Mau Machinen konsertti
Seisoimme keskellä valtavaa tungosta teatteri Kissansilmän edessä. Tänä iltana näyttämölavalle astuisi maailmankuulu Mau Machine -bändi, ja kissani olivat ratketa riemusta. Väkeä oli paljon, ja jotkut olivat saapuneet paikalle varmaankin ulkomailta asti. “Milloin ovet aukeavat?” Oili mourusi tylsistyneenä. Kissat olivat kyselleet minulta asiasta siitä asti kun olimme saapuneet. Luulimme olevamme ovelia tullessamme paikalle tuntia aikaisemmin, mutta samaa oli yrittänyt moni muukin kissa, ja jonoa oli monia metriä niin edessämme kuin takanakin. “Vielä puoli tuntia”, vastasin tarkistettuani ajan puhelimestani. Jouduin huutamaan ajan toistamiseen, sillä kissat eivät kuulleet puhettani melun takia. “Sittenhän tässä on vielä aikaa siistiytyä”, Oili tajusi ja kaivoi meikkejään laukusta. “Juurihan sinä ennen lähtöämme pakkeloit naamasi”, Pontsu huomautti ja heilautti tahallaan häntäänsä Oilin kasvojen edessä tämän levittäessä huulipunaa suunsa ympärille. Nick seurasi nuorempien touhua ensin vaiti, mutta astui sitten kaksikon väliin. “Anna Oilin olla”, Nick sähähti Pontsulle, joka otti alistuneena pari askelta taaksepäin. Nick ei tuntunut vielä täysin sulattavan sitä, että hänen tyttärensä seurusteli, ja Nick oli entistä tarkempi nyt, kun Pontsu oli kasvanut uuteen ikävaiheeseen. “Älä taas jaksa isä! Minä kasvan pian yhtä isoksi kuin Pontsu”, Oili muistutti. “Tiedän, mutta ei sinun silti tarvitse suostua kaikkeen mitä tuo sinulle tekee. Haluan että vältät teiniraskaudet ja semmoiset”, Nick selitti. “Ei me mitään jälkikasvua olla hankkimassa ennen koulujen loppumista”, Oili valaisi. Kaksikko oli juuri valmistunut koulun ensimmäiseltä luokalta, mutta kumpikin aikoi jatkaa opintojaan vielä toiselle luokalle. Kuuntelin kissojen keskustelua vaitonainaisena, mutta kun se alkoi muuttua ikävämmäksi päätin muistuttaa kissoja siitä miksi tällä hetkellä jonotimmekaan teatterin edessä. “Muistithan varmasti pakata keikkaliput mukaan?” Nick hätäili saatuaan huomionsa taas konserttiin. Kaivoin liput laukustani ja vilautin niitä kissoille. “Olemme tarkistaneet asian jo useaan kertaan”, naureskelin. “Niin, mutta mitä jos joku meille näyttäytymätön henki nappaa ne laukustasi kun et huomaa?” Nick mietti. “Sinä olet ihan vainoharhainen”, Oili huomautti isälleen. Minua huvitti tilanne, vaikka itse olin ollut vähintään yhtä hädissäni keikkalipuista aikoinaan Backstreet Boysin keikalle mennessäni. Ahh, Backstreet Boys… <3 “I’ve tried to hide it so that no one knows, but I guess it shows, when you look into my eyes…” hyräilin itsekseni Bäkkärien As Long As You Love Me -biisiä, kunnes tunsin nykimistä housunlahkeessani. “simssiliini, minulla on nälkä”, Pontsu miukui jalkani juuresta käännettyäni katseeni alas. Kumarruin ja annoin Pontsun ottaa eväsboksista mieleistään välipalaa. “Onko muilla nälkä? Nyt ehtii vielä syödä ennen konsertin alkua”, selitin Oilille ja Nickille. Pontsun suklaadonitsin mäyssytys nostatti selvästi muidenkin ruokahalua, joten pian myös Nickillä ja Oililla oli herkut käsissään.
