Pontsun hautajaiset & kevätsiivous
n. 2 kk aiemmin:
Pontsun kuolema tuli koko simssiliinin poppoolle täysin odottamatta. simssiliini oli juottanut aiemmin Nickille iänvähennysjuomaa, mikä oli mahdollistanut tälle normaalia pidemmän elämän, ja nyt tuntui vaikealta käsittää että Nickiä nuorempi Pontsu menehtyi näin samoihin aikoihin. Tämä oli toinen simssiliinin kissan kuolema lyhyen aikavälin sisällä, ja niin oudolta kuin se kuulostikin oli Pontsun kuolema ja siitä seuranneet hautajaisjärjestelyt tapahtuneet aivan rutiinilla kun samat tehtävät oli pitänyt käydä läpi muutamaa kuukautta aiemmin. Pontsun hautajaiset vietettiin Nickiin verratessa paljon pienemmällä kokoonpanolla, ja paikalla oli perheenjäsenten lisäksi ainoastaan Pontsun paras ystävä Viivi. Oili murtui täysin seistessään kumppaninsa haudalla, nämä jatkuvat rakkaiden läheisten menetykset olivat raukalle aivan liikaa. simssiliini nosti nyyhkyttävän kissan syliinsä rutistaen tätä hennosti itseään vasten samalla kun kyynel valui hoitajankin poskea pitkin. Quzista tuntui pahalta seurata äidin surua, eikä pojalla itselläänkään ollut helppoa. Pennun mieliala tuntui nykyään heittelehtivän ihan miten sattui, ja hän oli usein äkäisellä tuulella. Kissa ei jaksanut tavata enää kavereitaan samaan tapaan kuin ennen, ja tämä tuntui muutenkin nykyään kapinoivan vähän kaikkea vastaan: Quz marisi nukkumaanmenoajoista ja joskus hän kieltäytyi jopa syömästä. simssiliini epäili ettei kissan käytös johtunut pelkästään Pontsun kuolemasta, vaan taustalla saattoi olla kasvukipuja ja ns. teini-iän angstia, ja nämä kaikki seikat yhdessä olivat saaneet nuoren kollin ihan pois tolaltaan. Quz vietti suurimman osan päivistään sävellellessään musiikkia koskettimillaan, eikä kukaan saanut häiritä häntä inspiraation iskiessa. Oili ja simssiliini päättivät antaa Quzille omaa tilaa toivoen pojan käsittelevän mieltään painavia asioita musiikin kautta. Kun kaikki läsnäolijat olivat sanoneet hyvästinsä Pontsulle polvistui simssiliini haudalle ja asetti kaksi keltaista kynttilää hautakiven juurelle. Keltainen oli ollut Pontsun lempiväri. "Voisin istuttaa haudalle ensi kesänä vaikka orvokkeja", luontokerhossa oleva Viivi lausahti, ja Oilista se oli kaunis ele. Hetken mielijohteesta Oili syöksyi halaamaan Viiviä. "Anteeksi että olin sinulle aiemmin niin kamala!" Oili nyyhkytti. Muutama vuosi sitten Oili oli ollut äärimmäisen mustasukkainen Viivin ja Pontsun ystävyydestä ja käyttäytynyt ikävästi tätä toista naaraskissaa kohtaan. "Ne vanhat kaunathan on jo sovittu, kaikki on hyvin", Viivi vakuutteli. Menneistä huolimatta kissat olivat nykyään ystäviä keskenään. Keltaiset kynttilät jäivät palamaan haudalle simssiliinin, Oilin, Quzin ja Viivin poistuessa vaitonaisina hautausmaalta.
