Uimahalliin Kirsikan kanssa + Elokuvatreffit
simssiliini pakkasi kassiinsa tarvikkeita uimahallireissua varten. Laukkuun sujahtivat pyyhkeet, harja, simssiliinin uimapuku sekä tietenkin 50 pennin lahjakortti uimahalliostoksia varten. Tyttö näpräsi bikininsä yläosaa mietteliäänä. "En ole käynyt uimassa moneen vuoteen, toivottavasti mahdun vielä tähän vanhaan uimapukuuni", simssiliini mutisi. "Ottaen huomioon miten paljon mätät suuhusi joka päivä karkkia epäilen asiaa", Ruu virnuili. "Olen samaa mieltä, syöt aivan liian epäterveellisesti", Oilikin yhtyi dissauskeskusteluun simssiliinin mulkoillessa kissojaan. Ruulta moisia kommentteja kuuli alituiseen, mutta se että Oilikin lähti mukaan oli kyllä uutta. "Byääh, en tahdo uimaan, oltaisi menty mieluummin elokuviin", Stiina marisi. "Minusta uimahalli on hauska tapaamispaikka! Siellä saa liikuntaa eikä vaan istuta koko aikaa paikallaan ja syödä epäterveellisesti", Oili huomautti. "Onhan uimahallissakin jäätelöbaari", Quz muistutti. Stiina ei kuitenkaan piristynyt yhtään muiden kommenteista vaan näytti yhä nyrpeää naamaa. Kisu oli ilmeisesti huolissaan elämäntavoitteensa takia ja kinusi siksi niin kovasti aina elokuviin menoa. "Kuule Stiina, jos todella haluat mieluummin elokuviin niin voithan sinä yksinkin mennä. Tai pyydät jotakuta kaveriksi, ihan miten tykkäät", simssiliini ehdotti. Oranssin kissan ilme kirkastui välittömästi. "Uuu, voit pyytää Espiquen treffeille!" Oili innostui. "Mi-mitä sinä horiset?" Stiina änkytti. Mistä Oili tiesi että hän oli ihastunut yhteen alienkissoista? "Näinhän minä miten te kaksi katselitte toisianne silloin aiemmin piknikillä", Oili sanoi silmäänsä iskien. "Ihan sama, sitä paitsi ajattelin mennä yksin. Elokuvaan on paljon helpompi keskittyä kun joku ei tuupi viereisellä penkillä tai rouskuta poppareita äänekkäästi", Stiina perusteli. Hän aikoisi unohtaa orastavan ihastuksensa, sillä heillä ei olisi Espiquen kanssa kuitenkaan yhteistä tulevaisuutta vaihtarivuoden jälkeen, joten oli parempi olla kiintymättä liikaa. Samassa ovelta kantautui reipas koputusääni, ja Ruu ennätti juoksahtaa ensimmäisenä avaamaan ovea. "Moikka, ollaankos täällä lähtövalmiita?" Kirsikan hoidokki Shira uteli silmäillen uteliaana huoneessa näkyviä kissoja. Olisi tosiaan ensimmäinen kerta kun simssiliinin ja Kirsikan kissat kohtaavat, aiemmin on oltu vain kirjeenvaihdossa. "Juups, käväistään vielä alienkissojen huoneella", simssiliini huudahti. Ennen lähtöään hän jätti pöydälle vielä muutaman pennin Stiinan elokuvareissua varten.
