Sovinto on riitaa parempi
"RUU! PUDOTA SE HETI!!" simssiliini karjui täyttä kurkkua juostessaan mustan kissan perässä ympyrää huoneessaan. Ruu oli napannut saalistusinnostuksissaan pihalta kiinni hiiren, ja kissa oli ajatellut tuoda saaliin sisälle, mutta valitettavasti simssiliini ei ollut innoissaan ajatuksesta. Ruu sujahti sängyn alle, ja simssiliini kävi lattialle kontilleen tähyillen sängyn takimmaista nurkkaa, jonne Ruu oli laskenut elottoman raadon. "Vie se ulos", simssiliini käski, mutta Ruu oli kuin ei olisi kuullutkaan. Samassa kissa oli jo pinkaissut juoksuun ja kiivennyt sohvan selkänojan kautta huoneessa olevan kaapin päälle turvaan. simssiliini katsoi vuoroin sängyn alla nököttävää raatoa ja kaapin päällä olevan kukkaruukun takana piileskelevää Ruuta ja huokaisi ärtyneesti. Tämä oli jo kolmas saalis tällä viikolla, ja simssiliinillä alkoi toden teolla mennä hermot Ruun kiikuttaessa hiiren raatoja sisälle. "Oili, et viitsisi viedä tuota ulos?" simssiliini yritti kääntyä toisen hoidokkinsa puoleen, mutta tämä pudisteli päätään. "Minähän en tassujani likaa", Oili hienosteli. simssiliini lähti huoneesta ovet paukkuen hakemaan työkäsineitään, sillä paljain käsin hän ei aikonut raatoon koskea. "Miksi sinä ärsytät simssiliiniä tahallasi? Vaikeutat vain kotiutumistasi", Oili huomautti. "Minähän en tottele kenenkään käskyjä, olen villi ja vapaa!" Ruu uhosi. Musta pentu pudottautui kaapin päältä taidokkaasti lattialle ja loikkasi seuraavaksi ikkunalaudalle. Kisu puski päällään raollaan olevaa ikkunaa sen verran auki että mahtui pujahtamaan ulos. Oili pudisteli päätään seuratessaan nuoren tytön karkumatkaa. Ruu ärsytti simssiliiniä tahallaan, eikä hoitajakaan osannut suhtautua siihen mitenkään rakentavasti vaan raivosi aina takaisin, mistä tuntui seuraavan ikuinen draaman kaari. Kumpikaan ei halunnut tehdä ensimmäisenä sovinnon elettä, ja kepposteluihin vastattiin vain kostamalla takaisin. Hetken päästä simssiliini palasi huoneeseen mukanaan kaiken maailman suojavälineet siivousta varten. simssiliini kumartui sängyn viereen ja tökki harjan varrella raadon esille. Sitten hän laittoi hanskat käteensä ja sujautti velton hiiren roskapussiin. "Tiedätkös, jotkut kissat saalistavat koska heille ei järjestetä tarpeeksi aktiviteettia mikä pitäisi ne kiireisinä. Ehkä Ruu lopettaisi saalistamisen jos leikkisit enemmän hänen kanssaan", Oili huomautti. "Vähän vaikea viihdyttää Ruuta kun hän juoksentelee suurimman osan päivästä ulkona omissa seikkailuissaan", simssiliini tokaisi. "Siinäpä se. Sinun on osoitettava hänelle että olet kiinnostavampaa seuraa kuin hiirten perässä juoksentelu. Jomman kumman on otettava ensimmäinen askel sovintoon, joten käyttäydy kuin ikäisesi aikuinen ja tee aloite", Oili komensi. "Hmm, minulla saattaa itse asiassa olla idea..." simssiliini mutisi salaperäisesti.
