Isänpäivätapahtumatarina
Tarinaan on ujutettu 4 repliikkiä Muumeista. Löydätkö kaikki?
Touhusin huoneessani hommia jo varhain aamusta, vaikka tavallisesti nukkuisin sunnuntaisin vielä tähän aikaan. Olinkin kateellinen kissoilleni, jotka tuhisivat tyytyväisinä sängyllä, mutta vähitellen niidenkin olisi aika herätä. Raahasin kylpyammeen keskelle huonetta ja avasin hanan, jolloin amme alkoi vähitellen täyttyä vedestä. Kääriessäni paidan hihoja ylös tunsin yllättäen jonkun puskevan jalkaani. Käännyin katsomaan kuka pohjettani hiplasi ja Oili tuijotti minua takaisin. "Ihanaa, sinä laitat kylvyn", Oili iloitsi ja kipusi ammeen laidalle katsomaan veden valumista ja nuuhkimaan shampoopulloja. "Jep, kylpy onkin pian valmis. Menen herättelemään poikiakin", mutisin ja astelin sängyn luokse. Pontsu nukkui hassusti kippurassa ja Nick oli puolestaan vallannut melkein puolet sängystä maatessaan niin että kaikki raajat sojottivat eri suuntiin. "Heräilkääpäs unikeot, aamupesun aika!" huudahdin ja taputin käsiäni yhteen. Pontsu avasi laiskasti toista silmäänsä mutta sulki sen heti uudestaan, kun Nick puolestaan pompahtin istualleen. "Jes, tänään on isänpäivä!" Nick riemuitsi. "Hyvin muistettu, tulehan pesulle niin olet sädehtivä isänpäivätapahtumassa", kehotin ja palasin takaisin Oilin luokse. Kisu näpräsi shampoopulloa tassuissaan. Vaaleanpunaiset mansikantuoksuiset saippuat ja hoitoaineet olivat edesmenneen Mitterin jäljiltä unohtuneet kaappiin lojumaan, mutta nyt aioin käyttää ne loppuun. "Annas kun minä", kehotin kun Oili ei meinannut saada liukkaan shampoopullon korkkia auki. "Kyllä minä osaan", Oili mahtaili. Lopulta korkki irtosikin, mutta samalla Oilin ote pullosta lipesi ja se tipahti ammeeseen. "Voi ei, nyt saippuat valuvat kaikki veteen", hätäännyin yrittäessäni napata pulloa veden alta. "Parempi liikaa kuin liian vähän", Oili totesi vaikka vaikuttikin olevan vähän häpeissään mokansa vuoksi. Nick kömpi paikalle haukotellen, mutta Pontsua ei näkynyt missään. "Nyt ylös!" karjaisin. Rasittavaa kun kissoja täytyi olla jatkuvasti patistelemassa. Nick loikkasi ketterästi ammeeseen niin että vesi roiskui, ja Oili mulahti myös lämpöiseen veteen ammeen reunalta. Pontsu tassutteli unenpöpperössä paikalle ja löi päänsä tuolinjalkaan törmätessään siihen epähuomiossa. Isku taisi toimia lopullisena herättimenä, ja Pontsukin saatiin kylpyammeeseen. Pursotin shampoota kädelleni ja aloin hieroa sitä Nickin ympärille. Mietiskelin miten helppoja kylpyhetket nykyään olivat, kun ei ollut vesifoobikko Mitteriä, ja jollain tavalla jopa kaipasin sitä kiukuttelevaa kissaa ja kylpyhetkiämme. Nick tuntui lukeneen ajatukseni, kun hän hetken päästä kysyi, voisimmeko käydä Mitterin haudalla tänään. "Juu, se sopii hyvin. Haluat käydä isääsi muistelemassa?" arvelin Nickin nyökkäillessä hiukan haikeana. Kissa-raasu, nyt oli sen ensimmäinen isänpäivä ilman isää. "Yäk! simssiliini, Pontsu roiskii", Oili parahti. "Älä viitsi olla lapsellinen", nuhtelin kylvyssä riehuvaa Pontsua.