Kissat temmelsivät käytävää pitkin Kirsikan ja simssiliinin tallustaessa hitaanpaa tahtia perässä. "Muistakaa sitten että uimahallissa ei saa juoksennella tällä tavalla", simssiliini huomautti. "Mutta miksi?" Nala kummasteli ja tuli kärkkymään hoitajaltaan sylipaikkaa. Kirsikka kumartui poimimaan pennun maasta ja antoi tämän kiivetä olkapäälleen samalla kun selitti, että uimahallin märät lattiat ovat liukkaat ja kaatumisesta saattaisi syntyä vaarallinen tilanne. "Muuten simssiliini... Meillä oli puhetta että niitä alienkissoja tulisi mukaamme vain kaksi, mutta kun laitoin heille kirjeen niin halukkaita lähtijöitä olikin jopa kolme... eihän se ole liikaa?" Kirsikka kysyi varovasti. "Hmm... meitä on sitten yhdeksän, mikä tekee yhteensä 45 penniä miinus 2 penniä Oilin uimakoulun vuoksi--" "Myös Sylvi on uimakoulukerhossa", Kirsikka täydensi. "Okei, lopullinen summa on siis 41 penniä. Siinä menikin melkein koko lahjakortti", simssiliini laskeskeli. Alienkissojen huoneella oli meneillään melkoiset leikit kissojen juostessa ympäri huonetta toisiaan jahdaten. Leikkiin tuli hauska lisämauste siitä kun kissat hyödynsivät erikoisvoimiaan: Light muuttui kesken kaiken näkymättömäksi, Sylvi lennähti karkuun katonrajaan tai Rex teleporttasi itsensä huoneen vastakkaiseen nurkkaan. "Olisikohan meidänkin huoneessa vastaavanlaista menoa jos kukaan ei olisi pitämässä kuria?" Shira pohdiskeli. Oli totta että alienkissoilla oli vapaammat oltavat kun heillä ei ollut ketään virallista hoitajaa vahtimassa. "Kukkuu! Onkos täällä ketään uimahalliin lähtijöitä?!" Quz huusi mukaansa ottamaansa mikrofoniin. Kisu on kiertueelta palaamisesta lähtien pitänyt mikkiä aina tassujen ulottuvilla, ja täytyy myöntää että nyt siitä oli apua, sillä saimme hetkessä kaikkien alienkissojen huomion. "Hahaa, minähän sanoin että he saapuvat tasan kello 14:14!" Hipsuli huudahti ja läppäsi Sylviä leikillisesti korville. "Minä en kyllä lyö sinun kanssasi enää ikinä mistään vetoa. Epäreilua kun sinulla on kyky nähdä tulevaisuuteen, se on suorastaan huijaamista", Sylvi marisi ja ojensi vihreälle kissalle oman leivoksensa, joka oli ilmeisesti ollut kissojen panoksena. Galaxy, Sylvi ja Hipsuli saapuivat ovelle valmiina lähtöön muiden jäädessä ehkä hieman kateellisinä kurkkimaan taustalle. Sääli etteivät kaikki voineet tulla mukaan, mutta yhdeksässä kissassa olisi jo tarpeeksi kova paimentaminen simssiliinille ja Kirsikalle. "Eikös Stiina olekaan teidän kanssa?" Espique kummasteli. "Hän aikoo mennä iltapäivällä elokuviin. Kannattaa siis pyöriä Teatterin lähistöllä mikäli haluat nähdä hänet", Oili sanoi silmää iskien. "Onkos teillä mitään mukaanotettavia tavaroita, voimme simssiliinin kanssa kantaa ne", Kirsikka kysyi. "Ei teidän tarvitse, minä kyllä hoidan meidän kassin", Sylvi lupasi. Hetkessä maassa ollut halloweentapahtumasta saatu kurpitsakassi (jonne alienit olivat uimakamppeet pakanneet) nousi leijumaan ilmaan. "Wau!" Quz tuijotti näkyä suu ammollaan. Hänen yli yhä vaikea uskoa että hänen poissaolonsa aikana hoitolaan oli saapunut kissoja ulkoavaruudesta, ja että näillä oli erikoisia taitoja. Joukkio oli juuri poistumassa hoitolasta kun Kirsikka seisahtui yhtäkkiä ja läppäsi kädellään otsaansa. "Ainiin, minähän lupasin pyytää myös Veetin mukaan! Eihän haittaa jos käyn hakemassa vielä hänetkin?", Kirsikka kysyi, eikä simssiliinillä ollut mitään asiaa vastaan. "Kuka on Veeti?" Shira tenttasi heti, mutta Kirsikka oli jo ehtinyt juosta muualle. "Veeti on adoption kissa. Kirsikka aikoo varmaan adoptoida hänet joskus. Tai siis, sitä varten kissoja yleensä varataan", simssiliini selitteli. "Tiedätkö sinä kaikki adoption kissat nimeltä?" Tuhka uteli ihmeissään. "En suinkaan, mutta jokunen kissa