Joulusiivous vs Joulutapahtuma
"Stiina, mehän sovimme jo tästä..." simssiliini sanoi edessään seisovalle oranssinkirjavalle kissalle. "Korjaus: Sinä sovit, ja vieläpä minun selkäni takana!" Stiina kivahti takaisin. Tuore äitikissa oli hoitajalleen erittäin katkera, sillä simssiliini oli luvannut antaa Esterille toisen Stiinan pennuista, mikä oli herättänyt Stiinassa valtavan raivonpuuskan. Hän halusi pitää pennut lähellään eikä jaella niitä kenelle tahansa. "Um, jos nyt on huono hetki niin voin tulla hakemaan Vesaa myöhemminkin", simssiliinin ja Stiinan sanaharkkaa sivummalta seurannut Ester ilmoitti. "Ei kun tämä on hyvä hetki", simssiliini sanoi ja otti askeleen lähemmäs Stiinan kannellista unikoria, missä kaksi pientä liilaa nyyttiä tuhisi unissaan. Stiina loikkasi hoitajansa eteen ja sähisi tälle uhkaavasti. simssiliini hätkähti hieman kissan aggressiivista käytöstä, yleensä Stiina ei näyttänyt moista puolta itsestään. "Nyt oikeasti Stiina. Minä olen hoitajasi, ja minulla on oikeus päättää tällaisista asioista", simssiliini alkoi uhkailla kissaa statuksellaan. "Ja minä olen näiden pentujen äiti ja päätän itse mikä on heille parhaaksi", Stiina huomautti. Hetken mielijohteesta kissa kynsäisi simssiliinin kättä, ja tyttö kavahti parkaisten kauemmaksi. "Stiina, tuollaisesta käytöksestä seuraa arestia! Rangaistukseksi et pääse mukaan joulutapahtumaan", simssiliini ilmoitti. Kissan ilme synkkeni, sillä hän oli odottanut tapahtumaa kovasti. Heidän oli ollut tarkoitus lähteä yhdessä Espiquen ja pentujen kanssa rekiajelulle ja viettää hauskaa aikaa perheenkesken, ja nyt simssiliini meni vielä kieltämään häneltä senkin! Hän ei kuitenkaan halunnut näyttää pettymystään. "Pyh, ihan sama. Rekiretkestä ei muutenkaan tulisi hauskaa kun molemmat pentuni eivät pääse mukaan", Stiina tokaisi ja juoksi ulos huoneesta.
"Tietääkö kukaan missä minun sukseni ovat?" Sylvi tiedusteli kämppiksiltään. "Viimeisen kerran Sylvi, siinä kisassa ei käytetä suksia vaan kelkkaa", Galaxy muistutti joukkuetoveriaan. "Ai niin. Olen kai vain vähän hermona kun jännitän tref- tai siis ihan tavallista tapaamista Daimin kanssa", Sylvi mutisi. Samassa alienkissojen huoneen ovelta kuului jämäkkä koputusääni. "Se on sinulle Espique", Hipsuli osasi ennustaa. "Sinuna pitäisin varani, oven takana olevalla kissalla on varsin vihaisia ajatuksia", Galaxy varoitteli Espiquen suunnatessa ovelle. "Hyvä että olet täällä, minulla on sinulle asiaa. Voitko kuvitella, simss....", oven takaa paljastunut Stiina alkoi heti puhua pälpättää, mutta Espique vaiensi oranssin kissan painamalla toisen etutassunsa hellästi tämän suun eteen. "Shhh, ei täällä. Mennään keskustelemaan jonnekin muualle", Espique sanoi rauhoittelevalla äänensävyllä. Hän halusi ottaa vähän välimatkaa huonetovereihinsa, jotta he eivät pystyisi urkkimaan tätä yksityistä keskustelua. Kaksikko päätyi lopulta keittiöön ja kävi istumaan tulisijan vieressä olevalle työtasolle. Takassa palavat puut rätisivät kipinöiden sinkoillessa, ja takkatuli lämmitti mukavasti. Ilmassa leijui hitusen palanut piparintuoksu, joku oli ilmeisesti vahingossa käräyttänyt leipomuksensa. Espique tarttui tyttöystäväänsä tassusta ja pyysi tätä vetämään henkeä pari kertaa ennen kuin alkaisi puhumaan. Stiina teki työtä käskettynä, ja alkoi sitten hieman vähemmän kiihtyneesti kertoa simssiliinin tempauksista. "En ymmärrä miksi simssiliini tekee tämän. Tuntuu että koko perheemme on rikkoutumassa", Stiina huokaisi. "Elittehän sinä ja siskosikin eri hoitajien luona lapsuutenne", Espique muistutti. Vaikka kaksikko ei ollut seurustellut kuin muutaman viikon oli kumpikin jakanut uudelle kumppanilleen lähes koko elämäntarinansa, joten Espique tiesi asioita Stiinan nuoruusvuosilta aina tähän päivään asti. "Se oli eri asia. Sitä paitsi meillä kummallakin oli toinen vanhemmista jatkuvasti läsnä", Stiina huomautti. "Sinäkin pystyt olemaan yhä mukana molempien pentujesi elämässä. Käyt välillä kyläilemässä Esterin ja Ketun luona niin pääset tapaamaan Vesaa", Espique neuvoi. "Miten pystyt suhtautumaan tähän tilanteeseen noin rauhallisesti?" Stiina ihmetteli. "Ehkä koska tiedostan että joudun tulevaisuudessa hylkäämään sinut ja pentumme joka tapauksessa palatessani takaisin kotiplaneetalleni", Espique sanoi haikeasti. Pojan sanat saivat aikaan pistoksen Stiinan sydämessä, ja kyyneleet tulvivat hänen silmiinsä pelkästä ajatuksesta. Vasta nyt Stiina ymmärsi miten itsekkäästi oli toiminut raivotessaan moisen pikkujutun takia. Hän ei menettäisi Vesan muuton vuoksi ollenkaan niin paljon kuin Espique. "Oih, enpä edes tullut ajatelleeksi tätä tilannetta sinun kannaltasi. Sitä että joudut jossain vaiheessa eroon pennuistasi lopullisesti..." Stiina mutisi hiljaa. "Ei mietitä sitä nyt. Meillä on vielä monta kuukautta aikaa seurata yhdessä Untuvan ja Vesan kasvua ja kehitystä", Espique huomautti ja lipaisi Stiinan poskelle vierähtäneen kyyneleen. Stiina nojautui lähemmäs poikaa ja toivoi enemmän kuin mitään muuta ettei hyvästien hetki koittaisi ikinä.