Ruu piileskeli hoitolan seinustalla olevassa kukkapenkissä ja seurasi, miten simssiliini tuli ulos ja kuskasi hiiren pensaan juureen. "Toivottavasti joku nälkäinen kulkukissa löytää tämän", simssiliini pohti ennen kuin jatkoi matkaa ulos hoitolan portista. Heti simssiliinin mentyä Ruu säntäsi pensaan alle, nappasi hiiren hampaisiinsa ja alkoi pureskella herkkupalaansa (ajattelen että kissojen suussa hiiri maistuu kuin suklaakarkilta jonka sisällä on löysää toffeeta, anteeksi jos pilasin tällä mielikuvalla suhtautumisenne suklaaseen XD). Aterioituaan Ruu alkoi miettiä miten voisi kuluttaa aikaansa. Yksin ei oikein voinut leikkiä mitään, ja suurin osa hänen kavereistaan majaili adoptiossa, mutta juuri nyt adoptiossa oli ruokatunti eikä sinne saanut silloin tulla vierailijoita. Kun Ruu ei muutakaan keksinyt hän päätti palata huoneelleen, nyt se olisikin hyvä kun simssiliini oli lähtenyt jonnekin omille asioilleen eikä tarvitsisi nähdä sitä. Ruun saapuessa takaisin huoneelleen oli Oili lojumassa omalla vaaleanpunaisella nojatuolillaan. "Hyvä kun tulit. Sinä kun olet tuollainen saalistaja niin voisitko napata minulle hämähäkin tähän lasipurkkiin", Oili pyysi. "Sopiihan se. Saanko udella mihin tarkoitukseen? Aiotko säikyttää simssiliinin sillä?" Ruu hihitteli. "Ehen, yritän auttaa kummipentuani voittamaan hämähäkkifobiansa. Joskus kammoamalleen asialle altistaminen auttaa fobian hoidossa", Oili selitti. Kisu tunsi edelleen syyllisyyttä siitä miten oli aiheuttanut sattumusjuomalla Capille fobian, ja hän halusi auttaa pentua voittamaan pelkonsa. Ruu palasi pihalle ja asettui seinänvierustalle vaanimaan kahdeksanjalkaisia hämiksiä. Nähtyään sopivan yksilön kiipeämässä seinää pitkin Ruu hypähti ilmaan ja läppäsi tassullaan kevyesti hämähäkkiä, joka tipahti jalat sätkien lasipurnukan pohjalle. Ruu päätti toimittaa hämähäkin saman tien Oilille, joten hän suunnisti kohti ullakkoa, jonne Oili oli sanonut vievänsä Capin.
Ruu kipusi tikkaat ylös näppärästi, ja hänen silmiinsa osuivat heti Oili ja Cap, jotka olivat aloittaneet fobiahoidot katselemalla ullakon pölyisissä nurkissa olevia vanhoja hämähäkin seittejä. Aluksi Cap ei halunnut mennä lähellekään seittejä, mutta kun Oili vakuutti ettei niissä ollut enää hämähäkkejä oli pentu lopulta uskaltautunut tulla kurkkimaan seittejä. "Nämä ovat oikeastaan aika kauniita", Cap totesi tuijotellessaan hämäkin kutomia koukeroisia seittejä. Oili uskoi Capin olevan valmis seuraavaan vaiheeseen, joten hän viittoi Ruun luokseen. "Olit tosi rohkea kun tulit katsomaan hämähäkinverkkoja. Seuraavaksi näytän jotain vähän jännempää, mutta selviät siitä kyllä", Oili vakuutteli. Hän tarttui pentua tassusta Ruun paljastaessa selkänsä takana olevan lasipurkin. "Hyyyi!" Cap kiljaisi ja alkoi rimpuilla Oilin otteessa päästäkseen juoksemaan karkuun. "Älä suotta pelkää. Hämäkäkki on vangittuna purkissa eikä se pääse vahingoittamaan sinua mitenkään. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin katsoa", Oili kannusti. Lopulta Cap antoi Oilin johdattaa itsensä lasipurkin eteen, vaikka pentu tärisi aivan kauttaaltaan. Vähitellen tämän hengitys kuitenkin tasaantui Capin tajutessa ettei hänellä ollut mitään pelättävää. Ruu ihaili miten taitavasti Oili hoiti tilanteen askel kerrallaan. Ruu itse olisi varmaan kipannut suoraan purkillisen hämähäkkejä kohteen päälle siedätyshoidoksi, mutta Oilin rauhallisempi taktiikka tuotti selvästi tulosta. "Hienoa, olet ollut tosi rohkea tänään. Nyt meidän on aika mennä päästämään hämähäkki takaisin ulos. Auttaisitko sinä sen pois purkista?" Oili pyysi. "Vo-voinhan minä yrittää", Cap lupasi urheasti vaikka pentua selvästi jännitti. Kolmikko meni ulos ja Oili poisti lasipurkin kannen. Cap asetti empien tassunsa purkkiin, jolloin hämähäkki kiipesi yhteistyöhaluisesti hänen tassulleen. "Hei sitten pikkuinen", Cap sanoi ja antoi hämähäkin kipittää pois. "Näetkö nyt, hämähäkit eivät olekaan niin pelottavia kun niihin tutustuu lähemmin", Oili huomautti Capin nyökkäillessä. "Nyt tehdään jotain kivaa palkinnoksi", Ruu päätti, ja Cap halusi pelata marmorikuulilla. Ruu piirsi hiekkaan ympyrän jonka keskelle asetettiin suurin kuula sillä välin kun Oili jakoi muut kuulat tasan pelaajien kesken. Nuorin Cap sai aloittaa, ja hänen ensimmäinen lyöntinsä hipaisi keskikuulaa, mutta se ei liikahtanutkaan mihinkään. Sitä seurannut Ruun iskukaan ei ollut yhtään sen parempi, ja ensimmäiset heitot menivätkin kaikkien osalta oikean tekniikan harjoitteluun, sillä kuulia ei ollut niin helppo tähdätä haluttuun suuntaan. Monien epäonnistumisten jälkeen kissat päättivät luovuttaa, sillä kuulapeli oli oikeilla säännöillä kamalan vaikeaa. Sen sijaan he alkoivat leikkiä kuulilla muuta, kuten vierittämiskilpailua pienessä mäessä tai aarteen etsintää hautaamalla kuulia hiekkaan. Touhussa hukkui pari kuulaa, mutta mitäs pienistä, ainakin kaikilla oli hauskaa!
Leikittyään hyvän tovin ulkona hiekassa oli kolmikko lopulta ihan mutainen, ja Oilia nolotti hiukan palauttaa leikeissä likaantunut Cap adotiolle. Tytöt päättivät suunnistaa seuraavaksi yhteistuumin hoitolan kylpäriin pesulle. Vaikka Oili onkin todellinen puhtausintoilija pisti Ruu vieläkin paremmaksi, sillä Ruulla oli tapana nuolla turkkinsa useaankin otteeseen saman päivn aikana. Oili tykkäsi peseytyä mieluummin kylvyssä, sillä karvapallojen oksentaminen jälkikäteen oli niin ällöttävää, mutta ehkä se ei ollut Ruulle ongelma eikä mikään, pitihän tämä suussaan hiiriä ja muuta äklöä. Tällä kertaa Ruu liittyi kuitenkin Oilin seuraksi ammeeseen, ja kaksikko rentoutui pitkän kylvyn merkeissä useammankin vartin. "Onpa mukavaa saada kunnollista kylpyseuraa! Talouden pojat ovat aina niin laiskoja käymään pesulla", Oili kertoi muistellen erityisesti ukkiaan Mitteriä, jota oli ollut lähes mahdotonta saada kylpyyn tämän vesikammon takia. Tytöt lilluivat lämpöisässä vedessä vajoten hetkeksi aikaa omiin ajatuksiinsa. Oili kertasi mielessään päivän tapahtumia ja iloitsi siitä että Capin fobia oli viimein saatu taltutettua. Ruun mielessä pyöri puolestaan Quz. Kaksikko oli jutellut muutama päivä sitten videopuhelun, jonka aikana poikakisu oli selostanut Intiassa viettämästään viikosta. Konsertoinnin lisäksi hänellä oli ollut aikaa kierrellä nähtävyyksillä ja jutella paikallisille. Joku oli kuulemma pyytänyt häneltä nimmaria. Ruu oli puolestaan kertonut viime viikolla tapahtuneesta muutosta, ja Quz oli tietenkin ensimmäisenä varmistanut ettei tavaroita siirrellessä oltu vahingoitettu hänen koskettimiaan. "Koskettimesi ovat ainakin toistaiseksi kunnossa, mutta jos aiot käyttää meidän videopuhelustamme yhtään enempää aikaa soittimistasi puhumiseen saatan mennä teroittamaan kynsiäni koskettimiesi kylkeen", Ruu tiedotti, ja Quz ymmärsi vaihtaa puheenaihetta. Ruu palasi ajatuksistaan takaisin nykyhetkeen Oilin