Kerhopläjäys #1
Pentujen syntymän jälkeen Mitteri ei ollut ehtinyt oikein keskittyä kerhoihinsa, ja niissä käynti oli jäänyt vähäiselle. Siksi Mitteri päätti pitää kunnon kerhopäivän käväisten kaikissa kerhoissa, joihin oli liittynyt.
Ystäväkerho:
Saavuimme vanhalle rakkaalle näytelmälavalle, ja näimme monet iloiset kasvot, jotka tuijottivat saapumistamme. "Mitteri, ette olekaan käyneet aikoihin kerhoissa!" Mörri karjaisi meidät nähtyään. "Niin, pienten suloisten vauvojen hoidossa kuluu hirvittävästi aikaa, saat tulla näkemään sen. Silmäni sanovat, että odotat kisuja", Mitteri kertoi tuijottaen Mörriä, joka taputteli massuaan. "Niin, minä ja Pena ollaan ylpeitä kaikesta", Mörri selitteli. "Ai, se meidän Pena-poikamies ryhtyy isukiksi! Eipä olisi helpolla uskonut!" Mitteri karjaisi. "No olen jo sentään täysikasvuinen, toisin kuin sinä!" Pena huudahti taustalta. "Joo, anteeksi. En minä pahaa tarkoittanut. Onnea tuleville vanhemmille!" Mitteri julisti. "Kiitos", Mörri ja Pena sanoivat yhteen ääneen. Samassa Aijca kipitti paikalle Joikansa kanssa. "Huh, kylläpä olenkin ollut kiireinen! Hoitolaan oli saapunut murtovarkaita, jotka olivat varastaneet osan Marketin tuotteista, ja jopa teidän kissojenkin kaapeista! Nyt viimein kaikki pahuus on ohi. Vakuutus korvaa kaikki menetetyt tavarat!" Aijca kertoi. "Mitteri, oletko huomannut mitään varkaita täällä?" kuiskin kisulleni. "En kyllä ole. Taisivat olla hyvin hiljaisia", Mitteri totesi takaisin. "Joka tapauksessa, tänään leivomme tulevia syysmarkkinoita varten!" Aijca huudahti. Kuului muutamia riemunkiljauksia, kunnes Aijca alkoi selostamaan päiväämme. "Eli, menemme keittiöön kokkaamaan pienissä ryhmissä kissanherkkupipareita, ja odotellessamme niiden valmistuvan, leikimme aiheeseen sopivaa ruokaleikkiä. Eli, rauhallisesti ja varoen, mennään keittiöön!" Aijca julisti, ja kaikki kisut lähtivät pinkomaan "rauhallisesti" kohti keittiötä. Me hoitajat jäimme jälkeen, ja kävelimme paikalle rauhanomaisesti ohjeiden mukaan.
Keittiössä jakauduttiin kolmeen viiden hengen ryhmään. (Kerron vain omastani, sillä muuten tarinasta tulisi liian pitkä.) Mitterin ryhmään kuuluivat Rasse, minä, Viiru, sekä Mirre. Aijca oli laittanut kaikille ruokatarvikkeet ja kivan pikkuisen ohjelapun. "Minusta tuntuu, että meidän, simssiliini kannattaa hoitaa taikinan teko, kissat saattaisivat karvastaa sen", Rasse vitsaili. "Jepulis, kiva, eihän meitä sitten edes tarvita!" Mirre valitti. "Älä nyt, te voitte vaikka painella näillä kivoilla muoteilla hauskan muotoisia keksejä", lohdutin. "Ihan sama meille. Voidaan jutella sillä aikaa, Mirre", Mitteri totesi kääntyen kisuun päin. "Joo, Murre on kasvanut aivan hirmu vauhtia!" Mirre karjaisi. "Tosiaan, siltä näyttää. Nick on vielä ihan pieni, mikseiköhän hän kasva?" Mitteri kummasteli. "Kannattaisikohan teidän käydä eläinlääkärissä? Jos Nickissä on jokin vika", Mirre pelkäsi. "Niin varmasti kannattaisi", Mitteri totesi. Samassa Mirren silmiin osui hiljainen Viiru, joka vain kökötti puhumatta mitään. "Mitteri, otettaisiinko tuo Viirukin mukaan juttuihimme? Hän vaikuttaa kovin surulliselta, ja kaipaa huomiotamme", Mirre ehdotti. "Otetaan toki! Moi Viiru", Mitteri sanoi kääntyen Viirun eteen. Kisun ilme ilostui, ja hän näytti muutenkin eloisammalta. "Hei, kivaa, kun kokataan", Viiru totesi. "Samat sanat!" Mirre karjaisi. Kissat juttelivat jonkin aikaa, kunnes taikina valmistui, ja kissat siirtyivät keksien valmistuksen kimppuun. Oli monenlaisia kivoja muotteja; tassuja, kisun päitä, naksun kuvia, kaloja, ym. kivaa. Kisut alkoivat painelemaan kuvioita taikinaan innoissaan ja vauhdilla. Lopulta koko taikina oli käytetty, ja veimme piparit uuniin muiden keksien joukkoon. "No niin, piparit valmistuvat pian, mutta aika menee nopeammin, jos leikimme jotain samalla", Aijca kertoi. "Tällä kertaa pidämme hedelmäsalaattia. Eli kaikki saavat kohta paperin palasen, johon on kirjoitettu, oletko appelsiini, omena, kirsikka vai banaani", Joika jatkoi. "Minä menen ensimmäisenä keskelle, ja sanon joko yhden noista hedelmistä, tai sitten hedelmäsalaatti", Aijca selitti. "Jos Aijca sanoo yhden hedelmistä, esim. omenen, kaikki, jotka ovat saaneet lapun, jossa lukee omena, vaihtavat paikkaa. Omalle paikalleen ei saa tulla enää takaisin", Joika selitteli. "Ja samanlainen ohjeistus pätee muissakin hedelmissä. Jos sanon hedelmäsalaatti, vaihtavat kaikki paikkojaan!" Aijca kertoi. Sitten leikki alkoi. Joika jakoi pikaisesti laput kaikille, ja Aijca oli valmis huutamaan ensimmäisen sanan: "Omenat" Vili ja Mörri vaihtoivat paikkojaan niin vauhdilla, ettei Aijca ehtinyt. "No höh. Uusi yritys: Appelsiinit!" Aijca karjaisi. Tällä kertaa porukkaa ilmestyi vähän enemmän. Pipsa ja simssiliini löysivät nopeasti uudet paikat. Pena ja Crille törmäsivät huomaamattaan toisiinsa, jolloin Aijca ehti livistää vapaalle paikalle. Lopulta Pena löysi itselleen paikan, ja Crille jäi huutajaksi. "Hedelmäsalaatti!" Crille karjaisi, ja iso sotku kissoja ja ihmisiä yrittivät löytää itselleen nopeasti paikan. Niin leikki jatkui jatkumistaan. Hetken päästä Aijcan nenä haistoi jotain ylimääräistä. "Mikä täällä lemuaa?" hän kysäisi. "Voi ei, piparit!" Joika muistutti, ja Aijcan ilme muuttui pöyristyttävän järkyttyneeksi. Kiiruhdimme keittiötä päin, ja huomasimme tumman savun tupruavan ulos uunista. Aijca piti kiirettä, ja sammutti hellan, ja nosti piparit pois vauhdikkaasti. "Hupsista. Emme taidakaan saada näistä leivoksia markkinoille!" Aijca naurahti. Samassa rynnistin väkijoukon läpi Aijcan luo, ja maistoin yhtä piparia. "Eivät nämä niin pahoja ole, tykkään tällaisista palaneista", kerroin. "simssiliini, älä nolaa minua!" Mitteri pyysi, mutta turhaan. Mutustelin jo toista piparia, kunnes Aijca huudahti: "Noh, jos kaikille käy, annetaan nämä simssiliinille evääksi". Kaikille se kävi, ja sain paljon syötävää siksi päiväksi. Ystäväkerhopäivä loppui, ja lähdimme suunnistamaan Mitterin kanssa jo seuraavaa kerhoa kohti.
Kulttuurikerho:
Saavuimme näytelmälavalle, ja näimme kaikki tutut kasvot. "Onpas täälläkin jo paljon osallistujia. Mehän olimme ensimmäiset silloin aikoinaan", muistutin Mitteriä, joka nyökkäsi. Kaikki olivat innostuneet matkailuista ja erilaisista kulttuureista. Samassa huomasinkin Aijcan saapuneen. "Hei kulttuurikerholaiset! On aika aloittaa ohjelma! Tässä kerhossa tutustumme kissahoitola Mouruposken Matkatoimisto-palvelun lomakohteisiin. Meillä on jokaisella kerralla jonkin maan teema, ja perehdymme siihen", Aijca aloitti. "Annamme teille sellaisia kikkoja, joista ei huomaakaan sitten paikan päällä, että olette turisteja, vaan sulaudutte joukkoon ovelasti", Joika selitti iskien silmäänsä samalla. "Tällä kertaa perehdymme Kiinaan", Aijca kertoi. "Vinonnammeko sitten silmämme, jotta näyttäisimme enemmän kiinalaisilta?" Mirre kysyi. "Ehei, tällä kerralla perehdymme kiinalaisten syömäpuikkojen pariin!" Aijca selitti nauraen. "Mitä ne sellaiset on?" Murre kysyi kummissaan. "Vähän niin kuin haarukka ja veitsi, kiinalaiset syövät sellaisilla. Opetamme teille oikean asennon, ja miten ruoka pysyy niissä", Joika kertoi. Murre nyökkäsi, mutta huomasin hänen ilmeestään, ettei kisu hoksannut kunnolla. "Jakaudumme ryhmiin, toista opetan minä, ja toista Joika", Aijca kertoi. (Kerron taas vain omasta ryhmästäni.) Meidän ryhmäämme kuuluivat Mitteri, minä, Tikkarisuu ja Murre. Joika toimi opettajanamme. Kisu jakoi ripeästi kaikille pienet puikot, ja aloimme hiplata niitä miettien, miten ne toimivatkaan. Joika ojensi meille kissannaksu astiat. "Entäs hoitajille?" Tikkarisuu kysäisi kummaksuen. "Kappas vaan, unohdin, että ette syökkään naksuja!" Joika naurahti. "Minulla on vielä ystäväkerhossa leipomiamme pipareita jäljellä, jos sinulle vain kelpaa, Tikkarisuu", kerroin. "Ihan sama. Epäilen, mahdanko saada ruokaa ollenkaan suuhun!" Tikkarisuu huudahti. "Se on melkein sama asia kuin tikkarin tikku", Joika arveli. "Ahaa, ehkä sitten onnistun!" Tikkarisuu innostui. Pilkoin keksistä palasia, ja laitoin ne kippoihimme. "Noniin, laittakaa puikot tassuihinne... ja käsillenne näin", Joika selitti näyttäen mallia. Murre ja Tikkarisuu putosivat kärryiltä, ja puikot kilahtelivat pöydälle kovaäänisesti. Tikkarisuu ja Murre huokasivat syvään. "Katsokaa, katsokaa! Onnistuin!" Mitteri karjaisi näyttäen käsiään. Samassa toinen puikko lipsahti luisuen pois tassusta. "Pahus", Mitteri harmitteli. Ihmeekseni huomasin olevani ainut, joka oli Joikan lisäksi onnistunut moitteettomasti. Olin sentään joskus pienempänä kokeillut koulussa puikoilla syömistä, mutten uskonut vanhojen taitojen heräävän henkiin noin vain. Aloin mutustella keksejäni, kun Joika opasti vielä uudestaan, kuinka puikkoja kuului pitää. "Ei tämä kyllä onnistu!" Murre parahti, kun puikot luiskahtivat jo toista kertaa pois paikoiltaan. "Isi auttaa. Katsos, pidä tätä yhtä kynttä tälleen hienossa asennossa noin, niin sitten ei tipu puikot", Mitteri sanoi näyttäen. Repesin Mitterin selostukselle, mutta sanat näyttivät auttavan. "Minä osaan!" Murre innostui alkaen syömään naksujaan. Lopulta kaikilla pöydässämme oli puikot oikein kädessä, ja söimme lautasemme tyhjiksi. Myös Aijcan ryhmä oli valmis, ja kerhotapahtuma alkoi olla lopuillaan. "simssiliini, matkustetaan Kiinaan! Minä innostuin asiasta!" Mitteri pyysi. "Noh, katsotaan sitä sitten uudelleen, kun saavumme kulttuurikerhoon jonkin toisen teeman kanssa. Jos innostut siitä yhtä paljon, on paras miettiä vielä asiaa", ilmoitin. Mitteri näytti harmistuneelta, mutta ymmärsi jotenkuten. "Nonniin! Kerhotapahtuma loppuu! Oli kivaa viettää aikaa kanssanne!" Aijca sanoi.
