Mouruposken ensimmäiset pennut
Saapuessani kisuhoitolaan kuulin Mitterin oven takaa riemastuneita äänähdyksiä ja muutenkin paljon puhetta. En edes viitsinyt koputtaa, sillä ajattelin, ettei kukaan kuitenkaan kuulisi. Astuessani sisään huomasin huoneen olevan täynnä kissoja ja hoitajia! Ihmettelin suuresti, ja ängin joukon ohitse, ja lopulta huomasin kaiken keskipisteenä Mitterin makoilemassa sängyllään kahden kissanpennun kanssa. "Hei! Kuka on tuonut pentunsa tänne?" karjahdin. Vieraat tölläsivät minua kuin idioottia, ja pikkuhiljaa huoneesta livahti väkeä pois. Lopulta huone oli tyhjä, ja aloin tenttaamaan kisuliiniani: "Mitteri! Mitkä bileet sinulla täällä on? Ja miksei kukaan vienyt noita pentuja mukanaan? Joka tapauksessa, sinun on aina kysyttävä minulta lupa, jos aiot juhlia huoneessasi! Selitä minulle nyt koko juttu!" pyysin tomeran näköisenä. "No kun... sen leffaillan jälkeen... karkasin huoneestani... ja menin katsomaan Mirreä..." Mitteri selitteli. "Mitä siitä? Hauska, että tulette toimeen niin hyvin. Ties vaikka saisitte joskus pentuja. Anteeksi, että vihjailin näin, mutta minusta teidän kuuluisi harkita asiaa", puhuin. Hetkessä Mitterin ilme muuttui kovin kummalliseksi ja hömelöksi. En tajunnut, kaikki tuntui tänään oudolta. "Kuule simssiliini, nämä tässä ovat minun lapsiani! Etkö oikeasti tajunnut? Ja vauvojen äiti on yllätysyllätys Mirre!" Mitteri möläytti. En meinannut saada sanoja suustani yllätykseltä, joten sopersin vain: "Anteeksi". "Ei se haittaa. Saanko esitellä: tämä tässä on tyttöni, ja Mirre nimesi sen Mirrettimen Mitterin Murteen Muurtaja Mursu Maukulaiseksi, lyhemmin kutsutaan Murreksi. Ja tässä poikani, jonka nimesin itse Niksu Naukunapsu Maukulaiseksi, lyhemmin vain Nick", Mitteri esitteli. Katsoin pikkuisia vauvoja, jotka vain nukkuivat isänsä sylissä. Tarkemmin katsottuna, olihan niissä hiukan Mitterin näköä, kuinka en tajunnut? "Onneksi olkoon Mitteri!" kiljaisin yllättäen. Olin häpeissäni, sillä tajusin vasta nyt onnitella tuoretta isää. "Ota toki heitä syliin. Muutkin hoitajat tykkäsivät pidellä niitä", Mitteri kehotti, ja mitään ajattelematta, nostin Nickin syliini, ja silittelin sitä. Samassa tajusin, ja karjaisin: "Hetkinen! Muutkin hoitajat! Mitteri, ovatko muut hoitajat tienneet tästä kaikesta ennen minua!? Tämä ei ole reilua, minä olen hoitajasi, ja sinun on kerrottava kaikesta ensimmäisenä minulle!" luennoin. "Rauha, rauha. Tämä pentujuttu vain levisi pitkin hoitajien korvia, eikä ole minun vikani, ettet ole käynyt luonani pitkiin aikoihin", Mitteri puolustautui. "Hyvä on, syy oli minun", tunnustin siirtäen katseeni pikkuiseen Nickiin, joka vain nukkui. Kuinka olinkaan ollut niin ilkeä, etten ollut käynyt katsomassa Mitteriä ikuisuuksiin? "Hei, anna olla! Kaikki on ok. Sovimme muuten Mirren kanssa, että saan pitää tuon pennun", Mitteri kertoi. "Huomasin heti, että tykkäät siitä! Murrea pääsemme katsomaan sitten vaikka joka päivä. Se on vain Mirren hoidossa", Mitteri kertoi. "Oih, nämä ovat niin söpöjä!" huudahdin niin innoissani.
