Kerhopläjäys #5
Musiikkikerho (Pontsu & Quz)
Quz paukutti koskettimia ärsyyntyneenä. Isoisältä perityn soittimen käsittely oli vaikeampaa kuin Quz oli luullut, varsinkin jos yritti laulaa yhtä aikaa. Molempiin tehtäviin vaadittiin keskittymistä eikä Quz ollut kovin hyvä multitaskingissa, eikä asiaa auttanut yhtään se että Quz oli päättänyt aloittaa harjoittelunsa Queenin "Don't Stop Me Now" -kappaleesta, joka oli ehkä vähän vaikea aloittelijalle. "Mitä jos keskittyisit yhteen asiaan kerrallaan?" poikansa äkäsointuja kuunnellut Pontsu ehdotti. "Ei, haluan tehdä molempia. Ukkikin osasi, joten minunkin täytyy", Quz ilmoitti määrätietoisesti. Kisu veti syvään henkeä ja asetti tassunsa takaisin koskettimille. Tällä kertaa hän pääsi jo vähän pidemmälle soittamassaan kappaleessa, mutta yhden virhesoinnun myötä Quz menetti hermonsa totaalisesti ja paiskasi koskettimien kannen kiinni. "Heihei, Nick ei testamentannut soitintaan sinulle sitä varten että voisit paiskoa sitä miten huvittaa", Pontsu nuhteli. Kissojensa käymää keskustelua sivusta seurannut simssiliini päätti ehdottaa että tällä kerhokerralla voitaisi soittamisen sijasta kokeilla laulujen sanoittamista. "Jos kerhomme perustaa bändin, niin täytyyhän meillä olla omia kappaleita", simssiliini perusteli. "Sanoitko oikeasti sanan bändi!?" Viivi henkäisi iloisena. Muutkin kerholaiset vaikuttivat innostuneilta asian johdosta. "Olemmehan me jo harjoitelleet jonkin verran, joten uskon että bändin perustaminen voisi viimein olla ajankohtaista", simssiliini selitti. "Quz kaipaa ainakin vielä harjoitusta, mikäli mielii soittamaan ja laulamaan yhtä aikaa", Tiuku huomautti. "Paraskin puhuja. Sinä aina hermoilet niin paljon että varmaan jäätyisit lavalla yleisön edessä", Quz tokaisi takaisin. "Eipäs nyt riidellä. Keskitytään tällä kertaa vain kappaleiden sanoittamiseen ja unohdetaan hetkeksi soittaminen", simssiliini sanoi ja alkoi jakaa kaikille suunnittelupaperia ja kyniä. "Voitte tehdä yhteistyötä tai suunnitella sanoja yksinkin. Inspiraatiota voi hakea vaikka jostakin teille tapahtuneesta asiasta tai tuntemastanne henkilöstä. Henkilokohtaisista asioista kirjoittaminen kannattaa, sillä saatte siten kappaleeseen aitoa tunnetta", simssiliini neuvoi ennen kuin päästi kissat hommiin. Työrauhan saamiseksi kukin eristäytyi omaan nurkkaan papereineen, paitsi Nick ja Viivi jotka olivat päättäneet tehdä yhteistyötä. Quz pureskeli lyijykynän päätä mietteliäänä. Hän voisi kirjoittaa ukista ja tämän kuoleman aiheuttamasta surusta, mutta äiti oli jo hautajaisissa esittänyt Nickistä kertovan laulun, joten Quz halusi keksiä jotain muuta. Samasssa Quz muisti ihastuksensa Ruun, ja sanoja alkoi ilmestyä paperille saman tien. Pontsu ja Viivi päättivät kirjoittaa vihalaulun hylkäävistä hoitajista, sillä kumpikin oli käynyt asian läpi, Viivi jopa kahdesti. "Petit luottamukseni mut ihan sama, adoptiokin on parempi kuin olematon läsnäolosi", Viivi alkoi suunnitella kertosäettä. "Tuo on muuten hyvä, mutta voisimme ehkä käyttää jotain vertauskuvia. Vaikka kappale kertoo adoptioon joutumisesta ei meidän välttämättä tarvitse mainita juuri sitä sanaa laulussa", Pontsu huomautti Viivin nyökytellessä vieressä. Kerhokerran lähestyessä loppuaan simssiliini pyysi kissoja vielä nopeasti esittelemään tuotoksensa muille kerhokavereille. Tiuku sai aloittaa, ja hänen kappaleensa epävarmuudentunteesta ja lopulta pelkojen voittamisesta vetosi yleisöön mainiosti. Seuraavaksi Quz asteli kaikkien eteen lukemaan sanoituksiaan: "♫ En tiedä miksi tunnen näin, aivan kuin koko maailma olisi väärinpäin. Aina kun tapaamme sinä ilkut ja pilkkaat minua, mutta juuri se saa minut haluamaan enemmän sinua. Tiedän, täs ei oo järkee, mut oot vaan mulle niin tärkee. ♫" "Oi, onko pikku-Quz ihastunut?" simssiliini alkoi udella. "No en, vaan öö, tämä kappale kertoi kaverilleni sattuneesta tilanteesta", Quz väitti lavalta poistuessaan. Viimeisenä olivat vielä Viivi ja Pontsu, ja Viivi lausui sanat kuuluvalla äänellä Pontsun säestäessä menoa kitaralla: "♫ Tiedätkö sen tunteen kun joku tulee kotiovellesi ja sanoo ettei sinulla ole enää oikeutta olla täällä? Tuskin, koska juuri sinun syytäsi on että tähän pisteeseen on päädytty. Luotin sinuun mutta käänsit minulle selkäsi. Lähdit sanaakaan sanomatta kuin mikäkin pelkuri. Petit luottamukseni mut ihan sama, kylmä pakkasyökin lämmittää enemmän kuin sinun olematon läsnäolosi. ♫" "Olipa hienoja esityksiä, taputetaan vielä kaikille! Eiköhän meidän bändi pääse pian konsertoimaan! Saatte kotiläksyksi miettiä nimiehdotuksia bändille", simssiliini sanoi ennen kuin antoi kissoille luvan poistua.