Näytelmäkerho:
Saavuimme lavalle, ja näimme tutut kasvot edellisiltä kerhoilta. Myös Aijca ja Joika saapuivat nopeasti paikalle, ja aloitimme heti kerhotoiminnon. "Hei taas kaikille! Täällä näytelmäkerhossa meidän täysyisi leipoa mainio näytelmä ja loisteliaat näyttelijät, eikä se ole niin helppoa. Meidän täytyy aloittaa pienistä harjoituksilta", Aijca sanoi. "Sellaisilla näemme, kuka on lahjakas, ja sopisi parhaiten mihinkin rooleihin", Joika jatkoi. "Nyt sanonkin teille olotiloja, jota alatte esittää", Aijca sanoi. "Eli aloitetaanpa. Iloinen!" Aijca huudahti. Kaikki tekivät leveän hymyn. "Surullinen", Aijca sanoi. Kaikki alkoivat tekemään tekoitkua, ja pyyhkivät olemattomia kyyneliään. "Olettepa hyviä. Minun täytyy keksiä jotain haastavampaa... Tuota... Kärsivä!" Aijca huudahti. Se olikin vaikeaa, jotkut kisut jäivät tuumimaan, mitä koko sana edes tarkoitti. Minä taas tiesin vähän liiankin hyvin, mitä se tarkoitti. Vedin kasvoilleni hyvin onnettoman ilmeen, ja kurtistelin otsaani hyräillen samalla erästä synkistelybiisiä. "Muuten ihan hyvä simssiliini, mutta ei sitä otsaa nyt ihan noin kurtussa tarvitse pitää", Aijca naurahti. Repesin itsekin nauramaan sopertaen: "Anteeksi". Jatkoimme leikkiä aikamme, kunnes Aijcan mielestä luovuutemme piti saada paremmin näkyviin. "Eiköhän tehdä pienet improvisaatio näytökset!" Aijca karjaisi. "Mitä se tarkoittaa?" Mörri kysyi. "Annan teille kohta laput, jossa kerrotaan roolit, ja teette niistä esityksen ilman mitään harjoittelua!" Aijca selitti.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat Tikkarisuu (opettaja), Mantsu (oppilas1) ja Vili (oppilas2). Näytelmä alkaa.
-Ööh...Sisälle oppilaat! (Tikkarisuu)
Vili ja Mantsu saapuvat, ja istahtavat paikoilleen.
-Tänään meillä on vuorossa aakkoset. Aloitetaanpa. Ööh... Mantsu, missä sinun laukkusi on? (Tikkarisuu)
-Minä unohdin sen kotiin! (Mantsu itkien)
-Ei se mitään, ei yhtään haittaa. Emme tänään... Ei haittaa, emme tarvitse sitä tänään. (Tikkarisuu sönköttää)
-Ääh, siis ne aakkoset! (Tikkarisuu)
-Ihkuu! (Vili innostuneesti)
-Hauska, että pidät siitä. Kertokaapa ensin jokin kirjain, ja sen jälkeen, millä sellainen sana voisi alkaa (Tikkarisuu)
-Mä haluun vastata! (Vili karjuu)
-Minäpäs! (Mantsu)
-Ööh... Annan vuoron Mantsulle (Tikkarisuu)
-On olemassa A-kirjain, ja Aijca alkaa sillä (Mantsu)
-Oikein hienosti opiskeltu lapset, nyt on välitunnin aika! (Tikkarisuu)
Vili ja Mantsu poistuvat.
Seuraavaksi lavalle astuivat Mirre (vihainen akka), Murre (tuhma poika) ja Rasse (vieras). Murre nappasi käteensä jonkin tyhjän pullon, ja esitti juovansa sitä.
-Nam. Hyvää mehua (Murre)
Mirre saapuu hyräillen paikalle. Hymy hyytyi siihen, kun hän huomasi Murren mehupullon luona.
-Miks sä juot mun lempimehua? Sä oot niin tyhmä! (Mirre kiljuen raivoissaan)
-Ääk! Kyllä minullakin on oikeus juoda sitä! (Murre kauhuissaan)
-Ei oo! Ärnh! Se on mun lempimehua, ja! (Mirre huutaa, ja alkaa kiskoa pulloa Murren käpälistä. Pullo putoaa lattialle.)
-Kato mitä sä teit! Se tippu lattialle! Ja mä en saanu edes juoda sitä! (Mirre raivoissaan.)
-Pimpom! (kuului Rassen ovikello ääni)
-Joku vieras, mä meen nyt ovelle (Mirre rauhoittuen. Lähtee paikalta)
-Varmasti tuolla jossain on lisää sitä mehua. Ahaa, tuolla on lisää sellaisia pulloja (Murre toteaa etsien kaapista)
Mirre ja Rasse saapuvat takaisin paikalle.
-Murre! Mitä sä teet? (Mirre kiljaisee huomatessaan Murren mehun kimpussa)
-Juon tätä mehua (Murre)
-Mä vihaan sua! (Mirre käyden Murren kimppuun)
-Mä kuristan sut tällä vyöllä! (Mirre ottaen taustalta jonkun kankaan palan)
-Ei saa! (Murre, joka on täysin Mirren kuristettavana.)
-Voi ei, mun täytyy pelastaa Murre (Rasse)
Rasse tulee nappaamaan Mirren syliinsä. Mirre kiljuu, ja tahtoo päästä alas.
-Loppu! (kaikki)
Seuraavaksi lavalle tallustivat Mitteri (poika1), minä (poika2) ja Mörri (tyttö).
Mörri asettuu makuulle. Minä ja Mitteri olimme hiukan kauempana.
-Katso Mitteri, tuolla on Mörri (minä)
-Vau (Mitteri)
-Lyödäänkö vaikka vetoa, että hän pitää enemmän minusta kuin sinusta (minä lesoillen)
-Hah. Niin vissiin! Näytä mulle! (Mitteri varmana nokka pystyssä)
-Okei (minä voitonvarmana. Lähden Mörrin luo.)
-Hahaa, katso Mörri! Minä olen tosi hyvä surffaamaan! (karjun esittäen surffaavaa)
Mörrin katse siirtyi minuun, ja samassa huomasin housun nappini aukeavan, ja housuni valahtivat nilkkoihin asti. Kaikki repesivät nauramaan luullen varmaan kaiken kuuluvan esitykseen, mutta se oli oikeasti vahinko.
-AAAAAAAAA! (karjun)
-Ähhäähhhähähähähihihii! Vähän niinku huvittavaa! (Mörri nauraen)
Pakenin paikalta, ja Mitteri ilmestyi Mörrin luokse.
-Moi Mörri (Mitteri hurmaavasti)
-Mee pois, mä haluun olla sen toisen kaveri (Mörri tönäisten Mitterin muualle, ja menee simssiliinin luo.)
Viimeisen näytöksen esittäjät: Pena (tanssija), Pipsa (prinsessa) ja Joika (palvelija) astuivat lavalle.
-Ihanaa olla prinsessa! Mä saan kaikkea, mitä vaan haluun, ja mulla on jopa palvelija! (Pipsa hienostellen)
-Hei prinsessa, tulin harjaamaan turkkisi (Joika nöyränä)
-Hyvä ajatus! (Pipsa)
Joika alkaa harjata Pipsan turkkia samalla sanoen:
-Sinulla on niin kaunis turkki. Niin pehmoinen ja kiiltävä. Olisipa minulla samanlainen.
-Niimpä. Moni teistä rahvaisista unelmoi! (Pipsa)
-Lähden hakemaan lähteeltä vettä, parasta prinsessalle (Joika sanoo lähtien)
Lähteellä Joika kumartuu ottamaan vettä, kun Pena saapuu paikalle.
-Moi Joika! Mitä luulet, tahtoisko Pipsa ihailla mun tanssia. Oon tosi taitava (Pena tanssahdellen)
-Ei hänelle sovi! En usko, että Pipsa haluaisi nähdä jonkun rahvaan tanssia (Joika)
Pipsa hovissa:
-Äää! Mul on niin tylsää. Tanssispa joku mulle tai jotain. Hhh. Mun pinkistä ikkunasta näkyy, että joku tuolla tanssii (Pipsa nähden Penan pihalla tanssimassa)
-Palvelijaa! (Pipsa kiljuen)
Joika rientää paikalle.