Nykyhetki:
simssiliini röhnötti huoneensa leveällä sängyllä Oilin ja Quzin kanssa. Hoitaja oli viimein saanut suostuteltua kissansa Tinttimaratonin pitämiselle, ja kolmikko oli tuijottanut simssiliinin sylissä olevan läppärin ruutua jo yli tunnin verran. "Siinä tulikin eka levy täyteen, nyt pitää vaihtaa seuraava", simssiliini mutisi lopputekstien ilmestyessä ruutuun. Hoitaja kohottautui istumaan ja kurotteli sohvapöydällä olevaa DVD-pinoa kohti udellen samalla mitä kissat olivat tykänneet sarjasta. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, ja samassa simssiliini tajusi Quzin ja Oilin nukkuvan. Ilmeisesti katteja ei kiinnostanutkaan maratoonata... Kun katsojia ei kerran ollut päätti simssiliinikin antaa tällä erää olla ja alkoi surffailla koneellaan netissä. Ovelta kantautuva pieni koputus pakotti hänet kuitenkin nousemaan ylös. Oven takana olivat Stiina ja Ruu. "Moikka, ajateltiin tulla katsomaan miten jakselette täällä", Stiina selitti. "Tämä taitaa kuvastaa meidän toimeliaisuutta", simssiliini hymähti ja osoitti sängyllä tuhisevaa kissakaksikkoa. "Taisimme tulla huonoon aikaan", Ruu harmitteli. "Ei, ette ollenkaan. Käykää vain peremmälle", simssiliini kehotti. Kissat säntäsivät tutkimaan huonetta uteliaina. "Mitä nämä ovat?" pöydälle loikannut Ruu kummasteli DVD-pinoa katsellessaan. "Meidän oli tarkoitus pitää Tinttimaraton, mutta nuo mokomat väsähtivät jo ensimmäisen levyn jälkeen. Kiinnostaisiko teitä katsoa Tinttiä?", simssiliini kysyi. "Mikä ettei. Tykkään muutenkin katsoa elokuvia", Stiina intoili, ja asia kävi myös Ruulle. Kolmikko päätti jatkaa maratonia sohvalla jotta Oili ja Quz saisivat nukkua rauhassa. Toisin kuin simssiliinin unikeot olivat Ruu ja Stiina innoissaan ohjelmasta, ja levy toisensa jälkeen hupeni hetkessä. Stiina oli asettunut tuttavallisesti makoilemaan simssiliinin reittä vasten, mutta Ruu halusi mieluummin omaa tilaa ja istuskeli yksinään vähän etäämmällä. simssiliini silitti varovasti vieressään istuvan Ruun päälakea, mutta hetken päästä pentu kääntyi ja sohaisi simssiliiniä tassullaan ilmaistakseen "Nyt riittää!" simssiliini veti kätensä pois vähän harmistuneena, ilmeisesti menisi vielä tovi ennen kuin hän oppisi tulemaan toimeen Ruun kanssa... simssiliini oli luvannut Quzille harkitsevansa Ruun adoptoimista joskus kesällä, mutta toisaalta hän oli ollut Stiinan tuttuva pidempään, ja Oilikin varmasti tykkäisi jos simssiliini adoptoisi hänen siskonsa, varsinkin nyt kun Oilin elämään oli jäänyt tyhjä aukko Pontsun kuoleman jälkeen.
Oili ja Quz havahtuivat hereille vasta viimeisen levyn aikana, ja kaksikko kömpi sohvalle muiden joukkoon. "Miten te maltoitte alkaa nukkua kesken tämmöisen jännärin?" Ruu ihmetteli ja tökkäsi kevyesti pojan kylkeä. "Pidä sinä vaan huoli omista asioistasi", Quz tiuskaisi takaisin saaden Ruun hiljaiseksi. Poika katui sanojaan heti, ei hän missään nimessä halunnut loukata Ruuta, mutta jotenkin vain tuntui ettei kukaan ymmärtänyt häntä. "Ymm, onko kenelläkään nälkä? Voisin hakea jotain naposteltavaa", simssiliini ehdotti kissojen nyökkäillessä. simssiliini haki säilöstä valkosuklaakakun ja leikkasi sen viiteen yhtä suureen osaan. Mukaan lähti myös banaaniterttu, sillä simssiliini tiesi Oilin muuten nipottavan liiasta ruuan epäterveellisyydestä. Juomaksi simssiliini tyhjensi limupullon sisällön laseihin. simssiliini tarjoili ruuat kissoille, ja viimeiset jaksot hujahtivat melkein yhtä nopeasti kuin kakku kissojen vatsoihin. Ohjelman jälkeen Oili ja Stiina ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi astioiden tiskaajiski, ja kaksikko keräsi sohvapöydälle levitetyt lautaset pinoon ja niiden päälle vielä juomalasit ennen kuin suunta kävi kohti keittiötä. Stiina asetti astiat lavuaariin ja avasi hanan Oilin etsiessä astianpesuainetta. Vihreä neste muuttui vaahdoksi virtaavan veden voimasta, ja hetken aikaa kissakaksikko vain katseli miten astiat vähitellen katosivat vaahdon alle. Oili tarttui tomerasti tiskiharjaan, ja Stiina puolestaan laski toiseen lavuaariin vettä astioiden huuhtelua varten. Oranssi naaraskissa huuhteli Oilin pesemät astiat minkä jälkeen ne päätyivät kuivauskaappiin. "Miten olette jakselleet?" Stiina kysäisi siskoltaan. "Koko ajan parempaan päin tässä kai mennään. Ajattelin järjetää kummipennulleni tekemistä tässä joku päivä. En ole nähnyt häntä aikoihin. Lisäksi suunnittelin hankkivani vielä viimeisen urheilukerhomerkin pikimmiten", Oili kertoi. "Hienoa kuulla että sinulla on suunnitelmia. Pontsukin haluaisi että jatkat elämääsi", Stiina sanoi haikeasti hymyillen. "Jos tässä nyt on enää aikaa elää..." Oili huokaisi. "Mitä sinä tuollaista puhut?" Stiina hämmästyi ja oli tiputtaa tassuissaan pitelemänsä märän juomalasin. "En pysty olemaan miettimättä että mitä jos minäkin olisin kuollut samaan aikaan kuin Pontsu? Olen sentään jo ikäloppu. Olisi kauhea ajatus jos Quz jäisi orvoksi", Oili nyyhkytti. "Sisko-rakas, älä edes mieti tuommoisia! Sinulla on vielä paljon ikäpisteitä edessä", Stiina vakuutti ja halasi Oilia. Kyllähän Stiina oli huomannut, että ikääntymisen merkit olivat alkaneet näkyä Oilissa selvästi varhaisemmin, mutta hän halusi valaa Oilille uskoa tulevaan. Tytöt halasivat toisiaan pitkään, minkä jälkeen astiat tiskattiin loppuun.
