Talvesta kohti kesää (Urheilukerho)
Saavuimme kohti tämän kertaista tapaamispaikkaa, minimerenrantaa. Crille oli tuonut ilmoitustaululle lappusen, jossa käskettiin etsiä luistimet ja muut luisteluvälineet etukäteen ja saapua sovittuun paikkaan tasan yhdeltä. Kuljimme pitkin kivistä tietä isot ja painavat luistinkassit käsissämme. En voinut olla ihailematta saapuvaa kesää, osa lumista oli jo sulanut, ja auringonsäteet häikäisivät silmiäni. Mitteri oli varustautunut ja laittanut päähänsä koristamaan sydämenmuotoiset aurinkolasit, jotka olimme saaneet ystävänpäivänä. (Joo, kirjoitan sen tarinan vielä, kunhan jaksan vain. .-----D) Nick oli aamulla katsonut hiukan paheksuvasti isäänsä, mutta ei hänkään voinut estää Mitteriä olemasta oma tyttömäinen itsensä. "Olemme pian perillä, katsokaa!" huudahdin osoittaen Crilleä, Viirua ja Joikaa, jotka olivat jälleen ehtineet paikan päälle ajoissa. "Luin jostain, että monet urheilukerhon jäsenet ovat lopettaneet, ja olemme ainoat", Nick naurahti. "Hehe, tästä tulee vielä hauskaa!" Mitterikin intoili. Lopulta olimme moikkaus-etäisyydellä, ja kaikki tervehtivät toisiaan vuorotellen.
"Eiköhän mennä sitten päivän asiaan!" Crille huudahti, mikä sai meidätkin piristymään. "Niin, ja minä olen jälleen täällä, jos joku epäilee, jotta joukkueista tulisi tasapuolisempia. Tällä kertaa Viirukin päätti tulla seuraksi", Joika esitteli. Viiru vilkutti meille rivakkaan tahtiin, hän oli selvästi innoissaan päästessään ylläpitäjän hommiin. "Jep, tosiaan. Päätin ottaa meille nyt nopeasti vielä jääkiekkoa aiheeksi, ennen kuin jäät heikkenevät liikaa", Crille selitti. Kuullessani sanan 'jääkiekko', polveni alkoivat tutista. Olin aina ollut erittäin toivoton luistemaan, ja jääkiekossa olin ollut toivottomaakin toivottomampi. Päätin kuitenkin karistaa huonot ajatukset: "Hyvin se menee", vaikken kyllä uskonut tuota itsekään. "En ole ikinä luistellut", Nick kertoi, mikä sai minutkin havahtumaan. "Se ei ole ongelma, kissat oppivat helposti uusia temppuja", Joika järkeili. "Eiköhän laiteta luistimet jalkaan ja mennään jäälle!" Viiru karjaisi. Minä autoin kissojani solmimaan hokkarit tarpeeksi kireälle. "Ihanaa, kun minulle löydettiin tällaiset pinkillis-versiot", Mitteri ihasteli. "Minä taas olen tyytyväinen näihin mustiin", Nick totesi. "Eipäs kinastella, vaan mennään jäälle", ehdotin.
Saapuessamme jäälle Crille ja Joika olivat jo luistelemassa hurjan nopeaan vauhtiin. Viiru ei selvästi ollut ollut ennen jäällä, hän liikkui varovasti jäätä katsellen. "Voi Viirua", totesin. "Minä voin auttaa. Ota kädestäni kiinni, niin mennään", sanoin Viirulle lähtiessäni hänen luokseen. Jotain outoa kuitenkin tapahtui, ja huomasin yllättäen lipsuvan jäällä, ja lopulta lensin selälleni kumoon. Jäin makaamaan hetkeksi hölmistyneenä, kunnes Viiru pomppasi ohitseni. Nousin ihmettelevänä pystyyn, ja huomasin, kuinka Viiru veteli nelois-voltti-piruetteja, enkä voinut uskoa silmiäni. Hetken päästä kisu luisteli luokseni naurahtaen: "Arvasin sinun menevän lankaan." "Viiru!" puuskahdin hymyillen. Samassa kuulin kikattelua selkäni takaa, enkä voinut olla kääntämättä katsettani. Mitteri makasi mahallaan maassa yrittäen pidätellä nauruaan siinä kuitenkaan onnistumatta, ja Nick puolestaan makasi selällään kädet ja jalat nostettuina räkättäen hänkin kuin viimeistä päivää. Joika saapui luoksemme hiukan huolestuneennäköisenä. "Onhan kaikki kunnossa? Niin moni nukkuu jäällä kuin jotain vakavaa olisi tapahtunut", Joika puhui. "Täällä tapahtui kyllä aivan jotain muuta kuin vakavaa", Viiru kikatti. "Hmp. Minä kaaduin. En osaa luistella", harmistuin. "Ei se mitään, nyt on korkea aika opetella", Joika rohkaisi.
