Kerhopläjäys #7
Näytelmäkerho; Ruu
Näytelmäprojekti, osa 2: Käsikirjoituksesta roolijakoon
Tänään näytelmäkerholaiset kokoontuivat jännittyneinä näytelmälavalle, sillä edessä olisi koe-esiintyminen tulevan näytelmän roolijakoa varten. Jokainen halusi tietysti päästä osallistumaan näytelmään, joten nyt olisi pistettävä parastaan! Ruu huokaisi helpotuksesta kun simssiliini ilmoitti, että ensin pidettäisi pääroolia hakeneiden kissojen esitykset. Ruu itse oli kiinnostunut käsikirjoituksen luettuaan eniten suden roolista, sillä se pääsi antamaan opetuksen ärsyttävälle piparille! Piparkakkupojan roolia havittelevat Unski, Espique, Miiru ja Nugetti jäivät seisomaan lavalle muiden kerholaisten käydessä istumaan yleisöksi. simssiliini kutsui yhden esiintyjän kerrallaan lavan keskelle ja pyysi toistamaan jonkin tietyn kohdan tekstistä. Ruun mielestä Espique oli lavalla yllättävän vakuuttava, mutta myös Unskin suoritus oli taidokas ja näki selvästi, että tämä oli esiintynyt ennenkin. Miiru sen sijaan unohti pari kertaa vuorosanansa panikoidessaan, ja vanhempi Nugetti oli ehkä hieman hidas villin piparin rooliin. Ruu piti silti peukkuja isälleen ja toivoi Nugetin nappaavan pääroolin. Koe-esiintymiset käytiin läpi rooli kerrallaan, ja susi tuli ihan viimeisenä. Ruu nousi reippaasti ylös ja käveli näytelmälavalle pyöritellen suden repliikkejä mielessään. Hänen lisäkseen lavalle saapuivat myös Yui, Niilo sekä Cinna. simssiliini pyysi Yuita aloittamaan, ja Ruu teki havaintoja tämän esityksestä. Yui puhui selkeästi, mutta hän ei oikein osannut heittäytyä roolihahmonsa luonteeseen mukaan. Ruun vuoron koittaessa kissan pulssi kiihtyi, ja hetken aikaa hän pelkäsi unohtavansa kaiken opettelemansa. simssiliini pyysi Ruuta esittämään kohtauksen, jossa susi hotkaisee Piparkakkupojan. Ruu palasi mielessään tilanteeseen, jossa hän oli pilkannut hoitajaansa, ja siitä inspiroituneena hänen ääneensä tuli sopivan kieronviekas säväys. "Hyppää pääni päälle ettet kastu!" Ruu lausui ja esitti sen jälkeen mussuttavansa suuhunsa kellahtanutta piparipojua. Kun viimeisetkin koe-esiintymiset oli suoritettu simssiliini pyysi kissoja istumaan roolijaon julkistamista varten. "Piparkakkupojan rooli menee... Espiquelle!" simssiliini julisti. Alienkissa hymyili tyytyväisenä, juuri pääroolin saavuttamista hän olikin tavoitellut, eikä pelkästään siksi että se oli hänen elämäntavoitteensa, vaan hän toivoi tekevänsä Stiinaan vaikutuksen (vaikka he nyt seurustelevat saisi päärooli silti hänet näyttämään hienommalta) näytelmässä merkittävässä roolissa. Unskin suu loksahti auki uutisesta. "M-mutta miksi? Minähän esiinnyin myös hyvin", kissa huomautti. Hän ei tahtonut uskoa, ettei pääosa rapsahtanutkaan hänelle tällä kertaa. "Sinäkin olit hyvä, mutta eiköhän anneta välillä muidenkin astua päärooliin", simssiliini selitti. Unski veti etutassut puuskaan ärtsy ilme naamallaan. Ensin hänen laatimansa käsikirjoitus hylättiin, ja nyt päärooli vietiin hänen nenänsä edestä! Seuraavaksi simssiliini julisti mummon roolin Sylville, sillä vanhus oli ollut ainoa, joka haki koe-esiintymisessä kyseistä roolia. "Mitä vikaa mummossa on kun muut eivät olleet kiinnostuneita siitä?" Sylvi kummasteli. "Ei yhtään mitään, se rooli sopii sinulle täydellisesti", Espique hymähti. Jäniksen rooli meni Shiralle, ja karhu on puolestaan Aamu. Hahtuva oli sen sijaan vakuuttanut kaikki esiintymällä taidokkaasti puhuvana puuna. "Suden roolin nappasi... Ruu!" simssiliini kuulutti, eikä Ruu voinut olla hyppäämättä ilmaan kuullessaan hyvät uutiset. "Pyh, sai roolin vain koska on simssiliinin hoidokki. Sinä olisit ollut parempi", Unski kuiskutti Yuille hiljaa. Lopuksi simssiliini julisti vielä Puron kertojaksi. Vaikka pentu onkin vielä aika pieni on hänellä hyvä ja kuuluva ääni, joka sopii loistavasti tarinan selostukseen. Roolittomien kissojen iloksi simssiliini selitti että heidänkin apuaan tarvitaan, sillä näytelmään saisi ujutettua pieniä sivurooleja, ja lisäksi hommaa riittäisi myös lavasteiden ja rooliasujen valmistelussa, joten jokaiselle löytyisi jotakin tekemistä. "Ensi kerralla päästäänkin sitten aloittamaan harjoitukset! Kerratkaa vielä vuorosanojanne huolella", simssiliini kehotti kerhon päätteeksi.
Salapoliisikerho; Tulpe
(Tarinaan on haettu vaikutteita/inspiraatiota Kuuran hauskasta Piparivaras-tarinasta!)