käynnistäessä suihkun huuhtelua varten. "Oletko sinä muuten ajatellut kummipennun hankkimista?" Oili uteli Ruulta kaksikon kuivatellessa kylvyn jälkeen pyyhkeisiinsä kietoutuneina. "Taatusti! Muistan miten itselleni oman kummin saaminen oli valonpilkahdus elämääni. Adoptiossa on monia kissoja joita kukaan ei ole hoitanut useampaan vuoteen, ja siinä iskee helposti epätoivo ja pelko siitä ettei kukaan välitä. Jos voin tarjota yhdellekin nuorena hylätylle pennulle toivoa olen iloinen", Ruu selitti alkaessaan harjata pyyhekuivattua turkkia omalla kammallaan. Oilikin kippasi meikkilaukkunsa sisällön lattialle ja alkoi käydä turkkia läpi harjallaan. Lopuksi hän suihkautti vielä hajuvettä niskaansa. Ruu ei pitänyt yhtään hänen nenäänsä käyvästä turhan pistävästä hajusta ja hän kieltäytyikin välittömästi kun Oili tarjosi suihkautusta hänelle.
Tytöt keräsivät kamppeensa ja siistivät kylppärin käyttönsä jäljiltä ennen kuin palasivat huoneelleen. simssiliini istui pöydän ääressä tapansa mukaan nenä kiinni tietokoneen ruudussa kissojen saapuessa. Oli jotenkin outoa että simssiliini oli nyt hoitolaan muutettuaan jatkuvasti paikalla, mutta vähitellen hänen läsnäoloonsa alkoi tottua. simssiliini havahtui kissojen kolistellessa ovella ja sulki koneen, sillä hänellä olisi asiaa mustalle kisselille. "Ruu, tulehan käymään täällä", simssiliini pyysi, ja Ruu asteli tämän luokse vastahakoisesti, sillä hän oli varma että hoitaja motkottaisi hänen aiemmasta käytöksestään. Ruun yllätykseksi saarnaamisen sijasta simssiliini kaivoikin kassistaan leluhiiren ja ojensi sen kissan nähtäville. "Voit jatkossa leikkiä saalistusjuttujasi tämän avulla, ja voisimme ehkä joskus kehittää sinun metsästystaitojasi yhdessä. Nyt kun sinulla on tämä lelu niin voimmeko sopia ettet kanniskele enää saaliitasi tänne sisälle?" simssiliini pyysi. Ruu katsahti hoitajaansa pää kallellaan, tässä oli jotain mätää, sillä yleensä Ruu sai tuhman käytöksensä jälkeen toruja, mutta nyt simssiliini oli ostanut hänelle lahjan. Tämä oli liian hyvää ollakseen totta. "Yhdellä ehdolla: Saan nukkua ensiyön sinun viltilläsi", Ruu suostui lopulta sovintoon. "Mikä siinä viltissä sinua kiehtoo? Sinulla on oma makuualusta ja tyyny", simssiliini hymähti, mutta tietenkin hän suostui ehdotukseen, mikäs sen mukavampaa kuin saada kissaseuraa yön ajaksi. simssiliini katseli leveästi hymyillen miten Ruu viiletti uuden lelunsa perässä ympäri huonetta niin että matot menivät mykkärään. Leikkeihin väsähdyttyään Ruu käpertyi sängyn päälle levitetylle viltille makuulle ja suostui kerrankin simssiliinin silitettäväksi. Ruu kehräsi hiljaa ja vaipui hetkessä uneen ja simssiliini katsoi nukkuvaa kissaa hymyillen. Oili oli todellakin ollut oikeassa siinä, että sovinto on jatkuvaa kinaamista parempi vaihtoehto, vaikka tuskin hänen ja Ruun välit tulevat aivan saumattomat koskaan olemaankaan, mutta juuri tämä Ruun oma temperamentti teki kissasta ainutlaatuisen ja ihanan eikä simssiliini halunnut muuttaa sitä. "Oili, haluatko sinäkin tulla meidän kanssa nukkumaan?" simssiliini huikkasi Oilille vaihtaessaan pyjamaa ylleen. Oili kuitenkin pudisteli päätään ja kävi mieluummin pitkäkseen omalle nojatuolilleen tyynyjen sekaan. Ruu pötkötti keskellä sänkyä ja simssiliini teki parhaansa ahtautuakseen sängyn laidalle niin ettei häiritsisi Ruun unia. Hänelle ei riittänyt edes peittoa, mutta mitäpä sitä ei kissansa eteen tekisi?