"Eiköhän aloitetakin sitten ohjelma, kaikki ovat selvästi paikalla!" Crille huuteli kauempaa. Saavuimme hänen luokseen, minä viimeisenä hapuillen. "Leikimme 'Mustaa kissaa' lämmittelyleikiksi", Crille jatkoi. "Niin, minä mustana kissana jään keskelle teidän muiden luistellessa tuon merkityn viivan taakse, ja huudan: 'Kuka pelkää mustaa kissaa?' Sitten te lähdette tulemaan kohti toista merkattua viivaa, ja minä yritän saada teidät kiinni. Jos osun teihin, jäätte kanssani kiinniottajiksi", Viiru selitti. Kaikki olivat ymmärtäneet, ja siirryimme lähtöpaikalle. Olin hiukan huolissani, olisi noloa jäädä ensimmäisenä kiinni. Pian Viiru kailottikin niin kovaa, että se varmasti kuului ihan Mouruposkelle asti: "Kuka pelkää mustaa kissaa?" Joika lähti ensimmäisenä vauhdikkaasti liikkeelle, ja sai hämättyä Viirun jahtaamaan itseään, milloin minäkin pääsin luikahtamaan turvallisesti maaliin. Joika ehti myös, mutta Crillen luistinten nauhat olivat auenneet yllättäen, ja Viiru sai hoitajansa kiinni. Toisella kierroksella Viiru ja Crille piirrittivät kenttää niin hyvin, ettei minulla ollut edes mahdollisuuksia olla jäämättä kiinni. Samoin myös uhkarohkea Joika joutui Viirun kiinniotettavaksi. Jäljellä olivat enää vain Mitteri ja Nick. Loppujen lopuksi saimme vielä Nickin kiinni, ja Mitteri voitti ovelan mahaliukunsa ansiosta. Kisuraukka kun oli vähän tukevahko, eivät jalatkaan kantaneet, mutta masusta sentään sai hyvin liukualustan.
"Eiköhän aleta pelaamaan jääkiekkoa?" Crille karjaisi leikin päätyttyä. "Joo", kuului kaikkien, paitsi omastani, suusta. Joukkueet jaettiin ja aloitukseen loikkivat Viiru ja Joika. Me muut seisoimme jännittyneenä odottaen, mihin suuntaan kiekko sinkautuisi ensimmäisenä. Viiru sai kiekon ja heilautti sitä huonoksi onnekseni minua kohti. Nyt en voisi perääntyä, vaan täytyisi toimia. Otin uhkarohkeasti melkoiset vauhdit kiekkoa kohden, ja löin oikein voimalla sitä. Huomaamattani kiekko liukui ohitseni, ja iskuni oli osunut täysillä jäähän. Samaan syssyyn lennähdin jäälle selälleni. Samassa alkoi kuulua kovaa pauketta ja rytinää. "Jää lohkeilee!" Viiru kiljaisi säikähtäneenä. Minä puolestani pudistin päätäni, olinko todella saanut jäät rikkoutumaan? Juuri, kun olin nousemassa takaisin ylös, joku hyppäsi päälleni vetäisten minut jälleen alas. "simssiliini, minä en halua kastua!" Mitteri itki pidellen kaulastani kiinni erittäin kuristavasti kynnet esillä. "Ggg... Rauhoitu nyt, ei meillä ole mitään hätää. Pieni palanen vain lohkesi", yritin rauhoitella, mutta Mitteri näytti huolestuvan enemmän. "Katso", hän kehotti osoitellen avonaista merta, jota täyttivät pienet jäälautat, joissa matkusti hoitaja tai kissa. Suuni aukesi huomaamattani, enkä saanut sitä enää kiinni, vaikka yritinkin. "Mitä on tapahtunut?" sain sanotuksi. "Kesä tuli", Mitteri arveli. Kosketin vettä, ja toden totta, se oli aivan lämpöistä!
