Kauhuyö-tapahtuma
Kiipesin ylös ullakolle huojuvin askelin. Minulla oli kädessäni suuri pahvilaatikko, joka sisälsi kissojeni yöpymisvarusteet. Portaat narisivat, kun minä kissoineni matkasin kohti ullakkoa. "Älä keikuta. Minulle tulee paha olo", Oili voihkaisi kurkaten laatikon reunalta matkankulkua. Oili oli vielä niin pieni, että halusin kantaa hänet laatikon mukana, vaikka kisu oli oppinut jo huojuvan kävelytyylin alkeita. "Anteeksi, yritän kuljettaa teidän korkeuttanne vakaammin", tuhahdin, mutta Oili ei havainnut sarkasmia puheäänessäni. "Nyt kuulostaa paremmalta", pikku kissa huokaisi ja köllähti makaamaan tyynyjen sekaan. Kurkkasin olkani yli, ja näin Pontsun hoipertavan vaikeasti portaita. "Tarvitsetko apua?" kysäisin. "Ei, kun minä itse!" Pontsu mahtaili. Pudistin päätäni hymyillen ja tuumailin, kuinka ylimielisiä kaikki vauvat olivat. Heti kun kasvaa uuteen ikävaiheeseen, luulee olevansa huimasti parempi, vaikkei niin todellisuudessa olisi.
Viimein pääsimme ullakolle. Laitoin valot päälle ja laskin laatikon alas. "Kiitos kyydistä", Oili totesi ja pomppasi lattialle. Olin juuri jakamassa kissoilleni siivouskäskyjä, kunnes huomasin Nickin nurkassa kädet puuskassa. "Miksemme minä ja Oili voineet jäädä Pian ja Stiinan kanssa viettämään perheiltaa?" Nick huokaisi ties kuinka monetta kertaa sen päivän aikana. Anytime ei ehtinyt osallistua tapahtumaan, ja Nickistä tuntui mahdottomalta viettää yksi ilta ilman vaimoaan. "Minähän olen sanonut sen jo vaikka kuinka monta kertaa. On kivaa tehdä välillä jotain yhdessä, eikä aina nysvätä neljän seinän sisällä. Vaikka sinulla onkin nyt perhe, ei ystäviä silti sovi unohtaa", koetin puhua vakuuttavasti. "Niin, ja minulla onkin bilemieli päällä!" Oili hihkaisi ja veti pari tanssiliikettä pölyisellä lattialla. "Ei noin pienille tytöille sovi biletys. Kummitusilta, huono valinta sinun ikäisillesi", Nick murahti. "Älä huoli, olen suunnitellut ohjelmaa, joka sopii kaiken ikäisille. Nyt se murjotus seis! Meillä on paljon hommaa. Kissoja on tulossa lähes 40, ja hoitajien peräänkin täytyy hitusen katsella... Onneksi Raandom tulee auttamaan minua! Mitä jos aloittaisimme lattian lakaisemisella?" kysäisin. "En jaksa aina olla orjasi", Mitteri, joka oli ollut aivan hiljaa, tuhahti väsyneesti. Kissa oli pötkähtänyt lattialle pitkälleen. "Minä olen niin vanha ja raihnainen", Mitteri parahti vielä uudestaan. "Noh, kyllä sinäkin johonkin kevyeen pystyt. Mitä nopeammin aloitamme siivoamisen, sitä nopeammin se on suoritettu", kannustin. "Loistava suunnitelma", kuului yllättäen kova karjahdus ullakon ulkopuoleltä. Pomppasin ilmaan ja kiljaisin pelästyneenä: "Ullakkohaamu!" Ympäriltäni alkoi kuulua melkoista räkätystä. "Ehkä ei kuitenkaan", äsken mököttäneet Mitteri ja Nick tirskuivat. Raandom kissoineen tallusteli ullakolle reippaalla marssilla. "Toimme hiukan siivouskamppeita", Raandom selitti. "Hyvä, meillä ei olekaan muuta kuin sanko ja rätti", naurahdin nolona. Raandomilla oli paljon erilaisia tavaroita: imuri, lattiaharja, kihveli, sanko ja rätti... Pinda tallusteli ylväänä Raandomin edelle ja laski pari vesipyssyä maahan siivoustavaroiden joukkoon. Katsoin touhua hiukan kummastuneena. "Ei meillä ole nyt aikaa leikkiä", kerroin. Raandomin kissat eivät sanoneet mitään. He etsivät pistorasian ja työnsivät imurin töpselin sinne. Panu alkoi imuroida, ja pölyt oikein imeytyivät lattialta. Nemo nappasi rikkalapion ja harjan, ja kisu lähti lakaisemaan pölyjä toisesta nurkasta. Mitteri juoksahti kisun luokse auttamaan. Me muut jäimme vain seisomaan, sillä emme oikein kyenneet auttamaan siivoamisessa vajaan välineistön vuoksi. "Minä sain idean", Nick kertoi ja juoksi pahvilaatikollemme. Hetken päästä Nick löysi karvankuivattimensa ja alkoi imaisemaan kuivattimen sisälle pölypaakkuja. Pölyt oli hetkessä saatu pois lattialta, paljon nopeammin kuin olin uskaltanut edes toivoa. "Sitten pestään lattiat", Pinda hehetti. Kisu nosti vesipyssyn ja pruuttasi ison vesiläjän Mellyn päälle. Pikku kissa kiljaisi, mutta hän nappasi nopeasti toisen vesipyssyn ja lähti juoksemaan kiusarin perässä. "Onpa ovelaa, sotiessa lattiakin puhdistuu samalla", ymmärsin. Raandom naurahti ja katsoi villejä kissojaan. "Eiköhän aleta jynssätä lattiaa räteillämme", Raandom totesi. Nappasin oman rättini ja liityin Raandomin seuraan. Pontsu juoksi luoksemme ja lupasi pyyhkiä välillä puolestani. Oili sen sijaan jättäytyi suosiolla siivoiluista. Hän oli nurkassa meikkaamassa. Hetken päästä koko huone oli puhdas. Lattia melkein kimalsi siisteyttään.
Pystytimme pöydän ja ehdimme juuri laittaa siivousvälineet sivuun, kun ensimmäiset vieraat saapuivat paikalle. Rin käveli herkullisen suuri sipsipurkki käsissään, ja vesi herahti kielelleni. Ihanaa, kohta pääsisi maistelemaan Rinin sipsejä! "Hei Rin ja tervetuloa, olettekin ensimmäiset täällä, joten saatte valita parhaat nukkumapaikat", julistin. "Mennään tuonne reunaan! Siellä on ikkuna", Tanu huudahti innoissaan. "En minä halua ikkunan viereen, pimeät nurkat ovat parhaita!" Yui huusi. "Ota noista sitten selvää", Rin naurahti minulle ja Raandomille. "Eiköhän löydy jokin paikka, jossa kaikki viihtyvät", Rin karjaisi kissoilleen, ja yhdessä he lähtivät miettimään nukkumapaikkaansa. Melkein heti Rinin perään saapuivat Rossy ja Tenma, jotka toivat banaanimaidon. "Halusin, että täältä löytyy jotain pienemmillekin kissoille", Rossy kertoi minulle ja Raandomille. "Loistava valinta, menkää toki etsimään itsellenne nukkumapaikka", Raandom opasti tällä kertaa. Tuli hetken tyhjä kohta, ja Pontsu tuli nykäisemään minua puntista. "Mentäisiinkö mekin etsimään nukkumapaikat?" kisu kysäisi. "Ei vielä, antaa hoitajien valita ensin. Me voimme ottaa jonkin lokosen, jossa on tilaa", kerroin kisulleni. "Höh", Pontsu harmisteli ja livahti johonkin. Hetken päästä väkeä alkoi tulvia sisään, enkä enää pysynyt mukana, kuka toi mitäkin, mutta pääasia oli, että jokainen toi jotakin.
Kun näytti siltä, että kaikki olivat saaneet makuupaikkansa laitetuksi, kuiskin Raandomille, että voisimme aloittaa leikkimisen. "No niin, tulkaahan istumaan tänne rinkiin, aloitamme yhteisleikit" kiljaisin niin kovaa kuin pystyin, ja hetken päästä iso lössi löntysteli ympärilleni. "Aloitamme leikkimällä murhaleikkiä, Mafiosaa, joka sopii kauhuiltamme tunnelmaan! Siinä leikin ohjaaja jakaa kaikille pelaajille laput. Jos lapussa on M-kirjain, sinusta tulee mafiosa. Jos taas P-kirjain, olet poliisi. L-kirjaimen saadessasi olet lääkäri. Jos lapussa ei lue mitään, olet tavallinen kansalainen. Lapussa olevista kirjaimista ei saa keskustella muiden leikkijöiden kanssa. Mafiosa yrittää murhata molemmat kaksi poliisia, ja poliisit yrittävät napata mafiosan", selitin. "Leikki etenee seuraavalla tavalla: Kun leikissä tulee yö, kaikki pistävät silmät kiinni eivätkä kurki. Ohjaaja eli minä käskee mafiosan herätä, ja mafiosa avaa silmänsä ja osoittaa, kenet aikoo surmata. Sen jälkeen mafiosa laittaa silmät kiinni, ja poliisit käsketään hereille valitsemaan kaksi epäiltyä, kenet he uskovat olevan mafiosa. Sitten poliisit laittavat taas silmänsä kiinni. Sitten herätetään lääkäri, joka saa pelastaa yhden leikkijän, jonka uskoo mafiosan murhanneen. Lääkärikin laittaa sen jälkeen silmänsä kiinni", Raandom selosti. "Aamulla kaikkia leikkijöitä pyydetään heräämään, ja silloin kaikki avaavat silmänsä. Raandom kertoo leikin johtajana, kuka murhattiin ja saiko lääkäri tätä pelastetuksi. Sen jälkeen leikinohjaaja kertoo, keitä poliisit epäilivät murhasta, ja kansa saa äänestää, kumpi laitetaan vankilaan. Leikkiä jatketaan, kunnes mafiosa löytyy tai poliisit kuolevat. Vangitut ja kuolleet saavat pitää silmiä auki öisin, mutta he eivät saa neuvoa", kerroin loput säännöistä. "Kuinkahan moni kuunteli?" kuulin Nickin supisevan Pontsulle. "Eiköhän jaeta laput kaikille. Me Raandomin ja simssiliinin kissat hoidamme sen", Panu kertoi jakaen lappupinkan kymmeneen osaan kissojen lukumäärän mukaan. Nick lähti vauhdilla pinkomaan, ja hänen lappunsa oli jaettu hujauksessa. Mitteri jakoi lappuja rennosti kävellen ja hän huudahti aina välillä: "Äläpäs kurki! Pidän sinua silmällä!" "Miksei näitä muka saa kurkkia?" Viivi kysyi uteliaana. "En tiedä rooliani, jos en katso", Hanski huomautti. "No katsokaa sitten. Yritin vain luoda salaperäistä tunnelmaa", Mitteri murahti. "Tai sitten hän ei kuunnellut ohjeita", Mayu supatti kuuluvasti poikaystävälleen Nugetille. Oili yritti hoitaa homman nopeasti, mutta hänen pienillä jaloillaan ei otettu suuria harppauksia, joten homma hiukan viivästyi. Pontsun hommaa puolestaan hidasti rupattelutuokio Viivi-kaverin kanssa. Lopulta laput oli jaettu, ja pääsimme aloittamaan.
Kaikki katsoivat yhtä aikaa lappujaan Mitterin toiveesta, ja huomasin saaneeni tyhjän lapun. Rupesin nopeasti vilkuilemaan muiden pelaajien naamoja yrittäen löytää syyllisen näköisiä ilmeitä. "Punkku näyttää murhanhimoiselta", ajattelin ja nyökkäilin itsekseni. Venytin selkääni ja vahingossa onnistuin näkemään vieressäni istuvan Jorman lapun, jossa oli P-kirjain. "Jorma on siis poliisi", hihkuin hiukan katuvasti. Ei olisi saanut kurkkia, toivottavasti kukaan muu ei kurkkinut. "Nyt tulee yö. Laittakaa silmänne tiukasti kiinni. Tassut voi laittaa silmien eteen varmuuden vuoksi", Raandom opasti, ja kissat toimivat annettujen ohjeiden mukaan. Vuorotellen pyydettiin mafiosa, poliisit ja lääkäri hereille, ja he tekivät valintansa. Raandomin kehotettua meidät hereille selvisi, että Pörre oli löytynyt lyhtypylvääseen hirtettynä eli mafiosa oli tappanut tämän. Lääkäri ei osannut pelastaa häntä. "Ikävä kyllä viaton kissa kuoli, hän ei ollut poliisi", Raandom surullisena kertoi. "Poliisit epäilivät, että murhan suoritti joko Viivi tai Gaku. Nyt kansa saa äänestää, kumpi laitetaan putkaan. Kuka ehdottaa Viiviä?" Raandom jatkoi. Monia käsiä nousi, ja oli ilmiselvää, että Viivi sai enemmistön äänet. "Vankilaan joutui nyt syytön kissa. Nyt tulee yö", Raandom kertoi. Suljimme silmämme ja mafiosaa käskettiin heräämään. Yritin kuulostella, missä päin kuuluisi nousemisen aiheuttavaa kahinaa, mutta korviini kantautui vain kuorsaus. Ympäri rinkiä alkoi kuulua tirskuntaa. "Kuka täällä nukkuu?" Kisuli naurahti. Raandom ohjasi yön urhoollisesti loppuun naurusta huolimatta, ja aamun koitteessa nukkuva Simba tökittiin hereille. "Nukahtaahan siinä, kun piti silmät laittaa kiinni", Simba puolusteli. "No niin, nyt kun Simba saatiin herätettyä, kerron yön tapahtumista. Soa löytyi hukutettuna Minimerenrannalta. Voi kissaani", Raandom nyyhkäisi surullisena. Lääkäri oli jälleen valinnut väärän henkilön pelastettavaksi. Raandom paljasti murhan epäillyt, jotka olivat Nepsu ja Veeti. Kansa päätteli, että Nepsu oli ilkeyksien takana, joten hänet laitettiin vankilaan. "Voi voi, jälleen viaton kansalainen joutui putkaan", Raandom totesi. Peliä jatkui vielä kuusi kierrosta, ennen kuin mafiosana toiminut Gaku selvisi syylliseksi. "Hitsi! Jos olisimme ensimmäisellä kierroksella äänestäneet Gakua Viivin sijaan, olisimme heti saaneet murhaajan kiinni!" Mitteri karjaisi. "Hauskaa vain, että peliä kesti pidempään", Oili huomautti ja rauhoitteli pappaansa.
