Tytöt elokuvissa

Oili ja Stiina olivat päättäneet viimein järjestää jo kauan suunnitteilla olleen yhteisen elokuvareissun. Stiina oli mielissään päästessään käymään teatterissa, sillä hän ei ollut adoptioon päätymisensä jälkeen saanut tilaisuutta poistua hoitolarakennuksen sisätiloista. Pitkästä aikaa Stiinan kasvoilla koreili oikein leveä hymy, sillä tyttökissa rakasti elokuvien katselua eikä hän malttanut odottaa Pieni merenneito -elokuvan näkemistä. Tämä reissu oli omalla tavallaan vapauttava myös Oilille, sillä pennun syntymän jälkeen tyttökissa oli viettänyt aika tiiviisti kaiken aikansa kotosalla pikkuista hoivaillen. Tietysti Oili nautti äitiydestä ja rakasti poikaansa, mutta vapaapäivä jatkuvana imetyskoneena toimimisesta oli silloin tällöin paikallaan. Matkalla teatteriin Stiina yritti sinnikkäästi udella Oilin ja Pontsun vauvan nimeä, mutta Oili pysyi vaiti asian suhteen. Hän oli Pontsun kanssa suunnitellut järjestävänsä aivan erityisen tilaisuuden, jonne lähimmät sukulaiset kutsuttaisi kuulemaan pennun nimi. Siskokset pääsivät viimein teatteri Kissansilmän ovelle, ja Oili kipaisi ensitöikseen lunastamassa aiemmin maksetut liput lipputiskiltä. Oilin noutaessa lippuja Stiina katsahti haikeana elokuvateatterissa myytäviä herkkuja kohti. He olivat elokuvareissua suunnitellessaan sopineet, että Oili maksaisi liput ja Stiina ruuat, mutta adoption kissoille ei myönnetty ollenkaan käyttörahaa, joten nyt Stiina ei pystyisikään osallistumaan kulujen jakamiseen. "Älä sure, minä maksan leffaherkut mielelläni", Oili lupasi. Kissa kauhaisi irtokarkkilaarista makeita namusia ja nappasi mukaansa kaksi orangelimua. Kun ostokset oli maksettu päätti kaksikko suunnata jo katsomopaikoilleen, sillä elokuva alkaisi avan kohta. "Kysyin muuten simssiliiniltä minne Amber on sijoitettu" Oili muisti tyttöjen odotellessaan elokuvan alkua. Vaihtarikissa Amber oli asustellut Stiinan kanssa suuren osan vierailuaan Mouruposkessa, joten tietysti Stiinaa kiinnosti kuulla tämän arabialaisen kissan kuulumisista. "Xena-niminen hoitaja otti Amberin luokseen asumaan", Oili jatkoi. "Hyvä että Amberille löytyi koti niin nopeasti. Olisi kurjaa viettää vaihtarivuosi adoptiossa, varsinkin Amber on tottunut rikkaisiin oloihin. Haha, saapuessaan meille hän luuli saavansa oman makuuhuoneen, mutta eihän meillä ollut tilaa järjestää hänelle sellaista", Stiina muisteli haikeasti hymyillen. "Sinä, äiti sekä Miisu ja Yui saatte varmasti pian uudet kodit, olen varma siitä", Oili sanoi ja kurkotti katsomopenkin käsinojan yli halatakseen siskoaan. Stiina halusi uskoa siskonsa sanoja, mutta olihan se selvää ettei kaikille adoption asukeille tulisi millään löytymään omaa hoitajaa... "Ehkä emme pysty vaikuttamaan asuinpaikkaasi tällä erää, mutta uuden poikaystävän voimme sinulle etsiä", Oili keksi ja kipusi seisomaan takatassujensa varaan tähyilläkseen ympärilleen hämärähkössä elokuvateatterin salissa. "Oili, tule alas sieltä", Stiinä sähähti ja veti siskoaan hännästä. "Hei, tuolla on lupaavalta näyttävä ehdokas", Oili huudahti yhtäkkiä, eikä Stiina malttanut olla vilkaisematta Oilin osoittamaan suuntaan. Muutaman penkkirivin päässä istui yksinään harmaa poikakissa, joka oli syventynyt mussuttamaan poppareitaan. "Vaikea sanoa näin etäältä", Stiina mutisi. Siinä samassa elokuvateatterin valkokangas välähti elokuvan alkamisen merkiksi, joten tytöt painoivat nopeasti päänsä alas jotteivat aiheutuisi kenellekään näköesteeksi. Stiina silmäili uteliaana pitkin elokuvaa harmaata kissaa, ja sai yllätyksekseen muutaman kerran lyhyen katsekontaktin tämän kanssa.