-Joku tanssi pihalla, hae se tänne, ja heti! (Pipsa)
Joika hakee Penan sisälle tanssimaan, ja Pipsa on iloinen.
"Eiköhän anneta oikein kunnon taputustuokiot kaikille näille rohkeille ja taitaville näyttelijöille!" Aijca karjaisi innoissaan, ja koko yleisö alkoi kiljua ja taputtaa hullun lailla. "Hienoa! En malta odottaa ensi kertaa. Tämä kerhopäivä alkaa olla lopuillaan", Aijca selitti harmistuneena. Lopulta kaikki saivat lähteä pois, ja saavuimme ystävyksiemme Mirren ja Murren luo. Jäimme siihen hiukan keskustelemaan, ja huomasimme myös Aijcan ja Joikan saapuvan luoksemme. "Mainiota heittäytymistä rooliin! Hienoa!" Aijca karjaisi. "Oli kyllä tosi kivaa!" Murre hehkutti onnellisena. "Tosiaan, olit loistava! Mielestäni tässä on uusi pääroolin ansaitsija!" Aijca kehui osoittaen Murrea. "Ihanko oikeasti? Se on unelmani!" Murre kertoi silmät hehkuen. "Olit tänään niin hyvä, niin kuin te kaikki muutkin!" Aijca hehkutti. "Tulisit sinäkin joskus mukaan näytelmiimme, niin saisin kehua sinuakin", vinkkasin. "Heh, täytyy pohtia", Aijca vastasi ovelasti.
Urheilukerho:
Saavuimme Naukukukkulalle Aijcan ilmoituksen perusteella. Hänestä oli turhaa kokoontua ensin näytelmälavalle, kun ohjelma olisi kuitenkin eri paikassa. Siksi Aijca olikin jakanut kaikille urheilukerholaisille ohjelmalapun, jossa näkyivät kaikki kohtaamispaikkamme. Tällä kertaa myös kasvanut Nick oli mukanamme. Olimme käyneet katsomassa pienellä tauolla Nick-kultia, ja meiltä oli pudota silmät päästämme, kun huomasimme Nickin suurempana kuin koskaan. Kisulta olivat jo silmätkin auenneet, ja siellä se oli vain huoneessa lauleskellut, ettei mitään rajaa. Kerroimme menevämme pian urheilukerhoon, ja Nick tahtoi innokkaana mukaan, joten tässä nyt ollaan. Vaikka Nickia ei oltukaan vielä ilmoitettu urheilukerhoon, arvelimme Aijcan suostuvan. Hetkessä näimmekin Aijcan jo saapuvan Joikan kanssa. Kiiruhdimme heti tämän luo. "Kappas, Nick on kasvanut!" Aijca huudahti heti meidät nähtyään. "Niin on, ja hän on kovin innokas urheilemaan. Hänkin haluaisi päästä tänne mukaan, ja ellei haittaa, hän aloittaisi jo tänään", selitin nopeasti. "Ei tietenkään haittaa! Mukavaa, kun saadaan porukkaa lisää kerhoihin!" Aijca karjaisi, ja Nick tuli kovin iloiseksi. "Tosi hauskaa! Minä en malta odottaa!" Nick kertoi. "Ole onnellinen, minä pääsin kerhoihin vasta ihan papparaisena", Mitteri valitti, ja naurahdimme. "Noh, eiköhän aloiteta. Ei me tänne olla tultu laiskottelemaan", Aijca totesi, ja vihelsi pilliinsä. Kaikki kerholaiset menivät suoraan riviin, ja aloimme kuunnella, kun Aijca alkoi puhua: "Tänään pelaamme tassupalloa aluksi, ja katsotaan, miten homma etenee. Lopuksi venyttelemme, ja semmoista", Aijca kertoi lyhyesti ohjelmasta. "Tassupallo menee siten, että kukin heittää vuorollaan palloa toiselle yrittäen saada maalin. Pallo tassussa ei saa liikkua!" Joika selosti. "Eiköhän jaeta joukkueet, arpatyylillä tietenkin", Aijca totesi. Mörri kohotti tassuaan yrittäen saada puheenvuoroa. "Aijca, minun mahani alkaa olla jo niin suuri, etten usko kykeneväni olla mukana tänä kerhopäivänä. En halua, että lapsille käy mitään ikävää", Mörri selitteli. "Tokihan se käy. Voit toimia tuomarina", Aijca ilmoitti, joten Mörri siirtyi sivuun. Joukkueet arvottiin, ja näin kävi: Joukkue 1: Pena, Joika, Murre, Aijca ja minä, Joukkue 2: Tikkarisuu, Mirre, Rasse, Mitteri ja Nick.
Murre1 ja Mirre2 jäivät maalivahdeiksi, ja me muut jakauduimme ympäri kenttää. Joukkueestamme Aijca1 ilmoitti menevänsä aloitukseen, ja toisesta joukkueesta Nick2 rohkeana päätti haastaa hoitolan omistajan. Yllättäen kuitenkin Nick2 nappasi pallon Aijcan1 nenän edestä, ja syötti Mitterille2, mutta Nick2 oli niin pieni, eikä jaksanut heittää kunnolla. Siksi pallo singahti maahan. Tikkarisuu2 juoksahti paikalle naama irveessä, ja nappasi pallon vikkelästi. Hän syötti Rasselle2, joka sai hienon kopin. Rasse2 saa ammuttua hienon maalilaukauksen, ja pallo lentää kauniisti maaliin, eikä Murrekaan1 saanut sitä estettyä. "1-0", Mörri huudahti merkaten maalin pieneen vihkoseensa. "Ei luovuteta, kyllä me nuo päihitetään", Aijca kannusti joukkuettamme. "Joo, kyllä tämä tästä", vastasin. Tällä kertaa aloitukseen saapuivat Pena1 ja Mitteri2. Pena1 taitavana poikana nappasi pallon Mitteriltä2 helposti. Pena1 syötti palloa minulle1, ja häkellyin kauhusta. Jäin paikoilleni odottamaan pallon saapumista, ja huomaamattani Tikkarisuu2 nappasi pallon välistä. "Hmp. Voisi liikkuakin, simssiliini!" Pena1 tokaisi kyllästyneenä. "Sori, en tajunnut!" kerroin häpeissäni. Liikunta ei tosiaankaan ollut vahvinta alaani. Tikkarisuu2 tekee hienon loistosyötön, ja heittää onnistuneesti pallon maaliin. "Jee! Mä tein maalin! Tuulettakaa kaikki!" Tikkarisuu komensi, mutta riemunkiljahduksia ei kuulunut. "Hohhoijaa! Miksei kukaan riemuitse maalistani?" Tikkarisuu kysyi närkästyneenä, kunnes kuuli huolestuttavaa puhetta takaataan. Olimme kaikki kasaantuneet kuin suureksi ringiksi. "No mikä teillä nyt siellä on?" Tikkarisuu kysyi, ja saapui luoksemme vihaisena. Hänen vihansa hälventyi vasta, kun hän huomasi pienen Nickin makaamassa maassa haukkomassa täysillä henkeään. "Nick raukka, mikä sillä on?" Tikkarisuu kysyi kauhuissaan. "Vaikuttaa jonkinlaiselta kohtaukselta", Aijca vastasi huolestuneena. "Nick, isi ja äiti on tässä, ei hätää", Mitteri leperteli halaten vauvaansa. "Minulla on paha olo... Minä en saa henkeä", Nick selitti. "Teidän kannattaa mennä sivulle pelistä hetkeksi. Jos olo ei mene ohi hetkessä, on parasta soittaa ambulanssi", Aijca totesi.
Niin siirryimme Mitterin, Mirren ja Nickin kanssa sivulle. Halusimme kaikki olla pikkuisen tukena. Muut jatkoivat peliä normaaliin tapaan. Huomasin Penan ilmeestä, että tämä iloitsi, kun en tullut enempää säheltämään peliä. Nickin paha olo hälvenikin nopeasti, ja pikkuinen alkoi laulaa innoissaan kannustuslaulua pelaajille. Jammailimme sen tahdissa, ja kaikilla oli mukavaa. Hetken päästä peli loppui, ja lopullinen tulos oli 6-4 Aijcan joukkueelle. Varmasti poissaoloni auttoi joukkueen voittoon. Tai sitten vaikuttikin se, että toisessa joukkueessa oli vain Tikkarisuu ja Rasse, kaikki muut olivat poissa kentältä.
"Eiköhän ole venyttelyjen, ja hyvästien aika", Aijca totesi harmitellen. Istahdimme kaikki rinkiin, ja Aijca näytti mallia kaikkiin hienoihin venytysliikkeisiin. "Minä en ylty varpaisiin", Tikkarisuu valitti. "Ei se haittaa, yltyt niin pitkälle kuin yltyt", Aijca selitti, ja vaihtoi uuden asennon."Kyllä oli kiva kerta, vaikka vähän pelästyinkin", Mitteri henkäisi. "Se on kiva kuulla, saavuthan taas seuraavallekin kerralle?" Aijca kysäisi. "Jep!" Mitteri huudahti. "Eiköhän ole lopetuksen aika!" Aijca ehdotti, ja kaikki nousivat valmiina lähtemään huoneisiinsa. Olimme lähdössä kissoinemme myös, kunnes Aijca vetäisi minut hiukan syrjemmälle. "Kannattaa varmaan käydä tarkistuttamassa Nick eläinlääkärissä, ihan varmuuden vuoksi, jos kyseessä olikin jotain vakavaa", Aijca selitti. "Niin varmasti. Käymme heti huomenna", lupasin, ja Aijca päästi minutkin kissojeni luokse.