Salapoliisikerho kokoontui poikkeuksellisesti tällä kertaa Kuuran huoneessa, sillä kyseinen hoitaja oli kissoineen luvannut järjestää pienen mysteerin kerholaisten ratkaistavaksi. Tai Tulpen tapauksessa ei kyllä voitu puhua mistään poikkeudesta, sillä tämä oli hänen ensimmäinen kertansa salapoliisikerhossa, mutta vanhemmat kerhokonkarit olivat kertoneet, että kerhoja pidetään tavallisesti näytelmälavalla eikä mustavalkoisella pennulla ollut mitään syytä epäillä näiden tietojen paikkansapitävyyttä. Kissojen kävellessä käytävää pitkin Tulpe hakeutui toisen nuoremman pennun seuraan, ja poika esittäytyi Mustikaksi. Kaksikko ei ehtinyt kuitenkaan vaihtaa montaakaan sanaa kun joukkoa johtanut Molly jo koputti Kuuran huoneen oveen. Ovelle ilmaantunut valkohiuksinen tyttö kutsui kerholaiset sisään ja johdatti heidät pyöreän pöydän ympärille. "Yön aikana on tapahtunut kamalia", Kuura lausahti ja osoitti sitten pöydällä nököttävää koreaa piparkakkutaloa, jota kerholaiset kääntyivät tiirailemaan uteliaina. "Vielä eilen illalla piparitalo oli kunnossa, mutta yön aikana joku on käynyt nakertamassa talon oven irti. Epäiltyjä on kolme: Hoidokkini Source ja Nemo sekä alienkissa Light, joka oli täällä myös yötä", Kuura kertoi ja osoitti sängyllä istuvaa kolmikkoa. "Eli meidän täytyy nyt selvittää, kuka on ollut tämän rikoksen takana", Cessu summasi tehtävän Kuuran nyökkäillessä. Kokemattomalla Tulpella ei ollut mitään ideoita, mutta onneksi Tanu keksi, että porukka voisi jakautua kahteen ryhmään: kuulustelijoihin ja johtolankojen etsijiksi rikospaikalta. Tulpe päätyi Sunnyn, Tanun ja Mustikan kanssa rikospaikkatutkijaksi muiden mennessä kuulustelemaan epäiltyjä. Tanu ja Sunny ryhtyivät yhteistuumin etsimään sormenjälkiä pöydästä käyttäen apuna jauhoja, teippiä ja sekä tummaa kartonkia, ja Mustikka ja Tulpe tutkailivat piparitaloa suurennuslasin avulla. "En kyllä nyt ihan ymmärrä... Jos me etsitään kerran jotain lankoja, niin eikö niitä löytyisi helpommin vaikka tuolta matolta", Tulpe höpötti, jolloin Mustikka ei voinut pidätellä nauruaan. "Hassu, emme me etsi kirjaimellisesti johtoLANKOJA, vaan vihjeitä jotka johdattavat meidät syyllisen jäljille", Mustikka opasti. "No mistä minä olisin voinut tietää? Olen ensikertaa tässä kerhossa enkä vielä ymmärrä kaikkea niin kuin te muut", Tulpe suutahti ja viskoi suurennuslasin käpälistään. "Hei, taisin löytää jotain! Ojenna minulle yksi todistepussi", Mustikka pyysi. Tulpe empi hetken miettiessään tarkoitettiinko tällä pussillakin jotain ihan muuta tavaraa oikeasti, mutta päätyi lopulta tarjoamaan pientä läpinäkyvää pussukkaa Mustikalle, joka oli juuri nostanut pinseteillä ohuen kissankarvan. "Tämä harmaa karva on taatusti pudonnut varkaalta", Mustikka esitteli löydöstään. "Hyvä johtolanka. Mekin saimme tassunjälkinäytteen talteen, joten eiköhän yhdistetä löytömme kuulustelijoiden saaman informaation kanssa", Sunny ehdotti. Kerholaiset kokoontuivat juonimaan pieneen piiriin. "Olen varma että se oli Light! Hän taatusti vain esitti Sourcen poikaystävää päästäkseen varastamaan pipareita. Lisäksi Light on epäilyttävä sen näkymättömyystaitonsa kanssa", Sisu kertoi epäilyksiään. "Mutta mepä löysimmekin harmaan karvan, joka ei voi olla peräisin Lightista", Mustikka kertoi ja nosti ylpeänä todistepussin ilmaan. "Mistä sitä tietää, ehkä Lightin kultaiset karvat menettävät hohtonsa irrotessaan hänen turkistaan", Cessu huomautti. "Se saadaan selville vain yhdellä tavalla", Tulpe huudahti ja juoksi sitten Lightin eteen. "Moi, ja anteeksi!" Tulpe huudahti ennen kuin nyppäisi karvan Lightin turkista. "Au!" keltainen kissa vinkaisi hivenen pahastuneena. Irtokarva pysyi kultaisena, joten Light voitiin sulkea pois epäiltyjen joukosta. "Emme silti tiedä onko syyllinen Nemo vai Source, sillä heillä molemmilla on harmaita karvoja", Tulpe huokaisi. "Tässä vaiheessa meidän keräämämme tiedot ovat hyödyksi. Source ainakin sanoi ettei hän ole makealle perso", Sisu muisteli. "Kai hän nyt niin väittää, vain hölmö myöntäisi karkkihimostaan tällaisissa tilanteissa", Molly huomautti. Muiden keskustellessa Tulpe oli jättäytynyt porukasta ja kierteli uteliaana epäiltyjä. Jos kerran rikospaikkaa voi tutkia vihjeiden varalta niin miksei myös epäiltyjä! Tulpe haki aiemmin lattialle viskomansa suurennuslasin takaisin ja löysi erittäin hyviä johtomuruja (Tulpe kieltäytyy käyttämästä sanaa "johtolanka" sen harhaanjohtavuuden vuoksi) Nemon tuuheista rintakarvoista. "Syyllinen on Nemo! Hänen karvoissaan on piparinmuruja", Tulpe kuulutti tiedon kaikille. "Ehm, ei, joku selvästi yrittää lavastaa minut", Nemo yritti kierrellä. "Jos kerran olet syytön suostut varmasti tassunjälkitestiin", Tanu virnisti ja näytti rikospaikalta löytynyttä tassunjälkeä, jolloin Nemon ei auttanut muu kuin myöntää tekonsa. "Mutta tämä oli vain keksitty leikkirikos, enhän minä oikeasti alentuisi moiseen", Nemo vakuutteli Sourcen ja Lightin vaihtaessa keskenään tietäviä katseita. "Hienoa! Jutun ratkaisemisesta ansaitsette kukin kerhomerkin", Kuura ilmoitti hymyillen ja alkoi jakaa leimoja kissojen kerhopasseihin.