Urheilukerho (Oili)
Oili tassutteli reippain askelin näytelmälavaa kohti pian alkavaan urheilukerhoon. Kissa oikein uhkui intoa, sillä Oili oli jo vuoden alusta asti haaveillut kerhoissa käymisestä, ja viimein hän oli saanut aikaiseksi lähteä. Tuntui vähän orvolta, sillä tämä oli Oilin ensimmäinen urheilukerhokerta isän kuoleman jälkeen, he kun olivat tähän asti Nickin kanssa käyneet kerhoa yhdessä. Oili ei halunnut kuitenkaan antaa asian masentaa, sillä urheilukerho oli hänen lempikerhonsa, ja hän oli aivan varma että tästä tulisi hauskaa. Saavuttuaan näytelmälavalle Oili tervehti muita kerhotovereitaan ennen kuin kävi istumaan ystävänsä Kikin viereen. He olivat olleet kavereita jo pikkupennusta asti. "Oili, sinua ei olekaan näkynyt aikoihin. Et kai vain ole päässyt laiskistumaan ikääntymisen myötä?" Kiki nuhteli ystäväänsä leikkisästi. "En tietenkään! Olen käynyt pari kertaa uimakoulussa, onhan sekin liikuntaa", Oili puolustautui, vaikka kisu tunsikin pienen omantunnon pistoksen siitä että oli viime aikoina päästänyt kuntonsa rapistumaan. Hänen täytyisi ehdottomasti korjata tilanne ja osallistua urheilukerhon toimintaan useammin. Kaverusten jutustellessa aika kului hujauksessa, ja hetken päästä kerhoa vetävä simssiliini saapui paikalle kannatellessaan käsissään kummallia rullia. "Älä vain sano että pistät meidät liikkumaan komentamalla tamppaamalla mattoja!" Molli huudahti hiukan kauhistuneena. "No juuri sitä minä ajattelinkin! Laitetaan matot roikkumaan narulta samalla kun pelaatte sulkapalloa, siinä samallakan tulee juuri sopivasti mattojakin huidottua!" simssiliini nauroi. Kissat katsoivat kerhonvetäjää kummastuneina, ja kaikki huokaisivat helpotuksesta tämän sanoessa vain pilailleensa äskeisen ehdotuksensa kanssa. "Molli on aivan oikeassa siinä että nämä ovat mattoja, mutta ei ihan mitä tahansa mattoja. Osaako joku sanoa mihin näitä käytetään?" simssiliini tenttasi. "Ne ovat jooga-mattoja", Mig tiesi. "Aivan, tänään joogataan! Tulkaahan jokainen hakemaan täältä itsellenne matto. Toin myös pari isompaa mattoa, jos paikallaolevat hoitajat haluavat kokeilla. Toukka ja Sara tajusivat simssiliinin tarkoittaneen kommentin heille, joten he kävivät kissojen tapaan noutamassa itselleen oman maton. Oili ja Kiki levittivät mattonsa eturiviin, sillä Oili halusi näyttää olevansa aktiivinen. Sitä paitsi hän oli joogannut aiemminkin, joten hän olisi melkein ammattilainen (vaikka siitä joogauskerrasta onkin jo kauan aikaa...) Ensimmäiseksi tehtiin helppoja hengitysharjoituksia, ja Oili nosti sujuvasti tassunsa kohti kattoa sisäänhengityksen aikana ja laski ne takaisin alas hengittäessään ulos simssiliinin ohjeen mukaan. "Käykää seuraavaksi polvillenne ja kurkottakaa käsiänne eteenpäin, niin pääsette lapsi-asentoon. Tämä liike on puolestaan vauva", simssiliini selitti käydessään selinmakuulle ja tarttuessaan käsillään kiinni nilkoistaan. "Olisiko täällä jotain vanhus-liikettä?" Oili huokaisi kun ei tahtonut saada etutassuillaan kunnollista otetta takatassuistaan. "Sitten on koiran vuoro", simssiliini ilmoitti, mutta hän olisi voinut valita sanansa vähän paremmin, sillä monet kissoista joutuivat pieneen paniikkiin kuullessaan sanan 'koira'. "Apua, missä on koira, äkkiä karkuun!" Felix hätääntyi ja säntäsi juoksuun Nepsu, Oili ja Rousku perässään. Molli ja Vilperi piiloutuivat Saran taakse, ja Neko kiipesi hädissään ikkunaverhoja pitkin turvaan katonrajaan. "Rauhoittukaa, ei mitään hätää. Ei täällä ole oikeaa koiraa", simssiliini yritti huutaa mölyn läpi, mutta hänen äänensä hukkui kokonaan taustalle. "RAUHOITTUKAA!" Toukka huudahti kovaan ääneen, jolloin aika tuntui suorastaan pysähtyneen panikoivien kissojen seisahtuessa niille sijoilleen. "Kiitos", simssiliini sanoi helpottuneena. "Eipä mitään, Ivyrushian kanssa joutuu joskus korottamaan ääntä niin olen tottunut", Toukka hymähti. "Ei ole mitään pelättävää, tätä jooga-asentoa vain kutsutaan koiraksi", simssiliini selitti. Oili palasi vähän nolona takaisin matolleen ja asettui simssiliinin näyttämään L-kirjainta muistuttavaan asentoon. "Olemme nyt ylöspäin katsovassa koirassa, ja sitten siirrytäänkin alaspäin katsovaan koiraan. Nostakaa peppu kohti kattoa ja pitäkää jalat suorina", simssiliini ohjeisti. "Kun kerran koiralle on oma asento niin entäs kissat?" Kiki huomautti. "Kyllä, myös kissoille löytyy asento", simssiliini sanoi ja kehotti kerholaisia käymään polvilleen etutassujen varaan. "Pyöristäkää vielä selkää ja painakaa leuka rintaan ja ta-daa, nyt olette kissassa", simssiliini selosti. "Eikös me olla kissassa koko ajan, kissojahan tässä kuitenkin ollaan", Mig totesi saaden muutaman kissan naurahtamaan hauskalle huomiolle. Jooga päätettiin rauhallisiin loppuhengityksiin, ja Oili puhalsi ilmaa ilos suun kautta asettaessaan etutassunsa yhteen polkuanturat vastakkain rintaansa vasten. "Hyvää työtä! Rullatkaahan käyttämänne matot ja pistäkää tuohon pinoon ennen kuin lähdette. Nähdään taas ensi kerralla!" simssiliini sanoi kerhokerran päätteeksi. Oili teki työtä käskettynä ja hyvästeli ystävänsä Kikin ennen kuin tämän piti palata takaisin adoptioon.
