Kameleilla ratsastusta ja hiekkamyrsky (Egyptin matkatarina)

En tiedä, enkä edes yritä tietää mitään Egyptistä, joten tarinani ei perustu faktoihin, vaan mielikuvitukseeni!

Lentokone laskeutui maahan, ja matkustajia pyydettiin poistumaan koneesta. "Noniin, nyt ollaan täällä", totesin ihmeissäni. En ollut eläissäni käynyt ulkomailla, en edes naapurimaassa, Ruotsissa! "Tuletteko te?" huomasin Hunajatassun vierellämme seisomassa. Hän, Anytime ja Pia olivat jo irroittautuneet. "Kurjaa, ettei Kiki päässyt mukaan. Olisin halunnut tutustua häneen heti", Pia huokaili onnettomana. Kikillä, Anytimen vaihto-kissalla, oli ollut kovaa matkapahoinvointia Mouruposkeen tulo -lennollaan, eikä kissa halunnut lentää heti uuteen paikkaan, joten pikku kisu jäi mielellään Mouruposkeen. "Ehditte vielä tutustua Egypti-matkan jälkeen", Mitteri lupasi. Huomasin, että taaksemme alkoi kerääntyä paljon kissoja ja ihmisiä, sillä Anytime kissoineen jumitti käytävällä odottaessaan meitä. "Eiköhän mennä", totesin ja aloin rämpläämään turvavyötäni auki. Yritin vaikka mitä kikkoja, mutta typerä vyö vain pysyi kiinni. "Ei se ole niin vaikeaa", Arska naurahti. "Anna kun minä avaan, niin päästään tästäkin", Nick ehdotti ja loikkasi syliini. Käden käänteessä vyö olikin jo auki, ja minä jäin tarkkailemaan tilannetta suu tyhmästi auki. "Miten sinä tuon teit?" ihmettelin. Olin aina todella huono kaikkien turvavöiden ja muiden avaamisessa. Isän ostaessa uuden auton oli todella vaikea oppia uusi kikka avata ovea. Inhosin avata luokanovia, sillä en välttämättä saanutkaan niitä auki, ja on noloa jäädä säätämään koko luokan katsellessa! "Ihan typerää! Pitäisi olla jotain kursseja, jossa opetellaan avaamaan lentokoneen vöitä! Lisäänkin sellaisen heti seuraavalle kulttuurikerhotunnilleni", mietiskelin ääneen. "No ei sitä tarvitse opiskella! Itsestään selvä asia kuin Mitterin mustat korvat", Pia huomautti. "Miksi käytät esimerkissä Mitteriä, vaikka minä olen miehesi?" Nick loukkaantui. "Mutta sinulla ei ole mustia korvia, ja halusin välttämättä käyttää mustaa väriä esimerkissäni", Pia selitti sivistynein ilmein. Emme edelleenkään olleet väistyneet käytävältä, ja takanamme oleva ihmis- ja kissajoukko alkoi näyttää jo ärtyneeltä. "Eiköhän lähdetä ennen kuin nuo tekevät meistä selvää", Anytime kuiski minulle hiukan peloissaan. Kaappasin sanaharkkaa käyvät Nickin ja Pian syliini, ja pinkaisin liikkumaan lentokoneen tyhjillä käytävillä. Anytime, Hunajatassu, Mitteri ja Arska juoksivat vielä perässä.

Nuuhkaisin Egyptin kuumaa ilmaa astuttuani koneesta ulos. Maisemat näyttivät kauniilta ja hyvin erilaisilta kuin Suomessa. Paljon hiekkaa ja tummia ihmisiä, kivaa! Tallustelimme hetken ympärillemme katsellaksemme paikkoja, mutta Mitteri piti jotain kummia ja äreitä ääniä. Kiukku alkoi tarttua minuunkin, ja tokaisin: "No mikä nyt on?" "Minulla on tylsää!" Mitteri murahti. "No mitä tämä nyt on? Ensin sinä halusit matkalle ja nyt onkin tylsää. Ei sinun päänliikkeistäsi saa yhtään selvää! Olisit kiitollinen", aloin raivota ihan yhtäkkiä. Anytime kissoineen katsoi minua hyvin järkyttyneinä. "simssiliini on pelottava", Anytime kuiskasi kissoilleen, jotka nyökkäsivät. "No en minä sitä tarkoittanut! Et ole aikoihin leikittänyt minua", Mitteri ärähti. "No pitääkö aikuista kissaa leikittää? Etköhän ole jo tarpeeksi vanha keksimään itselle viihdykettä?" kysyin. "No hyvä on sitten", Mitteri karjaisi alkaen kaivaa maassa olevaa laukkuamme. Olimme ottaneet aivan kaiken kaapissamme olevan mukaan lomalle, koska meillä ei ollut aikaa valikoida tarpeellisia tavaroita hyödyttömien seasta. Mitteri kaivoi esiin minikokoisen koristejoulukuusen ja alkoi heiluttamaan sitä leikkien. "Turbokuusi lentää kuuhun!" Mitteri nauroi leikkien. "Tää on niin noloa! Etkö voinut odottaa tuota hotellille menoon asti?" Nick noloili isänsä puuhia. Mitteri pudisti päätään ja jatkoi leikkejään. "Miksi teillä ylipäätänsä on tuollainen joulukuusi mukana? Nythän on kesä! Mitä ihmettä aiotte sillä tehdä täällä?" Hunajatassu kysyi melkein nauraen. "En tiedä. Kissat halusivat ottaa kaikki tavaramme mukaan, ettei mitään pystyttäisi varastamaan", kerroin. Pia katsoi aviomiestään hiukan ihmeissään. Hetken aikaa seurueemme vain seisoi paikoillaan ja katsoi Mitterin kummia kuusileikkejä. Lopulta kaappasin Mitterin kuusineen syliini, ja kysyin Anytimeltä, milloin taksimme saapuu. Any kuitenkin purskahti nauruun, ja ihmettelin, mikä nyt oli niin hauskaa. "simssiliini, et taida tietää, miten täällä Egyptissä siirrytään paikasta toiseen", Hunajatassu hihitteli Anytimen vieressä. "En tiedäkään. Eihän meidän pidä kävellä? Inhoan sitä! Jalkapohjani tulevat niin nopeasti kipeiksi liiasta seisoskelusta", hätäilin jo melkein tuskissani. Sylissä oleva Mitteri jatkoi edelleen leikkejään, ja jostain syystä hän valitsi kuusi-raketin laskeutumispaikaksi minun nenäni. "Ai, vaikka tuo onkin muovikuusi, silti se pistää!" parahdin, ja tiputin kaiken lisäksi Mitterin raivokkaasti sylistäni. Mitteri tipahti taidokkaasti jaloilleen kissojen tavoin. "Yritin vain näyttää sinulle noita", Mitteri tokaisi osoittaen suurta eläinlaumaa. "Laamoja!" innostuin. "Ei simssiliini, nuo ovat kameleita", Hunajatassu viisasteli jälleen. Kissa oli varmaan lukenut jonkin Egypti-oppaan ennen tänne tuloa, kun hän tiesi niin hyvin, tai sitten minä vain olin tavallista tyhmempi. "Kameleilla me ratsastamme hotellillemme", Pia kertoi. "Ahaa", totesin ajattelematta sen enempiä. "Ahaa", päästin uudestaan ja voimakkaammin tajutessani jujun. Huomasin Anytimen tirskuvan minulle, mutta päätin olla välittämättä sen enempiä.

