Kerhopläjäys #6
Musiikkikerho (Quz)
Musakerholaiset pelkäsivät että koko suunnitteilla ollut bänditoiminta kaatuisi yhden kerhon jäsenen Pontsun kuoltua, mutta Quz, Tiuku ja Viivi eivät halunneet luopua bändiunelmastaan noin vain. Niinpä kissat olivat alkaneet harjoitella kahta kovemmin siten, että jotkut jäsenet tekivät useampaa asiaa: Bändin keulakuva Quz lauloi ja soitti pianoa, Tiuku oli opetellut kitaran salat, ja välillä hän soitti myös huilua. Viivi vietti puolestaan suurimman osan ajasta rumpujen takana, ja lisäksi hän lauloi joissakin kappaleissa taustalaulajan kohtia. Bändin nimestä oli kiistelty jonkin verran, sillä jokaisella oli omasta mielestään paras ehdotus. Lopulta kolmikko oli simssiliinin avustuksella muovannut kaikkien ehdotuksia hyödyntäen nimeä, ja Mouruposken bändi kulkee tästä eteenpäin nimellä MusiQue. Bändillä oli koossa jo ihan mukava liuta kappaleitakin, jotka olivat pääosin Quzin ja Tiukun käsialaa. Purkaessaan isänsä kuolemasta aiheutunutta surua musiikkiin Quz sanoitti ja sävelsi useita kappaleita, ja he muokkasivat sanoituksia vielä myöhemmin yhdessä Tiukun kanssa. Lopulta kissojen kova uurastus palkittiin, ja simssiliini ilmoitti että bändi saisi pitää konsertin heinäkuussa Mouruposken 9-vuotissyntymäpäivänä! Kissat tosin epäilivät simssiliinin ehdottaneen asiaa vain päästäkseen sillä tavalla helpommalla kun ei tarvitsisi erikseen järjestää ohjelmaa synttäreille, mutta pääasia oli että he pääsisivät viimein kiipeämään lavalle yleisön eteen esittämään tuotoksiaan. Kerholaiset olivat harjoitelleen viimeiset viikot entistä ahkerammin, sillä he halusivat että ensi-illasta tulisi täydellinen ja ikimuistoinen. Niinpä kerhoa jälleen pitämään tullut simssiliini ei yhtään yllättynyt kun hänen saapuessaan näytelmälavalta kantautui musisointia valmiiksi, kerholaiset olivat todennäköisesti tulleet paikalle jo tunti tai pari ennen sovittua kerhon alkamisaikaa pidentääkseen harjoitusaikaa. Kappale oli kesken, joten simssiliini antoi bändin soittaa sen rauhassa loppuun ennen kuin taputti käsiään yhteen saadakseen kaikkien huomion. "Kyllä me osataan harjoitella ilman sinuakin", Quz tokaisi saaden hoitajaltaan mulkaisun. "Ehkäpä, mutta osaisitteko äänittää kappaleistanne levyn?" simssiliini vastasi takaisin. Kuten hän oli odottanutkin sai ehdotus kerholaiset kiinnostumaan. "Wau, tehdäänkö meidän kappaleista levy!?" Tiuku innostui. "Ajattelin että levyjä voisi sitten jakaa konsertin yhteydessä", simssiliini selitti ja asetti läppärinsä pöydälle. Hän avasi Audacity-ohjelman äänentallennusta varten ja kiinnitti tietokoneeseen mikin, joka asetettiin keskelle huonetta. simssiliini ei ollut aivan varma toimisiko hänen kotikutoinen äänityistudionsa täydellisesti, mutta parempaakaan ei ollut varaa. Kissat sopivat missä järjestyksessä kappaleet soitettiin ja niin sitä mentiin. Pari kappaletta jouduttiin ottamaan uudestaan jonkun mokatessa, mutta muuten soitto sujui moitteettomasti, ja lopputunnista kissat istuivat simssiliinin koneella musiikkiaan kuunnellen. "Muutan tiedostot mp3:ksi ja poltan ne levyille MusiQuen ensi-iltaan mennessä", simssiliini lupasi kerhokerran päättyessä. "Et sitten kuole ennen esitystämme", Quz painotti Viiville. "Hah, en minä ole täältä minnekään lähdössä vielä pitkään aikaan", Viivi vastasi takaisin. Quz painotti samaa asiaa hänelle kaikkien harjoitusten jälkeen, ja siitä oli tullut vähitellen yhteinen vitsi kaksikon välille.
