Syysriesa
"Kis-kis! Kisselit hei, missä te olette?" karjuin huoneessani. Olin saapunut Mouruposkeen hetki sitten, sillä minun täytyisi tänä viikonloppuna olla isännöimässä järjestämääni Syysrieha-tapahtumaa. Onnistun aina jättämään valmistelut viime tippaan, ja nyt olen hukannut vielä kissanikin. Kurkkasin sängyn alle ja tarkistin jopa huoneeni työpöydän laatikot, mutta missään ei ollut jälkeäkään hoidokeistani. Olkalaukku alkoi painaa inhasti hartioillani, joten päätin viskata sen pois. Tarkoitukseni oli heitää laukku oven viereen, josta se olisi sitten helppo napata mukaan lähtiessä. Juuri kun olin antanut laukulle vauhdit, ilmestyi Oili oven eteen, ja kisu oli vaarassa jäädä laukun alle! "Yritätkö sinä tappaa minut?" järkyttynut Oili kiljaisi tuijottaen minua ja laukkuani vuoron perään murhaavasti. "Eihän se edes osunut sinuun. Missä pojat ovat?" tiedustelin Oililta. "Ne meni kylppäriin pesulle", Oili selitti tassutellessaan meikkipussinsa luokse. Tyttö alkoi levittää huulipunaa suunsa ympäristöön. "Etkö sä ole vielä vähän nuori meikkaamaan", huomautin mutten kieltänytkään Oilin puuhaa. Nick olkoot vastuussa lapsestaan ja päättäkööt mitä Oili saa ja ei saa tehdä. Jätin Oilin meikkaamaan ja lähdin kohti kylpyhuonetta.
Riuhtaisin kylpyhuoneen oven auki ja bongasin Nickin ja Pontsun suihkujen luota. "Miksette käytä ostamaani ammetta, ei tarvitsisi tänne yleisiin tiloihin tulla pesulle", tiedustelin levittäessäni shampoota Pontsun turkkiin. Nick siveli omaa turkin tehopuhdistajaansa vasempaan takatassuunsa pohdiskelevan näköisenä. "Kylpeminen on lasten puuhaa! Me isot kissat menemme mieluummin suihkuun", Nick selitti. "Vai sillä tavalla" totesin silmiäni pyöritellen. Sivelin saippuaa Pontsun mahan kohdalle ja päivittelin samalla itsekseni Pontsun plumppia. Miksi aina minun kissani kärsivät lihavuusongelmista? "Me lähdetään muuten tänään sinne Syysreihaan", informoin suihkuttaessani vettä kissojen päälle. Höpsöt pojat olivat tietenkin unohtaneet asian, jolloin niille iski pieni paniikki. "Apua, ehdimmekö vielä pakata?" Pontsu hätäili. "On tässä vielä aikaa", vakuuttelin. Kun pesut oli suoritettu loppuun käärin kissat pyyhkeeseen, nappasin Pontsun pesusetin ja Nickin turkinpuhdistajan toiseen käteeni ja lähdin takaisin huoneellemme.
Lopulta seisoimme valmiina viileässä syysilmassa ulkona. Kissat olivat sen verran sukkelasti osanneet valita mukaanotettavat tavarat että olimme jopa ajoissa kohtauspaikalla. Kaivelin laukustani tapahtumaan osallistuneiden nimilistaa, jotta voisin tarkistaa, että kaikki olivat varmasti paikalla. Saadakseni hoidettua asioita hiukan nopeammin päätin laittaa kissat töihin: Kovaääninen Oili sai hoitaa nimenhuudon, ja Nick auttoi hoitajia viemään matkatavaroitaan bussin tavaratilaan. Pontsu oli vähän väsyneenoloinen, joten annoin sen mennä edeltä bussiin pienille päikkäreille. "Eihän täällä ole mukana ketään meidän kavereita", Oili tuhahti ollessaan nimilistan puolivälissä. "Nyt onkin hyvä tilaisuus tutustua muiden kissoihin! Mörön kissanpentu Felix on ryhmän uusin, ja hän olisi varmasti innokas tutustumaan joihinkin", vinkkasin, mutta Oili tuntui katsovan itseään nuorempaa kissanpentua turhan ylväästi.
Vihdoin pääsimme lämpimän bussin sisälle. Kissat asettuivat istumaan aikalailla hoitajiensa viereen, joten porukka ei pahemmin halunnut sekoittua. Istuin uinuva Pontsu sylissäni käytäväpaikalla, ja Nick ja Oili puolestaan ihastelivat ikkunapaikalta maisemia. "Ja tuo tuolla on minimerenranta", Nick esitteli kaikki paikat joiden ohi bussi ajoi. "Miksi minä en ole koskaan päässyt käymään missään? Kaikki on ihan vierasta minulle", Oili puuskahti. "Pienille on turvallista asustella ainakin pikkupennuksi saakka omassa huoneessa", Nick selitti. "Joo älä jaksa noita kasvatussääntöjäsi", Oili puuskahti ja puraisi isäänsä korvasta. "Hei, olkaa siivosti nyt!" toppuuttelin kissojen leikkipainia ennen kuin jompi kumpi putoaisi penkiltä lattialle. Nick jatkoi maisemien katselua ja Oili alkoi piirtää siniseen sydänvihkoon kuvaa Muumimammasta. Minä silittelin kevyesti sylissäni köllivän Pontsun raidallista selkää. Toisen nukkumista katsellessa alkoi itseänikin väsyttää, mutta sinnittelin valveilla bussimatkan loppuun asti.
"No niin, olemme jo matkan puolessa välissä! Seuraava vaihe on patikoida metsässä. Pidetään lepotaukoja heikoimpien mukaan, mutta yritetään pysyä koko ajan liikkeessä. Jos mahdollista, hoitajat voivat kantaa kissojaan", jakelin ohjeita muiden kuunnellessa. Otin laukustani Google Mapsista tulostamani kartan. Pyörittelin sitä hetken aikaa käsissäni, kunnes uskoin saaneeni kartan oikein päin. Suunnistus ei ollut koulussa vahvuuteni, mutta ei kai se haittaa? "Pysytään lähellä toisiamme. Menkää parijonoon ja ottakaa vierustoveria kädestä kiinni", Nick huuteli lisäohjeita. Jonkinlainen jono muodostui taakseni. Minä ja Pontsu kuljimme ensimmäisinä, ja suunnistustaitoinen Pontsu tulkitsi minulle karttaa ja neuvoi, minne piti mennä. Metsässä oli vähän märkää, mutta kaikki olivat onneksi varautuneet retkelle pukemalla jalkaansa kumisaappaat - jopa minä! Matkaa tahditti kevyt puheensorina, mutta yhtäkkiä rauhallisen keskustelun joukosta erottui kovaääninen onneton ulvahdus. Kaikkien katseet siirtyivät jonon keskivaiheilla olevaan pieneen Leeloo-kissanpentuun, joka istui maassa tassuaan pidellen. Riensin nopeasti paikalle ja tiedustelin Leeloon hoitajalta a-s:ltä, mitä oli tapahtunut. "Leeloo liukastui polulla olleeseen märkään keppiin ja kaatui tassunsa päälle", a-s selitti yrittäessään rauhoitella itkevää pentua. "Voi ei, toivottavasti tassu ei ole murtunut", huolestuin ja kaivoin laukustani mukaan ottamani sideharson esiin. Leeloo ei aluksi antanut minun koskea tassuunsa, mutta a-s:n avustuksella saimme lopulta tassun pakettiin. a-s lupasi kantaa Leeloota, ja loppumatka saatiin suoritettua onneksi ilman haavereita.
Mökki oli sievän näköinen rakennelma suurten puiden välissä. Se oli jopa melko vaikea huomata, sillä mökkiä ympäröi muutamat puut, joiden lehdet olivat samaa kellertävää sävyä mökin seinien kanssa. Nostin ovimattoa ja löysin sieltä mökin avaimen. Saatuani oven auki, ryntäsivät malttamattomat kissat jalkojeni välistä sisään. "Olkaapas ihmisiksi!" Catti huudahti nuhtelevaan sävyyn. "Ei me mitään ihmisiä olla vaan kissoja", Murre tuhahti takaisin. Murren veli Nick naureskeli vieressä jutulle. "Kissat varmaan osaavat hoitaa huonejaon omatoimisesti, joten me hoitajat voimme mennä vaikka purkamaan ruokapaketteja keittiöön", ehdotin. Kaikki olivat saaneet varautua matkaan ottamalla omat eväät kissoilleen, eikä yhteisiä ruokia tarjottaisi. "Pärjääthän nyt varmasti Leeloo? Kävele varovasti äläkä laita painoa liikaa kipeän tassun kohdalle", a-s huolehti nuorukaisesta. "Ääh, ei se ole enää edes kipeä", Leeloo vakuutteli mutta nilkutti kuitenkin a-s:n mieliksi kolmen tassun varassa käytävää pitkin.
Nick kertoo: Vilkutin haikeasti siskolleni Murrelle, joka sulki oven perässään mennessään huoneeseen numero 2. Olisi ollut kiva viettää aikaa hänen kanssaan enemmän, mutta minkäs teet, kun heidän huoneensa tuli jo täyteen. Sitä paitsi minun täytyy huolehtia Oilistani! Aloin heti tähyillä ympärilleni etsien näköpiiriini pentuani, ja voi kauhistus! Näin Oilin kipuamassa vaarallisen jyrkkiä portaita pitkin yläpedille. Säntäsin juoksuun ja ennätin tarrata Oiliin ennen kuin tämä oli kavunnut liian korkealle. "Isiiii", Oili vinkui minun nostaessani hänet takaisin lattian tasoon. Pontsu asteli luoksemme raahaten hampaidensa välissä punaista makuualustaansa. "Mhinmmme mme ashetummme?" Pontsu mumisi patja suussa. "Ai mitä?" kysyin kummissani. Pontsu sylkäisi makuualusta kulman pois suustaan ja sanoi uudelleen: "Minne me asetumme? Nämä tavarat voisi viedä sinne". "Oh, niin. Tuolla on yksi peti vapaana, viedään kamppeemme vaikka sinne", ohjasin nuoria. Oili lähti raahaamaan painavaa meikkipussiaan, ja minä kannoin meidän tyynymme. Pontsu kantoi omat tavaransa itse. Heitin tyynyt sängylle, ja autoin Pontsua asettamaan makuualustansa sopivalle paikalle. Huoneen ovi narahti, ja käännyin nopeasti katsomaan tulijaa. Pikkuinen Felix tassuteli huoneen poikki, ja löydettyään tyhjän paikan, asettui poju istumaan ja kaivoi mukanaan olevasta laukusta tamagochinsa ja alkoi pelailla sillä. "Kuulkaas nuoriso", lausahdin ja käännyin katsomaan Pontsua ja Oilia. "Ettekö voisi mennä pitämään Felixille seuraa? Hän on aivan uusi eikä tunne vielä ketään. Ei teistäkään olisi varmaan hauska olla yksin", jatkoin ja osoitin hännälläni Felixin suuntaan. "On oma rauha parempi kuin huono seura", Oili tuhahti meikkipussiaan selaillen, mutta Pontsu taisi niellä syöttini. "Kyllä me voidaan mennä Felixille juttelemaan, vai mitä?" Pontsu vastasi ja tökkäsi Oilia kylkeen. "Hienoa. Minä käväisen katsomassa, tarvitseeko simssiliini apua YP-hommissa", sanoin, ja katselin hymyillen, miten Pontsu joutui tyrkkimään Oilia eteenpäin.