Kirjallisuuskerho (Stiina)
Stiina marssi yhdessä muiden kirjallisuuskerhoa käyvien adoption kissojen joukossa kohti tuttua näytelmälavaa. Elokuvien lisäksi Stiina tykkäsi myös lukea kirjoja, ja äidinkieli oli ollut yksi hänen lempiaineensa koulussa, joten kerho oli Stiinalle oikein mieluinen. Kissojen saapuessa näytelmälavalle ei siellä näkynyt kuitenkaan merkkiäkään kerhonvetäjästä saati muista osallistujista. "Joko olemme etuajassa tai sitten kerhoa ei pidetäkään tänään", Täplä totesi. Samassa Stiina huomasi näytelmälavan reunalle kiinnitetyn post-it-lapun ja säntäsi lukemaan siinä olevaa viestiä. "Kirjallisuuskerho kokoontuu tällä kertaa kirjastossa", Stiina luki ääneen. "Noh, se selittääkin sen ettei täällä ole ketään", Rousku mutisi. Kissajoukkio kääntyi takaisin ovelle määränpäänään kirjasto. "Sieltähän te tulette, me jo odotimmekin teitä", simssiliini huudahti adoption kissojen rynniessä kirjaston ovesta sisään. "Emme tienneet että kerho kokoontuukin tällä kertaa täällä", Mila selitti syyn myöhästymiselle. "Mutta kyllähän minä ilmoitin kaikkien kirjallisuuskerhon kissojen hoitajille asiasta... Jaa mutta niin, eihän teillä olekaan hoitajaa", simssiliini tajusi. Osa adoption kissoista huokaisi raskaasti, myös Stiina. Eihän simssiliini ollut pahaa tarkoittanut, mutta tuntui pahalta etteivät kaikki tuntuneet ymmärtävän millaista oli ilman vakituista hoitajaa. "Noh, nyt kun koko kerho on koolla voimme aloittaa", simssiliini jatkoi puhettaan ja viittoi kissoja istumaan kirjaston pehmeälle sohvalle. Stiina loikkasi ketterästi sohvan selkänojan päälle ja asettui istumaan Pipsan ja Murren väliin. "Kokoonnuimme tänään kirjastossa, sillä aloitamme nyt pienen kirjaprojektin. Jokaisen tulee valita jokin kirja luettavakseen, ja seuraavalla kerhokerralla pääsette analysoimaan lukukokemustanne esittelemällä lukemanne kirjan muille. Saatte nyt mennä etsimään mieleisenne kirjan, ja loppuajan voitte käyttää kirjan lukemiseen", simssiliini selitti, eikä aikaakaan kun kaikki kissat olivat kaikonneet sohvalta tutkimaan kirjaston kirjatarjontaa. Stiina marssi reippaasti tuttua hyllyä kohti. Seikkailukirjat olivat hänen suosikkejaan! Valitettavasti Mouruposken pienen kirjaston valikoima oli kuitenkin sen verran suppea, että Stiina oli jo ehtinyt lukea kaikki seikkailukirjat läpi, joten hänen olisi etsittävä jotain muuta lukemista. Stiina huomasi ystävänsä Rouskun selailevan kirjoja innokkaasti, joten hän päätti mennä pyytämään tältä kirjavinkkejä. "Millaisen kirjan sinä ajattelit lukea?" Stiina uteli. "Voih, minä kaipaan aina näin kevään lähestyessä pientä romantiikkaa!" Rousku ilmoitti tehden pari piruettia. Stiina hymyili, Rousku ja Panu olivat yksi adoption tunnetuimmista pariskunnista. Stiina ei oikein tiennyt olisiko romantiikka hänen juttunsa, mutta hän päätyi kuitenkin nappaamaan hyllystä yhden kirjan tassuihinsa lähempää tarkastelua varten. "Kotiinpalaaja"-romaanin takakansiteksti lupasi romantiikan lisäksi myös murhamysteerin olevan yksi kirjan pääelementeistä, joten Stiina arveli viihtyvänsä kirjan parissa. Stiina kävi ilmoittamassa lainauksesta kirjaston vastaanottotiskillä ja lähti sitten etsimään itselleen mieluista lukupaikkaa. Useampi kerholainen oli kokoontunut kirjaston aulassa olevan suuren pehmeän maton päälle makoilemaan kirjoineen, mutta Stiina halusi mieluummin omaa lukurauhaa ja kipusi kirjaston kakkoskerrokseen, missä ei ollut ketään muita. Stiina nappasi sohvalta pehmeän tyynyn mukaansa ja pehmusti sillä itselleen mukavan lukunurkan yhden kirjahyllyn päädystä. Stiina avasi kirjan ja jo heti ensimmäinen luku imaisi kissan mukaan, kun Alice-niminen nainen joutui siepatuksi. Nostettuaan katseensa kirjasta Stiina hämmästyi, sillä kirjastossa oli jo ehtinyt hämärtyä. Stiina oli lukenut niin keskittyneesti ettei huomannut ollenkaan ajankulua! Hän laskeutui portaat alas ja suuntasi kirja kainalossaan adoptiota kohti.
