Mitteri & Kulttuurikerho

Saavuin Mitterin kanssa näytelmälavalle, jossa kaikkien kulttuurikerholaisten oli määrä odotella. "Olemmekohan nyt väärässä paikassa tohlailuitesi vuoksi, eihän täällä ole ketään!", Mitteri karjaisi harmistellen. "Ainahan me olemme täällä tavanneet, ellei Crille ole sitten säätänyt omia sääntöjään", tuumailin. "Mikset voi ikinä olla ajantasalla missään?", Mitteri kysyi ärtyneenä. "No...!", päätin puolustautua, mutta samassa aloimme kuulemaan jonkun vanhan mummelin kikatusta. Kaapin takaa astelivat Mörri ja Tikkarisuu, jotka tosiaan näyttivät nauraneilta. "Eikö täällä muka ole tämän enempää väkeä?", kysyin huvittuneeksi. Väkeä oli lähtenyt niin paljon, että osassa kerhoista ei ollut oikeastaan enää yhtään jäseniä. "Ei nähtävästi", Tiksu naurahti istahtaen näytelmälavan reunalle. Rupateltuamme hetken paikalle saapuivat Crille ja Joika. "Mitäs Joika täällä tekee?", kysäisin. "Vaikka Aijca lähtikin, ei se tarkoita minunkin poistumista keskuudestanne", Joika vastasi hiukan kylmällä äänensävyllä. "Kun Viiru ei ole kulttuurikerhossa, päätin ottaa Joikan avustajakseni", Crille valaisi asiaa. "Aaa", huudahdin ihmeissäni. "Eiköhän aloiteta tunnin ohjelma!", Joika huudahti jälleen eloisan iloisesti. Minä ja Tikkarisuu kissoinemme menimme lattialle istumaan riviin kuunnellaksemme ohjantaa paremmin. "Tänään perehdymme Havaijin tunnelmaan", Crille selitti. Innostuin heti muistellessani lempiohjelmani Rantavahdit-sarjassa käynyttä havaijilaista surffaria. Lisäksi seurasin hauskaa sarjaa, Havaiji 5-0:aa. "Tänään leikimme mattojen kanssa", Joika kertoi kaivaen esiin suuren muovisäkin. Kissa kaivoi meille esiin neljä pitkää mattoa. "Ja mitäköhän me noilla matoilla sitten teemme?", Tikkarisuu kysyi ihmeissään. "Harjoittelemme surffaamista", Joika ilmoitti. "Noilla matoilla?", Mitteri ihmetteli. "Niin, surffaamisessa tarvitaan paljon tasapainoa, ja harjoittelemme nyt tasapainon pitämistä liikkuvalla alustalla", Crille selitteli. "Niin. Jakaannumme pareittain, ja vuorotellen toinen seisoo maton päällä toisen kiskoessa sitä", Joika jatkoi. "Noh, mielummin matolla kuin vedessä", Mitteri huokaisi helpotuksesta. "Nohnoh, kyllä me vielä vedellekin asti pääsemme. Mutta aloitetaan vaan näiden mattojen kanssa", Crille kertoi vinkaten silmäänsä. Huomasin Mitterin karvojen nousevan pystyyn Crillen äsken mainitseman vesi-sanan jälkeen. "Ajattele sitä kylpynä, kyllähän sinä kylvyssäkin viihdyt", rohkaisin kisuani. "Viihdyn ja viihdyn...", Mitteri mutisi. "Eipäs supista siellä, vaan aloitetaan!", Crille huudahti katsoen minuun ja Mitteriin päin. "Kokoerojen vuoksi hoitajat ja kissat ovat keskenään pareja", Joika ilmoitti. "Mitä, haukutko meitä läskeiksi?", Tikkarisuu kysyi leikillään. "Äläs isottele, ei kukaan hullu kissakaan voi jaksaa kiskoa ihmisiä", Joika puolustautui. "No