Ryöstö-näytelmän ensi-ilta
Jonotin kissojeni kanssa teatteri Kissansilmän lippuluukulla. Ruuhkaa oli ymmärrettävästi paljon, sillä tänään olisi näytelmäkerholaisten järjestämän näytelmän ensi-ilta, ja kaikki halusivat päästä näkemään esityksen. "Tassuihin sattuu", Nick marmatti jalkojeni juuressa. Ilmeisesti kissan vanhat jalat eivät enää kestäneet pidempää seisoskelua. "Oletko kunnossa isä?" Oili kysyi huolenhäivähdys äänessään. Pontsu seisoi vaiti vaimonsa vieressä eikä tiennyt mitä sanoa. "Pah, ei Nickiä mikään vaivaa. Turhasta valittaminen kulkee suvussa", tokaisin ja sain Nickiltä vihaisen mulkaisun. Vanhus asettui lattialle pitkäkseen, ja äkkiä tunsin pienen omatunnon pistoksen äskeisen kommenttini jäljiltä. Mitä jos Nickillä on oikeasti joku hätänä? "Mikä siellä nyt kestää?" "Mahdammeko ehtiä näytökseen ollenkaan" edessäni seisovat Tintti ja Vaahtera tuskailivat malttamattomina. Heidän hoitajansa Dora vilkaisi kelloaan, joka oli jo varttia vaille viisi. Esitys alkaisi tasalta. "Ei huolta, simssiliini saa kaiken kuntoon YP-voimillaan", Ponstu vakuutteli. Häh, millä ihmeen 'YP-voimilla'? En minäkään sentään aikaan pysty vaikuttamaan. Jotain voimia taisi kuitenkin olla liikkeellä, sillä jono alkoi samassa etenemään ripeämmin, ja pääsimme ostamaan liput. "Kolme kissaa, kolme lippua siis", sanoin lipunmyyjälle. Kissoja ei kiinnostanut osallistua lipunostoon, joten Oili ja Pontsu juoksahtivat tutkailemaan jotain mainostaulua teatterin ohjelmatarjonnasta. "Stiina tykkää käydä elokuvissa, ehkä voisin yllättää hänet ja ostaa meille liput johonkin näytökseen. Emme ole viettäneet aikoihin kahdenkeskistä sisarusaikaa", Oili pohdiskeli. "Minullekin kelpaisi kahdenkeskinen aika sinun kanssasi", Pontsu supatti tytön korvaan saaden tämän hihittämään. Nick katsahti kaksikkoa penkiltä, jolle oli käynyt istumaan. Nick ei edelleenkään mielellään sietänyt kollikissojen pörräävän tyttärensä läheisyydessä, ja jos vanhus olisi ollut lähempänä nuorta paria, olen melko varma että Pontsu olisi saanut läpsäisyn korvilleen. "No niin, sain liput ostettua. Haluatteko käydä ostamassa jotain naposteltavaa ennen näytelmän alkua?" kysäisin ja istahdin Nickin viereen. "Kysytkin vielä!" Nick huudahti ja säntäsi saman tien kohti karkkihyllyä. Naurahdin Nickin karkkihimolle ja nousin ylös penkiltä, jolla ehdin istua ehkä kaksi sekuntia. Äkillinen ylösnousemus sai minulle kuitenkin pienen huimauksen tunteen, ja rysähdin kovalla kolinalla takaisin penkille. "Onko kaikki ok?" Pontsu kysäisi ja katseli minua kummissaan. "Juu juu", puhisin nolona ja nousin seisomaan tällä kertaa maltillisemmin. Törmäsimme Anytimen porukkaan herkkuosastolla, ja kaikki tervehtivät toisiaan. Nick hosui irtokarkkihyllyllä karkkilapion kanssa, ja päätin mennä auttamaan kisua karkkipussin täyttämisessä. Nick sulloi pussin täyteen suklaanappeja, ja touhua katsellessa minullekin kihosi vesi kielelle. Nappasin salaa yhden suklaan suuhuni, mutta Nick näki asian. "simssiliini!" Nick nuhteli, ja nosti itselleen tassullisen suklaamakeisia ja tunki ne suuhunsa. "No niin, mennäänpäs sitten maksamaan.." mutisin ja punnitsin karkkipussin. Mieleni olisi tehnyt myös poppareita, mutta Nickin suklaat riittäisivät kyllä koko näytelmän ajaksi, ja niitä jäisi varmaan ylikin. Oili, Stiina ja Miisu olivat juoma-automaatin edessä, ja Oili yritti vaivihkaa udella, mikä elokuva Stiinaa kiinnostaisi. "Katsoimme viimeksi Peter Panin, ja se oli tosi hyvä! Voisin katsoa sen uudestaan... tai oikeastaan kaikki elokuvat olisi kiva katsoa ainakin kahteen kertaan", Stiina unelmoi. Oilille ei tulisi siis ongelmia, sillä kaikki kelpasi Stiinalle. Pyysin Oilia ostamaan kaikille juomat, ja Oili otti kolme orangeminilimua tassuihinsa. Maksoin ostokset ja siirryimme sen jälkeen suoraan näytelmäsaliin.
