Tukholman nähtävyydet
simssiliini havahtui hereille herätyskellon piipitykseen ja katseli hetken aikaa ympärilleen hämärässä huoneessa ennen kuin tunnisti ympäristön. Vaikka simssiliini kissoineen oli majaillut jo puolisen vuotta vastavaihtarivierailulla Ragen luona Ruotsissa oli hoitaja aina aamuisin hetken aikaa ihmeissään oudosta heräämispaikasta ennen kuin muisti missä mentiin. Rage asui hoitajansa Nilsin kanssa Lidingössä sijaitsevassa kissahoitolassa, josta Suomesta saapuneille mouruposkilaisille oli myönnetty oma huone vaihtarivierailun ajaksi. Hoitolarakennus oli viihtyisä ja simssiliinikin oli mielissään kun asumiskustannukset tulivat näin edullisemmiksi. simssiliini haukotteli ja oli jo painamassa päänsä takaisin tyynyyn, kunnes hän muisti herätyskellon soineen merkiksi siitä että olisi aika nousta. Sänky nytkähti hoitajan noustessa ylös, ja jalkopäässä nukkumassa ollut Nick kierähti nurin tyynynsä kanssa sängyn liikehdinnän voimasta, mutta kissavanhus ei herännyt pieneen kuperkeikkaan. Oili ja Pontsu puolestaan nukkuivat vieretysten sängyn viereen asetetulla makuualustalla. simssiliini hipsi paljain jaloin huoneen poikki laittamaan valot päälle, ja hoitaja havaitsi Oilin siristelevän silmiään poikien vielä tuhistessa unessa. "Onko jo aamu? En saanut nukuttua jännitykseltä juuri yhtään!" Oili valitti ja nousi ylös patjaltaan. Oililla ja Pontsulla olisi tänään etänä tehtävä koe, joka vaikuttaisi heidän kouluarvosanoihinsa ja päättötodistukseensa, ja tyttökissa tuntui stressaavan tulevaa koitostaan kumppaniaan enemmän, mikä ei kyllä ollut ihmekään, sillä Oili oli aina suhtautunut koulunkäyntiin hieman lepsummin kuin Pontsu. "Hyvin se menee, teet vain parhaasi", hoitaja rohkaisi kissaa ja silitti nopeasti tämän päälakea vedettyään housut jalkaansa. "Pojat, nouskaahan tekin siistiytymään ennen aamiaista", simssiliini komensi ja meni vielä pärisyttämään sähköhammasharjaansa kissojen korvanjuuren jolloin nämä lopulta kömpivät ylös patjoiltaan. Uniset kissat kerääntyivät kylpyhuoneen lavuaarille harjaamaan hampaitaan, ja hammaspesun jälkeen simssiliini harjasi vielä erikseen jokaisen kissan turkit huolellisesti.
Mouruposkesta poiketen tässä hoitolassa järjestettiin joka päivä kolme yhteistä ruokailua, ja simssiliini suuntasi kissoineen ruokalaan aamupalaa syömään. Ruoka ei ollut mitään laadukkainta, mutta niin kauan kuin sai syödä ilmaiseksi kelpasi murkina kyllä kaikille. "Kuka muka syö muronsa noin?" Oili huokaisi ääneen ja osoitti hoitajansa lautasta, johon tämä oli kasannut pelkkiä riisimuroja ilman maitoa, kun taas kissojen muroannokset olivat vajonneet maidon sekaan. "Minusta nämä ovat hyviä, maito vain pilaa makuelämyksen", simssiliini puolustautui, mutta maitoa rakastavat kissat eivät tietenkään voineet ymmärtää hoitajansa kuivaruokaa. "Mitä me siis teemmekään tänään?" Nick tiedusteli mässyttäessään maidon pehmittämiä muroja suussaan. "Rage vie ainakin Oilin ja Pontsun tekemään kokeet paikalliseen kissakouluun, mutta päivän muusta ohjelmasta meidän on parempi keskustella Nilsin kanssa", simssiliini vastasi. "Kutsuiko joku?" simssiliini kuuli äänen takaansa ja huomasi Nilsin saapuneen juuri paikalle. "Oh, huomenta Nils! Nukuitko hyvin?" simssiliini kysyi hymyillen pojan asettaessa tarjottimensa simssiliinin viereen. "Kiva kun minutkin huomioidaan", Rage puuskahti istahtaessaan pöytään ruoka-annoksensa kanssa. "Ragnvald, var inte oförskämd", Nils nuhteli kissaansa ruotsiksi. Rage mulkaisi hoitajaansa ja alkoi sitten litkiä maitoa muroannoksestaan hiljaa. "God morgon!" Oili toivotti ruotsalaisille ystävilleen katsoen erityisesti Ragea kohti, jolloin tämä tuli onneksi taas paremmalle tuulelle. simssiliinin kissat olivat Ruotsiin tulon jälkeen innostuneet puhumaan maan kieltä, ja helpot tervehdyslausahdukset tulivat kaikilta jo luonnostaan, mutta onneksi myös Nils osasi kommunikoida suomeksi ettei mouruposkilaisten tarvinnut olla pelkkien ruotsintaitojensa varassa. "Pohdimme juuri kissojen kanssa päivänohjelmaa. Oletteko suunnitelleet jotakin?" simssiliini kysäisi. "Pontsun ja Oilin tehdessä kokeita me muut voisimme kierrellä joissakin Tukholman nähtävyyksissä, ja kun koe on ohi voisimme viettää loppupäivän Gröna Lundissa ja pitää hauskaa", Nils selitti. Kissat innostuivat heti huvipuistoon menosta ja simssiliinikin hymyili muiden mukana vaikka hän ei mikään huvipuistojen suurin ystävä ollutkaan.
