Koulupäivän ilot ja murheet
Pontsulta pääsi pitkä haukotus. "On kyllä kivaa mennä kouluun, mutta on vähemmän kivaa nousta näin aikaisin ylös", Pontsu huokaisi. Tänään oli Pontsun ja Oilin ensimmäinen koulupäivä. Tyttökisu oli saanut vielä jäädä kotiin, sillä hänellä tunti alkoi tuntia myöhemmin kuin Pontsulla, ja ehtisin saattaa hänet vielä erikseen. Pontsun uusi veteläinen haukotus keskeytti jälleen ajatukseni. Pontsu oli selvästi kissa, joka tarvitsi paljon unta jaksaakseen. Haukottelin itsekin takaisin. Olipa meilläkin pirteä meininki. Oli lähellä, ettei Pontsu nukahtanut pystyyn kesken löntystelymme. Itse olin nukkunut viime yönä ainoastaan neljä tuntia, sillä olin tehnyt koulutehtäviä myöhään yöhön. Pontsu oli halunnut auttaa minua, mutta hän oli nukahtanut ennen aikojaan. Olimme molemmat joka tapauksessa nukkuneet liian vähän.
"Onko sinulla kaikki tarvittava? Kynä, muistiinpanopapereita...", pohdiskelin. "Juu, tarkistin kaiken ennen lähtöämme", Pontsu ilmoitti. Kissani oli niin vastuuntuntoinen ja urhea. Hän oli mukisematta suostunut ottamaan Mitterille ostetun punaista jälkeä tekevän kuulakärkikynän, vaikkei väri ollutkaan hänelle mieluisin. Hujauksessa Pontsusta oli kasvanut iso, ja hän osasi huolehtia jo omista asiostaan. Nyt hän menisi kouluun ja sivistäisi itseään. Olin niin ylpeä hänestä. "Pidä hauskaa", kehotin ja halasin kissaani vielä kerran, ennen kuin hänen oli aika astua koulun porteista sisään. "Hei hei simssiliini!" Pontsu karjaisi vielä, minkä jälkeen hän astui ovesta sisälle.
Mouruposken koulu oli pieni ja viihtyisä. Koulutoiminta oli vasta aluillaan, eikä oppilaita ollut rutkasti, mutta se mahdollisti kuitenkin yksityiskohtaisemman opetuksen. Blondi nainen seisoi luokan oven edessä. "Oletko tulossa matikan tunnille?" hän kysyi. Pontsu nyökkäsi pienesti. "Tulehan sitten sisään vaan", nainen totesi ja hymyili aavistuksen. Kaksi muuta kissaa - Cho ja Simba - istuivat jo pulpettien äärellä. Pontsu vilkaisi kelloa ja huomasi sen näyttävän viittä yli kymmenen. "Noloa olla myöhässä", hän ajatteli ja tallusteli kiireisesti Simban vieressä olevalle tyhjälle tuolille. "Pitääkin minun aina olla myöhässä. Mitähän muutkin nyt ajattelevat?" Pontsu harmitteli. "Tervehdys! Minä olen Kenni Homa ja opetan teille matematiikkaa. Tänään meillä on vuorossa todennäköisyyslaskentaa. Tietääkö kukaan mitä se on?" selvästi puhumisesta pitävä opettaja huudahti heti alkuun. Kissat katselivat toisiaan tiedottoman näköisinä. "Nimensä mukaisesti laskemme asioille todennäköisyyksiä", opettaja vastasi ja jakoi jo samalla monistetta, jossa oli joitakin kaavoja ja tehtävän antoja. Pontsu vilkaisi ensimmäistä tehtävää, jossa luki jotain nopista. "Vautsi, simssiliini kyllä pitäisi tästä", Pontsu tuumasi. "Laske todennäköisyys sille, että viittä noppaa heitettäessä nopan silmäluvuksi tulee vähintään 2", paperissa luki. Simba ja Cho alkoivat tutkia paperin yllä komeilevia kaavoja, joten minäkin katselin niitä. "Annanpa teille pienen vinkin. Katsokaa kahta ensimmäistä kaavaa", Kenni sanoi huomatessaan meidän olevan lievästi sanottuna pulassa.