Juoksin heti kamelien luokse, ja yksi oikein suurinenäinen tervehti minua kovaäänisesti. "Onpa mielenkiintoinen eläin. Tintti-leffassa ne matkusti kamelilla! Nyt voin olla kuin Tintti! Mikä unelma", havahduin äkkiä haaveilemaan. "Mitä jos olisit kuitenkin vain simssiliini? Et sinä ikinä voisi olla niin viisas kuin Tintti", Mitteri ehdotti. "Olen sitten Kapteeni", tuhahdin nokka pystyssä, ja aloin pohtia, miten pääsisin suuren eläimen kyytiin. Päätin nostaa aluksi kissani. "Kuka ekana?" kysäisin. "Minä! Hiekka polttaa tassujani", Nick itki. "Voih, teille pitäisi ostaa jotkut kengät", pohdiskelin nostaessani Nickin kamelin selkään. Kameli käänsi päätään taaksepäin ja tuijotti Nickiä. Kisu katseli hiukan hämillään suurta eläintä. Naurahdin ja nostin äkkiä Mitterin poikaansa tukemaan. Kamelin takaosa oli tavaroiden kuljetusta varten. Lastasin kaikki tavaramme, ja näytti, ettei kameli ollut kovin tyytyväinen painoon. Voi raukkaa, joutui kantaa sellaista läjää kaikkea. Hyppäsin itsekin kamelin selkään jännittäen, pettävätkö kameli-raasun jalat, mutta onnekseni kaikki kävi mallikkaasti, ja minäkin pääsin kamelin selkään. "Eiköhän lähdetä!" ehdotin jo, kunnes havahduin Mitterin ja Nickin rykäilyihin. "Kukakohan unohtui?" kissat tivasivat minua ärtyneenä. Katsahdin alas ja kauhukseni huomasin Arskan hiukan hämmentyneenä. "Anteeksi. Miten saatoinkaan unohtaa? Olen pahoillani", mutisin nolona ja hyppäsin kamelin selästä. Arskan kasvoille nousi iloinen hymy, kun hänkin pääsi Mitterin ja Nickin väliin matkaamaan. Itse päätin taas loikata kyytiin, mutta tällä kertaa ovela temppu ei onnistunut ja lennähdin naama edellä hiekkaan. Mitteri tirskui, Nick hymyili ja Arska oli hiukan pelästynyt. Anytime kissoineen katsoi minua oman kamelinsa selästä hiukan kummaksuen. "Minua ei ole tehty kiipeämään kamelin selkään. Olen huono liikunnassa, ja kamelin kyytiin pääseminen on villeintä liikuntaa ikinä! Ehkä olisi sittenkin viisaampaa kävellä", tuumailin. "Et ole tosissasi. Juurihan valitit sen kamaluutta", Mitteri kummasteli. "Niin, hotellimmekin on viiden kilometrin päässä", Anytime selitti. "Miksi sinä sellaisen puskahotellin varasit?" kummastelin. "Koska se oli ainutlaatuinen, ja halusin ehdottomasti mennä sinne", Anytime kertoi varmana. Päätin, että olisi viisasta yrittää sittenkin kavuta kamelin selkään, ja otin suuret vauhdit, minkä ansiosta hyppynikin onnistui. Kameli sen sijaan parahti surullisesti, mutta olin itsekin niin hämilläni, etten jaksanut välittää raasun tunteista. "Matkaan!" huusin.

