Nickin ja Pian häät ja vaihtarien saapuminen

Oloni oli hiukan sekavanpuoleinen huonosti nukuttujen yöunien jäljeltä. Olin herännyt aikaisin Anytimen kanssa koristelemaan Mouruposken Juhlatupaa Nickin ja Pian häitä varten. Olimme askarrelleet kartongista sydänkoristeita ja silkkipapereista röpelöisiä kukkia niin paljon, että käsiä puudutti vieläkin kaikesta siitä leikkaamisesta ja liimaamisesta. Oli kuitenkin hyödyllistä tehdä osa juhlatarvikkeista itse, ettei häiden lopullinen hinta nousisi pilviin! Anytime oli koko ajan kerrannut häiden tapahtumat uudelleen ja uudelleen, ettei mikään olennainen unohtuisi. Itse aioin ottaa juhlat aika rennosti, vaikka olinkin ihan paniikissa omista rentouttavista ajatuksistani huolimatta. Mitä jos jokin menisi vikaan? Tuskin, niin onnistui käymään vain Salkkareissa. Hassua, miten pian kissamme saattoivatkin mennä naimisiin! Vastahan Nick oli ollut aivan pikkuinen tallaaja somine pienine tassuineen! "simssi, ojentaisitko liiman?", havahduin mietteistäni kuullessani Anytimen äänen. "Aa, tässä", vastasin tajuttuani, että olin taas jäänyt pohtimaan omiani. Anytime pursutti liimaa silkkipaperikukan taakse ja kiinnitti sen sitten vihreään kartongin palaseen, jonka oli tarkoitus esittää kukan lehtiä. Häistä oli tarkoitus tehdä melko pienet, joten vain hääparin lähimmät ystävät oli kutsuttu. Suureksi onneksi Pian ja Nicin kaveripiiri koostui lähes tulkoon samoista naamoista, joten vieraslistasta ei tullut jättipitkää, ja kutsutkin saatiin hyvissä ajoin postitettua.

Lopulta olimme saaneet kaikki koristeet valmiiksi ja oikeille paikoilleen, joten saatoimme aloittaa siivouksen. Koko huone oli ihan täynnä pieniä kartongin ja silkkipaperin palasia. "Ei kaapissasi sattuisi olemaan imuria?", kysyin toiveikkaana Anytimeltä, joka harmikseni pudisti päätänsä. "Harmi, ei minullakaan ole. Täytyy kai tyytyä sankoon ja rättiin", tuumailin, nyt ei nimittäin olisi aikaa lähteä marketista ostamaan imuria. Lähdin kulkemaan huonettani kohti. Käytävillä oli autiota, suurin osa kisuista taisi olla vielä unten mailla tähän aikaan. Jos totta puhutaan, minäkin makoilisin paljon mieluummin lämpimässä sängyssäni juuri nyt, mutta täytyihän minun vähän avittaa Nickiä, se hupsu ei kuitenkaan olisi itse tajunnut tehdä asian hyväksi mitään. Yritin avata huoneeni ovea mahdollisimman äänettömästi, jotten herättäisi Mitteriä ja Nickiä. Olisin kyllä mieluusti laittanut nekin hommiin, mutta olimma Anytimen kanssa päättäneet yllättää kissamme. Avasin ovea hyvin hitaasti, ja säpsähdin kuullessani sen narahtavan. Pelkäsin paljastuvani, mutta onneksi huomasi kissani nukkumassa sängyllä. Nick makasi selällään tassut hassusti pystyssä, ja Mitteri puolestaan nukkui vaaleanpunaisen tyynynsä päällä. Lopulta sain ovea auki sen verran, että juuri ja juuri mahduin astumaan sisälle huoneeseeni. Hiippailin huoneen poikki valkean lipaston luo, jossa me säilytimme kaikkia tavaroitani. Lopulta sain sangon ja rätin käsiini, ja lähdin kulkemaan pois huoneesta hiljaa hiippaillen.

Saavuttuani takaisin juhlatuvalle näin siellä Anytimen lisäksi myös Crillen. "Päätin tulla hiukan auttamaan teitä, sillä häiden järjestämisessä on varmasti kova urakka", Crille kertoi. "Voi, miten ystävällistä! Nyt minulle ja Anytimelle jää enemmän aikaa kunnostaa kissoja! Kiitos", tokaisin onnessani. "Olen muuten miettinyt, että voisimme ottaa Aijcan takaisin ylläpitäjäksi. Hän on auttanut minua aina välillä yp-töissä", selitin. "Minun täytyy tuumia", Crille sanoi viekkaasti. "Mouruposken alkuajat olivat kyllä huippuja, kun Aijca oli yp:nä", Anytimekin muisteli. Samassa juhlasalin ovelta kuului kolinaa, ja näimme siellä kahden kisun seisoskelemassa. "Onpa täällä kaunista, Pia saa olla onnellinen päästessään naimisiin näin hienossa ympäristössä", Mayu henkäisi ihastuneena. "Tuo on nyt ihan täpinöissään kaikesta häähömpästä, kun se on ihastunut", Mayun vieressä oleva Fiki tiedotti ja pukkasi ystäväänsä leikkisästi. "Enpähän ole! Tai ehkä ihan pikkuisen siihen Jormaan..." Mayu paljasti. Olin varma, että hänen mustien poskiensa peitossa oli puna levinnyt, mutta tumma väri peitti sen hyvin. "Sinäkin saat varmasti vielä hienot häät, mutta nyt teidän on mentävä", komensin silittäen hetken Mayun päätä.

Saavuin jälleen huoneelleni, mutta tällä kertaa en hidastellut, vaan pamautin oven täysillä kiinni, jolloin sekä Mitteri että Nick lennähtivät ilmaan säikähdyksestä. "Mi-mitä tapahtuu?!" Mitteri hämmästeli pyöritellen päätään joka suuntaan. "Tulin herättelemään teitä, meidän on valmistauduttava Nickin ja Pian häitä varten", tiedotin. Kuten olin arverrutkin, Nick tuijotti minua silmät pyöreinä sönkläten jotain "Pitikö tänään olla SE päivä?" -tapaista. Samassa huoneemme ovelle koputettiin, ja kiiruhdin avaamaan oven, jonka takaa paljastui hämmästynyt Fuki Gaku-kisu sylissään. "Mitä täällä tapahtuu, kuulimme valtavan pamauksen", Fuki kyseli. "Öhöm, minä suljin oven..." sanoin ja tunsin punan leviävän kasvoilleni. Ei minun ollut tarkoitus sulkea ovea niin äänekkäästi, sen piti toimia vain Nickin ja Mitterin herätteenä, mutta ilmeisesti kova pamaus oli kuulunut huoneestamme (numero 2) huoneeseen numero 20 asti, ja mahdollisesti myös pidemmälle. Fuki ja Gaku poistuivat paikalta silmiään pyöritellen, ja olin melko varma, että kun heillä seuraavan kerran on jokin ongelma, kääntyvät he Crillen puoleen, koska olivat saaneet minusta niin oudon kuvan. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa surra oven pamausta, meillä olisi kiirellinen aikataulu. "Lupasin Anylle, että hän ja Pia saavat kylpyhuoneen ekana, me menemme sitten heidän jälkeensä", infosin kissoilleni. "EEEIII, en halua kylpyyn!" Mitteri rääkäisi säälittävän kuuloisesti ja painoi päänsä pinkin tyynynsä alle. "Kuulehan, jos et suostu kylpyyn, kerron kaikille, että sinulla on pinkki unityyny", uhkailin. "Mitä väliä, pinkki on ihku väri!" Mitteri huomautti. "Niin, mutta mitäköhän kaikkein kovimmat kaverisi tästä mahtaisivat sanoa, kuten vaikka Jorma tai Joika? Ymmärrän, että Pipsan mielestä pinkki tyynysi voisi olla ihan söpö mutta..." "Anna olla, anna olla, tulen kylpyyn", Mitteri voihkaisi puheeni päälle, sekin oli ymmärtänyt jutun jujun - kovat jätkät ei nuku vaaleanpunaisen tyynyn kanssa.

Saavuttuamme pesuhuoneelle vuorollamme hoksasin, ettei Mitterin kaapissa ollutkaan saippuaa. "No niin, se siitä, en voi peseytyä ilman saippuaa", Mitteri yritti livistää, mutten suostunut siihen. "Nickin pesusetistä riittää kyllä sinullekin", lupasin Mitterille. Mitteri nyrpisti nenäänsä , kun sen hyvät suihkunvälttösyyt eivät minulle kelvanneet. Pohdin itsekseni, milloin olin mahtanut käydä viimeksi Marketissa ostoksilla. Täytyisi varmaan piakoin käväistä, ettei toiste tule tällaisia puutostapauksia. Laskin ammeeseen vettä, ja lisäsin tipan kylpyvaahtoa Nickin pesusetistä mukaan, jolloin kylpyveden päälle kerääntyi kaunis kuplaläjä. "Kumpi ensin, vai menettekö yhdessä?" kysyin ammeen ollessa sopivan täynnä. "Nick on vapaaehtoinen", Mitteri tiedotti. "Mph. Noh, mikäs siinä, en haluaisikaan haista niin kuin Mitteri", Nick tirskahti loikatessaan ammeeseen. "Haisenko minä muka! Pah!" Mitteri ei uskonut, mutta koitti kuitenkin vaivihkaa nuuhkia itseään. Nick lauloi kovaan ääneen jotain biisiä hänen ja Mitterin uudelta levyltä pestessäni kisun selkää. "Milloinkas aiotte julkaista uuden levyn?" utelin. "Ei tietoa, kukaan ei halunnut rumpaliksi, eikä sinun soittoasi voi kuunnella", Mitteri kertoi happamana. "Voi voi! Ehkä joku innokas löytyy vielä", toivoin. "Tuskin! Kukaan ei ole vastannut Mourusessa olleeseen etsintä-ilmoitukseemme", Nick harmitteli lopettaen hetkellisesti laulunsa. "Kaikki järjestyy! Sitä sanoin Xaldinillekin, kun hän joutui asentamaan simssinsä uudelleen ilkeän ladatun sotkiessa pelin", selitin. "Öö", Mitteri ja Nick päästelivät. He eivät olleet erityisemmin perehtyneet simssin peluuseeb. "Meidän täytyy pelata simssiä yhdessä jokin päivä!" intoilin. Olisin juhlinut loistoideaani varmasti enemmänkin, ellei kännykkäni olisi hälyyttänyt jotakin. Pyyhin märät käteni paitaani, sillä en pidä käsipyyhkeistä. Otin kännykän esille katsoakseni muistutuksen. Näytöllä vilkkui viesti: "Muista hakea vaihtarit lentokentältä klo 13". "Voi saana! Vaihtari-kisut tulevat tänään! Miten saatoinkaan unohtaa?" karjaisin kauhistuneena. Nick pomppasi pois kylpyammeesta topakan näköisenä. "Ja se on sitten voivoi! Tänään on minun hääpäiväni", Nick tokaisi. "Mitteri, sinun vuorosi mennä kylpyyn", Nick huudahti heti perään vihaisena. "En halua, että haiset juhlissani", kisu vielä tokaisi. Ihme kyllä, tällä kertaa Mitteri pomppasikin kylpyyn estelemättä. "Nick, en minä ole häitäsi unohtamassa, mutta kyllä meillä on velvollisuus vaihtaritkin hakea, kun kerran olemme heidät tänne pyytäneetkin", huomautin. "Kissalauma vain pomppii edessämme vapaina, emmekä lopulta saa mitään aikaiseksi. Minun hääni menevät pilalle!" Nick parahti onnettomana. "Eivätkä mene. Ainakin minä olen puhdas", Mitteri yritti piristää Nickiä. "Kyllä keksimme jonkin keinon, jolla saamme kisut kuriin", lupasin. "Keksi sitten, mutta ihan pieneen tilaan ne eivät mahdu. Mitä jos joku eksyy? Oma matkustusvaunu niille pitäisi saada", Nick puhui. "Siinä se!" huudahdin saatuani idean. "Mikä se? Keksitkö jotain?" Nickin ilme kirkastui. "Keksin, mutta älä sinä huolehdi siitä! Minä käyn soittamassa yhden tärkeän puhelun. Kuivatkaa te toisenne sillä välin", ehdotin ja kävelin käytävään.