Musiikkikerho:
Saavuin kissojeni kanssa näytelmälavalle musiikkikerhon merkeissä. Nickillä oli paljon parempi olo, ja sen vuoksi hän jaksoi hienosti tulla mukaamme. "Musiikkikerho on hauskin kerho ikinä, sillä siellä saa laulaa!" Nick selitti meille innoissaan ties kuinka monetta kertaa. "Niinhän se on Nick, mutta muista antaa muillekin lauluvuoro välillä", muistutin, mutta Nick nyrpisti vain nenäänsä. "No joojoo, mutta mä oon silti kaikista parhain!" Nick lesosi. "Tietysti, mutta muut ovat hyviä toisissa asioissa", selitin. Hetken päästä näimmekin Rassen ja tämän suloiset kisut. "Missäs muut ovat?" ihmettelin. "Ei musiikkikerhossa ole muita kuin me", Rasse harmitteli. "Tosiaan, Mouruposkessa ei ole paljon musikaalisia kissoja", tuumailin. "Onneksi meidän kisut ovat", Rasse totesi. Olin samaa mieltä. Keskustellessamme, kisut olivat karanneet jo soittamaan soittimia, ja Nick oli mikin takana. Myös Aijca ja Joika saapuivat paikalle. "Ohhoh, soipa täällä kaunis musiikki! Pysäyttäkääpä hetkeksi, niin keskustellaan kerhopäivästä!" Aijca huusi, jotta hänen äänensä ylttäisi musiikin yli. Kaikki hiljenivät, paitsi Nick, joka lauloi innokkaana tajuamatta sanaakaan, mitä Aijca oli juuri äsken sanonut. "Miksi te lopetitte soiton?" Nick tokaisi. "Nick, siksi, kun Aijca käski", Mitteri selvensi. Nick tajusi mokanneensa, ja hiljentyi. "Mukavaa, kun olette noin omistautuneita! Olette tulleet juuri oikeaan paikkaan. Musiikkikerhossa harjoittelemme ja sanoitamme kappaleita, ja jos kaikki menee mainiosti, saatamme saada Mouruposkeen muutaman bändin", Aijca selosti. Kissat alkoivat hurrata riemuissaan, ja kaikki suunnittelivatkin jo, mitä kukin tekisi bändissä. "Tänään kuitenkin laulamme tuttuja lauluja, ja herättelemme teidät musiikin valtaan", Aijca selitti. "Minä haluan soittaa!" Mitteri huudahti. "Soita vain koskettimia, Murre soita sinä vaikka rumpuja, kitaroihin voisivat mennä Joika ja Mirre...", Aijca jakoi soittimia. "En osaa soittaa kitaraa!" Mirre huudahti väliin. "Opetan mielelläni sinulle sen jalon taidon", Joika selitti. "Niin, ei aluksi tarvitsekaan osata kaikkea. simssiliini, otatko sinä vaikka basson?" Aijca kysyi. "Noh... jos välttämättä toivot sitä", totesin. Minulla ei ollut hajuakaan, miten sitä soitetaan! "Nick ja Rasse ovat varmasti innokkaita laulamaan, ja Pena voi soittaa trumpettia", Aijca jatkoi jakamista. "Mitä sinä soitat?" Mitteri kysyi. "Minä voin rytmittää vaikka näillä marakasseilla", Aijca totesi nauraen. Niin aloitimme soittomme. Murre paukutteli taitavasti rumpuja aloittelijaksi. Välillä meni väärin, muttei se kuitenkaan maailmaa kaatanut. Joika oli saanut opetettua Mirrelle pari uutta sointua kitarasta, ja musiikki kuulosti ihan kelpoiselta. Minun säätöni kuitenkin hävittivät musiikista kauneutta, soitin, miten sattui! "simssiliini, ei millään pahalla, mutta voisitko olla soittamatta? Lauluni ei kuulosta nätiltä tuossa mölyssä", Nick nirsoili. "Ehkä olet oikeassa", totesin ja viskasin koko basson syrjään. Tänään oli oikea säätöpäivä! Ensin housuni tippuvat näytelmässä, sitten mokaan tassupallossa, ja sitten vielä tämä... "simssiliini, ota koppi!" Aijca komensi, ja heitti minulle marakassit. "Mitä? Ääk!" karjaisin, ja tumpeloudestani marakassit lennähtivät lattialle, ja toinen niistä hajosi. Hölmistyneenä aloin kerätä pieniä jyviä takaisin sinne, mistä ne olivat lentäneetkin. Sählistäni huolimatta kaikki jatkoivat laulua, ja Nick näytti onnellisemmalta kuin koskaan. Laulun loputtua kaikki taputtivat innoissaan. "Lauletaan uusi laulu!" Nick huusi. "Noh, mikäs siinä, jos sinäkin menet välillä soittamaan jotakin", Aijca vastasi. "Ääh... ei vielä, vasta seuraavalla laululla", Nick pyysi. "No hyvä on", Aijca lupasi. Muut kissat vaihtoivat kyllä osia, ja lauleskelimme monta laulua. - Tai siis muut lauloivat sillä aikaa kun kokosin marakassia kuntoon. Kerhon lopussa olin saanut sen jo teipattua, ja se oli varmis uudelleen käytettäväksi. "Aika riensi huimaa vauhtia! Nyt on musiikkikerhokin vietetty, ensi kertaan!" Aijca totesi, ja poistuimme jälleen takaisin huoneisiimme. Nick selitti koko matkan innoissaan uudesta äänensävystä, jonka oli oppinut tänään laulaessa. Se oli hitusen korkeampi kuin edellinen versio. Kuuntelimme Mitterin kanssa innoissamme, Mitteri olikin erittäin ylpeä musikaalisesta lapsestaan!
Keksijäkerho:
Tällä kertaa Mitteri oli jäänyt huoneeseensa, kun saavuimme Nickin kanssa keksijäkerhoon! Nick selitti olevansa muita hitusen älykkäämpi, ja olihan minun se uskottava, kun kisuni kerran niin sanoo. Keksijäkerholle oli rakennuttu oma pikku huone, jonka eteen saavuimme odottamaan Aijcan ja Joikan saapumista. Näimme tutut naamat, ja kaikki tuntuivat hehkuttavan kerhoa. "Minä keksin takuulla uusia keksintöjä. Vaikkapa laulavan kiven", Nick selitti. "Nick, kerhon tarkoitus ei ole keksiä uusia asioita, vaan perehtyä jännittäviin juttuihin. Miksi kaikki tapahtuu, yms." huomautin. "Sano, mitä haluat, mutta minä keksin sen kiven!" Nick huudahti. "Okei, muista näyttää se sitten minulekin", sanoin, ja Nick lupasi. Hetken päästä Aijca saapuikin laatikollinen kamaa mukana. Joika piti huoneen avainta suussaan, ja hän sai toimia kerhon virallisena ovimiehenä, joka avasi ja lukitsi oven. Kun saavuimme sisälle, ilmeeni oli näkemisen arvoinen. Huone näytti tismalleen fysiikan ja kemian luokaltani, ja inhosin koko ainetta sydämeni pohjasta. Hengähdin syvään ajatellen: "Noh, ehkäpä Aijca on ystävällisempi opettaja kuin Heikkinen (on kemian openi sukunimi), ja porukka on varmasti paljon kivempaa." "Istukaahan minne haluatte, aloitamme teorialla!" Aijca huudahti ainoana innokkaana. "Ei meitä kiinnosta teoria, vaan ne tehtävät kokeet!" Nick puuskahti. "Mutta meidän on pakko pitää myös sitä, ettei tämä "koppi" räjähdä heti ensimmäisellä käyttökerralla", Aijca huomautti. "Okei, mut nopeesti sitten", Nick pyysi. Kun kaikki olivat istahtaneet, valtasi Aijcan puheen pölinä huoneen: "Sähköisen vuorovaikutuksen synnyttää kappaleen ominaisuus, jota kutsutaan sähkövaraukseksi. Näitä on kahdenlaisia; positiivisia ja negatiivisia...." Aijca pölisi. Kissat olivat aivan hiljaa. Ihailin niiden jaksavaa keskittyneisyyttä, itseäni väsytti tuollainen puhe, ja olin nukahtaa paikoilleni. Tiiraillessani tarkemmin ymmärsin, ettei kukaan kuunnellutkaan, vaan suorastan nukkuivat. Minulle tuli sääli Aijcaa, tuskin kukaan kuunteli, ja raukka joutui pölisemään tyhjälle yleisölle. "Siinä se. Kokeen aika", Aijca sanoi lopulta, jolloin kaikki kissat pomppasivat pystyyn kuin olisivat kuunnelleet koko ajan. "Jaah... taidanpa sittenkin tarkistuttaa teiltä, oletteko kuunnelleet puheitani", Aijca sanoi. "Miten samanmerkkiset varaukset vaikuttavat toisiinsa?" Aijca kysyi. "Hei, tämä alkaa kuulostaa liikaa koululta. Tehdään jotain viisasta", Tikkarisuu valitti. "Mutta tämähän on viisasta. Keksijäkerhossa käydään paljon teoriaa. Jos ette kuuntele, minun täytyy selittää asiat uudelleen. Tietääkö kukaan siis vastausta kysymykseen?" Aijca kysyi. Huoneessa oli hiljaista, ja kaikki katselivat toisiaan, toivoen jonkun tietävän vastauksen. "Voivoi, nähtävästi minun pitää lukea kaikki uudestaan", Aijca totesi. "Ei!" kaikki karjaisivat yhteen ääneen. "Kyllä. Alamme tehdä kokeita vasta, kun olette oppineet jotain", Aijca selitti. "Ei, kidutusta!" Rasse huudahti. "Omapa oli mokamme. Mitäs emme kuunnelleet. Antaa tulla, Aijca", sanoin. Itse olin iloinen, sillä inhoan kokeiden tekoa eniten fysiikassa ja kemiassa. "Jep, simssiliini puhuu asiaa! Nyt korvat hörölle", Aijca komensi, ja aloitti lukemisen alusta. Tällä kertaa kaikki ainakin yrittivät kuunnella, ja pysyivät hereillä. Ymmärsin itsekin hiukan, miten kiehtovaa fysiikka oikeastaan olikaan! Lopulta Aijca päätti kysellä kysymykset uudestaan: "Miten samanmerkkiset varaukset vaikuttavat toisiinsa?" Tällä kertaa kaikki viittasivat, ja toivoivat, että Aijca valitsisi juuri heidät. Tällä kertaa vuoron kuitenkin sai Nick, joka vastasi: "Hylkii toisiaan". "Hienoa. Entäs, miten erimerkkiset varaukset vaikuttavat toisiinsa?" Aijca kysyi, ja antoi vuoron Tikkarisuulle. "Vetää toisia puoleensa", Tikkarisuu vastasi. "Hyvä, kuuntelittehan te! Ikävä kyllä tähän meni niin kauan aikaa, ettemme ehdi tehdä mitään koetta, mutta ensi kerralla sitten", Aijca totesi. Ketään ei kuitenkaan haitannut, tämä tunti oli omalla tavallaan jännittävä. Tuntui kuin Mouruposkessa kaikki olisi muuttunut mukavaksi! Niin palasimme Mitterin luo huoneeseemme, ja kerroimme jännittävästä kerhopäivästä.