Kirjallisuuskerho; Untuva ja Stiina
Untuva saapui kirjallisuuskerhopaikalle yhdessä äitinsä kanssa. Pennusta tuntui hyvältä kun mukana oli joku johon turvautua, eikä kerhoon meno ollut niin pelottavaa. Näytelmälavalle tultaessa muut kerholaiset silmäilivät Stiinan mukana tullutta pentua uteliaina. Untuvaa toisten katseet ahdistivat, ja kisu kätkeytyi äitinsä selän taakse. "Tulehan nyt sieltä esittäytymään muille", Stiina kehotti ja tarttui pojua hellästi tassusta taluttaen tämän näkyville. "Tässä on poikani Untuva. Hän on nyt vähän yli kuukauden ikäinen", Stiina kertoi. "Aika kummallisen värinen", Fikin suusta pääsi. Kaikki adoption kissat eivät ilmeisesti olleet vielä tavanneet hoitolaan saapuneita alienkissoja. "Osaakos poika jo puhua kun on ihan hiljaa? Kyllä tuon ikäisenä pitäisi sanoja muodostua", Murre viisaili. "Niin, katsokaas kun... Olemme alkaneet pojan isän kanssa epäillä ettei Untuva omaa puhetaitoa ollenkaan. Hänen kaksoisveljensä puhuu kuitenkin normaalisti", Stiina yritti selitellä. Untuva tunsi olonsa epämukavaksi toisten tuijottaessa ja kysellessä hänestä kaikkea, mitä Untuvan asiat muka kuuluivat tuntemattomille kissoille? Onneksi simssiliini saapui pian paikalle ja kaikkien huomio siirtyi pennusta kerhonvetäjään. "Moikka, tänään pääsette kirjoittamaan! Aihe ja tyyli on vapaa, eli voitte kirjoittaa mistä vaan missä muodossa haluatte! Minulla on täällä kyniä ja paperia, ja otin mukaan myös läppärini jos joku haluaa kokeilla kirjoittaa sillä", simssiliini selitti nostaessaan tarvikkeita esille laukustaan. Kaikki syöksyivät hakemaan kirjoitusvälineitä. Untuva antoi kiireisien mennä ensin ja tuli noutamaan paperia vasta viimeisten joukossa. Pentu tassutteli äitinsä viereen näytelmälavan reunalle ja katsoi edessään olevaa tyhjää paperia huokaisten pettyneenä. Omalle paperille riimejä rustaava Stiina hämmästyi tajutessaan ettei Untuva ollut vielä aloittanut kirjoittamista. "Mikä on, etkö keksi mistä kirjoittaisit?" Stiina tiedusteli, mutta hän tajusi pian itsekin mistä kenkä puristi. Stiina viittoi läppärin käytössä Pipsaa opastavan simssiliinin paikalle. "Hei, älä mee, en muista mistä se välilyönti tehtiin!" Pipsa hätääntyi. "Se on se kaikista pisin näppäin siinä alareunassa", simssiliini muistutti kääntyen sitten Stiinan puoleen. "Untuva ei ole vielä käynyt koulua ja oppinut lukemaan, joten hän ei pysty kirjoittamaan", Stiina selitti. "Jaha, enpä tullut ajatelleeksi. Hmm, mitä jos piirtäisit paperille tarinan kulun?" simssiliini ehdotti, ja Untuvan ilme kirkastui heti, piirtää hän kyllä osasi vaikka kirjoitus ei luonnistunutkaan. Untuva alkoi heti hahmotella keskelle paperia tarinansa päähenkilöä: Rohkeaa ja uljasta toimintasankarikissaa, joka ei pelännyt mitään! Sankarikissa muistutti ulkoisesti Untuvaa, mutta oli muuten tämän täysi vastakohta - ikäänkuin jonkin rinnakkaisulottuvuuden versio Untuvasta. Pentu nimesi päähenkilön yhden etunimensä mukaan Untamoksi, sillä hän ei tohtinut käyttää hahmolla kutsumanimeään. Untamo teki kaikkea mihin Untuva ei olisi mitenkään rohjennut, ja kuvitteellinen sankarihahmo antaisi Untuvan kokea Untamon saappaissa mielikuvitusmaailmassa kaikki ne seikkailut jotka häneltä jäisi oikeassa elämässä tekemättä. Saatuaan hahmokuvan valmiiksi Untuva alkoi piirrellä paperiin kuvia erilaisista tilanteista: Eräässä kuvassa Untamo pelasti kauniin neidon ilkeiden kissojen kynsistä, ja toisessa kuvassa Untamo tappeli reilusti suuremman kokoista vastusta vastaan, mutta Untamo ei pelännyt vaan hyökkäsi sinnikkäästi pahiksen kimppuun nujertaen tämän. Stiina päätti puolestaan hyödyntää tämän luovan kirjoitustehtävän vuodattamalla paperille joulukuussa vallinneita tunnekuohujaan, jotka olivat heittelehtineet siskon kuolemsta aiheutuneesta surusta uuteen iloon Espiquen kanssa seurustelusta ja heidän saamastaan jälkikasvusta. Vähitellen paperille ilmestyneistä riimeistä muodostui runo:
"Vajoan pimeässä pohjattomaan syvyyteen
En taistele vastaan, kaikki toivo on mennyttä
Sitten saavut sinä, toivonkipinä arvokas
Otat kiinni ja vedät pääni takasin pinnalle
Näytät että elämä on elämisen arvoista
Luomme yhdessä jotain pientä ja kaunista
Nyt minulla on taas syy elää, oma perhe."
Hetken päästä simssiliini ilmoitti ajan loppuvan kohta, mutta ennen kerhon päättymistä kissat saivat lukea kirjoituksiaan muille ääneen. Stiina ja Untuva pitivät kuitenkin paperiensa sisällöt visusti itsellään, sillä niiden sanoma oli kummallekin liian henkilökohtainen muille jaettavaksi.