niin, eiköhän aloiteta! Minä ja Joika näytämme esimerkkiä", Crille karjaisi ottaen yhden maton. Joika asettui paikalleen seisoen, ja Crille puolestaan kiskoi Joikaa huonetta ympäri. Joika pysyi taidokkaasti pystyssä, vaikka Crille teki kaikenlaisia ovelia ja yllättäviä mutkia. "Tuo näyttää helpolta! Kokeillaan, Tiksu! Minä haluan olla ekana kyydissä!", huudahtelin innoissani Tikkarisuulle, joka seurasi minua hakiessani meille mattoa. Jäin seisomaan maton reunalle ottaen surffarin asennon. "Noniin, annahan mennä! Mahdollisimman lujaa, kiitos. Haluan tuntea tuulenpuuskan ja aaltojen kuohun ja...", puhuin kunnes mätkähdin maahan. Huomaamattani Tikkarisuu oli lähtenyt juoksemaan, enkä ollut tietenkään tuurini mukaan pysynyt edes sekuntia pystyssä. "Hö! Ja minä kun luulin tämän olevan helppoa!", huudahdin masentuneena. "Ei hätää, aloitit vain liian vaikeasti, haukkasit liian suuren palan, simssiliini", Joika hössötti saapuessaan luoksemme. "Aluksi on helpompi olla kyykyssä, jolloin tasapaino pysyy helpommin. Siitä sitten lähdet pikkuhiljaa nousemaan ylemmäs", Joika selitteli. "Mitä, epäiletkö taitojani, häh?", kysyin kauhuissani. "Äskeisen jälkeen, kyllä", Joika vastasi sivistyneesti. Jäin tuijottamaan tympääntyneellä ilmeellä Joikaa, kunnes Tikkarisuu tuli luokseni. "Katso, eipä noillakaan erityisen hyvin mene". Siirsin katseeni Mitteriin ja Mörriin päin. Mitteri oli myös päättänyt olla ensimmäisenä kyydissä, mutta suuren painonsa puolesta (Mitteri on tukevahko) Mörri ei saanut liikautettuakaan kisuani paikoiltaan. Mitteri seisoi tympääntyneenä muka tajuattomana tapahtuneesta. "Voisihan tämä joskus liikkuakin", hän totesi Mörrin kiskoessa täysillä vanhuuden heikentämillä tassuillaan. "Mitteri, sinä tapat Mörrin hengiltä! Senkin lihonnut pallukka", karjaisin toruvasti. "Ehkä tosiaan olisi parempi, että minä vedän Mitteriä", Crille arveli. "Minä vedän sitten Mörriä. Pärjäättehän?", Joika kysyi vieläkin huolissaan. "Pärjätään, pärjätään", huokaisin. Nyt Joika piti minua huonona. Aikamme harjoiteltua jokainen pysyi ainakin jonkin verran pystyssä, minä tietenkin huonoiten. "Eiköhän mennä kokeilemaan aivan toisenlaisella haasteella tehtävää?", Crille ehdotti. "Niin, menemme seuraavaksi Mouruposken uimahalliin harjoittelemaan ihkaoikeiden surffilautojen kanssa!", Joika julisti. "Huh, olen kyllä aivan poikki, jäisin mielelläni kotiin kuin rasittaisin itseäni enemmän", Mörri huokaisi raskaasti. "Toki ymmärrämme, olethan jo vanha", Crille sanoi, mikä sai Mörrin helpottuneemman näköiseksi. "Ööh, jos kaikille on ok, voisin minäkin mennä viettämään tästä vapaata", Mitteri selitti katsellen sivulle. "Eikä! Sinä et ole väsynyt, pelkäät vain vettä! Ja siitäkin pelosta olisi jo aika päästä eroon!", karjaisin. "Ja muuten Crille ja Joika ovat järjestäneet ohjelman turhaan!", huudahdin.

