Tyttöjen ilta
Oili kertoo:
Olin hätistellyt simssiliiniä ja poikia pois huoneestamme viimeiset kaksi tuntia, ja viimein he tekivät lähtöä. "Selviätkö nyt valmisteluista yksin? Voisimme jäädä auttamaan", Pontsu huomautti. "Niin, ja miksi minut häädetään pois, olen tyttö yhtälailla", hoitajani inisi. "Koska tämä ilta on vain kissoille", tokaisin takaisin ja käännyin sitten kultani puoleen. "Selviän kyllä valmisteluista. Stiinan poppoo tulee vähän etuajassa auttamaan", vakuuttelin kaiken olevan kunnossa. "Hyvä sitten", Pontsu hymyili ja kumartui lipaisemaan poskeani. Nautin saamastani hellyydenosoituksesta ja aloin kehräämään kevyellä, tuskin kuuluvalla, äänellä. "Noh, lähdetään me muut sitten. Hop hop Nick!" simssiliini kutsui Nickiä, joka pötkötti vielä sängyllä. "Jäisin mieluummin tänne. Siitä on pitkä aika kun näin Stiinaa viimeksi", vanha kolli maukaisi. "Me voidaan pitää koko perheen kesken erillinen kohtaaminen myöhemmin", ehdotin isälle ja toivoin että hän lähtisi ilman sen suurempia vastaväitteitä. Lopulta Nick nousi laiskasti ylös ja venytteli takapuoli pystyssä hetken aikaa, kunnes lopulta tassutteli ovella odottavien Pontsun ja simssiliinin luo. "Me menemme kirjastoon, niin Pontsu voi tehdä koulujuttujaan ja Nick saa muuten vaan ottaa rennosti. Olemme siis samassa rakennuksessa koko ajan, jos tulee jokin hätä", hoitajani selitti. "Mikä hätä tässä muka voisi tulla?" puuskahdin ja toivoin että he viimein lähtisivät. Olen jo (lähes) täysikasvuinen ja osaan kyllä huolehtia itsestäni. "Kissasieppari, tulipalo, maanjäristys..." Nick alkoi luetella erilaisia vaaratilanteita. "Maanjäristykselle kukaan teistäkään tuskin mahtaisi mitään", naurahdin. Vihdoin ovi sulkeutui ja huokaisin helpotuksesta. Se taisi kuitenkin olla liian aikaista, sillä parin sekunnin kuluttua ovelta kuului koputus. "Mitä ne nyt unohtivat.." murahdin itsekseni ja avasin kärttyisenä oven. Vastassa ei kuitenkaan ollut simssiliini, vaan minua tuijotti silmiin siskoni Stiina. "Tuolla ilmeelläkö sinä toivotat väkeä tervetulleeksi juhliisi?" Stiina vitsaili ja minä pyöritin silmiäni. Hymy levisi pian kasvoilleni ja kiitiin Stiinaa siitä, että hän saapui auttamaan järjestelyissä. Myös Miisu ja Yui tulivat sisälle. Silmäilin hetken kahta tyttökissaa ja tajusin etten kunnolla tuntenut heistä kumpaakaan. Kuukausi sitten olleessa discotapahtumassa olin kyllä simssiliinin kehotuksesta käynyt onnittelemassa Yuita, mutta sitten olin mennyt bilettämään kavereideni kanssa. Nyt olisi hyvä tilaisuus tutustua kaksikkoon paremmin. "Noh, missäs vaiheessa järjestelyt ovat?" Stiina kysäisi, ja tunnustin nolona etten ollut vielä edes aloittanut. "Kaikki on simssiliinin syytä! Hän viivytteli lähtöään kauan enkä päässyt tekemään mitään", yritin puolustautua. Tekemistä ei ollut onneksi kovin paljoa, sillä juhla-alue oli varsin pieni eikä meidän tarvinnut koristella suurta alaa. Kiinnitin Yuin kanssa seinään muutamia lankaviritelmiä, joiden päälle laskettiin vaalea lakana, jolloin juhlanurkkaamme muodostui eräänlainen teltta. Olin Stiinalta kuullut että Yui on vähän hiljaisemman puoleinen, mutta minusta hän jutteli oikein reippaasti. Tai sitten olin vain tottunut rauhallisempiin kissoihin, sillä poikaystäväni Pontsukaan ei aina jaa jokaista ajatustaan ääneen.