Stiina hakkasi mattotelineelle ripustettua mattoa kuin viimeistä päivää. Quz ja Espique olivat lähteneet pentujen kanssa muiden tapahtumaan suuntaavien tapaan matkaan rekiajelun merkeissä jo hyvän aikaa sitten, ja nyt simssiliini oli passittanut Stiinan osallistumaan hoitolan myöhäiseen joulusiivousurakkaan. Oman huoneensa he olivat sentään ehtineet kunnostaa jo jouluksi, mutta muut hoitolan sisätilat kaipasivat yhä siivoamista. Vihreä matto heilui ja pölyä lensi jokaisella iskulla. Stiina sai työhönsä outoa puhtia kuvitellessaan maton kukkakuvioseppeleen tilalle hoitajansa rumat kasvot, joita hän saisi nyt hakata sydämensä kyllyydestä kostoksi siitä että simssiliini oli antanut Vesan pois ja kieltänyt Stiinaa osallistumasta tapahtumaan. Vihdoin viimeinenkin matto oli tampattu, ja Stiina saattoi viskoa mattopiiskan tassuistaan. Äskeinen hakkaaminen tuntui hartioissa ja oikean tassun polkuanturaa kivisti, toivottavasti siihen ei tule rakkoa. Espique oli auttanut Stiinaa kantamaan kaikki hoitolan matot ulos ennen lähtöään, mutta yksinään Stiina ei olisi mitenkään jaksanut kuljettaa niitä takaisin sisälle, joten matot saisivat jäädä itsekseen tuulettumaan siksi aikaa että simssiliini tulisi korjaamaan ne pois. Stiina palasi sisälle ja meni ilmoittamaan kylpyhuonetta siivoavalle hoitajalleen saaneensa matot tampattua. "Hyvä, iyh!" simssiliini ällöili kaivaessaan lattiakaivosta kissankarvatuppoja. "Hyi saasta, nää on ihan homeessa... Mutta Stiina, voit mennä auttamaan Ruuta. Hän sai juuri imuroitua, joten voitte seuraavaksi pestä lattiat. Yök!" simssiliini puhui yökkäilyjensä ohessa. Stiina tarttui tylsistyneenä ämpärin sankaan ja laski sen täyteen vettä. Stiinan mentyä simssiliini jatkoi ällöttävää urakkaansa. Ilmeisesti lattiakaivo kannattaisi tyhjentää useammin kuin kymmenen vuoden välein... simssiliinin kyykkiessä viemärin edessä kylpyhuoneeseen pujahti hiljaa kokomustaan asuun sonnustautunut salaperäinen henkilö. Hiippari kulki varpaisillaan kylppärin poikki ja yritti tavoitella lavuaarin yläpuolella olevasta kaapista jotakin käsiinsä, mutta tönäisikin vahingossa shampoopullon nurin. simssiliini kääntyi hätkähtäen katsomaan mistä ääni oli lähtöisin, ja kiljaisi nähdessään taakseen ilmestyneen tumman hahmon. "Ei hätää, Kuura tässä", hiippari sanoi ja otti hupun pois päästään, jolloin simssiliini tunnisti hoitajan valkeat hiukset. "Huh kun pelästyin. Mitäs sinä täällä yksinäsi hiippailet kuin mikäkin ninja?" simssiliini kummasteli. "Heh, isäni kutsuu minua myös ninjaksi tässä mustassa jumpsuitissa! Tulin vain hakemaan pyyhettä, tarkoitukseni ei ollut häiritä", Kuura vastasi. "Et missään nimessä ole häiriöksi! Mitä teille kuuluu, ette ilmeisesti lähteneet mukaan rekiajelulle", simssiliini tajusi. "Juuei, Source on viimeisillään raskaana niin ajateltiin vain lepäillä kotosalla tämä päivä", Kuura selitti simssiliinin nyökkäillessä ymmärtäväisenä.
Käytävässä Stiina törmäsi Ruuhun, joka raahasi imuria heidän huonettaan kohti. Stiina päätti auttaa mustaa kissaa hommassa, sillä imuri oli kovin iso kissojen käsiteltäväksi. "En tajua miksi sinä päätit jäädä mieluummin tänne siivoamaan kuin osallistua tapahtumaan", Stiina lausahti. "Minusta perusteellinen joulusiivous on ihana asia! Kiva kun kerrankin tulee kaikki paikat putsattua", Ruu hymyili aurinkoisesti. Tämä näytti tosiaan olevan hyvällä tuulella, toisin kuin Stiina, jonka päivä tuntui menevän aina vain kurjempaan suuntaan. "Piristyisit nyt! Saat vielä huomata, että siivoaminenkin voi olla hauskaa", Ruu sanoi silmää iskien. Stiina ei oikein tajunnut mitä Ruu tarkoitti, joten hän tyytyi vain pyörittelemään silmiään kaksikon tunkiessa imuria huoneensa siivouskomeroon. "Aloitetaan lattioiden peseminen keittiöstä ja siirrytään siitä sitten leikkihuoneelle", Ruu laati toimintasuunnitelmaa. Kaksikon saapuessa keittiöön Stiinan näköpiiriin ilmaantui erittäin tuttu kissa, ja hän ymmärsi hetkessä, mitä Ruu oli tarkoittanut aiemmalla kommentillaan. "Äiti!" Stiina hihkaisi ja ryntäsi rutistamaan Piaa. Paikalla olivat myös Ruun adoptiossa majailevat vanhemmat Nugetti ja Mayu, joita Ruu riensi myös tervehtimään. "Näkeehän sinuakin! Toivoin että olisit tullut käymään jouluna", Pia lausahti. "Joulu meni meillä enemmän tai vähemmän häseltäen, kun vastasyntyneet pennut veivät suurimman osan huomiostamme", Stiina selitteli. "Olisitte tuoneet lastenlapset-" Pia kääntyi Ruun puoleen jatkaakseen: "-ja lastenlapsenlapsen näytille", Pia virnisteli. "Niin, mekin haluaisimme nähdä edes yhden lastenlapsen. Rico-mokoma ei ole kutsunut meitä vieläkään katsomaan omia pentujaan vaikka hänellä on niitä vaikka kuinka monta", Nugetti puhui paheksuvasti. "Meidän täytyy ehdottomasti järjestää sukukokous jossain vaiheessa, mutta tänään ohjelmassa on siivoamista", Ruu ilmoitti ja nosti vesiämpärin jutustelussa muodostuneen kissapiirin keskelle. Ennen kuin porukka ehti hajaantua omiin puuhiinsa Stiina veti Ruuta tassusta. "Kiitos että järjestit äitini ja sinun vanhempasi paikalle. Pian seura on juuri sitä mitä tarvitsen nyt", Stiina kertoi. "Eipä mitään. Päätin lykätä vanhempien tapaamista sellaiseen hetkeen kun Quz ei ole paikalla. Hän menetti kuluneen vuoden aikana molemmat vanhempansa, joten ajattelin että häntä olisi masentanut nähdä meidät viettämässä aikaa omiemme kanssa", Ruu selitti. "Suotta sinä huolehdit moisesta. Nyt kun te seurustelette ovat vanhempasi Quzinkin perhettä, ja hän tapaisi heidät varmasti mielellään", Stiina huomautti. "Enpä tiedä... itsenäisyyspäivänä pidettyjen Oilin hautajaisten jälkeen Quz on käyttäytynyt seurassani jotenkin eri tavalla. Hän on poissaoleva ja tuijottaa usein tyhjyyten huokaillen kaihoisasti, aivan kuin hän odottaisi vierelleen jotakuta muuta minun sijastani", Ruu avautui huolistaan. "Mitä sinä nyt tuollaisia ajattelet, vastahan te saitte jälkikasvuakin! Tuskin Quz kenenkään muun perään haikailee, hän rakastaa sinua", Stiina vakuutteli, ja nyt oli puolestaan Ruun vuoro kiittää Stiinaa tämän sanoista. Lattioiden peseminen kävi sukkelaan viideltä kissalta, ja jutustelun ohessa homma oli jopa ihan hauskaa. Samalla Stiina avautui äidilleen Vesa-tilanteesta. "Ei ole mitään väärää olla katkera asian takia. Olin itse ihan samassa tilanteessa, ja ikävöin joka päivä Nickin luona asuvaa sisartasi. Vihalle ei kuitenkaan pidä antaa valtaa, sillä siitä seuraa vain kurja olo kaikille. Tulet hyväksymään asian lopulta", Pian neuvoi. Stiinasta oli ihanaa kun äiti osasi kokemuksiensa pohjalta samaistua tilanteeseen ja lausua juuri oikeat sanat kannusteeksi. Kun kaikki paikat oli saatu kuurattua viisikko kokoontui simssiliinin huoneeseen, missä hoitaja järjesti jouluisen pipari- ja glögitarjoilun palkkioksi ahkerille siivoojille. Stiina kävi myös nöyrästi pahoittelemassa sitä että oli aamulla raapaissut hoitajaansa, ja tietysti simssiliini antoi anteeksi ja halasi hoidokkiaan. "Onko meillä tassuvoidetta? Polkuanturoitani kirvelee kaiken sen tassujen vedessälotraamisen ja mattojen tamppaamisen jäljiltä", Stiina valitti. "Quzin tavaroissa pitäisi olla", simssiliini muisteli, ja Ruu kävi penkomassa poikaystävänsä tavarasäilöä. Rasvaa jaettiin myös Pialle, Nugetille ja Mauylle, ja lopulta tuubi tyhjeni kokonaan. "Hitsi, toivottavasti Quz ei tajua että käytimme kaiken hänen voiteensa", Ruu mutisi. Käytyään huuhtelemassa tyhjäksi menneen glögipullon simssiliini oli aikeissa kysyä haluaisivatko kissat katsoa hänen kanssaan Selviytyjiä telkkarista, mutta huoneelle palatessa simssiliini tajusi kissojen uinahtaneen sängylle. Siivoaminen oli väsyttänyt koko joukkion totaalisesti.
