Kerhopläjäys #4
Intro:
Pikkupennun mittoihin kasvanut Quz oli jo sen verran vanha, että olisi sopiva aika liittää poju kerhoihin, joissa hän pääsisi puuhailemaan mieluisia juttuja sekä tietysti tutustumaan muihin hoitolan kissoihin. simssiliini heilutti kerhoesitettä kädessään viittoen Quzia tulemaan luokseen, mutta pentua kiinnosti enemmän juoksennella lattialla hyrränsä perässä. Oili puuttui tilanteeseen nappaamalla hyrrän itselleen. "Miksi sinä noin teit?" pentu ärsyyntyi. "Kun hoitajasi kutsuu sinun on toteltava, ainakin jos asia koskee jotakin tärkeää, kuten kylpyhetkeä", Oili sivisti pentuaan. "En minä halua mihinkään kerhoihin. Paitsi ehkä musiikkikerhoon", Quz lisäsi nopeasti. "Olisi hyvä jos ottaisit pari muutakin kerhoa sen lisäksi", Pontsukin puuttui asiaan. He olivat yhdessä Oilin kanssa sopineet, ettei Quzin tarvitsisi suorittaa koulua, mutta kerhotoimintaan hänen olisi silti hyvä osallistua ettei koko aikaa tulisi vietettyä vain omassa huoneessa nyhjäten. "Uusissa kerhoissa on vielä aika vähän osallistujia, joten voitaisi panna sinut johonkin niistä. Värkkäily- ja pelikerhoihin on nyt mahdollista jopa liittyä halvemmalla maksulla", simssiliini mainosti, mutta Quz ei ollut kovin vakuuttunut kummastakaan vaihtoehdosta. Lopulta Quzille otettiin musiikkikerhon kaveriksi vielä kuvataidekerho sekä tanssikerho. "Nyt kun nämä kerhoasiat päätettiin saanko hyrrän takaisin?" Quz pyysi. Oili heitti selkänsä takana pitelemänsä lelun huoneen toiseen päätyyn, ja pentu kirmasi lujaa vauhtia hyrrän perään. Vauhtia oli niin paljon, että pikkuinen lensi vahingossa nenä edellä päin seinää, mutta moinen ei tuntunut menoa haittaavan ollenkaan. Muut naurahtivat asialle, pikkupennun temmellystä oli niin hauska seurata!
Oilin & Nickin uimakoulu:
Uimakoululaiset kokoontuivat tällä kertaa Naukukukkulan järven rannalla. Suurin osa kerholaisista pulahti samantien veteen - uimaanhan tänne oli tultu. Oili istui kuitenkin yhä laiturilla tuijottaen syvänsinistä vettä hiukan kauhuissaan. Kastautuminen ja uiminen olivat Oilille toki tuttuja juttuja ensimmäiseltä kerhokerralta, mutta Oili ei ollut aivan varma voisiko hän luottaa järviveden puhtauteen samalla tavalla kuin uimahallissa. Sitä paitsi luonnon vesistöissä oli kaikenlaisia limaisia eliöitä, todella ällöttävää! Oili kohotti katseensa ja yritti tähyillä samaa kerhoa käyviä vanhempiaan muiden uimareiden joukosta, ja pian hän bongasikin Nickin ja Pian kelluskelemasta vähän etäämmältä. Oili ei halunnut että hänen vanhempansa alkaisivat taas pilkata häntä, joten lievästi irvistellen Oili lähti laskeutumaan laiturin tikapuita pitkin veteen. Oili ennätti juuri sopivasti totuttelemaan veteen, kun kerhoa vetävä simssiliini saapui seisomaan laiturin päätyyn. Hän puhalsi pilliin saadakseen kaikkien vedessäolojoiden huomion ja viittoi käsillään kissoja tulemaan lähemmäksi. "Tervehdys taas kaikille! Tänään harjoittelemma vähän hengenpelastustaitoja vedessä. Jakaudutte pareihin, ja toinen esittää hukkujaa ja toinen pelastajaa. Saatte harjoitella pelastutoimenpidettä niin uiden kuin pelastuslautaa apunanne käyttäen. Etsikää itsellenne parit niin sitten aloitetaan", simssiliini kehotti. Oili oli vanhemmilleen kateellinen siitä, että nämä löysivät vaivatta toisistaan parit tehtävää varten, mutta Oilin piti silmäillä vieraita naamoja etsiessään paria tehtävää varten. Urheilukerhossa parin löytäminen olisi ollut helppoa, sillä hänen bestiksensä Kiki oli samassa kerhossa, mutta täältä Oili ei tuntenut kunnolla ketään. "Hei Oili, olisitko parini?" Hanski kysäisi yllättäen. Oili ja Hanski olivat kyllä ystäviä, mutta he eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan, joten nyt olisi hyvä tilaisuus viettää aikaa yhdessä. Oili nyökkäsi hymyillen, ja kaksikko ui vieretysten simssiliinin luokse odottamaan ohjeita.