Kylvyn jälkeen valmistauduimme Oilin ja Nickin kanssa tapahtumaan lähtöä varten. Olimme päättäneet käväistä hautausmaalla ennen tapahtumaa, joten lähdimme matkaan vähän aikaisemmin. Pontsu ei jaksanut lähteä hautausmaalle kanssamme, vaan hän sanoi aikovansa tehdä läksyjä. Minusta kuitenkin jostain syystä tuntui siltä, että heti kun olismme Nickin ja Oilin kanssa poistuneet, menisi Pontsu jatkamaan kesken jääneitä uniaan. "No niin, eiköhän mennä", kehotin, mutta Nick kaiveli laatikoita. "Odota, haluan ottaa mukan yhden jutun", Nick hätäili. Puuskahdin kuumissani, olin jo nimittäin pukenu takin päälle. "simssiliini, minulla on nälkä", Pontsu tuli vinkumaan jalkoihini, jolloin minun ei auttanut muu kuin lähteä laittamaan ruokaa kissalle. Kuinka olinkaan lähdössä niin ajattelemattomasti, Pontsuhan joutuisi olemaan koko päivän yksin huoneessamme enkä minä ollut jättänyt mitään evästä! Toisaalta uskoin Pontsun tiukan paikan tullen löytävän jotain syömistä, mutta helpompi näin. Kävin hakemassa keittiöstä lautasen ja kippasin siihen purkillisen kanapalakissanruokaa. "Nami", Pontsu mumisi ensimmäisen haukkauksen jälkeen. Kisu siirsi toisella etutassullaan englannin vihkonsa ruokakulhon viereen ja vilkuili siellä olevia sanoja. "Varo ettet sotke kouluvihkoasi", huomautin, mutta Pontsu vakuutteli, ettei vaaraa ollut. "Meillä on ensi viikolla sanakoe", Pontsu kertoi. "Vai niin, hienoa että valmistaudut jo nyt. Kuinkas Oili, sinähän olet myös samalla englannin kurssilla", muistutin. "Minä osaan kyllä ilman lukemistakin, enkku on helppoa", Oili mahtaili. Tunsin suurta helpotusta siitä että olin itse jo suorittanut kaikki pakolliset englanninopintoni eikä minun tarvitsisi kärsiä kyseisen aineen tunneista. Pontsun muminan ja Nickin rapistelun lisäksi olimme hiljaisuudessa. "Löysinpäs!" Nick huudahti ja nosti tassuihinsa pölyisen esineen. Kisu putsasi tavaran ympäriltä pölyjä hännällään ja tunnistin esineen muovikuuseksi. "Saanko viedä tämän isän haudalle? Hän piti tästä niin kovasti", Nick muisteli. Minunkin mieleeni palautui muistikuvia Egyptin matkaltamme, jolloin Mitteri oli muovikuusella leikkinyt. "Eiköhän se sovi. Tavallisesti hautausmaalle on saanut viedä vain hautausmaan kaupassa olevia tuotteita, mutta minähän voin muuttaa sääntöjä haluamallani tavalla", pohdiskelin. Viimein olimme lähtövalmiita ja sanoimme heipat Pontsulle, joka vastasi meille englanniksi: "Bye bye!"
Hautausmaa näytti melkoisen karulta paikalta lumettomana marraskuupäivänä. Hautojen edustalla olevat kukkaistutukset olivat kuihtuneet eikä yksikään kynttilä palanut. Päätin sytyttää Mitterin haudalla olevat kaksi pinkkiä kynttilää, mutta eivät ne palaneet kauaa, kun äkillinen tuulenpuuska ehti ne sammuttaa. "Typerä tuuli", Oili murahti. Nick seisoi vaiti isänsä hautakiven edessä. Minä ja Oili katsoimme vähän matkan päästä, miten Nick kumartui asettamaan muovikuusen kynttilän viereen. Kuulin jalkojeni juuressa istuvan Oilin niiskaisevan, ja nostin kisun syliin lohduttaakseni sitä. Minunkin silmäkulmastani valui kyynel, jonka tuuli lennätti pois. Oili värisi sylissäni ja rutistin kissan tiukemmin itseäni vasten. "Lähdettäisiinkö?" kysäisin käheällä äänellä, kun olimme jo useamman minuutin seisoneet vaiti Mitterin haudan edustalla. Kuin kehotustani odottaen Nick käännähti nopeasti ympäri ja lähti kävelemään edelläni kirkolle vievää kapeaa polkua. Loin vielä viimeisen katsahduksen Mitterin haudalle ja lähdin sitten Oilia sylissäni kantaen kulkemaan Nickin perään.