Kuvataidekerho; Quz, Ruu ja Untuva
Quz, Ruu sekä Untuva marssivat näytelmälavaa kohti. Aluksi Untuvaa hermostutti tulla kerhoon ilman äitiä, mutta hän pääsi äsken niin hyvin piirtämisen makuun että kuvataidekerhoon lähtö houkutteli. Ja olivathan Quz ja Ruu Untuvalle tuttuja huonetovereita, joten heidän seurassaan ei tarvitsisi pelätä. Aimmat kerhotapahtumat olivat jääneet hyvin myös Ruun mieleen, ja kisu selostikin poikaystävälleen innoissaan miten oli onnistunut pääsemään haluamaansa rooliin näytelmän koe-esiintymisessä. Quz kuunteli tumman kissan juttuja vain puolella korvalla, sillä hänen mielessään pyöri vähän muita asioita - eräs tietty tyttökissa, jos tarkkoja ollaan. Hän oli ollut aiemmin Kinuskin kanssa kirjeenvaihdossa, ja kaksikko oli sopinut treffit ystävänpäiväksi. Ainoa ongelma oli vain se, että Quz seurusteli Ruun kanssa, eikä hän oikein tiennyt miten toimia. "Kuunteletko sinä minua ollenkaan?" Ruu tuhahti ja tarrasi kiinni Quzin olkapäistä pakottaen pojan katsomaan häntä silmiin. "M-minä... Tietenkin. Onnea roolista", Quz lausahti. Vastaus sai ilmeisesti Ruun vakuuttuneeksi, tai ainakaan hän ei jäänyt inttämään enempiä alkaessaan ihmetellä mihin Untuva oli kadonnut heidän jutellessaan. "Hän varmaankin meni edeltä kerhoon, taidamme itse asiassa olla myöhässä", Quz tajusi, ja kaksikko juoksi loppumatkan näytelmälavalle, missä simssiliini jakoi muille jo piirtotarvikkeita. "Tulittehan tekin sieltä vihdoin, nyt kaikki ovat koolla", simssiliini iloitsi ja alkoi selittää kerholaisille päivän ohjelmaa. "Tänään piirrämme lumisia maisemia. Mutta jotta kukaan ei palauttaisi minulle takaisin vain valkoista tyhjää paperia saattekin aloittaa tällä kertaa piirtämisen värikkäältä paperilta, johon luotte lumisen vaikutelman hyödyntäen valkoista liitua. Jos jää aikaa voitte askarrella paperia ja glitterliimaa hyödyntäen lumihiutaleita koristeeksi hoitolan sisätiloihin", simssiliini selitti. Vähän noloina myöhästymisestään Ruu ja Quz astelivat kerhonvetäjän eteen vaisusti napaten tarvittavat piirtotarvikkeet tassuihinsa. Ruu oli saanut sinisen paperin, ja siihen olikin helppo alkaa hahmotella kinoksia, ja paperin yläreunan voisi jättää sinällään siniseksi taivaaksi. Ruu taiteili horisonttiin rosoista kuusimetsää valkealla liidullaan pohdiskellen mitä keksisi kuvan etuosaan. Lopulta hän päätyi tekemään siihenkin pelkkiä puita, jotka olivat tietenkin mittasuhteiltaan kookkaampia, ja näin paperille muodostui luminen metsä. Quz oli puolestaan saanut punaisen paperin, ja kisu joutui hetken aikaa pähkäilemään miten saisi luotua siihen talvimaiseman tuntua. Sitten hän keksi, että voisi käyttää punaista rakennuksen seinänä, ja saatuaan hökkelin ääriviivat kohdilleen hän lisäsi heti lumiset ikkunanpuiteet. Talon eteen Quz piirsi vielä ylvään lumiukon. Untuva oli vetäytynyt muista kerholaisista erilleen omaan rauhalliseen nurkkaan. simssiliinin laatima tehtävä ei inspiroinut pentua, joten hän oli värikkään paperin sijasta ottanut itselleen tavallisen paperin sekä värikyniä. Hän päätti piirtää kuvan mielikuvitussankaristaan Untamosta. Piirtämisen ohessa Untuvan mieleen tulvi jatkuvasti uusia tarina-ideoita Untamon seikkailuihin liittyen, ja hahmon ulkonäkö muokkautui niiden mukaan: Ensin hahmolla oli yllään liehuva viitta, mutta se korvautui pian cowboy-hatulla ja lassolla. Lisäksi Untamolla oli erityinen tarvikevyö, josta tämä voisi napata nopeasti tassuihinsa puukon, köyden tai mitä nyt ylipäätään tarvitsi tassujensa ulottuville. Untamo piirsi niin keskittyneesti ettei ollenkaan huomannut simssiliiniä, joka oli hiippaillut hänen taakseen. Hoitajan rykäistessä pentu säpsähti ja katsoi hoitajaansa korvat luimussa pelätessään saavansa nuhteita kun ei ollut seurannut tehtävänantoa. "Kuva ei ole sitä mitä piti, mutta hyvää työtä! Noudatathan kuitenkin seuraavalla kerralla ohjeita", simssiliini painotti kehujen jälkeen, ja Untuva nyökkäsi. Untuvan harmiksi simssiliini nappasi hänen piirroksensa muiden töiden tapaan ja tiedotti, että parhaat työt saattettaisi julkaista Mourusen "Luovuudenpurkauksia"-palstalla. Useimmat kerholaiset innostuivat asiasta, mutta Untuvaa vähän jännäsi ajatus. Lopuksi kaikki askartelivat yhdessä lumihiutaleita: Aluksi paperinpalaa taiteltiin, minkä jälkeen siihen tehtiin leikkauksia saksilla, ja paperin avatessa muodostui uniikkeja lumihiutaleita, jotka simssiliini kiinnitti toisiinsa narulla. "Hienoa työtä! Ripustan nämä hoitajien oleskelutilan ikkunan eteen", simssiliini suunnitteli ja antoi sitten kissoille luvan poistua.
Quzin mielipide päivästä: "Miksiköhän edes olen kuvataidekerhossa kun piirtotaitoni eivät ole kummoiset..? No, sentään tällä kertaa sain aikaiseksi jotain simssiliinille palautettavaa."
Ruun mielipide päivästä: "Oijes, pääsin tavoittelemaani rooliin! Tulpe on varmasti innoissaan päästessään näkemään äidin esiintymässä lavalla! Kuviskerhossakin oli kivaa, mutta piirrettäisipä ensi kerralla jotain muuta kuin maisemia."
Stiinan mielipide päivästä: "Kivaa että kirjoitusaiheen sai itse valita, omista tuntemuksista kirjoittaminen selkeyttää mukavasti ajatuksia ja on hyvä saada purettua tunteet jollakin tavalla itsestään ulos."
Tulpen mielipide päivästä: "Oli aika hurjaa hypätä suoraan etsivän saappaisiin ilman minkäänlaista kokemusta, mutta minä onnistuin lopulta ratkaisemaan syyllisen ensimmäisenä omine johtomuruineni, hahaa!"
Untuvan mielipide päivästä: "Toivottavasti pääsen pian jatkamaan Untamon seikkailuja joko tarinoiden tai piirtäen! Huoh, minun pitäisi kai mennä kouluun, jotta saisin kirjallisuuskerhosta enemmän irti."