on jäänyt paremmin mieleen", simssiliini tunnusti. "Voitaisko tehdä jotain tässä odotellessa? Tuntosarveani kihelmöi siihen malliin että uskon Kirsikalla ja Veetillä kestävän tovin," Hipsuli maukaisi kärsimättömästi. "Niin, voitaisi vaikka tutustua. Kirsikan porukkaa olen nähnyt useampaankin otteeseen, mutta teitä muita en tunne. On kohteliasta esittäytyä", muiden yläpuolella ilmassa leijuva Sylvi lausahti ehkä hivenen liian tärkeilevään sävyyn. "Jos kerran on niin kohteliasta niin hän olisi itse voinut aloittaa esittäytymällä", Ruu supatti hiljaa poikaystävänsä korvaan. "V-varo ettei hän kuule ja suutu!" Quz hätäili. Hän ei oikein luottanut alienkissoihin ja pelkäsi näiden vielä jonakin päivänä ottavan vallan Mouruposkessa. "Minä voin esitellä teidät!", Hipsuli lupasi hilpeänä ja aloitti suurimmasta: "Tuo ihminen on paikan pomo, se johon otin silloin yhteyttä kun suunnittelimme Mouruposkeen saapumista. Sitten tässä ovat hänen kissansa Oili ja pariskunta Quz ja Ruu. Myös Galaxy seurustelee Tuh..." Hipsulin puhe lakkasi kuin seinään Galaxyn astuessa Hipsulin tassun päälle. "Ei siitä sen enempää", Galaxy sanoi ja katsoi Hipsulia tiukasti. Tämän jälkeen liila kissa kääntyi muiden puoleen ja esitteli itsensä sekä Sylvin simssiliinin kissoille. Kirsikan saapuessa paikalle hänen mukanaan tullut Veeti rääkäisi kovaäänisesti nähdessään kummallisen värisiä kissoja, mistä Shiran oli pakko vähän pilkata vanhempaa kissaa. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Kirsikka suunnitteli niin nössön kissan adoptoimista. Quz hivuttautui vaivihkaa Veetin viereen ja kuiskutti ymmärtävänsä tämän reaktion. Quz itsekin oli järkyttynyt törmättyään Hipsuliin aivan sattumalta palattuaan kiertueeltaan.
"Vika vedessä on kääpiöplaneetta!" Hipsuli huudahti, jolloin kaikki kissat säntäsivät yhtä aikaa juoksuun kohti altaita. "Hei, mitäs me puhuimme uima-altailla juoksentelusta?" Kirsikka karjaisi kissojen perään, mutta turhaan, kaikki olivat jo juosseet pois kuuloetäisyydeltä (tai sitten he vain esittivät etteivät kuulleet). Quz ennätti ensimmäiseksi altaan reunalle, mutta altaaseen hyppääminen jännitti ensikertalaista sen verran että hänen takanaan tullut Nala törmäsi epäröimään jääneeseen poikakissaan, ja hetken päästä kumpikin kaatui veteen. Heitä seurasivat pian Galaxy, Veeti ja Tuhka, ja Sylvi liihotti vähän maanpinnan yläpuolella keskemmälle allasta ennen kuin pudottautui veteen. Lopulta myös Ruu, Oili ja Hipsulikin sukelsivat altaaseen, mutta Shira oli jähmettynyt paikoilleen ja tuijotti uima-allasta kauhuissaan. "Tule vaan rohkeasti veteen", Hipsuli kannusti ja roiskautti vettä Shiraa kohti, minkä seurauksena kisu perääntyi entistä kauemmas altaan reunasta. "En minä halua, entä jos hukun?" Shira hätäili ja tarttui altaalle saapunutta hoitajaansa jalasta turvaa hakeakseen. "Kuka nyt on pelkuri?" Veeti virnisti polkiessaan vettä tassuillaan uidessaan. Kirsikka kumartui silittämään Shiraa, ja nopeasti ympäristöä silmäillessään uskoi keksineensä ongelmaan ratkaisun. "Tule, ostetaan sinulle uimarengas", Kirsikka huudahti ja käveli kohti jäätelöbaaria. Uimarengas toi vähän turvallisuuden tunnetta, mutta Shira asteli silti edelleen tassut tutisten lähemmäs vettä. "Minä voin neuvoa sinua uimisessa", Oili lupasi. Hän oli itsekin pelännyt syviä altaita ensimmäisellä uimakoulukerrallaan, joten hän tiesi miltä Shirasta tuntui. Aluksi Shira lillui renkaan päällä jäykkänä kauhusta, mutta kun hän alkoi Oilin ohjeiden mukaan potkia vettä takatassuillaan alkoi renkaan kanssa liikkuminen sujua, ja vauhtiin päästessään Shira suorastaan innostui. Kirsikka osti kissoille hauskan pallon, ja hoitajatkin pulahtivat altaaseen pelaamaan yhdessä kissojen kanssa pallopeliä.