"1", "2", "1", "2"... kissat päästelivät numeroita suistaan. Minä ja Raandom olimme käskeneet kissojen tehdä jaon kahteen seuraavaa leikkiä varten. "Kaikki, jotka sanoivat 1 tulevat tänne minun mukaani. Loput menevät Raandomin luokse", selostin. "Ääh, ihan tylsää, kun en päässyt kaverin kanssa samaan joukkoon", Chika suri ja katseli kaihoisasti, miten Naomi joutui eri ryhmään. "Pöh, on hyvä olla välillä muidenkin kuin parhaiden kavereiden kanssa. Siten saa uusia ystäviä", huomautin. Pyysin omaa ryhmääni tekemään piirin, ja joka toisen kissan oli määrä liikahtaa hiukan eteenpäin istumaan. Muodostui kaksi rinkiä: sisempi ja ulompi. "Taasko me jakaudutaan kahtia?" Miiru kysäisi. "Leikimme kyllä yhdessä, mutta jakaudumme joukkueisiin. Leikimme tyynyrallia", kerroin ja kaivoin muovipussista vohkimani Mitterin pinkin ja Nickin sinisen kuviotyynyn. "No jo on otsaa", Nick totesi loukkaantuneena. Kävin antamassa pinkin tyynyn Rossylle, ja sinisen tyynyn ojensin Rossysta vastapäätä toisessa ringissä istuvalle Nickille. "Kun minä sanon, niin teidän on mahdollisimman nopeasti laitettava tyynyä vastapäivään kiertämään ringissä omien joukkuetovereiden kautta. Joukkue, joka saa ensimmäisenä ohitettua toisen tyynyn, voittaa. Ymmärsivätkö kaikki?" selitin. "Ei", Nick sanoi. "Hyvä", karjaisin niin lujaa, etten kuullut Nickin puhetta. "Aloitetaan nyt", huudahdin. Pinkki tyyny lähti hyvin liikkumaan, mutta Nick piteli ymmällään sinistä tyynyä käpälissään. "Mitä minä teen?" Nick huudahti onnettomasti. "Laita se seuraavalle!" vieressä istuva Lepsu ohjeisti ja tökkäsi tyynyn liikkeelle. Koska pinkki tyyny oli saanut niin hyvin etumatkaa, oli sinisellä tyynyllä kiirus päästä eteenpäin, jottei tappio olisi tullut aivan heti. Sinisten epäonni jatkui, kun tyyny heitettiin Simballe niin raivokkaasti, ettei kisu saanut napattua sitä kiinni, vaan tyyny liukui kauas ringistä. "Ääk!" Simba karjaisi ja säntäsi tyynyn perään, mutta liian myöhään: pinkit ohittivat heidät jo kierroksella. "Jee!" Rossy kiljaisi ja veti viiden sekunnin tanssibileet. Minua alkoi naurattaa, sillä mieleeni tuli Jonas-jakso. "Onnittelut pinkeille", huudahdin.
Leikimme vielä parit leikit, minkä jälkeen vuorossa oli iltapala. Iso osa väestä oli jo kovasti nälkiintynyt, ja he syöksyivät suurena väkijoukkona tarjoilupöydän luokse ottamaan itselleen nyyttäriherkuista parhaat palat kertakäyttölautasille. Mitteri kuului tähän joukkoon, enkä ollut nähnyt häntä pitkään aikaan juoksemassa yhtä innokkaasti. En voinut muuta kuin hymyillä possuilevalle kissalleni, joka tökki varomattomia tielletulijoita nurin mahallaan kuin keilapallo keiloja. "Mitä te haluaisitte syödä Oili ja Pontsu? Voisin hakea teille samalla noutopöydästä, kun haen itsellenikin", ehdotin pienimmille kissoille, joita en olisi mielellään päästänyt sotkeentumaan toisten jalkoihin. "Minä voisin ottaa palan vesimelonia. Terveellistä", Oili kertoi sivistyneesti. "Minun tekee mieli fantaa", Pontsu selitti lipoen huuliaan. "Kai sinä jotain syötävääkin haluat?" sanoin. "Tuo minulle vaikka jotain kakkua", poikakisu vielä lisäsi. "Milloin minä saan jättää tilaukseni? Ottaisin..." Nick aloitti, mutta naurahdin: "Sinä varmaan haluat auttaa minua pentujen annosten kantamisessa. Mitterikin varmasti tarvitsee apua kahmittuaan huomaamattaan liikaa naposteltavaa". "Eh, tietenkin", Nick totesi ja lähti talsimaan perässäni pöytää kohti. Onnistuin yllättävän helposti puikkelehtimaan pöydän luokse. Ilmeisesti aggressiivisemmat ruoanhakijat olivat saaneet vohkittua oman osuutensa ja siirtyneet ruokailemaan. Napsin lautaselle Oilin ja Pontsun tilaamat annokset ja käskin Nickin viedä ne kisuille. Mitterikin käveli ohitsemme täyden lautasensa ja limulasinsa kanssa. "Jätit sentään vähän muillekin", virnistin. "Iso kissa tarvitsee ravintonsa", Mitteri totesi. Aloin tutkailla tarjontaa ja mietin, mitä itselleni ottaisin. Katseeni osui sipseihin ja innoissani kippasin puolinaisen sipsipurkin lautaselleni. Olin oikea popparipossu, joten kahmaisin toisen mikropoppareita sisältävän kulhon kainalooni. Ei kukaan voisi kaivata sitä, täytyihän ylläpitäjällä jotain oikeuksia olla! Nappasin vielä palan hedelmäkakkua ja pari karkkiakin luiskahti lautasen reunalle, jossa vielä oli tilaa. Lopulta lähdin lastieni kanssa takaisin minun ja kisujeni makuupaikalle. Kauhukseni kuulin jonkun ihmettelevän toisen poppariastian puuttumista. En kuitenkaan kehdannut palauttaa sitä. Antaisin osan poppareista kuitenkin kissoille... ehkä. "Sinä se kaikista possuin olet", Mitteri totesi, kun palasin. Katsahdin kissojeni lautasiin ja lopuksi omaan lastiini. "Taidatpa olla oikeassa", naurahdin ja istahdin melkoiseen poseasentoon. Kahmaisin suuren kourallisen poppareita suuhuni. Samalla Nick lipoi jäätelöannostaan hyvillä mielin. Pontsu oli pian saamassa kakkunsa syötyä. "Mitteri, saisinko namin sinulta?" poika jatkoi. "Et!!" Mitteri kauhistui ja peloissaan siirsi lautasensa pois Pontsun ulottuvista. "Owtha täztä", totesin suu täynnä poppareita ja ojensin pari nameistani Pontsulle. Samalla suustani lennähti sylkinen poppari, ja onnettomasti se päätti laskeutua Oilin trimmatulle turkille. "Hyi, ottakaa se pois minusta!" Oili yökötteli. Nick riensi hätiin ja nyppäsi epämääräisen valkean möntin inhoksuen pois. "Pilasit turkkini. Kiitti vaan!" Oili tiuskaisi pahoittuneena. "Antheeksi", pyysin ja suustani lensi taas paloja. "No pidä nyt se suusi kiinni!" Nick komensi. Samassa huomio kiinnittyi Pontsuun, joka oli juuri ryystänyt limut mukistaan ja röyhtäissyt päälle kovaäänisesti.
Oli tullut iltapesujen aika, minkä jälkeen lukisimme kauan odotettuja kauhutarinoita. Väkeä oli sen verran paljon ja vessoja sen verran vähän, että meidän täytyi vuorotella muutaman hoitajan erissä kissojemme kanssa kylpyhuoneessa. Ne, jotka olivat saaneet syödyksi ensiksi, olivat päässeet ensimmäisinä, ja lopulta väkeä kertyi jonoksi asti. Lopulta oli tullut minun ja kissojeni vessavuoro, ja samaan aikaan Kisuli oli kanssamme Lepsun kanssa. "Minä tahdon kylpyyn, jotta voin pestä turkkini", Oili vaati. "Emme nyt sentään kylpyyn voi mennä. Siinä menee kauheasti aikaa, ja tuolla on iso jono", huomautin. "Oma syysi, kun pilasit turkkini", Oili tokaisi vieläkin harmistuneena. Minua suretti kissani apea olotila. "Minä voin koittaa hinkata sitä kohtaa käsisaippualla. Te pojat voitte sillä välin pestä naamanne lavuaarin luona. Huolehtikaa Pontsusta", komensin. "Kyllä minä pärjään!" Pontsu uhosi. "Minä en halua olla tekemisissä veden kanssa", Mitteri totesi. "Iso kissa eikä vieläkään uskalla pestä naamaansa", Nick kiusasi. "Ei siinä ole mitään pahaa", Mitteri tokaisi. Myös Kisuli ja Leppis änkeytyivät lavuaarin ympärille aikeinaan pestä hampaat. Minä ja kissani päätimme jättää hampaiden pesun suosiolla väliin, sillä siten voisimme mäyssäillä nameja hyvällä mielellä vielä myöhään yöhön. Olin juuri aikeissa aloittaa Oilin turkin putsauksen, kun joku purnukka putosi pesualtaan luota. "Pärjäättekö te kisut nyt?" kysyin. "Tietenkin", Nick vakuutteli. Pontsu avasi hanan ja kahmaisi tassuillaan vettä kasvoilleen. "Kai ne sitten onnistuvat", puhuin Oilille. Laskin ammeesta pieneen vatiin vettä ja hain palasaippuan kaapista. "Laita kunnolla saippuaa. Haluan, että kaikki lika lähtee", Oili vaati. "Ei se poppari nyt kauheasti likaa aiheuttanut", mutisin mutta lisäsin kuitenkin vielä yhden erän saippuaa. Lopuksi huuhtelin aluetta vedellä. Hain käsipyyhkeen ja kuivasin Oilin siihen. Pojatkin olivat saaneet naamapesut hoidettua. Minun piti koskettaa Mitterin päätä varmistaakseni hänenkin peseytyneen, ja ilokseni se olikin kostea veden jäljiltä. "Hienoa Mitteri", kehuin, ja Mitteri hymyili leveästi.
Koska vessoilla oli vielä paljon jonoa, päätin hoitaa ilman vettä tarvittavat siisteystoimenpiteet vessan ulkopuolella. Niinpä palasimme ullakolle oman nukkumapaikkamme luokse. Harjat olivat jääneet vielä laatikoihin, joten kaivoin ne sieltä. Pontsu suostui olemaan ensimmäinen harjattava, joten nappasin hänet syliini ja kuljetin pyöreää harjaa kisua pitkin. "Kutittaa", Pontsu naureskeli. "Odota, pian hermopääsi tottuvat siihen, eivätkä enää lähetä ärsykeviestejä aivoihisi", selitin biologian tunnilla oppimani asian. "Mitä?" Pontsu kummasteli. "Unohdin ihan, ettei noin pienille sovi puhua näin järkeviä", totesin ja jatkoin harjaamista. Seuraavaksi kaappasin syliini Mitterin. "Puuh, milloin olen viimeksi pitänyt sinua sylissäni? Et varmasti ollut silloin näin painava", huokaisin. "Sen siitä saa, kun hoidat meitä puolen vuoden välein..." Mitteri totesi. "No kyllä minä nyt useammin!" huudahdin. "Aijaa, nytkin teet kesällä marraskuun tarinaa", Mitteri huomautti. "Noppien vika", sanoin hiljaa. Toki minun pitäisi pystyä parempaan. "simssiliini, tuossa menee tosi kauan. Minä voin harjata Oilin", Nick lupasi. Nyökkäsin ja ojensin Oilin harjan laatikosta. Mitterin harjaamisen lomassa minusta oli hellyyttävää katsella, kuinka isä siisti lastaan. "Minun siisteystarpeeni on niin hyvä, ettei minua tarvitsekaan harjata", Nick lesosi. "simssiliini, saanko käydä katsomassa ystävääni Viiviä?" Pontsu kysäisi, kun hän oli kyllästynyt istumaan toimettomana paikallaan seuraamassa meidän harjauspuuhiamme. "Mene vain", annoin luvan. "Pontsu ja Viivi yhteen soppii", Oili lauleli. "Me olemme vain kavereita", Pontsu tiuskaisi ja lähti tiehensä.