Saavuimme pyramidin muotoisen hotellin eteen, ja katsoin rakennusta ihmeissäni. "Vau, nyt ymmärrän, miksi halusit juuri tänne", huokaisin ihastuksesta. "Eikös pyramideissa ole niitä hautoja ja muuta ällöä?" Mitteri kauhisteli näyttäen hiukan pelokkaalta. "Oikeissa pyramideissa onkin, mutta tämä on rakennettu ihan vain turisteille", Pia selitti. Mitteri huokaisi helpotuksesta. Hetkessä astuimme alas, minä tietenkin komeasti pyllähdin maahan, mutta muut säilyivät mustelmitta. Kirjauduimme sisään hotelliin, ja pääsimme hotellihuoneisiimme. Minun ja kissojeni huone sijaitsi aivan huipulla, ja kyllä portaita riitti. Hotellissa ei ollut hissiä, joten joutuisimme kapuamaan portaat varmasti useita kertoja. "Liikuntaa ainakin sinulle plösölle", totesin tyytyväisenä heilutellen kädelläni Mitterin suurta mahaa. Kostoksi sain tuntea muovikuusen pistelevät piikit ihollani. "Älkää riidelkö, lapset", Nick nuorempana vitsaili. "Hehheh", nauroimme Mitterin kanssa. Samalla kiipeillessämme huomasin Arskan, joka oli aivan hiljaa. Minusta jotenkin tuntui, ettei kisu osannut tulla mukaan juttuihimme, eikä ihmekään. Hän oli vieraassa seurassa, ja minä vielä meinaan koko ajan unohtaa hänen olemassaolonsa. Kyllä silloin kenestä tahansa tuntuisi ulkopuoliselta. Huomasin, että hotellihuoneemme ovi viimeinkin ilmestyi eteemme. "Menkää te vain edeltä purkamaan laukkuja. Minä jään hetkeksi ulkopuolelle Arskan kanssa", selitin. "Yrität luistaa töistä!" Mitteri lällätteli. "Anna olla ja tottele kerrankin", Nick huokaisi ja kiskaisi isänsä mukaan huoneeseen. Ovi pamahti kiinni, ja huomasin Arskan katsovan minua. "Tiedän, että tunnet olosi ulkopuoliseksi, mutta haluan kertoa, ettei sinun tarvitse ollenkaan pelätä meitä. Emme tuomitse sinua tai mitään, ja toivoisin kaikista eniten, että pystyisit tukeutumaan meihin ja viettämään kanssamme aikaa", yritin selittää. "Kyllä minä tiedän. Kaikki on vain niin uutta, ja minusta vain tuntuu, että olisitte onnellisempia, jos en häiritsisi juttujanne", Arska kertoi hiljaa. "Kuuntelisimme mielellämme myös sinun juttujasi, vaikkapa Alpeista. Tiedän, että olen joskus huolimaton, enkä saisi unohtaa sinua sillä tavoin. Yritän pikku hiljaa tottua kolmen kissan kaitsemiseen kahden sijasta", kerroin. Arskalle tuli selvästi parempi mieli juttutuokiomme jälkeen, ja yhdessä astelimme hotellihuoneeseen.

Huone oli aika pieni, mutta tulisimme varmasti mahtumaan hyvin sinne. Eihän meidän periaatteessa tarvitsisi käyttää huonetta muuhun kuin nukkumiseen, sillä minä ainakin halusin tutustua monipuolisesti Egyptiin, enkä nyhjöttää koko aikaa hotellihuoneessa. Annettuani katseeni vaellella ympäri huonetta, pysähdyin lopulta tuijottamaan sänkyä, jonka päälle Mitteri ja Nick olivat kumonneet kaikki tavaramme. "Pitäiskö meidän säilöä nämä ruuat jonnekin muualle?" Nick sanoi pohdiskellen kylmässä säilytettävien ruokien kohtaloa. "Hmm, odotas. Tutkin, olisiko täällä jotain jääkaapin tapaista kylmäsäilöä", sanoin ja aloin kopeloida paikkoja. Arskakin loikkasi sängyn päälle pienen matkalaukkunsa kanssa varmaankin rohkaistuneena neuvoistani. "Mitä sinulla on mukana?" Mitteri uteli osoittaen Arskan laukkua. "Ei minulla paljon mitään..." Arska tuntui jollain tapaa salailevan laukkunsa sisältöä. Hänen harmikseen kissani ovat uteliasta sorttia, eivätkä jättäneet Arskaa rauhaan, ennen kuin tämä oli paljastanut salkkunsa sisällön. Minäkin tulin uteliaana kurkkimaan, mitä Arska laukussaan säilöi. Väkisinkin tuli mieleen Muumeista Tiuhti ja Viuhti, jotka olivat piilotelleen matkalaukussaan Möröltä varastamaansa arvoesinettä, mutta toivoin, ettei Arska olisi sotkenut itseään rikollisiin toimiin. Arskan laukussa ei ollut paljoa tavaraa, mutta kaikkien huomion keräsi pieni sininen planeettalelu, jonka ympärillä hieno rengas pyöri villisti ympyrää. Tuijotimme suut ammollamme härveliä, ja Arskaa tuntui huvittavan hämmästyneisyytemme. "Meilläpäin melkein kaikilla on tuollaiset", Arska selitti. Kissani kuuntelivat kiinnostuneina alppilaisen juttuja, ja hymyilin itsekseni tyytyväisenä, kun Arska vihdoin pääsi vapautuneemmin keskustelemaan Mitterin ja Nickin kanssa. Löysin lopulta jonkun kylmälaukun, ja tungin sinne Nickin jäätelötötteröt ja muut maitotuotteet sekä Mitterin mehujään. "Meidän kannattaa varmaan syödä nämä kylmät ruuat täällä pois, kun niiden säilöminen on vähän vaikeaa", harmittelin. "Aloitetaanko sitten heti?" Nick kysyi masuaan hieroen. "Kaipa se sopii. Tulkaa valitsemaan täältä, mitä haluatte syödä", kehotin, jolloin kuului kolme suloista kissantassun lattiaan tömähtämisääntä kisujen loikatessa alas sängyltä. Nick kiipesi syliini yltääkseen paremmin kurkkimaan kylmälaukun sisältöä. "Mmm, jos vaikka söisin toisen noista Syysmarkkinoilta ostamistani jäätelöistä", Nick päätti tarttuen banaanituuttiin. Koska Arskalla ei ollut omia eväitä mukana, suostui Nick antamaan hänelle toisen tötteröistään. Mitteri puolestaan valitsi mehujään livottavaksi. Katselin kateellisena kissojen herkuttelua, sillä minulla ei ollut omia eväitä, enkä halunnut syödä kissoille tarkoitettuja ruokia. Yllättäen korviini kantautui Anytimen ääni. Kissatkin kuulivat sen, ja alkoivat höristellä korviaan kuullakseen, mistä ääni tuli. Mitteri kävi katsomassa huoneemme oven luota, muttei siellä ollut ketään. "Outoa", totesin, kunnes Nick ja Arska viittoivat minua luokseen ikkunalaudalle. Päästyäni heidän luokseen, huomasin hotellin pihalla Anytimen, joka huuteli ikkunamme alla nimeäni. "Kuulittepa viimein huutoni. Tulkaa tänne alas, niin lähdetään seikkailemaan Egyptissä", Anytime huuteli. "Täällä on liian kuuma! Ei jaksa", Mitteri huusi takaisin tultuaan luokseni. "Ajateltiinkin mennä uimaan", Pia karjaisi. "No sitten on toisin asiat! Olen mukana!" Nick karjaisi ja hyppäsi uhkarohkeasti ikkunasta ulos. "Nick! Mitä sinä teet?!" hätääntynyt Arska huudahti. "Lasken liukua! Pyramidin muotoinen hotelli on täydellinen liukumäki, hahaa", Nick huusi laskiessaan alemmas ja alemmas. "Näyttää kyllä mahdin hauskalta", Mitteri totesi hypäten myöskin ikkunasta poikansa perään. "Heihei, en halua, että loukkaannutte! Vaarallista", pelästyin. "Ei tässä mitenkään käy", Mitteri vaan nauroi. "Onneksi sentään sinä, Arska, olet sen verran rauhallinen, että kuljet kanssani portaita", puhuin ja tähyilin kisua. Katselin ympäri huonetta, mutta jostain syystä en saanut kisua silmiini. "Juhuu", kuulin yhtäkkiä ihan Arskan äänellä ja tein täyskäännöksen ikkunalle päin. Pahaksi onnekseni huomasin, että Arska oli lähtenyt mukaan kissojeni hullutteluun, ja nyt sekin laski pitkin hotellin seiniä. "Noh, kaipa sitten minäkin vähän climbbailen seinillä", totesin hiukan jännittyneesti. Keräsin nopeasti sängyn päältä hiukan rantakamoja, ja hain jääkaapista eväitä. Miten kisut uskalsivatkaan laskea niin jykevästä mäestä? Hyppäsin ikkunasta ja liu'uin mahallani maahan asti. Karjuin kuin hullu, ja lopuksi sain suuni täyteen hiekkaa tömähtäessäni pää edellä maahan. "Se oli hirmu hauskaa! Lasketaan uudestaan!" Mitteri hehkutti hyppien iloisena ilmaan. "Portaatkaan eivät enää haittaa", Arska nauroi mukana. "No ette kyllä laske, jos minulta kysytään! Parempi lopettaa ennen kuin johonkin sattuu!" huusin vakavia. "Ehkä simssiliini on oikeassa. Sitten, kun tulette luokseni Alpeille, voimme laskea niin paljon mäkiä kuin sielu sietää. Meillä päin on paljon lunta ympäri vuoden, ja voimme silloin temmeltää hangessa", Arska kertoi. "Vau! Kuulostaa todella upealta", Nick innostui. "simssiliini!" Anytime huusi kauempaa. Käänsin katseeni kaveriini ja huomasin Anytimen löytäneen meille pari kamelia kulkuneuvoksi. "Eiköhän mennä", totesin katsahtaen kissoihini. "En ui!" Mitteri heti karjaisi. "Katsotaan sitä paikan päällä! Hullu on tässä ilmassa uimatta", Nick naurahti lähtien juoksien kamelien luo.

