Kevätmarkkinatarina
simssiliini oli kissoineen suunnannut kevätmarkkinoille. Jopa pikkuinen Quz oli otettu mukaan, ja pentu matkusti isänsä reppuselässä, sillä pojun omat tassut eivät vielä kantaneet kunnolla. Maukulaisten perheen uusin jäsen oli saanut jo silmänsä auki, ja Quz tarkkaili uteliaana eteensä avautuvia maisemia. Myös adoptiossa majailevat Pia ja Stiina olivat lähteneet mukaan lisäavuksi. Tänään olisi Nickin vuoro päivystää myyntikojulla, ja Pia oli lupautunut tulemaan kumppaninsa seuraksi ylläpitämään kojua. Stiina kulki puolestaan kaksoissiskonsa rinnalla, sillä Oili suunnitteli tekevänsä tänään hankintoja poikaansa varten, ja Stiina oli lupautunut Pontsun lisäksi kantoavuksi ostosten kuljettamisessa hoitolalle. Muutenhan simssiliini auttaisi, mutta hänellä menee koko päivä ennustusteltassaan. Hoitaja oli nimittäin varta vasten järjestänyt kevätmarkkinoita varten pienimuotoisen ennustuksen. Kevätaurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta ulkona oli vielä varsin viileää ja Oili oli huolissaan Quzin tarkenemisesta. "Olisi pitänyt ottaa joku vaate tai viltti mukaan, mitä jos pikkuinen nyt vilustuu?" Oili hössötti äidillisesti. "Minä ei palelal", Quz ilmoitti isänsä reppuselästä alkeellisilla puhetaidoillaan. Pentu osasi jo tavallisten kisumiukaisujen lisäksi tuottaa ymmärrettävääkin puhetta, mutta välillä pikkuisella meni kieli ihan solmuun, joten harjoiteltavaa riittäisi vielä.
Kissalauman kulkiessa keskustaa kohti simssiliinin johdolla Nick mietti itsekseen miten viimeaikaiset tapahtumat olivat tuoneet koko kissaperhettä lähemmäksi toisiaan. Vaikka Pia ja Stiina asuivat nyt adoptiossa ei se tarkoittanut etteikö heitä pääsisi näkemään yhtään tavallista harvemmin. Kolli oli myös äärimmäisen ylpeä lapsenlapsestaan, ja itse asiassa Quz oli yksi niistä syistä miksi perhe oli niin usein koolla, sillä Pia tuli melkein joka päivä katsomaan ensimmäistä lapsenlastaan, ja pari viikkoa sitten perheen ja läheisten kesken järjestetyt pienimuotoiset ristiäiset olivat keränneet kokoon oikean sukukokouksen. Nick hymähti muistellessaan miten vielä silmät ummessa olleen pentukissan otsalle tiputetut pari vesipisaraa olivat saaneet vauvan itkemään hysteerisesti aivan kuin pentu olisi ollut suuremmassakin hädässä. Oili ja Pontsu olivat käyttäneet paljon aikaa poikansa nimen suunnitteluun, eivätkä he halunneet paljastaa nimeä kenellekään ennen ristiäisiä. Nick oli kuitenkin onnistunut saamaan juhlia edeltävänä iltana Pontsun kiinni tämän kutsuessa vauvaa Quziksi leperrellessään pikkuiselle. Tajuttuaan mokansa Pontsu oli painottanut ettei Nick saisi missään nimessä juoruta asiasta eteenpäin, sillä Oili harmistuisi jos heidän suunnittelemansa nimen julkistamistilaisuus ei menisikään niin kuin he olivat kaavailleet. Nick lupasi pysyä vaiti, mutta hän ei voinut olla hymyilemättä koko loppuiltaa saadessaan kuulla ensimmäisenä lapsenlapsensa nimen. Nick oli ennen kaikkea innoissaan siitä, että Quzilla tuntui olevan nuoreen ikäänsä nähden hyvä musiikkimaku, sillä pentu innostui aina Nickin soittaessa tälle hänen ja Mitterin tekemää CD-levyä.