Todennäköisyys P(A) = suotuisten alkeistapausten määrä : perusjoukon alkeistapausten lukumäärä
Vastatapahtuma: P(A) = 1- P(Å)
"Jos ajatellaan noppaa, mitä tarkoittavat 'suotuisat alkeistapaukset' ja 'perusjoukko alkeistapauksia'?" opettaja kysyi. Cho vetäisi tuskaisen ilmeen naamalleen tietämättömyyden merkiksi, ja Simba huokaisi pienesti. Pontsu osasi pitää itsensä tyynenä, vaikkei hänelläkään ollut hajua tehtävästä. "Kuinka monta eri lukua nopassa on?" Kenna kysyi. "kuusi", Simba veikkasi. "Luvut tulevat arpakuutiosta täysin sattuman varaisesti, eikös juu?" opettaja kysyi. Oppilaat nyökkäilivät. "Yhden nopan luvun todennäköisyys on siis...", opettaja aloitti. "1:6", Cho vastasi. "Aivan. Se on loogista. Kun haluamme yhden luvun kuudesta numerosta, jaetaan haluttu määrä kokonaismäärällä. Jos haluaisimme kaksi lukua, olisi todennäköisyys 2:6 aivan kaavan mukaan. Kun plussaamme yhteen kaikki kuusi 1:6-todennäköisyyttä, saamme vastaukseksi numeron yksi, joka vastaa 100%:a todennäköisyyslaskennassa", Kenni selitti. Pontsu luuli pysyvänsä ainakin vielä mukana, vaikkei hän uskaltanutkaan vastata opettajan kysymyksiin. "Eksyimme hieman aiheesta mutta palataan tehtävään. Mikä ongelma tässä laskussa on?" opettaja kysyi. "Noppaa heitetään useamman kerran", Cho huomasi. "Pontsu, huomaatko sinä mitään?" Simba yllättäen kääntyi katsomaan vierustoveriaan. "En minä ihan tiedä", Pontsu vaikeroi. Hänen ajatuksensa katosivat päästä samaan aikaan kun Simba esitti kysymyksen. "Yritä", Simba kehotti. "Noh...Tuossa lukee 'vähintään' eli se kai meinaa kaikkia numeroita kahdesta eteenpäin", Pontsu koetti selittää. "Aivan oikein. Meidän tulisi laskea siis viiden heittokerran todennäköisyys ja huomioida kullakin heitolla, että nopasta saattaa tulla mikä luku tahansa väliltä 2-6. Laskusta tulisi tosi pitkä. Siksi onkin viisaampaa käyttää vastatapahtuman kaavaa. Kuka osaisi selittää vastatapahtuman?" Kenni puhui. "Onko se jotain, että ei lasketa oikeaa tapahtumaa, vaan sitä, mitä ei ainakaan lasketa?" Simba kysäisi. "Kyllä. Tässä tapauksessa laskemme siis, milloin tulee numero ykkönen, sillä se ei sisälly joukkoon 2-6. Lopuksi sitten vähennämme täysistä prosenteista vastatapahtuman prosentin, ja saamme vastauksen", Kenni selitti. Opettaja kirjoitti taululle laskun: 1-1/6*1/6*1/6*1/6*1/6=0,9999 "Kyseessä on hyvin todennäköinen tapahtuma. Sen voi testata ihan nopalla. Heitetään viisi kertaa noppaa ja huomaamme, kuinka usein ehto täyttyy", Kenna kertoi. Hän jakoi kullekin oppilaalle nopan, ja kaikki kolme kissaa heittelivät niitä hetken. Tunnin aikana opettajan ohjeistuksella laskettiin Mouruposken loton päävoiton todennäköisyys, joka on 0,00000541. Lopputunnin laskimme lisää muutaman aiheeseen kuuluvan tehtävän. "Ensi tunniksi voisitte laskea kotona tehtävät 4 ja 7, jossa on samankaltaisia tehtäviä, mitä tänään tunnilla laskimme", Kenna ilmoitti. "Ensi tunnin alussa laitetaan tehtävälista kiertämään, ja jos koko vuoden aikana on laskenut 75% kotitehtävistä, saa kokeeseen 3 pistettä lisää", Kenna kertoi. Tunti päättyi ja Pontsu lähti luokasta muiden joukolla.
Oili oli odottamassa luokan oven edessä. Pontsulla ja Oililla olisi molemmilla englantia seuraavaksi. "Oliko kiva tunti?" Oili kysyi kädessään huulipuna ja peili. Tyttökisu alkoi levittää punaista väriä huulilleen. "Olihan se ihan mukava, mutta mitä sinä oikein teet?" Pontsu ihmetteli. "Meikkaan tietysti pöljä! Minun täytyy näyttää hyvältä", Oili tiuskaisi ja kaivoi laukustaan hajuveden. Hän suihkautti sitä pari kertaa, ja koko käytävä alkoi tuoksahtaa kemiaalisilta yhdisteiltä. "Minusta luonnollinen tuoksu on kivempi", Pontsu kertoi. Hänen oli hiukan vaikea hengittää. "Sinä oletkin poika. Ei pojat voi ymmärtää tyttöjä", Oili vain tuhahti ja jatkoi meikkaamista. Oili tuntui tänään olevan tyly. Mikäköhän häntäkin vaivasi? Samassa Kiki ilmestyi Oilin ja Pontsun seuraan. Oili suihkutti hajuvettä ystävänsä kaulalle, ja tytöt kikattivat yhdessä innoissaan. "Minä harjasin tänään turkkini harjalla ja sen jälkeen kammalla", Kiki paljasti. "Ihanaa, se selittääkin turkkisi hyvän kunnon", Oili hihkaisi. Pontsu ei osannut liittyä keskusteluun. Hän olisi mielellään puhunut "tärkeämmistä" asioista kuin ulkonäkö. Onneksi tunti alkoi pian.