Quz istui Espiquen kanssa reen kyydissä, ja heidän välissään oli Quzin unikori, joka toimi Tulpen ja Untuvan kantokoppana. Pennut uinuivat lämpöiseen vilttiin kääriytuneinä komean poron kiskoessa rekeä lumisten maisemien halki. Quz ihmetteli mistä Odessa olikaan onnistunut hankkimaan hevosen sijasta poron vetojuhdaksi. Rekeen kiinnitetyt kulkuset kilisivät hennosti pienissä töyssyissä, ja verkkaiseen tahtiin vaihtuvat lumiset maisemat saivat Quzin vielä palaamaan joulumielelle. Hetken keltaisenkirjavaa kissaa harmitti, ettei hän päässyt jakamaan tätäkään tapahtumaa Ruun kanssa naaraskissan ilmoitettua yllättäen jäävänsä auttamaan simssiliiniä siivoamisessa. Miksi Ruu ylipäätään tuntui nykyään hakeutuvan niin usein simssiliinin seuraan, kun musta kissa ei edes erityisemmin pidä tästä? Ehkä Ruu alkoi vihdoin lämmetä uudelle hoitajalleen. Vaikka Ruu ei päässytkään mukaan oli Quz iloinen nähdessään Kinuskin istumassa häntä vastapäätä. Ystävysten katseet kohtasivat, jolloin kumpikin käänsi hieman hämillään päänsä lumisiin maisemiin. Hetken päästä Quz päätti kuitenkin vilkaista Kinuskia uudemman kerran, ja sai naaraan jälleen kiinni tuijottamasta häntä takaisin. Kumpikin naurahti tilanteelle, ja näin silmäpeliä jatkettiin pitkin matkaa. Quz ei edes tiennyt miksi lähti flirttailuun mukaan, sillä hänhän seurusteli Ruun kanssa ja heillä oli nyt yhteinen pentukin, mutta Quz ei vain mahtanut mitään sille, että itsenäisyyspäivän jälkeen Kinuskin näkeminen oli tuntunut erilaiselta kuin ennen. Aikansa Kinuskin kanssa silmäpeliä pidettyään Quzista alkoi tuntua, että ehkä Ruun poissaolo tältä retkeltä ei ollutkaan niin huono asia... Espique yritti olla kiinnittämättä huomiota vierustoverinsa ja Kinuskin tuijotuskilpailuun ja keskittyikin katselemaan pentuja. Espique veti vilttiä tiukemmin pikkuisten päälle ettei näille vain tulisi kylmä, vaikka hänen ja Quzin ennen lähtöä Joulusesta tarkistama Avan ja Marjan sääpalsta oli luvannut tälle päivälle räntasadetta plusasteiden kera, joten päivä ei olisi liian kylmä ulkoiluun. Espique bongasi reessä istuvien retkeilijöiden joukosta myös Esterin, joka piti sylissään Vesaa, eli toinenkin hänen pennuistaan oli matkassa mukana. He olisivat siis sittenkin Stiinan kanssa päässeet viettämäään tapahtumaa koko perheensä kesken ellei oranssi naaraskissa olisi kerjännyt itselleen arestia...
Lopulta reki pysähtyi suuren lammen rantaan. Paikalle oli myös pystytetty suuri laavukota, jonka keskiössä paloi lämmin nuotio. Lisäksi näköpiiriin osui ruokakoju, jonka luona kävi jo valmiiksi kova kuhina, ilmeisesti osa kokkikerholaisista oli paikalla tekemässä ruokaa myyntiin. Hoitajat auttoivat kissoja poistumaan reen kyydistä. "Jaksatko varmasti kantaa koria yksin?" Quz varmisteli Espiquen nostaessa pentukorin tassujensa päälle. "Kysytkin vielä. Jos et satu muistamaan on minulla mahtavia voimia", kisu lesoili ja kannatteli koria hetken aikaa vain yhden tassun varassa. "Ainiin, okei sitten", Quz hymähti. Hän ei vieläkään ollut täysin sopeutunut alienkissoihin ja näiden outoihin taitoihin, mutta Espiquen kanssa Quz tuli jo vähän paremmin toimeen, sillä tämä liila kissa oli tullut tutuksi Stiinan kautta. Korissa köllineet pennut alkoivat vähitellen heräilemään. Untuva haukotteli leveästi Tulpen kivutessa jo korin reunalle kurkkimaan missä oikein mentiin. "Joko me ollaan perillä? Alkaako ne kilpailut pian?" Tulpe hosui ja kaatui takaisin kopan pohjalle. "Ei vielä, ensin mennään syömään", Quz huomautti. "Minä haluan jäätelöä!" pentui kailotti kopan pohjalta. "Entäs sinä Untuva, käykö sinullekin jäätelö?" Espique uteli pennultaan, joka nyökkäsi pienesti myöntymisen merkiksi. "Okei, mene sinä pentujen kanssa edeltä laavuun, niin minä käyn hakemassa meidän ruuat", Quz ilmoitti ja meni seisomaan ruokakojun eteen muodostuneen jonon jatkoksi. Jonon etenemistä odotellessa Quz laskeskeli simssiniiltä saamiaan pennejä, ja nostettuaan katseensa kisu yllättyi tullessaan kasvokkain Kinuskin kanssa. "En tiennytkään että olet täällä palvelemassa", Quz lausahti ja yritti antaa itsestään coolin vaikutelman nojailemalla kyynärpäällään tarjoilutiskiin rennosti. "On paljon asioita joita et tiedä minusta. Mitä saisi olla?" Kinuski maukaisi leveän virneen kera. Quzin luetellessa tilaustaan oli Espique laskenut pentukorin sopivalle paikalle, ja auttoi nyt pikkuiset pois kopasta. Hän oli taktikoidusti käynyt istumaan Esterin porukan seuraan, jotta voisi olla samalla myös Vesan seurassa. "Isiii!" Vesa ilahtui Espiquen nähdessään ja loikkasi uuden hoitajansa sylistä isän reppuselkään. Kettukin tuli uteliaana vilkuilemaan nuorempia pentuja. "Moi, haluutteko muodostaa minun ja Vesan kanssa joukkueen laskettelukisaa varten?" oranssi pentu tiedusteli. "Joo, kivaa!" Tulpe innostui heti ajatuksesta, mutta Untuva oli tapansa mukaan hiljaa. "Pärjäättekö te varmasti keskenänne?" Espique huolehti. "No joojoo, älä hössötä", Vesa tokaisi ja laskeutui sitten isänsä selästä kaksoisveljensä vierelle. "Tulethan sinäkin mukaan kisaan? Siitä tulee hauskaa", Vesa kannusti Untuvaa, joka lopulta nyökkäsi, joskin hieman epäillen. Pian Quz saapui paikalle valtavan tarjottimen kera ja alkoi jakaa ruokia. Tulpe sai haluamansa kirsikkajäätelön, ja Untuvaa varten oli puolestaan suklaajäätelöä. Isien piti