Urheilukerho (Oili)
Oili tassutteli reippaasti hoitolan pihalle urheilukerholaisten vanavedessä. simssiliini oli kertonut, että tänään järjestettäisi pieni pesäpalloturnaus urheilukerholaisten kesken, mutta ennen sitä harjoiteltaisi hiukan kopittelua ja pallon lyömistä, sillä pesäpallo oli uusi laji monille kerholaisille. Oili pyysi Kikiä kopitteluparikseen, ja kaksikko asettui vähän matkan päähän toisistaan. Pallojen kiinni saaminen oli ketterillä kissarefleksillä helppoa, mutta pesäpallomailan käyttö vaati totuttelua. Kissat jaettiin kolmeen ryhmään, ja simssiliini, Toukka ja Sara heittelivät heille palloja lyötäväski. Oili puristi mailaa tassuissaan ja siristi silmiään nähdäkseen simssiliinin kädessä olevan pallon auringonpaisteessa. Pallon kimmotessa ilmaan Oili huitaisi heti mailaa, mutta lyönti tapahtui aivan liian aikaisin ja pallo putosi maahan. Toisella yrittämällä Oili kuitenkin osui palloon. Kun perustaidot alkoivat olla enemmän tai vähemmän hallussa oli aika arpoa joukkueet. Oilin kanssa samassa joukkuessa olivat Kiki, Rousku, Nemo, Nepsu, Toukka ja Vilperi. Heitä vastassa olivat puolestaan simssiliini, Molli, Sara, Neko, Nougat, Felix ja Mig. simssiliinin joukkue tuli ensin lyömään, joten Oili ja muut hänen joukkuetoverinsa nappasivat räpylät tassuihinsa. Nemo jäi kuitenkin syöttäjäksi. Oililla oli ollut harjoituksissa hyvä heittotassu, joten hänet päätettiin sijoittaa taaimmaiselle kolmannelle pesälle. Oili tähyili kentän takalaidalta miten Felix valmistautui lyöntiin. Felix osui heti, ja pallon sinkoutuessa ilmaan kisu lähti pinkomaan täyttä vauhtia ykköspesää kohti. Felixiä onnisti, sillä ykköspesällä oleva Kiki möhli pallon kanssa eikä saanut heti koppia. Seuraavana lyöntivuorossa ollut Sara mokasi jännittäessään kaikki lyöntinsä, joten siitä tuli ensimmäinen palo. Seuraava lyöjä simssiliinikään ei ollut yhtään sen parempi, ilmeisesti hoitajienkin olisi kannattanut harjoitella pallon lyömistä eikä toimia pelkästään syöttäjänä. Tai sitten vika saattoi olla myös siinä ettei syöttäjänä ollut Nemo saanut heitettyä palloja tarpeeksi korkealle hoitajille. Maila hipaisi sentään säälittävästi palloa, mutta simssiliinillä ei ollut mitään mahdollisuuksia, ja puolimatkassa ykköspesälle oli Kiki jo saanut pallon kiinni. Felix ehti kuitenkin tehdä nopean siirtymän kakkospesälle. Nougat tarttui mailaan tassut tutisten, sillä jos hän nyt mokaisi tulisi siitä heille kolmas palo. Kisu pisti kaiken peliin ja iski palloa niin valtavalla voimalla että se lensi kauas kentän takalaidalle asti! Oili katseli harmistuneena miten Felix sihahti hänen ohitseen ja ehti juosta kotiin asti. Nepsu säntäsi pallon perään ja loikkasi ilmaan ja nappasi pallon taidokkaasti ja heitti nopeasti pallon kakkospesällä olevaa Vilperiä kohti, ja Vilperi ehti juuri ja juuri napata pallon ennen kuin Nougat saapui pesälle. "Se oli kolmas palo, saimme kuitenkin yhden juoksun suoritettua Felixin ansiosta. Sitten vaihdetaan", simssiliini kuulutti. Lyöntivuoroaan odottaessa Oili huomasi, että jokunen hoitaja kissoineen oli saapunut pihalle seuraamaan peliä. Oili piteli peukkuja ensimäisenä lyömään menevälle Rouskulle, ja kenties siitä oli apua, sillä pallo lensi pitkälle. Rousku ei kuitenkaan ehtinyt ykköspesää pidemälle, sillä kakkospesän Sara sai pallon kiinni. Nepsu mokasi ensimmäiset lyöntinsä, ja kolmannella kerralla pallo oikein sinkosi ykköspesällä olevaa Migin räpylää kohti. Tilanne näytti toivottomalta, mutta sitten pallo kimposikin karkuun, ja jollakin ihmeellä Nepsu ehti ajoissa pesälle Rouskun kipittäessä puolestaan kakkospesälle. Sitten tuli Oilin vuoro tarttua mailaan. Kisu loi haastavan "olen valmis" -katseen hänelle syöttävää Nougatia kohti. Oili teki valitettavasti saman mokan kuin harjoituksissakin: iski palloa liian aikaisin ja huitaisi tyhjää ilmaa. Tilanne korjaantui kuitenkin toisella lyönnillä, ja Oili syöksyi niin lujaa kuin vain pystyi ykköspesää kohti. Migillä ei ollut tälläkään kerralla tuuria pallon kanssa, ja Oili oli turvassa. Ikävä kyllä kolmos- ja kakkospesille pyrkivät Rousku ja Nepsu ehdittiin kummatkin polttaa, ja Oili tunsi mokanneensa, hänen olisi pitänyt tehdä parempi lyönti jotta joukkuetoverit olisivat ehtineet juosta seuraaville pesille. Oili piti silmällä palloa yhtä tarkasti mitä seuraavana lyöntivuorossa oleva Vilperi, sillä mikäli tulisi yksikin palo peli olisi heidän osaltaan ohi. Vilperi osui palloon, mutta etukentällä ollut Felix nappasi pallon helposti ja heitti sen kakkospesän Saralle, joten Oili paloi. "Ja kolmas palo. Tämä tarkoittaa sitä että me voitimme 1-0!" simssiliini huudahti, ja koko joukkue hurrasi innoissaan. Tappio harmitti Oilia, mutta kyllä kisu sentään taputti toiselle joukkueelle. simssiliinillä oli voittajakissoille oikein erilliset mitalit jaettavana, ja Molli, Neko, Nougat, Felix ja Mig ihastelivat saamiaan palkintoja.