Näytelmäkerho (Ruu)
Ruu oli yllättynyt positiivisesti kun simssiliini ilmoitti hänet muutamaan kerhoon ja lupautui kustantamaan niistä aiheutuvat kulut. Ruu oli ollut aluksi epäileväinen Quzin luvatessa pyytää simssiliiniä adoptoimaan hänet, mutta ehkä tämä kerhoihin liittäminen tarkoitti että simssiliini olisi oikeasti jossain vaiheessa kiinnostunut ryhtymään hänen vakituiseksi hoitajakseen! Kun kerran kerhoihin oli nyt päästy päätti Ruu ottaa heti osaa näytelmäkerhoon, sillä se vaikutti kaikista kiinnostavimmalta. Ruuta ei edes jännittänyt yhtään mennä kerhoon ekaa kertaa, sillä paikalla oli paljon adoptiosta tuttuja kissoja joiden takia ei tarvinnut turhaan potea ramppukuumetta vaikka joutuisikin esiintymään muiden edessä. Kerhon kokoontumispaikalla näytelmälavalla kävi melkoinen puheensorina Ruun saapuessa, sillä kerhokonkarit Unski, Täplä, Minsku, Gravi, Yui sekä Kiki muistelivat yhdessä aiemmin toteuttamaansa näytelmäprojektia, joka oli saanut ensi-iltansa vuonna 2016. "Toivottavasti alamme suunnitella tänään uutta näytelmää. Olisi siistiä päästä taas pääosaan!" Unski haaveili."Eiköhän tällä kertaa ole jonkun muun vuoro olla pääosassa", Kiki huomautti. Ruu kuunteli toisten keskustelua puolella korvalla silmäillessään kanssakerholaisia, mutta valitettavasti ryhmään ei näyttänyt kuuluvan hänen ystäviään. Ei kun hetkinen, tuon oranssin kissan täytyy olla... "Isä!" Ruu hiidahti tunnistettuaan Nugetin. "Ruu! Emme olekaan nähneet aikoihin nyt kun adoptiossa pennut ja aikuiset pidetään erillisissä tiloissa", Nugetti totesi. "Se on kyllä ihan tyhmä sääntö. Mitä sinulle ja äidille kuuluu?" Ruu uteli. "Eipä ihmeenpiä. Ehdin olla viime vuonna hetken aikaa Tiksun hoivissa, mutta viimeisimmät kuukaudet ovat kuluneet taas täällä adoptiossa", Nugetti selitti. Kaksikon harmiksi simssiliini saapui aloittamaan kerhoa, joten kuulumisten vaihtaminen täytyisi jättää johonkin toiseen kertaan. "simssiliini, aletaanhan me harjoitella uutta näytelmää?" Unski ja Täplä kinusivat heti ensimmäiseksi, mutta kaksikon harmiksi simssiliinillä oli muunlaisia suunnitelmia. "Kyllä te vielä jossain vaiheessa pääsette näytelmiä esittämään vaikka nyt tehdäänkin vain vähän kevyempia harjoituksia", simssillini lohdutti. Aluksi simssiliini kehotti kissoja käymään istumaan piiriin, ja hän jäi seisomaan keskelle. "Ensin leikitään Lännen nopeinta. Ideana on, että piirin keskellä oleva osoittaa yhtä piirissä olijaa, jolloin tämä kumartuu, ja hänen molemmilla puolillaan olevat kissat kisaavat sitten siitä, kumpi ehtii "ampua" toisen ensimmäisenä. Häviäjä tulee sitten keskelle ja leikki jatkuu. Koska olemme näytelmäkerhossa eläydytte tietenkin tilanteeseen ja harjoittelette kuolevan esittämistä", simssiliini naurahti. Näytelmälavan vieressä olevasta pukukirstusta sattui löytymään pari cowboy-lierihattua, nahkaliivejä, leikkiaseita ja jopa yksi pari nahkabootseja, joten kissat pääsivät hyvin tunnelmaan pienten asusteiden ansiosta. Ruu kohotti hitusen liian suuren hatun lieriä pois silmiltään ollakseen valmiudessa, jos ensimmäisenä piirin keskelle jäänyt simssiliini osoittaisi jompaa kumpaa hänen vierustovereistaan, sillä hän ei aikoisi hävitä ampumakisaa. simssiliini tähtäsi Gravia kohti, ja tämän lyyhistyessä maahan Yui ja Cinna jäivät vastakkain. Ripeäliikkeinen Cinna vetäisi kuvitteellisen aseen vyökotelostaan ja tähtäsi Yuita, joka kellahti näyttävästi kumoon. Erän hävinnyt Yui asettui seuraavaksi keskelle, ja hetken pohdittuaan hän osoitti Unskia, joka seisoi Ruun vasemmalla puolella. Ruu kääntyi nopeasti, mutta hattui valahti jälleen hänen silmilleen, ja ennen kiin Ruu ehti tehdä mitään oli häneen osunut Gravin leluaseen muovinen ammus. Ruu heittäytyi maahan dramaattisesti henkeään haukkoen. Kuolevan esittäminen olikin ollut tosi kivaa, joten erän häviö ei jäänyt harmittamaan Ruuta, ja tämä astuikin reippaasti ringin keskelle ja tähtäsi yhtään epäröimättä Nugettia. Leikkiä jatkettiin vielä jonkin aikaa, ja sen jälkeen simssiliini pyysi porukkaa jakautumaan pienryhmiin ja suunnittelemaan lyhyen nukketeatteriesityksen. Ruu oli samassa ryhmässä isänsä ja tämän kaverin Unskin kanssa, ja heidän esityksessään Ruun ja Unskin nalle- ja pupukäsinukkejen muodostama pariskunta joutui majoittamaan luokseen Nugetin pitämän hyljenuken, ja tilanteesta syntyi monia hauskoja kommelluksia. Harjoittelun jälkeen kukin ryhmä sai esittää tuotoksensa, ja yleisöksi saapui muutamia hoitolan nuorimpia kissanpentuja. Kun tuli Ruun ryhmän vuoro kisu huomasi jännittävänsä vähän, mutta sentään he saivat esiintyä verhon takaa, joten ramppikuume ei lamaannuttanut kissaa, ja pieni jännitys kaikkosikin onneksi nopeasti kun esitys pääsi vauhtiin. Yleisö taputti esityksen jälkeen Ruun, Unskin ja Nugetin tullessa kumartavaan lavalle, ja Ruu huomasi nauttivansa paljon tästä hetkestä: Hän seisoi lavalla kaikkien ihailunkohteena! Kisu niiasi sievästi ja poistui sitten lavalta.
Oilin mielipide päivästä: "Olen kuullut että joogan pitäisi rentouttaa, mutta simssiliinin pitämästä tunnista oli kyllä rauhallisuus kaukana... Toivottavasti pysyn vielä toimintakykyisenä ansaitakseni viimeisenkin kerhomerkin jotta saan elämäntavoitteeni toteutetuksi."
Pontsun mielipide päivästä: "Laulujen sanoittaminen oli mielenkiintoista vaihtelua kappaleiden soittamiseen. Bändin perustaminen kuulostaa myös jännältä, vaikka minulle on kyllä hyvin riittänyt tähänastinen käytäntö missä soittelemme vain omaksi huviksemme."
Quzin mielipide päivästä: "Nyt aion kyllä harjoitella kosketinsoittoa kahta kovemmin, jotta voin sitten soittaa kun bändimme aloittaa toimintansa! Olen niin innoissani, bändimme nimi voisi olla Queen! Eikun se olisi ehkä vähän matkittua, hmm... entäs Mueen? Ei, tätä pitää vielä hioa."
Ruun mielipide päivästä: "Olipa mukavaa nähdä isää! Jotenkin tämä adoptioon joutuminen on saanut minut etääntymään vanhemmistani ja sisaruksistani, ehkä minun pitäisi järkätä meille jotain yhteistä tekemistä. Näytelmäkerhossa oli hauskaa, vaikka tämä oli vasta eka kerhokerta minut otettiin hyvin mukaan ja meillä on ihana porukka! Toivottavasti saamme pian järjestää näytelmän!"
Stiinan mielipide päivästä: "Kirjojen pariin tulee syvennyttyä useammaksi tunniksi ihan tajuamattaan, varmaankin kun kirjan päähenkilöillä on paljon kiinnostavampi elämä kuin itselläni... No ei, kyllä minä viihdyn, mutta alkaa vaan välillä tympiä tämä adoptiossa oleilu..."
