tyhjää viestikenttää tuijottaessaan simssiliini ei ollut huomannut Kuikun saapuneen jo noutamaan heitä tutkimusta varten. Kuiku pyysi Oilia asettumaan makuulle tutkimuspöydälle, ja simssiliini ja Pontsu saivat puolestaan jäädä yleisöksi seuraamaan tohtorin tekemiä tutkimuksia. Aluksi Oili vaikutti hieman varautuneelta Kuikun tunnustellessa hänen vatsaansa, mutta vähitellen hän rentoutui kun huomasi, ettei tutkimus satu tai ole muutenkaan epämiellyttävä. Kuiku teki arvion pentujen määrästä, ja hän olisi ollut valmis katsastamaan maha-asukkien sukupuolen ultraäänitutkimuksen avulla, mutta Oili ja Pontsu eivät halunneet tietää asiaa etukäteen. "On hauskempi yllättyä", Oili selitti, ja Kuiku kunnioitti kissapariskunnan päätöstä. Lopuksi Kuiku kyseli vielä Oilin yleisestä voinnista nyt raskausaikana ja antoi synnytysvalvennusta suurta päivää varten. Pontsu huomasi ettei simssiliini tuntunut kuuntelevan ollenkaan, joten hän tökkäsi hoitajaansa tassullaan. "Vaivaako sinua jokin?" Pontsu kysäisi. simssiliini huokaisi ja avasi puhelimestaan Nilsiltä saamansa viestin, jonka loppuun poika oli kirjoittanut ikävöivänsä simssiliiniä. "Söpöä, olette olleet toisistanne erossa vajaan vuorokauden ja hän kaipaa sinua", Pontsu hymähti ja kysyi sitten mitä simssiliini oli vastannut. "Sehän tässä ongelmana onkin, en tiedä mitä vastata. Nils on ihana, mutta pelkään että koko juttu kuihtuisi nopeasti koska emme näkisi kovin usein kun asumme niin kaukana toisistamme. Enkä tiedä olisiko vain helpompi yrittää unohtaa koko tyyppi ja olla vastaamatta hänelle", simssiliini mutisi. "Älä nyt hulluja puhu! Tietysti pidät Nilsiin yhteyttä, edes ystävänä. Olisi typerää sulkea hieno ihminen pois tuttavapiiristä", Pontsu sanoi. "Taidatpa olla oikeassa", hoitaja hymähti silitellen Pontsun päälakea. Oili vapautui pian tutkimuksesta, ja Kuiku hääti kolmikon pois tutkimushuoneesta pyytääkseen sisään seuraavan potilaan. "Nyt kun ollaan täällä eläinlääkärissä niin pitäisiköhän Pontsukin laittaa saman tien johonkin hoitoon? Mitä sanoisit hammastarkastuksesta?" simsiiliini kysäisi. "Niin kaukan kuin vitkastelet oman hammaslääkäriaikasi varaamista ei sinulla ole oikeutta pakottaa minua moiseen kidutukseen", Pontsu puolustautui.