simssiliinin huoneeseen jääneet Quz ja Ruu istuivat sohvalla vaitonaisina, kunnes simssiliini ehdotti että kissat voisivat auttaa häntä järjestelemään tavaroita. "Se olisi vähän niin kuin sellainen kevätsiivous. Keräisimme turhat tavarat pois ja ne voi sitten laittaa myyntiin kirpputorille", simssiliini selitti suunnitelmiaan. Pennut katsahtivat toisiaan, kumpaakaan ei selvästi kiinnostanut, mutta kai se olisi simssiliinin mieliksi uhrauduttava. Quz kävi nopeasti omat tavaransa läpi, ja poistettavien tavaroiden joukkoon päätyivät pitaijamössöpurkki, sekä leulunalle, jota hän ei kuulemma enää tarvinnut nyt kun oli jo iso kissa. Pienen harkinnan jälkeen Quz päätti luopua myös kitarastaan. Hän aikoi keskittyä musisoinnissa pianoon ja laulamiseen, joten kitara oli siinä mielessä turha. Sitten olikin vuorossa yhteisten tavaroiden selkkaus... "Meillä on aika monta radiota, voisi laittaa jonkun niistä pois. Vaikka tuo sinun liila radiosi", simssiliini suunnitteli. "Eikä, laita mieluummin tuo pinkki", Quz käski. "En, kyllä pinkki radio pitää olla!" simssiliini puolusti. Lopulta kävi sitten niin että kaikki kolme radiota pidettiin. Tavaroita käytiin läpi siten, että simssiliini ja Quz miettivät kannattaisiko se pitää, ja Ruu kasasi kirppikselle päätyvät tavarat laatikkoon. Kaapin syövereistä löytyi paljon tavaraa joiden olemassaoloa edes simssiliini ei ollut tietoinen. Myyntiin päätyi paljon vanhoja leluja ja ruokaa (ihme jos päiväys on yhä voimassa..) sekä käyttämättömäksi jääneitä pehmusteita ja pyyhkeitä. Stiina ja Oili palasivat tiskausreissultaan juuri kun kaikki tavarat oli saatu paikoilleen. "Oli oikein hauskaa viettää päivä kanssanne, mutte meidän on varmaan Ruun kanssa palattava jo adoptioon", Stiina huomautti. Kaksikko ehti jo kävellä ovelle kun Quz säntäsi heidän peräänsä ja pyysi Ruuta odottamaan. "Minä menen vaikka edeltä", Stiina lausahti. Stiina arveli Quzin saapuneen pahoittelemaan aiempaa käytöstään, ja hän päätti pidellä peukkuja jotta kaikki menisi hyvin eikä nuorien välille jäisi isompaa riitaa asian tiimoilta. Quz odotti Stiinan poistumista, ja hän sulki vielä huoneensakin oven jotteivat simssiliini ja Oili voisi tulla salakuuntelemaan. Ruu katsoi poikapentua odottavasti. "Minä... Anteeksi siitä aiemmasta. Minun ei olisi pitänyt tiuskia sinulle", Quz sanoi pitäen katseensa maassa. Tyttöpentu asetti tassunsa Quzin tassun päälle, jolloin poika kohotti katseensa. "Saat anteeksi tämän kerran, mutta jos äksyilet minulle jatkossa en vastaa seurauksista", Ruu virnisti. Quz naurahti tytön kommentille. Se oli ensimmäinen kerta aikoihin kun pojan kasvoilla nähtiin aito hymy. "En ole oikein ollut oma itseni isäni kuoleman jälkeen, ja kaikista vähiten haluan ajaa sinut pois luotani", Quz selitti. "Suru ottaa aikansa, mutta älä jää negatiivisuuden kierteeseen ikuisiksi ajoiksi", Ruu kannusti. Kaksikko halasi ennen kuin kumpikin lähti omiin suuntiinsa.