Mitteri kipusi pois kylpyammeesta. "Inhottaa, kun tällä kertaa en tuoksu mansikoille", Mitteri valitti haistellessaan Nickin saippuoiden aromeja. "Tuoksut sinä paremmalta noin kuin ennen kylpyä. Mitäs olit käyttänyt oman saippuasi loppuun", Nick huomautti ovelana. "Hyvä on, annetaan tämän tappelun olla, mutta missäs ne pyyhkeet ovat?" Mitteri tuumaili katsellen ympärilleen. "Totta, kuivaamista auttaisi paljon, jos saisimme pyyhkeet", Nick harmistui. "Äh, koko ajan tulee kaikkia kamaluuksia onnellista päivääni pilaamaan", Nick huokaisi. "Hei katso, pyyhkeet roikkuvat naulassa, tuolla ylhäällä!" Mitteri huudahti yhtäkkiä, ja molemmat kissat siirsivät katseensa ylös. "Siellä ne tosiaan törröttävät. Mitä apua niistä kuitenkaan on, kun emme pääse niihin käsiksi? Olemme liian lyhyitä. Pitäisikö hakea joku hoitaja avuksi?" Nick mietti. "Eikä! Minä kyllä haen ne", Mitteri lupasi varmana. "Oletko varma, että se käy niin vain?" Nick arvuutteli, mutta Mitteri oli jo menossa. Taidokkaan loikkansa ansiosta Mitteri pääsi kylpyammeen vieressä olevalle tuolille, ja Mitteri vilkutteli Nickille päin alas. "Saatko vedettyä pyyhkeen alas?" Nick huusi. "Tietenkin", Mitteri totesi nousten ensin kahdelle jalalle ja tarttuen sitten hampaillaan ylhäällä olevan pyyhetelineen pyyhkeeseen. "Tuo näyttää vaaralliselta", Nick kertoi, mutta Mitterillä oli omassa päässään homma hanskassa. Pyyhe ei kuitenkaan halunnut irrota, joten Mitterin piti ottaa järeämmät aseet käyttöön. Kisun kiskaistessa erittäin voimakkaasti kävi kuitenkin hassusti. Koko pyyheteline irtosi seinästä, minkä seurauksena teline pyyhkeineen pudota molskahti kylpyammeeseen Mitterin estoyrityksistä huolimatta. "Hupsis", Mitteri naurahti kömpelyyttään. "Ei se haittaa, tässä odottelussa olen melkein kuivunut. Ravistellaan itsemme ja kammataan irtovedet pois. Kyllä tämä tästä", Nick ehdotti, ja Mitteri hypähti tuoliltaan ryminällä alas. Avasin juuri oven, kun kisut ravistelivat henkensä edestä kaikki ylimääräiset vedet kastellen minut. "Hei, mitä te teette? Missä pyyhkeenne ovat?" kysäisin äreänä. "Tuolla kylpyammeessa", Mitteri kertoi pidätellen nauruaan. "Älä viitsi", tokaisin ja kävelin kylpyammeelle ottaakseni tulpan irti pohjasta. Käteeni ei kuitenkaan osunut tulppaa, vaan litimärkä pyyhe, jonka mukana nousi telinekin. "Voi teitä pieniä höpsöjä. Mitä olettekaan saaneet aikaan?" kysyin itsekin hiukan huvittuneena. "Me emme ole pieniä!" kuulin kovan karjahduksen molempien kissojeni suista yhtä aikaa. "Ette tietenkään, vahinkoja sattuu. Emme kyllä ehdi siivota tätä sotkua. Lähetän Crillelle viestin, että hän tulee korjaamaan jälkemme. Nyt meillä on jo kiire Mouruposken matkatoimistoon", kerroin. "Otamme kammat mukaan, jos ehtisimme jossain välissä harjata sotkuiset turkkimme", Nick kertoi. "Hyvä idea, ja aikaa teillä onkin. Tulkaa", komensin, ja niin lähdimme kävelemään pois rakennuksesta. "Minä siistin turkkiasi samalla", Mitteri tuumasi, ja kisut kävelivät hassusti peräkkäin Mitterin välillä pyytäessä Nickin kävelevän hitaammin ja tasaisemmin.

Kun lopulta pääsimme oikeaan kohtaan Mouruposken pihasta, jäimme seisomaan ja töllistelemään ympärillemme. Mitterikin oli saanut Nickin turkin täysin mahtavaksi, ja Nick´kin oli ehtinyt jo aloittaa Mitterin harjauksen. "Mitä me oikein odotamme? Eikö meillä pitänyt olla kiire?" Nick tuumaili hermostuksissaan. "Niin, on sinun syysi, jos Nickin häät menevät pilalle!" Mitteri karjaisi. "Onhan meillä vielä hyvin aikaa. Odotetaan vielä hetki", ehdotin, vaikka Mitteri ja Nick näyttivätkin hyvin hermostuneilta. Hetken päästä maantieltä alkoi kuulua hurinaa, jolloin kissojen korvat alkoivat höröttää. "Sieltä hän tulee!" huudahdin innoissani. "Kuka muka? Minä näen vain jonkun järeän... minkä lie", Nick kummasteli. "Heh, se on traktori, jossa on kiinni peräkärry! Sen avulla saamme helposti kuljetettua kaikki vaihto-kissat Mouruposkeen!" hihkaisin. Nick ja Mitteri nyökyttivät ymmärtäväisinä, vaikka heidän ilmeistään huomasi pienen hämmästyneisyyden. Traktori parkkeerautui, ja sieltä astui ulos isäni, ah, niin tyylikkäässä haalarissa! Yksi nappikin oli irronnut mahan kohdalta, ja nyt paikalla loisti hakaneula. "Koukero! Eiköhän mennä hakemaan vaihto-kissat!" huudahdin innoissani. "Otin navigointi-laitteenikin mukaan, niin osaamme varmasti mennä perille", Koukero hehkutti. "Kyllä minä olisin Mouruposken lentokentälle osannut mennä!" tuhahdin, mutta minkäs sille voi, kun isi fanittaa niin kovasti navigaattoriaan. "Menettekö perävaunuun vai hyttiin?" Koukero tiedusteli. "No hyttiin tietenkin!" kerroin kuuluvasti. "Tulkaa Mitteri ja Nick", huudahdin osoittaen traktoria, jota kisut vieläkin katsoivat oudoksuen. "Eihän me edes yletytä astumaan tuonne", Mitteri kertoi surkeana. "Minä nostan teidät. En kyllä tullut edes ajatelleeksi!" tokaisin ja nostin kisut traktoriin. Kisut istahtivat ohjaajan paikalle, kun eivät muualla nähneet penkkiä. "Tämähän on rikki", Nick lissuili näyttäen tassullaan kankaan repeymää ja tupruttavaa pehmustetta. "Saanko minä ajaa?" Mitteri huudahti innostuneena yrittäen päästä käsiksi ohjaimistoon. "Ei, me istumme takana", kerroin astuessani kyytiin. Mitteri ja Nick näyttivät kauhistuneilta. "Ei tuossa mahdu istumaan, eikä ole edes pehmustetta!" Mitteri kauhistui. "Te olette niin pieniä, että kyllä mahdutte, jos minäkin mahdun", selitin änkeytyessäni ahtaalle paikalle. "Tulkaa syliin", komensin, ja kisujen oli pakko totella. Muuten he olisivat jääneet isin alle tämän astuessa kyytiin. "Ja kohti lentokenttää. Syötän sen laitteeseen", isi kertoi. "Ei sinun tarvitse, minä opastan", tokaisin. "Varmuuden vuoksi", Koukero huomautti.