Vähitellen porukka alkoi hajaantua pienempiin ryhmiin: Vanhuskissat olivat hakeneet rauhallisempaa paikkaa pieneltä porealtaalta, ja poreissa rentoutuessaan Oili siemaili appelsiinijuomaa ja Sylvi lusikoi maittavaa jäätelöannostaan. Kissapariskunnat olivat luonnollisesti eristäytyneet muista viettääkseen rauhassa kahdenkeskistä aikaa. Galaxy ja Tuhka uiskentelivat altaalla, ja välillä jompi kumpi saattoi yllättäen sukeltaa ja tehdä toiselle kutitushyökkäyksen veden alla. Ruu ja Quz istuskelivat puolestaan altaan edessä olevalla tuolilla vieretysten ja söivät jäätelöannoksiaan. Välillä piti tietysti antaa maistiaisia toiselle! Ruu nojasi päätään poikaystävänsä kylkeä vasten ja Quz piti tyttöä tassusta kiinni. Pitkän erossa olemisen jälkeen tuntui hyvältä viettää vihdoin aikaa rakkaansa kanssa. Ruu silmäili vaivihkaa Quzia eikä voinut olla miettimättä miten paljon poika oli kasvanut viimeisten kolmen kuukauden aikana: Quz oli rakenteiltaan jotenkin jykevämpi, ja tämän kasvot olivat paljon särmikkäämmät Ruun pyöreisiin poskiin verratessa. Quz oli jotenkin niin... aikuinen! "Tykkääthän sinä yhä minusta vaikka olenkin sinua vähän nuorempi?" Ruu huomasi kysyvänsä. "Tietenkin", Quz vastasi empimättä ja puski kevyesti Ruun rintaa päälaellaan. "Kun mietin vain... ettet katsele vanhempien kissojen perään, kuten vaikka Hipsulin", Ruu mutisi. "Yh, jos minulta kysytään hänen vihreä kuontalonsa on karmea", Quz värähti Ruun kikatellessa. Quz oli ihan hupsu kun pelkäsi alieneja! Shirasta oli alkujännityksen jälkeen kuoriutunut varsinainen vesipeto, eikä kissaa varmaan saisi helpolla nousemaan altaasta kun lähdön aika koittaisi. Shira ja Nala siis uiskentelivat ja puhuivat samalla koulujuttuja. Shira oli aiemmin päivällä ollut viimeisillä tunneillaan ja kertoi kokeistaan, ja Nala puolestaan pälpätti omien oppituntiensa tapahtumista. Puheeksi saattoi myös tulla eräs Miukuli, johon molemmat olivat tutustuneet koulussa vähän aikaa sitten. Muiden kissojen viettäessä aikaa keskenään olivat jäljelle jääneet Veeti ja Hipsuli lyöttäytyneet yhteen, ja kaksikko oli kiivennyt liukumäelle johtavat tikkaat ylös, mutta huipulla kumpaakin vähän epäilytti laskea alas, joten he olivat jääneet hengaamaan torniin. "Anteeksi jos pelästytin sinut aiemmin", Hipsuli lausahti. "Ehen minä pelästynyt, yllätyin vaan", Veeti kierteli ja raapi niskaansa vaivautuneena. Kai hän nyt hätääntyi kun ei osannut odottaa näkevänsä oudonvärisiä kissoja, Kirsikka olisi saanut varoittaa! "Mahtaakohan kukaan poika ikinä pitää minusta kun tunnun ulkonäölläni vain ajavan kaikki kauhun partaalle?" Hipsuli virnisti vitsilleen, vaikka hän oli osittain myös vakavissaan. Monet muut alienkissat olivat vaivatta lähestyneet muita Mouruposkessa asuvia kissoja, mutta Hipsulista tuntui välillä ettei hän tulisi saamaan tällä menolla kumppania ollenkaan. "Älä edes puhu tuollaista! Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet", Veeti sanoi, jolloin Hipsulin vihreille poskille kohosi puna. "K-kiitos. Hmm, minulla on nälkä, mennään alas", Hipsuli sanoi ja lähti laskeutumaan tikkaita pitkin kun liukumäki tuntui edelleen liian hurjalta. "simssiliini, tahdon ruokaaa!" Hipsuli kailotti niin että koko allastila kaikui. "Saat tulla itse valitsemaan jotain jäätelöbaarista", simssiliini lupasi ja nosti kissan tiskille. "Otan tuon vihreän jutun", Hipsuli päätti. "Siis yksi minttujäätelö", simssiliini sanoi myyjälle, joka ojensi jätskin käsi tutisten vihreälle kissalle. Ilmeisesti tämä oli ensimmäinen kerta kun uimahallilla kävi alieneja kun myyjä oli vähän ihmeissään. Hipsuli kävi simssiliinin kanssa istumaan porealtaan vieressä olevilla rantatuoleille. "Muistatko sen Mouruseen laittamani ilmoituksen?" Hipsuli kysäisi. "Ai sen missä etsit isäehdokkaita pennuillesi?" simssiliini varmisti. "Jep. Sainkin yllättäen kaksi kiinnostavaa ehdokasta. Veetin tapasin tänään, mutta haluaisin antaa mahdollisuuden myös Ricolle. Tai äh, en tiedä! En haluaisi loukata toista heistä tekemällä valintaa... Toisaalta olen aina haaveillut suuresta perheestä, ehkä voisin hankkia pentuja kummankin kanssa", Hipsuli mietti tilannettaan ääneen. "Tee kuten parhaaksi näet", simssiliini neuvoi. Kun kaikki olivat saaneet uida ja syödä jäätelöä kyllikseen siirryttiin takaisin pukuhuoneiden puolelle. Nala yritti suostutella alieneja kokeilemaan saunaa, mutta nämä pitivät höyryävää pientä huonetta liian epäilyttävänä. simssiliini pesi kissat loppusuihkuttelun ohessa, ja kun kaikkien turkit olivat kuivuneet oli aika palata takaisin hoitolalle.
Stiinan elokuvareissu:
Stiina päätyi siis lähtemään elokuviin yksinään, vaikka hän oli kyllä harkinnut hetken kävisikö pyytämässä adoptiosta seurakseen äitiään tai parasta ystäväänsä Miisua. Stiina ei kuitenkaan ollut varma miten muut suhtautuisivat häneen nyt kun hän oli päässyt pois adoptiosta. Niin ne roolit vain vaihtuvat, sillä vain muutama kuukausi sitten Miisu ja Pia olivat molemmat saaneet hoitajat, mitä Stiina oli vähän kadehtinut, mutta nyt he olivat jälleen joutuneet takaisin adoptioon uusien hoitajien hylätessä heidät melkein heti ja tällä kertaa Stiinaa onnesti simssiliinin ottaessa hänet hoiviinsa. "Parempi mennä yksin, pennit riittävät sitten vaikka kahden elokuvan katsomiseen", Stiina lopulta päätti. Stiina oli käynyt teatteri Kissansilmässä niin monia kertoja että osaisi varmastikin reitin ulkoa vaikka silmät suljettuna. Kulkiessaan keskustan kauppojen näyteikkunoiden ohi Stiina pysähtyi välillä vilkuilemaan ikkunasta heijastuvaa kuvajaistaan. Oili oli saanut ylipuhuttua Stiinan hankkimaan meikkejä, ja ennen elokuviin lähtöä Stiina oli sipaissut naamaansa ruskeaa luomiväriä. Stiinan täytyi myöntää että oli ihan kiva vähän laittautua ennen ulos lähtemistä! Teatterilla Stiina vilkuili ilmoitustaululta pian alkavia näytöksiä. Vartin päästä alkaisi Peter Pan sekä Sateinen päivä, ja Stiina päätti valita jälkimmäisen, sillä hän oli juuri viimeksi elokuvissa käydessään katsonut Peter Panin, vaikka eihän sillä väliä olisi sillä hän halusi joka tapauksessa nähdä kaikki elokuvat kahteen kertaan. "Mitäs ajattelit katsoa?" Stiina kuuli yllättäen vieraan äänen takaansa. Kääntyessään hän yllättyi toden teolla joutuessaan kasvokkain Espiquen kanssa. Espique on niin vähäpuheinen ettei Stiina ollutkaan tainnut aiemmin edes kuulla hänen ääntään! "Suunnittelin lipun ostamista Sateiseen päivään. Kuinkas sinä satuit liikkumaan täälläpäin?", Stiina uteli. Espique meni välittömästi vaikeaksi ja vältteli