Käänsin päätäni, ja huomasin myös Mirren huoneemme ovella. Ilmeisesti tämä oli kuullut juttujamme ties kuinka kauan. "Ai hei Mirre, suloisia pentuja sinulla! Onnittelut!" huudahdin sille. "Kiitoksia, onkohan Murre valmiina lähtemään?" Mirre kysyi. Kun Murre kuuli äitinsä äänen, se nousi nopeasti jaloilleen, ja oli jo aikeissaan kävelläkin, kunnes horjahti kumoon. "Heh, aina niin innokas pentuni", Mirre naurahti tullen itse nappaamaan pennun syliinsä. Vertasin Murrea ja Nickiä. Huomasin Murren silmien olevan jo täysin auki, ja kisu oli jo innokas kävelyn oppija, toisin kuin meidän Nick. Pentu vain nukkui, ja sen silmät olivat vielä visusti kiinni, kävelystä puhumattakaan. Pojua varmaan harmittaa, jos jää tulevaisuudessakin siskon kasvusta jälkeen. Samassa vilkaisin jälleen Mirreen, joka oli pannut Murren selkäänsä istumaan. "Kiitos vielä Mitteri, kun ehdit hoitaa pikkuista! Saan minäkin välillä vapaa-aikaa", Mirre kiitteli, ja poistui huoneesta.
Katseeni osui jälleen Mitteriin, joka pompahti pystyyn. "Hei, tuo Nick tänne! Minä haluan pestä sen!" Mitteri pyysi. "Oi, anteeksi", totesin, ja toin pennun heti Mitterin eteen. Kisuni lipoi kuin ammattilainen, ja ihmettelin, miten kisustani olikaan kehittynyt niin taitava lastenhoitaja. Mitterin pestessä, katseeseeni osui pieni ruhje Nickin tassussa. "Hei, mikä tuo on?" kysyi. "En tiedä. Se sai sen jostain", Mitteri totesi. "Pitäisikö siihen laittaa jotain rohtoa?" kysäisin. "Joo, itse olen käyttänyt tuota tassuvoidetta", Mitteri selitti osoittaen pientä putkiloa. Toin sen Mitterille, ja se laittoi niin taitavasti sitä itse, että tunsin itseni kolmanneksi pyöräksi, joka oli koko ajan vain tiellä kaikessa. "Pitäisiköhän sitä syöttää?" kysäisin. "Oho! Olen kokonaan unohtanut! Hyvä, kun muistutit. Voisimme syöttää sille maitoa, jota Aijca antoi meille lahjaksi hoitolan ensimmäisten pentujen kunniaksi", Mitteri selitti. Harmistuin, en tiennyt tuostakaan lahjasta mitään. Hain pienen maidon kaapista, ja olin ojentamassa sitä jo Mitterille, kunnes tämä ehdotti: "Kyllä sinäkin saat Nickiä hoitaa. Syötä hänet, ihan vapaasti". Ilmeeni muuttui taas hymyyn, ja istahdin sängylle. Mitteri ojensi Nickin syliini, ja juotin kisulle maidon kurkusta alas.
Hetkessä oveen koputettiin, ja Joika astui sisään. "Hei, mites suosikki kummipoikani voi tänään?" kisu kysyi energisesti. "Hyvinhän se", Mitteri totesi siirtäen katseensa minuun. "Pyysin Joikaa Nickin kummiksi, ja hän suostui mielellään", Mitteri selitti. En tiennyt tästäkään mitään, en enää ikinä halunnut joutua tällaiseen tilanteeseen. Kävisin katsomassa kissoja vaikka joka päivä! "Täällä näyttää sujuvankin hyvin. Heippa!" Joika karjaisi, ja karkasi käytävään.
