Syysmarkkinatarina!
Olimme heränneet kissojen kanssa tänään varhain laittamaan kaikkia asioita kuntoon tämän päiväisiä syysmarkkinoita varten. Paikalla oli myös muita hoitajia, jotka pystyttivät kojujaan syksyiselle pihalle. Meidän MitNic-kojumme oli määrä pystyttää nimettyyn paikkaan oikealle puolelle markkina-alueesta. "Kuka tuohon viereemme tulee?" Nick kyseli minulta innoissaan tirkistellen viereiselle tyhjälle pöydälle. "En osaa vastata, eiköhän se pian selviä", totesin huolettomasti jatkaen tavaroiden asettelua. Eniten vaikeuksia toivat lemmikkiapinat, jotka eivät viihtyneet häkeissään. Onneksi emme ottaneet niitä kolmea enempää myyntiin. "Minne laitan nämä?" Mitteri kysyi tuskaisen oloisena, kun Riehuva lemmikkiapina kiskoi kisuani tämän naamakarvoista. "Jätetään ne vaikka taaimmaisiksi pöydällä, etteivät ne käy asiakkaiden kimppuun, ja jotta muutkin myytävät tavarat näkyvät", kehotin, ja Mitteri laittoi apinat paikoilleen. Nick asetteli räikeitä- ja pinkkejä herkkuja paikoilleen kojun etuosaan. Olimme leiponeet niitä porukalla keittiössä tässä pari päivää sitten. Olimmekin tehneet niitä aika läjän, niitä oli suoraan sanottuna loputon määrä. "Käyköhän kauppa hyvin?" Mitteri tuumaili laskeskellen vielä tavaroita kertaalleen. "Varmasti. Minä en ainakaan pysty pitämään näppejäni erossa näistä", Nick totesi ollen valmiina nappaamaan tassuihinsa yhden. Estin kisuani kuitenkin muistuttaen: "Eikö sinun pitäisi järjestellä vielä näitä banaaneja?" Nick harmitteli, mutta siirtyi banskujen kimppuun. Kiinnitin vielä itse tekemämme kyltin kojumme ylle, ja katsoin ympärilleni. Kaikki alkoi olla valmista. Samassa huomasin Anytimen ja Pian saapuvan, ja huomasin, että he jäivät viereiselle tyhjälle kojulle. Vaikkemme kunnolla tunteneetkaan, päätimme kuitenkin mennä tervehtimään heitä.
"Moi! Teilläkin on sitten jotain myytävää markkinoille", sanoin tutkaillen, mitä laatikoista pilkisteli. "Jep, tosiaan. Olemme panostaneet kivoihin leikkitovereihin, jotka tuottavat varmasti iloa monellekin kissalle", Anytime kertoi, ja kissani kiiruhtivat nopeasti katsomaan. "Vau, mitä nuo ovat?" Nick kysyi. "Ne ovat tamagothceja, virtuaali lemmikkejä", Pia kertoi yllättäen. "Eli... vähän niin kuin me!" Mitteri totesi. "Mitteri, et sinä sitä tiedä!" huudahdin kauhistellen. "Okei, ei sitten", Mitteri sanoi, ja unohdimme asian. "Vähänkö siistejä, mä ainakin haluun tollasen!" Nick kertoi ihaillen. "Voit ostaa sellaisen heti, kun syysmarkkinat alkavat", Anytime kertoi. "Tosiaan, teillä on hiukan hommat kesken. Voimmeko olla avuksi? Meidän kojumme on jo pystyssä", kysyin. "Äh, ei teidän tarvitse vaivautua! Tämä on aivan pian kunnossa", Anytime vakuutti. "No, ei sitten. Mennään katsomaan, miten muilla sujuu", totesin, ja lähdimme kiertelemään aluetta.
Hetken päästä silmiimme osui Aijca, joka taisteli mikrofonin kanssa. "Pitääkin näiden johtojen olla aina tottelemattomia!" Aijca raivosi. "Löysin vian, yksi johdoista on katkennut. Lähden hakemaan heti varaosaa", Joika tuumasi kipaisten juoksuun. "Tervehdys Aijca!" huudahdimme kaikki yhtä aikaa. "Hei, mukava nähdä teitä. Oho, olettepa kasvaneet!" Aijca huudahti yllättyneenä. "Niin, nämä kasvavat niin vauhdilla", harmittelin vilkaisten kissoihini. "Koska syysmarkkinat alkavat?" Nick kysyi malttamattomana, kun kyllästyi juttuihimme. "Aivan pian, porukka on kasaantunut, ja kaikilla näyttää olevan kojut melkoisen valmiina", Aijca tiiraili. "Milloin saamme ostaa toisten kojuista?" Mitteri kysyi. "Sitten kun saan syysmarkkinat käynnistettyä", Aijca ilmoitti, ja samassa Joika juoksikin paikalle varajohdon kanssa. Kisu pujotti näppärästi johdot juuri oikeisiin kohtiin. "Nonniin, eiköhän nyt toimi", Joika huudahti. Samassa hän siirsi katseensa meihin. "Hei, mitäs kummipojalle kuuluu?" Joika karjaisi. "Tosi kivaa!" Nick kertoi. Keskustelumme päättyikin siihen, kun Aijca alkoi puhumaan: "Hei kaikki, ja tervetuloa syysmarkkinoihin! On ilo nähdä, kuinka moni on nähnyt vaivaa näiden eteen, ja kojunne ovat erittäin nättejä. Tulemme pitämään tätä ostosrumbaa vielä pari tulevaakin päivää, jos säät vain sallivat. Ei minulla tässä sen enempää asiaa ole, eli minun puolestani voimme aloittaa. Julistan syysmarkkinat alkaneiksi!" Kisut ja hoitajat alkoivat hurraamaan ja taputtamaan innoissaan. "Onnea vaan teillekin, ja toivotaan, että kauppa käy", Aijca onnitteli meitä vielä ennen kuin palasimme kojullemme.
Kun pääsimme perille, Tikkarisuu kissoineen saapui heti kurkkimaan tavaroitamme. "Onpa teillä nätti koju! Rakastan tätä!" Tikkarisuu kiljahti ihaillen. "Kiitos", totesin hymyillen, ei se minusta mitenkään erityisen nätti ollut, mutta kiva, jos joku tykkäsi. "Oi, mitäs me nyt ostettaisiin?" Mörri huudahti innoissaan. "Ostetaan tuo ihana sininen nallukka!" Pörre huudahti riemuissaan Tikkarisuun sylissä. Kisu oli vielä ihan pieni, suorastaan vauvakokoa. En ollut itse edes tavannut pikkuista aiemmin. Otin nallen käteeni, ja menin heiluttelemaan sitä Pörren nenän eteen. "Tämänkö sinä haluat?" kysyin. "Joo, haluan, HALUAN!" Pörre karjaisi. "Selvän teki. Se tekee 5 penniä", kerroin, ja Tikkarisuu alkoi penkomaan kukkaroaan. Hetken päästä maksu löytyi, ja Tikkarisuu kissoineen lähti tutkimaan muita kojuja. "Hienoa, saimme heti onnistuneet kaupat!" Mitteri huudahti riemuiten. "Niin, jäädään odottelemaan seuraavia asiakkaita", kehotin, ja jäimme istumaan, ja pölisimme. Istuimme kuitenkin pitkän aikaa, eikä kukaan enää tullutkaan. Kaikissa muissa kojuissa kävi kova myynti, paitsi meillä. "Ääh, ei jaksa enää vaan kököttää täällä. Mennään mekin ostamaan jotain", Mitteri pyysi haukotellen. "Hyvä on, emmeköhän huomaa, jos tänne saapuu joku", arvelin, ja päätimme lähteä vilkaisemaan toisten kojuja.
Saavuimme Tikkarisuun kojulle, jossa seisoskeli toinenkin ihminen. "Tervehdys simssiliini! Ja tervetuloa shoppaamaan kojulleni", Tikkarisuu huudahti. "Joo, päätettiin tulla nyt vilkaisemassa täällä, kun tekin kerran kävitte meidän kojulla", kerroin. "Aah, ja tässä on muuten Tuitikki ja hänen hoidokkikisunsa, Nipsu. He ovat uusia täällä, eivätkä tunne vielä kovin monia", Tikkarisuu esitteli. "Hauska tavata. Minä olen siis simssiliini, ja tässä kissani Mitteri ja Nick", esittelin itseni ja kissani. "Joo, auttelen täällä nyt Tikkarisuuta, kun itse en ehtinyt mukaan", Tuitikki harmitteli. "Noh, ensi kerralla sitten. Hauska tavata", sanoin vielä tajuten kuitenkin, että sanoin samat sanat jo aiemminkin. Toivottavasti uusi tulokas ei pidä minua nyt sönköttäjänä. Jutellessamme kisuni katselivat myynnissä olevia tuotteita. "Vautsi, jätskiä näin halvalla!" Nick ihaili. "Niin, kannattaa ostaa sitä meiltä", Rousku kehotti silmää vinkaten. "Minun tekee aivan hirveästi mieli tuollaista coctailia", Mitteri kertoi kuolaa valuen. "Toki, mitä laitetaan ostoskoriin?" Hunajatassu kysyi. "Laita minulle mansikkaa ja... minttua, ei, ei! Sittenkin banaania. Jep, eli mansikkaa ja banaania", Nick kertoi. "Minulle appelsiinicoctail", Mitteri sanoi. "Selvän teki. Yhteensä neljä penniä", Hunajatassu ilmoitti. Kissat maksoivat ja tulivat nykimään minua hihasta. "Teimme jo ostoksemme, mennään katsomaan myös Rojukoppaa", Nick pyysi. "Okei, heippa teille!" huusin vielä Tikkarisuulle ja Tuitikille.