avustaa pentujaan ja syöttää jätskiannokset heille lusikallinen kerrallaan, ja lopulta Espiquen mansikkalettu ja Quzin pekonigreippi eivät olleet enää nimiensä mukaan mitään erityisen lämpimiä annosten jäähtyessä pentujen ruokinnan aikana. Lopulta isukitkin pääsivät käsiksi omiin ruokiinsa pentujen imeskellessä jätskiannoksien perään juomaa retkelle mukaan varatuista tuttipulloista. "Yää, tassuja paleltaa", Tulpe alkoi inistä heti kun sai suunsa jälleen vapaaksi tuttipullon imeskelystä. "Niin siinä käy kun syö jäätelöä kylmänä päivänä", Vesa viisasteli ärsyttävästi Tulpen kommentille. "Kohta tulee lämmin kun ne kilpailut alkavat ja päästään liikkelle. Sitä odotellessa voit käydä lämmittelemässä tassujasi tuolla nuotion edessä, mutta älä mene liian lähelle tulta", Quz neuvoi ja oli kaataa pirtelönsä joutuessaan heti varoituksensa jälkeen rientämään pennun luokse, joka oli kielloista huolimatta alkanut kurotella tassujaan lämpöisiä liekkejä kohti. "Laitetaankos pennuille vähän huulirasvaa ennen kuin he syöksyvät tuonne rinteeseen pulkkansa kanssa, ettei sitten huulet rohdu", Quz keksi, ja Espiquen mielestä idea oli hyvä. Huulirasvaa piti lisätä kaksi kertaa Untuvalle, sillä pentu nuoli ensimmäisen kerroksen pois innostuessaan hyvästä tuoksusta. Kun pentujen huulet oli saatu kuntoon Quz levitti rasvaa itselleen, ja Espiquekin sai lainata sitä.
Kilpailujen alkaessa Odessa jakoi kisoihin osallistuville kissoille lainaksi pulkkia ja luistimia. Pentutiimi alkoi vetää pulkkaansa mäenlaskupaikalle, kun taas Quz oli kiinnostuneempi luistelusta, joten hän istahti lammen rannalla olevalle penkille solmiessaan kummia piikkikenkiä takatassuihinsa. Jäälle päästyään kissa sai taistella ettei olisi pyllähtänyt heti kumoon, sillä tämä oli hänen ensimmäinen luistelukertansa. Pientä tuntumaa kissa ehti onneksi saada luistimilla liikehtimiseen ennen kuin kilpailu julistettiin alkaneeksi. Kaikki luistelijat esiintyivät jäällä yhtäaikaisesti tuomareiden tapittaessa jokaisen suorituksia. Quz liukui ihan sujuvasti jäällä kahdeksikkoa, mutta alkoi vähän epäillä riittäisivätkö hänen taitonsa palkintosijoille. Täytyi yrittää jotain uskaliaanpaa! Quz päätti kokeilla liukua yhdellä tassulla, mutta se osoittautui virheeksi, sillä heti kun toinen luistimen kärki irtosi jäästä lennähti kissa selälleen menetettyään tasapainonsa. Quz yritti paikata mokansa luisumalla erikoisessa posessa jäänpintaa pitkin toivoen kaatumisen näyttäneen tarkoituksenmukaiselta. Samoihin aikoihin käynnistettiin mäen päällä laskettelukisaa. Vesa, Untuva ja Tulpe istuivat pulkan kyydissä, ja Ketun tehtäväksi oli annettu alkuvauhdin työntäminen. Lähtölaukauksen kajahtaessa kaikki joukkueet työnsivät pulkat liikkeelle, mutta pikkuruisella Ketulla ei riittänyt tarpeeksi voimia pulkan liikuttamiseen, vaikka kyydissä istuvat vauvapennut eivät mitään suurikokoisimpia olleetkaan. "Vauhtia!" Tulpe hoputti ja loikkasi auttamaan Kettua pulkan työntämisessä. Lopulta pulkka saatiin liikkeelle, ja Kettu hypähti sulavasti kyytiin, mutta Tulpe ei ollut yhtä ketterä ja jäi roikkumaan pulkan takareunaan. Kettu huomasi mustavalkoisen pennun olevan pulassa ja kiskaisi tämän pulkan kyytiin juuri parahiksi kun etummaisena ohjauksesta vastaava Vesa käski kaikkia nojaamaan oikealle. Valitettavasti Kettu ja juuri kyytiin saatu Tulpe lennähtivät nurin pulkan vasempaan päähän, ja heidän pulkkansa ajautui pois reitiltä lähestyen suurta puuta. Vesa kiljui suureen ääneen ja Untuva peitti tassuillaan silmänsä pulkan iskeytyessä kovilla vauhdeilla puunrunkoa vasten. Kaiken kukkuraksi puu pudotti joukkueen päälle ison kasan lunta. Saatuaan päät pinnalle pennut alkoivat nauraa hekottamaan suureen ääneen. He eivät ehkä voittaneet, mutta kilpailu oli ollut mahdottoman hauska! Pentujengi oli jäänyt viimeiseksi, ja palkintojen jaossa Tulpe katselikin vähän kateellisena Daimin, Rion, Sylvin ja Galaxyn joukkueen viedessä pääpalkinnon. Daim ja Sylvi eivät kuitenkaan tuijottaneet kultaisia mitaleitaan vaan tapittivat ahkerasti toisiaan Rion ja Galaxyn hurratessa voitolleen. Luistelussa menestyvät parhaiten hyvän urheilutaustan omaavat Mocca ja Nala, mutta myös ensikertalaista Ennustusta oli onnestanut ja hän pääsi kolmannelle sijalle. Quz oli saanut vain seitsemän pistettä luisteluesityksellään ja sijoittui lähemmäs häntäpäätä parhausjärjestyksessä. Tappio tuntui vähän nololta, sillä yleensä Quz on tottunut loistamaan esiintyessään. "Älä välitä. Minullakin meni vähän pieleen vaikka olenkin yleensä hyvä urheilussa", Kinuski lohdutti kaveriaan. "Anna kun arvaan: luistelit liian kovaa vauhtia ja teit hurjia temppuja, ja sotkeuduit lopulta omiin tassuihisi?" Quz hymähti. "Juu, miten arvasit?" Kinuski ihmetteli. "Tunnen sinut niin hyvin", Quz vastasi jääden ties kuinkamonetta kertaa sen päivän aikana tuijottamaan Kinuskin kauniita silmiä. Pian kilpailujen jälkeen ruokakoju suljettiin ja porukkaa ohjattiin palaamaan reen kyytiin kotimatkaa varten. Ilta ehti jo hämärtyä ja taivaalla tuikki muutama tähtönen poron vetäessä rekeä takaisin Mouruposkeen.
Quzin mielipide päivästä: "Oli ihana nähdä Kinuskia, tai siis... äh, seurustelen Ruun kanssa, mutten mahda mitään sille että Kinuski on alkanut vedota minuun ihan uudella tavalla viime aikoina. Mitähän tästäkin seuraa..?"
