Oilin ja Pontsun hääjuhlat (16.11.2015)
Varoitus: Tarinaa on kirjoitettu Månsonihana-mielentilassa, joten se saattaa sisältää Månsiin liittyvää ihkutusta.
Oilin ja Pontsun haaveet kesähäistä täytyi unohtaa, kun häävalmistelut venyivät pitkälle syksyyn. "Talvihäät on myös kiva idea", oli Anytime todennut keskustellessamme asiasta. Mutta kissani eivät saaneet niistä kumpaakaan, vaan häät päätettiin pitää märkänä ja synkkänä marraskuun päivänä. Hääpäiväksi valikoitui siis 16. marraskuuta. Halusin varata juuri tämän kyseisen päivän kissojeni hääpäiväksi, koska silloin oli kuukausipäivä ihanan Måns Zelmerlöwin keikasta. Huuliltani karkasi ilmoille tahaton ikävänhuokaisu muistellessani upeaa keikkaa ja Månsin hymyileviä kasvoja. "Mitä sinä siinä huokailet?" Oili tokaisi ärtyneenä. Kisu taisi stressata tulevasta hääpäivästään ja oli nyt vähän äksynä. "Älä hermostu Oili", morsiamen kaasoksi pyydetty Stiina rauhoitteli sisartaan hääriessään tämän ympärillä Pian kanssa. Kissat kiinnittivät Oilin päähän kaunista vaaleaa häähuntua, johon oli ommeltu koristeeksi kiiltäviä paljetteja. "Näytät upealta", Pia huokaisi kyynel silmäkulmassaan ihaillessaan valmista kokonaisuutta. "Älä nyt vielä itke", Oili tuhahti mutta kisu oli kieltämättä itsekin varsin tyytyväinen peilistä heijastuvaan kuvajaiseensa. "Mikäli teidän ylhäisyytenne on valmis, voinemme lähteä kirkolle päin", puhuin tahallani vähän pilkalliseen sävyyn Oilille, jolloin Stiina astui varpailleni - mikä ei juurikaan sattunut sillä kissan tassu ei paljoa paina. "Älä ärsytä Oilia", kissa sihisi hampaidensa välistä penkoessani avaimia olkalaukustani. "Oili itse aloitti", mutisin edelleen hiukan loukkaantuneena siitä, että kisu oli tullut ärisemään Måns-muisteloideni päälle.
Ulkona tihutti vähän vettä, joten oli hyvä että olin lainannut isin autoa. Olin vastikään saanut ajokortin, ja nyt saatoin liikkua paikasta toiseen muutenkin kuin vain kävellen. Oili olisi halunnut istumaan etupenkille, mutta päätyi lopulta sulloutumaan Stiinan kanssa taakse, missä mahtui istumaan niin ettei huntu mennyt rynttyyn. Pia tuli puolestaan istumaan kanssani eteen. Poikakissani olivat lähteneet kirkolle edeltä Anytimen ja Miisun kanssa, joten meitä ei ollut matkassa enempää. Työnsin avaimen virtalukkoon ja käynnistin auton, jolloin myös auton CD-soitin meni automaattisesti päälle, ja Månsin Barcelona Sessions -albumin aloituskappale "Run For Your Life"n alkusoinnut kajahtivat ilmoille. Olin päättänyt että keikan kuukausipäivän kunniaksi kuuntelisin tänään ahkerasti Månsin musiikkia. Harmi että minulla on vain yksi Månsin albumi CD-muodossa, tosin jouluksi saisin myös Månsterini uusimman Perfecly Damaged -albumin. Hölläsin varovasti kytkintä ja auto nytkähti liikkeelle. Matka kirkolle ei ollut kovin pitkä, ja olimme jo levyn kolmannen kappaleen kohdalla perillä. Peruutin auton kirkon parkkipaikalle ja pidin autoa käynnissä sen aikaa että "Broken Parts" ehti soida loppuun. Kyseinen biisi nostatti kamalan Månsikävän, sillä kappale oli ollut keikan lopetusbiisinä. Nousimme kirkon portaat ylös ja seisahduin huomatessani Anytimen. "En tiennyt olisiko häälahjat kuulunut tuoda kirkolle vai Naukukukkulalle, joten toimitin lahjan tänne", Any selitti ja osoitti kahta valtavaa laatikkoa. "Ooooo, mitä niissä on?" Oili kiinnostui ja loikkasi toisen paketin päälle. "Maltahan nyt, avaatte ne sitten yhdessä Pontsun kanssa", sanoin ja nostin Oilin takaisin maahan, ettei pakettiin tulisi kurajälkiä. Jälleen yksi hyvä syy sille että minulla on auto mukana, sillä muuten pakettien raahaaminen hoitolalle olisi työlästä. Olin juuri aikeissa lähteä kantamaan paketteja autolle, kun Nick säntäsi ulos kirkon ovesta. "Hätätilanne!" kissa karjui täyttä kurkkua. "Mitä, eikö Pontsu haluakaan mennä naimisiin kanssani?" Oili kauhistui. "Ei, Pontsu nököttää kyllä edelleen alttarilla, mutta meillä ei ole pappia!" Nick kertoi. Oilin ja Stiinan murhaavat katseet porautuivat minuun. "Se oli sinun vastuullasi!" Oili sätti minua mokasta. "No hupsis, en jotenkin tajunnut että pappikin olisi pitänyt varata erikseen.." mutisin nolona. Tällä kertaa olin todellakin ansainnut kissojen vihan. "Mitäpä jos sinä hoitaisit papin virkaa", Pia osoitti sanansa minulle. "Mimm... Minäkö?" hämmennyin ehdotuksesta. "Olet sen velkaa. Alahan tulla", Stiina komensi ja tarttui tassullaan minua kädestä. "Mum... Mutta lahjat pitää viedä autoon", huomautin, mutta sillä hetkellä Anytime nappasi kädessäni olevat auton avaimet ja lupasi hoitaa homman.