Olimme matkanneet kamelilla jo jonkin matkaa, mutta edessämme näkyi silti pelkkää hiekkaa. "Outoa, että näin erämaille rakennetaan hotelleja", Nick totesi hiukan pitkästyneesti. "Rauhaisa paikka on minusta etu, vaikka olisikin kaukana kaupungista", Arska huomautti. "Ehkä tuo on totta. Mieti, kun joutuisimme olemaan mölyssä yöllä, emmekä saisi nukuttua", Mitteri huomautti. Keskustelumme tyssäsi hetkeksi, ja hiljaisuus valtasi istuimen. "Tämä on kyllä kamalan kova istumapaikka! Täällä pitäisi olla paremmat pehmusteet. Tassuraukkani puutuvat", Mitteri huokaisi yllättäen. Kisu pompahti seisaalleen etsiäkseen tilavampaa köllintäpaikkaa. Liikkuvan kamelin selässä oli kuitenkin vaikea pitää tasapaino, ja Mitteri kaatui vahingossa. Hädissään kissa veti kyntensä esiin ja tarttui kamelia mahasta, sillä muuten hän olisi pudonnut. Samassa kameli karjahti onnettomasti kivusta, ja se ns. pillastui lähtien juoksemaan hullua vauhtia. Kaikessa rytäkässä se törmäsi edessämme löntystelevään Anytimen kameliin, ja ketjureaktiomaisesti toinenkin kameli pillastui. Kamelit juoksivat säikähtäneenä suoraan eteenpäin. Kiljuin kuin hullu ja yritin saada kamelin rauhoittumaan silittämällä sitä päähän, mutta se vain mulkaisi minua vihaisesti jatkaen entistä kovempaa. "Minä en jaksa pitää enää kiinni!" kuulin Mitteri-raasun parahtavan kamelin alta. "Ei hätää, minä pelastan sinut!" huusin sankarillisesti ojentaen Mitterille käteni. Mitteri irrotti toisen tassunsa kamelin mahasta ja koitti kurkottaa kättäni kohti. Pian käteni ja Mitterin tassu kohtasivat. Kaikki olisi varmaan mennytkin loistokkaasti, harmiksi vain Mitteri unohti laittaa kynnet piiloon, ja minäkin sain kokea kamelin tunteman tuskan kädessäni. "Aarrrgg!" karjaisin, ja huomaamattani lensin kamelin selästä Mitteri tietenkin mukanani, ja pian pamahdimme hiekkaan. Onneksi pehmeää hiekkaa oli niin paksut kerrokset, ettei meihin sattunut. "Hei, älkää jättäkö meitä tämän hullun kyytiin!" Nick karjui hätääntyneenä. Uskollisena emännälleen Nick halusi seurata minua. "Tule Arska", Nick sanoi tarttuen Arskan tassusta, ja yhdessä he pomppasivat. "Nick!!" Pia kiljaisi hätääntyneenä ja hyppäsi myöskin rakkaansa perään. "Pia, älä hölmöile!" Anytime huudahti hädissään, muttei mahtanut enää mitään Pian jo jättäytyessä kyydistä. Anytime ja Hunajatassu loittonivat jatkuvasti kamelien kanssa, ja hetken päästä minun oli myönnettävä, että olimme jääneet aavikon armoille.

