Punkkeja ja puunausta
Olin taas intoa täynnä, kun olin kävelemässä hoitolan käytävillä. Olin menossa katsomaan taas kissaani, Mitteriä mukanani täpötäysi synttärikori, joita Aijca oli jakanut Mouruposken synttäreiden kunniaksi. Ajattelin Mitterin ilahtuvan kovasti, joten nopeutin tahtiani. Minulla suorastaan oli ikävä aina niin iloista kissaani. Olin myös kuullut kamalasta punkkiaallosta, joka oli valloittanut Mouruposken eläinhoitolan. Toivoin vain kovasti, etteivät ne kauhimukset olisi kiusanneet Mitteriä. Ajatuksissani huomasinkin olevani jo Mitterin ovella, mutta kauhistuksikseni huomasin jonkun vihaisen oloisen lapun teipattuna hoidokkini oveen. Otin sen pois ovesta, ja luin sen: "Käskekää sen kattinne olla hiljempaa edes yöaikana, jotta muut kissat pystyisivät edes vähän nukkumaan! t. eräs hoitaja". "Voi Mitteri sinun kanssasi, mitä olet taas onnistunut tekemään?" kysyin itseltäni. En viitsinyt edes koputtaa ovelle, vaan astuin sisälle. "Kuulepas Mitteri, katsopa, mitä löysin teipattuna oveen. Onko sinulla mitään hajua, mistä tällainen valitus on saapunut?" kysyin näyttäen paperia kissalleni, joka makoili vain kyllästyneen näköisenä sängyllään. Mitteri vilkaisi lappuun päin, ja arvasi, mitä siinä luki. "Se on varmasti se sama tyyppi, joka tuli hakkaamaan ovelleni, ja kiljui: "Ole nyt hiljaa. Ei tuollaista melua kestä kukaan!"", Mitteri kertoi. "Mitä sinä teit silloin?" kysyin. "No mitäs luulet? Soitin tietenkin koskettimillani! Hullu olisin, jos en soittaisi. Voitinhan ne arpajaisista", Mitteri kertoi. "Jaa, nyt ymmärränkin. Jatkossa sinun tulee pitää pienempää ääntä, muut kissat ja hoitajat eivät pidä kovasta musiikista", huomautin, mutta Mitteri vain teki vihaisen ilmeen. "Omapa on mokansa, jos on heikot korvat. Pitäisi sitä kaikenlaisiin ääniin tottua", Mitteri puolustautui näyttäen vieläkin vakavaa naamaa. "Mitteri kulta, mikä on? Et ole hymyillyt yhtään vierailuni aikana. Oletko sairas? Kuulin, että täällä on vilissyt punkkeja seinistä", huolestuin. "Ei, olen ihan terve. Mutta tekemisen halua minulla kyllä olisi", Mitteri kertoi. "No tehdään jotain yhdessä", ehdotin. "Tarkoitin muiden kissojen kanssa. Olet teljennyt minut näiden neljän seinän sisälle, ettei minulla ole edes mahdollisuuksia tutustua muihin hoitolan kissoihin. Tajuatko, kaipaan ystäviä!" Mitteri huudahti. "Mutta onhan sinulla minut, minä olen ystäväsi", huomautin, mutta Mitteri pudisteli päätänsä. "Haluan kokeilla jotain uutta, uusien ystävien kanssa, sekoilua, jotain, mitä en ole ennen tehnyt!" Mitteri maukaisi. Samassa ymmärsin ongelman, Mitteri