Ruun mielipide päivästä: "Onneksi sain järkättyä pienen tapaamisen vanhempien kanssa ja taisin samalla onnistua piristämään Stiinaakin. Kieltämättä sääli ettemme päässeet taaskaan viettämään tapahtumaa yhdessä Quzin kanssa, jotenkin... näemme niin harvoin vaikka asumme samassa huoneessa!"
Stiinan mielipide päivästä: "Olen nyt joutunut kaksi kertaa jäämän pois tapahtumista, joten ensi kerralla minun kuuluu päästä pitämään hauskaa, johan tässä tylsistyy ainaiseen hoitolan seinien välissä homehtumiseen!"
Tulpen mielipide päivästä: "Jee, huisin hauska ja vauhdikas tapahtuma! Kilpailut on kivoja, harmi vaan ettei meidän joukkueella ollut oikein mahdollisuuksia kokeneempia isoja kissoja vastaan... Sentään pääsin tutustumaan Ketun kanssa!"
Untuvan mielipide päivästä: "... Nämä tapahtumat keräävät paikalle vähän liian paljon porukkaa minun makuuni, ja kilpailutkin olivat aika extremejä, hui..! Parasta oli katsella tähtitaivasta paluumatkalla."
"Tietääkö kukaan missä minun sukseni ovat?" Sylvi tiedusteli kämppiksiltään. "Viimeisen kerran Sylvi, siinä kisassa ei käytetä suksia vaan kelkkaa", Galaxy muistutti joukkuetoveriaan. "Ai niin. Olen kai vain vähän hermona kun jännitän tref- tai siis ihan tavallista tapaamista Daimin kanssa", Sylvi mutisi. Samassa alienkissojen huoneen ovelta kuului jämäkkä koputusääni. "Se on sinulle Espique", Hipsuli osasi ennustaa. "Sinuna pitäisin varani, oven takana olevalla kissalla on varsin vihaisia ajatuksia", Galaxy varoitteli Espiquen suunnatessa ovelle. "Hyvä että olet täällä, minulla on sinulle asiaa. Voitko kuvitella, simss....", oven takaa paljastunut Stiina alkoi heti puhua pälpättää, mutta Espique vaiensi oranssin kissan painamalla toisen etutassunsa hellästi tämän suun eteen. "Shhh, ei täällä. Mennään keskustelemaan jonnekin muualle", Espique sanoi rauhoittelevalla äänensävyllä. Hän halusi ottaa vähän välimatkaa huonetovereihinsa, jotta he eivät pystyisi urkkimaan tätä yksityistä keskustelua. Kaksikko päätyi lopulta keittiöön ja kävi istumaan tulisijan vieressä olevalle työtasolle. Takassa palavat puut rätisivät kipinöiden sinkoillessa, ja takkatuli lämmitti mukavasti. Ilmassa leijui hitusen palanut piparintuoksu, joku oli ilmeisesti vahingossa käräyttänyt leipomuksensa. Espique tarttui tyttöystäväänsä tassusta ja pyysi tätä vetämään henkeä pari kertaa ennen kuin alkaisi puhumaan. Stiina teki työtä käskettynä, ja alkoi sitten hieman vähemmän kiihtyneesti kertoa simssiliinin tempauksista. "En ymmärrä miksi simssiliini tekee tämän. Tuntuu että koko perheemme on rikkoutumassa", Stiina huokaisi. "Elittehän sinä ja siskosikin eri hoitajien luona lapsuutenne", Espique muistutti. Vaikka kaksikko ei ollut seurustellut kuin muutaman viikon oli kumpikin jakanut uudelle kumppanilleen lähes koko elämäntarinansa, joten Espique tiesi asioita Stiinan nuoruusvuosilta aina tähän päivään asti. "Se oli eri asia. Sitä paitsi meillä kummallakin oli toinen vanhemmista jatkuvasti läsnä", Stiina huomautti. "Sinäkin pystyt olemaan yhä mukana molempien pentujesi elämässä. Käyt välillä kyläilemässä Esterin ja Ketun luona niin pääset tapaamaan Vesaa", Espique neuvoi. "Miten pystyt suhtautumaan tähän tilanteeseen noin rauhallisesti?" Stiina ihmetteli. "Ehkä koska tiedostan että joudun tulevaisuudessa hylkäämään sinut ja pentumme joka tapauksessa palatessani takaisin kotiplaneetalleni", Espique sanoi haikeasti. Pojan sanat saivat aikaan pistoksen Stiinan sydämessä, ja kyyneleet tulvivat hänen silmiinsä pelkästä ajatuksesta. Vasta nyt Stiina ymmärsi miten itsekkäästi oli toiminut raivotessaan moisen pikkujutun takia. Hän ei menettäisi Vesan muuton vuoksi ollenkaan niin paljon kuin Espique. "Oih, enpä edes tullut ajatelleeksi tätä tilannetta sinun kannaltasi. Sitä että joudut jossain vaiheessa eroon pennuistasi lopullisesti..." Stiina mutisi hiljaa. "Ei mietitä sitä nyt. Meillä on vielä monta kuukautta aikaa seurata yhdessä Untuvan ja Vesan kasvua ja kehitystä", Espique huomautti ja lipaisi Stiinan poskelle vierähtäneen kyyneleen. Stiina nojautui lähemmäs poikaa ja toivoi enemmän kuin mitään muuta ettei hyvästien hetki koittaisi ikinä.
Stiina hakkasi mattotelineelle ripustettua mattoa kuin viimeistä päivää. Quz ja Espique olivat lähteneet pentujen kanssa muiden tapahtumaan suuntaavien tapaan matkaan rekiajelun merkeissä jo hyvän aikaa sitten, ja nyt simssiliini oli passittanut Stiinan osallistumaan hoitolan myöhäiseen joulusiivousurakkaan. Oman huoneensa he olivat sentään ehtineet kunnostaa jo jouluksi, mutta muut hoitolan sisätilat kaipasivat yhä siivoamista. Vihreä matto heilui ja pölyä lensi jokaisella iskulla. Stiina sai työhönsä outoa puhtia kuvitellessaan maton kukkakuvioseppeleen tilalle hoitajansa rumat kasvot, joita hän saisi nyt hakata sydämensä kyllyydestä kostoksi siitä että simssiliini oli antanut Vesan pois ja kieltänyt Stiinaa osallistumasta tapahtumaan. Vihdoin viimeinenkin matto oli tampattu, ja Stiina saattoi viskoa mattopiiskan tassuistaan. Äskeinen hakkaaminen tuntui hartioissa ja oikean tassun polkuanturaa kivisti, toivottavasti siihen ei tule rakkoa. Espique oli auttanut Stiinaa kantamaan kaikki hoitolan matot ulos ennen lähtöään, mutta yksinään Stiina ei olisi mitenkään jaksanut kuljettaa niitä takaisin sisälle, joten matot saisivat jäädä itsekseen tuulettumaan siksi aikaa että simssiliini tulisi korjaamaan ne pois. Stiina palasi sisälle ja meni ilmoittamaan kylpyhuonetta siivoavalle hoitajalleen saaneensa matot tampattua. "Hyvä, iyh!" simssiliini ällöili kaivaessaan lattiakaivosta kissankarvatuppoja. "Hyi saasta, nää on ihan homeessa... Mutta Stiina, voit mennä auttamaan Ruuta. Hän sai juuri imuroitua, joten voitte seuraavaksi pestä lattiat. Yök!" simssiliini puhui yökkäilyjensä ohessa. Stiina tarttui tylsistyneenä ämpärin sankaan ja laski sen täyteen vettä. Stiinan mentyä simssiliini jatkoi ällöttävää urakkaansa. Ilmeisesti lattiakaivo kannattaisi tyhjentää useammin kuin kymmenen vuoden välein... simssiliinin kyykkiessä viemärin edessä kylpyhuoneeseen pujahti hiljaa kokomustaan asuun sonnustautunut salaperäinen henkilö. Hiippari kulki varpaisillaan kylppärin poikki ja yritti tavoitella lavuaarin yläpuolella olevasta kaapista jotakin käsiinsä, mutta tönäisikin vahingossa shampoopullon nurin. simssiliini kääntyi hätkähtäen katsomaan mistä ääni oli lähtöisin, ja kiljaisi nähdessään taakseen ilmestyneen tumman hahmon. "Ei hätää, Kuura tässä", hiippari sanoi ja otti hupun pois päästään, jolloin simssiliini tunnisti hoitajan valkeat hiukset. "Huh kun pelästyin. Mitäs sinä täällä yksinäsi hiippailet kuin mikäkin ninja?" simssiliini kummasteli. "Heh, isäni kutsuu minua myös ninjaksi tässä mustassa jumpsuitissa! Tulin vain hakemaan pyyhettä, tarkoitukseni ei ollut häiritä", Kuura vastasi. "Et missään nimessä ole häiriöksi! Mitä teille kuuluu, ette ilmeisesti lähteneet mukaan rekiajelulle", simssiliini tajusi. "Juuei, Source on viimeisillään raskaana niin ajateltiin vain lepäillä kotosalla tämä päivä", Kuura selitti simssiliinin nyökkäillessä ymmärtäväisenä.