Nick havahtui mietteistään takaisin nykyhetkeen lyödessään päänsä johonkin. Vanhus mätkähti nurin ja huomasi, että oli kävellyt ajatuksissaan myyntikojua päin. "Apua, maanjäristys!" kojun heilahtelusta pelästynyt Lyyli kiljaisi ja loikkasi hoitajansa syliin hakeakseen turvaa. Neppu kumartui selvittääkseen kojun heilahduksen aiheuttajaa, ja päätään pitelevä Nick osui hetkessä hänen silmiinsä. "Ei huolta, joku hupsu vanhuskissa vain törmäsi kojuun. Saisiko herralle olla jotakin?" Neppu kysäisi leveästi hymyillen. "E-ei kiitos, minun täytyy tästä suunnata omalle kojulleni", Nick tiedotti kompuroidessaan jaloilleen. Hänkö muka hupsu vanhus... Nick kiirehti muiden perään heidän oman myyntikojunsa luokse. Muut olivat jo ehtineet aloittaa tavaroiden asettelun myyntipöydälle. "Älä laita sitä valtavaa mansikkakakkua etummaiseksi, se peittää takanaan olevat tavarat kokonaan. Laitetaan isoimmat tavarat taakse ja pienet eteen", Oili ohjeisti Pontsua. "Mutta minusta näkyvällä paikalla oleva herkullinen kakku voisi houkutella paikalle asiakkaita", Pontsu puolusti ideaansa. "Täytyy sanoa että olen kerrankin samaa mieltä Pontsun kanssa", Nick hymähti, sillä kissa oli perheen suurin herkkusuu. "Täytyykö teidän miesten ajatella aina vatsanne kautta?" Pia naurahti. Markkinatapahtumat olivat aina olleet Pian suosikkeja, sillä hän muisti yhä miten he olivat nuorina pentuina Nickin kanssa tavanneet ensikertaa syysmarkkinoissa vuonna 2010. Nälkäinen Nick oli Pian suklaanruskeaa turkkia silmäillessään sanonut ajatuksissaan ääneen voivansa syödä naaraskissan, ja tästä oudosta kommentista heidän juttunsa oli tavallaan alkanut. Asian muistelu sai vielä näin vuosiakin myöhemmin Pian tassut vähän hyytelöitymään. Toivottavasti Nick pitäisi hänestä vielä silloinkin kun ikä haalentaisi hänen turkinsävyään...
Lopulta myyntikoju oli saatu kuntoon, ja Pontsu, Oili, Stiina sekä isänsä reppuselässä matkaava Quz lähtivät talsimaan markkina-alueella shoppailun merkeissä. "Mitä olet tarkalleen ottaen suunnitellut Quzia varten?" Pontsu tiedusteli. "Ruokaa, leluja, pehmusteita, siisteys- ja hygieniatarvikkeita... Ihan kaikkea. Voimme tarvittaessa jatkaa ostosten tekoa Marketin puolella jos nämä myyntikojut eivät vastaa kaikkiin tarpeisiimme", Oili ilmoitti. "Puuh, tuon luettelemasi ostoslistasuunnitelman jälkeen minua alkoi uuvuttaa jo nyt vaikkemme ole ostaneet vielä edes mitään", Stiina huokaisi. "Hei, haluan pojalleni vain parasta", Oili huomautti. "Antoiko simssiliini sinulle tarpeeksi rahaa mukaan?" Pontsu kysyi. "Ihan kelposumman, ja otin mukaani myös joulukalenterista saamamme 'marketin ostokset puoleen hintaan' -kupongin", Oili tiedotti, joten pennien puute ei ainakaan koituisi ongelmaksi. Kissat seisahtuivat miettimään mille kojulle suuntaisivat ensimmäisinä. Adoption kissojen pitämästä ruokakojusta ilmaan leijaileva herkullinen tuoksu houkutteli Pontsua, mutta Oili ja Stiina olisivat olleet kiinnostuneempia Nepun ja Lyylin ylläpitämästä Lelulandia-kojusta. "Totototo", Quz alkoi yhtäkkiä jokeltaa osoittaen Joikan narunvetopöytää kohti. Ilmeisesti kevyessä tuulessa liehuvat värikkäät narut olivat herättäneet pikkuisen huomion. Kissat saapuivat Joikan kojun eteen, ja keltaturkkinen Joika kehotti heitä valitsemaan haluamansa narun. "Ytekshäntosta", Quz ilmoitti reippaasti Oilin ojentaessa viiden pennin maksua Joikalle. Narusta kiskaistessa pöydälle tipahti kummallisen värinen mato. "Hyi, ei kai se ole oikea?!" Stiina kirkaisi, ja Oilikin otti muutaman askeleen taaksepäin. "Heh, ei tietenkään, se on pelkkä lelu", Joika naurahti tyttöjen ötökkäkammolle ojentaessaan värikkään toukan Quzille. Pentu puristi pienet tassunsa madon ympärille ja näytti kiintyneen uuteen leluunsa heti. Pontsu sanoi Joikalle näkemiin tyttöjen karistua matokammoisina paikalta aikaisemmin.
