Tutkimusretki kissaluolaan
Sisaruskolmikko Ruu, Roi sekä Rico olivat päättäneet lähteä yhdessä tutkimusretkelle, ja kohteeksi oli otettu salaperäinen kissaluola, jonka huhuttiin kätkevän sisäänsä jonkin jännän salaisuuden. Rico oli itse asiassa käynyt jo aiemmin luolassa ystäviensä kanssa noin puoli vuotta sitten, mutta siitä oli jo sen verran aikaa ettei kisu muistanut edes enää kunnolla mitä kaikkea luolassa olikaan. "Sen pääjutun minä kuitenkin muistan selvästi. Luolassa on kammio, joka sisältää paljon tim..." Rico oli jo paljastamassa, mutta Roi ja Ruu hiljensivät veljensä. "Älä höhlä kerro etukäteen", Ruu huudahti. "Niin, me halutaan kokea kaikki ihan itse", Roi täydensi. Sisaruskolmikon nuorin pentu oli innoissaan seikkailuretkestä, sillä hän ei kovin usein päässyt kokemaan mitään jännää adoption tiloissa. simssiliinin pakkaama eväsreppu painoi ikävästi Ruun selässä ja kesäinen auringonpaiste lämmitti hieman tukalasti kisun pikimustaa turkkia, mutta isoveli oli painottanut että matka kissaluolaan onnistuisi vain aurinkoisena päivänä. Minimerenrannalle päästyään kolmikko huomasi aurinkoisen sään keränneen rannalle useammankin hoitajan kissoineen nauttimaan kesäpäivästä. Muut tosin keskittyivät vain ottamaan aurinkoa tai pulikoimaan vedessä, mutta Ricon, Roin ja Ruun määränpäänä oli lähteä talsimaan vuoroveren paljastamaa saarta kohti. "Mikä aiheuttaa vuoroveden?" Roi kummasteli. Ruu katsahti Ricoon toivoen tältä jonkinlaista vastausta, sillä Rico oli viimeksi koulussa ollut. "Vuorovesi johtuu kuun vetovoimasta. Merenpinta pyrkii kohoamaan kohti kuuta, jolloin vedenpinta nousee, ja toisinpäin. Luulisin... En ole lukenut koulussa kovin paljon maantietoa," Rico selitti. "E-eihän se vesi voi yhtäkkiä palata valtavana hyökyaaltona meidän päälle kesken matkan?" Roi jatkoi kyselyä. "simssiliini sanoi että laskuvesi kestää iltaan asti, joten ei meillä ole hätää", Ruu vakuutti ja tarttui veljeään tassusta. Saarelle johtava "polku" oli merkitty maahan tökätyillä kepeillä, joiden päissä liehui punainen narunpätkä. Maa oli varsin kosteaa ja mutaista, ja varsinkin Ricon tassut upposivat pehmeään maahan, sillä hän oli kaikkein kookkain. Roi piti siskonsa tassusta kiinni koko matkan ajan ja silmäili vähän epäillen vedenpintaa ihan kaiken varalta. Ruu puolestaan katseli hiekalla vipeltäviä rapuja kiinnostuneena. Vihdoin kolmikko pääsi saarelle, ja ensitöikseen jokainen liotteli tassunpäitään vedessä pestäkseen kuran pois. "Missä se luola on?" Ruu kysyi tähyillen ympärilleen, sillä hän ei nähnyt mitään. "Se sijaitsee saaren lounaispäädyssä. Roi, onhan sinulla kompassi mukana?" Rico varmisti. Nuorimmainen nyökkäsi ja otti kaulassaan narun varassa riippuneen kapistuksen tassuihinsa. Kun oikea suunta oli tarkistettu lähtivät kissat taas jatkamaan matkaa.