Pontsu kertoo: Talutin, tai oikeastaan raahasin Oilia mukanani. Tyttö katseli vain "leiripaikallemme" jättämäänsä meikkipussiaan onnettomana. Lähestyimme Felixiä, joka ei kuitenkaan tuntunut huomaavan tuloamme tamaansa näppäillessään. Yhtäkkiä minua alkoi kauheasti ujostuttaa. Mitä edes sanoisin tuntemattomalle kissalle? Päätin hakea turvaa Oilista. "Mene tervehtimään häntä", supisin. "Miksi minä? Sinähän se halusit tulla juttelemaan", Oili huomautti. Niinhän minä olin luvannut. "Tiedän, mutta en uskalla", tunnustin nolona ja painoin pääni alas. Oilia tuntui huvittavan tilanteeni, mutta lopulta hän asteli Felixin eteen, jolloin poika nosti katseensa meihin päin virtuaalilemmikistään. "Moi, olen Oili ja tämä on Pontsu. Olemme simssiliinin, sen YP:n kissoja", Oili mahtaili hoitajamme asemalla. "Kiva. Olen Felix", kissa totesi ja jatkoi sitten tamallaan leikkimistä. Oili katsoi minua turhautuneena, ja kyllä minua itseänikin hiukan kummastutti toisen välinpitämättömyys meitä kohtaan. "Taidat tykätä peleistä", huomautin ja tulin kurkkaamaan Felixin näpyttelyjä. "Joo. Hoitajani sanoo minun muka olevan peliriippuvainen", Felix naurahti. Jälleen keskustelu tyssäsi siihen, mutta onneksemme käytävästä alkoi kuulua hoitajien kissakutsumisääniä, jolloin pääsimme lähtemään tukalasta tilanteesta.
Kerronta palaa minuun: Kun kaikki olivat saaneet asettautuneet taloksi, päätin että olisi aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon, joten kutsuin koko porukan takaisin ulos. Koska oltiin jo pitkällä syksyssä, oli ulkona jo melko hämärää, vaikka kello ei vielä kovin paljon ollutkaan. Nick juoksi luokseni ja kertoi, että kaikki olivat tulleet, joten päätin alkaa kertoa illan ohjelmasta. "Seuraavaksi sytytämme kokon, jonka mukana hankkiudumme syysriesoistamme eroon. Meidän on vain ensiksi koottava kokko. Pyytäisin, että kaikki osallistuisivat polttopuiden keräilyyn lähiympäristöstä. Älkää kuitenkaan repikö puista oksia irti, vaan keräilkää irtorisuja maasta", jakelin jälleen ohjeita. Porukka hajaantui eri suuntiin. Minä lähdin a-s:n perään ja pyysin kissojani seuraamaan. Pontsu lähtikin nätisti kulkemaan perässäni, mutta Oili kiukutteli ja rimpuili Nickiä vastaan, kun tämä yritti raahata tytärtään mukaamme. "Ei kiinnosta koskea mihinkään likaisiin keppeihin", Oili vinkui. "Palellutko sitten mieluummin? Jos kukaan ei kerää polttopuita, ei saada nuotiotakaan", Nick huomautti. Minua hävetti kissojeni käytös ja äänekäs riitely, joten koitin luoda keskustelua a-s:n kanssa. "Miten Leeloon tassu voi?" kysäisin kun olimme kumartuneet poimimaan oksia maasta. "Hyvin tuo näyttää taas pystyvän kävelemään", a-s hymähti, ja jäimme katselemaan, miten Leeloo vipelsi polkua pitkin meitä kohti risu suussaan. Myös Pontsu ja Nick kantoivat kilpaa kepakoita mukaan ottamaani ämpäriin, mutta Oili nyhjötti yksinään sammaleisen kiven päällä. Kippasin syliini keräämät oksat ämpäriin ja astelin Oilin luokse. “Mitä teet?” kysäisin, jolloin kisu hätkähti. “Ke-kerään risuja”, Oili sanoi nopeasti ja yritti löytää lähistältö jotain käteensä. “Hmm, kuules, jos tämä työ ei sinua miellytä, haluaisitko mennä sisälle järjestelmään juttuja? Kaakaota pitäisi keittää ja laittaa sauna päälle”, luettelin. “Joo, minä teen mieluummin kaakaota”, Oili vastasi ja vaikutti jopa vähän innostuneelta kipittäessään takaisin mökkiä kohti. Palasin Risuämpärin luo ja huomasin, että a-s kissoineen sekä Nick ja Pontsu olivat ehtineet kerätä sen jo täyteen. a-s auttoi minua ämpärin kantamisessa, ja kipattuamme risut mökin edustalle, läksimme takaisin aina vain hämärtyvään metsään.
Hoitajat olivat kokoontuneet ympärilleni ja katsoivat minua odottavasti. Vieressäni oli valtava risukasa, joka oltiin saatu kaikkien hoitajien ja kissojen ansiosa kasaan. Oili ja Pontsu jakoivat kaikille antamiani pieniä lappusia. “Nyt tarvitsemme enää sytykkeet, ja ne tehdään näistä. Jokainen kirjoittaa paperin palasiin jonkin mieltäpainavan tai muuten vaan ärsyttävän asian, minkä jälkeen poltamme paperit. Huolemme haihtuvat savuna ilmaan, ja voimme jatkaa elämäämme paremmin mielin tästä eteenpäin”, selitin. Hiukan kyllä itseäni mietitytti, mahtaisiko ikävien asioiden polttaminen muuttaa mitään todellisuudessa, mutta ainahan voi toivoa parasta. Kahmaisin kourallisen paperia itselleni, minulla nimittäin riittäisi valittamisen aihetta. Istahdin hiukan kostelle kivelle, mutta en välittänyt siitä, että housuni saattaisivat kastua. Ne saisi kuivatettua sitten tulen äärellä. "Koulu, koeviikko, yo-kokeet, työssäoppimijakso, vajaat vauvat, kiire", mutisin ääneen kirjoittaessani riesojani papereille. "simssiliini..", Oili supisi ja tökki minua kynnellään. "Ei nyt Oili, minulla on homma kesken", tokaisin ja töytäisin kissan kumoon. "Hmph. Olisin vain tiedottanut, että kaikki ovat jo valmiita ja odottavat sinua", Oili huudahti kovaan ääneen. Nostin katseeni ja toden totta - kaikki seisoivat vaiti paperit valmiina odottaen minua. "Eh, eikö kellään muulla ole kiusanaan paljon asioita?" naurahdin komentaessani Oilin ja Pontsun jälleen matkaan, tällä kertaa keräämään valmiit paperilappuset. Minä ja kaikki täysi-ikäiset kissat aloimme näpertää tulitikkujen kanssa. Pienien ei ollut soveliasta leikkiä tulella! Hajaannuimme kukin eri puolille kokkoa, jotta se saataisi syttymään nopeammin kokonaan. Sytykelaput eivät tosin tuntuneet tehoavan, sillä puut olivat vähän märkiä. Kissat olivat ilmeisesti kuolanneet niitä kantaessaan puita suussaan. Vähitellen kokkoon kuitenkin saatiin muutama palava kohta, ja pian koko keko oli ilmi liekeissä. "Se on tosi kaunis", Felix totesi. Kissa oli malttanut siirtää katseensa hetkeksi tamansa ruudulta suurta kokkoa kohti. Muutkin kissat ihailivat liekkien ritinää, turvallisen välimatkan päästä tietenkin. Kukaan ei halunnut turkin syttyvän tuleen. "Tanssitaan kokon ympärillä", Simba keksi ja alkoi heti liikutella häntäänsä samba-liikkeiden tahtiin. Sunny liittyi mukaan, ja pian suurin osa kissoista tanssahteli innokkaasti!
Kokon sammuttua kissat alkoivat vähitellen astella sisätiloihin. Vaikka tuli olikin lämmin, oli syysilta kylmä, joten useampi tärisi hieman kylmästä. Sisällä odotti onneksi Oilin tekemä lämmin kaakao, ja kaikki siemailivat nauttien suklaista lämmintä juomaa. Kävin hakemassa jääkaapista mukaani ottamiani ruokia, ja jaoin niitä kissoilleni. "Oilille parsakaalia, Pontsulle suklaadonitsi ja Nickille naksuja", selostin ääneen ojentaessani kissoille näiden mieliruokia. "Yök, en tajua miten sinä voit nauttia tuosta", Pontsu mutisi katsoessaan Oilin popsimista. "Itse syöt tuollaisia rasvaisia munkkeja! Tämä on terveellistä", Oili huomautti. "Annetaako jokaisen tykätä siitä ruuasta mistä itse haluaa?" Nick ehdotti ja nosti päänsä lautaselta, jonne naksut olin kaatanut. Yksi naksu tipahti kissan suusta ja lensi kaakaomukiini. En itse huomannut tätä, eivätkä kissatkaan viitsineet varoittaa, joten hetken päästä purskautin juomat suustani. Kaikki kääntyivät katsomaan minua inhoksuen. "Si-siellä oli jokin klöntti", yritin selittää. Pontsu ja Oili tirskuivat vieressäni, ja Nick tuijotti nolona naksulautastaan.
Olin Oilin kanssa saunan pukuhuoneessa. Poikien saunavuoro oli pidetty ensin, ja nyt oli tyttöjen vuoro. Nick ja Pontsu eivät kuulemma pesua tarvinneet, sillä he olivat käyneet aamulla suihkussa. "Vauhtia simssiliini", Oili hoputti jo valmiina. "Joojoo", puuskahdin kiskoessani sukkaa jalastani. Lohjennut varpaankynsi jumitti hommaa, mutta lopulta sain viimeisetkin vaatteeni pois. "Hyvähän teillä kissoilla on kun ei tarvitse käyttää vaatteita kun on turkki", mutisin kääriessäni pyyhettä ympärilleni. "Mutta se kostautuu pian", Oili huokaisi ja vilkaisi höyryävää saunahuonetta, jonka ovi avautui Murren ja Leeloon sännätessä pukuhuonetiloihin. "Lääh, kamalan kuuma!" Murre valitti kiiruhtaessaan viileään suihkuun. Saunassa istahdin Oilin mieliksi alimmalle lauteelle, missä oli vähän viileämpää. Jos totta puhutaan ei minuakaan kuumat löylyt hirveästi houkutelleet, vaan oleskelu miedoissa löylyissä oli minulle sopivampi. Oili kärvisteli tuskissaan jonkun heittäessä lisää vettä kiukaalle. "Voit kyllä mennä jo pois", huomautin. Oilia ei tarvinnut kahdesti käskeä, ja hetkessä saunan ovi paukahti kiinni kissan jäljiltä. Pari muutakin kattia otti Oilista mallia, ja kissa toisensa jälkeen laskeutui lauteilta lattialle, jolloin paikalle jäi vain hoitajia. Poistuttuani saunasta huomasin Oilin pitävän jotain meikkiklubia pukuhuoneessa. Kisu vilkutti minulle ja heilautin kättäni takaisin siirtyessäni suihkutiloihin.