Quz paukutti koskettimia ärsyyntyneenä. Isoisältä perityn soittimen käsittely oli vaikeampaa kuin Quz oli luullut, varsinkin jos yritti laulaa yhtä aikaa. Molempiin tehtäviin vaadittiin keskittymistä eikä Quz ollut kovin hyvä multitaskingissa, eikä asiaa auttanut yhtään se että Quz oli päättänyt aloittaa harjoittelunsa Queenin "Don't Stop Me Now" -kappaleesta, joka oli ehkä vähän vaikea aloittelijalle. "Mitä jos keskittyisit yhteen asiaan kerrallaan?" poikansa äkäsointuja kuunnellut Pontsu ehdotti. "Ei, haluan tehdä molempia. Ukkikin osasi, joten minunkin täytyy", Quz ilmoitti määrätietoisesti. Kisu veti syvään henkeä ja asetti tassunsa takaisin koskettimille. Tällä kertaa hän pääsi jo vähän pidemmälle soittamassaan kappaleessa, mutta yhden virhesoinnun myötä Quz menetti hermonsa totaalisesti ja paiskasi koskettimien kannen kiinni. "Heihei, Nick ei testamentannut soitintaan sinulle sitä varten että voisit paiskoa sitä miten huvittaa", Pontsu nuhteli. Kissojensa käymää keskustelua sivusta seurannut simssiliini päätti ehdottaa että tällä kerhokerralla voitaisi soittamisen sijasta kokeilla laulujen sanoittamista. "Jos kerhomme perustaa bändin, niin täytyyhän meillä olla omia kappaleita", simssiliini perusteli. "Sanoitko oikeasti sanan bändi!?" Viivi henkäisi iloisena. Muutkin kerholaiset vaikuttivat innostuneilta asian johdosta. "Olemmehan me jo harjoitelleet jonkin verran, joten uskon että bändin perustaminen voisi viimein olla ajankohtaista", simssiliini selitti. "Quz kaipaa ainakin vielä harjoitusta, mikäli mielii soittamaan ja laulamaan yhtä aikaa", Tiuku huomautti. "Paraskin puhuja. Sinä aina hermoilet niin paljon että varmaan jäätyisit lavalla yleisön edessä", Quz tokaisi takaisin. "Eipäs nyt riidellä. Keskitytään tällä kertaa vain kappaleiden sanoittamiseen ja unohdetaan hetkeksi soittaminen", simssiliini sanoi ja alkoi jakaa kaikille suunnittelupaperia ja kyniä. "Voitte tehdä yhteistyötä tai suunnitella sanoja yksinkin. Inspiraatiota voi hakea vaikka jostakin teille tapahtuneesta asiasta tai tuntemastanne henkilöstä. Henkilokohtaisista asioista kirjoittaminen kannattaa, sillä saatte siten kappaleeseen aitoa tunnetta", simssiliini neuvoi ennen kuin päästi kissat hommiin. Työrauhan saamiseksi kukin eristäytyi omaan nurkkaan papereineen, paitsi Nick ja Viivi jotka olivat päättäneet tehdä yhteistyötä. Quz pureskeli lyijykynän päätä mietteliäänä. Hän voisi kirjoittaa ukista ja tämän kuoleman aiheuttamasta surusta, mutta äiti oli jo hautajaisissa esittänyt Nickistä kertovan laulun, joten Quz halusi keksiä jotain muuta. Samasssa Quz muisti ihastuksensa Ruun, ja sanoja alkoi ilmestyä paperille saman tien. Pontsu ja Viivi päättivät kirjoittaa vihalaulun hylkäävistä hoitajista, sillä kumpikin oli käynyt asian läpi, Viivi jopa kahdesti. "Petit luottamukseni mut ihan sama, adoptiokin on parempi kuin olematon läsnäolosi", Viivi alkoi suunnitella kertosäettä. "Tuo on muuten hyvä, mutta voisimme ehkä käyttää jotain vertauskuvia. Vaikka kappale kertoo adoptioon joutumisesta ei meidän välttämättä tarvitse mainita juuri sitä sanaa laulussa", Pontsu huomautti Viivin nyökytellessä vieressä. Kerhokerran lähestyessä loppuaan simssiliini pyysi kissoja vielä nopeasti esittelemään tuotoksensa muille kerhokavereille. Tiuku sai aloittaa, ja hänen kappaleensa epävarmuudentunteesta ja lopulta pelkojen voittamisesta vetosi yleisöön mainiosti. Seuraavaksi Quz asteli kaikkien eteen lukemaan sanoituksiaan: "♫ En tiedä miksi tunnen näin, aivan kuin koko maailma olisi väärinpäin. Aina kun tapaamme sinä ilkut ja pilkkaat minua, mutta juuri se saa minut haluamaan enemmän sinua. Tiedän, täs ei oo järkee, mut oot vaan mulle niin tärkee. ♫" "Oi, onko pikku-Quz ihastunut?" simssiliini alkoi udella. "No en, vaan öö, tämä kappale kertoi kaverilleni sattuneesta tilanteesta", Quz väitti lavalta poistuessaan. Viimeisenä olivat vielä Viivi ja Pontsu, ja Viivi lausui sanat kuuluvalla äänellä Pontsun säestäessä menoa kitaralla: "♫ Tiedätkö sen tunteen kun joku tulee kotiovellesi ja sanoo ettei sinulla ole enää oikeutta olla täällä? Tuskin, koska juuri sinun syytäsi on että tähän pisteeseen on päädytty. Luotin sinuun mutta käänsit minulle selkäsi. Lähdit sanaakaan sanomatta kuin mikäkin pelkuri. Petit luottamukseni mut ihan sama, kylmä pakkasyökin lämmittää enemmän kuin sinun olematon läsnäolosi. ♫" "Olipa hienoja esityksiä, taputetaan vielä kaikille! Eiköhän meidän bändi pääse pian konsertoimaan! Saatte kotiläksyksi miettiä nimiehdotuksia bändille", simssiliini sanoi ennen kuin antoi kissoille luvan poistua.