"Ruz olisi loistava shippausnimi sinulle ja Ruulle! Haha, tajusitko, siinä on kaksi kirjainta teidän kummankin nimestä", Oili kailotti kovaan ääneen ollessa poikansa kanssa iltapesulla kylppärissä. "Tajusin kyllä. Mutta meidän välillämme ei ole mitään", Quz tokaisi ennen kuin sukelsi kylpyammeeseen. Lämmin vesi tuntui mukavan miellyttävältä, ja kylpyvaahto kupli hauskasti. "Kehtaatkin valehdella äidillesi. Kun palasit tänään huoneeseen hyvästeltyäsi Ruun hymyilit suupielet korvissa. Isälläsi oli ihan sama ilme, kun me olimme nuoria ja rakastuneita", Oili kertoi. "Et olekaan kertonut miten te kaksi tapasitte", Quz huomautti. Oili seisahtui ammeen reunalle, hän ei ollut osannut odottaa Quzin kyselevän moista, sillä hautajaisista lähtien poika oli vältellyt isästään puhumista. Oili avasi shampoopurkin ja alkoi levittää ainetta turkkiinsa samalla kun kertoi hänen ja Pontsun ensitapaamisesta. "simssiliini adoptoi Pontsun samoihin aikoihin kuin minä ja Stiina synnyimme. Haha, muistan kun ukki kertoi, että simsiliini halusi yllättää hänet ja Nickin adoptoimalla uuden hoidokin, mutta lopulta kävikin niin että yllättyneeksi osapuoleksi päätyi simssiliini, sillä hän ei yhtään osannut odottaa Nickin ja Pian saavan pentuja, ja hänen saapuessa huoneellemme Pontsun kanssa odottikin siellä kaksi uutta vauvaa, minä ja Stiina. Tunsimme siis Pontsun kanssa jo ihan vauvasta asti, mutta romanssi kehkeytyi välillemme vasta myöhemmin", Oili kertoi haikeasti hymyillen. Quz kuunteli Oilin kertomuksia korvat höröllään, sillä hän ei tiennyt musiikkiuraa lukuunottamatta mitään isoisoisästään Mitteristä, ja tuntui uskomattomalta että vanhemmat olivat joskus olleet niin pieniä! Kun Quzkin oli saanut saippuoitua turkkinsa laittoi Oili suihkun päälle, ja huuhtelun jälkeen sama rumba suoritettiin hoitoainetta käyttäen. Kaksikon kuivatellessa pyyhkeisiin kääriytyneinä Oili palasi vielä aiempaan aiheeseen. "Siksihän sinä Ruun adoptoimistakin olet hinkunut kun tykkäät hänestä", Oili arvasi. "No niin. Ruu sanoi ettei halua edetä kaveruutta pidemmälle ennen kuin adoptio on varmaa. Mutta ymmärrän kyllä jos sinä haluaisit siskosi muuttavan meille", Quz selitti. "Älä siitä murehdi. Ruu on meille tervetullut", Oili vakuutti ja halasi poikaansa. Hän oli iloinen heidän käymästään keskustelusta, sillä vaikutti vihdoin siltä että Pontsun ja Nickin kuolemasta aiheutunut tuska oli muuttunut kullatuiksi muistoiksi, joita ajatellessa edesmenneet läheiset olivat hetken läsnä.
Oilin mielipide päivästä: "En vieläkään tahdo uskoa että Pontsu on nyt poissa... Pahoin pelkään että minäkin seuraan häntä pian haudan lepoon vaikka Stiina vakuuttelikin että minulla olisi vielä paljon elinaikaa. Miten Quzkaan selviäisi vielä kolmannesta menetyksestä?"
Quzin mielipide päivästä: "Valehtelisin jos väittäisin että nämä viimeiset kuukaudet olisivat menneet hyvin, mutta ehkä tästä on viimein suunta parempaan päin. Oli kiva kuulla äidin kertomuksia hänen ja isän ensitapaamisesta!"
Ruun mielipide päivästä: "Tinttiä oli hauskaa katsoa! Pääsisinpä minäkin ainaisen adoption seinien tuijottelun sijaan kokemaan jotain jänniä seikkailuja elämäni aikana. Toivottavasti sain puheillani taottua järkeä Quzin päähän, hän ei ole ollut oma itsensä viime aikoina."
Stiinan mielipide päivästä: "Voih, Oili kantaa taas harteillaan ihan liian paljon. Toivottavasti nämä menetykset eivät aja häntä epätoivoon, sillä liika murehtiminen voi lyhentää hänen elinikäänsä..."