Lopulta olin juottanut koko maitopurkin, ja mieleeni juolahti vanha kisuni. "Mitteri, olemme vain paaponeet uutta pentuasi, tottakai haluan viettää aikaa kanssasi niin kuin ennen. Tehdään, mitä ikinä haluat!" huudahdin. Siirsin Nickin sängylle nukkumaan, ja siirsin katseeni jälleen Mitteriin. "Noh, jos katsottaisiin telkkaria, ja sen jälkeen voitaisiin kuunnella musiikkia, ja sen jälkeen voitaisiin leikkiä, ja sen jälkeen..." Mitteri selitteli. Huomasin, että sillä oli hinku tehdä kaikkea, mitä ei ollut saanut tehdä pitkään aikaan pentujen tulon takia. "Sopii hyvin", naurahdin, ja avasin telkkarin. Katsoimme hetken musiikkikanava The Voicea, Mitteri kun kaipasi musiikkia paljon. "Ilmoitin sinut muuten musiikkikerhoon, tänne tullessani", kerroin. "Sehän on upeaa!" Mitteri karjaisi. "Ilmoitin sinut muuten myös urheilukerhoon, ja tuumailin, kun liikut siellä niin paljon, voisimme lopettaa laihdutuskuurin, käyt kuitenkin siellä liikkumassa", sanoi. "Jipii simssiliini, olet paras!" Mitteri karjaisi pompaten syliini halaamaan. "Ja muuten, kun kerran laihdutuskuuri on ohi, emmekö voisi antaa laihdutusruokia Nickille?" Mitteri kysyi. "Ehei, kyllähän sinä omat ruokasi popsit", huomauten vinkaten silmääni. "Okei, mutta hei, nyt alkaa se hyvä leffa!" Mitteri karjaisi vaihtaen nopeasti kanavaa. Katsoimme elokuvaa hetken, mutta se oli tylsää ilman mitään syömistä. "Jos nyt tämän kerran", totesin, ja menin kaapille. Mitteri käänsi päätään pohtien, mitä kaapista saatoin hakea. Lopulta saavuin sipsipussi kourassani, ja Mitteri oli nauraa onnesta. "Voimme syödä näitä samalla", totesin. Mitteri innostui, ja saimme koko pussin tyhjäksi elokuvan loppuessa.
Seuraavaksi kuuntelimme musiikkia, ja Mitteri tanssi hienosti. Samassa Mitteri juoksi luokseni, ja kysyi: "Voisitko harjata turkkiani, vaikka olenkin jo lähes aikuinen? Minusta se tuntuu vaan niin kivalta", Mitteri selitti. "Tottahan toki minä voin. Sisimmässäni olet aina pieni vauvani", kerroin. Mitteri riemastui, ja haki harjan minulle. Siinä sitten istuskelimme, ja minä harjasin Mitterin turkin suoraksi ja kiiltäväksi. "Nyt tekee mieli leikkiä", Mitteri kertoi. Mitteri juoksi taas huoneen toiselle puolelle, jossa kaikki lelut nyhjöttivät. Mitteri nappasi leluhiiren, jolla ei ollut ennen leikkinytkään. "Missä vaiheessa sinä tämän ostit?" Mitteri ihmetteli. "Joskus aikoja sitten", totesin. Mitteri viritti hiiren, ja se lähti liikkeelle. Mitteri juoksi sen perässä innoissaan, ja temmelsi pitkin lattioita. Kiitin vain onneani, ettei Mitteri rikkonut mellakassa mitään. Lopulta Mitteri oli juossut niin paljon, että horjahti syliini sanoen: "Olipas se rajua menoa, mutta silti niin ihanaa!" "Minun pikku kisuni on tainnut ottaa liian villisti. Mitä jos menisit nukkumaan Nickin viereen?" ehdotin. "Joo, olen liian väsy tekemään mitään!" Mitteri kertoi, ja hyppäsi sänkyynsä. Kuulin heti kovaäänistä kuorsausta, ja ymmärsin kisuni jo nukahtaneen. Hipsin pois paikalta herättämättä vahingossakaan kumpaakaan.
Mitterin mielipide päivästä: "Olipas lystiä! Meillä oli tänään hauskaa Nickin ja simssiliinin kanssa. Onpas hoitajani höpsö, ei ymmärtänyt mitään pennuistani aluksi. On kyllä pakko myöntää, että Nick ja Murre ovat ihania! Haluan heille vain kaikkea hyvää. Oli myös ihana saada tuntea itsensä kerrankin niin pieneksi kaiken hoitamiseni jälkeen. Mieleeni juolahtivat kaikki ne ajat, kun leikin simssiliinin kanssa vauvana. Nyt olen jo paljon elämää nähnyt kisuliini. Huomaa myös, että näin vanhempana väsyy helposti. Leikkiminen on rankkaa puuhaa!"
Nickin mielipide päivästä: "Olipas riehakas päivä, vaikka en tehnytkään paljoa muuta kuin vain nukuin. Toivottavasti silmäni aukeasivat pian, jotta näkisin perheeni ja uuden hoitajani. Tänään oli niin ihana olo, tuntui kuin kaikki olisivat välittäneet niin paljon, vaikka en sitä epäilekään. Olen minä kyllä aika onnekas kissa, kun synnyin! Hohhoijaa, väsyttääpä kummasti. Täytyypi nukkua, että kasvan ja kehityn!"