Saari ei ollut kovin suuri, eikä kulunut kuin vähän päälle toistakymmentä minuuttia kun kissat olivat saapuneet riippusilloille, jotka johtivat saarekkeelle missä kissanmallinen kallio sijaitsi. Kolmikko katsahti arvioiden riippusiltojen päissä olevien pylväiden kissakoristeita, joiden suut oli peitetty. "Nämä pylväät symboloivat sitä, että sitoudumme pitämään kaiken luolassa näkemämme omana tietonamme emmekä kerro siitä kellekään", Rico osasi tulkita patsaiden sanoman. Ruu ja Roi nyökkäsivät yhteiseksi merkiksi siitä, ettei kukaan paljastaisi tänään kokemiaan asioita ulkopuolisille. "Silta näyttää huteralta. Meidän on paras ylittää se yksi kerrallaan", Ruu arveli. "Ai ihan y-yksinkö?" Roi hätääntyi. Hän oli pitänyt siskoaan tassusta kiinni koko matkan saarelle, eikä olisi nytkään halunnut päästää irti. "Hyvin se menee, minä kuljen ensin ja näytän mallia", Rico sanoi silmää iskien ja lähti tassuttelemaan reippaasti siltaa pitkin. Silta keikkui jokaisella askeleella puolelta toiselle, eikä kevyt tuulenpuuskakaan helpottanut asiaa. Rico horjahti pariin otteeseen, mutta hän onnistui tarttumaan kaiteesta kiinni ja pitämään näin tasapainonsa. "Mene sinä seuraavaksi", Ruu kannusti, ja Roi alkoi ottaa vapisevia askeleita edeten lankku kerrallaan. Sillan puolivälissä yksi lankuista oli irronnut, mutta sisaret kannustivat pikkuveljeä hyppäämään rohkeasti aukon yli. Roi vilkaisi alapuolellaan näkyvää kivikkoista koskea kauhuissaan ja tarrasi kiinni kaiteesta. Ruu ehti jo pelätä veljen jänistävän ja jäätyvän kesken matkan, mutta lopulta Roi otti pari askelta taaksepäin ottaakseen vauhtia hyppyyn. Juuri sillä hetkellä tuuli kuitenkin yltyi ja ravisutti siltaa niin voimakkaasti että Roi kaatui ja liukui aivan aukon reunalle, valuen uhkaavasti alaspäin. "ROI!!" Rico ja Ruu huudahtivat yhteen ääneen ja säntäsivät molemmat avuksi. Ruu tarttui Roin tassusta viime hetkellä, ja Rico auttoi häntä kiskomaan veljen takaisin sillalle. Kolmikko ehti tuskin huokaista helpotuksesta kun uusi vaara odotti jo heitä heiveröisen sillan toisen pään irrotessa paikaltaan. "Pitäkää tiukasti kiinni!" Rico huusi sillan kallistuessa. Kissa tarrasi toisen etutassunsa kynsillä kiinni sillan lankusta ja piteli toisella tassulla kiinni Roista. Ruu puolestaan onnistui tarttumaan kaiteesta kiinni tukevalla otteella. "Meidän on kiivettävä varovasti ylös. Pystytkö tulemaan perässä jos minä kiipeän edeltä ja kannan Roin?" Rico varmisteli siskoltaan. "Pystyn kyllä, pidä kiirettä", Ruu hoputti, sillä oli vain ajan kysymys milloin sillan toinenkin pääty irtoaisi. Roi kiipesi Ricon selkään ja piti lujasti kiinni Ricon alkaessa kavuta roikkuvaa siltaa ylöspäin. Lopulta kaikki olivat saaneet tassunsa takaisin tukevalle maalle. "Anteeksi että rikoin sillan ja saatoin teidät vaaraan", Roi pahoitteli pää painuksissa. "Älä suotta syytä itseäsi. Ja ainakin saimme vähän jännitystä seikkailuumme", Rico hymähti. "Mutta miten pääsemme takaisin kun silta hajosi?" Roi huomautti ja kaikki katsahtivat mahdotonta poistumistietä. "Kyllä me aina jotain keksimme, mutta ei mietitä sitä vielä vaan jatketaan matkaa", Ruu ehdotti. Roi nielaisi tajutessaan edessä olevan vielä toisen vähintäänkin yhtä huteran riippusillan ylitys...