Pontsu tassutteli väen paljouden joukossa etsiskellen Viiviä. Pienikokoinen kisseli sai kävellä kovin pitkään, eikä vielä silloinkaan ole päässyt perille. Samassa jonkun jalkojen välistä vilahti tutun näköinen tyyny, ja Pontsu oli aivan varma sen kuuluvan Viiville. Kissa juoksahti ja oli jo huutamassa iloiset tervehdykset, kunnes hän huomasi Viivin ja hänen omistajansa natan keskustelevan vakavan näköisesti. "Et voi tehdä tätä minulle", Viivi itki. "Olen pahoillani, mutta minulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa", nata harmitteli. "Älä selitä", Viivi tokaisi ja juoksi tiehensä. Pontsu empi hetken, menisikö tytön perään vai antaisiko tämän olla rauhassa. Lopulta hän kuitenkin rohkaisi mielensä ja lähti kisun perään. Nyt tämä kyllä tarvitsi ystävien tukea. Viivi löytyi ikkunalaudalta tuijottamassa pimeään yöhön. "Saanko tulla?" Pontsu kysyi. "Kuka tahansa paitsi nata saa tulla", Viivi sanoi vedet silmissä. Pontsu kiipesi ikkunalaudalle ja istahti ystävänsä viereen. "Mitä nata on sinulle tehnyt?" Pontsu kysyi. "Hän ei välitä minusta. Hän sanoi jättävänsä minut tämän tapahtuman jälkeen", Viivi kertoi surullisena. "Varmasti hän välittää sinusta, ihan varmasti. Miksi hän muuten olisi aina hoitanut sinua ja pitänyt sinusta huolen?" Pontsu puhui. "Hän ei välitä tarpeeksi, muuten hän olisi kanssani", Viivi vastasi. "Joskus vain yksinkertaisesti aika ei riitä, ja silloin voi olla parempi luopua jostain, päästää irti", Pontsu sanoi. "Taidat tietää, mistä puhut", Viivi totesi. "Vanha hoitajani jätti minut, eikä se helppoa aikaa ollut. Mutta nyt meidän kummankin on parempi olla. Minun ei tarvitse odottaa viikko kausia yksinäni hoitajani palaavan, ja nyt Koukerolla on aikaa keskittyä muihin kiireellisiin juttuihinsa. Paha olosi on väliaikaista, lopulta osaat arvostaa ihania muistoja entisen hoitajasi kanssa. Adoption kissoilla on lisäksi nykyään hyvät oltavat", Pontsu puhui. "Sinä se löydät valoisia puolia mustimmasta sydestäkin. Olet oikeassa, nata on ihana hoitaja, ja minä haluan viettää viimeisen illan hänen kanssaan hyvissä väleissä. Hän kyllä lupasi tulla katsomaan minua silloin tällöin", Viivi kertoi jo hiukan hymyillen. Pontsu halasi kaveriaan rohkaisevasti, ennen kuin tämä kiiruhti hoitajansa luokse.
Pontsu palasi lopulta takaisin minun ja kissojeni luokse. "Mitä Viiville kuuluu?" kysäisin. "Hänellä oli huolia", Pontsu huokaisi ja selitti koko jutun. "Koitin rohkaista häntä, mutta pelkään silti ystäväni puolesta. Mitä jos hän ei saa hoitajaa, ja hän joutuu virumaan adoptiossa kauan", Pontsu huokaisi. "Kyllä simssiliini suostuu adoptoimaan tyttöystäväsi, jos oikein kiltisti pyydät", Oili pilkkasi. "Me ollaan vaan kavereita, usko jo!" Pontsu kivahti. "Meidän on varmasti viisasta säästää tilaa teidän kummankin poikasille. Ylimääräisiä kissoja ei oikein mahdu", totesin. Pontsu ja Oili menivät kummatkin ihan hiljaisiksi, ja puna nousi heidän poskilleen. "Mutta hei, nythän on se tapahtuma menossa", Mitteri huomautti. "Aivan, adoption kissoja saa hoitaa", Nick muistutti. "Voisit hoitaa Viiviä! Suostu simssiliini, joohan!" Pontsu keksi. "No eiköhän se sovi", lupasin. "Kiitos, olet hyväsydämisin ihminen, kenet tunnen!" Pontsu kiljaisi ja juoksi halaamaan minua.
"Nyt on se aika illasta, jota kaikki ovat odottaneet. Kohta luetaan omatekemiänne kummitustarinoita!" karjaisin hyytävällä äänellä. Yleisöstä kuului kaikenlaisia riemunkiljahduksia ja pelkopuheita. "Tiedämme, että jotkut kammoksuvat kauhutarinoita ja jotkut taas rakastavat niitä. Kaikki on otettu huomioon! Rohkeimmat saavat lähteä minun kanssani hautausmaalle, muut jäävät tänne simssiliinin kanssa", Raandom selitti. Yui, Tanu ja Chika lennähtivät kiireisesti Raandomin viereen innostuneina jännityksestä. "Me ilmeisesti menemme hautausmaalle", Rin naurahti ja asteli kissojensa perään. Tunsin housun puntissani nyintää, ja vilkaistuani alas huomasin Nickin kynsivän housujani. Hän katsoi minua tuimasti ja osoitti Oilia. "Ai niin! Ja ne, jotka eivät halua tai uskalla kuunnella kummitusjuttuja ollenkaan, voivat mennä leikkihuoneelle puuhastelemaan jotain vähemmän pelottavaa", selostin nopeasti. Nyt Nick näytti tyytyväiseltä ja meni heti Oilin viereen. "Sinä menet leikkihuoneelle. Kauhutarinat ovat isojen kissojen juttuja", Nick kertoi. Oili tuhahti ja käänsi päänsä muualle. "Ihan sama", kissa tokaisi. Nick kummastui, sillä hän oli odottanut rajumpaa vastarintaa. "Onko kaikki hyvin, Oili? Olet niin vaisu", Nick harmitteli. Oili vaan huokaisi ja lähti kävelemään kohti ovea. Pontsu oli lähdössä perään, mutta Nick tarttui häntä tassusta. "Pidä tuota silmällä", Nick komensi. Pontsu nyökkäsi, ja hän lähti juoksemaan tyttökisun perään. Suurin osa kissoista oli ehtinyt jo valita oman ryhmänsä kissojeni keskustellessa. "No niin Nick, lähdetään!" Mitteri kiljahti luonnottoman reippaana. "Olen aina halunnut nähdä hautausmaan yöllä. Ties vaikka näkisimme haamuja", Mitteri jatkoi pelottelevasti. "Mene sinä vaan yksin, minä taidan jäädä sisälle", Nick sanoi. "Tylsä, etkä jää. Jänistää", Mitteri kiusasi. "Ei, Oililla ei ole kaikki hyvin. Parempi, että olen lähettyvillä, jos tapahtuu jotain", Nick huomautti. "Sinua vain pelottaa", Mitteri tokaisi ja lähti Raandomin ryhmän perään. "Minua ei pelota, kuuntelen tarinoita sisällä ja olen pentuni lähettyvillä", Nick huusi isänsä perään.
Mitteri hengasi Emman kissojen, Mollin, Gakun ja ystävänsä Jorman kanssa. Mitteriä harmitti, kun hänen kavereistaan suurin osa oli jäänyt sisälle, mutta onneksi Jorma oli nyt hänen kanssaan kävelemässä hautausmaalle. Joukkoa johti Raandom taskulampun valossa. Kissat eivät tarvinneet lamppuja, sillä he näkivät pimeässäkin. "Hidastakaa sitä tahtia", Mitteri huokaisi väsyneesti. "Voi kaveri, sinä et ole enää entiselläsi", Jorma harmitteli. "Sopiiko, että pidämme pienen tauon, jotta Mitteri voisi levähtää hetkeksi?" Raandom kysäisi huomatessaan Mitterin istahtaneen vähän matkan päähän. Kissojen katse siirtyi ikäloppuun kissaan, ja he kuiskivat, miksi Mitterin kaltaisen läskin piti tulla mukaan, kun ei edes kävellä jaksa. Onneksi Mitterin vanhat korvat eivät kuulleet supinoita. Mitteri heitti suuhunsa pari karkkia, jotka hän oli ottanut mukaansa sisältä evääksi. "Onko sulla namia, anna mullekin!" Gaku pyysi kauniisti. "Ei! Ei missään nimessä, tästä riittää vain minulle", Mitteri kauhistui. Gaku astui pahoitellen pari askelta taaksepäin ja lipoi nälkäisenä huuliaan. "Kun palaamme takaisin, voimme syödä herkkuja", Emma lohdutti hoidokkiaan. "Enköhän minä jaksa taas", Mitteri huudahti, ja koko lössi lähti liikkeellle.
Leikkihuoneella oli kova tohina. Pelejä ja leluja tuotiin esille, ja niitä jätettiin hujan hajan, kun kissat kyllästyivät leikkimään niillä. Pontsu, Vili ja Lepsu olivat pelaamassa Twisteriä. "Oikea etutassu vihreälle", Lepsu komensi Pontsua. Pontsu oli jo melkoisessa solmussa valmiiksi, mutta tämä oli jo liikaa. "Ei onnistu", Pontsu voihkaisi ja kaatui nurin. "Jee, mä voitin!" Vili tuuletti. "Nyt on Pontsun vuoro olla pelin johtaja", Lepsu huomautti ja hän juoksi innostuneesti Vilin viereen. Pontsu kuitenkin vilkaisi yksinään syrjässä istuvaa Oilia, joka ei ollut tehnyt mitään hauskaa leikkihuoneessa. "Odottakaa hetki, tulen pian", Pontsu kehotti. Hän kohdisti suuntansa Oilin luokse. "Tule kanssamme pelaamaan Twisteriä. Usko pois, se on paljon hauskempaa kuin istuminen", Pontsu naurahti. "Minä saan istua, jos haluan", Oili huokaisi elottomasti. "Taidat olla vähän allapäin. Jos haluat puhua, voin kuunnella", Pontsu ehdotti ja istahti tyttökissan viereen. "Enpä tiedä, viitsinkö", Oili totesi. Hetken päästä kisu kuitenkin alkoi selittää, kuinka hän ikävöi Pia-äitiään. "Noloa, kun näin iso kissa ei uskalla olla yhtä yötä ilman äitiä", Oili harmitteli. "Sinä olet vasta pieni, se on ihan ymmärrettävää. Jos haluat, voimme mennä yhdessä katsomaan äitiäsi", Pontsu keksi. "Ei me niin voida tehdä! Sitten kaikki luulevat, että minä olen mammantyttö", Oili tiuskaisi. "Eivätkä luule. Sanotaan, että menemme juomaan vettä", Pontsu keksi. "Sinulla se on ratkaisu kaikkien ongelmiin. Viiviäkin lohdutit aiemmin", Oili ilostui. "Enpä tiedä", Pontsu äänteli. "Hei, tuletko sinä vetämään tätä peliä?!" Vili karjaisi närkästyneenä. "Minun pitää olla pelin johtaja ensin, haluatko liittyä seuraamme?" Pontsu kysäisi. "Joo", Oili sanoi jo hymyillen. Kissat hyppelivät laudan luokse ja aloittivat pelin.
Minä ja Nick olimme peittoihimme käpertyneinä kuunnellessamme kauhutarinoita. Jo monta karmaisevaa tarinaa oli kuultu ja Viivi juuri lopetteli kertomustaan: "...Koululla monet väittäneet nähneensä vierivän pään käytävillä. Pää kiljuu. Se ei ole vale, sillä moni on nähnyt pään. Kaikki pään nähneet ovat menettäneet järkensä" "Yäk", kuiskasin Nickille. Kissaa tarina ei kuitenkaan tuntunut pelottavan, Nick näytti olevan omissa oloissaan muutenkin. Hän varmaan mietti Oilia. Vanhemmuus toi mukanaan niin paljon huolia omasta lapsestaan. Taputettuamme Viivin tarinalle, kysäisin, kuka haluaisi seuraavaksi kertoa tarinan. Hiljaista kuitenkin oli. "Sulla on se hyvä tarina, Naomi", Myy kuiski. "En mä sitä kehtaa lukea", Naomi kuiski takaisin. "Näyttää siltä, että suurin osa innokkaista kauhutarinan kirjoittajista lähti hautausmaalle, ja tarinat alkavat meidän osaltamme olla kerrottuja", totesin. Jotkut kissat osoittivat pettymyksen merkkejä. "Mutta ei hätää. Minulla on mielessäni eräs tosi juttu, Mouruposkesta", kerroin. Uteliaat silmäparit liikahtivat minuun. "Mouruposkessa on eräs huone, josta hoitajat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen ihan hetken aikaa hoidettuaan. Huhut kertovat, että zombit ovat hyökänneet heidän kimppuunsa ja vieneet kuolleiden maailmaan. Joka vuosi katoamispäivinään hoitajat palaavat hetkeksi aikaa Mouruposkeen vihaisina siitä, mitä heille tapahtui. Kannattaa siis tarkkaan miettiä, minkä huoneen valitsee, kun ryhtyy hoitajaksi", kerroin. "Tuo kyllä on ihan keksitty juttu!" Veeti huudahti. "Ei ole... ainakaan koko juttu. Mouruposkessa on oikeasti huone, jossa tosi moni on asunut, mutta he ovat pian kadonneet liittymisen jälkeen", puolustauduin. "Ajatteletko samaa kuin minä?" Nick kysäisi vieressään istuvalta Hanskilta. "Ajattelen", Hanski vastasi.
Raandom oli saanut joukkonsa johdatetuksi hautausmaalle. Kauhutarinat olivat olleet hyvin pelottavia, ja itsensä kiusaamiseksi väki oli päättänyt jäädä kiertelemään hautausmaalle. "Ja nyt suunnistamme tuon kukkulan päälle", Raandom ilmoitti, ja hän lähti kiipeämään kissojen perässä. Jorma oli joukon häntäpäässä Mitterin kanssa. "Tuletko sieltä vai väsyttääkö taas?" Jorma kysäisi. "Minä olen elämäni kunnossa. Ajattelin vain käydä Mirren haudalla", Mitteri selitti. "Keskellä yötä? Kaikkien niiden tarinoiden jälkeen? Olet hullu", Jorma huokaisi. "Ei haamuja tai mitään muutakaan yliluonnollista ole olemassa. Ja minulla on ikävä vaimoani", Mitteri totesi kepeästi. "Onnea sitten vaan", Jorma toivotti ja lähti Raandomin perään. Mitteri suunnisti tuttua polkua pitkin Mirren haudalle. Kissa istahti märälle nurmelle ja tuijotti kaihoisasti harmaata kiveä. "Meillä on nykyään lapsenlapsia. Olisitpa sinäkin saanut nähdä heidät", Mitteri puheli haudalla. "Voi kunpa olisit täällä", Mitteri huokaisi. Yhtäkkiä kirkon kellot alkoivat soida. Mitteri jäi kummastelemaan outoa ajankohtaa, kunnes voimistunut jäätävä tuuli lehahti hänen ohitseen kylmästi. Mitteri tärisi viiman voimasta, ja hän yritti painautua kasaan pysyäkseen lämpimänä. Pilvet liikkuivat tuulen voimasta sivuun, ja täysikuu alkoi paistatella. Yhtäkkiä Mitterin silmien eteen ilmestyi valkea otus. Se oli läpikuultava ja leijui ilmassa. Mitterin karvat nousivat pystyyn, ja kylmiä väreitä vilisi joka paikassa. Silmät pullistuivat, ja ne olivat pudota päästä tuijottaessa. "Se on... aave! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ...