Pontsu kertojana:
Lavan edustalla seisoi yksinäinen mikrofoni, mutta kaikki muu oli piilossa esiripun takana. Teatterissa oli sellainen käytäntö, että hoitajat istuivat käytäväpaikoilla ja kissat muualla, jotta kissojen näköyhteys lavalle ei häiriintyisi. Siispä simssiliini asettui yhden penkkirivin reunimmaiselle paikalle, ja minä kipusin hänen vieressään olevalle penkille. Oili seurasi minua ja kävi istumaan toiselle puolelleni, ja viimeisenä oli vielä Nick, joka meni karkkipusseineen Oilin viereen. Kurkotin limuaan sievailevan Oilin yli napatakseni muutaman suklaamakeisen suuhuni, ja myös simssiliini oli käsi ojossa Nickin namupussia hamuten. Salissa käyvä kevyt puheensorina lakkasi heti, kun tapahtuman järjestämisestä pääasiassa vastuussa olevat Viivi ja Täplä astelivat lavalle. Aluksi Täplä toivotti kaikki tervetulleiksi, ja sen jälkeen kaksikko kertoi yhdessä näytelmän käsikirjoituksen synnystä. Viivi selitti, että idea näytelmään saatiin Itse Ilkimys -elokuvasta. En itse kyseistä leffaa ole nähnyt, joten minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä olisi edessä. Avajaispuheen jälkeen Täplä pujahti nopeasti esiripun taakse, ja Viivi puolestaan istahti eturivin penkille hoitajansa viereen. Ei mennyt kauaakaan kun esirippu levähti syrjään, ja hämärältä näyttämöltä erottui kolme kissaa. Kaikilla oli rooliasut, joten en heti edes tunnistanut kuka on kuka. Mustaan kaapuun pukeutunut kissa oli ensimmäisenä äänessä, ja tunnistin hänet Täpläksi. Tämän oli täytynyt varmaan kiireellä hoitaa valmistautuminen, sillä hänhän oli vielä hetki sitten pitänyt avajaispuhetta Viivin kanssa lavalla. Täplä - näytelmän roolinimeltään Valhe - käskytti kahta lähes identtistä mustaa kissaa, joista vähän isokokoisempi oli Unski, ja toinen Yui. Aluksi Täplä ja Unski kävivät dialogia kahdestaan, mutta myös hentoäänisempi Yui osallistui lopulta keskusteluun. Hänen äänenvä värisi hieman, varmaankin isompi yleisö jännitti. Mustat kissat eivät olleet mielissään pomonsa ryöstösuunnitelmista, mutta he eivät mahtaneet muutakaan. Valhe oli poistuvinaan paikalta, mutta hän jäikin tarkkailemaan kaksikkoa lavastepensaan taakse. Joku eturivin pikkukissoista kohotti tassunsa Valheen pensaspiiloa kohti, enkä voinut olla hymyilemättä pikkuisen näyttävälle huomiolle. Vilkaisin kaunista vaimoani ja kuvittelin ympärillemme keltaisenkirjavan pentueen. Yksi Mouruposken kissapariskunta sai vähän aikaa sitten pentuja, joten väkisinkin tässä nousi vauvakuume! Hätkähdin kun valot syttyivät saliin, ja huomasin, että esirippu oli sulkeutunut ja nyt oli ensimmäinen väliaika. "Mitäs tykkäätte näytelmästä?" simssiliini kysyi ja kumartui alemmas, jolloin hänen jättikokoinen päänsä näytti vielä isommalta. "Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta", Oili kommentoi, ja myötäilin häntä, vaikka ensimmäisen näytöksen loppuosa oli jäänyt minulle vähän epäselväksi miettiessäni muita