Kolmikon saapuessa luolan suulle matka tyssäsi, sillä suuaukko oli kiinni. Rico kuitenkin tiesi aiemmalta reissultaan, että se aukeaisi auringonvalon vaikutuksesta. "Kun valonsäteet osuvat kissanmallisen luolan oikean korvan kohdalle, pääsemme luolaan", Rico selitti. "Kuulostaa kyllä ihan mahdottomalta, ethän vaan yritä jekuttaa meitä?" Roi epäili. "No en, ihan totta", Rico vakuutteli. "Minä tutkin vähän kalliota, jossakin on varmasti kätketty vipu", Roi arveli ja alkoi painella tassuillaan kalliota. Ruu ehdotti että he voisivat pitää evästauon odotellessaan luolan avautumista. Ruu kippasi eväsrepun sisällön nurmelle, ja jokainen nappasi tassuihinsa yhden hedelmän. Syödessä ehti myös rupatella samalla mukavia. "Kuinkas isukki jaksaa paimentaa jälkikasvuaan?" Ruu uteli puraistuaan palan päärynästään. Rico kuori appelsiinia samalla kun alkoi selittää kuulumisiaan. "Meillä menee Moccan kanssa ihan mukavasti. Mustikka ja Vattu ovat suloisia, ja saamme tietenkin paljon hoitoapua. Esimerkiksi Aamun ja Gakun pentu Nella tykkää viettää aikaa pikkuisten kanssa", Rico selitti perhe-elämänsä kulkua. "Nella... Oliko hän se nuori tyttöpentu joka mulkoili minua tullessani hakemaan sinua aamulla teidän huoneelta?" Ruu mietti. "Joo, Nella on ollut vähän kummallinen Mouruposken synttärikonsertin jälkeen..." Rico kertoi. "Entäs sinä ja Quz? Millaista on olla etäsuhteessa" Roi uteli puolestaan Ruulta. "Quz on ollut kiireinen kiertueensa kanssa. Soittelemme kuitenkin videopuheluita muutaman kerran viikossa. Täytyy myöntää että lasken jo päiviä hänen kiertueensa päättymiseen..." Ruu tunnusti hieman haikeana. Kolme kuukautta on yllättävän pitkä aika olla erossa poikaystävästä. "No Roi, kuuluuko sinne adoptioon mitään kiinnostavaa?" Rico käänsi keskustelun nuorimmaiseen. "No tuota, minun ei pitänyt vielä kertoa tästä, mutta..." Roi piti dramaattisen tauon ja haukkasi palan mangoa ennen kuin jatkoi: "Kuulin että minut on varattu adoptoitavaksi!" "Oi ihanaa, mahtava uutinen", Ruu onnitteli veljeään. Hän jos kuka tiesi miten hienoa oli saada vakituinen hoitaja, vaikka hän ja hänen uusi hoitajansa simssiliini eivät parhaiten tulleetkaan toimeen keskenään. "Sittenhän meillä kaikilla on pian kodit! Vielä kun äiti ja isä saisivat hoitajat", Rico mietti. Eväät loppuivat mutta luolan suuaukko pysyi aina vain kiinni, joten seuraavaksi kissat päättivät ottaa pienet päivätorkut. Myöhemmin luolan suulta kuuluva kolahdus sai kaikki valppaiksi. Kissat katsoivat ihmeissään, miten luolan suuaukkoa peittämässä ollut kivenlohkare vierähti pois tieltä vapauttaen kulkureitin. Rico loi sisaruksiaan kohti "mitäs minä sanoin?" -ilmeen ennen kuin kolmikko lähti talsimaan hämärään luolaan.
"Hassua... en muista tätä käytävää viime käynniltäni", Rico kummasteli kissojen kuljeskeltua luolassa hetken aikaa. "Ehkä luola näyttäytyy jokaiselle tutkijalle eri tavalla!" Roi pohdiskeli. "Tai sitten Rico matkakumppaneineen ei yksinkertaisesti huomannut tätä reittiä vaan kääntyi jollekin eri polulle", Ruu huomautti. Kävely pimeissä käytävissä ei loppujen lopuksi ollut niin kiinnostavaa tekemistä kuin kissat olivat toivoneet, ja vähitellen kaikki alkoivat pitkästyä. "Tapahtuisi vaikka taas jotain kamalaa sen sijaan että olisi näin tylsää", Ruu mutisi itsekseen. "Hyi, älä leikilläsikään toivo tuollaista", Roi kivahti takaisin. Sillan retkahtaminen kissojen tassujen alta oli ollut vähän liikaa pikkuiselle. Siinä samassa Ruun tassun alla ollut kivilaatta liikahti ja kissojen päälle putosi katosta ansaverkko. "Kiitos vain Ruu, pitikö sinun toivoa kauheuksia?!" Rico kivahti ärtyneenä. "Se oli vain vitsi. Noh, mitäs tehdään?" Ruu huokaisi. "Tehdään verkkoon reikä kynsiä ja hampaitamme