.......ÄÄÄÄÄÄ" "Kuulitko tuon?" Oili ihmetteli. "En kuullut mitään", Pontsu kertoi. "Ehkä se ei ollut sitten mitään. Jatketaan matkaa", Oili kehotti. Oili ja Pontsu olivat parhaillaan matkalla kohti Anytimen huonetta. "Toivottavasti Anytime kissoineen ei ole mennyt vielä nukkumaan", Pontsu huolestui vilkaistuaan käytävällä ollutta seinäkelloa. "Äiti kyllä sanoi, että saan häiritä häntä niin myöhään kuin vain haluan. Hätää meillä ei ole", Oili vakuutteli. Anytimen ovi tuli eteen, ja kissat koputtivat sitä pariin otteeseen. Pia tuli avaamaan oven, ja hän ilahtui kovasti nähtyään pentunsa. "Oili, onkos ollut hauska ilta?" Pia kysäisi pennultaan silitellen tätä päästä. "On ollut ihan kivaa. Halusin vain tulla sanomaan sinulle hyvää yötä", Oili kertoi. "Oletpa sinä herttainen. Tulkaa toki sisään, ei vieraita sovi käytävässä pitää", Pia totesi. Kissat astuivat huoneeseen. "Kuka tuli kylään?" Anytime kysäisi yöpaita päällä. "Oili ja Pontsu", Pia kertoi. "Siskoo! Vihdoin sinäkin olet saanut lisää pituutta?" Stiina naureskeli. "Ei kaikki ole aina koosta kiinni", Oili tokaisi, mutta tosin hän oli ylpeä ollessaan samoissa mitoissa sisarensa kanssa. "Leikitäänkö tyynysotaa?" Miisu ehdotti kipittäen paikalle. "JOO!" kaikki huudahtivat innoissaan. "Älkää sitten sotkeko mitään, Hunajatassukin nukkuu jo", Anytime muistutti. "Ei me sotketa!" Miisu lupasi. Kissa jakoi kaikille tyynyt, ja sitten alkoi aikamoinen mäiskintä.
Hanski ja Nick olivat päässeet livahtamaan huomaamattani ullakolta, ja he kipittivät kohti YP-toimistohuonettani. "Oletko varma, että ne ovat siellä?" Hanski tiedusteli. "Kyllä, simssiliinillä on lista kaikista eronneista hoitajista ja heidän tiedoistaan", Nick vakuutteli. "Eli saamme helposti selvitettyä, mistä huoneesta simssiliini puhui kummitusjutussaan", Hanski riemuitsi. Kissat saapuivat ovelle ja kokeilivat sitä, mutta se oli lukossa. "Pahus", Hanski huokaisi. "Meidän on päästävä sinne", Nick totesi ja istahti lattialle pohtimaan. Hanski teki samoin. Lähistöltä alkoi kuulua kummaa kolinaa. "Mikä se oli?" Nick hätääntyi. "Se oli Gravin tarinan koira!" Hanski ulvahti. "Ei, se on se kiljuva pää!" Nick hätääntyi. "Mutta eihän täällä mikään kilju", Hanski huomautti. Samassa Crille astui käytävään. "Mitä sinä siinä hiippailet?!" Nick tenttasi. "Anteeksi, ylläpitohommia riittää usein iltaan asti. Varsinkin, kun simssiliini ja Raandom ovat nyt siellä juhlimassa... Mutta mitäs te täällä teette?" Crille kysäisi hymyillen. "Tuota... simssiliini käski meidän hakea yhden jutun ylläpitohuoneesta, mutta ovi oli lukossa", Nick selitti. "No minä voin avata oven", Crille totesi ja ryhtyi heti avaamaan lukkoa. Nick ja Hanski myhäilivät tyytyväisenä toisilleen. Pian he livahtivat sisään. "Mitä juttua te muuten olette täältä hakemassa? Tunnen tämän tilan kuin omat taskuni. Voin auttaa etsinnöissä", Crille lupasi avuliaasti. "Eh, kyllä me pärjäämme. simssiliini antoi tarkat ohjeet", Hanski vakuutteli. "No hyvä, minä lähden tästä muihin puuhiin, joten te voitte etsiä sitä kaikessa rauhassa", Crille lupautui ja lähti. "Vihdoin, tiedätkö, missä se lista on?" Hanski kysyi. "simssiliinillä on pinkki ylläpitokansio, siellä tiedot ovat", Nick kertoi ja alkoi avaamaan työpöydän laatikoita. Hanski liittyi etsintäjoukkoihin, ja hetken päästä kansio löytyikin. Kissat saivat selata IP-luetteloita, tapahtumasuunnitelmia ja seuraavan Mourusen paria artikkelia, kunnes he löysivät haluamansa. "Haa, eronneiden hoitajien tiedot. Nyt meidän pitää vain katsoa, missä huoneessa on ollut eniten eronneita", Hanski totesi. Kisut tutkivat hetken aikaa listaa, kunnes outo yhteensattuma ilmeni. "Huoneesta 25 on lähtenyt hoitaja tasan vuosi sitten", Nick huomasi. "Siellä huoneessa on ollut tuotakin ennen joku", Hanski sanoi. "Eli tämä on varmasti se simssiliinin tarinan huone", Nick puhui varmana. Yllättäen kuului kova oven paiskaus. "Nyt se hoitaja tuli kummittelemaan", Hanski säikähti. "Etkai tosissaan uskonut sitä juttua?" Nick kysyi. "Tässä jutussa alkaa olla liian paljon yhteensattumia, ei kaikki voi olla sattumaa!!" Hanski huomautti. "Meidän on mentävä edes varmuuden vuoksi piiloon, pois täältä!" Hanski panikoi. Pelko alkoi siirtyä Nickiinkin, ja kissat lähtivät hädissään juoksemaan käytävälle. Kaikki tapahtui nopeasti, ja yhtäkkiä kissat törmäsivät johonkin pehmeään ja suureen. "Mitteri, sinun piti olla siellä hautausmaalla", Nick tunnisti törmäyksen kohteen. "Älä mainitse sitä paikkaa, minä en mene sinne enää ikinä!" Mitteri karjaisi. "Mikä voi olla siellä niin kamalaa?" Hanski ihmetteli. "Minä näin siellä aaveen", Mitteri kertoi ääni väristen. Nick ja Hanski katsoivat toisiaan, ja he kirkaisivat yhtä aikaa. Mitteri yhtyi huutoklubiin. Viereinen ovi avautui ja äreä Joika astui ulos. "Mitä te täällä huutelette keskellä yötä? Tehän herätätte koko hoitolan", kissa ärähti silmät unisina. "Joika, sinun on pelastettava meidät!" Hanski huusi ja syöksyi kissan taakse piiloon. "Siis mitä täällä on tekeillä?" Joika huokaisi. "Kuollut, eronnut hoitaja on palannut, Mitteri näki sen!" Nick kertoi. Joika katsoi hullusti kolmikkoa. "Sekö se olikin? Hyvä, että tähän löytyi luonnollinen selitys! Luulin nähneeni jo omiani. Onneksi en olekaan sekoamassa", Mitteri rauhoittui täysin. "Luonnollinen selitys? Te kaikki olette sekoamassa", Joika totesi. "Ei, se on totta! simssiliini kertoi meille huoneesta, jonka hoitajat katoavat ja kuolevat aina!" Hanski selitti. "Selviä höpö-höpö-juttuja. Minä menen takaisin nukkumaan", Joika totesi, irrotti hänessä roikkuvan Hanskin kaulastaan ja pamautti oven kiinni. "Odota, älä mene, älä mene", Nick karjaisi ja yritti laittaa tassunsa oven väliin estääkseen sen sulkeutumisen, muttei ehtinyt. Samassa Oili ja Pontsu kävelivät käytävällä vastaan. "Mitä te siinä olette? Eikö teidän pitänyt olla leikkihuoneella?" Hanski ihmetteli. "Tapahtuiko siellä jotakin, mitä meidän pitäisi tietää?" Nick tenttasi. "Tuliko kummitus ja ajoi teidät pois?" Mitteri huudahti heti perään. Oili ja Pontsu katsoivat toisiaan kummaksuen. "Eeei, eihän kummituksia ole olemassa", Oili viisaili. "Onhan, Mitteri näki!" Hanski kiljui. "Oletko sinäkin sitä mieltä, isi?" Oili kysyi. Nick nyökkäsi vakavana. Oili rupesi itkemään, ja hän juoksi äkkiä Nickin syliin turvaan. "Itke minua vasten", Mitteri lupautui Pontsun turvaksi, mutta Pontsu vetäytyi taaksepäin hämmentyneenä. "Minun mielestäni meidän pitäisi mennä varoittamaan muita", Oili piipitti. "Olet oikeassa, kaikilla on yhtäläinen oikeus päästä turvaan", Mitteri totesi. Niin kissat lähtivät kulkemaan peloistaan huolimatta ullakolle meneviä portaita pitkin.
"simssiliini, minä olen tehnyt jotain kamalaa. En tehnyt sitä kuitenkaan tahallani!" Raandom selitti hädissään. "Tehnyt mitä?" kysäisin. En oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Raandom oli juuri hetki sitten palannut hautausmaalta ryhmänsä kanssa. "Minä... kadotin... Mitterin", Raandom sai sanotuksi. "Mitä?!" huudahdin järkyttyneenä. "En tarkoittanut, yritin etsiä häntä kaikkialta ryhmäni kanssa, mutta kukaan ei löytänyt häntä. Anna anteeksi!" Raandom aneli. Samalla hetkellä ullakon ovi aukeni. "Mitteri! Olet siinä", Raandom kiljaisi, ja hän juoksi halaamaan kissaa. Mitteri ei ehtinyt sanoa mitään, kun Raandom oli napannut hänet rutistusotteeseen. "Ei ole aikaa tuollaiseen, meidän on paettava!" Nick komensi. "Niin, se tulee", Oili selitti. "Kuka kumma tulee?" kysyin. "Mörkö!" Nick vastasi. "Ai se Mörkö?" nata varmisti. "Tiedätkö sinä jotain siitä?" kysyin. "En", nata vastasi nopeasti. "Se tarinasi, se on totta", Nick sanoi. "Minähän vain keksin koko jutun. Anteeksi, että säikäytin teidät", hymyilin lempeästi ja silitin Nickin päätä. "Mutta Mitteri näki sen mörkö-hoitajan!" Hanski vakuutti. "Niin, kaikki alkoi, kun kirkon kellot alkoivat soida", Mitteri kertoi. "Emme me mitään sellaista kuulleet", hautausmaalla ollut Miiru ihmetteli. "Te olette kuuroja!" Mitteri karjaisi. "Eipäs nyt tapella", toruin. Kissat hiljenivät. "Mutta minä selvästi kuulin!" Mitteri intti vastaan. "Sinä kuvittelit", vastasin. "Enpäs!" Mitteri sinnikkäästi väitti. "Hautausmaa yöaikaan voi saada vanhemmankin kissan mielikuvituksen liikkumaan outoon suuntaan", rauhoittelin. Nick tuli viereeni ja kuiskasi minulle: "Oliko se tarinasi huoneen numero 25?" "Ei. Jos nyt välttämättä haluatte tietää, se on huone x", paljastin. (Oikeasti olen yhden huoneen kohdalla todennut, että tosi monen olen sieltä saanut erottaa. En kuitenkaan paljasta huonetta, ettei nykyinen asukki säikähdä.) Kissat katsoivat toisiaan helpottuneina. "Ehkä tosiaan aloimme liiotella asioita", Nick naurahti. "Olemmepa me hupsuja", Pontsu hekotteli. "Nyt kun kaikki selvisi, voimme hyvillä mielin mennä nukkumaan", ehdotin. "Nukkumaan? Kaiken tämän jälkeen", Hanski panikoi. "Minä ainakin olen jo rättiväsynyt", Mitteri tiedotti ja kömpi vaaleanpunaisen tyynynsä päälle. Pian kuului vain kuorsausta. "Jos Mitteri pystyy nukkumaan kaiken näkemänsä jälkeen, pystyn minäkin", Hanski vakuutteli. Niin pääsimme kaikki onnellisesti nukkumaan vähän kummallisen illan jälkeen.
Mielipiteet päivästä:
Mitteri: "Olipas hyvät tarjoilut, kerrankin sain syödä! Miksi kukaan ei uskonut, kun kerroin kirkonkellojen soineen? Kuulinko muka harhoja oikeasti? Toivottavasti pysyn vielä järjissäni, pelottavaa. Kukahan se aave sitten oli, jos se huonejuttu ei ollutkaan totta?"
Nick: "Oli ihan mukavaa viettää tällainen päivä tavallisten koti-iltojen rinnalla. Tosin Hanski vähän ylireagoi, enhän minä tosissani mitään uskonun, hehheh... Oilikin on kasvanut jo isoksi, ei tullut äitiäkään ikävä!"