Viimein ovet avautuivat, ja kissalauma alkoi vyöryä laukkutarkastuksista päästyään sisälle. Siirtyminen sujui onneksi varsin sutjakasti, ja pääsimme teatterin aulaan. Nuorimmat kissat katselivat kiinnostuneina ympärilleen, sillä tämä oli (ainakin muistaakseni) heidän ensimmäinen kertansa Kissansilmässä. Nickille paikka oli läpikotaisin tuttu, sillä hän oli ollut aikoinaan esiintymässä isänsä kanssa täällä. “Mennäänkö katsomaan fanituotteita?” ehdotin kissoilleni, eikä näitä tarvinnut kahdesti käskeä. Pelikoneiden viereen oli pystytetty pieni koju, jossa oli myynnissä bändipaitoja ja -julisteita, sekä tietenkin Mau Machinen uusin levy. Myös Anytime oli kissojensa kanssa kojun edessä, ja päätimme mennä tervehtimään heitä. Pontsu seisahtui vähän syrjemmälle, kun Nick ja Oili pitivät halituokion Pian ja Stiinan kanssa. Anytime katseli Miisun kanssa myynnissä olevia fanipaitoja. “Tahdon tuon sinisen Gracepaidan”, Miisu päätti. “Millä perusteella teit valintasi?” utelin Miisulta Anytimen maksaessa paitaa. “Koska Grace on paras!” Miisu huudahti hiukan loukkaantuneena. Aivan kuin asia olisi ollut itsestään selvä. Ostin kaikille kissoilleni yhdet fanipaidat sekä tietenkin uuden levyn, jota meillä ei vielä ennestään ollutkaan. Toivottavasti vanha radiomme on yhä toimintakykyinen. Hoitolaan liittymiseni aikoihin radio oli hajonnut pariin otteeseen, ja rahaa kului paljon kun piti hankkia uusi tilalle. Kissat halusivat pukea fanipaidat päälleen keikan ajaksi. Pontsun paidassa komeili rumpuja soittava Mick, Nickin paidasta kävi ilmi hänen rakkautensa Steveä kohtaan ja Oililla oli hieman liian iso Jade-paita päällään. “Miksi näihin on tehty tällaisia megakokoja”, Oili inisi yrittäessään kävellä sotkeutumatta lattialla laahaavaan paidanhelmaan. Pyysin kissaa odottamaan ja tein paidan taakse pienen solmun, joka kiristi helmaa sopivammaksi. “Kelpaako nyt?” kysäisin ja Oili nyökkäili tyytyväisenä. “Mennään jo katsomoon!” Nick kiljui pomppien paikoillaan. Kisu oli todella innoissaan konsertista.
Siirryimme katsomon puolelle. Istumapaikkamme olivat salin keskivaiheilla. “Eihän täältä näe mitään”, Oili suri. Hänen edessään oli huonoksi onneksi jonkun hoitajan takaraivo, mikä peitti kisun näkyvyyden lähes kokonaan. Elokuvateatteri ei ollut mikään paras paikka konsertille, sillä sitä ei oltu suunniteltu siihen käyttötarkoitukseen. Lupasin vaihtaa paikkaa Oilin kanssa, jotta hän näkisi hieman paremmin. Mau Machine teki minun makuuni hiukan liian rokahtavaa musiikkia, enkä mikään suurin fani ollut, joten oli vain reilua luovuttaa parempi paikka innokkaalle kissalle. “Ai tekin olette täällä!” kuulin yllättäen huudahduksen vierestäni. “Ai hei… CottonCandy”, muistin nimen viime hetkellä. Vie aina jonkin aikaa että oppii tuntemaan uudemmat hoitajat. “Tulisipa Mick jo lavalle!” Dean intoili hoitajansa sylissä. “Minunkin suosikkini on Mick”, Pontsu hihkaisi ja kissat löivät tassunsa yhteen ylävitosen merkeissä. Naurahdimme CottonCandyn kanssa ja keskitimme sitten kumpikin huomion omiin hoidokkeihimme. Pian sali pimeni ja lavan etuosaan syttyivät kirkkaat valonheittimet, kun Mau Machinen jäsenet astelivat lavalle. Kaikki alkoivat kirkua ja taputtaa hysteerisesti, ja jotkut nousivat jopa seisomaan nähdäkseen paremmin. Bändin laulaja Blake asteli lavan etuosaan ja muut kissat säntäsivät soittimiensa kanssa eri puolille. Ensimmäinen kappale oli menevä, ja bändi sai yleisön mukaan taputtamaan biisin tahdissa. Jopa minä olin mukana, vaikka juuri äsken olin vähätellyt Mau Machinen mahtavuutta. He olivat livenä tosi hyviä! Vilkaisin kissojani: Oili oli kavunnut istumaan Pontsun harteille nähdäkseen paremmin lavalle, ja Nick hytkyi innokkaasti musiikin tahdissa. Jokaisen biisin jälkeen yksi bändin jäsenistä veti lyhyet välispiikit ja esitteli seuraavan esitettävän kappaleen. Mickin puheenvuoron aikana yleisö tuntui mylvivän eniten, ja