apuna käyttäen", Roi keksi. Nuorimmainen suhtautui yllättävän rauhallisesti tähän ansaan, varmaankin kun kenenkään henki ei ollut uhattuna eikä nyt roikuttu korkealla. Roi pääsi ensimmäisenä vapaaksi pienen kokonsa ansiosta, ja lopulta reikää saatiin suurennettua sen verran että Ruu ja Ricokin mahtuivat siitä läpi. "Meidän on parasta olla tarkkoina, täällä voi olla lisää ansoja", Rico huomautti. Juuri sillä hetkellä hän tunsi etutassunsa alla olevan kivilaatan painautuvan alas painon alla. "Seis, älkää menkö sinne!" Rico huudahti, sillä käytävän seinistä alkoi sinkoilla puisia nuolia. "Yleensä tällaisilla ansoilla on jokin kumousvipu", Roi tuumaili ja katseli ympärilleen. "Voisiko se olla tuo?" Ruu osoitti vähän matkan päässä olevaa kalliosta sojottavaa kahvaa. "Ehkä, mutta se on pahassa paikassa. Päästäkseen kahvalle on ylitettävä muutama nuolia sinkoileva kohta", Roi huomautti ääni vapisten. Ruu ilmoittautui vapaaehtoiseksi, sillä kookkaimman Ricon ei kannattanut juosta maalitauluksi ja Roi oli taas selvästi liian peloissaan. Ruu asettui lähtöasemaan, ja juuri kun nuoli singahti ohi lähti musta kissa matkaan. Ruun ajoitus meni kuitenkin pieleen, ja kisu parahti puisen nuolenkärjen upotessa hänen kylkeensä. Hän kompuroi kuitenkin takaisin jaloilleen, eihän pieneen osumaan kuolisi. Ruu pääsi viimein kahvan luokse ja kääntyi katsomaan veljiään. "Olkaa varuillanne, sillä emme tiedä onko tämä kumouskahva vai laukeaako tästä uusi ansa", Ruu huusi ennen kuin veti kahvasta. Se auttoi ja nuolien sinkoilu lakkasi. Rico kiirehti heti siskonsa luokse tutkimaan tämän saamaa haavaa. Terävä nuolenkärki oli tehnyt pienen haavan, mutta onneksi se ei vuotanut paljoa verta. "Eiköhän tästä selvitä pelkällä laastarilla. Hyvä että otimme ensiaputarvikkeet mukaan", Rico totesi kiinnittäessään laastarin paikoilleen.
"K-kuulitteko tekin tuon?" Roi sanoi osoittaen pimeyteen. "Mitä?" Ruu ihmetteli. "Askelia. Joku lähestyy meitä", Roi väitti. Kolmikko hiljentyi kuuntelemaan, ja toden totta, kaikkien korviin kantautui kivilattialla tassuttelusta kaikuvia ääniä. "Olkaa valmiina hyökkäämään", Rico supatti taistelusuunnitelmaa. Pian kaikki näkivät pimeydestä heitä lähestyvän hahmon ääriviivat. Tulija oli selvästi kissa. "Tervetuloa muukalaiset. Olette osoittaneet rohkeutta selvitessänne erilaisista haasteista matkanne aikana. Gleo tahtoo tavata teidät, seuratkaa minua", kissa käski. Kolmikko unohti sotasuunnitelmansa ja lähti seuraamaan kissaa. "Anteeksi, mutta kuka te olette?" Rico uteli heitä johdatavalta kissalta. "Olen Marc, yksi Gleon palvelijoista", kissa selitti. "No, kuka tämä Gleo sitten on?" Ruu tiedusteli. "Näette sitten kun pääsemme hänen luokseen", Marc vastasi, ja matkaa taitettiin jälleen hiljaisuudessa. Käytävän päässä ei enää ollut niin pimeää, sillä seinillä roikkuvat soihdut valaisivat. Hetken päästä he saapuivat suureen saliin, jonka keskellä oli valtaistuin, jonka päällä oli makoilemassa raidallinen aavikon hiekankellertävä kissavanhus. "Therrve thuloa", kissavanhus sanoi narisevalla äänellä. Marc polvistui ja kumartui valtaistuimen eteen, ja sisaruskolmikko päätti tehdä samoin. "Ohlette shaapuneet Mouruphosken shydämeen. Olehn Gleo, khissarotumme kanta-äiti", kissavanhus selitti. Kolmikko tuijotti valtaistuimen korkeuksiin ihmeissään. "Mitä tarkoitatte 'Mouruposken sydämellä'?" Roi uskalsi kysyä. "Thäällä kallihjoiden uumenisha virtaa erikhoinen neste, jhoka mahdollisthaa Mhouruposken khissojen puhekyvyn. Mhinä olin yksi ensimmäisistä nestheelle altistuneista kissoista shatavhiisikymmentä vuotta sitten, khauan ennen hoitolan pherustamista", Gleo kertoi. "Jos siitä on yli sata vuotta, niin miten olet yhä elossa?" Rico