Rage lähti johdattamaan Oilia ja Pontsua kissakoulua kohti heti aamiaisen jälkeen. Koulu oli sen verran lähellä hoitolaa että sinne pääsi kätevästi kävellen, ja kissoja varten olikin tehty yksityinen pieni polku, jota pitkin koululaisten oli turvallista kulkea vilkkaan keskusta-alueen halki. Lumi narisi kissojen tassujen alla, ja jotkut nuoremmat kissanpennut olivat jopa innostuneet heittelemään toisiaan lumipalloilla, mutta Ragen, Pontsun ja Oilin muodostama kolmikko käveli sivistyneesti tiensivussa. "Tämähän on melkein samanlainen tilanne kuin silloin kun Rage oli tutustumassa Mouruposken kouluun", Oili mietiskeli ääneen. "Niin, paitsi että Stiina ei ole täällä..." Rage lisäsi lauseeseen jatkoa mielessään. Vaikka erosta oli kulunut jo useampi kuukausi tuntui Ragesta ettei hän tulisi pääsemään ikinä yli ikävästä. Rage oli toivonut välimatkan auttavan asioihin, mutta Stiina pyöri edelleen poikakissan unissa ja aamulla oli masentavaa herätä todellisuuteen tiedostaen ettei hän tulisi enää koskaan näkemään Stiinaa. Ikävän takia Rage oli usein pahalla päällä, mikä oli tuonut pientä kitkaa hänen ja Nilsin välille hoitajan joutuessa jatkuvasti huomauttelemaan Ragen käytöksestä. Oili ja Pontsu eivät kiinnittäneet huomiota vaihtaritoverinsa surkutteluun keskustellessaan tulevasta kokeestaan. "Toivottavasti koekysymykset eivät ole ruotsiksi! En ymmärtäisi silloin mitä kysytään saati osaisin laatia vastauksia", Oili huokaisi. "En usko, kyllä koe pitäisi olla meidän äidinkielellä. Toivottavasti filosofiasta ei tule vaikeaa kysymystä, sillä en käynyt yhdelläkään filsantunnilla", Pontsu hätäili. "Ja sinun piti olla meistä se tunnollinen oppilas ja nyt selviää olet lintsannut koko kurssin", Oili naurahti. "Ajattelin että filosofia olisi helpohko aine... Voi voi, mitähän tästä kokeestakin tulee", Pontsu huokasi. Se nähtäisi pian, sillä kissat astuivat juuri koulun pääovesta sisään. Rage kävi selittämässä erityiskoejärjestelyistä kanslistille, ja tämä osasi ohjata kissat oikeaan luokkaan. Ragen piti jäädä luokkahuoneen ulkopuolelle kokeen valvojan kutsuessa kissat aloittamaan koetta, joka tehtiin sähköisesti tietokoneella. "Kummallakin on kolme kysymystä. Teillä on 90 minuuttia aikaa tehdä koetta. Jos tietokoneen kanssa ilmenee ongelmia niin nostakaa tassua pystyyn niin selvitetään tilanne yhdessä", valvoja jakoi ohjeita ennen kuin määräsi koeajan alkaneeksi.