"Aja 200 metriä, sitten käänny vasemmalle", navigaattori puhui yksinpuheluaan isin ajaessa sen ohjeiden mukaan. Jalkani alkoi puutua kissojen painon alla, varsinkin se jalka, jolla kannattelin Mitteriä. Päätin kuitenkin sinnitellä, ei matka lentokentälle enää kovin pitkä olisi. "Käänny vasemmalle", navigaattori ohjeisti. "Aarg, minulla menee hermot tuohon laitteeseen. Miten tuo puhuja on saatu tuonne sisälle?" Nick kummasteli. "Se on tätä uusinta teknologiaa", Koukero selitti. "Muuten Koukero, milloin aiot tulla hoitamaan Pontsua?" Mitteri uteli. "Niin, viimeksi näimme teidät yhdessä silloin... Raimo-apinan ristiäisissä", Nick laskeskeli. "No tuota... Oikeastaan minä erosin hoitolasta", Koukero sai sanotuksi. "MITÄH?" huudahdin hämmentyneenä. "Minulla vaan oli niin paljon kiireitä, enkä koskaan oikein ehtinyt käydä katsomassa Pontsua", Koukero pahoitteli tekoaan. Minua harmitti isäni käytös, miten hän saattoi hylätä pienen kisuhoidokkinsa? Itse en ainakaan kykenisi jättämään Mitteriä ja Nickiä kenenkään toisen huomaan, kun olin heidät pennusta asti itse kasvattanut. Toisaalta ymmärrän kyllä isiä, hän on nykyään niin kiireinen, ettei ehdi edes pelata Mariokarttia tai katsoa Tintti-leffaa kanssani, vaikka niin on ollut suunnitelmissa. Mietteeni siirtyivät jälleen Pontsuun ja pohdiskelin, kukakohan pennun seuraavaksi adoptoisi. Samassa sain älynväläyksen: "Minä voin adoptoida Pontsun!" huudahdin ja aloin nopeasti kaivaa kännykkääni housun taskusta. "Ai, älä töki!" Nick miukaisi kun osuin vahingossa kisun mahaan kännykkää saalistaessani. "Anteeksi, nyt on vaan kiire laittaa viesti!" vastasin. "On kyllä mukavaa, että Pontsu saa tutun uuden hoitajan", Koukero sanoi selvästi helpottuneena, kun hänen entinen hoidokkinsa oli saanut uuden kodin. Lopulta sain puhelimen hyppysiini ja aloin näppäillä jälleen tekstiviestiä Crillelle: "Voisitko varata Pontsun minulle? .-) T. simssiliini". "Mitähän Crille tykkää, kun laitat kaikki hommat hänen harteilleen", Nick pohdiskeli. "Ääh, tuskin hän pahastuu. Sitä paitsi minä olen välillä hoitanut hänen hommiaan", puolustin toimintaani, vaikka vähän kyllä hirvitti, mitä Crille tykkäisi joutuessaan siivoamaan sotatun kylpyhuoneen. "Käänny oikealle", navigaattori puuttui jälleen ohjeineen keskusteluumme. "Takaisintulomatkan aion matkustaa kyllä peräkärryssä, ettei tarvitse kuunnella tuota mölyä!" Nick päätti. "Aja kolmesataa metriä ja sitten käänny vasemmalle", navigaattori käski. "Ärn! Minä kuolen tähän!" Nick parahti. "Käänny vasemmalle", tuttu ääni pärähti. "Onneksi olemme pian perillä, niin sinäkin pääset tuskistasi", naurahdin.

Traktori kaarsi lentokentän pihalle. "Ihii, kohta häämatkakin odottaa!" Nick riemastui ja rauhoittui yllättävän nopeasti äskeisen ärsytyskohtauksensa jälkeen. "Totta, mutta yritetään ensin saada ne häät pidetyksi", huomautin. "Hei, ovatko nuo vaihtareita?" Mitteri karjaisi juttumme väliin osoitellen hiukan eksyneen ja jännittyneen näköistä kissalaumaa. "Ovat varmaan. Kuinkakohan kauan he ovat joutuneet jo odottamaan? Voi raukkoja, varmasti ajattelevat, tuleeko koko vaihto-ohjelmasta mitään!" hätäännyin. "No, hätäily tässä vaiheessa on turhaa. Mennään tekemään tuttavuutta. Kutsun kaikki häihini, niin eivät tunne oloaan täysin ulkopuolisiksi", Nick ilmoitti avaten jo traktorin oven kahvaa. Kisu käänsi ja väänsi, mutta kahva ei hievahtanutkaan. "Voi Nick, olet niin jalo kissa!" huokaisin iloisena. "Jep, jalo olisinkin, jos saisin edes kutsuttua vaihtikset!" Nick puuskutti taistellen vieläkin oven kanssa. "Sinulla taitaa olla vähän väärä tekniikka", Koukero naurahti ja avasi oven. Nick jäi töllistelemään hämmästyneen näköisenä suu oudolla väänteellä ja silmät pullistuneina. Tirskahtelin hiukan kisun hauskalle ilmeelle. "Ei se haittaa, mennään!" tokaisin. "Kanna minut!" Mitteri karjaisi ja pomppasi reppuselkääni. "Minut myös!" Nick huudahti ja hyppäsi sylkkyyni. Oloni oli hiukan vaikea kahden kissan roikkuessa minussa. Lisäksi Mitteri-mussun suurehko masu teki asioista vieläkin monimutkaisempaa. Poikkelehdin kuitenkin traktorista ulos suht onnistuneesti. "Terve vaihtarit, minä olen simssiliini. Pahoittelen pientä viivästystä..." sanoin nopeasti jotain monille tuikkiville silmäpareille, jotka selvästi odottivat minun puhuvan jotain. "Joojoo, simssiliini, turhille löpinöille ei ole aikaa. Me siis olemme Mouruposkesta, jonne tekin olette matkaamassa. Viivästys on hömelön hoitajani syytä, mutta on minullakin asian kanssa pieni yhteys. Minulla on nimittäin häät tänään, ja järjestelyt veivät hoitajaltani kaiken huomion. Joka tapauksessa, olette kaikki tervetulleita sinne, mikäli vain ehditte kotiutumisen lomassa", Nick selosti. Yllätyin ihan. Nick hoiti puhumisen nopeasti mutta asiallisesti, varmaan häähumu ja kiireet laittavat häneenkin vauhtia. "Niin, teillä on vielä hetki aikaa purkaa tavaroitanne, ja jos haluatte tulla juhlimaan, olette kaikki tervetulleita. Olette varmaan kuitenkin kiinnostuneita kohtaamaan isäntähoitajanne, joten eiköhän lähdetä Mouruposkelle päin", ehdotin. Hämmentynyt kissaporukka alkoi viimein tuntea olonsa kotoisammaksi ja välitetyimmiksi kisujen helpottuneista ilmeistä päätellen. "Anteeksi, anteeksi", kuulin pienen äänen kisujoukosta, ja huomasin, että vaihto-kissat väistivät ja antoivat tilaa oranssi-ruskea laikukkaalle kisulle, joka oli muuten väriltään valkoinen. "O-oletko sinä simssiliini? Kuulinko oikein? Oletko tuleva hoitajani?" kisu kysyi hiukan ujosti katsoen minuun pelokkailla silmillä. Katsoin tulokasta tarkasti. Itse asiassa hän taisikin olla se yksilö, jolta olimme saaneet postia. Koitin saada kisun nimen päähäni, mutta muisti löi tyhjää. Olipa noloa unohtaa oman vaihtarin nimi! "Varmaankin, mikähän nimesi mahtoikaan olla? Olen pahoillani, että olen unohtanut sen..." sopersin nolona. "simssiliini, miten sinä olet Arskan voinut unohtaa?" Mitteri tokaisi väliin. Katsahdin pieneen kissaan uudestaan, ja Mitterin sanoessa nimen kaikki täsmäsi mahtavasti paikoilleen. "Totta, Arska! Hauska tavata, minä tosiaan olen simssiliini", esittäydyin ja ojensin kättäni. Arskan ilme helpottui, ja kisun kasvoille nousi pieni hymy. "Minä tosiaan olen Nick, ja tässä on isäni Mitteri, mutta jos ette pistä pahaksenne, voisitte alkaa siirtyä tuonne perävaunuun. Minulla on nähkääs edelleen ne häät tulossa!" Nick hoputti. "Niin, tulkaa tänne siistiin jonoon, niin minä nostan aina teidät yksi kerrallaan vaunuun matkatavaroineenne", totesin. Kaikki kävi oikein sukkelasti. Nopeasti vaihtareista oli tullut yksi pitkä jono, ja aina yksitellen he saapuivat nostettavaksi. "Mitteri, viitsitkö laskea tässä samalla, ovatko kaikki tulleet peräkärryyn, ettei ketään jätetä tänne. Nick saa rentoutua välillä", annoin tehtäviä. Mitteri nyökkäsi ja Nick huokaisi helpotuksesta. Ensimmäisenä jonossa oli valkoinen ja melkoisen hienostuneen näköinen kissa. "Mikäs sinun nimesi on?" kysäisin. "Olen Mika, Meksikosta", Mikaksi esittäytynyt kisu kertoi. "Hei, minunkin nimeni on Mika! Minua kutsutaan kuitenkin Mitteriksi", Mitteri kertoi innoissaan. "Mikä hauska sattuma! Minua kutsutaan YP:ksi. Sanotaanko vaikka, että se tarkoittaa ympäristöhaittaa", YP selosti. Mitteri ja YP jäivät keskustelemaan niin innokkaasti keskenään, että päätin sittenkin hoitaa vaihtareiden laskun itse. Olin saanut nostettua jo suurimman osan kyytiin, kun YP tuli pyörimään vierelleni. "Missä ovat pehmusteet?" valkoinen kisu tiedusteli. "Anteeksi mitä?" hämmennyin. "Niin. Minä matkustan vain pehmeillä penkeillä", YP ilmoitti, ja raavin päätäni pohdiskellen, miten saisin tämän vaativan matkustajan tarpeet tyydytetyiksi. Yllättäen kaikki kuitenkin pimeni, kun joku heitti päälleni jonkin rievun. Kiskaistuani sen pois kasvoiltani, näin Koukeron heiluttelevan kättään traktorin ohjaamosta. "Kuulin YP:n toiveen, ja tuollainen löytyi täältä, jos se kelpaa", isäni huusi puheensorinan yli, ja tarjosin huojentuneena reikäistä ja likaista riepua YP:lle. Kisu tuijotti järkyttyneenä sen eteen laskemaani pehmustetta, ja kuulin sen jupisevan jotain Mouruposken köyhästä pehmustevalikoimasta. "Älä huoli, jokaisessa hoitajien huoneessa on pehmeät sängyt", Nick saapui rauhoittelemaan, ja YP tunsi olonsa vähän mukavammaksi. Nostellessani loppuja kissoja peräkärryyn en voinut olla hihittelemättä YP:lle, joka edelleen vähän ällöksyen katseli riepua miettien varmaankin valkean takamuksensa likaantumista. Viimein olin saanut nostettua kaikki kissat kärryyn, ja olin useaan kertaan laskenut, että kaikki ovat varmasti paikalla. "No niin, nyt alamme siirtyä Mouruposkea kohti, vai onko jollakin vielä jotain kysyttävää?" tiedustelin. Mitterin näköinen leikki-ikäinen kisuli huitoi tassuaan ja kertoi tarpeestaan käydä vessassa. Huokaisin ja käskin Nickin lähteä tämän Ismo-kissan kanssa etsimään lentokentän vessoja. Poikien mentyä aloin pohdiskella, mahtoiko Mouruposken lentokentän vessoissa olla kissoille hiekkalaatikoita, vai joutuisivatko ne tekemään tarpeensa wc-pönttöön. Siitä tulikin mieleeni Yunin kertoma kertomus kissoistaan, jotka katsovat aina innoissaan vessan vetämistä. Lisäksi Yunin kissat juoksevat aina ihmisten perässä vessaan katsoakseen vessan vetoa. Tarina huvitti minua, ja repesin yllättäen täysillä, vieläpä ääneen. Edessäni istuva Kiki loi minuun hiukan säikähtäneen katseen, kisu varmaankin kummasteli käytöstäni. Yritin vakavoitua ja selittää kaiken olevan kunnossa, mutta tilanne huvitti minua niin, etten kyennyt lopettamaan nauramista. Nauruni sai lopulta heltymään onneton huuto, joka kuulosti aivan Nickiltä. "simssiliini, simssiliini!" Nick kirkui surullisen näköisenä, ja ehdin jo pelätä, mitä oli sattunut. Ismo juoksi Nickin perässä, minkä ehti, ja minua hiukan nolotti Nickin epäkohtelias käytös. "Katso minua, katso minun häntääni. Kaikki on pilalla!" Nick harmitteli hypäten syliini. Yritin katsoa häntää, mutta Nick heilutteli sitä niin nopeasti, etten saanut silmäystä. Samassa huomasin Ismonkin maassa, ja nostin kisun kyytiin. "Voitko olla Nick aloillasi? En huomaa mitään tällaisessa vilskeessä", totesin, ja Nick yritti rauhoittua, vaikka suuren järkytyksen jälkeen se vaikeaa olikin. Silloin myös minä huomasin saman kuin Nick. Kisun hännästä irtosi karvaa, ja karvattomilla alueilla nahka loisti punaisena. "Voi ei! Mistähän tämä johtuu?" pohdiskelin. "Karvanlähtö alkaa! Ja vieläpä hääpäivänäni! En voi uskoa tätä", Nick huusi masentuneena. "Hätä ei ole tämän näköinen. Mennään heti eläinlääkäriin, kun olemme saaneet vaihtarit Mouruposkeen", ehdotin. "Ei missään tapauksessa! Siihen menee liikaa aikaa, eikä Nick ehdi omiin häihinsä! Nyt te lähdette eläinlääkäriin, ja minä hoidan vaihtarit Mouruposkeen", Mitteri asteli luoksemme puhuen tomerasti. "Voi Mitteri, kykenisitkö sinä siihen?" kysyin hiukan epävarmana. "Minä olen jo vanha ja kokenut kissa, ja lisäksi vaihtarit tykkäävät minusta", Mitteri lesosi hiukan loukkaantuneena siitä, että olin epäillyt hänen taitojaan. "Selvä, tekstaan kyllä Crillen vastaan. Voi raukkaa, kun saa minulta koko ajan jotain hommaa!" huokaisin kaivaen kännykkää esiin. Astuin pois lavalta, ja isi tuli laittamaan peräkärryn luukun kiinni, ettei kukaan tippuisi. Vilkutin vielä innoissani isille, joka vilkutteli minulle takaisin. Traktori loittoni, ja jäimme Nickin kanssa seisomaan kaksistaan lentokentälle.