oli onneton, eikä tuskin parantuisi, ellen päästäisi häntä tutustumaan muihin. Mitteri oli vain niin pieni, huoli tulisi, jos hän hyppelisi hoitolan käytävillä, varsinkin punkkiasian vuoksi. Samassa sain idean: "Kirjoitetaan kirjeitä!" ehdotin. "Kirjeitä?" Mitteri kysyi kiinnostuneesti. "Niin, voin hakea marketista kaikki tarpeelliset välineet kirjeitten kirjoitteluun. Vaikka huomenna, kun tulen käymään luonasi, tänään voisimme s..." puhuin, mutta Mitteri keskeytti minut. "Eikä! Haluan ystäviä jo tänään! Haluan, että kirjoitamme kirjeet heti!" Mitteri huudahti päättäväisenä. "Lähde sinä kuule nyt sinne markettiin, minä voin sillä välin vaikka siivota", Mitteri ehdotti. Suuni loksahti auki, ja silmäni pullistuivat ulos, kuulinko tosiaan oikein? Halusiko Mitteri siivota vapaaehtoisesti? Tämä oli ennenkuulumatonta, Mitterihän inhosi siivoamista. Vasta nyt tajusin, kuinka paljon kissani tarvitsee ystäviä. "Tuohan oli hieno idea, haen kylppäristä hiukan vettä astiaan, ja voit kuurata lattiat", selitin tarkkaillen samalla, missä ämpäri olisi. "Minne se ämpäri on kadonnut?" kysyin. Mitteri pinkaisi juoksuun, ja meni sängyn alle. "Se on täällä. Piilotin sen, etten joutuisi siivoamaan", Mitteri kertoi. "Onneksi tulit järkiisi, huoneen hygieniasta on pidettävä kiinni punkkien aikana", totesin. "Älä puhu enää niistä punkeista, eivät ne minua pure", Mitteri lupasi, joten uskalsin lähteä. Otin käteeni ämpärin, ja Mitteri nappasi suuhunsa rätin. "Minä pyyhin pölyt sillä välin, kun sinä olet poissa", Mitteri ilmoitti. Niinpä lähdin kohti kylpyhuonetta.
Oltuani viimein perillä, täytin ämpärin lämpimällä vedellä. Sekaan lisäsin myös hiukan käsisaippuaa, kun en muutakaan pesuaineeksi kelpaavaa omistanut. Kun poistuin kylppäristä huomasin Aijcan astelevan luokseni. "Terve simssiliini!" hän huudahti pirteästi. "Heipä hei. Olemme ryhtymässä Mitterin kanssa siivoushommiin niiden punkkien takia", kerroin. "Se on järkevää, monet hoitolan kissoista ovat saaneet jo tartunnan", Aijca kertoi. "Kauhistus, onneksi Mitteri on kunnossa!" huudahdin helpotuksesta. Aijca hymyili, ja jatkoin juttuani: "Olen käväisemässä vielä marketissa, Mitterillä on kova ystävävimma, enkä uskalla päästää häntä leikkimään sairaiden kissojen kanssa", ilmoitin. "Onko sinulla jo kiirekin sinne? Ajattelin, kun olin itsekin menemässä Mitterin huonelle päin, joten voisin toimittaa vaikka tuon vedenkin sinne samalla", Aijca ehdotti. "No, mikäs siinä. Kiitos kovasti avustasi!" kiittelin. "Mitäs tuosta", Aijca sanoi. Ojensin sangon hänelle, ja lähdimme kulkemaan eri suuntiin.