"Sillä olisi oikeasti kysyntää!" Oili yritti vakuutella. "Noinkohan on", lausahdin. Oili oli ehdottanut, että perustaisin Mouruposkeen meikkikerhon. "Joojoo! Minä voin toimia sen vetäjänä, jos sinua ei kiinnosta", kisu suunnitteli innoissaan. "Pojillekin pitäisi siinä tapauksessa järkätä joku oma kerho", huomautin tasa-arvon nimissä. "Kyllä jotkut pojatkin meikkaa", Oili vastasi. "No joo mutta eivät todellakaan kaikki. Mietitään vielä", sanoin avatessa huoneemme ovea. Hämmästys oli suuri, sillä kaikki pojat olivat täydessä unessa. "Luulin että tulisimme jonkin tyynysodan keskelle", supisin Oilille. Tyttöjoukkio valui hiljalleen huoneeseen yrittäen pitää mahdollisimman vähän ääntä. Nick nukkui tyytyväisenä tyynyllään sängyn päällä, ja yritin heiluttaa sänkyä mahdollisimman vähän asettuessani makuulle. Oili puolestaan asettui varoen Pontsun viereen tämän makuualustalle lattialle ja asetteli tyynyn mukavasti. Vähitellen huone hiljeni ja lähimpänä valokatkaisijaa ollut sammutti valot. Heti huoneen pimennyttyä kaikki poikakissat ulvaisivat yhtä aikaa kovaan ääneen karmivan kiljaisun. "Senkin säikyttelijät!" Oili parkaisi ja heitti nauravaa Pontsua sydäntyynyllään. "Tämä oli suunniteltu juttu", Nick naureskeli. "No niin, nyt kun onnistuitte pelästyttämään meidät voitaisi käydä oikeasti nukkumaan. Tämä on YP:n määräys", komensin. Huone hiljeni uudelleen, eikä hiljaisuutta tällä kertaa rikkonut mikään.
"simssiliini... simssiliini!!" Oili vinkui ja läpsäytteli käpäläänsä naamaani. "Mitä?" tokaisin väsyneenä. Olisi tehnyt mieli vain kääntää kylkeä ja unohtaa, että kukaan koskaan tuli edes häiritsemään uniani...auts! Tällä kertaa Oili läimäytti tassunsa naamaani kynnet esillä. "Älä nuku! Minä haluan suihkuun, mutten löydä hoitoainettani", Oili ilmoitti. Huokaisin ja vetäisin peiton pois päältäni. Tallustelin jalat ärtymyksestä pamahdellen laukullemme, ja samalla nappasin silmäni päähän. "Älä minulle suutu. Itsehän tämän päiväohjelman laadit, ja tässä lukee selvästi, että on suihkujen aika!" Oili tiuskaisi ja risti kätensä topakasti. "Onko kello jo 10?" ihmettelin. "Ei, vaan kohta puoli yksitoista! Ja meidän on mentävä pesulle. Muut ovat jo käyneet suihkussa", Oili vaati vihaisena. Vilkaisin ympärilleni ja todentotta: omien kissojeni lisäksi huoneessa ei ollut ketään. Nick istui pöydän ääressä mietteliään näköisenä, ja Pontsu puolestaan makoili makuualustallaan ja luki jotain kirjaa. "Mitä teet, Nick?" kysyin, mutten saanut vastausta. "Se on uppoutunut nuotteihin. Sanoi vielä, että minun pitäisi tulla myös pohtimaan uusien biisien musiikkeja, vaikka enhän minä tajua noista yhtään mitään", Oili huokaisi. Nyökkäsin pienesti ja jatkoin kassin penkomista. "Entä sinä Pontsu, onko hyvä kirja?" kysyin ohi mennen. "Joo, on tämä ihan mielenkiintoista. Luen hissan lukuläksyjä, mutta saan tämän ihan tässä näin valmiiksi", Pontsu selitti. Kissa parka, hän oli ottanut jopa oppikirjansa mukaan huviretkelle! "Keksin, oi keksin!!" kuului yllättäen kova huuto Nickin suusta. Kolme silmäparia kääntyi kissaa kohti, joka söhi innokkaasti kynällä paperiin. "Olen ollut luovuuskriisissä jo pari viikkoa, mutta nyt lopultakin aivan odottamatta keksin tähän kohtaan oikean soinnun!" Nick hihkui. "Kirjoittamani sanat kuulostavat niin hyvältä tässä melodiassa!" Nick jatkoi. "Isä oikeesti. Sä olet aikuinen, eikä aikuiset käyttäydy noin", Oili huokaisi. Hän työnsi jo ovea auki. "Anna toisen riemuita. Haluaisin mielelläni kuulla keksinnöstäsi", sanoin. "No isi kertoo matkalla kylpyhuoneeseen. Jos emme nyt heti lähde suihkuun, minä en kerkiä!" Oili sanoi jo todella ärsyyntyneen kuuloisena. "Oili on oikeassa, mennään", komensin ja löin käteni yhteen. Pontsu ja Nick lähtivät löntystellen paikoiltaan. Miten joku tykkäsi mennä suihkuun?
Vessassa kohtasimme a-s:n kissoineen. He olivat pesemässä hampaita. a-s moikkasi minua käden heilautuksella, ja nostin itsekin käteni tervehtiäkseni häntä. Puhumisen päätimme kuitenkin suosiolla jättää välistä, ja hyvä niin. Olisi vaikeaa keskustella hammastahnaa pursuavasta suusta! Vessasta johti väliovi suihkutiloihin. Sara oli levittämässä Mollin turkkiin saippuaa. "Huomenta! Mekin olemme tulossa peseytymään", kerroin, vaikka sen varmasti täytyi olla ilmiselvää. Miksi muuten olisimme nyt suihkujen edessä? "Minä menen ekana suihkuun. Tarvitsen enemmän aikaa", Oili huudahti heti ja juoksi ainoan vapaan suihkun luo. "Hei vaan! Jos haluatte, joku voi tulla tähän suihkuttelemaan sillä välin, kun minä levitän shampoota Molliin", Sara ehdotti. "No juu, jospa vaikka Pontsu tulisi hetkeksi suihkuteltavaksi. Levitetään saippuoita sitten, kun Molli huuhdellaan aineista", ehdotin. Sanavalintani kuulosti aika pahalta. Sara ja Molli väistivät, joten Pontsu pääsi suihkun alle. "Missä loput kissasi ovat?" Nick kysäisi ajankuluksi. "Simba ennätti jo käydä suihkussa, eivätkä Sunny ja Siru olleet likaisia", Sara vastasi hymyillen. Niinpä tietysti, olisihan se pitänyt arvata. Sara hoiti kissojaan aina niin huolellisesti, ja hänen jokainen kissansa aina hehkutti hoitajaansa. Minua alkoi melkein nolottaa, kun ajattelin haisevia ja lihavia kissojani. Suihku eteni mukavissa merkeissä. Minä levitin Pontsun kylpysetistä poikaan saippuaa, ja Nick puolestaan auttoi oman pentunsa pesemisessä. Oili tosin ärisi osaavansa itsekin, mutta lopulta hän myöntyi apuun, kun hän ei ylettänyt kaikkiin paikkoihin. Oili halusi laittaa vielä hoitoainetta, minkä vuoksi tyttö joutui odottamaan muutaman minuutin aineen vaikuttamista. Lopulta kävi niin, että Nick ja Pontsu olivat jo valmiita, kun Oili vielä pesi hoitoainetta pois turkistaan. Minä harjasin vielä pyöreällä harjalla poikien turkit odotellessa. Lopuksi Oili tahtoi laittaa vielä turkin kiillotusainetta, ja minun makuuni Oili tuntui levittävän sitä turhankin suurin annoksin turkkiinsa. Loppuisi vielä! Tosin olihan meillä rahaa uudenkin ostamiseen, mutta aina kannattaa silti olla säästeliäs. Kuivumisen jälkeen Oilin turkki oli tuuhea ja sädehtivä, mistä kisu oli oikein ylpeä.
Pihalla oli menossa täysi tohina. Sunny ja Siru pomppivat lehtikasassa raikuvasti nauraen. Kyo ja Cho puolestaan heittelivät lehtiä toistensa päälle. He juoksivat toisiaan pakoon, mutta silti toinen heistä onnistui aina yllättämään toisen lehtipesulla naamaan. Felix leikki vesilätäkön luona. Hän oli valmistanut omatekoisen purjeveneen luonnonantimista: kepeistä ja lehdistä. Kaikki tuntuivat olevan niin riehakkaalla tuulella, että seuraavasta ohjelmanumerosta tulisi menestys. "Teillä näyttää olevan hauskaa, mutta ei makeaa mahan täydeltä! Se on ainut keino estää kyllästyminen kyseiseen asiaan. Aloitetaan siis kilpailuohjelmanumero!" huusin. Riehakkaiten leikkivät eivät kuulleet, mutta kyllä hekin sitten saapuivat huomatessaan, että muutkin kissat kokoontuivat luokseni. "Tänään me kokeilemme youtube-haasteita. Eriä on kolme. Aina haasteen onnistuneesti suorittavat pääsevät jatkoon. Kolme parasta palkitaan. Tässä siis lyhyesti kilpailun kaava. Kaikki kissat voisivat järjestäytyä riviin. Hoitajat eivät ikävä kyllä osallistu", selitin. Nick vanhana ja esimerkillisenä asettautui rivin ensimmäiseksi. Oili ja Pontsu astelivat hänen viereensä, ja lopulta rivi muodostui.