Tein tällaisen pienen palkinnon voittajajoukkueen jäsenille:
Kuvataidekerho (Ruu & Quz)
"Näkeehän sinuakin", näytelmälavalle kuvataidekerhoa varten saapunut Ruu totesi istahdettuaan Quzin viereen. "Bändijutut ovat aikaavieviä", Quz puolustautui. "Niin, onhan se selvää että bändi menee kavereiden edelle", Ruu tokaisi kääntäen päänsä poispäin. "Hei, en minä tarkoittanut sitä tuolla tavalla. Tietysti sinäkin olet minulle tärkeä", Quz sanoi sovittelevasti ja puski hennosti päällään tyttökissan kylkeä. Ruu ei ollut hempeilytuulella, joten hän läppäsi Quzia tassullaan ja otti muutaman askeleen sivulle. "Et nyt jaksaisi kiukutella. Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan kiireisiä ennen konserttia, mutta sen jälkeen olen kokonaan sinun", Quz lupasi. Tyttökissa kääntyi katsomaan Quzia puntaroiden samalla mielessään vaihtoehtojaan. Lopulta hän käveli takaisin Quzin luokse, hölmöähän tässä olisi äkäillä kun kaksikko kerrankin oli samassa paikassa yhtäaikaa. "Kuinkas tämä kiireinen bändiläinen on ennättänyt tulla kuvataidekerhoon?" Ruu kysäisi. "No itse asiassa bändijuttuihin tämäkin liittyy. Lupasin nimittäin piirtää levymme kansikuvan, ja ajattelin että se onnistuisi täällä kerhossa mainiosti", Quz selitti. "Jaahas", Ruu hymähti. Hetken tyttökisu oli jo luullut (ja ehkä salaa myös toivonut) että Quz tulisi kuviskerhoon tapaamaan häntä, sillä yleensä Quz tunki aina mukaan sinne missä Ruukin oli, mutta ilmeisesti intohimo musiikkia kohtaan oli nyt Quzille tärkein prioriteetti. Poika saisi luvan pitää lupauksensa ja järjestää aikaa hänelle konsertin jälkeen, sillä jostain syystä Ruu oli huomannut alkavansa välillä ikävöidä kummallisella tavalla Quzin seuraa. Samassa simssiliini saapui paikalle kunnollisen ryminän saattelemana, sillä kerhonvetäjän käsissä kantamat kissakokoa olevat maalaustelineet putosivat tämän käsistä. "Voi Saana", simssiliini tokaisi harmistuneena kerholaisten seuratessa tämän säätöä huvittuneina. Lopulta Quz, Ruu ja Minttu tulivat auttamaan telineiden kasaamisessa. "Hyvä, elikkä tänään olisi tarkoitus maalata. Ulkona on niin nätti kesäinen ilma, että voisimme mennä ulos maalaamaan maisemakuvia", simssiliini selitti suunnittelemaansa ohjelmaa. "Tulkaa hakemaan täältä itsellenne tarvikkeet ja sitten voitte suunnata ulos", simssiliini ohjeisti. Quz ja Ruu kävelivät maalaustelineet tassuissaan minimerenrantaa kohti, sillä Ruu kertoi haluavansa maalata merimaiseman. Ruu asetti telineen mieleiseensä kohtaan rantahiekalla ja alkoi tehdä siveltimellä vetoja kankaalle sinisellä maalilla. Quz tuumaili hetken aikaa mitä alkaisi maalaamaan, ja pian hänen katseensa kiinnitti upea kallionkieleke, siitä tulisi loistava kansikuva levyyn. Lokkien kirkuna ja meren kohina säestivät kaksikon maalauspuuhia seuraavan puolen tunnin ajan kummankin keskittyessä työhönsä. Quzista tuntui etteivät maalit totelleet häntä, sillä väriä pursusi jatkuvasti vääriin paikkoihin eikä kallio näyttänyt yhtään samalta hänen paperillaan. Quz meni uteliaisuuttaan katsomaan Ruun maalausta, ja hän hämmästyi miten hienon työn toinen oli saanut aikaan. Ruu oli käyttänyt taidokkaasti sinisen eri sävyjä saaden maalaamastaan vedestä elävänoloista, ja hän oli jopa huomioinut rantahiekkaan iskeytyvät valkeat veden kuohut. "Wau, tosi hieno", Quz kehaisi tuijottaen työtä silmät pyöreinä. "Kiitos, miten sinun kansikuvasi edistyy?" Ruu uteli. "Öhm, se ei ole vielä valmis", Quz selitti ja hipsi takaisin oman työnsä eteen. Ruun maalauksen rinnalla Quzin työ näytti säälittävältä yritykseltä, ei sitä kehtaisi laittaa levyn kanteen. "Äh, eihän tästä tule yhtään mitään", Quz ärähti. Kisu söhäisi suutuksissaan keskelle piirustustaan ison sotkun punaisella maalilla pilaten täten maisemakuvansa kokonaan. Hetken päästä Quz sai kuitenkin uuden idean, ja hän jatkoi kuvan sutimista punaisella värillä. simssiliinin alkaessa huhuilla kissoja keräämään kamppeita ja palaamaan hoitolalle Quz luikki Ruun luokse pitäen piirustusta selkänsä takana. "Noh, saitko piirrettyä levyllenne kansikuvan?" Ruu kysäisi. Quz ei sanonut mitään, vaan työnsi ujosti piirustuksensa tyttöpennun silmien eteen. Paperissa komeili suuri punainen sydän, jonka keskelle Quz oli piirtänyt Q+R kirjaimet. Tyttöpentu meni sanattomaksi pojan eleestä. Eihän maalaus ollut mikään taidokkain, mutta Quz oli ajatellut kerrankin häntä, ja Ruun silmissä piirros oli täydellinen. Hetken mielijohteesta Ruu suikkasi pienen suukon Quzin poskelle, ja kaksikko tassutteli hoitolalle hännät yhteen kiertyneinä. "Näyttäkäähän mitä olette saaneet aikaan! Tosi hienoja maisemakuvia", simssiliini kehui kerholaisten esitellessä töitään hänelle. "Mutta Quz, missä sinun maalauksesi on?" simssiliini ihmetteli Quzin tullessa hänen luokseen tyhjin tassuin. "Öhm, vuorovesi nielaisi sen", Quz vastasi Ruun hihitellessä vieressä. "No voi harmi, et sitten saakkaan sitä levyn kansikuvaa", simssiliini suri. "Ruu lupasi että voimme käyttää hänen piirrostaan. Sinä voisit sitten muokata kuvaan valokuvan meidän bändistämme", Quz keksi. "Siitä tulee hieno, hyvää työtä Ruu!" simssiliini kehui tytön maalausta. "Loistavaa työtä kaikilta! Minä kerään maalaukset talteen, ties vaikka voisimme järjestää joskus taidenäyttelyn kerhomme tekeleistä", simsiliini sanoi saaden kissat innostumaan ideasta.