Ystäväkerho:
Saavuimme vanhalle rakkaalle näytelmälavalle, ja näimme monet iloiset kasvot, jotka tuijottivat saapumistamme. "Mitteri, ette olekaan käyneet aikoihin kerhoissa!" Mörri karjaisi meidät nähtyään. "Niin, pienten suloisten vauvojen hoidossa kuluu hirvittävästi aikaa, saat tulla näkemään sen. Silmäni sanovat, että odotat kisuja", Mitteri kertoi tuijottaen Mörriä, joka taputteli massuaan. "Niin, minä ja Pena ollaan ylpeitä kaikesta", Mörri selitteli. "Ai, se meidän Pena-poikamies ryhtyy isukiksi! Eipä olisi helpolla uskonut!" Mitteri karjaisi. "No olen jo sentään täysikasvuinen, toisin kuin sinä!" Pena huudahti taustalta. "Joo, anteeksi. En minä pahaa tarkoittanut. Onnea tuleville vanhemmille!" Mitteri julisti. "Kiitos", Mörri ja Pena sanoivat yhteen ääneen. Samassa Aijca kipitti paikalle Joikansa kanssa. "Huh, kylläpä olenkin ollut kiireinen! Hoitolaan oli saapunut murtovarkaita, jotka olivat varastaneet osan Marketin tuotteista, ja jopa teidän kissojenkin kaapeista! Nyt viimein kaikki pahuus on ohi. Vakuutus korvaa kaikki menetetyt tavarat!" Aijca kertoi. "Mitteri, oletko huomannut mitään varkaita täällä?" kuiskin kisulleni. "En kyllä ole. Taisivat olla hyvin hiljaisia", Mitteri totesi takaisin. "Joka tapauksessa, tänään leivomme tulevia syysmarkkinoita varten!" Aijca huudahti. Kuului muutamia riemunkiljauksia, kunnes Aijca alkoi selostamaan päiväämme. "Eli, menemme keittiöön kokkaamaan pienissä ryhmissä kissanherkkupipareita, ja odotellessamme niiden valmistuvan, leikimme aiheeseen sopivaa ruokaleikkiä. Eli, rauhallisesti ja varoen, mennään keittiöön!" Aijca julisti, ja kaikki kisut lähtivät pinkomaan "rauhallisesti" kohti keittiötä. Me hoitajat jäimme jälkeen, ja kävelimme paikalle rauhanomaisesti ohjeiden mukaan.
Keittiössä jakauduttiin kolmeen viiden hengen ryhmään. (Kerron vain omastani, sillä muuten tarinasta tulisi liian pitkä.) Mitterin ryhmään kuuluivat Rasse, minä, Viiru, sekä Mirre. Aijca oli laittanut kaikille ruokatarvikkeet ja kivan pikkuisen ohjelapun. "Minusta tuntuu, että meidän, simssiliini kannattaa hoitaa taikinan teko, kissat saattaisivat karvastaa sen", Rasse vitsaili. "Jepulis, kiva, eihän meitä sitten edes tarvita!" Mirre valitti. "Älä nyt, te voitte vaikka painella näillä kivoilla muoteilla hauskan muotoisia keksejä", lohdutin. "Ihan sama meille. Voidaan jutella sillä aikaa, Mirre", Mitteri totesi kääntyen kisuun päin. "Joo, Murre on kasvanut aivan hirmu vauhtia!" Mirre karjaisi. "Tosiaan, siltä näyttää. Nick on vielä ihan pieni, mikseiköhän hän kasva?" Mitteri kummasteli. "Kannattaisikohan teidän käydä eläinlääkärissä? Jos Nickissä on jokin vika", Mirre pelkäsi. "Niin varmasti kannattaisi", Mitteri totesi. Samassa Mirren silmiin osui hiljainen Viiru, joka vain kökötti puhumatta mitään. "Mitteri, otettaisiinko tuo Viirukin mukaan juttuihimme? Hän vaikuttaa kovin surulliselta, ja kaipaa huomiotamme", Mirre ehdotti. "Otetaan toki! Moi Viiru", Mitteri sanoi kääntyen Viirun eteen. Kisun ilme ilostui, ja hän näytti muutenkin eloisammalta. "Hei, kivaa, kun kokataan", Viiru totesi. "Samat sanat!" Mirre karjaisi. Kissat juttelivat jonkin aikaa, kunnes taikina valmistui, ja kissat siirtyivät keksien valmistuksen kimppuun. Oli monenlaisia kivoja muotteja; tassuja, kisun päitä, naksun kuvia, kaloja, ym. kivaa. Kisut alkoivat painelemaan kuvioita taikinaan innoissaan ja vauhdilla. Lopulta koko taikina oli käytetty, ja veimme piparit uuniin muiden keksien joukkoon. "No niin, piparit valmistuvat pian, mutta aika menee nopeammin, jos leikimme jotain samalla", Aijca kertoi. "Tällä kertaa pidämme hedelmäsalaattia. Eli kaikki saavat kohta paperin palasen, johon on kirjoitettu, oletko appelsiini, omena, kirsikka vai banaani", Joika jatkoi. "Minä menen ensimmäisenä keskelle, ja sanon joko yhden noista hedelmistä, tai sitten hedelmäsalaatti", Aijca selitti. "Jos Aijca sanoo yhden hedelmistä, esim. omenen, kaikki, jotka ovat saaneet lapun, jossa lukee omena, vaihtavat paikkaa. Omalle paikalleen ei saa tulla enää takaisin", Joika selitteli. "Ja samanlainen ohjeistus pätee muissakin hedelmissä. Jos sanon hedelmäsalaatti, vaihtavat kaikki paikkojaan!" Aijca kertoi. Sitten leikki alkoi. Joika jakoi pikaisesti laput kaikille, ja Aijca oli valmis huutamaan ensimmäisen sanan: "Omenat" Vili ja Mörri vaihtoivat paikkojaan niin vauhdilla, ettei Aijca ehtinyt. "No höh. Uusi yritys: Appelsiinit!" Aijca karjaisi. Tällä kertaa porukkaa ilmestyi vähän enemmän. Pipsa ja simssiliini löysivät nopeasti uudet paikat. Pena ja Crille törmäsivät huomaamattaan toisiinsa, jolloin Aijca ehti livistää vapaalle paikalle. Lopulta Pena löysi itselleen paikan, ja Crille jäi huutajaksi. "Hedelmäsalaatti!" Crille karjaisi, ja iso sotku kissoja ja ihmisiä yrittivät löytää itselleen nopeasti paikan. Niin leikki jatkui jatkumistaan. Hetken päästä Aijcan nenä haistoi jotain ylimääräistä. "Mikä täällä lemuaa?" hän kysäisi. "Voi ei, piparit!" Joika muistutti, ja Aijcan ilme muuttui pöyristyttävän järkyttyneeksi. Kiiruhdimme keittiötä päin, ja huomasimme tumman savun tupruavan ulos uunista. Aijca piti kiirettä, ja sammutti hellan, ja nosti piparit pois vauhdikkaasti. "Hupsista. Emme taidakaan saada näistä leivoksia markkinoille!" Aijca naurahti. Samassa rynnistin väkijoukon läpi Aijcan luo, ja maistoin yhtä piparia. "Eivät nämä niin pahoja ole, tykkään tällaisista palaneista", kerroin. "simssiliini, älä nolaa minua!" Mitteri pyysi, mutta turhaan. Mutustelin jo toista piparia, kunnes Aijca huudahti: "Noh, jos kaikille käy, annetaan nämä simssiliinille evääksi". Kaikille se kävi, ja sain paljon syötävää siksi päiväksi. Ystäväkerhopäivä loppui, ja lähdimme suunnistamaan Mitterin kanssa jo seuraavaa kerhoa kohti.
Kulttuurikerho:
Saavuimme näytelmälavalle, ja näimme kaikki tutut kasvot. "Onpas täälläkin jo paljon osallistujia. Mehän olimme ensimmäiset silloin aikoinaan", muistutin Mitteriä, joka nyökkäsi. Kaikki olivat innostuneet matkailuista ja erilaisista kulttuureista. Samassa huomasinkin Aijcan saapuneen. "Hei kulttuurikerholaiset! On aika aloittaa ohjelma! Tässä kerhossa tutustumme kissahoitola Mouruposken Matkatoimisto-palvelun lomakohteisiin. Meillä on jokaisella kerralla jonkin maan teema, ja perehdymme siihen", Aijca aloitti. "Annamme teille sellaisia kikkoja, joista ei huomaakaan sitten paikan päällä, että olette turisteja, vaan sulaudutte joukkoon ovelasti", Joika selitti iskien silmäänsä samalla. "Tällä kertaa perehdymme Kiinaan", Aijca kertoi. "Vinonnammeko sitten silmämme, jotta näyttäisimme enemmän kiinalaisilta?" Mirre kysyi. "Ehei, tällä kerralla perehdymme kiinalaisten syömäpuikkojen pariin!" Aijca selitti nauraen. "Mitä ne sellaiset on?" Murre kysyi kummissaan. "Vähän niin kuin haarukka ja veitsi, kiinalaiset syövät sellaisilla. Opetamme teille oikean asennon, ja miten ruoka pysyy niissä", Joika kertoi. Murre nyökkäsi, mutta huomasin hänen ilmeestään, ettei kisu hoksannut kunnolla. "Jakaudumme ryhmiin, toista opetan minä, ja toista Joika", Aijca kertoi. (Kerron taas vain omasta ryhmästäni.) Meidän ryhmäämme kuuluivat Mitteri, minä, Tikkarisuu ja Murre. Joika toimi opettajanamme. Kisu jakoi ripeästi kaikille pienet puikot, ja aloimme hiplata niitä miettien, miten ne toimivatkaan. Joika ojensi meille kissannaksu astiat. "Entäs hoitajille?" Tikkarisuu kysäisi kummaksuen. "Kappas vaan, unohdin, että ette syökkään naksuja!" Joika naurahti. "Minulla on vielä ystäväkerhossa leipomiamme pipareita jäljellä, jos sinulle vain kelpaa, Tikkarisuu", kerroin. "Ihan sama. Epäilen, mahdanko saada ruokaa ollenkaan suuhun!" Tikkarisuu huudahti. "Se on melkein sama asia kuin tikkarin tikku", Joika arveli. "Ahaa, ehkä sitten onnistun!" Tikkarisuu innostui. Pilkoin keksistä palasia, ja laitoin ne kippoihimme. "Noniin, laittakaa puikot tassuihinne... ja käsillenne näin", Joika selitti näyttäen mallia. Murre ja Tikkarisuu putosivat kärryiltä, ja puikot kilahtelivat pöydälle kovaäänisesti. Tikkarisuu ja Murre huokasivat syvään. "Katsokaa, katsokaa! Onnistuin!" Mitteri karjaisi näyttäen käsiään. Samassa toinen puikko lipsahti luisuen pois tassusta. "Pahus", Mitteri harmitteli. Ihmeekseni huomasin olevani ainut, joka oli Joikan lisäksi onnistunut moitteettomasti. Olin sentään joskus pienempänä kokeillut koulussa puikoilla syömistä, mutten uskonut vanhojen taitojen heräävän henkiin noin vain. Aloin mutustella keksejäni, kun Joika opasti vielä uudestaan, kuinka puikkoja kuului pitää. "Ei tämä kyllä onnistu!" Murre parahti, kun puikot luiskahtivat jo toista kertaa pois paikoiltaan. "Isi auttaa. Katsos, pidä tätä yhtä kynttä tälleen hienossa asennossa noin, niin sitten ei tipu puikot", Mitteri sanoi näyttäen. Repesin Mitterin selostukselle, mutta sanat näyttivät auttavan. "Minä osaan!" Murre innostui alkaen syömään naksujaan. Lopulta kaikilla pöydässämme oli puikot oikein kädessä, ja söimme lautasemme tyhjiksi. Myös Aijcan ryhmä oli valmis, ja kerhotapahtuma alkoi olla lopuillaan. "simssiliini, matkustetaan Kiinaan! Minä innostuin asiasta!" Mitteri pyysi. "Noh, katsotaan sitä sitten uudelleen, kun saavumme kulttuurikerhoon jonkin toisen teeman kanssa. Jos innostut siitä yhtä paljon, on paras miettiä vielä asiaa", ilmoitin. Mitteri näytti harmistuneelta, mutta ymmärsi jotenkuten. "Nonniin! Kerhotapahtuma loppuu! Oli kivaa viettää aikaa kanssanne!" Aijca sanoi.