asioita. "Olet nähnyt näytelmän varmaan miljoona kertaa ohjatessasi näytelmäkerhoa. Eikö sinua pitkästytä?" Nick kysyi hoitajaltamme suklaata suupielessään. "Ei ollenkaan! Näytelmässä on ihan eri tunnelma nyt, kun kaikki lavasteet ovat paikoillaan ja esitys tapahtuu ihan oikeasti teatterissa eikä vain pienellä näytelmälavalla", simssiliini selitti ja vaikutti olevan innoissaan. Jotkut hoitajat kissoineen kävivät täydentämässä eväsvarantojaan teatterin makeispuodissa, mutta meillä oli suklaanappeja jäljellä, joten istuimme paikoillamme. Toinen näytös alkoi pian, ja tällä kertaa esiripun takaa paljastui entisten näyttelijöiden lisäksi myös uusi kasvo, pikkuinen Kiki, joka oli helppo erottaa muista, sillä hän oli selvästi muita nuorempi. Lunttasin Oilin tassuissa olevasta esitteestä, että Kikin roolinimi oli Kuutamo. Valheen joukkion valmistautuessa hyökkäykseensä, sai myös Kuutamo lisäapua Minskusta ja Gravista. Oili taisi vähän säikähtää toimintakohtausta, sillä hän painautui yhtäkkiä minua vasten. Kiersin tassuni Oilin ympärille ja painoin kevyesti hänen päälakeaan leuallani. Katselimme sylikkäin näytelmän loppuun, mutta irtauduimme heti toisistamme, kun katsomon valot syttyivät näytelmän päätyttyä. Annoimme raikuvat aplodit lavalla oleville kissoille, ja näyttelijöiden joukkoon oli saapunut myös muut näytelmäkerhon kissat, jotka olivat auttaneet näytelmän valmisteluissa vaikka eivät lavalle olleetkaan päässeet. "Käydään pyytämässä nimmareita näyttelijöiltä", Oili intoili, kun luvassa oli jutustelua näyttelijöiden kanssa. Nickin mielestä se ei ollut tarpeen, koska yksi esitys ei kuulemma tee kenestäkään julkkista. "Aijaa, muistelen että sinä ja Mitterikin jaoitte nimmareita ensimmäisen konserttinne jälkeen", simssiliini kommentoi. "No se oli eri asia... tavallaan", Nick mutisi hiljaa. Koska Nickiä ei selvästikään kiinnostanut jäädä jutustelemaan näyttelijöiden kanssa, lähti hän simssiliinin kanssa edeltä hoitolalle, ja minä jäin Oilin seuraksi. Saimme nimmarit Täplältä ja Unskilta, mutta kyllästyimme sitten valtavassa kissameressä törmäilyyn, joten päätimme luovuttaa. "Menen joskus simssiliinin mukaan pitämään näytelmäkerhoa ja pyydän kaikilta nimmarit siellä", Oili päätti, ja nyökkäsin vastaukseksi. "Onko kaikki hyvin? Olet ollut niin vaitonainen", Oili huomautti. "On toki, olin vain ajatuksissani" vastasin ja kiihdytin askeliani. Oili saavutti minut parilla loikalla ja tukki tieni seisahtumalla eteeni. "Voit kertoa minulle kaiken. Olen sentään vaimosi", Oili sanoi lempeästi. Nenänpäämme hipaisivat toisiaan, sillä Oili oli hyvin lähellä kasvojani. "Kerron sitten kun asia on ajankohtaisempi", vastasin ja pinkaisin jälleen juoksuun. Oili pudisteli päätään ja lähti hölköttämään perääni.
Nickin mielipide päivästä: "Näytelmä oli ihan ok, vaikka kyllä minun ja isäni bändi oli aikoinaan suuri juttu! Noh, sain ainakin mässäillä suklaata vatsan täydeltä, heh heh!"