Hukkujat uivat ensin vähänmatkan päähän, ja alkoivat sitten huutaa apua ja esittää vajoavansa eläytyessään rooliinsa. Laiturilla istuvat pelastajat olivat jo säntäämässä matkaan, mutta yhtäkkiä simssiliini käski kaikkien pysähtyä. "Näinkö pitää toimia sitten tositilanteessa, seisahtua laiturille paistattelemaan päivää ja antaa uimarin hukkua?" pelastajien joukossa oleva Lutte tokaisi saaden muutaman kissan naurahtamaan. "Ei tietenkään. Nyt me vain harjoittelemme, mutta tosipaikan tullen kaikki on kiinni sekunneista, ja siksi oikea veteenhyppytekniikka on tärkeä hallita. Veikkaisin että aika moni teistä oli vain hyppäämässä veteen ajattelematta sen kummemmin toimiaan. Sukellus vie kuitenkin paljon aikaa, ja siinä saattaa samalla menettää näköyhteyden pulassa olevaan uimariin. Hyppäämisen sijaan teidän kannattaakin kaatua veteen kevyesti tassut vähän haarallaan, jotta ette vajoaisi vedenalle ja saatte nopeamman lähdön", simssiliini selitti. "Tuleeko sitä apua vai mitä te kuppaatte siellä laiturilla?" pelastettavien kissojen joukossa oleva Nick karjaisi suureen ääneen. Saamansa teorian jälkeen kissat asettuivat laiturin reunalle ja pudottautuivat veteen simssiliinin ohjeiden mukaan, ja simssiliini kehui onnistuneita suorituksia. Pelastajat saapuivat pian hukkuvien luokse ja tarrasivat kiinni paristaan lähteäkseen paluu-uinnille. Kaverin kuljetus vaikeutti vähän uimista ja vedessä sai edetä aika hiljakseen vetäessä perässä toista kissaa. "Ihme ettet ole jo vajonnut pohjaan kuin kivi, olet aika painava kuljetettavaksi", Pia puuskutti uupuneena yrittäessään raahata Nickiä mukanaan. "Kehtaatkin haukkua minua läskiksi", Nick murahti. "Pelastajaa voi vähän auttaa polkemalla tassuilla kevyesti", vanhan kissapariskunnan keskustelua seurannut simssiliini kehotti. Vanhusten yhä räpiköidessä vedessä oli ketterämpi Oili ehtinyt jo hoitaa pelastustyönsä, ja hän istui Hanskin kanssa rannalla. Kun kaikki olivat viimein päässeet rantaan vaihdettiin rooleja, ja tällä kertaa Nick oli pelastajan vuorossa. simssiliinin antaessa merkin Nick lähti pinkomaan veteen pelastuslautaa kantaen. Matalassa rantavedessä tassut yltivät vielä pohjaan, mutta sitten piti loikata laudan päälle ja alkaa meloa. Laudan hallinta ei ollut ihan helppoa, varsinkaan kun samaan aikaan vedessä oli useampi lautailija. Nick murahti hiljaa jonkun töniessä häntä vahingossa, mutta kun Nick oli kääntymässä katsomaan taakseen souti hän itse Unskia päin. "Ottakaa kunnolla tilaa itsellenne! Järvessä ei onneksi ole suuria aaltoja, mutta merellä vesi voi olla todella arvaamatonta. Aaltoja täytyy osata käsitellä oikein, muuten ne tuovat teidät vain takaisin rantaan. Paluumatkalla aalloista voi kuitenkin olla hyötyä: Aallonharjalla ratsastaessa lauta kulkee kevyesti", simssiliini selosti kissojen räpiköidessä vedessä. Oili onnistui kipuamaan vaivatta Hanskin tuomalle laudalle, mutta vanhemmalla Pialla oli vaikeuksia, joten Nickin piti laskeutua laudalta veteen työntämään Piaa. Laudan