"Ensimmäisenä vuorossa on vaalea leipä -haaste, jossa tulee syödä yksi siivu kissaleipää 45 sekunnissa", kerroin. Olin valinnut youtuben helpoimman haasteen ensimmäiselle kierrokselle. Pahimmat haasteet jätin sitten loppua kohti. Minulla oli mukanani pilkottu leipä, ja jaoin yhden siivun kaikille. Leivän päälle ei siis laitettu mitään päällysteitä, vaan pelkkä kuiva leipä tuli pistää suuhun. "Ihan helppoa", Simba naurahti itsevarmasti. Cho puolestaan oli ihan hiljaa ja katsoi leipää epätoivoisesti. "Onnea kilpailuun. Muistakaa pitää hauskaa. Voitto ei ole tärkein, vaikka kieltämättä sekin hauskaa kyllä on", yritin puhua kannustavasti, mutta taisin puhua itseni umpikujaan. "Paikoillanne... valmiit... syökää!" karjaisin, ja kaikki kissat alkoivat mutustella leipäänsä. Felix tunki kokonaisen leivän suuhunsa kerralla ja alkoi pureskella ruokaa pystyäkseen nielemään sen. Simba taas repi tassuillaan leivän palasiin, ja pisti epämääräisiä leipämöykkyjä suuhunsa nieltyään edelliset. Kyo oli puolittanut leivän ja ahmi sitä kaksin kerroin suuhunsa. Kaikista tunteellisimmin söi Mai, joka piti toisella tassullaan nenästä kiinni ja tunki leipää suuhunsa yrittäen kaikkensa. Oili oli ensimmäinen, joka oli saanut leivän syötyä. Minulta pongahti suu auki, sillä miten muka hienohelmakisu onnistui päihittämään rahvaat mieskissat, joilla oli pohjaton maha? "En paljasta taktiikkaani", Oili totesi kepeästi, kun kysyin häneltä itseltään. Pahus kun olin katsellut vain muiden kissojen syömisiä. Kyo, Mila, Pontsu ja Molli saivat syötyä lähes samaan aikaan oman leipänsä. "15 sekuntia aikaa syödä leipä! Taistelkaa!" koitin kannustaa. "10 sekuntia...9...8" Felix avasi suunsa ja näytti sen olevan tyhjä. "7...6" Mai sai nielaistua viimeisen palan. "4...3...2..." "Söin!" Nick voihkaisi juuri ennen määräajan umpeutumista. "1 ja syöminen loppuu! Jatkoon päässeet saavat pian tehdä uuden haasteen. Olin ylpeä kissoistani. He kaikki olivat selvinneet jatkoon. Kyllä tänään liikakiloista ja syömistaidosta oli apua!
"Seuraavalle kierrokselle pääsivät siis Oili, Kyo, Mila, Pontsu, Molli, Felix, Mai ja Nick. Suoritatte Pullea pupu -haasteen eli kukin laittaa suuhunsa vaahtokarkin ja sanoo 'pullea pupu' heti siihen perään. Kun kaikilla on suussa yksi nami, niin aloitamme uuden kierroksen, jolloin laitetaan toinen vaahtis suuhun ja sanotaan uudestaan 'pullea pupu', ja näin jatketaan. Vain kolme kissaa pääsee viimeiselle palkintokierrokselle, joten eniten vaahtiksia suuhun tunkeneet pääsevät jatkoon", selostin. Arvoimme jatkoonpäässeille kilpailujärjestyksen reiluuden vuoksi. Pontsu päätyi aloittajaksi. Hän pisti vaahtokarkin suuhunsa ja totesi: "Pullea pupu". Ensimmäisellä kierroksella oli vielä helppo puhua pupusta, kun suussa oli vielä niin paljon tyhjää tilaa. Kyo oli seuraava, ja hän suoriutui oikein onnistuneesti. "Ihan epistä että noi saa syödä vaahtokarkkeja. Mäkin haluan", Leeloo huokaisi. "Ei se kuule kohta ole enää hauskaa", seuraavana oleva Mai huokaisi. "Minulla on vaahtokarkkia kyllä yllin kyllin. Kaikki saavat syödä niitä, kun tämä haaste on ohi", kerroin tarjotessani namua Nickille. Kun olin Oilin kohdalla, kisua vaivasi pieni ahdistus. "En minä halua. Näyttäisin ihan tyhmältä nuo suussani", Oili tokaisi. "Älä nyt. Hauskaa tämä on", koitin innostaa. "No jos on niin hauskaa, niin tunge vaahtokarkkeja sitten oma suusi täyteen. Älä pakota muita. Olisit saanut keksiä paremmat haasteet. Minä lopetan", Oili huokaisi ja käveli pois rivistä. En voinut jättää kisan juontamista kesken, joten annoin Oilin tällä kertaa päästä omin voimin yli pahasta olosta. "Noh, helpompi voitto teille muille", totesin ja jatkoin kierrosta. Seuraavakin kierros meni vain karkkia tarjoillessa ja pulleaa pupua kuunnellessa. Kolmannella kierroksella Pontsu putosi huonon taktiikkansa vuoksi. Hän oli vain laittanut vaahtiksia suun keskelle eikä täyttänyt reunoja ensin. Seuraavalla kierroksella sai kuulla pari "vuvvea vuvu":a Main ja Kyon suusta, ja he putosivat. Etenkin yleisön pikkukissat nauroivat vedet silmissä. "Vain yksi teistä voi päästä enää jatkoon", sanoin salaperäisesti. Oli Nickin vuoro. Kissa nappasi pussista vaahtokarkin posket pullollaan ja änki herkun jotenkin suuhunsa. Samassa kissan silmät kasvoivat isoiksi palloiksi, ja hän sylki kaikki vaahtokarkkinsa pois suusta. Minua kuvotti hiukan Nickin köhiminen. "Se viimeinen vaahtokarkki sai aikaan oksennusreaktion", Nick informoi. Voitosta siis kilpailivat Mila, Molli ja Felix.
"Viimeisenä haasteena on syödä brain blasterz -karkkeja. Jokainen laittaa viisi karkkia suuhun. Se, joka saa eniten pidettyä karkkeja suussa, voittaa. Silti kaikki teistä saa palkinnon, koska pääsitte finaaliin asti", kerroin. Hyvin syömispainotteiset haasteet olin osannutkin valita. Annoin Milalle, Mollille ja Felixille kullekin viisi karkkia ja kehotin heitä laittamaan ne suuhunsa. Mila sylkäisi heti kaikki namit pois suustaan. Maku oli liian hapan. Felix hiukan irvisteli, mutta hän sai kuitenkin pidettyä karkit suussa. "Eivät nämä niin pahoja ole", Molli totesi pokerinaamana. Felix koetti saada vedettyä happea happamuuden keskelle, mutta se ei ehkä olisi kannattanut, sillä samalla hänen henkitorveensa putosi brain blasterz -litkua. Yskäkohtaushan siitä syttyi, ja kissa sylkäisi lopulta kaikki namit suustaan. "JEE!" Molli tuuletti onnellisena ja hetkyi onnentanssinsa tahdissa. Jaoin voittajille pienet pussukat, joissa oli muihin youtube-haasteisiin raaka-aineita. Jospa vaikka voittajat olisivat olleet innokkaita kokeilemaan lisää haasteita kun ovat kerran niin pro-tasoisia.
Koska haasteessa oli jo syöty, en halunnut pakkosyöttää kauheasti enempää ruokaa. Omat kissani olivat nimittäin loistavia esimerkkejä, mitä tapahtuu, kun kissan antaa syödä liian paljon. Niinpä hain pari suurta laatikollista kermatäytteisiä herkutuksia. Jokainen kissa saisi sieltä valita yhden itselleen mieluisan värin. "Miksei täällä ole vihreitä?" Oili kuitenkin oli heti ärähtänyt, kun jonottamisen jälkeen olimme viimein päässeet valitsemaan oman herkutuksemme. "Mouruposken kaupassa ei myydä vihreitä, ja halusin ostaa läheltä. Budjetti täytyy pitää pienenä tapahtumaa suunnitellessa", koitin selittää, mutta Oilia ei tuntunut kiinnostavan. Hänellä oli todella huono päivä. "Minähän en syö mitään", Oili tiuskaisi ja käveli tiehensä. "Oili, voit ihan hyvin ottaa tällä kertaa jonkin toisen värisen", Nick huusi tyttärensä perään. Hän itse nappasi lautaselle sinisen herkutuksen lempivärinsä mukaan. "Ehkä minä menen lohduttamaan häntä", Pontsu totesi ja lähti. "Odota, minkä värisen herkun varaan sinulle?" kysyin. "Ei sinun todellakaan tarvitse vaivautua", Nick huokaisi. "Otan keltaisen. Ei tästä mitään vaivaa tule", Pontsu vastasi päättäväisenä.
Oili oli mennyt istumaan ulos ihan oven viereen, eikä Pontsun ollut vaikeaa löytää häntä. "Kaipaatko seuraa?" Pontsu kysäisi varovasti. "Mitä se sinua liikuttaisi, vaikka kaipaisinkin?" Oili tiuskaisi. "Tottakai se liikuttaa. Olet rakas ystäväni, enkä halua nähdä sinua surullisena", Pontsu kertoi ja istahti Oilin viereen. Oili ei vastannut enää mitään, joten Pontsu näki sopivaksi jäädä. "Minä vain... Minä toivoin, että tästä olisi tullut täydellinen loma, irtiotto arjesta. Mutta kaikki menikin vain pilalle. Piti kantaa jotain typeriä likaisia risuja kokkoon. Tuo typerä alentava kisa ja nyt herkutus. Miksi mikään ei ikinä mene siten, miten haluaisin sen menevän?" Oili parahti. Pontsu kietoi toisen kätensä Oilin ympärille. "Sinä haluat niin paljon. Ehkä asiat tuntuvat menevän pieleen, kun odotat niiden menevän täydellisesti. Mutta tiedätkö mitä? Minä uskon, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan. Ehkä täydellisyys juuri koostuu niistä hyvin sujuneista ja huonosti menneistä tapahtumista", Pontsu puhui lempeään sävyyn. "Tarkoitat siis... että epätäydellisyys on täydellisyyttä? Outo ajatus", Oili pohdiskeli. Oili ei voinut ymmärtää, miten Pontsun puheilla oli aina hänen mieltään rauhoittava vaikutus. "Sinä olet aina niin vakaa ja ymmärtäväinen", Oili sanoi hiljaa. Häntä nolotti hiukan äskeinen käytöksensä. "Kumpa minä en olisi tällainen", Oili sopersi. "Sinä olet hyvä tuollaisena: itsepäinen ja rohkea. Niitä piirteitä minä ihailen sinussa", Pontsu kertoi. Oilin suupielet kohosivat hymyyn. "Mennäänkö takaisin sisälle?" Pontsu kysyi ja nousi seisomaan. "Mennään vaan", Oili vastasi.
Nick oli selittänyt uudesta levystään, kun Pontsu ja Oili palasivat. Minä olin syönyt pinkin herkutukseni melkein kokonaan, kun taas Nick oli puhunut ja unohtanut syödä. "Oili, olen pahoillani, etten saanut sinulle tarjottua haluamaasi herkutusta", sanoin. "Ei se haittaa. Voin yhtä hyvin syödä jonkin toisen makuisen", Oili vastasi. Hän kipaisi hakemassa laatikon luota oranssin herkutuksen itselleen. "Pontsu, miten sait tuon aikaan?" Nick kysäisi. "Hänen kanssaan pitää olla vain kärsivällinen. Oili on herkempi kuin tahtoo muille myöntää", Pontsu vastasi. "Olet sinä kyllä nokkela", Nick vastasi. Pontsun suupielet kohosivat hymyyn. Aluksi hänestä oli tuntunut hiukan yksinäiseltä ja ulkopuoliselta simssiliinin hoidokkina, mutta nyt hän oli saavuttanut sekä isän että tyttären kunnioituksen. Hän oli osa perhettä omalla tavallaan. "Syökää te herkkunne kaikessa rauhassa, niin minä käyn pakkaamassa tavaramme", kerroin. Oili juoksi taas takaisin, ja kolmikko alkoi keskustella innoissaan milloin mistäkin.