Pontsu: "Ehkä se sitten on niin, kuten Oili sanoi: Minä osaan lohduttaa onnettomia. Kyllä kaikki lopulta järjestyy. Viivi saa hoitoa simssiliiniltä ja Oili kävi katsomassa äitiään. Kumma, kun isotkin kissat voivat tuollaisia paranormaaleja ilmiöitä uskoa. Kaikkea sitä kuulee..."
Oili: "simssiliini sotki minun turkkini! Siinä tuntuu vieläkin likainen kohta! Olipas hauskoja yhteisleikkejä, mafiosat ja kaikki. Sääli, etten saanut kuunnella kummitusjuttuja. Tosin isin panikoinnissa oli kauhua kerrakseen. Onneksi Pontsua lukuun ottamatta kukaan ei tiedä, että minulle tuli äitiä ikävä."
Viimein pääsimme ullakolle. Laitoin valot päälle ja laskin laatikon alas. "Kiitos kyydistä", Oili totesi ja pomppasi lattialle. Olin juuri jakamassa kissoilleni siivouskäskyjä, kunnes huomasin Nickin nurkassa kädet puuskassa. "Miksemme minä ja Oili voineet jäädä Pian ja Stiinan kanssa viettämään perheiltaa?" Nick huokaisi ties kuinka monetta kertaa sen päivän aikana. Anytime ei ehtinyt osallistua tapahtumaan, ja Nickistä tuntui mahdottomalta viettää yksi ilta ilman vaimoaan. "Minähän olen sanonut sen jo vaikka kuinka monta kertaa. On kivaa tehdä välillä jotain yhdessä, eikä aina nysvätä neljän seinän sisällä. Vaikka sinulla onkin nyt perhe, ei ystäviä silti sovi unohtaa", koetin puhua vakuuttavasti. "Niin, ja minulla onkin bilemieli päällä!" Oili hihkaisi ja veti pari tanssiliikettä pölyisellä lattialla. "Ei noin pienille tytöille sovi biletys. Kummitusilta, huono valinta sinun ikäisillesi", Nick murahti. "Älä huoli, olen suunnitellut ohjelmaa, joka sopii kaiken ikäisille. Nyt se murjotus seis! Meillä on paljon hommaa. Kissoja on tulossa lähes 40, ja hoitajien peräänkin täytyy hitusen katsella... Onneksi Raandom tulee auttamaan minua! Mitä jos aloittaisimme lattian lakaisemisella?" kysäisin. "En jaksa aina olla orjasi", Mitteri, joka oli ollut aivan hiljaa, tuhahti väsyneesti. Kissa oli pötkähtänyt lattialle pitkälleen. "Minä olen niin vanha ja raihnainen", Mitteri parahti vielä uudestaan. "Noh, kyllä sinäkin johonkin kevyeen pystyt. Mitä nopeammin aloitamme siivoamisen, sitä nopeammin se on suoritettu", kannustin. "Loistava suunnitelma", kuului yllättäen kova karjahdus ullakon ulkopuoleltä. Pomppasin ilmaan ja kiljaisin pelästyneenä: "Ullakkohaamu!" Ympäriltäni alkoi kuulua melkoista räkätystä. "Ehkä ei kuitenkaan", äsken mököttäneet Mitteri ja Nick tirskuivat. Raandom kissoineen tallusteli ullakolle reippaalla marssilla. "Toimme hiukan siivouskamppeita", Raandom selitti. "Hyvä, meillä ei olekaan muuta kuin sanko ja rätti", naurahdin nolona. Raandomilla oli paljon erilaisia tavaroita: imuri, lattiaharja, kihveli, sanko ja rätti... Pinda tallusteli ylväänä Raandomin edelle ja laski pari vesipyssyä maahan siivoustavaroiden joukkoon. Katsoin touhua hiukan kummastuneena. "Ei meillä ole nyt aikaa leikkiä", kerroin. Raandomin kissat eivät sanoneet mitään. He etsivät pistorasian ja työnsivät imurin töpselin sinne. Panu alkoi imuroida, ja pölyt oikein imeytyivät lattialta. Nemo nappasi rikkalapion ja harjan, ja kisu lähti lakaisemaan pölyjä toisesta nurkasta. Mitteri juoksahti kisun luokse auttamaan. Me muut jäimme vain seisomaan, sillä emme oikein kyenneet auttamaan siivoamisessa vajaan välineistön vuoksi. "Minä sain idean", Nick kertoi ja juoksi pahvilaatikollemme. Hetken päästä Nick löysi karvankuivattimensa ja alkoi imaisemaan kuivattimen sisälle pölypaakkuja. Pölyt oli hetkessä saatu pois lattialta, paljon nopeammin kuin olin uskaltanut edes toivoa. "Sitten pestään lattiat", Pinda hehetti. Kisu nosti vesipyssyn ja pruuttasi ison vesiläjän Mellyn päälle. Pikku kissa kiljaisi, mutta hän nappasi nopeasti toisen vesipyssyn ja lähti juoksemaan kiusarin perässä. "Onpa ovelaa, sotiessa lattiakin puhdistuu samalla", ymmärsin. Raandom naurahti ja katsoi villejä kissojaan. "Eiköhän aleta jynssätä lattiaa räteillämme", Raandom totesi. Nappasin oman rättini ja liityin Raandomin seuraan. Pontsu juoksi luoksemme ja lupasi pyyhkiä välillä puolestani. Oili sen sijaan jättäytyi suosiolla siivoiluista. Hän oli nurkassa meikkaamassa. Hetken päästä koko huone oli puhdas. Lattia melkein kimalsi siisteyttään.
Pystytimme pöydän ja ehdimme juuri laittaa siivousvälineet sivuun, kun ensimmäiset vieraat saapuivat paikalle. Rin käveli herkullisen suuri sipsipurkki käsissään, ja vesi herahti kielelleni. Ihanaa, kohta pääsisi maistelemaan Rinin sipsejä! "Hei Rin ja tervetuloa, olettekin ensimmäiset täällä, joten saatte valita parhaat nukkumapaikat", julistin. "Mennään tuonne reunaan! Siellä on ikkuna", Tanu huudahti innoissaan. "En minä halua ikkunan viereen, pimeät nurkat ovat parhaita!" Yui huusi. "Ota noista sitten selvää", Rin naurahti minulle ja Raandomille. "Eiköhän löydy jokin paikka, jossa kaikki viihtyvät", Rin karjaisi kissoilleen, ja yhdessä he lähtivät miettimään nukkumapaikkaansa. Melkein heti Rinin perään saapuivat Rossy ja Tenma, jotka toivat banaanimaidon. "Halusin, että täältä löytyy jotain pienemmillekin kissoille", Rossy kertoi minulle ja Raandomille. "Loistava valinta, menkää toki etsimään itsellenne nukkumapaikka", Raandom opasti tällä kertaa. Tuli hetken tyhjä kohta, ja Pontsu tuli nykäisemään minua puntista. "Mentäisiinkö mekin etsimään nukkumapaikat?" kisu kysäisi. "Ei vielä, antaa hoitajien valita ensin. Me voimme ottaa jonkin lokosen, jossa on tilaa", kerroin kisulleni. "Höh", Pontsu harmisteli ja livahti johonkin. Hetken päästä väkeä alkoi tulvia sisään, enkä enää pysynyt mukana, kuka toi mitäkin, mutta pääasia oli, että jokainen toi jotakin.
Kun näytti siltä, että kaikki olivat saaneet makuupaikkansa laitetuksi, kuiskin Raandomille, että voisimme aloittaa leikkimisen. "No niin, tulkaahan istumaan tänne rinkiin, aloitamme yhteisleikit" kiljaisin niin kovaa kuin pystyin, ja hetken päästä iso lössi löntysteli ympärilleni. "Aloitamme leikkimällä murhaleikkiä, Mafiosaa, joka sopii kauhuiltamme tunnelmaan! Siinä leikin ohjaaja jakaa kaikille pelaajille laput. Jos lapussa on M-kirjain, sinusta tulee mafiosa. Jos taas P-kirjain, olet poliisi. L-kirjaimen saadessasi olet lääkäri. Jos lapussa ei lue mitään, olet tavallinen kansalainen. Lapussa olevista kirjaimista ei saa keskustella muiden leikkijöiden kanssa. Mafiosa yrittää murhata molemmat kaksi poliisia, ja poliisit yrittävät napata mafiosan", selitin. "Leikki etenee seuraavalla tavalla: Kun leikissä tulee yö, kaikki pistävät silmät kiinni eivätkä kurki. Ohjaaja eli minä käskee mafiosan herätä, ja mafiosa avaa silmänsä ja osoittaa, kenet aikoo surmata. Sen jälkeen mafiosa laittaa silmät kiinni, ja poliisit käsketään hereille valitsemaan kaksi epäiltyä, kenet he uskovat olevan mafiosa. Sitten poliisit laittavat taas silmänsä kiinni. Sitten herätetään lääkäri, joka saa pelastaa yhden leikkijän, jonka uskoo mafiosan murhanneen. Lääkärikin laittaa sen jälkeen silmänsä kiinni", Raandom selosti. "Aamulla kaikkia leikkijöitä pyydetään heräämään, ja silloin kaikki avaavat silmänsä. Raandom kertoo leikin johtajana, kuka murhattiin ja saiko lääkäri tätä pelastetuksi. Sen jälkeen leikinohjaaja kertoo, keitä poliisit epäilivät murhasta, ja kansa saa äänestää, kumpi laitetaan vankilaan. Leikkiä jatketaan, kunnes mafiosa löytyy tai poliisit kuolevat. Vangitut ja kuolleet saavat pitää silmiä auki öisin, mutta he eivät saa neuvoa", kerroin loput säännöistä. "Kuinkahan moni kuunteli?" kuulin Nickin supisevan Pontsulle. "Eiköhän jaeta laput kaikille. Me Raandomin ja simssiliinin kissat hoidamme sen", Panu kertoi jakaen lappupinkan kymmeneen osaan kissojen lukumäärän mukaan. Nick lähti vauhdilla pinkomaan, ja hänen lappunsa oli jaettu hujauksessa. Mitteri jakoi lappuja rennosti kävellen ja hän huudahti aina välillä: "Äläpäs kurki! Pidän sinua silmällä!" "Miksei näitä muka saa kurkkia?" Viivi kysyi uteliaana. "En tiedä rooliani, jos en katso", Hanski huomautti. "No katsokaa sitten. Yritin vain luoda salaperäistä tunnelmaa", Mitteri murahti. "Tai sitten hän ei kuunnellut ohjeita", Mayu supatti kuuluvasti poikaystävälleen Nugetille. Oili yritti hoitaa homman nopeasti, mutta hänen pienillä jaloillaan ei otettu suuria harppauksia, joten homma hiukan viivästyi. Pontsun hommaa puolestaan hidasti rupattelutuokio Viivi-kaverin kanssa. Lopulta laput oli jaettu, ja pääsimme aloittamaan.
Kaikki katsoivat yhtä aikaa lappujaan Mitterin toiveesta, ja huomasin saaneeni tyhjän lapun. Rupesin nopeasti vilkuilemaan muiden pelaajien naamoja yrittäen löytää syyllisen näköisiä ilmeitä. "Punkku näyttää murhanhimoiselta", ajattelin ja nyökkäilin itsekseni. Venytin selkääni ja vahingossa onnistuin näkemään vieressäni istuvan Jorman lapun, jossa oli P-kirjain. "Jorma on siis poliisi", hihkuin hiukan katuvasti. Ei olisi saanut kurkkia, toivottavasti kukaan muu ei kurkkinut. "Nyt tulee yö. Laittakaa silmänne tiukasti kiinni. Tassut voi laittaa silmien eteen varmuuden vuoksi", Raandom opasti, ja kissat toimivat annettujen ohjeiden mukaan. Vuorotellen pyydettiin mafiosa, poliisit ja lääkäri hereille, ja he tekivät valintansa. Raandomin kehotettua meidät hereille selvisi, että Pörre oli löytynyt lyhtypylvääseen hirtettynä eli mafiosa oli tappanut tämän. Lääkäri ei osannut pelastaa häntä. "Ikävä kyllä viaton kissa kuoli, hän ei ollut poliisi", Raandom surullisena kertoi. "Poliisit epäilivät, että murhan suoritti joko Viivi tai Gaku. Nyt kansa saa äänestää, kumpi laitetaan putkaan. Kuka ehdottaa Viiviä?" Raandom jatkoi. Monia käsiä nousi, ja oli ilmiselvää, että Viivi sai enemmistön äänet. "Vankilaan joutui nyt syytön kissa. Nyt tulee yö", Raandom kertoi. Suljimme silmämme ja mafiosaa käskettiin heräämään. Yritin kuulostella, missä päin kuuluisi nousemisen aiheuttavaa kahinaa, mutta korviini kantautui vain kuorsaus. Ympäri rinkiä alkoi kuulua tirskuntaa. "Kuka täällä nukkuu?" Kisuli naurahti. Raandom ohjasi yön urhoollisesti loppuun naurusta huolimatta, ja aamun koitteessa nukkuva Simba tökittiin hereille. "Nukahtaahan siinä, kun piti silmät laittaa kiinni", Simba puolusteli. "No niin, nyt kun Simba saatiin herätettyä, kerron yön tapahtumista. Soa löytyi hukutettuna Minimerenrannalta. Voi kissaani", Raandom nyyhkäisi surullisena. Lääkäri oli jälleen valinnut väärän henkilön pelastettavaksi. Raandom paljasti murhan epäillyt, jotka olivat Nepsu ja Veeti. Kansa päätteli, että Nepsu oli ilkeyksien takana, joten hänet laitettiin vankilaan. "Voi voi, jälleen viaton kansalainen joutui putkaan", Raandom totesi. Peliä jatkui vielä kuusi kierrosta, ennen kuin mafiosana toiminut Gaku selvisi syylliseksi. "Hitsi! Jos olisimme ensimmäisellä kierroksella äänestäneet Gakua Viivin sijaan, olisimme heti saaneet murhaajan kiinni!" Mitteri karjaisi. "Hauskaa vain, että peliä kesti pidempään", Oili huomautti ja rauhoitteli pappaansa.
