Nickin hautajaiset

"Onko meidän pakko tehdä tämä juuri nyt?" Oili huokaisi raskaasti. simssiliini oli päättänyt alkaa järjestellä Nickiltä käyttämättä jääneitä tavaroita hautajaisia edeltävänä iltana. Tavarat ja muut jäämistöt olivat olleet koskemattomina Nickin kuolemasta lähtien. "Niin juuri, eikö tämä voisi vielä odottaa ja mentäisi vain kaikki nukkumaan? Huomenna on kuitenkin rankka päivä edessä," Pontsukin yhtyi Oilin mielipiteeseen. "Haluan hoitaa nämä nyt pois päiväjärjestyksestä", hoitaja tokaisi takaisin. simssiliini yritti kätkeä surun tekemisiensä alle, mutta hänen äänestään oli selvästi kuultavissa itkuisuus. "Nämä tavarat ovat odottaneet jo ihan tarpeeksi kauan, minun pitää hoitaa tämä", simssiliini sanoi päättäväisesti. Pontsu lähestyi hoitajaansa ja puski tätä hennosti päälaellaan. simssiliini silitti keltaista kissaa ja pyyhkäisi toisella kädellään poskelle vierähtäneen kyyneleen ennen kuin kääntyi taas takaisin tavaravuoren ääreen. "Ruuat menevät yhteisiin tavaroihin, sitten täällä on paljon vanhoja leluja. Olisitko sinä Quz kiinnostunut näistä?" simssiliini tarjosi dinosaurusta ja krokotiilia pentua kohti. "Nääh, minä olen jo iso kissa joka ei leiki leluilla", Quz tiedotti röyhistäen rintaansa. "Okei, jätetään nämä siis odottamaan sitä hetkeä kun taloudessamme on taas pienempiä kissanpentuja... Tai ehkä voisimme perustaa kirpparipöydän ja myydä siellä ylimääräisiä tavaroita, tai lahjoittaa niitä adoptiolle, tai ehkä..." simssiliini luetteli kaikkia mieleensä tulevia vaihtoehtoja. Oili ja Pontsu vilkaisivat toisiaan. He tiesivät että tällä tahdilla simssiliinillä menisi koko yö tavaramäärää läpikäydessä, joten heidän olisi parasta auttaa. Oili nappasi tassuihinsa pinon papereita ja alkoi käydä niitä läpi, ja Pontsu nosti puolestaan tavaroiden joukosta sinisen kauluspaidan. "Haluatko sen?" simssiliini kysyi, mutta Pontsu pudisteli päätään. Sininen ei ollut hänen mielivärinsä. "Tuo paita oli muistaakseni isänpäivälahja Nickin vaimolta Pialta, joten sitä ei varmaan raaski laittaa poiskaan", simssiliini tuumi ja viikkasi paidan nätisti. "Quz, tulehan tänne", Oili käski, ja poikapentu laahusti paikalle. "Löysin Nickin testamentin. Tässä lukee että hän haluaa jättää koskettimensa perinnöksi sinulle", Oili selitti. "Ihan tosi?" Quz innostui. Ukki ei ollut koskaan antanut kenenkään muun koskea koskettimiinsa, joten tämä tuntui suurelta kunnialta. "Nick taisi ilahtua huomattuaan, että sinä olet hänen tapaansa innokas kissa musisoimaan", Oili hymyili haikeasti. Quz tuijotti edessään olevia koskettimia ja astui sitten lähemmäksi tuota soitinta. Pentu painoi varovasti toisen etutassunsa yhdelle koskettimelle ja kavahti äkkiä taaksepäin siitä kuulunutta sointua. Tassut palasivat kuitenkin uudelleen koskettimille, ja hetkeä myöhemmin Quz soitti jo sujuvasti yksinkertaista kappaletta muiden jatkaessa Nickin tavaroiden läpikäyntiä.

Aamulla oli Oilin vuoro häseltää. Hän vaati että kaikkien, jopa simssiliinin, oli käytävä suihkussa ja siistiydyttävä huolella ennen hautajaisiin lähtemistä. Pontsu ei uskaltanut sanoa mitään vaimolleen vastaan tässä asiassa, vaikka hänestä touhu vähän turhaa oli, vastahan he olivat pari päivää sitten olleet kylvyssä. Pesun jälkeen Oili meikkasi kevyesti. Hän muisti Mitterin hautajaisista ettei hautajaisiin kannattanut laittaa ripsaria, kun se kuitenkin vain leviäisi. "Saanko laittaa lepakkopuvun päälle?" Quz kysyi äidiltään. "Et missään nimessä! Nämä ovat hautajaiset eivätkä mitkään naamiaiset!" Oili torjui pennun pyynnön heti. "Höh. Siinä olisi kuitenkin ollut mustat siivet", Quz huomautti. "Jos käytetään sitä pukua vasta seuraavana halloweenina", Pontsu tuli sovittelemaan tilannetta. Hän tiesi että kun Oili päättänyt jotain, hän myös pysyi siinä kannassaan, joten turha inttäminen olisi parempi jättää nyt väliin. Lopuksi simssiliini harjasi kaikkien kissojen pyyhekuivatut turkit ja lisäsi Oilin toiveesta kaikille myös vähän turkinkiillotusainetta.