Näytelmäprojekti, osa 2: Käsikirjoituksesta roolijakoon
Tänään näytelmäkerholaiset kokoontuivat jännittyneinä näytelmälavalle, sillä edessä olisi koe-esiintyminen tulevan näytelmän roolijakoa varten. Jokainen halusi tietysti päästä osallistumaan näytelmään, joten nyt olisi pistettävä parastaan! Ruu huokaisi helpotuksesta kun simssiliini ilmoitti, että ensin pidettäisi pääroolia hakeneiden kissojen esitykset. Ruu itse oli kiinnostunut käsikirjoituksen luettuaan eniten suden roolista, sillä se pääsi antamaan opetuksen ärsyttävälle piparille! Piparkakkupojan roolia havittelevat Unski, Espique, Miiru ja Nugetti jäivät seisomaan lavalle muiden kerholaisten käydessä istumaan yleisöksi. simssiliini kutsui yhden esiintyjän kerrallaan lavan keskelle ja pyysi toistamaan jonkin tietyn kohdan tekstistä. Ruun mielestä Espique oli lavalla yllättävän vakuuttava, mutta myös Unskin suoritus oli taidokas ja näki selvästi, että tämä oli esiintynyt ennenkin. Miiru sen sijaan unohti pari kertaa vuorosanansa panikoidessaan, ja vanhempi Nugetti oli ehkä hieman hidas villin piparin rooliin. Ruu piti silti peukkuja isälleen ja toivoi Nugetin nappaavan pääroolin. Koe-esiintymiset käytiin läpi rooli kerrallaan, ja susi tuli ihan viimeisenä. Ruu nousi reippaasti ylös ja käveli näytelmälavalle pyöritellen suden repliikkejä mielessään. Hänen lisäkseen lavalle saapuivat myös Yui, Niilo sekä Cinna. simssiliini pyysi Yuita aloittamaan, ja Ruu teki havaintoja tämän esityksestä. Yui puhui selkeästi, mutta hän ei oikein osannut heittäytyä roolihahmonsa luonteeseen mukaan. Ruun vuoron koittaessa kissan pulssi kiihtyi, ja hetken aikaa hän pelkäsi unohtavansa kaiken opettelemansa. simssiliini pyysi Ruuta esittämään kohtauksen, jossa susi hotkaisee Piparkakkupojan. Ruu palasi mielessään tilanteeseen, jossa hän oli pilkannut hoitajaansa, ja siitä inspiroituneena hänen ääneensä tuli sopivan kieronviekas säväys. "Hyppää pääni päälle ettet kastu!" Ruu lausui ja esitti sen jälkeen mussuttavansa suuhunsa kellahtanutta piparipojua. Kun viimeisetkin koe-esiintymiset oli suoritettu simssiliini pyysi kissoja istumaan roolijaon julkistamista varten. "Piparkakkupojan rooli menee... Espiquelle!" simssiliini julisti. Alienkissa hymyili tyytyväisenä, juuri pääroolin saavuttamista hän olikin tavoitellut, eikä pelkästään siksi että se oli hänen elämäntavoitteensa, vaan hän toivoi tekevänsä Stiinaan vaikutuksen (vaikka he nyt seurustelevat saisi päärooli silti hänet näyttämään hienommalta) näytelmässä merkittävässä roolissa. Unskin suu loksahti auki uutisesta. "M-mutta miksi? Minähän esiinnyin myös hyvin", kissa huomautti. Hän ei tahtonut uskoa, ettei pääosa rapsahtanutkaan hänelle tällä kertaa. "Sinäkin olit hyvä, mutta eiköhän anneta välillä muidenkin astua päärooliin", simssiliini selitti. Unski veti etutassut puuskaan ärtsy ilme naamallaan. Ensin hänen laatimansa käsikirjoitus hylättiin, ja nyt päärooli vietiin hänen nenänsä edestä! Seuraavaksi simssiliini julisti mummon roolin Sylville, sillä vanhus oli ollut ainoa, joka haki koe-esiintymisessä kyseistä roolia. "Mitä vikaa mummossa on kun muut eivät olleet kiinnostuneita siitä?" Sylvi kummasteli. "Ei yhtään mitään, se rooli sopii sinulle täydellisesti", Espique hymähti. Jäniksen rooli meni Shiralle, ja karhu on puolestaan Aamu. Hahtuva oli sen sijaan vakuuttanut kaikki esiintymällä taidokkaasti puhuvana puuna. "Suden roolin nappasi... Ruu!" simssiliini kuulutti, eikä Ruu voinut olla hyppäämättä ilmaan kuullessaan hyvät uutiset. "Pyh, sai roolin vain koska on simssiliinin hoidokki. Sinä olisit ollut parempi", Unski kuiskutti Yuille hiljaa. Lopuksi simssiliini julisti vielä Puron kertojaksi. Vaikka pentu onkin vielä aika pieni on hänellä hyvä ja kuuluva ääni, joka sopii loistavasti tarinan selostukseen. Roolittomien kissojen iloksi simssiliini selitti että heidänkin apuaan tarvitaan, sillä näytelmään saisi ujutettua pieniä sivurooleja, ja lisäksi hommaa riittäisi myös lavasteiden ja rooliasujen valmistelussa, joten jokaiselle löytyisi jotakin tekemistä. "Ensi kerralla päästäänkin sitten aloittamaan harjoitukset! Kerratkaa vielä vuorosanojanne huolella", simssiliini kehotti kerhon päätteeksi.
Salapoliisikerho; Tulpe
(Tarinaan on haettu vaikutteita/inspiraatiota Kuuran hauskasta Piparivaras-tarinasta!)