Meloin nopeasti rantaan, ennen kuin allamme ollut jääkimpale ehti sulaa kokonaan. "Hihii, tämä on hauskaa!" kuulin Nick-kisuni karjuvan takana merellä päin. Käännyin katsomaan ja huomasin, kuinka Nick ja Viiru polskivat kilpaa rantaa kohti. "Voi, kun heillä näyttää olevan hauskaa. Mene sinäkin mukaan Mitteri", kehotin, vaikka saatoin jo arvata kisuni reaktion. "En!" Mitteri karjaisi tiukkana, vaikka näinkin sen lämpimän karvaturkin huutavan vilpoisaan veteen pulahtamista, mutta fobiansa takia Mitteri pysyi kovana. "Noh, minä voin jäädä rannalle seuraksesi, eipä sattumoisin tullut otettua uikkaria mukaan, kun en osannut arvata kesän nopeaa ilmenemistä vielä aamulla", sanoin Mitterin alkaessa nauraa. "Ihanaa, kun kesä on viimein saapunut!" Mitteri huokaisi tyytyväisenä asettuen selälleen makaamaan. "Tuo näyttää hassulta, hupsu, ihana kissani", huokaisin iloisena kutitellen kisuani masusta. Mitteri otti kädestäni tiukan otteen ja purren ja raapien sitä, hän ei tainnut pitää kutituksestani. "Ai, ai, päästä irti! En kiusaa!" anelin. Mitteri rauhoittui, ja hetken päästä myös Crille saapui luoksemme. "Kenkä vähän kastui, mutta onneksi kesä kuivattaa!" hän hihkaisi. "Etkä sinä varmasti muutenkaan noita talvisaappaita käyttäisi", arvelin. "Thih, en!" Crille hekotteli. Jäin Crillen ja Mitterin kanssa istumaan pehmeälle hiekalle loppupäiväksi katsellen, kuinka Nick, Viiru ja Joika bilettivät vedessä.
Mitterin mielipide päivästä: Onhan se mukavaa, että kesä tulee, mutta oli kyllä hengenlähtö lähellä jäiden sulaessa yhtäkkisesti! Sydän takoo vieläkin tuhatta ja sataa, hui! Kaikesta huolimatta oli kiva päivä. Voitin Mustan kissan, vaikka valkoinen olenkin! Heh.
Nickin mielipide päivästä: Olipa hauska ja seikkailullinen päivä! Oli kiva päästä hiukan polskimaan, milloinkohan simssiliini vie minut vaihteeksi uimakerhoilemaan? Tutustuin päivän aikana Viiruun hiukan paremmin, ja hän vaikuttaa mukavalta. Voisinkohan saada hänestä ystävän? Mitä luulet, Crille, kävisikö se?
"Eiköhän mennä sitten päivän asiaan!" Crille huudahti, mikä sai meidätkin piristymään. "Niin, ja minä olen jälleen täällä, jos joku epäilee, jotta joukkueista tulisi tasapuolisempia. Tällä kertaa Viirukin päätti tulla seuraksi", Joika esitteli. Viiru vilkutti meille rivakkaan tahtiin, hän oli selvästi innoissaan päästessään ylläpitäjän hommiin. "Jep, tosiaan. Päätin ottaa meille nyt nopeasti vielä jääkiekkoa aiheeksi, ennen kuin jäät heikkenevät liikaa", Crille selitti. Kuullessani sanan 'jääkiekko', polveni alkoivat tutista. Olin aina ollut erittäin toivoton luistemaan, ja jääkiekossa olin ollut toivottomaakin toivottomampi. Päätin kuitenkin karistaa huonot ajatukset: "Hyvin se menee", vaikken kyllä uskonut tuota itsekään. "En ole ikinä luistellut", Nick kertoi, mikä sai minutkin havahtumaan. "Se ei ole ongelma, kissat oppivat helposti uusia temppuja", Joika järkeili. "Eiköhän laiteta luistimet jalkaan ja mennään jäälle!" Viiru karjaisi. Minä autoin kissojani solmimaan hokkarit tarpeeksi kireälle. "Ihanaa, kun minulle löydettiin tällaiset pinkillis-versiot", Mitteri ihasteli. "Minä taas olen tyytyväinen näihin mustiin", Nick totesi. "Eipäs kinastella, vaan mennään jäälle", ehdotin.