Traktorin puksutettua pois paikalta vaihtareiden ja Mitterin kanssa, pinkaisin minä juoksuun Nick sylissäni. Mitä pikemmin pääsisimme eläinlääkärille, sitä enemmän jäisi aikaa häävalmisteluille ja muillekin kiireellisille jutuille. Ohitimme elokuvateatteri Kissansilmän ja siitä tiesin eläinlääkärin olevan jo lähellä. "Voisitko juosta vähän varovaisemmin, en tykkää tästä hytkytyksestä", Nick valitti. "Valitan, kyytisi on tällä kertaa tällainen", vastasin ja jatkoin matkaa. Enää yksi käännös ja olisimme perillä! Mutkassa kävi kuitenkin hassusti, sillä yllättäen eteeni olikin ilmestynyt Kisuli Lepsu-kissansa kanssa, ja minä erittäin tyylikkäästi kaadoin heidät kumoon. "Voih, olen pahoillani!" sönkötin ja autoin Kisulin takaisin jaloilleen. "Ei se mitään, tällaista yllätystä en osannut odottaa", Kisuli naurahti ja olin huojentunut, kun hän ei pahastunut kämmini takia. "Onhan sinullakin kaikki OK?" varmistin Lepsulta. "Juu", keltainen kisu naukaisi, enkä voinut olla miettimättä, kuinka minullakin olisi pian aivan Lepsun näköinen kissa, kun adoptoisin Pontsun. "simssiliini, mennään jo", Nick miukui häntäänsä heilutellen, joten hyvästelin Kisulin ja Lepsun nopeasti ja pinkaisin jälleen juoksuun. Lopulta astuin erittäin hengästyneenä eläinlääkärin odotushuoneeseen, jossa oli paljon muitakin kissoja ja hoitajia. "Joku tautiepidemia on varmaan valloillaan", pohdiskelin. "Tässä menee ikuisuus, myöhästymme!" Nick parahti. "Emme mahda asialle mitään", huokaisin, mutta Nick oli asiasta eri mieltä. Kisu loikkasi sylistäni, ja laukkasi kohti lääkärin vastaanoton ovea karjuen kovaan ääneen 'emergency'-sanaa. "Nick, pysähdy!" karjuin ja sainkin lopulta karkurin kiinni. "Minun on päästävä vastaanotolle heti, muuten jään paitsi omista häistäni ja Pia tulkitsee sen kieltäväksi vastaukseksi", Nick panikoi. Yllättäen tussi10 tuli luoksemme. "Kuulin, että teillä on kiire, ja sovin kissojeni kanssa, että pääsette meidän ohi jonossa, meillä kun ei ole mikään kiire", ystävällinen tussi10 lupasi. Olin juuri sanomassa, ettei heidän tarvitse vaivautua, mutta Nick kiitti heitä pikaisesti ja kiiruhti jo jonon kärkeen. "Kiitos nyt vielä", minäkin sopersin. "Ei mitään. Rosan idea tämä oikeastaan olikin, hänkin on mennyt naimisiin", tussi10 kertoi. Kiiruhdin Nickin perään, ja poissaoloni aikana Nick olikin ennättänyt suostutella paikkansa jonon ekaksi. "Miten oikein teit tuon?" hämmästelin. "Aika helposti, jonossa sattui olemaan fanejani, ja kun laulaa luikautin pätkän Diabetes-biisiäni, pääsin hetkessä kaikkien ohi", Nick ylpeili, enkä voinut muuta kuin olla ylpeä julkkiskissastani. Tai julkkis ja julkkis, Mouruposkessahan Nick vain tunnetaan... Lopulta Raandom asteli hoitohuoneesta pois Matias sylissään, ja Kuiku pyysi seuraavaa potilasta sisälle. Nostin nopeasti kättäni Raandomille tervehdykseksi ja kiiruhdin sitten Nickin perässä vastaanotolle. Kuiku nosti Nickin pöydälle ja otti taskustaan puhtaat "kumi"hanskat käteensä. "Mikäs tätä herraa vaivaa?" Kuiku tiedusteli, ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, oli Nick jo tunkenut harvakarvaisen häntänsä Kuikun naaman eteen. "Tämä vaivaa, häntä rupesi reistailemaan, ja vielä hääpäivänäni! Korjatkaa asia mahdollisimman pian!" Nick vaati. Kuiku joutui hetken aikaa syljeskelemään kissan karvoja suustaan ja kaivoi sen jälkeen suurennuslasin esille tutkimusta varten. "Ahaa, nyt tiedän, mikä sinua vaivaa", Kuiku totesi tarkkailtuaan häntää jonkin aikaa. "Täällä mellastaa Vihreä pureskelija, ja karvojenlähto johtuu siitä", Kuiku jatkoi selityksiään. "Yäk", minulta pääsi, inhoan nimittäin kaikkia ötököitä, paitsi leppäkerttuja. "Mikä se on?", Nick kysyi. "Se on eliö, joka viihtyy kissojen hännissä pureskellen karvaa pois. Siitä karvanlähtösi johtuu", Kuiku selitti. Nickin ilme muljahti pahemman kerran, ja samaan aikaan minäkin ilmehdin yököttelevästi. "Mitä te odotatte? Ottakaa se pois häntäparastani! Kerroinko jo, että minulla on häät? Minulla on kamala kiire ja..." Nick alkoi selittää, kunnes Kuiku keskeytti hänet. "Pääsisimme nopeammin, jos malttaisit olla hiljempaa. Annan sinulle ruiskullisen..." Kuiku aloitti, mutta hän joutui keskeyttämään touhunsa minun alkaessa nauraa kovaa ja rajusti. Tietenkin suustani loikkasi ulos vielä pari sikaääntä, mikä sai minut nauramaan vieläkin enemmän. "Mikä tuli? Tarvitaanko täällä apua?" paikalle tullut Tomelius kysyi huolestuneena. "Ei, ei ollenkaan! Nauroin vain ruiskulle", totesin ja hekotin vieläkin. Kaikki katsoivat minua kummissaan. "Tämä on omaa huumoriani. Minun piti sanoa kerran "Rusku", mutta sanoinkin ruisku. Ei mitään sen kummempaa. Ja tein niin muuten kaksi kertaa! Ja ihan vahingossa!" selitin innoissani. Arvelin kuitenkin, etteivät he tajuaisi koko juttua. "Noh, jos kumminkin jatkaisimme hoitotoimenpiteistä. Työnnän tämän vihreän asian kissanne häntään, mikä tappaa pureskelijan. Karvat kasvavat nopeasti takaisin, ja häntä on pian ennallaan", Kuiku selitti jättäen suosiolla "ruisku"-sanan sanomatta. "Paraneeko se ennen häitäni, jotka ovat iltapäivällä, eli aivan kohta?" Nick kysyi. "Voih, paraskaan lääke ei pysty sellaisiin suorituksiin", Kuiku harmitteli. "Mut...mut..." Nick meni aivan sanattomaksi kauhistuessaan. Ei olisi kivaa, jos häntä olisi harvakarvainen ja ruma hääpäivänä. "Älä huoli Nick, kyllä me jotain keksitään", taputin kisulin päätä, ja Nick loi minuun epäileviä katseita. "Jos olette valmiita, niin voisin nyt siirtää tämän lääkeaineen Nickiin ruis.. tai no, kyllä te tiedätte. Voisitko simssiliini pitää Nickiä paikallaan hetken?" Kuiku pyysi minua apuun, ja otin Nickistä otteen Kuikun esimerkin mukaan. "Sattuuko se?" Nick kysyi kauhistuneena mittaillen ruiskun suurta kokoa katseellaan. "Nipistää ehkä vähän, mutta sinä olet rohkea kissa, etkä varmasti edes tunne kipua", Kuiku kannusti, mutta näin silti epäilyä Nickissä. "Laula vaikka jotain biisiänne, ehkä se rentouttaa", kehotin, ja Nick ryhtyi hyräilemään. Pian Nick eläytyi hyräilyynsä niin tunteella, ettei edes huomannut pistosta, ja kisu hämmästelikin kovin minun vakuutellessani, että häntä todella pistettiin ruiskulla. Annoin Kuikulle hänen pyytämänsä 11 penniä ruiskusta, ja sen jälkeen kiiruhdimme jo juosten Mouruposkea päin.