jättäminen oli kuitenkin virhe, sillä se luiskahti yhtäkkiä kauemmaksi, ja Nick ja Pia olivat jääneet vedenvaraan. "Tassujani jo väsyttää, olemme uineet jo aika kauan..." Pia sanoi väsyneesti tarttuen kiinni Nickistä. "Apua, täällä tarvitaan APUA!" Nick alkoi karjumaan. Lähistöllä olevat Mayu ja Mila keskeyttivät pelastustoimensa ja tulivat vanhuskissojen avuksi. Mila souti Nickin ja Pian viereen jotta nämä pääsivät ottamaan hänen laudastaan tukea, ja Mayu kävi puolestaan noutamassa Nickiltä karkuun lähteneen laudan. Tyttökissat auttoivat Piaa kipuamaan laudalle, ja kun kaikki oli saatu kyytiin lähdettiin melomaan takaisin rantaan. "Hienoa yhteistyötä", simssiliini kehui kissoja. "Vai yhteistyötä? Vaimoni oli lähellä hukkua! Ei näin vaarallisia kerhoja pitäisi järjestää", Nick vaahtosi. "Rauhoitu rakas, kaikki päättyi kuitenkin hyvin", Pia sanoi ja puski kumppaninsa poskea päälaellaan. Kissojen kuivatellessa simssiliini kertoi vielä vähän lisää teoriaa hengenpelastuksesta, kunnes kerhokerta tuli päätökseensä.
Nickin, Pontsun & Quzin musiikkikerho:
Nick yritti kaivaa korvastaan uimakerhon jäljiltä jäänyttä vettä talsiessaan näytelmälavaa kohti. "Oili kertoi että teillä oli aika jännä kerhokerta", Pontsu lausahti rikkoakseen hiljaisuuden. "En halua puhua siitä", Nick tokaisi ja kiihdytti askeliaan. Isoisänsä häntää jahdannut Quz joutui ottamaan pari juoksuaskelta pysyäkseen tämän perässä. Muista jälkeen jäänyt Pontsu huokaisi hiljaa. Tulisiko hän ikinä toimeen Nickin kanssa? Keltainen kolli kuuli takaansa juoksuaskelia, ja hän ilahtui huomattuaan ystävänsä Viivin tulevan häntä kohti. "Moi! Sinusta ei olekaan kuulunut sitten sen jälkeen kun soitimme yhdessä koulun kevätjuhlissa", Viivi maukaisi. "Eh, yhteydenpito on tosiaan vähän jäänyt. Isyys vie paljon aikaa, ja kävimme heinäkuussa majakkaretkellä", Pontsu kertoi viimeisimpiä kuulumisiaan. "Sinulle ei ainakaan tule tylsää! Minulle ei ole tuolla adoptiossa sattunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa", Viivi selitti. Kaksikon saapuessa viimein näytelmälavalle olivat muut kerholaiset jo paikalla, ja simssiliinikin viiletti hetken päästä paikalle kantaen Nickin koskettimia. "Tervetuloa musiikkikerhoon! Etsikää itsellenne mieluisa soitin niin aloitetaan", simssiliini ohjeisti. Pontsu päätti kokeilla tällä kertaa rumpujen soittamista, sillä olisi kiva saada vähän vaihtelua kitaraan. Hän kokeili heti peruskompin soittamista, ja hetkessä oikea rytmi jo löytyikin. Nick puolestaan säntäsi saman tien koskettimiensa ääreen. Quzkaan ei ollut kauaa toimettomana: "Haluan soittaa kitaraa", pentu ilmoitti. "Kitara voi olla sinulle vähän vaikea soitin, jospa aloittaisimme jostakin helpommasta", simssiliini suunnitteli ja meni kaivamaan pöydän alla olevaa laatikkoa. Quz ojensi tassuihinsa ottamansa kitaran Tiukulle ja seurasi simssiliiniä huoneen toiseen päähän. "Triangeli? Et ole tosissasi..." Quzin ilme synkistyi hänen nähdessään simssiliinin tarjoaman soittimen. "Opettelet nyt alkuun sillä rytmin hallintaa. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla sinulle jokin hienompi soitin", simssiliini selitti ja ojensi soittimen Quzille, joka näytti kieltä metalliselle kolmiolle. Viivin liityttyä Tiukun seuraan kitaratiimiin alkoi simssiliini jakaa kaikille nuotteja. "Tällä kertaa soitamme yhtä Mau Machinen biisiä", simssiliini selitti, ja kaikkien kerholaisten suusta pääsi innostunut kiljaisu. "Mitä jos ei osaa soittaa?" Tiuku kysyi hätääntyneenä. "Mitä sinä tuollaista puhut, hyvinhän sinä osaat kitaraa käsitellä", Viivi rohkaisi. "Eikä kukaan kuule jos tulee pieniä mokia. Minä laitan kappaleen soimaan tästä koneelta, jotta voitte rauhassa omaan tahtiin liittyä mukaan soittamiseen", simssiliini selitti. Nick osasi lähteä soittamaan koskettimiaan heti ensisävelistä lähtien, ja Pontsukin sai melko nopeasti kiinni kappaleen rumpukompista. Tytöt sämpyttivät kitaraa reippaasti, ja Quz toi triangelillaan mukaan pientä kilinää. Soitto kuulosti niin hyvältä, että simssiliini päätti pausettaa koneeltaan soivan YouTube-videon, ja musiikki jatkui odotetusti samanlaisena, mutta simssiliini ihmetteli kuullessaan edelleen lauluakin. Hetken hän luuli korviensa soivan, mutta sitten hänelle valkeni, että Quz oli hylännyt triangelin ja astunut mikin taakse laulamaan! Pennulla oli uskomattoman hyvä lauluääni, ja simssiliini ihmetteli kun hän ei ollut aiemmin tietoinen asiasta. Kappaleen tullessa päätökseen kaikki puhkesivat taputuksiin onnistuneen soitannan kunniaksi. Kerholaiset soittivat kappaleen läpi vielä pari kertaa, ja pienet virheet olivat hioutuneet viimeisellä kerralla pois kaikkien soitosta. "Upeaa, teitte kaikki hienoa työtä tänään! Olette todellakin ansainneet kerhomerkkinne", simssiliini sanoi hymyillen ja alkoi jakaa kissoille kunkin taitotasoa vastaavia kerhomerkkitarroja. Kissat palauttivat soittimet paikoilleen ja niin kerhokerta oli saatu päätökseensä.
Nickin mielipide päivästä: "Pahus, en loistanut kyllä tänään uimakoulussa, minun ei varmaan kannata ryhtyä rantavahdiksi... Musiikkikerhossa oli hauskaa kuten aina. Quz on varmasti perinyt laulajanlahjansa minulta! Sitä en tosin tiedä miten, sillä Oililla on tuskin sävelkorvaa. Varmaan jokin resessiivinen ominaisuus!"
Oilin mielipide päivästä: "Vanhemmat järjestivät kyllä taas melkoisen säätö-shown keskellä järveä... Minulla sentään sujui paremmin kuin viimeksi. Paritehtävä lähensi minua ja vanhaa ystävääni Hanskia, meidän pitäisi tehdä jotain useammin yhdessä!"
Pontsun mielipide päivästä: "Jännä huomata miten nuotit opittuani pystyn soveltamaan osaamistani eri soittimiin! Ensi kerralla voisin kokeilla koskettimia - jos siis Nick antaa minulle luvan, eli tuskinpa..."
Quzin mielipide päivästä: "Törkeää että osaamistani aliarvioitiin, mutta onneksi pystyin näyttämään kaikille taitoni! Olen harjoitellut paljon laulamista kuunnellessani ämppää ja laulamalla samalla. Jos kerhomme perustaisi bändin minä voisin olla päälaulaja!"
