Oilin urheilukerho
Tassuttelin hoitajani oikealla puolella käytävää pitkin kohti näytelmälavaa. Tällä kertaa isä jätti urheilukerhokerran väliin, sillä hänellä oli ollut viime viikolla kuumetta, ja simssiliinin mielestä Nick tarvitsi vielä toipumista taudista ennen kuin hän voisi harjoittaa rajua liikuntaa. Myhäilin tyytyväisenä mielessäni, miten saavuttaisin isää urheilukerhomerkkien keräämisessä. Olen aina ihaillut Nickin suurta merkkirivistöä, ja pyrin saamaan vielä joskus kaikki merkit kerätyksi urheilukerhosta.
Saavuttuamme näytelmälavalle paikalla olivat kaikki paitsi Neko ja hänen hoitajansa Wannabe. simssiliini kaivoi kännykän taskustaan katsoakseen kelloa ja tunki puhelimen pian takaisin mustien verkkareidensa taskuun. "Kello on jo sen verran paljon että meidän on aloiteltava, vaikka kaikki eivät ole paikalla", simssiliini selitti ja taputti käsiään yhteen kolmesti, jolloin kerholaiset asettuivat riviin YP:n eteen. Minä pinkaisin bestikseni Kikin luokse ja jouduin tönimään hieman Migiä, jotta pääsisin Kikin viereen. Ruskea kissa mulkaisi minua närkästyneenä mutta tiivisti lopulta sen verran että sain haluamani paikan. "Minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa", supisin Kikille. En kuitenkaan ehtinyt jatkaa, kun simssiliini puhkesi puhumaan. "Tänään menemme pelaamaan koripalloa. Otin yhteyttä vanhan lukioni liikunnanopettajaan, ja hän lupasi että saisimme käyttää lukion liikuntasalia", simssiliini kertoi päivän ohjelmasta. "Yäh, koripallossa katkeaa kynnet", Nepsu valitti, jolloin Mantsu katsoi hoidokkiaan tiukasti. "Otin mukaan kynsiraspin, jolla liian pitkät kynnet voidaan lyhentää. Muistuttaisin ihan yleisesti kaikille, että urheilukerhoon tultaessa on kaikki korut ja asusteet parempi jättää kotiin, jos ne haittaavat urheilua", simssiliini huomautti. Silmäilin vaaleanvihreiksi lakkaamiani kynsiä ja harmistuin tajutessani, että minun pitäisi leikata ne.
Olimme valloittaneet tyttöjen pukuhuoneen. Hoitajat vaihtoivat liikuntavaatteita ylleen paitsi simssiliini, joka oli pukenut verkkarit jalkaansa jo valmiiksi. Hän olikin mennyt liikuntasalin puolelle valmistelemaan tulevaa kerhokertaa. Sara ja Mantsu pitivät kynsiratsiaa ja varmistivat, ettei kukaan poistuisi pukuhuoneesta ennen kuin kynnet oli lyhennetty. "Oili, sinun piti kertoa minulle jotakin", Kiki muistutti ja tökkäsi minua kylkeen. "Ai niin", naurahdin. Huoli kynsistä oli saanut minut unohtamaan koko jutun. "Pontsu pyysi minua tanssiparikseen tanssiaisiin", paljastin ja yritin olla punastumatta. "Uuh", ystäväni henkäisi ja aloimme kikattaa yhdessä. "Ajatella, että pikkupentuna pidin Pontsua pelkkänä kaverina tai kämppiksenä, mutta nyt välillämme on selvästi jotain!" huudahdin innoissani. Hymyni kuitenkin hyytyi Saran astellessa eteeni kynsiraspia heilutellen. "Onkos täällä pitkiä kynsiä?" Sara mörisi viitaten Joulupukin 'Onkos täällä kilttejä lapsia?' -lausahdukseen. Emme voineet Kikin kanssa muuta kuin paljastaa kyntemme ja hyväksyä kohtalomme. Mantsu avusti Saraa pitämällä leikkauksessa olevaa kissaa aisoissa samalla kun Sara lyhensi kynsiä. Pidin silmiäni kiinni koko operaation ajan ja kiljuin "aiaiai!", vaikkei minuun edes sattunut. Se vain oli automaattinen reagointitapa.