Käänsin päätäni, ja huomasin myös Mirren huoneemme ovella. Ilmeisesti tämä oli kuullut juttujamme ties kuinka kauan. "Ai hei Mirre, suloisia pentuja sinulla! Onnittelut!" huudahdin sille. "Kiitoksia, onkohan Murre valmiina lähtemään?" Mirre kysyi. Kun Murre kuuli äitinsä äänen, se nousi nopeasti jaloilleen, ja oli jo aikeissaan kävelläkin, kunnes horjahti kumoon. "Heh, aina niin innokas pentuni", Mirre naurahti tullen itse nappaamaan pennun syliinsä. Vertasin Murrea ja Nickiä. Huomasin Murren silmien olevan jo täysin auki, ja kisu oli jo innokas kävelyn oppija, toisin kuin meidän Nick. Pentu vain nukkui, ja sen silmät olivat vielä visusti kiinni, kävelystä puhumattakaan. Pojua varmaan harmittaa, jos jää tulevaisuudessakin siskon kasvusta jälkeen. Samassa vilkaisin jälleen Mirreen, joka oli pannut Murren selkäänsä istumaan. "Kiitos vielä Mitteri, kun ehdit hoitaa pikkuista! Saan minäkin välillä vapaa-aikaa", Mirre kiitteli, ja poistui huoneesta.
Katseeni osui jälleen Mitteriin, joka pompahti pystyyn. "Hei, tuo Nick tänne! Minä haluan pestä sen!" Mitteri pyysi. "Oi, anteeksi", totesin, ja toin pennun heti Mitterin eteen. Kisuni lipoi kuin ammattilainen, ja ihmettelin, miten kisustani olikaan kehittynyt niin taitava lastenhoitaja. Mitterin pestessä, katseeseeni osui pieni ruhje Nickin tassussa. "Hei, mikä tuo on?" kysyi. "En tiedä. Se sai sen jostain", Mitteri totesi. "Pitäisikö siihen laittaa jotain rohtoa?" kysäisin. "Joo, itse olen käyttänyt tuota tassuvoidetta", Mitteri selitti osoittaen pientä putkiloa. Toin sen Mitterille, ja se laittoi niin taitavasti sitä itse, että tunsin itseni kolmanneksi pyöräksi, joka oli koko ajan vain tiellä kaikessa. "Pitäisiköhän sitä syöttää?" kysäisin. "Oho! Olen kokonaan unohtanut! Hyvä, kun muistutit. Voisimme syöttää sille maitoa, jota Aijca antoi meille lahjaksi hoitolan ensimmäisten pentujen kunniaksi", Mitteri selitti. Harmistuin, en tiennyt tuostakaan lahjasta mitään. Hain pienen maidon kaapista, ja olin ojentamassa sitä jo Mitterille, kunnes tämä ehdotti: "Kyllä sinäkin saat Nickiä hoitaa. Syötä hänet, ihan vapaasti". Ilmeeni muuttui taas hymyyn, ja istahdin sängylle. Mitteri ojensi Nickin syliini, ja juotin kisulle maidon kurkusta alas.
Hetkessä oveen koputettiin, ja Joika astui sisään. "Hei, mites suosikki kummipoikani voi tänään?" kisu kysyi energisesti. "Hyvinhän se", Mitteri totesi siirtäen katseensa minuun. "Pyysin Joikaa Nickin kummiksi, ja hän suostui mielellään", Mitteri selitti. En tiennyt tästäkään mitään, en enää ikinä halunnut joutua tällaiseen tilanteeseen. Kävisin katsomassa kissoja vaikka joka päivä! "Täällä näyttää sujuvankin hyvin. Heippa!" Joika karjaisi, ja karkasi käytävään.