Seuraavaksi suunnattiin Neppun kojulle. "Onpa veikeitä sieniä! Ostetaanko yksi leluksi Quzille?", Pontsu innostui nähdessään löllösienet. "Kuitenkin haluat vain itsellesi lisää leluja", Oili hymähti hupsulle kumppanilleen. "Löllösienet maksavat vain kolme penniä kappale", myyjänä toimiva Neppu mainosti. "Otetaan yksi kummallekin pojalle", Oili lausahti ja lastasi sienet Stiinan kannattelemaan ostoskassiin. "Tuleeko jotain muuta?" kassan takana työskentelevä Lyyli kysyi reippaasti. "Minusta tuo jättisateenvarjo rakastuneille on kuin teille tehty", Stiina kommentoi osoittaen sanansa siskolleen ja tämän kumppanille. "Eikös meillä ole jo kotona tuollainen samanlainen", Pontsu muisteli. "Sinä se et ole yhtään romanttinen! Minun on varmaan pakko ostaa sateenvarjo ihan vain tuon nimen takia, viis siitä vaikka meiltä löytyisi jo samanlainen", Oili ilmoitti ja nappasi punaisen sateenvarjon tassuihinsa. Pontsun reppuselässä matkaava Quz alkoi nykiä isäänsä niskakarvoista saadakseen tämän huomion, ja poju osoitti myyntipöydällä olevaa MP3-soitinta kohti. "Oletko kiinnostunut ämpästä?" Pontsu varmisti, ja pikkuinen nyökäytti päätään. Niin ostoskassiin päätyi myös MP3-soitin. Oili ja Pontsu puntaroivat vielä hetken minimatkatelevision hankinnan kohdalla. Kyllähän heidän huoneessaan oli jo telkkari, mutta tässä olisi isompi ruutu... Lopulta kissat päätyivät ostamaan uuden telkkarin silläkin uhalla että simssiliini saisi hepulin. "Ostoksenne tekevät yhteensä, ööh... en minä osaa laskea tätä, auta Neppu!" Lyylille iski pieni paniikki. "Juuri tämän takia laitoin sinut kouluun, opit sitten vähän enemmän matematiikasta ja laskuista", Neppu selitti hoidokilleen palveltuaan asiakkaita.
Kissat pyörähtivät vielä Adoption kokkikerholaisten kojulla tekemässä herkkuostoksia, ja siinä vaiheessa kaikkien vatsoja oli alkanut jo kurnimaan. Hyvä että nälkä osui juuri tähän väliin, sillä juuri ostetut ruuat pääsisivät heti hyötykäyttöön! Kissat löysivät vapaan istumapaikan huvipuistolaitteiden edustalla olevalta penkkiriviltä, ja Oili, Pontsu sekä Stiina alkoivat kukin litiä omaa pirtelöään. Quzia ei tietenkään oltu unohdettu, sillä Oili oli pakannut mukaan vähän vauvamaitoa tuttipulloon. "Mouruposki varmaan oletti teidän saavan tyttöpennun kun oli varannut tuollaisen vaaleanpunaisen vauvasetin", Stiina naureskeli Oilin juottaessa maitoa pikkuiselle vaaleanpunaisesta tuttipullosta. Pentu jaksoi juoda puolet pullon sisällöstä. Pontsu ryysti suklaapirtelönsä loppuun ja kysyi minne porukka suuntaisi seuraavaksi. He olivat ehtineet jo kiertää kaikki myyntikojut läpi, joten markkinoilla ei olisi enää mitään uutta nähtävää. "Emme löytäneet Quzille läheskään kaikkea tarvittavaa, joten meidän on mentävä jatkamaan ostoksia Marketin puolelle", Oili tiedotti. "Meidän pitäisi varmaan poiketa simssiliinin luona kertomassa suunnitelmasta, jotta hän tietää missä olemme", Pontsu pohti, ja kissat suuntasivatkin markkina-alueelle pystytettyä ennustajan telttaa kohti. "Tervetuloa kurkkaamaan tulevai... ai, tekös sieltä vain tulittekin", simssiliini lausahti kissojen astellessa telttaan. "Voisit olla vähän iloisempi meidät nähdessäsi", Pontsu huomautti. "Tiedän, toivoin vain että olisin saanut asiakkaita. Nämä tassutulkinnat taitavat olla samanlainen floppi kuin ystävänpäiväksi suunnittelemani rakkausennustukset", hoitaja huokaisi. "Jos sinulla kerran on aikaa niin voisit vaikka tehdä nimianalyysin Quzille", Oili huomautti, ja pentukin innostui asiasta. "Se ei oikeastaa kuulu markkinavelvollisuuksiini, mutta samapa tuo", simssiliini mutisi ja otti esille kirjoitusvälineet. "Minullekin tehtiin joskus nimianalyysi", Stiina muisteli. "Joo, nimianalyysin rakenne on vähän muuttunut niistä ajoista", simssiliini puheli samalla kun kirjoitti analyysia paperille. Kissat seurasivat ennustus-simssiliinin pohdiskelevia ilmeitä tämän raapustellessa tekstiä paperille. Ennustuksen valmistuttua simssiliini ojensi paperin Quzille. "Eihän tässä ole mitään järkeä. Millä tavalla Zebra muka kuvaa Quzia? Eikä tuo Quibus edes tarkoita mitään", Oili dissasi ennustajan työtä. "Yritäpä itse keksiä adjektiiveja jotka alkavat Z- tai Q-kirjaimilla", ennustus-simssiliini puolustautui. "Noh, ainakaan emme maksaneet tästä mitään kun ennustus tuli ilmaisena joulukalenterista", Pontsu muistutti. Kissat tiedottivat teltalta lähtiessään käyvänsä seuraavaksi ostoksilla Marketissa, ja hoitaja käski olla tuhlaamatta kaikkia pennejä.
