Oivalluksia koulussa
Oilin koulupäivä:
Pontsu tuhisi onnellisena sängyssään torstaiaamuna. Viikset värisivät kuorsauksen tahdissa ja tassu oli takertunut tiukasti leijonalelun ympärille. Oili oli eilen väittänyt kovaan ääneen, että Pontsu on jo niin iso kissa, että lelusta tulisi luopua. Nyt tyttökisu ei kuitenkaan voinut kieltää, etteikö toinen olisi ollut suloinen näky. Oili hörppi pienin kulauksen maitolasillista. Hän oli lähdössä kouluun. Myös Pontsulla oli koulua, mutta ei vielä ensimmäisellä tunnilla: pojalla oli mahdollisuus nukkua pidempään. Oilista oli hiukan vaikea käsittää, miten Pontsu jaksoi nukkua niin kauan. Tällä oli loputon nukkumisentarve. Vaikka kuinka paljon olisi nukkunut, aina pystyi torkkumaan hiukan lisää. "Kyse on yksilöllisistä eroista", oli simssiliini joskus sanonut. Kivaahan se vain oli etteivät kaikki olleet samanlaisia. Oili pamautti tyhjän lasin pöydälle. "Mä lähden nyt", Oili ilmoitti huoneen ovella. "Nyt jo? Odota pieni hetki. En minä voi tämän näköisenä lähteä sinua saattamaan!" Nick hätäili. Hän kiharsi turkkiaan muokatulla karvankuivatusvehkeellä. Nickillä oli menossa jokin kiharakausi. "Kuinka vauvana sä minua oikein pidät? En minä mitään saattajaa tarvitse", Oili sanoi tiukasti puoliksi vitsillä ja puoliksi tosissaan. Vanhempien oli joskus vaikea havahtua siihen, että heidän lapsensa olivatkin jo isoja ja osaavat huolehtia itsestään. Nick tunsi Oilin olevan vielä pikkutyttö, kun taas Oili tunsi olevansa jo lähes aikuinen. Tunne oli varmasti syntynyt siitä syystä, että tänään oli Oilin viimeinen koulupäivä ensimmäisellä luokalla. Vaikka he olivat aloittaneet koulut samaan aikaan Pontsun kanssa, oli Oili ennättänyt suorittaa kurssit ripeämmin kuin poikakissa. Taas Oili saattoi huomata olevansa jälleen nopeampi osapuoli. Hänellä oli kiire, kun taas Pontsu löntysteli omaan tahtiin.
Ensimmäisellä oppitunnilla oli musiikkia. Oili oli päässyt jo yli siitä, että isä oli aikoinaan lähes pakottanut hänet valitsemaan musiikin kurssin. Kyllä kissa osasi jo nyt sanoa, ettei hänestä tulisi isänsä tapaista muusikkoa ammatiltaan, mutta kyllä musiikista pystyisi ottamaan kaiken irti. Nyt Oilista tuntui, että hänen tulisi ikävä omaa ryhmää ja ilmapiiriä, joka luokassa oli ollut. Tupe-ope piti tapansa mukaan pienen alkujumpan ennen varsinaiseen aiheeseen menemistä. Tällä kertaa Oili pyörähteli, teki loikkia häntä kauniissa kaaressa ja nautti. Oili oli iloinen siitä, että hän oli onnistunut löytämään musiikista energiaa ja onnea. Samalla hänestä tuntui kuitenkin kurjalta. Jos hän ei olisi perehtynyt musiikkiin, ei hänen olonsa olisi nyt niin haikea. Kunpa hän olisi tajunnut aikaisemmin ottaa kaiken ilon irti. Tuliko ylipäätään koko touhusta enemmän iloa vai surua? Tupe huomasi Oilin mietteliäisyyden ja jätti muut kissat soittamaan ja laulamaan JB:n "First Time":ä. Oili oli oppinut luottamaan opettajaan, ja hän kertoi mielellään tuntemuksistaan tälle. "Ei musiikkikurssin loppumisen tarvitse tarkoittaa musikaalisen aktiviteettisi päätettä. Päinvastoin! Tämä voi olla vasta sen alku", ope kannusti. "Miten loppu voi olla alku?" Oili kummasteli. "Muistatko ensimmäisen musiikkituntisi?" Tupe kysyi. "Erittäin hyvin, minä olin todella tympääntynyt. Koin olevani pakotettu kurssille enkä halunnut nähdä musiikissa mitään hyvää", Oili naurahti. "Alkuajatuksista huolimatta sinusta on kuoriutunut oikea musiikkisielu. Nyt tulet tunneille vapaaehtoisesti ja viihdyt täällä. Musiikki on muuttanut sinua. Se on nyt elämäsi yksi osa, josta et tahtoisi päästää enää irti. Osaatko sanoa nyt, mikä alku tästä on syntynyt?" Tupe jankkasi yhä liian vaikeita kysymyksiään. "Enpä oikeastaan. Muuta kuin sen, että ennen en tykännyt musiikista ja nyt tykkään", Oili vastasi. "Tuo on hyvä alku", Tupe kannusti. Muut ryhmäläiset saivat laulun soitettua, ja Tupe kiiruhti luokan eteen ohjaamaan uutta. "Seuraavaksi soitamme Mau Machinen kappaleen 'Musa on juttuni'", Tupe selitti. Koska oli Oilin viimeinen tunti, hän halusi mennä laulamaan kappaletta, koska laulaminen juuri oli kaikista hauskinta. "Musa on mun elämä / Toi kaiken tärkeän / Siitä luopuis en / En maailmaa nähnyt ois, paljosta jäänyt pois/ Onneks siihen tutustuin / Koskaaah musa on mun juttuni, musa on mun juttuni", Oili lauloi. Hetken päästä tunti oli ohi, ja Oili poistui luokasta. Mau Machinen äsken soitettu laulu pyöri Oilin kaipaavassa mielessä. Neidin täytyi myöntää, että hän oli samaa mieltä kappaleen sanoman kanssa. Jos hän itse ei olisi tutustunut musiikkiin, olisi hän jäänyt paljosta paitsi. Ajatella. Jos hän ei olisi koskaan osallistunut musiikin kurssille, ei hän olisi saanut tietää pitävänsä koko aineesta. Samassa Oilin päässä napsahti. Tästä Tupekin oli puhunut: Musiikin kurssi opetti häntä tykkäämään musiikista, ja se takasi alun musiikillisen elämän toteuttamiseen.