Päästyäni Mouruposkelle näin pihassa Mitterin vaihtareiden kanssa sekä Crillen kädet puuskassa. "O-ou, toivottavasti ei tule tupen rapinat", pohdiskelin kauhuissani. Minulla olisi vielä hyvä mahdollisuus livahtaa pakoon, mutta sitten tajusin, etten voi paeta tilannetta ikuisesti. Joskus minun olisi joka tapauksessa selvitettävä kaikki. "Hei Crille", sanoin hiljaa ja pienesti hymyillen toivoen, ettei Crille olisi ottanut juttua pahasti nokkiinsa. "No hei vaan. Minulla meni koko aamupäivä, kun siivosin sotkemaasi kylpyhuonetta! Sen jälkeen sain taistella aikamoisen paperiläjän kanssa, kun hoidin sinun ja Pontsun adoptiojuttuja. Sitten vielä ilmenee, että vaihtarit ovat tulossa! Mitä täällä oikein tapahtuu? Mikset voi tehdä päätöksiä sopivin väliajoin! Meillä on kamala kiire, koska olet sopinut jokaisen asian samaan kohtaan!" Crille karjui selvästi loukkaantuneena. Minun katseeni oli siirtynyt maahan, ja kuuntelin kiltisti ja alistetusti. "Olet oikeassa. Anteeksi. Minun olisi pitänyt suunnitella kaikki paremmin", sanoin vaikeana ja purin huultani. "Hei, mitä väliä sillä enää on! Tehty mikä tehty, eikä tämä tilanne niin paha ole. Katsos Crille häntääni. Se on pilalla jonkun öttiäisen takia hääpäivänäni! Tässä on tilanne pilalla. Pääpointti kuitenkin on, että tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja tämän tilanteen kanssa on elettävä!" Nick luetteli viisauksia. "Onpa sinusta tullut viisas!" huokaisin ylpeänä katsellen kissaani ihmeissäni. "Ei, minusta ei ole tullut viisasta. Olen aina ollut viisas", Nick totesi nyökytellen tyytyväisenä. "Pitihän se arvata! Olet ihana ja viisas kissa!" kerroin ja halasin Nickiä. Samassa Aijca pyrähti paikalle. "Mikäs meininki täällä on?" Aijca kysyi pirteästi. "Tässähän tämä. Setvimme asioita. Kiire on tuottanut päänvaivaa minulle ja Crillelle", selitin. "Voi teitä raukkoja. Minä autan kyllä mielelläni, jos apu vain kelpaa", Aijca sanoi. "Tietenkin kelpaa!" Crille huudahti innoissaan. "Siitä tosiaan olisi iso apu. Mitä haluaisit tehdä?" kysäisin. "Sinulla näyttää nyt olevan hommaa Nickin ja Pian juhlien kanssa, joten jatka kaikessa rauhassa niitä ilman mitään huolenhäivää. Olenhan minä entinen YP, joten tiedän, mitä teen. Crille on ilmeisesti tehnyt koko päivän töitä, joten pidä loppu päivä vapaata. Voin katsoa, että kaikki vaihtarit pääsevät oikeisiin huoneisiinsa", Aijca lupasi. "Voi kiitos. Meidän onkin kiirehdittävä katsomaan, miten Anytime ja hääjärjestelyt voivat", kerroin katsahtaen Nickiin. "Heippa, ja nähdään häissä! Ilmoitelkaa, jos voin olla enemmän avuksi", Aijca sanoi hyväntahtoisesti. Nyökkäsin ja huutelin Mitteriä mukaamme.

Lähdimme kulkemaan kohti juhlatupaa, jossa järjestettäisiin kunnon juhlat kirkkosessioiden jälkeen. Minä ja kissat saimme todellakin olla ihmeissämme. Mitä lähemmäksi juhlatupaa tulimme, sitä enemmän kaikkia kauniita koristeita oli ripustettu seinille. Anytime oli ilmeisesti tuonut paljon punaisia tekoruusuja ja iloisia rusetteja köynnöksineen. "Anytime on kyllä ylittänyt itsensä!" huokaisin helpottuneena. "Kaikki näyttää olevan hyvällä mallilla, joten sinun, Nick, ei tarvitse enää hermoilla", Mitteri sanoi taputellen Nickin niskaa. Lopulta saavuimme juhlatuvan oven luokse, johon oli ripustettu suuri "Nick <3 Pia" -kartonkisydän. Koputin ovelle varovasti, minkä jälkeen astuimme sisään. "Vau", suustani pääsi. Kaikki oli jo melkein valmista. Suuri pöytä oli täytetty ruokatavaroilla, ja kaiken keskellä komeili suuri hääkakku. Anytime oli hankkinut jostain väkijoukolle pehmeitä penkkejä, ja koristelut olivat paikoillaan niin hyvin kuin vain olisivat voineet olla. Pian sali olisi juhlavalmis! "Kestikö sinulla kissojen kylvettämisessä näin kauan?" Ciesse kysyi huomattuaan minut. "Ei nyt sentään, minulla oli vähän muitakin hommia..." mutisin nolostuneena siitä, että jälleen olin jättänyt jonkun yksin hoitamaan hommat puolestani. Mourun ylläpito on paljon rankempaa kuin luulisi, ja siksi aloinkin miettiä Aijcan palkkaamista vakituiseksi YP:ksi. Siis jos hän vain suostuu. Heräsin mietteistäni, ja huomasin Mitterin selittävän innoissaan jotain. "...Ja yksi niistä vaihtareista tuli Egyptistä, siis sieltä, minne mekin kohta matkaamme! Voih, odotan sitä jo kovasti!" Mitteri huokaili. "Sinulla taitaa olla matkamania", Anytime arveli, kun olimme jonkun aikaa kummastelleet Mitterin äkillistä matkailuinnostusta. "No mutta, kaikki valmistelut alkavat varmaankin olemaan valmiina", totesin Anytimen nyökkäillessä. "Pia ja Hunajatassu lähtivät ulos keräämään kukkia Pian hääkimppua varten", Anytime kertoi. "Kukkia...", Nick sanoi yllättäen. "Onko se sinusta huono idea?" Anytime kysyi pettyneenä. "Eijei, mietin vain, voisiko tämän peittää kukilla", Nick sanoi ja kääntyi niin, että Anytimekin näki Nickin puoliksi karvattoman hännän. "Hmm, ehkä me jotain voisimme saada aikaan", Anytime mutisi kasvoillaan pohdiskeleva ilme. Niin lähdimme joukolla ulos etsimään sopivia kukkia. "Toivottavasti minusta ei tule ihan riikinkukon näköistä", Nick alkoi empiä, kun ensimmäiset kukat oli kiinnitetty. "Vielä mitä, luot muotia", Mitteri taputti Nickiä olalle, ja sai poikansa kasvoille hymyn. "Kukat pukevat kaikkia, ja on rotusyrjintää väittää, ettei mies saisi pukeutua niihin!" Mitteri huudahti tosissaan taistelunhimoisesti. "Sinun olemuksestasi kyllä huomaa, että olet kukkaiskissa, mutta en ole varma, sopivatko kukat minun tyyliini", Nick pohti. "Sinulla ei taida oikein olla vaihtoehtoja. Joko kukat tai nolo häntä, päätä itse parempi", Mitteri totesi. "Niinpä kai. Toivottavasti Pia ei naura minulle", Nick sanoi. "Höpsis! Sinusta tulee hurmaava", kerroin. "Pia tykkää sinusta, vaikka menettäisit kaikki karvasi", Anytime vakuutteli, mikä sai taas hymyn nousemaan Nickin poskille. Hetken päästä sain solmittua Anytimen kanssa viimeisen kukan, ja kokonaisuus oli aika hurmaava, vaikka itse sanoinkin. Nick kääntyili rivakkaasti nähdäkseen uuden häntänsä, mutta se oli aika haasteellista. "Peili voisi auttaa tilannetta", Anytime totesi hakien jostain mukavan kokoisen peilin, josta Nick pääsi katsomaan itseään helpommin. "Noh, kai tämä voisi pahempikin olla", Nick naurahti. Minä ja Anytime löimme kätemme yhteen onnistumisen merkiksi. "Kappas, kohtahan meidän täytyykin lähteä kirkolle kohti!" huomasin katsottuani kelloa. "Totta! Täytyy etsiä Pia ja Hunajatassu, menen heidän kanssaan erikseen", Anytime kertoi. "Okei, me menemme edeltä", totesin.

Kävelimme kirkolle vievää polkua pitkin. Päivästä oli kirkastunut erittäin valoisa ja kaikki kukki satumaisesti. Tiesin jo nyt, että kaiken täytyy mennä täydellisesti. "Näetkö nyt Nick, kaikki järjestyy?" kysäisin hiljaisen kävelymme lomassa siirtäen katseeni kisuuni. Nick hymyili minulle helpottuneena ja huokaisi onnellisena: "Pahin stressi järjestelyistä tosiaan alkaa helpottaa! En kuitenkaan ole varma... Mitä jos Pia ei olekaan valmis menemään naimisiin. Tämä on niin lopullinen päätös ja kaikkea." "Hei, hyvin se menee. Älä murehdi turhia vaan nauti! Menet naimisiin kuitenkin vain yhden kerran elämässäsi", Mitterikin rohkaisi. Nick hymyili taas aurinkoisesti ja lupasi yrittää olla hermoilematta liikaa. Pian Mouruposken suuri ja ylväs kirkko ilmestyi eteemme. "Ovatpa nuo pinkit kukat kauniita", Mitteri huokaisi innoissaan. Samassa hän kävi nappaamassa yhden niistä ja laittoi sen korvansa taakse. "Sinä se aina jaksat olla tyttömäinen", Nick naurahti. "Paraskin puhuja! Tänään taitaa olla sinullakin aikamoinen tytön päivä", Mitteri tirskui osoittaen kukkia Nickin hännän päässä. "Tämä onkin hätätilanne!" Nick huudahti. "Hei, ollaanpa siivosti kirkossa. Nick, sinun täytyy varmaan mennä asemiisi", muistutin avatessani kirkon suurta muhkeaa ovea.