"Mennään ihan hiljaa jos Nick on yhä nukkumassa", simssiliini kuiskasi ovatessaa huoneensa ovea, ja Oili ja Pontsu nyökkäsivät ymmärtäväisinä. Hoitaja astui huoneeseen ja hapuili seinällä olevaa valokatkaisijaa, kun kissat saattoivat puolestaan astella ilman ongelmia pimeään huoneeseen hämäränäkönsä ansiosta. "Isä ei ole täällä", Oili ilmoitti nähtyään Nickin pedin tyhjillään. simssiliini riensi kissan makuupaikalle ja kosketti päälimmäisenä olevaa sinistä tyynyä, joka oli ihan kylmä. Nick ei siis ollut tullutkaan nukkumaan, ja simssiliinillä ei kestänyt kauaa tajuta mitä oli tapahtunut. "Nick on takuulla mennyt ilman lupaa tapaamaan Piaa ja Stiinaa", hoitaja mutisi ja säntäsi kohti adoptiota. Karkuteillä ollut vanhuskissa löytyikin nopeasti, ja jääräpäinen Nick ilmoitti muuttavansa adoptioon ollakseen lähempänä perhettään jos simssiliini ei kerran aikonut ottaa heitä luokseen asumaan. "Voi harmi, minä kun ajattelin että söisimme tänään sen ison suklaakakun, mutta jos kerran olet päätöksesi tehnyt niin taidat jäädä ilman", simssiliini sanoi esittäen välinpitämätöntä. Kuten hän oli arvellutkin ilmestyi Nickin silmiin pieni hullunkiilto kakusta puhuttaessa, sillä herkkusuu-Nick ei voinut vastustaa makeita asioita. "Mene vain, kyllä me pärjätään äidin kanssa", Stiina vakuutteli, eikä Nickiä tarvinnut kehottaa kahdesti. "Tekin voitte tulla meille kakkukesteille jos haluatte", simssiliini lupasi. "Ehkä joku toinen kerta. Söimme juuri", Pia selitti. Kissat hyvästelivät toisensa nopeasti, ja Nick lupasi tulla taas seuraavana päivänä vierailuille. Kaksikon palattua huoneeseensa simssiliini meni suorinta päätä hakemaan kauan säilössä olleen kakun ruokavarastosta. Hoitaja ei ollut edes varma mistä kakku oli peräisin, ehkä jostakin Crillen pitämästä arvonnasta? Pontsu oli Nickin tavoin innoissaan tarjoiltavasta iltapalasta, mutta Oilista kakku oli vähän liikaa, sillä hän olisi halunnut syödä raskausaikana terveellisesti. simssiliini ei kuitenkaan ollut ehtinyt käydä Ruotsin reissun jälkeen Marketissa, eikä varastossa ollut muuta kuin kakkuja ja muuta herkkuruokaa. "Älä suotta sokeria pelkää", Nick lausahti huolettomasti ja alkoi ahtaa simssiliinin hänelle leikkaamaan kakkupalaa suuhunsa. Oili siirsi katseensa isästään edessään olevaan kakkupalaan ja haukkasi kokeeksi pienen palan. Hyväähän kakku oli, mutta mieluummin Oili olisi syönyt jotain terveellistä. Sentään simssiliini lupasi että tyttökissa saisi oikeuden valita seuraavan aterian kunhan hoitaja ehtisi käymään kaupassa. Koko kakku possuiltiin loppuun yhdellä kertaa, ja kissojen kömpiessä peteihinsä Nick ja Pontsu raahasivat raskaana olevan Oilin tapaan täysinäisiä mahoja perässään. Kissat nukahtivat heti peteihinsä lösähdettyään, ja kissojen kuorsatessa simssiliini keräsi ruokailun aikana käytetyt lautaset mukaansa aikomuksenaan pestä likaiset astiat ennen kotiinlähtöä.
Nickin mielipide päivästä: "Ärsyttää ettei simssiliini voi muka ottaa Piaa ja Stiinaa meille asumaan. Kyllä Pontsu sai muuttaa meille mutta minut ja rakkaani pidetään aina erossa... Sentään Pia ja Stiina vaikuttavat voivan ihan hyvin olosuhteista huolimatta."
Oilin mielipide päivästä: "Ihailen äitiäni ja siskoani suunnattomasti. Jos minä joutuisin adoptioon en tiedä miten kestäisin niitä oloja ja ennen kaikkea pystyisinkö antamaan hoitajalleni anteeksi hylkäämisen? Minun täytyy Nickin tapaan olla nyt entistä enemmän perheeni tukena."
Pontsun mielipide päivästä: "On hyvä olla taas kotona! Ruotsissa oli toki kiva seikkailla, mutta pentujen syntymän kannalta paluu Mouruposkeen oli oikea ratkaisu. Ah, en malttaisi odottaa pentujen syntymää! Olisikohan sittenkin pitänyt antaa tohtorin tehdä ultraäänitutkimuksia niin olisimme saaneet tietää enemmän yksityiskohtia."
Kommentit
Lähetä kommentti