Kesärieha
Olin tänään liikkeellä varhain, sillä tänään lähtisimme Mitterin kanssa kesäriehaan. Käkikello löi seinällä kahdeksaa, ja Mitteri vaikeroi väsyneenä. "En halua herätä näin aikaisin, emmehän lähde vielä edes tuntiin!" Mitteri murahti pää tyynyn alla. "Pakkohan meidän on joskus pakata! Ehdotin eilen päivällä sekä illalla, mutta sinä jankutit, että aamulla ehtii. Joten nyt ripeästi ylös, ja auta pakkaamisessa", huomautin. "Pakkaaminen on tylsää", Mitteri vänkäsi. "Noh, haluatko sitten jäädä tänne yksinäsi, kun kaikki kaverit menevät kesäriehaan? Sinnehän ovat menossa Mirre, Pena, Vili, Hirni, Joika ja..." muistuttelin. "Pipsa. Okei, sait ylipuhuttua", Mitteri totesi ja nousi vuoteeltaan. Huomasin kisuni olevan isompi kuin aikaisemmin, mutten kuitenkaan viitsinyt alkaa juttelemaan moisesta, meillä on vielä monia asioita hoitamatta. "Eli, mukaan siis lähtee hoitoaineet, rantapallo, harja, evääksi vesimelonia, sekä tämä tyyny", puhuin, ja heitin tavaroita laukkuun, jonka olin ottanut mukaan kotoani. "En minä halua mitään tyynyä syödä, otetaan mielummin suklaata!" Mitteri karjaisi. "Älä unelmoikaan! Olet nyt laihtarilla, ja saat mukaasi korkeintaan mansuraepurkin herkutteluun. Eikä se tyyny ollut evääksi tulossakaan. Tuskin siellä oikein ehtii syödäkään, kun ohjelmaa on niin kauheasti", sanoin tomerasti. "Okei, ei sitten", Mitteri totteli, mutta kääntäessä päätäni, kisuni viskasi mukaan vielä suklaankin. "Otetaan mukaan myös pienoni!" Mitteri pyysi. "Se vie kyllä tilaa, mutta olisihan se kiva saada jotain musiikkiakin. Voin kantaa sitä siihen asti, että pääsemme bussiin. Eiköhän siinä sitten ole kaikki, joten voimme mennä", totesin, otin Mitteriä tassusta, ja lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä.
Bussipysäkillä näimme monet iloiset naamat. Bussikuski änki tavaroita tavaratilaan, ja ojensimme omatkin kamamme mukaan kyytiin. "Jaah, musiikkimiehiä?" bussikuski kysäisi nähdessään koskettimet. "Jep, olen hoitolan musikaalisin kissa ikinä!" Mitteri totesi, ja bussikuski naurahti. "Onnea uralle vaan", hän totesi. Näimmekin Aijcan seuraavaksi, ja hän näytti hyvinkin hermostuneelta. "Aah, Mitteri ja simssiliini!" Aijca karjaisi meidät nähdessään, ja ruksasi meidät listalleensa. "Puuttuuko vielä moni?" kysäisin. "Ei enää, taisitte olla viimeiset", Aijca totesi. "Mitäs sanoin Mitteri, meidän olisi pitänyt olla nopeampia!" sanoin. "Ei se haittaa, mennään vaan bussiin, ja matkustetaan riehaamaan!" Aijca huudahti. Niin astelimme bussin kyytiin, ja huomasimme merkatun paikkamme Aijcan ja Joikan paikan takana. Vieressämme istuskelevat Pipsa, Vili ja Mantsu tervehtivät meitä. Tervehdimme takaisin, ja istahdimme penkillemme. Takanamme istuivat Fire ja Hirni, ja heidän vieressään Rasse, Mirre ja Pena. Korviini kantautui Mirren raivokas puhe: "Epistä, miksemme päässeet Mitterin taakse, olemme täällä kaukana heistä!" Hetkessä bussi röhähti paikaltaan, ja matkamme määränpäähän alkoi! Huomasin, kuinka Aijca piti aikataululappua käsissään, ja jutteli Joikan kanssa kaikkea kesäriehaan liittyvää. Pipsa-kisu taas jutteli innoissaan Mantsulle, ja selitti, mitä kaikkea aikoi tehdä. Vili istui närkästyneenä Mantsun sylissä, kun ei saanut puheenvuoroa Pipsan puhetulvalta. Rassella ja hänen kissoillaan oli todellinen tappelu tilasta, sillä kisut olivat jo niin isoja, etteivät meinanneet pysyä penkissään. "Minä en mahdu!" Mirre räyhäsi. "No en minäkään!" Pena tiuskaisi takaisin. Rassen toputteleva ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! Fire ja Hirni juttelivat omiaan, pikkukisua varmaan huoletti nämä aggressiiviset ja kovaääniset kissat, kun ei itse tuntenut oikeastaan ketään. "Voisit tutustua tuohon Hirniin. Hän varmasti haluaisi kuulua joukkoon, ja tietysti tuohon Joikaan. Olettehan aika saman ikäisiäkin", aloin puhumaan yllättäen Mitterille. "Miksen voisi tutustua Penaan? Olemmehan mekin saman ikäisiä!" Mitteri karjaisi. "Tietysti saat, mutta huomautin vain muitakin. Nämä päivät varmasti lähentävät teitä kissoja toisiinsa", totesin. "Niin, tosiaan", Mitteri vastasi unelmoivasti, ja jäikin haaveilemaan. Matka sujui lähes samankaltaisena, välillä juttelimme Aijcan kanssa Simsseilyistä sun muista vanhoista ajoista.
Lopulta päästyämme perille, Aijca johdatti meidät omiin telttoihimme. Olimme Mitterin kanssa samassa teltassa Rassen, Mirren, Vilin, Firen ja Hirnin kanssa. Pipsa, Mantsu ja Vili olivat keskenään pienemmässä teltassa, ja Aijca kertoi yöpyvänsä Joikan kanssa pienessä puumajassa, joka näytti erittäin viihtyisältä. Alkuun Aijca puhui jotain aikatauluista, ja lopulta päästi meidät kotiutumaan telttoihimme. Mitteri ja Mirre ampaisivat nopeaan juoksuun, ja varasivat itselleen teltan perällä olevan alueet; Mitteri otti oikeanpuoleisen kaistaleen, ja Mirre vasemmanpuoleisen. Pena asettui Mitterin viereen ja Hirni otti paikakseen Mirren luona olevan. Me hoitajat asetuimme hoidokkikissojemme läheisyyteen, ja aloimme pölistä omiamme, kun kissamme alkoivat purata pakkauksiaan. Mitteri poisti tavarat varovaisesti, hän pelkäsi minun näkevät suklaansa. Mitteri piilotti suklaan nopeasti tyynyn alle, ja jatkoi purkamistaan. Hetken kuluttua Aijca saapui telttaamme, ja antoi meille kaikille makuupussit, kissoille tietysti pienempää kokoa. "Sitten kun täällä on kaikki tavarat järjestyksessä, voitte saapua etupihalle, niin pidämme pienen leikkituokion", Aijca kertoi, ja lähtikin hetken päästä valmistelemaan kaikkea. Kissoilla oli omat keskustelunsa: "Mitteri, aivan mahtavaa, että pääsimme samaan telttaan!" Mirre höpötti innoistuksissaan. "Niin, olisivatpa Pipsa, Vili ja Mantsukin täällä kanssamme. Olisihan tänne mahtunut..." Mitteri harmitteli. "Tulee meillekin kivaa, ja telttahan olisi ollut täyteen ängetty, jos hekin olisivat olleet täällä. Pidetään vaan hauskaa", Mirre kehotti, ja sai Mitterinkin paremmalle mielelle. "Niin, näemmehän me sentään muussa ohjelmassa", Mitteri totesi. "Noniin kisut, lähdetäämpä. Aijca pyysi meidät etupihalle leikkimään!" Rasse karjaisi. "Joojoo", totesimme Mirren kanssa. Lähdimme kävelemään teltastamme kohtaamispaikalle.