Pontsun mielipide päivästä: "Olipa kiva päästä taas käymään Kissansilmässä! Näytelmä meni kyllä vähän ohi kun aloin haaveilla jälkikasvusta.. Ajatella, että minulle iski yllättäen vauvakuume!"
Oilin mielipide päivästä: "Näytelmä oli LOISTAVA! Täytyy muistaa pyytää ne nimmarit. Pontsun vaitonaisuus jäi mietityttämään, toivon ettei hänen ajatuksissaan ole ainakaan Viivi..."
Pontsu kertojana:
Lavan edustalla seisoi yksinäinen mikrofoni, mutta kaikki muu oli piilossa esiripun takana. Teatterissa oli sellainen käytäntö, että hoitajat istuivat käytäväpaikoilla ja kissat muualla, jotta kissojen näköyhteys lavalle ei häiriintyisi. Siispä simssiliini asettui yhden penkkirivin reunimmaiselle paikalle, ja minä kipusin hänen vieressään olevalle penkille. Oili seurasi minua ja kävi istumaan toiselle puolelleni, ja viimeisenä oli vielä Nick, joka meni karkkipusseineen Oilin viereen. Kurkotin limuaan sievailevan Oilin yli napatakseni muutaman suklaamakeisen suuhuni, ja myös simssiliini oli käsi ojossa Nickin namupussia hamuten. Salissa käyvä kevyt puheensorina lakkasi heti, kun tapahtuman järjestämisestä pääasiassa vastuussa olevat Viivi ja Täplä astelivat lavalle. Aluksi Täplä toivotti kaikki tervetulleiksi, ja sen jälkeen kaksikko kertoi yhdessä näytelmän käsikirjoituksen synnystä. Viivi selitti, että idea näytelmään saatiin Itse Ilkimys -elokuvasta. En itse kyseistä leffaa ole nähnyt, joten minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä olisi edessä. Avajaispuheen jälkeen Täplä pujahti nopeasti esiripun taakse, ja Viivi puolestaan istahti eturivin penkille hoitajansa viereen. Ei mennyt kauaakaan kun esirippu levähti syrjään, ja hämärältä näyttämöltä erottui kolme kissaa. Kaikilla oli rooliasut, joten en heti edes tunnistanut kuka on kuka. Mustaan kaapuun pukeutunut kissa oli ensimmäisenä äänessä, ja tunnistin hänet Täpläksi. Tämän oli täytynyt varmaan kiireellä hoitaa valmistautuminen, sillä hänhän oli vielä hetki sitten pitänyt avajaispuhetta Viivin kanssa lavalla. Täplä - näytelmän roolinimeltään Valhe - käskytti kahta lähes identtistä mustaa kissaa, joista vähän isokokoisempi oli Unski, ja toinen Yui. Aluksi Täplä ja Unski kävivät dialogia kahdestaan, mutta myös hentoäänisempi Yui osallistui lopulta keskusteluun. Hänen äänenvä värisi hieman, varmaankin isompi yleisö jännitti. Mustat kissat eivät olleet mielissään pomonsa ryöstösuunnitelmista, mutta he eivät mahtaneet muutakaan. Valhe oli poistuvinaan paikalta, mutta hän jäikin tarkkailemaan kaksikkoa lavastepensaan taakse. Joku eturivin pikkukissoista kohotti tassunsa Valheen pensaspiiloa kohti, enkä voinut olla hymyilemättä pikkuisen näyttävälle huomiolle. Vilkaisin kaunista vaimoani ja kuvittelin ympärillemme keltaisenkirjavan pentueen. Yksi Mouruposken kissapariskunta sai vähän aikaa sitten pentuja, joten väkisinkin tässä nousi vauvakuume! Hätkähdin kun valot syttyivät saliin, ja huomasin, että esirippu oli sulkeutunut ja nyt oli ensimmäinen väliaika. "Mitäs tykkäätte näytelmästä?" simssiliini kysyi ja kumartui alemmas, jolloin hänen jättikokoinen päänsä näytti vielä isommalta. "Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta", Oili kommentoi, ja myötäilin häntä, vaikka ensimmäisen näytöksen loppuosa oli jäänyt minulle vähän epäselväksi miettiessäni muita asioita. "Olet