Käväistyäni marketissa ostamassa kirjoitteluvälineitä, ja vielä postitoimistossa ostamassa kortteja ja postimerkkejä, saavuin takaisin kissani huoneelle. Avasin oven, ja huomasin, miten Mitteri löhöili sängyllä rapsutellen itseään korvan takaa, vaikka piti siivota. "Jaa, että näin tämä siivous sujuu. Yhtään korttia ei lähde, ennen kuin täällä on putipuhdasta!" ilmoitin, mutta Mitteri näytti voivan pahoin. "Minä kyllä siivosin, mutta sitten tunsin kipua selässäni, ja korvani alkoi kutista, eikä se lopu", Mitteri itki onnettomana. "Voi sinua raukkaa", sanoin kävellen Mitterin luo, jotta voisin tutkia häntä lähemmin. Saavuttuani Mitterin viereen, huomasin hänessä jotain ylimääräistä: "Hyi, sinussa on jokin keltainen ällö-öttiäinen!" kiljaisin kauhuissani, jos jotain pelkäsin, se oli ötököitä. "No ota se pois", Mitteri käski. "Meidän täytyy kyllä viedä sinut nyt eläinlääkäriin... ja.... pahus", totesin, olin ostanut Mitterin kaikilla penneillä vain jotain kortteja, vaikka kissani oli nyt sairas. "Kyllä nämä kortit voi varmasti palauttaa", arvelin, ja olin jo lähtemässä, mutta Mitteri esti sen. "Ei! Älä vie niitä pois, meidän täytyy kirjoittaa ne kirjeet. Kyllä minä pärjään, ja voin vaikka siivota lisää", Mitteri ilmoitti nousten jo sängyltään. "Oletko nyt aivan varma?" kysyin. "Joo, ei edes kutise enää, paitsi vähän", Mitteri ilmoitti jälleen rapsutellen. Naurahdin, ja siirryin kirjoituspöydän äärelle. Minun tehtäväni oli kirjoittaa kortit, kun Mitteri ei vielä itse osannut. Sivusilmällä seurasin Mitterin siivoamista. Ensiksi kisu kastoi rätin veteen, ja vei sen huoneen keskelle. Sitten hän kipitti itse huoneen reunalle. Hetkessä Mitteri juoksi jo vauhdikkaasti rätille päin, pomppasi sen kyytiin, ja liukui ympäri huonetta, että ihan lattia puhdistui silmissä. Kauaa kuitenkaan moinen meno ei jatkunut: "Minä en jaksa enää. Tekee mieli levätä, ja kutittaa taas", Mitteri ulvahti onnettomana. "Mene toki pitkäksesi, minä voin siivota loppuun", ilmoitin, ja Mitteri pomppasi sänkyynsä. "Voinko tehdä oloasi mitenkään paremmaksi?" kysyin. "No, karkki voisi auttaa", Mitteri kertoi. "Mutta mistäs minä sinulle karkkia kannan?" kysäisin, kunnes mieleeni juolahti herkkukori, jonka Aijca oli antanut. "Juohan tästä tuttipullosta ensin, tarvitset jotain kunnon ruokaa, ettei masu tule kipeäksi. Jälkkäriksi saat sitten tämän karkkikepin", lupasin. Ojensin Mitterille tuttipullon, jota tämä joi innoissaan. Sen syötyään Mitteri kiiruhti jo karkkikepin kimppuun. Mitterin herkutellessa pyyhin lattiat, ja osat seinistä, ne mihin yltin. Lopulta huomasin huoneen suorastaan hehkuvan. "Nyt täällä ei pitäisi olla enää punkkeja", totesin. "Paitsi minussa", Mitteri muistutti. "Niin, läntisiköhän se kylvettämällä?" tuumailin. "Ei, ei, ei! Minä en halua kylpyyn!" Mitteri parahti, joten unohdin ehdotukseni. Hän voi jo tarpeeksi huonosti ilman kylvetystäkin. "Keskitytään sitten näihin kirjeisiin. Sainkin ne jo melkein valmiiksi. Kuunteles tätä: "Hei. Olen Mitteri, ja haluaisin tutustua sinuun. Oltaisiinko ystäviä?"", luin ääneen. "Tuo kuulostaa kivalta, lähetetään kaikille hoitolan kissoille tuollainen", Mitteri pyysi. "Ikävä kyllä meillä ei ole varaa kuin kolmelle, ja täytyy alkaa säästämään siihen eläinlääkäriin", pahoittelin, muttei Mitteriä haitannut. Lopulta sain kirjeet valmiiksi, ja saavuin istumaan hoidokkini sängylle. "Harmistutkos sinä, jos vien nämä kirjeet postiin, ja saavun huomenna taas katsomaan sinua?" kysyin. "Ei minua haittaa, lepäilen tämän päivän. Ei kyllä yhtään väsytä, kun nukkuminen on 10/10", Mitteri kertoi. "Voit vaikka leikkiä sillä sateenkaaripehmollasi, kunhan et enää soittelisi yöaikaan sillä koskettimillasi, siitä tulee meteliä", sanoin, ja Mitteri lupasi totella. Tyytyväisenä hän jäi leikkimään, kun lähdin pois hoitolasta.