"Maksoivatko ostoksenne todella 322 penniä?!" simssiliini huudahti kovaan ääneen. Kello oli jo sen verran paljon että oli aika pistää myyntikojut kiinni, ja Oilin, Pontsun, Stiinan ja Quzin saapuessa valtavan ostoskassimäärän kanssa simssiliini arvasi että rahaa oli palanut, mutta Oilin kertoessa ostosten yhteissumman oli hoitaja pöyristynyt. "Minähän sanoin että aion ostaa Quzia varten tavaroita. Tein myös hankintoja muillekin, ja muistatko kun lupasit että minä saan päättää mitä syömme, joten ostin varastoon paljon kasviksia ja muuta terveellistä ruokaa. Ja saimme ostokset sentään puoleen hintaan, joten maksettavaa tuli vain 161 penniä", Oili selitti. Nick alkoi nopeasti kertoa heidän kojullaan vierailleista asiakkaista siirtääkseen hoitajan huomion muualle. "Neppu, Toukka ja Mantsu käväisivät ostoksilla meidän kojulla, mutta muuten oli aika hiljaista. Asikkaita ramppasi varmaan ahkerimmin Joikan narunvetopöydän luona", Nick kertoi huomioitaan. "Kävi täällä sentään enemmän asiakkaita mitä minun teltallani", simssiliini laski. Tämä olisi kevätmarkkinoiden viimeinen päivä, joten myymättä jääneet tavarat olisi kuljetettava pois markkina-alueelta. Jokunen tuote jäi myymättä, mutta simssiliini suunnitteli lahjoittavansa loput tavarat adoption kissoille. Kannettavaa oli melkoisesti, kun kojutavaroiden lisäksi hoitolalle piti kuljettaa myös kaikki Oilin ja Pontsun tekemät ostokset, mutta onneksi Pia ja Stiina olivat myös avustamassa.
Illalla simssiliini siirsi heti musiikkia Quzin uudelle ämpälle. Hoitaja soitti kannettavalta tietokoneeltaan pätkiä musiikkikappaleista, ja pentu sitten joko nyökäytti hyväksyvästi tai torjui valinnan pudistelemalla päätään. Nick kehräsi tyytyväisenä Quzin halutessa ämpälleen kaikki Mitterin ja Nickin biisit. simssiliini yritti tarjota pennulle myös joitakin omia suosikkikappaleitaan, mutta Quz ravisteli näille päätään niin villisti että oli tipahtaa sängyltä. "Eiköhän siinä ole tarpeeksi musiikkia yhdelle kertaa", pennun sängynreunalta viime hetkellä putoamiselta pelastanut Pontsu lausahti. simssiliini nykäisi ämpän irti USB-liittimestä ja ojensi soittimen pennulle, joka alkoi innoissaan näprätä laitetta. Pontsu näytti nopeasti pojalleen play-nappulan ja auttoi asettamaan kuulokkeet pikkuisen korviin, ja hetken päästä Quz jammailikin ensimmäisen musiikkikappaleen tahdissa. Nick tajusi Quzin hyräilystä pennun kuuntelevan paraikaa hänen säveltämäänsä diabetes-laulua, eikä Nick voinut olla ylpeämpi. Hänestä oli hienoa, miten hänen sanoittamaansa musiikki oli siirtynyt uuden sukupolven kuunneltavaksi.