Vieraat saapuivat sovittuna ajankohtana. Hyvänä emäntänä päivystin ovella ja tervehdin paikalle tulijoita. Tunnelma oli loistava ja kaikki sujui hyvin, kunnes huomasin että myös Viivi oli saapujien joukossa. En pidä Viivistä, koska hän kumppanini ystävä, ja itse asiassa välillä huolettaa että heidän välillään on jotain enemmänkin... Hymyilin väkinäisesti toivottaessani Viivin tervetulleeksi juhlaan, mutta irvistin sitten hänen selälleen. Noh, ainakaan Pontsu ei ole paikalla, joten siltä kannalta minulla ei pitäisi olla nyt mitään pelättävää. Väkeä tuli paikalle enemmän kuin olisin uskonut, ja meitä oli yhteensä ainakin kymmenen kissaa sulloutuneena kauneusnurkkaukseemme. Kävin istumaan Popin viereen, ja äitikisu seurasikin kahden tyttärensä pientä tassujen läpyttelyleikkiä hymy kasvoillaan. Myös Tuuli ja Yui olivat kiinnostuneita pikkuisten tekemisistä, sillä Yui oli nimikoitu heidän kummitädikseen, ja Tuulin luona puolestaan asusti Lilo, jonka hänen hoitajansa Sunny oli adoptoinut. Itse kyllä haluaisin pitää kaikki omat pennut aina lähelläni, siunautuipa niitä kuinka monta tahansa! Hetken päästä tajusin että kaikki katsoivat minua, joten olisi aika käynnistää illan ohjelma. "Noniin, eli aloitellaan perussiistiytymisellä ja harjataan ensiksi turkit", selitin ja kaikki alkoivat kaivaa mukaan ottamiaan harjoja ja kampoja esille. Päätimme muodostaa eräänlaisen harjausringin, jossa vierustoveri auttaa vaikeiden selkäkarvojen oikomisessa. Hommasta tuli entistä hauskempaa, kun Tuuli keksi, että voisimme lähettää muutaman kirjaimen mittaisia viestejä toisillemme muotoilemalla kammalla kirjaimia toistemme selkään. Homma toimisi kuin rikkinäinen puhelin, ja lopuksi katsottaisi säilyikö viesti samanlaisena. Istuin jännittyneenä kun Pop alkoi muotoilla kirjaimia selkääni. Ensimmäisestä kirjaimesta en saanut selkoa, mutta loput olivat I-S-U, ja yritin miettiä mikä ensimmäinen kirjain olisi voinut olla. 'Pisu'? 'Risu'? 'Misu'? Sopivia vaihtoehtoja tuntui olevan loputtomiin, mutta päätin ottaa kissa-aiheisen sanan ja muotoilin edessäni istuvan Cinnan selkään F-I-S-U. Kun harjasana oli kiertänyt kierroksensa, sanoi viimeisenä sanan selkäänsä saanut kissa sen ääneen. "Luulisin että sana on FIKU", Yui sanoi hiukan epäröiden. Sanan liikkelle lähettänyt leikin keksijä pudisti päätään. "Oikea sana oli KISU", Tuuli paljasti. Olin siis aika lähellä kun ajattelin että sana liittyi kissoihin.
Leikki oli pidentänyt harjaukseen tarkoitettua aikaa, joten meidän täytyi siirtyä nopeasti seuraavaan vaiheeseen, eli kasvohoitoihin. Olin tilannut simssiliinin avustuksella eräästä nettikaupasta hienoja uutuustuotteita, joita pääsisimme nyt kokeilemaan. Kasvohoitovoiteita oli useaa eria koostumusta ja tuoksua, joten jokaiselle löytyisi varmasti jotakin mieluisaa. Putelien jakelu sujui ongelmitta siihen asti kunnes tuli Viivin vuoro. Välttelin katsekontaktia hänen kanssaan, kunnes Viivi puhkesi yhtäkkiä puhumaan. "Olen allerginen omenalle, joten ei mitään siihen liittyviä tuotteita minulle", kissa selitti. Nyökkäsin ja otin tassuihini mansikantuoksuisen voiteen, mutta muutin viime hetkellä mieleni. Olisi hauskaa tehdä Viiville pieni jekku, joten sysäsin mansikkaputelin syrjään päätin sittenkin poimia omenavoiteen laatikosta. "Tässä, ole hyvä", hymyilin kierosti ja ojensin voiteen Viiville, joka ei näyttänyt aavistavan mitään suunnitelmastani. Odotellessamme voiteen vaikuttamista kannoin kirsikkakulhon ringin keskelle, josta jokainen pystyi kurkottamaan itselleen naposteltavaa. Cinna ja Miisu auttoivat minua kantamaan valmiiksi laseihin kaadettuja sihijuomia keittiöstä bilenurkkaamme. "Olisiko pennuille tarjolla vettä? Pelkään että sihijuoma on liian poreilevaa pikkuisille", Pop huolehti Lilosta ja Lepasta. "Tietenkin", sanoin ja sätin itseäni siitä etten itse tullut ajatelleeksi asiaa. Laskin hanasta vettä laseihin ja ojensin juomat pennuille. "Minä tahdon samanväristä juomaa kuin äidillä", Lepa protestoi, mutta Pop pysyi tiukkana mutta kuitenkin samalla hellävaraisena selittäessään ettei sihijuoma tee hyvää pienten kissojen vatsoille. "Olet hyvä äiti", Yui totesi, ja minä yhdyin mukaan tähän mielipiteeseen. "Noh, älkäähän nyt! Minulla on vielä paljon opittavaa, mutta tähän asti kaikki on sujunut hyvin", Pop selitti hymyillen. Saadakseen puheen pois itsestään Pop kysyi, ovatko muut paikalla olevat aikuiset kissat suunnitelleet jälkikasvun hankkimista. Puheenvuoro annettiin ensin Cinnalle, joka kertoi hieman punastellen asian käyneen mielessä, ja kun koulusta olisi valmistuttu pääsisi hän keskittymään enemmän parisuhteeseensa Carloksen kanssa. "Minä ja Pontsu olemme myös suunnitelleet suorittaa koulun loppuun ennen pentuja. Tai ainakin isä haluaisi asian menevän niin", kerroin oman tilanteeni. Vilkaisin Stiinaa joka hörppi hiljaisesti sihijuomaansa eikä näyttänyt haluavan osallistua keskusteluun. Häntä varmaan harmitti kun kovasta yrittämisestä huolimatta hänen rakkauselämäänsä ei kuulunut mitään. Jopa nuorempi Tuuli kertoi ihastuksestaan Täplään, ja nuorten orastava rakkaustarina vaikutti suloiselta, joskin vähän kauhistelin miten nuorena jotkut aloittavat seurustelun. Vilkaisin Viiviä, jolla ei ainakaan vielä näkynyt olevan mitään ongelmaa omenavoiteensa kanssa. "Entä sinä? Onko sinulla ketään poikakissaa kiikarissa?" kysäisin kellertävältä kissalta. Uteluni oli ehkä turhan näkyvää, mutta halusin saada selville onko Viivillä tunteita Pontsua kohtaan. Tyttökisu pudisti päätään ja sanoi, ettei hän ole kiinnostunut kenestäkään pojasta. En kuitenkaan ole tämän perusteella täysin vakuuttunut, sillä Viivi on ovela, ja hän tuskin kertoisi minun kuullen kuolaavansa mieheni perään. Puhelias Stiina oli ollut ihan luonnottoman kauan hiljaa, joten pian siskoni pyysikin että puhuttaisiin välillä koulusta. Minä, Stiina ja Miisu kävimme kakkosluokkaa, ja Cinna oli kokeen tekemistä vaille valmistumisvalmis. "Onko kakkosluokka paljon ensimmäistä vaikeampi?" ykkösellä oleva Tuuli uteli. "Eipä oikeastaan, jos suorituu ensimmäisestä luokasta pääsee läpi siitäkin", Cinna selitti. Minä en itse asiassa ollut käynyt vielä yhdelläkään tunnilla luokalta siirtymisen jälkeen, täytyisi koittaa ryhdistäytyä koulun suhteen. "Entäs pikkuiset? Aiotteko te mennä kouluun kun vähän kasvatte?" Yui kumartui juttelemaan Popin pennuille. "Ei ikinä koulua!" Lilo tokaisi heti, mutta Pop sanoi pennuille että asiasta keskusteltaisi myöhemmin uudemman kerran.