Liikuntasalissa simssiliini sähelsi korien kanssa. Ne olivat luonnollisesti aivan liian korkealla sijaitessaan melkein katonrajassa, joten hoitajani oli laskenut niitä alemmas, jotta meillä kissoillakin olisi jotain mahdollisuuksia heittää koreja. Vilperi ja Molli olivat hakeneet varastosta koripalloja ja vierittelivät niitä saliin. Kiki juoksi yhden pallon luokse ja ehdotti että kopittelisimme odotellessa ohjelman alkua. Idea kävi minulle ja otin muutaman askeleen taaksepäin ja valmistauduin nappaamaan Kikin syötön. Pompautimme koripallon lattian kautta, sillä se kimposi niin kivasti ilmaan, toisin kuin vaikka jalkapallo. Emme ehtineet kauaa leikkiä, kun simssiliini puhalsi jostain löytämäänsä pilliin, jolloin porukka kerääntyi jälleen suoraan riviin tottelevaisina. "Ehdotan että tällä kertaa annettaisi vain kissojen pelata, sillä hoitajat olisivat ylivoimaisia matalien korien takia", simssiliini selitti, jolloin mukana olleet hoitajat siirtyivät salin sisäänkäynnin luona oleville penkeille istumaan. Lämmittelyksi pelasimme tiputusta, eli asetuimme jonoon korin eteen, ja jokainen yritti vuorollaan tehdä korin. Jos ei onnistunut, tippui pelistä. Mig oli jonon ensimmäisenä, joten hän sinkautti pallon korkeuksiin. Pallo pyöri hetken aikaa korin reunalla, mutta sitten se putosi maahan ja Mig epäonnistui. Jotkut nauroivat mutta vaikenivat simssiliinin tuiman katseen nähdessään. Jono liikahti eteenpäin ja tällä kertaa vuorossa oli Vilperi, joka epäonnistui myös. "Hmm, onkohan kori sittenkin liian korkealla?" simssiliini pohdiskeli, mutta Mig kielsi häntä koskemasta siihen. "Epäreilua jos muut saavat helpotusta", kissa protestoi. simssiliini perääntyi, ja seuraavaksi minä sain pallon tassuihini. Minua ahdisti, sillä olisi noloa mokata muiden nähden. Eiväthän muutkaan olleet tähän mennessä täydellisesti osanneet, mutta silti. Vilkaisin hoitajaani hermostuneena, joka nyökkäsi minulle rohkaisevasti. Keskityin tuijottamaan koria, ja lopulta päästin pallon tassuistani. Suljin silmäni sillä en uskaltanut katsoa. Hetken päästä sali täyttyi hurrauksista ja kävi ilmi, että olin onnistunut tekemään korin! Siirryin myhäillen jonon perälle ja heittovuoro siirtyi Kikille.