Siirryimme viereiselle kojulle, jossa palvelivat Mörri ja Pörre. "Hauskaa päivää. Mitä ostaisitte?" pikku-Pörre kysyi. Hän ilmeisesti muisti meidät vielä nallekojulta. Oli ilo katsella, kun pikkuinen rutisti nallea vieläkin niin lujaa kuin vain pystyi. "Vau, teillä on kaikkea upeaa", Mitteri huudahti. "Vau, niin on!" Nick totesi. Kisut alkoivat heti tarkkailemaan stereoita ja pianon koskettimia. "simssiliini, Mitterilläkin on oma pieno, eikö minullakin pitäisi olla?" Nick aneli. "Niin, ja jos aiomme tulla kuuluisiksi tarvitsemme kunnon äänentoistovempaimet", Mitteri arveli katsellen kuolaten kalliita stereoita. En voinut sanoa ei niin suloisille ilmeille, vaikka kuolaaminen minua ällötti. "Selvä, mitä tekee yhteensä?" kysyin. "20 penniä", Pörre vastasi iloisena. "Okei, sinullapas on taitava matikkapää, kun jo noin pienenä osaat laskea tuollaisia laskuja", kehuin. "Jee!" Pörre vain karjaisi. Kun ostokset olivat korissamme, jatkoimme kierrostamme. Jostain syystä Nickille tuli sairas esiintymishalu, ja kisu alkoi laulamaan iloisia pentulauluja pitkin aluetta.
Nickin lauleskellessa saavuimme Crillen ja Viirun hyvän ruoan tuoksuiselle kojulle. Samaan aikaan kojulla asioivat Kisuliini ja Caro. "Voih, ostaisimme kaikkea niin mielellämme, mutta pennit eivät taida riittää", Kisuliini pahoitteli surkeana. "Ei se mitään, kiva, kun kävit kurkkimassa kojuamme", Crille sanoi. "Moips. Meillä on kyllä pennejä, vaikka muille jakaa. Ja tavallahan jaammekin, kun ostelemme kaikkien kojuista", Mitteri lesoili. "Joo, sanokaa ihan mitä vain haluatte", kehotin kisujani. "Minä haluan jotain herkkua, diabetekseni vuoksi", Nick kertoi heti. "Ai, onko sinulla diabetes?" Caro kysyi sivusta. "Joo, on. Mun täytyy syödä paljon karkkia, jotta sokeripitoisuus pysyy ylhäällä", Nick selitti. "Mutta ethän syö sitten minua?" Caro kysyi pelokkaana. "Täh?" Nick kummasteli. "Niin, yksi lempinimistäni on Carkki", Caro kertoi. "Aaah! Nyt tajusin!" Nick naurahti. Kisujen keskustellessa olin Mitterin kanssa jo päättänyt, mitä meille ostettaisiin. "Otamme tikkarin, suklaamunkin ja pizzan", kerroin. "Selvä, yhteensä se tekee 7 penniä", Viiru ilmoitti. "Kiitos, ja tulettehan sitten käymään meidänkin kojullamme jossain vaiheessa?" Mitteri kysyi. "Joo, toki! Olemme vain olleet alkuun kassalla, ja ottaneet vastaan ostostelijoita", Crille kertoi. "Mekin teimme niin, mutta kun ostajia ei ilmaantunutkaan, päätimme lähteä liikkeelle katsomaan muiden tavaroita", kerroin. "Noh, kohta saatte odottaa meitä kojullanne!" Crille kertoi aurinkoisesti hymyillen. "Se on kiva kuulla, nähdään!" huudahdin. Nickillä ja Carolla oli menossa vielä makoisat keskustelut, joten päätin huomauttaa Nickille aikataulua. "Anteeksi, että joudun keskeyttämään juttunne, mutta meidän täytyy ehtiä käydä muissakin kojuissa. Voitte varmasti tutustua myöhemmin vielä uudestaan", ehdotin. "Toki, lauloin Carolle vain uuden biisini", Nick ilmoitti. "Missä vaiheessa sinä biisin olet tehnyt?" ihmettelin. "Äsken keksin. Se kertoo diabeteksestäni", Nick kertoi. "Okei, nähdään Caro ja Kisuliini!" huudahdin. "Nähdään!" he huudahtivat takaisin.
Nick lauloi koko kävelymatkamme uutta biisiään, ja pian saavuimmekin perille, rojukojulle! "Voi pikkuiset Mirruskani ja Murreskani! Mitäs elämäni naisille kuuluu?!" Mitteri karjaisi iloisena. "Puhu vaan omasta puolestasi, pentu", Mirre murahti. "Hei, minähän kasvoin sentään juuri täysikasvuiseksi!" Mitteri huomautti. "Ja minä ikälopuksi!" Mirre huudahti. "Oho, ihmettelinkin, miksi olit niin ryppyinen", Mitteri naurahti. "Kiitti vaan!" Mirre huudahti loukkaantuvasti. "Mitteri, miettisit nyt vähäsen, mitä suustasi päästelet!" kehotin. "Okei, anteeksi", Mitteri pyysi nöyrästi. "Saat, mutta mitä saisi olla?" Mirre kysyi. "Ööh... Minä voisin haluta ostaa tuon vihkon", Mitteri kertoi. "Älä! Päiväkirjaksiko?" Murre räkätti. "Ei, kun rosvo varasti vanhan vihkoni, ja tarvitsen jonkun paikan, jonne kirjoitamme biisejämme", Mitteri paljasti. "Kirjoitatteko te biisejä?" Murre kysyi. "Jep, Nick kehitteli jo yhden. On meillä lahjakkaat pennut!" Mitteri henkäisi tyytyväisenä. "Minä haluan sitten tuon pehmokissan... ja sormuksen!" Nick kertoi. "Käytätkö sinä koruja? Jo on veli seonnut!" Murre naurahti. "Eeei... ei sitä koskaan tiedä, mihin sille löytyy käyttöä", Nick selitteli. Olin jäänyt perheen yhteisestä puhehetkestä syrjälle, enkä löytänyt sanoja, jotka olisivat sopineet tilanteeseen. "Joo, selvä. Maksakaahan meille 15 penniä!" Mirre pyysi. "Ääh, perhealennusta?!" Mitteri aneli. "Ei, ei. Kaikki tai ei mitään", Mirre pysyi kovana. "No hyvä on sitten", Mitteri myöntyi ja antoi rahat.