"1", "2", "1", "2"... kissat päästelivät numeroita suistaan. Minä ja Raandom olimme käskeneet kissojen tehdä jaon kahteen seuraavaa leikkiä varten. "Kaikki, jotka sanoivat 1 tulevat tänne minun mukaani. Loput menevät Raandomin luokse", selostin. "Ääh, ihan tylsää, kun en päässyt kaverin kanssa samaan joukkoon", Chika suri ja katseli kaihoisasti, miten Naomi joutui eri ryhmään. "Pöh, on hyvä olla välillä muidenkin kuin parhaiden kavereiden kanssa. Siten saa uusia ystäviä", huomautin. Pyysin omaa ryhmääni tekemään piirin, ja joka toisen kissan oli määrä liikahtaa hiukan eteenpäin istumaan. Muodostui kaksi rinkiä: sisempi ja ulompi. "Taasko me jakaudutaan kahtia?" Miiru kysäisi. "Leikimme kyllä yhdessä, mutta jakaudumme joukkueisiin. Leikimme tyynyrallia", kerroin ja kaivoin muovipussista vohkimani Mitterin pinkin ja Nickin sinisen kuviotyynyn. "No jo on otsaa", Nick totesi loukkaantuneena. Kävin antamassa pinkin tyynyn Rossylle, ja sinisen tyynyn ojensin Rossysta vastapäätä toisessa ringissä istuvalle Nickille. "Kun minä sanon, niin teidän on mahdollisimman nopeasti laitettava tyynyä vastapäivään kiertämään ringissä omien joukkuetovereiden kautta. Joukkue, joka saa ensimmäisenä ohitettua toisen tyynyn, voittaa. Ymmärsivätkö kaikki?" selitin. "Ei", Nick sanoi. "Hyvä", karjaisin niin lujaa, etten kuullut Nickin puhetta. "Aloitetaan nyt", huudahdin. Pinkki tyyny lähti hyvin liikkumaan, mutta Nick piteli ymmällään sinistä tyynyä käpälissään. "Mitä minä teen?" Nick huudahti onnettomasti. "Laita se seuraavalle!" vieressä istuva Lepsu ohjeisti ja tökkäsi tyynyn liikkeelle. Koska pinkki tyyny oli saanut niin hyvin etumatkaa, oli sinisellä tyynyllä kiirus päästä eteenpäin, jottei tappio olisi tullut aivan heti. Sinisten epäonni jatkui, kun tyyny heitettiin Simballe niin raivokkaasti, ettei kisu saanut napattua sitä kiinni, vaan tyyny liukui kauas ringistä. "Ääk!" Simba karjaisi ja säntäsi tyynyn perään, mutta liian myöhään: pinkit ohittivat heidät jo kierroksella. "Jee!" Rossy kiljaisi ja veti viiden sekunnin tanssibileet. Minua alkoi naurattaa, sillä mieleeni tuli Jonas-jakso. "Onnittelut pinkeille", huudahdin.
Leikimme vielä parit leikit, minkä jälkeen vuorossa oli iltapala. Iso osa väestä oli jo kovasti nälkiintynyt, ja he syöksyivät suurena väkijoukkona tarjoilupöydän luokse ottamaan itselleen nyyttäriherkuista parhaat palat kertakäyttölautasille. Mitteri kuului tähän joukkoon, enkä ollut nähnyt häntä pitkään aikaan juoksemassa yhtä innokkaasti. En voinut muuta kuin hymyillä possuilevalle kissalleni, joka tökki varomattomia tielletulijoita nurin mahallaan kuin keilapallo keiloja. "Mitä te haluaisitte syödä Oili ja Pontsu? Voisin hakea teille samalla noutopöydästä, kun haen itsellenikin", ehdotin pienimmille kissoille, joita en olisi mielellään päästänyt sotkeentumaan toisten jalkoihin. "Minä voisin ottaa palan vesimelonia. Terveellistä", Oili kertoi sivistyneesti. "Minun tekee mieli fantaa", Pontsu selitti lipoen huuliaan. "Kai sinä jotain syötävääkin haluat?" sanoin. "Tuo minulle vaikka jotain kakkua", poikakisu vielä lisäsi. "Milloin minä saan jättää tilaukseni? Ottaisin..." Nick aloitti, mutta naurahdin: "Sinä varmaan haluat auttaa minua pentujen annosten kantamisessa. Mitterikin varmasti tarvitsee apua kahmittuaan huomaamattaan liikaa naposteltavaa". "Eh, tietenkin", Nick totesi ja lähti talsimaan perässäni pöytää kohti. Onnistuin yllättävän helposti puikkelehtimaan pöydän luokse. Ilmeisesti aggressiivisemmat ruoanhakijat olivat saaneet vohkittua oman osuutensa ja siirtyneet ruokailemaan. Napsin lautaselle Oilin ja Pontsun tilaamat annokset ja käskin Nickin viedä ne kisuille. Mitterikin käveli ohitsemme täyden lautasensa ja limulasinsa kanssa. "Jätit sentään vähän muillekin", virnistin. "Iso kissa tarvitsee ravintonsa", Mitteri totesi. Aloin tutkailla tarjontaa ja mietin, mitä itselleni ottaisin. Katseeni osui sipseihin ja innoissani kippasin puolinaisen sipsipurkin lautaselleni. Olin oikea popparipossu, joten kahmaisin toisen mikropoppareita sisältävän kulhon kainalooni. Ei kukaan voisi kaivata sitä, täytyihän ylläpitäjällä jotain oikeuksia olla! Nappasin vielä palan hedelmäkakkua ja pari karkkiakin luiskahti lautasen reunalle, jossa vielä oli tilaa. Lopulta lähdin lastieni kanssa takaisin minun ja kisujeni makuupaikalle. Kauhukseni kuulin jonkun ihmettelevän toisen poppariastian puuttumista. En kuitenkaan kehdannut palauttaa sitä. Antaisin osan poppareista kuitenkin kissoille... ehkä. "Sinä se kaikista possuin olet", Mitteri totesi, kun palasin. Katsahdin kissojeni lautasiin ja lopuksi omaan lastiini. "Taidatpa olla oikeassa", naurahdin ja istahdin melkoiseen poseasentoon. Kahmaisin suuren kourallisen poppareita suuhuni. Samalla Nick lipoi jäätelöannostaan hyvillä mielin. Pontsu oli pian saamassa kakkunsa syötyä. "Mitteri, saisinko namin sinulta?" poika jatkoi. "Et!!" Mitteri kauhistui ja peloissaan siirsi lautasensa pois Pontsun ulottuvista. "Owtha täztä", totesin suu täynnä poppareita ja ojensin pari nameistani Pontsulle. Samalla suustani lennähti sylkinen poppari, ja onnettomasti se päätti laskeutua Oilin trimmatulle turkille. "Hyi, ottakaa se pois minusta!" Oili yökötteli. Nick riensi hätiin ja nyppäsi epämääräisen valkean möntin inhoksuen pois. "Pilasit turkkini. Kiitti vaan!" Oili tiuskaisi pahoittuneena. "Antheeksi", pyysin ja suustani lensi taas paloja. "No pidä nyt se suusi kiinni!" Nick komensi. Samassa huomio kiinnittyi Pontsuun, joka oli juuri ryystänyt limut mukistaan ja röyhtäissyt päälle kovaäänisesti.
Oli tullut iltapesujen aika, minkä jälkeen lukisimme kauan odotettuja kauhutarinoita. Väkeä oli sen verran paljon ja vessoja sen verran vähän, että meidän täytyi vuorotella muutaman hoitajan erissä kissojemme kanssa kylpyhuoneessa. Ne, jotka olivat saaneet syödyksi ensiksi, olivat päässeet ensimmäisinä, ja lopulta väkeä kertyi jonoksi asti. Lopulta oli tullut minun ja kissojeni vessavuoro, ja samaan aikaan Kisuli oli kanssamme Lepsun kanssa. "Minä tahdon kylpyyn, jotta voin pestä turkkini", Oili vaati. "Emme nyt sentään kylpyyn voi mennä. Siinä menee kauheasti aikaa, ja tuolla on iso jono", huomautin. "Oma syysi, kun pilasit turkkini", Oili tokaisi vieläkin harmistuneena. Minua suretti kissani apea olotila. "Minä voin koittaa hinkata sitä kohtaa käsisaippualla. Te pojat voitte sillä välin pestä naamanne lavuaarin luona. Huolehtikaa Pontsusta", komensin. "Kyllä minä pärjään!" Pontsu uhosi. "Minä en halua olla tekemisissä veden kanssa", Mitteri totesi. "Iso kissa eikä vieläkään uskalla pestä naamaansa", Nick kiusasi. "Ei siinä ole mitään pahaa", Mitteri tokaisi. Myös Kisuli ja Leppis änkeytyivät lavuaarin ympärille aikeinaan pestä hampaat. Minä ja kissani päätimme jättää hampaiden pesun suosiolla väliin, sillä siten voisimme mäyssäillä nameja hyvällä mielellä vielä myöhään yöhön. Olin juuri aikeissa aloittaa Oilin turkin putsauksen, kun joku purnukka putosi pesualtaan luota. "Pärjäättekö te kisut nyt?" kysyin. "Tietenkin", Nick vakuutteli. Pontsu avasi hanan ja kahmaisi tassuillaan vettä kasvoilleen. "Kai ne sitten onnistuvat", puhuin Oilille. Laskin ammeesta pieneen vatiin vettä ja hain palasaippuan kaapista. "Laita kunnolla saippuaa. Haluan, että kaikki lika lähtee", Oili vaati. "Ei se poppari nyt kauheasti likaa aiheuttanut", mutisin mutta lisäsin kuitenkin vielä yhden erän saippuaa. Lopuksi huuhtelin aluetta vedellä. Hain käsipyyhkeen ja kuivasin Oilin siihen. Pojatkin olivat saaneet naamapesut hoidettua. Minun piti koskettaa Mitterin päätä varmistaakseni hänenkin peseytyneen, ja ilokseni se olikin kostea veden jäljiltä. "Hienoa Mitteri", kehuin, ja Mitteri hymyili leveästi.
Koska vessoilla oli vielä paljon jonoa, päätin hoitaa ilman vettä tarvittavat siisteystoimenpiteet vessan ulkopuolella. Niinpä palasimme ullakolle oman nukkumapaikkamme luokse. Harjat olivat jääneet vielä laatikoihin, joten kaivoin ne sieltä. Pontsu suostui olemaan ensimmäinen harjattava, joten nappasin hänet syliini ja kuljetin pyöreää harjaa kisua pitkin. "Kutittaa", Pontsu naureskeli. "Odota, pian hermopääsi tottuvat siihen, eivätkä enää lähetä ärsykeviestejä aivoihisi", selitin biologian tunnilla oppimani asian. "Mitä?" Pontsu kummasteli. "Unohdin ihan, ettei noin pienille sovi puhua näin järkeviä", totesin ja jatkoin harjaamista. Seuraavaksi kaappasin syliini Mitterin. "Puuh, milloin olen viimeksi pitänyt sinua sylissäni? Et varmasti ollut silloin näin painava", huokaisin. "Sen siitä saa, kun hoidat meitä puolen vuoden välein..." Mitteri totesi. "No kyllä minä nyt useammin!" huudahdin. "Aijaa, nytkin teet kesällä marraskuun tarinaa", Mitteri huomautti. "Noppien vika", sanoin hiljaa. Toki minun pitäisi pystyä parempaan. "simssiliini, tuossa menee tosi kauan. Minä voin harjata Oilin", Nick lupasi. Nyökkäsin ja ojensin Oilin harjan laatikosta. Mitterin harjaamisen lomassa minusta oli hellyyttävää katsella, kuinka isä siisti lastaan. "Minun siisteystarpeeni on niin hyvä, ettei minua tarvitsekaan harjata", Nick lesosi. "simssiliini, saanko käydä katsomassa ystävääni Viiviä?" Pontsu kysäisi, kun hän oli kyllästynyt istumaan toimettomana paikallaan seuraamassa meidän harjauspuuhiamme. "Mene vain", annoin luvan. "Pontsu ja Viivi yhteen soppii", Oili lauleli. "Me olemme vain kavereita", Pontsu tiuskaisi ja lähti tiehensä.
Pontsu tassutteli väen paljouden joukossa etsiskellen Viiviä. Pienikokoinen kisseli sai kävellä kovin pitkään, eikä vielä silloinkaan ole päässyt perille. Samassa jonkun jalkojen välistä vilahti tutun näköinen tyyny, ja Pontsu oli aivan varma sen kuuluvan Viiville. Kissa juoksahti ja oli jo huutamassa iloiset tervehdykset, kunnes hän huomasi Viivin ja hänen omistajansa natan keskustelevan vakavan näköisesti. "Et voi tehdä tätä minulle", Viivi itki. "Olen pahoillani, mutta minulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa", nata harmitteli. "Älä selitä", Viivi tokaisi ja juoksi tiehensä. Pontsu empi hetken, menisikö tytön perään vai antaisiko tämän olla rauhassa. Lopulta hän kuitenkin rohkaisi mielensä ja lähti kisun perään. Nyt tämä kyllä tarvitsi ystävien tukea. Viivi löytyi ikkunalaudalta tuijottamassa pimeään yöhön. "Saanko tulla?" Pontsu kysyi. "Kuka tahansa paitsi nata saa tulla", Viivi sanoi vedet silmissä. Pontsu kiipesi ikkunalaudalle ja istahti ystävänsä viereen. "Mitä nata on sinulle tehnyt?" Pontsu kysyi. "Hän ei välitä minusta. Hän sanoi jättävänsä minut tämän tapahtuman jälkeen", Viivi kertoi surullisena. "Varmasti hän välittää sinusta, ihan varmasti. Miksi hän muuten olisi aina hoitanut sinua ja pitänyt sinusta huolen?" Pontsu puhui. "Hän ei välitä tarpeeksi, muuten hän olisi kanssani", Viivi vastasi. "Joskus vain yksinkertaisesti aika ei riitä, ja silloin voi olla parempi luopua jostain, päästää irti", Pontsu sanoi. "Taidat tietää, mistä puhut", Viivi totesi. "Vanha hoitajani jätti minut, eikä se helppoa aikaa ollut. Mutta nyt meidän kummankin on parempi olla. Minun ei tarvitse odottaa viikko kausia yksinäni hoitajani palaavan, ja nyt Koukerolla on aikaa keskittyä muihin kiireellisiin juttuihinsa. Paha olosi on väliaikaista, lopulta osaat arvostaa ihania muistoja entisen hoitajasi kanssa. Adoption kissoilla on lisäksi nykyään hyvät oltavat", Pontsu puhui. "Sinä se löydät valoisia puolia mustimmasta sydestäkin. Olet oikeassa, nata on ihana hoitaja, ja minä haluan viettää viimeisen illan hänen kanssaan hyvissä väleissä. Hän kyllä lupasi tulla katsomaan minua silloin tällöin", Viivi kertoi jo hiukan hymyillen. Pontsu halasi kaveriaan rohkaisevasti, ennen kuin tämä kiiruhti hoitajansa luokse.