Molli voitti lopulta tiputuksen, ja minä tulin kakkoseksi. Olin ihan ylpeä sijoituksestani, vaikka harmitti että voitto oli niin pienestä kiinni. Seuraavaksi simssiliini jakoi kissat nopeasti kahteen joukkueeseen, ja minun tiimiini kuuluivat Kiki, Nemo ja Mig. Olin iloinen siitä että pääsin samaan ryhmään kaverin kanssa. Mig puolestaan mulkoili meihin päin jotenkin vihaisenoloisesti. Joukkueemme seniori Nemo alkoi suunnitella vanhana ja viisaana pelitaktiikkaa: "Ehdotan että Oili ja Mig pitäisivät päävastuuta hyökkäämisestä ja pallon kuljetuksesta, sillä he ovat nuoria ja vahvoja. Minä ja pienempi Kiki ottaisimme sitten rauhallisemmin", Nemo taktikoi. "Kai se käy", mutisin, vaikka mieluummin olisin pelannut Kikin kanssa. Migkin hyväksyi idean ja tassutteli salin keskiosaan valmiina aloitukseen. simssiliini heitti pallon ilmaan, ja ensimmäisenä siitä sai otteen Mig. Juoksin innokkaasti vastustajajoukkueen korin luokse ja viittilöin häntä heittämään pallon minulle. Mig ei kuitenkaan toiminut niin, vaan heitti pallon Kikille, joka kupsahti nurin lattialle, ja vastustajajoukkueen Nepsu nappasi pallon ja heitti onnistuneen korin. "Mitä sinä oikein ajattelit?" ärähdin päästyäni Migin luokse. "Olin paremmassa paikassa kuin Kiki, ja mehän sovimme että me hoitaisimme hyökkäämisen", muistutin. Mig vältteli katsettani, ja pian simssiliini jo huhuili meitä valmistautumaan seuraavaan erään. Tällä kertaa pallo sinkosi Vilperille, ja kisu lähti kuljettamaan palloa taas uhkaavasti meidän koriamme kohti. Minä ja Kiki piiritimme Vilperin, jolloin tämä päätti heittää pallon joukkuetoverilleen Nekolle, mutta Nemo onnistui nappaamaan pallon toisen nenän edestä. Nemo heitti pallon minulle, ja lähdin kuljettamaan sitä toisen joukkueen koria kohti. Näin Migin edessäni ja mietin, syöttäisinkö pallon hänelle vai yrittäisinko itse koria kauempaa. Pohdiskeluni aikana ympärilleni kertyi koko vastustajajoukkue, jolloin minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin heittää pallo Migille. Kissa kiepsautti pallon käpäliinsä häntänsä avulla ja heitti onnistuneen korin. Juoksin innoissani onnittelemaan Migiä. "Tämä sujuu kyllä joukkuetyönä paremmin", kisu keksi. "Hyvä että sinäkin huomasit sen", sanoin silmää iskien. Mig tuijotti hetken aikaa tassuissaan olevaa koripalloa ja kohotti sitten katseensa minuun. "Anteeksi se aiempi käytökseni. Minua vain ärsytti kun sinä silloin aiemmin tönit minua rivissä mennessäsi Kikin viereen. Minulla itselläni ei ole täällä ketään kavereita ja olin kateellinen", Mig tunnusti. Katsoin toista säälivänä. "Minä olen kyllä mielelläni kaverisi", ilmoitin, jolloin Migin ilme kirkastui. "Todellako?", kissa kysyi epäuskoisena ja minä nyökkäsin varmistaakseni asian. Mig pudotti pallon ja kiersi tassunsa kaulani ympäri halatessaan minua. "Mitäs täällä on meneillään? Voimmeko jatkaa peliä?" simssiliini kysyi saavuttuaan paikalle. "Ei mitään ihmeellistä, jatketaan", Mig totesi nopeasti ja noukki koripallon maasta.
Peli päättyi lopulta tilanteeseen 3-2, ja meidän joukkueemme voitti! Minä olin jopa onnistunut tekemään yhden korin, ja olin itsestäni ylpeä. Pelin jälkeen olimme käyneet pikaisessa suihkussa ja harjailin nyt kosteaa turkkiani mukaan ottamallani pyöreällä harjalla. Mig ja Kiki eivät jaksaneet jäädä odottelemaan minun pitkien kauneusrituaalieni loppuun saattamista, joten ystäväni olivat lähteneet adoptioon etuajassa. Kiki oli painottanut minua raportoimaan tanssiaisista heti ensitilassa hänelle, jos jotain kerrottavan arvoista tapahtuisi minun ja Pontsun välillä. Poikakisun ajattelu sai minulle kummallisen mutta hyvän olon. Ovi kävi ja hoitajani lösähti penkille huokaisten raskaasti. "Puhhuh, törmäsin äsken vanhaan liikan opeen", simssiliini kertoi ja näytti kiusaantuneelta. "Mitä pahaa siinä on? Vai liittyykö häneen jotain ikävää?" utelin kiinnostuneena. "Saat lukea sen sitten lehden moka-osiosta", simssiliini mutisi ja pörrötti päälakeani. Kampaukseni meni tietenkin sotkuun, ja jouduin harjaamaan itseni uudestaan.
Oilin mielipide kerhopäivästä: "Kerrankin kaikki tuntui menneen nappiin eikä minun tarvinnut hävetä mokia! Muutenkin kerhossa oli kivaa, kun voitimme pelin ja sain uuden ystävän. Lisää tämmöistä!"
Saavuttuamme näytelmälavalle paikalla olivat kaikki paitsi Neko ja hänen hoitajansa Wannabe. simssiliini kaivoi kännykän taskustaan katsoakseen kelloa ja tunki puhelimen pian takaisin mustien verkkareidensa taskuun. "Kello on jo sen verran paljon että meidän on aloiteltava, vaikka kaikki eivät ole paikalla", simssiliini selitti ja taputti käsiään yhteen kolmesti, jolloin kerholaiset asettuivat riviin YP:n eteen. Minä pinkaisin bestikseni Kikin luokse ja jouduin tönimään hieman Migiä, jotta pääsisin Kikin viereen. Ruskea kissa mulkaisi minua närkästyneenä mutta tiivisti lopulta sen verran että sain haluamani paikan. "Minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa", supisin Kikille. En kuitenkaan ehtinyt jatkaa, kun simssiliini puhkesi puhumaan. "Tänään menemme pelaamaan koripalloa. Otin yhteyttä vanhan lukioni liikunnanopettajaan, ja hän lupasi että saisimme käyttää lukion liikuntasalia", simssiliini kertoi päivän ohjelmasta. "Yäh, koripallossa katkeaa kynnet", Nepsu valitti, jolloin Mantsu katsoi hoidokkiaan tiukasti. "Otin mukaan kynsiraspin, jolla liian pitkät kynnet voidaan lyhentää. Muistuttaisin ihan yleisesti kaikille, että urheilukerhoon tultaessa on kaikki korut ja asusteet parempi jättää kotiin, jos ne haittaavat urheilua", simssiliini huomautti. Silmäilin vaaleanvihreiksi lakkaamiani kynsiä ja harmistuin tajutessani, että minun pitäisi leikata ne.
Olimme valloittaneet tyttöjen pukuhuoneen. Hoitajat vaihtoivat liikuntavaatteita ylleen paitsi simssiliini, joka oli pukenut verkkarit jalkaansa jo valmiiksi. Hän olikin mennyt liikuntasalin puolelle valmistelemaan tulevaa kerhokertaa. Sara ja Mantsu pitivät kynsiratsiaa ja varmistivat, ettei kukaan poistuisi pukuhuoneesta ennen kuin kynnet oli lyhennetty. "Oili, sinun piti kertoa minulle jotakin", Kiki muistutti ja tökkäsi minua kylkeen. "Ai niin", naurahdin. Huoli kynsistä oli saanut minut unohtamaan koko jutun. "Pontsu pyysi minua tanssiparikseen tanssiaisiin", paljastin ja yritin olla punastumatta. "Uuh", ystäväni henkäisi ja aloimme kikattaa yhdessä. "Ajatella, että pikkupentuna pidin Pontsua pelkkänä kaverina tai kämppiksenä, mutta nyt välillämme on selvästi jotain!" huudahdin innoissani. Hymyni kuitenkin hyytyi Saran astellessa eteeni kynsiraspia heilutellen. "Onkos täällä pitkiä kynsiä?" Sara mörisi viitaten Joulupukin 'Onkos täällä kilttejä lapsia?' -lausahdukseen. Emme voineet Kikin kanssa muuta kuin paljastaa kyntemme ja hyväksyä kohtalomme. Mantsu avusti Saraa pitämällä leikkauksessa olevaa kissaa aisoissa samalla kun Sara lyhensi kynsiä. Pidin silmiäni kiinni koko operaation ajan ja kiljuin "aiaiai!", vaikkei minuun edes sattunut. Se vain oli automaattinen reagointitapa.
Liikuntasalissa simssiliini sähelsi korien kanssa. Ne olivat luonnollisesti aivan liian korkealla sijaitessaan melkein katonrajassa, joten hoitajani oli laskenut niitä alemmas, jotta meillä kissoillakin olisi jotain mahdollisuuksia heittää koreja. Vilperi ja Molli olivat hakeneet varastosta koripalloja ja vierittelivät niitä saliin. Kiki juoksi yhden pallon luokse ja ehdotti että kopittelisimme odotellessa ohjelman alkua. Idea kävi minulle ja otin muutaman askeleen taaksepäin ja valmistauduin nappaamaan Kikin syötön. Pompautimme koripallon lattian kautta, sillä se kimposi niin kivasti ilmaan, toisin kuin vaikka jalkapallo. Emme ehtineet kauaa leikkiä, kun simssiliini puhalsi jostain löytämäänsä pilliin, jolloin porukka kerääntyi jälleen suoraan riviin tottelevaisina. "Ehdotan että tällä kertaa annettaisi vain kissojen pelata, sillä hoitajat olisivat ylivoimaisia matalien korien takia", simssiliini selitti, jolloin mukana olleet hoitajat siirtyivät salin sisäänkäynnin luona oleville penkeille istumaan. Lämmittelyksi pelasimme tiputusta, eli asetuimme jonoon korin eteen, ja jokainen yritti vuorollaan tehdä korin. Jos ei onnistunut, tippui pelistä. Mig oli jonon ensimmäisenä, joten hän sinkautti pallon korkeuksiin. Pallo pyöri hetken aikaa korin reunalla, mutta sitten se putosi maahan ja Mig epäonnistui. Jotkut nauroivat mutta vaikenivat simssiliinin tuiman katseen nähdessään. Jono liikahti eteenpäin ja tällä kertaa vuorossa oli Vilperi, joka epäonnistui myös. "Hmm, onkohan kori sittenkin liian korkealla?" simssiliini pohdiskeli, mutta Mig kielsi häntä koskemasta siihen. "Epäreilua jos muut saavat helpotusta", kissa protestoi. simssiliini perääntyi, ja seuraavaksi minä sain pallon tassuihini. Minua ahdisti, sillä olisi noloa mokata muiden nähden. Eiväthän muutkaan olleet tähän mennessä täydellisesti osanneet, mutta silti. Vilkaisin hoitajaani hermostuneena, joka nyökkäsi minulle rohkaisevasti. Keskityin tuijottamaan koria, ja lopulta päästin pallon tassuistani. Suljin silmäni sillä en uskaltanut katsoa. Hetken päästä sali täyttyi hurrauksista ja kävi ilmi, että olin onnistunut tekemään korin! Siirryin myhäillen jonon perälle ja heittovuoro siirtyi Kikille.
Molli voitti lopulta tiputuksen, ja minä tulin kakkoseksi. Olin ihan ylpeä sijoituksestani, vaikka harmitti että voitto oli niin pienestä kiinni. Seuraavaksi simssiliini jakoi kissat nopeasti kahteen joukkueeseen, ja minun tiimiini kuuluivat Kiki, Nemo ja Mig. Olin iloinen siitä että pääsin samaan ryhmään kaverin kanssa. Mig puolestaan mulkoili meihin päin jotenkin vihaisenoloisesti. Joukkueemme seniori Nemo alkoi suunnitella vanhana ja viisaana pelitaktiikkaa: "Ehdotan että Oili ja Mig pitäisivät päävastuuta hyökkäämisestä ja pallon kuljetuksesta, sillä he ovat nuoria ja vahvoja. Minä ja pienempi Kiki ottaisimme sitten rauhallisemmin", Nemo taktikoi. "Kai se käy", mutisin, vaikka mieluummin olisin pelannut Kikin kanssa. Migkin hyväksyi idean ja tassutteli salin keskiosaan valmiina aloitukseen. simssiliini heitti pallon ilmaan, ja ensimmäisenä siitä sai otteen Mig. Juoksin innokkaasti vastustajajoukkueen korin luokse ja viittilöin häntä heittämään pallon minulle. Mig ei kuitenkaan toiminut niin, vaan heitti pallon Kikille, joka kupsahti nurin lattialle, ja vastustajajoukkueen Nepsu nappasi pallon ja heitti onnistuneen korin. "Mitä sinä oikein ajattelit?" ärähdin päästyäni Migin luokse. "Olin paremmassa paikassa kuin Kiki, ja mehän sovimme että me hoitaisimme hyökkäämisen", muistutin. Mig vältteli katsettani, ja pian simssiliini jo huhuili meitä valmistautumaan seuraavaan erään. Tällä kertaa pallo sinkosi Vilperille, ja kisu lähti kuljettamaan palloa taas uhkaavasti meidän koriamme kohti. Minä ja Kiki piiritimme Vilperin, jolloin tämä päätti heittää pallon joukkuetoverilleen Nekolle, mutta Nemo onnistui nappaamaan pallon toisen nenän edestä. Nemo heitti pallon minulle, ja lähdin kuljettamaan sitä toisen joukkueen koria kohti. Näin Migin edessäni ja mietin, syöttäisinkö pallon hänelle vai yrittäisinko itse koria kauempaa. Pohdiskeluni aikana ympärilleni kertyi koko vastustajajoukkue, jolloin minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin heittää pallo Migille. Kissa kiepsautti pallon käpäliinsä häntänsä avulla ja heitti onnistuneen korin. Juoksin innoissani onnittelemaan Migiä. "Tämä sujuu kyllä joukkuetyönä paremmin", kisu keksi. "Hyvä että sinäkin huomasit sen", sanoin silmää iskien. Mig tuijotti hetken aikaa tassuissaan olevaa koripalloa ja kohotti sitten katseensa minuun. "Anteeksi se aiempi käytökseni. Minua vain ärsytti kun sinä silloin aiemmin tönit minua rivissä mennessäsi Kikin viereen. Minulla itselläni ei ole täällä ketään kavereita ja olin kateellinen", Mig tunnusti. Katsoin toista säälivänä. "Minä olen kyllä mielelläni kaverisi", ilmoitin, jolloin Migin ilme kirkastui. "Todellako?", kissa kysyi epäuskoisena ja minä nyökkäsin varmistaakseni asian. Mig pudotti pallon ja kiersi tassunsa kaulani ympäri halatessaan minua. "Mitäs täällä on meneillään? Voimmeko jatkaa peliä?" simssiliini kysyi saavuttuaan paikalle. "Ei mitään ihmeellistä, jatketaan", Mig totesi nopeasti ja noukki koripallon maasta.
Peli päättyi lopulta tilanteeseen 3-2, ja meidän joukkueemme voitti! Minä olin jopa onnistunut tekemään yhden korin, ja olin itsestäni ylpeä. Pelin jälkeen olimme käyneet pikaisessa suihkussa ja harjailin nyt kosteaa turkkiani mukaan ottamallani pyöreällä harjalla. Mig ja Kiki eivät jaksaneet jäädä odottelemaan minun pitkien kauneusrituaalieni loppuun saattamista, joten ystäväni olivat lähteneet adoptioon etuajassa. Kiki oli painottanut minua raportoimaan tanssiaisista heti ensitilassa hänelle, jos jotain kerrottavan arvoista tapahtuisi minun ja Pontsun välillä. Poikakisun ajattelu sai minulle kummallisen mutta hyvän olon. Ovi kävi ja hoitajani lösähti penkille huokaisten raskaasti. "Puhhuh, törmäsin äsken vanhaan liikan opeen", simssiliini kertoi ja näytti kiusaantuneelta. "Mitä pahaa siinä on? Vai liittyykö häneen jotain ikävää?" utelin kiinnostuneena. "Saat lukea sen sitten lehden moka-osiosta", simssiliini mutisi ja pörrötti päälakeani. Kampaukseni meni tietenkin sotkuun, ja jouduin harjaamaan itseni uudestaan.
Oilin mielipide kerhopäivästä: "Kerrankin kaikki tuntui menneen nappiin eikä minun tarvinnut hävetä mokia! Muutenkin kerhossa oli kivaa, kun voitimme pelin ja sain uuden ystävän. Lisää tämmöistä!"
Kommentit
Lähetä kommentti