Pontsun ja Oilin tuskaillessa kokeensa kanssa olivat simssiliini ja Nick lähteneet Nilsin johdolla kiertelemään Tukholmassa sijaitsevissa erilaisissa museoissa. Matka Lidingöstä Ruotsin pääkaupunkiin kesti noin 20 minuuttia, ja porukka oli ehtinyt jo kierrellä The Police- ja Tekniska-museoissa, ja nyt he olivat päätyneet Sjöhistoriska-museoon, joka esittelee erilaisia Ruotsin merihistoriallisia käännekohtia kauppamerenkulusta meripuolustukseen. Nick innostui seikkailemaan näytillä olevissa aluksissa, ja kissan olikin pakko kurkkia jokaiseen mahdolliseen pieneen koloseen. simssiliini kuunteli pientä turistiryhmää ohjaavan museon työntekijän selostuksia näytillä olevien laivojen historiasta, mutta hän ei ymmärtänyt paljoakaan oppaan puheesta kielimuurin vuoksi. "Aihe ei taida kiinnostaa sinua", Nils totesi saatuaan simssiliinin kiinni haukottelemasta leveästi. Tyttö naurahti hermostuneesti, mutta Nilskin totesi ettei historia ollut hänenkään suurin mielenkiinnonkohteensa. "Pidän enemmän tieteistä. Opiskelen fysiikkaa yliopistossa, ja Ragen vaihtarivuoden aikana pystyin keskittymään hyvin opintoihini", Nils kertoi. "Se selittääkin sen ettet tullut kissasi mukana Mouruposkeen", simssiliini totesi. "Sinun olisi pitänyt laittaa vaihtarihakemukseen oma kuvasi niin olisin saattanut olla kiinnostunut tulemaan", Nils lausahti silmää iskien. simssiliini meni hämilleen pojan kommentista ja yritti kätkeä punoittavat poskensa vuorautumalla syvemmälle kaulahuivinsa taakse. Oliko Nils juuri ilmaissut kiinnostuksestaan häntä kohtaan?! Turistioppaan hiljainen puhe katkesi äkisti kovaääniseen rysähdykseen, jonka aiheutui yhden museolaivan kaatuminen. "Nick vieköön!" simssiliini tajusi laivan kaatumisen syyn ja riensi säpäleiksi menneen aluksen luokse etsimään kissaansa. Pian Nickin pää ilmestyi esiin lautakasan alta, ja simssiliini nosti nopeasti kissan päälle pudonneet puunpalaset pois jotta Nick pääsisi vapaaksi. "Oletko kunnossa?" simssiliini kysyi kissaltaan nuhtelun sijaan nostaessaan ikälopun vanhuskissan syliinsä. Nick nyökkäsi ja mutisi vaimean anteeksipyynnön hoitajansa korvaan. "Meidän on varmaan parempi lähteä", simssiliinin vierelle astellut Nils huomautti. Kolmikko säntäsi juoksujalkaa pois paikalta jättäen museossa olevat työntekijät ihmettelemään laivan äkillistä kaatumista.
Vaikka huvipuistot eivät ole tavallisesti auki talviaikaan, olivat Gröna Lundissa kaikki sisätiloissa olevat laitteet käytettävissä vuoden ympäri. Nils hoiti rannekkeiden ostamisen, sillä Mouruposkessa käytettävä pennivaluutta ei kelvannut käytettäväksi Ruotsissa. Kissoilla oli entuudestaan huvipuistokokemusta pelkästään pienehköstä tivolista, joten nyt kaikki tuijottelivat ympärilleen silmät pyöreinä ihmispaljoudessa. "Täällä on niin paljon väkeä että suurin osa ajasta tulee kulumaan jonottaessa", Nick marisi. "Tämä nyt on vielä pientä kesäsesonkiin verratessa", Rage selitti ja viittoi sitten porukkaa seuraamaan häntä. Rage oli vieraillut Gröna Lundissa aina pikkupennusta saakka, joten kissa tunsi paikan kuin omat polkuanturansa. Rage johdatti porukan törmäilyautojen luokse. "Etkö olisi voinut valita jotain vähemmän väkivaltaista?" Nils huokaisi tympääntyneenä hoidokkinsa valintaan. "Älä ole ilonpilaaja, tästä tulee hauskaa!" Nick huudahti ja loikkasi vapaana olevaan autoon. Oili ja Pontsu menivät yhteiseen autoon, mutta simssiliini ei tiennyt mitä tekisi. "En oikein osaa ajaa tällaisia", simssiliini empi, mutta Rage kiskaisi tyttöä kädestä ja työnsi hänet yhteen autoista. "Jätä ajaminen minun huolekseni", Rage ilmoitti, ja ennen kuin simssiliini ennätti korjata asentoaan oli Rage lähtenyt jo matkaan. Rage ei säästellyt kaasun käyttöä, ja törmäykset muihin autoihin olivat niin kovakouraisia että simssiliini suorastaan ihmetteli ettei ollut jo pudonnut kyydistä. Pontsu ja Oili ajelivat rauhallisemmin sivussa, mutta jos joku kehtasi tulla häiritsemään rakastavaisten rauhaa tönimällä maksoivat nämä takaisin samalla mitalla. simssiliini yritti paikantaa Nickiä ja Nilsiä, ja samassa hän huomasi Nilsin ajelevan yksinään vähän matkan päässä. Poika huomasi simssiliinin katseen ja vilkutti tälle pienesti. simssiliini oli heiluttamassa kättään takaisin, mutta normaalia voimakkaampi törmäys pakotti hänet tarraamaan kiinni autosta. Kateissa ollut Nick ilmestyi odottamatta simssiliinin näköpiiriin törmätessään kovalla voimalla hänen ja Ragen auton kylkeen. "Siitä saat kun särjit tyttäreni sydämen", Nick purki sisälleen patoamia vihantuntemuksia kellertävään kolliin. Vanhuskissan kommentti ei jäänyt Ragelta kuulematta, ja tämä vastasi vihoissaan Nickin kommenttiin tönäisemällä vuorostaan tämän autoa. Kaksikko jatkoi toistensa tönimistä niin rajusti, että törmäilyautoja valvomassa ollut huvipuiston työntekijä joutui katkaisemaan laitteesta sähköt saadakseen tönimisriidan loppumaan. "Ensin kaadoit museossa laivan ja nyt huvipuiston työntekijä joutui puuttumaan sinun aloittamaasi tönimiseen", simssiliini päivitteli Nickin sen päiväistä käytöstä. "Mitä?" Oili huudahti kuullessaan isänsä tempauksista museossa. "Mehän sovittiin ettei siitä laivasta kerrota muille", Nick murjotti. "Saisit sinäkin joskus kasvaa aikuiseksi", Oili pudisteli päätään isänsä toilailuille.