Pontsu palasi lopulta takaisin minun ja kissojeni luokse. "Mitä Viiville kuuluu?" kysäisin. "Hänellä oli huolia", Pontsu huokaisi ja selitti koko jutun. "Koitin rohkaista häntä, mutta pelkään silti ystäväni puolesta. Mitä jos hän ei saa hoitajaa, ja hän joutuu virumaan adoptiossa kauan", Pontsu huokaisi. "Kyllä simssiliini suostuu adoptoimaan tyttöystäväsi, jos oikein kiltisti pyydät", Oili pilkkasi. "Me ollaan vaan kavereita, usko jo!" Pontsu kivahti. "Meidän on varmasti viisasta säästää tilaa teidän kummankin poikasille. Ylimääräisiä kissoja ei oikein mahdu", totesin. Pontsu ja Oili menivät kummatkin ihan hiljaisiksi, ja puna nousi heidän poskilleen. "Mutta hei, nythän on se tapahtuma menossa", Mitteri huomautti. "Aivan, adoption kissoja saa hoitaa", Nick muistutti. "Voisit hoitaa Viiviä! Suostu simssiliini, joohan!" Pontsu keksi. "No eiköhän se sovi", lupasin. "Kiitos, olet hyväsydämisin ihminen, kenet tunnen!" Pontsu kiljaisi ja juoksi halaamaan minua.
"Nyt on se aika illasta, jota kaikki ovat odottaneet. Kohta luetaan omatekemiänne kummitustarinoita!" karjaisin hyytävällä äänellä. Yleisöstä kuului kaikenlaisia riemunkiljahduksia ja pelkopuheita. "Tiedämme, että jotkut kammoksuvat kauhutarinoita ja jotkut taas rakastavat niitä. Kaikki on otettu huomioon! Rohkeimmat saavat lähteä minun kanssani hautausmaalle, muut jäävät tänne simssiliinin kanssa", Raandom selitti. Yui, Tanu ja Chika lennähtivät kiireisesti Raandomin viereen innostuneina jännityksestä. "Me ilmeisesti menemme hautausmaalle", Rin naurahti ja asteli kissojensa perään. Tunsin housun puntissani nyintää, ja vilkaistuani alas huomasin Nickin kynsivän housujani. Hän katsoi minua tuimasti ja osoitti Oilia. "Ai niin! Ja ne, jotka eivät halua tai uskalla kuunnella kummitusjuttuja ollenkaan, voivat mennä leikkihuoneelle puuhastelemaan jotain vähemmän pelottavaa", selostin nopeasti. Nyt Nick näytti tyytyväiseltä ja meni heti Oilin viereen. "Sinä menet leikkihuoneelle. Kauhutarinat ovat isojen kissojen juttuja", Nick kertoi. Oili tuhahti ja käänsi päänsä muualle. "Ihan sama", kissa tokaisi. Nick kummastui, sillä hän oli odottanut rajumpaa vastarintaa. "Onko kaikki hyvin, Oili? Olet niin vaisu", Nick harmitteli. Oili vaan huokaisi ja lähti kävelemään kohti ovea. Pontsu oli lähdössä perään, mutta Nick tarttui häntä tassusta. "Pidä tuota silmällä", Nick komensi. Pontsu nyökkäsi, ja hän lähti juoksemaan tyttökisun perään. Suurin osa kissoista oli ehtinyt jo valita oman ryhmänsä kissojeni keskustellessa. "No niin Nick, lähdetään!" Mitteri kiljahti luonnottoman reippaana. "Olen aina halunnut nähdä hautausmaan yöllä. Ties vaikka näkisimme haamuja", Mitteri jatkoi pelottelevasti. "Mene sinä vaan yksin, minä taidan jäädä sisälle", Nick sanoi. "Tylsä, etkä jää. Jänistää", Mitteri kiusasi. "Ei, Oililla ei ole kaikki hyvin. Parempi, että olen lähettyvillä, jos tapahtuu jotain", Nick huomautti. "Sinua vain pelottaa", Mitteri tokaisi ja lähti Raandomin ryhmän perään. "Minua ei pelota, kuuntelen tarinoita sisällä ja olen pentuni lähettyvillä", Nick huusi isänsä perään.
Mitteri hengasi Emman kissojen, Mollin, Gakun ja ystävänsä Jorman kanssa. Mitteriä harmitti, kun hänen kavereistaan suurin osa oli jäänyt sisälle, mutta onneksi Jorma oli nyt hänen kanssaan kävelemässä hautausmaalle. Joukkoa johti Raandom taskulampun valossa. Kissat eivät tarvinneet lamppuja, sillä he näkivät pimeässäkin. "Hidastakaa sitä tahtia", Mitteri huokaisi väsyneesti. "Voi kaveri, sinä et ole enää entiselläsi", Jorma harmitteli. "Sopiiko, että pidämme pienen tauon, jotta Mitteri voisi levähtää hetkeksi?" Raandom kysäisi huomatessaan Mitterin istahtaneen vähän matkan päähän. Kissojen katse siirtyi ikäloppuun kissaan, ja he kuiskivat, miksi Mitterin kaltaisen läskin piti tulla mukaan, kun ei edes kävellä jaksa. Onneksi Mitterin vanhat korvat eivät kuulleet supinoita. Mitteri heitti suuhunsa pari karkkia, jotka hän oli ottanut mukaansa sisältä evääksi. "Onko sulla namia, anna mullekin!" Gaku pyysi kauniisti. "Ei! Ei missään nimessä, tästä riittää vain minulle", Mitteri kauhistui. Gaku astui pahoitellen pari askelta taaksepäin ja lipoi nälkäisenä huuliaan. "Kun palaamme takaisin, voimme syödä herkkuja", Emma lohdutti hoidokkiaan. "Enköhän minä jaksa taas", Mitteri huudahti, ja koko lössi lähti liikkeellle.
Leikkihuoneella oli kova tohina. Pelejä ja leluja tuotiin esille, ja niitä jätettiin hujan hajan, kun kissat kyllästyivät leikkimään niillä. Pontsu, Vili ja Lepsu olivat pelaamassa Twisteriä. "Oikea etutassu vihreälle", Lepsu komensi Pontsua. Pontsu oli jo melkoisessa solmussa valmiiksi, mutta tämä oli jo liikaa. "Ei onnistu", Pontsu voihkaisi ja kaatui nurin. "Jee, mä voitin!" Vili tuuletti. "Nyt on Pontsun vuoro olla pelin johtaja", Lepsu huomautti ja hän juoksi innostuneesti Vilin viereen. Pontsu kuitenkin vilkaisi yksinään syrjässä istuvaa Oilia, joka ei ollut tehnyt mitään hauskaa leikkihuoneessa. "Odottakaa hetki, tulen pian", Pontsu kehotti. Hän kohdisti suuntansa Oilin luokse. "Tule kanssamme pelaamaan Twisteriä. Usko pois, se on paljon hauskempaa kuin istuminen", Pontsu naurahti. "Minä saan istua, jos haluan", Oili huokaisi elottomasti. "Taidat olla vähän allapäin. Jos haluat puhua, voin kuunnella", Pontsu ehdotti ja istahti tyttökissan viereen. "Enpä tiedä, viitsinkö", Oili totesi. Hetken päästä kisu kuitenkin alkoi selittää, kuinka hän ikävöi Pia-äitiään. "Noloa, kun näin iso kissa ei uskalla olla yhtä yötä ilman äitiä", Oili harmitteli. "Sinä olet vasta pieni, se on ihan ymmärrettävää. Jos haluat, voimme mennä yhdessä katsomaan äitiäsi", Pontsu keksi. "Ei me niin voida tehdä! Sitten kaikki luulevat, että minä olen mammantyttö", Oili tiuskaisi. "Eivätkä luule. Sanotaan, että menemme juomaan vettä", Pontsu keksi. "Sinulla se on ratkaisu kaikkien ongelmiin. Viiviäkin lohdutit aiemmin", Oili ilostui. "Enpä tiedä", Pontsu äänteli. "Hei, tuletko sinä vetämään tätä peliä?!" Vili karjaisi närkästyneenä. "Minun pitää olla pelin johtaja ensin, haluatko liittyä seuraamme?" Pontsu kysäisi. "Joo", Oili sanoi jo hymyillen. Kissat hyppelivät laudan luokse ja aloittivat pelin.
Minä ja Nick olimme peittoihimme käpertyneinä kuunnellessamme kauhutarinoita. Jo monta karmaisevaa tarinaa oli kuultu ja Viivi juuri lopetteli kertomustaan: "...Koululla monet väittäneet nähneensä vierivän pään käytävillä. Pää kiljuu. Se ei ole vale, sillä moni on nähnyt pään. Kaikki pään nähneet ovat menettäneet järkensä" "Yäk", kuiskasin Nickille. Kissaa tarina ei kuitenkaan tuntunut pelottavan, Nick näytti olevan omissa oloissaan muutenkin. Hän varmaan mietti Oilia. Vanhemmuus toi mukanaan niin paljon huolia omasta lapsestaan. Taputettuamme Viivin tarinalle, kysäisin, kuka haluaisi seuraavaksi kertoa tarinan. Hiljaista kuitenkin oli. "Sulla on se hyvä tarina, Naomi", Myy kuiski. "En mä sitä kehtaa lukea", Naomi kuiski takaisin. "Näyttää siltä, että suurin osa innokkaista kauhutarinan kirjoittajista lähti hautausmaalle, ja tarinat alkavat meidän osaltamme olla kerrottuja", totesin. Jotkut kissat osoittivat pettymyksen merkkejä. "Mutta ei hätää. Minulla on mielessäni eräs tosi juttu, Mouruposkesta", kerroin. Uteliaat silmäparit liikahtivat minuun. "Mouruposkessa on eräs huone, josta hoitajat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen ihan hetken aikaa hoidettuaan. Huhut kertovat, että zombit ovat hyökänneet heidän kimppuunsa ja vieneet kuolleiden maailmaan. Joka vuosi katoamispäivinään hoitajat palaavat hetkeksi aikaa Mouruposkeen vihaisina siitä, mitä heille tapahtui. Kannattaa siis tarkkaan miettiä, minkä huoneen valitsee, kun ryhtyy hoitajaksi", kerroin. "Tuo kyllä on ihan keksitty juttu!" Veeti huudahti. "Ei ole... ainakaan koko juttu. Mouruposkessa on oikeasti huone, jossa tosi moni on asunut, mutta he ovat pian kadonneet liittymisen jälkeen", puolustauduin. "Ajatteletko samaa kuin minä?" Nick kysäisi vieressään istuvalta Hanskilta. "Ajattelen", Hanski vastasi.
Raandom oli saanut joukkonsa johdatetuksi hautausmaalle. Kauhutarinat olivat olleet hyvin pelottavia, ja itsensä kiusaamiseksi väki oli päättänyt jäädä kiertelemään hautausmaalle. "Ja nyt suunnistamme tuon kukkulan päälle", Raandom ilmoitti, ja hän lähti kiipeämään kissojen perässä. Jorma oli joukon häntäpäässä Mitterin kanssa. "Tuletko sieltä vai väsyttääkö taas?" Jorma kysäisi. "Minä olen elämäni kunnossa. Ajattelin vain käydä Mirren haudalla", Mitteri selitti. "Keskellä yötä? Kaikkien niiden tarinoiden jälkeen? Olet hullu", Jorma huokaisi. "Ei haamuja tai mitään muutakaan yliluonnollista ole olemassa. Ja minulla on ikävä vaimoani", Mitteri totesi kepeästi. "Onnea sitten vaan", Jorma toivotti ja lähti Raandomin perään. Mitteri suunnisti tuttua polkua pitkin Mirren haudalle. Kissa istahti märälle nurmelle ja tuijotti kaihoisasti harmaata kiveä. "Meillä on nykyään lapsenlapsia. Olisitpa sinäkin saanut nähdä heidät", Mitteri puheli haudalla. "Voi kunpa olisit täällä", Mitteri huokaisi. Yhtäkkiä kirkon kellot alkoivat soida. Mitteri jäi kummastelemaan outoa ajankohtaa, kunnes voimistunut jäätävä tuuli lehahti hänen ohitseen kylmästi. Mitteri tärisi viiman voimasta, ja hän yritti painautua kasaan pysyäkseen lämpimänä. Pilvet liikkuivat tuulen voimasta sivuun, ja täysikuu alkoi paistatella. Yhtäkkiä Mitterin silmien eteen ilmestyi valkea otus. Se oli läpikuultava ja leijui ilmassa. Mitterin karvat nousivat pystyyn, ja kylmiä väreitä vilisi joka paikassa. Silmät pullistuivat, ja ne olivat pudota päästä tuijottaessa. "Se on... aave! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ...