Jatkoimme matkaamme tällä kertaa Aijcan kojulle. Siellä oli runsas ostelu meneillään, kaikki halusivat saada Aijcan laatukamaa, jota oli kaikkia vain yksi kappale. Nopeat söivät hitaat. Sillä hetkellä toivoin olevani nopea onnekas. Kojulla tutkivat tavaroita Tuitikki ja Anytime kissoineen. "Ostaisin tuon Keraamisen sinisen kissankoristeen", Tuitikki ilmoitti. "Okei, entäs sinulle, Anytime... terve simssiliini!" Aijca tervehti nähdessään meidät. "Meillä ei ole varaa, joku toinen kerta sitten", Anytime ilmoitti. "Hei, onkos täältä kaikki onnistuttu jo vohkimaan?" kysyin. "Ei, täällä on vielä vaikka kuinka ostettavaa!" Aijca kertoi. "Kiva, kisut, mitäs ostettaisiin?" kysyin. "Ostetaan tuo ihana pinkki kattila! Kiinnyin siihen heti", Mitteri huudahti. "Okei, tykkäisiköhän Nick mansikkahillosta? On tehtävä valinnat kiireesti, etteivät muut ehdi viedä tuotetta", totesin. "Joo, mansikkahillo käy loistavasti", Nick kertoi. "Ostetaanpa sitten vaikka ne", sanoin. "Selvä, mutta simssiliini, kojullanne on joku", Aijca huomautti. Vilkaisin taakseni, ja huomasin Crillen ja Viirun pitkästyneennäköisinä kojumme edessä. "Mitteri, maksa ostokset! Voitte tehdä penneillä, mitä haluatte", sanoin ja pinkaisin juoksuun kojullemme päin. "Ai ihan mitä haluan? Noh, ostetaanpa vaikka kaikista markkinakojuista tavarat loppuun!" Mitteri huudahti. "Hmm, ehkei simssiliini ihan sellaista tarkoittanut", Aijca naurahti. "Kuka tietää, mitä hän tarkoittaa. simssiliini on niin outo", Mitteri juorusi taas parista uudemmasta mokastani Aijcalle, joka nauroi vatsa kippurassa. Mitterin ja Aijcan jutellessa Nick oli päättänyt tutustua Pia-kisuun. "Ette ole tulleet vielä ostamaan kojustamme", Pia totesi. "Emme ole ehtineet vielä. Lupaamme saapua ajallamme", Nick kertoi. "Se on kiva", Pia sanoi. "Äh, onpas minulla nälkä. Nyt tekisi mieli oikein herkullista suklaista kaakaota", Nick kertoi lipoen suupieliään. "Kohta varmaan aletaan tekemään kaakaota koko porukalle. Siihen asti sinun on kyllä keksittävä jotain muuta ruokaisaa puuhaa", Pia ehdotti. Nick tuumaili katsellen uuteen kisututtavuuteensa, nälkäinen kun oli, Nickille tuli heti Pian ruskeasta turkista mieleen suklaa. Ja suklaa se vasta namia olikin! Nickille tuli entistä herkkuhimoisempi olo, ja vahingossa päästi ajattelematta: "Mmm, voisin syödä sut!" Hetken päästä Nick tajusi mokansa, ja tämän vaaleista poskista erotti helposti punastumisen. "Ai, ehket nyt kumminkaan", Pia totesi naurahtaen itsekin. Nick ei saanut selvää Pian ruskeista poskista, mutta hänestä näytti, että nekin olisivat olleet hiukan punertavammat. "Anteeksi, sinusta vain tuli niin mieleen suklaa, ja nälkäisenä puhun, mitä sattuu", Nick naurahti. "Ei se mitään, minäkin voisin vaikka syödä sut. Tuosta turkistasi tulee mieleen toffee", Pia kertoi. "Heh", Nick totesi silitellen ihanaa turkkiaan. "Hei Nick, kuinka kauan aiotte jutella? Minua pitkästyttää", Mitteri murahti. "Ööh, haluaisitko tulla viettämään päivää kanssamme kojuilla kierrellen?" Nick kysyi. "Ai treffeillekö minua pyysit? Ikävä kyllä minun täytyy mennä omalle kojulle Anytimen avuksi", Pia kertoi. Nick tunsi taas punastuvansa ja tällä kertaa aivan punaiseksi. "Noh, jokun toinen kerta sitten", hän sai sanottua. "Joo, nähdään!" Pia huudahti.
Sillä välin olin juuri myymässä kojullamme. "Anteeksi vielä kerran, kun olin hukassa", pahoittelin. "Ei se mitään. Kunhan saisin päätettyä, minkä noista apinoista ostaisin", Crille tuumaili. "Ihan vinkkinä vaan, ei kannata ottaa riehuvaa, se kiskoo kissoja naamakarvoista, Mitterikin sen jo totesi", kerroin. "Iyh, ei sitä!" Viiru huudahti. "Okei, miten olisi tuo hyppivä?" Crille tuumaili. "Käy se", Viiru lupasi. "Okei, saisiko olla muuta? Apinalle ruokaa tai jotain?" kysyin. "Eiköhän meillä jotain löydy apinalle kotoakin. Jos ostettaisiin vaikka tuollainen räikeä herkku", Crille ehdotti. "Joo!" Viiru huudahti innoissaan. "Okei, yhteensä siis 9 penniä. Kiitos, kun kävitte!" kiittelin katsellen onnessani rahasummaa. Crille ja Viiru lähtivät ostelemaan jotain muuta, kun Mitteri ja Nick juoksivat paikalle. "Hei simssiliini, käytäisiinkö Joikan narunvetopöydässä? Se on ollut suosittu paikka, ja siellä on kuulemma huippu palkintoja tarjolla!" Mitteri huudahti. "Toki, voidaan vetäistä teille molemmille oma naru", ehdotin. "Joo!" Nick huudahti, ja lähdimme kohti Joikan narunvetopöytää.
Saavuimme Joikan narunvetopöydän äärelle, jossa olikin ollut melkoinen ruuhka. Pöydän äärellä olivat juuri Fukoo ja Rape & Mantsu, Pipsa ja Vili. Rape mietiskeli pitkään narunumeroa, eikä valinnasta meinannut tulla oikein mitään. Pipsa taas rupatteli Joikan kanssa lumoutuneena, kuten yleensäkin. Viliä ärsytti, ja hän yritti saada Pipsaa lähtemään kanssaan, muttei mikään auttanut. Nick'kin jäi ihailemaan hetkeksi Pipsaa. "Vautsi, katso millainen turkki sillä on. Noin kiiltävä ja tuuhea!" Nick kuiski. "Hei, älä edes haaveile Pipsasta, tiedän sen paremmin kuin hyvin. Nuo ovat olleet tuollaisia jo piiitkään", Mitteri paljasti. "Noh, minun mielessäni on joku ihan muu kuin Pipsa", Nick lesosi. "Oikeesti, kerro isille!" Mitteri komensi. "En nyt vielä, katson nyt ensin, toimiiko homskeli", Nick kertoi, joten Mitteri antoi asian olla. "Aiotteko te vetää noista naruista vai vain rupatella?" kysyin. "Tietenkin aiotaan. Hei Joika, annahan meille sitä palvelua!" Mitteri pyysi. Joika siirsi katseensa meihin, ja tervehti: "Päivää. Tekin sitten päätätte tulla kokeilemaan onneanne. Jos hyvin käy, voitatte 50:n pennin lahjakortin Markettiin. Nonniin, ovatko panokset tarpeeksi suuret?" "Ovat ne. Minä haluan numeron... 19!" Nick huudahti. "Okei, 7 penniä käteisenä, kiitos!" Joika huudahti, ja Nick ojensi rahat. "Nyt voit kiskaista narusta!" Joika kertoi. Nick kiskoi, ja pöydälle putosi pinkki vihkonen, jonka jokaisella sivulla oli sydämien kuvia. "Hyi, en kyllä tuhlaa tällaiseen enää penniäkään!" Nick huudahti pettyneenä. "Älä nyt, nätti se on! Ja saahan siitä kivan lauluvihkosen!" Mitteri muistutti. "Niin", Nick sanoi jälleen hymyssä suin. "Aikookos Mitterikin kiskaista narusta, vai onko hän liian vanha tällaisiin leikkeihin?" Joika kiusoitteli. "Tietysti minäkin vedän! Vedän vaikka narusta 4", Mitteri päätti, ja kiskaisi. Hänen nenänsä eteen putosi kiva maalisetti. "Jukra! Kivaa!" Mitteriltä pääsi. "No joo, sait kivemman", Nick harmitteli. "On sekin kiva. Hyviä päivänjatkoja sinnekin päin, Joika!" Mitteri toivotteli. Joika teki veikeän ilmeen ja vilkutti meille. Lähtiessämme huomasimme Pipsan siirtyvän taas Joikan luo juttusille.
Kun olimme hiukan kauempana Nickin mieleen juolahti ajatus. "Ai niin, meidän piti mennä Pian myymälään ostamaan niitä hilpeitä leluja!" Nick huudahti. "Tosiaan, tamagothcit ovat mukavia, olen itsekin omistanut yhden joskus aikoinaan", kerroin. "Sinähän voit ottaa sen mukaan, niin kommaillaan!" Mitteri ehdotti. "Joo, eiköhän mennä ostamaan teillekin sellaiset", ehdotin. "Joo!" Nick huusi innoissaan. Kävelimme Pian myymälälle, ja huomasimme mutkikkaan pitkän jonon, kaikki olivat tulleet ihastelemaan virtuaalilemmikkejä. "Huhhuijaa, täällähän kauppa pelittää", totesin vilkaisten viereiseen kojuumme, jossa ei ollut asiakkaan asiakasta! "Lemmikkiapinamme eivät vedäkään jonoa", huokaisin. Minusta apinat olivat ihania. Jos kukaan muu ei niitä haluaisi ostaa, voisin ottaa ne vaikka itselle hoivaan Mitterin ja Nickin kavereiksi. En kyllä tiennyt, mitä mieltä kisuni olisivat siitä, mutta kyllähän he tottuisivat... Jono tuntui etenevän hitaasti, mutta loppujen lopuksi pääsimme kojun pöydälle asti. "Terve Nick! Ja Mitteri ja simssiliini", Pia huudahti heti meidät nähtyään. "Terve Pia! Ja Anytime", Nick huudahti yhtä innokkaasti. "Mitäs teille saisi olla?" Anytime kysyi ystävällisesti. "Haluamme ostaa tamagothceja", kerroin. "Mitä väriä?" Anytime kysyi. "Pinkki minulle!" Mitteri karjaisi. "Ja keltainen minulle", Nick huudati. "Okei, tuleeko muuta?" Anytime kysyi. "Ei muuta", Mitteri vastasi. "Selvä. 10 penniä", Pia pyysi. Nick ojensi rahat, ja kisut saivat heti uudet vempaimet tutkittaviksi. "Ehkei teidän kumminkaan kannata nyt niitä herättää eloon. Käydään markkinat ensin kunnialla loppuun", ehdotin. "Okei", Mitteri myöntyi. "Käydäänkö kurkkaamassa vielä viimeisessäkin kojussa?" kysyin. "Vaikka. Moikka Pia!" Nick huusi, ja Pia vilkutti onnellisena.