Viimein näimme Aijcan ja Joikan, jotka seisoa kököttivät, ja odottivat tuloamme. Telttamme porukka tulivat heidän viereensä, ja aloimme keskustella odotellessamme keltaisen teltan asukkeja. Jutut eivät kuitenkaan oikein ehtineet alkaakaan, kun Mantsu, Pipsa ja Vili kävelivätkin jo paikalle. "Hienoa, voimme aloittaa! Joika, kerrotko, mitä nyt on vuorossa?" Aijca kysäisi. "Mielelläni, ensiksi leikimme piilosta kerärieha-alueella. Samalla voitte tutkailla lähikuvana ympäristöä, ja tutustua paikkoihin", Joika selitti. "Ettei leikki menisi kovin kyllästyttäväksi, otamme mukaan myös hiukan paineita. Jokainen hoitaja on kissan/kissojensa kanssa joukkueena, ja suorituksista saa pisteitä. Lopuksi nerokkaimmat kisut ja hoitajat palkitaan kunniamaininnalla!" Aijca jatkoi selittämistä. "Kisan idea toimii siten, että kisut etsivät nerokkaan piilopaikan, ja hoitajat sitten etsivät heidät. Olkaa rehellisiä, älkää tahallaan helppoa paikkaa, josta hoitajan on helppo löytää teidät. Kisu, joka löydetään vikana, saa bonuspisteen nerokkaasta piilostaan", Joika selitti vuorostaan. "Eli hoitajat, tulkaa luokseni, ja lasketaan yhdessä kymmeneen", Aijca kehotti, ja astelimme hänen luokseen. "Pieni kysymys! Oletteko Joikankin kanssa mukana kisailemassa. Haluaisin, että Joikakin tulisi kanssamme piiloihin!" Pipsa karjaisi. "Tosiaan, kyllähän Joikakin voi tulla mukaan leikkimään, mutta vaikka voittaisimmekin, emme ota pisteitä. Parempi, että teillä muilla on mahdollisuudet voittaa", Aijca totesi. (En muuten aio lelliä ketään kisua, ja antaa hänelle ja hoitajalleen voittoa. Arvon aina, kuka pärjää parhaiten, ja kuka huonoiten. :D) Kun säännöt oli kerrottu, aloimme hoitajien kanssa laskea hitaasti ja kuuluvasti kymmeneen. Sillä välin kisumme kipittivät ovelimpiin piiloihin. Ykkösen jälkeen kaikki hoitajat lähtivät tutkimaan paikkoja. Ensimmäiseksi Fire löysi kisunsa Hirnin kannon takaa. "Löytyi!" Fire kiljaisi ylpeänä saavutuksestaan. Me muut jatkoimme etsintöjämme. "Hei, täältäkin löytyi kisu!" Mantsu karjaisi kurkistaessaan pieneen sankoon, johon Vili oli kiivennyt. Mantsun täytyi kuitenkin jatkaa etsintöjään, jotta löytäisi vielä Pipsankin. Seuraavaksi minulla oli tuuria mukana, löysin Mitterini korkeiden heinien takaa järven rannan luota. Menimme Mitterin kanssa Firen ja Hirnin luo katselemaan, kuinka muut vielä etsivät. "Moi Hirni, olipa sun hoitaja nopea. Voititte paljon pisteitä", Mitteri totesi. "Niin, heh. Fire on kyllä paras!" Hirni huudahti innoissaan. Kissojen jutellessa etsintä jatkui. Mantsu oli taitava, ja löysi Pipsankin, joka oli pinkaissut keltaisen teltan taakse. Nyt Mantsukin sai astua sivuun. Seuraavaksi löytyi Pena, joka löytyi laiturin alta. "Miten sinä sinne pääsit?" Rasse jutteli kummissaan. "Ihan helposti, näin pätevä kissa kun olen!" Pena naurahti. Rasse kurkkasi myös veneeseen samalla, ja huomasi siellä Mirren kyykkivän. "Mähän sanoin, että sun olisi pitänyt mennä kauemmas piiloon! Oli arvattavissa, että Rasse löytää meidät samaan aikaan!" Mirre raivosi vihaisena. "Olittepa nopeita, Joika on vielä piilossaan", Aijca naurahti. Samassa Joika tepusteli pihalle muiden luo. "Joika! Ei sisälle saanut mennä!" Aijca huudahti. "En ollut sisällä, vaan parvekkeella, ja se on aivan ulkoaluetta!" Joika huomautti. "Niin tietysti, olisihan minun pitänyt arvata tämä", Aijca totesi. "Noh, kuitenkin, piskejako menee näin: Fire ja Hirni saavat 3 pistettä, tokaksi saapuivat simssiliini ja Mitteri, he ansaitsevat 2 pistettä, ja Mantsu löysi hienosti molemmat kissansa, ja tienaa pisteen. Ja Mirre oli keksinyt nerokkaimman piilopaikan, joten sillä he tienaavat bonuksen!" Aijca julisti, ja kaikki taputtivat iloisina suorituksilleen.
"Eiköhän ole seuraavan leikin aika. Tämä ei ole kuitenkaan mikään kisa, eli siitä ei tule pisteitä. Leikimme vain huvin vuoksi", Aijca julisti. "Leikimme siis mustaa kissaa", Joika kertoi. "Minä olen mustakissa! Minä haluan jäädä!" Pena huudahti keksiessään leikin. "Oletko nyt aivan varma, kyllä minäkin voisin olla", Joika totesi, mutta Penan innostus voitti. "Okei, jos haluat olla, menehän tuonne keskella, ja aloitetaan", Aijca komensi. Pena käveli keskelle, ja karjaisi: "Kuka pelkää mustaa kissaa?" Kaikki kisut ja hoitajat lähtivät villiin juoksuun. Pena oli taitava metsästämään, ja siitä oli tietysti apua kiinniotossa. Pieni Hirni ei päässyt nopeasti juoksuun kokonsa takia. Hän jäi ensimmäisenä. Kaikki muut kuitenkin pääsivät turvaan, ja uusi kierros alkoi. Seuraavaksi Pena sai kiinni Firen ja Aijcan. Jopa Hirni nappasi simssiliinin. Niin leikki jatkui, kunnes jäljellä olivat enää Mitteri ja Pipsa. Kaikki muut huusivat: "Kuka pelkää mustaa kissaa?" Pipsa ja Mitteri lähtivät hurjaan juoksuun, mutta Mitteri kompastui jaloistaan, ja hänet saatiin kiinni. "Jee, minä voitin!" Pipsa kiljaisi innoissaan. "No, ehkä voitat, kun annoin tasoitusta!" Mitteri karjaisi. "No hihhih niin vissiin! Olet huono häviäjä, lälläslää!" Pipsa ilkkui ja pomppi voiton huumassa. "Enhän ole, onnittelen sinua voitosta. Onneksi olkoon, Pipsa. Olet kyllä niin etevä ja hyvä!" Mitteri julisti. "Heh, kiitti!" Pipsa sanoi.
Hetkellisen vapaan ajan jälkeen kokoonnuimme pölkyille istumaan iltanuotiolle. Paistoimme makkaroita, tai oikeastaan vain minä ja Mitteri emme paistaneet, kaikki muut. Itse en pitänyt makkarasta lainkaan, ja Mitteri oli laihiksella, joten kisu saisi tosiaankin unohtaa kaikenlaiset herkut. Juttelimme niitä näitä kaikesta, päälimmäisin puheenaihe oli kuitenkin ihanan kesän loppuminen. "On se sääli, kesä meni vain niin nopeasti, ei sitä ehtinyt edes tajuta", Aijca totesi. "Niin, ja nyt joutuu johonkin kouluun, jossa ei ole mitään intoa. Kamala paikka", huudahdin. "Niin, mutta pian huomaamme, että uusi kesä ja seikkailut ovat jälleen alkaneet", Mantsu piristi. "Eivät syksyn sateet pilaa kaikkea, vaikka siltä tuntuisikin", Rassekin liittyi keskusteluun. "Hei, mitä me syksyä jankkaamme? Meidänhän piti muistella kesän huippuhetkiä!" Fire muistutti. "Minun onnekkain päiväni kesässä oli ainakin, kun synnyin", Pipsa kertoi. "Heh, mitäs sinulle veitikka voikaan muuta tulla mieleen, kun et ollut vielä olemassa kesän alussa!" Mantsu karjaisi, ja kutitteli kisuaan. Pipsa nauraa hihitti, ja käski Mantsun lopettaa. "Voitaisiinko laulaa jotain?" Hirni kysyi. "Tietenkin!" Aijca karjaisi. "Lauletaan jotain kesäistä ja hilpeää!" Joika ehdotti. "Minä voin soittaa", Mitteri kertoi ottaen tukin takaa koskettimet syliinsä. "Joo, ja minä säestän kitaralla", Aijca sanoi. Yhdessä lauloimme sitten iloisen sävelmän kesään liittyen, ja sen jälkeen vielä toisen ja kolmannennen. Aijca opetti meille myös pari veikeää lorua ja muuta hauskaa. Tunnelma oli muutenkin leppoisa ja mukava. "Kuulkaas kisut ja hoitajat! Voisimme käydä vielä soutelemassa joen rannalla ennen nukkumaan menoa. Muistakaa ottaa pelastusliivit", Aijca puhui. "Jee! Äkkiä varaamaan vene!" Mitteri karjaisi ja ampaisi juoksuun.