Kummitusjuna pysähtyi kierroksensa jälkeen takaisin lähtökohdalle, ja kyydistä nousi enemmän tai vähemmän kauhuissaan olevia matkustajia. "En tiedä kumpi oli pelottavampaa, ne kummitusjunan säikyttimet vai se että simssiliini nauroi koko matkan kuin mikäkin mielipuoli", Pontsu mutisi noustessaan vaunusta. "Minkä minä sille voin että ne säälittävät säikytysyritykset olivat enemmän huvittavia kuin pelottavia?" simssiliini virnisti. Nils oli vähän kalpea äskeisen junailun jäljiltä, joten hän sanoi istuvansa hetkeksi alas. Kissat kiinnostuivat lähistöllä olevista arpajaiskojuista, joten he suuntasivat seuraavaksi sinne, mutta simssiliini ei tiennyt seuraisiko kissoja vai jäisikö Nilsin seuraksi. Puntaroidessaan vaihtoehtojensa välillä simssiliini huomasi kissojen jo kadonneen ihmismassaan, joten ilmeisesti hän jäisi Nilsin seuraan. simssiliini istahti pojan viereen ja asetti kätensä tämän olkapäälle. "Oletko kunnossa?" tyttö kysyi, ja Nils vastasi nyökkäämällä pienesti. "En tykkää pimeistä paikoista, vaikka tiesinkin ettei siellä ole mitään pelättävää", Nils selitti kehtaamatta katsoa simssiliiniä silmiin. "Kaikki me pelkäämme jotakin, ei sitä tarvitse hävetä", simssiliini sanoi. Hetken päästä Nils nousi ylös ja ilmoitti päättävänsä seuraavan laitteen. "Eikä, minulle tulee huono olo kaikissa pyörivissä laitteissa", simssiliini vastusteli Nilsin osoittaessa karusellia. Nils ei kuunnellut simssiliiniä vaan kiskaisi tämän mukaansa. Karusellissa oli mahdollisuus istua erilaisten eläinten selkään, mutta Nils talutti kaksikon suuren vaunun luokse, jonne he molemmat mahtuisivat istumaan vierekkäin. Ylipirteän karusellimusiikin alkaessa soimaan laitteen käynnistyessä simssiliini kätki kasvonsa kaulahuivillaan ja toisti mielessään "Älä oksenna"-kehotusta. Nils rohkaisi nyt puolestaan simssiliiniä ja siirsi kaulahuivin pois tytön kasvoilta kehottaen tätä hengittämään rauhallisesti. Karuselli pyöri onneksi sen verran verkkaiseen tahtiin ettei simssiliinille tullut huono olo, mutta jokin jännä tunne hänen sisällään myllersi, ja simssiliini epäili sillä olevan jotain tekemistä asian kanssa kun Nils oli äsken kaulahuivia siirtäessään silittänyt samalla hänen poskeaan. Karuselliajelu samassa vaunussa Nilsin kanssa alkoi yhtäkkiä tuntua aika romanttiselta.
Pitkän päivän jälkeen simssiliini saapui huoneelleen kissojensa kanssa. Kissat asettelivat huoneeseen huvipuiston arpajaisissa voittamiaan pehmoleluja ja ilmapalloja, mutta simssiliinin katse kohdistui ensimmäisenä huoneeseen ilmestyneeseen joulukorttiin, joka oli tullut Mantsun porukalta. "Joulustahan on jo useampi viikko", Oili kummasteli kortin saapumisajankohtaa. "Ehkä postilla kesti kauemmin kun se piti lähettää ulkomaille", Nick aprikoi. "Mahtoivatkohan meidänkään lähettämät joulukortit ja -lahjat ehtiä perille aatoksi?" simssiliini huolestui. "Kivoja yllätyksiä ne tulevat olemaan joulun jälkeenkin", Pontsu vakuutti. simssiliini asetti joulukortin pöydällä olevaa kukkamaljakkoa vasten, ja kaikki tuijottivat korttia hetken aikaa vaitonaisina. "Outoa ettei Anytimen porukka laittanut meille postia", Nick mietiskeli, sillä yleensä Pia ja Stiina muistivat sukulaisiaan juhlapyhinä ja muina merkkipäivinä. "No, emmeköhän me kuule heistä jotakin viimeistään ystävänpäivään mennessä", simssiliini aprikoi. "Taidat odottaa ystävänpäivää enemmän sen takia että saisit poikaystävältäsi jotakin kivaa lahjaksi" Oili huomautti. "M-mitä sinä oikein selität? Eihän minulla ole poikaystävää", simssiliini tokaisi. "Muuten vaan punastelet aina sen Nilsin seurassa, ja huvipuistossakin piditte toisianne kädestä kiinni", Nick lateli todisteita. "Okei, myönnetään. Nils on kyllä kiva, mutta olemme pelkkiä ystäviä", simssiliini selitti. "Vaihtarivuotta on jäljellä vielä muutama kuukausi, ehditte vielä hyvin syventää suhdettanne", Pontsu muistutti. "Nyt saatte luvan lopettaa tuon vihjailun. Menkäähän hammaspesulle siitä", simssiliini hätisteli kissoja kylpyhuoneen puolelle.