Stiina raahasi minua mukanaan pitkin kirkon käytävää. Suurin osa kutsutuista hoitajista istui jo penkeillä kissojensa kanssa, ja saimme kummeksuvia katseita osaksemme. "Onko tuo hääpari?" kuulin jonkun kysyvän, mutta en ehtinyt paikallistaa äänen lähdettä. Pontsu tassutteli hermostuneena ympäri kirkon alttaria saapuessamme paikalle. "Mitä vihkimistilaisuudesta tulee ilman pappia?" Pontsu ulisi huolissaan, mutta Stiina ennätti rauhoittelemaan häntä. "Ei hätää, simssiliini toimii pappina", tyttökisu selitti, jolloin Pontsu kääntyi tuijottamaan minua silmät pyöreinä muttei sanonut mitään. Menin Stiinan johdattamana kirkon takahuoneeseen (tai johonkin sen tapaiseen paikkaan) ja sieltä löytyi kokoelma papin mustia kaapuja valkeine kauluksineen. Otin pienimmän koon, mutta silti puku oli minulle ylisuuri hihoista ja helma laahasi lattiassa asti. "Tästä tulee mieleen kemiantuntien labratakit", mutisin itsekseni Stiinan kääriessä hihojani kaksinkerroin. Kissa tosiaan otti kaason tehtävänsä tosissaan ja halusi yhtä palavasti kuin Oili ja Pontsukin, että hääpäivästä tulisi onnistunut. Siinä samassa häämusiikki kaikui korviimme salista, ja meille tuli kiire rynnätä paikan päälle. Stiina viipotti vauhdilla paikalleen Anytimen viereen eturivin penkkirivin päätyyn, mutta minä jäin säätäämään yksikseni ja kompuroin maassa laahaavaan pappipuvun helmaan. Onneksi kukaan ei kiinnittänyt mokaani huomiota, sillä kaikkien katseet olivat Oilissa, jota Nick parhaillaan talutti kohti alttaria. Kirkon avarassa tilassa kaikui Nickin säveltämä kappale, ja musikaalinen kisu olikin vartavasten tehnyt sävellyksen tyttärensä häitä varten. Harmi ettei Nick ehtinyt talutuspuuhiltaan itse soittamaan, mutta urkujen soittaja hoiti kyllä homman hyvin. Saavuttuaan alttarin eteen Oili ojensi kädessään olevan pienen kukkakimpun kaasolle ja kipusi sitten Pontsun avustamana korokkeelle. Kissapari kääntyi katsomaan minua, ja tajusin siinä samassa, ettei minulla ollut hajuakaan mitä pitäisi sanoa. "Ymmh, seremoniaa turhaan pitkittämättä mennään suoraan asiaan.. Eli siis, tahdotko sinä, Ponts.. tarkoitan, Ponteva Petteri, ottaa Olivia Oivaltaja-oh Maukulaisen aviopuolisoksesi?" sanoin ja toivoin rimpsun menneen edes jotenkin oikein. Pontsu vastasi myöntävästi, minkä jälkeen kysyin samaa asiaa myös Oililta. "Tahdon!" kissa henkäisi ja katsoi kumppaniaan silmiin rakastuneesti. Oikeastaan oli ihan kiva seurata tätä tapahtumaa aivan vierestä, jolloin pystyi kiinnittämään huomiota moisiin yksityiskohtiin.
Istuin jälleen auton ratin takana, ja tällä kertaa suuntana oli Naukukukkula, jossa oli tarkoitus jatkaa hääjuhlien viettoa. Olin ottanut kyytiin myös Anytimen, ja hän istui pelkääjän paikalla Miisu sylissään. Takapenkki oli puolestaan muuttunut oikeaksi kuhertelualueeksi, kun kissapariskunnat Pia & Nick sekä vastavihityt Pontsu & Oili istuivat vieretysten. Myös Stiina istui takana koska koki sen kaason velvollisuudeksi, mutta mitä nyt taustapeilistä vilkuilin, ei kissan ilme ollut kovin tyytyväinen kahden pariskunnan välissä istuessa. Matka taittui hiljaisuuden vallitessa, sillä minun on helpompi keskittyä ajamiseen, jos ei tarvitse sosialisoida kenenkään kanssa (mistä syystä olen todella tylsää seuraa autoa ajaessani.) Painoin kaasua ja päätin vaihtaa isomman vaihteen silmään. Vääntäessäni vaihdekeppiä vilkaisin Anytimen vasemmalla polvella kyyhöttävää Miisua. Sukulaissuhteiden ansiosta kissani tulivat paremmin toimeen Pian ja Stiinan kanssa, mutta Miisu tuntuu jäävän vähän ulkopuolelle porukasta. Täytyy kehottaa kissojani ottamaan myös Miisu mukaan leikkeihin jatkossa. Naukukukkula sijaitsee vähän syrjäisemmällä alueella, ja Måns oli ehtinyt jo "Sleep On Roses"iin asti ennen kuin olimme perillä. Onneksi Naukukukkulalla ei ollut varsinaisia parkkiruutuja, joten sain mielivaltaisesti pysäköidä auton stressaamatta sitä osunko ruutuun täydellisesti. Olimme luonnollisesti paikalla paljon ennen muita häävieraita, koska muut olivat liikkeellä jalkaisin, mutta meillä olikin nyt hyvää aikaa valmistella paikka juhlakuntoon. Laitoin Anytimen kanssa ruuat tarjolle, ja Pontsu vei kasan kalastustarvikkeita laiturille. Nick puolestaan raahasi koskettimiaan sopivalle paikalle. Kisu aikoi pitää huolen siitä, että musiikki pauhaisi koko juhlien ajan. Tyttökissat olivat kivunneet Naukukukkulan huipulle pitämään ilmeisesti jotain marttakerhoa.