Joen luona Mitteri varasi itselleen veneen, ja huomasi Pipsankin saapuvan. "Mentäisiinkö vaikka samaan veneeseen...kun kaikille ei kumminkaan riitä omaa?" Mitteri kysyi. Pipsa vilkaisi taakseen, ja huomasi Joikan menevän toiseen veneeseen Aijcan kanssa. "Okei, mikäs siinä", Pipsa vastasi hiukan pettyneen kuuloisesti, mutta hymyili silti. Pipsa hyppäsi mukaan kyytiin, ja kissat alkoivat melomaan vimmattuun tahtiin. Jossain järven keskellä he lopulta pysähtyivät, ja alkoivat jutella. "Liityin muuten siihen näytelmäkerhoon, kuten ehdotitkin joskus", Pipsa kertoi. "Oikeesti, jee! Meille tulee tosi kivaa yhdessä! Mä voin olla prinssi ja sä prinsessa!" Mitteri kertoi, ja alkoi selittelemään innoissaan. "Äh, tyhmä Mitteri! Ethän sä voi olla mun unelmien prinssi, sä oot mun kamu", Pipsa naurahti. "Hä? Mä luulin että..." Mitteri puhui suu auki. "Mä kattelen enemmän ton Joikan perään, se on niin iso ja fiksu. Lähetti jopa mulle salanimellä kukkasen. Eiks ookkin ihanaa?" Pipsa haaveili. "Tuota... se olin kyllä... minä", Mitteri sanoi erittäin hiljaa ja nolona. Kuinka hän oli ymmärtänyt Pipsan niin väärin? "Mitä?" Pipsa kysyi, hän ei ollut varma, oliko kuullut hiljaisesta äänestä oikein. "Ei mitään. Mä haluun uida", Mitteri kertoi, ja loikkasi veteen. Häntä masensi, miksi? Miksi Pipsa ei pitänyt hänestä? "Mitteri...mitä sä?" Pipsa kummasteli, muttei ehtinyt sanoa enempää nähdessään kauhistuttavan vesipyörteen ilmestyvän heidän eteensä kuin tyhjästä. Pipsa alkoi kirkua onnettomana ja säikähdyksissään, kun vene alkoi ajautua pyörteeseen päin. Samassa Joika teki pisimmän loikan ikinä Pipsan veneeseen, ja alkoi soutamaan vesipyörrettä kovemmin pois päin. Lopulta he olivat selvinneet pyörteestä. "Voi Joika, olet sankarini!" Pipsa kertoi liikuttuneena. "Mitäs tuosta, mielellänihän minä noin sievää kissaa autan", Joika kertoi, ja Pipsa tirskahti onnesta. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut huomaavan Mitteriä, joka ajautui aina vain lähemmäs suurta vesiryöppyä. "Apua! Apua!" Mitteri karjui, mutta kukaan ei kuullut. Mitteri oli jo luopua toivosta, kun hetkessä huomasi vieressään pelastusrenkaan. "Tartu siihen, niin kiskomme sinut turvaan!" Mirre huusi niin kovaa kuin pystyi. Mitteri kasasi viimeiset voimansa ja tarttui renkaasta niin kovaa kuin pystyi. Rasse alkoi vetämään Mitteriä heidän veneelleen päin. Matkaa oli enää vain vähän, kun Mitteri ei enää jaksanut pitää kiinni. Hänen otteensa lipesi, mutta saikin huomata, ettei ajautunutkaan enää vesipyörteelle. Mirre tarttui Mitterin laihaan ja märkään tassuun, ja kiskoi tämän ylös veneeseen. Mitteri yski, eikä meinannut saada henkeä, silti hän oli todella onnellinen, että Rasse ja Mirre olivat pelastaneet hänet kuolemalta. "Meidän täytyy lähteä kyllä rantaan. Sinut pitää viedä lääkärin tutkittavaksi", Rasse sanoi huolestuneena."Ei, minä voin kyllä hyvin, kunhan viette minut pois täältä vedestä! Minä tahdon kuivalle maalle!" Mitteri pyysi. "Sinulle pitää saada kyllä jotain lämmintä, raukka, olet ihan kylmissäsi", Rasse totesi. "Enkä!" Mitteri vakuutteli täristen. "Minä voin lämmittää sinua", Mirre ilmoitti, ja kietoi kätensä Mitterin ympärille. Rasse aloitti soutamisen rannan suuntaan, ja kissojen välille syntyi keskustelua. "Miksi olet minulle koko ajan niin kaveri? Kyllähän sinulla pitäisi olla muutakin tekemistä kuin hengailla tällaisen pennun kanssa", Mitteri puhui. "Et sinä mielestäni mikään pentu ole! Tai olet, muttet sellainen vauva, kuten muut hoitolassa. Olet niin aikuinen ja sinulla on paljon hyviä ideoita", Mirre kertoi. "Tosi aikuinen, olen epäonnistunut täysin", Mitteri sanoi masentuneena. "Ethän. Saanko kysyä, miksi pomppasit pois veneestäsi?" Mirre tiedusteli. "En haluaisi puhua siitä. Minulla on vain niin paha olla. Ja tässä minä valittelen, tosi nössöä", Mitteri totesi häveten itseään. "Et ollenkaan. Olet hyvä juuri tuollaisena", Mirre vakuutteli. Mitteri ei sanonut enää mitään, kökötteli vain märkänä pohdiskellen kaikkea vääryyttä.
Rantaan päästyään jähmetyin kauhusta nähdessäni Mitteri-mussuni. "Voi Mitteri! Mitä sinulle on tapahtunut?" kiljaisin. "Pieni onnettomuus, kaikki on kuitenkin nyt hyvin", Rasse kertoi. "Menen kysymään Aijcalta, saisimmeko lähteä hiukan muita aiemmin nukkumaan päin. Tuskin Mitteriä huvittaa tehdä tänään enää mitään", totesin. "Minä voin tulla kanssanne", Mirre vakuutteli. "Äh, ei sinun tarvitse uhrautua", huomautin, mutta Mirre oli tosissaan. "Jos kerran haluat tulla, mikäs siinä", sanoin, ja lähdimme kolmisteen kävelemään kohti telttaamme. Teltassamme käärin Mitterin lämpimiin peittoihin, raukka oli varmasti täysin paleltunut. Mitteri näytti surulliselta, ajattelin sen johtuvan kaikesta tapahtuneesta. "On se kyllä hyvä, että Mitterillä on sinun kailtaisesi ystävä", sanoin hymyillen Mirrelle. "Minusta Mitteri on kiva, ja suoraan sanottuna..." Mirre puhui, ja hiljensi ääntänsä. "Olen ihastunut Mitteriin". "Ohhoh!" sanoin yllättyneen kuuloisesti, vaikken oikeasti ollut kovin yllättynyt. Olihan se arvattavissa. "Ihan rauhassa vain, älä pidä suotta kiirettä. Olen varma, että Mitterikin pitää sinusta", vinkkasin, ja Mirre näytti entistäkin onnellisemmalta. Pölistessämme huomasimme Mitterinkin nukahtaneen. Jatkoimme juttutuokiotamme tovin, minkä jälkeen myös muut hoitajat saapuivat telttaan, ja menimme kaikki nukkumaan.
Heräsimme aamulla omiin aikoihimme. Muut olivat jo täydessä touhussa, kun minä ja Mitteri unikekoina aloimme heräillä. Mirre huomasi meidät ensimmäisenä, ja pomppasi päälleni. "Aijca käski sanoa teille, että lähdemme pian aamupesulle järveen. Niin tulkaa", Mirre kertoi. "Kiitos tiedosta, täytyykin napata mukaan shampoo ja hoitoaine sinulle, Mitteri", pölisin, mutta Mitteri murjotti nurkassa. "Mi-minä en aio tulla veteen", Mitteri kertoi vakavana. "Älä höpsi, pitäähän meidän nyt sinut pestä! Kaikki muutkin kissat aikovat peseytyä nyt, mikset sinä muka voisi?" ihmettelin. "Koska minä aloin pelätä vettä eilisen onnettomuuden jälkeen", Mitteri sanoi kurjalla äänellä. Tajusin Mitterin olevan tosissaan. "Jos ollaan ihan siinä rannassa, niin et sinä siitä lähde ajelehtimaan mihinkään", koitin rauhoitella kisuani. "Entä jos lähdenkin?" Mitteri huomautti. "Sitten minä pelastan sinut", Mirre naukaisi teltan ovelta. Se oli jäänyt kuuntelemaan keskusteluamme. "Niin juuri. Sinulla ei ole mitään pelättävää, me kyllä huolehdimme sinusta", lupasin, jonka jälkeen Mitteri lähti vastahakoisesti kävelemään kanssamme kohti rantaa.