"Hei sitten!" vilkuttelin mökille, kun minä ja muut olimme lähdössä takaisin Mouruposkeen. "Tänne olisi kiva tulla uudestaan. Todella rauhallinen ja kiva retkipaikka", a-s totesi minulle. "Niin, miksi ei", totesin. Pontsu opasti meidät taidokkaasti bussipysäkille. Tuntui kyllä jaloissa jo käveleminen! Bussipysäkkiin astuessani saatoin olla vain iloinen. Tapahtuma oli onnistunut, syysriesat takana päin ja valoisa tulevaisuus edessä.
Riuhtaisin kylpyhuoneen oven auki ja bongasin Nickin ja Pontsun suihkujen luota. "Miksette käytä ostamaani ammetta, ei tarvitsisi tänne yleisiin tiloihin tulla pesulle", tiedustelin levittäessäni shampoota Pontsun turkkiin. Nick siveli omaa turkin tehopuhdistajaansa vasempaan takatassuunsa pohdiskelevan näköisenä. "Kylpeminen on lasten puuhaa! Me isot kissat menemme mieluummin suihkuun", Nick selitti. "Vai sillä tavalla" totesin silmiäni pyöritellen. Sivelin saippuaa Pontsun mahan kohdalle ja päivittelin samalla itsekseni Pontsun plumppia. Miksi aina minun kissani kärsivät lihavuusongelmista? "Me lähdetään muuten tänään sinne Syysreihaan", informoin suihkuttaessani vettä kissojen päälle. Höpsöt pojat olivat tietenkin unohtaneet asian, jolloin niille iski pieni paniikki. "Apua, ehdimmekö vielä pakata?" Pontsu hätäili. "On tässä vielä aikaa", vakuuttelin. Kun pesut oli suoritettu loppuun käärin kissat pyyhkeeseen, nappasin Pontsun pesusetin ja Nickin turkinpuhdistajan toiseen käteeni ja lähdin takaisin huoneellemme.
Lopulta seisoimme valmiina viileässä syysilmassa ulkona. Kissat olivat sen verran sukkelasti osanneet valita mukaanotettavat tavarat että olimme jopa ajoissa kohtauspaikalla. Kaivelin laukustani tapahtumaan osallistuneiden nimilistaa, jotta voisin tarkistaa, että kaikki olivat varmasti paikalla. Saadakseni hoidettua asioita hiukan nopeammin päätin laittaa kissat töihin: Kovaääninen Oili sai hoitaa nimenhuudon, ja Nick auttoi hoitajia viemään matkatavaroitaan bussin tavaratilaan. Pontsu oli vähän väsyneenoloinen, joten annoin sen mennä edeltä bussiin pienille päikkäreille. "Eihän täällä ole mukana ketään meidän kavereita", Oili tuhahti ollessaan nimilistan puolivälissä. "Nyt onkin hyvä tilaisuus tutustua muiden kissoihin! Mörön kissanpentu Felix on ryhmän uusin, ja hän olisi varmasti innokas tutustumaan joihinkin", vinkkasin, mutta Oili tuntui katsovan itseään nuorempaa kissanpentua turhan ylväästi.
Vihdoin pääsimme lämpimän bussin sisälle. Kissat asettuivat istumaan aikalailla hoitajiensa viereen, joten porukka ei pahemmin halunnut sekoittua. Istuin uinuva Pontsu sylissäni käytäväpaikalla, ja Nick ja Oili puolestaan ihastelivat ikkunapaikalta maisemia. "Ja tuo tuolla on minimerenranta", Nick esitteli kaikki paikat joiden ohi bussi ajoi. "Miksi minä en ole koskaan päässyt käymään missään? Kaikki on ihan vierasta minulle", Oili puuskahti. "Pienille on turvallista asustella ainakin pikkupennuksi saakka omassa huoneessa", Nick selitti. "Joo älä jaksa noita kasvatussääntöjäsi", Oili puuskahti ja puraisi isäänsä korvasta. "Hei, olkaa siivosti nyt!" toppuuttelin kissojen leikkipainia ennen kuin jompi kumpi putoaisi penkiltä lattialle. Nick jatkoi maisemien katselua ja Oili alkoi piirtää siniseen sydänvihkoon kuvaa Muumimammasta. Minä silittelin kevyesti sylissäni köllivän Pontsun raidallista selkää. Toisen nukkumista katsellessa alkoi itseänikin väsyttää, mutta sinnittelin valveilla bussimatkan loppuun asti.
"No niin, olemme jo matkan puolessa välissä! Seuraava vaihe on patikoida metsässä. Pidetään lepotaukoja heikoimpien mukaan, mutta yritetään pysyä koko ajan liikkeessä. Jos mahdollista, hoitajat voivat kantaa kissojaan", jakelin ohjeita muiden kuunnellessa. Otin laukustani Google Mapsista tulostamani kartan. Pyörittelin sitä hetken aikaa käsissäni, kunnes uskoin saaneeni kartan oikein päin. Suunnistus ei ollut koulussa vahvuuteni, mutta ei kai se haittaa? "Pysytään lähellä toisiamme. Menkää parijonoon ja ottakaa vierustoveria kädestä kiinni", Nick huuteli lisäohjeita. Jonkinlainen jono muodostui taakseni. Minä ja Pontsu kuljimme ensimmäisinä, ja suunnistustaitoinen Pontsu tulkitsi minulle karttaa ja neuvoi, minne piti mennä. Metsässä oli vähän märkää, mutta kaikki olivat onneksi varautuneet retkelle pukemalla jalkaansa kumisaappaat - jopa minä! Matkaa tahditti kevyt puheensorina, mutta yhtäkkiä rauhallisen keskustelun joukosta erottui kovaääninen onneton ulvahdus. Kaikkien katseet siirtyivät jonon keskivaiheilla olevaan pieneen Leeloo-kissanpentuun, joka istui maassa tassuaan pidellen. Riensin nopeasti paikalle ja tiedustelin Leeloon hoitajalta a-s:ltä, mitä oli tapahtunut. "Leeloo liukastui polulla olleeseen märkään keppiin ja kaatui tassunsa päälle", a-s selitti yrittäessään rauhoitella itkevää pentua. "Voi ei, toivottavasti tassu ei ole murtunut", huolestuin ja kaivoin laukustani mukaan ottamani sideharson esiin. Leeloo ei aluksi antanut minun koskea tassuunsa, mutta a-s:n avustuksella saimme lopulta tassun pakettiin. a-s lupasi kantaa Leeloota, ja loppumatka saatiin suoritettua onneksi ilman haavereita.
Mökki oli sievän näköinen rakennelma suurten puiden välissä. Se oli jopa melko vaikea huomata, sillä mökkiä ympäröi muutamat puut, joiden lehdet olivat samaa kellertävää sävyä mökin seinien kanssa. Nostin ovimattoa ja löysin sieltä mökin avaimen. Saatuani oven auki, ryntäsivät malttamattomat kissat jalkojeni välistä sisään. "Olkaapas ihmisiksi!" Catti huudahti nuhtelevaan sävyyn. "Ei me mitään ihmisiä olla vaan kissoja", Murre tuhahti takaisin. Murren veli Nick naureskeli vieressä jutulle. "Kissat varmaan osaavat hoitaa huonejaon omatoimisesti, joten me hoitajat voimme mennä vaikka purkamaan ruokapaketteja keittiöön", ehdotin. Kaikki olivat saaneet varautua matkaan ottamalla omat eväät kissoilleen, eikä yhteisiä ruokia tarjottaisi. "Pärjääthän nyt varmasti Leeloo? Kävele varovasti äläkä laita painoa liikaa kipeän tassun kohdalle", a-s huolehti nuorukaisesta. "Ääh, ei se ole enää edes kipeä", Leeloo vakuutteli mutta nilkutti kuitenkin a-s:n mieliksi kolmen tassun varassa käytävää pitkin.
Nick kertoo: Vilkutin haikeasti siskolleni Murrelle, joka sulki oven perässään mennessään huoneeseen numero 2. Olisi ollut kiva viettää aikaa hänen kanssaan enemmän, mutta minkäs teet, kun heidän huoneensa tuli jo täyteen. Sitä paitsi minun täytyy huolehtia Oilistani! Aloin heti tähyillä ympärilleni etsien näköpiiriini pentuani, ja voi kauhistus! Näin Oilin kipuamassa vaarallisen jyrkkiä portaita pitkin yläpedille. Säntäsin juoksuun ja ennätin tarrata Oiliin ennen kuin tämä oli kavunnut liian korkealle. "Isiiii", Oili vinkui minun nostaessani hänet takaisin lattian tasoon. Pontsu asteli luoksemme raahaten hampaidensa välissä punaista makuualustaansa. "Mhinmmme mme ashetummme?" Pontsu mumisi patja suussa. "Ai mitä?" kysyin kummissani. Pontsu sylkäisi makuualusta kulman pois suustaan ja sanoi uudelleen: "Minne me asetumme? Nämä tavarat voisi viedä sinne". "Oh, niin. Tuolla on yksi peti vapaana, viedään kamppeemme vaikka sinne", ohjasin nuoria. Oili lähti raahaamaan painavaa meikkipussiaan, ja minä kannoin meidän tyynymme. Pontsu kantoi omat tavaransa itse. Heitin tyynyt sängylle, ja autoin Pontsua asettamaan makuualustansa sopivalle paikalle. Huoneen ovi narahti, ja käännyin nopeasti katsomaan tulijaa. Pikkuinen Felix tassuteli huoneen poikki, ja löydettyään tyhjän paikan, asettui poju istumaan ja kaivoi mukanaan olevasta laukusta tamagochinsa ja alkoi pelailla sillä. "Kuulkaas nuoriso", lausahdin ja käännyin katsomaan Pontsua ja Oilia. "Ettekö voisi mennä pitämään Felixille seuraa? Hän on aivan uusi eikä tunne vielä ketään. Ei teistäkään olisi varmaan hauska olla yksin", jatkoin ja osoitin hännälläni Felixin suuntaan. "On oma rauha parempi kuin huono seura", Oili tuhahti meikkipussiaan selaillen, mutta Pontsu taisi niellä syöttini. "Kyllä me voidaan mennä Felixille juttelemaan, vai mitä?" Pontsu vastasi ja tökkäsi Oilia kylkeen. "Hienoa. Minä käväisen katsomassa, tarvitseeko simssiliini apua YP-hommissa", sanoin, ja katselin hymyillen, miten Pontsu joutui tyrkkimään Oilia eteenpäin.
