Luokkaretkisatu
"Outoa. Minä kun olen aina luullut, että koululaiset pitävät arjesta poikkeavista luokkaretkistä. Tosin enhän minä itsekään aikoinani koulun järjestämiin retkiin innoissani osallistunut, mutta en silti kehdannut jäädä poiskaan. Joku sentään senkin matkan oli järjestänyt", mietiskelin ääneen. Koska opettaja oli yllättäen sairastunut, vain minä, Pontsu, Oili ja kuski seisoimme jättimäisen bussin vieressä. Meidän olisi pitänyt olla jo menossa vähän yli viisi minuuttia sitten, mutta odottelusta huolimatta ketään ei ollut tullut. Tällaisina hetkinä mietin, miksi edes yritän keksiä aktiviteettia. Tilasinko tosissani bussin meidän kolmen matkaa varten? Mitä bussikuskikin mahtaisi ajatella? Kissani osasivat lukea päässäni pyörivät ajatukset pelottavan hyvin. "Älä sure simssiliini. On paljon hauskempaa matkustaa bussilla, kun se on tyhjä ja ihan vain meitä varten hankittu. Tämä järjestelmä tuo luksusta elämään", Oili hihkaisi. Samassa hän kiipesi ajoneuvon portaat ylös innokkaasti. Sentään Oilin innostus retkeä kohtaan oli kasvanut. "Minäkin haluan sanoa jotain. Ajattelet varmasti tällä hetkellä, että koko tapahtuma on ihan turhaan järjestetty, kun meidän lisäksemme kukaan muu ei näytä osallistuvan. Asia ei kuitenkaan ole niin. Tämä kaikki merkitsee minulle ja Oilille paljon. Meille tulee yhdessä kiva päivä. Se on sitten muilta pois, jos he eivät ymmärrä tulla mukaan", Pontsu kannusti. Hymy kohosi huulilleni. "Sinusta on kasvanut viisas kissa, kiitos piristyksestä", vastasin. Myös Pontsu asteli hymyssä suin bussiin. "Eiköhän sitten lähdetä", sanoin kuskille tuntien aivan uudenlaista virtaa ja iloista retkimieltä.
Oili ja Pontsu olivat löytäneet vierekkäiset paikat bussin etuosasta. Päätin itsekin istahtaa kissojen lähelle. Bussi pörähti käyntiin, ja matkamme alkoi. Ensi töikseen Pontsu kaivoi historian kirjansa repusta. "Älä vain sano, että aiot taas lukea historiaa retkellä! Tänne ollaan tultu pitämään hauskaa eikä opiskelemaan!" Oili karjaisi. "Minusta opiskelu on hauskaa. Haluan aloittaa hyvissä ajoin kokeisiin kertaamisen, ja muutenkin tämän päiväinen historian tunti menee retken takia. Tämä on siis ymmärrettävä vaihtoehto", Pontsu vastasi. Hän avasi kirjan ensimmäisen kappaleen ja käänsi katseensa kirjaan. "Ei todellakaan ole! Sinun pitää viihdyttää minua. En varmasti istu koko matkaa tylsistyneenä!" Oili tiuskaisi. "Ei opiskelun tarvitse olla tylsää. Asenne ratkaisee. Lue itsekin johonkin kokeeseen", Pontsu kehotti. "Luuletko että otin mitään mukaan?" Oili kysäisi irveillen. "Minulla on täällä englannin kirjakin mukana. Voit lukea sitä. Onhan meillä sama kurssi", Pontsu totesi, nosti kirjan laukustaan ja ojensi sen Oilille irrottamatta katsettaan kertaakaan historian kirjasta. Oilin suu pongahti auki. Pontsu ei kantanut mukanaan vaan yhtä kirjaa, sen sijaan jopa kahta. "Miksi sinun täytyy olla niin tunnollinen?" Oili ärähti. Pontsu ei kuitenkaan hievahtanutkaan. Hän arveli, ettei Oilikaan tällöin jaksaisi ruinata asiasta, vaan alkaisi itsekin lukea. Oili avasi kirjan pari ensimmäistä