Menimme Mouruposken yhteiseen kylpyhuoneeseen pesemään kasvonaamiot pois. Laskin vettä kylpyammeeseen, ja kävimme kaikki jälleen rinkiin ammeen ympärille puhdistamaan kasvojamme. Autoin Popia pentujen puhdistuksessa, sillä pikkuiset eivät osanneet peseytyä vielä itsenäisesti. Lepa roiski vähän vettä päälleni, mutten osannut olla pennulle vihainen. "Viivi, oletko kunnossa? Naamasi on täynnä punaisia pilkkuja", Tuuli huomasi. Roiskautin vahingossa vettä nenääni kuullessani Tuulin kommentin. Omenavoide oli siis vihdoin vaikuttanut. Viivi kiipesi pesupöydälle ja tähyili kasvojaan seinäpeilistä järkyttyneen näköisenä. "Mutta... oireet ovat samanlaisia kun omena-allergiani", Viivi tajusi ja vilkaisi minuun päin. "Ehh, ojensiko sinulle ajatuksissani omenavoiteen..? Luulisi sinun vähän tarkemmin katsovan mitä tököttiä naamaasi pistät", sanoin kuin en tietäisi asiasta mitään. Stiina tuijotti minua herkeämättä ja arvelin hänen huomanneen käytöksessäni jotakin epätavallista. Yui ja Pop kuiskivat jotain keskenään ja epäilen heidän puhuvan minusta. Tilanne alkoi muuttua epämiellytävään suuntaan. "Minä mainitsin erikseen allergiastani! En ole käynyt koulua enkä osaa lukea, joten en voinut muuta kuin luottaa sanaasi", Viivi sanoi. Aloin vähitellen ymmärtää tehneeni typerästi, joten tilanne olisi korjattava nopeasti. "Ei hätää, piilotetaan näpyt meikin alle. Voin meikata sinut ensimmäisenä", lupasin ja siirryimme taas takaisin huoneellemme. Aloitaessani Viivin meikkaamisen muu porukka hajaantui omiin puuhiinsa. Lilo, Lepa ja Tuuli leikkivät mukanaan tuomilla leluillaan jotakin keskenään, ja Pop seurasi touhua vähän sivummalta jutustellen samalla Yun ja Miisun kanssa. Stiina ja Cinna olivat puolestaan majoittuneet kirsikkakulhon ääreen ja jutustelivat jotakin napostelun ohessa. Minäkin olisin halunnut hengata kavereideni kanssa, sillä nyt seuranani oli vain Viivi, jota meikkasin vaitonaisena. Näpyt punoittivat aika pahasti eikä ihan kaikki hälvennyt meikkikerroksen alle, mutta sain Viivin naaman vähän parempaan kuntoon. "Teitkö sen tahallasi?" Viivi äkkiä kysyin jolloin säpsähdin niin että pudotin tassussani olleen sudin. "Minkä?" kysyin vaikka tiesin varsin hyvin mitä Viivi tarkoitti. Kisu pyöräytti silmiään ja osoitti naamanäppyjään. "E-en tietenkään, miksi olisin tehnyt jotain tuollaista tarkoituksella?", yritin puhua vakuuttavasti, mutta Viivin pistävä katse murensi varmuuttani. "Johtuuko tämä Pontsusta?" Viivi kysyi. Hän siis tiesi epäilyksistäni. "Miten niin, eihän Pontsu sinulle sitä voidetta ojentanut", mutisin enkä kyenyt katsomaan Viiviä silmiin. "Tiedät hyvin mitä tarkoitan, älä kiertele koko ajan", Viivi sähähti. Keskustelu kävi tukalaksi, mutta keksin pakokeinokseni pyytää seuraavaa kissaa meikkaukseen. Stiina asettui istumaan eteeni, ja toivoin jo että puheenaiheet pyörisivät nyt muissa asioissa, mutta sisareni oli huomannut myös oudon käytökseni. "Se voidejuttu ei ollut vahinko, vai mitä?" Stiina sanoi ja minun oli pakko myöntää asia, sillä en halua valehdella Stiinalle. "Viivi on vikitellyt Pontsua, halusin kostaa", mutisin, mutta nyt kun sanoin asian ääneen se kuulosti yhtäkkiä todella typerältä idealta. "Et anna itsestäsi kovin hyvää kuvaa tuolla säheltämisellä. Sinun kannattaa puhua tämä asia läpi Viivin kanssa", Stiina neuvoi. Huokaisin sillä tiesin kaksoissiskoni olevan oikeassa. Se saisi jäädä kuitenkin johonkin toiseen kertaan, sillä en halunnut enempää draamaa juhliini. Meikattuani Stiinan annoin hänelle myös aiemmin ostamani elokuvaliput ja pyysin häntä varaamaan aikaa kalenteristaan yhteiselle illanvietolle. Stiina tykkää käydä elokuvissa, joten hän ilahtui lahjasta. Olin meikannut Cinnan ja aloittelin juuri Miisua, kun Pop tuli luokseni. "Viivi voi huonosti, ilmeisesti allergia vaikuttaa jotenkin muutenkin kuin pelkkien näppyjen muodossa", Pop selitti huolestuneenoloisena. Käännähdin katsomaan Viiviä joka pötkötti sohvalla päätään pidellen. Pahoittelin keskeytystä Miisulle ja lähdin Popin kanssa katsomaan Viiviä. Allergianäppylöistä oli vuotanut nestettä mikä oli pilannut meikin, ja näytti aivan siltä kuin Viivin pää olisi turvonnut. Tajusin heti että tilanne oli vakava, joten säntäsin saman tien hakemaan hoitajaani apuun.