Uimahallille päästyämme maksoin sisäänpääsymaksun, sillä kerho ei halunnut kustantaa opintoretkeämme. Eihän 5 penniä mikään paha hinta ollut, me kun olemme niin rahavia. (.-D) Saatuamme koppimme avaimen katselin ympärilleni, Mitteri oli jostain syystä kadonnut jälleen. Huokaisin taas, ei kai kisuni sentään olisi voinut livistää koko uimahallista? "Mihin jäit, simssiliini?", Crille huudahti. "Tulen aivan pian, etsin vain Mitterin ensin!", kerroin. "Taasko hän ehti kadota? Kunhan saat hänet kiinni, lupaan vahtia häntä pukuhuoneessa", Joika kertoi. "Hienoa, tämän päivän onnekkain uutinen", naurahdin. Kiertelin aulaa läpi juoksennellen paikasta toiseen. Lopulta löysin Mitterin Rescue-kojun ääreltä katselemassa tavaroita silmät kiiluen. "Mitä sinä lähdit omille teillesi eksymään kuin jokin pikkukakara! Sinähän olet jo aikuinen!", huomautin. "En ole eksyksissä! Eikös aikuisilla ole muka lupa päättää omista asioistaan?", Mitteri kysyi. "Hoitajalla on aina ylin virka! Tule, mennään jo, muut odottavat!", karjaisin tarttuen ja kiskaisten Mitterin tassusta. "Minä en lähde minnekään!", Mitteri huudahti. "Tuletpahan!", vakuuttelin. "Tarkoitin, etten lähde täältä minnekään ilman pelastusrengasta!", Mitteri suorastaan kiljaisi osoittaen kojun hyllyllä olevaa puhallettavaa kumirengasta. "Aa... Lupaatko sitten tulla, jos ostan sinulle tällaisen kivan lelun?", ehdotin. "Joo, sitähän tässä yritin koko ajan selittää, mutta sinulla oli joku himputin kiire mennä!", Mitteri murahti. Nolona ostin Mitterille kumirenkaan, minkä jälkeen lähdimme etsimään muita.

Lopulta seisoimme kaikki altaan reunalla. Crille oli tuonut muutaman surffilaudan, joita hypistelimme innoissamme. "Nyt ryhdymme harjoittelemaan surffausta vedessä. Aluksi voitte vaikka vain istua laudan päällä, jotta opitte pitämään sen pystyssä. Jos olo tuntuu varmalta, voitte nousta seisomaankin", Crille antoi tarkat ohjeet. "Muistakaa olla varovaisia, allas on pieni, ja törmäilyvaara on suuri", Joika huudahti vielä lopuksi. "Mennäänkö samalla laudalla aluksi?" kysyin Mitteriltä. "Jos et uskalla yksin", Mitteri virnisti. "Hmmldjjnfj! En minä sitä tarkoittanut! Sinun parastasi ajattelin", murahdin. Valitsimme yhteistuumin räikeän pinkin laudan. "Mennäänkö?" kysyin tärisevältä Mitteriltä. Kisu yritti parhaansa mukaan peittää pelkonsa nyökäten vaisusti. Nostin Mitterin syliini, ja kävin istumaan laudalle. "Näetkö nyt, ei tämä ole yhtään pelottavaa", sanoin, kun olimme jonkun aikaa kelluskelleet laudan päällä. Yhtäkkiä joku heitti silmilleni vettä, jolloin menetin tasapainoni ja lauta kääntyi ylösalaisin. Päästyäni pintaan huokasin helpotuksesta nähdessäni Mitterin kelluvan turvallisesti renkaansa kanssa. Uin kisuni luo, ja nostin sen takaisin laudan päälle. "Miksi heitit päälleni vettä?" kysyin vihaisena Mitteriltä. "En se minä ollut", kisu huudahti heti. Samassa läheltä kuului Joikan naurua. "Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta", Joika tunnusti tekonsa. "Eihän meidän ole jo aika lopetella, kun alkaa mennä pelleilyksi tämä. Hienosti osasitte kaikki surffata, olen varma, että matkustaessanne Havaijille, ei teitä erota paikallisista!", Crille ehdotti. Sanoimme toisillemme heipat, minkä jälkeen lähdimme pukuhuoneille päin.