Saapuessamme jäälle Crille ja Joika olivat jo luistelemassa hurjan nopeaan vauhtiin. Viiru ei selvästi ollut ollut ennen jäällä, hän liikkui varovasti jäätä katsellen. "Voi Viirua", totesin. "Minä voin auttaa. Ota kädestäni kiinni, niin mennään", sanoin Viirulle lähtiessäni hänen luokseen. Jotain outoa kuitenkin tapahtui, ja huomasin yllättäen lipsuvan jäällä, ja lopulta lensin selälleni kumoon. Jäin makaamaan hetkeksi hölmistyneenä, kunnes Viiru pomppasi ohitseni. Nousin ihmettelevänä pystyyn, ja huomasin, kuinka Viiru veteli nelois-voltti-piruetteja, enkä voinut uskoa silmiäni. Hetken päästä kisu luisteli luokseni naurahtaen: "Arvasin sinun menevän lankaan." "Viiru!" puuskahdin hymyillen. Samassa kuulin kikattelua selkäni takaa, enkä voinut olla kääntämättä katsettani. Mitteri makasi mahallaan maassa yrittäen pidätellä nauruaan siinä kuitenkaan onnistumatta, ja Nick puolestaan makasi selällään kädet ja jalat nostettuina räkättäen hänkin kuin viimeistä päivää. Joika saapui luoksemme hiukan huolestuneennäköisenä. "Onhan kaikki kunnossa? Niin moni nukkuu jäällä kuin jotain vakavaa olisi tapahtunut", Joika puhui. "Täällä tapahtui kyllä aivan jotain muuta kuin vakavaa", Viiru kikatti. "Hmp. Minä kaaduin. En osaa luistella", harmistuin. "Ei se mitään, nyt on korkea aika opetella", Joika rohkaisi.
"Eiköhän aloitetakin sitten ohjelma, kaikki ovat selvästi paikalla!" Crille huuteli kauempaa. Saavuimme hänen luokseen, minä viimeisenä hapuillen. "Leikimme 'Mustaa kissaa' lämmittelyleikiksi", Crille jatkoi. "Niin, minä mustana kissana jään keskelle teidän muiden luistellessa tuon merkityn viivan taakse, ja huudan: 'Kuka pelkää mustaa kissaa?' Sitten te lähdette tulemaan kohti toista merkattua viivaa, ja minä yritän saada teidät kiinni. Jos osun teihin, jäätte kanssani kiinniottajiksi", Viiru selitti. Kaikki olivat ymmärtäneet, ja siirryimme lähtöpaikalle. Olin hiukan huolissani, olisi noloa jäädä ensimmäisenä kiinni. Pian Viiru kailottikin niin kovaa, että se varmasti kuului ihan Mouruposkelle asti: "Kuka pelkää mustaa kissaa?" Joika lähti ensimmäisenä vauhdikkaasti liikkeelle, ja sai hämättyä Viirun jahtaamaan itseään, milloin minäkin pääsin luikahtamaan turvallisesti maaliin. Joika ehti myös, mutta Crillen luistinten nauhat olivat auenneet yllättäen, ja Viiru sai hoitajansa kiinni. Toisella kierroksella Viiru ja Crille piirrittivät kenttää niin hyvin, ettei minulla ollut edes mahdollisuuksia olla jäämättä kiinni. Samoin myös uhkarohkea Joika joutui Viirun kiinniotettavaksi. Jäljellä olivat enää vain Mitteri ja Nick. Loppujen lopuksi saimme vielä Nickin kiinni, ja Mitteri voitti ovelan mahaliukunsa ansiosta. Kisuraukka kun oli vähän tukevahko, eivät jalatkaan kantaneet, mutta masusta sentään sai hyvin liukualustan.