Istuin pää painuksissa Eläinlääkärin odotushuoneen penkillä. simssiliinin saavuttua lähdimme saman tien viemään Viiviä lääkäriin, ja juhlat täytyi keskeyttää. Minua kadutti typerä tempaukseni, sillä hyvä ilta oli mennyt pilalle tilanne oli minulle nolo, sillä kaikille oli varmasti ilmiselvää että olin kiusannut Viiviä tahallani. Sain odotetusti toruja hoitajaltani, mutta lempeästä luonteestaan poiketen myös Pontsu oli sanonut minulle asiasta pahasti. Väärinhän minä olin tehnyt, mutta tuntui kamalalta kun oma kumppani kääntyi minua vastaan. Vilkaisin syrjäsilmällä Pontsua, joka istui minua vastapäätä ja tuijotti herkeämättä ovea, jonne Kuiku oli kymmenisen minuuttia sitten kadonnut Viivin ja tämän hoitajan kanssa. Kutsuin kumppaniani varovasti nimeltä, jolloin Pontsu käänsi katseensa minuun. "Olen pahoillani..." puhuin epäröiden. "Ei sinun minulle tarvitse käytöstäsi pahoitella vaan Viiville", Pontsu kommentoi. Kyyristyin hieman ja mutisin penkin pehmusteen kuvioita tuijotellen, että Pontsu itsekin tuntui olevan vihainen asian takia. "Olet juuri saattanut parhaan ystäväni sairaalakuntoon, joten kyllä, olen vihainen", Pontsu tokaisi. Vilkaisin simssiliinin sylissä istuvaa isääni saadakseni häneltä tukea, mutta Nickinkin katseesta paistoi pettymys. Voi kunpa voisin vain vajota maanalle, kukaan ei halua minua tänne. Kynsin penkin pehmustetta kyyneleen vieriessä poskelleni. Yhtäkkiä Pontsu puhkesi puhumaan: "En oikein ymmärrä mikä tämä sinun mustasukkaisuuspuuskasi on. Menin naimisiin kissan kanssa jota rakastan, ja se olet sinä eikä Viivi. En halua joutua valitsemaan ystävän ja kumppanin väliltä vain toista, mutta jos käytöksesi jatkuu niin minun on ehkä harkittava avioliittoamme uudelleen", Pontsu uhkaili. Katsoin kissaa hämilläni, mutta sisimmässäni tiesin hänen olevan oikeassa. On aika tehdä sovinto Viivin kanssa. Miettiessäni miten esittäisin asian Viiville huomasin hoitohuoneen oven aukeavan ja Viivi käveli sieltä ulos yhdessä hoitajansa kanssa. simssiliini tyrkkäsi Nickin pois sylistään ja kehotti kaikkia nousemaan ylös. "Viivi on taas kunnossa. Kuiku antoi parantavan pillerin", Zema selitti ja Viivi puski hoitajansa jalkaa. Näpyt olivat hälvenneet lähes olemattomiin ja Viivi näytti taas normaalilta. Kaikki paikallaolijat tuntuivat odottavan minun seuraavaa elettäni, joten pyysin Viiviä tulemaan kanssani syrjemmällä. "Eihän sinulla ole omenoita piilossa selkäsi takana?" Viivi tokaisi kun olimme kahden. "Ei.. eikä se voidejuttu ollut vahinko. Sain mustasukkaisuuspuuskissani typerän idean ja haluan pyytää anteeksi käytöstäni. Olen todella pahoillani aiheuttamastani harmista", sain lopulta sanotuksi. Yllätyksekseni Viivi halasi minua. "Saat anteeksi. Eikä sinun tarvitse olla huolissasi, minun ja Pontsun välillä ei ole mitään", Viivi vakuutteli. Olin kuullut vastaavaa sekä Viiviltä että Pontsulta aiemminkin, mutta vasta nyt sanat upposivat minuun ja uskoin täysin Viiviä. Irtauduttuamme halauksesta näin Viivin aivan uusin silmin ja uskoin aidosti että meistä voisi tulla ystäviä. Pontsu köpötteli leveästi hymyillen luoksemme. "Täällä näyttäisi olevan kaikki hyvin", Pontsu varmisti. "Loistavasti!", minä ja Viivi vastasimme yhtä aikaa ja naurahdimme asialle. "Hei, mitä jos tehtäisi huomenna jotain kolmestaan?" Viivi ehdotti, ja nyökkäsin heti innoissani. Pontsu näytti helpottuneelta, varmaankin kun hänen parhaan ystävänsä ja aviopuolison välille oli laskeutunut rauha.
Oilin mielipide tyttöjen illasta: "Harmi ettemme tehneet Viivin kanssa sovintoa heti illan alussa, juhlista olisi tullut silloin paljon kivemmat. Oli kyllä hauskaa kokoontua tyttöporukalla juoruilemaan, ja samalla tutustuin uusiin kissoihin!"