Haudalla käymisestä ei jäänyt haikeaa tunnelmaa pitkäksi aikaa, vaan kissojen mieli koheni pian juhlatupaan astellessamme. Paikalla ei ollut kovin paljoa väkeä, mutta ainakaan tehtäväpisteille ei tulisi ruuhkaa nyt. "Mitä haluatte tehdä?" tiedustelin kissojen jäätyä ovelle tarkkailemaan tilannetta. "Mennään laulamaan!" Nick vaati huomatessaan karaokepisteen. "Äääh", Oili puuskahti tympääntyneenä. Musiikillisuus ei ollut periytynyt isältä tyttärelle, ja Nickin oli vaikea ymmärtää, ettei Oilia kiinnostanut samat jutut. Nick kipitti heti laulupelin luokse, mutta Oili jäi seisomaan paikalleen tassut puuskassa. Kyykistyin kisun viereen ja silittelin sen päälakea. "Menisit nyt isäsi mieliksi laulamaan. Sinä saat sitten valita seuraavan tekemisen", lupasin Oilille. "Noh, ehkä voin yhden laulun laulaa", Oili lopulta myöntyi, ja lähdimme Nickin luokse. Olin tuonut kotonani olevat Sing It -wiipelini tapahtumaa varten. "Missä on toinen mikki?" Nick kyseli tutkiessaan ympärilleen. "Ömh, minulla on vain yksi mikki... Mutta voitte laulaa siihen samaan", mutisin. "Yök, eihän isi harjannut edes hampaita aamulla", Oili säikähti, mutta asettui kuitenkin Nickin viereen. Kappaleeksi valittiin Selena Gomezin Naturally, ja kissoilla meni jopa niin hyvin, että he pääsivät pistelistassa viiden parhaan joukkoon (koska en ole pelannut duet-lauluja kovinkaan aktiivisesti, oli helppo rikkoa valmisennätykset). "Lauletaan vielä toinen!" Nick intoili, mutta minä huomautin, että nyt olisi Oilin vuoro. Nick ei onneksi jäänyt inttämään asiasta, ja paikalle saapui parahiksi Mariina kissaparinsa kanssa, joten laulamaan ei olisi edes mahtunut. Oili valitsi seuraavaksi tekemiseksi sokkopiirtämisen, jossa oli ideana selvittää silmät sidottuina paperilla oleva sokkelo toisen parin antaessa ohjeita. Oili halusi piirtää, joten kiedoin valkean liinan kisun silmien eteen ja asetin Oilin tassussa olevan kynän piirtopään valmiiksi sokkelon aloitusruutuun. "Än, yy, tee, NYT!" huudahdin ja laitoin sekuntikellon päälle. "Oikealle, ei, eih kun siis vasemmalle! Hyyvä, juuri noin.. STOP! Nyt öööh, loivasti oikealle ja vähän ylöspäin. Ei, ei noin jyrkässä kulmassa! Ymm, pakita vähän ja sitten uudestaan.." Nick huuteli ohjeita joita Oili parhaansa mukaan noudatti. Lopulta oli päästy maaliin, ja Nick poisti siteen Oilin silmiltä. "Hienoa, suoriuduitte 52 sekunnissa", kehuin, mutta Oili ei ollut tyytyväinen. "Menin ihan rajojen yli tuossa kohtaa, onpa noloa", Oili suri. "Ei tämä ole täydellisyyskipailu, tärkeintä on että pidät hauskaa ja yrität parhaasi", Nick puhui viisaita. Oili näytti ymmärtäneen pointin ja hymyili taas pian viikset pystyssä. Päätimme mennä seuraavaksi napostelemaan tarjoilupöydän antimia.
Alkoi jo olla nälkä, sillä emme olleet syöneet mitään aamupalaksi. Tarjolla oli Marketista tuttuja kakkuja ja muita herkkuja. Nick kaappasi tassuihinsa mansikkatoffee herkun, kun Oilin puolestaan teki mieli kuivakakkua. Kävimme istumaan juhlatuvan ylätasolle vievien portailen alapäähän ja seurasimme syödessämme muiden tapahtumassa olleiden puuhia. Pepsi ohjasti sokkopiirtopaikalla isäänsä Nipsua sokkelosta selviytymiseen samassa paikassa missä me olimme äsken puuhastelleet. "Onneksi minä saan asua isin kanssa samassa paikassa", Oili huokaisi viitaten Pepsin adoptiossa olemiseen. "Niin, vielä kun Pia ja Stiina olisivat kanssamme kaikki olisi täydellistä... En ole nähnyt heitä pitkään aikaan, kun Anytime on lomalla", Nick harmitteli. "Mutta simssiliinillähän on yleisavain, etkö voi päästää meitä tapaamaan perhettämme?" Oili kysyi ja katsoi minua lahjovalla ilmeellään. Yritin olla katsomatta Oiliin päin mutistessani, ettei yleisavainta saa käyttää kuin hätätapauksissa. "Mutta tämä