Käytävässä Stiina törmäsi Ruuhun, joka raahasi imuria heidän huonettaan kohti. Stiina päätti auttaa mustaa kissaa hommassa, sillä imuri oli kovin iso kissojen käsiteltäväksi. "En tajua miksi sinä päätit jäädä mieluummin tänne siivoamaan kuin osallistua tapahtumaan", Stiina lausahti. "Minusta perusteellinen joulusiivous on ihana asia! Kiva kun kerrankin tulee kaikki paikat putsattua", Ruu hymyili aurinkoisesti. Tämä näytti tosiaan olevan hyvällä tuulella, toisin kuin Stiina, jonka päivä tuntui menevän aina vain kurjempaan suuntaan. "Piristyisit nyt! Saat vielä huomata, että siivoaminenkin voi olla hauskaa", Ruu sanoi silmää iskien. Stiina ei oikein tajunnut mitä Ruu tarkoitti, joten hän tyytyi vain pyörittelemään silmiään kaksikon tunkiessa imuria huoneensa siivouskomeroon. "Aloitetaan lattioiden peseminen keittiöstä ja siirrytään siitä sitten leikkihuoneelle", Ruu laati toimintasuunnitelmaa. Kaksikon saapuessa keittiöön Stiinan näköpiiriin ilmaantui erittäin tuttu kissa, ja hän ymmärsi hetkessä, mitä Ruu oli tarkoittanut aiemmalla kommentillaan. "Äiti!" Stiina hihkaisi ja ryntäsi rutistamaan Piaa. Paikalla olivat myös Ruun adoptiossa majailevat vanhemmat Nugetti ja Mayu, joita Ruu riensi myös tervehtimään. "Näkeehän sinuakin! Toivoin että olisit tullut käymään jouluna", Pia lausahti. "Joulu meni meillä enemmän tai vähemmän häseltäen, kun vastasyntyneet pennut veivät suurimman osan huomiostamme", Stiina selitteli. "Olisitte tuoneet lastenlapset-" Pia kääntyi Ruun puoleen jatkaakseen: "-ja lastenlapsenlapsen näytille", Pia virnisteli. "Niin, mekin haluaisimme nähdä edes yhden lastenlapsen. Rico-mokoma ei ole kutsunut meitä vieläkään katsomaan omia pentujaan vaikka hänellä on niitä vaikka kuinka monta", Nugetti puhui paheksuvasti. "Meidän täytyy ehdottomasti järjestää sukukokous jossain vaiheessa, mutta tänään ohjelmassa on siivoamista", Ruu ilmoitti ja nosti vesiämpärin jutustelussa muodostuneen kissapiirin keskelle. Ennen kuin porukka ehti hajaantua omiin puuhiinsa Stiina veti Ruuta tassusta. "Kiitos että järjestit äitini ja sinun vanhempasi paikalle. Pian seura on juuri sitä mitä tarvitsen nyt", Stiina kertoi. "Eipä mitään. Päätin lykätä vanhempien tapaamista sellaiseen hetkeen kun Quz ei ole paikalla. Hän menetti kuluneen vuoden aikana molemmat vanhempansa, joten ajattelin että häntä olisi masentanut nähdä meidät viettämässä aikaa omiemme kanssa", Ruu selitti. "Suotta sinä huolehdit moisesta. Nyt kun te seurustelette ovat vanhempasi Quzinkin perhettä, ja hän tapaisi heidät varmasti mielellään", Stiina huomautti. "Enpä tiedä... itsenäisyyspäivänä pidettyjen Oilin hautajaisten jälkeen Quz on käyttäytynyt seurassani jotenkin eri tavalla. Hän on poissaoleva ja tuijottaa usein tyhjyyten huokaillen kaihoisasti, aivan kuin hän odottaisi vierelleen jotakuta muuta minun sijastani", Ruu avautui huolistaan. "Mitä sinä nyt tuollaisia ajattelet, vastahan te saitte jälkikasvuakin! Tuskin Quz kenenkään muun perään haikailee, hän rakastaa sinua", Stiina vakuutteli, ja nyt oli puolestaan Ruun vuoro kiittää Stiinaa tämän sanoista. Lattioiden peseminen kävi sukkelaan viideltä kissalta, ja jutustelun ohessa homma oli jopa ihan hauskaa. Samalla Stiina avautui äidilleen Vesa-tilanteesta. "Ei ole mitään väärää olla katkera asian takia. Olin itse ihan samassa tilanteessa, ja ikävöin joka päivä Nickin luona asuvaa sisartasi. Vihalle ei kuitenkaan pidä antaa valtaa, sillä siitä seuraa vain kurja olo kaikille. Tulet hyväksymään asian lopulta", Pian neuvoi. Stiinasta oli ihanaa kun äiti osasi kokemuksiensa pohjalta samaistua tilanteeseen ja lausua juuri oikeat sanat kannusteeksi. Kun kaikki paikat oli saatu kuurattua viisikko kokoontui simssiliinin huoneeseen, missä hoitaja järjesti jouluisen pipari- ja glögitarjoilun palkkioksi ahkerille siivoojille. Stiina kävi myös nöyrästi pahoittelemassa sitä että oli aamulla raapaissut hoitajaansa, ja tietysti simssiliini antoi anteeksi ja halasi hoidokkiaan. "Onko meillä tassuvoidetta? Polkuanturoitani kirvelee kaiken sen tassujen vedessälotraamisen ja mattojen tamppaamisen jäljiltä", Stiina valitti. "Quzin tavaroissa pitäisi olla", simssiliini muisteli, ja Ruu kävi penkomassa poikaystävänsä tavarasäilöä. Rasvaa jaettiin myös Pialle, Nugetille ja Mauylle, ja lopulta tuubi tyhjeni kokonaan. "Hitsi, toivottavasti Quz ei tajua että käytimme kaiken hänen voiteensa", Ruu mutisi. Käytyään huuhtelemassa tyhjäksi menneen glögipullon simssiliini oli aikeissa kysyä haluaisivatko kissat katsoa hänen kanssaan Selviytyjiä telkkarista, mutta huoneelle palatessa simssiliini tajusi kissojen uinahtaneen sängylle. Siivoaminen oli väsyttänyt koko joukkion totaalisesti.