"simssiliini, Arskaan sattui", Nick huusi minulle hetken päästä, ja kiiruhdin nopeasti katsomaan kisua. "Pia, olethan kunnossa?" Nick kysyi huolissaan. "Olen", Pia kertoi ravistellen hiekkaa turkistaan. Pia tuli halaamaan Nickiä. "Voi tätä epäonnea!" Mitterikin parahti. "No se oli sinun syysi! Täytyykö sinun valittaa aina turhista asioista?" Nick puuskaisi raivokkaasti. "Nyt ei syytellä ketään! Se ei auta meitä yhtään selviämään tilanteesta! Hoidetaan homma pala palalta. Ensiksi katsotaan, että Arskalla on kaikki hyvin", karjaisin. "Niin tosiaan, Arska-parka", Pia huokaisi, ja kissaporukka siirtyi minun ja Askan luokse Mitteriä lukuunottamatta. "Mihin sattuu?" kysyin. Arska ojensi minulle etutassunsa ja tarttuessani siihen kisu irvisti kivusta. "Anteeksi, taitaa olla parempi, että minä kannan sinut", totesin huolestuneesti ja nostin kisun syliini. "Meidän täytyy löytää jokin ensiapupiste", Nick viisasteli. "Helpommin sanottu kuin tehty! Kaikkialla näkyy vain pelkkää hiekkaa, eikä ole merkkiäkään asutuksesta", Pia sanoi vilkuillen ympärilleen. "Ei auta muu kuin lähteä kävelemään vain jonnekin. Tämä suunta tuntuu oikealta", totesin. Kaikki kartat alueesta olivat Anytimellä, sillä minä en ollut tajunnut varautua. Vaikka mitä sillä kartalla olisimme tehneet, kun olen niin toivoton suunnistamisessa. Otimme muutaman askeleen, kunnes katsahdin taakseni ja näin Mitterin vain seisovan. "Etkai aio tänne jäädä?" kysäisin. "Jalkaan sattuu. Kanna minuakin", Mitteri voivotteli osoittaen oikeaa takatassuaan. "No voi voi", sanoin ääneen. Minulla kävi pakostikin mielessä, jaksaisinko kantaa Mitterin kaltaista köntystä, vaikka kyllähän sen tietenkin tekisin. "Kumpi tassu se oli? Katsotaan sitä", tiedustelin laskiessani Arskan maahan. "Tämä", Mitteri osoitti hymyillen vasenta takajalkaansa. "Eikös se ollut viimeksi tuo toinen?" Pia kysäisi kurtistellen kulmiaan. "No en minä enää muista! Hyvä on, ei tassu ole kipeä. Olisin vain halunnut kyydin", Mitteri tunnusti. "Voi sinua Mitteri", huokaisin. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa.

Kuumuus tuntui inhottavalta, ja kissoilla olisi karvoineen varmasti vielä kuumempi kuin minulla. Meitä alkoi väsyttää nopeammin, mutta yritimme silti pyristellä eteenpäin urheina. Hetken kävelemisen jälkeen Mitteri kaatui maahan niin, että iso tömähdys tuntui jalkojeni alla. "Oletko kunnossa?" kysäisin huolestuneena ja tulin kisuni luokse. "Kuuma... ja jano...", Mitteri puhui vaivoin, kuten ikivanhassa McDonald-mainoksessa. "Ehkä meidän kannattaisikin pitää pieni lepotauko", sanoin, ja kaikki huokaisivat helpotuksesta, kun saivat luvan istahtaa maahan. Olin ottanut pienen laukun mukaan, johon olin pakannut eväät uimaretkelle. "Täällä on ainakin kaksi kolmioleipää ja pari vesipulloa. Enempää minulla ei ole annettavaa", kerroin kaivellessani laukkua. Leivät olimme saaneet, kun olin ilmoittanut minut ja kissani yhteen vaihtaritapahtumaan, muttemme varmaankaan ehtisi käydä siellä, jos edes koskaan selviäisimme täältä. Sätin itseäni, etten ollut ottanut enempää ruokaa ja vettä. "Käykö, jos Nick ja Pia jakavat leivän, ja Mitteri ja Arska tämän toisen?" tiedustelin. "Käy hyvin, kunhan annat minulle heti vettä", Mitteri puhui uuvuksissaan. "Ota toki", sanoin ja ojensin nopeasti pullon kissalle. Mitteri klunksutti vedet kurkustaan alas. "En ole ikinä juonut näin hyvän makuista vettä!" Mitteri puhui juomisen lomassa tyytyväisesti virnistäen. Hetkessä huomasin, että kisu oli imaissut yli puolet pullosta, jolloin näin oikeutetuksi kiskaista pullon pois. "Ei tuhlata heti kaikkia vesiä. Ottakaa muutkin pieni kulaus", kehotin, ja kisut alkoivat kierrättää pulloa. Toista säästäisin vielä laukussani. "Alkakaa toki syödä leipiä", kehotin. Mitteri alkoi innoissaan avata kelmua leivältä, kun Arskan tassu oli kipeänä. Nick ja Piakin saivat oman leipänsä auki, ja he puolittivat sen tasapuolisesti. Mitteri näki parhaaksi alkaa syödä heti, ja kisu haukkasi suuren palan leivästä. Leipä ei kuitenkaan kauaa pysynyt kissan suussa, kun Mitteri näki viisaaksi sylkäistä sen ulos. "Hyi, tämä on ihan hiekassa!" Mitteri parahti yökkäillen. "Valitan, mutta meillä ei ole parempaa ruokaa, eikä leipääkään sopisi heittää hukkaan noin. Sitä paitsi voisit antaa Arskallekin", ärähdin napaten leivän kissani kädestä. Puolitin sen ja ojensin Arskalle isomman palan. "Kiitos", Arska sanoi ja hymyili minulle. "Ei tämä niin pahaa ole, kunhan vain puhdistelee hitusen hiekkoja pois päältä", Pia vinkkasi. Mitteri katsoi mallia tyttökissalta ja söi leivän enää mutisematta. Puolikkaasta leivästä ei pitkäksi aikaa pureskeltavaa riittänyt, joten hetken kuluttua olimme taas valmiita jatkamaan matkaamme.