Oilin mielipide päivästä: "Huh, olen niin helpottunut siitä että Cap selvisi fobiastaan, podin asiasta syyllisyyttä vaikka kuinka kauan, vaikka eihän se perjaatteessa minun vikani ollut vaan sattumisjuoman. Hyvä että rauha näyttää laskeutuneen Ruun ja simssiliinin tehdessä sovinnon, en edes ymmärrä miten tuolla nuorisolla riittää energiaa jatkuvaan draamailuun."
Ruun mielipide päivästä: "Vau, leluhiiri on tosi siisti lahja! Vaikka me sovittiinkin simssiliinin kanssa ettei hiiriä tuotaisi enää sisälle niin saatan joskus luistaa tästä säännöstä, hehe. Ainakin siinä tapauksessa ettei simssiliini pidä lupaustaan järjestää minulle metsästystunteja!"
Ruu piileskeli hoitolan seinustalla olevassa kukkapenkissä ja seurasi, miten simssiliini tuli ulos ja kuskasi hiiren pensaan juureen. "Toivottavasti joku nälkäinen kulkukissa löytää tämän", simssiliini pohti ennen kuin jatkoi matkaa ulos hoitolan portista. Heti simssiliinin mentyä Ruu säntäsi pensaan alle, nappasi hiiren hampaisiinsa ja alkoi pureskella herkkupalaansa (ajattelen että kissojen suussa hiiri maistuu kuin suklaakarkilta jonka sisällä on löysää toffeeta, anteeksi jos pilasin tällä mielikuvalla suhtautumisenne suklaaseen XD). Aterioituaan Ruu alkoi miettiä miten voisi kuluttaa aikaansa. Yksin ei oikein voinut leikkiä mitään, ja suurin osa hänen kavereistaan majaili adoptiossa, mutta juuri nyt adoptiossa oli ruokatunti eikä sinne saanut silloin tulla vierailijoita. Kun Ruu ei muutakaan keksinyt hän päätti palata huoneelleen, nyt se olisikin hyvä kun simssiliini oli lähtenyt jonnekin omille asioilleen eikä tarvitsisi nähdä sitä. Ruun saapuessa takaisin huoneelleen oli Oili lojumassa omalla vaaleanpunaisella nojatuolillaan. "Hyvä kun tulit. Sinä kun olet tuollainen saalistaja niin voisitko napata minulle hämähäkin tähän lasipurkkiin", Oili pyysi. "Sopiihan se. Saanko udella mihin tarkoitukseen? Aiotko säikyttää simssiliinin sillä?" Ruu hihitteli. "Ehen, yritän auttaa kummipentuani voittamaan hämähäkkifobiansa. Joskus kammoamalleen asialle altistaminen auttaa fobian hoidossa", Oili selitti. Kisu tunsi edelleen syyllisyyttä siitä miten oli aiheuttanut sattumusjuomalla Capille fobian, ja hän halusi auttaa pentua voittamaan pelkonsa. Ruu palasi pihalle ja asettui seinänvierustalle vaanimaan kahdeksanjalkaisia hämiksiä. Nähtyään sopivan yksilön kiipeämässä seinää pitkin Ruu hypähti ilmaan ja läppäsi tassullaan kevyesti hämähäkkiä, joka tipahti jalat sätkien lasipurnukan pohjalle. Ruu päätti toimittaa hämähäkin saman tien Oilille, joten hän suunnisti kohti ullakkoa, jonne Oili oli sanonut vievänsä Capin.