"Onnea tuoreelle avioparille!" Pipsa kailotti Nelskun porukan puolesta ja ojensi Oilin käteen paketin. Väkeä oli vihdoin alkanut saapua paikalle, joten olin kutsunut Pontsun ja Oilin vastaanottamaan vieraita. "Oi, kiitos!" Oili ilahtui ja nuuhkaisi pakettia, ja mikäli tulkitsin kissan ilmettä oikein, löytyisi paketista jotain syötävää. "Tervetuloa", Pontsu sanoi kohteliaasti ja kätteli Pipsaa, Karria, Beattaa ja lopuksi myös Nelskua, joka kumartui matalammaksi. Otin paketin Oilin tassuista ja kuljetin sen auton takakonttiin, jonne oli ilmestynyt Anytimen megapakettien lisäksi myös pari lahjaa Mantsulta ja Kasperilta sekä Doralta ja hänen kissoiltaan. Lahjat voitaisi avata sitten myöhemmin hoitolalla. Lopulta kaikki vieraat olivat saapuneet, ja kissat hoitajineen olivat kokoontuneet Naukukukkulan järven rannalle onkimaan, niin kuin hääohjelmaan kuuluikin. Kovin monella ei ollut kokemusta kalastamisesta, joten Pontsu sai kalastuskerhon jäsenenä olla jatkuvasti ohjeistamassa jotakin avutonta. Kyllähän minunkin pitäisi perjaatteessa olla kalastusasioista tietoinen, sillä olen pienestä pitäen kulkenut isin mukana merellä, mutta olen pilkkinyt enemmän ja se tuntuu jotenkin ihan erilaiselta kuin tavallinen onkiminen. Havahduin kun kuulin Oilin kutsuvan minua nimeltä, ja kipitin nopeasti laiturin päätyyn ja istahdin kisun viereen. "Minä en halua liata tassujani", Oili tiedotti ja ojensi matopurkin minulle. Nappasin purkista yhden kiemurtelevan lieron ja tunsin ehkä kolmen sekunnin ajan sääliä sen keihästämisestä koukun päähän, mutta asia unohtui kun mato vajosi järveen punavalkoisen kohon kannattelemana. Oili vilkaisi syrjään ja huokaisi. "Pontsuako ikävöit?" arvelin, sillä kisu tapitti aviomiestään joka näytti parhaillaan Mantsulle ja Kasperille kalastuksen alkeita. "J-juu. Menimme juuri naimisiin mutta nyt en saa edes viettää aikaa hänen kanssaan", Oili harmitteli. "Älä sure, teillä on vielä koko loppuelämä aikaa", vastasin. Olin aikeissa silittää kisun päätä, mutta muistin viime hetkellä matomultaiset käteni, joten Oili sai nyt selvitä ilman rohkaisusilityksiä. "Hei, koho meni pinnan alle!" vieressäni istuva Karri huudahti, ja seurasin miten Nelsku auttoi kissaa nostamaan saaliin pinnalle. Se taisi olla päivän ensimmäinen saalis, tai sitten muut kalastajat ovat hiljaa saavutuksistaan.
Nälkäisimmät kissat olivat menneet jo ruokapöydän ääreen, ja tunnistin ainakin Doran, Tintin ja Vaahteran kasaamasta lautasilleen vihreää kekoa. Rannan tuntumasta kuului kovaäänistä mekkalaa, ja huomasin Daimilla ja tämän hoitajalla Zemalla olevan pientä sanaharkkaa. "Minä en syö pinaattikeittoa, se on pahaa", kissa tokaisi pontevasti. "Täytyyhän sinun jotain syödä", Zema yritti suostutella, mutta Daim ei hievahtanutkaan vapaaehtoisesti kalastuspaikaltaan. Päätin tulla avuksi ja mainita ohimennen, että tarjolla on myös hääkakkua. "Saako sieltä kakkua?!" kissa innostui heti ja säntäsi tarjoilupöydän luo. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, oli Daim leikannut lautaselleen ison palan kakkua. "Ymh, hääparin oli kyllä tarkoitus aloittaa kakku, mutta kai se käy noinkin", mutisin puoliääneen. "Anteeksi kauheasti Daimin puolesta", Zema pahoitteli, mutta minä heilautin hänelle rennosti kättä. "Eihän tuossa mitään, hyvä että Daimillekin löytyi syötävää", hymyilin takaisin. "Noh, jospa mekin tästä Viivin kanssa lähtisimme syöm... hetkonen, mihin Viivi katosi?" Zema hämmästyi kun Viivi ei enää istunutkaan hänen jalkojensa juuressa. Minäkin silmäilin ympärilleni, mutta en nähnyt Viiviä missään. "Jos satun törmäämään Viiviin käsken hänen tulla luoksesi", lupasin ja lähdin jatkamaan kierrostani. Samassa huomasin Koumen ja CottonCandyn säntäävän paikalle kissoineen. "Anteeksi että olemme myöhässä!" Koume läähätti. "Taisimme missata vihkitilaisuuden kokonaan", harmitteli Fiki, toinen Koumen kissoista. "Ei haittaa, ehditte vielä mukaan juhliin! Jos olette nopeita ehditte vielä kalaan, mutta voitte myös siirtyä suoraan ruokailemaan", annoin myöhässä saapuneille ohjeita. "Mennään syömään, minulla on nälkä", Tenma tiedotti CottonCandyn jalkojen juuresta. "Malttakaas nyt, meidän täytyy ensin mennä onnittelemaan hääparia. Missäs Oili ja Pontsu muuten ovat?" CottonCandy ihmetteli. Vilkaisin laiturille, ja Oili ainakin näkyi kyyhöttävän samalla paikalla kuin viimeksikin, mutta Pontsua en ensisilmäyksellä tavoittanut katseellani. "Voitte kyllä käydä ensin syömässäkin, ei hääpari sillä välin mihinkään karkaa", vakuuttelin, ja Tenma näytti tyytyväiseltä päästessään lähelle ruokaa.