Sisälle tullessamme eteeni ilmestyi näky täydestä kirkollisesta Mouruposken hoitajia ja kissoja. Nick ja Pia olivat kutsuneet vain lähimmät ystävänsä, mutta ilmeisesti mukaan oli tuppautunut pari ylimääräistäkin, eikä Mouruposken kirkkoa oltu miljoonille ihmisille rakennettukaan, joten täydet paikat eivät tavallaan ole yllätys. "Nyt alkoi jännittää", Nick kuiski minulle. "Hyvin se menee. Mene vain tuonne eteen. Pia tulee pian", kuiskasin takaisin. Minä ja Mitteri puolestamme menimme ihan eturiviin, jotta näkisimme tilaisuuden hyvin. Ehdimme rupatella jonkin aikaa, kunnes Anytimekin saapui paikalle ja tuli istumaan viereeni Hunajatassun kanssa. "Kaikki on valmista. Toimitus aloitetaan pian", Anytime kuiskasi. Saman tien kirkon kovat musiikit alkoivat soimaan, ja tunsin säikähtäväni ja yllättyneeni samaan aikaan. Pomppasin hiukan paikoiltani, ja Mitteri katsoi minuun hiukan kummastellen. Naurahdin takaisin yrittäen näyttää normaalilta. En tajua, miksi aloin aina säätämään oikein kunnolla kaikissa tärkeissä tilanteissa. Ajatukseni kuitenkin keskeytyivät, kun huomasin Pian kävelevän hehkeänä. Kisun turkki kiilsi kuin kulta, ja sen silmissä näkyi onnellinen pilke. Pia selvästikin oli täysin rakkauden lumoissa, enkä voinut olla hymyilemättä. Pia katsoi Nickiin, ja Nick puolestaan katsoi samalla tavalla Piaa. Pia asteli hitaasti ja sirosti käytävää pitkin alttarille, ja kaikki tapittivat aivan lumoutuneina kissaneidin menoa. Lopulta morsian oli oikeassa paikassa - sulhasen vieressä - jolloin pappi alkoi puhumaan yksinpuheluaan. Kuulin jostain läheltä takaani pitkästyneitä huokailuja, ja arvelin vauvakissojen kyllästyvän pitkäveteisestä ohjelmasta. En tosin itsekään meinannut pysyä mukana papin jutuissa, mutta aina välillä koitin kuitenkin keskittyä. Samassa muistin yhden asian, mikä sai mahani muljahtamaan ilkeän tuntuisesti: olin unohtanut Arskan! Vaihtarien saapumisen jälkeen olin vain säätänyt, ensin en muistanut vaihtarimme nimeä, ja nyt olin unohtanut kisun kokonaan! Hyörin ja pyörin kirkon penkillä yrittäessäni tähyillä taakse, olisiko Arska kuitenkin saapunut sinne jonnekin. Yllättäen sain kuitenkin kovan pukkauksen mahaani Mitteriltä, joka ilmoitti, ettei nyt oltu missään karusellissa, ja että seuraavaksi olisi vuorossa Nickin ja Pian sormusten vaihto. Katsellessani hääparin onnea huoli Arskasta jäi hetkeksi taka-alalle.

Pian hääseremonia olikin jo ohi, ja suuri väenpaljous alkoi yhtä aikaa rynniä kohti Mouruposkea. Minä ja Anytime kuljimme yhdessä kissoinemme. Nickillä ja Pialla oli menossa jo ensimmäinen riita aviopuolisoina. "Et viitsisi enää murjottaa! Tiedän, että halusit pienet häät, mutta minkäs teet, kun juorut liikkuu ja muut pyytää kaverinsa mukaan", Nick selitteli. "Tiedänhän minä, ettei tämä ole sinun vikasi, mutta harmittaa vaan, kun halusin pienet häät..." Pia maukaisi, mutta kisu alkoi olemaan jo paremmalla mielellä. "Mieti Pia, sitten Egyptissä saamme olla rauhassa", Hunajatassu huomautti. "Niinpä", Pia itsekin totesi, jolloin päättelin, että asia oli loppuun käsitelty. "Eiköhän mennä viettämään ihan oikeita hääjuhliamme Juhlatupaan", Nick huudahti, ja pian Piankin kasvoille kohosi iloinen hymy. "Mennään!" tyttökisu sanoi ottaen Nickiä tassusta kiinni. "Ajatella Nick, nyt me olemme virallisesti naimisissa. Voi tätä onnea!" Pia hehkutti. Olin iloinen, että kisut saivat sovittua niin nopeasti riitansa, sillä minulla oli murheenani kadonnut Arska. Mitteri taas tallusteli rennoin askelin meidän perässämme. Luulen hänen kaipaavan tällaisilla hetkillä paljon Mirreä, Mitterin kuollutta kumppania. Hidastin tahtiani ja lopulta nappasin Mitterin syliini. "Ei sinun tarvitse yksin murehtia. Kyllä ymmärrän, miksi olet allapäin. Kurjaa, ettei Mirre ole täällä", kuiskasin kisun korvaan samalla, kun silitin sen turkkia. "Totta, tässä kun muistutit. En kyllä huolisi enää ketään vaimokseni. Mirreä ei päihitä kukaan!" Mitteri kertoi hiukan haikeana. "Hetkinen, siis muistutin. Etkö murehdikaan Mirreä?" kysyin. "Äh, olisi voinut käydä hautausmaallakin, mutta en oikein pysty ajattelemaan mitään, kun lomatuttaa niin kovasti! Tahdon viimein ulkomaille! Tajuatko, en malta odottaa! Ja vielä Nickin juhlat..." Mitteri huokaisi pitkästyneenä. Meidän kieltämättä olikin pitänyt matkustaa jo aikoja sitten Arabiaan tai Kiinaan, mutta aika ei ollut riittänyt. Ehkä Mitteri himoitsikin niin kovasti lomaa ja uusia kokemuksia, että hänen oli vaikea keskittyä juuri nyt mihinkään muuhun. "Kyllä tämä tästä. Juhlat ovat nopeammin ohi kuin arvaatkaan", vakuuttelin. Siinä keskustellessamme huomasin meidän kävelleen jo Mouruposkelle saakka.