Kävelimme Poju kojulle, jossa myymässä olivat Pena ja Peltsi. "Mitteri ja Nick! Mitäs kuuluu?!" Pena huudahti meidät nähtyään. "Kivaa, eipä ollakaan törmätty tänään missään", Mitteri totesi. "Joo, ollaan täällä vaan puhuttu isän ja pojan (ja pyhän hengen:D) välisiä juttuja", Pena kertoi. "Minäkin yritin, mutta Nick ei halua kertoa, keneen on ihastunut", Mitteri harmitteli. "Enkä! Ei saa puijata!" Nick karjaisi. "Ai keneen sinä olet ihastunut?" Penakin innostui. "Ei saa!" Nick suuttui, ja alkoi murjottaa. "Noh, ostetaan sille Nickille ja hänen ihastukselleen tästä vähän evästä", Mitteri sanoi osoittaen sydämen muotoista suklaarasiaa. "Okei, 6 penniä, ja onnekkaita iskuyrityksiä", Pena naurahti. Nick mulkaisi, eikä sanonut mitään. "Älkää välittäkö, kyllä tuo menee ohi, nähdään!" Mitteri huudahti.
Lähdimme kävelemään omalle kojullemme päin, eikä siellä vieläkään näkynyt asiakkaita. "Noh, ehkä huomenna on parempi onni", toivoin. "Eikä sillä niin väliä, vaikkemme saisikaan juttuja myytyä, pääasia että on hauskaa!" Mitteri huudahti. "Niin, ja saa solmittua uusia ystävyyssuhteita", Nick lisäsi. Mitteri katsoi pentuunsa viekas ilme kasvoillaan. "Mitä nyt?" Nick kysyi. "Ei mitään", Mitteri sanoi muina kissoina. "Huomio, huomio!" Aijca huudahti yllättäen mikkiin puhuen. "Hiljentykää!" komensin. "Aurinko alkaa laskea, ja ensimmäinen syysmarkkinapäivä alkaa olla lopuillaan. Siksi peitämmekin nyt kojumme pressuilla, jotka löytää tuolta päin. Kun kaikki on valmista, voimme mennä juomaan kaakaota niin paljon kuin haluamme!" Aijca puhui. Kaikki rynnistivät hakemaan pressuja. Samassa huomasin Aijcan, joka oli juossut viereeni. "Hei, toivottavasti lemmikkiapinat eivät jäädy pihalla", toivoin. "Siitä tulinkin puhumaan. Voisimme viedä ne sisälle. Minusta on eläinrääkkäystä antaa niiden jäätyä pihalla", Aijca ehdotti. "Mielellään, jos se vain käy", sanoin. "Joo, viedäänkö ne heti sisälle?" Aijca kysyi. "Ööh, minä jonotan pressua, mutta Mitterihän kantaa yhden mielellään", ehdotin. "En varmana kanna sitä riehuapinaa, en halua, että naamakarvani kärsivät tämän enempää!" Mitteri huudahti. "Minä voin kyllä kantaa sen, kanna sinä se toinen", Aijca ehdotti. "Joo, se vaan on miljoona kertaa painavampi", Mitteri totesi, mutta suostui kuitenkin kantamaan pyörivän apinan. Kun Aijca ja Mitteri kantoivat apinat sisälle, minä ja Nick asettelimme pressun kojumme päälle hyvin. "Eiköhän mennä sisälle", ehdotin. "Joo!" Nick huudahti kaakaon maku jo suussa.
Kaikki kissat ja hoitajat kiipesivät pieneen puumajaan, ja tunnelma oli mitä parhain. Joika jakoi kaikille kaakaota, ja kissat jakaantuivat omiin porukkoihinsa, ja minä menin muiden hoitajien kanssa keskustelemaan. Mitteri meni tapaamaan kaikkia kavereitaan vuorotellen, joten Nick jäi ihan yksikseen. Hän oli menossa istumaan erääseen nurkkaan, ellei olisi huomannut Piaa lähettyvillä, hänkin yksin. Nick rohkaisi mielensä, ja päätti mennä kisun luo mitään pelkäämättä. "Terve Pia, voinko istua seuraksesi?" Nick kysyi. "Joo, mielellään", Pia innostui tehden tilaa viereensä. Kissat hörppivät kaakaota hiljaa, kunnes Nickille tuli mieleen heidän aikaisempi keskustelu suklaakaakaosta, ja samassa hän muisti Mitterin ostaman suklaarasian. "Odota, palaan pian!" Nick huudahti ja juoksi tiehensä. Hetken päästä hän palasi sydämen muotoisen suklaarasian kanssa. "Saisinko tarjota sinulle pari pientä suklaata?" hän kysyi. "Kiitos, mielellään", Pia vastasi. Nick istahti takaisin paikoilleen, ja asetti suklaarasian molempien ulottuville. He vain söivät ja joivat kaakaota, eivätkä jutelleet paljoa, mutta kummallakin oli kivaa. "Nyt sinun ei varmaan tarvitsekaan syödä minua", Pia naurahti. "Heh, niin. Harmi, ettei myynnissä ollut toffeeta, kohta minusta on jäljellä vaan luuranko", Nick kauhisteli. Kummatkin purskahtivat nauruun, ja söivät riemuissaan koko rasian loppuun. Hetken päästä Aijca alkoi taas puhumaan: "Nonniin, eiköhän ole aika päättää tämä syysmarkkinapäivä. Kivaa oli, enkä malta odottaa seuraavia päiviä! Kaikki voisivat pikkuhiljaa alkaa hipsimään hoitolalle päin", Aijca kertoi. Väkeä alkoi pikkuhiljaa lähtemään, joten päätin etisiä omatkin kissani. Mitteri oli poikaklubissaan pitämässä kaakaonjuonti kisaa Joikan ja Penan kanssa. "Mitteri, ehtisitkö pian lähtemään kanssani hoitolalle päin?" kysyin. "Joo, haetaan se Nick", Mitteri kertoi, ja lähdimme etsimään Nickiä heti, kun Mitteri oli hyvästellyt kaverinsa. Löysimme myös Nickin istumasta yksin. "Voi raukkaa, jouduitko viettämään koko iltasi yksin?" kysyin. "En, Pia lähti jo. Mutta hauskaa oli", Nick kertoi. "Se on kiva kuulla", sanoin.
Pienen kävelymatkan jälkeen pääsimme hoitolalle. Saavuimme huoneellemme, ja Nick huomasi kauniin kukkasen lattialla. "Hei, katsokaa, ollaan saatu postia, Carkilta", Nick totesi. "Oho, mitä siinä sanotaan?" Mitteri kysyi. "Hän haluaa tutustua meihin paremmin", Nick kertoi. "Kyllähän se passaa, voisimme vastata hänelle ennen nukkumaan menoa", Mitteri ehdotti. "Joo, onneksi simssiliini ostit meille niitä papereita!" Nick innostui. "Joo", sanoin jotakin. Tunsin oloni kovin hiljaiseksi tänään, en ollut puhunut paljoa mitään! Nick nappasi paperin ja tussinsa, ja kirjoitti lyhyen vastauksen Carkille. "Vietkö tämän postiin?" Nick kysyi. "Voin viedäkin, käyttekö te nyt sitten nukkumaan?" kysyin. "Joo. Hyvää yötä simssiliini", Mitteri toivotti. "Nukkukaa tekin hyvin", sanoin. Oli ilo katsella, kun kissat käpertyivät vierekkäin sängyille nukkumaan. Kummallakin oli tyyny kainalossa. Poistuin huoneesta sammuttaen valot samalla.