Olin hätistellyt simssiliiniä ja poikia pois huoneestamme viimeiset kaksi tuntia, ja viimein he tekivät lähtöä. "Selviätkö nyt valmisteluista yksin? Voisimme jäädä auttamaan", Pontsu huomautti. "Niin, ja miksi minut häädetään pois, olen tyttö yhtälailla", hoitajani inisi. "Koska tämä ilta on vain kissoille", tokaisin takaisin ja käännyin sitten kultani puoleen. "Selviän kyllä valmisteluista. Stiinan poppoo tulee vähän etuajassa auttamaan", vakuuttelin kaiken olevan kunnossa. "Hyvä sitten", Pontsu hymyili ja kumartui lipaisemaan poskeani. Nautin saamastani hellyydenosoituksesta ja aloin kehräämään kevyellä, tuskin kuuluvalla, äänellä. "Noh, lähdetään me muut sitten. Hop hop Nick!" simssiliini kutsui Nickiä, joka pötkötti vielä sängyllä. "Jäisin mieluummin tänne. Siitä on pitkä aika kun näin Stiinaa viimeksi", vanha kolli maukaisi. "Me voidaan pitää koko perheen kesken erillinen kohtaaminen myöhemmin", ehdotin isälle ja toivoin että hän lähtisi ilman sen suurempia vastaväitteitä. Lopulta Nick nousi laiskasti ylös ja venytteli takapuoli pystyssä hetken aikaa, kunnes lopulta tassutteli ovella odottavien Pontsun ja simssiliinin luo. "Me menemme kirjastoon, niin Pontsu voi tehdä koulujuttujaan ja Nick saa muuten vaan ottaa rennosti. Olemme siis samassa rakennuksessa koko ajan, jos tulee jokin hätä", hoitajani selitti. "Mikä hätä tässä muka voisi tulla?" puuskahdin ja toivoin että he viimein lähtisivät. Olen jo (lähes) täysikasvuinen ja osaan kyllä huolehtia itsestäni. "Kissasieppari, tulipalo, maanjäristys..." Nick alkoi luetella erilaisia vaaratilanteita. "Maanjäristykselle kukaan teistäkään tuskin mahtaisi mitään", naurahdin. Vihdoin ovi sulkeutui ja huokaisin helpotuksesta. Se taisi kuitenkin olla liian aikaista, sillä parin sekunnin kuluttua ovelta kuului koputus. "Mitä ne nyt unohtivat.." murahdin itsekseni ja avasin kärttyisenä oven. Vastassa ei kuitenkaan ollut simssiliini, vaan minua tuijotti silmiin siskoni Stiina. "Tuolla ilmeelläkö sinä toivotat väkeä tervetulleeksi juhliisi?" Stiina vitsaili ja minä pyöritin silmiäni. Hymy levisi pian kasvoilleni ja kiitiin Stiinaa siitä, että hän saapui auttamaan järjestelyissä. Myös Miisu ja Yui tulivat sisälle. Silmäilin hetken kahta tyttökissaa ja tajusin etten kunnolla tuntenut heistä kumpaakaan. Kuukausi sitten olleessa discotapahtumassa olin kyllä simssiliinin kehotuksesta käynyt onnittelemassa Yuita, mutta sitten olin mennyt bilettämään kavereideni kanssa. Nyt olisi hyvä tilaisuus tutustua kaksikkoon paremmin. "Noh, missäs vaiheessa järjestelyt ovat?" Stiina kysäisi, ja tunnustin nolona etten ollut vielä edes aloittanut. "Kaikki on simssiliinin syytä! Hän viivytteli lähtöään kauan enkä päässyt tekemään mitään", yritin puolustautua. Tekemistä ei ollut onneksi kovin paljoa, sillä juhla-alue oli varsin pieni eikä meidän tarvinnut koristella suurta alaa. Kiinnitin Yuin kanssa seinään muutamia lankaviritelmiä, joiden päälle laskettiin vaalea lakana, jolloin juhlanurkkaamme muodostui eräänlainen teltta. Olin Stiinalta kuullut että Yui on vähän hiljaisemman puoleinen, mutta minusta hän jutteli oikein reippaasti. Tai sitten olin vain tottunut rauhallisempiin kissoihin, sillä poikaystäväni Pontsukaan ei aina jaa jokaista ajatustaan ääneen.