Pikkupennun mittoihin kasvanut Quz oli jo sen verran vanha, että olisi sopiva aika liittää poju kerhoihin, joissa hän pääsisi puuhailemaan mieluisia juttuja sekä tietysti tutustumaan muihin hoitolan kissoihin. simssiliini heilutti kerhoesitettä kädessään viittoen Quzia tulemaan luokseen, mutta pentua kiinnosti enemmän juoksennella lattialla hyrränsä perässä. Oili puuttui tilanteeseen nappaamalla hyrrän itselleen. "Miksi sinä noin teit?" pentu ärsyyntyi. "Kun hoitajasi kutsuu sinun on toteltava, ainakin jos asia koskee jotakin tärkeää, kuten kylpyhetkeä", Oili sivisti pentuaan. "En minä halua mihinkään kerhoihin. Paitsi ehkä musiikkikerhoon", Quz lisäsi nopeasti. "Olisi hyvä jos ottaisit pari muutakin kerhoa sen lisäksi", Pontsukin puuttui asiaan. He olivat yhdessä Oilin kanssa sopineet, ettei Quzin tarvitsisi suorittaa koulua, mutta kerhotoimintaan hänen olisi silti hyvä osallistua ettei koko aikaa tulisi vietettyä vain omassa huoneessa nyhjäten. "Uusissa kerhoissa on vielä aika vähän osallistujia, joten voitaisi panna sinut johonkin niistä. Värkkäily- ja pelikerhoihin on nyt mahdollista jopa liittyä halvemmalla maksulla", simssiliini mainosti, mutta Quz ei ollut kovin vakuuttunut kummastakaan vaihtoehdosta. Lopulta Quzille otettiin musiikkikerhon kaveriksi vielä kuvataidekerho sekä tanssikerho. "Nyt kun nämä kerhoasiat päätettiin saanko hyrrän takaisin?" Quz pyysi. Oili heitti selkänsä takana pitelemänsä lelun huoneen toiseen päätyyn, ja pentu kirmasi lujaa vauhtia hyrrän perään. Vauhtia oli niin paljon, että pikkuinen lensi vahingossa nenä edellä päin seinää, mutta moinen ei tuntunut menoa haittaavan ollenkaan. Muut naurahtivat asialle, pikkupennun temmellystä oli niin hauska seurata!
Oilin & Nickin uimakoulu:
Uimakoululaiset kokoontuivat tällä kertaa Naukukukkulan järven rannalla. Suurin osa kerholaisista pulahti samantien veteen - uimaanhan tänne oli tultu. Oili istui kuitenkin yhä laiturilla tuijottaen syvänsinistä vettä hiukan kauhuissaan. Kastautuminen ja uiminen olivat Oilille toki tuttuja juttuja ensimmäiseltä kerhokerralta, mutta Oili ei ollut aivan varma voisiko hän luottaa järviveden puhtauteen samalla tavalla kuin uimahallissa. Sitä paitsi luonnon vesistöissä oli kaikenlaisia limaisia eliöitä, todella ällöttävää! Oili kohotti katseensa ja yritti tähyillä samaa kerhoa käyviä vanhempiaan muiden uimareiden joukosta, ja pian hän bongasikin Nickin ja Pian kelluskelemasta vähän etäämmältä. Oili ei halunnut että hänen vanhempansa alkaisivat taas pilkata häntä, joten lievästi irvistellen Oili lähti laskeutumaan laiturin tikapuita pitkin veteen. Oili ennätti juuri sopivasti totuttelemaan veteen, kun kerhoa vetävä simssiliini saapui seisomaan laiturin päätyyn. Hän puhalsi pilliin saadakseen kaikkien vedessäolojoiden huomion ja viittoi käsillään kissoja tulemaan lähemmäksi. "Tervehdys taas kaikille! Tänään harjoittelemma vähän hengenpelastustaitoja vedessä. Jakaudutte pareihin, ja toinen esittää hukkujaa ja toinen pelastajaa. Saatte harjoitella pelastutoimenpidettä niin uiden kuin pelastuslautaa apunanne käyttäen. Etsikää itsellenne parit niin sitten aloitetaan", simssiliini kehotti. Oili oli vanhemmilleen kateellinen siitä, että nämä löysivät vaivatta toisistaan parit tehtävää varten, mutta Oilin piti silmäillä vieraita naamoja etsiessään paria tehtävää varten. Urheilukerhossa parin löytäminen olisi ollut helppoa, sillä hänen bestiksensä Kiki oli samassa kerhossa, mutta täältä Oili ei tuntenut kunnolla ketään. "Hei Oili, olisitko parini?" Hanski kysäisi yllättäen. Oili ja Hanski olivat kyllä ystäviä, mutta he eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan, joten nyt olisi hyvä tilaisuus viettää aikaa yhdessä. Oili nyökkäsi hymyillen, ja kaksikko ui vieretysten simssiliinin luokse odottamaan ohjeita.