Elokuvan päätyttyä siskokset astelivat vieretysten teatterin aulaan. "Se oli niiiiin romanttista! Ajatella mitä kaikkea rakastuminen saakaan ihmiset tekemään", Oili huokaili muistellessaan elokuvaa. "No enpä tiedä. Minusta se oli vähän karmivaa. Eihän Ariel edes kunnolla tuntenut ihastuksenkohdettaan ja oli silti valmis hylkäämään perheensä ja ystävänsä ollakseen prinssinsä kanssa", Stiina mutisi ja mietti mitä kirjoittaisi elokuvapäiväkirjaansa tältä reissulta. Elokuvakerhon jäseniä oli pyydetty pitämään kirjaa katsomistaan elokuvista, ja Stiina halusi tehdä huolellista työtä ja kirjoittaa ylös kaiken oleellisen sekä omat mielipiteensä elokuvasta. "Katso Stiina, eikös tuo ole se sama kolli jonka kanssa sinulla oli silmäpeliä elokuvan aikana!" Oili innostui ja osoitti tassullaan pelikoneiden luona seisoskelevaa harmaata kissaa. "Mennään juttelemaan hänelle", Oili komensi ja alkoi raahata siskoaan perässään. "Oili, en oikein tiedä tästä..." Stiina empi, mutta kaksikko oli jo saapunut pojan luokse. "Moi! Minä olen Oili ja tässä on siskoni Stiina", Oili esittäytyi harmaalle kissalle, minkä jälkeen tämäkin kertoi nimensä. "Minä käväisen puuteroimassa nenäni, jutelkaa te sillä aikaa", Oili tiedotti ja karisi nopeasti paikalta. Oili vietti vessassa tovin korjatessa meikkejään, ja oikeastaan hän hidasteli ihan tahallaan antaakseen Stiinalle ja tämän tapaamalle poikakissalle kahdenkeskistä aikaa. Oili oli varma, että kun hän poistuisi vessasta olisi poikakissa pyytänyt Stiinaa treffeille, ja pian tämän sinkkuajat olisivat takanapäin! Oili astui poistui vessasta ja etsi siskoaan katsellaan. Stiinaa ei kuitenkaan näkynyt missään, mutta harmaa kollikissa näkyi pelailevan yksinään pelikoneella. Oili säntäsi poikakissan luokse ja kysyi missä Stiina on. "Hän käski minun kertoa sinulle että hän lähti kävelemään edeltä hoitolalle", harmaa kissa selitti ja kääntyi sitten jatkamaan peliään. Oili säntäsi tyrmistyneenä ulos teatterirakennuksesta siskonsa perään. "Stiina, lääh, odota!" Oili huusi juostessaan siskonsa kiinni ja tivasi tämän yllättävän lähdön syytä. "Oili, arvostan sitä että haluat auttaa minua löytämään poikaystävän, mutta en usko että löydän unelmieni kumppanin tuppautumalla väkisin juttelemaan tuntemattomien kissojen kanssa. Uskon että kun tapaan sen oikean, tunnen jotakin erityistä", Stiina selitti saaden Oilin hetkeksi hiljaiseksi. "Anteeksi, lupaan etten tästedes painosta sinua", Oili sanoi ja halasi siskoaan tiukasti.

Oilin mielipide päivästä: "Kylläpä oli mukavaa viettää pitkästä aikaa kahdenkeskistä aikaa Stiinan kanssa! Meidän pitäisi järjestää tällaisia tapaamisia useammin, mutta se on varmaan vähän vaikeaa nyt kun minulla on pieni perhe ja adoption säännöt rajoittavat jonkin verran tapaamismahdollisuuksia. Näen ettei Stiina ole vielä täysin sinut adoptio-asiansa kanssa vaikka hän esittääkin urheaa minun ja vanhempiemme edessä, enkä minä varmaan yhtään selkeytä hänen ajatuksiaan viemällä häntä tuntemattomien poikakissojen juttusille, eh..."