Mitterin mielipide päivästä: "Tänään oli kiva päivä lukuun ottamatta sitä ilkeää punkkia, joka hyökkäsi kimppuuni. Siivoaminenkin on ihan kivaa, ja kipeänä oleminen, kun muut säälii ja antaa karkkia. Toivottavasti simssiliini saa paljon pennejä kokoon, jotta saan tämän punkin irti. Kutiseminen on ainoa asia, josta en pidä kipeänä olossa. Toivottavasti saan paljon kavereita kirjeideni avulla."
Oltuani viimein perillä, täytin ämpärin lämpimällä vedellä. Sekaan lisäsin myös hiukan käsisaippuaa, kun en muutakaan pesuaineeksi kelpaavaa omistanut. Kun poistuin kylppäristä huomasin Aijcan astelevan luokseni. "Terve simssiliini!" hän huudahti pirteästi. "Heipä hei. Olemme ryhtymässä Mitterin kanssa siivoushommiin niiden punkkien takia", kerroin. "Se on järkevää, monet hoitolan kissoista ovat saaneet jo tartunnan", Aijca kertoi. "Kauhistus, onneksi Mitteri on kunnossa!" huudahdin helpotuksesta. Aijca hymyili, ja jatkoin juttuani: "Olen käväisemässä vielä marketissa, Mitterillä on kova ystävävimma, enkä uskalla päästää häntä leikkimään sairaiden kissojen kanssa", ilmoitin. "Onko sinulla jo kiirekin sinne? Ajattelin, kun olin itsekin menemässä Mitterin huonelle päin, joten voisin toimittaa vaikka tuon vedenkin sinne samalla", Aijca ehdotti. "No, mikäs siinä. Kiitos kovasti avustasi!" kiittelin. "Mitäs tuosta", Aijca sanoi. Ojensin sangon hänelle, ja lähdimme kulkemaan eri suuntiin.
Käväistyäni marketissa ostamassa kirjoitteluvälineitä, ja vielä postitoimistossa ostamassa kortteja ja postimerkkejä, saavuin takaisin kissani huoneelle. Avasin oven, ja huomasin, miten Mitteri löhöili sängyllä rapsutellen itseään korvan takaa, vaikka piti siivota. "Jaa, että näin tämä siivous sujuu. Yhtään korttia ei lähde, ennen kuin täällä on putipuhdasta!" ilmoitin, mutta Mitteri näytti voivan pahoin. "Minä kyllä siivosin, mutta sitten tunsin kipua selässäni, ja korvani alkoi kutista, eikä se lopu", Mitteri itki onnettomana. "Voi sinua raukkaa", sanoin kävellen Mitterin luo, jotta voisin tutkia häntä lähemmin. Saavuttuani Mitterin viereen, huomasin hänessä jotain ylimääräistä: "Hyi, sinussa on jokin keltainen ällö-öttiäinen!" kiljaisin kauhuissani, jos jotain pelkäsin, se oli ötököitä. "No ota se pois", Mitteri käski. "Meidän täytyy kyllä viedä sinut nyt eläinlääkäriin... ja.... pahus", totesin, olin ostanut Mitterin kaikilla penneillä vain jotain kortteja, vaikka kissani oli nyt sairas. "Kyllä nämä kortit voi varmasti palauttaa", arvelin, ja olin jo lähtemässä, mutta Mitteri esti sen. "Ei! Älä vie niitä pois, meidän täytyy kirjoittaa ne kirjeet. Kyllä minä pärjään, ja voin vaikka siivota lisää", Mitteri ilmoitti nousten jo sängyltään. "Oletko nyt aivan varma?" kysyin. "Joo, ei edes kutise enää, paitsi vähän", Mitteri ilmoitti jälleen rapsutellen. Naurahdin, ja siirryin kirjoituspöydän