olikin jännittävää, että bändin rumpali sai suurimmat suosionosoitukset. Seuraavaksi vuorossa oli surumielinen balladi, jonka alussa Violet soitti viulua erittäin kauniisti. Nickin vieressä istuva Pia kyynelehti kappaleen aikana, ja Nick kiersi tassunsa vaimonsa ympärille, jolloin kaksikko alkoi hytkyä yhdessä musiikin tahdissa. Tämä kappale oli enemmän mieleeni, sillä räväkät kitarasoolot oli jätetty vähemmälle meno oli rauhallisempaa. Blake lauloi biisissä uskomattoman matalalla äänellä, mikä aiheutti monille varmasti kylmiä väreitä. Viimeisen biisin aikana meno oli villeimmillään, kun yleisö lauloi täyttä kurkkua mukana. Pontsulla taisi olla pieniä vaikeuksia, kun Oili riehaantui hyppimään pojan hartioilla, mutta urheasti Pontsu sinnitteli. Katsomossa alkoi kamala huutoitku valojen sammuttua viimeisen kerran kätkien bändin jäsenet näkymättömiin. Ei siinä kuitenkaan auttanut muu kuin poistua vähitellen katsomosta. Jäin kissojeni kanssa odottelemaan suurimman ruuhkan hälvenemistä, sillä meillä ei ollut kiire mihinkään. Oili liukui alas Pontsun selästä ja poika teki toiselle tilaa viereensä. Nick mulkoili kaksikkoa varsin neutraalinoloisena, mutta vispaava häntä paljasti kissan olevan ärsyllä mielellä. “Mitäs tykkäsitte keikasta?” utelin kissoilta kun kaikki tuntuivat vaipuneen hiljaisuuteen. “Jadella oli ihana meikki! Minun täytyy kopioida tuo tyyli omaan käyttööni”, Oili huudahti. “Meikkikö sinulle jäi päälimmäisenä mieleen? Musikaalinen toteutus oli mielestäni onnistunutta”, Nick puolestaan analysoi kokemustaan. Käännyin Pontsun puoleen, ja kisu kertoi olevansa ihmeissään siitä, että oli juuri nähnyt idolinsa livenä. “Tulisivatpa he vielä uudestaan konsertoimaan Mouruposkeen jotta voisimme nähdä heidät”, Pontsu haaveili. Muiden hoidokkieni yhtyessä Pontsun mielipiteeseen myhäilin tyytyväisenä, sillä minulla olisi vielä pieni yllätys kissoille. “Tiedättekö mitä? Aion haastatella Mau Machinea Mouruseen, ja jos lupaatte käyttäytyä asiallisesti, voin ottaa teidät mukaan”, päästin uutisen ilmoille.
Odottelimme Mau Machinen jäsenten saapumista haastatteluhuoneessa. Kissat olivat aivan täpinöissään ja tassuttelivat jännittyneitä ympäri huonetta. “Olkaahan nyt aloillanne”, komensin kun kissat eivät tuntuneet rauhoittuvan. “En kestä!! Ah, ajatella että pääsemme juttelemaan bändin jäsenille!” Nick intoili. “Apua, simssiliini, onhan sinulla harja mukana? Haluan että turkkini on siististi tällä tärkeällä hetkellä”, Oili ilmoitti. Pojatkin suostuivat tällä kertaa vapaaehtoisesti harjattavaksi. Ilmeisesti he halusivat tehdä hyvän vaikutuksen. Ehdin juuri harjata kaikki kissat, kun ovi avautui ja Mau Machine asteli huoneeseen. Tartuin varmuuden vuoksi Nickiä niskasta kiinni, ettei kisu olisi sännännyt heti bändin kimppuun. Oili ja Pontsu seisoivat paikallaan maltillisemmin ja tuijottivat lumoutuneena yksitellen huoneeseen saapuvia kissoja. Innokkaat kissani tuntuivat menneen aivan mykäksi hämmästyksestä, joten minä hoidin esittelyt ja tervehtimisen englanniksi. Kieltämättä tämmöinen julkkisten tapaaminen sai minutkin hieman jännittyneeksi, ja sain taistella puhuakseni ymmärrettävästi. Bändin keulakuva Blake vastasi tervehdykseen muiden puolesta. Mick vilkutti taustalta ja Pontsu meinasi pyörtyä häkeltyessään niin idolinsa huomiosta. Istuimme kaikki alas ja aloitimme varsinaisen haastattelun. Olin antanut kissojeni hoitaa haastattelukysymysten kysymisen, sillä Oililla ja Pontsulla oli koulun kautta parempi englanninosaaminen kuin minulla. Jokainen Mau Machinen jäsen pääsi vuorollaan suunvuoroon, mutta suurimman osan puhumisesta hoiti Blake. Lopuksi otin vielä bändistä kuvan artikkelia varten, ja myös kissani saivat yhteiskuvan ja nimikirjoituksen lempijäsenensä kanssa. Oli haikeaa hyvästellä Mau Machine, mutta niin se vain menee. Ehkä bändi tulisi keikkailemaan Mouruposkeen vielä joskus toistekin.