Kirjallisuuskerho (Stiina)
Stiina puristi tassuissaan olevaa romaania jännittyneenä. Viimeksi heitä oli kirjallisuuskerhossa pyydetty valitsemaan jokin kirja luettavakseen, ja nyt oli tuotoksien esittelyn vuoro. Stiina jännitti omaa vuoroaan niin kovasti ettei oikein pystynyt keskittymään parhaillaan esitelmää pitävän Milan puheen kuunteluun. "Se olikin mielenkiintoinen esitelmä, kiitos Mila! Stiina, pitäisitkö sinä kirja-esitelmäsi seuraavaksi?" simssiliini pyysi, ja tyttökisun ei auttanut muu kuin kävellä hieman vastahakoisesti kaikkien eteen. Stiina yritti peittää tassujen tutinan puristamalla kirjaa lujempaa tassuissaan. "Luin Nora Robertsin kirjoittaman 'Kotiinpalaaja'-romaanin", Stiina aloitti esitelmänsä ja kohotti kirjaa esitelläkseen kansikuvaa yleisölle. "Tarinan käynnistävässä prologiluvussa on meneillään vuosi 1991, jolloin parikymppinen Alice tarpoo kylmänä talvisena iltana Länsi-Montanan syrjäisiä teitä pitkin kotia kohti. Hän oli täysi-ikäiseksi tultuaan jättänyt kaiken taakseen; paennut ikäviä velvollisuuksia, kuten opiskelua, avioliittoa ja kotitilan töitä, mutta nyt hän on päättänyt kaikesta huolimatta palata takaisin kotiin. Matkalla häntä vastaan tulee avolava-autoa kuljettava mies, joka ottaa kylmissään olevan Alicen kyytiin - tosin vähän erilaisempaan määränpäähän mitä Alice osasi odottaa. Ensimmäisen luvun käynnistyessä siirrytään kahdenkymmenenviiden vuoden päähän nykyhetkeen, jossa kirjan päähenkilö Bodine valmistautuu parhaillaan uuteen päivään. Bodine pyörittää sukutilansa Montanassa sijaitsevaa lomakeskusta, ja työ on hänelle kaikki kaikessa. Kun tilalle palkataan töihin Bodinen teiniaikojen ihastus päästään seuraamaan näiden kahden romanssin kehitystä. Ihan ongelmitta kaikki ei kuitenkaan käy kun lähistöltä alkaa löytyä nuorten naisten ruumiita. Tapaukset muistuttavat Bodinen perhettä hänen tätinsä Alicen mystisestä katoamisesta. Välillä tehdään aikahyppyjä Alicen luokse, ja käy ilmi että hänet tienposkesta kyytiin napannut mies pitää naista vankina kellarihuoneessa", Stiina selosti kirjan juonta. Päästyään vauhtiin jännitys kaikkosi hetkessä eikä Stiinan puhetulvalle meinannut tulla loppua, ja lopulta simssiliini joutui jo vähän toppuuttelemaan ennen kuin kisu ehtisi selostaa koko kirjan juonen yksityiskohtaisesti läpi. "Kerro vielä nopeasti kommentteja ja mielipiteitä lukukokemuksestasi", simssiliini pyysi. "Hmm... Teini-ihastuksen muuttuminen vuosia myöhemmin seurusteluksi tuntui turhan kliseiseltä ja ehkä vähän epäaidolta: Millä todennäköisyydellä kohtaat vuosia myöhemmin vanhan ihastuksesi, ja yhtäkkiä tälläkin on tunteita sinua kohtaan vaikka aiemmin hän ei ollut kiinnostunut. Pidin Bodinen vahvaa ja määrätietoista naiskuvaa esille tuovasta henkilöhahmosta, sillä ihan hyvin nainen voi olla ison yrityksen pomo. Vaikka Bodine haluaakin olla ohjaksissa ja tehdä järkipohjaisia päätöksia tajusi hän kuitenkin lopulta että joskus on parempi heittytyä tunteiden vietäväksi, ja se jos mikä on rohkeaa", Stiina päätti puheensa. Stiinan palatessa paikalleen pienen aplodien saattelemana Pipsa nykäisi tätä hännänpäästä saadakseen hänen huomionsa. "Esittelemäsi kirja vaikuttaa kiinnostavalta, voisinkohan minä lukea sen?" kellertävä kisu supatti jottei häiritsisi esitystään aloittaneen Täplän puhetta. "Ilman muuta", Stiina vastasi hymyillen ja ojensi kirjan Pipsalle selailtavaksi. Kun kaikki kerholaiset olivat pitäneet esityksensä antoi simssiliini kissoille luvan poistua.
Oilin mielipide päivästä: "Murh, harmi ettemme voittaneet, minun olisi pitänyt olla parempi... Noh, vaikka en saanut palkintoa sain vihdoin viimeisenkin urheilukerhomerkin ja nyt elämäntavoitteeni toteutuu!"
Quzin mielipide päivästä: "Jesh, mahtavaa että meidän bändi pääsee pian esiintymään! Siitä tulee varmasti upeaa, näen jo miten kaikki kaverini taputtavat eturivissä kappaleiden tahtiin! Levyn äänitys oli hyvä idea simssiliiniltä, ja Ruun maalaaman kansikuvan kanssa siitä tulee täydellinen!"
Ruun mielipide päivästä: "Maalaaminen on mukavaa, ajatella että minun työni pääsee komeilemaan Quzin levyn kannessa. Hihi, Quzin minulle tekemä maalaus oli söpö. .-3"
Stiinan mielipide päivästä: "Esitys jännitti aluksi, mutta vauhtiin päästyäni taisin pälpättää vähän liiankin paljon hehe... Muidenkin esitelmiä oli kiinnostavaa kuunnella, sain usemmankin hyvän kirjavinkin joihin voisin perehtyä pian tarkemmin!"