Vieraat saapuivat sovittuna ajankohtana. Hyvänä emäntänä päivystin ovella ja tervehdin paikalle tulijoita. Tunnelma oli loistava ja kaikki sujui hyvin, kunnes huomasin että myös Viivi oli saapujien joukossa. En pidä Viivistä, koska hän kumppanini ystävä, ja itse asiassa välillä huolettaa että heidän välillään on jotain enemmänkin... Hymyilin väkinäisesti toivottaessani Viivin tervetulleeksi juhlaan, mutta irvistin sitten hänen selälleen. Noh, ainakaan Pontsu ei ole paikalla, joten siltä kannalta minulla ei pitäisi olla nyt mitään pelättävää. Väkeä tuli paikalle enemmän kuin olisin uskonut, ja meitä oli yhteensä ainakin kymmenen kissaa sulloutuneena kauneusnurkkaukseemme. Kävin istumaan Popin viereen, ja äitikisu seurasikin kahden tyttärensä pientä tassujen läpyttelyleikkiä hymy kasvoillaan. Myös Tuuli ja Yui olivat kiinnostuneita pikkuisten tekemisistä, sillä Yui oli nimikoitu heidän kummitädikseen, ja Tuulin luona puolestaan asusti Lilo, jonka hänen hoitajansa Sunny oli adoptoinut. Itse kyllä haluaisin pitää kaikki omat pennut aina lähelläni, siunautuipa niitä kuinka monta tahansa! Hetken päästä tajusin että kaikki katsoivat minua, joten olisi aika käynnistää illan ohjelma. "Noniin, eli aloitellaan perussiistiytymisellä ja harjataan ensiksi turkit", selitin ja kaikki alkoivat kaivaa mukaan ottamiaan harjoja ja kampoja esille. Päätimme muodostaa eräänlaisen harjausringin, jossa vierustoveri auttaa vaikeiden selkäkarvojen oikomisessa. Hommasta tuli entistä hauskempaa, kun Tuuli keksi, että voisimme lähettää muutaman kirjaimen mittaisia viestejä toisillemme muotoilemalla kammalla kirjaimia toistemme selkään. Homma toimisi kuin rikkinäinen puhelin, ja lopuksi katsottaisi säilyikö viesti samanlaisena. Istuin jännittyneenä kun Pop alkoi muotoilla kirjaimia selkääni. Ensimmäisestä kirjaimesta en saanut selkoa, mutta loput olivat I-S-U, ja yritin miettiä mikä ensimmäinen kirjain olisi voinut olla. 'Pisu'? 'Risu'? 'Misu'? Sopivia vaihtoehtoja tuntui olevan loputtomiin, mutta päätin ottaa kissa-aiheisen sanan ja muotoilin edessäni istuvan Cinnan selkään F-I-S-U. Kun harjasana oli kiertänyt kierroksensa, sanoi viimeisenä sanan selkäänsä saanut kissa sen ääneen. "Luulisin että sana on FIKU", Yui sanoi hiukan epäröiden. Sanan liikkelle lähettänyt leikin keksijä pudisti päätään. "Oikea sana oli KISU", Tuuli paljasti. Olin siis aika lähellä kun ajattelin että sana liittyi kissoihin.
Leikki oli pidentänyt harjaukseen tarkoitettua aikaa, joten meidän täytyi siirtyä nopeasti seuraavaan vaiheeseen, eli kasvohoitoihin. Olin tilannut simssiliinin avustuksella eräästä nettikaupasta hienoja uutuustuotteita, joita pääsisimme nyt kokeilemaan. Kasvohoitovoiteita oli useaa eria koostumusta ja tuoksua, joten jokaiselle löytyisi varmasti jotakin mieluisaa. Putelien jakelu sujui ongelmitta siihen asti kunnes tuli Viivin vuoro. Välttelin katsekontaktia hänen kanssaan, kunnes Viivi puhkesi yhtäkkiä puhumaan. "Olen allerginen omenalle, joten ei mitään siihen liittyviä tuotteita minulle", kissa selitti. Nyökkäsin ja otin tassuihini mansikantuoksuisen voiteen, mutta muutin viime hetkellä mieleni. Olisi hauskaa tehdä Viiville pieni jekku, joten sysäsin mansikkaputelin syrjään päätin sittenkin poimia omenavoiteen laatikosta. "Tässä, ole hyvä", hymyilin kierosti ja ojensin voiteen Viiville, joka ei näyttänyt aavistavan mitään suunnitelmastani. Odotellessamme voiteen vaikuttamista kannoin kirsikkakulhon ringin keskelle, josta jokainen pystyi kurkottamaan itselleen naposteltavaa. Cinna ja Miisu auttoivat minua kantamaan valmiiksi laseihin kaadettuja sihijuomia keittiöstä bilenurkkaamme. "Olisiko pennuille tarjolla vettä? Pelkään että sihijuoma on liian poreilevaa pikkuisille", Pop huolehti Lilosta ja Lepasta. "Tietenkin", sanoin ja sätin itseäni siitä etten itse tullut ajatelleeksi asiaa. Laskin hanasta vettä laseihin ja ojensin juomat pennuille. "Minä tahdon samanväristä juomaa kuin äidillä", Lepa protestoi, mutta Pop pysyi tiukkana mutta kuitenkin samalla hellävaraisena selittäessään ettei sihijuoma tee hyvää pienten kissojen vatsoille. "Olet hyvä äiti", Yui totesi, ja minä yhdyin mukaan tähän mielipiteeseen. "Noh, älkäähän nyt! Minulla on vielä paljon opittavaa, mutta tähän asti kaikki on sujunut hyvin", Pop selitti hymyillen. Saadakseen puheen pois itsestään Pop kysyi, ovatko muut paikalla olevat aikuiset kissat suunnitelleet jälkikasvun hankkimista. Puheenvuoro annettiin ensin Cinnalle, joka kertoi hieman punastellen asian käyneen mielessä, ja kun koulusta olisi valmistuttu pääsisi hän keskittymään enemmän parisuhteeseensa Carloksen kanssa. "Minä ja Pontsu olemme myös suunnitelleet suorittaa koulun loppuun ennen pentuja. Tai ainakin isä haluaisi asian menevän niin", kerroin oman tilanteeni. Vilkaisin Stiinaa joka hörppi hiljaisesti sihijuomaansa eikä näyttänyt haluavan osallistua keskusteluun. Häntä varmaan harmitti kun kovasta yrittämisestä huolimatta hänen rakkauselämäänsä ei kuulunut mitään. Jopa nuorempi Tuuli kertoi ihastuksestaan Täplään, ja nuorten orastava rakkaustarina vaikutti suloiselta, joskin vähän kauhistelin miten nuorena jotkut aloittavat seurustelun. Vilkaisin Viiviä, jolla ei ainakaan vielä näkynyt olevan mitään ongelmaa omenavoiteensa kanssa. "Entä sinä? Onko sinulla ketään poikakissaa kiikarissa?" kysäisin kellertävältä kissalta. Uteluni oli ehkä turhan näkyvää, mutta halusin saada selville onko Viivillä tunteita Pontsua kohtaan. Tyttökisu pudisti päätään ja sanoi, ettei hän ole kiinnostunut kenestäkään pojasta. En kuitenkaan ole tämän perusteella täysin vakuuttunut, sillä Viivi on ovela, ja hän tuskin kertoisi minun kuullen kuolaavansa mieheni perään. Puhelias Stiina oli ollut ihan luonnottoman kauan hiljaa, joten pian siskoni pyysikin että puhuttaisiin välillä koulusta. Minä, Stiina ja Miisu kävimme kakkosluokkaa, ja Cinna oli kokeen tekemistä vaille valmistumisvalmis. "Onko kakkosluokka paljon ensimmäistä vaikeampi?" ykkösellä oleva Tuuli uteli. "Eipä oikeastaan, jos suorituu ensimmäisestä luokasta pääsee läpi siitäkin", Cinna selitti. Minä en itse asiassa ollut käynyt vielä yhdelläkään tunnilla luokalta siirtymisen jälkeen, täytyisi koittaa ryhdistäytyä koulun suhteen. "Entäs pikkuiset? Aiotteko te mennä kouluun kun vähän kasvatte?" Yui kumartui juttelemaan Popin pennuille. "Ei ikinä koulua!" Lilo tokaisi heti, mutta Pop sanoi pennuille että asiasta keskusteltaisi myöhemmin uudemman kerran.