ihmetteli. "Mheillä on täällä mhonia muitakin thaikajuomia, kuten elämähneliksiiri..." Gleo virnisti. Vanhus kertoi matkustajille tarinan kissojen puhekyvyn historiasta. Aluksi kaikkien piti juoda luolan nestettä oppiakseen puhumisen jalon taidon, mutta vähitellen puhekyky siirtyi periytyväksi ominaisuudeksi, ja kissaluola salaisuuksineen unohdettiin. "Kiehtovaa. Miksi tästä ei lue missään historiankirjoissa?" Rico kummasteli. "Theillä riittää khysymyksiä... Ohlemme pitäneet thiedon shalassa jottei she jouduh vääriin khäsiin. Shiksi tekään ehtte shaa kertoa tästä kellekään", Gleo painotti. "Aika ironista, emme saa puhua puhumisesta", Ruu hymähti. "Lupaamme pysyä vaiti", Rico vastasi vakavana nähtyään Gleon kulmien kurtistuvan Ruun vitsin jälkeen. "Khiitosh. Nyt teidän aikanne ohn poistua. Mhukavaa, kun khävitte lapsukhaiset", Gleo sanoi ja painoi silmäluomensa kiinni ryhtyen kuorsauksesta päätellen päivätorkuille. "Saatan teidät ulos luolasta", Marc lupasi, ja kissakolmikko lähti matkaan. Ruu vilkaisi vielä kerran taakseen valtaistuimella nukkuvaa kissaa. Sääli ettei näin hienosta salaisuudesta saanut kertoa muille.
Ruun mielipide päivästä: "Huh mikä seikkailu, enpä olisi aravnnutkaan mitä kaikkien niiden vaarojen ja ansojen ylittämisen jälkeen pääsemmekään kokemaan! Siistiä tietää Mourun kissojen historiasta jotain sellaista mitä edes ylläpitäjä ei tiedä, hahaa! >.-D Toivottavasti pääsen taas pian viettämään aikaa veljieni kanssa!"
Saari ei ollut kovin suuri, eikä kulunut kuin vähän päälle toistakymmentä minuuttia kun kissat olivat saapuneet riippusilloille, jotka johtivat saarekkeelle missä kissanmallinen kallio sijaitsi. Kolmikko katsahti arvioiden riippusiltojen päissä olevien pylväiden kissakoristeita, joiden suut oli peitetty. "Nämä pylväät symboloivat sitä, että sitoudumme pitämään kaiken luolassa näkemämme omana tietonamme emmekä kerro siitä kellekään", Rico osasi tulkita patsaiden sanoman. Ruu ja Roi nyökkäsivät yhteiseksi merkiksi siitä, ettei kukaan paljastaisi tänään kokemiaan asioita ulkopuolisille. "Silta näyttää huteralta. Meidän on paras ylittää se yksi kerrallaan", Ruu arveli. "Ai ihan y-yksinkö?" Roi hätääntyi. Hän oli pitänyt siskoaan tassusta kiinni koko matkan saarelle, eikä olisi nytkään halunnut päästää irti. "Hyvin se menee, minä kuljen ensin ja näytän mallia", Rico sanoi silmää iskien ja lähti tassuttelemaan reippaasti siltaa pitkin. Silta keikkui jokaisella askeleella puolelta toiselle, eikä kevyt tuulenpuuskakaan helpottanut asiaa. Rico horjahti pariin otteeseen, mutta hän onnistui tarttumaan kaiteesta kiinni ja pitämään näin tasapainonsa. "Mene sinä seuraavaksi", Ruu kannusti, ja Roi alkoi ottaa vapisevia askeleita edeten lankku kerrallaan. Sillan puolivälissä yksi lankuista oli irronnut, mutta sisaret kannustivat pikkuveljeä hyppäämään rohkeasti aukon yli. Roi vilkaisi alapuolellaan näkyvää kivikkoista koskea kauhuissaan ja tarrasi kiinni kaiteesta. Ruu ehti jo pelätä veljen jänistävän ja jäätyvän kesken matkan, mutta lopulta Roi otti pari askelta taaksepäin ottaakseen vauhtia hyppyyn. Juuri sillä hetkellä tuuli kuitenkin yltyi ja ravisutti siltaa niin voimakkaasti että Roi kaatui ja liukui aivan aukon reunalle, valuen uhkaavasti alaspäin. "ROI!!" Rico ja Ruu huudahtivat yhteen ääneen ja säntäsivät molemmat avuksi. Ruu tarttui Roin tassusta viime hetkellä, ja Rico auttoi häntä kiskomaan veljen takaisin sillalle. Kolmikko ehti tuskin huokaista helpotuksesta kun uusi vaara odotti jo heitä heiveröisen sillan toisen pään irrotessa paikaltaan. "Pitäkää tiukasti kiinni!" Rico huusi sillan kallistuessa. Kissa tarrasi toisen etutassunsa kynsillä kiinni sillan lankusta ja piteli toisella tassulla