Mitterin mielipide syysmarkkinoista: "Olipas kiva kierrellä kaikkialla ja ostaa tavaroita. Innostuin eniten siitä maalaussetistä, jonka voitin. Voisin vaikka ryhtyä taiteilijaksi! Toinen mahtava ostos oli stereot. Nyt voin pitää bileet kotona, ja soittaa musaa täysillä. Onkohan semmoinen kuitenkaan sallittua hoitolassa? Noh, katsotaan nyt mitä milläkin teen. Oli kuitenkin aivan mahtava tapahtuma, kun sai viettää aikaa kaikkien vanhojen kavereiden kanssa! Toivottavasti Aijca järjestää lisää tällaisia samankaltaisia tapahtumia."
Nickin mielipide syysmarkkinoista: "Olipas hulvattoman hauskaa! Sain kaikkia herkkuja, jotka riittävät varmasti jouluun saakka! Vai riittävätköhän? Saa nähdä. Päivässä oli tietysti paljon parempiakin asioita kuin ostokset. Oli ilo tutustua niin mukavaa kisuun kuin Pia, vaikka vähän sähelsinkin tämän edessä. Voi että miten tyhmästi sanottu! Onneksi Pia ei ole mikään vakava laama, vaan tajusi heti kaiken. Hän on tosi mukava kissa! Näin myös paljon hoitolan muuta väkeä, joita en ole ennen tavannutkaan! Oli kiva nähdä kaikki ne kissat."
"Moi! Teilläkin on sitten jotain myytävää markkinoille", sanoin tutkaillen, mitä laatikoista pilkisteli. "Jep, tosiaan. Olemme panostaneet kivoihin leikkitovereihin, jotka tuottavat varmasti iloa monellekin kissalle", Anytime kertoi, ja kissani kiiruhtivat nopeasti katsomaan. "Vau, mitä nuo ovat?" Nick kysyi. "Ne ovat tamagothceja, virtuaali lemmikkejä", Pia kertoi yllättäen. "Eli... vähän niin kuin me!" Mitteri totesi. "Mitteri, et sinä sitä tiedä!" huudahdin kauhistellen. "Okei, ei sitten", Mitteri sanoi, ja unohdimme asian. "Vähänkö siistejä, mä ainakin haluun tollasen!" Nick kertoi ihaillen. "Voit ostaa sellaisen heti, kun syysmarkkinat alkavat", Anytime kertoi. "Tosiaan, teillä on hiukan hommat kesken. Voimmeko olla avuksi? Meidän kojumme on jo pystyssä", kysyin. "Äh, ei teidän tarvitse vaivautua! Tämä on aivan pian kunnossa", Anytime vakuutti. "No, ei sitten. Mennään katsomaan, miten muilla sujuu", totesin, ja lähdimme kiertelemään aluetta.
Hetken päästä silmiimme osui Aijca, joka taisteli mikrofonin kanssa. "Pitääkin näiden johtojen olla aina tottelemattomia!" Aijca raivosi. "Löysin vian, yksi johdoista on katkennut. Lähden hakemaan heti varaosaa", Joika tuumasi kipaisten juoksuun. "Tervehdys Aijca!" huudahdimme kaikki yhtä aikaa. "Hei, mukava nähdä teitä. Oho, olettepa kasvaneet!" Aijca huudahti yllättyneenä. "Niin, nämä kasvavat niin vauhdilla", harmittelin vilkaisten kissoihini. "Koska syysmarkkinat alkavat?" Nick kysyi malttamattomana, kun kyllästyi juttuihimme. "Aivan pian, porukka on kasaantunut, ja kaikilla näyttää olevan kojut melkoisen valmiina", Aijca tiiraili. "Milloin saamme ostaa toisten kojuista?" Mitteri kysyi. "Sitten kun saan syysmarkkinat käynnistettyä", Aijca ilmoitti, ja samassa Joika juoksikin paikalle varajohdon kanssa. Kisu pujotti näppärästi johdot juuri oikeisiin kohtiin. "Nonniin, eiköhän nyt toimi", Joika huudahti. Samassa hän siirsi katseensa meihin. "Hei, mitäs kummipojalle kuuluu?" Joika karjaisi. "Tosi kivaa!" Nick kertoi. Keskustelumme päättyikin siihen, kun Aijca alkoi puhumaan: "Hei kaikki, ja tervetuloa syysmarkkinoihin! On ilo nähdä, kuinka moni on nähnyt vaivaa näiden eteen, ja kojunne ovat erittäin nättejä. Tulemme pitämään tätä ostosrumbaa vielä pari tulevaakin päivää, jos säät vain sallivat. Ei minulla tässä sen enempää asiaa ole, eli minun puolestani voimme aloittaa. Julistan syysmarkkinat alkaneiksi!" Kisut ja hoitajat alkoivat hurraamaan ja taputtamaan innoissaan. "Onnea vaan teillekin, ja toivotaan, että kauppa käy", Aijca onnitteli meitä vielä ennen kuin palasimme kojullemme.
Kun pääsimme perille, Tikkarisuu kissoineen saapui heti kurkkimaan tavaroitamme. "Onpa teillä nätti koju! Rakastan tätä!" Tikkarisuu kiljahti ihaillen. "Kiitos", totesin hymyillen, ei se minusta mitenkään erityisen nätti ollut, mutta kiva, jos joku tykkäsi. "Oi, mitäs me nyt ostettaisiin?" Mörri huudahti innoissaan. "Ostetaan tuo ihana sininen nallukka!" Pörre huudahti riemuissaan Tikkarisuun sylissä. Kisu oli vielä ihan pieni, suorastaan vauvakokoa. En ollut itse edes tavannut pikkuista aiemmin. Otin nallen käteeni, ja menin heiluttelemaan sitä Pörren nenän eteen. "Tämänkö sinä haluat?" kysyin. "Joo, haluan, HALUAN!" Pörre karjaisi. "Selvän teki. Se tekee 5 penniä", kerroin, ja Tikkarisuu alkoi penkomaan kukkaroaan. Hetken päästä maksu löytyi, ja Tikkarisuu kissoineen lähti tutkimaan muita kojuja. "Hienoa, saimme heti onnistuneet kaupat!" Mitteri huudahti riemuiten. "Niin, jäädään odottelemaan seuraavia asiakkaita", kehotin, ja jäimme istumaan, ja pölisimme. Istuimme kuitenkin pitkän aikaa, eikä kukaan enää tullutkaan. Kaikissa muissa kojuissa kävi kova myynti, paitsi meillä. "Ääh, ei jaksa enää vaan kököttää täällä. Mennään mekin ostamaan jotain", Mitteri pyysi haukotellen. "Hyvä on, emmeköhän huomaa, jos tänne saapuu joku", arvelin, ja päätimme lähteä vilkaisemaan toisten kojuja.
Saavuimme Tikkarisuun kojulle, jossa seisoskeli toinenkin ihminen. "Tervehdys simssiliini! Ja tervetuloa shoppaamaan kojulleni", Tikkarisuu huudahti. "Joo, päätettiin tulla nyt vilkaisemassa täällä, kun tekin kerran kävitte meidän kojulla", kerroin. "Aah, ja tässä on muuten Tuitikki ja hänen hoidokkikisunsa, Nipsu. He ovat uusia täällä, eivätkä tunne vielä kovin monia", Tikkarisuu esitteli. "Hauska tavata. Minä olen siis simssiliini, ja tässä kissani Mitteri ja Nick", esittelin itseni ja kissani. "Joo, auttelen täällä nyt Tikkarisuuta, kun itse en ehtinyt mukaan", Tuitikki harmitteli. "Noh, ensi kerralla sitten. Hauska tavata", sanoin vielä tajuten kuitenkin, että sanoin samat sanat jo aiemminkin. Toivottavasti uusi tulokas ei pidä minua nyt sönköttäjänä. Jutellessamme kisuni katselivat myynnissä olevia tuotteita. "Vautsi, jätskiä näin halvalla!" Nick ihaili. "Niin, kannattaa ostaa sitä meiltä", Rousku kehotti silmää vinkaten. "Minun tekee aivan hirveästi mieli tuollaista coctailia", Mitteri kertoi kuolaa valuen. "Toki, mitä laitetaan ostoskoriin?" Hunajatassu kysyi. "Laita minulle mansikkaa ja... minttua, ei, ei! Sittenkin banaania. Jep, eli mansikkaa ja banaania", Nick kertoi. "Minulle appelsiinicoctail", Mitteri sanoi. "Selvän teki. Yhteensä neljä penniä", Hunajatassu ilmoitti. Kissat maksoivat ja tulivat nykimään minua hihasta. "Teimme jo ostoksemme, mennään katsomaan myös Rojukoppaa", Nick pyysi. "Okei, heippa teille!" huusin vielä Tikkarisuulle ja Tuitikille.