Nickin mielipide päivästä: "Olipa mukava viettää melkein koko päivä vaimoni kanssa kahdestaan kojulla päivystäessä. Ihan tuli mieleen ensitapaamisemme. <3"
Oilin mielipide päivästä: "Suotta simssiliini minulle ragesi ostoksista, tein vain tarpeellisia hankintoja. Vihdoin sain ostettua myös kasviksia kaappiimme, tästä lähtien meillä syödään terveellisesti!"
Pontsun mielipide päivästä: "Jopas oli päivä, tassuihin sattuu ostoskassien kanniskelun jäljiltä ja niskaakin särkee kun Quz istui pääni päällä melkein koko päivän..."
Quzin mielipide päivästä: "Oli jännää nähdä uusia paikkoja! Sain myös kaikkia kivoja leluja ja oman ämpän, jee!"
Kissalauman kulkiessa keskustaa kohti simssiliinin johdolla Nick mietti itsekseen miten viimeaikaiset tapahtumat olivat tuoneet koko kissaperhettä lähemmäksi toisiaan. Vaikka Pia ja Stiina asuivat nyt adoptiossa ei se tarkoittanut etteikö heitä pääsisi näkemään yhtään tavallista harvemmin. Kolli oli myös äärimmäisen ylpeä lapsenlapsestaan, ja itse asiassa Quz oli yksi niistä syistä miksi perhe oli niin usein koolla, sillä Pia tuli melkein joka päivä katsomaan ensimmäistä lapsenlastaan, ja pari viikkoa sitten perheen ja läheisten kesken järjestetyt pienimuotoiset ristiäiset olivat keränneet kokoon oikean sukukokouksen. Nick hymähti muistellessaan miten vielä silmät ummessa olleen pentukissan otsalle tiputetut pari vesipisaraa olivat saaneet vauvan itkemään hysteerisesti aivan kuin pentu olisi ollut suuremmassakin hädässä. Oili ja Pontsu olivat käyttäneet paljon aikaa poikansa nimen suunnitteluun, eivätkä he halunneet paljastaa nimeä kenellekään ennen ristiäisiä. Nick oli kuitenkin onnistunut saamaan juhlia edeltävänä iltana Pontsun kiinni tämän kutsuessa vauvaa Quziksi leperrellessään pikkuiselle. Tajuttuaan mokansa Pontsu oli painottanut ettei Nick saisi missään nimessä juoruta asiasta eteenpäin, sillä Oili harmistuisi jos heidän suunnittelemansa nimen julkistamistilaisuus ei menisikään niin kuin he olivat kaavailleet. Nick lupasi pysyä vaiti, mutta hän ei voinut olla hymyilemättä koko loppuiltaa saadessaan kuulla ensimmäisenä lapsenlapsensa nimen. Nick oli ennen kaikkea innoissaan siitä, että Quzilla tuntui olevan nuoreen ikäänsä nähden hyvä musiikkimaku, sillä pentu innostui aina Nickin soittaessa tälle hänen ja Mitterin tekemää CD-levyä.
Nick havahtui mietteistään takaisin nykyhetkeen lyödessään päänsä johonkin. Vanhus mätkähti nurin ja huomasi, että oli kävellyt ajatuksissaan myyntikojua päin. "Apua, maanjäristys!" kojun heilahtelusta pelästynyt Lyyli kiljaisi ja loikkasi hoitajansa syliin hakeakseen turvaa. Neppu kumartui selvittääkseen kojun heilahduksen aiheuttajaa, ja päätään pitelevä Nick osui hetkessä hänen silmiinsä. "Ei huolta, joku hupsu vanhuskissa vain törmäsi kojuun. Saisiko herralle olla jotakin?" Neppu kysäisi leveästi hymyillen. "E-ei kiitos, minun täytyy tästä suunnata omalle kojulleni", Nick tiedotti kompuroidessaan jaloilleen. Hänkö muka hupsu vanhus... Nick kiirehti muiden perään heidän oman myyntikojunsa luokse. Muut olivat jo ehtineet aloittaa tavaroiden asettelun myyntipöydälle. "Älä laita sitä valtavaa mansikkakakkua etummaiseksi, se peittää takanaan olevat tavarat kokonaan. Laitetaan isoimmat tavarat taakse ja pienet eteen", Oili ohjeisti Pontsua. "Mutta minusta näkyvällä paikalla oleva herkullinen kakku voisi houkutella paikalle asiakkaita", Pontsu puolusti ideaansa. "Täytyy sanoa että olen kerrankin samaa mieltä Pontsun kanssa", Nick hymähti, sillä kissa oli perheen suurin herkkusuu. "Täytyykö teidän miesten ajatella aina vatsanne kautta?" Pia naurahti. Markkinatapahtumat olivat aina olleet Pian suosikkeja, sillä hän muisti yhä miten he olivat nuorina pentuina Nickin kanssa tavanneet ensikertaa syysmarkkinoissa vuonna 2010. Nälkäinen Nick oli Pian suklaanruskeaa turkkia silmäillessään sanonut ajatuksissaan ääneen voivansa syödä naaraskissan, ja tästä oudosta kommentista heidän juttunsa oli tavallaan alkanut. Asian muistelu sai vielä näin vuosiakin myöhemmin Pian tassut vähän hyytelöitymään. Toivottavasti Nick pitäisi hänestä vielä silloinkin kun ikä haalentaisi hänen turkinsävyään...