Olimme kävelleet jo jonkin aikaa, eikä missään näkynyt vieläkään mitään merkkiä kylästä tai mistään. Jalkojani alkoi jo uuvuttaa, eivätkä kissatkaan näyttäneet virkeiltä. "Minua heikottaa", kuulin Nickin hiljaisen äänen takaani. Pia pyöri huolissaan aviomiehensä ympärillä yrittäen pitää Nickin pystyssä. "Hörppää tästä hieman vettä", kehotin kaivellen laukkuani. Nick lysähti maahan istualleen, kun minä vieläkin jatkoin pullon etsintää. En ymmärtänyt, ihan kuin sitä ei olisikaan. "Kröhöm", kuulin Mitterin ääntelevän jalkojeni juurella. Käänsin katseeni kissaani, joka näytti katuvalta. "Nappasin sen juomapullon salaa laukustasi, kun et huomannut, ja join sen tyhjäksi. Heitin tyhjän pullon aavikkoon", Mitteri avautui. "Mitteri!" tiuskaisin raivoissani. Olisin suuttunut varmaan enemmän, ellen olisi ollut niin uupunut ja huolissani Nickistä. "Voih, kun ei minulla olekaan vettä", huokaisin. Samassa Nickin silmät painuivat kiinni, ja kisu levähti selälleen hiekkaan. "Nick!" Pia kiljui hädissään. "Voi ei! Mitä jos tämä ei johdukaan pelkästä nestehukasta? Nick on voinut saada diabetes-kohtauksen!" hätäännyin. "Voi Nick, aina sinun kanssasi on niin paljon pelättävää! En halua menettää sinua nyt, kun pääsimme juuri naimisiin ja kaikkea", Pia huudahti onnettomana, ja kyynel vierähti kisun silmästä ja putosi Nickin korvaan. "Mitä?" Nick kysyi vaisusti. "Sinä elät!" Pia kiljahti riemuisesti ja hali miestään. "Kai sitä nyt herää, kun korvaan kaadetaan vettä!" Nick totesi jo vähän heränneempänä. "Ole nyt vain aloillasi. Meidän täytyy saada sinut lääkäriin! En ottanut mukaan mitään sokerillista evästä kohtauksesi varalta! Olinpa ajattelematon", huokaisin. "Meillä taitaa olla muitakin murheita", Arska huomautti. Käännyin ympäri ja katsahdin kisun osoittamaan suuntaan. Erotin kaukaa tulevan ja meitä päin lähestyvän hiekkamyrskyn. "Voi pahus. Myrskyssä matkaaminen ei ainakaan onnistu!" huudahdin. "Mutta Nick täytyy saada hoitoon!" Mitterikin huokaili hädissään. "Tiedän, meidän on vain toivottava, että myrsky laantuu nopeasti", huokaisin. Pian myrsky jo tuli kohdallemme, ja se sylki kaikin voimin hiekkaa päällemme. Asetuimme makaamaan mahallemme maahan ja koitimme suojella silmiä ja korvia. Yritin säännöllisin väliajoin puhdistaa myös kissojen selkiä, etteivät nämä hautautuisi aivan kokonaan hiekkaan.

En tiennyt, kuinka pitkään olimme maanneet maassa, mutta toivon kipinä heräsi mieleeni, kun kuulin kovan kamelin törähdyksen tulevan jostakin päin. "Kuulitteko tekin sen? Olisiko täällä jokin karavaani?" kysyin, ja suuhuni lensi hiekkaa. Yritin sylkeä niitä pois, mutta en kyennyt siihenkään täydellisesti. "Katsokaa, tuolta lähestyy joku tumma hahmo meitä kohti", Nick huomasi peitellen suutaan puheensa aikana välttäen näin hiekan lentelevän suuhunsa. "Minä haen sen tänne", ilmoitin, ja yritin päästä pois hiekkojen alta. "Älä kaada sitä minun päälleni!" Pia kiljaisi hautauduttuaan hiekkaan. "Anteeksi", pahoittelin ja poistin hiekat suurin piirtein kisun turkista. Hiekkasateessa oli hankala liikkua, ja kaaduin hetken päästä sen voimasta. Hahmo onneksi läheni meitä kohti jatkuvasti. "simssiliini, oletko se sinä?" kuulin maailman ihanimman äänen sillä hetkellä. Katsahdin ylös, ja näin Anytimen kamelin selässä. Kamelit olivat ilmeisesti niin jykeviä, että ne pystyivät liikkumaan jopa hiekkamyrskyn keskellä. Kameleilla oli jokin suojapuku hiekalta. Anytime oli ilmeisesti saanut kamelit rauhoitettua, ja he olivat tulleet etsimään meitä, miten kultaista! "Ovatko kaikki kunnossa?" Hunajatassu kysyi tuoden pienen päänsä pois omasta hiekkasuojastaan. "Arska ja Nick ovat loukkaantuneita, meidän täytyy päästä pian sairaalaan", huokaisin. "Sairaalaa täällä lähellä ei ole, mutta voisikohan ensiapulaukustani olla jotain apua?" Anytime mietti. "Tuskin tässä myräkässä", huokaisin. Samassa hiekan määrä alkoi kuitenkin vähentyä ja ymmärsin myrskyn olevan jo laantumassa. Kaikki alkoi viimein järjestyä. Anytime käveli ensiapu-pakin kanssa puoliksi hiekkaan hautautuneen Arskan luo. "Voitte tulla jo esiin, hiekkamyrsky meni jo ohi", kehotin. Kissat alkoivat kaivautua hiekasta esiin, ja hetken päästä kaikki ravistelivat turkkejaan pois hiekasta. Kun Anytime sitoi Arskan tassun ympärille lastan ja sideharson, tutkin minä paketista jotain ensi apua Nickin hätään. Lopulta löysin sokerinpaloja, ja annoin ne kisun imeskeltäviksi. "Mmm, voin jo paljon paremmin!" Nick kertoi iloisena. "Haluatteko vielä lähteä uimaan? Minulla ainakin on kuuma", Hunajatassu kysäisi kamelin selästä. "Lähdetään vaan! Saadaan hyvä loppu tälle päivälle", Nick totesi. "Voidaan samalla pestä nämä hiekat pois", huomautin.