Pontsun kuolema tuli koko simssiliinin poppoolle täysin odottamatta. simssiliini oli juottanut aiemmin Nickille iänvähennysjuomaa, mikä oli mahdollistanut tälle normaalia pidemmän elämän, ja nyt tuntui vaikealta käsittää että Nickiä nuorempi Pontsu menehtyi näin samoihin aikoihin. Tämä oli toinen simssiliinin kissan kuolema lyhyen aikavälin sisällä, ja niin oudolta kuin se kuulostikin oli Pontsun kuolema ja siitä seuranneet hautajaisjärjestelyt tapahtuneet aivan rutiinilla kun samat tehtävät oli pitänyt käydä läpi muutamaa kuukautta aiemmin. Pontsun hautajaiset vietettiin Nickiin verratessa paljon pienemmällä kokoonpanolla, ja paikalla oli perheenjäsenten lisäksi ainoastaan Pontsun paras ystävä Viivi. Oili murtui täysin seistessään kumppaninsa haudalla, nämä jatkuvat rakkaiden läheisten menetykset olivat raukalle aivan liikaa. simssiliini nosti nyyhkyttävän kissan syliinsä rutistaen tätä hennosti itseään vasten samalla kun kyynel valui hoitajankin poskea pitkin. Quzista tuntui pahalta seurata äidin surua, eikä pojalla itselläänkään ollut helppoa. Pennun mieliala tuntui nykyään heittelehtivän ihan miten sattui, ja hän oli usein äkäisellä tuulella. Kissa ei jaksanut tavata enää kavereitaan samaan tapaan kuin ennen, ja tämä tuntui muutenkin nykyään kapinoivan vähän kaikkea vastaan: Quz marisi nukkumaanmenoajoista ja joskus hän kieltäytyi jopa syömästä. simssiliini epäili ettei kissan käytös johtunut pelkästään Pontsun kuolemasta, vaan taustalla saattoi olla kasvukipuja ja ns. teini-iän angstia, ja nämä kaikki seikat yhdessä olivat saaneet nuoren kollin ihan pois tolaltaan. Quz vietti suurimman osan päivistään sävellellessään musiikkia koskettimillaan, eikä kukaan saanut häiritä häntä inspiraation iskiessa. Oili ja simssiliini päättivät antaa Quzille omaa tilaa toivoen pojan käsittelevän mieltään painavia asioita musiikin kautta. Kun kaikki läsnäolijat olivat sanoneet hyvästinsä Pontsulle polvistui simssiliini haudalle ja asetti kaksi keltaista kynttilää hautakiven juurelle. Keltainen oli ollut Pontsun lempiväri. "Voisin istuttaa haudalle ensi kesänä vaikka orvokkeja", luontokerhossa oleva Viivi lausahti, ja Oilista se oli kaunis ele. Hetken mielijohteesta Oili syöksyi halaamaan Viiviä. "Anteeksi että olin sinulle aiemmin niin kamala!" Oili nyyhkytti. Muutama vuosi sitten Oili oli ollut äärimmäisen mustasukkainen Viivin ja Pontsun ystävyydestä ja käyttäytynyt ikävästi tätä toista naaraskissaa kohtaan. "Ne vanhat kaunathan on jo sovittu, kaikki on hyvin", Viivi vakuutteli. Menneistä huolimatta kissat olivat nykyään ystäviä keskenään. Keltaiset kynttilät jäivät palamaan haudalle simssiliinin, Oilin, Quzin ja Viivin poistuessa vaitonaisina hautausmaalta.