Lopulta myyntikoju oli saatu kuntoon, ja Pontsu, Oili, Stiina sekä isänsä reppuselässä matkaava Quz lähtivät talsimaan markkina-alueella shoppailun merkeissä. "Mitä olet tarkalleen ottaen suunnitellut Quzia varten?" Pontsu tiedusteli. "Ruokaa, leluja, pehmusteita, siisteys- ja hygieniatarvikkeita... Ihan kaikkea. Voimme tarvittaessa jatkaa ostosten tekoa Marketin puolella jos nämä myyntikojut eivät vastaa kaikkiin tarpeisiimme", Oili ilmoitti. "Puuh, tuon luettelemasi ostoslistasuunnitelman jälkeen minua alkoi uuvuttaa jo nyt vaikkemme ole ostaneet vielä edes mitään", Stiina huokaisi. "Hei, haluan pojalleni vain parasta", Oili huomautti. "Antoiko simssiliini sinulle tarpeeksi rahaa mukaan?" Pontsu kysyi. "Ihan kelposumman, ja otin mukaani myös joulukalenterista saamamme 'marketin ostokset puoleen hintaan' -kupongin", Oili tiedotti, joten pennien puute ei ainakaan koituisi ongelmaksi. Kissat seisahtuivat miettimään mille kojulle suuntaisivat ensimmäisinä. Adoption kissojen pitämästä ruokakojusta ilmaan leijaileva herkullinen tuoksu houkutteli Pontsua, mutta Oili ja Stiina olisivat olleet kiinnostuneempia Nepun ja Lyylin ylläpitämästä Lelulandia-kojusta. "Totototo", Quz alkoi yhtäkkiä jokeltaa osoittaen Joikan narunvetopöytää kohti. Ilmeisesti kevyessä tuulessa liehuvat värikkäät narut olivat herättäneet pikkuisen huomion. Kissat saapuivat Joikan kojun eteen, ja keltaturkkinen Joika kehotti heitä valitsemaan haluamansa narun. "Ytekshäntosta", Quz ilmoitti reippaasti Oilin ojentaessa viiden pennin maksua Joikalle. Narusta kiskaistessa pöydälle tipahti kummallisen värinen mato. "Hyi, ei kai se ole oikea?!" Stiina kirkaisi, ja Oilikin otti muutaman askeleen taaksepäin. "Heh, ei tietenkään, se on pelkkä lelu", Joika naurahti tyttöjen ötökkäkammolle ojentaessaan värikkään toukan Quzille. Pentu puristi pienet tassunsa madon ympärille ja näytti kiintyneen uuteen leluunsa heti. Pontsu sanoi Joikalle näkemiin tyttöjen karistua matokammoisina paikalta aikaisemmin.