.......ÄÄÄÄÄÄ" "Kuulitko tuon?" Oili ihmetteli. "En kuullut mitään", Pontsu kertoi. "Ehkä se ei ollut sitten mitään. Jatketaan matkaa", Oili kehotti. Oili ja Pontsu olivat parhaillaan matkalla kohti Anytimen huonetta. "Toivottavasti Anytime kissoineen ei ole mennyt vielä nukkumaan", Pontsu huolestui vilkaistuaan käytävällä ollutta seinäkelloa. "Äiti kyllä sanoi, että saan häiritä häntä niin myöhään kuin vain haluan. Hätää meillä ei ole", Oili vakuutteli. Anytimen ovi tuli eteen, ja kissat koputtivat sitä pariin otteeseen. Pia tuli avaamaan oven, ja hän ilahtui kovasti nähtyään pentunsa. "Oili, onkos ollut hauska ilta?" Pia kysäisi pennultaan silitellen tätä päästä. "On ollut ihan kivaa. Halusin vain tulla sanomaan sinulle hyvää yötä", Oili kertoi. "Oletpa sinä herttainen. Tulkaa toki sisään, ei vieraita sovi käytävässä pitää", Pia totesi. Kissat astuivat huoneeseen. "Kuka tuli kylään?" Anytime kysäisi yöpaita päällä. "Oili ja Pontsu", Pia kertoi. "Siskoo! Vihdoin sinäkin olet saanut lisää pituutta?" Stiina naureskeli. "Ei kaikki ole aina koosta kiinni", Oili tokaisi, mutta tosin hän oli ylpeä ollessaan samoissa mitoissa sisarensa kanssa. "Leikitäänkö tyynysotaa?" Miisu ehdotti kipittäen paikalle. "JOO!" kaikki huudahtivat innoissaan. "Älkää sitten sotkeko mitään, Hunajatassukin nukkuu jo", Anytime muistutti. "Ei me sotketa!" Miisu lupasi. Kissa jakoi kaikille tyynyt, ja sitten alkoi aikamoinen mäiskintä.
Hanski ja Nick olivat päässeet livahtamaan huomaamattani ullakolta, ja he kipittivät kohti YP-toimistohuonettani. "Oletko varma, että ne ovat siellä?" Hanski tiedusteli. "Kyllä, simssiliinillä on lista kaikista eronneista hoitajista ja heidän tiedoistaan", Nick vakuutteli. "Eli saamme helposti selvitettyä, mistä huoneesta simssiliini puhui kummitusjutussaan", Hanski riemuitsi. Kissat saapuivat ovelle ja kokeilivat sitä, mutta se oli lukossa. "Pahus", Hanski huokaisi. "Meidän on päästävä sinne", Nick totesi ja istahti lattialle pohtimaan. Hanski teki samoin. Lähistöltä alkoi kuulua kummaa kolinaa. "Mikä se oli?" Nick hätääntyi. "Se oli Gravin tarinan koira!" Hanski ulvahti. "Ei, se on se kiljuva pää!" Nick hätääntyi. "Mutta eihän täällä mikään kilju", Hanski huomautti. Samassa Crille astui käytävään. "Mitä sinä siinä hiippailet?!" Nick tenttasi. "Anteeksi, ylläpitohommia riittää usein iltaan asti. Varsinkin, kun simssiliini ja Raandom ovat nyt siellä juhlimassa... Mutta mitäs te täällä teette?" Crille kysäisi hymyillen. "Tuota... simssiliini käski meidän hakea yhden jutun ylläpitohuoneesta, mutta ovi oli lukossa", Nick selitti. "No minä voin avata oven", Crille totesi ja ryhtyi heti avaamaan lukkoa. Nick ja Hanski myhäilivät tyytyväisenä toisilleen. Pian he livahtivat sisään. "Mitä juttua te muuten olette täältä hakemassa? Tunnen tämän tilan kuin omat taskuni. Voin auttaa etsinnöissä", Crille lupasi avuliaasti. "Eh, kyllä me pärjäämme. simssiliini antoi tarkat ohjeet", Hanski vakuutteli. "No hyvä, minä lähden tästä muihin puuhiin, joten te voitte etsiä sitä kaikessa rauhassa", Crille lupautui ja lähti. "Vihdoin, tiedätkö, missä se lista on?" Hanski kysyi. "simssiliinillä on pinkki ylläpitokansio, siellä tiedot ovat", Nick kertoi ja alkoi avaamaan työpöydän laatikoita. Hanski liittyi etsintäjoukkoihin, ja hetken päästä kansio löytyikin. Kissat saivat selata IP-luetteloita, tapahtumasuunnitelmia ja seuraavan Mourusen paria artikkelia, kunnes he löysivät haluamansa. "Haa, eronneiden hoitajien tiedot. Nyt meidän pitää vain katsoa, missä huoneessa on ollut eniten eronneita", Hanski totesi. Kisut tutkivat hetken aikaa listaa, kunnes outo yhteensattuma ilmeni. "Huoneesta 25 on lähtenyt hoitaja tasan vuosi sitten", Nick huomasi. "Siellä huoneessa on ollut tuotakin ennen joku", Hanski sanoi. "Eli tämä on varmasti se simssiliinin tarinan huone", Nick puhui varmana. Yllättäen kuului kova oven paiskaus. "Nyt se hoitaja tuli kummittelemaan", Hanski säikähti. "Etkai tosissaan uskonut sitä juttua?" Nick kysyi. "Tässä jutussa alkaa olla liian paljon yhteensattumia, ei kaikki voi olla sattumaa!!" Hanski huomautti. "Meidän on mentävä edes varmuuden vuoksi piiloon, pois täältä!" Hanski panikoi. Pelko alkoi siirtyä Nickiinkin, ja kissat lähtivät hädissään juoksemaan käytävälle. Kaikki tapahtui nopeasti, ja yhtäkkiä kissat törmäsivät johonkin pehmeään ja suureen. "Mitteri, sinun piti olla siellä hautausmaalla", Nick tunnisti törmäyksen kohteen. "Älä mainitse sitä paikkaa, minä en mene sinne enää ikinä!" Mitteri karjaisi. "Mikä voi olla siellä niin kamalaa?" Hanski ihmetteli. "Minä näin siellä aaveen", Mitteri kertoi ääni väristen. Nick ja Hanski katsoivat toisiaan, ja he kirkaisivat yhtä aikaa. Mitteri yhtyi huutoklubiin. Viereinen ovi avautui ja äreä Joika astui ulos. "Mitä te täällä huutelette keskellä yötä? Tehän herätätte koko hoitolan", kissa ärähti silmät unisina. "Joika, sinun on pelastettava meidät!" Hanski huusi ja syöksyi kissan taakse piiloon. "Siis mitä täällä on tekeillä?" Joika huokaisi. "Kuollut, eronnut hoitaja on palannut, Mitteri näki sen!" Nick kertoi. Joika katsoi hullusti kolmikkoa. "Sekö se olikin? Hyvä, että tähän löytyi luonnollinen selitys! Luulin nähneeni jo omiani. Onneksi en olekaan sekoamassa", Mitteri rauhoittui täysin. "Luonnollinen selitys? Te kaikki olette sekoamassa", Joika totesi. "Ei, se on totta! simssiliini kertoi meille huoneesta, jonka hoitajat katoavat ja kuolevat aina!" Hanski selitti. "Selviä höpö-höpö-juttuja. Minä menen takaisin nukkumaan", Joika totesi, irrotti hänessä roikkuvan Hanskin kaulastaan ja pamautti oven kiinni. "Odota, älä mene, älä mene", Nick karjaisi ja yritti laittaa tassunsa oven väliin estääkseen sen sulkeutumisen, muttei ehtinyt. Samassa Oili ja Pontsu kävelivät käytävällä vastaan. "Mitä te siinä olette? Eikö teidän pitänyt olla leikkihuoneella?" Hanski ihmetteli. "Tapahtuiko siellä jotakin, mitä meidän pitäisi tietää?" Nick tenttasi. "Tuliko kummitus ja ajoi teidät pois?" Mitteri huudahti heti perään. Oili ja Pontsu katsoivat toisiaan kummaksuen. "Eeei, eihän kummituksia ole olemassa", Oili viisaili. "Onhan, Mitteri näki!" Hanski kiljui. "Oletko sinäkin sitä mieltä, isi?" Oili kysyi. Nick nyökkäsi vakavana. Oili rupesi itkemään, ja hän juoksi äkkiä Nickin syliin turvaan. "Itke minua vasten", Mitteri lupautui Pontsun turvaksi, mutta Pontsu vetäytyi taaksepäin hämmentyneenä. "Minun mielestäni meidän pitäisi mennä varoittamaan muita", Oili piipitti. "Olet oikeassa, kaikilla on yhtäläinen oikeus päästä turvaan", Mitteri totesi. Niin kissat lähtivät kulkemaan peloistaan huolimatta ullakolle meneviä portaita pitkin.
"simssiliini, minä olen tehnyt jotain kamalaa. En tehnyt sitä kuitenkaan tahallani!" Raandom selitti hädissään. "Tehnyt mitä?" kysäisin. En oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Raandom oli juuri hetki sitten palannut hautausmaalta ryhmänsä kanssa. "Minä... kadotin... Mitterin", Raandom sai sanotuksi. "Mitä?!" huudahdin järkyttyneenä. "En tarkoittanut, yritin etsiä häntä kaikkialta ryhmäni kanssa, mutta kukaan ei löytänyt häntä. Anna anteeksi!" Raandom aneli. Samalla hetkellä ullakon ovi aukeni. "Mitteri! Olet siinä", Raandom kiljaisi, ja hän juoksi halaamaan kissaa. Mitteri ei ehtinyt sanoa mitään, kun Raandom oli napannut hänet rutistusotteeseen. "Ei ole aikaa tuollaiseen, meidän on paettava!" Nick komensi. "Niin, se tulee", Oili selitti. "Kuka kumma tulee?" kysyin. "Mörkö!" Nick vastasi. "Ai se Mörkö?" nata varmisti. "Tiedätkö sinä jotain siitä?" kysyin. "En", nata vastasi nopeasti. "Se tarinasi, se on totta", Nick sanoi. "Minähän vain keksin koko jutun. Anteeksi, että säikäytin teidät", hymyilin lempeästi ja silitin Nickin päätä. "Mutta Mitteri näki sen mörkö-hoitajan!" Hanski vakuutti. "Niin, kaikki alkoi, kun kirkon kellot alkoivat soida", Mitteri kertoi. "Emme me mitään sellaista kuulleet", hautausmaalla ollut Miiru ihmetteli. "Te olette kuuroja!" Mitteri karjaisi. "Eipäs nyt tapella", toruin. Kissat hiljenivät. "Mutta minä selvästi kuulin!" Mitteri intti vastaan. "Sinä kuvittelit", vastasin. "Enpäs!" Mitteri sinnikkäästi väitti. "Hautausmaa yöaikaan voi saada vanhemmankin kissan mielikuvituksen liikkumaan outoon suuntaan", rauhoittelin. Nick tuli viereeni ja kuiskasi minulle: "Oliko se tarinasi huoneen numero 25?" "Ei. Jos nyt välttämättä haluatte tietää, se on huone x", paljastin. (Oikeasti olen yhden huoneen kohdalla todennut, että tosi monen olen sieltä saanut erottaa. En kuitenkaan paljasta huonetta, ettei nykyinen asukki säikähdä.) Kissat katsoivat toisiaan helpottuneina. "Ehkä tosiaan aloimme liiotella asioita", Nick naurahti. "Olemmepa me hupsuja", Pontsu hekotteli. "Nyt kun kaikki selvisi, voimme hyvillä mielin mennä nukkumaan", ehdotin. "Nukkumaan? Kaiken tämän jälkeen", Hanski panikoi. "Minä ainakin olen jo rättiväsynyt", Mitteri tiedotti ja kömpi vaaleanpunaisen tyynynsä päälle. Pian kuului vain kuorsausta. "Jos Mitteri pystyy nukkumaan kaiken näkemänsä jälkeen, pystyn minäkin", Hanski vakuutteli. Niin pääsimme kaikki onnellisesti nukkumaan vähän kummallisen illan jälkeen.
Mielipiteet päivästä:
Mitteri: "Olipas hyvät tarjoilut, kerrankin sain syödä! Miksi kukaan ei uskonut, kun kerroin kirkonkellojen soineen? Kuulinko muka harhoja oikeasti? Toivottavasti pysyn vielä järjissäni, pelottavaa. Kukahan se aave sitten oli, jos se huonejuttu ei ollutkaan totta?"
Nick: "Oli ihan mukavaa viettää tällainen päivä tavallisten koti-iltojen rinnalla. Tosin Hanski vähän ylireagoi, enhän minä tosissani mitään uskonun, hehheh... Oilikin on kasvanut jo isoksi, ei tullut äitiäkään ikävä!"
Pontsu: "Ehkä se sitten on niin, kuten Oili sanoi: Minä osaan lohduttaa onnettomia. Kyllä kaikki lopulta järjestyy. Viivi saa hoitoa simssiliiniltä ja Oili kävi katsomassa äitiään. Kumma, kun isotkin kissat voivat tuollaisia paranormaaleja ilmiöitä uskoa. Kaikkea sitä kuulee..."
Oili: "simssiliini sotki minun turkkini! Siinä tuntuu vieläkin likainen kohta! Olipas hauskoja yhteisleikkejä, mafiosat ja kaikki. Sääli, etten saanut kuunnella kummitusjuttuja. Tosin isin panikoinnissa oli kauhua kerrakseen. Onneksi Pontsua lukuun ottamatta kukaan ei tiedä, että minulle tuli äitiä ikävä."
Kommentit
Lähetä kommentti