kiinni Roista. Ruu puolestaan onnistui tarttumaan kaiteesta kiinni tukevalla otteella. "Meidän on kiivettävä varovasti ylös. Pystytkö tulemaan perässä jos minä kiipeän edeltä ja kannan Roin?" Rico varmisteli siskoltaan. "Pystyn kyllä, pidä kiirettä", Ruu hoputti, sillä oli vain ajan kysymys milloin sillan toinenkin pääty irtoaisi. Roi kiipesi Ricon selkään ja piti lujasti kiinni Ricon alkaessa kavuta roikkuvaa siltaa ylöspäin. Lopulta kaikki olivat saaneet tassunsa takaisin tukevalle maalle. "Anteeksi että rikoin sillan ja saatoin teidät vaaraan", Roi pahoitteli pää painuksissa. "Älä suotta syytä itseäsi. Ja ainakin saimme vähän jännitystä seikkailuumme", Rico hymähti. "Mutta miten pääsemme takaisin kun silta hajosi?" Roi huomautti ja kaikki katsahtivat mahdotonta poistumistietä. "Kyllä me aina jotain keksimme, mutta ei mietitä sitä vielä vaan jatketaan matkaa", Ruu ehdotti. Roi nielaisi tajutessaan edessä olevan vielä toisen vähintäänkin yhtä huteran riippusillan ylitys...
Kolmikon saapuessa luolan suulle matka tyssäsi, sillä suuaukko oli kiinni. Rico kuitenkin tiesi aiemmalta reissultaan, että se aukeaisi auringonvalon vaikutuksesta. "Kun valonsäteet osuvat kissanmallisen luolan oikean korvan kohdalle, pääsemme luolaan", Rico selitti. "Kuulostaa kyllä ihan mahdottomalta, ethän vaan yritä jekuttaa meitä?" Roi epäili. "No en, ihan totta", Rico vakuutteli. "Minä tutkin vähän kalliota, jossakin on varmasti kätketty vipu", Roi arveli ja alkoi painella tassuillaan kalliota. Ruu ehdotti että he voisivat pitää evästauon odotellessaan luolan avautumista. Ruu kippasi eväsrepun sisällön nurmelle, ja jokainen nappasi tassuihinsa yhden hedelmän. Syödessä ehti myös rupatella samalla mukavia. "Kuinkas isukki jaksaa paimentaa jälkikasvuaan?" Ruu uteli puraistuaan palan päärynästään. Rico kuori appelsiinia samalla kun alkoi selittää kuulumisiaan. "Meillä menee Moccan kanssa ihan mukavasti. Mustikka ja Vattu ovat suloisia, ja saamme tietenkin paljon hoitoapua. Esimerkiksi Aamun ja Gakun pentu Nella tykkää viettää aikaa pikkuisten kanssa", Rico selitti perhe-elämänsä kulkua. "Nella... Oliko hän se nuori tyttöpentu joka mulkoili minua tullessani hakemaan sinua aamulla teidän huoneelta?" Ruu mietti. "Joo, Nella on ollut vähän kummallinen Mouruposken synttärikonsertin jälkeen..." Rico kertoi. "Entäs sinä ja Quz? Millaista on olla etäsuhteessa" Roi uteli puolestaan Ruulta. "Quz on ollut kiireinen kiertueensa kanssa. Soittelemme kuitenkin videopuheluita muutaman kerran viikossa. Täytyy myöntää että lasken jo päiviä hänen kiertueensa päättymiseen..." Ruu tunnusti hieman haikeana. Kolme kuukautta on yllättävän pitkä aika olla erossa poikaystävästä. "No Roi, kuuluuko sinne adoptioon mitään kiinnostavaa?" Rico käänsi keskustelun nuorimmaiseen. "No tuota, minun ei pitänyt vielä kertoa tästä, mutta..." Roi piti dramaattisen tauon ja haukkasi palan mangoa ennen kuin jatkoi: "Kuulin että minut on varattu adoptoitavaksi!" "Oi ihanaa, mahtava uutinen", Ruu onnitteli veljeään. Hän jos kuka tiesi miten hienoa oli saada vakituinen hoitaja, vaikka hän ja hänen uusi hoitajansa simssiliini eivät parhaiten tulleetkaan toimeen keskenään. "Sittenhän meillä kaikilla on pian kodit! Vielä kun äiti ja isä saisivat hoitajat", Rico mietti. Eväät loppuivat mutta luolan suuaukko pysyi aina vain kiinni, joten seuraavaksi kissat päättivät ottaa pienet päivätorkut. Myöhemmin luolan suulta kuuluva kolahdus sai kaikki valppaiksi. Kissat katsoivat ihmeissään, miten luolan suuaukkoa peittämässä ollut kivenlohkare vierähti pois tieltä vapauttaen kulkureitin. Rico loi sisaruksiaan kohti "mitäs minä sanoin?" -ilmeen ennen kuin kolmikko lähti talsimaan hämärään luolaan.