Järven rannalla olivatkin kaikki kissat hoitajineen. Kaikkialta kuului erilaista puhetta: "Rasse! Minulla meni saippuaa silmään!" Pena valitti. "Mihin se Vili nyt hävisi, olisi sen pesu vuoro, kun sain Pipsan putsattua", Mantsu mutisi. "Hirni, pysy nyt paikallasi, muuten tästä ei tule mitään", Fire komensi kissaansa. "Tule Mitteri, mennään tonne, siellä on matala paikka, sanoin, ja niin menimme Mitterin kanssa sinne. "Vesi on kylmää!" Mitteri valitti kosketettuaan sitä tassullaan. "Eikä ole. Alas tulla nyt", komensin, mutta Mitteri pysyi liikkumatta paikallaan. Samassa huomasin Mirren hiipivän Mitterin taakse. Se iski minulle silmää, ja arvasin mitä sillä oli mielessä. Ennen kuin Mitteri huomasikaan, hän oli lentänyt Mirren tönäisystä järveen. "Apua, apua, minä hukun!" Mitteri kiljui. "Etkä huku, pysy nyt paikallasi, jotta saan levitettyä saippuan. Mitä tottelevaisempi olet, sitä nopeammin tämä on ohi", puhuin. Aijca saapui paikalle. "Onko täällä joku hätänä, kun kuului avun huutoja?" Aijca kysyi. "Ei tässä mitään, Mitteri vain pelkää vettä", selittelin. "Jaa. No, levitimme äsken tuonne nurmelle viltin, jossa ajattelimme kokoontua aamupalalle, tulkaa sitten, kun ehditte", Aijca pyysi. "Luulempa, että jätämme tämänkin aterian väliin, Mitterin kun pitäisi kuntoilla, niin ehtisimme hyvin tehdä pienen lenkin sillä välin, kun te syötte", sanoin. "Eikä, minä en halua juosta", Mitteri valitti, mutta pakko sen olisi, minä pakottaisin. Muiden hoitajien ja kissojen siirtyessä aamupalle, nostin Mitterin järvestä, ja se ravisti itsensä puhtaaksi, sillä meillä ei ollut pyyhettä mukana. "No niin, Mitteri. Nyt lähdemme juoksemaan. Voin juosta kanssasi, niin sinun ei yksin tarvitse", lupasin.
Juoksumme jälkeen palasimme teltalle. Olin aivan poikki, en tienyt olevani noin huonossa kunnossa. Mitteri oli oikea pikajuoksija minuun verrattuna. "Sinun tässä laihdutuskuurilla pitäisi olla, eikä minun", Mitteri sanoi. "Kissat ovat nopeampia juoksemaan luonnostaankin", sanoin. Kömmin telttaan, ja otin mukaani harjan. "Nyt harjataan sinun turkistasi kaikki lehdet ja muut roskat pois, mitä lenkin aikana tuli", sanoin. "Älä sitten tukista", Mitteri pyysi, mutta parkaisi jo saman tien. "Sori, tässä kohtaa on takku, yritän selvittää sen pian", sanoin. Lopulta Mitterin turkki kiilsi puhtaana. "Mitterii!!" Pena ja Joika kiljuivat juosten Mitterin luo. "Mitä asiaa?" Mitteri kysyi. "Me aateltiin mennä pelaamaan lentopalloa rannalle, tuletko mukaan peliin? Voisimme pelata sinun rantapallollasi, Joika ehdotti. "Käy hyvin, simssiliini, saanko mennä?" Mitteri pyysi lupaa. "No, mene sitten", annoin luvan, vaikka tajusin, että harjaus oli mennyt hukkaan. Mitteri riehuisi kuitenkin itsensä taas saastaiseksi.
Pena ja Joika olivat pystyttäneet verkon rannalle, ja sitten he jakautuivat joukkueisiin. Joika ja Mitteri olivat Penaa vastaan, mutteivat he siltikään pärjänneet, kun Pena metsästystaitojensa ansiosta sai aina pallon kiinni, ja ehti heittää sen. Pipsa ja Mirre saapuivat myös rannalle. "Pojat, päästäänkö mekin mukaan peliin?" Pipsa kysyi. "Tää on kyllä aika raju peli noin pienille", Joika huomautti. "Haloo, mä oon isompi kuin sinä", Mirre huomatti. "Menkää vaan Joikan ja Mitterin puolelle. Mä pärjään teille kaikille", Pena lesosi. "No sehän nähdään!" Mirre karjaisi astellen paikoilleen. Vilkas peli alkoi jälleen. Aluksi Pena pärjäsi juosten ympäri puoltaan napaten pallonsa ovelasti, mutta sitä onnea ei kauaa kestänyt, lopulta pallo tipahti koreasti maahan. "Hehheh!" Joika naurahti. "Mehän sanottiin, ettet pärjää", Pipsa huomautti. "Aivan sama, nyt uusi peli, ja tasapuoliset joukkueet", Pena pyysi. Toisten pelatessa sydämiensä kyllyydestä, leikkivät Vili ja Hirni sivussa pikkukivillä, kun he olivat aika pieniä moiseen raivoisaan peliin.
Hetken päästä saavuimme Aijcan kanssa pelipaikalle. "Nonniin, ikävä keskeyttää iloinen pelinne, mutta meidän täytyy siirtyä ohjelmassa eteenpäin, jotta pääsemme aikataulussa takaisin hoitolalle", Aijca kertoi. "Tietenkin, kyllä me ymmärrämme. Voimme pelata tätä sitten lisää joskus myöhemmin", Joika tuumasi ehkä kuitenkin hiukan pettyneenä. "Pyydä Aijcalta, jos hän voisi järjestää urheilukerhon. Siellä me voisimme bilettää ja tehdä muuta mukavaa", Mitteri ehdotti. Oli Joika ihan mukava, vaikka olikin vienyt Mitterin elämän kisun. Ei pidä masentua, vaan jatkaa elämää eteenpäin. "Hieno idea, Mitteri! Voin puhua siitä joskus myöhemmin", Joika sanoi. "Tee se, me kolme kovaa jätkää liitytään siihen heti!" Pena karjaisi. "Supinat sikseen, kisulit. Leikkikäämme toinen pisteellinen kilpailu", Aijca julisti. "Tällä kertaa meillä on jousen ampumista. Nyt kolmen tiimeillä on helpompaa, kun eilen kahden tiimit päihittivät helpommin", Joika selosti. "Jos osutte keskimmäiseen ympyrään, saatte 3 pistettä, jos seuraavaksi sisimpään, saatte 2 pistettä, ja jos ulkokuoreen, saatte pisteen. Jos osutte yli, ette valitettavasti saa pistettä. Bonuksen saajan päätän minä", Aijca selitteli. Aloitimme ampumisen. Mantsu ja hänen kisunsa aloittivat. Mantsu heitti uloimmalle reunukselle, Pipsa toisiksi sisimmälle ja Vili uloimmalle myös. Pisteitä he tienasivat yhteensä 4. Tuli meidän vuoromme. Sain osuttua toisiksi sisimpään ja Mitteri osui napakymppiin! Ensimmäisen kierroksen pisteinä olivat siis 5. Kierros meni rivakasti, ja ammuimme vielä toisetkin. Kokonaistulos näytti tältä: Mantsu & kisut: 13p. simssiliini & Mitteri: 9p. Rasse & kisut: 10p. Fire & Hirni: 6p. Aijca & Joika: 10p. "Eli suorituksista; Mantsu kissoineen oli ylivoimainen, ja tienaa 3 pistettä lisää, Rasse saa kisujensa kanssa 2 pistettä, ja simssiliini ja Mitteri pisteen. Bonuksen haluan antaa Rasselle!" Aijca julisti. "Pistetilanne siis yhteensä Mantsulla kisuineen on 4 pistettä, ja he voittivat! Toisiksi tulivat Fire & Hirni sekä simssiliini & Mitteri 3:lla pisteellä. Rasse ja kissat jäivät häviölle 2:lla pisteellä, mutta kasasitte eniten bonuksia, eli tulkaahan hakemaan erikoispalkintonne!" Joika karjaisi. Heille annettiin ihanat kimaltelevat pinssit. Myös minä ja Mitteri tienasimme 2. sijan pinssit.
Kun kaikki palkinnot oli jaettu, ilmoitti Aijca, että meidän tulisi lähteä pakkaamaan tavaroitamme. "Eikä, kesärieha loppuu!" Kaikki huusivat murheissaan. Lähdimme Mitterin kanssa teltallemme. "Emme edes tarvinneet kaikkia tavaroitamme" huomautin nähdessäni kassissa tavaraa, jota ei oltu purettu. "Niin.. Mutta pakattaisiinko nyt?" Mitteri sanoi jotenkin vaivaantuneena. "Onko kaikki hyvin?" kysyin. "Joo, joo", Mitteri vastasi lyhyesti. "Hetkonen...", totesin huomatessani tyynyn alla jotain ylimääräistä. Nostin suklaalevun Mitterin eteen. "Tiedätkö sinä tästä mitään?" kysyin Mitteriltä nuhtelevaan sävyyn. Sehän on laihdutuskuurilla, eikä siihen kuuluneet mitkään makeiset. "Minua ärsytti, kun sinä pakotit minut laihduttamaan, etkä antanut ottaa matkalle mukaan mitään herkkua, niin minä otin salaa tuon suklaan. Mutta vannon, etten syönyt siitä, koska tiesin että suuttuisit, ja.." Mitteri kertoi kaiken. "Voi sinua hupsua. En tietenkään suutu sinulle, varsinkin kun olit rehellinen, ja kerroit, miten suklaa päätyi laukkuun", sanoin. Mitteri hyppäsi kaulaani. "simssiliini, sinä olet paras hoitaja ikinä!" Mitteri sanoi. "Ja sinä paras hoidokki", vastasin. Lopulta kaikki istuivat bussissa, ja alkoi matka kohti hoitolaa, jossa odottaisi taas monet seikkailut.