Ruu kipusi tikkaat ylös näppärästi, ja hänen silmiinsa osuivat heti Oili ja Cap, jotka olivat aloittaneet fobiahoidot katselemalla ullakon pölyisissä nurkissa olevia vanhoja hämähäkin seittejä. Aluksi Cap ei halunnut mennä lähellekään seittejä, mutta kun Oili vakuutti ettei niissä ollut enää hämähäkkejä oli pentu lopulta uskaltautunut tulla kurkkimaan seittejä. "Nämä ovat oikeastaan aika kauniita", Cap totesi tuijotellessaan hämäkin kutomia koukeroisia seittejä. Oili uskoi Capin olevan valmis seuraavaan vaiheeseen, joten hän viittoi Ruun luokseen. "Olit tosi rohkea kun tulit katsomaan hämähäkinverkkoja. Seuraavaksi näytän jotain vähän jännempää, mutta selviät siitä kyllä", Oili vakuutteli. Hän tarttui pentua tassusta Ruun paljastaessa selkänsä takana olevan lasipurkin. "Hyyyi!" Cap kiljaisi ja alkoi rimpuilla Oilin otteessa päästäkseen juoksemaan karkuun. "Älä suotta pelkää. Hämäkäkki on vangittuna purkissa eikä se pääse vahingoittamaan sinua mitenkään. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin katsoa", Oili kannusti. Lopulta Cap antoi Oilin johdattaa itsensä lasipurkin eteen, vaikka pentu tärisi aivan kauttaaltaan. Vähitellen tämän hengitys kuitenkin tasaantui Capin tajutessa ettei hänellä ollut mitään pelättävää. Ruu ihaili miten taitavasti Oili hoiti tilanteen askel kerrallaan. Ruu itse olisi varmaan kipannut suoraan purkillisen hämähäkkejä kohteen päälle siedätyshoidoksi, mutta Oilin rauhallisempi taktiikka tuotti selvästi tulosta. "Hienoa, olet ollut tosi rohkea tänään. Nyt meidän on aika mennä päästämään hämähäkki takaisin ulos. Auttaisitko sinä sen pois purkista?" Oili pyysi. "Vo-voinhan minä yrittää", Cap lupasi urheasti vaikka pentua selvästi jännitti. Kolmikko meni ulos ja Oili poisti lasipurkin kannen. Cap asetti empien tassunsa purkkiin, jolloin hämähäkki kiipesi yhteistyöhaluisesti hänen tassulleen. "Hei sitten pikkuinen", Cap sanoi ja antoi hämähäkin kipittää pois. "Näetkö nyt, hämähäkit eivät olekaan niin pelottavia kun niihin tutustuu lähemmin", Oili huomautti Capin nyökkäillessä. "Nyt tehdään jotain kivaa palkinnoksi", Ruu päätti, ja Cap halusi pelata marmorikuulilla. Ruu piirsi hiekkaan ympyrän jonka keskelle asetettiin suurin kuula sillä välin kun Oili jakoi muut kuulat tasan pelaajien kesken. Nuorin Cap sai aloittaa, ja hänen ensimmäinen lyöntinsä hipaisi keskikuulaa, mutta se ei liikahtanutkaan mihinkään. Sitä seurannut Ruun iskukaan ei ollut yhtään sen parempi, ja ensimmäiset heitot menivätkin kaikkien osalta oikean tekniikan harjoitteluun, sillä kuulia ei ollut niin helppo tähdätä haluttuun suuntaan. Monien epäonnistumisten jälkeen kissat päättivät luovuttaa, sillä kuulapeli oli oikeilla säännöillä kamalan vaikeaa. Sen sijaan he alkoivat leikkiä kuulilla muuta, kuten vierittämiskilpailua pienessä mäessä tai aarteen etsintää hautaamalla kuulia hiekkaan. Touhussa hukkui pari kuulaa, mutta mitäs pienistä, ainakin kaikilla oli hauskaa!