Siirryimme viereiselle kojulle, jossa palvelivat Mörri ja Pörre. "Hauskaa päivää. Mitä ostaisitte?" pikku-Pörre kysyi. Hän ilmeisesti muisti meidät vielä nallekojulta. Oli ilo katsella, kun pikkuinen rutisti nallea vieläkin niin lujaa kuin vain pystyi. "Vau, teillä on kaikkea upeaa", Mitteri huudahti. "Vau, niin on!" Nick totesi. Kisut alkoivat heti tarkkailemaan stereoita ja pianon koskettimia. "simssiliini, Mitterilläkin on oma pieno, eikö minullakin pitäisi olla?" Nick aneli. "Niin, ja jos aiomme tulla kuuluisiksi tarvitsemme kunnon äänentoistovempaimet", Mitteri arveli katsellen kuolaten kalliita stereoita. En voinut sanoa ei niin suloisille ilmeille, vaikka kuolaaminen minua ällötti. "Selvä, mitä tekee yhteensä?" kysyin. "20 penniä", Pörre vastasi iloisena. "Okei, sinullapas on taitava matikkapää, kun jo noin pienenä osaat laskea tuollaisia laskuja", kehuin. "Jee!" Pörre vain karjaisi. Kun ostokset olivat korissamme, jatkoimme kierrostamme. Jostain syystä Nickille tuli sairas esiintymishalu, ja kisu alkoi laulamaan iloisia pentulauluja pitkin aluetta.
Nickin lauleskellessa saavuimme Crillen ja Viirun hyvän ruoan tuoksuiselle kojulle. Samaan aikaan kojulla asioivat Kisuliini ja Caro. "Voih, ostaisimme kaikkea niin mielellämme, mutta pennit eivät taida riittää", Kisuliini pahoitteli surkeana. "Ei se mitään, kiva, kun kävit kurkkimassa kojuamme", Crille sanoi. "Moips. Meillä on kyllä pennejä, vaikka muille jakaa. Ja tavallahan jaammekin, kun ostelemme kaikkien kojuista", Mitteri lesoili. "Joo, sanokaa ihan mitä vain haluatte", kehotin kisujani. "Minä haluan jotain herkkua, diabetekseni vuoksi", Nick kertoi heti. "Ai, onko sinulla diabetes?" Caro kysyi sivusta. "Joo, on. Mun täytyy syödä paljon karkkia, jotta sokeripitoisuus pysyy ylhäällä", Nick selitti. "Mutta ethän syö sitten minua?" Caro kysyi pelokkaana. "Täh?" Nick kummasteli. "Niin, yksi lempinimistäni on Carkki", Caro kertoi. "Aaah! Nyt tajusin!" Nick naurahti. Kisujen keskustellessa olin Mitterin kanssa jo päättänyt, mitä meille ostettaisiin. "Otamme tikkarin, suklaamunkin ja pizzan", kerroin. "Selvä, yhteensä se tekee 7 penniä", Viiru ilmoitti. "Kiitos, ja tulettehan sitten käymään meidänkin kojullamme jossain vaiheessa?" Mitteri kysyi. "Joo, toki! Olemme vain olleet alkuun kassalla, ja ottaneet vastaan ostostelijoita", Crille kertoi. "Mekin teimme niin, mutta kun ostajia ei ilmaantunutkaan, päätimme lähteä liikkeelle katsomaan muiden tavaroita", kerroin. "Noh, kohta saatte odottaa meitä kojullanne!" Crille kertoi aurinkoisesti hymyillen. "Se on kiva kuulla, nähdään!" huudahdin. Nickillä ja Carolla oli menossa vielä makoisat keskustelut, joten päätin huomauttaa Nickille aikataulua. "Anteeksi, että joudun keskeyttämään juttunne, mutta meidän täytyy ehtiä käydä muissakin kojuissa. Voitte varmasti tutustua myöhemmin vielä uudestaan", ehdotin. "Toki, lauloin Carolle vain uuden biisini", Nick ilmoitti. "Missä vaiheessa sinä biisin olet tehnyt?" ihmettelin. "Äsken keksin. Se kertoo diabeteksestäni", Nick kertoi. "Okei, nähdään Caro ja Kisuliini!" huudahdin. "Nähdään!" he huudahtivat takaisin.
Nick lauloi koko kävelymatkamme uutta biisiään, ja pian saavuimmekin perille, rojukojulle! "Voi pikkuiset Mirruskani ja Murreskani! Mitäs elämäni naisille kuuluu?!" Mitteri karjaisi iloisena. "Puhu vaan omasta puolestasi, pentu", Mirre murahti. "Hei, minähän kasvoin sentään juuri täysikasvuiseksi!" Mitteri huomautti. "Ja minä ikälopuksi!" Mirre huudahti. "Oho, ihmettelinkin, miksi olit niin ryppyinen", Mitteri naurahti. "Kiitti vaan!" Mirre huudahti loukkaantuvasti. "Mitteri, miettisit nyt vähäsen, mitä suustasi päästelet!" kehotin. "Okei, anteeksi", Mitteri pyysi nöyrästi. "Saat, mutta mitä saisi olla?" Mirre kysyi. "Ööh... Minä voisin haluta ostaa tuon vihkon", Mitteri kertoi. "Älä! Päiväkirjaksiko?" Murre räkätti. "Ei, kun rosvo varasti vanhan vihkoni, ja tarvitsen jonkun paikan, jonne kirjoitamme biisejämme", Mitteri paljasti. "Kirjoitatteko te biisejä?" Murre kysyi. "Jep, Nick kehitteli jo yhden. On meillä lahjakkaat pennut!" Mitteri henkäisi tyytyväisenä. "Minä haluan sitten tuon pehmokissan... ja sormuksen!" Nick kertoi. "Käytätkö sinä koruja? Jo on veli seonnut!" Murre naurahti. "Eeei... ei sitä koskaan tiedä, mihin sille löytyy käyttöä", Nick selitteli. Olin jäänyt perheen yhteisestä puhehetkestä syrjälle, enkä löytänyt sanoja, jotka olisivat sopineet tilanteeseen. "Joo, selvä. Maksakaahan meille 15 penniä!" Mirre pyysi. "Ääh, perhealennusta?!" Mitteri aneli. "Ei, ei. Kaikki tai ei mitään", Mirre pysyi kovana. "No hyvä on sitten", Mitteri myöntyi ja antoi rahat.
Jatkoimme matkaamme tällä kertaa Aijcan kojulle. Siellä oli runsas ostelu meneillään, kaikki halusivat saada Aijcan laatukamaa, jota oli kaikkia vain yksi kappale. Nopeat söivät hitaat. Sillä hetkellä toivoin olevani nopea onnekas. Kojulla tutkivat tavaroita Tuitikki ja Anytime kissoineen. "Ostaisin tuon Keraamisen sinisen kissankoristeen", Tuitikki ilmoitti. "Okei, entäs sinulle, Anytime... terve simssiliini!" Aijca tervehti nähdessään meidät. "Meillä ei ole varaa, joku toinen kerta sitten", Anytime ilmoitti. "Hei, onkos täältä kaikki onnistuttu jo vohkimaan?" kysyin. "Ei, täällä on vielä vaikka kuinka ostettavaa!" Aijca kertoi. "Kiva, kisut, mitäs ostettaisiin?" kysyin. "Ostetaan tuo ihana pinkki kattila! Kiinnyin siihen heti", Mitteri huudahti. "Okei, tykkäisiköhän Nick mansikkahillosta? On tehtävä valinnat kiireesti, etteivät muut ehdi viedä tuotetta", totesin. "Joo, mansikkahillo käy loistavasti", Nick kertoi. "Ostetaanpa sitten vaikka ne", sanoin. "Selvä, mutta simssiliini, kojullanne on joku", Aijca huomautti. Vilkaisin taakseni, ja huomasin Crillen ja Viirun pitkästyneennäköisinä kojumme edessä. "Mitteri, maksa ostokset! Voitte tehdä penneillä, mitä haluatte", sanoin ja pinkaisin juoksuun kojullemme päin. "Ai ihan mitä haluan? Noh, ostetaanpa vaikka kaikista markkinakojuista tavarat loppuun!" Mitteri huudahti. "Hmm, ehkei simssiliini ihan sellaista tarkoittanut", Aijca naurahti. "Kuka tietää, mitä hän tarkoittaa. simssiliini on niin outo", Mitteri juorusi taas parista uudemmasta mokastani Aijcalle, joka nauroi vatsa kippurassa. Mitterin ja Aijcan jutellessa Nick oli päättänyt tutustua Pia-kisuun. "Ette ole tulleet vielä ostamaan kojustamme", Pia totesi. "Emme ole ehtineet vielä. Lupaamme saapua ajallamme", Nick kertoi. "Se on kiva", Pia sanoi. "Äh, onpas minulla nälkä. Nyt tekisi mieli oikein herkullista suklaista kaakaota", Nick kertoi lipoen suupieliään. "Kohta varmaan aletaan tekemään kaakaota koko porukalle. Siihen asti sinun on kyllä keksittävä jotain muuta ruokaisaa puuhaa", Pia ehdotti. Nick tuumaili katsellen uuteen kisututtavuuteensa, nälkäinen kun oli, Nickille tuli heti Pian ruskeasta turkista mieleen suklaa. Ja suklaa se vasta namia olikin! Nickille tuli entistä herkkuhimoisempi olo, ja vahingossa päästi ajattelematta: "Mmm, voisin syödä sut!" Hetken päästä Nick tajusi mokansa, ja tämän vaaleista poskista erotti helposti punastumisen. "Ai, ehket nyt kumminkaan", Pia totesi naurahtaen itsekin. Nick ei saanut selvää Pian ruskeista poskista, mutta hänestä näytti, että nekin olisivat olleet hiukan punertavammat. "Anteeksi, sinusta vain tuli niin mieleen suklaa, ja nälkäisenä puhun, mitä sattuu", Nick naurahti. "Ei se mitään, minäkin voisin vaikka syödä sut. Tuosta turkistasi tulee mieleen toffee", Pia kertoi. "Heh", Nick totesi silitellen ihanaa turkkiaan. "Hei Nick, kuinka kauan aiotte jutella? Minua pitkästyttää", Mitteri murahti. "Ööh, haluaisitko tulla viettämään päivää kanssamme kojuilla kierrellen?" Nick kysyi. "Ai treffeillekö minua pyysit? Ikävä kyllä minun täytyy mennä omalle kojulle Anytimen avuksi", Pia kertoi. Nick tunsi taas punastuvansa ja tällä kertaa aivan punaiseksi. "Noh, jokun toinen kerta sitten", hän sai sanottua. "Joo, nähdään!" Pia huudahti.