Menimme Mouruposken yhteiseen kylpyhuoneeseen pesemään kasvonaamiot pois. Laskin vettä kylpyammeeseen, ja kävimme kaikki jälleen rinkiin ammeen ympärille puhdistamaan kasvojamme. Autoin Popia pentujen puhdistuksessa, sillä pikkuiset eivät osanneet peseytyä vielä itsenäisesti. Lepa roiski vähän vettä päälleni, mutten osannut olla pennulle vihainen. "Viivi, oletko kunnossa? Naamasi on täynnä punaisia pilkkuja", Tuuli huomasi. Roiskautin vahingossa vettä nenääni kuullessani Tuulin kommentin. Omenavoide oli siis vihdoin vaikuttanut. Viivi kiipesi pesupöydälle ja tähyili kasvojaan seinäpeilistä järkyttyneen näköisenä. "Mutta... oireet ovat samanlaisia kun omena-allergiani", Viivi tajusi ja vilkaisi minuun päin. "Ehh, ojensiko sinulle ajatuksissani omenavoiteen..? Luulisi sinun vähän tarkemmin katsovan mitä tököttiä naamaasi pistät", sanoin kuin en tietäisi asiasta mitään. Stiina tuijotti minua herkeämättä ja arvelin hänen huomanneen käytöksessäni jotakin epätavallista. Yui ja Pop kuiskivat jotain keskenään ja epäilen heidän puhuvan minusta. Tilanne alkoi muuttua epämiellytävään suuntaan. "Minä mainitsin erikseen allergiastani! En ole käynyt koulua enkä osaa lukea, joten en voinut muuta kuin luottaa sanaasi", Viivi sanoi. Aloin vähitellen ymmärtää tehneeni typerästi, joten tilanne olisi korjattava nopeasti. "Ei hätää, piilotetaan näpyt meikin alle. Voin meikata sinut ensimmäisenä", lupasin ja siirryimme taas takaisin huoneellemme. Aloitaessani Viivin meikkaamisen muu porukka hajaantui omiin puuhiinsa. Lilo, Lepa ja Tuuli leikkivät mukanaan tuomilla leluillaan jotakin keskenään, ja Pop seurasi touhua vähän sivummalta jutustellen samalla Yun ja Miisun kanssa. Stiina ja Cinna olivat puolestaan majoittuneet kirsikkakulhon ääreen ja jutustelivat jotakin napostelun ohessa. Minäkin olisin halunnut hengata kavereideni kanssa, sillä nyt seuranani oli vain Viivi, jota meikkasin vaitonaisena. Näpyt punoittivat aika pahasti eikä ihan kaikki hälvennyt meikkikerroksen alle, mutta sain Viivin naaman vähän parempaan kuntoon. "Teitkö sen tahallasi?" Viivi äkkiä kysyin jolloin säpsähdin niin että pudotin tassussani olleen sudin. "Minkä?" kysyin vaikka tiesin varsin hyvin mitä Viivi tarkoitti. Kisu pyöräytti silmiään ja osoitti naamanäppyjään. "E-en tietenkään, miksi olisin tehnyt jotain tuollaista tarkoituksella?", yritin puhua vakuuttavasti, mutta Viivin pistävä katse murensi varmuuttani. "Johtuuko tämä Pontsusta?" Viivi kysyi. Hän siis tiesi epäilyksistäni. "Miten niin, eihän Pontsu sinulle sitä voidetta ojentanut", mutisin enkä kyenyt katsomaan Viiviä silmiin. "Tiedät hyvin mitä tarkoitan, älä kiertele koko ajan", Viivi sähähti. Keskustelu kävi tukalaksi, mutta keksin pakokeinokseni pyytää seuraavaa kissaa meikkaukseen. Stiina asettui istumaan eteeni, ja toivoin jo että puheenaiheet pyörisivät nyt muissa asioissa, mutta sisareni oli huomannut myös oudon käytökseni. "Se voidejuttu ei ollut vahinko, vai mitä?" Stiina sanoi ja minun oli pakko myöntää asia, sillä en halua valehdella Stiinalle. "Viivi on vikitellyt Pontsua, halusin kostaa", mutisin, mutta nyt kun sanoin asian ääneen se kuulosti yhtäkkiä todella typerältä idealta. "Et anna itsestäsi kovin hyvää kuvaa tuolla säheltämisellä. Sinun kannattaa puhua tämä asia läpi Viivin kanssa", Stiina neuvoi. Huokaisin sillä tiesin kaksoissiskoni olevan oikeassa. Se saisi jäädä kuitenkin johonkin toiseen kertaan, sillä en halunnut enempää draamaa juhliini. Meikattuani Stiinan annoin hänelle myös aiemmin ostamani elokuvaliput ja pyysin häntä varaamaan aikaa kalenteristaan yhteiselle illanvietolle. Stiina tykkää käydä elokuvissa, joten hän ilahtui lahjasta. Olin meikannut Cinnan ja aloittelin juuri Miisua, kun Pop tuli luokseni. "Viivi voi huonosti, ilmeisesti allergia vaikuttaa jotenkin muutenkin kuin pelkkien näppyjen muodossa", Pop selitti huolestuneenoloisena. Käännähdin katsomaan Viiviä joka pötkötti sohvalla päätään pidellen. Pahoittelin keskeytystä Miisulle ja lähdin Popin kanssa katsomaan Viiviä. Allergianäppylöistä oli vuotanut nestettä mikä oli pilannut meikin, ja näytti aivan siltä kuin Viivin pää olisi turvonnut. Tajusin heti että tilanne oli vakava, joten säntäsin saman tien hakemaan hoitajaani apuun.