Nickin mielipide päivästä: "Museoissa kiertely oli kiintoisaa puuhaa, ja siitä sai entistä enemmän irti kun tutkin näytillä olevia esineitä oikein lähietäisyydeltä! Löysin laivasta jänniä hiirien kolosia joita oli kiva tutkailla, olisin varmasti ollut loistava hiirikissa johonkin 1700-luvun laivaan."
Pontsun mielipide päivästä: "Huh, koe on vihdoin ohi! Kumpa olisin valmistautunut siihen vähän paremmin, mutta turha kai asiaa on enää murehtia kun koe on nyt tehty. Hmm, nyt kun koulusta valmistuminen koittaa voisimme varmaan pian alkaa Oilin kanssa suunnitella seuraavaa kissasupolvea."
Oilin mielipide päivästä: "Isä on ihan mahdoton! Hän käyttäytyi epäreilusti purkaessaan kiukkuaan Rageen, sillä hän on yhtälailla Stiinan tapaan maassa heidän eronsa takia, mutta isä syyttää kaikesta vain Ragea... Voih, olikohan sittenkin minulta virhe saattaa nämä kaksi aikoinaan yhteen?"
Mouruposkesta poiketen tässä hoitolassa järjestettiin joka päivä kolme yhteistä ruokailua, ja simssiliini suuntasi kissoineen ruokalaan aamupalaa syömään. Ruoka ei ollut mitään laadukkainta, mutta niin kauan kuin sai syödä ilmaiseksi kelpasi murkina kyllä kaikille. "Kuka muka syö muronsa noin?" Oili huokaisi ääneen ja osoitti hoitajansa lautasta, johon tämä oli kasannut pelkkiä riisimuroja ilman maitoa, kun taas kissojen muroannokset olivat vajonneet maidon sekaan. "Minusta nämä ovat hyviä, maito vain pilaa makuelämyksen", simssiliini puolustautui, mutta maitoa rakastavat kissat eivät tietenkään voineet ymmärtää hoitajansa kuivaruokaa. "Mitä me siis teemmekään tänään?" Nick tiedusteli mässyttäessään maidon pehmittämiä muroja suussaan. "Rage vie ainakin Oilin ja Pontsun tekemään kokeet paikalliseen kissakouluun, mutta päivän muusta ohjelmasta meidän on parempi keskustella Nilsin kanssa", simssiliini vastasi. "Kutsuiko joku?" simssiliini kuuli äänen takaansa ja huomasi Nilsin saapuneen juuri paikalle. "Oh, huomenta Nils! Nukuitko hyvin?" simssiliini kysyi hymyillen pojan asettaessa tarjottimensa simssiliinin viereen. "Kiva kun minutkin huomioidaan", Rage puuskahti istahtaessaan pöytään ruoka-annoksensa kanssa. "Ragnvald, var inte oförskämd", Nils nuhteli kissaansa ruotsiksi. Rage mulkaisi hoitajaansa ja alkoi sitten litkiä maitoa muroannoksestaan hiljaa. "God morgon!" Oili toivotti ruotsalaisille ystävilleen katsoen erityisesti Ragea kohti, jolloin tämä tuli onneksi taas paremmalle tuulelle. simssiliinin kissat olivat Ruotsiin tulon jälkeen innostuneet puhumaan maan kieltä, ja helpot tervehdyslausahdukset tulivat kaikilta jo luonnostaan, mutta onneksi myös Nils osasi kommunikoida suomeksi ettei mouruposkilaisten tarvinnut olla pelkkien ruotsintaitojensa varassa. "Pohdimme juuri kissojen kanssa päivänohjelmaa. Oletteko suunnitelleet jotakin?" simssiliini kysäisi. "Pontsun ja Oilin tehdessä kokeita me muut voisimme kierrellä joissakin Tukholman nähtävyyksissä, ja kun koe on ohi voisimme viettää loppupäivän Gröna Lundissa ja pitää hauskaa", Nils selitti. Kissat innostuivat heti huvipuistoon menosta ja simssiliinikin hymyili muiden mukana vaikka hän ei mikään huvipuistojen suurin ystävä ollutkaan.