Kamelilla matka sujui joutuisasti, kun tällä kertaa saimme pidettyä ne pillastumattomina, ja Anytimellä oli kartat ja kaikki. Pian olimmekin jo Niilin varrella, jossa näkyi muitakin turisteja ja paikallisia uimassa. "Minä en ui!" Mitteri tiuskaisi muiden jo juostua uimaan. Jopa jalkavammainen Arska oli kipittänyt lähelle rantaa lilluskelemaan ja puhdistamaan itseään hiekasta. "Käyt nyt ainakin kastautumassa, ja sitten harjaan teistä hiekat pois. Ei sinusta ole taatusti mukavaa olla hiekkaisena koko päivää. Näytä, miten urhea olet", puhuttelin kisuni kanssa. Tapansa mukaan Mitteri ei ollut innostunut veteen menemisestä, joten jouduin taas pakottamaan sen. Tartuin kisua kainaloista ja kiikutin sen Niilin ylle. "Ei, ei, ei, ei!" Mitteri aneli, mutta jouduin olemaan tuhma. Lillutin Mitteriä hetken vedessä ja tiputin hiukan vettä sen päähän poistaakseni sieltäkin päin hiekkaa. Lopulta nostin viimein Mitterin taas kuivalle maalle, ja kissa päätti kostaa minulle ravistelemalla märän turkkinsa lähelläni, jotta minäkin kastuisin. Samaan aikaan Anytime puhalsi uiville kissoille rantapalloa leikkivälineeksi. "Ottakaa koppi", Anytime karjaisi ja heitti rantapallon, joka pamahti Nickin päähän. Nick vajosi hetkeksi, mutta pian hän nousi ja heitti pallon Hunajatassulle. Hymyilin kissoille, mutta virneeni hyytyi nopeasti huomatessani, että Arska istui yksin rannalla katsellen surullisena toisten ilonpidon suuntaan. Sairaalla kädellään kisu ei pystynyt uimaan. "Arska, jos haluat, Mitteri voi lainata sinulle uimarengastaan. Jotenkin, kun tuntuu, ettei hän aio mennä sen kanssa veteen tänään", puhelin. Arskan kasvoille nousi hymy ja kisu sanoi pienellä äänellään: "Kai minä voisin sitä lainata". Niin Arskakin pääsi kauhomaan muiden kissojen kanssa syvemmälle. Minä pystyttelin punaista päivänvarjoa, ja tein muutenkin minulle mieleisen alueen. "Miksi sinä sen varjon siihen avaat? Ei silloin rusketu!" Anytime kauhistui käytökselleni. "En minä halua ruskettua. Sepon hommaa", totesin. Työnsin ämpän kuulokkeet korvilleni, ja aloin pötkötellä. Köllöttelyni keskeytyi dramaattisesti, kun Mitteri pomppasi mahani päälle. Karjahdin pelosta, kunnes tajusin, kuka tulija oli. "Harjaa minut. En halua nuolla itseäni puhtaaksi, kun hiekkaa tulee koko ajan suuhun", Mitteri vaati hymyillen hassulla ilmeellä. "Haluatko kuunnella ämppää kanssani?" kysäisin. Mitteri katsoi minua hiukan kummaksuen, mutta lopulta hän uskaltautui työntämään toisen kuulokkeen korvaansa. Alkoi soida Usherin More, ja minä aloin hytkyä musiikin tahdissa, ja harjasin Mitteriä samalla. "Kyllä meidän musiikki on parempaa! Pitäisi tehdä uusi levy ja keikkailla enemmän", Mitteri tuumaili. Samaan aikaan Anytime päätti harjoittaa laulutaitojaan laulamalla Allun Fairytalea: "Years ago when I was younger / I kinda liked a girl I knew..." "Haha, että olin joskus tyhmä! Kuulin kerran, että Allu laulaa 'when I was young girl'", kerroin. Mitteri tirskahti niin lujaa, että ihan sylki lensi polvelleni. "Hyi!" yökkäilin. "Mitäs nauratit! Oma syysi", Mitteri totesi.