Quz istui Espiquen kanssa reen kyydissä, ja heidän välissään oli Quzin unikori, joka toimi Tulpen ja Untuvan kantokoppana. Pennut uinuivat lämpöiseen vilttiin kääriytuneinä komean poron kiskoessa rekeä lumisten maisemien halki. Quz ihmetteli mistä Odessa olikaan onnistunut hankkimaan hevosen sijasta poron vetojuhdaksi. Rekeen kiinnitetyt kulkuset kilisivät hennosti pienissä töyssyissä, ja verkkaiseen tahtiin vaihtuvat lumiset maisemat saivat Quzin vielä palaamaan joulumielelle. Hetken keltaisenkirjavaa kissaa harmitti, ettei hän päässyt jakamaan tätäkään tapahtumaa Ruun kanssa naaraskissan ilmoitettua yllättäen jäävänsä auttamaan simssiliiniä siivoamisessa. Miksi Ruu ylipäätään tuntui nykyään hakeutuvan niin usein simssiliinin seuraan, kun musta kissa ei edes erityisemmin pidä tästä? Ehkä Ruu alkoi vihdoin lämmetä uudelle hoitajalleen. Vaikka Ruu ei päässytkään mukaan oli Quz iloinen nähdessään Kinuskin istumassa häntä vastapäätä. Ystävysten katseet kohtasivat, jolloin kumpikin käänsi hieman hämillään päänsä lumisiin maisemiin. Hetken päästä Quz päätti kuitenkin vilkaista Kinuskia uudemman kerran, ja sai naaraan jälleen kiinni tuijottamasta häntä takaisin. Kumpikin naurahti tilanteelle, ja näin silmäpeliä jatkettiin pitkin matkaa. Quz ei edes tiennyt miksi lähti flirttailuun mukaan, sillä hänhän seurusteli Ruun kanssa ja heillä oli nyt yhteinen pentukin, mutta Quz ei vain mahtanut mitään sille, että itsenäisyyspäivän jälkeen Kinuskin näkeminen oli tuntunut erilaiselta kuin ennen. Aikansa Kinuskin kanssa silmäpeliä pidettyään Quzista alkoi tuntua, että ehkä Ruun poissaolo tältä retkeltä ei ollutkaan niin huono asia... Espique yritti olla kiinnittämättä huomiota vierustoverinsa ja Kinuskin tuijotuskilpailuun ja keskittyikin katselemaan pentuja. Espique veti vilttiä tiukemmin pikkuisten päälle ettei näille vain tulisi kylmä, vaikka hänen ja Quzin ennen lähtöä Joulusesta tarkistama Avan ja Marjan sääpalsta oli luvannut tälle päivälle räntasadetta plusasteiden kera, joten päivä ei olisi liian kylmä ulkoiluun. Espique bongasi reessä istuvien retkeilijöiden joukosta myös Esterin, joka piti sylissään Vesaa, eli toinenkin hänen pennuistaan oli matkassa mukana. He olisivat siis sittenkin Stiinan kanssa päässeet viettämäään tapahtumaa koko perheensä kesken ellei oranssi naaraskissa olisi kerjännyt itselleen arestia...
Lopulta reki pysähtyi suuren lammen rantaan. Paikalle oli myös pystytetty suuri laavukota, jonka keskiössä paloi lämmin nuotio. Lisäksi näköpiiriin osui ruokakoju, jonka luona kävi jo valmiiksi kova kuhina, ilmeisesti osa kokkikerholaisista oli paikalla tekemässä ruokaa myyntiin. Hoitajat auttoivat kissoja poistumaan reen kyydistä. "Jaksatko varmasti kantaa koria yksin?" Quz varmisteli Espiquen nostaessa pentukorin tassujensa päälle. "Kysytkin vielä. Jos et satu muistamaan on minulla mahtavia voimia", kisu lesoili ja kannatteli koria hetken aikaa vain yhden tassun varassa. "Ainiin, okei sitten", Quz hymähti. Hän ei vieläkään ollut täysin sopeutunut alienkissoihin ja näiden outoihin taitoihin, mutta Espiquen kanssa Quz tuli jo vähän paremmin toimeen, sillä tämä liila kissa oli tullut tutuksi Stiinan kautta. Korissa köllineet pennut alkoivat vähitellen heräilemään. Untuva haukotteli leveästi Tulpen kivutessa jo korin reunalle kurkkimaan missä oikein mentiin. "Joko me ollaan perillä? Alkaako ne kilpailut pian?" Tulpe hosui ja kaatui takaisin kopan pohjalle. "Ei vielä, ensin mennään syömään", Quz huomautti. "Minä haluan jäätelöä!" pentui kailotti kopan pohjalta. "Entäs sinä Untuva, käykö sinullekin jäätelö?" Espique uteli pennultaan, joka nyökkäsi pienesti myöntymisen merkiksi. "Okei, mene sinä pentujen kanssa edeltä laavuun, niin minä käyn hakemassa meidän ruuat", Quz ilmoitti ja meni seisomaan ruokakojun eteen muodostuneen jonon jatkoksi. Jonon etenemistä odotellessa Quz laskeskeli simssiniiltä saamiaan pennejä, ja nostettuaan katseensa kisu yllättyi tullessaan kasvokkain Kinuskin kanssa. "En tiennytkään että olet täällä palvelemassa", Quz lausahti ja yritti antaa itsestään coolin vaikutelman nojailemalla kyynärpäällään tarjoilutiskiin rennosti. "On paljon asioita joita et tiedä minusta. Mitä saisi olla?" Kinuski maukaisi leveän virneen kera. Quzin luetellessa tilaustaan oli Espique laskenut pentukorin sopivalle paikalle, ja auttoi nyt pikkuiset pois kopasta. Hän oli taktikoidusti käynyt istumaan Esterin porukan seuraan, jotta voisi olla samalla myös Vesan seurassa. "Isiii!" Vesa ilahtui Espiquen nähdessään ja loikkasi uuden hoitajansa sylistä isän reppuselkään. Kettukin tuli uteliaana vilkuilemaan nuorempia pentuja. "Moi, haluutteko muodostaa minun ja Vesan kanssa joukkueen laskettelukisaa varten?" oranssi pentu tiedusteli. "Joo, kivaa!" Tulpe innostui heti ajatuksesta, mutta Untuva oli tapansa mukaan hiljaa. "Pärjäättekö te varmasti keskenänne?" Espique huolehti. "No joojoo, älä hössötä", Vesa tokaisi ja laskeutui sitten isänsä selästä kaksoisveljensä vierelle. "Tulethan sinäkin mukaan kisaan? Siitä tulee hauskaa", Vesa kannusti Untuvaa, joka lopulta nyökkäsi, joskin hieman epäillen. Pian Quz saapui paikalle valtavan tarjottimen kera ja alkoi jakaa ruokia. Tulpe sai haluamansa kirsikkajäätelön, ja Untuvaa varten oli puolestaan suklaajäätelöä. Isien piti avustaa pentujaan ja syöttää jätskiannokset heille lusikallinen kerrallaan, ja lopulta Espiquen mansikkalettu ja Quzin pekonigreippi eivät olleet enää nimiensä mukaan mitään erityisen lämpimiä annosten jäähtyessä pentujen ruokinnan aikana. Lopulta isukitkin pääsivät käsiksi omiin ruokiinsa pentujen imeskellessä jätskiannoksien perään juomaa retkelle mukaan varatuista tuttipulloista. "Yää, tassuja paleltaa", Tulpe alkoi inistä heti kun sai suunsa jälleen vapaaksi tuttipullon imeskelystä. "Niin siinä käy kun syö jäätelöä kylmänä päivänä", Vesa viisasteli ärsyttävästi Tulpen kommentille. "Kohta tulee lämmin kun ne kilpailut alkavat ja päästään liikkelle. Sitä odotellessa voit käydä lämmittelemässä tassujasi tuolla nuotion edessä, mutta älä mene liian lähelle tulta", Quz neuvoi ja oli kaataa pirtelönsä joutuessaan heti varoituksensa jälkeen rientämään pennun luokse, joka oli kielloista huolimatta alkanut kurotella tassujaan lämpöisiä liekkejä kohti. "Laitetaankos pennuille vähän huulirasvaa ennen kuin he syöksyvät tuonne rinteeseen pulkkansa kanssa, ettei sitten huulet rohdu", Quz keksi, ja Espiquen mielestä idea oli hyvä. Huulirasvaa piti lisätä kaksi kertaa Untuvalle, sillä pentu nuoli ensimmäisen kerroksen pois innostuessaan hyvästä tuoksusta. Kun pentujen huulet oli saatu kuntoon Quz levitti rasvaa itselleen, ja Espiquekin sai lainata sitä.