Pistäydyin jälleen laiturille Oilin luokse, ja kisu esitteli minulle ylpeänä saaliiksi saamansa ahventa. "Hienoa Oili! Pontsu on varmasti sinusta ylpeä", riemuitsin kissan saavutuksesta. "Niin, jos hän vain olisi täällä", Oili miukaisi. Halusin saada Oilin ajatukset muualle, joten ehdotin että lähtisimme yhdessä syömään. Kulkiessamme kohti tarjoilupöytää huomasimme Pontsun ja toisen samanvärisen kissan jutustelevan keskenään. "Tuon täytyy olla Viivi! Lupasin Zemalle että pyydän Viiviä saapumaan hoitajansa luokse", selitin ja olin jo menossa, kunnes Oili pysäytti minut tarttumalla kiinni housunlahkeesta. "Odota", kissa käski, ja katselimme miten Viivi kumartui supattamaan jotakin Pontsun korvaan. "Mitä nyt?" ihmettelin, kun huomasin ärtymyksen paistavan Oilin kasvoilta. "Nuo kaksi vaikuttavat läheisiltä..." Oili sähähti mustasukkaisena. "Älähän nyt, Pontsu ja Viivi ovat vain hyviä kavereita. Adoptiokokemus yhdistää heitä", huomautin, mutta Oili ei näyttänyt vakuuttuneelta. "Kyllä Pontsulla on aikaa olla muiden tyttöjen kanssa mutta ei minun", Oili pahastui. "Älähän nyt! Olen varma että Pontsu lähtee kanssasi syömään jos pyydät häntä", vakuuttelin astellessamme kissakaksikkoa kohti. "Hei te kaksi", tervehdin Pontsua ja Viiviä. Tökkäsin Oilia jotta tämäkin tajuaisi sanoa jotain, mutta kissa pysyi vaiti koppava ilme naamallaan. Pontsu loikkasi välittömästi pukkaamaan kevyesti Oilin päätä omallaan tervehdykseksi, ja Oili näytti tästä huomionosoituksesta ilahtuvan niin, että äskeiset kaunat kaikkosivat kissan mielestä ja kaikki olisi taas hyvin. "Viivi, Zema ja Daim menivät jo edeltä syömään, ja sinua kaivattaisiin paikalle myös", selitin Viiville, jonka jälkeen kisu rynnisti paikalta hoitajansa luo. Pontsu liittyi minun ja Oilin seuraan, ja lähdimme yhdessä hakemaan ruokaa. Nick ei soittopuuhiltaan ehtinyt ollenkaan irrottaa tassujaan koskettimistaan, joten päätin mennä heittämään Nickin suuhun pari salaatinlehteä, jotta kisu jaksaisi musisoida. "Olisit tuonut kakkua", Nick kommentoi mutta pureskeli kuitenkin salaatinlehdet suussaan. Nickillä ei onneksi ole samanlaista lihavuusongelmaa kuin isällään, mutta eihän terveellinen ruokavalio ole koskaan pahasta. Olikin hyvä että kävin ruokkimassa Nickin, sillä häävalssin alkaessa hänen soittotaitojaan tarvittiin. Pontsu ja Oili olivat treenanneet koko edellisen illan tanssimista, ja hyvältä heidän valssinsa kieltämättä näyttikin. Vähitellen Naukukukkulan auringon kuivattama nurmi täyttyi muistakin tanssijoista, jotka olivat kerääntyneet hääparin ympärille pyörähtelemään. Stiina oli reippaasti mennyt pyytämään Vaahteraa parikseen, ja Kasper vei Miisua ammattimaisin tanssiottein pitkin kukkulan rinteitä. Pikkuinen Tinttikin yritti löytää itselleen tanssiparia, mutta vieraiden joukosta ei löytynyt sopivan kokoista tyttökissaa, joten poju joutui kyyhöttämään hoitajansa Doran jalkojen juuressa paritanssiosuuden ajan. Myös vanhuskissa Pia seurasi tanssitouhua sivusta, sillä koskettimia soittava Nick ei ennättänyt mukaan tanssimaan, eikä Pia halunnt parikseen ketään muuta. Muutenkin moni tyttökissa jäi yksin, sillä juhlijoiden joukossa oli poikia vähemmän, mutta pareja kierrätettiin onneksi välillä, joten jokainen halukas pääsi ainakin kerran tanssimaan.
Månsin levyn viimeisen kappaleen, "Parallels"in sävelet kantautuivat auton kaiuttimista kurvatessani hoitolan pihaan. Ilta oli jo pimentynyt marraskuiseen tapaan, joten juhlat täytyi lopettaa melko varhaisessa vaiheessa, jotta kukkula ehdittiin siivota. Kissat torkkuivat takapenkillä, ja minun vieressäni puolestaan kyyhötti Nickin koskettimet ja tyhjiksi menneet tarjoiluastiat. Ne eivät mahtunet takakonttiin, sillä sinne oli sullottu kaikki Oilin ja Pontsun saamat häälahjat, joita oli tullut ihan ennätysmäärä! Täytyykin muistaa lähettää jotain kiitoskortteja juhlaan osallistuneille. Kissat inisivät jotain unien keskeytyksestä, kun oven avatessani syttyi auton sisälle valot. "Tulkaahan auttamaan tavaroiden kantamisessa", kehotin ja aloin lastaamaan takakontin sisältöä maahan, josta kissat pystyivät kantamaan tavaraa sisälle. Lukitsin auton ovet ja kävin heittämässä hääkakkua kannatelleen pahvisen alustan roskikseen, ja salaatin ja pinaattikeiton astiat jätin puolestaan keittiön tiskipöydälle, johon oli kasaantunut melkoinen pino muitakin tiskejäni. Niin siinä käy kun on laiska siivoamaan... Palasin huoneelleni, jossa kissat tutkivat innoissaan häälahjoja. "Katso miten ihanan huulirasvan sain", Pontsu esitteli minulle pientä rasiaa. "Hienoa. Mitä niistä Anytimen isoista paketeista tuli?" utelin kiinnstuneena. Samassa huomasin kaksi suurta tuolia, joissa Nick ja Oili röhnöttivät. "Saimme kumpikin omat tuolit", Oili huudahti innoissaan. "Jopas", totesin miettien, mikä Anytimeä viehätti tuoleissa, sillä aikoinaan hän olisi halunnut jonkin Nickin ja Pian merkkipäivän kunniaksi hankkia säkkituolit kissoille. Kissojen väsymys tuntui täysin kaikonneen uusia lahjoja ihastellessa, mutta nyt minua puolestaan alkoi nukuttaa. Päätin käydä hetkeksi pitkälleni huoneessamme olevalle sängylle, ja hetken päästä olinkin täydessä unessa ja täysin tietämätön siitä mitä kissat touhusivat...
Nickin mielipide päivästä: "Auts, tassuni ovat aivan tunnottomat koko päivän kestäneen koskettimien soittamisen jäljiltä! Mutta kaikki oli sen arvoista, että sain nähdä tyttäreni astumisen avioliittoon ihan mukavanoloisen poikakissan kanssa."
Oilin mielipide päivästä: "Ihanaa viimein olla naimisissa! Minulle jäi kyllä pieniä epäilyksiä Pontsun ja Viivin suhteen, paras vahtia etteivät nämä kaksi pääse keskenään samaan tilaan..."
Pontsun mielipide päivästä: "Olen varmasti maailman onnellisin kissa tällä hetkellä! Avioliitto Mouruposken kauneimman kissan kanssa on parasta mitä saattaa toivoa! Ainiin, ja kahvinkeitin oli ehkä suosikkini lahjoista!"