tilanne näyttää jokseenkin vakavalta! Mitä jos Anyn kissoilla on jokin ongelma eivätkä he saa apua?" Nick huomautti. "Äh, hyvä on, käväistään katsomassa Anyn kissoja sitten tapahtuman jälkeen", lupasin lopulta. Nick iski viekkaasti silmää Oilille heidän onnistuttuaan puhumaan minut ympäri. Seuraavaksi Nick valitsi puuhaksi tietovisan, mikä nyt ei mikään varsinainen visa ollut, vaan olin tuonut vanhoja Mourunen-lehtiä, joista oli tarkoitus ratkaista ristikoita. "'Värikäs juhla' ... Sen on varmasti tarkoitettava isänpäivää", Nick mietti. "Mitä värikästä siinä muka on? Ihan harmaa ja ruma päivä tänäänkin. Eikä se edes mahdu tuohon", Oili tuhahti osoittaen kynnellään sanalle tarkoitettua viisiruutuista kohtaa. "Mietitään jotain muuta kohtaa välillä. Entä tämä seuraava 'Kaljut käyttävät'?" yritin pitää rauhan yllä. "Tekoturkki?" Nick ehdotti. "Tässä tarkoitetaan ehkä ihmistä", neuvoin ja hypistelin lisävihjeeksi hiuksiani. "Minä tiedän, peruukki!" Oili viisaili ylpeänä. Puolen tunnin ähertämisen jälkeen ristikko oli viimein saatu valmiiksi, ja Oilin oli määrä valita viimeinen puuhailunaihe. "Hmmm... mennään askartelemaan! Haluan tehdä sinulle isänpäiväkortin", Oili kertoi. "Mitäs minä sillä välin voin tehdä. Emme kai sentään yhdessä tee korttiani?" Nick pohti. "Sinä voit puolestaan askarrella jotain Oilille", ehdotin. Koska tulimme viimeisinä askartelupisteelle, oli siellä kaikki tavarat ihan levällään, mutta tarvittavat välineet löytyivät nopeasti. Seurailin hiljaa kummankin kissan puuhia vuorotellen. Oili taitteli sinistä, isänsä lempiväristä, kartongin palaa kortiksi, ja Nick puolestaan näytti kehittelevän jotain runoa Oilille. Pian kummankin väkertylyt olivat näyttämistä vaille valmiit, ja kisut vaihtoivat luomuksia keskenään. Nick sai tassuihinsa sinisen avattavan kortin, jonka kanteen Oili oli piirtänyt kuvan itsestään ja Nickistä karaokea laulamassa, ja sisäpuolella oli onnitteluteksti. Oili puolestaan luki Nickin kirjoittamaa runoa iloinen virne kasvoillaan. Askartelupiste olikin hyvä viimeisenä, sillä kummallekin kissalle tuntui jääneen hyvä mieli.
"Eihän kukaan varmasti huomaa?" varmistelin. "No ei, avaa nyt se ovi!" Nick hoputti. Tiesin etten voisi enää perääntyä kun olin kissoille aiemmin luvannut vierailun Anyn kissojen luona, joten työnsin avaimen lukkoon. Ovi lennähti auki ja huoneessa olevat kissat kääntyivät katsomaan meihin päin. He näyttivät hieman pettyneiltä kun tulija ei ollutkaan heidän oma hoitajansa, mutta Stiina juoksi vauhdilla isäänsä halaamaan. "Hyvää isänpäivää!" Stiina toivotti Nickille. Piakin tassutteli Nickin luokse ja puski tämän poskea. "Onnea vaan isukille. Harmi ettei minulla ole mitään lahjaa, sinä kun minua muistit äitienpäivänä", Pia suri. "Äh, se on vain materiaa. Paras lahja on viettää hetki yhdessä perheeni kanssa", Nick puheli niin viisaita että minua pyörrytti. Tai sitten huippaus johtui siitä, että Oili ja Stiina juoksivat ympyrää jaloissani ja pääni meni sekaisin pelkästä katselusta. "Oletpa sinä pikkuinen", Oili kiusoitteli ruipelommaksi jäänyttä kaksoissiskoaan. "Noh Oili, kaikki kehittyvät omaan tahtiin", huomautin. Ujomman puoleinen Miisu tarkasteli saapuneita vieraita aluksi vähän kauempaa ennen kuin uskalsi tulla seuraamme. "Voitaisi pitää joskus tyttöjenilta yhdessä", Stiina touhusi tarraten Oilia ja Miisua tassuista. "Siitä täytyy sopia ensin Anytimen kanssa", muistuttelin ja tähyilin hermostuneena käytävälle, ettei kukaan tulisi ja huomaisi meidän murtautuneen luvatta toisten huoneeseen. Kissoilla olisi ollut paljon rupateltavaa keskenään, mutta minä aloin hoputella kissojani pian lähtemään. Verukkeena käytin sitä, että Pontsu tarvitsisi jo seuraa yksinäisen päivän jälkeen.