Salapoliisikerho kokoontui poikkeuksellisesti tällä kertaa Kuuran huoneessa, sillä kyseinen hoitaja oli kissoineen luvannut järjestää pienen mysteerin kerholaisten ratkaistavaksi. Tai Tulpen tapauksessa ei kyllä voitu puhua mistään poikkeudesta, sillä tämä oli hänen ensimmäinen kertansa salapoliisikerhossa, mutta vanhemmat kerhokonkarit olivat kertoneet, että kerhoja pidetään tavallisesti näytelmälavalla eikä mustavalkoisella pennulla ollut mitään syytä epäillä näiden tietojen paikkansapitävyyttä. Kissojen kävellessä käytävää pitkin Tulpe hakeutui toisen nuoremman pennun seuraan, ja poika esittäytyi Mustikaksi. Kaksikko ei ehtinyt kuitenkaan vaihtaa montaakaan sanaa kun joukkoa johtanut Molly jo koputti Kuuran huoneen oveen. Ovelle ilmaantunut valkohiuksinen tyttö kutsui kerholaiset sisään ja johdatti heidät pyöreän pöydän ympärille. "Yön aikana on tapahtunut kamalia", Kuura lausahti ja osoitti sitten pöydällä nököttävää koreaa piparkakkutaloa, jota kerholaiset kääntyivät tiirailemaan uteliaina. "Vielä eilen illalla piparitalo oli kunnossa, mutta yön aikana joku on käynyt nakertamassa talon oven irti. Epäiltyjä on kolme: Hoidokkini Source ja Nemo sekä alienkissa Light, joka oli täällä myös yötä", Kuura kertoi ja osoitti sängyllä istuvaa kolmikkoa. "Eli meidän täytyy nyt selvittää, kuka on ollut tämän rikoksen takana", Cessu summasi tehtävän Kuuran nyökkäillessä. Kokemattomalla Tulpella ei ollut mitään ideoita, mutta onneksi Tanu keksi, että porukka voisi jakautua kahteen ryhmään: kuulustelijoihin ja johtolankojen etsijiksi rikospaikalta. Tulpe päätyi Sunnyn, Tanun ja Mustikan kanssa rikospaikkatutkijaksi muiden mennessä kuulustelemaan epäiltyjä. Tanu ja Sunny ryhtyivät yhteistuumin etsimään sormenjälkiä pöydästä käyttäen apuna jauhoja, teippiä ja sekä tummaa kartonkia, ja Mustikka ja Tulpe tutkailivat piparitaloa suurennuslasin avulla. "En kyllä nyt ihan ymmärrä... Jos me etsitään kerran jotain lankoja, niin eikö niitä löytyisi helpommin vaikka tuolta matolta", Tulpe höpötti, jolloin Mustikka ei voinut pidätellä nauruaan. "Hassu, emme me etsi kirjaimellisesti johtoLANKOJA, vaan vihjeitä jotka johdattavat meidät syyllisen jäljille", Mustikka opasti. "No mistä minä olisin voinut tietää? Olen ensikertaa tässä kerhossa enkä vielä ymmärrä kaikkea niin kuin te muut", Tulpe suutahti ja viskoi suurennuslasin käpälistään. "Hei, taisin löytää jotain! Ojenna minulle yksi todistepussi", Mustikka pyysi. Tulpe empi hetken miettiessään tarkoitettiinko tällä pussillakin jotain ihan muuta tavaraa oikeasti, mutta päätyi lopulta tarjoamaan pientä läpinäkyvää pussukkaa Mustikalle, joka oli juuri nostanut pinseteillä ohuen kissankarvan. "Tämä harmaa karva on taatusti pudonnut varkaalta", Mustikka esitteli löydöstään. "Hyvä johtolanka. Mekin saimme tassunjälkinäytteen talteen, joten eiköhän yhdistetä löytömme kuulustelijoiden saaman informaation kanssa", Sunny ehdotti. Kerholaiset kokoontuivat juonimaan pieneen piiriin. "Olen varma että se oli Light! Hän taatusti vain esitti Sourcen poikaystävää päästäkseen varastamaan pipareita. Lisäksi Light on epäilyttävä sen näkymättömyystaitonsa kanssa", Sisu kertoi epäilyksiään. "Mutta mepä löysimmekin harmaan karvan, joka ei voi olla peräisin Lightista", Mustikka kertoi ja nosti ylpeänä todistepussin ilmaan. "Mistä sitä tietää, ehkä Lightin kultaiset karvat menettävät hohtonsa irrotessaan hänen turkistaan", Cessu huomautti. "Se saadaan selville vain yhdellä tavalla", Tulpe huudahti ja juoksi sitten Lightin eteen. "Moi, ja anteeksi!" Tulpe huudahti ennen kuin nyppäisi karvan Lightin turkista. "Au!" keltainen kissa vinkaisi hivenen pahastuneena. Irtokarva pysyi kultaisena, joten Light voitiin sulkea pois epäiltyjen joukosta. "Emme silti tiedä onko syyllinen Nemo vai Source, sillä heillä molemmilla on harmaita karvoja", Tulpe huokaisi. "Tässä vaiheessa meidän keräämämme tiedot ovat hyödyksi. Source ainakin sanoi ettei hän ole makealle perso", Sisu muisteli. "Kai hän nyt niin väittää, vain hölmö myöntäisi karkkihimostaan tällaisissa tilanteissa", Molly huomautti. Muiden keskustellessa Tulpe oli jättäytynyt porukasta ja kierteli uteliaana epäiltyjä. Jos kerran rikospaikkaa voi tutkia vihjeiden varalta niin miksei myös epäiltyjä! Tulpe haki aiemmin lattialle viskomansa suurennuslasin takaisin ja löysi erittäin hyviä johtomuruja (Tulpe kieltäytyy käyttämästä sanaa "johtolanka" sen harhaanjohtavuuden vuoksi) Nemon tuuheista rintakarvoista. "Syyllinen on Nemo! Hänen karvoissaan on piparinmuruja", Tulpe kuulutti tiedon kaikille. "Ehm, ei, joku selvästi yrittää lavastaa minut", Nemo yritti kierrellä. "Jos kerran olet syytön suostut varmasti tassunjälkitestiin", Tanu virnisti ja näytti rikospaikalta löytynyttä tassunjälkeä, jolloin Nemon ei auttanut muu kuin myöntää tekonsa. "Mutta tämä oli vain keksitty leikkirikos, enhän minä oikeasti alentuisi moiseen", Nemo vakuutteli Sourcen ja Lightin vaihtaessa keskenään tietäviä katseita. "Hienoa! Jutun ratkaisemisesta ansaitsette kukin kerhomerkin", Kuura ilmoitti hymyillen ja alkoi jakaa leimoja kissojen kerhopasseihin.