sivua, mutta häntä ei jaksanut kiinnostaa opiskelu. Niinpä hän vain heitti kirjan takaisin Pontsun syliin. Poika pisti kirjan takaisin laukkuunsa. Oili alkoi tutkia omaa laukkuaan ja löysi kauneustuotteita. Oili laittoi toisen kerroksen huulipunaa, minkä jälkeen hän kaivoi pyöreän harjan kassistaan ja alkoi harjata turkkiaan. "Voi kauhistus", tytöltä pääsi. Pontsu käänsi katseensa tyttöä kohti. Oliko jotain sattunut? Samassa Oili nousi takatassuilleen ja pamautti pyöreän harjan suoraan Pontsun pääkarvoille. "Olemme sentään naapurikaupunkiin menossa, ja sinä olet matkaamassa aivan nuhjuisen näköisenä! Karvasi sojottavat minne sattuu, ja turkissasi on jopa muutama takku!" Oili huokaisi pudistellen päätään. "Onko sillä muka niin väliä?" Pontsu huokaisi. Hän oli sulkenut silmänsä visusti kiinni yrittäen saada Oilin aggressiiviset otteet tuntumaan miellyttävämmiltä. Tällä menolla lukemisestakaan ei tulisi mitään. "Minä en ainakaan kehtaa viettää aikaa tuon näköisen kissan seurassa!" Oili vastasi kipakasti. "Ei muiden mielipiteistä tarvitse välittää", Pontsu totesi. "Vielä kauheampaa olisi, jos joku luulisi meidän seurustelevan! Luulisivat, että minulla on noin nuhjuinen poikaystävä!" Oili huokaisi ja pudisteli päätään. "Luulisi meidän olevan pari? Mistä päättelet jonkun ajattelevan niin?" Pontsu kysäisi ja käänsi katseensa Oiliin. Hänen äänensävynsä ei ollut syyttävä tai mitään, ehkä enemmänkin jännittynyt. Yhtäkkiä kaikki pysähtyi. Oili lopetti harjan kuljettamisen toisen turkilla ja kohotti katseensa tähän. Yleensä tyttö oli aina sanavalmis, mutta nyt hän ei saanutkaan vastausta aikaiseksi. "Kun kaksi kissaa lähtee viettämään aikaa yhdessä, voi tulla sellainen mieleen", Oili vastasi. Hetki meni ohi. Oili jatkoi Pontsun turkin harjaamista hellävaraisesti, ja Pontsu puolestaan jatkoi historian lukemista. Loppumatka sujui rauhallisissa merkeissä.
Lopulta tallustelimme keilaamon ovesta sisään. Kävin ostamassa kissoille keilavuoron ja tossut. Yhdessä kävimme tutkimassa kenkäosaston, ja vihdoin kummallekin kisulle löytyi sopivan kokoiset keilailukengät. Tosin Oili ei tykännyt yhtään omien köpöttimiensä väristä, mutta ei hän jaksanut kauaa murjottaa. Pontsu ihmetteli, miksi keilaamaan mennessä täytyi pukea erilliset kengät. Kissat eivät normaalisti pukeneet kenkiä, joten tämä hetki loi heidän jaloilleen aivan uudenlaisen kokemuksen. Itse arvelin kenkien pukemisen syyksi sen, ettei keilarata vahingossa naarmuttuisi kissojen kynsistä. Seuraavaksi kävimme hakemassa keilapallot. Etsin käsiini pienen, suloisen lasten pallon, mutta Oili oli jälleen kerran eri mieltä. "Ei me mitään vauvoja enää olla. Tuo pallo on pikkupennuille! Leikki-ikäiset pennut käyttävät aikuisten palloa", Oili tokaisi ja nappasi hyllystä sivistyneen sinisen värisen aikuisten pallon. Kisu oli lähellä kaatua suuren pallon painavuuden vuoksi, mutta hän ei suostunut myöntämään, että lasten pallo voisi olla parempi. Niinpä Pontsukin päätyi valitsemaan aikuisten pallon. Jos hento Oili aikoi sillä pelata, täytyi Pontsunkin poikana kyetä samaan.