Musakerholaiset pelkäsivät että koko suunnitteilla ollut bänditoiminta kaatuisi yhden kerhon jäsenen Pontsun kuoltua, mutta Quz, Tiuku ja Viivi eivät halunneet luopua bändiunelmastaan noin vain. Niinpä kissat olivat alkaneet harjoitella kahta kovemmin siten, että jotkut jäsenet tekivät useampaa asiaa: Bändin keulakuva Quz lauloi ja soitti pianoa, Tiuku oli opetellut kitaran salat, ja välillä hän soitti myös huilua. Viivi vietti puolestaan suurimman osan ajasta rumpujen takana, ja lisäksi hän lauloi joissakin kappaleissa taustalaulajan kohtia. Bändin nimestä oli kiistelty jonkin verran, sillä jokaisella oli omasta mielestään paras ehdotus. Lopulta kolmikko oli simssiliinin avustuksella muovannut kaikkien ehdotuksia hyödyntäen nimeä, ja Mouruposken bändi kulkee tästä eteenpäin nimellä MusiQue. Bändillä oli koossa jo ihan mukava liuta kappaleitakin, jotka olivat pääosin Quzin ja Tiukun käsialaa. Purkaessaan isänsä kuolemasta aiheutunutta surua musiikkiin Quz sanoitti ja sävelsi useita kappaleita, ja he muokkasivat sanoituksia vielä myöhemmin yhdessä Tiukun kanssa. Lopulta kissojen kova uurastus palkittiin, ja simssiliini ilmoitti että bändi saisi pitää konsertin heinäkuussa Mouruposken 9-vuotissyntymäpäivänä! Kissat tosin epäilivät simssiliinin ehdottaneen asiaa vain päästäkseen sillä tavalla helpommalla kun ei tarvitsisi erikseen järjestää ohjelmaa synttäreille, mutta pääasia oli että he pääsisivät viimein kiipeämään lavalle yleisön eteen esittämään tuotoksiaan. Kerholaiset olivat harjoitelleen viimeiset viikot entistä ahkerammin, sillä he halusivat että ensi-illasta tulisi täydellinen ja ikimuistoinen. Niinpä kerhoa jälleen pitämään tullut simssiliini ei yhtään yllättynyt kun hänen saapuessaan näytelmälavalta kantautui musisointia valmiiksi, kerholaiset olivat todennäköisesti tulleet paikalle jo tunti tai pari ennen sovittua kerhon alkamisaikaa pidentääkseen harjoitusaikaa. Kappale oli kesken, joten simssiliini antoi bändin soittaa sen rauhassa loppuun ennen kuin taputti käsiään yhteen saadakseen kaikkien huomion. "Kyllä me osataan harjoitella ilman sinuakin", Quz tokaisi saaden hoitajaltaan mulkaisun. "Ehkäpä, mutta osaisitteko äänittää kappaleistanne levyn?" simssiliini vastasi takaisin. Kuten hän oli odottanutkin sai ehdotus kerholaiset kiinnostumaan. "Wau, tehdäänkö meidän kappaleista levy!?" Tiuku innostui. "Ajattelin että levyjä voisi sitten jakaa konsertin yhteydessä", simssiliini selitti ja asetti läppärinsä pöydälle. Hän avasi Audacity-ohjelman äänentallennusta varten ja kiinnitti tietokoneeseen mikin, joka asetettiin keskelle huonetta. simssiliini ei ollut aivan varma toimisiko hänen kotikutoinen äänityistudionsa täydellisesti, mutta parempaakaan ei ollut varaa. Kissat sopivat missä järjestyksessä kappaleet soitettiin ja niin sitä mentiin. Pari kappaletta jouduttiin ottamaan uudestaan jonkun mokatessa, mutta muuten soitto sujui moitteettomasti, ja lopputunnista kissat istuivat simssiliinin koneella musiikkiaan kuunnellen. "Muutan tiedostot mp3:ksi ja poltan ne levyille MusiQuen ensi-iltaan mennessä", simssiliini lupasi kerhokerran päättyessä. "Et sitten kuole ennen esitystämme", Quz painotti Viiville. "Hah, en minä ole täältä minnekään lähdössä vielä pitkään aikaan", Viivi vastasi takaisin. Quz painotti samaa asiaa hänelle kaikkien harjoitusten jälkeen, ja siitä oli tullut vähitellen yhteinen vitsi kaksikon välille.