Kilpailujen alkaessa Odessa jakoi kisoihin osallistuville kissoille lainaksi pulkkia ja luistimia. Pentutiimi alkoi vetää pulkkaansa mäenlaskupaikalle, kun taas Quz oli kiinnostuneempi luistelusta, joten hän istahti lammen rannalla olevalle penkille solmiessaan kummia piikkikenkiä takatassuihinsa. Jäälle päästyään kissa sai taistella ettei olisi pyllähtänyt heti kumoon, sillä tämä oli hänen ensimmäinen luistelukertansa. Pientä tuntumaa kissa ehti onneksi saada luistimilla liikehtimiseen ennen kuin kilpailu julistettiin alkaneeksi. Kaikki luistelijat esiintyivät jäällä yhtäaikaisesti tuomareiden tapittaessa jokaisen suorituksia. Quz liukui ihan sujuvasti jäällä kahdeksikkoa, mutta alkoi vähän epäillä riittäisivätkö hänen taitonsa palkintosijoille. Täytyi yrittää jotain uskaliaanpaa! Quz päätti kokeilla liukua yhdellä tassulla, mutta se osoittautui virheeksi, sillä heti kun toinen luistimen kärki irtosi jäästä lennähti kissa selälleen menetettyään tasapainonsa. Quz yritti paikata mokansa luisumalla erikoisessa posessa jäänpintaa pitkin toivoen kaatumisen näyttäneen tarkoituksenmukaiselta. Samoihin aikoihin käynnistettiin mäen päällä laskettelukisaa. Vesa, Untuva ja Tulpe istuivat pulkan kyydissä, ja Ketun tehtäväksi oli annettu alkuvauhdin työntäminen. Lähtölaukauksen kajahtaessa kaikki joukkueet työnsivät pulkat liikkeelle, mutta pikkuruisella Ketulla ei riittänyt tarpeeksi voimia pulkan liikuttamiseen, vaikka kyydissä istuvat vauvapennut eivät mitään suurikokoisimpia olleetkaan. "Vauhtia!" Tulpe hoputti ja loikkasi auttamaan Kettua pulkan työntämisessä. Lopulta pulkka saatiin liikkeelle, ja Kettu hypähti sulavasti kyytiin, mutta Tulpe ei ollut yhtä ketterä ja jäi roikkumaan pulkan takareunaan. Kettu huomasi mustavalkoisen pennun olevan pulassa ja kiskaisi tämän pulkan kyytiin juuri parahiksi kun etummaisena ohjauksesta vastaava Vesa käski kaikkia nojaamaan oikealle. Valitettavasti Kettu ja juuri kyytiin saatu Tulpe lennähtivät nurin pulkan vasempaan päähän, ja heidän pulkkansa ajautui pois reitiltä lähestyen suurta puuta. Vesa kiljui suureen ääneen ja Untuva peitti tassuillaan silmänsä pulkan iskeytyessä kovilla vauhdeilla puunrunkoa vasten. Kaiken kukkuraksi puu pudotti joukkueen päälle ison kasan lunta. Saatuaan päät pinnalle pennut alkoivat nauraa hekottamaan suureen ääneen. He eivät ehkä voittaneet, mutta kilpailu oli ollut mahdottoman hauska! Pentujengi oli jäänyt viimeiseksi, ja palkintojen jaossa Tulpe katselikin vähän kateellisena Daimin, Rion, Sylvin ja Galaxyn joukkueen viedessä pääpalkinnon. Daim ja Sylvi eivät kuitenkaan tuijottaneet kultaisia mitaleitaan vaan tapittivat ahkerasti toisiaan Rion ja Galaxyn hurratessa voitolleen. Luistelussa menestyvät parhaiten hyvän urheilutaustan omaavat Mocca ja Nala, mutta myös ensikertalaista Ennustusta oli onnestanut ja hän pääsi kolmannelle sijalle. Quz oli saanut vain seitsemän pistettä luisteluesityksellään ja sijoittui lähemmäs häntäpäätä parhausjärjestyksessä. Tappio tuntui vähän nololta, sillä yleensä Quz on tottunut loistamaan esiintyessään. "Älä välitä. Minullakin meni vähän pieleen vaikka olenkin yleensä hyvä urheilussa", Kinuski lohdutti kaveriaan. "Anna kun arvaan: luistelit liian kovaa vauhtia ja teit hurjia temppuja, ja sotkeuduit lopulta omiin tassuihisi?" Quz hymähti. "Juu, miten arvasit?" Kinuski ihmetteli. "Tunnen sinut niin hyvin", Quz vastasi jääden ties kuinkamonetta kertaa sen päivän aikana tuijottamaan Kinuskin kauniita silmiä. Pian kilpailujen jälkeen ruokakoju suljettiin ja porukkaa ohjattiin palaamaan reen kyytiin kotimatkaa varten. Ilta ehti jo hämärtyä ja taivaalla tuikki muutama tähtönen poron vetäessä rekeä takaisin Mouruposkeen.
Quzin mielipide päivästä: "Oli ihana nähdä Kinuskia, tai siis... äh, seurustelen Ruun kanssa, mutten mahda mitään sille että Kinuski on alkanut vedota minuun ihan uudella tavalla viime aikoina. Mitähän tästäkin seuraa..?"
Ruun mielipide päivästä: "Onneksi sain järkättyä pienen tapaamisen vanhempien kanssa ja taisin samalla onnistua piristämään Stiinaakin. Kieltämättä sääli ettemme päässeet taaskaan viettämään tapahtumaa yhdessä Quzin kanssa, jotenkin... näemme niin harvoin vaikka asumme samassa huoneessa!"
Stiinan mielipide päivästä: "Olen nyt joutunut kaksi kertaa jäämän pois tapahtumista, joten ensi kerralla minun kuuluu päästä pitämään hauskaa, johan tässä tylsistyy ainaiseen hoitolan seinien välissä homehtumiseen!"
Tulpen mielipide päivästä: "Jee, huisin hauska ja vauhdikas tapahtuma! Kilpailut on kivoja, harmi vaan ettei meidän joukkueella ollut oikein mahdollisuuksia kokeneempia isoja kissoja vastaan... Sentään pääsin tutustumaan Ketun kanssa!"
Untuvan mielipide päivästä: "... Nämä tapahtumat keräävät paikalle vähän liian paljon porukkaa minun makuuni, ja kilpailutkin olivat aika extremejä, hui..! Parasta oli katsella tähtitaivasta paluumatkalla."
Kommentit
Lähetä kommentti