Nickin mielipide päivästä: “OMG, näin juuri Steven livenä ja pääsin jopa juttelemaan hänen kanssaan!!!!! Konsertti oli todella mahtava kokonaisuus, paljon huikeampi kuin aikoinaan minun ja Mitterin järjestämä tapahtuma. Upea päivä!”
Pontsun mielipide päivästä: “Tämä ilta oli mahtava, vaikka Nickin asenne vähän ärsytti.. Kohtelen Oilia hyvin ja kaikki tietävät sen. Mutta ahhhh, Mick vilkutti minulle. <23”
Oilin mielipide päivästä: “Meikit ovat tärkeämpiä kuin isä ja Pontsu tajuavatkaan! Toivottavasti en rusentanut Pontsua ihan lyttyyn.. Oli kyllä siisti päivä! Siis todella SIISTI, meikkasin ja harjasin, tulee paljon siisteyttä!”
Viimein ovet avautuivat, ja kissalauma alkoi vyöryä laukkutarkastuksista päästyään sisälle. Siirtyminen sujui onneksi varsin sutjakasti, ja pääsimme teatterin aulaan. Nuorimmat kissat katselivat kiinnostuneina ympärilleen, sillä tämä oli (ainakin muistaakseni) heidän ensimmäinen kertansa Kissansilmässä. Nickille paikka oli läpikotaisin tuttu, sillä hän oli ollut aikoinaan esiintymässä isänsä kanssa täällä. “Mennäänkö katsomaan fanituotteita?” ehdotin kissoilleni, eikä näitä tarvinnut kahdesti käskeä. Pelikoneiden viereen oli pystytetty pieni koju, jossa oli myynnissä bändipaitoja ja -julisteita, sekä tietenkin Mau Machinen uusin levy. Myös Anytime oli kissojensa kanssa kojun edessä, ja päätimme mennä tervehtimään heitä. Pontsu seisahtui vähän syrjemmälle, kun Nick ja Oili pitivät halituokion Pian ja Stiinan kanssa. Anytime katseli Miisun kanssa myynnissä olevia fanipaitoja. “Tahdon tuon sinisen Gracepaidan”, Miisu päätti. “Millä perusteella teit valintasi?” utelin Miisulta Anytimen maksaessa paitaa. “Koska Grace on paras!” Miisu huudahti hiukan loukkaantuneena. Aivan kuin asia olisi ollut itsestään selvä. Ostin kaikille kissoilleni yhdet fanipaidat sekä tietenkin uuden levyn, jota meillä ei vielä ennestään ollutkaan. Toivottavasti vanha radiomme on yhä toimintakykyinen. Hoitolaan liittymiseni aikoihin radio oli hajonnut pariin otteeseen, ja rahaa kului paljon kun piti hankkia uusi tilalle. Kissat halusivat pukea fanipaidat päälleen keikan ajaksi. Pontsun paidassa komeili rumpuja soittava Mick, Nickin paidasta kävi ilmi hänen rakkautensa Steveä kohtaan ja Oililla oli hieman liian iso Jade-paita päällään. “Miksi näihin on tehty tällaisia megakokoja”, Oili inisi yrittäessään kävellä sotkeutumatta lattialla laahaavaan paidanhelmaan. Pyysin kissaa odottamaan ja tein paidan taakse pienen solmun, joka kiristi helmaa sopivammaksi. “Kelpaako nyt?” kysäisin ja Oili nyökkäili tyytyväisenä. “Mennään jo katsomoon!” Nick kiljui pomppien paikoillaan. Kisu oli todella innoissaan konsertista.