Touhusin huoneessani hommia jo varhain aamusta, vaikka tavallisesti nukkuisin sunnuntaisin vielä tähän aikaan. Olinkin kateellinen kissoilleni, jotka tuhisivat tyytyväisinä sängyllä, mutta vähitellen niidenkin olisi aika herätä. Raahasin kylpyammeen keskelle huonetta ja avasin hanan, jolloin amme alkoi vähitellen täyttyä vedestä. Kääriessäni paidan hihoja ylös tunsin yllättäen jonkun puskevan jalkaani. Käännyin katsomaan kuka pohjettani hiplasi ja Oili tuijotti minua takaisin. "Ihanaa, sinä laitat kylvyn", Oili iloitsi ja kipusi ammeen laidalle katsomaan veden valumista ja nuuhkimaan shampoopulloja. "Jep, kylpy onkin pian valmis. Menen herättelemään poikiakin", mutisin ja astelin sängyn luokse. Pontsu nukkui hassusti kippurassa ja Nick oli puolestaan vallannut melkein puolet sängystä maatessaan niin että kaikki raajat sojottivat eri suuntiin. "Heräilkääpäs unikeot, aamupesun aika!" huudahdin ja taputin käsiäni yhteen. Pontsu avasi laiskasti toista silmäänsä mutta sulki sen heti uudestaan, kun Nick puolestaan pompahtin istualleen. "Jes, tänään on isänpäivä!" Nick riemuitsi. "Hyvin muistettu, tulehan pesulle niin olet sädehtivä isänpäivätapahtumassa", kehotin ja palasin takaisin Oilin luokse. Kisu näpräsi shampoopulloa tassuissaan. Vaaleanpunaiset mansikantuoksuiset saippuat ja hoitoaineet olivat edesmenneen Mitterin jäljiltä unohtuneet kaappiin lojumaan, mutta nyt aioin käyttää ne loppuun. "Annas kun minä", kehotin kun Oili ei meinannut saada liukkaan shampoopullon korkkia auki. "Kyllä minä osaan", Oili mahtaili. Lopulta korkki irtosikin, mutta samalla Oilin ote pullosta lipesi ja se tipahti ammeeseen. "Voi ei, nyt saippuat valuvat kaikki veteen", hätäännyin yrittäessäni napata pulloa veden alta. "Parempi liikaa kuin liian vähän", Oili totesi vaikka vaikuttikin olevan vähän häpeissään mokansa vuoksi. Nick kömpi paikalle haukotellen, mutta Pontsua ei näkynyt missään. "Nyt ylös!" karjaisin. Rasittavaa kun kissoja täytyi olla jatkuvasti patistelemassa. Nick loikkasi ketterästi ammeeseen niin että vesi roiskui, ja Oili mulahti myös lämpöiseen veteen ammeen reunalta. Pontsu tassutteli unenpöpperössä paikalle ja löi päänsä tuolinjalkaan törmätessään siihen epähuomiossa. Isku taisi toimia lopullisena herättimenä, ja Pontsukin saatiin kylpyammeeseen. Pursotin shampoota kädelleni ja aloin hieroa sitä Nickin ympärille. Mietiskelin miten helppoja kylpyhetket nykyään olivat, kun ei ollut vesifoobikko Mitteriä, ja jollain tavalla jopa kaipasin sitä kiukuttelevaa kissaa ja kylpyhetkiämme. Nick tuntui lukeneen ajatukseni, kun hän hetken päästä kysyi, voisimmeko käydä Mitterin haudalla tänään. "Juu, se sopii hyvin. Haluat käydä isääsi muistelemassa?" arvelin Nickin nyökkäillessä hiukan haikeana. Kissa-raasu, nyt oli sen ensimmäinen isänpäivä ilman isää. "Yäk! simssiliini, Pontsu roiskii", Oili parahti. "Älä viitsi olla lapsellinen", nuhtelin kylvyssä riehuvaa Pontsua.