Pontsu kertoo: Talutin, tai oikeastaan raahasin Oilia mukanani. Tyttö katseli vain "leiripaikallemme" jättämäänsä meikkipussiaan onnettomana. Lähestyimme Felixiä, joka ei kuitenkaan tuntunut huomaavan tuloamme tamaansa näppäillessään. Yhtäkkiä minua alkoi kauheasti ujostuttaa. Mitä edes sanoisin tuntemattomalle kissalle? Päätin hakea turvaa Oilista. "Mene tervehtimään häntä", supisin. "Miksi minä? Sinähän se halusit tulla juttelemaan", Oili huomautti. Niinhän minä olin luvannut. "Tiedän, mutta en uskalla", tunnustin nolona ja painoin pääni alas. Oilia tuntui huvittavan tilanteeni, mutta lopulta hän asteli Felixin eteen, jolloin poika nosti katseensa meihin päin virtuaalilemmikistään. "Moi, olen Oili ja tämä on Pontsu. Olemme simssiliinin, sen YP:n kissoja", Oili mahtaili hoitajamme asemalla. "Kiva. Olen Felix", kissa totesi ja jatkoi sitten tamallaan leikkimistä. Oili katsoi minua turhautuneena, ja kyllä minua itseänikin hiukan kummastutti toisen välinpitämättömyys meitä kohtaan. "Taidat tykätä peleistä", huomautin ja tulin kurkkaamaan Felixin näpyttelyjä. "Joo. Hoitajani sanoo minun muka olevan peliriippuvainen", Felix naurahti. Jälleen keskustelu tyssäsi siihen, mutta onneksemme käytävästä alkoi kuulua hoitajien kissakutsumisääniä, jolloin pääsimme lähtemään tukalasta tilanteesta.
Kerronta palaa minuun: Kun kaikki olivat saaneet asettautuneet taloksi, päätin että olisi aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon, joten kutsuin koko porukan takaisin ulos. Koska oltiin jo pitkällä syksyssä, oli ulkona jo melko hämärää, vaikka kello ei vielä kovin paljon ollutkaan. Nick juoksi luokseni ja kertoi, että kaikki olivat tulleet, joten päätin alkaa kertoa illan ohjelmasta. "Seuraavaksi sytytämme kokon, jonka mukana hankkiudumme syysriesoistamme eroon. Meidän on vain ensiksi koottava kokko. Pyytäisin, että kaikki osallistuisivat polttopuiden keräilyyn lähiympäristöstä. Älkää kuitenkaan repikö puista oksia irti, vaan keräilkää irtorisuja maasta", jakelin jälleen ohjeita. Porukka hajaantui eri suuntiin. Minä lähdin a-s:n perään ja pyysin kissojani seuraamaan. Pontsu lähtikin nätisti kulkemaan perässäni, mutta Oili kiukutteli ja rimpuili Nickiä vastaan, kun tämä yritti raahata tytärtään mukaamme. "Ei kiinnosta koskea mihinkään likaisiin keppeihin", Oili vinkui. "Palellutko sitten mieluummin? Jos kukaan ei kerää polttopuita, ei saada nuotiotakaan", Nick huomautti. Minua hävetti kissojeni käytös ja äänekäs riitely, joten koitin luoda keskustelua a-s:n kanssa. "Miten Leeloon tassu voi?" kysäisin kun olimme kumartuneet poimimaan oksia maasta. "Hyvin tuo näyttää taas pystyvän kävelemään", a-s hymähti, ja jäimme katselemaan, miten Leeloo vipelsi polkua pitkin meitä kohti risu suussaan. Myös Pontsu ja Nick kantoivat kilpaa kepakoita mukaan ottamaani ämpäriin, mutta Oili nyhjötti yksinään sammaleisen kiven päällä. Kippasin syliini keräämät oksat ämpäriin ja astelin Oilin luokse. “Mitä teet?” kysäisin, jolloin kisu hätkähti. “Ke-kerään risuja”, Oili sanoi nopeasti ja yritti löytää lähistältö jotain käteensä. “Hmm, kuules, jos tämä työ ei sinua miellytä, haluaisitko mennä sisälle järjestelmään juttuja? Kaakaota pitäisi keittää ja laittaa sauna päälle”, luettelin. “Joo, minä teen mieluummin kaakaota”, Oili vastasi ja vaikutti jopa vähän innostuneelta kipittäessään takaisin mökkiä kohti. Palasin Risuämpärin luo ja huomasin, että a-s kissoineen sekä Nick ja Pontsu olivat ehtineet kerätä sen jo täyteen. a-s auttoi minua ämpärin kantamisessa, ja kipattuamme risut mökin edustalle, läksimme takaisin aina vain hämärtyvään metsään.
Hoitajat olivat kokoontuneet ympärilleni ja katsoivat minua odottavasti. Vieressäni oli valtava risukasa, joka oltiin saatu kaikkien hoitajien ja kissojen ansiosa kasaan. Oili ja Pontsu jakoivat kaikille antamiani pieniä lappusia. “Nyt tarvitsemme enää sytykkeet, ja ne tehdään näistä. Jokainen kirjoittaa paperin palasiin jonkin mieltäpainavan tai muuten vaan ärsyttävän asian, minkä jälkeen poltamme paperit. Huolemme haihtuvat savuna ilmaan, ja voimme jatkaa elämäämme paremmin mielin tästä eteenpäin”, selitin. Hiukan kyllä itseäni mietitytti, mahtaisiko ikävien asioiden polttaminen muuttaa mitään todellisuudessa, mutta ainahan voi toivoa parasta. Kahmaisin kourallisen paperia itselleni, minulla nimittäin riittäisi valittamisen aihetta. Istahdin hiukan kostelle kivelle, mutta en välittänyt siitä, että housuni saattaisivat kastua. Ne saisi kuivatettua sitten tulen äärellä. "Koulu, koeviikko, yo-kokeet, työssäoppimijakso, vajaat vauvat, kiire", mutisin ääneen kirjoittaessani riesojani papereille. "simssiliini..", Oili supisi ja tökki minua kynnellään. "Ei nyt Oili, minulla on homma kesken", tokaisin ja töytäisin kissan kumoon. "Hmph. Olisin vain tiedottanut, että kaikki ovat jo valmiita ja odottavat sinua", Oili huudahti kovaan ääneen. Nostin katseeni ja toden totta - kaikki seisoivat vaiti paperit valmiina odottaen minua. "Eh, eikö kellään muulla ole kiusanaan paljon asioita?" naurahdin komentaessani Oilin ja Pontsun jälleen matkaan, tällä kertaa keräämään valmiit paperilappuset. Minä ja kaikki täysi-ikäiset kissat aloimme näpertää tulitikkujen kanssa. Pienien ei ollut soveliasta leikkiä tulella! Hajaannuimme kukin eri puolille kokkoa, jotta se saataisi syttymään nopeammin kokonaan. Sytykelaput eivät tosin tuntuneet tehoavan, sillä puut olivat vähän märkiä. Kissat olivat ilmeisesti kuolanneet niitä kantaessaan puita suussaan. Vähitellen kokkoon kuitenkin saatiin muutama palava kohta, ja pian koko keko oli ilmi liekeissä. "Se on tosi kaunis", Felix totesi. Kissa oli malttanut siirtää katseensa hetkeksi tamansa ruudulta suurta kokkoa kohti. Muutkin kissat ihailivat liekkien ritinää, turvallisen välimatkan päästä tietenkin. Kukaan ei halunnut turkin syttyvän tuleen. "Tanssitaan kokon ympärillä", Simba keksi ja alkoi heti liikutella häntäänsä samba-liikkeiden tahtiin. Sunny liittyi mukaan, ja pian suurin osa kissoista tanssahteli innokkaasti!
Kokon sammuttua kissat alkoivat vähitellen astella sisätiloihin. Vaikka tuli olikin lämmin, oli syysilta kylmä, joten useampi tärisi hieman kylmästä. Sisällä odotti onneksi Oilin tekemä lämmin kaakao, ja kaikki siemailivat nauttien suklaista lämmintä juomaa. Kävin hakemassa jääkaapista mukaani ottamiani ruokia, ja jaoin niitä kissoilleni. "Oilille parsakaalia, Pontsulle suklaadonitsi ja Nickille naksuja", selostin ääneen ojentaessani kissoille näiden mieliruokia. "Yök, en tajua miten sinä voit nauttia tuosta", Pontsu mutisi katsoessaan Oilin popsimista. "Itse syöt tuollaisia rasvaisia munkkeja! Tämä on terveellistä", Oili huomautti. "Annetaako jokaisen tykätä siitä ruuasta mistä itse haluaa?" Nick ehdotti ja nosti päänsä lautaselta, jonne naksut olin kaatanut. Yksi naksu tipahti kissan suusta ja lensi kaakaomukiini. En itse huomannut tätä, eivätkä kissatkaan viitsineet varoittaa, joten hetken päästä purskautin juomat suustani. Kaikki kääntyivät katsomaan minua inhoksuen. "Si-siellä oli jokin klöntti", yritin selittää. Pontsu ja Oili tirskuivat vieressäni, ja Nick tuijotti nolona naksulautastaan.
Olin Oilin kanssa saunan pukuhuoneessa. Poikien saunavuoro oli pidetty ensin, ja nyt oli tyttöjen vuoro. Nick ja Pontsu eivät kuulemma pesua tarvinneet, sillä he olivat käyneet aamulla suihkussa. "Vauhtia simssiliini", Oili hoputti jo valmiina. "Joojoo", puuskahdin kiskoessani sukkaa jalastani. Lohjennut varpaankynsi jumitti hommaa, mutta lopulta sain viimeisetkin vaatteeni pois. "Hyvähän teillä kissoilla on kun ei tarvitse käyttää vaatteita kun on turkki", mutisin kääriessäni pyyhettä ympärilleni. "Mutta se kostautuu pian", Oili huokaisi ja vilkaisi höyryävää saunahuonetta, jonka ovi avautui Murren ja Leeloon sännätessä pukuhuonetiloihin. "Lääh, kamalan kuuma!" Murre valitti kiiruhtaessaan viileään suihkuun. Saunassa istahdin Oilin mieliksi alimmalle lauteelle, missä oli vähän viileämpää. Jos totta puhutaan ei minuakaan kuumat löylyt hirveästi houkutelleet, vaan oleskelu miedoissa löylyissä oli minulle sopivampi. Oili kärvisteli tuskissaan jonkun heittäessä lisää vettä kiukaalle. "Voit kyllä mennä jo pois", huomautin. Oilia ei tarvinnut kahdesti käskeä, ja hetkessä saunan ovi paukahti kiinni kissan jäljiltä. Pari muutakin kattia otti Oilista mallia, ja kissa toisensa jälkeen laskeutui lauteilta lattialle, jolloin paikalle jäi vain hoitajia. Poistuttuani saunasta huomasin Oilin pitävän jotain meikkiklubia pukuhuoneessa. Kisu vilkutti minulle ja heilautin kättäni takaisin siirtyessäni suihkutiloihin.