Jatkoin harjailua rauhallisissa merkeissä, kunnes Nick pyrähti paikalle rajuin ilmein. "simssiliini, simssiliini! Leikimme kaikessa rauhassa, kunnes kova virtaus saapui, ja se vei Arskan!" Nick kiljui kauhuissaan. "Voi ei! Missä Arska on?" kauhistuin ja nousin seisomaan. Mitteri nappasi ämppäni ja työnsi toisenkin kuulokkeen korvaansa, mutta hylkäsi sen pian, kun sieltä alkoi soida suomalaista iskelmää. "Minä en tällaista pappamusiikkia kuuntele", Mitteri tiuskaisi. Itse pohdiskelin kiireen valtaavana, miten pelastaisin Arskan. Näin jollain turistilla surffilaudan, ja sain rantavahtimaisen idean. Juoksin täysillä nappaamaan laudan, ja turisti huusi minulle jotain perään. En tosin saanut selville mitä, sillä en osaa enkkua. Nick juoksi perässäni, ja se istahti laudalle päästessämme veteen. "Minä tulen mukaan", Nick kertoi. "Ole varovainen!" Pia kiljui vähän matkan päässä. Tunsin itseni rantavahdiksi, kun olin surffilaudan päällä mahallani ja matkalla pelastamaan Arskaa. Hetken päästä olin viimein Arskan luona, ja nostin kisun varovaisesti laudalle istumaan Nickin seuraksi. "Pelkäsin jo, että loppu tulisi", Arska huokaisi kiitollisena. Minä puolestani käänsin laudan onnistuneesti, olin ilmeisesti katsonut liikaa Rantavahteja ja oppinut asioita huomaamattani! Kaikki huipentui, kun aloin laulamaan Rantavahtien alkulaulua: "Ou teik mi pack to the swiit taims, hot naaits, everithing gonna bi ouright in the summertime, vauva, in the summertime!" "Sekopää", Nick kuiskasi Arskan korvaan. Kun saavuin vedestä, heitin surffilaudan ärjyn näköiselle ihmiselle. Palatessani taas Anytimen ja kumppaneiden seuraan huomasin Mitterin murjottavan. Anytime oli juuri pitänyt kissojensa kanssa ruokatauon, ja Pia ja Hunajatassu olivat kaataneet suihinsa kaiken näköisiä herkkuja, eikä Mitteri ollut kehdannut pyytää heiltä pientä makupalaa itselleen. "Harjaan vielä Nickistä ja Arskasta hiekat pois, minkä jälkeen voimme varmaankin lähteä hotellia kohti", tiedotin. Nickin ja Arskan jäädessä minun kammattavikseni pääsi Mitteri leikkimään rantapallolla maassa Pian ja Hunajatassun kanssa. Kisut heittelivät palloa ringissä lennokkaasti ilmaan, eikä naurusta ollut puutetta. "Teissä onneksi on vähemmän hiekkaa kuin Mitterissä, kun uitte pidempään, ja osa hiekasta putosi Niilin pohjaan", puhuin Nickin ja Arskan kanssa. Yhtäkkiä eteeni tuli joku ihmeellinen ukkeli puhumaan jotakin. Katsoin näkyä hämmästyksissäni, kun en ymmärtänyt, mitä hän sanoi. Hetken päästä Anytime kuitenkin tulkkasi, että ukkeli kysyi, haluammeko ilmaisen matkamuiston. Minä olen aina kaiken ilmaisen perään, joten tietenkin vastasin "Yes". Ukkeli heitti punaisen käärmeen syliini, ja Nick alkoi karjua täydellä teholla. "Rauhoitu, se on vain lelukäärme!" huomautin. "Aijaa", Nick sanoi hiukan nolostuneena. Olin saanut pian Nickin harjattua, minkä jälkeen kisu juoksi mukaan rantapalloleikkiin. Alkaessani harjata Arskaa alkoi Anytime samaan aikaan purkamaan leiriä ja hakemaan kameleita paluumatkaa varten.

Kipusimme väsyneinä portaita pitkin ylös viettääksemme aikaa hotellihuoneessamme. Ilta alkoi hämärtää, ja menisin mielelläni nukkumaan pian. Niin rankka päivä oli ollut kaikkea puuhastellessa. "simssiliini, voiko Pia tulla kanssamme nukkumaan huoneeseemme, kun haluaisimme nukkua toistemme seurassa?" Nick kysyi hymyillen. "Tietenkin, ei minulla ole mitään järjestelyä vastaan, kunhan Anytimeä ei haittaa", selitin. "Ei häntä haittaa", Pia vakuutteli. "Kyllähän se sitten käy", lupasin. Nick ja Pia ihkuttelivat asiaa hetken. "Minusta kyllä tuntuu, että olen laihtunut monta kiloa tämän päivän aikana", Mitteri lesosi. "Annas, kun kokeilen mahaasi", totesin ja kumarruin kisuni tasolle heiluttaakseni sen mahaa samalla tavalla kuin aamulla, mutta tällä kertaa Mitteri esti yritykseni. Vihdoin huoneemme ovi ilmestyi eteemme, ja löntystelimme sisälle. Loikkasin suoraan sängylle, ja ajattelin käydä heti unille, mutta kissat rapistelivat tavaroitamme. "Mitä te teette?" kysyin puoliunisena. "Pian kanssa tuli puheeksi tamagotchit. Muistatko, kun syysmarkkinoissa Anytime ja Pia myivät niitä, ja me tutustuimme? Tamat ovat siis suuri merkki rakkaudestamme, ja ajattelimme alkaa leikkiä niillä nyt, kun emme ole aikaisemmin kokeilleet", Nick selitti. "Ettekö haluaisi esimerkiksi nukkua?" kysäisin. "Ei meitä väsytä", Mitteri sanoi tutkiskellen itselleen varaamaa, pinkkiä tamaa. Pitemmän päälle rapinat eivät minua pidätelleet nukahtamasta, ja hetken päästä nukuin jo tyytyväisenä. "Ostimme syysmarkkinoilta kaksi tamaa, mutta saimme joulukalenterin ansiosta kolmannen, joten Arskallekin riittää oma!" Nick hehkutti. "Kivaa. Nyt voimme kommata monipuolisesti", Pia hehkutti käsissään oman joulukalenterinsa tama. Minun nukkuessani kissat leikkivät koko yön tamoillaan, ja hauskaa heillä oli.

Mitterin mielipide päivästä: Hätätapauksessa muovikuusikin voi kelvata leikkikaluksi! Tuli kerrankin kuntoiltua, ettei simssiliinin tarvitse nipottaa lihavuudestani koko ajan! Kamelit olivat aika ylimielisiä ja herkkänahkaisia, kun sillä tavalla heitti meidät kyydistään! Miksi simssiliinin ämpällä ei ole meidän biisejä? Voisin joskus salaa lisätä! Khehheh!

Nickin mielipide päivästä: Huh, oli taas hengenlähtö lähellä, kun diabetes reistaili! Rajulta menolta emme välttyneetkään! Oli hauskaa laskea pyramidia pitkin! Oli myös hauskaa viettää aikaa Arskan kanssa. En malta odottaa tulevaa Alppimatkaa! Nyt on häät ja häämatka hoidettu! Olisikohan seuraavaksi pennut vuorossa? Taidankin käydä postikonttorissa... ,-)