Rage lähti johdattamaan Oilia ja Pontsua kissakoulua kohti heti aamiaisen jälkeen. Koulu oli sen verran lähellä hoitolaa että sinne pääsi kätevästi kävellen, ja kissoja varten olikin tehty yksityinen pieni polku, jota pitkin koululaisten oli turvallista kulkea vilkkaan keskusta-alueen halki. Lumi narisi kissojen tassujen alla, ja jotkut nuoremmat kissanpennut olivat jopa innostuneet heittelemään toisiaan lumipalloilla, mutta Ragen, Pontsun ja Oilin muodostama kolmikko käveli sivistyneesti tiensivussa. "Tämähän on melkein samanlainen tilanne kuin silloin kun Rage oli tutustumassa Mouruposken kouluun", Oili mietiskeli ääneen. "Niin, paitsi että Stiina ei ole täällä..." Rage lisäsi lauseeseen jatkoa mielessään. Vaikka erosta oli kulunut jo useampi kuukausi tuntui Ragesta ettei hän tulisi pääsemään ikinä yli ikävästä. Rage oli toivonut välimatkan auttavan asioihin, mutta Stiina pyöri edelleen poikakissan unissa ja aamulla oli masentavaa herätä todellisuuteen tiedostaen ettei hän tulisi enää koskaan näkemään Stiinaa. Ikävän takia Rage oli usein pahalla päällä, mikä oli tuonut pientä kitkaa hänen ja Nilsin välille hoitajan joutuessa jatkuvasti huomauttelemaan Ragen käytöksestä. Oili ja Pontsu eivät kiinnittäneet huomiota vaihtaritoverinsa surkutteluun keskustellessaan tulevasta kokeestaan. "Toivottavasti koekysymykset eivät ole ruotsiksi! En ymmärtäisi silloin mitä kysytään saati osaisin laatia vastauksia", Oili huokaisi. "En usko, kyllä koe pitäisi olla meidän äidinkielellä. Toivottavasti filosofiasta ei tule vaikeaa kysymystä, sillä en käynyt yhdelläkään filsantunnilla", Pontsu hätäili. "Ja sinun piti olla meistä se tunnollinen oppilas ja nyt selviää olet lintsannut koko kurssin", Oili naurahti. "Ajattelin että filosofia olisi helpohko aine... Voi voi, mitähän tästä kokeestakin tulee", Pontsu huokasi. Se nähtäisi pian, sillä kissat astuivat juuri koulun pääovesta sisään. Rage kävi selittämässä erityiskoejärjestelyistä kanslistille, ja tämä osasi ohjata kissat oikeaan luokkaan. Ragen piti jäädä luokkahuoneen ulkopuolelle kokeen valvojan kutsuessa kissat aloittamaan koetta, joka tehtiin sähköisesti tietokoneella. "Kummallakin on kolme kysymystä. Teillä on 90 minuuttia aikaa tehdä koetta. Jos tietokoneen kanssa ilmenee ongelmia niin nostakaa tassua pystyyn niin selvitetään tilanne yhdessä", valvoja jakoi ohjeita ennen kuin määräsi koeajan alkaneeksi.
Pontsun ja Oilin tuskaillessa kokeensa kanssa olivat simssiliini ja Nick lähteneet Nilsin johdolla kiertelemään Tukholmassa sijaitsevissa erilaisissa museoissa. Matka Lidingöstä Ruotsin pääkaupunkiin kesti noin 20 minuuttia, ja porukka oli ehtinyt jo kierrellä The Police- ja Tekniska-museoissa, ja nyt he olivat päätyneet Sjöhistoriska-museoon, joka esittelee erilaisia Ruotsin merihistoriallisia käännekohtia kauppamerenkulusta meripuolustukseen. Nick innostui seikkailemaan näytillä olevissa aluksissa, ja kissan olikin pakko kurkkia jokaiseen mahdolliseen pieneen koloseen. simssiliini kuunteli pientä turistiryhmää ohjaavan museon työntekijän selostuksia näytillä olevien laivojen historiasta, mutta hän ei ymmärtänyt paljoakaan oppaan puheesta kielimuurin vuoksi. "Aihe ei taida kiinnostaa sinua", Nils totesi saatuaan simssiliinin kiinni haukottelemasta leveästi. Tyttö naurahti hermostuneesti, mutta Nilskin totesi ettei historia ollut hänenkään suurin mielenkiinnonkohteensa. "Pidän enemmän tieteistä. Opiskelen fysiikkaa yliopistossa, ja Ragen vaihtarivuoden aikana pystyin keskittymään hyvin opintoihini", Nils kertoi. "Se selittääkin sen ettet tullut kissasi mukana Mouruposkeen", simssiliini totesi. "Sinun olisi pitänyt laittaa vaihtarihakemukseen oma kuvasi niin olisin saattanut olla kiinnostunut tulemaan", Nils lausahti silmää iskien. simssiliini meni hämilleen pojan kommentista ja yritti kätkeä punoittavat poskensa vuorautumalla syvemmälle kaulahuivinsa taakse. Oliko Nils juuri ilmaissut kiinnostuksestaan häntä kohtaan?! Turistioppaan hiljainen puhe katkesi äkisti kovaääniseen rysähdykseen, jonka aiheutui yhden museolaivan kaatuminen. "Nick vieköön!" simssiliini tajusi laivan kaatumisen syyn ja riensi säpäleiksi menneen aluksen luokse etsimään kissaansa. Pian Nickin pää ilmestyi esiin lautakasan alta, ja simssiliini nosti nopeasti kissan päälle pudonneet puunpalaset pois jotta Nick pääsisi vapaaksi. "Oletko kunnossa?" simssiliini kysyi kissaltaan nuhtelun sijaan nostaessaan ikälopun vanhuskissan syliinsä. Nick nyökkäsi ja mutisi vaimean anteeksipyynnön hoitajansa korvaan. "Meidän on varmaan parempi lähteä", simssiliinin vierelle astellut Nils huomautti. Kolmikko säntäsi juoksujalkaa pois paikalta jättäen museossa olevat työntekijät ihmettelemään laivan äkillistä kaatumista.