Urheilukerho (Oili)
Oili tassutteli reippain askelin näytelmälavaa kohti pian alkavaan urheilukerhoon. Kissa oikein uhkui intoa, sillä Oili oli jo vuoden alusta asti haaveillut kerhoissa käymisestä, ja viimein hän oli saanut aikaiseksi lähteä. Tuntui vähän orvolta, sillä tämä oli Oilin ensimmäinen urheilukerhokerta isän kuoleman jälkeen, he kun olivat tähän asti Nickin kanssa käyneet kerhoa yhdessä. Oili ei halunnut kuitenkaan antaa asian masentaa, sillä urheilukerho oli hänen lempikerhonsa, ja hän oli aivan varma että tästä tulisi hauskaa. Saavuttuaan näytelmälavalle Oili tervehti muita kerhotovereitaan ennen kuin kävi istumaan ystävänsä Kikin viereen. He olivat olleet kavereita jo pikkupennusta asti. "Oili, sinua ei olekaan näkynyt aikoihin. Et kai vain ole päässyt laiskistumaan ikääntymisen myötä?" Kiki nuhteli ystäväänsä leikkisästi. "En tietenkään! Olen käynyt pari kertaa uimakoulussa, onhan sekin liikuntaa", Oili puolustautui, vaikka kisu tunsikin pienen omantunnon pistoksen siitä että oli viime aikoina päästänyt kuntonsa rapistumaan. Hänen täytyisi ehdottomasti korjata tilanne ja osallistua urheilukerhon toimintaan useammin. Kaverusten jutustellessa aika kului hujauksessa, ja hetken päästä kerhoa vetävä simssiliini saapui paikalle kannatellessaan käsissään kummallia rullia. "Älä vain sano että pistät meidät liikkumaan komentamalla tamppaamalla mattoja!" Molli huudahti hiukan kauhistuneena. "No juuri sitä minä ajattelinkin! Laitetaan matot roikkumaan narulta samalla kun pelaatte sulkapalloa, siinä samallakan tulee juuri sopivasti mattojakin huidottua!" simssiliini nauroi. Kissat katsoivat kerhonvetäjää kummastuneina, ja kaikki huokaisivat helpotuksesta tämän sanoessa vain pilailleensa äskeisen ehdotuksensa kanssa. "Molli on aivan oikeassa siinä että nämä ovat mattoja, mutta ei ihan mitä tahansa mattoja. Osaako joku sanoa mihin näitä käytetään?" simssiliini tenttasi. "Ne ovat jooga-mattoja", Mig tiesi. "Aivan, tänään joogataan! Tulkaahan jokainen hakemaan täältä itsellenne matto. Toin myös pari isompaa mattoa, jos paikallaolevat hoitajat haluavat kokeilla. Toukka ja Sara tajusivat simssiliinin tarkoittaneen kommentin heille, joten he kävivät kissojen tapaan noutamassa itselleen oman maton. Oili ja Kiki levittivät mattonsa eturiviin, sillä Oili halusi näyttää olevansa aktiivinen. Sitä paitsi hän oli joogannut aiemminkin, joten hän olisi melkein ammattilainen (vaikka siitä joogauskerrasta onkin jo kauan aikaa...) Ensimmäiseksi tehtiin helppoja hengitysharjoituksia, ja Oili nosti sujuvasti tassunsa kohti kattoa sisäänhengityksen aikana ja laski ne takaisin alas hengittäessään ulos simssiliinin ohjeen mukaan. "Käykää seuraavaksi polvillenne ja kurkottakaa käsiänne eteenpäin, niin pääsette lapsi-asentoon. Tämä liike on puolestaan vauva", simssiliini selitti käydessään selinmakuulle ja tarttuessaan käsillään kiinni nilkoistaan. "Olisiko täällä jotain vanhus-liikettä?" Oili huokaisi kun ei tahtonut saada etutassuillaan kunnollista otetta takatassuistaan. "Sitten on koiran vuoro", simssiliini ilmoitti, mutta hän olisi voinut valita sanansa vähän paremmin, sillä monet kissoista joutuivat pieneen paniikkiin kuullessaan sanan 'koira'. "Apua, missä on koira, äkkiä karkuun!" Felix hätääntyi ja säntäsi juoksuun Nepsu, Oili ja Rousku perässään. Molli ja Vilperi piiloutuivat Saran taakse, ja Neko kiipesi hädissään ikkunaverhoja pitkin turvaan katonrajaan. "Rauhoittukaa, ei mitään hätää. Ei täällä ole oikeaa koiraa", simssiliini yritti huutaa mölyn läpi, mutta hänen äänensä hukkui kokonaan taustalle. "RAUHOITTUKAA!" Toukka huudahti kovaan ääneen, jolloin aika tuntui suorastaan pysähtyneen panikoivien kissojen seisahtuessa niille sijoilleen. "Kiitos", simssiliini sanoi helpottuneena. "Eipä mitään, Ivyrushian kanssa joutuu joskus korottamaan ääntä niin olen tottunut", Toukka hymähti. "Ei ole mitään pelättävää, tätä jooga-asentoa vain kutsutaan koiraksi", simssiliini selitti. Oili palasi vähän nolona takaisin matolleen ja asettui simssiliinin näyttämään L-kirjainta muistuttavaan asentoon. "Olemme nyt ylöspäin katsovassa koirassa, ja sitten siirrytäänkin alaspäin katsovaan koiraan. Nostakaa peppu kohti kattoa ja pitäkää jalat suorina", simssiliini ohjeisti. "Kun kerran koiralle on oma asento niin entäs kissat?" Kiki huomautti. "Kyllä, myös kissoille löytyy asento", simssiliini sanoi ja kehotti kerholaisia käymään polvilleen etutassujen varaan. "Pyöristäkää vielä selkää ja painakaa leuka rintaan ja ta-daa, nyt olette kissassa", simssiliini selosti. "Eikös me olla kissassa koko ajan, kissojahan tässä kuitenkin ollaan", Mig totesi saaden muutaman kissan naurahtamaan hauskalle huomiolle. Jooga päätettiin rauhallisiin loppuhengityksiin, ja Oili puhalsi ilmaa ilos suun kautta asettaessaan etutassunsa yhteen polkuanturat vastakkain rintaansa vasten. "Hyvää työtä! Rullatkaahan käyttämänne matot ja pistäkää tuohon pinoon ennen kuin lähdette. Nähdään taas ensi kerralla!" simssiliini sanoi kerhokerran päätteeksi. Oili teki työtä käskettynä ja hyvästeli ystävänsä Kikin ennen kuin tämän piti palata takaisin adoptioon.