Kirjallisuuskerho; Untuva ja Stiina
Untuva saapui kirjallisuuskerhopaikalle yhdessä äitinsä kanssa. Pennusta tuntui hyvältä kun mukana oli joku johon turvautua, eikä kerhoon meno ollut niin pelottavaa. Näytelmälavalle tultaessa muut kerholaiset silmäilivät Stiinan mukana tullutta pentua uteliaina. Untuvaa toisten katseet ahdistivat, ja kisu kätkeytyi äitinsä selän taakse. "Tulehan nyt sieltä esittäytymään muille", Stiina kehotti ja tarttui pojua hellästi tassusta taluttaen tämän näkyville. "Tässä on poikani Untuva. Hän on nyt vähän yli kuukauden ikäinen", Stiina kertoi. "Aika kummallisen värinen", Fikin suusta pääsi. Kaikki adoption kissat eivät ilmeisesti olleet vielä tavanneet hoitolaan saapuneita alienkissoja. "Osaakos poika jo puhua kun on ihan hiljaa? Kyllä tuon ikäisenä pitäisi sanoja muodostua", Murre viisaili. "Niin, katsokaas kun... Olemme alkaneet pojan isän kanssa epäillä ettei Untuva omaa puhetaitoa ollenkaan. Hänen kaksoisveljensä puhuu kuitenkin normaalisti", Stiina yritti selitellä. Untuva tunsi olonsa epämukavaksi toisten tuijottaessa ja kysellessä hänestä kaikkea, mitä Untuvan asiat muka kuuluivat tuntemattomille kissoille? Onneksi simssiliini saapui pian paikalle ja kaikkien huomio siirtyi pennusta kerhonvetäjään. "Moikka, tänään pääsette kirjoittamaan! Aihe ja tyyli on vapaa, eli voitte kirjoittaa mistä vaan missä muodossa haluatte! Minulla on täällä kyniä ja paperia, ja otin mukaan myös läppärini jos joku haluaa kokeilla kirjoittaa sillä", simssiliini selitti nostaessaan tarvikkeita esille laukustaan. Kaikki syöksyivät hakemaan kirjoitusvälineitä. Untuva antoi kiireisien mennä ensin ja tuli noutamaan paperia vasta viimeisten joukossa. Pentu tassutteli äitinsä viereen näytelmälavan reunalle ja katsoi edessään olevaa tyhjää paperia huokaisten pettyneenä. Omalle paperille riimejä rustaava Stiina hämmästyi tajutessaan ettei Untuva ollut vielä aloittanut kirjoittamista. "Mikä on, etkö keksi mistä kirjoittaisit?" Stiina tiedusteli, mutta hän tajusi pian itsekin mistä kenkä puristi. Stiina viittoi läppärin käytössä Pipsaa opastavan simssiliinin paikalle. "Hei, älä mee, en muista mistä se välilyönti tehtiin!" Pipsa hätääntyi. "Se on se kaikista pisin näppäin siinä alareunassa", simssiliini muistutti kääntyen sitten Stiinan puoleen. "Untuva ei ole vielä käynyt koulua ja oppinut lukemaan, joten hän ei pysty kirjoittamaan", Stiina selitti. "Jaha, enpä tullut ajatelleeksi. Hmm, mitä jos piirtäisit paperille tarinan kulun?" simssiliini ehdotti, ja Untuvan ilme kirkastui heti, piirtää hän kyllä osasi vaikka kirjoitus ei luonnistunutkaan. Untuva alkoi heti hahmotella keskelle paperia tarinansa päähenkilöä: Rohkeaa ja uljasta toimintasankarikissaa, joka ei pelännyt mitään! Sankarikissa muistutti ulkoisesti Untuvaa, mutta oli muuten tämän täysi vastakohta - ikäänkuin jonkin rinnakkaisulottuvuuden versio Untuvasta. Pentu nimesi päähenkilön yhden etunimensä mukaan Untamoksi, sillä hän ei tohtinut käyttää hahmolla kutsumanimeään. Untamo teki kaikkea mihin Untuva ei olisi mitenkään rohjennut, ja kuvitteellinen sankarihahmo antaisi Untuvan kokea Untamon saappaissa mielikuvitusmaailmassa kaikki ne seikkailut jotka häneltä jäisi oikeassa elämässä tekemättä. Saatuaan hahmokuvan valmiiksi Untuva alkoi piirrellä paperiin kuvia erilaisista tilanteista: Eräässä kuvassa Untamo pelasti kauniin neidon ilkeiden kissojen kynsistä, ja toisessa kuvassa Untamo tappeli reilusti suuremman kokoista vastusta vastaan, mutta Untamo ei pelännyt vaan hyökkäsi sinnikkäästi pahiksen kimppuun nujertaen tämän. Stiina päätti puolestaan hyödyntää tämän luovan kirjoitustehtävän vuodattamalla paperille joulukuussa vallinneita tunnekuohujaan, jotka olivat heittelehtineet siskon kuolemsta aiheutuneesta surusta uuteen iloon Espiquen kanssa seurustelusta ja heidän saamastaan jälkikasvusta. Vähitellen paperille ilmestyneistä riimeistä muodostui runo:
"Vajoan pimeässä pohjattomaan syvyyteen
En taistele vastaan, kaikki toivo on mennyttä
Sitten saavut sinä, toivonkipinä arvokas
Otat kiinni ja vedät pääni takasin pinnalle
Näytät että elämä on elämisen arvoista
Luomme yhdessä jotain pientä ja kaunista
Nyt minulla on taas syy elää, oma perhe."
Hetken päästä simssiliini ilmoitti ajan loppuvan kohta, mutta ennen kerhon päättymistä kissat saivat lukea kirjoituksiaan muille ääneen. Stiina ja Untuva pitivät kuitenkin paperiensa sisällöt visusti itsellään, sillä niiden sanoma oli kummallekin liian henkilökohtainen muille jaettavaksi.