Vaikka huvipuistot eivät ole tavallisesti auki talviaikaan, olivat Gröna Lundissa kaikki sisätiloissa olevat laitteet käytettävissä vuoden ympäri. Nils hoiti rannekkeiden ostamisen, sillä Mouruposkessa käytettävä pennivaluutta ei kelvannut käytettäväksi Ruotsissa. Kissoilla oli entuudestaan huvipuistokokemusta pelkästään pienehköstä tivolista, joten nyt kaikki tuijottelivat ympärilleen silmät pyöreinä ihmispaljoudessa. "Täällä on niin paljon väkeä että suurin osa ajasta tulee kulumaan jonottaessa", Nick marisi. "Tämä nyt on vielä pientä kesäsesonkiin verratessa", Rage selitti ja viittoi sitten porukkaa seuraamaan häntä. Rage oli vieraillut Gröna Lundissa aina pikkupennusta saakka, joten kissa tunsi paikan kuin omat polkuanturansa. Rage johdatti porukan törmäilyautojen luokse. "Etkö olisi voinut valita jotain vähemmän väkivaltaista?" Nils huokaisi tympääntyneenä hoidokkinsa valintaan. "Älä ole ilonpilaaja, tästä tulee hauskaa!" Nick huudahti ja loikkasi vapaana olevaan autoon. Oili ja Pontsu menivät yhteiseen autoon, mutta simssiliini ei tiennyt mitä tekisi. "En oikein osaa ajaa tällaisia", simssiliini empi, mutta Rage kiskaisi tyttöä kädestä ja työnsi hänet yhteen autoista. "Jätä ajaminen minun huolekseni", Rage ilmoitti, ja ennen kuin simssiliini ennätti korjata asentoaan oli Rage lähtenyt jo matkaan. Rage ei säästellyt kaasun käyttöä, ja törmäykset muihin autoihin olivat niin kovakouraisia että simssiliini suorastaan ihmetteli ettei ollut jo pudonnut kyydistä. Pontsu ja Oili ajelivat rauhallisemmin sivussa, mutta jos joku kehtasi tulla häiritsemään rakastavaisten rauhaa tönimällä maksoivat nämä takaisin samalla mitalla. simssiliini yritti paikantaa Nickiä ja Nilsiä, ja samassa hän huomasi Nilsin ajelevan yksinään vähän matkan päässä. Poika huomasi simssiliinin katseen ja vilkutti tälle pienesti. simssiliini oli heiluttamassa kättään takaisin, mutta normaalia voimakkaampi törmäys pakotti hänet tarraamaan kiinni autosta. Kateissa ollut Nick ilmestyi odottamatta simssiliinin näköpiiriin törmätessään kovalla voimalla hänen ja Ragen auton kylkeen. "Siitä saat kun särjit tyttäreni sydämen", Nick purki sisälleen patoamia vihantuntemuksia kellertävään kolliin. Vanhuskissan kommentti ei jäänyt Ragelta kuulematta, ja tämä vastasi vihoissaan Nickin kommenttiin tönäisemällä vuorostaan tämän autoa. Kaksikko jatkoi toistensa tönimistä niin rajusti, että törmäilyautoja valvomassa ollut huvipuiston työntekijä joutui katkaisemaan laitteesta sähköt saadakseen tönimisriidan loppumaan. "Ensin kaadoit museossa laivan ja nyt huvipuiston työntekijä joutui puuttumaan sinun aloittamaasi tönimiseen", simssiliini päivitteli Nickin sen päiväistä käytöstä. "Mitä?" Oili huudahti kuullessaan isänsä tempauksista museossa. "Mehän sovittiin ettei siitä laivasta kerrota muille", Nick murjotti. "Saisit sinäkin joskus kasvaa aikuiseksi", Oili pudisteli päätään isänsä toilailuille.