"Hassua... en muista tätä käytävää viime käynniltäni", Rico kummasteli kissojen kuljeskeltua luolassa hetken aikaa. "Ehkä luola näyttäytyy jokaiselle tutkijalle eri tavalla!" Roi pohdiskeli. "Tai sitten Rico matkakumppaneineen ei yksinkertaisesti huomannut tätä reittiä vaan kääntyi jollekin eri polulle", Ruu huomautti. Kävely pimeissä käytävissä ei loppujen lopuksi ollut niin kiinnostavaa tekemistä kuin kissat olivat toivoneet, ja vähitellen kaikki alkoivat pitkästyä. "Tapahtuisi vaikka taas jotain kamalaa sen sijaan että olisi näin tylsää", Ruu mutisi itsekseen. "Hyi, älä leikilläsikään toivo tuollaista", Roi kivahti takaisin. Sillan retkahtaminen kissojen tassujen alta oli ollut vähän liikaa pikkuiselle. Siinä samassa Ruun tassun alla ollut kivilaatta liikahti ja kissojen päälle putosi katosta ansaverkko. "Kiitos vain Ruu, pitikö sinun toivoa kauheuksia?!" Rico kivahti ärtyneenä. "Se oli vain vitsi. Noh, mitäs tehdään?" Ruu huokaisi. "Tehdään verkkoon reikä kynsiä ja hampaitamme apuna käyttäen", Roi keksi. Nuorimmainen suhtautui yllättävän rauhallisesti tähän ansaan, varmaankin kun kenenkään henki ei ollut uhattuna eikä nyt roikuttu korkealla. Roi pääsi ensimmäisenä vapaaksi pienen kokonsa ansiosta, ja lopulta reikää saatiin suurennettua sen verran että Ruu ja Ricokin mahtuivat siitä läpi. "Meidän on parasta olla tarkkoina, täällä voi olla lisää ansoja", Rico huomautti. Juuri sillä hetkellä hän tunsi etutassunsa alla olevan kivilaatan painautuvan alas painon alla. "Seis, älkää menkö sinne!" Rico huudahti, sillä käytävän seinistä alkoi sinkoilla puisia nuolia. "Yleensä tällaisilla ansoilla on jokin kumousvipu", Roi tuumaili ja katseli ympärilleen. "Voisiko se olla tuo?" Ruu osoitti vähän matkan päässä olevaa kalliosta sojottavaa kahvaa. "Ehkä, mutta se on pahassa paikassa. Päästäkseen kahvalle on ylitettävä muutama nuolia sinkoileva kohta", Roi huomautti ääni vapisten. Ruu ilmoittautui vapaaehtoiseksi, sillä kookkaimman Ricon ei kannattanut juosta maalitauluksi ja Roi oli taas selvästi liian peloissaan. Ruu asettui lähtöasemaan, ja juuri kun nuoli singahti ohi lähti musta kissa matkaan. Ruun ajoitus meni kuitenkin pieleen, ja kisu parahti puisen nuolenkärjen upotessa hänen kylkeensä. Hän kompuroi kuitenkin takaisin jaloilleen, eihän pieneen osumaan kuolisi. Ruu pääsi viimein kahvan luokse ja kääntyi katsomaan veljiään. "Olkaa varuillanne, sillä emme tiedä onko tämä kumouskahva vai laukeaako tästä uusi ansa", Ruu huusi ennen kuin veti kahvasta. Se auttoi ja nuolien sinkoilu lakkasi. Rico kiirehti heti siskonsa luokse tutkimaan tämän saamaa haavaa. Terävä nuolenkärki oli tehnyt pienen haavan, mutta onneksi se ei vuotanut paljoa verta. "Eiköhän tästä selvitä pelkällä laastarilla. Hyvä että otimme ensiaputarvikkeet mukaan", Rico totesi kiinnittäessään laastarin paikoilleen.