Englannin tunti pidettiin toisessa luokkahuoneessa. Pontsu, Oili ja Kiki menivät istumaan yhdessä takariviin, jossa oli kolme pulpettia vierekkäin. Loput oppilaat eli Cho ja Tenma istuivat sitten kolmikon edessä. Englannin opettajaksi paljastui Lena Potari-Samuni -niminen nainen. "Tällä tunnilla käymme läpi ajan prepositioita", Lena kertoi. Opettaja laittoi dia-esityksen päälle ja hän ryhtyi kertomaan prepositioista. "'At'-prepositiota käytetään ilmaistessa tarkkaa aikaa, ikää, monipäiväisiä juhlapyhiä ja ajanilmauksessa ofin kanssa" Opettaja antoi kustakin tapauksesta pari esimerkkiä. Oilia ei huvittanut pahemmin kuunnella, joten hän piirteli muistiinpanopaperiinsa Kikin kanssa kuvia pitkäripsisistä kissaneideistä, joilla oli huulipunan ympäröivät huulet ja kauniit vaatteet. Pontsua ihmetytti Oilin asennoituminen. Häntä itseään ainakin kiinnosti valitsemansa aineet. "Asiakokonaisuuden eteen laitetaan 'on', kun ilmaistaan mistä päivästä on kyse ja kun jotain tapahtuu matkan aikana. 'In' tulee, kun puhuttu ajanjakso on pidempi kuin päivä. 'In' ilmaisee myös, missä ajassa jokin tapahtuu. Useimmiten vuorokaudenajoissa tarvitaan 'in'-prepositiota", Lena kertoi. Hän selitti myös lyhyesti, milloin tuli käyttää muita prepositioita, jotka eivät olleet yhtä yleisiä. Lena vilkaisi välillä Oiliin ja Kikiin, mutta hän ei sanonut näille mitään prepositioiden esittelyn aikana. "Voisimme käydä kierroksen, ja kukin vuorollaan kääntää lauseita tai niiden osia, jotka ilmestyvät valkokankaalle", Lena kertoi. Tenma sai kääntää ilmauksen 'jouluna'. "At Christmas", kissa vastasi mallikkaasti. "Muistakaa että juhlapyhät kirjoitetaan englannissa isolla. Sanoessa sillä ei ole niin väliä mutta kirjoittaessa", opettaja muistutti. Cholle tuli '1900-luvun aikana'. "during 19th century", Cho vastasi. "Muuten hyvä, mutta vuosisadat ovat aina ikäänkuin numeron edellä oikeaa aikaa. Muista myös 'the', eli korjattu lause menisi 'during the 20th century'", opettaja kertoi. Pontsun piti kääntää ilmaus 'öisin'. "In night", Pontsu vastasi. "Tämä onkin hämäävä kohta. 'In' tulee kyllä vuorokauden aikoihin, mutta öisin-ilmauksessa käytetään prepositiota 'by'. Käännös menee oikeaoppisesti siis 'by night'", opettaja kertoi. Oilin piti kertoa englanniksi '2000-luvun alussa'. "Hmm... 'at...the beginning...of the... 21th century", Oili pähkäili. Vaikka tyttö ei ollutkaan kuunnellut tunnilla kaikkea, hän oli päätellyt oikein opittuaan toisten virheistä. Kiki tyytyi sanomaan vain "en tiedä", kun hän ei millään meinannut keksiä prepositiota lauseeseen 'Ensi kerralla minä maksan'. "Tämä onkin taas hämäävä kohta. Sanojen 'next, every, last, this ja that' kanssa ei tule prepositiota", Lena selitti. "Next time I will pay", Kiki osasi vinkin jälkeen sanoa. Loppu tunnista kissojen tuli keksiä omia lauseita verbi + prepositio -rakenteista. Mitään erityistä läksyä ei tullut.
Seuraavaksi oli ruokailu. Kikillä oli seuraavalla tunnilla kotitaloutta, jossa he valmistaisivat ruokaa, joten kisu ei mennyt Oilin ja Pontsun kanssa syömään. Koululounas nimittäin epäilytti Kikiä. "Sen täytyy olla pahaa", hän oli todennut. Ruokana oli lihakeittoa, ja lisukkeeksi sai ottaa tummaa leipää. Kun Pontsu ja Oili istuivat ruokalan pöydän äärellä, Pontsu kauhoi mielellään keittoa suuhunsa. Hänestä se maistui oikein hyvältä. Oili sen sijaan pyöritteli lusikkaa keittolautasella ja yökkäili itsekseen hiljaa: "Hyi, pahaa". "Mitä sinulla on seuraavaksi?" Pontsu kysyi. Hänen itsensä koulu loppui nyt, ja pian simssiliini tulisikin häntä hakemaan. "Musiikkia", Oili huokaisi. "Hauskaa, pääsette soittamaan jotakin", Pontsu sanoi hymyillen. Oili vain kohautti olkiaan. "Onko kaikki hyvin? Olet ollut tänään jotenkin outo", Pontsu huolestui. "Ei sinun tarvitse huolehtia minusta", Oili tuhahti. "En minä halua että sinä olet onneton. Ei kukaan pärjää yksin. Ei vaikka olisi kuinka hieno tahansa", Pontsu vastasi. Oilin suupieli nousi hieman ylöspäin. "Pidätkö minua hienona?" Oili kysäisi mutta hän vakavoitui nopeasti uudelleen. "Minua ei kiinnostaisi olla täällä. En halua tuhlata elämääni tällaiseen puurtamiseen", Oili totesi. Hän ei oikeastaan tiennyt, miksi oli yhtäkkiä avautunut. Pontsun kanssa oli vain niin helppoa olla, ja hän osasi kuunnella. "Ymmärrän, mutta on koulussa hyviäkin puolia. Saat yleissivistystä ja uusia ystäviä. Sinä ja Kiki näytätte ainakin tulevan hyvin toimeen. Usein asenne on itsestä kiinni. Olisit täällä avoimin mielin", Pontsu kehotti. "Sinäpä saat kaiken kuulostamaan valoisalta. Harmittaa vain, kun isä pakotti minut tähän. Ihan epäreilua, ettei hänen tarvinnut käydä koulua. Silti hän näkee oikeudekseen puuttua minun elämääni ja pakottaa minut kouluun. Ihan vammainen kissa", Oili tiuskaisi uudelleen. "Hän on huoltajasi, ja hän vaikuttaa sinun elämääsi niin pitkään kunnes olet täysi-ikäinen. Hän ajattelee vain parastasi. Kouluttautuminen avaa monia teitä maailmalla", Pontsu huomautti. Hetken päästä simssiliini ilmestyi ruokasalin ovelle. "simssiliini tuli. Minun täytyy lähteä. Voimia sinulle!" Pontsu toivotti ja hörppäsi loput maidoistaan. Oili jäi katselemaan kisun loittonevia askelia, kun tämä vei astoita pois. Miten Pontsu osasikin valita sanansa niin oikein ja saada Oilin paljon paremmalle tuulelle.