Mitterin mielipide kesäriehasta: "Se oli aivan mahtava! Oli tosi kivaa päästä viettämään aikaa toisten kisujen ja heidän hoitajiensa kanssa. Tutustuin myös Penaan, voisikohan meistä tulla kavereita? Täytyy lähettää kirje, ja kysyä. Voi, tuosta kirjeestä tuli mieleen se nolo juttu, kun olin lähettänyt Pipsalle kirjeen salanimellä.. Mistä olisin voinut tietää, että hän ei tuntenutkaan samoin kuin minä? Mirre oli onneksi tukenani vaikeina hetkinä, ja hän myös pelasti minut hukkumasta. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen! <3 Koin muuten elämäni pelottavimman hetken, joutuessani veden varaan, ja oikeastaan olen nyt suuri vesifoobikko. Haha, tultiin simssiliinin kanssa tokiksi siinä kilpailussa, jee! Eikö se simssiliini voisi vain unohtaa sitä laihdutuskuuria? On minulla höpsö hoitaja!"
Bussipysäkillä näimme monet iloiset naamat. Bussikuski änki tavaroita tavaratilaan, ja ojensimme omatkin kamamme mukaan kyytiin. "Jaah, musiikkimiehiä?" bussikuski kysäisi nähdessään koskettimet. "Jep, olen hoitolan musikaalisin kissa ikinä!" Mitteri totesi, ja bussikuski naurahti. "Onnea uralle vaan", hän totesi. Näimmekin Aijcan seuraavaksi, ja hän näytti hyvinkin hermostuneelta. "Aah, Mitteri ja simssiliini!" Aijca karjaisi meidät nähdessään, ja ruksasi meidät listalleensa. "Puuttuuko vielä moni?" kysäisin. "Ei enää, taisitte olla viimeiset", Aijca totesi. "Mitäs sanoin Mitteri, meidän olisi pitänyt olla nopeampia!" sanoin. "Ei se haittaa, mennään vaan bussiin, ja matkustetaan riehaamaan!" Aijca huudahti. Niin astelimme bussin kyytiin, ja huomasimme merkatun paikkamme Aijcan ja Joikan paikan takana. Vieressämme istuskelevat Pipsa, Vili ja Mantsu tervehtivät meitä. Tervehdimme takaisin, ja istahdimme penkillemme. Takanamme istuivat Fire ja Hirni, ja heidän vieressään Rasse, Mirre ja Pena. Korviini kantautui Mirren raivokas puhe: "Epistä, miksemme päässeet Mitterin taakse, olemme täällä kaukana heistä!" Hetkessä bussi röhähti paikaltaan, ja matkamme määränpäähän alkoi! Huomasin, kuinka Aijca piti aikataululappua käsissään, ja jutteli Joikan kanssa kaikkea kesäriehaan liittyvää. Pipsa-kisu taas jutteli innoissaan Mantsulle, ja selitti, mitä kaikkea aikoi tehdä. Vili istui närkästyneenä Mantsun sylissä, kun ei saanut puheenvuoroa Pipsan puhetulvalta. Rassella ja hänen kissoillaan oli todellinen tappelu tilasta, sillä kisut olivat jo niin isoja, etteivät meinanneet pysyä penkissään. "Minä en mahdu!" Mirre räyhäsi. "No en minäkään!" Pena tiuskaisi takaisin. Rassen toputteleva ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! Fire ja Hirni juttelivat omiaan, pikkukisua varmaan huoletti nämä aggressiiviset ja kovaääniset kissat, kun ei itse tuntenut oikeastaan ketään. "Voisit tutustua tuohon Hirniin. Hän varmasti haluaisi kuulua joukkoon, ja tietysti tuohon Joikaan. Olettehan aika saman ikäisiäkin", aloin puhumaan yllättäen Mitterille. "Miksen voisi tutustua Penaan? Olemmehan mekin saman ikäisiä!" Mitteri karjaisi. "Tietysti saat, mutta huomautin vain muitakin. Nämä päivät varmasti lähentävät teitä kissoja toisiinsa", totesin. "Niin, tosiaan", Mitteri vastasi unelmoivasti, ja jäikin haaveilemaan. Matka sujui lähes samankaltaisena, välillä juttelimme Aijcan kanssa Simsseilyistä sun muista vanhoista ajoista.
Lopulta päästyämme perille, Aijca johdatti meidät omiin telttoihimme. Olimme Mitterin kanssa samassa teltassa Rassen, Mirren, Vilin, Firen ja Hirnin kanssa. Pipsa, Mantsu ja Vili olivat keskenään pienemmässä teltassa, ja Aijca kertoi yöpyvänsä Joikan kanssa pienessä puumajassa, joka näytti erittäin viihtyisältä. Alkuun Aijca puhui jotain aikatauluista, ja lopulta päästi meidät kotiutumaan telttoihimme. Mitteri ja Mirre ampaisivat nopeaan juoksuun, ja varasivat itselleen teltan perällä olevan alueet; Mitteri otti oikeanpuoleisen kaistaleen, ja Mirre vasemmanpuoleisen. Pena asettui Mitterin viereen ja Hirni otti paikakseen Mirren luona olevan. Me hoitajat asetuimme hoidokkikissojemme läheisyyteen, ja aloimme pölistä omiamme, kun kissamme alkoivat purata pakkauksiaan. Mitteri poisti tavarat varovaisesti, hän pelkäsi minun näkevät suklaansa. Mitteri piilotti suklaan nopeasti tyynyn alle, ja jatkoi purkamistaan. Hetken kuluttua Aijca saapui telttaamme, ja antoi meille kaikille makuupussit, kissoille tietysti pienempää kokoa. "Sitten kun täällä on kaikki tavarat järjestyksessä, voitte saapua etupihalle, niin pidämme pienen leikkituokion", Aijca kertoi, ja lähtikin hetken päästä valmistelemaan kaikkea. Kissoilla oli omat keskustelunsa: "Mitteri, aivan mahtavaa, että pääsimme samaan telttaan!" Mirre höpötti innoistuksissaan. "Niin, olisivatpa Pipsa, Vili ja Mantsukin täällä kanssamme. Olisihan tänne mahtunut..." Mitteri harmitteli. "Tulee meillekin kivaa, ja telttahan olisi ollut täyteen ängetty, jos hekin olisivat olleet täällä. Pidetään vaan hauskaa", Mirre kehotti, ja sai Mitterinkin paremmalle mielelle. "Niin, näemmehän me sentään muussa ohjelmassa", Mitteri totesi. "Noniin kisut, lähdetäämpä. Aijca pyysi meidät etupihalle leikkimään!" Rasse karjaisi. "Joojoo", totesimme Mirren kanssa. Lähdimme kävelemään teltastamme kohtaamispaikalle.