Siirryimme katsomon puolelle. Istumapaikkamme olivat salin keskivaiheilla. “Eihän täältä näe mitään”, Oili suri. Hänen edessään oli huonoksi onneksi jonkun hoitajan takaraivo, mikä peitti kisun näkyvyyden lähes kokonaan. Elokuvateatteri ei ollut mikään paras paikka konsertille, sillä sitä ei oltu suunniteltu siihen käyttötarkoitukseen. Lupasin vaihtaa paikkaa Oilin kanssa, jotta hän näkisi hieman paremmin. Mau Machine teki minun makuuni hiukan liian rokahtavaa musiikkia, enkä mikään suurin fani ollut, joten oli vain reilua luovuttaa parempi paikka innokkaalle kissalle. “Ai tekin olette täällä!” kuulin yllättäen huudahduksen vierestäni. “Ai hei… CottonCandy”, muistin nimen viime hetkellä. Vie aina jonkin aikaa että oppii tuntemaan uudemmat hoitajat. “Tulisipa Mick jo lavalle!” Dean intoili hoitajansa sylissä. “Minunkin suosikkini on Mick”, Pontsu hihkaisi ja kissat löivät tassunsa yhteen ylävitosen merkeissä. Naurahdimme CottonCandyn kanssa ja keskitimme sitten kumpikin huomion omiin hoidokkeihimme. Pian sali pimeni ja lavan etuosaan syttyivät kirkkaat valonheittimet, kun Mau Machinen jäsenet astelivat lavalle. Kaikki alkoivat kirkua ja taputtaa hysteerisesti, ja jotkut nousivat jopa seisomaan nähdäkseen paremmin. Bändin laulaja Blake asteli lavan etuosaan ja muut kissat säntäsivät soittimiensa kanssa eri puolille. Ensimmäinen kappale oli menevä, ja bändi sai yleisön mukaan taputtamaan biisin tahdissa. Jopa minä olin mukana, vaikka juuri äsken olin vähätellyt Mau Machinen mahtavuutta. He olivat livenä tosi hyviä! Vilkaisin kissojani: Oili oli kavunnut istumaan Pontsun harteille nähdäkseen paremmin lavalle, ja Nick hytkyi innokkaasti musiikin tahdissa. Jokaisen biisin jälkeen yksi bändin jäsenistä veti lyhyet välispiikit ja esitteli seuraavan esitettävän kappaleen. Mickin puheenvuoron aikana yleisö tuntui mylvivän eniten, ja olikin jännittävää, että bändin rumpali sai suurimmat suosionosoitukset. Seuraavaksi vuorossa oli surumielinen balladi, jonka alussa Violet soitti viulua erittäin kauniisti. Nickin vieressä istuva Pia kyynelehti kappaleen aikana, ja Nick kiersi tassunsa vaimonsa ympärille, jolloin kaksikko alkoi hytkyä yhdessä musiikin tahdissa. Tämä kappale oli enemmän mieleeni, sillä räväkät kitarasoolot oli jätetty vähemmälle meno oli rauhallisempaa. Blake lauloi biisissä uskomattoman matalalla äänellä, mikä aiheutti monille varmasti kylmiä väreitä. Viimeisen biisin aikana meno oli villeimmillään, kun yleisö lauloi täyttä kurkkua mukana. Pontsulla taisi olla pieniä vaikeuksia, kun Oili riehaantui hyppimään pojan hartioilla, mutta urheasti Pontsu sinnitteli. Katsomossa alkoi kamala huutoitku valojen sammuttua viimeisen kerran kätkien bändin jäsenet näkymättömiin. Ei siinä kuitenkaan auttanut muu kuin poistua vähitellen katsomosta. Jäin kissojeni kanssa odottelemaan suurimman ruuhkan hälvenemistä, sillä meillä ei ollut kiire mihinkään. Oili liukui alas Pontsun selästä ja poika teki toiselle tilaa viereensä. Nick mulkoili kaksikkoa varsin neutraalinoloisena, mutta vispaava häntä paljasti kissan olevan ärsyllä mielellä. “Mitäs tykkäsitte keikasta?” utelin kissoilta kun kaikki tuntuivat vaipuneen hiljaisuuteen. “Jadella oli ihana meikki! Minun täytyy kopioida tuo tyyli omaan käyttööni”, Oili huudahti. “Meikkikö sinulle jäi päälimmäisenä mieleen? Musikaalinen toteutus oli mielestäni onnistunutta”, Nick puolestaan analysoi kokemustaan. Käännyin Pontsun puoleen, ja kisu kertoi olevansa ihmeissään siitä, että oli juuri nähnyt idolinsa livenä. “Tulisivatpa he vielä uudestaan konsertoimaan Mouruposkeen jotta voisimme nähdä heidät”, Pontsu haaveili. Muiden hoidokkieni yhtyessä Pontsun mielipiteeseen myhäilin tyytyväisenä, sillä minulla olisi vielä pieni yllätys kissoille. “Tiedättekö mitä? Aion haastatella Mau Machinea Mouruseen, ja jos lupaatte käyttäytyä asiallisesti, voin ottaa teidät mukaan”, päästin uutisen ilmoille.