"K-kuulitteko tekin tuon?" Roi sanoi osoittaen pimeyteen. "Mitä?" Ruu ihmetteli. "Askelia. Joku lähestyy meitä", Roi väitti. Kolmikko hiljentyi kuuntelemaan, ja toden totta, kaikkien korviin kantautui kivilattialla tassuttelusta kaikuvia ääniä. "Olkaa valmiina hyökkäämään", Rico supatti taistelusuunnitelmaa. Pian kaikki näkivät pimeydestä heitä lähestyvän hahmon ääriviivat. Tulija oli selvästi kissa. "Tervetuloa muukalaiset. Olette osoittaneet rohkeutta selvitessänne erilaisista haasteista matkanne aikana. Gleo tahtoo tavata teidät, seuratkaa minua", kissa käski. Kolmikko unohti sotasuunnitelmansa ja lähti seuraamaan kissaa. "Anteeksi, mutta kuka te olette?" Rico uteli heitä johdatavalta kissalta. "Olen Marc, yksi Gleon palvelijoista", kissa selitti. "No, kuka tämä Gleo sitten on?" Ruu tiedusteli. "Näette sitten kun pääsemme hänen luokseen", Marc vastasi, ja matkaa taitettiin jälleen hiljaisuudessa. Käytävän päässä ei enää ollut niin pimeää, sillä seinillä roikkuvat soihdut valaisivat. Hetken päästä he saapuivat suureen saliin, jonka keskellä oli valtaistuin, jonka päällä oli makoilemassa raidallinen aavikon hiekankellertävä kissavanhus. "Therrve thuloa", kissavanhus sanoi narisevalla äänellä. Marc polvistui ja kumartui valtaistuimen eteen, ja sisaruskolmikko päätti tehdä samoin. "Ohlette shaapuneet Mouruphosken shydämeen. Olehn Gleo, khissarotumme kanta-äiti", kissavanhus selitti. Kolmikko tuijotti valtaistuimen korkeuksiin ihmeissään. "Mitä tarkoitatte 'Mouruposken sydämellä'?" Roi uskalsi kysyä. "Thäällä kallihjoiden uumenisha virtaa erikhoinen neste, jhoka mahdollisthaa Mhouruposken khissojen puhekyvyn. Mhinä olin yksi ensimmäisistä nestheelle altistuneista kissoista shatavhiisikymmentä vuotta sitten, khauan ennen hoitolan pherustamista", Gleo kertoi. "Jos siitä on yli sata vuotta, niin miten olet yhä elossa?" Rico ihmetteli. "Mheillä on täällä mhonia muitakin thaikajuomia, kuten elämähneliksiiri..." Gleo virnisti. Vanhus kertoi matkustajille tarinan kissojen puhekyvyn historiasta. Aluksi kaikkien piti juoda luolan nestettä oppiakseen puhumisen jalon taidon, mutta vähitellen puhekyky siirtyi periytyväksi ominaisuudeksi, ja kissaluola salaisuuksineen unohdettiin. "Kiehtovaa. Miksi tästä ei lue missään historiankirjoissa?" Rico kummasteli. "Theillä riittää khysymyksiä... Ohlemme pitäneet thiedon shalassa jottei she jouduh vääriin khäsiin. Shiksi tekään ehtte shaa kertoa tästä kellekään", Gleo painotti. "Aika ironista, emme saa puhua puhumisesta", Ruu hymähti. "Lupaamme pysyä vaiti", Rico vastasi vakavana nähtyään Gleon kulmien kurtistuvan Ruun vitsin jälkeen. "Khiitosh. Nyt teidän aikanne ohn poistua. Mhukavaa, kun khävitte lapsukhaiset", Gleo sanoi ja painoi silmäluomensa kiinni ryhtyen kuorsauksesta päätellen päivätorkuille. "Saatan teidät ulos luolasta", Marc lupasi, ja kissakolmikko lähti matkaan. Ruu vilkaisi vielä kerran taakseen valtaistuimella nukkuvaa kissaa. Sääli ettei näin hienosta salaisuudesta saanut kertoa muille.
Ruun mielipide päivästä: "Huh mikä seikkailu, enpä olisi aravnnutkaan mitä kaikkien niiden vaarojen ja ansojen ylittämisen jälkeen pääsemmekään kokemaan! Siistiä tietää Mourun kissojen historiasta jotain sellaista mitä edes ylläpitäjä ei tiedä, hahaa! >.-D Toivottavasti pääsen taas pian viettämään aikaa veljieni kanssa!"
Kommentit
Lähetä kommentti