Kummitusjuna pysähtyi kierroksensa jälkeen takaisin lähtökohdalle, ja kyydistä nousi enemmän tai vähemmän kauhuissaan olevia matkustajia. "En tiedä kumpi oli pelottavampaa, ne kummitusjunan säikyttimet vai se että simssiliini nauroi koko matkan kuin mikäkin mielipuoli", Pontsu mutisi noustessaan vaunusta. "Minkä minä sille voin että ne säälittävät säikytysyritykset olivat enemmän huvittavia kuin pelottavia?" simssiliini virnisti. Nils oli vähän kalpea äskeisen junailun jäljiltä, joten hän sanoi istuvansa hetkeksi alas. Kissat kiinnostuivat lähistöllä olevista arpajaiskojuista, joten he suuntasivat seuraavaksi sinne, mutta simssiliini ei tiennyt seuraisiko kissoja vai jäisikö Nilsin seuraksi. Puntaroidessaan vaihtoehtojensa välillä simssiliini huomasi kissojen jo kadonneen ihmismassaan, joten ilmeisesti hän jäisi Nilsin seuraan. simssiliini istahti pojan viereen ja asetti kätensä tämän olkapäälle. "Oletko kunnossa?" tyttö kysyi, ja Nils vastasi nyökkäämällä pienesti. "En tykkää pimeistä paikoista, vaikka tiesinkin ettei siellä ole mitään pelättävää", Nils selitti kehtaamatta katsoa simssiliiniä silmiin. "Kaikki me pelkäämme jotakin, ei sitä tarvitse hävetä", simssiliini sanoi. Hetken päästä Nils nousi ylös ja ilmoitti päättävänsä seuraavan laitteen. "Eikä, minulle tulee huono olo kaikissa pyörivissä laitteissa", simssiliini vastusteli Nilsin osoittaessa karusellia. Nils ei kuunnellut simssiliiniä vaan kiskaisi tämän mukaansa. Karusellissa oli mahdollisuus istua erilaisten eläinten selkään, mutta Nils talutti kaksikon suuren vaunun luokse, jonne he molemmat mahtuisivat istumaan vierekkäin. Ylipirteän karusellimusiikin alkaessa soimaan laitteen käynnistyessä simssiliini kätki kasvonsa kaulahuivillaan ja toisti mielessään "Älä oksenna"-kehotusta. Nils rohkaisi nyt puolestaan simssiliiniä ja siirsi kaulahuivin pois tytön kasvoilta kehottaen tätä hengittämään rauhallisesti. Karuselli pyöri onneksi sen verran verkkaiseen tahtiin ettei simssiliinille tullut huono olo, mutta jokin jännä tunne hänen sisällään myllersi, ja simssiliini epäili sillä olevan jotain tekemistä asian kanssa kun Nils oli äsken kaulahuivia siirtäessään silittänyt samalla hänen poskeaan. Karuselliajelu samassa vaunussa Nilsin kanssa alkoi yhtäkkiä tuntua aika romanttiselta.
Pitkän päivän jälkeen simssiliini saapui huoneelleen kissojensa kanssa. Kissat asettelivat huoneeseen huvipuiston arpajaisissa voittamiaan pehmoleluja ja ilmapalloja, mutta simssiliinin katse kohdistui ensimmäisenä huoneeseen ilmestyneeseen joulukorttiin, joka oli tullut Mantsun porukalta. "Joulustahan on jo useampi viikko", Oili kummasteli kortin saapumisajankohtaa. "Ehkä postilla kesti kauemmin kun se piti lähettää ulkomaille", Nick aprikoi. "Mahtoivatkohan meidänkään lähettämät joulukortit ja -lahjat ehtiä perille aatoksi?" simssiliini huolestui. "Kivoja yllätyksiä ne tulevat olemaan joulun jälkeenkin", Pontsu vakuutti. simssiliini asetti joulukortin pöydällä olevaa kukkamaljakkoa vasten, ja kaikki tuijottivat korttia hetken aikaa vaitonaisina. "Outoa ettei Anytimen porukka laittanut meille postia", Nick mietiskeli, sillä yleensä Pia ja Stiina muistivat sukulaisiaan juhlapyhinä ja muina merkkipäivinä. "No, emmeköhän me kuule heistä jotakin viimeistään ystävänpäivään mennessä", simssiliini aprikoi. "Taidat odottaa ystävänpäivää enemmän sen takia että saisit poikaystävältäsi jotakin kivaa lahjaksi" Oili huomautti. "M-mitä sinä oikein selität? Eihän minulla ole poikaystävää", simssiliini tokaisi. "Muuten vaan punastelet aina sen Nilsin seurassa, ja huvipuistossakin piditte toisianne kädestä kiinni", Nick lateli todisteita. "Okei, myönnetään. Nils on kyllä kiva, mutta olemme pelkkiä ystäviä", simssiliini selitti. "Vaihtarivuotta on jäljellä vielä muutama kuukausi, ehditte vielä hyvin syventää suhdettanne", Pontsu muistutti. "Nyt saatte luvan lopettaa tuon vihjailun. Menkäähän hammaspesulle siitä", simssiliini hätisteli kissoja kylpyhuoneen puolelle.
Nickin mielipide päivästä: "Museoissa kiertely oli kiintoisaa puuhaa, ja siitä sai entistä enemmän irti kun tutkin näytillä olevia esineitä oikein lähietäisyydeltä! Löysin laivasta jänniä hiirien kolosia joita oli kiva tutkailla, olisin varmasti ollut loistava hiirikissa johonkin 1700-luvun laivaan."
Pontsun mielipide päivästä: "Huh, koe on vihdoin ohi! Kumpa olisin valmistautunut siihen vähän paremmin, mutta turha kai asiaa on enää murehtia kun koe on nyt tehty. Hmm, nyt kun koulusta valmistuminen koittaa voisimme varmaan pian alkaa Oilin kanssa suunnitella seuraavaa kissasupolvea."
Oilin mielipide päivästä: "Isä on ihan mahdoton! Hän käyttäytyi epäreilusti purkaessaan kiukkuaan Rageen, sillä hän on yhtälailla Stiinan tapaan maassa heidän eronsa takia, mutta isä syyttää kaikesta vain Ragea... Voih, olikohan sittenkin minulta virhe saattaa nämä kaksi aikoinaan yhteen?"
Kommentit
Lähetä kommentti