Lopulta olin juottanut koko maitopurkin, ja mieleeni juolahti vanha kisuni. "Mitteri, olemme vain paaponeet uutta pentuasi, tottakai haluan viettää aikaa kanssasi niin kuin ennen. Tehdään, mitä ikinä haluat!" huudahdin. Siirsin Nickin sängylle nukkumaan, ja siirsin katseeni jälleen Mitteriin. "Noh, jos katsottaisiin telkkaria, ja sen jälkeen voitaisiin kuunnella musiikkia, ja sen jälkeen voitaisiin leikkiä, ja sen jälkeen..." Mitteri selitteli. Huomasin, että sillä oli hinku tehdä kaikkea, mitä ei ollut saanut tehdä pitkään aikaan pentujen tulon takia. "Sopii hyvin", naurahdin, ja avasin telkkarin. Katsoimme hetken musiikkikanava The Voicea, Mitteri kun kaipasi musiikkia paljon. "Ilmoitin sinut muuten musiikkikerhoon, tänne tullessani", kerroin. "Sehän on upeaa!" Mitteri karjaisi. "Ilmoitin sinut muuten myös urheilukerhoon, ja tuumailin, kun liikut siellä niin paljon, voisimme lopettaa laihdutuskuurin, käyt kuitenkin siellä liikkumassa", sanoi. "Jipii simssiliini, olet paras!" Mitteri karjaisi pompaten syliini halaamaan. "Ja muuten, kun kerran laihdutuskuuri on ohi, emmekö voisi antaa laihdutusruokia Nickille?" Mitteri kysyi. "Ehei, kyllähän sinä omat ruokasi popsit", huomauten vinkaten silmääni. "Okei, mutta hei, nyt alkaa se hyvä leffa!" Mitteri karjaisi vaihtaen nopeasti kanavaa. Katsoimme elokuvaa hetken, mutta se oli tylsää ilman mitään syömistä. "Jos nyt tämän kerran", totesin, ja menin kaapille. Mitteri käänsi päätään pohtien, mitä kaapista saatoin hakea. Lopulta saavuin sipsipussi kourassani, ja Mitteri oli nauraa onnesta. "Voimme syödä näitä samalla", totesin. Mitteri innostui, ja saimme koko pussin tyhjäksi elokuvan loppuessa.
Seuraavaksi kuuntelimme musiikkia, ja Mitteri tanssi hienosti. Samassa Mitteri juoksi luokseni, ja kysyi: "Voisitko harjata turkkiani, vaikka olenkin jo lähes aikuinen? Minusta se tuntuu vaan niin kivalta", Mitteri selitti. "Tottahan toki minä voin. Sisimmässäni olet aina pieni vauvani", kerroin. Mitteri riemastui, ja haki harjan minulle. Siinä sitten istuskelimme, ja minä harjasin Mitterin turkin suoraksi ja kiiltäväksi. "Nyt tekee mieli leikkiä", Mitteri kertoi. Mitteri juoksi taas huoneen toiselle puolelle, jossa kaikki lelut nyhjöttivät. Mitteri nappasi leluhiiren, jolla ei ollut ennen leikkinytkään. "Missä vaiheessa sinä tämän ostit?" Mitteri ihmetteli. "Joskus aikoja sitten", totesin. Mitteri viritti hiiren, ja se lähti liikkeelle. Mitteri juoksi sen perässä innoissaan, ja temmelsi pitkin lattioita. Kiitin vain onneani, ettei Mitteri rikkonut mellakassa mitään. Lopulta Mitteri oli juossut niin paljon, että horjahti syliini sanoen: "Olipas se rajua menoa, mutta silti niin ihanaa!" "Minun pikku kisuni on tainnut ottaa liian villisti. Mitä jos menisit nukkumaan Nickin viereen?" ehdotin. "Joo, olen liian väsy tekemään mitään!" Mitteri kertoi, ja hyppäsi sänkyynsä. Kuulin heti kovaäänistä kuorsausta, ja ymmärsin kisuni jo nukahtaneen. Hipsin pois paikalta herättämättä vahingossakaan kumpaakaan.
Mitterin mielipide päivästä: "Olipas lystiä! Meillä oli tänään hauskaa Nickin ja simssiliinin kanssa. Onpas hoitajani höpsö, ei ymmärtänyt mitään pennuistani aluksi. On kyllä pakko myöntää, että Nick ja Murre ovat ihania! Haluan heille vain kaikkea hyvää. Oli myös ihana saada tuntea itsensä kerrankin niin pieneksi kaiken hoitamiseni jälkeen. Mieleeni juolahtivat kaikki ne ajat, kun leikin simssiliinin kanssa vauvana. Nyt olen jo paljon elämää nähnyt kisuliini. Huomaa myös, että näin vanhempana väsyy helposti. Leikkiminen on rankkaa puuhaa!"
Nickin mielipide päivästä: "Olipas riehakas päivä, vaikka en tehnytkään paljoa muuta kuin vain nukuin. Toivottavasti silmäni aukeasivat pian, jotta näkisin perheeni ja uuden hoitajani. Tänään oli niin ihana olo, tuntui kuin kaikki olisivat välittäneet niin paljon, vaikka en sitä epäilekään. Olen minä kyllä aika onnekas kissa, kun synnyin! Hohhoijaa, väsyttääpä kummasti. Täytyypi nukkua, että kasvan ja kehityn!"
Kommentit
Lähetä kommentti