Leikittyään hyvän tovin ulkona hiekassa oli kolmikko lopulta ihan mutainen, ja Oilia nolotti hiukan palauttaa leikeissä likaantunut Cap adotiolle. Tytöt päättivät suunnistaa seuraavaksi yhteistuumin hoitolan kylpäriin pesulle. Vaikka Oili onkin todellinen puhtausintoilija pisti Ruu vieläkin paremmaksi, sillä Ruulla oli tapana nuolla turkkinsa useaankin otteeseen saman päivn aikana. Oili tykkäsi peseytyä mieluummin kylvyssä, sillä karvapallojen oksentaminen jälkikäteen oli niin ällöttävää, mutta ehkä se ei ollut Ruulle ongelma eikä mikään, pitihän tämä suussaan hiiriä ja muuta äklöä. Tällä kertaa Ruu liittyi kuitenkin Oilin seuraksi ammeeseen, ja kaksikko rentoutui pitkän kylvyn merkeissä useammankin vartin. "Onpa mukavaa saada kunnollista kylpyseuraa! Talouden pojat ovat aina niin laiskoja käymään pesulla", Oili kertoi muistellen erityisesti ukkiaan Mitteriä, jota oli ollut lähes mahdotonta saada kylpyyn tämän vesikammon takia. Tytöt lilluivat lämpöisässä vedessä vajoten hetkeksi aikaa omiin ajatuksiinsa. Oili kertasi mielessään päivän tapahtumia ja iloitsi siitä että Capin fobia oli viimein saatu taltutettua. Ruun mielessä pyöri puolestaan Quz. Kaksikko oli jutellut muutama päivä sitten videopuhelun, jonka aikana poikakisu oli selostanut Intiassa viettämästään viikosta. Konsertoinnin lisäksi hänellä oli ollut aikaa kierrellä nähtävyyksillä ja jutella paikallisille. Joku oli kuulemma pyytänyt häneltä nimmaria. Ruu oli puolestaan kertonut viime viikolla tapahtuneesta muutosta, ja Quz oli tietenkin ensimmäisenä varmistanut ettei tavaroita siirrellessä oltu vahingoitettu hänen koskettimiaan. "Koskettimesi ovat ainakin toistaiseksi kunnossa, mutta jos aiot käyttää meidän videopuhelustamme yhtään enempää aikaa soittimistasi puhumiseen saatan mennä teroittamaan kynsiäni koskettimiesi kylkeen", Ruu tiedotti, ja Quz ymmärsi vaihtaa puheenaihetta. Ruu palasi ajatuksistaan takaisin nykyhetkeen Oilin käynnistäessä suihkun huuhtelua varten. "Oletko sinä muuten ajatellut kummipennun hankkimista?" Oili uteli Ruulta kaksikon kuivatellessa kylvyn jälkeen pyyhkeisiinsä kietoutuneina. "Taatusti! Muistan miten itselleni oman kummin saaminen oli valonpilkahdus elämääni. Adoptiossa on monia kissoja joita kukaan ei ole hoitanut useampaan vuoteen, ja siinä iskee helposti epätoivo ja pelko siitä ettei kukaan välitä. Jos voin tarjota yhdellekin nuorena hylätylle pennulle toivoa olen iloinen", Ruu selitti alkaessaan harjata pyyhekuivattua turkkia omalla kammallaan. Oilikin kippasi meikkilaukkunsa sisällön lattialle ja alkoi käydä turkkia läpi harjallaan. Lopuksi hän suihkautti vielä hajuvettä niskaansa. Ruu ei pitänyt yhtään hänen nenäänsä käyvästä turhan pistävästä hajusta ja hän kieltäytyikin välittömästi kun Oili tarjosi suihkautusta hänelle.