Viimein näimme Aijcan ja Joikan, jotka seisoa kököttivät, ja odottivat tuloamme. Telttamme porukka tulivat heidän viereensä, ja aloimme keskustella odotellessamme keltaisen teltan asukkeja. Jutut eivät kuitenkaan oikein ehtineet alkaakaan, kun Mantsu, Pipsa ja Vili kävelivätkin jo paikalle. "Hienoa, voimme aloittaa! Joika, kerrotko, mitä nyt on vuorossa?" Aijca kysäisi. "Mielelläni, ensiksi leikimme piilosta kerärieha-alueella. Samalla voitte tutkailla lähikuvana ympäristöä, ja tutustua paikkoihin", Joika selitti. "Ettei leikki menisi kovin kyllästyttäväksi, otamme mukaan myös hiukan paineita. Jokainen hoitaja on kissan/kissojensa kanssa joukkueena, ja suorituksista saa pisteitä. Lopuksi nerokkaimmat kisut ja hoitajat palkitaan kunniamaininnalla!" Aijca jatkoi selittämistä. "Kisan idea toimii siten, että kisut etsivät nerokkaan piilopaikan, ja hoitajat sitten etsivät heidät. Olkaa rehellisiä, älkää tahallaan helppoa paikkaa, josta hoitajan on helppo löytää teidät. Kisu, joka löydetään vikana, saa bonuspisteen nerokkaasta piilostaan", Joika selitti vuorostaan. "Eli hoitajat, tulkaa luokseni, ja lasketaan yhdessä kymmeneen", Aijca kehotti, ja astelimme hänen luokseen. "Pieni kysymys! Oletteko Joikankin kanssa mukana kisailemassa. Haluaisin, että Joikakin tulisi kanssamme piiloihin!" Pipsa karjaisi. "Tosiaan, kyllähän Joikakin voi tulla mukaan leikkimään, mutta vaikka voittaisimmekin, emme ota pisteitä. Parempi, että teillä muilla on mahdollisuudet voittaa", Aijca totesi. (En muuten aio lelliä ketään kisua, ja antaa hänelle ja hoitajalleen voittoa. Arvon aina, kuka pärjää parhaiten, ja kuka huonoiten. :D) Kun säännöt oli kerrottu, aloimme hoitajien kanssa laskea hitaasti ja kuuluvasti kymmeneen. Sillä välin kisumme kipittivät ovelimpiin piiloihin. Ykkösen jälkeen kaikki hoitajat lähtivät tutkimaan paikkoja. Ensimmäiseksi Fire löysi kisunsa Hirnin kannon takaa. "Löytyi!" Fire kiljaisi ylpeänä saavutuksestaan. Me muut jatkoimme etsintöjämme. "Hei, täältäkin löytyi kisu!" Mantsu karjaisi kurkistaessaan pieneen sankoon, johon Vili oli kiivennyt. Mantsun täytyi kuitenkin jatkaa etsintöjään, jotta löytäisi vielä Pipsankin. Seuraavaksi minulla oli tuuria mukana, löysin Mitterini korkeiden heinien takaa järven rannan luota. Menimme Mitterin kanssa Firen ja Hirnin luo katselemaan, kuinka muut vielä etsivät. "Moi Hirni, olipa sun hoitaja nopea. Voititte paljon pisteitä", Mitteri totesi. "Niin, heh. Fire on kyllä paras!" Hirni huudahti innoissaan. Kissojen jutellessa etsintä jatkui. Mantsu oli taitava, ja löysi Pipsankin, joka oli pinkaissut keltaisen teltan taakse. Nyt Mantsukin sai astua sivuun. Seuraavaksi löytyi Pena, joka löytyi laiturin alta. "Miten sinä sinne pääsit?" Rasse jutteli kummissaan. "Ihan helposti, näin pätevä kissa kun olen!" Pena naurahti. Rasse kurkkasi myös veneeseen samalla, ja huomasi siellä Mirren kyykkivän. "Mähän sanoin, että sun olisi pitänyt mennä kauemmas piiloon! Oli arvattavissa, että Rasse löytää meidät samaan aikaan!" Mirre raivosi vihaisena. "Olittepa nopeita, Joika on vielä piilossaan", Aijca naurahti. Samassa Joika tepusteli pihalle muiden luo. "Joika! Ei sisälle saanut mennä!" Aijca huudahti. "En ollut sisällä, vaan parvekkeella, ja se on aivan ulkoaluetta!" Joika huomautti. "Niin tietysti, olisihan minun pitänyt arvata tämä", Aijca totesi. "Noh, kuitenkin, piskejako menee näin: Fire ja Hirni saavat 3 pistettä, tokaksi saapuivat simssiliini ja Mitteri, he ansaitsevat 2 pistettä, ja Mantsu löysi hienosti molemmat kissansa, ja tienaa pisteen. Ja Mirre oli keksinyt nerokkaimman piilopaikan, joten sillä he tienaavat bonuksen!" Aijca julisti, ja kaikki taputtivat iloisina suorituksilleen.
"Eiköhän ole seuraavan leikin aika. Tämä ei ole kuitenkaan mikään kisa, eli siitä ei tule pisteitä. Leikimme vain huvin vuoksi", Aijca julisti. "Leikimme siis mustaa kissaa", Joika kertoi. "Minä olen mustakissa! Minä haluan jäädä!" Pena huudahti keksiessään leikin. "Oletko nyt aivan varma, kyllä minäkin voisin olla", Joika totesi, mutta Penan innostus voitti. "Okei, jos haluat olla, menehän tuonne keskella, ja aloitetaan", Aijca komensi. Pena käveli keskelle, ja karjaisi: "Kuka pelkää mustaa kissaa?" Kaikki kisut ja hoitajat lähtivät villiin juoksuun. Pena oli taitava metsästämään, ja siitä oli tietysti apua kiinniotossa. Pieni Hirni ei päässyt nopeasti juoksuun kokonsa takia. Hän jäi ensimmäisenä. Kaikki muut kuitenkin pääsivät turvaan, ja uusi kierros alkoi. Seuraavaksi Pena sai kiinni Firen ja Aijcan. Jopa Hirni nappasi simssiliinin. Niin leikki jatkui, kunnes jäljellä olivat enää Mitteri ja Pipsa. Kaikki muut huusivat: "Kuka pelkää mustaa kissaa?" Pipsa ja Mitteri lähtivät hurjaan juoksuun, mutta Mitteri kompastui jaloistaan, ja hänet saatiin kiinni. "Jee, minä voitin!" Pipsa kiljaisi innoissaan. "No, ehkä voitat, kun annoin tasoitusta!" Mitteri karjaisi. "No hihhih niin vissiin! Olet huono häviäjä, lälläslää!" Pipsa ilkkui ja pomppi voiton huumassa. "Enhän ole, onnittelen sinua voitosta. Onneksi olkoon, Pipsa. Olet kyllä niin etevä ja hyvä!" Mitteri julisti. "Heh, kiitti!" Pipsa sanoi.
Hetkellisen vapaan ajan jälkeen kokoonnuimme pölkyille istumaan iltanuotiolle. Paistoimme makkaroita, tai oikeastaan vain minä ja Mitteri emme paistaneet, kaikki muut. Itse en pitänyt makkarasta lainkaan, ja Mitteri oli laihiksella, joten kisu saisi tosiaankin unohtaa kaikenlaiset herkut. Juttelimme niitä näitä kaikesta, päälimmäisin puheenaihe oli kuitenkin ihanan kesän loppuminen. "On se sääli, kesä meni vain niin nopeasti, ei sitä ehtinyt edes tajuta", Aijca totesi. "Niin, ja nyt joutuu johonkin kouluun, jossa ei ole mitään intoa. Kamala paikka", huudahdin. "Niin, mutta pian huomaamme, että uusi kesä ja seikkailut ovat jälleen alkaneet", Mantsu piristi. "Eivät syksyn sateet pilaa kaikkea, vaikka siltä tuntuisikin", Rassekin liittyi keskusteluun. "Hei, mitä me syksyä jankkaamme? Meidänhän piti muistella kesän huippuhetkiä!" Fire muistutti. "Minun onnekkain päiväni kesässä oli ainakin, kun synnyin", Pipsa kertoi. "Heh, mitäs sinulle veitikka voikaan muuta tulla mieleen, kun et ollut vielä olemassa kesän alussa!" Mantsu karjaisi, ja kutitteli kisuaan. Pipsa nauraa hihitti, ja käski Mantsun lopettaa. "Voitaisiinko laulaa jotain?" Hirni kysyi. "Tietenkin!" Aijca karjaisi. "Lauletaan jotain kesäistä ja hilpeää!" Joika ehdotti. "Minä voin soittaa", Mitteri kertoi ottaen tukin takaa koskettimet syliinsä. "Joo, ja minä säestän kitaralla", Aijca sanoi. Yhdessä lauloimme sitten iloisen sävelmän kesään liittyen, ja sen jälkeen vielä toisen ja kolmannennen. Aijca opetti meille myös pari veikeää lorua ja muuta hauskaa. Tunnelma oli muutenkin leppoisa ja mukava. "Kuulkaas kisut ja hoitajat! Voisimme käydä vielä soutelemassa joen rannalla ennen nukkumaan menoa. Muistakaa ottaa pelastusliivit", Aijca puhui. "Jee! Äkkiä varaamaan vene!" Mitteri karjaisi ja ampaisi juoksuun.