Urheilukerho (Oili)
Oili tassutteli reippaasti hoitolan pihalle urheilukerholaisten vanavedessä. simssiliini oli kertonut, että tänään järjestettäisi pieni pesäpalloturnaus urheilukerholaisten kesken, mutta ennen sitä harjoiteltaisi hiukan kopittelua ja pallon lyömistä, sillä pesäpallo oli uusi laji monille kerholaisille. Oili pyysi Kikiä kopitteluparikseen, ja kaksikko asettui vähän matkan päähän toisistaan. Pallojen kiinni saaminen oli ketterillä kissarefleksillä helppoa, mutta pesäpallomailan käyttö vaati totuttelua. Kissat jaettiin kolmeen ryhmään, ja simssiliini, Toukka ja Sara heittelivät heille palloja lyötäväski. Oili puristi mailaa tassuissaan ja siristi silmiään nähdäkseen simssiliinin kädessä olevan pallon auringonpaisteessa. Pallon kimmotessa ilmaan Oili huitaisi heti mailaa, mutta lyönti tapahtui aivan liian aikaisin ja pallo putosi maahan. Toisella yrittämällä Oili kuitenkin osui palloon. Kun perustaidot alkoivat olla enemmän tai vähemmän hallussa oli aika arpoa joukkueet. Oilin kanssa samassa joukkuessa olivat Kiki, Rousku, Nemo, Nepsu, Toukka ja Vilperi. Heitä vastassa olivat puolestaan simssiliini, Molli, Sara, Neko, Nougat, Felix ja Mig. simssiliinin joukkue tuli ensin lyömään, joten Oili ja muut hänen joukkuetoverinsa nappasivat räpylät tassuihinsa. Nemo jäi kuitenkin syöttäjäksi. Oililla oli ollut harjoituksissa hyvä heittotassu, joten hänet päätettiin sijoittaa taaimmaiselle kolmannelle pesälle. Oili tähyili kentän takalaidalta miten Felix valmistautui lyöntiin. Felix osui heti, ja pallon sinkoutuessa ilmaan kisu lähti pinkomaan täyttä vauhtia ykköspesää kohti. Felixiä onnisti, sillä ykköspesällä oleva Kiki möhli pallon kanssa eikä saanut heti koppia. Seuraavana lyöntivuorossa ollut Sara mokasi jännittäessään kaikki lyöntinsä, joten siitä tuli ensimmäinen palo. Seuraava lyöjä simssiliinikään ei ollut yhtään sen parempi, ilmeisesti hoitajienkin olisi kannattanut harjoitella pallon lyömistä eikä toimia pelkästään syöttäjänä. Tai sitten vika saattoi olla myös siinä ettei syöttäjänä ollut Nemo saanut heitettyä palloja tarpeeksi korkealle hoitajille. Maila hipaisi sentään säälittävästi palloa, mutta simssiliinillä ei ollut mitään mahdollisuuksia, ja puolimatkassa ykköspesälle oli Kiki jo saanut pallon kiinni. Felix ehti kuitenkin tehdä nopean siirtymän kakkospesälle. Nougat tarttui mailaan tassut tutisten, sillä jos hän nyt mokaisi tulisi siitä heille kolmas palo. Kisu pisti kaiken peliin ja iski palloa niin valtavalla voimalla että se lensi kauas kentän takalaidalle asti! Oili katseli harmistuneena miten Felix sihahti hänen ohitseen ja ehti juosta kotiin asti. Nepsu säntäsi pallon perään ja loikkasi ilmaan ja nappasi pallon taidokkaasti ja heitti nopeasti pallon kakkospesällä olevaa Vilperiä kohti, ja Vilperi ehti juuri ja juuri napata pallon ennen kuin Nougat saapui pesälle. "Se oli kolmas palo, saimme kuitenkin yhden juoksun suoritettua Felixin ansiosta. Sitten vaihdetaan", simssiliini kuulutti. Lyöntivuoroaan odottaessa Oili huomasi, että jokunen hoitaja kissoineen oli saapunut pihalle seuraamaan peliä. Oili piteli peukkuja ensimäisenä lyömään menevälle Rouskulle, ja kenties siitä oli apua, sillä pallo lensi pitkälle. Rousku ei kuitenkaan ehtinyt ykköspesää pidemälle, sillä kakkospesän Sara sai pallon kiinni. Nepsu mokasi ensimmäiset lyöntinsä, ja kolmannella kerralla pallo oikein sinkosi ykköspesällä olevaa Migin räpylää kohti. Tilanne näytti toivottomalta, mutta sitten pallo kimposikin karkuun, ja jollakin ihmeellä Nepsu ehti ajoissa pesälle Rouskun kipittäessä puolestaan kakkospesälle. Sitten tuli Oilin vuoro tarttua mailaan. Kisu loi haastavan "olen valmis" -katseen hänelle syöttävää Nougatia kohti. Oili teki valitettavasti saman mokan kuin harjoituksissakin: iski palloa liian aikaisin ja huitaisi tyhjää ilmaa. Tilanne korjaantui kuitenkin toisella lyönnillä, ja Oili syöksyi niin lujaa kuin vain pystyi ykköspesää kohti. Migillä ei ollut tälläkään kerralla tuuria pallon kanssa, ja Oili oli turvassa. Ikävä kyllä kolmos- ja kakkospesille pyrkivät Rousku ja Nepsu ehdittiin kummatkin polttaa, ja Oili tunsi mokanneensa, hänen olisi pitänyt tehdä parempi lyönti jotta joukkuetoverit olisivat ehtineet juosta seuraaville pesille. Oili piti silmällä palloa yhtä tarkasti mitä seuraavana lyöntivuorossa oleva Vilperi, sillä mikäli tulisi yksikin palo peli olisi heidän osaltaan ohi. Vilperi osui palloon, mutta etukentällä ollut Felix nappasi pallon helposti ja heitti sen kakkospesän Saralle, joten Oili paloi. "Ja kolmas palo. Tämä tarkoittaa sitä että me voitimme 1-0!" simssiliini huudahti, ja koko joukkue hurrasi innoissaan. Tappio harmitti Oilia, mutta kyllä kisu sentään taputti toiselle joukkueelle. simssiliinillä oli voittajakissoille oikein erilliset mitalit jaettavana, ja Molli, Neko, Nougat, Felix ja Mig ihastelivat saamiaan palkintoja.