Oili istui musiikinluokan edessä ja odotti tunnin alkua. Vaikka Pontsun sanat olivatkin saaneet Oilin paremmalle mielelle, oli tytöllä vieläkin hiukan kurja olo. Isä oli halunnut, että Oilin täytyi opiskella koulussa juuri musiikkia, eikä hänellä ollut siihen päätökseen mitään sanavaltaa. "Sinusta tulee isin uran jatkaja", oli Nick vihjaillut. Olihan Oili sanonut, ettei musiikki ollut hänen juttunsa, mutta isä ei halunnut käsittää sitä. Hän ei halunnut ymmärtää ja luopua haaveestaan. Oili huokaisi. Ei hän halunnut elämältä tätä. Miksi hän silti istui musiikin luokan edessä ja odotti tunnin alkua. "Hei, kuka sinä olet?" pieni papan värinen poikakissa kysäisi. "Minä olen Oili. Entä sinä?" Oili vastasi. "Täplä. Hauska tutustua", poika esittäytyi ja ojensi kätensä. "Hoitajani Mariina selvitti, että musiikkikurssilla on vain kaksi osallistujaa. Minä olen niistä toinen, joten sinä olet varmaan se toinen", Täplä jatkoi. Oili nyökkäsi. "Isä pakotti minut tänne", Oili huokaisi. Täplä katsoi kummeksuen. Hän ei taatusti tajunnut. Ei hän käynyt koulua vasten tahtoaan. "Olen kuitenkin iloinen, että olet täällä. Yhdessä opiskelu on takuulla paljon kivempaa kuin yksin", Täplä huomautti. "Niin, ajatella jos olisit ollut ainoa musiikkikurssilainen", Oili naurahti. Ainakin oli joku, joka hyötyi hänen olemassaolostaan, isä ja Täplä molemmat. Mutta oliko millään silti mitään järkeä, jos itse ei tahtonut olla? Samassa musiikin opettaja asteli käytävään vihellellen samaan aikaan, ja hän avasi luokan oven.
Musiikkiluokka oli aika pieni, mutta siellä oli kaikki tarpeellinen mikrofoneista rumpuihin. Se oli juuri täydellinen musiikkiluokka, ja sen takia paikka Oilia kuvottikin. "Tupe on nimeni. Molemmat osanottajat ovat ilmeisesti paikalla", opettaja sanoi ja merkkasi listaansa läsnäolijat. Ensiksi Tupe kehotti lapsia istumaan lattialle, ja hän alkoi selittää jotakin musiikin kurssin tavoitteista. Oililta kuitenkin meni puolet puheista ohi, sillä häntä ärsytti vieläkin. Oili heräsi mietteistään vasta, kun opettaja kävi laittamassa musiikkia ja kun Täplä kiskoi hänen kättään. "Pidämme alkulämmittelyä. Tanssimme tai jotain", Täplä kertoi. Yhtäkkiä soittimesta alkoi tupruttaa turhankin tuttu kappale. Oili oli kuullut kappaleen monta kertaa pienempänä, kun Mitteri ja isä olivat halunneet soittaa sitä hänelle. Kyseessä oli sukulaisten oman levyn diabetes-aiheinen hittikappale. Oilia ärsytti. Kaikki asiat muistuttivat häntä isästä, tämän vaatimuksista ja musiikista. Ärsyttävää. Oilin olisi tehnyt mieli juosta pois, mutta ei hän kehdannut. Sen jälkeen Tupe ja Täplä pitäisivät häntä ihan outona, eikä se käynyt päinsä! Tupe alkoi heilua musiikin tahdissa ja kehotti oppilaita myöskin mukaan huojumaan. Liikkeet eivät olleet vaikeita. Oikeaoppisuuden sijasta tärkeämpää olikin osata eläytyä. Hetkessä Oili rentoutui, liikkui ja paha mieli lähti pois. Oikeastaan isä lauloi aika hyvin, todella hyvin. Hetken päästä kappale vaihtui ja oli aika mennä muuhun aiheisiin.
"Alamme soittamaan Backstreet Boysin "In a World like this" -kappaletta. "Saanko minä soittaa kitaraa?" Täplä hihkaisi heti. Opettaja nyökkäsi, ja Täplä lähti innostuneesti hakemaan soitinta. "Mitä sinä haluaisit tehdä?" opettaja kysyi. "Minä... Minä en halua tehdä mitään!" Oili huudahti yllättäen. Hän ei itsekään ymmärtänyt tunteitaan. Äsken mieli oli ollut ihan kohtalainen, mutta nyt häntä alkoi taas ärsyttää. Opettaja katsoi harmistuneena. "Sinulla, minulla ja jopa Täplällä olisi paljon hauskempaa, jos osallistuisit. Sinä voisit laulaa", opettaja ehdotti. Oili huokaisi: "Hyvä on". Opettaja kävi laittamassa koskettimista rummutuksen päälle, ja hän itse soitti pianoa. Täplä soitti ansioikkaasti kitaraa. Hän varmasti oli harjoitellut. Pian tuli Oilin vuoro laulaa. "You've got me wide open, wide open / Now I'm yours/ You found me heartbroken, heartbroken / On the floor" "Hyvin menee!" opettaja kannusti. Kertosäkeen kohdalla Oili huomasikin, ettei laulaminen kummempaa ollut. Laulaessa murheet unohtuivat. "In a world like this where some back down /I, I, know we're gonna make it", "In a world like this where people fall apart / In a time like this where nothing comes from the heart" Oili pystyi eläytymään omaan päivällä kokemaansa ahdistuneisuuteen. Laulun loppumisen jälkeen myös musiikin tunti loppui. "Lauloitpa Oili kauniisti, oikean enkelin äänellä", Tupe kehaisi. Oili kohautti olkiaan. Hän ja Täplä lähtivät yhdessä pois. "Eihän tunnilla niin kurjaa ollutkaan", Täplä huomautti. "Ehkä ei, mutta vihaan silti musiikkia!" Oili huudahti. "Oletko varma että vihaat musiikkia? Entä jos inhoatkin isäsi määräyksiä, ja pistät kaiken musiikin syyksi?" Täplä kysyi. Oili jäi hetkeksi miettimään. "Niin, eihän sitä tiedä..." hän totesi. Samassa hän näki simssiliinin ja lähti kulkemaan tätä kohti. "Nähdään", Oili huikkasi Täplälle.