"Sillä olisi oikeasti kysyntää!" Oili yritti vakuutella. "Noinkohan on", lausahdin. Oili oli ehdottanut, että perustaisin Mouruposkeen meikkikerhon. "Joojoo! Minä voin toimia sen vetäjänä, jos sinua ei kiinnosta", kisu suunnitteli innoissaan. "Pojillekin pitäisi siinä tapauksessa järkätä joku oma kerho", huomautin tasa-arvon nimissä. "Kyllä jotkut pojatkin meikkaa", Oili vastasi. "No joo mutta eivät todellakaan kaikki. Mietitään vielä", sanoin avatessa huoneemme ovea. Hämmästys oli suuri, sillä kaikki pojat olivat täydessä unessa. "Luulin että tulisimme jonkin tyynysodan keskelle", supisin Oilille. Tyttöjoukkio valui hiljalleen huoneeseen yrittäen pitää mahdollisimman vähän ääntä. Nick nukkui tyytyväisenä tyynyllään sängyn päällä, ja yritin heiluttaa sänkyä mahdollisimman vähän asettuessani makuulle. Oili puolestaan asettui varoen Pontsun viereen tämän makuualustalle lattialle ja asetteli tyynyn mukavasti. Vähitellen huone hiljeni ja lähimpänä valokatkaisijaa ollut sammutti valot. Heti huoneen pimennyttyä kaikki poikakissat ulvaisivat yhtä aikaa kovaan ääneen karmivan kiljaisun. "Senkin säikyttelijät!" Oili parkaisi ja heitti nauravaa Pontsua sydäntyynyllään. "Tämä oli suunniteltu juttu", Nick naureskeli. "No niin, nyt kun onnistuitte pelästyttämään meidät voitaisi käydä oikeasti nukkumaan. Tämä on YP:n määräys", komensin. Huone hiljeni uudelleen, eikä hiljaisuutta tällä kertaa rikkonut mikään.
"simssiliini... simssiliini!!" Oili vinkui ja läpsäytteli käpäläänsä naamaani. "Mitä?" tokaisin väsyneenä. Olisi tehnyt mieli vain kääntää kylkeä ja unohtaa, että kukaan koskaan tuli edes häiritsemään uniani...auts! Tällä kertaa Oili läimäytti tassunsa naamaani kynnet esillä. "Älä nuku! Minä haluan suihkuun, mutten löydä hoitoainettani", Oili ilmoitti. Huokaisin ja vetäisin peiton pois päältäni. Tallustelin jalat ärtymyksestä pamahdellen laukullemme, ja samalla nappasin silmäni päähän. "Älä minulle suutu. Itsehän tämän päiväohjelman laadit, ja tässä lukee selvästi, että on suihkujen aika!" Oili tiuskaisi ja risti kätensä topakasti. "Onko kello jo 10?" ihmettelin. "Ei, vaan kohta puoli yksitoista! Ja meidän on mentävä pesulle. Muut ovat jo käyneet suihkussa", Oili vaati vihaisena. Vilkaisin ympärilleni ja todentotta: omien kissojeni lisäksi huoneessa ei ollut ketään. Nick istui pöydän ääressä mietteliään näköisenä, ja Pontsu puolestaan makoili makuualustallaan ja luki jotain kirjaa. "Mitä teet, Nick?" kysyin, mutten saanut vastausta. "Se on uppoutunut nuotteihin. Sanoi vielä, että minun pitäisi tulla myös pohtimaan uusien biisien musiikkeja, vaikka enhän minä tajua noista yhtään mitään", Oili huokaisi. Nyökkäsin pienesti ja jatkoin kassin penkomista. "Entä sinä Pontsu, onko hyvä kirja?" kysyin ohi mennen. "Joo, on tämä ihan mielenkiintoista. Luen hissan lukuläksyjä, mutta saan tämän ihan tässä näin valmiiksi", Pontsu selitti. Kissa parka, hän oli ottanut jopa oppikirjansa mukaan huviretkelle! "Keksin, oi keksin!!" kuului yllättäen kova huuto Nickin suusta. Kolme silmäparia kääntyi kissaa kohti, joka söhi innokkaasti kynällä paperiin. "Olen ollut luovuuskriisissä jo pari viikkoa, mutta nyt lopultakin aivan odottamatta keksin tähän kohtaan oikean soinnun!" Nick hihkui. "Kirjoittamani sanat kuulostavat niin hyvältä tässä melodiassa!" Nick jatkoi. "Isä oikeesti. Sä olet aikuinen, eikä aikuiset käyttäydy noin", Oili huokaisi. Hän työnsi jo ovea auki. "Anna toisen riemuita. Haluaisin mielelläni kuulla keksinnöstäsi", sanoin. "No isi kertoo matkalla kylpyhuoneeseen. Jos emme nyt heti lähde suihkuun, minä en kerkiä!" Oili sanoi jo todella ärsyyntyneen kuuloisena. "Oili on oikeassa, mennään", komensin ja löin käteni yhteen. Pontsu ja Nick lähtivät löntystellen paikoiltaan. Miten joku tykkäsi mennä suihkuun?
Vessassa kohtasimme a-s:n kissoineen. He olivat pesemässä hampaita. a-s moikkasi minua käden heilautuksella, ja nostin itsekin käteni tervehtiäkseni häntä. Puhumisen päätimme kuitenkin suosiolla jättää välistä, ja hyvä niin. Olisi vaikeaa keskustella hammastahnaa pursuavasta suusta! Vessasta johti väliovi suihkutiloihin. Sara oli levittämässä Mollin turkkiin saippuaa. "Huomenta! Mekin olemme tulossa peseytymään", kerroin, vaikka sen varmasti täytyi olla ilmiselvää. Miksi muuten olisimme nyt suihkujen edessä? "Minä menen ekana suihkuun. Tarvitsen enemmän aikaa", Oili huudahti heti ja juoksi ainoan vapaan suihkun luo. "Hei vaan! Jos haluatte, joku voi tulla tähän suihkuttelemaan sillä välin, kun minä levitän shampoota Molliin", Sara ehdotti. "No juu, jospa vaikka Pontsu tulisi hetkeksi suihkuteltavaksi. Levitetään saippuoita sitten, kun Molli huuhdellaan aineista", ehdotin. Sanavalintani kuulosti aika pahalta. Sara ja Molli väistivät, joten Pontsu pääsi suihkun alle. "Missä loput kissasi ovat?" Nick kysäisi ajankuluksi. "Simba ennätti jo käydä suihkussa, eivätkä Sunny ja Siru olleet likaisia", Sara vastasi hymyillen. Niinpä tietysti, olisihan se pitänyt arvata. Sara hoiti kissojaan aina niin huolellisesti, ja hänen jokainen kissansa aina hehkutti hoitajaansa. Minua alkoi melkein nolottaa, kun ajattelin haisevia ja lihavia kissojani. Suihku eteni mukavissa merkeissä. Minä levitin Pontsun kylpysetistä poikaan saippuaa, ja Nick puolestaan auttoi oman pentunsa pesemisessä. Oili tosin ärisi osaavansa itsekin, mutta lopulta hän myöntyi apuun, kun hän ei ylettänyt kaikkiin paikkoihin. Oili halusi laittaa vielä hoitoainetta, minkä vuoksi tyttö joutui odottamaan muutaman minuutin aineen vaikuttamista. Lopulta kävi niin, että Nick ja Pontsu olivat jo valmiita, kun Oili vielä pesi hoitoainetta pois turkistaan. Minä harjasin vielä pyöreällä harjalla poikien turkit odotellessa. Lopuksi Oili tahtoi laittaa vielä turkin kiillotusainetta, ja minun makuuni Oili tuntui levittävän sitä turhankin suurin annoksin turkkiinsa. Loppuisi vielä! Tosin olihan meillä rahaa uudenkin ostamiseen, mutta aina kannattaa silti olla säästeliäs. Kuivumisen jälkeen Oilin turkki oli tuuhea ja sädehtivä, mistä kisu oli oikein ylpeä.
Pihalla oli menossa täysi tohina. Sunny ja Siru pomppivat lehtikasassa raikuvasti nauraen. Kyo ja Cho puolestaan heittelivät lehtiä toistensa päälle. He juoksivat toisiaan pakoon, mutta silti toinen heistä onnistui aina yllättämään toisen lehtipesulla naamaan. Felix leikki vesilätäkön luona. Hän oli valmistanut omatekoisen purjeveneen luonnonantimista: kepeistä ja lehdistä. Kaikki tuntuivat olevan niin riehakkaalla tuulella, että seuraavasta ohjelmanumerosta tulisi menestys. "Teillä näyttää olevan hauskaa, mutta ei makeaa mahan täydeltä! Se on ainut keino estää kyllästyminen kyseiseen asiaan. Aloitetaan siis kilpailuohjelmanumero!" huusin. Riehakkaiten leikkivät eivät kuulleet, mutta kyllä hekin sitten saapuivat huomatessaan, että muutkin kissat kokoontuivat luokseni. "Tänään me kokeilemme youtube-haasteita. Eriä on kolme. Aina haasteen onnistuneesti suorittavat pääsevät jatkoon. Kolme parasta palkitaan. Tässä siis lyhyesti kilpailun kaava. Kaikki kissat voisivat järjestäytyä riviin. Hoitajat eivät ikävä kyllä osallistu", selitin. Nick vanhana ja esimerkillisenä asettautui rivin ensimmäiseksi. Oili ja Pontsu astelivat hänen viereensä, ja lopulta rivi muodostui.
"Ensimmäisenä vuorossa on vaalea leipä -haaste, jossa tulee syödä yksi siivu kissaleipää 45 sekunnissa", kerroin. Olin valinnut youtuben helpoimman haasteen ensimmäiselle kierrokselle. Pahimmat haasteet jätin sitten loppua kohti. Minulla oli mukanani pilkottu leipä, ja jaoin yhden siivun kaikille. Leivän päälle ei siis laitettu mitään päällysteitä, vaan pelkkä kuiva leipä tuli pistää suuhun. "Ihan helppoa", Simba naurahti itsevarmasti. Cho puolestaan oli ihan hiljaa ja katsoi leipää epätoivoisesti. "Onnea kilpailuun. Muistakaa pitää hauskaa. Voitto ei ole tärkein, vaikka kieltämättä sekin hauskaa kyllä on", yritin puhua kannustavasti, mutta taisin puhua itseni umpikujaan. "Paikoillanne... valmiit... syökää!" karjaisin, ja kaikki kissat alkoivat mutustella leipäänsä. Felix tunki kokonaisen leivän suuhunsa kerralla ja alkoi pureskella ruokaa pystyäkseen nielemään sen. Simba taas repi tassuillaan leivän palasiin, ja pisti epämääräisiä leipämöykkyjä suuhunsa nieltyään edelliset. Kyo oli puolittanut leivän ja ahmi sitä kaksin kerroin suuhunsa. Kaikista tunteellisimmin söi Mai, joka piti toisella tassullaan nenästä kiinni ja tunki leipää suuhunsa yrittäen kaikkensa. Oili oli ensimmäinen, joka oli saanut leivän syötyä. Minulta pongahti suu auki, sillä miten muka hienohelmakisu onnistui päihittämään rahvaat mieskissat, joilla oli pohjaton maha? "En paljasta taktiikkaani", Oili totesi kepeästi, kun kysyin häneltä itseltään. Pahus kun olin katsellut vain muiden kissojen syömisiä. Kyo, Mila, Pontsu ja Molli saivat syötyä lähes samaan aikaan oman leipänsä. "15 sekuntia aikaa syödä leipä! Taistelkaa!" koitin kannustaa. "10 sekuntia...9...8" Felix avasi suunsa ja näytti sen olevan tyhjä. "7...6" Mai sai nielaistua viimeisen palan. "4...3...2..." "Söin!" Nick voihkaisi juuri ennen määräajan umpeutumista. "1 ja syöminen loppuu! Jatkoon päässeet saavat pian tehdä uuden haasteen. Olin ylpeä kissoistani. He kaikki olivat selvinneet jatkoon. Kyllä tänään liikakiloista ja syömistaidosta oli apua!