Nykyhetki:
simssiliini röhnötti huoneensa leveällä sängyllä Oilin ja Quzin kanssa. Hoitaja oli viimein saanut suostuteltua kissansa Tinttimaratonin pitämiselle, ja kolmikko oli tuijottanut simssiliinin sylissä olevan läppärin ruutua jo yli tunnin verran. "Siinä tulikin eka levy täyteen, nyt pitää vaihtaa seuraava", simssiliini mutisi lopputekstien ilmestyessä ruutuun. Hoitaja kohottautui istumaan ja kurotteli sohvapöydällä olevaa DVD-pinoa kohti udellen samalla mitä kissat olivat tykänneet sarjasta. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, ja samassa simssiliini tajusi Quzin ja Oilin nukkuvan. Ilmeisesti katteja ei kiinnostanutkaan maratoonata... Kun katsojia ei kerran ollut päätti simssiliinikin antaa tällä erää olla ja alkoi surffailla koneellaan netissä. Ovelta kantautuva pieni koputus pakotti hänet kuitenkin nousemaan ylös. Oven takana olivat Stiina ja Ruu. "Moikka, ajateltiin tulla katsomaan miten jakselette täällä", Stiina selitti. "Tämä taitaa kuvastaa meidän toimeliaisuutta", simssiliini hymähti ja osoitti sängyllä tuhisevaa kissakaksikkoa. "Taisimme tulla huonoon aikaan", Ruu harmitteli. "Ei, ette ollenkaan. Käykää vain peremmälle", simssiliini kehotti. Kissat säntäsivät tutkimaan huonetta uteliaina. "Mitä nämä ovat?" pöydälle loikannut Ruu kummasteli DVD-pinoa katsellessaan. "Meidän oli tarkoitus pitää Tinttimaraton, mutta nuo mokomat väsähtivät jo ensimmäisen levyn jälkeen. Kiinnostaisiko teitä katsoa Tinttiä?", simssiliini kysyi. "Mikä ettei. Tykkään muutenkin katsoa elokuvia", Stiina intoili, ja asia kävi myös Ruulle. Kolmikko päätti jatkaa maratonia sohvalla jotta Oili ja Quz saisivat nukkua rauhassa. Toisin kuin simssiliinin unikeot olivat Ruu ja Stiina innoissaan ohjelmasta, ja levy toisensa jälkeen hupeni hetkessä. Stiina oli asettunut tuttavallisesti makoilemaan simssiliinin reittä vasten, mutta Ruu halusi mieluummin omaa tilaa ja istuskeli yksinään vähän etäämmällä. simssiliini silitti varovasti vieressään istuvan Ruun päälakea, mutta hetken päästä pentu kääntyi ja sohaisi simssiliiniä tassullaan ilmaistakseen "Nyt riittää!" simssiliini veti kätensä pois vähän harmistuneena, ilmeisesti menisi vielä tovi ennen kuin hän oppisi tulemaan toimeen Ruun kanssa... simssiliini oli luvannut Quzille harkitsevansa Ruun adoptoimista joskus kesällä, mutta toisaalta hän oli ollut Stiinan tuttuva pidempään, ja Oilikin varmasti tykkäisi jos simssiliini adoptoisi hänen siskonsa, varsinkin nyt kun Oilin elämään oli jäänyt tyhjä aukko Pontsun kuoleman jälkeen.
Oili ja Quz havahtuivat hereille vasta viimeisen levyn aikana, ja kaksikko kömpi sohvalle muiden joukkoon. "Miten te maltoitte alkaa nukkua kesken tämmöisen jännärin?" Ruu ihmetteli ja tökkäsi kevyesti pojan kylkeä. "Pidä sinä vaan huoli omista asioistasi", Quz tiuskaisi takaisin saaden Ruun hiljaiseksi. Poika katui sanojaan heti, ei hän missään nimessä halunnut loukata Ruuta, mutta jotenkin vain tuntui ettei kukaan ymmärtänyt häntä. "Ymm, onko kenelläkään nälkä? Voisin hakea jotain naposteltavaa", simssiliini ehdotti kissojen nyökkäillessä. simssiliini haki säilöstä valkosuklaakakun ja leikkasi sen viiteen yhtä suureen osaan. Mukaan lähti myös banaaniterttu, sillä simssiliini tiesi Oilin muuten nipottavan liiasta ruuan epäterveellisyydestä. Juomaksi simssiliini tyhjensi limupullon sisällön laseihin. simssiliini tarjoili ruuat kissoille, ja viimeiset jaksot hujahtivat melkein yhtä nopeasti kuin kakku kissojen vatsoihin. Ohjelman jälkeen Oili ja Stiina ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi astioiden tiskaajiski, ja kaksikko keräsi sohvapöydälle levitetyt lautaset pinoon ja niiden päälle vielä juomalasit ennen kuin suunta kävi kohti keittiötä. Stiina asetti astiat lavuaariin ja avasi hanan Oilin etsiessä astianpesuainetta. Vihreä neste muuttui vaahdoksi virtaavan veden voimasta, ja hetken aikaa kissakaksikko vain katseli miten astiat vähitellen katosivat vaahdon alle. Oili tarttui tomerasti tiskiharjaan, ja Stiina puolestaan laski toiseen lavuaariin vettä astioiden huuhtelua varten. Oranssi naaraskissa huuhteli Oilin pesemät astiat minkä jälkeen ne päätyivät kuivauskaappiin. "Miten olette jakselleet?" Stiina kysäisi siskoltaan. "Koko ajan parempaan päin tässä kai mennään. Ajattelin järjetää kummipennulleni tekemistä tässä joku päivä. En ole nähnyt häntä aikoihin. Lisäksi suunnittelin hankkivani vielä viimeisen urheilukerhomerkin pikimmiten", Oili kertoi. "Hienoa kuulla että sinulla on suunnitelmia. Pontsukin haluaisi että jatkat elämääsi", Stiina sanoi haikeasti hymyillen. "Jos tässä nyt on enää aikaa elää..." Oili huokaisi. "Mitä sinä tuollaista puhut?" Stiina hämmästyi ja oli tiputtaa tassuissaan pitelemänsä märän juomalasin. "En pysty olemaan miettimättä että mitä jos minäkin olisin kuollut samaan aikaan kuin Pontsu? Olen sentään jo ikäloppu. Olisi kauhea ajatus jos Quz jäisi orvoksi", Oili nyyhkytti. "Sisko-rakas, älä edes mieti tuommoisia! Sinulla on vielä paljon ikäpisteitä edessä", Stiina vakuutti ja halasi Oilia. Kyllähän Stiina oli huomannut, että ikääntymisen merkit olivat alkaneet näkyä Oilissa selvästi varhaisemmin, mutta hän halusi valaa Oilille uskoa tulevaan. Tytöt halasivat toisiaan pitkään, minkä jälkeen astiat tiskattiin loppuun.