Pontsun mielipide päivästä: Olipa hauska ensimmäinen koulupäivä! Matikka oli hauskaa ja ainakin sopivan haastavaa! Kenni todellakin osaa opettaa. Enkun tunnilla opin myös paljon uusia asioita. Oili kyllä huolestuttaa minua. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin.
Oilin mielipide päivästä: Elämä on niin vaikeaa nykyään. Kunpa isä ymmärtäisi minua paremmin. Täytyy vaan yrittää sinnitellä tämä ensimmäinen luokka nyt alkuun, sillä koulua ei tietääkseni voi jättää kesken. Pontsun ja Täplän puheet saivat minut kyllä ajattelemaan.
"Onko sinulla kaikki tarvittava? Kynä, muistiinpanopapereita...", pohdiskelin. "Juu, tarkistin kaiken ennen lähtöämme", Pontsu ilmoitti. Kissani oli niin vastuuntuntoinen ja urhea. Hän oli mukisematta suostunut ottamaan Mitterille ostetun punaista jälkeä tekevän kuulakärkikynän, vaikkei väri ollutkaan hänelle mieluisin. Hujauksessa Pontsusta oli kasvanut iso, ja hän osasi huolehtia jo omista asiostaan. Nyt hän menisi kouluun ja sivistäisi itseään. Olin niin ylpeä hänestä. "Pidä hauskaa", kehotin ja halasin kissaani vielä kerran, ennen kuin hänen oli aika astua koulun porteista sisään. "Hei hei simssiliini!" Pontsu karjaisi vielä, minkä jälkeen hän astui ovesta sisälle.
Mouruposken koulu oli pieni ja viihtyisä. Koulutoiminta oli vasta aluillaan, eikä oppilaita ollut rutkasti, mutta se mahdollisti kuitenkin yksityiskohtaisemman opetuksen. Blondi nainen seisoi luokan oven edessä. "Oletko tulossa matikan tunnille?" hän kysyi. Pontsu nyökkäsi pienesti. "Tulehan sitten sisään vaan", nainen totesi ja hymyili aavistuksen. Kaksi muuta kissaa - Cho ja Simba - istuivat jo pulpettien äärellä. Pontsu vilkaisi kelloa ja huomasi sen näyttävän viittä yli kymmenen. "Noloa olla myöhässä", hän ajatteli ja tallusteli kiireisesti Simban vieressä olevalle tyhjälle tuolille. "Pitääkin minun aina olla myöhässä. Mitähän muutkin nyt ajattelevat?" Pontsu harmitteli. "Tervehdys! Minä olen Kenni Homa ja opetan teille matematiikkaa. Tänään meillä on vuorossa todennäköisyyslaskentaa. Tietääkö kukaan mitä se on?" selvästi puhumisesta pitävä opettaja huudahti heti alkuun. Kissat katselivat toisiaan tiedottoman näköisinä. "Nimensä mukaisesti laskemme asioille todennäköisyyksiä", opettaja vastasi ja jakoi jo samalla monistetta, jossa oli joitakin kaavoja ja tehtävän antoja. Pontsu vilkaisi ensimmäistä tehtävää, jossa luki jotain nopista. "Vautsi, simssiliini kyllä pitäisi tästä", Pontsu tuumasi. "Laske todennäköisyys sille, että viittä noppaa heitettäessä nopan silmäluvuksi tulee vähintään 2", paperissa luki. Simba ja Cho alkoivat tutkia paperin yllä komeilevia kaavoja, joten minäkin katselin niitä. "Annanpa teille pienen vinkin. Katsokaa kahta ensimmäistä kaavaa", Kenni sanoi huomatessaan meidän olevan lievästi sanottuna pulassa.
Todennäköisyys P(A) = suotuisten alkeistapausten määrä : perusjoukon alkeistapausten lukumäärä
Vastatapahtuma: P(A) = 1- P(Å)
"Jos ajatellaan noppaa, mitä tarkoittavat 'suotuisat alkeistapaukset' ja 'perusjoukko alkeistapauksia'?" opettaja kysyi. Cho vetäisi tuskaisen ilmeen naamalleen tietämättömyyden merkiksi, ja Simba huokaisi pienesti. Pontsu osasi pitää itsensä tyynenä, vaikkei hänelläkään ollut hajua tehtävästä. "Kuinka monta eri lukua nopassa on?" Kenna kysyi. "kuusi", Simba veikkasi. "Luvut tulevat arpakuutiosta täysin sattuman varaisesti, eikös juu?" opettaja kysyi. Oppilaat nyökkäilivät. "Yhden nopan luvun todennäköisyys on siis...", opettaja aloitti. "1:6", Cho vastasi. "Aivan. Se on loogista. Kun haluamme yhden luvun kuudesta numerosta, jaetaan haluttu määrä kokonaismäärällä. Jos haluaisimme kaksi lukua, olisi todennäköisyys 2:6 aivan kaavan mukaan. Kun plussaamme yhteen kaikki kuusi 1:6-todennäköisyyttä, saamme vastaukseksi numeron yksi, joka vastaa 100%:a todennäköisyyslaskennassa", Kenni selitti. Pontsu luuli pysyvänsä ainakin vielä mukana, vaikkei hän uskaltanutkaan vastata opettajan kysymyksiin. "Eksyimme hieman aiheesta mutta palataan tehtävään. Mikä ongelma tässä laskussa on?" opettaja kysyi. "Noppaa heitetään useamman kerran", Cho huomasi. "Pontsu, huomaatko sinä mitään?" Simba yllättäen kääntyi katsomaan vierustoveriaan. "En minä ihan tiedä", Pontsu vaikeroi. Hänen ajatuksensa katosivat päästä samaan aikaan kun Simba esitti kysymyksen. "Yritä", Simba kehotti. "Noh...Tuossa lukee 'vähintään' eli se kai meinaa kaikkia numeroita kahdesta eteenpäin", Pontsu koetti selittää. "Aivan oikein. Meidän tulisi laskea siis viiden heittokerran todennäköisyys ja huomioida kullakin heitolla, että nopasta saattaa tulla mikä luku tahansa väliltä 2-6. Laskusta tulisi tosi pitkä. Siksi onkin viisaampaa käyttää vastatapahtuman kaavaa. Kuka osaisi selittää vastatapahtuman?" Kenni puhui. "Onko se jotain, että ei lasketa oikeaa tapahtumaa, vaan sitä, mitä ei ainakaan lasketa?" Simba kysäisi. "Kyllä. Tässä tapauksessa laskemme siis, milloin tulee numero ykkönen, sillä se ei sisälly joukkoon 2-6. Lopuksi sitten vähennämme