Pelaajien nimet olivat ilmestyneet lukemaan keilaratamme yläpuolelle. Minusta moisen täytyi olla taikuutta, mutta modernit kissani eivät ihmetelleet sen enempää. Istahdin vieressä olevalle sohvalle ja jäin katselemaan kissojen pelaamista. Pontsu oli merkitty aloittamaan. Kisu henkäisi syvään ja nappasi keilapallon käteensä. Häntä vähän jännitti, sillä ennen ei ollut tullut kertaakaan keilattua. Pontsu vilkaisi sivusilmällä mallia muilta paikalla olevilta pelaajilta ja heilautti pallon. Noin puolet keiloista kaatuivat kumoon, vaikka pallo olikin vierähtänyt vähän sivulle. Hieno suoritus isku kuitenkin oli ensimmäiseksi heitoksi. "Hienoa Pontsu", huudahdin ja pamauttelin käsiäni yhteen. Pieni onnistumisen hymy ilmestyi Pontsun kasvoille. Ei keilaaminen ollutkaan niin vaikeaa, turhaan oli tullut jännitettyä! Pontsu heitti vielä vuoronsa toisen yrityksen, ja tällä kertaa jäljellä olevista keiloista kaatui ainoastaan yksi. Kokonaispisteitä kuitenkin oli kertynyt 8, mikä oli aika hyvin! Sitten oli Oilin vuoro. Kissa asteli sivistyneesti radalle. "Se on ihan helppoa", Pontsu kannusti. Ei Oili olisi kannustusta tarvinut. Kyllä hän uskoi onnistuvansa. Kisu mietti sopivaa heittokulmaa silmät pitkinä viiruina, ja lopulta hän löysi sopivan paikan. Oili asetti pallon selkänsä taakse ja otti pari askelta. Pallo kuitenkin oli niin painava, että se mätkähti epäsuotuisassa kulmassa keilaradalle ja kieri sieltä sivulle osumatta yhteenkään keilaan. Kissa jäi harmistuneena katsomaan tulostaan, mutta sentään hänellä oli vielä toinen yritys. Tällä kertaa Oili oli varautunut ja pohdiskeli uutta heittokulmaa kahta kauemmin kuin viimeksi. Oili pinnisteli kaikki voimansa, mutta silti heittäminen oli vaikeaa. Siitä huolimatta pallo pysyi kuitenkin radan keskellä, kunnes se ihan lopussa kääntyi sivulle. Yhtäkään keilaa ei kaatunut taaskaan. Oili huokaisi syvään ja yritti piilottaa pettymyksensä. Juurihan Pontsu oli sanonut, että keilaaminen oli ihan helppoa. Miksi Oili sitten ei onnistunut? "Pitäisiköhän sinun vaihtaa kevyempään palloon? Näytti vähän vaikealta", ehdotin. "EI! Minun on ihan hyvä pelata isolla pallolla", Oili tiuskaisi takaisin. Kissa istahti penkille voimallisesti ja katseli, kuinka Pontsu astui esille oman vuoronsa tullen. Pontsu heilautti kättää luontevasti, ja tällä kertaa heitto sai kaikki keilat kaatumaan heti ensimmäisellä yrityksellä. Pontsu oli ylpeä tuloksestaan, mutta hän ei uskaltanut riemuita siitä, jotta Oilin olo ei pahentuisi. Vaikka Pontsu ei ollut itse tehnyt mitään, Oili katsoi häntä silti murhaavasti. Kun tuli taas Oilin vuoro, kisu vain löntysteli radalle vastahakoisesti ja heitti pallon vähän miten sattui. Yllättäen pallo kuitenkin kaatoi parisen keilaa. Oili melkein innostui suorituksestaan, minkä ansiosta hän taas yritti osua. Pallo kuitenkin vierähti taas sivulle. "Osuu silloin kun en yritä, mutta ei silloin kun yritän!" Oili karjaisi. Kissa tarpoi taas istumaan ja kun yritin silittää häntä, Oili raapaisi kättäni. "Oili, en halua että sinulla on paha mieli. Tiedän, että sinulla on taipumustesi takia vaikeampaa suhtautua tilanteeseen huumorilla kuin monella muulla, mutta voisit kuitenkin..."aloitin, mutta Oili keskeytti puheeni. "Ei ole hauskaa, että valitat minulle