Hyppytunnin jälkeen Oililla oli terveystietoa. Vaikka opettaja Tapio-Teppo ei ollutkaan Oilin suosikkiopettaja, aine kiinnosti kisua niin paljon, että hän pysyi tunneilla virkeänä. Oili halusi oppia elämään aina vain terveellisemmin, ja tieto toi taitoa tavoitteen saavuttamista varten. "Mitä olette syöneet tänä päivänä?" Tpo (Oilin omakeksimä lyhenne) kysyi. Oili viittasi ja kertoi juoneensa aamulla lasin maitoa ja syöneensä kouluruokailun yhteydessä kalaa ja perunaa sekä salaattia. Muut opiskelijat saivat kommentoida Oilin ruokavalintoja. Koska herkut ja ylimääräiset sokerit oli onnistuttu välttämään, ja päivän ruoat olivat monipuolisia, Oili sai ylistyksiä. Tosin aamupala olisi joidenkin näkökulmasta saanut olla hiukan tuhdimpi, sillä se on päivän tärkein ateria. "Mikä siitä tekee niin tärkeän?" joku kyseenalaisti. "Tietääkö kukaan?" opettaja kysäisi. Kisujen ainoa selitys oli "koska niin on aina sanottu pienempänä", mutta mitään faktatietoa kukaan ei osannut sanoa. "Päivän energiatasolle tulee pohja aamiaisen aikana. Riippumatta siitä, mitä loppupäivänä syö, energiataso pysyy tietyllä käyrällä. Jos aamiainen on jäänyt väliin, käyrä on matalalla, mutta iso aamiainen pitää käyrän ylhäällä. Siksi jaksaa paremmin ja on enemmän energiaa päivän aikana. Aamiaisen syöminen vaikuttaa myös tutkitusti painonhallintaan", opettaja selosti. "Miten vähemmän syöminen voi muka lihottaa?" Oili kysyi. "Se ei itsessä lihotakaan, mutta energiatason ollessa alhaalla sortuu helpommin syömään namia", Tpo kertoi. Hetken päästä opettaja jakoi oppilaille infopaperin ruoasta, joka piti lukea, ja ruokaristikon, joka piti täydentää lukemisen jälkeen. Lopputunti meni sitten nopeasti tehtäviä puuhastellessa. Ristikko tarkistettiin tunnin lopussa, mutta se oli niin pitkäveteläistä, ettei siinä ole kerrottavaa. Yksi hauska juttu kuitenkin kävi: Ristikkoon piti kirjoittaa "Mikä asia takaa elimistölle hyvän levon?", ja yksi ryhmäläinen vastasi "sänky". Siinä oli Oililla hihittelemistä.
Oilin mielipide päivästä: "Ajatella että eka luokka on sitten suoritettu. Eihän minulla sitä loppukoetta ollut, mutta sen olemassaolo nyt on vähän epävarma. Sääli jättää vanha luokkataso taakse, mutta kivaa päästä opiskelemaan myös jotain uutta. Musiikki ja ruokaristikko <3"
-----
Pontsun koulupäivä:
Pienestä suusta pääsi iso haukotus. Pontsu istui pulpetin äärellä puoliksi hereillä ja puoliksi unessa. 11.30 on aivan liian aikainen aika aloittaa tunti, eikö? Tosin opettaja ei ollut vielä tullut, ja tavallaan oli vielä vapaa-aikaa, vaikka aikataulun mukaan nyt kuuluisi opiskella. Kyllähän ne opettajat voisivat ilmoittaa etukäteen, milloin aikovat olla poissa. Olisi ehtinyt nukkua vielä kymmenen minuuttia pidempään! Samassa luokkaan tepasteli joku ennen näkemätön. "Terve. Minä olen opettaja Vänskän isäntä. Sijaistan teille tänään tunnin", Vänskän isännäksi esiintynyt mies tokaisi ja pudotti suuren paperinipun pöydälle. Kissat katsoivat ilmeistystä ihmeissään. Kyseinen ukkeli oli aivan liian lennokas matematiikan opettajaksi. Kuin lukien opiskelijoiden ajatukset isäntä alkoi selitellä omasta opetusalastaan. "Minä opetan käsitöitä, ja koska en ymmärrä matematiikasta paljoa, teemme tänään sovellustehtäviä!" opettaja huudahti reippaasti ja alkoi jakaa paperipinkkaa oppilaille. Pontsu