Istuin pää painuksissa Eläinlääkärin odotushuoneen penkillä. simssiliinin saavuttua lähdimme saman tien viemään Viiviä lääkäriin, ja juhlat täytyi keskeyttää. Minua kadutti typerä tempaukseni, sillä hyvä ilta oli mennyt pilalle tilanne oli minulle nolo, sillä kaikille oli varmasti ilmiselvää että olin kiusannut Viiviä tahallani. Sain odotetusti toruja hoitajaltani, mutta lempeästä luonteestaan poiketen myös Pontsu oli sanonut minulle asiasta pahasti. Väärinhän minä olin tehnyt, mutta tuntui kamalalta kun oma kumppani kääntyi minua vastaan. Vilkaisin syrjäsilmällä Pontsua, joka istui minua vastapäätä ja tuijotti herkeämättä ovea, jonne Kuiku oli kymmenisen minuuttia sitten kadonnut Viivin ja tämän hoitajan kanssa. Kutsuin kumppaniani varovasti nimeltä, jolloin Pontsu käänsi katseensa minuun. "Olen pahoillani..." puhuin epäröiden. "Ei sinun minulle tarvitse käytöstäsi pahoitella vaan Viiville", Pontsu kommentoi. Kyyristyin hieman ja mutisin penkin pehmusteen kuvioita tuijotellen, että Pontsu itsekin tuntui olevan vihainen asian takia. "Olet juuri saattanut parhaan ystäväni sairaalakuntoon, joten kyllä, olen vihainen", Pontsu tokaisi. Vilkaisin simssiliinin sylissä istuvaa isääni saadakseni häneltä tukea, mutta Nickinkin katseesta paistoi pettymys. Voi kunpa voisin vain vajota maanalle, kukaan ei halua minua tänne. Kynsin penkin pehmustetta kyyneleen vieriessä poskelleni. Yhtäkkiä Pontsu puhkesi puhumaan: "En oikein ymmärrä mikä tämä sinun mustasukkaisuuspuuskasi on. Menin naimisiin kissan kanssa jota rakastan, ja se olet sinä eikä Viivi. En halua joutua valitsemaan ystävän ja kumppanin väliltä vain toista, mutta jos käytöksesi jatkuu niin minun on ehkä harkittava avioliittoamme uudelleen", Pontsu uhkaili. Katsoin kissaa hämilläni, mutta sisimmässäni tiesin hänen olevan oikeassa. On aika tehdä sovinto Viivin kanssa. Miettiessäni miten esittäisin asian Viiville huomasin hoitohuoneen oven aukeavan ja Viivi käveli sieltä ulos yhdessä hoitajansa kanssa. simssiliini tyrkkäsi Nickin pois sylistään ja kehotti kaikkia nousemaan ylös. "Viivi on taas kunnossa. Kuiku antoi parantavan pillerin", Zema selitti ja Viivi puski hoitajansa jalkaa. Näpyt olivat hälvenneet lähes olemattomiin ja Viivi näytti taas normaalilta. Kaikki paikallaolijat tuntuivat odottavan minun seuraavaa elettäni, joten pyysin Viiviä tulemaan kanssani syrjemmällä. "Eihän sinulla ole omenoita piilossa selkäsi takana?" Viivi tokaisi kun olimme kahden. "Ei.. eikä se voidejuttu ollut vahinko. Sain mustasukkaisuuspuuskissani typerän idean ja haluan pyytää anteeksi käytöstäni. Olen todella pahoillani aiheuttamastani harmista", sain lopulta sanotuksi. Yllätyksekseni Viivi halasi minua. "Saat anteeksi. Eikä sinun tarvitse olla huolissasi, minun ja Pontsun välillä ei ole mitään", Viivi vakuutteli. Olin kuullut vastaavaa sekä Viiviltä että Pontsulta aiemminkin, mutta vasta nyt sanat upposivat minuun ja uskoin täysin Viiviä. Irtauduttuamme halauksesta näin Viivin aivan uusin silmin ja uskoin aidosti että meistä voisi tulla ystäviä. Pontsu köpötteli leveästi hymyillen luoksemme. "Täällä näyttäisi olevan kaikki hyvin", Pontsu varmisti. "Loistavasti!", minä ja Viivi vastasimme yhtä aikaa ja naurahdimme asialle. "Hei, mitä jos tehtäisi huomenna jotain kolmestaan?" Viivi ehdotti, ja nyökkäsin heti innoissani. Pontsu näytti helpottuneelta, varmaankin kun hänen parhaan ystävänsä ja aviopuolison välille oli laskeutunut rauha.
Oilin mielipide tyttöjen illasta: "Harmi ettemme tehneet Viivin kanssa sovintoa heti illan alussa, juhlista olisi tullut silloin paljon kivemmat. Oli kyllä hauskaa kokoontua tyttöporukalla juoruilemaan, ja samalla tutustuin uusiin kissoihin!"
Kommentit
Lähetä kommentti