Muutamaa tuntia myöhemmin siskokset Oili ja Stiina sekä heidän äitinsä Pia seisoivat simssiliinin kanssa kirkon eteisaulassa tervehtimässä paikalle saapuvia hautajaisvieraita. Isänsä kanssa sivummalla istuva Quz kuunteli miten vieras yksi toisensa jälkeen kommentoi "Otan osaa", "Jaksamisia" tai jotain muuta pientä puristaessaan jokaisen lähiomaisen tassua ennen kuin he siirtyivät kirkon penkeille istumaan. Quz yllättyi nähdessään myös Ruun vieraiden joukossa. Poika viittoi mustaa tyttöpentua istumaan viereensä. "En osannutkaan odottaa näkeväni sinua täällä", Quz kommentoi Ruun istahdettua hänen viereensä. "Tietysti minäkin tulin, Nick oli sentään kummini", Ruu huomautti. simssiliini liikuttui nähdessään saapuvien vieraiden joukossa myös hoitolasta aiemmin erotetut Tikkarisuun ja Mantsun. "Emme voisi jättää osallistumatta Nickin hautajaisiin", Mantsu selitti halatessaan simssiliiniä. Oilin ja Stiinan huomio kiinnittyi puolestaan mustavalkoiseen naaraskissaan, jonka vanavedessä asteli musta kissa. "Tiedätkö sinä keitä nuo ovat?" Stiina supatti siskolleen, mutta Oili pudisti hämmentyneenä päätään. "Hei, me emme olekaan tainneet aiemmin tavata", mustavalkoinen naaraskissa totesi nähdessään sisarusten hämmentyneet ilmeet. "Olen Murre, Nickin sisko. Tämä tässä on poikani Roope", kissa esittäytyi. "Enpä tiennytkään että isällä on sisko", Oili mutisi ihmeissään. "Serkkupojasta puhumattakaan! Mikseiköhän Nick koskaan maininnut mitään heistä?" Stiina pohdiskeli. "Muistelen että heidän yhteydenpitonsa väheni Murren jouduttua adoptioon. En ihmettelisi vaikka Nick olisi vanhuuttaan unohtanut näiden sukulaisten olemassaolon", Pia selitti. "Kamalaa. Lupaathan ettet ikinä unohda minua vaikka asunkin nyt adoptiossa?" Stiina kysyi ja katsoi siskoaan silmiin. "En tietenkään", Oili huudahti ja halasi Stiinaa tiukasti.

Kirkossa pidettyjen hautajaismenojen jälkeen oli aika kuljettaa Nick viimeiselle lepopaikalleen. simssiliini käveli pitkin hautausmaan kapeita polkuja pientä puista arkkua kannatellen muun hautajaisseurueen seuratessa perässä. simssiliini kumartui laskemaan arkun varovasti paikalleen ja otti sen jälkeen pari askelta taaksepäin. Hän veti syvään henkeä valmistautuessaan hautajaispuheensa pitämistä varten. "Muistan yhä miten pitelin sinua sylissä ensikertaa kun olit vielä pieni pentu. Vaikea uskoa että niin pienestä asiasta voi tulla jotain niin suurta: Sinun ja isäsi bändi valloitti monien musiikinystävien sydämiä täällä Mouruposkessa. Minulle ei kuitenkaan jää sinun musiikkiurasi päälimmäisenä mieleen, vaan muistan sinut aina yhtenä ihanana hoidokkinani. Kiitos että saimme viettää nämä vuodet yhdessä. Nyt on sinun aikasi käydä lepäämään isän ja äidin vierelle", simssiliini päätti puheensa kyyneleet silmissä. Seuraavaksi haudan luokse astelivat Pia ja Stiina. "Rakas Nick, minulla on kamala ikävä sinua. Ensin menetin hoitajani ja nyt vielä aviomieheni. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?" Pia ärähti suunnittelemaansa aggressiivisemmin kyynelten puskiessa vanhuskissan silmistä. "Rauhoitu äiti", Stiina tarttui äitiään tassusta ja talutti tämän syrjemmälle. Oili ja Pontsu olivat seuraavina vuorossa. Oili rykäisi kuuluvasti ennen omaan puheensa aloittamista. "Löysin isäni tavaroiden joukosta paperin, johon hän oli luonnostellut uuden biisin sanoja. Kappale kertoi hänen isästään ja minun ukistani Mitteristä. Minua harmitti nähdä laulu keskeneräisenä, joten halusin viimeistellä sen. Enhän minä musiikista yhtä paljon ymmärrä kuin isäni, mutta ajatellessani Nickiä laulun sanat oikeastaan muodostuivat ihan itsestään. Musiikkikerhossa oleva aviopuolisoni Pontsu puolestaan auttoi minua laatimaan kappaleelle sävelmän. Haluaisin nyt esittää kappaleen isäni muistoksi", Oili sanoi. Tyttökissa polvistui isänsä haudan eteen ja otti Pontsun hänelle toimittaman kitaran tassuihinsa.