simssiliinin huoneeseen jääneet Quz ja Ruu istuivat sohvalla vaitonaisina, kunnes simssiliini ehdotti että kissat voisivat auttaa häntä järjestelemään tavaroita. "Se olisi vähän niin kuin sellainen kevätsiivous. Keräisimme turhat tavarat pois ja ne voi sitten laittaa myyntiin kirpputorille", simssiliini selitti suunnitelmiaan. Pennut katsahtivat toisiaan, kumpaakaan ei selvästi kiinnostanut, mutta kai se olisi simssiliinin mieliksi uhrauduttava. Quz kävi nopeasti omat tavaransa läpi, ja poistettavien tavaroiden joukkoon päätyivät pitaijamössöpurkki, sekä leulunalle, jota hän ei kuulemma enää tarvinnut nyt kun oli jo iso kissa. Pienen harkinnan jälkeen Quz päätti luopua myös kitarastaan. Hän aikoi keskittyä musisoinnissa pianoon ja laulamiseen, joten kitara oli siinä mielessä turha. Sitten olikin vuorossa yhteisten tavaroiden selkkaus... "Meillä on aika monta radiota, voisi laittaa jonkun niistä pois. Vaikka tuo sinun liila radiosi", simssiliini suunnitteli. "Eikä, laita mieluummin tuo pinkki", Quz käski. "En, kyllä pinkki radio pitää olla!" simssiliini puolusti. Lopulta kävi sitten niin että kaikki kolme radiota pidettiin. Tavaroita käytiin läpi siten, että simssiliini ja Quz miettivät kannattaisiko se pitää, ja Ruu kasasi kirppikselle päätyvät tavarat laatikkoon. Kaapin syövereistä löytyi paljon tavaraa joiden olemassaoloa edes simssiliini ei ollut tietoinen. Myyntiin päätyi paljon vanhoja leluja ja ruokaa (ihme jos päiväys on yhä voimassa..) sekä käyttämättömäksi jääneitä pehmusteita ja pyyhkeitä. Stiina ja Oili palasivat tiskausreissultaan juuri kun kaikki tavarat oli saatu paikoilleen. "Oli oikein hauskaa viettää päivä kanssanne, mutte meidän on varmaan Ruun kanssa palattava jo adoptioon", Stiina huomautti. Kaksikko ehti jo kävellä ovelle kun Quz säntäsi heidän peräänsä ja pyysi Ruuta odottamaan. "Minä menen vaikka edeltä", Stiina lausahti. Stiina arveli Quzin saapuneen pahoittelemaan aiempaa käytöstään, ja hän päätti pidellä peukkuja jotta kaikki menisi hyvin eikä nuorien välille jäisi isompaa riitaa asian tiimoilta. Quz odotti Stiinan poistumista, ja hän sulki vielä huoneensakin oven jotteivat simssiliini ja Oili voisi tulla salakuuntelemaan. Ruu katsoi poikapentua odottavasti. "Minä... Anteeksi siitä aiemmasta. Minun ei olisi pitänyt tiuskia sinulle", Quz sanoi pitäen katseensa maassa. Tyttöpentu asetti tassunsa Quzin tassun päälle, jolloin poika kohotti katseensa. "Saat anteeksi tämän kerran, mutta jos äksyilet minulle jatkossa en vastaa seurauksista", Ruu virnisti. Quz naurahti tytön kommentille. Se oli ensimmäinen kerta aikoihin kun pojan kasvoilla nähtiin aito hymy. "En ole oikein ollut oma itseni isäni kuoleman jälkeen, ja kaikista vähiten haluan ajaa sinut pois luotani", Quz selitti. "Suru ottaa aikansa, mutta älä jää negatiivisuuden kierteeseen ikuisiksi ajoiksi", Ruu kannusti. Kaksikko halasi ennen kuin kumpikin lähti omiin suuntiinsa.