Kuvataidekerho; Quz, Ruu ja Untuva
Quz, Ruu sekä Untuva marssivat näytelmälavaa kohti. Aluksi Untuvaa hermostutti tulla kerhoon ilman äitiä, mutta hän pääsi äsken niin hyvin piirtämisen makuun että kuvataidekerhoon lähtö houkutteli. Ja olivathan Quz ja Ruu Untuvalle tuttuja huonetovereita, joten heidän seurassaan ei tarvitsisi pelätä. Aimmat kerhotapahtumat olivat jääneet hyvin myös Ruun mieleen, ja kisu selostikin poikaystävälleen innoissaan miten oli onnistunut pääsemään haluamaansa rooliin näytelmän koe-esiintymisessä. Quz kuunteli tumman kissan juttuja vain puolella korvalla, sillä hänen mielessään pyöri vähän muita asioita - eräs tietty tyttökissa, jos tarkkoja ollaan. Hän oli ollut aiemmin Kinuskin kanssa kirjeenvaihdossa, ja kaksikko oli sopinut treffit ystävänpäiväksi. Ainoa ongelma oli vain se, että Quz seurusteli Ruun kanssa, eikä hän oikein tiennyt miten toimia. "Kuunteletko sinä minua ollenkaan?" Ruu tuhahti ja tarrasi kiinni Quzin olkapäistä pakottaen pojan katsomaan häntä silmiin. "M-minä... Tietenkin. Onnea roolista", Quz lausahti. Vastaus sai ilmeisesti Ruun vakuuttuneeksi, tai ainakaan hän ei jäänyt inttämään enempiä alkaessaan ihmetellä mihin Untuva oli kadonnut heidän jutellessaan. "Hän varmaankin meni edeltä kerhoon, taidamme itse asiassa olla myöhässä", Quz tajusi, ja kaksikko juoksi loppumatkan näytelmälavalle, missä simssiliini jakoi muille jo piirtotarvikkeita. "Tulittehan tekin sieltä vihdoin, nyt kaikki ovat koolla", simssiliini iloitsi ja alkoi selittää kerholaisille päivän ohjelmaa. "Tänään piirrämme lumisia maisemia. Mutta jotta kukaan ei palauttaisi minulle takaisin vain valkoista tyhjää paperia saattekin aloittaa tällä kertaa piirtämisen värikkäältä paperilta, johon luotte lumisen vaikutelman hyödyntäen valkoista liitua. Jos jää aikaa voitte askarrella paperia ja glitterliimaa hyödyntäen lumihiutaleita koristeeksi hoitolan sisätiloihin", simssiliini selitti. Vähän noloina myöhästymisestään Ruu ja Quz astelivat kerhonvetäjän eteen vaisusti napaten tarvittavat piirtotarvikkeet tassuihinsa. Ruu oli saanut sinisen paperin, ja siihen olikin helppo alkaa hahmotella kinoksia, ja paperin yläreunan voisi jättää sinällään siniseksi taivaaksi. Ruu taiteili horisonttiin rosoista kuusimetsää valkealla liidullaan pohdiskellen mitä keksisi kuvan etuosaan. Lopulta hän päätyi tekemään siihenkin pelkkiä puita, jotka olivat tietenkin mittasuhteiltaan kookkaampia, ja näin paperille muodostui luminen metsä. Quz oli puolestaan saanut punaisen paperin, ja kisu joutui hetken aikaa pähkäilemään miten saisi luotua siihen talvimaiseman tuntua. Sitten hän keksi, että voisi käyttää punaista rakennuksen seinänä, ja saatuaan hökkelin ääriviivat kohdilleen hän lisäsi heti lumiset ikkunanpuiteet. Talon eteen Quz piirsi vielä ylvään lumiukon. Untuva oli vetäytynyt muista kerholaisista erilleen omaan rauhalliseen nurkkaan. simssiliinin laatima tehtävä ei inspiroinut pentua, joten hän oli värikkään paperin sijasta ottanut itselleen tavallisen paperin sekä värikyniä. Hän päätti piirtää kuvan mielikuvitussankaristaan Untamosta. Piirtämisen ohessa Untuvan mieleen tulvi jatkuvasti uusia tarina-ideoita Untamon seikkailuihin liittyen, ja hahmon ulkonäkö muokkautui niiden mukaan: Ensin hahmolla oli yllään liehuva viitta, mutta se korvautui pian cowboy-hatulla ja lassolla. Lisäksi Untamolla oli erityinen tarvikevyö, josta tämä voisi napata nopeasti tassuihinsa puukon, köyden tai mitä nyt ylipäätään tarvitsi tassujensa ulottuville. Untamo piirsi niin keskittyneesti ettei ollenkaan huomannut simssiliiniä, joka oli hiippaillut hänen taakseen. Hoitajan rykäistessä pentu säpsähti ja katsoi hoitajaansa korvat luimussa pelätessään saavansa nuhteita kun ei ollut seurannut tehtävänantoa. "Kuva ei ole sitä mitä piti, mutta hyvää työtä! Noudatathan kuitenkin seuraavalla kerralla ohjeita", simssiliini painotti kehujen jälkeen, ja Untuva nyökkäsi. Untuvan harmiksi simssiliini nappasi hänen piirroksensa muiden töiden tapaan ja tiedotti, että parhaat työt saattettaisi julkaista Mourusen "Luovuudenpurkauksia"-palstalla. Useimmat kerholaiset innostuivat asiasta, mutta Untuvaa vähän jännäsi ajatus. Lopuksi kaikki askartelivat yhdessä lumihiutaleita: Aluksi paperinpalaa taiteltiin, minkä jälkeen siihen tehtiin leikkauksia saksilla, ja paperin avatessa muodostui uniikkeja lumihiutaleita, jotka simssiliini kiinnitti toisiinsa narulla. "Hienoa työtä! Ripustan nämä hoitajien oleskelutilan ikkunan eteen", simssiliini suunnitteli ja antoi sitten kissoille luvan poistua.
Quzin mielipide päivästä: "Miksiköhän edes olen kuvataidekerhossa kun piirtotaitoni eivät ole kummoiset..? No, sentään tällä kertaa sain aikaiseksi jotain simssiliinille palautettavaa."
Ruun mielipide päivästä: "Oijes, pääsin tavoittelemaani rooliin! Tulpe on varmasti innoissaan päästessään näkemään äidin esiintymässä lavalla! Kuviskerhossakin oli kivaa, mutta piirrettäisipä ensi kerralla jotain muuta kuin maisemia."
Stiinan mielipide päivästä: "Kivaa että kirjoitusaiheen sai itse valita, omista tuntemuksista kirjoittaminen selkeyttää mukavasti ajatuksia ja on hyvä saada purettua tunteet jollakin tavalla itsestään ulos."
Tulpen mielipide päivästä: "Oli aika hurjaa hypätä suoraan etsivän saappaisiin ilman minkäänlaista kokemusta, mutta minä onnistuin lopulta ratkaisemaan syyllisen ensimmäisenä omine johtomuruineni, hahaa!"
Untuvan mielipide päivästä: "Toivottavasti pääsen pian jatkamaan Untamon seikkailuja joko tarinoiden tai piirtäen! Huoh, minun pitäisi kai mennä kouluun, jotta saisin kirjallisuuskerhosta enemmän irti."
Kommentit
Lähetä kommentti