Sillä välin olin juuri myymässä kojullamme. "Anteeksi vielä kerran, kun olin hukassa", pahoittelin. "Ei se mitään. Kunhan saisin päätettyä, minkä noista apinoista ostaisin", Crille tuumaili. "Ihan vinkkinä vaan, ei kannata ottaa riehuvaa, se kiskoo kissoja naamakarvoista, Mitterikin sen jo totesi", kerroin. "Iyh, ei sitä!" Viiru huudahti. "Okei, miten olisi tuo hyppivä?" Crille tuumaili. "Käy se", Viiru lupasi. "Okei, saisiko olla muuta? Apinalle ruokaa tai jotain?" kysyin. "Eiköhän meillä jotain löydy apinalle kotoakin. Jos ostettaisiin vaikka tuollainen räikeä herkku", Crille ehdotti. "Joo!" Viiru huudahti innoissaan. "Okei, yhteensä siis 9 penniä. Kiitos, kun kävitte!" kiittelin katsellen onnessani rahasummaa. Crille ja Viiru lähtivät ostelemaan jotain muuta, kun Mitteri ja Nick juoksivat paikalle. "Hei simssiliini, käytäisiinkö Joikan narunvetopöydässä? Se on ollut suosittu paikka, ja siellä on kuulemma huippu palkintoja tarjolla!" Mitteri huudahti. "Toki, voidaan vetäistä teille molemmille oma naru", ehdotin. "Joo!" Nick huudahti, ja lähdimme kohti Joikan narunvetopöytää.
Saavuimme Joikan narunvetopöydän äärelle, jossa olikin ollut melkoinen ruuhka. Pöydän äärellä olivat juuri Fukoo ja Rape & Mantsu, Pipsa ja Vili. Rape mietiskeli pitkään narunumeroa, eikä valinnasta meinannut tulla oikein mitään. Pipsa taas rupatteli Joikan kanssa lumoutuneena, kuten yleensäkin. Viliä ärsytti, ja hän yritti saada Pipsaa lähtemään kanssaan, muttei mikään auttanut. Nick'kin jäi ihailemaan hetkeksi Pipsaa. "Vautsi, katso millainen turkki sillä on. Noin kiiltävä ja tuuhea!" Nick kuiski. "Hei, älä edes haaveile Pipsasta, tiedän sen paremmin kuin hyvin. Nuo ovat olleet tuollaisia jo piiitkään", Mitteri paljasti. "Noh, minun mielessäni on joku ihan muu kuin Pipsa", Nick lesosi. "Oikeesti, kerro isille!" Mitteri komensi. "En nyt vielä, katson nyt ensin, toimiiko homskeli", Nick kertoi, joten Mitteri antoi asian olla. "Aiotteko te vetää noista naruista vai vain rupatella?" kysyin. "Tietenkin aiotaan. Hei Joika, annahan meille sitä palvelua!" Mitteri pyysi. Joika siirsi katseensa meihin, ja tervehti: "Päivää. Tekin sitten päätätte tulla kokeilemaan onneanne. Jos hyvin käy, voitatte 50:n pennin lahjakortin Markettiin. Nonniin, ovatko panokset tarpeeksi suuret?" "Ovat ne. Minä haluan numeron... 19!" Nick huudahti. "Okei, 7 penniä käteisenä, kiitos!" Joika huudahti, ja Nick ojensi rahat. "Nyt voit kiskaista narusta!" Joika kertoi. Nick kiskoi, ja pöydälle putosi pinkki vihkonen, jonka jokaisella sivulla oli sydämien kuvia. "Hyi, en kyllä tuhlaa tällaiseen enää penniäkään!" Nick huudahti pettyneenä. "Älä nyt, nätti se on! Ja saahan siitä kivan lauluvihkosen!" Mitteri muistutti. "Niin", Nick sanoi jälleen hymyssä suin. "Aikookos Mitterikin kiskaista narusta, vai onko hän liian vanha tällaisiin leikkeihin?" Joika kiusoitteli. "Tietysti minäkin vedän! Vedän vaikka narusta 4", Mitteri päätti, ja kiskaisi. Hänen nenänsä eteen putosi kiva maalisetti. "Jukra! Kivaa!" Mitteriltä pääsi. "No joo, sait kivemman", Nick harmitteli. "On sekin kiva. Hyviä päivänjatkoja sinnekin päin, Joika!" Mitteri toivotteli. Joika teki veikeän ilmeen ja vilkutti meille. Lähtiessämme huomasimme Pipsan siirtyvän taas Joikan luo juttusille.
Kun olimme hiukan kauempana Nickin mieleen juolahti ajatus. "Ai niin, meidän piti mennä Pian myymälään ostamaan niitä hilpeitä leluja!" Nick huudahti. "Tosiaan, tamagothcit ovat mukavia, olen itsekin omistanut yhden joskus aikoinaan", kerroin. "Sinähän voit ottaa sen mukaan, niin kommaillaan!" Mitteri ehdotti. "Joo, eiköhän mennä ostamaan teillekin sellaiset", ehdotin. "Joo!" Nick huusi innoissaan. Kävelimme Pian myymälälle, ja huomasimme mutkikkaan pitkän jonon, kaikki olivat tulleet ihastelemaan virtuaalilemmikkejä. "Huhhuijaa, täällähän kauppa pelittää", totesin vilkaisten viereiseen kojuumme, jossa ei ollut asiakkaan asiakasta! "Lemmikkiapinamme eivät vedäkään jonoa", huokaisin. Minusta apinat olivat ihania. Jos kukaan muu ei niitä haluaisi ostaa, voisin ottaa ne vaikka itselle hoivaan Mitterin ja Nickin kavereiksi. En kyllä tiennyt, mitä mieltä kisuni olisivat siitä, mutta kyllähän he tottuisivat... Jono tuntui etenevän hitaasti, mutta loppujen lopuksi pääsimme kojun pöydälle asti. "Terve Nick! Ja Mitteri ja simssiliini", Pia huudahti heti meidät nähtyään. "Terve Pia! Ja Anytime", Nick huudahti yhtä innokkaasti. "Mitäs teille saisi olla?" Anytime kysyi ystävällisesti. "Haluamme ostaa tamagothceja", kerroin. "Mitä väriä?" Anytime kysyi. "Pinkki minulle!" Mitteri karjaisi. "Ja keltainen minulle", Nick huudati. "Okei, tuleeko muuta?" Anytime kysyi. "Ei muuta", Mitteri vastasi. "Selvä. 10 penniä", Pia pyysi. Nick ojensi rahat, ja kisut saivat heti uudet vempaimet tutkittaviksi. "Ehkei teidän kumminkaan kannata nyt niitä herättää eloon. Käydään markkinat ensin kunnialla loppuun", ehdotin. "Okei", Mitteri myöntyi. "Käydäänkö kurkkaamassa vielä viimeisessäkin kojussa?" kysyin. "Vaikka. Moikka Pia!" Nick huusi, ja Pia vilkutti onnellisena.