täysistä prosenteista vastatapahtuman prosentin, ja saamme vastauksen", Kenni selitti. Opettaja kirjoitti taululle laskun: 1-1/6*1/6*1/6*1/6*1/6=0,9999 "Kyseessä on hyvin todennäköinen tapahtuma. Sen voi testata ihan nopalla. Heitetään viisi kertaa noppaa ja huomaamme, kuinka usein ehto täyttyy", Kenna kertoi. Hän jakoi kullekin oppilaalle nopan, ja kaikki kolme kissaa heittelivät niitä hetken. Tunnin aikana opettajan ohjeistuksella laskettiin Mouruposken loton päävoiton todennäköisyys, joka on 0,00000541. Lopputunnin laskimme lisää muutaman aiheeseen kuuluvan tehtävän. "Ensi tunniksi voisitte laskea kotona tehtävät 4 ja 7, jossa on samankaltaisia tehtäviä, mitä tänään tunnilla laskimme", Kenna ilmoitti. "Ensi tunnin alussa laitetaan tehtävälista kiertämään, ja jos koko vuoden aikana on laskenut 75% kotitehtävistä, saa kokeeseen 3 pistettä lisää", Kenna kertoi. Tunti päättyi ja Pontsu lähti luokasta muiden joukolla.
Oili oli odottamassa luokan oven edessä. Pontsulla ja Oililla olisi molemmilla englantia seuraavaksi. "Oliko kiva tunti?" Oili kysyi kädessään huulipuna ja peili. Tyttökisu alkoi levittää punaista väriä huulilleen. "Olihan se ihan mukava, mutta mitä sinä oikein teet?" Pontsu ihmetteli. "Meikkaan tietysti pöljä! Minun täytyy näyttää hyvältä", Oili tiuskaisi ja kaivoi laukustaan hajuveden. Hän suihkautti sitä pari kertaa, ja koko käytävä alkoi tuoksahtaa kemiaalisilta yhdisteiltä. "Minusta luonnollinen tuoksu on kivempi", Pontsu kertoi. Hänen oli hiukan vaikea hengittää. "Sinä oletkin poika. Ei pojat voi ymmärtää tyttöjä", Oili vain tuhahti ja jatkoi meikkaamista. Oili tuntui tänään olevan tyly. Mikäköhän häntäkin vaivasi? Samassa Kiki ilmestyi Oilin ja Pontsun seuraan. Oili suihkutti hajuvettä ystävänsä kaulalle, ja tytöt kikattivat yhdessä innoissaan. "Minä harjasin tänään turkkini harjalla ja sen jälkeen kammalla", Kiki paljasti. "Ihanaa, se selittääkin turkkisi hyvän kunnon", Oili hihkaisi. Pontsu ei osannut liittyä keskusteluun. Hän olisi mielellään puhunut "tärkeämmistä" asioista kuin ulkonäkö. Onneksi tunti alkoi pian.
Englannin tunti pidettiin toisessa luokkahuoneessa. Pontsu, Oili ja Kiki menivät istumaan yhdessä takariviin, jossa oli kolme pulpettia vierekkäin. Loput oppilaat eli Cho ja Tenma istuivat sitten kolmikon edessä. Englannin opettajaksi paljastui Lena Potari-Samuni -niminen nainen. "Tällä tunnilla käymme läpi ajan prepositioita", Lena kertoi. Opettaja laittoi dia-esityksen päälle ja hän ryhtyi kertomaan prepositioista. "'At'-prepositiota käytetään ilmaistessa tarkkaa aikaa, ikää, monipäiväisiä juhlapyhiä ja ajanilmauksessa ofin kanssa" Opettaja antoi kustakin tapauksesta pari esimerkkiä. Oilia ei huvittanut pahemmin kuunnella, joten hän piirteli muistiinpanopaperiinsa Kikin kanssa kuvia pitkäripsisistä kissaneideistä, joilla oli huulipunan ympäröivät huulet ja kauniit vaatteet. Pontsua ihmetytti Oilin asennoituminen. Häntä itseään ainakin kiinnosti valitsemansa aineet. "Asiakokonaisuuden eteen laitetaan 'on', kun ilmaistaan mistä päivästä on kyse ja kun jotain tapahtuu matkan aikana. 'In' tulee, kun puhuttu ajanjakso on pidempi kuin päivä. 'In' ilmaisee myös, missä ajassa jokin tapahtuu. Useimmiten vuorokaudenajoissa tarvitaan 'in'-prepositiota", Lena kertoi. Hän selitti myös lyhyesti, milloin tuli käyttää muita prepositioita, jotka eivät olleet yhtä yleisiä. Lena vilkaisi välillä Oiliin ja Kikiin, mutta hän ei sanonut näille mitään prepositioiden esittelyn aikana. "Voisimme käydä kierroksen, ja kukin vuorollaan kääntää lauseita tai niiden osia, jotka ilmestyvät valkokankaalle", Lena kertoi. Tenma sai kääntää ilmauksen 'jouluna'. "At Christmas", kissa vastasi mallikkaasti. "Muistakaa että juhlapyhät kirjoitetaan englannissa isolla. Sanoessa sillä ei ole niin väliä mutta kirjoittaessa", opettaja muistutti. Cholle tuli '1900-luvun aikana'. "during 19th century", Cho vastasi. "Muuten hyvä, mutta vuosisadat ovat aina ikäänkuin numeron edellä oikeaa aikaa. Muista myös 'the', eli korjattu lause menisi 'during the 20th century'", opettaja kertoi. Pontsun piti kääntää ilmaus 'öisin'. "In night", Pontsu vastasi. "Tämä onkin hämäävä kohta. 'In' tulee kyllä vuorokauden aikoihin, mutta öisin-ilmauksessa käytetään prepositiota 'by'. Käännös menee oikeaoppisesti siis 'by night'", opettaja kertoi. Oilin piti kertoa englanniksi '2000-luvun alussa'. "Hmm... 'at...the beginning...of the... 21th century", Oili pähkäili. Vaikka tyttö ei ollutkaan kuunnellut tunnilla kaikkea, hän oli päätellyt oikein opittuaan toisten virheistä. Kiki tyytyi sanomaan vain "en tiedä", kun hän ei millään meinannut keksiä prepositiota lauseeseen 'Ensi kerralla minä maksan'. "Tämä onkin taas hämäävä kohta. Sanojen 'next, every, last, this ja that' kanssa ei tule prepositiota", Lena selitti. "Next time I will pay", Kiki osasi vinkin jälkeen sanoa. Loppu tunnista kissojen tuli keksiä omia lauseita verbi + prepositio -rakenteista. Mitään erityistä läksyä ei tullut.