Hukkujat uivat ensin vähänmatkan päähän, ja alkoivat sitten huutaa apua ja esittää vajoavansa eläytyessään rooliinsa. Laiturilla istuvat pelastajat olivat jo säntäämässä matkaan, mutta yhtäkkiä simssiliini käski kaikkien pysähtyä. "Näinkö pitää toimia sitten tositilanteessa, seisahtua laiturille paistattelemaan päivää ja antaa uimarin hukkua?" pelastajien joukossa oleva Lutte tokaisi saaden muutaman kissan naurahtamaan. "Ei tietenkään. Nyt me vain harjoittelemme, mutta tosipaikan tullen kaikki on kiinni sekunneista, ja siksi oikea veteenhyppytekniikka on tärkeä hallita. Veikkaisin että aika moni teistä oli vain hyppäämässä veteen ajattelematta sen kummemmin toimiaan. Sukellus vie kuitenkin paljon aikaa, ja siinä saattaa samalla menettää näköyhteyden pulassa olevaan uimariin. Hyppäämisen sijaan teidän kannattaakin kaatua veteen kevyesti tassut vähän haarallaan, jotta ette vajoaisi vedenalle ja saatte nopeamman lähdön", simssiliini selitti. "Tuleeko sitä apua vai mitä te kuppaatte siellä laiturilla?" pelastettavien kissojen joukossa oleva Nick karjaisi suureen ääneen. Saamansa teorian jälkeen kissat asettuivat laiturin reunalle ja pudottautuivat veteen simssiliinin ohjeiden mukaan, ja simssiliini kehui onnistuneita suorituksia. Pelastajat saapuivat pian hukkuvien luokse ja tarrasivat kiinni paristaan lähteäkseen paluu-uinnille. Kaverin kuljetus vaikeutti vähän uimista ja vedessä sai edetä aika hiljakseen vetäessä perässä toista kissaa. "Ihme ettet ole jo vajonnut pohjaan kuin kivi, olet aika painava kuljetettavaksi", Pia puuskutti uupuneena yrittäessään raahata Nickiä mukanaan. "Kehtaatkin haukkua minua läskiksi", Nick murahti. "Pelastajaa voi vähän auttaa polkemalla tassuilla kevyesti", vanhan kissapariskunnan keskustelua seurannut simssiliini kehotti. Vanhusten yhä räpiköidessä vedessä oli ketterämpi Oili ehtinyt jo hoitaa pelastustyönsä, ja hän istui Hanskin kanssa rannalla. Kun kaikki olivat viimein päässeet rantaan vaihdettiin rooleja, ja tällä kertaa Nick oli pelastajan vuorossa. simssiliinin antaessa merkin Nick lähti pinkomaan veteen pelastuslautaa kantaen. Matalassa rantavedessä tassut yltivät vielä pohjaan, mutta sitten piti loikata laudan päälle ja alkaa meloa. Laudan hallinta ei ollut ihan helppoa, varsinkaan kun samaan aikaan vedessä oli useampi lautailija. Nick murahti hiljaa jonkun töniessä häntä vahingossa, mutta kun Nick oli kääntymässä katsomaan taakseen souti hän itse Unskia päin. "Ottakaa kunnolla tilaa itsellenne! Järvessä ei onneksi ole suuria aaltoja, mutta merellä vesi voi olla todella arvaamatonta. Aaltoja täytyy osata käsitellä oikein, muuten ne tuovat teidät vain takaisin rantaan. Paluumatkalla aalloista voi kuitenkin olla hyötyä: Aallonharjalla ratsastaessa lauta kulkee kevyesti", simssiliini selosti kissojen räpiköidessä vedessä. Oili onnistui kipuamaan vaivatta Hanskin tuomalle laudalle, mutta vanhemmalla Pialla oli vaikeuksia, joten Nickin piti laskeutua laudalta veteen työntämään Piaa. Laudan