Odottelimme Mau Machinen jäsenten saapumista haastatteluhuoneessa. Kissat olivat aivan täpinöissään ja tassuttelivat jännittyneitä ympäri huonetta. “Olkaahan nyt aloillanne”, komensin kun kissat eivät tuntuneet rauhoittuvan. “En kestä!! Ah, ajatella että pääsemme juttelemaan bändin jäsenille!” Nick intoili. “Apua, simssiliini, onhan sinulla harja mukana? Haluan että turkkini on siististi tällä tärkeällä hetkellä”, Oili ilmoitti. Pojatkin suostuivat tällä kertaa vapaaehtoisesti harjattavaksi. Ilmeisesti he halusivat tehdä hyvän vaikutuksen. Ehdin juuri harjata kaikki kissat, kun ovi avautui ja Mau Machine asteli huoneeseen. Tartuin varmuuden vuoksi Nickiä niskasta kiinni, ettei kisu olisi sännännyt heti bändin kimppuun. Oili ja Pontsu seisoivat paikallaan maltillisemmin ja tuijottivat lumoutuneena yksitellen huoneeseen saapuvia kissoja. Innokkaat kissani tuntuivat menneen aivan mykäksi hämmästyksestä, joten minä hoidin esittelyt ja tervehtimisen englanniksi. Kieltämättä tämmöinen julkkisten tapaaminen sai minutkin hieman jännittyneeksi, ja sain taistella puhuakseni ymmärrettävästi. Bändin keulakuva Blake vastasi tervehdykseen muiden puolesta. Mick vilkutti taustalta ja Pontsu meinasi pyörtyä häkeltyessään niin idolinsa huomiosta. Istuimme kaikki alas ja aloitimme varsinaisen haastattelun. Olin antanut kissojeni hoitaa haastattelukysymysten kysymisen, sillä Oililla ja Pontsulla oli koulun kautta parempi englanninosaaminen kuin minulla. Jokainen Mau Machinen jäsen pääsi vuorollaan suunvuoroon, mutta suurimman osan puhumisesta hoiti Blake. Lopuksi otin vielä bändistä kuvan artikkelia varten, ja myös kissani saivat yhteiskuvan ja nimikirjoituksen lempijäsenensä kanssa. Oli haikeaa hyvästellä Mau Machine, mutta niin se vain menee. Ehkä bändi tulisi keikkailemaan Mouruposkeen vielä joskus toistekin.
Nickin mielipide päivästä: “OMG, näin juuri Steven livenä ja pääsin jopa juttelemaan hänen kanssaan!!!!! Konsertti oli todella mahtava kokonaisuus, paljon huikeampi kuin aikoinaan minun ja Mitterin järjestämä tapahtuma. Upea päivä!”
Pontsun mielipide päivästä: “Tämä ilta oli mahtava, vaikka Nickin asenne vähän ärsytti.. Kohtelen Oilia hyvin ja kaikki tietävät sen. Mutta ahhhh, Mick vilkutti minulle. <23”
Oilin mielipide päivästä: “Meikit ovat tärkeämpiä kuin isä ja Pontsu tajuavatkaan! Toivottavasti en rusentanut Pontsua ihan lyttyyn.. Oli kyllä siisti päivä! Siis todella SIISTI, meikkasin ja harjasin, tulee paljon siisteyttä!”
Kommentit
Lähetä kommentti