Kylvyn jälkeen valmistauduimme Oilin ja Nickin kanssa tapahtumaan lähtöä varten. Olimme päättäneet käväistä hautausmaalla ennen tapahtumaa, joten lähdimme matkaan vähän aikaisemmin. Pontsu ei jaksanut lähteä hautausmaalle kanssamme, vaan hän sanoi aikovansa tehdä läksyjä. Minusta kuitenkin jostain syystä tuntui siltä, että heti kun olismme Nickin ja Oilin kanssa poistuneet, menisi Pontsu jatkamaan kesken jääneitä uniaan. "No niin, eiköhän mennä", kehotin, mutta Nick kaiveli laatikoita. "Odota, haluan ottaa mukan yhden jutun", Nick hätäili. Puuskahdin kuumissani, olin jo nimittäin pukenu takin päälle. "simssiliini, minulla on nälkä", Pontsu tuli vinkumaan jalkoihini, jolloin minun ei auttanut muu kuin lähteä laittamaan ruokaa kissalle. Kuinka olinkaan lähdössä niin ajattelemattomasti, Pontsuhan joutuisi olemaan koko päivän yksin huoneessamme enkä minä ollut jättänyt mitään evästä! Toisaalta uskoin Pontsun tiukan paikan tullen löytävän jotain syömistä, mutta helpompi näin. Kävin hakemassa keittiöstä lautasen ja kippasin siihen purkillisen kanapalakissanruokaa. "Nami", Pontsu mumisi ensimmäisen haukkauksen jälkeen. Kisu siirsi toisella etutassullaan englannin vihkonsa ruokakulhon viereen ja vilkuili siellä olevia sanoja. "Varo ettet sotke kouluvihkoasi", huomautin, mutta Pontsu vakuutteli, ettei vaaraa ollut. "Meillä on ensi viikolla sanakoe", Pontsu kertoi. "Vai niin, hienoa että valmistaudut jo nyt. Kuinkas Oili, sinähän olet myös samalla englannin kurssilla", muistutin. "Minä osaan kyllä ilman lukemistakin, enkku on helppoa", Oili mahtaili. Tunsin suurta helpotusta siitä että olin itse jo suorittanut kaikki pakolliset englanninopintoni eikä minun tarvitsisi kärsiä kyseisen aineen tunneista. Pontsun muminan ja Nickin rapistelun lisäksi olimme hiljaisuudessa. "Löysinpäs!" Nick huudahti ja nosti tassuihinsa pölyisen esineen. Kisu putsasi tavaran ympäriltä pölyjä hännällään ja tunnistin esineen muovikuuseksi. "Saanko viedä tämän isän haudalle? Hän piti tästä niin kovasti", Nick muisteli. Minunkin mieleeni palautui muistikuvia Egyptin matkaltamme, jolloin Mitteri oli muovikuusella leikkinyt. "Eiköhän se sovi. Tavallisesti hautausmaalle on saanut viedä vain hautausmaan kaupassa olevia tuotteita, mutta minähän voin muuttaa sääntöjä haluamallani tavalla", pohdiskelin. Viimein olimme lähtövalmiita ja sanoimme heipat Pontsulle, joka vastasi meille englanniksi: "Bye bye!"
Hautausmaa näytti melkoisen karulta paikalta lumettomana marraskuupäivänä. Hautojen edustalla olevat kukkaistutukset olivat kuihtuneet eikä yksikään kynttilä palanut. Päätin sytyttää Mitterin haudalla olevat kaksi pinkkiä kynttilää, mutta eivät ne palaneet kauaa, kun äkillinen tuulenpuuska ehti ne sammuttaa. "Typerä tuuli", Oili murahti. Nick seisoi vaiti isänsä hautakiven edessä. Minä ja Oili katsoimme vähän matkan päästä, miten Nick kumartui asettamaan muovikuusen kynttilän viereen. Kuulin jalkojeni juuressa istuvan Oilin niiskaisevan, ja nostin kisun syliin lohduttaakseni sitä. Minunkin silmäkulmastani valui kyynel, jonka tuuli lennätti pois. Oili värisi sylissäni ja rutistin kissan tiukemmin itseäni vasten. "Lähdettäisiinkö?" kysäisin käheällä äänellä, kun olimme jo useamman minuutin seisoneet vaiti Mitterin haudan edustalla. Kuin kehotustani odottaen Nick käännähti nopeasti ympäri ja lähti kävelemään edelläni kirkolle vievää kapeaa polkua. Loin vielä viimeisen katsahduksen Mitterin haudalle ja lähdin sitten Oilia sylissäni kantaen kulkemaan Nickin perään.