"Isä, kaipaan sinua
Kumpa olisit yhä täällä neuvomassa minua
Muistot kultaiset
Hetket yhteiset
Toivon että voit olla minusta ylpeä
Minä ainakin olen sinusta ylpeä
Olit paras isä maailmassa
Upea esikuva, minua aina neuvomassa
Isä, kaipaan sinua..."

Osa hautajaisvieraista taputti Oilin esityksen päätteeksi, mutta kaikki hiljentyivät Quzin astuessa seuraavaksi haudalle. Pennulla ei ollut mitään puhetta, vaan hän laski vain kukkasen arkun päälle. "Kiitos koskettimista", Quz kuiskasi hiljaa ennen kuin peruutti paikalleen. Kissa toisensa jälkeen kävi jättämässä hyvästit Nickille. Paikalla oli läheisten lisäksi ainakin yli kymmenen Nickin ystävää sekä pari hoitajaa, jotka olivat saapuneet muuten vain hautajaisiin kissoineen vaikka eivät Nickiä kunnolla tunteneetkaan. "Kiitos teille kaikille kun saavuitte paikalle. Nickin poismeno tulee varmasti tuntumaan pienenä pistoksena meidän kaikkien sydämissämme. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita vielä lyhyeen muistotilaisuuteen, jonka järjestämme kirkkorakennuksen kupeessa olevassa pienessä juhlahuoneessa", Oili selitti kuuluvalla äänellä, ja porukka lähti kulkemaan pois haudalta. Quz yritti hakeutua Ruun seuraan, ja hänen onnekseen tyttökissalla ei ollut mitään asiaa vastaan, sillä tämä ei tuntenut kunnolla muita hautajaisvieraita. "Tämä on niin epäreilua! Ensin virun vuosia adoptiossa, ja kun vihdoin sain oman kummin niin sekin otettiin minulta niin pian pois", Ruu valitti kurjaa kohtaloaan. "On tosiaan sääli kun emme näe enää kummitapaamisissa jatkossa", Quz huokaisi hiljaa. Hän ei ollut tullut edes ajatelleeksi asiaa. Samassa poikakissa sai kuitenkin loistoajatuksen. "Puhun hoitajani kanssa. Ehkä hän voisi ryhtyä sinunkin hoitajaksesi jossain vaiheessa! Siis, jos vain haluat", Quz ilmoitti. Ruun ilme kirkastui ja hän syöksyi innostuksissaan Quzin syliin. "Voi kiitos, olet ihan paras!" Ruu hihkaisi. Quz ei ollut varautunut tyttökissan äkkinäiseen liikkeeseen ja Quz kaatui selälleen lattialle ja Ruu liukui hänen päälleen niin että kissojen nenänpäät koskettivat toisiaan. Hetken aikaa he vain makasivat siinä paikallaan kunnes remahtivat molemmat nauruun. Osa hautajaisvieraista katseli äänekkäästi räkättäviä pentuja paheksuvasti, mutta Quz ei jaksanut välittää. Hän tunsi itsensä niin onnelliseksi Ruun seurassa.

Oilin mielipide päivästä: "Nyt kun hautajaispäivä on ohi toivoisin että voisimme viimein siirtyä eteenpäin, mutta jotenkin pelkään että se on helpommin sanottu kuin tehty... Lauluni taisi tehdä vaikutuksen hautajaisvieraisiin."

Pontsun mielipide päivästä: "Olen toki surullinen Nickin kuoleman takia, mutta hän ei kuitenkaan ollut minulle niin läheinen että suhtaudun asiaan varmaan muita perheenjäseniä kevyemmin. simssiliini ei saisi pitää kaikkea surua sisällään."

Quzin mielipide päivästä: "Olen liikuttunut ja otettu siitä että ukki testamenttasi koskettimensa minulle. Lupaan harjoitella joka päivä ja tulla joskus yhtä hyväksi muusikoksi kuin isoisäni! Toivottavasti saan vakuutettua simssiliinin Ruun adoptoimisesta."