Näytelmäkerho:
Saavuimme lavalle, ja näimme tutut kasvot edellisiltä kerhoilta. Myös Aijca ja Joika saapuivat nopeasti paikalle, ja aloitimme heti kerhotoiminnon. "Hei taas kaikille! Täällä näytelmäkerhossa meidän täysyisi leipoa mainio näytelmä ja loisteliaat näyttelijät, eikä se ole niin helppoa. Meidän täytyy aloittaa pienistä harjoituksilta", Aijca sanoi. "Sellaisilla näemme, kuka on lahjakas, ja sopisi parhaiten mihinkin rooleihin", Joika jatkoi. "Nyt sanonkin teille olotiloja, jota alatte esittää", Aijca sanoi. "Eli aloitetaanpa. Iloinen!" Aijca huudahti. Kaikki tekivät leveän hymyn. "Surullinen", Aijca sanoi. Kaikki alkoivat tekemään tekoitkua, ja pyyhkivät olemattomia kyyneliään. "Olettepa hyviä. Minun täytyy keksiä jotain haastavampaa... Tuota... Kärsivä!" Aijca huudahti. Se olikin vaikeaa, jotkut kisut jäivät tuumimaan, mitä koko sana edes tarkoitti. Minä taas tiesin vähän liiankin hyvin, mitä se tarkoitti. Vedin kasvoilleni hyvin onnettoman ilmeen, ja kurtistelin otsaani hyräillen samalla erästä synkistelybiisiä. "Muuten ihan hyvä simssiliini, mutta ei sitä otsaa nyt ihan noin kurtussa tarvitse pitää", Aijca naurahti. Repesin itsekin nauramaan sopertaen: "Anteeksi". Jatkoimme leikkiä aikamme, kunnes Aijcan mielestä luovuutemme piti saada paremmin näkyviin. "Eiköhän tehdä pienet improvisaatio näytökset!" Aijca karjaisi. "Mitä se tarkoittaa?" Mörri kysyi. "Annan teille kohta laput, jossa kerrotaan roolit, ja teette niistä esityksen ilman mitään harjoittelua!" Aijca selitti.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat Tikkarisuu (opettaja), Mantsu (oppilas1) ja Vili (oppilas2). Näytelmä alkaa.
-Ööh...Sisälle oppilaat! (Tikkarisuu)
Vili ja Mantsu saapuvat, ja istahtavat paikoilleen.
-Tänään meillä on vuorossa aakkoset. Aloitetaanpa. Ööh... Mantsu, missä sinun laukkusi on? (Tikkarisuu)
-Minä unohdin sen kotiin! (Mantsu itkien)
-Ei se mitään, ei yhtään haittaa. Emme tänään... Ei haittaa, emme tarvitse sitä tänään. (Tikkarisuu sönköttää)
-Ääh, siis ne aakkoset! (Tikkarisuu)
-Ihkuu! (Vili innostuneesti)
-Hauska, että pidät siitä. Kertokaapa ensin jokin kirjain, ja sen jälkeen, millä sellainen sana voisi alkaa (Tikkarisuu)
-Mä haluun vastata! (Vili karjuu)
-Minäpäs! (Mantsu)
-Ööh... Annan vuoron Mantsulle (Tikkarisuu)
-On olemassa A-kirjain, ja Aijca alkaa sillä (Mantsu)
-Oikein hienosti opiskeltu lapset, nyt on välitunnin aika! (Tikkarisuu)
Vili ja Mantsu poistuvat.
Seuraavaksi lavalle astuivat Mirre (vihainen akka), Murre (tuhma poika) ja Rasse (vieras). Murre nappasi käteensä jonkin tyhjän pullon, ja esitti juovansa sitä.
-Nam. Hyvää mehua (Murre)
Mirre saapuu hyräillen paikalle. Hymy hyytyi siihen, kun hän huomasi Murren mehupullon luona.
-Miks sä juot mun lempimehua? Sä oot niin tyhmä! (Mirre kiljuen raivoissaan)
-Ääk! Kyllä minullakin on oikeus juoda sitä! (Murre kauhuissaan)
-Ei oo! Ärnh! Se on mun lempimehua, ja! (Mirre huutaa, ja alkaa kiskoa pulloa Murren käpälistä. Pullo putoaa lattialle.)
-Kato mitä sä teit! Se tippu lattialle! Ja mä en saanu edes juoda sitä! (Mirre raivoissaan.)
-Pimpom! (kuului Rassen ovikello ääni)
-Joku vieras, mä meen nyt ovelle (Mirre rauhoittuen. Lähtee paikalta)
-Varmasti tuolla jossain on lisää sitä mehua. Ahaa, tuolla on lisää sellaisia pulloja (Murre toteaa etsien kaapista)
Mirre ja Rasse saapuvat takaisin paikalle.
-Murre! Mitä sä teet? (Mirre kiljaisee huomatessaan Murren mehun kimpussa)
-Juon tätä mehua (Murre)
-Mä vihaan sua! (Mirre käyden Murren kimppuun)
-Mä kuristan sut tällä vyöllä! (Mirre ottaen taustalta jonkun kankaan palan)
-Ei saa! (Murre, joka on täysin Mirren kuristettavana.)
-Voi ei, mun täytyy pelastaa Murre (Rasse)
Rasse tulee nappaamaan Mirren syliinsä. Mirre kiljuu, ja tahtoo päästä alas.
-Loppu! (kaikki)
Seuraavaksi lavalle tallustivat Mitteri (poika1), minä (poika2) ja Mörri (tyttö).
Mörri asettuu makuulle. Minä ja Mitteri olimme hiukan kauempana.
-Katso Mitteri, tuolla on Mörri (minä)
-Vau (Mitteri)
-Lyödäänkö vaikka vetoa, että hän pitää enemmän minusta kuin sinusta (minä lesoillen)
-Hah. Niin vissiin! Näytä mulle! (Mitteri varmana nokka pystyssä)
-Okei (minä voitonvarmana. Lähden Mörrin luo.)
-Hahaa, katso Mörri! Minä olen tosi hyvä surffaamaan! (karjun esittäen surffaavaa)
Mörrin katse siirtyi minuun, ja samassa huomasin housun nappini aukeavan, ja housuni valahtivat nilkkoihin asti. Kaikki repesivät nauramaan luullen varmaan kaiken kuuluvan esitykseen, mutta se oli oikeasti vahinko.
-AAAAAAAAA! (karjun)
-Ähhäähhhähähähähihihii! Vähän niinku huvittavaa! (Mörri nauraen)
Pakenin paikalta, ja Mitteri ilmestyi Mörrin luokse.
-Moi Mörri (Mitteri hurmaavasti)
-Mee pois, mä haluun olla sen toisen kaveri (Mörri tönäisten Mitterin muualle, ja menee simssiliinin luo.)
Viimeisen näytöksen esittäjät: Pena (tanssija), Pipsa (prinsessa) ja Joika (palvelija) astuivat lavalle.
-Ihanaa olla prinsessa! Mä saan kaikkea, mitä vaan haluun, ja mulla on jopa palvelija! (Pipsa hienostellen)
-Hei prinsessa, tulin harjaamaan turkkisi (Joika nöyränä)
-Hyvä ajatus! (Pipsa)
Joika alkaa harjata Pipsan turkkia samalla sanoen:
-Sinulla on niin kaunis turkki. Niin pehmoinen ja kiiltävä. Olisipa minulla samanlainen.
-Niimpä. Moni teistä rahvaisista unelmoi! (Pipsa)
-Lähden hakemaan lähteeltä vettä, parasta prinsessalle (Joika sanoo lähtien)
Lähteellä Joika kumartuu ottamaan vettä, kun Pena saapuu paikalle.
-Moi Joika! Mitä luulet, tahtoisko Pipsa ihailla mun tanssia. Oon tosi taitava (Pena tanssahdellen)
-Ei hänelle sovi! En usko, että Pipsa haluaisi nähdä jonkun rahvaan tanssia (Joika)
Pipsa hovissa:
-Äää! Mul on niin tylsää. Tanssispa joku mulle tai jotain. Hhh. Mun pinkistä ikkunasta näkyy, että joku tuolla tanssii (Pipsa nähden Penan pihalla tanssimassa)
-Palvelijaa! (Pipsa kiljuen)
Joika rientää paikalle.