Kirjallisuuskerho (Stiina)
Stiina marssi yhdessä muiden kirjallisuuskerhoa käyvien adoption kissojen joukossa kohti tuttua näytelmälavaa. Elokuvien lisäksi Stiina tykkäsi myös lukea kirjoja, ja äidinkieli oli ollut yksi hänen lempiaineensa koulussa, joten kerho oli Stiinalle oikein mieluinen. Kissojen saapuessa näytelmälavalle ei siellä näkynyt kuitenkaan merkkiäkään kerhonvetäjästä saati muista osallistujista. "Joko olemme etuajassa tai sitten kerhoa ei pidetäkään tänään", Täplä totesi. Samassa Stiina huomasi näytelmälavan reunalle kiinnitetyn post-it-lapun ja säntäsi lukemaan siinä olevaa viestiä. "Kirjallisuuskerho kokoontuu tällä kertaa kirjastossa", Stiina luki ääneen. "Noh, se selittääkin sen ettei täällä ole ketään", Rousku mutisi. Kissajoukkio kääntyi takaisin ovelle määränpäänään kirjasto. "Sieltähän te tulette, me jo odotimmekin teitä", simssiliini huudahti adoption kissojen rynniessä kirjaston ovesta sisään. "Emme tienneet että kerho kokoontuukin tällä kertaa täällä", Mila selitti syyn myöhästymiselle. "Mutta kyllähän minä ilmoitin kaikkien kirjallisuuskerhon kissojen hoitajille asiasta... Jaa mutta niin, eihän teillä olekaan hoitajaa", simssiliini tajusi. Osa adoption kissoista huokaisi raskaasti, myös Stiina. Eihän simssiliini ollut pahaa tarkoittanut, mutta tuntui pahalta etteivät kaikki tuntuneet ymmärtävän millaista oli ilman vakituista hoitajaa. "Noh, nyt kun koko kerho on koolla voimme aloittaa", simssiliini jatkoi puhettaan ja viittoi kissoja istumaan kirjaston pehmeälle sohvalle. Stiina loikkasi ketterästi sohvan selkänojan päälle ja asettui istumaan Pipsan ja Murren väliin. "Kokoonnuimme tänään kirjastossa, sillä aloitamme nyt pienen kirjaprojektin. Jokaisen tulee valita jokin kirja luettavakseen, ja seuraavalla kerhokerralla pääsette analysoimaan lukukokemustanne esittelemällä lukemanne kirjan muille. Saatte nyt mennä etsimään mieleisenne kirjan, ja loppuajan voitte käyttää kirjan lukemiseen", simssiliini selitti, eikä aikaakaan kun kaikki kissat olivat kaikonneet sohvalta tutkimaan kirjaston kirjatarjontaa. Stiina marssi reippaasti tuttua hyllyä kohti. Seikkailukirjat olivat hänen suosikkejaan! Valitettavasti Mouruposken pienen kirjaston valikoima oli kuitenkin sen verran suppea, että Stiina oli jo ehtinyt lukea kaikki seikkailukirjat läpi, joten hänen olisi etsittävä jotain muuta lukemista. Stiina huomasi ystävänsä Rouskun selailevan kirjoja innokkaasti, joten hän päätti mennä pyytämään tältä kirjavinkkejä. "Millaisen kirjan sinä ajattelit lukea?" Stiina uteli. "Voih, minä kaipaan aina näin kevään lähestyessä pientä romantiikkaa!" Rousku ilmoitti tehden pari piruettia. Stiina hymyili, Rousku ja Panu olivat yksi adoption tunnetuimmista pariskunnista. Stiina ei oikein tiennyt olisiko romantiikka hänen juttunsa, mutta hän päätyi kuitenkin nappaamaan hyllystä yhden kirjan tassuihinsa lähempää tarkastelua varten. "Kotiinpalaaja"-romaanin takakansiteksti lupasi romantiikan lisäksi myös murhamysteerin olevan yksi kirjan pääelementeistä, joten Stiina arveli viihtyvänsä kirjan parissa. Stiina kävi ilmoittamassa lainauksesta kirjaston vastaanottotiskillä ja lähti sitten etsimään itselleen mieluista lukupaikkaa. Useampi kerholainen oli kokoontunut kirjaston aulassa olevan suuren pehmeän maton päälle makoilemaan kirjoineen, mutta Stiina halusi mieluummin omaa lukurauhaa ja kipusi kirjaston kakkoskerrokseen, missä ei ollut ketään muita. Stiina nappasi sohvalta pehmeän tyynyn mukaansa ja pehmusti sillä itselleen mukavan lukunurkan yhden kirjahyllyn päädystä. Stiina avasi kirjan ja jo heti ensimmäinen luku imaisi kissan mukaan, kun Alice-niminen nainen joutui siepatuksi. Nostettuaan katseensa kirjasta Stiina hämmästyi, sillä kirjastossa oli jo ehtinyt hämärtyä. Stiina oli lukenut niin keskittyneesti ettei huomannut ollenkaan ajankulua! Hän laskeutui portaat alas ja suuntasi kirja kainalossaan adoptiota kohti.
Näytelmäkerho (Ruu)
Ruu oli yllättynyt positiivisesti kun simssiliini ilmoitti hänet muutamaan kerhoon ja lupautui kustantamaan niistä aiheutuvat kulut. Ruu oli ollut aluksi epäileväinen Quzin luvatessa pyytää simssiliiniä adoptoimaan hänet, mutta ehkä tämä kerhoihin liittäminen tarkoitti että simssiliini olisi oikeasti jossain vaiheessa kiinnostunut ryhtymään hänen vakituiseksi hoitajakseen! Kun kerran kerhoihin oli nyt päästy päätti Ruu ottaa heti osaa näytelmäkerhoon, sillä se vaikutti kaikista kiinnostavimmalta. Ruuta ei edes jännittänyt yhtään mennä kerhoon ekaa kertaa, sillä paikalla oli paljon adoptiosta tuttuja kissoja joiden takia ei tarvinnut turhaan potea ramppukuumetta vaikka joutuisikin esiintymään muiden edessä. Kerhon kokoontumispaikalla näytelmälavalla kävi melkoinen puheensorina Ruun saapuessa, sillä kerhokonkarit Unski, Täplä, Minsku, Gravi, Yui sekä Kiki muistelivat yhdessä aiemmin toteuttamaansa näytelmäprojektia, joka oli saanut ensi-iltansa vuonna 2016. "Toivottavasti alamme suunnitella tänään uutta näytelmää. Olisi siistiä päästä taas pääosaan!" Unski haaveili."Eiköhän tällä kertaa ole jonkun muun vuoro olla pääosassa", Kiki huomautti. Ruu kuunteli toisten keskustelua puolella korvalla silmäillessään