Haudalla käymisestä ei jäänyt haikeaa tunnelmaa pitkäksi aikaa, vaan kissojen mieli koheni pian juhlatupaan astellessamme. Paikalla ei ollut kovin paljoa väkeä, mutta ainakaan tehtäväpisteille ei tulisi ruuhkaa nyt. "Mitä haluatte tehdä?" tiedustelin kissojen jäätyä ovelle tarkkailemaan tilannetta. "Mennään laulamaan!" Nick vaati huomatessaan karaokepisteen. "Äääh", Oili puuskahti tympääntyneenä. Musiikillisuus ei ollut periytynyt isältä tyttärelle, ja Nickin oli vaikea ymmärtää, ettei Oilia kiinnostanut samat jutut. Nick kipitti heti laulupelin luokse, mutta Oili jäi seisomaan paikalleen tassut puuskassa. Kyykistyin kisun viereen ja silittelin sen päälakea. "Menisit nyt isäsi mieliksi laulamaan. Sinä saat sitten valita seuraavan tekemisen", lupasin Oilille. "Noh, ehkä voin yhden laulun laulaa", Oili lopulta myöntyi, ja lähdimme Nickin luokse. Olin tuonut kotonani olevat Sing It -wiipelini tapahtumaa varten. "Missä on toinen mikki?" Nick kyseli tutkiessaan ympärilleen. "Ömh, minulla on vain yksi mikki... Mutta voitte laulaa siihen samaan", mutisin. "Yök, eihän isi harjannut edes hampaita aamulla", Oili säikähti, mutta asettui kuitenkin Nickin viereen. Kappaleeksi valittiin Selena Gomezin Naturally, ja kissoilla meni jopa niin hyvin, että he pääsivät pistelistassa viiden parhaan joukkoon (koska en ole pelannut duet-lauluja kovinkaan aktiivisesti, oli helppo rikkoa valmisennätykset). "Lauletaan vielä toinen!" Nick intoili, mutta minä huomautin, että nyt olisi Oilin vuoro. Nick ei onneksi jäänyt inttämään asiasta, ja paikalle saapui parahiksi Mariina kissaparinsa kanssa, joten laulamaan ei olisi edes mahtunut. Oili valitsi seuraavaksi tekemiseksi sokkopiirtämisen, jossa oli ideana selvittää silmät sidottuina paperilla oleva sokkelo toisen parin antaessa ohjeita. Oili halusi piirtää, joten kiedoin valkean liinan kisun silmien eteen ja asetin Oilin tassussa olevan kynän piirtopään valmiiksi sokkelon aloitusruutuun. "Än, yy, tee, NYT!" huudahdin ja laitoin sekuntikellon päälle. "Oikealle, ei, eih kun siis vasemmalle! Hyyvä, juuri noin.. STOP! Nyt öööh, loivasti oikealle ja vähän ylöspäin. Ei, ei noin jyrkässä kulmassa! Ymm, pakita vähän ja sitten uudestaan.." Nick huuteli ohjeita joita Oili parhaansa mukaan noudatti. Lopulta oli päästy maaliin, ja Nick poisti siteen Oilin silmiltä. "Hienoa, suoriuduitte 52 sekunnissa", kehuin, mutta Oili ei ollut tyytyväinen. "Menin ihan rajojen yli tuossa kohtaa, onpa noloa", Oili suri. "Ei tämä ole täydellisyyskipailu, tärkeintä on että pidät hauskaa ja yrität parhaasi", Nick puhui viisaita. Oili näytti ymmärtäneen pointin ja hymyili taas pian viikset pystyssä. Päätimme mennä seuraavaksi napostelemaan tarjoilupöydän antimia.
Alkoi jo olla nälkä, sillä emme olleet syöneet mitään aamupalaksi. Tarjolla oli Marketista tuttuja kakkuja ja muita herkkuja. Nick kaappasi tassuihinsa mansikkatoffee herkun, kun Oilin puolestaan teki mieli kuivakakkua. Kävimme istumaan juhlatuvan ylätasolle vievien portailen alapäähän ja seurasimme syödessämme muiden tapahtumassa olleiden puuhia. Pepsi ohjasti sokkopiirtopaikalla isäänsä Nipsua sokkelosta selviytymiseen samassa paikassa missä me olimme äsken puuhastelleet. "Onneksi minä saan asua isin kanssa samassa paikassa", Oili huokaisi viitaten Pepsin adoptiossa olemiseen. "Niin, vielä kun Pia ja Stiina olisivat kanssamme kaikki olisi täydellistä... En ole nähnyt heitä pitkään aikaan, kun Anytime on lomalla", Nick harmitteli. "Mutta simssiliinillähän on yleisavain, etkö voi päästää meitä tapaamaan perhettämme?" Oili kysyi ja katsoi minua lahjovalla ilmeellään. Yritin olla katsomatta Oiliin päin mutistessani, ettei yleisavainta saa käyttää kuin hätätapauksissa. "Mutta tämä tilanne näyttää jokseenkin