"Eiköhän aleta pelaamaan jääkiekkoa?" Crille karjaisi leikin päätyttyä. "Joo", kuului kaikkien, paitsi omastani, suusta. Joukkueet jaettiin ja aloitukseen loikkivat Viiru ja Joika. Me muut seisoimme jännittyneenä odottaen, mihin suuntaan kiekko sinkautuisi ensimmäisenä. Viiru sai kiekon ja heilautti sitä huonoksi onnekseni minua kohti. Nyt en voisi perääntyä, vaan täytyisi toimia. Otin uhkarohkeasti melkoiset vauhdit kiekkoa kohden, ja löin oikein voimalla sitä. Huomaamattani kiekko liukui ohitseni, ja iskuni oli osunut täysillä jäähän. Samaan syssyyn lennähdin jäälle selälleni. Samassa alkoi kuulua kovaa pauketta ja rytinää. "Jää lohkeilee!" Viiru kiljaisi säikähtäneenä. Minä puolestani pudistin päätäni, olinko todella saanut jäät rikkoutumaan? Juuri, kun olin nousemassa takaisin ylös, joku hyppäsi päälleni vetäisten minut jälleen alas. "simssiliini, minä en halua kastua!" Mitteri itki pidellen kaulastani kiinni erittäin kuristavasti kynnet esillä. "Ggg... Rauhoitu nyt, ei meillä ole mitään hätää. Pieni palanen vain lohkesi", yritin rauhoitella, mutta Mitteri näytti huolestuvan enemmän. "Katso", hän kehotti osoitellen avonaista merta, jota täyttivät pienet jäälautat, joissa matkusti hoitaja tai kissa. Suuni aukesi huomaamattani, enkä saanut sitä enää kiinni, vaikka yritinkin. "Mitä on tapahtunut?" sain sanotuksi. "Kesä tuli", Mitteri arveli. Kosketin vettä, ja toden totta, se oli aivan lämpöistä!
Meloin nopeasti rantaan, ennen kuin allamme ollut jääkimpale ehti sulaa kokonaan. "Hihii, tämä on hauskaa!" kuulin Nick-kisuni karjuvan takana merellä päin. Käännyin katsomaan ja huomasin, kuinka Nick ja Viiru polskivat kilpaa rantaa kohti. "Voi, kun heillä näyttää olevan hauskaa. Mene sinäkin mukaan Mitteri", kehotin, vaikka saatoin jo arvata kisuni reaktion. "En!" Mitteri karjaisi tiukkana, vaikka näinkin sen lämpimän karvaturkin huutavan vilpoisaan veteen pulahtamista, mutta fobiansa takia Mitteri pysyi kovana. "Noh, minä voin jäädä rannalle seuraksesi, eipä sattumoisin tullut otettua uikkaria mukaan, kun en osannut arvata kesän nopeaa ilmenemistä vielä aamulla", sanoin Mitterin alkaessa nauraa. "Ihanaa, kun kesä on viimein saapunut!" Mitteri huokaisi tyytyväisenä asettuen selälleen makaamaan. "Tuo näyttää hassulta, hupsu, ihana kissani", huokaisin iloisena kutitellen kisuani masusta. Mitteri otti kädestäni tiukan otteen ja purren ja raapien sitä, hän ei tainnut pitää kutituksestani. "Ai, ai, päästä irti! En kiusaa!" anelin. Mitteri rauhoittui, ja hetken päästä myös Crille saapui luoksemme. "Kenkä vähän kastui, mutta onneksi kesä kuivattaa!" hän hihkaisi. "Etkä sinä varmasti muutenkaan noita talvisaappaita käyttäisi", arvelin. "Thih, en!" Crille hekotteli. Jäin Crillen ja Mitterin kanssa istumaan pehmeälle hiekalle loppupäiväksi katsellen, kuinka Nick, Viiru ja Joika bilettivät vedessä.
Mitterin mielipide päivästä: Onhan se mukavaa, että kesä tulee, mutta oli kyllä hengenlähtö lähellä jäiden sulaessa yhtäkkisesti! Sydän takoo vieläkin tuhatta ja sataa, hui! Kaikesta huolimatta oli kiva päivä. Voitin Mustan kissan, vaikka valkoinen olenkin! Heh.
Nickin mielipide päivästä: Olipa hauska ja seikkailullinen päivä! Oli kiva päästä hiukan polskimaan, milloinkohan simssiliini vie minut vaihteeksi uimakerhoilemaan? Tutustuin päivän aikana Viiruun hiukan paremmin, ja hän vaikuttaa mukavalta. Voisinkohan saada hänestä ystävän? Mitä luulet, Crille, kävisikö se?
Kommentit
Lähetä kommentti