Seuraavaksi suunnattiin Neppun kojulle. "Onpa veikeitä sieniä! Ostetaanko yksi leluksi Quzille?", Pontsu innostui nähdessään löllösienet. "Kuitenkin haluat vain itsellesi lisää leluja", Oili hymähti hupsulle kumppanilleen. "Löllösienet maksavat vain kolme penniä kappale", myyjänä toimiva Neppu mainosti. "Otetaan yksi kummallekin pojalle", Oili lausahti ja lastasi sienet Stiinan kannattelemaan ostoskassiin. "Tuleeko jotain muuta?" kassan takana työskentelevä Lyyli kysyi reippaasti. "Minusta tuo jättisateenvarjo rakastuneille on kuin teille tehty", Stiina kommentoi osoittaen sanansa siskolleen ja tämän kumppanille. "Eikös meillä ole jo kotona tuollainen samanlainen", Pontsu muisteli. "Sinä se et ole yhtään romanttinen! Minun on varmaan pakko ostaa sateenvarjo ihan vain tuon nimen takia, viis siitä vaikka meiltä löytyisi jo samanlainen", Oili ilmoitti ja nappasi punaisen sateenvarjon tassuihinsa. Pontsun reppuselässä matkaava Quz alkoi nykiä isäänsä niskakarvoista saadakseen tämän huomion, ja poju osoitti myyntipöydällä olevaa MP3-soitinta kohti. "Oletko kiinnostunut ämpästä?" Pontsu varmisti, ja pikkuinen nyökäytti päätään. Niin ostoskassiin päätyi myös MP3-soitin. Oili ja Pontsu puntaroivat vielä hetken minimatkatelevision hankinnan kohdalla. Kyllähän heidän huoneessaan oli jo telkkari, mutta tässä olisi isompi ruutu... Lopulta kissat päätyivät ostamaan uuden telkkarin silläkin uhalla että simssiliini saisi hepulin. "Ostoksenne tekevät yhteensä, ööh... en minä osaa laskea tätä, auta Neppu!" Lyylille iski pieni paniikki. "Juuri tämän takia laitoin sinut kouluun, opit sitten vähän enemmän matematiikasta ja laskuista", Neppu selitti hoidokilleen palveltuaan asiakkaita.
Kissat pyörähtivät vielä Adoption kokkikerholaisten kojulla tekemässä herkkuostoksia, ja siinä vaiheessa kaikkien vatsoja oli alkanut jo kurnimaan. Hyvä että nälkä osui juuri tähän väliin, sillä juuri ostetut ruuat pääsisivät heti hyötykäyttöön! Kissat löysivät vapaan istumapaikan huvipuistolaitteiden edustalla olevalta penkkiriviltä, ja Oili, Pontsu sekä Stiina alkoivat kukin litiä omaa pirtelöään. Quzia ei tietenkään oltu unohdettu, sillä Oili oli pakannut mukaan vähän vauvamaitoa tuttipulloon. "Mouruposki varmaan oletti teidän saavan tyttöpennun kun oli varannut tuollaisen vaaleanpunaisen vauvasetin", Stiina naureskeli Oilin juottaessa maitoa pikkuiselle vaaleanpunaisesta tuttipullosta. Pentu jaksoi juoda puolet pullon sisällöstä. Pontsu ryysti suklaapirtelönsä loppuun ja kysyi minne porukka suuntaisi seuraavaksi. He olivat ehtineet jo kiertää kaikki myyntikojut läpi, joten markkinoilla ei olisi enää mitään uutta nähtävää. "Emme löytäneet Quzille läheskään kaikkea tarvittavaa, joten meidän on mentävä jatkamaan ostoksia Marketin puolelle", Oili tiedotti. "Meidän pitäisi varmaan poiketa simssiliinin luona kertomassa suunnitelmasta, jotta hän tietää missä olemme", Pontsu pohti, ja kissat suuntasivatkin markkina-alueelle pystytettyä ennustajan telttaa kohti. "Tervetuloa kurkkaamaan tulevai... ai, tekös sieltä vain tulittekin", simssiliini lausahti kissojen astellessa telttaan. "Voisit olla vähän iloisempi meidät nähdessäsi", Pontsu huomautti. "Tiedän, toivoin vain että olisin saanut asiakkaita. Nämä tassutulkinnat taitavat olla samanlainen floppi kuin ystävänpäiväksi suunnittelemani rakkausennustukset", hoitaja huokaisi. "Jos sinulla kerran on aikaa niin voisit vaikka tehdä nimianalyysin Quzille", Oili huomautti, ja pentukin innostui asiasta. "Se ei oikeastaa kuulu markkinavelvollisuuksiini, mutta samapa tuo", simssiliini mutisi ja otti esille kirjoitusvälineet. "Minullekin tehtiin joskus nimianalyysi", Stiina muisteli. "Joo, nimianalyysin rakenne on vähän muuttunut niistä ajoista", simssiliini puheli samalla kun kirjoitti analyysia paperille. Kissat seurasivat ennustus-simssiliinin pohdiskelevia ilmeitä tämän raapustellessa tekstiä paperille. Ennustuksen valmistuttua simssiliini ojensi paperin Quzille. "Eihän tässä ole mitään järkeä. Millä tavalla Zebra muka kuvaa Quzia? Eikä tuo Quibus edes tarkoita mitään", Oili dissasi ennustajan työtä. "Yritäpä itse keksiä adjektiiveja jotka alkavat Z- tai Q-kirjaimilla", ennustus-simssiliini puolustautui. "Noh, ainakaan emme maksaneet tästä mitään kun ennustus tuli ilmaisena joulukalenterista", Pontsu muistutti. Kissat tiedottivat teltalta lähtiessään käyvänsä seuraavaksi ostoksilla Marketissa, ja hoitaja käski olla tuhlaamatta kaikkia pennejä.