jättäminen oli kuitenkin virhe, sillä se luiskahti yhtäkkiä kauemmaksi, ja Nick ja Pia olivat jääneet vedenvaraan. "Tassujani jo väsyttää, olemme uineet jo aika kauan..." Pia sanoi väsyneesti tarttuen kiinni Nickistä. "Apua, täällä tarvitaan APUA!" Nick alkoi karjumaan. Lähistöllä olevat Mayu ja Mila keskeyttivät pelastustoimensa ja tulivat vanhuskissojen avuksi. Mila souti Nickin ja Pian viereen jotta nämä pääsivät ottamaan hänen laudastaan tukea, ja Mayu kävi puolestaan noutamassa Nickiltä karkuun lähteneen laudan. Tyttökissat auttoivat Piaa kipuamaan laudalle, ja kun kaikki oli saatu kyytiin lähdettiin melomaan takaisin rantaan. "Hienoa yhteistyötä", simssiliini kehui kissoja. "Vai yhteistyötä? Vaimoni oli lähellä hukkua! Ei näin vaarallisia kerhoja pitäisi järjestää", Nick vaahtosi. "Rauhoitu rakas, kaikki päättyi kuitenkin hyvin", Pia sanoi ja puski kumppaninsa poskea päälaellaan. Kissojen kuivatellessa simssiliini kertoi vielä vähän lisää teoriaa hengenpelastuksesta, kunnes kerhokerta tuli päätökseensä.
Nickin, Pontsun & Quzin musiikkikerho:
Nick yritti kaivaa korvastaan uimakerhon jäljiltä jäänyttä vettä talsiessaan näytelmälavaa kohti. "Oili kertoi että teillä oli aika jännä kerhokerta", Pontsu lausahti rikkoakseen hiljaisuuden. "En halua puhua siitä", Nick tokaisi ja kiihdytti askeliaan. Isoisänsä häntää jahdannut Quz joutui ottamaan pari juoksuaskelta pysyäkseen tämän perässä. Muista jälkeen jäänyt Pontsu huokaisi hiljaa. Tulisiko hän ikinä toimeen Nickin kanssa? Keltainen kolli kuuli takaansa juoksuaskelia, ja hän ilahtui huomattuaan ystävänsä Viivin tulevan häntä kohti. "Moi! Sinusta ei olekaan kuulunut sitten sen jälkeen kun soitimme yhdessä koulun kevätjuhlissa", Viivi maukaisi. "Eh, yhteydenpito on tosiaan vähän jäänyt. Isyys vie paljon aikaa, ja kävimme heinäkuussa majakkaretkellä", Pontsu kertoi viimeisimpiä kuulumisiaan. "Sinulle ei ainakaan tule tylsää! Minulle ei ole tuolla adoptiossa sattunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa", Viivi selitti. Kaksikon saapuessa viimein näytelmälavalle olivat muut kerholaiset jo paikalla, ja simssiliinikin viiletti hetken päästä paikalle kantaen Nickin koskettimia. "Tervetuloa musiikkikerhoon! Etsikää itsellenne mieluisa soitin niin aloitetaan", simssiliini ohjeisti. Pontsu päätti kokeilla tällä kertaa rumpujen soittamista, sillä olisi kiva saada vähän vaihtelua kitaraan. Hän kokeili heti peruskompin soittamista, ja hetkessä oikea rytmi jo löytyikin. Nick puolestaan säntäsi saman tien koskettimiensa ääreen. Quzkaan ei ollut kauaa toimettomana: "Haluan soittaa kitaraa", pentu ilmoitti. "Kitara voi olla sinulle vähän vaikea soitin, jospa aloittaisimme jostakin helpommasta", simssiliini suunnitteli ja meni kaivamaan pöydän alla olevaa laatikkoa. Quz ojensi tassuihinsa ottamansa kitaran Tiukulle ja seurasi simssiliiniä huoneen toiseen päähän. "Triangeli? Et ole tosissasi..." Quzin ilme synkistyi hänen nähdessään simssiliinin tarjoaman soittimen. "Opettelet nyt alkuun sillä rytmin hallintaa. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla sinulle jokin hienompi soitin", simssiliini selitti ja ojensi soittimen Quzille, joka näytti kieltä metalliselle kolmiolle. Viivin liityttyä Tiukun seuraan kitaratiimiin alkoi simssiliini jakaa kaikille nuotteja. "Tällä kertaa soitamme yhtä Mau Machinen biisiä", simssiliini selitti, ja kaikkien kerholaisten suusta pääsi innostunut kiljaisu. "Mitä jos ei osaa soittaa?" Tiuku kysyi hätääntyneenä. "Mitä sinä tuollaista puhut, hyvinhän sinä osaat kitaraa käsitellä", Viivi rohkaisi. "Eikä kukaan kuule jos tulee pieniä mokia. Minä laitan kappaleen soimaan tästä koneelta, jotta voitte rauhassa omaan tahtiin liittyä mukaan soittamiseen", simssiliini selitti. Nick osasi lähteä soittamaan koskettimiaan heti ensisävelistä lähtien, ja Pontsukin sai melko nopeasti kiinni kappaleen rumpukompista. Tytöt sämpyttivät kitaraa reippaasti, ja Quz toi triangelillaan mukaan pientä kilinää. Soitto kuulosti niin hyvältä, että simssiliini päätti pausettaa koneeltaan soivan YouTube-videon, ja musiikki jatkui odotetusti samanlaisena, mutta simssiliini ihmetteli kuullessaan edelleen lauluakin. Hetken hän luuli korviensa soivan, mutta sitten hänelle valkeni, että Quz oli hylännyt triangelin ja astunut mikin taakse laulamaan! Pennulla oli uskomattoman hyvä lauluääni, ja simssiliini ihmetteli kun hän ei ollut aiemmin tietoinen asiasta. Kappaleen tullessa päätökseen kaikki puhkesivat taputuksiin onnistuneen soitannan kunniaksi. Kerholaiset soittivat kappaleen läpi vielä pari kertaa, ja pienet virheet olivat hioutuneet viimeisellä kerralla pois kaikkien soitosta. "Upeaa, teitte kaikki hienoa työtä tänään! Olette todellakin ansainneet kerhomerkkinne", simssiliini sanoi hymyillen ja alkoi jakaa kissoille kunkin taitotasoa vastaavia kerhomerkkitarroja. Kissat palauttivat soittimet paikoilleen ja niin kerhokerta oli saatu päätökseensä.
Nickin mielipide päivästä: "Pahus, en loistanut kyllä tänään uimakoulussa, minun ei varmaan kannata ryhtyä rantavahdiksi... Musiikkikerhossa oli hauskaa kuten aina. Quz on varmasti perinyt laulajanlahjansa minulta! Sitä en tosin tiedä miten, sillä Oililla on tuskin sävelkorvaa. Varmaan jokin resessiivinen ominaisuus!"
Oilin mielipide päivästä: "Vanhemmat järjestivät kyllä taas melkoisen säätö-shown keskellä järveä... Minulla sentään sujui paremmin kuin viimeksi. Paritehtävä lähensi minua ja vanhaa ystävääni Hanskia, meidän pitäisi tehdä jotain useammin yhdessä!"
Pontsun mielipide päivästä: "Jännä huomata miten nuotit opittuani pystyn soveltamaan osaamistani eri soittimiin! Ensi kerralla voisin kokeilla koskettimia - jos siis Nick antaa minulle luvan, eli tuskinpa..."
Quzin mielipide päivästä: "Törkeää että osaamistani aliarvioitiin, mutta onneksi pystyin näyttämään kaikille taitoni! Olen harjoitellut paljon laulamista kuunnellessani ämppää ja laulamalla samalla. Jos kerhomme perustaisi bändin minä voisin olla päälaulaja!"
Kommentit
Lähetä kommentti