Seuraavaksi oli ruokailu. Kikillä oli seuraavalla tunnilla kotitaloutta, jossa he valmistaisivat ruokaa, joten kisu ei mennyt Oilin ja Pontsun kanssa syömään. Koululounas nimittäin epäilytti Kikiä. "Sen täytyy olla pahaa", hän oli todennut. Ruokana oli lihakeittoa, ja lisukkeeksi sai ottaa tummaa leipää. Kun Pontsu ja Oili istuivat ruokalan pöydän äärellä, Pontsu kauhoi mielellään keittoa suuhunsa. Hänestä se maistui oikein hyvältä. Oili sen sijaan pyöritteli lusikkaa keittolautasella ja yökkäili itsekseen hiljaa: "Hyi, pahaa". "Mitä sinulla on seuraavaksi?" Pontsu kysyi. Hänen itsensä koulu loppui nyt, ja pian simssiliini tulisikin häntä hakemaan. "Musiikkia", Oili huokaisi. "Hauskaa, pääsette soittamaan jotakin", Pontsu sanoi hymyillen. Oili vain kohautti olkiaan. "Onko kaikki hyvin? Olet ollut tänään jotenkin outo", Pontsu huolestui. "Ei sinun tarvitse huolehtia minusta", Oili tuhahti. "En minä halua että sinä olet onneton. Ei kukaan pärjää yksin. Ei vaikka olisi kuinka hieno tahansa", Pontsu vastasi. Oilin suupieli nousi hieman ylöspäin. "Pidätkö minua hienona?" Oili kysäisi mutta hän vakavoitui nopeasti uudelleen. "Minua ei kiinnostaisi olla täällä. En halua tuhlata elämääni tällaiseen puurtamiseen", Oili totesi. Hän ei oikeastaan tiennyt, miksi oli yhtäkkiä avautunut. Pontsun kanssa oli vain niin helppoa olla, ja hän osasi kuunnella. "Ymmärrän, mutta on koulussa hyviäkin puolia. Saat yleissivistystä ja uusia ystäviä. Sinä ja Kiki näytätte ainakin tulevan hyvin toimeen. Usein asenne on itsestä kiinni. Olisit täällä avoimin mielin", Pontsu kehotti. "Sinäpä saat kaiken kuulostamaan valoisalta. Harmittaa vain, kun isä pakotti minut tähän. Ihan epäreilua, ettei hänen tarvinnut käydä koulua. Silti hän näkee oikeudekseen puuttua minun elämääni ja pakottaa minut kouluun. Ihan vammainen kissa", Oili tiuskaisi uudelleen. "Hän on huoltajasi, ja hän vaikuttaa sinun elämääsi niin pitkään kunnes olet täysi-ikäinen. Hän ajattelee vain parastasi. Kouluttautuminen avaa monia teitä maailmalla", Pontsu huomautti. Hetken päästä simssiliini ilmestyi ruokasalin ovelle. "simssiliini tuli. Minun täytyy lähteä. Voimia sinulle!" Pontsu toivotti ja hörppäsi loput maidoistaan. Oili jäi katselemaan kisun loittonevia askelia, kun tämä vei astoita pois. Miten Pontsu osasikin valita sanansa niin oikein ja saada Oilin paljon paremmalle tuulelle.
Oili istui musiikinluokan edessä ja odotti tunnin alkua. Vaikka Pontsun sanat olivatkin saaneet Oilin paremmalle mielelle, oli tytöllä vieläkin hiukan kurja olo. Isä oli halunnut, että Oilin täytyi opiskella koulussa juuri musiikkia, eikä hänellä ollut siihen päätökseen mitään sanavaltaa. "Sinusta tulee isin uran jatkaja", oli Nick vihjaillut. Olihan Oili sanonut, ettei musiikki ollut hänen juttunsa, mutta isä ei halunnut käsittää sitä. Hän ei halunnut ymmärtää ja luopua haaveestaan. Oili huokaisi. Ei hän halunnut elämältä tätä. Miksi hän silti istui musiikin luokan edessä ja odotti tunnin alkua. "Hei, kuka sinä olet?" pieni papan värinen poikakissa kysäisi. "Minä olen Oili. Entä sinä?" Oili vastasi. "Täplä. Hauska tutustua", poika esittäytyi ja ojensi kätensä. "Hoitajani Mariina selvitti, että musiikkikurssilla on vain kaksi osallistujaa. Minä olen niistä toinen, joten sinä olet varmaan se toinen", Täplä jatkoi. Oili nyökkäsi. "Isä pakotti minut tänne", Oili huokaisi. Täplä katsoi kummeksuen. Hän ei taatusti tajunnut. Ei hän käynyt koulua vasten tahtoaan. "Olen kuitenkin iloinen, että olet täällä. Yhdessä opiskelu on takuulla paljon kivempaa kuin yksin", Täplä huomautti. "Niin, ajatella jos olisit ollut ainoa musiikkikurssilainen", Oili naurahti. Ainakin oli joku, joka hyötyi hänen olemassaolostaan, isä ja Täplä molemmat. Mutta oliko millään silti mitään järkeä, jos itse ei tahtonut olla? Samassa musiikin opettaja asteli käytävään vihellellen samaan aikaan, ja hän avasi luokan oven.
Musiikkiluokka oli aika pieni, mutta siellä oli kaikki tarpeellinen mikrofoneista rumpuihin. Se oli juuri täydellinen musiikkiluokka, ja sen takia paikka Oilia kuvottikin. "Tupe on nimeni. Molemmat osanottajat ovat ilmeisesti paikalla", opettaja sanoi ja merkkasi listaansa läsnäolijat. Ensiksi Tupe kehotti lapsia istumaan lattialle, ja hän alkoi selittää jotakin musiikin kurssin tavoitteista. Oililta kuitenkin meni puolet puheista ohi, sillä häntä ärsytti vieläkin. Oili heräsi mietteistään vasta, kun opettaja kävi laittamassa musiikkia ja kun Täplä kiskoi hänen kättään. "Pidämme alkulämmittelyä. Tanssimme tai jotain", Täplä kertoi. Yhtäkkiä soittimesta alkoi tupruttaa turhankin tuttu kappale. Oili oli kuullut kappaleen monta kertaa pienempänä, kun Mitteri ja isä olivat halunneet soittaa sitä hänelle. Kyseessä oli sukulaisten oman levyn diabetes-aiheinen hittikappale. Oilia ärsytti. Kaikki asiat muistuttivat häntä isästä, tämän vaatimuksista ja musiikista. Ärsyttävää. Oilin olisi tehnyt mieli juosta pois, mutta ei hän kehdannut. Sen jälkeen Tupe ja Täplä pitäisivät häntä ihan outona, eikä se käynyt päinsä! Tupe alkoi heilua musiikin tahdissa ja kehotti oppilaita myöskin mukaan huojumaan. Liikkeet eivät olleet vaikeita. Oikeaoppisuuden sijasta tärkeämpää olikin osata eläytyä. Hetkessä Oili rentoutui, liikkui ja paha mieli lähti pois. Oikeastaan isä lauloi aika hyvin, todella hyvin. Hetken päästä kappale vaihtui ja oli aika mennä muuhun aiheisiin.
"Alamme soittamaan Backstreet Boysin "In a World like this" -kappaletta. "Saanko minä soittaa kitaraa?" Täplä hihkaisi heti. Opettaja nyökkäsi, ja Täplä lähti innostuneesti hakemaan soitinta. "Mitä sinä haluaisit tehdä?" opettaja kysyi. "Minä... Minä en halua tehdä mitään!" Oili huudahti yllättäen. Hän ei itsekään ymmärtänyt tunteitaan. Äsken mieli oli ollut ihan kohtalainen, mutta nyt häntä alkoi taas ärsyttää. Opettaja katsoi harmistuneena. "Sinulla, minulla ja jopa Täplällä olisi paljon hauskempaa, jos osallistuisit. Sinä voisit laulaa", opettaja ehdotti. Oili huokaisi: "Hyvä on". Opettaja kävi laittamassa koskettimista rummutuksen päälle, ja hän itse soitti pianoa. Täplä soitti ansioikkaasti kitaraa. Hän varmasti oli harjoitellut. Pian tuli Oilin vuoro laulaa. "You've got me wide open, wide open / Now I'm yours/ You found me heartbroken, heartbroken / On the floor" "Hyvin menee!" opettaja kannusti. Kertosäkeen kohdalla Oili huomasikin, ettei laulaminen kummempaa ollut. Laulaessa murheet unohtuivat. "In a world like this where some back down /I, I, know we're gonna make it", "In a world like this where people fall apart / In a time like this where nothing comes from the heart" Oili pystyi eläytymään omaan päivällä kokemaansa ahdistuneisuuteen. Laulun loppumisen jälkeen myös musiikin tunti loppui. "Lauloitpa Oili kauniisti, oikean enkelin äänellä", Tupe kehaisi. Oili kohautti olkiaan. Hän ja Täplä lähtivät yhdessä pois. "Eihän tunnilla niin kurjaa ollutkaan", Täplä huomautti. "Ehkä ei, mutta vihaan silti musiikkia!" Oili huudahti. "Oletko varma että vihaat musiikkia? Entä jos inhoatkin isäsi määräyksiä, ja pistät kaiken musiikin syyksi?" Täplä kysyi. Oili jäi hetkeksi miettimään. "Niin, eihän sitä tiedä..." hän totesi. Samassa hän näki simssiliinin ja lähti kulkemaan tätä kohti. "Nähdään", Oili huikkasi Täplälle.
Pontsun mielipide päivästä: Olipa hauska ensimmäinen koulupäivä! Matikka oli hauskaa ja ainakin sopivan haastavaa! Kenni todellakin osaa opettaa. Enkun tunnilla opin myös paljon uusia asioita. Oili kyllä huolestuttaa minua. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin.
Oilin mielipide päivästä: Elämä on niin vaikeaa nykyään. Kunpa isä ymmärtäisi minua paremmin. Täytyy vaan yrittää sinnitellä tämä ensimmäinen luokka nyt alkuun, sillä koulua ei tietääkseni voi jättää kesken. Pontsun ja Täplän puheet saivat minut kyllä ajattelemaan.
Kommentit
Lähetä kommentti