katsomasta tyttökissaa silmiin. "Minä tuota, satuin kulkemaan ohi, ja öh..." Espique kiemurteli. "Sano nyt vaan suoraan: Kertoiko Oili sinulle minun menevän tänään teatteriin?" Stiina puuskahti, jolloin alienin ei auttanut muu nyökätä. "Olisihan tämä pitänyt arvata..." Stiina mumisi itsekseen. Hänen siskollaan oli pakkomielle toimia amorina vaikka Stiina oli nimenomaan päättänyt vältellä poikakissaa. Espique vaikutti olevan aivan nolona paljastuttuaan ja tuijotteli etutassujensa liiloja kynsiä. Kiusallinen hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, ja jopa aina sanavalmis Stiina tuntui kadottaneen puhekykynsä jännittäessään ihastuksensa edessä. Espique nojasi tassullaan toiseen pelikoneeseen, mutta vahva kissa ei osannut ollenkaan varautua siihen että kone kellahti yhtäkkiä kumoon hänen voimiensa vaikutuksesta. Valtava ryminä toimi jäänmurtajana, ja hetken päästä kaksikko purskahti nauruun tilanteelle. Espiquen nostaessa pelikonetta takaisin paikoilleen Stiina mietti että kun Espique nyt kerran oli paikalla niin miksei hän voisi viettää tämän kanssa aikaa, ja päätyi pyytämään alienia kanssaan leffaan. Ostettuaan liput kaksikko poikkesi vielä herkkuosastolla, ja mukaan lähti pari orangeminilimua sekä makeat irtokarkit. Kisut ehtivät rynnätä juuri parahiksi paikoilleen elokuvan käynnistyessä. Aluksi valkokankaalla kuvattiin tummien sadepilvien täyttämää taivasta ja vesisateen liplatusta, mutta pian kamera zoomasi valkoisen omakotitalon ikkunaan, jossa oli nähtävissä toinen elokuvan päähenkilöistä: Pekka niminen poika, joka katseli ikkunan läpi naapuritalossa olevaa tyttöä. Typerä virne Pekan naamalla paljastaa heti tämän olevan ihastunut, ja Stiinalle tuli suorastaan häiritsevä olo, tuntui kuin nuo elokuvan rakastavaiset olisivat kuvastaneet häntä ja Espiquea. Stiina kahmaisi Espiquen sylissä olevasta namipussista tassullisen makeisia ja yritti niellä niiden mukana hölmöt ajatuksensa ja keskittyä leffaan. Onneksi elokuva ei ollut pelkkää rakkauslässytystä, sillä päähenkilöiden lemmikit toivat sähellyksellään sopivaa koomisuutta. Lopputekstit pärähtivät ruutuun juuri parahiksi Espiquen ryystäessä juomansa loppuja mukin pohjalta. Kaksikko poistui salista muun yleisön joukossa ja lähti tallustamaan hoitolarakennusta kohti. Paluumatka taittui leppoisasti Stiinan pölistessä tulkintojaan äskeisestä elokuvasta. Espique kuunteli tytön juttuja vaitonaisena ja nyökkäili aina johonkin väliin. Stiinaa vähän vaivasi toisen hiljaisuus, sillä hän pelkäsi tylsistyttävänsä toisen puhetulvallaan, mutta Stiina ei mahtanut mitään sille että pölötti hermostuksissaan ääneen kaikki ajatuksensa. Stiina saattoi alienin tämän huoneen eteen. Tytön yllätyksesi Espique kiersi häntänsä Stiinan hännän ympärille ja kysyi, haluaisiko tavata häntä toistekin. Espiquen hellä ele viestitti selvästi kiinnostuksesta eikä Stiina saanut pidettyä vatsassaan olevia perhosia aisoissa vaikka sitä yrittikin. Silti hän päätti torjua ehdotuksen. "Minusta on parempi ettemme tapaisi enää, ainakaan kahdestaan", Stiina sai sanotuksi ja juoksi kyyneliä pidätellen pois paikalta. Saavuttuaan uuden huoneensa ovelle Stiina kuuli huoneesta vaimeaa puheensorinaa, joten hän arvasi muiden jo palanneen uimahallireissulta. Oranssi