kanssakerholaisia, mutta valitettavasti ryhmään ei näyttänyt kuuluvan hänen ystäviään. Ei kun hetkinen, tuon oranssin kissan täytyy olla... "Isä!" Ruu hiidahti tunnistettuaan Nugetin. "Ruu! Emme olekaan nähneet aikoihin nyt kun adoptiossa pennut ja aikuiset pidetään erillisissä tiloissa", Nugetti totesi. "Se on kyllä ihan tyhmä sääntö. Mitä sinulle ja äidille kuuluu?" Ruu uteli. "Eipä ihmeenpiä. Ehdin olla viime vuonna hetken aikaa Tiksun hoivissa, mutta viimeisimmät kuukaudet ovat kuluneet taas täällä adoptiossa", Nugetti selitti. Kaksikon harmiksi simssiliini saapui aloittamaan kerhoa, joten kuulumisten vaihtaminen täytyisi jättää johonkin toiseen kertaan. "simssiliini, aletaanhan me harjoitella uutta näytelmää?" Unski ja Täplä kinusivat heti ensimmäiseksi, mutta kaksikon harmiksi simssiliinillä oli muunlaisia suunnitelmia. "Kyllä te vielä jossain vaiheessa pääsette näytelmiä esittämään vaikka nyt tehdäänkin vain vähän kevyempia harjoituksia", simssillini lohdutti. Aluksi simssiliini kehotti kissoja käymään istumaan piiriin, ja hän jäi seisomaan keskelle. "Ensin leikitään Lännen nopeinta. Ideana on, että piirin keskellä oleva osoittaa yhtä piirissä olijaa, jolloin tämä kumartuu, ja hänen molemmilla puolillaan olevat kissat kisaavat sitten siitä, kumpi ehtii "ampua" toisen ensimmäisenä. Häviäjä tulee sitten keskelle ja leikki jatkuu. Koska olemme näytelmäkerhossa eläydytte tietenkin tilanteeseen ja harjoittelette kuolevan esittämistä", simssiliini naurahti. Näytelmälavan vieressä olevasta pukukirstusta sattui löytymään pari cowboy-lierihattua, nahkaliivejä, leikkiaseita ja jopa yksi pari nahkabootseja, joten kissat pääsivät hyvin tunnelmaan pienten asusteiden ansiosta. Ruu kohotti hitusen liian suuren hatun lieriä pois silmiltään ollakseen valmiudessa, jos ensimmäisenä piirin keskelle jäänyt simssiliini osoittaisi jompaa kumpaa hänen vierustovereistaan, sillä hän ei aikoisi hävitä ampumakisaa. simssiliini tähtäsi Gravia kohti, ja tämän lyyhistyessä maahan Yui ja Cinna jäivät vastakkain. Ripeäliikkeinen Cinna vetäisi kuvitteellisen aseen vyökotelostaan ja tähtäsi Yuita, joka kellahti näyttävästi kumoon. Erän hävinnyt Yui asettui seuraavaksi keskelle, ja hetken pohdittuaan hän osoitti Unskia, joka seisoi Ruun vasemmalla puolella. Ruu kääntyi nopeasti, mutta hattui valahti jälleen hänen silmilleen, ja ennen kiin Ruu ehti tehdä mitään oli häneen osunut Gravin leluaseen muovinen ammus. Ruu heittäytyi maahan dramaattisesti henkeään haukkoen. Kuolevan esittäminen olikin ollut tosi kivaa, joten erän häviö ei jäänyt harmittamaan Ruuta, ja tämä astuikin reippaasti ringin keskelle ja tähtäsi yhtään epäröimättä Nugettia. Leikkiä jatkettiin vielä jonkin aikaa, ja sen jälkeen simssiliini pyysi porukkaa jakautumaan pienryhmiin ja suunnittelemaan lyhyen nukketeatteriesityksen. Ruu oli samassa ryhmässä isänsä ja tämän kaverin Unskin kanssa, ja heidän esityksessään Ruun ja Unskin nalle- ja pupukäsinukkejen muodostama pariskunta joutui majoittamaan luokseen Nugetin pitämän hyljenuken, ja tilanteesta syntyi monia hauskoja kommelluksia. Harjoittelun jälkeen kukin ryhmä sai esittää tuotoksensa, ja yleisöksi saapui muutamia hoitolan nuorimpia kissanpentuja. Kun tuli Ruun ryhmän vuoro kisu huomasi jännittävänsä vähän, mutta sentään he saivat esiintyä verhon takaa, joten ramppikuume ei lamaannuttanut kissaa, ja pieni jännitys kaikkosikin onneksi nopeasti kun esitys pääsi vauhtiin. Yleisö taputti esityksen jälkeen Ruun, Unskin ja Nugetin tullessa kumartavaan lavalle, ja Ruu huomasi nauttivansa paljon tästä hetkestä: Hän seisoi lavalla kaikkien ihailunkohteena! Kisu niiasi sievästi ja poistui sitten lavalta.
Oilin mielipide päivästä: "Olen kuullut että joogan pitäisi rentouttaa, mutta simssiliinin pitämästä tunnista oli kyllä rauhallisuus kaukana... Toivottavasti pysyn vielä toimintakykyisenä ansaitakseni viimeisenkin kerhomerkin jotta saan elämäntavoitteeni toteutetuksi."
Pontsun mielipide päivästä: "Laulujen sanoittaminen oli mielenkiintoista vaihtelua kappaleiden soittamiseen. Bändin perustaminen kuulostaa myös jännältä, vaikka minulle on kyllä hyvin riittänyt tähänastinen käytäntö missä soittelemme vain omaksi huviksemme."
Quzin mielipide päivästä: "Nyt aion kyllä harjoitella kosketinsoittoa kahta kovemmin, jotta voin sitten soittaa kun bändimme aloittaa toimintansa! Olen niin innoissani, bändimme nimi voisi olla Queen! Eikun se olisi ehkä vähän matkittua, hmm... entäs Mueen? Ei, tätä pitää vielä hioa."
Ruun mielipide päivästä: "Olipa mukavaa nähdä isää! Jotenkin tämä adoptioon joutuminen on saanut minut etääntymään vanhemmistani ja sisaruksistani, ehkä minun pitäisi järkätä meille jotain yhteistä tekemistä. Näytelmäkerhossa oli hauskaa, vaikka tämä oli vasta eka kerhokerta minut otettiin hyvin mukaan ja meillä on ihana porukka! Toivottavasti saamme pian järjestää näytelmän!"
Stiinan mielipide päivästä: "Kirjojen pariin tulee syvennyttyä useammaksi tunniksi ihan tajuamattaan, varmaankin kun kirjan päähenkilöillä on paljon kiinnostavampi elämä kuin itselläni... No ei, kyllä minä viihdyn, mutta alkaa vaan välillä tympiä tämä adoptiossa oleilu..."
Kommentit
Lähetä kommentti