Juhlatuvassa väkeä oli paljon vähemmän kuin kirkossa, johtuen varmaankin oven edessä olevasta lappusesta, jossa luki "yksityistilaisuus". Laskin Mitterin sylkystäni lattialle, ja kiiruhdin Anytimen luo, jolla oli jokin lappunen kädessään. "Pidän kirjaa muistettavista asioista", Anytime paljasti huomattuaan minut vieressään. Silmäilin Anyn muistilistaa, kunnes erään sanan kohdalla purskahdin nauruun. Anytime oli kirjoittanut hääkakun kohdalle "hääkakka". Osoitin sanaa Anytimelle, ja pian me kieriskelimme lattialla naurusta. "Mitä te teette?" Mitteri tuli luoksemme katsellen meitä kummissaan. Yritin selittää naurumme aihetta, mutta ei siitä tullut mitään, kun nauru voitti puheen. Hiljenin vasta, kun Mitteri huomautti kaikkien vieraiden tuijottavan meitä. Siinä samassa tilanteesta katosi kaikki hauskuus ja nolona hiljenimme Anyn kanssa. Onneksi vieraat kuitenkin keskittyivät pian itse juhliin, ja meidän nauruesityksemme unohtui kaikilta. Samassa Nemo saapui luoksemme kantaen suurta juomalasia, jossa oli kokiksen sekoitusta. "Tosi hyvää juomaa muuten", Nemo paljasti. "Niin on. Anytime valmisti nämä ihan itse, kun minulla oli ylläpitäjävelvoitteita. Voisinpa minäkin hakea tuollaisen", keksin. "Minä voin hakea sinulle", Mitteri lupasi, ja kisu lähti kulkemaan pöydän luokse. Ajattelin jo, miten ystävällinen kisu minulla olikaan, kunnes huomasin, että Mitteri oli mennyt suoraan pöydän herkkuosastolle täyttämään omaa lautastaan juoman hakemisen sijasta. Huokaisin ja pohdiskelin: "Missähän Nick ja Pia ovat?" "Tuollahan he, etkö muka nähnyt?" juuri viereeni pöllähtänyt Aijca huomautti osoitellen lavaa, jossa Nick ja Pia tosiaan seisoivat. "Okei, nyt aloitetaan häävalssit! Kaikki poikakissat hakevat itselleen nyt parin. Kiitos!" Nick kuulutti mikrofonilla. "Oi, vähän hauskaa!" huudahdin ehkä vähän turhankin kovaa. "Otahan vähän rauhallisemmin. Haluaisin puhua vaihtareista. Vein heidät kaikki oikeiden omistajien huoneisiin", Aijca kertoi. "Ai niin, minähän unohdin jo, että hukkasin Arskan! Tosi hyvä kuulla, ettei hän olekaan hukassa", huokaisin helpotuksesta. Sain kokea jälleen järkytyksen, kun huomasin Mitterin vieressäni. "Tässä juomasi", Mitteri kertoi ojennellen lasia. "Kestipä kauan. Mikäköhän mahtoi viivytellä sinua?" kiusoittelin ja huomasin, kuinka kissa piilotteli tassussaan olevan leivonnaisen selkänsä taakse. "E-ei mikään, minä vain... hidastelin!" Mitteri hihkaisi levittäen iloisen virneen huulilleen. "Hienoa, sittenhän mikään ei estä sinua osallistumasta valsseihin! Etsihän äkkiä itsellesi pari!" ehdotin alkaen itse jo mietiskellä valmiiksi, ketä ehdottaisin kissalleni. Huomasin, kuinka Vili & Soa sekä Pipsa & Nemo seurustelevina pareina olivat asettuneet valmiiksi tanssiasentoihin, mutta sinkuilla tuntui olevan vaikeuksia. Myös Pörre & Viiru kiirehtivät tanssilattialle löydettyään toisensa väenpaljouden keskellä. "Minä haen Pindan tanssiparikseni", Mitteri tokaisi yhtäkkiä, mikä sai minutkin hiukan kummastelemaan. Kissoillahan oli todella suuri ikäero! Pinda oli sievä pikku kisuneiti ja Mitteri aikansa elänyt kolli. Jotenkin minusta tuntui, että Pinda vain säikähtäisi Mitterin ehdotusta. "Tuota, oletko varma?" kysyin hiukan epäröivänä. "En minä niin vanha ole, että hourailisin!" Mitteri ilmoitti topakasti ja lähti jo Pindaa kohti. Päätin katsella sivusta, ja yllättävää kyllä: Pinda oli otettu ja lähti mielellään tanssimaan Mitterin kanssa. "Mitäs töllistelet noin kummissasi?" viereeni ilmestynyt Raandom naurahti. "Kissojemme tanssia vaan. Katso nyt, Mitteri joutuu ihan kumarassa olemaan! Katso sen selkäparkaa!" säälin. "Kissojen selkä on notkea ja venyy hyvin. Kyllä se siitä!" Raandom järkeili. "Anteeksi", kuulin poikakissan äänen jalkojeni juurella. Vilkaistuani alas näin Joikan puskemassa jalkaani. "Lähtisitkö tanssimaan kanssani?" Joika kysyi suloisella ilmeellä. "Mitä?" hämmästyin ja mulkoilin muita hoitajia, jotka istuivat penkeillä, eikä heillä näyttänyt olevan aikomustakaan osallistua tanssiin. "No, mene nyt, kun toinen niin kiltisti pyysi!" Raandom käski. "Eh, tietenkin, juu, mennään Joika!" huudahdin tyrkäten juoman, jota en ollut ennättänyt juoda, Raandomin kätösiin. "Kiitoksia paljon!" Raandom sanoi tyytyväisenä hörpäten juomasta. Samassa ihmisen suusta kuului möreä ja kovaääninen röyhtäys. Minä tietenkin tirskahdin, koska minua huvittaa kaikki sikajutut. Huomasin tanssilattialta pois tallustelevat Pipsan ja Nemon. "Nemolla on sama tilanne, enkä kehtaa enää tanssia hänen kanssaan", Pipsa vaikeroi, ja Nemo röyhtäisi. "Minä voin pelastaa neidin hädästä", tanssiparini, Joika, yllättäen kertoi Pipsalle. Suuni loksahti auki aikamoisesti, kun Joika ojensi tassunsa Pipsalle, ja vei tämän takaisin tanssilattialle. Minun viereeni jäi vain röyhtäilevät Nemo ja Raandom. "Anytime, mitä sinä oikein laitoit tuohon juomaan?" Raandom kysyi kivuliaasti pidätellen seuraavaa röyhtäisyään, joka kumminkin tuli ulos estelyistä huolimatta. "En mitään, älkää minua syyttäkö!" Anytime hätääntyi saapuen luoksemme hämmentyneenä. Samassa katossa olevat sammutusjärjestelmät menivät päälle ja kastelivat kaikkien kisujen ja hoitajien huolella tehdyt turkki- ja hiussomistukset. Väki meni vähän paniikkiin ja alkoi juoksennella ympäriinsä. "Iik, turvaan!" Mitteri kirkui tarttuen samalla Miisun ja Nemon tassuista ja kiidätti koko konkkaronkan tarjoilupöydän alle, minne vesi ei päässyt. Myös Crille juoksi paikalle kummastuneena: "Palaako täällä joku?" "Ei täällä minun tietääkseni ole mitään tulta", Mantsu kummasteli katsellen ympärilleen. "Mutta ei sammutuslaitteisto huvikseen mene päälle!" Crille huomautti. "Ellei joku ole peukaloinut sitä. Hääni ovat pilalla!" Nick sanoi kurjana tullen luoksemme. "Mietitään, kuka haluaisi Nickille jotain pahaa. Ehkä mustasukkainen kilpakosija?" paikalle tullut Joika sanoi salaperäisesti. "Minä kyllä sain kerran salaisen postin joltakulta, mutta en silti usko. Se oli jo vanha juttu", Nick kertoi, joten meidän olisi keksittävä uusi johtolanka. "Buahahahhahahahhaahah", kuului yllättäen kovaa naurua. Monet hoitajat ja kissat kiljaisivat minä mukaan lukien. Pia pomppasi Murren syliin pakokauhun vallassa, ja monet kissat ryntäsivät tarjoilupöydän alle Mitterin tassuliikkeiden ansiosta. Nyt pöydän alta kurkkivat Mitteri, Miisu, röyhtäilevä Nemo, Joika ja Pörre. Olin niin säikähtänyt, että kiljuin yhä, vaikka muut olivat jo lopettaneet. "Ääni tulee tuolta", Nick huomasi osoittaen mikrofoneja. "Böö!" huusi Aavelaiva, joka pomppasi esiin Raimo-apinan kanssa. "Kyllä oli hyvä ja piristävä päivä, jeah!" Raimo hihkui lyöden ylävitosen Aavelaivan tassuun. "Öö, mitä tämä nyt on?" pieni Miisu kysyi pelokkaana pöydän alta. "Nickhän kutsui minut juhliin, joten tulin! Löysin matkalla tämän mukavan ystävän, jonka kanssa teimme röyhtäilypilan lisäämällä juoma-astiaan röyhtäilypulveria!" Aavelaiva naurahti. "Onko sellaistakin? Röyh", Raandom kysyi kauhistuneena. "Ennustuskojun litkuja sekoittamalla saa aikaan vaikka mitä", Raimo kertoi leppoisin mielin. "Hei, miten sinä olet sinne päässyt? Se on yksityisaluetta", karjuin vihoissani. "Niin, ja minä puolestani käpälöin vedet niskaanne! Hih, olemme hyvä tiimi Raimon kanssa", Aavelaiva hihkui ylpeänä. "Onnea Mantsu tuon kanssa, röyh", Nemo totesi muistellen, että Aavelaiva oli tulossa Mantsulle kylään vaihtarivierailun ajaksi. "Meille tulee varmasti oikein hauskaa. Oikeastaan koko tilanne on huvittava, ja turhan vakavista häistä saatiin kivat!" Mantsu huomautti, ja täytyi myöntää, että olin samaa mieltä. "Mitä vikaa on vakavissa häissä?" Pia tivasi vihoissan. Hän ja Anytime olivat käyttäneet paljon aikaa juhlien mietiskelyyn, ja nyt kaikki oli piloilla! "Päinvastoin Pia, aina ei tarvitse murehtia, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Mennään syömään vetistä hääkakkua. Nam!" Nick huudahti saaden Pialta hämmästyneen ilmeen. Pian yllätykseksi iso joukko kissoja ja hoitajia lähti jonottamaan hääkakun luokse, joten tyttökisun oli pakko myöntää Nickin olleen oikeassa. "Okei, yritetään mennä tällä kertaa eri tavalla", Pia myöntyi lähtien itsekin jonottamaan Nickin kainalossa.

Hääkakun syömisestä tuli ihanan rento tapahtuma hoitajien ja kissojen syödessä, missä lystäsivät, kun kenenkään ei tehnyt mieli mennä istumaan märkyyttä huokuvien pöytien ja pöytäliinojen luo. Itse söin kissojeni kanssa Mantsun, Vilin, Pipsan, Nepsun ja Miisun seurassa. "Kiva tämä vaihtaritapahtuma. Itse aion hoitaa kisuani kunnolla!" Mantsu hehkutti tyytyväisenä. "Jep, minulla ei ole kamalasti aikaa hoitaa omaani. En ehdi käydä vaihtaritapahtumissa kaiken tämän ylläpidon keskellä. Toivottavasti Arska ei pahastu", harmistelin. "Me voimme leikkiä Arskan kanssa ja pitää tälle seuraa, kun sinä olet poissa", Mitteri lupasi. Katsahdin kissaani ylpeänä ja huudahdin: "Mitä tekisinkään ilman teitä, olette niin mahtavia kissoja!" "Niimpä, mutta sinäkin olet mahtava hoitaja, joten tasoissa ollaan", Nick järkeili mutustellen kakkua. "Vetinen kakku on paljon parempaa kuin tavallinen!" Pipsa kertoi innoissaan. "Mulla on kokkauslahjoja", Aavelaiva kertoi muistellen vesilisäystään. Mitterikin lipoi tarkasti lautaseltaan viimeisen murusenkin. "Minä haen vielä yhden palasen", Mitteri ilmoitti. Kun Mitteri oli juossut pois, sanoin: "Voi tuota Mitteriä. Raukka on niin pullukka ja makeankipeä. Minun pitäisi yrittää tsempata häntä laihduttamaan jälleen". "Ei Mitteri nyt niin läski ole", Nepsu huomautti. Kohautin olkiani, ja hetkessä Mitteri juoksi jo takaisin. "Noh, tuleehan tuossa ruokapaikan ja kakun välillä edes jonkinlaista kulutusta", laskeskelin. "Raandomin ja Nemon röyhtäily alkaa jo hälvetä. Juoksin kakkureissulla katsomassa samalla heitäkin", Mitteri selitti. "Katso nyt, kyllä Mitteri juoksee muuallakin kuin kakun ja ruokapaikan välillä", Nick naurahti. "Onko täällä juoruiltu minusta?" Mitteri päätteli. En kehdannut myöntää, joten vaihdoin puheenaihetta: "Raandomille pitäisi varmaan antaa jotain korvausta! Voi raukkoja". "Pitikö teidän Raimon kanssa mennä tekemään semmoinen röyhtäilylitku?" Nick tivasi Aavelaivalta. "No, no, minä voin hankkiutua siitä eroon! Olisit kiitollinen, kun pelastin juhlasi", Aavelaiva ärähti ja lähti vihaisin askelin poispäin. Huomasin, että Aavelaiva kävi hakemassa röyhtäilylitkun ja matkasi muualle. "Ihanaa, vihdoinkin pääsemme eroon tuosta aineesta, eikä siitä tarvitse enää huolehtia!" huokaisin helpotuksesta. "Nick, Nick", kuului yllättäen Pian hätääntynyt huudahdus. "Koneemme Egyptiin lähtee tunnin päästä. Meidän täytyy varmasti alkaa pikkuhiljaa lopetella juhlia", Pia kertoi. "Toki, toki. Kyllä me ehdimme, älä murehdi", Nick lupasi. Nick nousi ylös ja otti mikrofonin tassuunsa. Nick käynnisti laitteen ja kopautti kynnellään mikkiä tarkistaakseen, toimisivatko vesitetyt laitteet vielä. Hyvin kopisi, joten Nick pystyi aloittamaan puheensa. "Niin se aika liikkuu, ja tunnin päästä olemme lähdössä jo matkalle. Siksi minun täytyy hyvästellä kaikki kutsuvieraat. Kiitos, että tulitte paikalle!" Nick hyvästeli. Kissat ja hoitajat heilauttivat käsiään, mutta ennen kuin poislähtö ehti käynnistyä, Crille karjaisi kovaan ääneen: "Entäs tämä vettynyt lattia? Minä en ainakaan aio siivota tätä kaikkea yksin!" "Minä voin auttaa, menkää te vain viettämään lomaanne", Aijca lupautui. "Kiitos teille molemmille! Tiedän, että järjestelyni aiheuttavat sotkua", harmistelin. "Ei se mitään, eikä turhaan sotkeutunut. Olihan meillä hauskaa", Aijca huomautti. "Olette mahtavia. Nähdään loman jälkeen!" sanoin, ja lähdimme kissoineni kohti huonettamme.