"Maksoivatko ostoksenne todella 322 penniä?!" simssiliini huudahti kovaan ääneen. Kello oli jo sen verran paljon että oli aika pistää myyntikojut kiinni, ja Oilin, Pontsun, Stiinan ja Quzin saapuessa valtavan ostoskassimäärän kanssa simssiliini arvasi että rahaa oli palanut, mutta Oilin kertoessa ostosten yhteissumman oli hoitaja pöyristynyt. "Minähän sanoin että aion ostaa Quzia varten tavaroita. Tein myös hankintoja muillekin, ja muistatko kun lupasit että minä saan päättää mitä syömme, joten ostin varastoon paljon kasviksia ja muuta terveellistä ruokaa. Ja saimme ostokset sentään puoleen hintaan, joten maksettavaa tuli vain 161 penniä", Oili selitti. Nick alkoi nopeasti kertoa heidän kojullaan vierailleista asiakkaista siirtääkseen hoitajan huomion muualle. "Neppu, Toukka ja Mantsu käväisivät ostoksilla meidän kojulla, mutta muuten oli aika hiljaista. Asikkaita ramppasi varmaan ahkerimmin Joikan narunvetopöydän luona", Nick kertoi huomioitaan. "Kävi täällä sentään enemmän asiakkaita mitä minun teltallani", simssiliini laski. Tämä olisi kevätmarkkinoiden viimeinen päivä, joten myymättä jääneet tavarat olisi kuljetettava pois markkina-alueelta. Jokunen tuote jäi myymättä, mutta simssiliini suunnitteli lahjoittavansa loput tavarat adoption kissoille. Kannettavaa oli melkoisesti, kun kojutavaroiden lisäksi hoitolalle piti kuljettaa myös kaikki Oilin ja Pontsun tekemät ostokset, mutta onneksi Pia ja Stiina olivat myös avustamassa.
Illalla simssiliini siirsi heti musiikkia Quzin uudelle ämpälle. Hoitaja soitti kannettavalta tietokoneeltaan pätkiä musiikkikappaleista, ja pentu sitten joko nyökäytti hyväksyvästi tai torjui valinnan pudistelemalla päätään. Nick kehräsi tyytyväisenä Quzin halutessa ämpälleen kaikki Mitterin ja Nickin biisit. simssiliini yritti tarjota pennulle myös joitakin omia suosikkikappaleitaan, mutta Quz ravisteli näille päätään niin villisti että oli tipahtaa sängyltä. "Eiköhän siinä ole tarpeeksi musiikkia yhdelle kertaa", pennun sängynreunalta viime hetkellä putoamiselta pelastanut Pontsu lausahti. simssiliini nykäisi ämpän irti USB-liittimestä ja ojensi soittimen pennulle, joka alkoi innoissaan näprätä laitetta. Pontsu näytti nopeasti pojalleen play-nappulan ja auttoi asettamaan kuulokkeet pikkuisen korviin, ja hetken päästä Quz jammailikin ensimmäisen musiikkikappaleen tahdissa. Nick tajusi Quzin hyräilystä pennun kuuntelevan paraikaa hänen säveltämäänsä diabetes-laulua, eikä Nick voinut olla ylpeämpi. Hänestä oli hienoa, miten hänen sanoittamaansa musiikki oli siirtynyt uuden sukupolven kuunneltavaksi.
Nickin mielipide päivästä: "Olipa mukava viettää melkein koko päivä vaimoni kanssa kahdestaan kojulla päivystäessä. Ihan tuli mieleen ensitapaamisemme. <3"
Oilin mielipide päivästä: "Suotta simssiliini minulle ragesi ostoksista, tein vain tarpeellisia hankintoja. Vihdoin sain ostettua myös kasviksia kaappiimme, tästä lähtien meillä syödään terveellisesti!"
Pontsun mielipide päivästä: "Jopas oli päivä, tassuihin sattuu ostoskassien kanniskelun jäljiltä ja niskaakin särkee kun Quz istui pääni päällä melkein koko päivän..."
Quzin mielipide päivästä: "Oli jännää nähdä uusia paikkoja! Sain myös kaikkia kivoja leluja ja oman ämpän, jee!"
Kommentit
Lähetä kommentti