"Seuraavalle kierrokselle pääsivät siis Oili, Kyo, Mila, Pontsu, Molli, Felix, Mai ja Nick. Suoritatte Pullea pupu -haasteen eli kukin laittaa suuhunsa vaahtokarkin ja sanoo 'pullea pupu' heti siihen perään. Kun kaikilla on suussa yksi nami, niin aloitamme uuden kierroksen, jolloin laitetaan toinen vaahtis suuhun ja sanotaan uudestaan 'pullea pupu', ja näin jatketaan. Vain kolme kissaa pääsee viimeiselle palkintokierrokselle, joten eniten vaahtiksia suuhun tunkeneet pääsevät jatkoon", selostin. Arvoimme jatkoonpäässeille kilpailujärjestyksen reiluuden vuoksi. Pontsu päätyi aloittajaksi. Hän pisti vaahtokarkin suuhunsa ja totesi: "Pullea pupu". Ensimmäisellä kierroksella oli vielä helppo puhua pupusta, kun suussa oli vielä niin paljon tyhjää tilaa. Kyo oli seuraava, ja hän suoriutui oikein onnistuneesti. "Ihan epistä että noi saa syödä vaahtokarkkeja. Mäkin haluan", Leeloo huokaisi. "Ei se kuule kohta ole enää hauskaa", seuraavana oleva Mai huokaisi. "Minulla on vaahtokarkkia kyllä yllin kyllin. Kaikki saavat syödä niitä, kun tämä haaste on ohi", kerroin tarjotessani namua Nickille. Kun olin Oilin kohdalla, kisua vaivasi pieni ahdistus. "En minä halua. Näyttäisin ihan tyhmältä nuo suussani", Oili tokaisi. "Älä nyt. Hauskaa tämä on", koitin innostaa. "No jos on niin hauskaa, niin tunge vaahtokarkkeja sitten oma suusi täyteen. Älä pakota muita. Olisit saanut keksiä paremmat haasteet. Minä lopetan", Oili huokaisi ja käveli pois rivistä. En voinut jättää kisan juontamista kesken, joten annoin Oilin tällä kertaa päästä omin voimin yli pahasta olosta. "Noh, helpompi voitto teille muille", totesin ja jatkoin kierrosta. Seuraavakin kierros meni vain karkkia tarjoillessa ja pulleaa pupua kuunnellessa. Kolmannella kierroksella Pontsu putosi huonon taktiikkansa vuoksi. Hän oli vain laittanut vaahtiksia suun keskelle eikä täyttänyt reunoja ensin. Seuraavalla kierroksella sai kuulla pari "vuvvea vuvu":a Main ja Kyon suusta, ja he putosivat. Etenkin yleisön pikkukissat nauroivat vedet silmissä. "Vain yksi teistä voi päästä enää jatkoon", sanoin salaperäisesti. Oli Nickin vuoro. Kissa nappasi pussista vaahtokarkin posket pullollaan ja änki herkun jotenkin suuhunsa. Samassa kissan silmät kasvoivat isoiksi palloiksi, ja hän sylki kaikki vaahtokarkkinsa pois suusta. Minua kuvotti hiukan Nickin köhiminen. "Se viimeinen vaahtokarkki sai aikaan oksennusreaktion", Nick informoi. Voitosta siis kilpailivat Mila, Molli ja Felix.
"Viimeisenä haasteena on syödä brain blasterz -karkkeja. Jokainen laittaa viisi karkkia suuhun. Se, joka saa eniten pidettyä karkkeja suussa, voittaa. Silti kaikki teistä saa palkinnon, koska pääsitte finaaliin asti", kerroin. Hyvin syömispainotteiset haasteet olin osannutkin valita. Annoin Milalle, Mollille ja Felixille kullekin viisi karkkia ja kehotin heitä laittamaan ne suuhunsa. Mila sylkäisi heti kaikki namit pois suustaan. Maku oli liian hapan. Felix hiukan irvisteli, mutta hän sai kuitenkin pidettyä karkit suussa. "Eivät nämä niin pahoja ole", Molli totesi pokerinaamana. Felix koetti saada vedettyä happea happamuuden keskelle, mutta se ei ehkä olisi kannattanut, sillä samalla hänen henkitorveensa putosi brain blasterz -litkua. Yskäkohtaushan siitä syttyi, ja kissa sylkäisi lopulta kaikki namit suustaan. "JEE!" Molli tuuletti onnellisena ja hetkyi onnentanssinsa tahdissa. Jaoin voittajille pienet pussukat, joissa oli muihin youtube-haasteisiin raaka-aineita. Jospa vaikka voittajat olisivat olleet innokkaita kokeilemaan lisää haasteita kun ovat kerran niin pro-tasoisia.
Koska haasteessa oli jo syöty, en halunnut pakkosyöttää kauheasti enempää ruokaa. Omat kissani olivat nimittäin loistavia esimerkkejä, mitä tapahtuu, kun kissan antaa syödä liian paljon. Niinpä hain pari suurta laatikollista kermatäytteisiä herkutuksia. Jokainen kissa saisi sieltä valita yhden itselleen mieluisan värin. "Miksei täällä ole vihreitä?" Oili kuitenkin oli heti ärähtänyt, kun jonottamisen jälkeen olimme viimein päässeet valitsemaan oman herkutuksemme. "Mouruposken kaupassa ei myydä vihreitä, ja halusin ostaa läheltä. Budjetti täytyy pitää pienenä tapahtumaa suunnitellessa", koitin selittää, mutta Oilia ei tuntunut kiinnostavan. Hänellä oli todella huono päivä. "Minähän en syö mitään", Oili tiuskaisi ja käveli tiehensä. "Oili, voit ihan hyvin ottaa tällä kertaa jonkin toisen värisen", Nick huusi tyttärensä perään. Hän itse nappasi lautaselle sinisen herkutuksen lempivärinsä mukaan. "Ehkä minä menen lohduttamaan häntä", Pontsu totesi ja lähti. "Odota, minkä värisen herkun varaan sinulle?" kysyin. "Ei sinun todellakaan tarvitse vaivautua", Nick huokaisi. "Otan keltaisen. Ei tästä mitään vaivaa tule", Pontsu vastasi päättäväisenä.
Oili oli mennyt istumaan ulos ihan oven viereen, eikä Pontsun ollut vaikeaa löytää häntä. "Kaipaatko seuraa?" Pontsu kysäisi varovasti. "Mitä se sinua liikuttaisi, vaikka kaipaisinkin?" Oili tiuskaisi. "Tottakai se liikuttaa. Olet rakas ystäväni, enkä halua nähdä sinua surullisena", Pontsu kertoi ja istahti Oilin viereen. Oili ei vastannut enää mitään, joten Pontsu näki sopivaksi jäädä. "Minä vain... Minä toivoin, että tästä olisi tullut täydellinen loma, irtiotto arjesta. Mutta kaikki menikin vain pilalle. Piti kantaa jotain typeriä likaisia risuja kokkoon. Tuo typerä alentava kisa ja nyt herkutus. Miksi mikään ei ikinä mene siten, miten haluaisin sen menevän?" Oili parahti. Pontsu kietoi toisen kätensä Oilin ympärille. "Sinä haluat niin paljon. Ehkä asiat tuntuvat menevän pieleen, kun odotat niiden menevän täydellisesti. Mutta tiedätkö mitä? Minä uskon, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan. Ehkä täydellisyys juuri koostuu niistä hyvin sujuneista ja huonosti menneistä tapahtumista", Pontsu puhui lempeään sävyyn. "Tarkoitat siis... että epätäydellisyys on täydellisyyttä? Outo ajatus", Oili pohdiskeli. Oili ei voinut ymmärtää, miten Pontsun puheilla oli aina hänen mieltään rauhoittava vaikutus. "Sinä olet aina niin vakaa ja ymmärtäväinen", Oili sanoi hiljaa. Häntä nolotti hiukan äskeinen käytöksensä. "Kumpa minä en olisi tällainen", Oili sopersi. "Sinä olet hyvä tuollaisena: itsepäinen ja rohkea. Niitä piirteitä minä ihailen sinussa", Pontsu kertoi. Oilin suupielet kohosivat hymyyn. "Mennäänkö takaisin sisälle?" Pontsu kysyi ja nousi seisomaan. "Mennään vaan", Oili vastasi.
Nick oli selittänyt uudesta levystään, kun Pontsu ja Oili palasivat. Minä olin syönyt pinkin herkutukseni melkein kokonaan, kun taas Nick oli puhunut ja unohtanut syödä. "Oili, olen pahoillani, etten saanut sinulle tarjottua haluamaasi herkutusta", sanoin. "Ei se haittaa. Voin yhtä hyvin syödä jonkin toisen makuisen", Oili vastasi. Hän kipaisi hakemassa laatikon luota oranssin herkutuksen itselleen. "Pontsu, miten sait tuon aikaan?" Nick kysäisi. "Hänen kanssaan pitää olla vain kärsivällinen. Oili on herkempi kuin tahtoo muille myöntää", Pontsu vastasi. "Olet sinä kyllä nokkela", Nick vastasi. Pontsun suupielet kohosivat hymyyn. Aluksi hänestä oli tuntunut hiukan yksinäiseltä ja ulkopuoliselta simssiliinin hoidokkina, mutta nyt hän oli saavuttanut sekä isän että tyttären kunnioituksen. Hän oli osa perhettä omalla tavallaan. "Syökää te herkkunne kaikessa rauhassa, niin minä käyn pakkaamassa tavaramme", kerroin. Oili juoksi taas takaisin, ja kolmikko alkoi keskustella innoissaan milloin mistäkin.
"Hei sitten!" vilkuttelin mökille, kun minä ja muut olimme lähdössä takaisin Mouruposkeen. "Tänne olisi kiva tulla uudestaan. Todella rauhallinen ja kiva retkipaikka", a-s totesi minulle. "Niin, miksi ei", totesin. Pontsu opasti meidät taidokkaasti bussipysäkille. Tuntui kyllä jaloissa jo käveleminen! Bussipysäkkiin astuessani saatoin olla vain iloinen. Tapahtuma oli onnistunut, syysriesat takana päin ja valoisa tulevaisuus edessä.
Kommentit
Lähetä kommentti