asiasta, jossa olen jo kehittynyt! Yritän hillitä itseäni, mutta se ei riitä sinulle!" Oili tiuskaisi. "En minä nyt sitä", yritin puolustautua. "Keilaaminen on ihan tyhmää. Ihan tyhmä päivä. Haluan kotiin", Oili ärähti. "Oili, haluaisitko yrittää keilaamista pienellä pallolla, jos minäkin keilaisin sillä? Haluaisin opettaa sinua", Pontsu ehdotti rauhallisesti. Oilin olisi tehnyt mieli olla kovapäinen itsensä, mutta Pontsun lempeä hymy sai hänet kuitenkin myöntymään ehdotukseen. Pontsu näytti ensin omalla vuorollaan, kuinka hän itse oli keilannut. Kun tuli Oilin vuoro, poika selitti, miten omasta mielestään toinen voisi parantaa heittotapaansa ja -asentoaan. Pienen harjoittelun jälkeen myös Oili alkoi saada kaatoja, ei yhtä hyviä kuin Pontsu, mutta pääasia että sentään jotain lennähti nurin. Loppu aika keilasalissa kului leppoisissa merkeissä, ja kaikilla oli hauskaa. Oili jopa aneli, että voisimme jäädä hetkeksi vielä keilaamaan ruoka-ajan lähestyessä, mutta ikävä kyllä kaiken täytyi päättyä juuri silloin, kun oli alkanut olla hauskaa.
Lounaspaikkamme tuotti Oilille jälleen huolia, sillä pikaruokalan ateriat sisältävät paljon rasvaa. Tyttökisusta ajatus syödä jotain niin rasvaista ruokaa tuntui inhottavalta, mutta hän päätti tällä kertaa joustaa. Olihan äsken kuitenkin tullut kuntoiltua, eikä aina tarvinnut saada juuri sitä lempiherkkua. Huomasin tosiaan, että onhan se Oilikin kehittynyt kissana parempaan suuntaan. Oili päätti tilata kasvispitsan, joka oli hänen mielestään kaikista siedettävin vaihtoehto. Vesi nousi Pontsun kielelle, kun hän ainoastaan ajatteli suussa sulavaa hampurilaista, ja minä suurena ranskisten ystävänä päädyin tilaamaan niitä. Ateriamme luvattiin tuoda pöytään, ja hetken päästä saimme ne jo eteemme. Ruokailu saattoi alkaa. "Oili, haluaisin kysyä sinulta jotakin", Pontsu sanoi. "Anna palaa", Oili vastasi pirteästi. Pontsu oli suunnitellut tämän hetken, kaiken mitä sanoisi, mutta yhtäkkiä kaikki ajatukset haihtuivat kuin savuna ilmaan. Yhtäkkiä hän ei tiennytkään, miten hän selviäisi tilanteesta. Kunpa hän ei olisi sanonut mitään! Oili kuitenkin katsoi häntä hymyillen ja rohkaisevasti. "Minä mietin... Kun helmikuussa oli ne tanssiaiset... Tarkoitan... Haluaisitko olla minun parini?" Pontsu ehdotti. "Hassu ajatus", Oili naurahti. Pontsu katsoi häpeissään poispäin. Ei Oili haluaisi. "Siis se, että pyydät minua pariksi helmikuussa pidettyyn tapahtumaan, mutta pidän ideasta. Aivan valtavan paljon. Tulisin mielelläni pariksesi tanssiaisiin", Oili kertoi. "Ihanko totta!" Pontsu huudahti. "Yhdellä ehdolla", Oili vielä vaati. Pontsu katsoi tyttöön päin odottavasti. Mitä vaatimuksia Oililla oli? Varmaankin jotain ulkonäköön liittyvää. Pontsun tulisi siistiytyä oikein komeaksi. Bussissakin oli puhumista kampaamattomasta turkista. "Sillä ehdolla, että syöt loput pitsastani. En millään jaksa enempää", Oili sanoi. "Tietenkin", Pontsu vastasi hiukan yllättyneenä. Tällaista hän ei osannut odottaa. Oili ojensi pitsalautasensa Pontsulle, hörppäsi limuaan ja katsoi toisen herkuttelua. "Minusta sinä olet kiva juuri tuollaisena", Oili ilmoitti. Pontsu vilkaisi Oilia hymyssä suin. Hän ei löytänyt sopivia sanoja siihen tilanteeseen, mutta se ei tuntunut kumpaakaan haittaavan.