Kävelimme Poju kojulle, jossa myymässä olivat Pena ja Peltsi. "Mitteri ja Nick! Mitäs kuuluu?!" Pena huudahti meidät nähtyään. "Kivaa, eipä ollakaan törmätty tänään missään", Mitteri totesi. "Joo, ollaan täällä vaan puhuttu isän ja pojan (ja pyhän hengen:D) välisiä juttuja", Pena kertoi. "Minäkin yritin, mutta Nick ei halua kertoa, keneen on ihastunut", Mitteri harmitteli. "Enkä! Ei saa puijata!" Nick karjaisi. "Ai keneen sinä olet ihastunut?" Penakin innostui. "Ei saa!" Nick suuttui, ja alkoi murjottaa. "Noh, ostetaan sille Nickille ja hänen ihastukselleen tästä vähän evästä", Mitteri sanoi osoittaen sydämen muotoista suklaarasiaa. "Okei, 6 penniä, ja onnekkaita iskuyrityksiä", Pena naurahti. Nick mulkaisi, eikä sanonut mitään. "Älkää välittäkö, kyllä tuo menee ohi, nähdään!" Mitteri huudahti.
Lähdimme kävelemään omalle kojullemme päin, eikä siellä vieläkään näkynyt asiakkaita. "Noh, ehkä huomenna on parempi onni", toivoin. "Eikä sillä niin väliä, vaikkemme saisikaan juttuja myytyä, pääasia että on hauskaa!" Mitteri huudahti. "Niin, ja saa solmittua uusia ystävyyssuhteita", Nick lisäsi. Mitteri katsoi pentuunsa viekas ilme kasvoillaan. "Mitä nyt?" Nick kysyi. "Ei mitään", Mitteri sanoi muina kissoina. "Huomio, huomio!" Aijca huudahti yllättäen mikkiin puhuen. "Hiljentykää!" komensin. "Aurinko alkaa laskea, ja ensimmäinen syysmarkkinapäivä alkaa olla lopuillaan. Siksi peitämmekin nyt kojumme pressuilla, jotka löytää tuolta päin. Kun kaikki on valmista, voimme mennä juomaan kaakaota niin paljon kuin haluamme!" Aijca puhui. Kaikki rynnistivät hakemaan pressuja. Samassa huomasin Aijcan, joka oli juossut viereeni. "Hei, toivottavasti lemmikkiapinat eivät jäädy pihalla", toivoin. "Siitä tulinkin puhumaan. Voisimme viedä ne sisälle. Minusta on eläinrääkkäystä antaa niiden jäätyä pihalla", Aijca ehdotti. "Mielellään, jos se vain käy", sanoin. "Joo, viedäänkö ne heti sisälle?" Aijca kysyi. "Ööh, minä jonotan pressua, mutta Mitterihän kantaa yhden mielellään", ehdotin. "En varmana kanna sitä riehuapinaa, en halua, että naamakarvani kärsivät tämän enempää!" Mitteri huudahti. "Minä voin kyllä kantaa sen, kanna sinä se toinen", Aijca ehdotti. "Joo, se vaan on miljoona kertaa painavampi", Mitteri totesi, mutta suostui kuitenkin kantamaan pyörivän apinan. Kun Aijca ja Mitteri kantoivat apinat sisälle, minä ja Nick asettelimme pressun kojumme päälle hyvin. "Eiköhän mennä sisälle", ehdotin. "Joo!" Nick huudahti kaakaon maku jo suussa.
Kaikki kissat ja hoitajat kiipesivät pieneen puumajaan, ja tunnelma oli mitä parhain. Joika jakoi kaikille kaakaota, ja kissat jakaantuivat omiin porukkoihinsa, ja minä menin muiden hoitajien kanssa keskustelemaan. Mitteri meni tapaamaan kaikkia kavereitaan vuorotellen, joten Nick jäi ihan yksikseen. Hän oli menossa istumaan erääseen nurkkaan, ellei olisi huomannut Piaa lähettyvillä, hänkin yksin. Nick rohkaisi mielensä, ja päätti mennä kisun luo mitään pelkäämättä. "Terve Pia, voinko istua seuraksesi?" Nick kysyi. "Joo, mielellään", Pia innostui tehden tilaa viereensä. Kissat hörppivät kaakaota hiljaa, kunnes Nickille tuli mieleen heidän aikaisempi keskustelu suklaakaakaosta, ja samassa hän muisti Mitterin ostaman suklaarasian. "Odota, palaan pian!" Nick huudahti ja juoksi tiehensä. Hetken päästä hän palasi sydämen muotoisen suklaarasian kanssa. "Saisinko tarjota sinulle pari pientä suklaata?" hän kysyi. "Kiitos, mielellään", Pia vastasi. Nick istahti takaisin paikoilleen, ja asetti suklaarasian molempien ulottuville. He vain söivät ja joivat kaakaota, eivätkä jutelleet paljoa, mutta kummallakin oli kivaa. "Nyt sinun ei varmaan tarvitsekaan syödä minua", Pia naurahti. "Heh, niin. Harmi, ettei myynnissä ollut toffeeta, kohta minusta on jäljellä vaan luuranko", Nick kauhisteli. Kummatkin purskahtivat nauruun, ja söivät riemuissaan koko rasian loppuun. Hetken päästä Aijca alkoi taas puhumaan: "Nonniin, eiköhän ole aika päättää tämä syysmarkkinapäivä. Kivaa oli, enkä malta odottaa seuraavia päiviä! Kaikki voisivat pikkuhiljaa alkaa hipsimään hoitolalle päin", Aijca kertoi. Väkeä alkoi pikkuhiljaa lähtemään, joten päätin etisiä omatkin kissani. Mitteri oli poikaklubissaan pitämässä kaakaonjuonti kisaa Joikan ja Penan kanssa. "Mitteri, ehtisitkö pian lähtemään kanssani hoitolalle päin?" kysyin. "Joo, haetaan se Nick", Mitteri kertoi, ja lähdimme etsimään Nickiä heti, kun Mitteri oli hyvästellyt kaverinsa. Löysimme myös Nickin istumasta yksin. "Voi raukkaa, jouduitko viettämään koko iltasi yksin?" kysyin. "En, Pia lähti jo. Mutta hauskaa oli", Nick kertoi. "Se on kiva kuulla", sanoin.
Pienen kävelymatkan jälkeen pääsimme hoitolalle. Saavuimme huoneellemme, ja Nick huomasi kauniin kukkasen lattialla. "Hei, katsokaa, ollaan saatu postia, Carkilta", Nick totesi. "Oho, mitä siinä sanotaan?" Mitteri kysyi. "Hän haluaa tutustua meihin paremmin", Nick kertoi. "Kyllähän se passaa, voisimme vastata hänelle ennen nukkumaan menoa", Mitteri ehdotti. "Joo, onneksi simssiliini ostit meille niitä papereita!" Nick innostui. "Joo", sanoin jotakin. Tunsin oloni kovin hiljaiseksi tänään, en ollut puhunut paljoa mitään! Nick nappasi paperin ja tussinsa, ja kirjoitti lyhyen vastauksen Carkille. "Vietkö tämän postiin?" Nick kysyi. "Voin viedäkin, käyttekö te nyt sitten nukkumaan?" kysyin. "Joo. Hyvää yötä simssiliini", Mitteri toivotti. "Nukkukaa tekin hyvin", sanoin. Oli ilo katsella, kun kissat käpertyivät vierekkäin sängyille nukkumaan. Kummallakin oli tyyny kainalossa. Poistuin huoneesta sammuttaen valot samalla.
Mitterin mielipide syysmarkkinoista: "Olipas kiva kierrellä kaikkialla ja ostaa tavaroita. Innostuin eniten siitä maalaussetistä, jonka voitin. Voisin vaikka ryhtyä taiteilijaksi! Toinen mahtava ostos oli stereot. Nyt voin pitää bileet kotona, ja soittaa musaa täysillä. Onkohan semmoinen kuitenkaan sallittua hoitolassa? Noh, katsotaan nyt mitä milläkin teen. Oli kuitenkin aivan mahtava tapahtuma, kun sai viettää aikaa kaikkien vanhojen kavereiden kanssa! Toivottavasti Aijca järjestää lisää tällaisia samankaltaisia tapahtumia."
Nickin mielipide syysmarkkinoista: "Olipas hulvattoman hauskaa! Sain kaikkia herkkuja, jotka riittävät varmasti jouluun saakka! Vai riittävätköhän? Saa nähdä. Päivässä oli tietysti paljon parempiakin asioita kuin ostokset. Oli ilo tutustua niin mukavaa kisuun kuin Pia, vaikka vähän sähelsinkin tämän edessä. Voi että miten tyhmästi sanottu! Onneksi Pia ei ole mikään vakava laama, vaan tajusi heti kaiken. Hän on tosi mukava kissa! Näin myös paljon hoitolan muuta väkeä, joita en ole ennen tavannutkaan! Oli kiva nähdä kaikki ne kissat."
Kommentit
Lähetä kommentti