mietiskeli, mitähän sellaiset sovellustehtävät olivat, kunnes paperi luiskahti hänen pöydälleen. "Tehtävä 1: Hinnoittele tuote. Kankaan metrihinta on 14,80 e. Hameeseen kuluu 1,5 metriä kangasta. Hameeseen kuuluvat 2 nappia maksavat kukin 50 senttiä sekä vetoketju ja liimakangas euron. Materiaaleissa on mukana alv-vero. Työkustannukset ovat 50 euroa. Lisää kiinteät kustannukset ja arvonlisävero." Pontsu katsoi pitkää sanallista tehtävänantoa kauhuissaan. Normaalit matematiikan teoriat ja laskut olivat ymmärrettäviä, mutta aina kun johonkin piti soveltaa opittua, tuntuivat laskut ylivoimaisen vaikealta. "Aloitetaan laskemaan ensimmäinen tehtävä yhdessä. Käydään jokainen vaihe läpi samassa järjestyksessä kuin tehtävänannossa. Mistä siis aloitamme?" Vänskän isäntä kysäisi hymyillen. Stiina viittasi ja sai puheenvuoron: "Lasketaan kuinka paljon kankaan ja napin kustannuksista tulee kuluja. Sitten lasketaan kankaan hinnat, liimakankaat, napit ja vetoketjukulut yhteen." Kissat pähkäilivät hetken. Metrihinta oli siis 14,80, mutta koska kangasta kului 1,5 metriä, pitää laskea yhteen yksi kokonainen ja puolikas hinta eli siis 14,80 + 7,40 = 22,20 e Muista materiaalikuluista yhteensä tuli lisäystä 3 euroa, joten materiaalikulut pompahtivat 25,20 euroon. "Arvonlisäveron saa pois, kun jaetaan 25,20 luvulla 1,24. Kissat kaivoivat laskimet esiin ja näpyttelivät laskun. Tulokseksi ilmeni 20,30 e. Tässä vaiheessa Pontsu oivalsi, että seuraavaksi tuli lisätä 50 euron työkustannus. "Mitkä ovat kiinteät kustannukset?" Miisu kysyi. "Ne ovat esimerkiksi sähkönkäyttökuluja ja puhelulaskuja asiakkaalle soitosta. Kiinteiksi kustannuksiksi katsotaan 10% tuotteen hinnasta. Opettaja jäi kirjoittamaan taululle äsken selittämäänsä asiaa, kun kisut alkoivat laskea uutta vaihetta: 100%+10%=110% eli kertomusluku on 1,1. 1,1*70,3e=77,33. "Mitenkäs arvonlisävero lisätään?" Vänskän isäntä kysyi. "Kerrotaan 77,33 luvulla 1,24. Arvonlisäverot kerrotaan aina luvulla 1,24", Pontsu viittasi ja sai viisastella. Lopulliseksi hinnaksi tuli siis 95,90e. "Mittatilausvaatteet ovat hintavia, sillä ne ovat tehty juuri asiakkaan mittoihin sopivaksi. Lisäksi Suomessa on kova työnhinta", opettaja selitti. Pontsusta moinen kuulosti turhalta rahan tuhlaukselta. Mitä väliä sillä oli, onko tismalleen oikeat mitat? Vaatteita sai halpahallista hyvään hintaan, ja kyllä nekin ylle menivät. Pontsu ei viitsinyt jakaa mielipidettään opettajan kanssa, sillä hän ei halunnut joutua väittelyyn.
Lopputunnin aikana kissat laskivat lisää tehtäviä, mutta sen lisäksi he pääsivät mittailemaan toisiaan. Tunnin huipentuma oli, kun kissat valmistivat itselleen hihan kaavan. Se oli niin monimutkainen homma, ettei Pontsu tahtonut muistaa jälkeenpäin kaikkia vaiheita. Jokin mitta tuli ottaa selästä ja kertoa saatu luku 2/3:lla. Sitten mitattiin tassun paksuus edestä ja takaa, käden ylhäältä ja alhaalta. Piti piirtää suuri risti, jonka toiselle puolelle lisättiin tassun paksuus edestä katsottuna ja toinen takaalta katsottuna. Luvut jaettiin kolmella ja laitettiin aaltoileva viiva kulkemaan ensimmäisen kolmanneksen kohdan keskeltä yhden sentin päästä. Viimeisen kolmanneksen viiva kulki sentin alhaalta puolesta välistä. Pontsu oli saanut juuri hihansa kaavan valmiiksi, kun tunti loppui. Oli kyllä mukavan erilaista.
Ruokailun jälkeen vuorossa oli historian tunti. Pontsu oli ruokaillut matikan kurssilaisten Chocon ja Simban kanssa, jotka osallistuivat nytkin historian tunnille. Myöhemmin Oili ja Stiina olivat liittyneet joukkoon. Pian Hakkis-ope jo saapuikin, ja tunti saatiin aloitetuksi. "Tänään valmistelemme paritöinä pienet esitykset antiikin aikaan liittyen. Tenma ja Pontsu teidän aiheenne on antiikin Rooman ja Kreikan patsaat ja muistomerkit. Choco ja Simba kertovat maalaustaiteesta ja mytologiasta. Etsikää ahkerasti tietoa netistä, tehkää power point -esitykset ja lopputunnista esittelette oman tuotoksenne muulle porukalle", Hakkis kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi. Pontsu ei ollut kovin oma-aloitteinen, joten Tenma asettui tietokoneen äärelle. Koneet hurisivat hitaasti päälle, joten Pontsu ehti hyvin jakaa kauhun tuntemuksiaan: "En minä haluaisi esittää työtä muille", Pontsu vaikeroi. "Miksi et? Mitä iloa meidän on tehdä juttua vain itsellemme, kun voisimme jakaa oivalluksemme muillekin? Meidän pitää olla ylpeitä tekeleestämme" Tenma huomautti. "No niin mutta... Minua vain jännittää. En pidä esiintymistilanteista", Pontsu myönsi. "Hyvin kaikki menee. Jännityksenkin kanssa oppii varmasti elämään. Pääasia että esiinnyt vaikka pelottaisikin. Se vasta on rohkeutta", Tenma rohkaisi. Pontsu rauhottui hiukan, vaikka mahanpohjassa tuntui vieläkin hitusen kurjalta. Samassa Pontsu tajusi, ettei usein ollutkaan ollut rohkaistavan roolissa. Hän itse aina jakoi muille viisaita ohjeita mutta harvoin vastaanotti niitä. Pontsusta tuntui, että hän oli saanut sanoista voimaa ja onnistuisi takuulla esityksen pitämisestä. Tietoa etsittäessä Pontsu keksi ovelat hakusanat, ja Pontsu osasi löytää olennaisen tiedon suuresta tekstiläjästä ja tiivistää sen selkeästi. Tenmalla puolestaan oli visuaalista silmää, ja hän piti mielessä kokonaisuuden. Tunti meni nopeasti pakertaessa, ja loppua kohden meinasi tulla pieni kiire!
Lopulta oli esitysten aika. Choco ja Simba aloittivat. He aloittivat oman esityksensä kertomalla erilaisista maalauksista. "Sandro Botticellin maalaus "Venuksen syntymä" on ilmestynyt vuonna 1485. Maalauksessa Venus on juuri syntynyt merenvaahdosta. Tuulen jumalat Zefyros ja Aura puhaltavat neidon rantaan. Aihe antiikin mytologiasta. Kuva symboloi Venuksen saapumista Kytheran saarelle", Choco kertoi. Sandro Botticelli on tehnyt myös vuonna 1478 "Kevät"-maalauksen, jossa Venus-jumalatar on kevätpuutarhassa Kreikkalaisen mytologian hahmojen kanssa. Maalaus on jopa kolme metriä leveä", Simba jatkoi. Pontsu yritti kuunnella, mutta hän ei mahtanut sille mitään, että jännittäessä osa faktoista meni kokonaan ohi. "Hyvin se menee. Ole ihan rauhassa", Tenma kuiskasi. Pontsu oli hiukan nolona. Näkyivätkö hänen pelkonsa niin selkeästi läpi? "Antiikin mytologia sisältää Kreikan ja Rooman tarustokertomukset", Choco kertoi. "Tarinoissa esiintyvät jumalat, sankarit ja taruolennot. Jumalat asuivat Olympos-vuorella, ja heidät kuvataan inhimillisinä olentoina. Jumalat eivät olleet virheettömiä, vaan heillä oli taipumusta esim. moraalittomuuteen", Simba selitti innoissaan.
Sitten oli Tenman ja Pontsun vuoro. "Aiheenamme oli tosiaan antiikin Kreikan ja Rooman patsaat ja temppelit. Aloitan näyttämällä muutaman kuvan veistoksista", Tenma aloitti. Kissat olivat sopineet, että Pontsu esittelisi temppelit, koska niitä oli vähemmän kuin veistoksia. Tenma oli ystävällinen ja uhrautui! Kissat esittelivät esimerkiksi Venus-patsaan "Milon Venus", joka oli tehty hellenistisellä kaudella. Ikä näkyi patsaassa rappeutumisena: alkuperäinen koroke ja käsivarret evät ole säilyneet. "Rodoksen kolossi on 30-metrinen patsas auringonjumala Heliosta. Se on yksi maailman seitsemästä ihmeestä", Tenma kertoi. Sitten tuli Pontsun vuoro. "Pergamonin alttari on rakennettu Zeukselle ja Athenelle. Se on kreikkalainen", kisu puhui. Pontsu huomasi äänensä hieman värisevän ja kätensä hiukan tärisevän, minkä vuoksi hän hermostui vielä lisää. Hän kuitenkin hoki itselleen mielessä, että kaikki menee hyvin ja että hän suorittaa esityksen kunniallisesti loppuun. "Pantheon puolestaan on roomalainen. Se on tehty seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille", Pontsu kertoi. Lopulta esitys oli ohi, ja muut luokkalaiset taputtivat. Pontsu ei osannut sanoa, meniko esitys hyvin vai huonosti. Niin hermostunut hän oli. Hän kuitenkin oli erittäin ylpeä itsestään, ja valtava onnistumisen ilo kiemurteli masussa. Pontsu oli ollut rohkea. Nyt pystyi hyvillä mielin lähtemään kotiin.
Pontsun mielipide päivästä: "Tänään opin että kannattaa tehdä myös niitä asioita, joissa ei ole kovin hyvä. Voi oppia vaikka mitä uutta itse tehtävästä asiasta mutta myös itsestä. Hinnoittelu ja esityksen pitäminen oli jännää. Eri tavalla jännää mutta jännää kumminkin!"
Pontsu tuhisi onnellisena sängyssään torstaiaamuna. Viikset värisivät kuorsauksen tahdissa ja tassu oli takertunut tiukasti leijonalelun ympärille. Oili oli eilen väittänyt kovaan ääneen, että Pontsu on jo niin iso kissa, että lelusta tulisi luopua. Nyt tyttökisu ei kuitenkaan voinut kieltää, etteikö toinen olisi ollut suloinen näky. Oili hörppi pienin kulauksen maitolasillista. Hän oli lähdössä kouluun. Myös Pontsulla oli koulua, mutta ei vielä ensimmäisellä tunnilla: pojalla oli mahdollisuus nukkua pidempään. Oilista oli hiukan vaikea käsittää, miten Pontsu jaksoi nukkua niin kauan. Tällä oli loputon nukkumisentarve. Vaikka kuinka paljon olisi nukkunut, aina pystyi torkkumaan hiukan lisää. "Kyse on yksilöllisistä eroista", oli simssiliini joskus sanonut. Kivaahan se vain oli etteivät kaikki olleet samanlaisia. Oili pamautti tyhjän lasin pöydälle. "Mä lähden nyt", Oili ilmoitti huoneen ovella. "Nyt jo? Odota pieni hetki. En minä voi tämän näköisenä lähteä sinua saattamaan!" Nick hätäili. Hän kiharsi turkkiaan muokatulla karvankuivatusvehkeellä. Nickillä oli menossa jokin kiharakausi. "Kuinka vauvana sä minua oikein pidät? En minä mitään saattajaa tarvitse", Oili sanoi tiukasti puoliksi vitsillä ja puoliksi tosissaan. Vanhempien oli joskus vaikea havahtua siihen, että heidän lapsensa olivatkin jo isoja ja osaavat huolehtia itsestään. Nick tunsi Oilin olevan vielä pikkutyttö, kun taas Oili tunsi olevansa jo lähes aikuinen. Tunne oli varmasti syntynyt siitä syystä, että tänään oli Oilin viimeinen koulupäivä ensimmäisellä luokalla. Vaikka he olivat aloittaneet koulut samaan aikaan Pontsun kanssa, oli Oili ennättänyt suorittaa kurssit ripeämmin kuin poikakissa. Taas Oili saattoi huomata olevansa jälleen nopeampi osapuoli. Hänellä oli kiire, kun taas Pontsu löntysteli omaan tahtiin.
Ensimmäisellä oppitunnilla oli musiikkia. Oili oli päässyt jo yli siitä, että isä oli aikoinaan lähes pakottanut hänet valitsemaan musiikin kurssin. Kyllä kissa osasi jo nyt sanoa, ettei hänestä tulisi isänsä tapaista muusikkoa ammatiltaan, mutta kyllä musiikista pystyisi ottamaan kaiken irti. Nyt Oilista tuntui, että hänen tulisi ikävä omaa ryhmää ja ilmapiiriä, joka luokassa oli ollut. Tupe-ope piti tapansa mukaan pienen alkujumpan ennen varsinaiseen aiheeseen menemistä. Tällä kertaa Oili pyörähteli, teki loikkia häntä kauniissa kaaressa ja nautti. Oili oli iloinen siitä, että hän oli onnistunut löytämään musiikista energiaa ja onnea. Samalla hänestä tuntui kuitenkin kurjalta. Jos hän ei olisi perehtynyt musiikkiin, ei hänen olonsa olisi nyt niin haikea. Kunpa hän olisi tajunnut aikaisemmin ottaa kaiken ilon irti. Tuliko ylipäätään koko touhusta enemmän iloa vai surua? Tupe huomasi Oilin mietteliäisyyden ja jätti muut kissat soittamaan ja laulamaan JB:n "First Time":ä. Oili oli oppinut luottamaan opettajaan, ja hän kertoi mielellään tuntemuksistaan tälle. "Ei musiikkikurssin loppumisen tarvitse tarkoittaa musikaalisen aktiviteettisi päätettä. Päinvastoin! Tämä voi olla vasta sen alku", ope kannusti. "Miten loppu voi olla alku?" Oili kummasteli. "Muistatko ensimmäisen musiikkituntisi?" Tupe kysyi. "Erittäin hyvin, minä olin todella tympääntynyt. Koin olevani pakotettu kurssille enkä halunnut nähdä musiikissa mitään hyvää", Oili naurahti. "Alkuajatuksista huolimatta sinusta on kuoriutunut oikea musiikkisielu. Nyt tulet tunneille vapaaehtoisesti ja viihdyt täällä. Musiikki on muuttanut sinua. Se on nyt elämäsi yksi osa, josta et tahtoisi päästää enää irti. Osaatko sanoa nyt, mikä alku tästä on syntynyt?" Tupe jankkasi yhä liian vaikeita kysymyksiään. "Enpä oikeastaan. Muuta kuin sen, että ennen en tykännyt musiikista ja nyt tykkään", Oili vastasi. "Tuo on hyvä alku", Tupe kannusti. Muut ryhmäläiset saivat laulun soitettua, ja Tupe kiiruhti luokan eteen ohjaamaan uutta. "Seuraavaksi soitamme Mau Machinen kappaleen 'Musa on juttuni'", Tupe selitti. Koska oli Oilin viimeinen tunti, hän halusi mennä laulamaan kappaletta, koska laulaminen juuri oli kaikista hauskinta. "Musa on mun elämä / Toi kaiken tärkeän / Siitä luopuis en / En maailmaa nähnyt ois, paljosta jäänyt pois/ Onneks siihen tutustuin / Koskaaah musa on mun juttuni, musa on mun juttuni", Oili lauloi. Hetken päästä tunti oli ohi, ja Oili poistui luokasta. Mau Machinen äsken soitettu laulu pyöri Oilin kaipaavassa mielessä. Neidin täytyi myöntää, että hän oli samaa mieltä kappaleen sanoman kanssa. Jos hän itse ei olisi tutustunut musiikkiin, olisi hän jäänyt paljosta paitsi. Ajatella. Jos hän ei olisi koskaan osallistunut musiikin kurssille, ei hän olisi saanut tietää pitävänsä koko aineesta. Samassa Oilin päässä napsahti. Tästä Tupekin oli puhunut: Musiikin kurssi opetti häntä tykkäämään musiikista, ja se takasi alun musiikillisen elämän toteuttamiseen.
Hyppytunnin jälkeen Oililla oli terveystietoa. Vaikka opettaja Tapio-Teppo ei ollutkaan Oilin suosikkiopettaja, aine kiinnosti kisua niin paljon, että hän pysyi tunneilla virkeänä. Oili halusi oppia elämään aina vain terveellisemmin, ja tieto toi taitoa tavoitteen saavuttamista varten. "Mitä olette syöneet tänä päivänä?" Tpo (Oilin omakeksimä lyhenne) kysyi. Oili viittasi ja kertoi juoneensa aamulla lasin maitoa ja syöneensä kouluruokailun yhteydessä kalaa ja perunaa sekä salaattia. Muut opiskelijat saivat kommentoida Oilin ruokavalintoja. Koska herkut ja ylimääräiset sokerit oli onnistuttu välttämään, ja päivän ruoat olivat monipuolisia, Oili sai ylistyksiä. Tosin aamupala olisi joidenkin näkökulmasta saanut olla hiukan tuhdimpi, sillä se on päivän tärkein ateria. "Mikä siitä tekee niin tärkeän?" joku kyseenalaisti. "Tietääkö kukaan?" opettaja kysäisi. Kisujen ainoa selitys oli "koska niin on aina sanottu pienempänä", mutta mitään faktatietoa kukaan ei osannut sanoa. "Päivän energiatasolle tulee pohja aamiaisen aikana. Riippumatta siitä, mitä loppupäivänä syö, energiataso pysyy tietyllä käyrällä. Jos aamiainen on jäänyt väliin, käyrä on matalalla, mutta iso aamiainen pitää käyrän ylhäällä. Siksi jaksaa paremmin ja on enemmän energiaa päivän aikana. Aamiaisen syöminen vaikuttaa myös tutkitusti painonhallintaan", opettaja selosti. "Miten vähemmän syöminen voi muka lihottaa?" Oili kysyi. "Se ei itsessä lihotakaan, mutta energiatason ollessa alhaalla sortuu helpommin syömään namia", Tpo kertoi. Hetken päästä opettaja jakoi oppilaille infopaperin ruoasta, joka piti lukea, ja ruokaristikon, joka piti täydentää lukemisen jälkeen. Lopputunti meni sitten nopeasti tehtäviä puuhastellessa. Ristikko tarkistettiin tunnin lopussa, mutta se oli niin pitkäveteläistä, ettei siinä ole kerrottavaa. Yksi hauska juttu kuitenkin kävi: Ristikkoon piti kirjoittaa "Mikä asia takaa elimistölle hyvän levon?", ja yksi ryhmäläinen vastasi "sänky". Siinä oli Oililla hihittelemistä.
Oilin mielipide päivästä: "Ajatella että eka luokka on sitten suoritettu. Eihän minulla sitä loppukoetta ollut, mutta sen olemassaolo nyt on vähän epävarma. Sääli jättää vanha luokkataso taakse, mutta kivaa päästä opiskelemaan myös jotain uutta. Musiikki ja ruokaristikko <3"
-----
Pontsun koulupäivä:
Pienestä suusta pääsi iso haukotus. Pontsu istui pulpetin äärellä puoliksi hereillä ja puoliksi unessa. 11.30 on aivan liian aikainen aika aloittaa tunti, eikö? Tosin opettaja ei ollut vielä tullut, ja tavallaan oli vielä vapaa-aikaa, vaikka aikataulun mukaan nyt kuuluisi opiskella. Kyllähän ne opettajat voisivat ilmoittaa etukäteen, milloin aikovat olla poissa. Olisi ehtinyt nukkua vielä kymmenen minuuttia pidempään! Samassa luokkaan tepasteli joku ennen näkemätön. "Terve. Minä olen opettaja Vänskän isäntä. Sijaistan teille tänään tunnin", Vänskän isännäksi esiintynyt mies tokaisi ja pudotti suuren paperinipun pöydälle. Kissat katsoivat ilmeistystä ihmeissään. Kyseinen ukkeli oli aivan liian lennokas matematiikan opettajaksi. Kuin lukien opiskelijoiden ajatukset isäntä alkoi selitellä omasta opetusalastaan. "Minä opetan käsitöitä, ja koska en ymmärrä matematiikasta paljoa, teemme tänään sovellustehtäviä!" opettaja huudahti reippaasti ja alkoi jakaa paperipinkkaa oppilaille. Pontsu mietiskeli, mitähän sellaiset sovellustehtävät olivat, kunnes paperi luiskahti hänen pöydälleen. "Tehtävä 1: Hinnoittele tuote. Kankaan metrihinta on 14,80 e. Hameeseen kuluu 1,5 metriä kangasta. Hameeseen kuuluvat 2 nappia maksavat kukin 50 senttiä sekä vetoketju ja liimakangas euron. Materiaaleissa on mukana alv-vero. Työkustannukset ovat 50 euroa. Lisää kiinteät kustannukset ja arvonlisävero." Pontsu katsoi pitkää sanallista tehtävänantoa kauhuissaan. Normaalit matematiikan teoriat ja laskut olivat ymmärrettäviä, mutta aina kun johonkin piti soveltaa opittua, tuntuivat laskut ylivoimaisen vaikealta. "Aloitetaan laskemaan ensimmäinen tehtävä yhdessä. Käydään jokainen vaihe läpi samassa järjestyksessä kuin tehtävänannossa. Mistä siis aloitamme?" Vänskän isäntä kysäisi hymyillen. Stiina viittasi ja sai puheenvuoron: "Lasketaan kuinka paljon kankaan ja napin kustannuksista tulee kuluja. Sitten lasketaan kankaan hinnat, liimakankaat, napit ja vetoketjukulut yhteen." Kissat pähkäilivät hetken. Metrihinta oli siis 14,80, mutta koska kangasta kului 1,5 metriä, pitää laskea yhteen yksi kokonainen ja puolikas hinta eli siis 14,80 + 7,40 = 22,20 e Muista materiaalikuluista yhteensä tuli lisäystä 3 euroa, joten materiaalikulut pompahtivat 25,20 euroon. "Arvonlisäveron saa pois, kun jaetaan 25,20 luvulla 1,24. Kissat kaivoivat laskimet esiin ja näpyttelivät laskun. Tulokseksi ilmeni 20,30 e. Tässä vaiheessa Pontsu oivalsi, että seuraavaksi tuli lisätä 50 euron työkustannus. "Mitkä ovat kiinteät kustannukset?" Miisu kysyi. "Ne ovat esimerkiksi sähkönkäyttökuluja ja puhelulaskuja asiakkaalle soitosta. Kiinteiksi kustannuksiksi katsotaan 10% tuotteen hinnasta. Opettaja jäi kirjoittamaan taululle äsken selittämäänsä asiaa, kun kisut alkoivat laskea uutta vaihetta: 100%+10%=110% eli kertomusluku on 1,1. 1,1*70,3e=77,33. "Mitenkäs arvonlisävero lisätään?" Vänskän isäntä kysyi. "Kerrotaan 77,33 luvulla 1,24. Arvonlisäverot kerrotaan aina luvulla 1,24", Pontsu viittasi ja sai viisastella. Lopulliseksi hinnaksi tuli siis 95,90e. "Mittatilausvaatteet ovat hintavia, sillä ne ovat tehty juuri asiakkaan mittoihin sopivaksi. Lisäksi Suomessa on kova työnhinta", opettaja selitti. Pontsusta moinen kuulosti turhalta rahan tuhlaukselta. Mitä väliä sillä oli, onko tismalleen oikeat mitat? Vaatteita sai halpahallista hyvään hintaan, ja kyllä nekin ylle menivät. Pontsu ei viitsinyt jakaa mielipidettään opettajan kanssa, sillä hän ei halunnut joutua väittelyyn.
Lopputunnin aikana kissat laskivat lisää tehtäviä, mutta sen lisäksi he pääsivät mittailemaan toisiaan. Tunnin huipentuma oli, kun kissat valmistivat itselleen hihan kaavan. Se oli niin monimutkainen homma, ettei Pontsu tahtonut muistaa jälkeenpäin kaikkia vaiheita. Jokin mitta tuli ottaa selästä ja kertoa saatu luku 2/3:lla. Sitten mitattiin tassun paksuus edestä ja takaa, käden ylhäältä ja alhaalta. Piti piirtää suuri risti, jonka toiselle puolelle lisättiin tassun paksuus edestä katsottuna ja toinen takaalta katsottuna. Luvut jaettiin kolmella ja laitettiin aaltoileva viiva kulkemaan ensimmäisen kolmanneksen kohdan keskeltä yhden sentin päästä. Viimeisen kolmanneksen viiva kulki sentin alhaalta puolesta välistä. Pontsu oli saanut juuri hihansa kaavan valmiiksi, kun tunti loppui. Oli kyllä mukavan erilaista.
Ruokailun jälkeen vuorossa oli historian tunti. Pontsu oli ruokaillut matikan kurssilaisten Chocon ja Simban kanssa, jotka osallistuivat nytkin historian tunnille. Myöhemmin Oili ja Stiina olivat liittyneet joukkoon. Pian Hakkis-ope jo saapuikin, ja tunti saatiin aloitetuksi. "Tänään valmistelemme paritöinä pienet esitykset antiikin aikaan liittyen. Tenma ja Pontsu teidän aiheenne on antiikin Rooman ja Kreikan patsaat ja muistomerkit. Choco ja Simba kertovat maalaustaiteesta ja mytologiasta. Etsikää ahkerasti tietoa netistä, tehkää power point -esitykset ja lopputunnista esittelette oman tuotoksenne muulle porukalle", Hakkis kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi. Pontsu ei ollut kovin oma-aloitteinen, joten Tenma asettui tietokoneen äärelle. Koneet hurisivat hitaasti päälle, joten Pontsu ehti hyvin jakaa kauhun tuntemuksiaan: "En minä haluaisi esittää työtä muille", Pontsu vaikeroi. "Miksi et? Mitä iloa meidän on tehdä juttua vain itsellemme, kun voisimme jakaa oivalluksemme muillekin? Meidän pitää olla ylpeitä tekeleestämme" Tenma huomautti. "No niin mutta... Minua vain jännittää. En pidä esiintymistilanteista", Pontsu myönsi. "Hyvin kaikki menee. Jännityksenkin kanssa oppii varmasti elämään. Pääasia että esiinnyt vaikka pelottaisikin. Se vasta on rohkeutta", Tenma rohkaisi. Pontsu rauhottui hiukan, vaikka mahanpohjassa tuntui vieläkin hitusen kurjalta. Samassa Pontsu tajusi, ettei usein ollutkaan ollut rohkaistavan roolissa. Hän itse aina jakoi muille viisaita ohjeita mutta harvoin vastaanotti niitä. Pontsusta tuntui, että hän oli saanut sanoista voimaa ja onnistuisi takuulla esityksen pitämisestä. Tietoa etsittäessä Pontsu keksi ovelat hakusanat, ja Pontsu osasi löytää olennaisen tiedon suuresta tekstiläjästä ja tiivistää sen selkeästi. Tenmalla puolestaan oli visuaalista silmää, ja hän piti mielessä kokonaisuuden. Tunti meni nopeasti pakertaessa, ja loppua kohden meinasi tulla pieni kiire!
Lopulta oli esitysten aika. Choco ja Simba aloittivat. He aloittivat oman esityksensä kertomalla erilaisista maalauksista. "Sandro Botticellin maalaus "Venuksen syntymä" on ilmestynyt vuonna 1485. Maalauksessa Venus on juuri syntynyt merenvaahdosta. Tuulen jumalat Zefyros ja Aura puhaltavat neidon rantaan. Aihe antiikin mytologiasta. Kuva symboloi Venuksen saapumista Kytheran saarelle", Choco kertoi. Sandro Botticelli on tehnyt myös vuonna 1478 "Kevät"-maalauksen, jossa Venus-jumalatar on kevätpuutarhassa Kreikkalaisen mytologian hahmojen kanssa. Maalaus on jopa kolme metriä leveä", Simba jatkoi. Pontsu yritti kuunnella, mutta hän ei mahtanut sille mitään, että jännittäessä osa faktoista meni kokonaan ohi. "Hyvin se menee. Ole ihan rauhassa", Tenma kuiskasi. Pontsu oli hiukan nolona. Näkyivätkö hänen pelkonsa niin selkeästi läpi? "Antiikin mytologia sisältää Kreikan ja Rooman tarustokertomukset", Choco kertoi. "Tarinoissa esiintyvät jumalat, sankarit ja taruolennot. Jumalat asuivat Olympos-vuorella, ja heidät kuvataan inhimillisinä olentoina. Jumalat eivät olleet virheettömiä, vaan heillä oli taipumusta esim. moraalittomuuteen", Simba selitti innoissaan.
Sitten oli Tenman ja Pontsun vuoro. "Aiheenamme oli tosiaan antiikin Kreikan ja Rooman patsaat ja temppelit. Aloitan näyttämällä muutaman kuvan veistoksista", Tenma aloitti. Kissat olivat sopineet, että Pontsu esittelisi temppelit, koska niitä oli vähemmän kuin veistoksia. Tenma oli ystävällinen ja uhrautui! Kissat esittelivät esimerkiksi Venus-patsaan "Milon Venus", joka oli tehty hellenistisellä kaudella. Ikä näkyi patsaassa rappeutumisena: alkuperäinen koroke ja käsivarret evät ole säilyneet. "Rodoksen kolossi on 30-metrinen patsas auringonjumala Heliosta. Se on yksi maailman seitsemästä ihmeestä", Tenma kertoi. Sitten tuli Pontsun vuoro. "Pergamonin alttari on rakennettu Zeukselle ja Athenelle. Se on kreikkalainen", kisu puhui. Pontsu huomasi äänensä hieman värisevän ja kätensä hiukan tärisevän, minkä vuoksi hän hermostui vielä lisää. Hän kuitenkin hoki itselleen mielessä, että kaikki menee hyvin ja että hän suorittaa esityksen kunniallisesti loppuun. "Pantheon puolestaan on roomalainen. Se on tehty seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille", Pontsu kertoi. Lopulta esitys oli ohi, ja muut luokkalaiset taputtivat. Pontsu ei osannut sanoa, meniko esitys hyvin vai huonosti. Niin hermostunut hän oli. Hän kuitenkin oli erittäin ylpeä itsestään, ja valtava onnistumisen ilo kiemurteli masussa. Pontsu oli ollut rohkea. Nyt pystyi hyvillä mielin lähtemään kotiin.
Pontsun mielipide päivästä: "Tänään opin että kannattaa tehdä myös niitä asioita, joissa ei ole kovin hyvä. Voi oppia vaikka mitä uutta itse tehtävästä asiasta mutta myös itsestä. Hinnoittelu ja esityksen pitäminen oli jännää. Eri tavalla jännää mutta jännää kumminkin!"
Kommentit
Lähetä kommentti