Avasin huoneeni oven, ja se pamahti kuuluvasti seinään. "Anytime oli kuulemma pakannut kaiken etukäteen. Miksi me emme koskaan toimi niin? Nyt tulee kauhea kiirus", huusin äreänä. "Meillä ei ole kokemusta matkailusta, toisin kuin Anytimella, joten tämä on ihan ymmärrettävää", Nick huomautti järkevänä. Olin jo melkein hymyilemässä, kunnes kuulin Mitterin kysymyksen: "simssiliini, miksi olet aina niin äksy?" "Huvin vuoksi! Ja urheilun vuoksi", vastasin matkien Oraakkelia. "Eipäs kinastella. Pakataan nyt nopeasti, niin päästään täältäkin", Nick huomautti. Joskus minusta tuntui, että Nick oli kaikista meistä älykkäin. "Kröhöm", kuului yllättäen edestämme. Jokainen meistä nosti katseensa eteenpäin, ja huomasimme Arskan leikkimässä lattialla robotilla. Pahus, olin taas unohtanut Arskan! "Miksi tuo leikkii minun robotillani?!" Mitteri ärjäisi ja ryntäsi kaappaamaan pinkin robunsa tassuihinsa turvaan. Arska katsoi hiukan pelästyneesti ja pahoittelevasti reippaasti vanhempaa kissaa kuin mitä hän itse oli. "Mitteri", toruin ja katsoin ankarasti kissaani. "Mitteri on varmaan vain häpeissään, kun taas joku ulkopuolinen sai tietää, että hän leikkii pinkeillä leluilla", Nick tirskui. "Pinkissä ei ole mitään pahaa, isänikin pitää siitä väristä! Jokainen saa olla sellainen kuin on", puhelin viisaita halaten Mitteriä. "Meidänhän piti pakata", Mitteri nolostuneena vaihtoi aihetta. "Ei, kun selvitetään nyt tämä kiista, ettei jää riitoja selvittämättä ja tule ikävää matkaa", komensin. Arska tallusteli pienin ja epävarmoin askelin Mitterin luokse. Hänen naamansa oli melkein yhtä pinkki kuin robotti, ja kisun katse harhaili maassa. "Anteeksi, että leikin lelullasi ilman lupaa", Arska puhui. "No, ethän sinä mistään olisi lupaa voinut pyytääkään. Lähtisitkö kanssamme Egyptiin?" Mitteri kysyi selvästi rauhan toivossa. Arskan naamalle nousi hymy, ja kissa vastasi: "Mennään vaan. Minusta on kiehtovaa päästä aivan erilaiseen ympäristöön kuin mistä olen itse kotoisin. Egyptihän on aivan vastakohta kuin Alpit", Arska selvästi rentoutui ja alkoi kertomaan omia juttujaan. "Niin on. Lomailu tosin vie aikaa, enkä ole varma, ehdinkö kovasti viettää aikaa kanssasi vaihtaritapahtumissa", selitin nolona. "Sentään saan viettää aikaa kanssanne Egyptissä! En malta odottaa", Arska hihkaisi. Samassa huomasin, kuinka Mitteri ja Nick jo heittelivät tavaroita avonaiseen laukkuun. "Otetaan kaikki mukaan! Jos tänne tulee varkaita, eivätpä voi ainakaan viedä meiltä mitään", Mitteri juonitteli. "Ja muutenkin on epäilyttävää ostaa ulkomailta ruokaa! Parempi vain syödä kotimaisia eväitä", Nick viisasteli. "Kröhöm. Aivan yhtä hyvin varkaat voivat tulla Egyptiin tai eväänne pilaantua", naurahdin. "Me vaadimme! Eipä ainakaan tule tuskaa, mitä valitsemme mukaan, kun kaikkea löytyy", Mitteri järkeili. "No hyvä on, meillä onkin jo aivan liian kiire matkatavaroiden pohdiskeluun", myönnyin.

Juoksimme Mouruposken käytäviä pitkin täysien kassiemme kanssa. Minulla oli reppu ja olkalaukku, jotka painoivat ainakin sata tonnia. Arska kantoi omaa, somaa, pikku laukkuaan, jossa oli lumiukkoavaimen perä. Mitteri ja Nick raahasivat kaikin voimin suurta evässäkkiä, jonka kaksikko oli päättänyt ottaa mukaan ehdottomasti! "Pidetään kiirettä, ettemme myöhästy lennolta. Sovimme Anytimen kanssa, että näkisimme lentokentällä", selitin. "Mitä tuo ääni on?" Arska kysyi ja siristeli korviaan saapuessamme ulos. Arskan huomautettua aloin itsekin kuulla jotain epämääräistä mörinää, ja kummastelin, mistä ihmeestä sitä oikein tuli. Vaikka oli jo kova kiire, lähdimme uteliaina seuraamaan outoja ääniä. Pinkkikukkaisen puun juurella näin Aavelaivan kikattelemassa itsensä melkein hengiltä. "Mikäs on niin hauskaa?" kysyi Nick itsekin huvittuneena. "Tein siitä lopullisesti selvää!" Aavelaiva sai sanottua naureskelunsa väliajalla. "Hetkinen, ihan kuin lauma kaloja röyhtäilisi", Mitteri huudahti ällistyneenä. Siitäkös vasta Aavelaiva repesi pahemman kerran. Mieleeni juolahti julma asia, mutten voinut uskoa sitä todeksi. "Aavelaiva, minne sinä veit sen röyhtäilyliemen?" kysyin tomerana. "Kaadoin sen tuonne järveen ja sain päivän hauskuutuksen", Aavelaiva kertoi tyytyväisenä. Aloin itsekin kuunnella kalojen eri asteittain kovenevaa röyhtäilykuoroa, ja pakko minunkin oli myöntää, että se kuulosti aika huvittavalta. "Meidän täytyy nyt todellakin lähteä. Toivottavasti kalat paranevat", totesin. Olimme jo lähdössä taas täydelle vauhdille kohti lentokenttää, kunnes Raandom pysäytti meidät. "simssiliini, simssiliini", hän huusi. "Sinä olet näköjään parantunut röyhtäilytaudista", Mitteri totesi. "Käytöstapoja! Ensin tervehditään", mutisin kisulleni. "Hei ihanainen Raandom, kuinkas sinulla menee?" kyselin. "Ihan hyvin kiitos, mutta samaa voisin kysyä sinulta! Ajattelin, että olet kovin kiireinen Mourutöidesi kanssa. Ajattelitko ottaa jotain papereita mukaan Egyptiin hoidettavaksi?" Raandom uteli. "Vähän pakko, en saa muuten koskaan kaikkea valmiiksi", harmittelin. "Kysyin tuolta Oraakkelilta, tarvitsisitko pitkää lomaa, ja hän vastasi myönteisesti. Jos et saa lomaa, ei elämällä ole mitään merkitystä", Raandom huudahti dramaattisesti. "Voi ei, kuulostaa aika villiltä ja rajulta", hätäännyin. "Siksi ajattelinkin, että jos mitenkään sopisi, voisin hoitaa paperihommasi sinun ollessa Egyptissä, ja voisin muutenkin pitää hoitolaa pystyssä, ettei täällä olisi kamala kaaos, kun palaat", Raandom selitti kauniisti. "Se olisi kyllä todella jalo työ. Ylläpitäjiä ei koskaan voi olla liikaa, sillä tekemistä Mouruposkessa aina riittää! Voin antaa sinulle avaimet YP-huoneeseen", kerroin ja kaivelin taskustani avainnippua. "Kiitos, ilo on minun puolellani! Minulla on kyllä aikaa, että vaivaa ei tule, ja saatpa sinäkin lepuutella kunnolla lomallasi", Raandom puhui taas ihania. Ojensin avainnipun ja parit paperit, jotka Raandom otti iloisena vastaan. "simssiliini, eikö meillä ollut kiire?" Nick huolestui ja vilkaisin kelloani. "Toden totta. Meidän täytyy nyt mennä, mutta kiitos miljoonasti", huusin Raandomin perään vilkutellen kättäni tälle. Raandom vilkutti takaisin ja katseli ylpeänä avaimiani.

"Missä ihmeessä te olette olleet? Kone lähtee ihan pian!" Pia vaikeroi meidän saavuttuamme paikalle. "Anteeksi, syy on täysin minun, jäin suustani kiinni parin tutun kanssa, ja yhden erityisen ystävällisen tutun", selitin innoissani. "Juujuu, uskottu on. Juokse nyt äkkiä ostamaan Arskalle lippu! Muuten meillä ei ole asiaa koneeseen", Nick hätyytteli, ja lähdinkin juoksujalkaa lipputiskille. Onneksi kaikki kävi parhain päin, ja pian istuimme kaikki koneessa matkalla kohti Egyptiä.

Mitterin mielipide päivästä: Pinkkejä kukkia <3 Mouruposki on niin kaunis kesäisin kauniissa kukkien väriloistossa. Harmittaa, että oma saippuani oli loppu, enkä saanut tänään tuoksua mansikoilta! Täytyy käskeä simssiliini Markettiin! Oli kyllä hienoa katsella pojan avioonmenoa! Minulla oli kivaa tanssahdella Pindan kanssa, ja ruokatarjoilutkin olivat erittäin onnistuneita! Ja viimein sinne Egyptiin, AA matkamania kivistää masua! Juhuu!!

Nickin mielipide päivästä: Kaikista kummista vastoinkäymisistä huolimatta tämä oli elämäni onnellisin päivä! Vihdoin pääsin naimisiin Pian kanssa, ja kohta alkaa pentuaika! Hui! Nautitaan kumminkin ensin rento häämatka Egyptissä aurinkoa palvoen. Ihii, vetinen hääkakku on aika hyvää! Ja tänään minun häntänikin kukki! Toivottavasti rohto tepsii kumminkin pian, etten joudu säätämään Egyptissä kukkahännällä!

Arskan mielipide päivästä: Aika eriskummallinen vastaanotto, mutta käy se näinkin. Olen innoissani Egyptistä!