"Ruz olisi loistava shippausnimi sinulle ja Ruulle! Haha, tajusitko, siinä on kaksi kirjainta teidän kummankin nimestä", Oili kailotti kovaan ääneen ollessa poikansa kanssa iltapesulla kylppärissä. "Tajusin kyllä. Mutta meidän välillämme ei ole mitään", Quz tokaisi ennen kuin sukelsi kylpyammeeseen. Lämmin vesi tuntui mukavan miellyttävältä, ja kylpyvaahto kupli hauskasti. "Kehtaatkin valehdella äidillesi. Kun palasit tänään huoneeseen hyvästeltyäsi Ruun hymyilit suupielet korvissa. Isälläsi oli ihan sama ilme, kun me olimme nuoria ja rakastuneita", Oili kertoi. "Et olekaan kertonut miten te kaksi tapasitte", Quz huomautti. Oili seisahtui ammeen reunalle, hän ei ollut osannut odottaa Quzin kyselevän moista, sillä hautajaisista lähtien poika oli vältellyt isästään puhumista. Oili avasi shampoopurkin ja alkoi levittää ainetta turkkiinsa samalla kun kertoi hänen ja Pontsun ensitapaamisesta. "simssiliini adoptoi Pontsun samoihin aikoihin kuin minä ja Stiina synnyimme. Haha, muistan kun ukki kertoi, että simsiliini halusi yllättää hänet ja Nickin adoptoimalla uuden hoidokin, mutta lopulta kävikin niin että yllättyneeksi osapuoleksi päätyi simssiliini, sillä hän ei yhtään osannut odottaa Nickin ja Pian saavan pentuja, ja hänen saapuessa huoneellemme Pontsun kanssa odottikin siellä kaksi uutta vauvaa, minä ja Stiina. Tunsimme siis Pontsun kanssa jo ihan vauvasta asti, mutta romanssi kehkeytyi välillemme vasta myöhemmin", Oili kertoi haikeasti hymyillen. Quz kuunteli Oilin kertomuksia korvat höröllään, sillä hän ei tiennyt musiikkiuraa lukuunottamatta mitään isoisoisästään Mitteristä, ja tuntui uskomattomalta että vanhemmat olivat joskus olleet niin pieniä! Kun Quzkin oli saanut saippuoitua turkkinsa laittoi Oili suihkun päälle, ja huuhtelun jälkeen sama rumba suoritettiin hoitoainetta käyttäen. Kaksikon kuivatellessa pyyhkeisiin kääriytyneinä Oili palasi vielä aiempaan aiheeseen. "Siksihän sinä Ruun adoptoimistakin olet hinkunut kun tykkäät hänestä", Oili arvasi. "No niin. Ruu sanoi ettei halua edetä kaveruutta pidemmälle ennen kuin adoptio on varmaa. Mutta ymmärrän kyllä jos sinä haluaisit siskosi muuttavan meille", Quz selitti. "Älä siitä murehdi. Ruu on meille tervetullut", Oili vakuutti ja halasi poikaansa. Hän oli iloinen heidän käymästään keskustelusta, sillä vaikutti vihdoin siltä että Pontsun ja Nickin kuolemasta aiheutunut tuska oli muuttunut kullatuiksi muistoiksi, joita ajatellessa edesmenneet läheiset olivat hetken läsnä.
Oilin mielipide päivästä: "En vieläkään tahdo uskoa että Pontsu on nyt poissa... Pahoin pelkään että minäkin seuraan häntä pian haudan lepoon vaikka Stiina vakuuttelikin että minulla olisi vielä paljon elinaikaa. Miten Quzkaan selviäisi vielä kolmannesta menetyksestä?"
Quzin mielipide päivästä: "Valehtelisin jos väittäisin että nämä viimeiset kuukaudet olisivat menneet hyvin, mutta ehkä tästä on viimein suunta parempaan päin. Oli kiva kuulla äidin kertomuksia hänen ja isän ensitapaamisesta!"
Ruun mielipide päivästä: "Tinttiä oli hauskaa katsoa! Pääsisinpä minäkin ainaisen adoption seinien tuijottelun sijaan kokemaan jotain jänniä seikkailuja elämäni aikana. Toivottavasti sain puheillani taottua järkeä Quzin päähän, hän ei ole ollut oma itsensä viime aikoina."
Stiinan mielipide päivästä: "Voih, Oili kantaa taas harteillaan ihan liian paljon. Toivottavasti nämä menetykset eivät aja häntä epätoivoon, sillä liika murehtiminen voi lyhentää hänen elinikäänsä..."
Kommentit
Lähetä kommentti