vakavalta! Mitä jos Anyn kissoilla on jokin ongelma eivätkä he saa apua?" Nick huomautti. "Äh, hyvä on, käväistään katsomassa Anyn kissoja sitten tapahtuman jälkeen", lupasin lopulta. Nick iski viekkaasti silmää Oilille heidän onnistuttuaan puhumaan minut ympäri. Seuraavaksi Nick valitsi puuhaksi tietovisan, mikä nyt ei mikään varsinainen visa ollut, vaan olin tuonut vanhoja Mourunen-lehtiä, joista oli tarkoitus ratkaista ristikoita. "'Värikäs juhla' ... Sen on varmasti tarkoitettava isänpäivää", Nick mietti. "Mitä värikästä siinä muka on? Ihan harmaa ja ruma päivä tänäänkin. Eikä se edes mahdu tuohon", Oili tuhahti osoittaen kynnellään sanalle tarkoitettua viisiruutuista kohtaa. "Mietitään jotain muuta kohtaa välillä. Entä tämä seuraava 'Kaljut käyttävät'?" yritin pitää rauhan yllä. "Tekoturkki?" Nick ehdotti. "Tässä tarkoitetaan ehkä ihmistä", neuvoin ja hypistelin lisävihjeeksi hiuksiani. "Minä tiedän, peruukki!" Oili viisaili ylpeänä. Puolen tunnin ähertämisen jälkeen ristikko oli viimein saatu valmiiksi, ja Oilin oli määrä valita viimeinen puuhailunaihe. "Hmmm... mennään askartelemaan! Haluan tehdä sinulle isänpäiväkortin", Oili kertoi. "Mitäs minä sillä välin voin tehdä. Emme kai sentään yhdessä tee korttiani?" Nick pohti. "Sinä voit puolestaan askarrella jotain Oilille", ehdotin. Koska tulimme viimeisinä askartelupisteelle, oli siellä kaikki tavarat ihan levällään, mutta tarvittavat välineet löytyivät nopeasti. Seurailin hiljaa kummankin kissan puuhia vuorotellen. Oili taitteli sinistä, isänsä lempiväristä, kartongin palaa kortiksi, ja Nick puolestaan näytti kehittelevän jotain runoa Oilille. Pian kummankin väkertylyt olivat näyttämistä vaille valmiit, ja kisut vaihtoivat luomuksia keskenään. Nick sai tassuihinsa sinisen avattavan kortin, jonka kanteen Oili oli piirtänyt kuvan itsestään ja Nickistä karaokea laulamassa, ja sisäpuolella oli onnitteluteksti. Oili puolestaan luki Nickin kirjoittamaa runoa iloinen virne kasvoillaan. Askartelupiste olikin hyvä viimeisenä, sillä kummallekin kissalle tuntui jääneen hyvä mieli.
"Eihän kukaan varmasti huomaa?" varmistelin. "No ei, avaa nyt se ovi!" Nick hoputti. Tiesin etten voisi enää perääntyä kun olin kissoille aiemmin luvannut vierailun Anyn kissojen luona, joten työnsin avaimen lukkoon. Ovi lennähti auki ja huoneessa olevat kissat kääntyivät katsomaan meihin päin. He näyttivät hieman pettyneiltä kun tulija ei ollutkaan heidän oma hoitajansa, mutta Stiina juoksi vauhdilla isäänsä halaamaan. "Hyvää isänpäivää!" Stiina toivotti Nickille. Piakin tassutteli Nickin luokse ja puski tämän poskea. "Onnea vaan isukille. Harmi ettei minulla ole mitään lahjaa, sinä kun minua muistit äitienpäivänä", Pia suri. "Äh, se on vain materiaa. Paras lahja on viettää hetki yhdessä perheeni kanssa", Nick puheli niin viisaita että minua pyörrytti. Tai sitten huippaus johtui siitä, että Oili ja Stiina juoksivat ympyrää jaloissani ja pääni meni sekaisin pelkästä katselusta. "Oletpa sinä pikkuinen", Oili kiusoitteli ruipelommaksi jäänyttä kaksoissiskoaan. "Noh Oili, kaikki kehittyvät omaan tahtiin", huomautin. Ujomman puoleinen Miisu tarkasteli saapuneita vieraita aluksi vähän kauempaa ennen kuin uskalsi tulla seuraamme. "Voitaisi pitää joskus tyttöjenilta yhdessä", Stiina touhusi tarraten Oilia ja Miisua tassuista. "Siitä täytyy sopia ensin Anytimen kanssa", muistuttelin ja tähyilin hermostuneena käytävälle, ettei kukaan tulisi ja huomaisi meidän murtautuneen luvatta toisten huoneeseen. Kissoilla olisi ollut paljon rupateltavaa keskenään, mutta minä aloin hoputella kissojani pian lähtemään. Verukkeena käytin sitä, että Pontsu tarvitsisi jo seuraa yksinäisen päivän jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti