Laihdutuskuuria ja ystäväkerhoa
Saapuessani jälleen kerran katsomaan Mitteriä, kannoin suuren suurta kassillista, joka sisälsi kaikenlaista laihdutusjuttua, olin päättänyt laittaa Mitterin aikamoiseen painonhallintaan, etten enää näkisi pikkuistani sen kokoisena. Olin niin tohkeissani, etten edes ovea meinannut saada auki. Mielessäni liikkui kaikki puheet, mitä aioin puhua Mitterille laihuuden tärkeydestä. Enkä halunnut, että kissani olisi mikään pömppömaha. Samassa kuulin takaani hihitystä, ja käännyin nopeasti. Takanani huomasin aivan punaisena hehkuvan pään ja Rassen, joka käkätti innoissaan. "Anteeksi, että nauran näin. En tiedä, mistä se tulee. Hahhahheh!" Rasse pyyteli anteeksi. "Äh, älä suotta lopeta nauramista. Olen aina ollut tumpelo ovien kanssa, ja olen myös tottunut siihen, että ihmiset nauravat, kun en osaa avata niitä", selitin, mikä sai Rassen räkättämään vieläkin enemmän. "Olettekos muuten tulossa Mirren kanssa siihen kerhotapahtumaan tänään?" kysäisin, kun Rasse ei repeillyt enää koko ajan katsoessaan minua. "Joo, ollaan tulossa. Mirre on niin innoissaan, kun kuuli, että Mitterikin on liittynyt ystäväkerhoon. Kuulin myös, että Mantsunkin kissat ovat tulossa", Rasse kertoi. "Okei, meidän täytyy valmistautua Mitterin kanssa, että puheet täytyy jättää hiukan vähemmälle. Avaisitko oven tällä kertaa, etten naurata sinua liikaa", pyysin, ja Rasse vähän tirskahti, mutta sai oven kuitenkin auki ilman ylimääräisiä säätöjä.
Päästyäni sisälle huomasin Mitterin loikoilemassa sängyllään. "Mitä sinä täällä köllöttelet, ylös laiskuri, ja mennään hiukan pihalle temmeltämään!" huudahdin kannustavasti. "Ja mistäs nyt kiikastaa?" Mitteri kummasteli. "Sinun kannattaa pitää huolta kunnostasi, ikäsi pitenee, etkä näytä lihavalta, tyttökissatkin pitävät sinusta hoikkana", huomautin vinkaten silmää. "Jepujee kuule, minä en ole kiinnostunut tytöistä!" Mitteri ilmoitti kuulostaen kuitenkin epäuskottavalta. Katsoin kissaani tarkemmin, ja huomasin hänen kirjoittelevan jotain uudella kynällä ja vihkollaan. "Mikäs muistiinpano se siellä on meneillään?" kysäisin tiiraillen vihkoon päin. "Ei mikään!" Mitteri kiljaisi läpäten tassunsa kirjoituksien päälle. "No, se ja sama. Meillä on vielä paljon tehtävää ennen kerhoon menoa", selitin kaivaen kassiani. "Ja mitä me sitten teemme?" Mitteri kysyi piilottaen vihkonsa tyynyn alle. "Käymme hiukan hyppimässä pihalla, ja sitten saat maistaa tätä!" kerroin kaivaen kassista kasviskissanruoan. "Minä en tuollaista salaattia syö! Etkö tiedä, että me kissat olemme lihansyöjiä?" Mitteri karjaisi järkyttyneenä. "Valitettavasti joudut, olemme dieetillä, ainakin jonkin aikaa, ettet vain lihoa uudestaan. Päivän ohjelmaan kuuluu juoksua kolme kertaa, ja vain kasvisten syöntiä. Onko ymmärretty?" kysyin. "Ei!" Mitteri karjaisi. "Selvä, mukavaa, että olet innostunut ajatuksesta, ei kun sängyltä ylös, ja lenkille!" komensin puhuen aivan kuin kissani olisi juuri vastannut "kyllä".
Pitkän vänkäyksen jälkeen, olin saanut vihdoin Mitterin Punapensaspolulle. "Nyt juokset tästä polun loppuun, ja takaisin alkuun", selitin. "En minä ala juoksemaan tällaisella ilmalla", Mitteri vikisi. "Ilmassa ei ole mitään vikaa, alas mennä!" hoputin, ja Mitteri ottikin pari askelta, mutta käänsä päänsä suuntaani. "Etkö juoksekaan kanssani?" Mitteri kummasteli. "En, enhän ole edes laihdutuskuurilla", huomautin nokka pystyssä. "Mutta tunnen itseni sopivasti lihavalle, et sinä voi mää..." Mitteri yritti, mutta sanoin tomerasti kissalleni: "Jos et nyt lähde juoksemaan kiireesti, et saa karkkia tai muuta herkkua enää ikinä!" Silloin Mitterin jalat alkoivat jo vipattaa ripeään tahtiin. Hän ei halunnut ottaa riskiä, että menettäisi koko loppu elämänsä karkit. Hetkessä Mitteri katosi näkyviltä, ja jäin odottelemaan kissani paluuta. Lopulta pitkän matkan jälkeen Mitteri tuli väsyneenä takaisin päin, ja luonani hän pongahti maahan anoen: "Vettä! Anna vettä!" Ojensin kisulleni vesipullon, ja se joikin siitä yli puolet. "Olipas sinulla iso jano, ja varmasti kova nälkäkin. Onneksi otin sen kasvisruoan mukaan tänne, voimme pitää hiukan eväsretkeä täällä", selitin. "No hyvä on, olen niin nälkäinen, etten jaksa väittää edes vastaan", Mitteri kertoi. Naurahdin, ja avasin ruokapakkauksen. Annoin Mitterin syödä suoraan pakkauksesta, kun ei ollut tullut ruokakuppiakaan mukaan. "Saanko ruokajuomakseni maitoa? Ostit varmaankin herkkumaitoa, ja voisin..." Mitteri aloitti, mutta totesin: "Ei, onhan minun ikävää kieltää sinulta kaikki herkut, mutta jonain päivänä tulet vielä kiittämään minua. Jatka tästä vesipullosta juontia", totesin. "Hmp. Niin kai sitten", Mitteri totesi, kulautti ison kasan vettä kurkkuunsa, ja röyhtäisi kovaäänisesti. Pudistelin päätäni, ja sanoin: "Tuo ei ole kyllä kohteliasta. Kun illastat jonkun kissaneidin kanssa, hän ei pidä tapaasi..." "Minua ei kiinnosta tytöt! Eivätkä muutkaan tytöt ole kiinnostuneet minusta!" Mitteri kiljaisi. "Kuulepas nyt höpönassuni, olisit ollut kuuntelemassa yhden päivän chat-keskusteluja, siellä oli toinen ääni kellossa!" huudahdin, eikä Mitteri jaksanut pistää enää vastaan. Hetken päästä ruoka ja juoma oli syöty ja juotu. "Voi että, ei tullut roskapussia mukaan, minnekkäs minä nämä roskat laitan?" tuumailin. "Minä hoidan", Mitteri totesi napaten tyhjän ruokakotelon ja vesipullon suuhunsa. Hän lähti kuljettamaan niitä metsikköön päin, ja palasi tyhjin tassuin. "Emmehän me voi niitä nyt pusikkoon jättää!" suutuin, mutta Mitteri pudisteli päätään. "Ei kukaan saa koskaan tietää, ja meillähän alkaa olla kiire jo kerhoonkin", Mitteri huomautti. "Voi kauhia, meidänhän täytyy kylvettää sinut ennen sitä, et voi hikisenä mennä sinne, nyt tuli kiire!" totesin unohtaen täysin jätteet. Nappasin hoidokkini syliini, ja lähdin juoksemaan kiireisesti kohti hoitolaan.
Kylvettämisen jälkeen istuskelimme näytelmälavan luona odottelemassa muuta väkeä. Aijca oli vihjaillut, että tällä kertaa laulettaisiin, joten Mitteri oli ottanut mukaansa minikoskettimensa. "Mieti nyt Mitteri, tänne tulee myös Mirre!" huudahdin. "Aha", Mitteri totesi. "Sekä Pipsa ja Vili", totesin. "Niin", Mitteri karjaisi kiinnostuneemmin. Hetken päästä paikalle saapuivat myös Rasse ja Mirre, joka juoksi nopeasti Mitterin luo tämän nähdessään. "Sulla on hienot koskettimet!" Mirre ihaili. "Kiitti, mäkin pidän näistä. Haluatko kuulla mun soittoa?" Mitteri kysyi Mirren nyökätessä pää heiluen innokkaasti. Mitteri alkoi soittaa harjoittelemiaan säveliä, ja yllätyin itsekin, miten mahtavaksi kissani oli niin lyhyessä ajassa kehittynyt. Mitteri soitti niin kauan, kunnes Aijca tuli hänen luokseen. "Oletpa sinä taitava soittamaan! Voisit säestää sillä välin, kun me muut laulamme", Aijca totesi. Mitteri huomasi myös Pipsan ja Vilin saapuneen, ja vilkutti näille. "Voinhan minä soittaa", Mitteri totesi kunniakkaana. Mitteri alkoi soittaa, minkä parhaaksi kykeni, kun muu väki hoitajineen lauleskeli:
"Kissa mä oon, niin arvaamatooon!
Paljon temppuja puuhaan, ja aina kaikkialla luuhaan,
aina silloin, kun mua kaivattais.
Onneksi tänään laulaa saan arvaamattomuuden-lauluaa.
Me kissoja arvaamattomia ollaan, hiphei!
Me kissoja parhaimpia ollaan, hiphei!
Oh yeah!"
Kun laulu oli laulettu, kaikki taputtivat käsiään innokkaasti yhteen. "Hienosti meni! Olette lahjakkaita laulajia, voisimme perustaa vaikka kuoron! Mitteri saisi tietysti toimia soittajana!" Aijca innostui. "Miksei perustettaisi bändiä?" Mitteri karjaisi. "Nohnoh, eipäs nyt innostuta liikaa. Sellainen bändeys vie hirveästi vapaa-aikaa, ja kannattaa pysyä vain huolettomina kissoina niin kauan kuin se on mahdollista", ehdottelin. Mitteri keksi niin nopeasti ja ajattelematta ideansa. "Eipä sekään niin mahdoton idea olisi, mutta eiköhän keskitytä seuraavaan aiheeseen: halibiletys-leikkiin!" Aijca julisti. "Miten sitä leikitään?" pikkuinen Vili huudahti. "Leikki toimii siten, että kun laitan musiikin päälle, kaikki alkavat tanssia ja hyppiä iloissaan ympäri näytelmälavaa, ja kun pysäytän musiikin, ja huudan vaikkapa luvun kaksi, niin kaksi kissaa, jotka ovat lähinnä, halaavat. Jos huudan kolme, niin teette kolmoishalin jne." Aijca selitti. Kun kaikki ymmärsivät leikin idean, Aijca laittoi radiosta soimaan suositun kissa-biisin. Mitteri ja muut kissat tanssivat innoissaan hoitajineen, ja tekivät mitä hullumpia liikkeitä ja asentoja. Samassa musiikki pysähtyi, ja Aijca huusi: "kaksi!" Samassa ilmestyi monta halituokiota: Mirre & Rasse, Mitteri & Vili, Mantsu & simssiliini. "Minä en saanut ketään kaveria! Byää!" Pipsa parahti onnettomana. Samassa Aijca ryntäsi lavalle, ja halasi Pipsaa. "Kenenkään ei tarvitse olla yksin, tämähän on ystävä kerho", Aijca totesi, ja sai Pipsankin paremmalle mielelle. "Täytyy ensi kerralla pyytää Joika mukaan leikkiin, niin teitä on parillinen määrä", Aijca totesi. "Joo!" Pipsa huudahti silmät kiiluen. Sitten leikki jatkui, kun Aijca ryntäsi laittamaan musiikin päälle. Mirre tanssahteli Mitterin luo kysyen: "Tanssitaanko?" "Mikäs siinä", Mitteri totesi, ja pisti parastaan. Samassa musiikki taas loppui, ja Aijca huudahti uuden luvun: "neljä!" Mirre tarrasi heti lujaa kiinni Mitteristä, että tämä oli lähellä kuristua, heidän haliinsa yhtyivät myös Rasse & simssiliini. Toisessa halissa oleskelivat vain Mantsu, Vili ja Pipsa, kunnes Aijca jälleen juoksi heidän halinsa jatkoksi. Viimeisellä kerralla Aijca käski kaikkien halata, ja siitä syntyikin suuri hali täynnä kissoja ja ihmisiä. Kaikessa vauhdissa pikku-Vili jäi toisten jalkoihin, ja satutti tassunsa. Vili ei kuitenkaan itkenyt, hän halusi olla kova jätkä. Aijca huomasi tilanteen, ja haki kaapista kiireisesti särkylääkkeen lievittämään kipua. "Eiköhän kerhopäivämme ollut siinä! Voitte palata huoneisiinne. Muistakaahan, että ystäväkerholaiset saatte 10 boonuspenniä 30:n pennin lisäksi Kesäriehassa", Aijca muistutti. "Hyvä, Mitterikin saa rahaa, ja voidaan matkustaa yhdessä Ranskaan!" Mirre kiljaisi innoissaan. "Ai oletteko te sinne menossa. Ei kai Alppi-matkaa ole peruutettu?" Pipsa hätääntyi. "Ei, lähden sinnekin!" Mirre totesi. "Minä en pidä hiihtämisestä", Mitteri ilmoitti. "Voi Alpeilla tehdä muutakin kuin hiihtää", Aijca huomautti kuullesaan kissojen keskustelun. "Äh, viihtyisin lämpimämmässä Arabiassa ennemmin", Mitteri totesi suunnitellen jo lomaansa. "Kukin viihtyy eri paikassa", Aijca totesi.
Lopulta kaikki kisut palasivat huoneisiinsa. Mitteri ja Pipsa jäivät juttelemaan käytävälle. "Oletko kuullut siitä näytelmäkerhosta, olisit oikeassa roolissasi. Liityin jo siihen, ja kerhoon kaivataan lahjakkaita näyttelijöitä, eli sinua!" Mitteri totesi. "En minä nyt tiedä, se eka näytelmäkin oli niin katastrofi!" Pipsa totesi. "Höpsis, se oli loistava. Harkitse edes asiaa, joohan?" Mitteri aneli. "Noh, täytyy miettiä", Pipsa totesi. "Kiva, jes, mahtavaa! Sinun on pakko tulla sinne, en voi edes kuvitella, kuinka lystiä meille tulisi!" Mitteri karjaisi. "Noh, älähän nyt innostu liikaa. Minun on nyt mentävä, Mantsu odottaa minua luokseen. Nähdään!" Pipsa sanoi, ja katosi. Kun Mitteri saapui huoneeseensa, tein minä jo lähtöäni. "Taidankin mennä. Hyvää yötä!" toivotin, mutta Mitteri muuttui hätääntyneeksi. "Ei, odota! Viethän tämän samalla postiin?" Mitteri kysyi loikaten sängylleen, ja repäisten sivun vihkostaan irti. "Jos vain tahdot. Mikäs tämä on?" kysäisin. "Ei saa kurkkia!" Mitteri moitti. "Selvä, voin viedä tämän samalla", sanoin ja poistuin huoneesta. Huoneen ulkopuolella tirkistelin hiukan kirjekuoren sisään, ja suustani pääsi: "Ahaa, ilomielin vien tämän postiin!"
Mitterin mielipide päivästä: "Tylsä tuo laihdutuskuuri, minähän olen jo peruspainoinen, mitä se simssiliini oikein säätää? Ne kaikki laihdutusruoat ja muut... Lol! Muuten päivä on ollut tosi mukava, viihdyin kerhossa. Aijca kehui minua, ja sain halia monia. Suhteeni Pipsaankin parantui! Tapasin myös sen Vilin, toivottavasti meistä tulee vielä ystäviä!"
Päästyäni sisälle huomasin Mitterin loikoilemassa sängyllään. "Mitä sinä täällä köllöttelet, ylös laiskuri, ja mennään hiukan pihalle temmeltämään!" huudahdin kannustavasti. "Ja mistäs nyt kiikastaa?" Mitteri kummasteli. "Sinun kannattaa pitää huolta kunnostasi, ikäsi pitenee, etkä näytä lihavalta, tyttökissatkin pitävät sinusta hoikkana", huomautin vinkaten silmää. "Jepujee kuule, minä en ole kiinnostunut tytöistä!" Mitteri ilmoitti kuulostaen kuitenkin epäuskottavalta. Katsoin kissaani tarkemmin, ja huomasin hänen kirjoittelevan jotain uudella kynällä ja vihkollaan. "Mikäs muistiinpano se siellä on meneillään?" kysäisin tiiraillen vihkoon päin. "Ei mikään!" Mitteri kiljaisi läpäten tassunsa kirjoituksien päälle. "No, se ja sama. Meillä on vielä paljon tehtävää ennen kerhoon menoa", selitin kaivaen kassiani. "Ja mitä me sitten teemme?" Mitteri kysyi piilottaen vihkonsa tyynyn alle. "Käymme hiukan hyppimässä pihalla, ja sitten saat maistaa tätä!" kerroin kaivaen kassista kasviskissanruoan. "Minä en tuollaista salaattia syö! Etkö tiedä, että me kissat olemme lihansyöjiä?" Mitteri karjaisi järkyttyneenä. "Valitettavasti joudut, olemme dieetillä, ainakin jonkin aikaa, ettet vain lihoa uudestaan. Päivän ohjelmaan kuuluu juoksua kolme kertaa, ja vain kasvisten syöntiä. Onko ymmärretty?" kysyin. "Ei!" Mitteri karjaisi. "Selvä, mukavaa, että olet innostunut ajatuksesta, ei kun sängyltä ylös, ja lenkille!" komensin puhuen aivan kuin kissani olisi juuri vastannut "kyllä".
Pitkän vänkäyksen jälkeen, olin saanut vihdoin Mitterin Punapensaspolulle. "Nyt juokset tästä polun loppuun, ja takaisin alkuun", selitin. "En minä ala juoksemaan tällaisella ilmalla", Mitteri vikisi. "Ilmassa ei ole mitään vikaa, alas mennä!" hoputin, ja Mitteri ottikin pari askelta, mutta käänsä päänsä suuntaani. "Etkö juoksekaan kanssani?" Mitteri kummasteli. "En, enhän ole edes laihdutuskuurilla", huomautin nokka pystyssä. "Mutta tunnen itseni sopivasti lihavalle, et sinä voi mää..." Mitteri yritti, mutta sanoin tomerasti kissalleni: "Jos et nyt lähde juoksemaan kiireesti, et saa karkkia tai muuta herkkua enää ikinä!" Silloin Mitterin jalat alkoivat jo vipattaa ripeään tahtiin. Hän ei halunnut ottaa riskiä, että menettäisi koko loppu elämänsä karkit. Hetkessä Mitteri katosi näkyviltä, ja jäin odottelemaan kissani paluuta. Lopulta pitkän matkan jälkeen Mitteri tuli väsyneenä takaisin päin, ja luonani hän pongahti maahan anoen: "Vettä! Anna vettä!" Ojensin kisulleni vesipullon, ja se joikin siitä yli puolet. "Olipas sinulla iso jano, ja varmasti kova nälkäkin. Onneksi otin sen kasvisruoan mukaan tänne, voimme pitää hiukan eväsretkeä täällä", selitin. "No hyvä on, olen niin nälkäinen, etten jaksa väittää edes vastaan", Mitteri kertoi. Naurahdin, ja avasin ruokapakkauksen. Annoin Mitterin syödä suoraan pakkauksesta, kun ei ollut tullut ruokakuppiakaan mukaan. "Saanko ruokajuomakseni maitoa? Ostit varmaankin herkkumaitoa, ja voisin..." Mitteri aloitti, mutta totesin: "Ei, onhan minun ikävää kieltää sinulta kaikki herkut, mutta jonain päivänä tulet vielä kiittämään minua. Jatka tästä vesipullosta juontia", totesin. "Hmp. Niin kai sitten", Mitteri totesi, kulautti ison kasan vettä kurkkuunsa, ja röyhtäisi kovaäänisesti. Pudistelin päätäni, ja sanoin: "Tuo ei ole kyllä kohteliasta. Kun illastat jonkun kissaneidin kanssa, hän ei pidä tapaasi..." "Minua ei kiinnosta tytöt! Eivätkä muutkaan tytöt ole kiinnostuneet minusta!" Mitteri kiljaisi. "Kuulepas nyt höpönassuni, olisit ollut kuuntelemassa yhden päivän chat-keskusteluja, siellä oli toinen ääni kellossa!" huudahdin, eikä Mitteri jaksanut pistää enää vastaan. Hetken päästä ruoka ja juoma oli syöty ja juotu. "Voi että, ei tullut roskapussia mukaan, minnekkäs minä nämä roskat laitan?" tuumailin. "Minä hoidan", Mitteri totesi napaten tyhjän ruokakotelon ja vesipullon suuhunsa. Hän lähti kuljettamaan niitä metsikköön päin, ja palasi tyhjin tassuin. "Emmehän me voi niitä nyt pusikkoon jättää!" suutuin, mutta Mitteri pudisteli päätään. "Ei kukaan saa koskaan tietää, ja meillähän alkaa olla kiire jo kerhoonkin", Mitteri huomautti. "Voi kauhia, meidänhän täytyy kylvettää sinut ennen sitä, et voi hikisenä mennä sinne, nyt tuli kiire!" totesin unohtaen täysin jätteet. Nappasin hoidokkini syliini, ja lähdin juoksemaan kiireisesti kohti hoitolaan.
Kylvettämisen jälkeen istuskelimme näytelmälavan luona odottelemassa muuta väkeä. Aijca oli vihjaillut, että tällä kertaa laulettaisiin, joten Mitteri oli ottanut mukaansa minikoskettimensa. "Mieti nyt Mitteri, tänne tulee myös Mirre!" huudahdin. "Aha", Mitteri totesi. "Sekä Pipsa ja Vili", totesin. "Niin", Mitteri karjaisi kiinnostuneemmin. Hetken päästä paikalle saapuivat myös Rasse ja Mirre, joka juoksi nopeasti Mitterin luo tämän nähdessään. "Sulla on hienot koskettimet!" Mirre ihaili. "Kiitti, mäkin pidän näistä. Haluatko kuulla mun soittoa?" Mitteri kysyi Mirren nyökätessä pää heiluen innokkaasti. Mitteri alkoi soittaa harjoittelemiaan säveliä, ja yllätyin itsekin, miten mahtavaksi kissani oli niin lyhyessä ajassa kehittynyt. Mitteri soitti niin kauan, kunnes Aijca tuli hänen luokseen. "Oletpa sinä taitava soittamaan! Voisit säestää sillä välin, kun me muut laulamme", Aijca totesi. Mitteri huomasi myös Pipsan ja Vilin saapuneen, ja vilkutti näille. "Voinhan minä soittaa", Mitteri totesi kunniakkaana. Mitteri alkoi soittaa, minkä parhaaksi kykeni, kun muu väki hoitajineen lauleskeli:
"Kissa mä oon, niin arvaamatooon!
Paljon temppuja puuhaan, ja aina kaikkialla luuhaan,
aina silloin, kun mua kaivattais.
Onneksi tänään laulaa saan arvaamattomuuden-lauluaa.
Me kissoja arvaamattomia ollaan, hiphei!
Me kissoja parhaimpia ollaan, hiphei!
Oh yeah!"
Kun laulu oli laulettu, kaikki taputtivat käsiään innokkaasti yhteen. "Hienosti meni! Olette lahjakkaita laulajia, voisimme perustaa vaikka kuoron! Mitteri saisi tietysti toimia soittajana!" Aijca innostui. "Miksei perustettaisi bändiä?" Mitteri karjaisi. "Nohnoh, eipäs nyt innostuta liikaa. Sellainen bändeys vie hirveästi vapaa-aikaa, ja kannattaa pysyä vain huolettomina kissoina niin kauan kuin se on mahdollista", ehdottelin. Mitteri keksi niin nopeasti ja ajattelematta ideansa. "Eipä sekään niin mahdoton idea olisi, mutta eiköhän keskitytä seuraavaan aiheeseen: halibiletys-leikkiin!" Aijca julisti. "Miten sitä leikitään?" pikkuinen Vili huudahti. "Leikki toimii siten, että kun laitan musiikin päälle, kaikki alkavat tanssia ja hyppiä iloissaan ympäri näytelmälavaa, ja kun pysäytän musiikin, ja huudan vaikkapa luvun kaksi, niin kaksi kissaa, jotka ovat lähinnä, halaavat. Jos huudan kolme, niin teette kolmoishalin jne." Aijca selitti. Kun kaikki ymmärsivät leikin idean, Aijca laittoi radiosta soimaan suositun kissa-biisin. Mitteri ja muut kissat tanssivat innoissaan hoitajineen, ja tekivät mitä hullumpia liikkeitä ja asentoja. Samassa musiikki pysähtyi, ja Aijca huusi: "kaksi!" Samassa ilmestyi monta halituokiota: Mirre & Rasse, Mitteri & Vili, Mantsu & simssiliini. "Minä en saanut ketään kaveria! Byää!" Pipsa parahti onnettomana. Samassa Aijca ryntäsi lavalle, ja halasi Pipsaa. "Kenenkään ei tarvitse olla yksin, tämähän on ystävä kerho", Aijca totesi, ja sai Pipsankin paremmalle mielelle. "Täytyy ensi kerralla pyytää Joika mukaan leikkiin, niin teitä on parillinen määrä", Aijca totesi. "Joo!" Pipsa huudahti silmät kiiluen. Sitten leikki jatkui, kun Aijca ryntäsi laittamaan musiikin päälle. Mirre tanssahteli Mitterin luo kysyen: "Tanssitaanko?" "Mikäs siinä", Mitteri totesi, ja pisti parastaan. Samassa musiikki taas loppui, ja Aijca huudahti uuden luvun: "neljä!" Mirre tarrasi heti lujaa kiinni Mitteristä, että tämä oli lähellä kuristua, heidän haliinsa yhtyivät myös Rasse & simssiliini. Toisessa halissa oleskelivat vain Mantsu, Vili ja Pipsa, kunnes Aijca jälleen juoksi heidän halinsa jatkoksi. Viimeisellä kerralla Aijca käski kaikkien halata, ja siitä syntyikin suuri hali täynnä kissoja ja ihmisiä. Kaikessa vauhdissa pikku-Vili jäi toisten jalkoihin, ja satutti tassunsa. Vili ei kuitenkaan itkenyt, hän halusi olla kova jätkä. Aijca huomasi tilanteen, ja haki kaapista kiireisesti särkylääkkeen lievittämään kipua. "Eiköhän kerhopäivämme ollut siinä! Voitte palata huoneisiinne. Muistakaahan, että ystäväkerholaiset saatte 10 boonuspenniä 30:n pennin lisäksi Kesäriehassa", Aijca muistutti. "Hyvä, Mitterikin saa rahaa, ja voidaan matkustaa yhdessä Ranskaan!" Mirre kiljaisi innoissaan. "Ai oletteko te sinne menossa. Ei kai Alppi-matkaa ole peruutettu?" Pipsa hätääntyi. "Ei, lähden sinnekin!" Mirre totesi. "Minä en pidä hiihtämisestä", Mitteri ilmoitti. "Voi Alpeilla tehdä muutakin kuin hiihtää", Aijca huomautti kuullesaan kissojen keskustelun. "Äh, viihtyisin lämpimämmässä Arabiassa ennemmin", Mitteri totesi suunnitellen jo lomaansa. "Kukin viihtyy eri paikassa", Aijca totesi.
Lopulta kaikki kisut palasivat huoneisiinsa. Mitteri ja Pipsa jäivät juttelemaan käytävälle. "Oletko kuullut siitä näytelmäkerhosta, olisit oikeassa roolissasi. Liityin jo siihen, ja kerhoon kaivataan lahjakkaita näyttelijöitä, eli sinua!" Mitteri totesi. "En minä nyt tiedä, se eka näytelmäkin oli niin katastrofi!" Pipsa totesi. "Höpsis, se oli loistava. Harkitse edes asiaa, joohan?" Mitteri aneli. "Noh, täytyy miettiä", Pipsa totesi. "Kiva, jes, mahtavaa! Sinun on pakko tulla sinne, en voi edes kuvitella, kuinka lystiä meille tulisi!" Mitteri karjaisi. "Noh, älähän nyt innostu liikaa. Minun on nyt mentävä, Mantsu odottaa minua luokseen. Nähdään!" Pipsa sanoi, ja katosi. Kun Mitteri saapui huoneeseensa, tein minä jo lähtöäni. "Taidankin mennä. Hyvää yötä!" toivotin, mutta Mitteri muuttui hätääntyneeksi. "Ei, odota! Viethän tämän samalla postiin?" Mitteri kysyi loikaten sängylleen, ja repäisten sivun vihkostaan irti. "Jos vain tahdot. Mikäs tämä on?" kysäisin. "Ei saa kurkkia!" Mitteri moitti. "Selvä, voin viedä tämän samalla", sanoin ja poistuin huoneesta. Huoneen ulkopuolella tirkistelin hiukan kirjekuoren sisään, ja suustani pääsi: "Ahaa, ilomielin vien tämän postiin!"
Mitterin mielipide päivästä: "Tylsä tuo laihdutuskuuri, minähän olen jo peruspainoinen, mitä se simssiliini oikein säätää? Ne kaikki laihdutusruoat ja muut... Lol! Muuten päivä on ollut tosi mukava, viihdyin kerhossa. Aijca kehui minua, ja sain halia monia. Suhteeni Pipsaankin parantui! Tapasin myös sen Vilin, toivottavasti meistä tulee vielä ystäviä!"
Kommentit
Lähetä kommentti