-Joku tanssi pihalla, hae se tänne, ja heti! (Pipsa)
Joika hakee Penan sisälle tanssimaan, ja Pipsa on iloinen.
"Eiköhän anneta oikein kunnon taputustuokiot kaikille näille rohkeille ja taitaville näyttelijöille!" Aijca karjaisi innoissaan, ja koko yleisö alkoi kiljua ja taputtaa hullun lailla. "Hienoa! En malta odottaa ensi kertaa. Tämä kerhopäivä alkaa olla lopuillaan", Aijca selitti harmistuneena. Lopulta kaikki saivat lähteä pois, ja saavuimme ystävyksiemme Mirren ja Murren luo. Jäimme siihen hiukan keskustelemaan, ja huomasimme myös Aijcan ja Joikan saapuvan luoksemme. "Mainiota heittäytymistä rooliin! Hienoa!" Aijca karjaisi. "Oli kyllä tosi kivaa!" Murre hehkutti onnellisena. "Tosiaan, olit loistava! Mielestäni tässä on uusi pääroolin ansaitsija!" Aijca kehui osoittaen Murrea. "Ihanko oikeasti? Se on unelmani!" Murre kertoi silmät hehkuen. "Olit tänään niin hyvä, niin kuin te kaikki muutkin!" Aijca hehkutti. "Tulisit sinäkin joskus mukaan näytelmiimme, niin saisin kehua sinuakin", vinkkasin. "Heh, täytyy pohtia", Aijca vastasi ovelasti.
Urheilukerho:
Saavuimme Naukukukkulalle Aijcan ilmoituksen perusteella. Hänestä oli turhaa kokoontua ensin näytelmälavalle, kun ohjelma olisi kuitenkin eri paikassa. Siksi Aijca olikin jakanut kaikille urheilukerholaisille ohjelmalapun, jossa näkyivät kaikki kohtaamispaikkamme. Tällä kertaa myös kasvanut Nick oli mukanamme. Olimme käyneet katsomassa pienellä tauolla Nick-kultia, ja meiltä oli pudota silmät päästämme, kun huomasimme Nickin suurempana kuin koskaan. Kisulta olivat jo silmätkin auenneet, ja siellä se oli vain huoneessa lauleskellut, ettei mitään rajaa. Kerroimme menevämme pian urheilukerhoon, ja Nick tahtoi innokkaana mukaan, joten tässä nyt ollaan. Vaikka Nickia ei oltukaan vielä ilmoitettu urheilukerhoon, arvelimme Aijcan suostuvan. Hetkessä näimmekin Aijcan jo saapuvan Joikan kanssa. Kiiruhdimme heti tämän luo. "Kappas, Nick on kasvanut!" Aijca huudahti heti meidät nähtyään. "Niin on, ja hän on kovin innokas urheilemaan. Hänkin haluaisi päästä tänne mukaan, ja ellei haittaa, hän aloittaisi jo tänään", selitin nopeasti. "Ei tietenkään haittaa! Mukavaa, kun saadaan porukkaa lisää kerhoihin!" Aijca karjaisi, ja Nick tuli kovin iloiseksi. "Tosi hauskaa! Minä en malta odottaa!" Nick kertoi. "Ole onnellinen, minä pääsin kerhoihin vasta ihan papparaisena", Mitteri valitti, ja naurahdimme. "Noh, eiköhän aloiteta. Ei me tänne olla tultu laiskottelemaan", Aijca totesi, ja vihelsi pilliinsä. Kaikki kerholaiset menivät suoraan riviin, ja aloimme kuunnella, kun Aijca alkoi puhua: "Tänään pelaamme tassupalloa aluksi, ja katsotaan, miten homma etenee. Lopuksi venyttelemme, ja semmoista", Aijca kertoi lyhyesti ohjelmasta. "Tassupallo menee siten, että kukin heittää vuorollaan palloa toiselle yrittäen saada maalin. Pallo tassussa ei saa liikkua!" Joika selosti. "Eiköhän jaeta joukkueet, arpatyylillä tietenkin", Aijca totesi. Mörri kohotti tassuaan yrittäen saada puheenvuoroa. "Aijca, minun mahani alkaa olla jo niin suuri, etten usko kykeneväni olla mukana tänä kerhopäivänä. En halua, että lapsille käy mitään ikävää", Mörri selitteli. "Tokihan se käy. Voit toimia tuomarina", Aijca ilmoitti, joten Mörri siirtyi sivuun. Joukkueet arvottiin, ja näin kävi: Joukkue 1: Pena, Joika, Murre, Aijca ja minä, Joukkue 2: Tikkarisuu, Mirre, Rasse, Mitteri ja Nick.
Murre1 ja Mirre2 jäivät maalivahdeiksi, ja me muut jakauduimme ympäri kenttää. Joukkueestamme Aijca1 ilmoitti menevänsä aloitukseen, ja toisesta joukkueesta Nick2 rohkeana päätti haastaa hoitolan omistajan. Yllättäen kuitenkin Nick2 nappasi pallon Aijcan1 nenän edestä, ja syötti Mitterille2, mutta Nick2 oli niin pieni, eikä jaksanut heittää kunnolla. Siksi pallo singahti maahan. Tikkarisuu2 juoksahti paikalle naama irveessä, ja nappasi pallon vikkelästi. Hän syötti Rasselle2, joka sai hienon kopin. Rasse2 saa ammuttua hienon maalilaukauksen, ja pallo lentää kauniisti maaliin, eikä Murrekaan1 saanut sitä estettyä. "1-0", Mörri huudahti merkaten maalin pieneen vihkoseensa. "Ei luovuteta, kyllä me nuo päihitetään", Aijca kannusti joukkuettamme. "Joo, kyllä tämä tästä", vastasin. Tällä kertaa aloitukseen saapuivat Pena1 ja Mitteri2. Pena1 taitavana poikana nappasi pallon Mitteriltä2 helposti. Pena1 syötti palloa minulle1, ja häkellyin kauhusta. Jäin paikoilleni odottamaan pallon saapumista, ja huomaamattani Tikkarisuu2 nappasi pallon välistä. "Hmp. Voisi liikkuakin, simssiliini!" Pena1 tokaisi kyllästyneenä. "Sori, en tajunnut!" kerroin häpeissäni. Liikunta ei tosiaankaan ollut vahvinta alaani. Tikkarisuu2 tekee hienon loistosyötön, ja heittää onnistuneesti pallon maaliin. "Jee! Mä tein maalin! Tuulettakaa kaikki!" Tikkarisuu komensi, mutta riemunkiljahduksia ei kuulunut. "Hohhoijaa! Miksei kukaan riemuitse maalistani?" Tikkarisuu kysyi närkästyneenä, kunnes kuuli huolestuttavaa puhetta takaataan. Olimme kaikki kasaantuneet kuin suureksi ringiksi. "No mikä teillä nyt siellä on?" Tikkarisuu kysyi, ja saapui luoksemme vihaisena. Hänen vihansa hälventyi vasta, kun hän huomasi pienen Nickin makaamassa maassa haukkomassa täysillä henkeään. "Nick raukka, mikä sillä on?" Tikkarisuu kysyi kauhuissaan. "Vaikuttaa jonkinlaiselta kohtaukselta", Aijca vastasi huolestuneena. "Nick, isi ja äiti on tässä, ei hätää", Mitteri leperteli halaten vauvaansa. "Minulla on paha olo... Minä en saa henkeä", Nick selitti. "Teidän kannattaa mennä sivulle pelistä hetkeksi. Jos olo ei mene ohi hetkessä, on parasta soittaa ambulanssi", Aijca totesi.
Niin siirryimme Mitterin, Mirren ja Nickin kanssa sivulle. Halusimme kaikki olla pikkuisen tukena. Muut jatkoivat peliä normaaliin tapaan. Huomasin Penan ilmeestä, että tämä iloitsi, kun en tullut enempää säheltämään peliä. Nickin paha olo hälvenikin nopeasti, ja pikkuinen alkoi laulaa innoissaan kannustuslaulua pelaajille. Jammailimme sen tahdissa, ja kaikilla oli mukavaa. Hetken päästä peli loppui, ja lopullinen tulos oli 6-4 Aijcan joukkueelle. Varmasti poissaoloni auttoi joukkueen voittoon. Tai sitten vaikuttikin se, että toisessa joukkueessa oli vain Tikkarisuu ja Rasse, kaikki muut olivat poissa kentältä.
"Eiköhän ole venyttelyjen, ja hyvästien aika", Aijca totesi harmitellen. Istahdimme kaikki rinkiin, ja Aijca näytti mallia kaikkiin hienoihin venytysliikkeisiin. "Minä en ylty varpaisiin", Tikkarisuu valitti. "Ei se haittaa, yltyt niin pitkälle kuin yltyt", Aijca selitti, ja vaihtoi uuden asennon."Kyllä oli kiva kerta, vaikka vähän pelästyinkin", Mitteri henkäisi. "Se on kiva kuulla, saavuthan taas seuraavallekin kerralle?" Aijca kysäisi. "Jep!" Mitteri huudahti. "Eiköhän ole lopetuksen aika!" Aijca ehdotti, ja kaikki nousivat valmiina lähtemään huoneisiinsa. Olimme lähdössä kissoinemme myös, kunnes Aijca vetäisi minut hiukan syrjemmälle. "Kannattaa varmaan käydä tarkistuttamassa Nick eläinlääkärissä, ihan varmuuden vuoksi, jos kyseessä olikin jotain vakavaa", Aijca selitti. "Niin varmasti. Käymme heti huomenna", lupasin, ja Aijca päästi minutkin kissojeni luokse.