Oilin ja Pontsun haaveet kesähäistä täytyi unohtaa, kun häävalmistelut venyivät pitkälle syksyyn. "Talvihäät on myös kiva idea", oli Anytime todennut keskustellessamme asiasta. Mutta kissani eivät saaneet niistä kumpaakaan, vaan häät päätettiin pitää märkänä ja synkkänä marraskuun päivänä. Hääpäiväksi valikoitui siis 16. marraskuuta. Halusin varata juuri tämän kyseisen päivän kissojeni hääpäiväksi, koska silloin oli kuukausipäivä ihanan Måns Zelmerlöwin keikasta. Huuliltani karkasi ilmoille tahaton ikävänhuokaisu muistellessani upeaa keikkaa ja Månsin hymyileviä kasvoja. "Mitä sinä siinä huokailet?" Oili tokaisi ärtyneenä. Kisu taisi stressata tulevasta hääpäivästään ja oli nyt vähän äksynä. "Älä hermostu Oili", morsiamen kaasoksi pyydetty Stiina rauhoitteli sisartaan hääriessään tämän ympärillä Pian kanssa. Kissat kiinnittivät Oilin päähän kaunista vaaleaa häähuntua, johon oli ommeltu koristeeksi kiiltäviä paljetteja. "Näytät upealta", Pia huokaisi kyynel silmäkulmassaan ihaillessaan valmista kokonaisuutta. "Älä nyt vielä itke", Oili tuhahti mutta kisu oli kieltämättä itsekin varsin tyytyväinen peilistä heijastuvaan kuvajaiseensa. "Mikäli teidän ylhäisyytenne on valmis, voinemme lähteä kirkolle päin", puhuin tahallani vähän pilkalliseen sävyyn Oilille, jolloin Stiina astui varpailleni - mikä ei juurikaan sattunut sillä kissan tassu ei paljoa paina. "Älä ärsytä Oilia", kissa sihisi hampaidensa välistä penkoessani avaimia olkalaukustani. "Oili itse aloitti", mutisin edelleen hiukan loukkaantuneena siitä, että kisu oli tullut ärisemään Måns-muisteloideni päälle.
Ulkona tihutti vähän vettä, joten oli hyvä että olin lainannut isin autoa. Olin vastikään saanut ajokortin, ja nyt saatoin liikkua paikasta toiseen muutenkin kuin vain kävellen. Oili olisi halunnut istumaan etupenkille, mutta päätyi lopulta sulloutumaan Stiinan kanssa taakse, missä mahtui istumaan niin ettei huntu mennyt rynttyyn. Pia tuli puolestaan istumaan kanssani eteen. Poikakissani olivat lähteneet kirkolle edeltä Anytimen ja Miisun kanssa, joten meitä ei ollut matkassa enempää. Työnsin avaimen virtalukkoon ja käynnistin auton, jolloin myös auton CD-soitin meni automaattisesti päälle, ja Månsin Barcelona Sessions -albumin aloituskappale "Run For Your Life"n alkusoinnut kajahtivat ilmoille. Olin päättänyt että keikan kuukausipäivän kunniaksi kuuntelisin tänään ahkerasti Månsin musiikkia. Harmi että minulla on vain yksi Månsin albumi CD-muodossa, tosin jouluksi saisin myös Månsterini uusimman Perfecly Damaged -albumin. Hölläsin varovasti kytkintä ja auto nytkähti liikkeelle. Matka kirkolle ei ollut kovin pitkä, ja olimme jo levyn kolmannen kappaleen kohdalla perillä. Peruutin auton kirkon parkkipaikalle ja pidin autoa käynnissä sen aikaa että "Broken Parts" ehti soida loppuun. Kyseinen biisi nostatti kamalan Månsikävän, sillä kappale oli ollut keikan lopetusbiisinä. Nousimme kirkon portaat ylös ja seisahduin huomatessani Anytimen. "En tiennyt olisiko häälahjat kuulunut tuoda kirkolle vai Naukukukkulalle, joten toimitin lahjan tänne", Any selitti ja osoitti kahta valtavaa laatikkoa. "Ooooo, mitä niissä on?" Oili kiinnostui ja loikkasi toisen paketin päälle. "Maltahan nyt, avaatte ne sitten yhdessä Pontsun kanssa", sanoin ja nostin Oilin takaisin maahan, ettei pakettiin tulisi kurajälkiä. Jälleen yksi hyvä syy sille että minulla on auto mukana, sillä muuten pakettien raahaaminen hoitolalle olisi työlästä. Olin juuri aikeissa lähteä kantamaan paketteja autolle, kun Nick säntäsi ulos kirkon ovesta. "Hätätilanne!" kissa karjui täyttä kurkkua. "Mitä, eikö Pontsu haluakaan mennä naimisiin kanssani?" Oili kauhistui. "Ei, Pontsu nököttää kyllä edelleen alttarilla, mutta meillä ei ole pappia!" Nick kertoi. Oilin ja Stiinan murhaavat katseet porautuivat minuun. "Se oli sinun vastuullasi!" Oili sätti minua mokasta. "No hupsis, en jotenkin tajunnut että pappikin olisi pitänyt varata erikseen.." mutisin nolona. Tällä kertaa olin todellakin ansainnut kissojen vihan. "Mitäpä jos sinä hoitaisit papin virkaa", Pia osoitti sanansa minulle. "Mimm... Minäkö?" hämmennyin ehdotuksesta. "Olet sen velkaa. Alahan tulla", Stiina komensi ja tarttui tassullaan minua kädestä. "Mum... Mutta lahjat pitää viedä autoon", huomautin, mutta sillä hetkellä Anytime nappasi kädessäni olevat auton avaimet ja lupasi hoitaa homman.