äärelle. Minun tehtäväni oli kirjoittaa kortit, kun Mitteri ei vielä itse osannut. Sivusilmällä seurasin Mitterin siivoamista. Ensiksi kisu kastoi rätin veteen, ja vei sen huoneen keskelle. Sitten hän kipitti itse huoneen reunalle. Hetkessä Mitteri juoksi jo vauhdikkaasti rätille päin, pomppasi sen kyytiin, ja liukui ympäri huonetta, että ihan lattia puhdistui silmissä. Kauaa kuitenkaan moinen meno ei jatkunut: "Minä en jaksa enää. Tekee mieli levätä, ja kutittaa taas", Mitteri ulvahti onnettomana. "Mene toki pitkäksesi, minä voin siivota loppuun", ilmoitin, ja Mitteri pomppasi sänkyynsä. "Voinko tehdä oloasi mitenkään paremmaksi?" kysyin. "No, karkki voisi auttaa", Mitteri kertoi. "Mutta mistäs minä sinulle karkkia kannan?" kysäisin, kunnes mieleeni juolahti herkkukori, jonka Aijca oli antanut. "Juohan tästä tuttipullosta ensin, tarvitset jotain kunnon ruokaa, ettei masu tule kipeäksi. Jälkkäriksi saat sitten tämän karkkikepin", lupasin. Ojensin Mitterille tuttipullon, jota tämä joi innoissaan. Sen syötyään Mitteri kiiruhti jo karkkikepin kimppuun. Mitterin herkutellessa pyyhin lattiat, ja osat seinistä, ne mihin yltin. Lopulta huomasin huoneen suorastaan hehkuvan. "Nyt täällä ei pitäisi olla enää punkkeja", totesin. "Paitsi minussa", Mitteri muistutti. "Niin, läntisiköhän se kylvettämällä?" tuumailin. "Ei, ei, ei! Minä en halua kylpyyn!" Mitteri parahti, joten unohdin ehdotukseni. Hän voi jo tarpeeksi huonosti ilman kylvetystäkin. "Keskitytään sitten näihin kirjeisiin. Sainkin ne jo melkein valmiiksi. Kuunteles tätä: "Hei. Olen Mitteri, ja haluaisin tutustua sinuun. Oltaisiinko ystäviä?"", luin ääneen. "Tuo kuulostaa kivalta, lähetetään kaikille hoitolan kissoille tuollainen", Mitteri pyysi. "Ikävä kyllä meillä ei ole varaa kuin kolmelle, ja täytyy alkaa säästämään siihen eläinlääkäriin", pahoittelin, muttei Mitteriä haitannut. Lopulta sain kirjeet valmiiksi, ja saavuin istumaan hoidokkini sängylle. "Harmistutkos sinä, jos vien nämä kirjeet postiin, ja saavun huomenna taas katsomaan sinua?" kysyin. "Ei minua haittaa, lepäilen tämän päivän. Ei kyllä yhtään väsytä, kun nukkuminen on 10/10", Mitteri kertoi. "Voit vaikka leikkiä sillä sateenkaaripehmollasi, kunhan et enää soittelisi yöaikaan sillä koskettimillasi, siitä tulee meteliä", sanoin, ja Mitteri lupasi totella. Tyytyväisenä hän jäi leikkimään, kun lähdin pois hoitolasta.
Mitterin mielipide päivästä: "Tänään oli kiva päivä lukuun ottamatta sitä ilkeää punkkia, joka hyökkäsi kimppuuni. Siivoaminenkin on ihan kivaa, ja kipeänä oleminen, kun muut säälii ja antaa karkkia. Toivottavasti simssiliini saa paljon pennejä kokoon, jotta saan tämän punkin irti. Kutiseminen on ainoa asia, josta en pidä kipeänä olossa. Toivottavasti saan paljon kavereita kirjeideni avulla."
Kommentit
Lähetä kommentti