Pian oli jo aika palata bussille ja ajella kohti Mouruposkea. Kaikkea oli päivän aikana koettu, mutta silti kaikille jäi hyvät muistot tästä päivästä.
Pontsun mielipide päivästä: "Keilaaminen oli tosi kivaa. Hauskaa myös että Oilikin nautti ajanvietteestä loppujen lopulta. Olipa kivaa, että nyt minä ja Oili olemme lopullisesti menemässä tanssiaisiin."
Oilin mielipide päivästä: "simssiliini saisi välillä järjestää kauneustapahtumia tai vaikka sen meikkauskerhon! Tämä tapahtuma ei ollut tekemiseltään ihan minua varten, mutta ainakin oivalsin, että Pontsu on tosi kiva kissa! Aina minua lohduttamassa."
Oili ja Pontsu olivat löytäneet vierekkäiset paikat bussin etuosasta. Päätin itsekin istahtaa kissojen lähelle. Bussi pörähti käyntiin, ja matkamme alkoi. Ensi töikseen Pontsu kaivoi historian kirjansa repusta. "Älä vain sano, että aiot taas lukea historiaa retkellä! Tänne ollaan tultu pitämään hauskaa eikä opiskelemaan!" Oili karjaisi. "Minusta opiskelu on hauskaa. Haluan aloittaa hyvissä ajoin kokeisiin kertaamisen, ja muutenkin tämän päiväinen historian tunti menee retken takia. Tämä on siis ymmärrettävä vaihtoehto", Pontsu vastasi. Hän avasi kirjan ensimmäisen kappaleen ja käänsi katseensa kirjaan. "Ei todellakaan ole! Sinun pitää viihdyttää minua. En varmasti istu koko matkaa tylsistyneenä!" Oili tiuskaisi. "Ei opiskelun tarvitse olla tylsää. Asenne ratkaisee. Lue itsekin johonkin kokeeseen", Pontsu kehotti. "Luuletko että otin mitään mukaan?" Oili kysäisi irveillen. "Minulla on täällä englannin kirjakin mukana. Voit lukea sitä. Onhan meillä sama kurssi", Pontsu totesi, nosti kirjan laukustaan ja ojensi sen Oilille irrottamatta katsettaan kertaakaan historian kirjasta. Oilin suu pongahti auki. Pontsu ei kantanut mukanaan vaan yhtä kirjaa, sen sijaan jopa kahta. "Miksi sinun täytyy olla niin tunnollinen?" Oili ärähti. Pontsu ei kuitenkaan hievahtanutkaan. Hän arveli, ettei Oilikaan tällöin jaksaisi ruinata asiasta, vaan alkaisi itsekin lukea. Oili avasi kirjan pari ensimmäistä sivua, mutta häntä ei jaksanut kiinnostaa opiskelu. Niinpä hän vain heitti kirjan takaisin Pontsun syliin. Poika pisti kirjan takaisin laukkuunsa. Oili alkoi tutkia omaa laukkuaan ja löysi kauneustuotteita. Oili laittoi toisen kerroksen huulipunaa, minkä jälkeen hän kaivoi pyöreän harjan kassistaan ja alkoi harjata turkkiaan. "Voi kauhistus", tytöltä pääsi. Pontsu käänsi katseensa tyttöä kohti. Oliko jotain sattunut? Samassa Oili nousi takatassuilleen ja pamautti pyöreän harjan suoraan Pontsun pääkarvoille. "Olemme sentään naapurikaupunkiin menossa, ja sinä olet matkaamassa aivan nuhjuisen näköisenä! Karvasi sojottavat minne sattuu, ja turkissasi on jopa muutama takku!" Oili huokaisi pudistellen päätään. "Onko sillä muka niin väliä?" Pontsu huokaisi. Hän oli sulkenut silmänsä visusti kiinni yrittäen saada Oilin aggressiiviset otteet tuntumaan miellyttävämmiltä. Tällä menolla lukemisestakaan ei tulisi mitään. "Minä en ainakaan kehtaa viettää aikaa tuon näköisen kissan seurassa!" Oili vastasi kipakasti. "Ei muiden mielipiteistä tarvitse välittää", Pontsu totesi. "Vielä kauheampaa olisi, jos