Joen luona Mitteri varasi itselleen veneen, ja huomasi Pipsankin saapuvan. "Mentäisiinkö vaikka samaan veneeseen...kun kaikille ei kumminkaan riitä omaa?" Mitteri kysyi. Pipsa vilkaisi taakseen, ja huomasi Joikan menevän toiseen veneeseen Aijcan kanssa. "Okei, mikäs siinä", Pipsa vastasi hiukan pettyneen kuuloisesti, mutta hymyili silti. Pipsa hyppäsi mukaan kyytiin, ja kissat alkoivat melomaan vimmattuun tahtiin. Jossain järven keskellä he lopulta pysähtyivät, ja alkoivat jutella. "Liityin muuten siihen näytelmäkerhoon, kuten ehdotitkin joskus", Pipsa kertoi. "Oikeesti, jee! Meille tulee tosi kivaa yhdessä! Mä voin olla prinssi ja sä prinsessa!" Mitteri kertoi, ja alkoi selittelemään innoissaan. "Äh, tyhmä Mitteri! Ethän sä voi olla mun unelmien prinssi, sä oot mun kamu", Pipsa naurahti. "Hä? Mä luulin että..." Mitteri puhui suu auki. "Mä kattelen enemmän ton Joikan perään, se on niin iso ja fiksu. Lähetti jopa mulle salanimellä kukkasen. Eiks ookkin ihanaa?" Pipsa haaveili. "Tuota... se olin kyllä... minä", Mitteri sanoi erittäin hiljaa ja nolona. Kuinka hän oli ymmärtänyt Pipsan niin väärin? "Mitä?" Pipsa kysyi, hän ei ollut varma, oliko kuullut hiljaisesta äänestä oikein. "Ei mitään. Mä haluun uida", Mitteri kertoi, ja loikkasi veteen. Häntä masensi, miksi? Miksi Pipsa ei pitänyt hänestä? "Mitteri...mitä sä?" Pipsa kummasteli, muttei ehtinyt sanoa enempää nähdessään kauhistuttavan vesipyörteen ilmestyvän heidän eteensä kuin tyhjästä. Pipsa alkoi kirkua onnettomana ja säikähdyksissään, kun vene alkoi ajautua pyörteeseen päin. Samassa Joika teki pisimmän loikan ikinä Pipsan veneeseen, ja alkoi soutamaan vesipyörrettä kovemmin pois päin. Lopulta he olivat selvinneet pyörteestä. "Voi Joika, olet sankarini!" Pipsa kertoi liikuttuneena. "Mitäs tuosta, mielellänihän minä noin sievää kissaa autan", Joika kertoi, ja Pipsa tirskahti onnesta. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut huomaavan Mitteriä, joka ajautui aina vain lähemmäs suurta vesiryöppyä. "Apua! Apua!" Mitteri karjui, mutta kukaan ei kuullut. Mitteri oli jo luopua toivosta, kun hetkessä huomasi vieressään pelastusrenkaan. "Tartu siihen, niin kiskomme sinut turvaan!" Mirre huusi niin kovaa kuin pystyi. Mitteri kasasi viimeiset voimansa ja tarttui renkaasta niin kovaa kuin pystyi. Rasse alkoi vetämään Mitteriä heidän veneelleen päin. Matkaa oli enää vain vähän, kun Mitteri ei enää jaksanut pitää kiinni. Hänen otteensa lipesi, mutta saikin huomata, ettei ajautunutkaan enää vesipyörteelle. Mirre tarttui Mitterin laihaan ja märkään tassuun, ja kiskoi tämän ylös veneeseen. Mitteri yski, eikä meinannut saada henkeä, silti hän oli todella onnellinen, että Rasse ja Mirre olivat pelastaneet hänet kuolemalta. "Meidän täytyy lähteä kyllä rantaan. Sinut pitää viedä lääkärin tutkittavaksi", Rasse sanoi huolestuneena."Ei, minä voin kyllä hyvin, kunhan viette minut pois täältä vedestä! Minä tahdon kuivalle maalle!" Mitteri pyysi. "Sinulle pitää saada kyllä jotain lämmintä, raukka, olet ihan kylmissäsi", Rasse totesi. "Enkä!" Mitteri vakuutteli täristen. "Minä voin lämmittää sinua", Mirre ilmoitti, ja kietoi kätensä Mitterin ympärille. Rasse aloitti soutamisen rannan suuntaan, ja kissojen välille syntyi keskustelua. "Miksi olet minulle koko ajan niin kaveri? Kyllähän sinulla pitäisi olla muutakin tekemistä kuin hengailla tällaisen pennun kanssa", Mitteri puhui. "Et sinä mielestäni mikään pentu ole! Tai olet, muttet sellainen vauva, kuten muut hoitolassa. Olet niin aikuinen ja sinulla on paljon hyviä ideoita", Mirre kertoi. "Tosi aikuinen, olen epäonnistunut täysin", Mitteri sanoi masentuneena. "Ethän. Saanko kysyä, miksi pomppasit pois veneestäsi?" Mirre tiedusteli. "En haluaisi puhua siitä. Minulla on vain niin paha olla. Ja tässä minä valittelen, tosi nössöä", Mitteri totesi häveten itseään. "Et ollenkaan. Olet hyvä juuri tuollaisena", Mirre vakuutteli. Mitteri ei sanonut enää mitään, kökötteli vain märkänä pohdiskellen kaikkea vääryyttä.
Rantaan päästyään jähmetyin kauhusta nähdessäni Mitteri-mussuni. "Voi Mitteri! Mitä sinulle on tapahtunut?" kiljaisin. "Pieni onnettomuus, kaikki on kuitenkin nyt hyvin", Rasse kertoi. "Menen kysymään Aijcalta, saisimmeko lähteä hiukan muita aiemmin nukkumaan päin. Tuskin Mitteriä huvittaa tehdä tänään enää mitään", totesin. "Minä voin tulla kanssanne", Mirre vakuutteli. "Äh, ei sinun tarvitse uhrautua", huomautin, mutta Mirre oli tosissaan. "Jos kerran haluat tulla, mikäs siinä", sanoin, ja lähdimme kolmisteen kävelemään kohti telttaamme. Teltassamme käärin Mitterin lämpimiin peittoihin, raukka oli varmasti täysin paleltunut. Mitteri näytti surulliselta, ajattelin sen johtuvan kaikesta tapahtuneesta. "On se kyllä hyvä, että Mitterillä on sinun kailtaisesi ystävä", sanoin hymyillen Mirrelle. "Minusta Mitteri on kiva, ja suoraan sanottuna..." Mirre puhui, ja hiljensi ääntänsä. "Olen ihastunut Mitteriin". "Ohhoh!" sanoin yllättyneen kuuloisesti, vaikken oikeasti ollut kovin yllättynyt. Olihan se arvattavissa. "Ihan rauhassa vain, älä pidä suotta kiirettä. Olen varma, että Mitterikin pitää sinusta", vinkkasin, ja Mirre näytti entistäkin onnellisemmalta. Pölistessämme huomasimme Mitterinkin nukahtaneen. Jatkoimme juttutuokiotamme tovin, minkä jälkeen myös muut hoitajat saapuivat telttaan, ja menimme kaikki nukkumaan.
Heräsimme aamulla omiin aikoihimme. Muut olivat jo täydessä touhussa, kun minä ja Mitteri unikekoina aloimme heräillä. Mirre huomasi meidät ensimmäisenä, ja pomppasi päälleni. "Aijca käski sanoa teille, että lähdemme pian aamupesulle järveen. Niin tulkaa", Mirre kertoi. "Kiitos tiedosta, täytyykin napata mukaan shampoo ja hoitoaine sinulle, Mitteri", pölisin, mutta Mitteri murjotti nurkassa. "Mi-minä en aio tulla veteen", Mitteri kertoi vakavana. "Älä höpsi, pitäähän meidän nyt sinut pestä! Kaikki muutkin kissat aikovat peseytyä nyt, mikset sinä muka voisi?" ihmettelin. "Koska minä aloin pelätä vettä eilisen onnettomuuden jälkeen", Mitteri sanoi kurjalla äänellä. Tajusin Mitterin olevan tosissaan. "Jos ollaan ihan siinä rannassa, niin et sinä siitä lähde ajelehtimaan mihinkään", koitin rauhoitella kisuani. "Entä jos lähdenkin?" Mitteri huomautti. "Sitten minä pelastan sinut", Mirre naukaisi teltan ovelta. Se oli jäänyt kuuntelemaan keskusteluamme. "Niin juuri. Sinulla ei ole mitään pelättävää, me kyllä huolehdimme sinusta", lupasin, jonka jälkeen Mitteri lähti vastahakoisesti kävelemään kanssamme kohti rantaa.
Järven rannalla olivatkin kaikki kissat hoitajineen. Kaikkialta kuului erilaista puhetta: "Rasse! Minulla meni saippuaa silmään!" Pena valitti. "Mihin se Vili nyt hävisi, olisi sen pesu vuoro, kun sain Pipsan putsattua", Mantsu mutisi. "Hirni, pysy nyt paikallasi, muuten tästä ei tule mitään", Fire komensi kissaansa. "Tule Mitteri, mennään tonne, siellä on matala paikka, sanoin, ja niin menimme Mitterin kanssa sinne. "Vesi on kylmää!" Mitteri valitti kosketettuaan sitä tassullaan. "Eikä ole. Alas tulla nyt", komensin, mutta Mitteri pysyi liikkumatta paikallaan. Samassa huomasin Mirren hiipivän Mitterin taakse. Se iski minulle silmää, ja arvasin mitä sillä oli mielessä. Ennen kuin Mitteri huomasikaan, hän oli lentänyt Mirren tönäisystä järveen. "Apua, apua, minä hukun!" Mitteri kiljui. "Etkä huku, pysy nyt paikallasi, jotta saan levitettyä saippuan. Mitä tottelevaisempi olet, sitä nopeammin tämä on ohi", puhuin. Aijca saapui paikalle. "Onko täällä joku hätänä, kun kuului avun huutoja?" Aijca kysyi. "Ei tässä mitään, Mitteri vain pelkää vettä", selittelin. "Jaa. No, levitimme äsken tuonne nurmelle viltin, jossa ajattelimme kokoontua aamupalalle, tulkaa sitten, kun ehditte", Aijca pyysi. "Luulempa, että jätämme tämänkin aterian väliin, Mitterin kun pitäisi kuntoilla, niin ehtisimme hyvin tehdä pienen lenkin sillä välin, kun te syötte", sanoin. "Eikä, minä en halua juosta", Mitteri valitti, mutta pakko sen olisi, minä pakottaisin. Muiden hoitajien ja kissojen siirtyessä aamupalle, nostin Mitterin järvestä, ja se ravisti itsensä puhtaaksi, sillä meillä ei ollut pyyhettä mukana. "No niin, Mitteri. Nyt lähdemme juoksemaan. Voin juosta kanssasi, niin sinun ei yksin tarvitse", lupasin.