Tytöt keräsivät kamppeensa ja siistivät kylppärin käyttönsä jäljiltä ennen kuin palasivat huoneelleen. simssiliini istui pöydän ääressä tapansa mukaan nenä kiinni tietokoneen ruudussa kissojen saapuessa. Oli jotenkin outoa että simssiliini oli nyt hoitolaan muutettuaan jatkuvasti paikalla, mutta vähitellen hänen läsnäoloonsa alkoi tottua. simssiliini havahtui kissojen kolistellessa ovella ja sulki koneen, sillä hänellä olisi asiaa mustalle kisselille. "Ruu, tulehan käymään täällä", simssiliini pyysi, ja Ruu asteli tämän luokse vastahakoisesti, sillä hän oli varma että hoitaja motkottaisi hänen aiemmasta käytöksestään. Ruun yllätykseksi saarnaamisen sijasta simssiliini kaivoikin kassistaan leluhiiren ja ojensi sen kissan nähtäville. "Voit jatkossa leikkiä saalistusjuttujasi tämän avulla, ja voisimme ehkä joskus kehittää sinun metsästystaitojasi yhdessä. Nyt kun sinulla on tämä lelu niin voimmeko sopia ettet kanniskele enää saaliitasi tänne sisälle?" simssiliini pyysi. Ruu katsahti hoitajaansa pää kallellaan, tässä oli jotain mätää, sillä yleensä Ruu sai tuhman käytöksensä jälkeen toruja, mutta nyt simssiliini oli ostanut hänelle lahjan. Tämä oli liian hyvää ollakseen totta. "Yhdellä ehdolla: Saan nukkua ensiyön sinun viltilläsi", Ruu suostui lopulta sovintoon. "Mikä siinä viltissä sinua kiehtoo? Sinulla on oma makuualusta ja tyyny", simssiliini hymähti, mutta tietenkin hän suostui ehdotukseen, mikäs sen mukavampaa kuin saada kissaseuraa yön ajaksi. simssiliini katseli leveästi hymyillen miten Ruu viiletti uuden lelunsa perässä ympäri huonetta niin että matot menivät mykkärään. Leikkeihin väsähdyttyään Ruu käpertyi sängyn päälle levitetylle viltille makuulle ja suostui kerrankin simssiliinin silitettäväksi. Ruu kehräsi hiljaa ja vaipui hetkessä uneen ja simssiliini katsoi nukkuvaa kissaa hymyillen. Oili oli todellakin ollut oikeassa siinä, että sovinto on jatkuvaa kinaamista parempi vaihtoehto, vaikka tuskin hänen ja Ruun välit tulevat aivan saumattomat koskaan olemaankaan, mutta juuri tämä Ruun oma temperamentti teki kissasta ainutlaatuisen ja ihanan eikä simssiliini halunnut muuttaa sitä. "Oili, haluatko sinäkin tulla meidän kanssa nukkumaan?" simssiliini huikkasi Oilille vaihtaessaan pyjamaa ylleen. Oili kuitenkin pudisteli päätään ja kävi mieluummin pitkäkseen omalle nojatuolilleen tyynyjen sekaan. Ruu pötkötti keskellä sänkyä ja simssiliini teki parhaansa ahtautuakseen sängyn laidalle niin ettei häiritsisi Ruun unia. Hänelle ei riittänyt edes peittoa, mutta mitäpä sitä ei kissansa eteen tekisi?
Oilin mielipide päivästä: "Huh, olen niin helpottunut siitä että Cap selvisi fobiastaan, podin asiasta syyllisyyttä vaikka kuinka kauan, vaikka eihän se perjaatteessa minun vikani ollut vaan sattumisjuoman. Hyvä että rauha näyttää laskeutuneen Ruun ja simssiliinin tehdessä sovinnon, en edes ymmärrä miten tuolla nuorisolla riittää energiaa jatkuvaan draamailuun."
Ruun mielipide päivästä: "Vau, leluhiiri on tosi siisti lahja! Vaikka me sovittiinkin simssiliinin kanssa ettei hiiriä tuotaisi enää sisälle niin saatan joskus luistaa tästä säännöstä, hehe. Ainakin siinä tapauksessa ettei simssiliini pidä lupaustaan järjestää minulle metsästystunteja!"
Kommentit
Lähetä kommentti