Stiina raahasi minua mukanaan pitkin kirkon käytävää. Suurin osa kutsutuista hoitajista istui jo penkeillä kissojensa kanssa, ja saimme kummeksuvia katseita osaksemme. "Onko tuo hääpari?" kuulin jonkun kysyvän, mutta en ehtinyt paikallistaa äänen lähdettä. Pontsu tassutteli hermostuneena ympäri kirkon alttaria saapuessamme paikalle. "Mitä vihkimistilaisuudesta tulee ilman pappia?" Pontsu ulisi huolissaan, mutta Stiina ennätti rauhoittelemaan häntä. "Ei hätää, simssiliini toimii pappina", tyttökisu selitti, jolloin Pontsu kääntyi tuijottamaan minua silmät pyöreinä muttei sanonut mitään. Menin Stiinan johdattamana kirkon takahuoneeseen (tai johonkin sen tapaiseen paikkaan) ja sieltä löytyi kokoelma papin mustia kaapuja valkeine kauluksineen. Otin pienimmän koon, mutta silti puku oli minulle ylisuuri hihoista ja helma laahasi lattiassa asti. "Tästä tulee mieleen kemiantuntien labratakit", mutisin itsekseni Stiinan kääriessä hihojani kaksinkerroin. Kissa tosiaan otti kaason tehtävänsä tosissaan ja halusi yhtä palavasti kuin Oili ja Pontsukin, että hääpäivästä tulisi onnistunut. Siinä samassa häämusiikki kaikui korviimme salista, ja meille tuli kiire rynnätä paikan päälle. Stiina viipotti vauhdilla paikalleen Anytimen viereen eturivin penkkirivin päätyyn, mutta minä jäin säätäämään yksikseni ja kompuroin maassa laahaavaan pappipuvun helmaan. Onneksi kukaan ei kiinnittänyt mokaani huomiota, sillä kaikkien katseet olivat Oilissa, jota Nick parhaillaan talutti kohti alttaria. Kirkon avarassa tilassa kaikui Nickin säveltämä kappale, ja musikaalinen kisu olikin vartavasten tehnyt sävellyksen tyttärensä häitä varten. Harmi ettei Nick ehtinyt talutuspuuhiltaan itse soittamaan, mutta urkujen soittaja hoiti kyllä homman hyvin. Saavuttuaan alttarin eteen Oili ojensi kädessään olevan pienen kukkakimpun kaasolle ja kipusi sitten Pontsun avustamana korokkeelle. Kissapari kääntyi katsomaan minua, ja tajusin siinä samassa, ettei minulla ollut hajuakaan mitä pitäisi sanoa. "Ymmh, seremoniaa turhaan pitkittämättä mennään suoraan asiaan.. Eli siis, tahdotko sinä, Ponts.. tarkoitan, Ponteva Petteri, ottaa Olivia Oivaltaja-oh Maukulaisen aviopuolisoksesi?" sanoin ja toivoin rimpsun menneen edes jotenkin oikein. Pontsu vastasi myöntävästi, minkä jälkeen kysyin samaa asiaa myös Oililta. "Tahdon!" kissa henkäisi ja katsoi kumppaniaan silmiin rakastuneesti. Oikeastaan oli ihan kiva seurata tätä tapahtumaa aivan vierestä, jolloin pystyi kiinnittämään huomiota moisiin yksityiskohtiin.
Istuin jälleen auton ratin takana, ja tällä kertaa suuntana oli Naukukukkula, jossa oli tarkoitus jatkaa hääjuhlien viettoa. Olin ottanut kyytiin myös Anytimen, ja hän istui pelkääjän paikalla Miisu sylissään. Takapenkki oli puolestaan muuttunut oikeaksi kuhertelualueeksi, kun kissapariskunnat Pia & Nick sekä vastavihityt Pontsu & Oili istuivat vieretysten. Myös Stiina istui takana koska koki sen kaason velvollisuudeksi, mutta mitä nyt taustapeilistä vilkuilin, ei kissan ilme ollut kovin tyytyväinen kahden pariskunnan välissä istuessa. Matka taittui hiljaisuuden vallitessa, sillä minun on helpompi keskittyä ajamiseen, jos ei tarvitse sosialisoida kenenkään kanssa (mistä syystä olen todella tylsää seuraa autoa ajaessani.) Painoin kaasua ja päätin vaihtaa isomman vaihteen silmään. Vääntäessäni vaihdekeppiä vilkaisin Anytimen vasemmalla polvella kyyhöttävää Miisua. Sukulaissuhteiden ansiosta kissani tulivat paremmin toimeen Pian ja Stiinan kanssa, mutta Miisu tuntuu jäävän vähän ulkopuolelle porukasta. Täytyy kehottaa kissojani ottamaan myös Miisu mukaan leikkeihin jatkossa. Naukukukkula sijaitsee vähän syrjäisemmällä alueella, ja Måns oli ehtinyt jo "Sleep On Roses"iin asti ennen kuin olimme perillä. Onneksi Naukukukkulalla ei ollut varsinaisia parkkiruutuja, joten sain mielivaltaisesti pysäköidä auton stressaamatta sitä osunko ruutuun täydellisesti. Olimme luonnollisesti paikalla paljon ennen muita häävieraita, koska muut olivat liikkeellä jalkaisin, mutta meillä olikin nyt hyvää aikaa valmistella paikka juhlakuntoon. Laitoin Anytimen kanssa ruuat tarjolle, ja Pontsu vei kasan kalastustarvikkeita laiturille. Nick puolestaan raahasi koskettimiaan sopivalle paikalle. Kisu aikoi pitää huolen siitä, että musiikki pauhaisi koko juhlien ajan. Tyttökissat olivat kivunneet Naukukukkulan huipulle pitämään ilmeisesti jotain marttakerhoa.
"Onnea tuoreelle avioparille!" Pipsa kailotti Nelskun porukan puolesta ja ojensi Oilin käteen paketin. Väkeä oli vihdoin alkanut saapua paikalle, joten olin kutsunut Pontsun ja Oilin vastaanottamaan vieraita. "Oi, kiitos!" Oili ilahtui ja nuuhkaisi pakettia, ja mikäli tulkitsin kissan ilmettä oikein, löytyisi paketista jotain syötävää. "Tervetuloa", Pontsu sanoi kohteliaasti ja kätteli Pipsaa, Karria, Beattaa ja lopuksi myös Nelskua, joka kumartui matalammaksi. Otin paketin Oilin tassuista ja kuljetin sen auton takakonttiin, jonne oli ilmestynyt Anytimen megapakettien lisäksi myös pari lahjaa Mantsulta ja Kasperilta sekä Doralta ja hänen kissoiltaan. Lahjat voitaisi avata sitten myöhemmin hoitolalla. Lopulta kaikki vieraat olivat saapuneet, ja kissat hoitajineen olivat kokoontuneet Naukukukkulan järven rannalle onkimaan, niin kuin hääohjelmaan kuuluikin. Kovin monella ei ollut kokemusta kalastamisesta, joten Pontsu sai kalastuskerhon jäsenenä olla jatkuvasti ohjeistamassa jotakin avutonta. Kyllähän minunkin pitäisi perjaatteessa olla kalastusasioista tietoinen, sillä olen pienestä pitäen kulkenut isin mukana merellä, mutta olen pilkkinyt enemmän ja se tuntuu jotenkin ihan erilaiselta kuin tavallinen onkiminen. Havahduin kun kuulin Oilin kutsuvan minua nimeltä, ja kipitin nopeasti laiturin päätyyn ja istahdin kisun viereen. "Minä en halua liata tassujani", Oili tiedotti ja ojensi matopurkin minulle. Nappasin purkista yhden kiemurtelevan lieron ja tunsin ehkä kolmen sekunnin ajan sääliä sen keihästämisestä koukun päähän, mutta asia unohtui kun mato vajosi järveen punavalkoisen kohon kannattelemana. Oili vilkaisi syrjään ja huokaisi. "Pontsuako ikävöit?" arvelin, sillä kisu tapitti aviomiestään joka näytti parhaillaan Mantsulle ja Kasperille kalastuksen alkeita. "J-juu. Menimme juuri naimisiin mutta nyt en saa edes viettää aikaa hänen kanssaan", Oili harmitteli. "Älä sure, teillä on vielä koko loppuelämä aikaa", vastasin. Olin aikeissa silittää kisun päätä, mutta muistin viime hetkellä matomultaiset käteni, joten Oili sai nyt selvitä ilman rohkaisusilityksiä. "Hei, koho meni pinnan alle!" vieressäni istuva Karri huudahti, ja seurasin miten Nelsku auttoi kissaa nostamaan saaliin pinnalle. Se taisi olla päivän ensimmäinen saalis, tai sitten muut kalastajat ovat hiljaa saavutuksistaan.
Nälkäisimmät kissat olivat menneet jo ruokapöydän ääreen, ja tunnistin ainakin Doran, Tintin ja Vaahteran kasaamasta lautasilleen vihreää kekoa. Rannan tuntumasta kuului kovaäänistä mekkalaa, ja huomasin Daimilla ja tämän hoitajalla Zemalla olevan pientä sanaharkkaa. "Minä en syö pinaattikeittoa, se on pahaa", kissa tokaisi pontevasti. "Täytyyhän sinun jotain syödä", Zema yritti suostutella, mutta Daim ei hievahtanutkaan vapaaehtoisesti kalastuspaikaltaan. Päätin tulla avuksi ja mainita ohimennen, että tarjolla on myös hääkakkua. "Saako sieltä kakkua?!" kissa innostui heti ja säntäsi tarjoilupöydän luo. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, oli Daim leikannut lautaselleen ison palan kakkua. "Ymh, hääparin oli kyllä tarkoitus aloittaa kakku, mutta kai se käy noinkin", mutisin puoliääneen. "Anteeksi kauheasti Daimin puolesta", Zema pahoitteli, mutta minä heilautin hänelle rennosti kättä. "Eihän tuossa mitään, hyvä että Daimillekin löytyi syötävää", hymyilin takaisin. "Noh, jospa mekin tästä Viivin kanssa lähtisimme syöm... hetkonen, mihin Viivi katosi?" Zema hämmästyi kun Viivi ei enää istunutkaan hänen jalkojensa juuressa. Minäkin silmäilin ympärilleni, mutta en nähnyt Viiviä missään. "Jos satun törmäämään Viiviin käsken hänen tulla luoksesi", lupasin ja lähdin jatkamaan kierrostani. Samassa huomasin Koumen ja CottonCandyn säntäävän paikalle kissoineen. "Anteeksi että olemme myöhässä!" Koume läähätti. "Taisimme missata vihkitilaisuuden kokonaan", harmitteli Fiki, toinen Koumen kissoista. "Ei haittaa, ehditte vielä mukaan juhliin! Jos olette nopeita ehditte vielä kalaan, mutta voitte myös siirtyä suoraan ruokailemaan", annoin myöhässä saapuneille ohjeita. "Mennään syömään, minulla on nälkä", Tenma tiedotti CottonCandyn jalkojen juuresta. "Malttakaas nyt, meidän täytyy ensin mennä onnittelemaan hääparia. Missäs Oili ja Pontsu muuten ovat?" CottonCandy ihmetteli. Vilkaisin laiturille, ja Oili ainakin näkyi kyyhöttävän samalla paikalla kuin viimeksikin, mutta Pontsua en ensisilmäyksellä tavoittanut katseellani. "Voitte kyllä käydä ensin syömässäkin, ei hääpari sillä välin mihinkään karkaa", vakuuttelin, ja Tenma näytti tyytyväiseltä päästessään lähelle ruokaa.
Pistäydyin jälleen laiturille Oilin luokse, ja kisu esitteli minulle ylpeänä saaliiksi saamansa ahventa. "Hienoa Oili! Pontsu on varmasti sinusta ylpeä", riemuitsin kissan saavutuksesta. "Niin, jos hän vain olisi täällä", Oili miukaisi. Halusin saada Oilin ajatukset muualle, joten ehdotin että lähtisimme yhdessä syömään. Kulkiessamme kohti tarjoilupöytää huomasimme Pontsun ja toisen samanvärisen kissan jutustelevan keskenään. "Tuon täytyy olla Viivi! Lupasin Zemalle että pyydän Viiviä saapumaan hoitajansa luokse", selitin ja olin jo menossa, kunnes Oili pysäytti minut tarttumalla kiinni housunlahkeesta. "Odota", kissa käski, ja katselimme miten Viivi kumartui supattamaan jotakin Pontsun korvaan. "Mitä nyt?" ihmettelin, kun huomasin ärtymyksen paistavan Oilin kasvoilta. "Nuo kaksi vaikuttavat läheisiltä..." Oili sähähti mustasukkaisena. "Älähän nyt, Pontsu ja Viivi ovat vain hyviä kavereita. Adoptiokokemus yhdistää heitä", huomautin, mutta Oili ei näyttänyt vakuuttuneelta. "Kyllä Pontsulla on aikaa olla muiden tyttöjen kanssa mutta ei minun", Oili pahastui. "Älähän nyt! Olen varma että Pontsu lähtee kanssasi syömään jos pyydät häntä", vakuuttelin astellessamme kissakaksikkoa kohti. "Hei te kaksi", tervehdin Pontsua ja Viiviä. Tökkäsin Oilia jotta tämäkin tajuaisi sanoa jotain, mutta kissa pysyi vaiti koppava ilme naamallaan. Pontsu loikkasi välittömästi pukkaamaan kevyesti Oilin päätä omallaan tervehdykseksi, ja Oili näytti tästä huomionosoituksesta ilahtuvan niin, että äskeiset kaunat kaikkosivat kissan mielestä ja kaikki olisi taas hyvin. "Viivi, Zema ja Daim menivät jo edeltä syömään, ja sinua kaivattaisiin paikalle myös", selitin Viiville, jonka jälkeen kisu rynnisti paikalta hoitajansa luo. Pontsu liittyi minun ja Oilin seuraan, ja lähdimme yhdessä hakemaan ruokaa. Nick ei soittopuuhiltaan ehtinyt ollenkaan irrottaa tassujaan koskettimistaan, joten päätin mennä heittämään Nickin suuhun pari salaatinlehteä, jotta kisu jaksaisi musisoida. "Olisit tuonut kakkua", Nick kommentoi mutta pureskeli kuitenkin salaatinlehdet suussaan. Nickillä ei onneksi ole samanlaista lihavuusongelmaa kuin isällään, mutta eihän terveellinen ruokavalio ole koskaan pahasta. Olikin hyvä että kävin ruokkimassa Nickin, sillä häävalssin alkaessa hänen soittotaitojaan tarvittiin. Pontsu ja Oili olivat treenanneet koko edellisen illan tanssimista, ja hyvältä heidän valssinsa kieltämättä näyttikin. Vähitellen Naukukukkulan auringon kuivattama nurmi täyttyi muistakin tanssijoista, jotka olivat kerääntyneet hääparin ympärille pyörähtelemään. Stiina oli reippaasti mennyt pyytämään Vaahteraa parikseen, ja Kasper vei Miisua ammattimaisin tanssiottein pitkin kukkulan rinteitä. Pikkuinen Tinttikin yritti löytää itselleen tanssiparia, mutta vieraiden joukosta ei löytynyt sopivan kokoista tyttökissaa, joten poju joutui kyyhöttämään hoitajansa Doran jalkojen juuressa paritanssiosuuden ajan. Myös vanhuskissa Pia seurasi tanssitouhua sivusta, sillä koskettimia soittava Nick ei ennättänyt mukaan tanssimaan, eikä Pia halunnt parikseen ketään muuta. Muutenkin moni tyttökissa jäi yksin, sillä juhlijoiden joukossa oli poikia vähemmän, mutta pareja kierrätettiin onneksi välillä, joten jokainen halukas pääsi ainakin kerran tanssimaan.
Månsin levyn viimeisen kappaleen, "Parallels"in sävelet kantautuivat auton kaiuttimista kurvatessani hoitolan pihaan. Ilta oli jo pimentynyt marraskuiseen tapaan, joten juhlat täytyi lopettaa melko varhaisessa vaiheessa, jotta kukkula ehdittiin siivota. Kissat torkkuivat takapenkillä, ja minun vieressäni puolestaan kyyhötti Nickin koskettimet ja tyhjiksi menneet tarjoiluastiat. Ne eivät mahtunet takakonttiin, sillä sinne oli sullottu kaikki Oilin ja Pontsun saamat häälahjat, joita oli tullut ihan ennätysmäärä! Täytyykin muistaa lähettää jotain kiitoskortteja juhlaan osallistuneille. Kissat inisivät jotain unien keskeytyksestä, kun oven avatessani syttyi auton sisälle valot. "Tulkaahan auttamaan tavaroiden kantamisessa", kehotin ja aloin lastaamaan takakontin sisältöä maahan, josta kissat pystyivät kantamaan tavaraa sisälle. Lukitsin auton ovet ja kävin heittämässä hääkakkua kannatelleen pahvisen alustan roskikseen, ja salaatin ja pinaattikeiton astiat jätin puolestaan keittiön tiskipöydälle, johon oli kasaantunut melkoinen pino muitakin tiskejäni. Niin siinä käy kun on laiska siivoamaan... Palasin huoneelleni, jossa kissat tutkivat innoissaan häälahjoja. "Katso miten ihanan huulirasvan sain", Pontsu esitteli minulle pientä rasiaa. "Hienoa. Mitä niistä Anytimen isoista paketeista tuli?" utelin kiinnstuneena. Samassa huomasin kaksi suurta tuolia, joissa Nick ja Oili röhnöttivät. "Saimme kumpikin omat tuolit", Oili huudahti innoissaan. "Jopas", totesin miettien, mikä Anytimeä viehätti tuoleissa, sillä aikoinaan hän olisi halunnut jonkin Nickin ja Pian merkkipäivän kunniaksi hankkia säkkituolit kissoille. Kissojen väsymys tuntui täysin kaikonneen uusia lahjoja ihastellessa, mutta nyt minua puolestaan alkoi nukuttaa. Päätin käydä hetkeksi pitkälleni huoneessamme olevalle sängylle, ja hetken päästä olinkin täydessä unessa ja täysin tietämätön siitä mitä kissat touhusivat...
Nickin mielipide päivästä: "Auts, tassuni ovat aivan tunnottomat koko päivän kestäneen koskettimien soittamisen jäljiltä! Mutta kaikki oli sen arvoista, että sain nähdä tyttäreni astumisen avioliittoon ihan mukavanoloisen poikakissan kanssa."
Oilin mielipide päivästä: "Ihanaa viimein olla naimisissa! Minulle jäi kyllä pieniä epäilyksiä Pontsun ja Viivin suhteen, paras vahtia etteivät nämä kaksi pääse keskenään samaan tilaan..."
Pontsun mielipide päivästä: "Olen varmasti maailman onnellisin kissa tällä hetkellä! Avioliitto Mouruposken kauneimman kissan kanssa on parasta mitä saattaa toivoa! Ainiin, ja kahvinkeitin oli ehkä suosikkini lahjoista!"
Kommentit
Lähetä kommentti