Tein tällaisen pienen palkinnon voittajajoukkueen jäsenille:
Kuvataidekerho (Ruu & Quz)
"Näkeehän sinuakin", näytelmälavalle kuvataidekerhoa varten saapunut Ruu totesi istahdettuaan Quzin viereen. "Bändijutut ovat aikaavieviä", Quz puolustautui. "Niin, onhan se selvää että bändi menee kavereiden edelle", Ruu tokaisi kääntäen päänsä poispäin. "Hei, en minä tarkoittanut sitä tuolla tavalla. Tietysti sinäkin olet minulle tärkeä", Quz sanoi sovittelevasti ja puski hennosti päällään tyttökissan kylkeä. Ruu ei ollut hempeilytuulella, joten hän läppäsi Quzia tassullaan ja otti muutaman askeleen sivulle. "Et nyt jaksaisi kiukutella. Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan kiireisiä ennen konserttia, mutta sen jälkeen olen kokonaan sinun", Quz lupasi. Tyttökissa kääntyi katsomaan Quzia puntaroiden samalla mielessään vaihtoehtojaan. Lopulta hän käveli takaisin Quzin luokse, hölmöähän tässä olisi äkäillä kun kaksikko kerrankin oli samassa paikassa yhtäaikaa. "Kuinkas tämä kiireinen bändiläinen on ennättänyt tulla kuvataidekerhoon?" Ruu kysäisi. "No itse asiassa bändijuttuihin tämäkin liittyy. Lupasin nimittäin piirtää levymme kansikuvan, ja ajattelin että se onnistuisi täällä kerhossa mainiosti", Quz selitti. "Jaahas", Ruu hymähti. Hetken tyttökisu oli jo luullut (ja ehkä salaa myös toivonut) että Quz tulisi kuviskerhoon tapaamaan häntä, sillä yleensä Quz tunki aina mukaan sinne missä Ruukin oli, mutta ilmeisesti intohimo musiikkia kohtaan oli nyt Quzille tärkein prioriteetti. Poika saisi luvan pitää lupauksensa ja järjestää aikaa hänelle konsertin jälkeen, sillä jostain syystä Ruu oli huomannut alkavansa välillä ikävöidä kummallisella tavalla Quzin seuraa. Samassa simssiliini saapui paikalle kunnollisen ryminän saattelemana, sillä kerhonvetäjän käsissä kantamat kissakokoa olevat maalaustelineet putosivat tämän käsistä. "Voi Saana", simssiliini tokaisi harmistuneena kerholaisten seuratessa tämän säätöä huvittuneina. Lopulta Quz, Ruu ja Minttu tulivat auttamaan telineiden kasaamisessa. "Hyvä, elikkä tänään olisi tarkoitus maalata. Ulkona on niin nätti kesäinen ilma, että voisimme mennä ulos maalaamaan maisemakuvia", simssiliini selitti suunnittelemaansa ohjelmaa. "Tulkaa hakemaan täältä itsellenne tarvikkeet ja sitten voitte suunnata ulos", simssiliini ohjeisti. Quz ja Ruu kävelivät maalaustelineet tassuissaan minimerenrantaa kohti, sillä Ruu kertoi haluavansa maalata merimaiseman. Ruu asetti telineen mieleiseensä kohtaan rantahiekalla ja alkoi tehdä siveltimellä vetoja kankaalle sinisellä maalilla. Quz tuumaili hetken aikaa mitä alkaisi maalaamaan, ja pian hänen katseensa kiinnitti upea kallionkieleke, siitä tulisi loistava kansikuva levyyn. Lokkien kirkuna ja meren kohina säestivät kaksikon maalauspuuhia seuraavan puolen tunnin ajan kummankin keskittyessä työhönsä. Quzista tuntui etteivät maalit totelleet häntä, sillä väriä pursusi jatkuvasti vääriin paikkoihin eikä kallio näyttänyt yhtään samalta hänen paperillaan. Quz meni uteliaisuuttaan katsomaan Ruun maalausta, ja hän hämmästyi miten hienon työn toinen oli saanut aikaan. Ruu oli käyttänyt taidokkaasti sinisen eri sävyjä saaden maalaamastaan vedestä elävänoloista, ja hän oli jopa huomioinut rantahiekkaan iskeytyvät valkeat veden kuohut. "Wau, tosi hieno", Quz kehaisi tuijottaen työtä silmät pyöreinä. "Kiitos, miten sinun kansikuvasi edistyy?" Ruu uteli. "Öhm, se ei ole vielä valmis", Quz selitti ja hipsi takaisin oman työnsä eteen. Ruun maalauksen rinnalla Quzin työ näytti säälittävältä yritykseltä, ei sitä kehtaisi laittaa levyn kanteen. "Äh, eihän tästä tule yhtään mitään", Quz ärähti. Kisu söhäisi suutuksissaan keskelle piirustustaan ison sotkun punaisella maalilla pilaten täten maisemakuvansa kokonaan. Hetken päästä Quz sai kuitenkin uuden idean, ja hän jatkoi kuvan sutimista punaisella värillä. simssiliinin alkaessa huhuilla kissoja keräämään kamppeita ja palaamaan hoitolalle Quz luikki Ruun luokse pitäen piirustusta selkänsä takana. "Noh, saitko piirrettyä levyllenne kansikuvan?" Ruu kysäisi. Quz ei sanonut mitään, vaan työnsi ujosti piirustuksensa tyttöpennun silmien eteen. Paperissa komeili suuri punainen sydän, jonka keskelle Quz oli piirtänyt Q+R kirjaimet. Tyttöpentu meni sanattomaksi pojan eleestä. Eihän maalaus ollut mikään taidokkain, mutta Quz oli ajatellut kerrankin häntä, ja Ruun silmissä piirros oli täydellinen. Hetken mielijohteesta Ruu suikkasi pienen suukon Quzin poskelle, ja kaksikko tassutteli hoitolalle hännät yhteen kiertyneinä. "Näyttäkäähän mitä olette saaneet aikaan! Tosi hienoja maisemakuvia", simssiliini kehui kerholaisten esitellessä töitään hänelle. "Mutta Quz, missä sinun maalauksesi on?" simssiliini ihmetteli Quzin tullessa hänen luokseen tyhjin tassuin. "Öhm, vuorovesi nielaisi sen", Quz vastasi Ruun hihitellessä vieressä. "No voi harmi, et sitten saakkaan sitä levyn kansikuvaa", simssiliini suri. "Ruu lupasi että voimme käyttää hänen piirrostaan. Sinä voisit sitten muokata kuvaan valokuvan meidän bändistämme", Quz keksi. "Siitä tulee hieno, hyvää työtä Ruu!" simssiliini kehui tytön maalausta. "Loistavaa työtä kaikilta! Minä kerään maalaukset talteen, ties vaikka voisimme järjestää joskus taidenäyttelyn kerhomme tekeleistä", simsiliini sanoi saaden kissat innostumaan ideasta.