nähnyt näytelmän varmaan miljoona kertaa ohjatessasi näytelmäkerhoa. Eikö sinua pitkästytä?" Nick kysyi hoitajaltamme suklaata suupielessään. "Ei ollenkaan! Näytelmässä on ihan eri tunnelma nyt, kun kaikki lavasteet ovat paikoillaan ja esitys tapahtuu ihan oikeasti teatterissa eikä vain pienellä näytelmälavalla", simssiliini selitti ja vaikutti olevan innoissaan. Jotkut hoitajat kissoineen kävivät täydentämässä eväsvarantojaan teatterin makeispuodissa, mutta meillä oli suklaanappeja jäljellä, joten istuimme paikoillamme. Toinen näytös alkoi pian, ja tällä kertaa esiripun takaa paljastui entisten näyttelijöiden lisäksi myös uusi kasvo, pikkuinen Kiki, joka oli helppo erottaa muista, sillä hän oli selvästi muita nuorempi. Lunttasin Oilin tassuissa olevasta esitteestä, että Kikin roolinimi oli Kuutamo. Valheen joukkion valmistautuessa hyökkäykseensä, sai myös Kuutamo lisäapua Minskusta ja Gravista. Oili taisi vähän säikähtää toimintakohtausta, sillä hän painautui yhtäkkiä minua vasten. Kiersin tassuni Oilin ympärille ja painoin kevyesti hänen päälakeaan leuallani. Katselimme sylikkäin näytelmän loppuun, mutta irtauduimme heti toisistamme, kun katsomon valot syttyivät näytelmän päätyttyä. Annoimme raikuvat aplodit lavalla oleville kissoille, ja näyttelijöiden joukkoon oli saapunut myös muut näytelmäkerhon kissat, jotka olivat auttaneet näytelmän valmisteluissa vaikka eivät lavalle olleetkaan päässeet. "Käydään pyytämässä nimmareita näyttelijöiltä", Oili intoili, kun luvassa oli jutustelua näyttelijöiden kanssa. Nickin mielestä se ei ollut tarpeen, koska yksi esitys ei kuulemma tee kenestäkään julkkista. "Aijaa, muistelen että sinä ja Mitterikin jaoitte nimmareita ensimmäisen konserttinne jälkeen", simssiliini kommentoi. "No se oli eri asia... tavallaan", Nick mutisi hiljaa. Koska Nickiä ei selvästikään kiinnostanut jäädä jutustelemaan näyttelijöiden kanssa, lähti hän simssiliinin kanssa edeltä hoitolalle, ja minä jäin Oilin seuraksi. Saimme nimmarit Täplältä ja Unskilta, mutta kyllästyimme sitten valtavassa kissameressä törmäilyyn, joten päätimme luovuttaa. "Menen joskus simssiliinin mukaan pitämään näytelmäkerhoa ja pyydän kaikilta nimmarit siellä", Oili päätti, ja nyökkäsin vastaukseksi. "Onko kaikki hyvin? Olet ollut niin vaitonainen", Oili huomautti. "On toki, olin vain ajatuksissani" vastasin ja kiihdytin askeliani. Oili saavutti minut parilla loikalla ja tukki tieni seisahtumalla eteeni. "Voit kertoa minulle kaiken. Olen sentään vaimosi", Oili sanoi lempeästi. Nenänpäämme hipaisivat toisiaan, sillä Oili oli hyvin lähellä kasvojani. "Kerron sitten kun asia on ajankohtaisempi", vastasin ja pinkaisin jälleen juoksuun. Oili pudisteli päätään ja lähti hölköttämään perääni.
Nickin mielipide päivästä: "Näytelmä oli ihan ok, vaikka kyllä minun ja isäni bändi oli aikoinaan suuri juttu! Noh, sain ainakin mässäillä suklaata vatsan täydeltä, heh heh!"
Pontsun mielipide päivästä: "Olipa kiva päästä taas käymään Kissansilmässä! Näytelmä meni kyllä vähän ohi kun aloin haaveilla jälkikasvusta.. Ajatella, että minulle iski yllättäen vauvakuume!"
Oilin mielipide päivästä: "Näytelmä oli LOISTAVA! Täytyy muistaa pyytää ne nimmarit. Pontsun vaitonaisuus jäi mietityttämään, toivon ettei hänen ajatuksissaan ole ainakaan Viivi..."
Kommentit
Lähetä kommentti