Musiikkikerho:
Saavuin kissojeni kanssa näytelmälavalle musiikkikerhon merkeissä. Nickillä oli paljon parempi olo, ja sen vuoksi hän jaksoi hienosti tulla mukaamme. "Musiikkikerho on hauskin kerho ikinä, sillä siellä saa laulaa!" Nick selitti meille innoissaan ties kuinka monetta kertaa. "Niinhän se on Nick, mutta muista antaa muillekin lauluvuoro välillä", muistutin, mutta Nick nyrpisti vain nenäänsä. "No joojoo, mutta mä oon silti kaikista parhain!" Nick lesosi. "Tietysti, mutta muut ovat hyviä toisissa asioissa", selitin. Hetken päästä näimmekin Rassen ja tämän suloiset kisut. "Missäs muut ovat?" ihmettelin. "Ei musiikkikerhossa ole muita kuin me", Rasse harmitteli. "Tosiaan, Mouruposkessa ei ole paljon musikaalisia kissoja", tuumailin. "Onneksi meidän kisut ovat", Rasse totesi. Olin samaa mieltä. Keskustellessamme, kisut olivat karanneet jo soittamaan soittimia, ja Nick oli mikin takana. Myös Aijca ja Joika saapuivat paikalle. "Ohhoh, soipa täällä kaunis musiikki! Pysäyttäkääpä hetkeksi, niin keskustellaan kerhopäivästä!" Aijca huusi, jotta hänen äänensä ylttäisi musiikin yli. Kaikki hiljenivät, paitsi Nick, joka lauloi innokkaana tajuamatta sanaakaan, mitä Aijca oli juuri äsken sanonut. "Miksi te lopetitte soiton?" Nick tokaisi. "Nick, siksi, kun Aijca käski", Mitteri selvensi. Nick tajusi mokanneensa, ja hiljentyi. "Mukavaa, kun olette noin omistautuneita! Olette tulleet juuri oikeaan paikkaan. Musiikkikerhossa harjoittelemme ja sanoitamme kappaleita, ja jos kaikki menee mainiosti, saatamme saada Mouruposkeen muutaman bändin", Aijca selosti. Kissat alkoivat hurrata riemuissaan, ja kaikki suunnittelivatkin jo, mitä kukin tekisi bändissä. "Tänään kuitenkin laulamme tuttuja lauluja, ja herättelemme teidät musiikin valtaan", Aijca selitti. "Minä haluan soittaa!" Mitteri huudahti. "Soita vain koskettimia, Murre soita sinä vaikka rumpuja, kitaroihin voisivat mennä Joika ja Mirre...", Aijca jakoi soittimia. "En osaa soittaa kitaraa!" Mirre huudahti väliin. "Opetan mielelläni sinulle sen jalon taidon", Joika selitti. "Niin, ei aluksi tarvitsekaan osata kaikkea. simssiliini, otatko sinä vaikka basson?" Aijca kysyi. "Noh... jos välttämättä toivot sitä", totesin. Minulla ei ollut hajuakaan, miten sitä soitetaan! "Nick ja Rasse ovat varmasti innokkaita laulamaan, ja Pena voi soittaa trumpettia", Aijca jatkoi jakamista. "Mitä sinä soitat?" Mitteri kysyi. "Minä voin rytmittää vaikka näillä marakasseilla", Aijca totesi nauraen. Niin aloitimme soittomme. Murre paukutteli taitavasti rumpuja aloittelijaksi. Välillä meni väärin, muttei se kuitenkaan maailmaa kaatanut. Joika oli saanut opetettua Mirrelle pari uutta sointua kitarasta, ja musiikki kuulosti ihan kelpoiselta. Minun säätöni kuitenkin hävittivät musiikista kauneutta, soitin, miten sattui! "simssiliini, ei millään pahalla, mutta voisitko olla soittamatta? Lauluni ei kuulosta nätiltä tuossa mölyssä", Nick nirsoili. "Ehkä olet oikeassa", totesin ja viskasin koko basson syrjään. Tänään oli oikea säätöpäivä! Ensin housuni tippuvat näytelmässä, sitten mokaan tassupallossa, ja sitten vielä tämä... "simssiliini, ota koppi!" Aijca komensi, ja heitti minulle marakassit. "Mitä? Ääk!" karjaisin, ja tumpeloudestani marakassit lennähtivät lattialle, ja toinen niistä hajosi. Hölmistyneenä aloin kerätä pieniä jyviä takaisin sinne, mistä ne olivat lentäneetkin. Sählistäni huolimatta kaikki jatkoivat laulua, ja Nick näytti onnellisemmalta kuin koskaan. Laulun loputtua kaikki taputtivat innoissaan. "Lauletaan uusi laulu!" Nick huusi. "Noh, mikäs siinä, jos sinäkin menet välillä soittamaan jotakin", Aijca vastasi. "Ääh... ei vielä, vasta seuraavalla laululla", Nick pyysi. "No hyvä on", Aijca lupasi. Muut kissat vaihtoivat kyllä osia, ja lauleskelimme monta laulua. - Tai siis muut lauloivat sillä aikaa kun kokosin marakassia kuntoon. Kerhon lopussa olin saanut sen jo teipattua, ja se oli varmis uudelleen käytettäväksi. "Aika riensi huimaa vauhtia! Nyt on musiikkikerhokin vietetty, ensi kertaan!" Aijca totesi, ja poistuimme jälleen takaisin huoneisiimme. Nick selitti koko matkan innoissaan uudesta äänensävystä, jonka oli oppinut tänään laulaessa. Se oli hitusen korkeampi kuin edellinen versio. Kuuntelimme Mitterin kanssa innoissamme, Mitteri olikin erittäin ylpeä musikaalisesta lapsestaan!
Keksijäkerho:
Tällä kertaa Mitteri oli jäänyt huoneeseensa, kun saavuimme Nickin kanssa keksijäkerhoon! Nick selitti olevansa muita hitusen älykkäämpi, ja olihan minun se uskottava, kun kisuni kerran niin sanoo. Keksijäkerholle oli rakennuttu oma pikku huone, jonka eteen saavuimme odottamaan Aijcan ja Joikan saapumista. Näimme tutut naamat, ja kaikki tuntuivat hehkuttavan kerhoa. "Minä keksin takuulla uusia keksintöjä. Vaikkapa laulavan kiven", Nick selitti. "Nick, kerhon tarkoitus ei ole keksiä uusia asioita, vaan perehtyä jännittäviin juttuihin. Miksi kaikki tapahtuu, yms." huomautin. "Sano, mitä haluat, mutta minä keksin sen kiven!" Nick huudahti. "Okei, muista näyttää se sitten minulekin", sanoin, ja Nick lupasi. Hetken päästä Aijca saapuikin laatikollinen kamaa mukana. Joika piti huoneen avainta suussaan, ja hän sai toimia kerhon virallisena ovimiehenä, joka avasi ja lukitsi oven. Kun saavuimme sisälle, ilmeeni oli näkemisen arvoinen. Huone näytti tismalleen fysiikan ja kemian luokaltani, ja inhosin koko ainetta sydämeni pohjasta. Hengähdin syvään ajatellen: "Noh, ehkäpä Aijca on ystävällisempi opettaja kuin Heikkinen (on kemian openi sukunimi), ja porukka on varmasti paljon kivempaa." "Istukaahan minne haluatte, aloitamme teorialla!" Aijca huudahti ainoana innokkaana. "Ei meitä kiinnosta teoria, vaan ne tehtävät kokeet!" Nick puuskahti. "Mutta meidän on pakko pitää myös sitä, ettei tämä "koppi" räjähdä heti ensimmäisellä käyttökerralla", Aijca huomautti. "Okei, mut nopeesti sitten", Nick pyysi. Kun kaikki olivat istahtaneet, valtasi Aijcan puheen pölinä huoneen: "Sähköisen vuorovaikutuksen synnyttää kappaleen ominaisuus, jota kutsutaan sähkövaraukseksi. Näitä on kahdenlaisia; positiivisia ja negatiivisia...." Aijca pölisi. Kissat olivat aivan hiljaa. Ihailin niiden jaksavaa keskittyneisyyttä, itseäni väsytti tuollainen puhe, ja olin nukahtaa paikoilleni. Tiiraillessani tarkemmin ymmärsin, ettei kukaan kuunnellutkaan, vaan suorastan nukkuivat. Minulle tuli sääli Aijcaa, tuskin kukaan kuunteli, ja raukka joutui pölisemään tyhjälle yleisölle. "Siinä se. Kokeen aika", Aijca sanoi lopulta, jolloin kaikki kissat pomppasivat pystyyn kuin olisivat kuunnelleet koko ajan. "Jaah... taidanpa sittenkin tarkistuttaa teiltä, oletteko kuunnelleet puheitani", Aijca sanoi. "Miten samanmerkkiset varaukset vaikuttavat toisiinsa?" Aijca kysyi. "Hei, tämä alkaa kuulostaa liikaa koululta. Tehdään jotain viisasta", Tikkarisuu valitti. "Mutta tämähän on viisasta. Keksijäkerhossa käydään paljon teoriaa. Jos ette kuuntele, minun täytyy selittää asiat uudelleen. Tietääkö kukaan siis vastausta kysymykseen?" Aijca kysyi. Huoneessa oli hiljaista, ja kaikki katselivat toisiaan, toivoen jonkun tietävän vastauksen. "Voivoi, nähtävästi minun pitää lukea kaikki uudestaan", Aijca totesi. "Ei!" kaikki karjaisivat yhteen ääneen. "Kyllä. Alamme tehdä kokeita vasta, kun olette oppineet jotain", Aijca selitti. "Ei, kidutusta!" Rasse huudahti. "Omapa oli mokamme. Mitäs emme kuunnelleet. Antaa tulla, Aijca", sanoin. Itse olin iloinen, sillä inhoan kokeiden tekoa eniten fysiikassa ja kemiassa. "Jep, simssiliini puhuu asiaa! Nyt korvat hörölle", Aijca komensi, ja aloitti lukemisen alusta. Tällä kertaa kaikki ainakin yrittivät kuunnella, ja pysyivät hereillä. Ymmärsin itsekin hiukan, miten kiehtovaa fysiikka oikeastaan olikaan! Lopulta Aijca päätti kysellä kysymykset uudestaan: "Miten samanmerkkiset varaukset vaikuttavat toisiinsa?" Tällä kertaa kaikki viittasivat, ja toivoivat, että Aijca valitsisi juuri heidät. Tällä kertaa vuoron kuitenkin sai Nick, joka vastasi: "Hylkii toisiaan". "Hienoa. Entäs, miten erimerkkiset varaukset vaikuttavat toisiinsa?" Aijca kysyi, ja antoi vuoron Tikkarisuulle. "Vetää toisia puoleensa", Tikkarisuu vastasi. "Hyvä, kuuntelittehan te! Ikävä kyllä tähän meni niin kauan aikaa, ettemme ehdi tehdä mitään koetta, mutta ensi kerralla sitten", Aijca totesi. Ketään ei kuitenkaan haitannut, tämä tunti oli omalla tavallaan jännittävä. Tuntui kuin Mouruposkessa kaikki olisi muuttunut mukavaksi! Niin palasimme Mitterin luo huoneeseemme, ja kerroimme jännittävästä kerhopäivästä.
Kommentit
Lähetä kommentti