joku luulisi meidän seurustelevan! Luulisivat, että minulla on noin nuhjuinen poikaystävä!" Oili huokaisi ja pudisteli päätään. "Luulisi meidän olevan pari? Mistä päättelet jonkun ajattelevan niin?" Pontsu kysäisi ja käänsi katseensa Oiliin. Hänen äänensävynsä ei ollut syyttävä tai mitään, ehkä enemmänkin jännittynyt. Yhtäkkiä kaikki pysähtyi. Oili lopetti harjan kuljettamisen toisen turkilla ja kohotti katseensa tähän. Yleensä tyttö oli aina sanavalmis, mutta nyt hän ei saanutkaan vastausta aikaiseksi. "Kun kaksi kissaa lähtee viettämään aikaa yhdessä, voi tulla sellainen mieleen", Oili vastasi. Hetki meni ohi. Oili jatkoi Pontsun turkin harjaamista hellävaraisesti, ja Pontsu puolestaan jatkoi historian lukemista. Loppumatka sujui rauhallisissa merkeissä.
Lopulta tallustelimme keilaamon ovesta sisään. Kävin ostamassa kissoille keilavuoron ja tossut. Yhdessä kävimme tutkimassa kenkäosaston, ja vihdoin kummallekin kisulle löytyi sopivan kokoiset keilailukengät. Tosin Oili ei tykännyt yhtään omien köpöttimiensä väristä, mutta ei hän jaksanut kauaa murjottaa. Pontsu ihmetteli, miksi keilaamaan mennessä täytyi pukea erilliset kengät. Kissat eivät normaalisti pukeneet kenkiä, joten tämä hetki loi heidän jaloilleen aivan uudenlaisen kokemuksen. Itse arvelin kenkien pukemisen syyksi sen, ettei keilarata vahingossa naarmuttuisi kissojen kynsistä. Seuraavaksi kävimme hakemassa keilapallot. Etsin käsiini pienen, suloisen lasten pallon, mutta Oili oli jälleen kerran eri mieltä. "Ei me mitään vauvoja enää olla. Tuo pallo on pikkupennuille! Leikki-ikäiset pennut käyttävät aikuisten palloa", Oili tokaisi ja nappasi hyllystä sivistyneen sinisen värisen aikuisten pallon. Kisu oli lähellä kaatua suuren pallon painavuuden vuoksi, mutta hän ei suostunut myöntämään, että lasten pallo voisi olla parempi. Niinpä Pontsukin päätyi valitsemaan aikuisten pallon. Jos hento Oili aikoi sillä pelata, täytyi Pontsunkin poikana kyetä samaan.
Pelaajien nimet olivat ilmestyneet lukemaan keilaratamme yläpuolelle. Minusta moisen täytyi olla taikuutta, mutta modernit kissani eivät ihmetelleet sen enempää. Istahdin vieressä olevalle sohvalle ja jäin katselemaan kissojen pelaamista. Pontsu oli merkitty aloittamaan. Kisu henkäisi syvään ja nappasi keilapallon käteensä. Häntä vähän jännitti, sillä ennen ei ollut tullut kertaakaan keilattua. Pontsu vilkaisi sivusilmällä mallia muilta paikalla olevilta pelaajilta ja heilautti pallon. Noin puolet keiloista kaatuivat kumoon, vaikka pallo olikin vierähtänyt vähän sivulle. Hieno suoritus isku kuitenkin oli ensimmäiseksi heitoksi. "Hienoa Pontsu", huudahdin ja pamauttelin käsiäni yhteen. Pieni onnistumisen hymy ilmestyi Pontsun kasvoille. Ei keilaaminen ollutkaan niin vaikeaa, turhaan oli tullut jännitettyä! Pontsu heitti vielä vuoronsa toisen yrityksen, ja tällä kertaa jäljellä olevista keiloista kaatui ainoastaan yksi. Kokonaispisteitä kuitenkin oli kertynyt 8, mikä oli aika hyvin! Sitten oli Oilin vuoro. Kissa asteli sivistyneesti radalle. "Se on ihan helppoa", Pontsu kannusti. Ei Oili olisi kannustusta tarvinut. Kyllä hän uskoi onnistuvansa. Kisu mietti