Juoksumme jälkeen palasimme teltalle. Olin aivan poikki, en tienyt olevani noin huonossa kunnossa. Mitteri oli oikea pikajuoksija minuun verrattuna. "Sinun tässä laihdutuskuurilla pitäisi olla, eikä minun", Mitteri sanoi. "Kissat ovat nopeampia juoksemaan luonnostaankin", sanoin. Kömmin telttaan, ja otin mukaani harjan. "Nyt harjataan sinun turkistasi kaikki lehdet ja muut roskat pois, mitä lenkin aikana tuli", sanoin. "Älä sitten tukista", Mitteri pyysi, mutta parkaisi jo saman tien. "Sori, tässä kohtaa on takku, yritän selvittää sen pian", sanoin. Lopulta Mitterin turkki kiilsi puhtaana. "Mitterii!!" Pena ja Joika kiljuivat juosten Mitterin luo. "Mitä asiaa?" Mitteri kysyi. "Me aateltiin mennä pelaamaan lentopalloa rannalle, tuletko mukaan peliin? Voisimme pelata sinun rantapallollasi, Joika ehdotti. "Käy hyvin, simssiliini, saanko mennä?" Mitteri pyysi lupaa. "No, mene sitten", annoin luvan, vaikka tajusin, että harjaus oli mennyt hukkaan. Mitteri riehuisi kuitenkin itsensä taas saastaiseksi.
Pena ja Joika olivat pystyttäneet verkon rannalle, ja sitten he jakautuivat joukkueisiin. Joika ja Mitteri olivat Penaa vastaan, mutteivat he siltikään pärjänneet, kun Pena metsästystaitojensa ansiosta sai aina pallon kiinni, ja ehti heittää sen. Pipsa ja Mirre saapuivat myös rannalle. "Pojat, päästäänkö mekin mukaan peliin?" Pipsa kysyi. "Tää on kyllä aika raju peli noin pienille", Joika huomautti. "Haloo, mä oon isompi kuin sinä", Mirre huomatti. "Menkää vaan Joikan ja Mitterin puolelle. Mä pärjään teille kaikille", Pena lesosi. "No sehän nähdään!" Mirre karjaisi astellen paikoilleen. Vilkas peli alkoi jälleen. Aluksi Pena pärjäsi juosten ympäri puoltaan napaten pallonsa ovelasti, mutta sitä onnea ei kauaa kestänyt, lopulta pallo tipahti koreasti maahan. "Hehheh!" Joika naurahti. "Mehän sanottiin, ettet pärjää", Pipsa huomautti. "Aivan sama, nyt uusi peli, ja tasapuoliset joukkueet", Pena pyysi. Toisten pelatessa sydämiensä kyllyydestä, leikkivät Vili ja Hirni sivussa pikkukivillä, kun he olivat aika pieniä moiseen raivoisaan peliin.
Hetken päästä saavuimme Aijcan kanssa pelipaikalle. "Nonniin, ikävä keskeyttää iloinen pelinne, mutta meidän täytyy siirtyä ohjelmassa eteenpäin, jotta pääsemme aikataulussa takaisin hoitolalle", Aijca kertoi. "Tietenkin, kyllä me ymmärrämme. Voimme pelata tätä sitten lisää joskus myöhemmin", Joika tuumasi ehkä kuitenkin hiukan pettyneenä. "Pyydä Aijcalta, jos hän voisi järjestää urheilukerhon. Siellä me voisimme bilettää ja tehdä muuta mukavaa", Mitteri ehdotti. Oli Joika ihan mukava, vaikka olikin vienyt Mitterin elämän kisun. Ei pidä masentua, vaan jatkaa elämää eteenpäin. "Hieno idea, Mitteri! Voin puhua siitä joskus myöhemmin", Joika sanoi. "Tee se, me kolme kovaa jätkää liitytään siihen heti!" Pena karjaisi. "Supinat sikseen, kisulit. Leikkikäämme toinen pisteellinen kilpailu", Aijca julisti. "Tällä kertaa meillä on jousen ampumista. Nyt kolmen tiimeillä on helpompaa, kun eilen kahden tiimit päihittivät helpommin", Joika selosti. "Jos osutte keskimmäiseen ympyrään, saatte 3 pistettä, jos seuraavaksi sisimpään, saatte 2 pistettä, ja jos ulkokuoreen, saatte pisteen. Jos osutte yli, ette valitettavasti saa pistettä. Bonuksen saajan päätän minä", Aijca selitteli. Aloitimme ampumisen. Mantsu ja hänen kisunsa aloittivat. Mantsu heitti uloimmalle reunukselle, Pipsa toisiksi sisimmälle ja Vili uloimmalle myös. Pisteitä he tienasivat yhteensä 4. Tuli meidän vuoromme. Sain osuttua toisiksi sisimpään ja Mitteri osui napakymppiin! Ensimmäisen kierroksen pisteinä olivat siis 5. Kierros meni rivakasti, ja ammuimme vielä toisetkin. Kokonaistulos näytti tältä: Mantsu & kisut: 13p. simssiliini & Mitteri: 9p. Rasse & kisut: 10p. Fire & Hirni: 6p. Aijca & Joika: 10p. "Eli suorituksista; Mantsu kissoineen oli ylivoimainen, ja tienaa 3 pistettä lisää, Rasse saa kisujensa kanssa 2 pistettä, ja simssiliini ja Mitteri pisteen. Bonuksen haluan antaa Rasselle!" Aijca julisti. "Pistetilanne siis yhteensä Mantsulla kisuineen on 4 pistettä, ja he voittivat! Toisiksi tulivat Fire & Hirni sekä simssiliini & Mitteri 3:lla pisteellä. Rasse ja kissat jäivät häviölle 2:lla pisteellä, mutta kasasitte eniten bonuksia, eli tulkaahan hakemaan erikoispalkintonne!" Joika karjaisi. Heille annettiin ihanat kimaltelevat pinssit. Myös minä ja Mitteri tienasimme 2. sijan pinssit.
Kun kaikki palkinnot oli jaettu, ilmoitti Aijca, että meidän tulisi lähteä pakkaamaan tavaroitamme. "Eikä, kesärieha loppuu!" Kaikki huusivat murheissaan. Lähdimme Mitterin kanssa teltallemme. "Emme edes tarvinneet kaikkia tavaroitamme" huomautin nähdessäni kassissa tavaraa, jota ei oltu purettu. "Niin.. Mutta pakattaisiinko nyt?" Mitteri sanoi jotenkin vaivaantuneena. "Onko kaikki hyvin?" kysyin. "Joo, joo", Mitteri vastasi lyhyesti. "Hetkonen...", totesin huomatessani tyynyn alla jotain ylimääräistä. Nostin suklaalevun Mitterin eteen. "Tiedätkö sinä tästä mitään?" kysyin Mitteriltä nuhtelevaan sävyyn. Sehän on laihdutuskuurilla, eikä siihen kuuluneet mitkään makeiset. "Minua ärsytti, kun sinä pakotit minut laihduttamaan, etkä antanut ottaa matkalle mukaan mitään herkkua, niin minä otin salaa tuon suklaan. Mutta vannon, etten syönyt siitä, koska tiesin että suuttuisit, ja.." Mitteri kertoi kaiken. "Voi sinua hupsua. En tietenkään suutu sinulle, varsinkin kun olit rehellinen, ja kerroit, miten suklaa päätyi laukkuun", sanoin. Mitteri hyppäsi kaulaani. "simssiliini, sinä olet paras hoitaja ikinä!" Mitteri sanoi. "Ja sinä paras hoidokki", vastasin. Lopulta kaikki istuivat bussissa, ja alkoi matka kohti hoitolaa, jossa odottaisi taas monet seikkailut.
Mitterin mielipide kesäriehasta: "Se oli aivan mahtava! Oli tosi kivaa päästä viettämään aikaa toisten kisujen ja heidän hoitajiensa kanssa. Tutustuin myös Penaan, voisikohan meistä tulla kavereita? Täytyy lähettää kirje, ja kysyä. Voi, tuosta kirjeestä tuli mieleen se nolo juttu, kun olin lähettänyt Pipsalle kirjeen salanimellä.. Mistä olisin voinut tietää, että hän ei tuntenutkaan samoin kuin minä? Mirre oli onneksi tukenani vaikeina hetkinä, ja hän myös pelasti minut hukkumasta. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen! <3 Koin muuten elämäni pelottavimman hetken, joutuessani veden varaan, ja oikeastaan olen nyt suuri vesifoobikko. Haha, tultiin simssiliinin kanssa tokiksi siinä kilpailussa, jee! Eikö se simssiliini voisi vain unohtaa sitä laihdutuskuuria? On minulla höpsö hoitaja!"
Kommentit
Lähetä kommentti