Kirjallisuuskerho (Stiina)
Stiina puristi tassuissaan olevaa romaania jännittyneenä. Viimeksi heitä oli kirjallisuuskerhossa pyydetty valitsemaan jokin kirja luettavakseen, ja nyt oli tuotoksien esittelyn vuoro. Stiina jännitti omaa vuoroaan niin kovasti ettei oikein pystynyt keskittymään parhaillaan esitelmää pitävän Milan puheen kuunteluun. "Se olikin mielenkiintoinen esitelmä, kiitos Mila! Stiina, pitäisitkö sinä kirja-esitelmäsi seuraavaksi?" simssiliini pyysi, ja tyttökisun ei auttanut muu kuin kävellä hieman vastahakoisesti kaikkien eteen. Stiina yritti peittää tassujen tutinan puristamalla kirjaa lujempaa tassuissaan. "Luin Nora Robertsin kirjoittaman 'Kotiinpalaaja'-romaanin", Stiina aloitti esitelmänsä ja kohotti kirjaa esitelläkseen kansikuvaa yleisölle. "Tarinan käynnistävässä prologiluvussa on meneillään vuosi 1991, jolloin parikymppinen Alice tarpoo kylmänä talvisena iltana Länsi-Montanan syrjäisiä teitä pitkin kotia kohti. Hän oli täysi-ikäiseksi tultuaan jättänyt kaiken taakseen; paennut ikäviä velvollisuuksia, kuten opiskelua, avioliittoa ja kotitilan töitä, mutta nyt hän on päättänyt kaikesta huolimatta palata takaisin kotiin. Matkalla häntä vastaan tulee avolava-autoa kuljettava mies, joka ottaa kylmissään olevan Alicen kyytiin - tosin vähän erilaisempaan määränpäähän mitä Alice osasi odottaa. Ensimmäisen luvun käynnistyessä siirrytään kahdenkymmenenviiden vuoden päähän nykyhetkeen, jossa kirjan päähenkilö Bodine valmistautuu parhaillaan uuteen päivään. Bodine pyörittää sukutilansa Montanassa sijaitsevaa lomakeskusta, ja työ on hänelle kaikki kaikessa. Kun tilalle palkataan töihin Bodinen teiniaikojen ihastus päästään seuraamaan näiden kahden romanssin kehitystä. Ihan ongelmitta kaikki ei kuitenkaan käy kun lähistöltä alkaa löytyä nuorten naisten ruumiita. Tapaukset muistuttavat Bodinen perhettä hänen tätinsä Alicen mystisestä katoamisesta. Välillä tehdään aikahyppyjä Alicen luokse, ja käy ilmi että hänet tienposkesta kyytiin napannut mies pitää naista vankina kellarihuoneessa", Stiina selosti kirjan juonta. Päästyään vauhtiin jännitys kaikkosi hetkessä eikä Stiinan puhetulvalle meinannut tulla loppua, ja lopulta simssiliini joutui jo vähän toppuuttelemaan ennen kuin kisu ehtisi selostaa koko kirjan juonen yksityiskohtaisesti läpi. "Kerro vielä nopeasti kommentteja ja mielipiteitä lukukokemuksestasi", simssiliini pyysi. "Hmm... Teini-ihastuksen muuttuminen vuosia myöhemmin seurusteluksi tuntui turhan kliseiseltä ja ehkä vähän epäaidolta: Millä todennäköisyydellä kohtaat vuosia myöhemmin vanhan ihastuksesi, ja yhtäkkiä tälläkin on tunteita sinua kohtaan vaikka aiemmin hän ei ollut kiinnostunut. Pidin Bodinen vahvaa ja määrätietoista naiskuvaa esille tuovasta henkilöhahmosta, sillä ihan hyvin nainen voi olla ison yrityksen pomo. Vaikka Bodine haluaakin olla ohjaksissa ja tehdä järkipohjaisia päätöksia tajusi hän kuitenkin lopulta että joskus on parempi heittytyä tunteiden vietäväksi, ja se jos mikä on rohkeaa", Stiina päätti puheensa. Stiinan palatessa paikalleen pienen aplodien saattelemana Pipsa nykäisi tätä hännänpäästä saadakseen hänen huomionsa. "Esittelemäsi kirja vaikuttaa kiinnostavalta, voisinkohan minä lukea sen?" kellertävä kisu supatti jottei häiritsisi esitystään aloittaneen Täplän puhetta. "Ilman muuta", Stiina vastasi hymyillen ja ojensi kirjan Pipsalle selailtavaksi. Kun kaikki kerholaiset olivat pitäneet esityksensä antoi simssiliini kissoille luvan poistua.
Oilin mielipide päivästä: "Murh, harmi ettemme voittaneet, minun olisi pitänyt olla parempi... Noh, vaikka en saanut palkintoa sain vihdoin viimeisenkin urheilukerhomerkin ja nyt elämäntavoitteeni toteutuu!"
Quzin mielipide päivästä: "Jesh, mahtavaa että meidän bändi pääsee pian esiintymään! Siitä tulee varmasti upeaa, näen jo miten kaikki kaverini taputtavat eturivissä kappaleiden tahtiin! Levyn äänitys oli hyvä idea simssiliiniltä, ja Ruun maalaaman kansikuvan kanssa siitä tulee täydellinen!"
Ruun mielipide päivästä: "Maalaaminen on mukavaa, ajatella että minun työni pääsee komeilemaan Quzin levyn kannessa. Hihi, Quzin minulle tekemä maalaus oli söpö. .-3"
Stiinan mielipide päivästä: "Esitys jännitti aluksi, mutta vauhtiin päästyäni taisin pälpättää vähän liiankin paljon hehe... Muidenkin esitelmiä oli kiinnostavaa kuunnella, sain usemmankin hyvän kirjavinkin joihin voisin perehtyä pian tarkemmin!"
Kommentit
Lähetä kommentti