sopivaa heittokulmaa silmät pitkinä viiruina, ja lopulta hän löysi sopivan paikan. Oili asetti pallon selkänsä taakse ja otti pari askelta. Pallo kuitenkin oli niin painava, että se mätkähti epäsuotuisassa kulmassa keilaradalle ja kieri sieltä sivulle osumatta yhteenkään keilaan. Kissa jäi harmistuneena katsomaan tulostaan, mutta sentään hänellä oli vielä toinen yritys. Tällä kertaa Oili oli varautunut ja pohdiskeli uutta heittokulmaa kahta kauemmin kuin viimeksi. Oili pinnisteli kaikki voimansa, mutta silti heittäminen oli vaikeaa. Siitä huolimatta pallo pysyi kuitenkin radan keskellä, kunnes se ihan lopussa kääntyi sivulle. Yhtäkään keilaa ei kaatunut taaskaan. Oili huokaisi syvään ja yritti piilottaa pettymyksensä. Juurihan Pontsu oli sanonut, että keilaaminen oli ihan helppoa. Miksi Oili sitten ei onnistunut? "Pitäisiköhän sinun vaihtaa kevyempään palloon? Näytti vähän vaikealta", ehdotin. "EI! Minun on ihan hyvä pelata isolla pallolla", Oili tiuskaisi takaisin. Kissa istahti penkille voimallisesti ja katseli, kuinka Pontsu astui esille oman vuoronsa tullen. Pontsu heilautti kättää luontevasti, ja tällä kertaa heitto sai kaikki keilat kaatumaan heti ensimmäisellä yrityksellä. Pontsu oli ylpeä tuloksestaan, mutta hän ei uskaltanut riemuita siitä, jotta Oilin olo ei pahentuisi. Vaikka Pontsu ei ollut itse tehnyt mitään, Oili katsoi häntä silti murhaavasti. Kun tuli taas Oilin vuoro, kisu vain löntysteli radalle vastahakoisesti ja heitti pallon vähän miten sattui. Yllättäen pallo kuitenkin kaatoi parisen keilaa. Oili melkein innostui suorituksestaan, minkä ansiosta hän taas yritti osua. Pallo kuitenkin vierähti taas sivulle. "Osuu silloin kun en yritä, mutta ei silloin kun yritän!" Oili karjaisi. Kissa tarpoi taas istumaan ja kun yritin silittää häntä, Oili raapaisi kättäni. "Oili, en halua että sinulla on paha mieli. Tiedän, että sinulla on taipumustesi takia vaikeampaa suhtautua tilanteeseen huumorilla kuin monella muulla, mutta voisit kuitenkin..."aloitin, mutta Oili keskeytti puheeni. "Ei ole hauskaa, että valitat minulle asiasta, jossa olen jo kehittynyt! Yritän hillitä itseäni, mutta se ei riitä sinulle!" Oili tiuskaisi. "En minä nyt sitä", yritin puolustautua. "Keilaaminen on ihan tyhmää. Ihan tyhmä päivä. Haluan kotiin", Oili ärähti. "Oili, haluaisitko yrittää keilaamista pienellä pallolla, jos minäkin keilaisin sillä? Haluaisin opettaa sinua", Pontsu ehdotti rauhallisesti. Oilin olisi tehnyt mieli olla kovapäinen itsensä, mutta Pontsun lempeä hymy sai hänet kuitenkin myöntymään ehdotukseen. Pontsu näytti ensin omalla vuorollaan, kuinka hän itse oli keilannut. Kun tuli Oilin vuoro, poika selitti, miten omasta mielestään toinen voisi parantaa heittotapaansa ja -asentoaan. Pienen harjoittelun jälkeen myös Oili alkoi saada kaatoja, ei yhtä hyviä kuin Pontsu, mutta pääasia että sentään jotain lennähti nurin. Loppu aika keilasalissa kului leppoisissa merkeissä, ja kaikilla oli hauskaa. Oili jopa aneli, että voisimme jäädä hetkeksi vielä keilaamaan ruoka-ajan lähestyessä, mutta ikävä kyllä kaiken täytyi päättyä juuri silloin, kun oli alkanut olla hauskaa.
Lounaspaikkamme tuotti Oilille jälleen huolia, sillä pikaruokalan ateriat sisältävät paljon rasvaa. Tyttökisusta ajatus syödä jotain niin rasvaista ruokaa tuntui inhottavalta, mutta hän päätti tällä kertaa joustaa. Olihan äsken kuitenkin tullut kuntoiltua, eikä aina tarvinnut saada juuri sitä lempiherkkua. Huomasin tosiaan, että onhan se Oilikin kehittynyt kissana parempaan suuntaan. Oili päätti tilata kasvispitsan, joka oli hänen mielestään kaikista siedettävin vaihtoehto. Vesi nousi Pontsun kielelle, kun hän ainoastaan ajatteli suussa sulavaa hampurilaista, ja minä suurena ranskisten ystävänä päädyin tilaamaan niitä. Ateriamme luvattiin tuoda pöytään, ja hetken päästä saimme ne jo eteemme. Ruokailu saattoi alkaa. "Oili, haluaisin kysyä sinulta jotakin", Pontsu sanoi. "Anna palaa", Oili vastasi pirteästi. Pontsu oli suunnitellut tämän hetken, kaiken mitä sanoisi, mutta yhtäkkiä kaikki ajatukset haihtuivat kuin savuna ilmaan. Yhtäkkiä hän ei tiennytkään, miten hän selviäisi tilanteesta. Kunpa hän ei olisi sanonut mitään! Oili kuitenkin katsoi häntä hymyillen ja rohkaisevasti. "Minä mietin... Kun helmikuussa oli ne tanssiaiset... Tarkoitan... Haluaisitko olla minun parini?" Pontsu ehdotti. "Hassu ajatus", Oili naurahti. Pontsu katsoi häpeissään poispäin. Ei Oili haluaisi. "Siis se, että pyydät minua pariksi helmikuussa pidettyyn tapahtumaan, mutta pidän ideasta. Aivan valtavan paljon. Tulisin mielelläni pariksesi tanssiaisiin", Oili kertoi. "Ihanko totta!" Pontsu huudahti. "Yhdellä ehdolla", Oili vielä vaati. Pontsu katsoi tyttöön päin odottavasti. Mitä vaatimuksia Oililla oli? Varmaankin jotain ulkonäköön liittyvää. Pontsun tulisi siistiytyä oikein komeaksi. Bussissakin oli puhumista kampaamattomasta turkista. "Sillä ehdolla, että syöt loput pitsastani. En millään jaksa enempää", Oili sanoi. "Tietenkin", Pontsu vastasi hiukan yllättyneenä. Tällaista hän ei osannut odottaa. Oili ojensi pitsalautasensa Pontsulle, hörppäsi limuaan ja katsoi toisen herkuttelua. "Minusta sinä olet kiva juuri tuollaisena", Oili ilmoitti. Pontsu vilkaisi Oilia hymyssä suin. Hän ei löytänyt sopivia sanoja siihen tilanteeseen, mutta se ei tuntunut kumpaakaan haittaavan.
Pian oli jo aika palata bussille ja ajella kohti Mouruposkea. Kaikkea oli päivän aikana koettu, mutta silti kaikille jäi hyvät muistot tästä päivästä.
Pontsun mielipide päivästä: "Keilaaminen oli tosi kivaa. Hauskaa myös että Oilikin nautti ajanvietteestä loppujen lopulta. Olipa kivaa, että nyt minä ja Oili olemme lopullisesti menemässä tanssiaisiin."
Oilin mielipide päivästä: "simssiliini saisi välillä järjestää kauneustapahtumia tai vaikka sen meikkauskerhon! Tämä tapahtuma ei ollut tekemiseltään ihan minua varten, mutta ainakin oivalsin, että Pontsu on tosi kiva kissa! Aina minua lohduttamassa."
Kommentit
Lähetä kommentti