kissa pyyhki kyyneleensä ja marssi reippaasti sisälle. Oili riensi välittömästi siskonsa juttusille, ja kaksikko eristäytyi supattelemaan salaisuuksiaan rauhassa. "Sinun piti sitten järjestää Espique paikalle", Stiina tokaisi. "Hehjuu, en voinut vastustaa kiusausta. No, miten teidän treffinne menivät?" Oili uteli silmät kiiluen. "Tiedoksesi, ne eivät olleet mitkään treffit, ja hmm... Meillä oli hauskaa, Espique on huipputyyppi ja tunnen pientä ihastusta häntä kohtaan, mutta en aio jatkaa tapailua", Stiina paljasti lauseen loppuun, jolloin Oilin ilme valahti. "Mitää, miksi et?" Oili kummasteli. "Ero Ragesta oli kamala hänen vaihtarivuotensa lopussa, enkä halua kokea samaa uudelleen. Näin on parempi", Stiina vakuutteli. "Ei, ei todellakaan ole parempi jättää jotain ihanaa kokematta vain siksi että pelkäät! Suhteet ovat monimutkaisia ja tuovat mukanaan sekä iloa ja surua. Et pysty mitenkään suojelemaan itseäsi kaikelta ikävältä vaikka haluaisit. Mitä jos mieltäsi jäisi kuolinvuoteelle saakka vaivaamaan jälkeenpäin ettet kertonut Espiquelle tunteistasi?" Oili huomautti. Stiina huokaisi raskaasti. "Tuskin Espique haluaa enää edes nähdä minua kun torjuin hänet..." oranssi kissa mumisi hiljaa.
Oilin mielipide päivästä: "Voi Stiinaa, hänen pitäisi antaa Espiquelle mahdollisuus, sillä heistä tulisi hyvä pari! Uimahallissa oli mukava käydä tälleen muutenkin kuin kerhon merkeissä."
Quzin mielipide päivästä: "Miksi meidän piti kutsua mukaan alienkissoja... Noh, ainahaan he eivät aiheuttaneet mitään harmia. Kiva tällainen vähän spesiaalimpi toimintapäivä, elämä on ollut välillä vähän yksitoikkoista kiertuehuuman jälkeen, vaikka toki nautin siitä että saan viettää aikaa läheisteni kanssa."
Ruun mielipide päivästä: "Kirsikan kissat vaikuttavat mukavilta, olemme aika samanikäisiäkin joten tulimme hyvin juttuun! Kiinnitin erityisesti huomiota Tuhkaan, joka on väritykseltään ihan minun näköiseni!"
Stiinan mielipide päivästä: "EeEeEääEääÄä, miksi tunteet ovat näin vaikeita? Torjuessani Espiquen luulin tehneeni oikein, mutta kadun valintaani jo nyt... Onkohan minulla enää toivoa, vai pitäisikö vain unohtaa?"
Kissat temmelsivät käytävää pitkin Kirsikan ja simssiliinin tallustaessa hitaanpaa tahtia perässä. "Muistakaa sitten että uimahallissa ei saa juoksennella tällä tavalla", simssiliini huomautti. "Mutta miksi?" Nala kummasteli ja tuli kärkkymään hoitajaltaan sylipaikkaa. Kirsikka kumartui poimimaan pennun maasta ja antoi tämän kiivetä olkapäälleen samalla kun selitti, että uimahallin märät lattiat ovat liukkaat ja kaatumisesta saattaisi syntyä vaarallinen tilanne. "Muuten simssiliini... Meillä oli puhetta että niitä alienkissoja tulisi mukaamme vain kaksi, mutta kun laitoin heille kirjeen niin halukkaita lähtijöitä olikin jopa kolme... eihän se ole liikaa?" Kirsikka kysyi varovasti. "Hmm... meitä on sitten yhdeksän, mikä tekee yhteensä 45 penniä miinus 2 penniä Oilin uimakoulun vuoksi--" "Myös Sylvi on uimakoulukerhossa", Kirsikka täydensi. "Okei, lopullinen summa on siis 41 penniä. Siinä menikin melkein koko lahjakortti", simssiliini laskeskeli. Alienkissojen huoneella oli meneillään melkoiset leikit kissojen juostessa ympäri huonetta toisiaan jahdaten. Leikkiin tuli hauska lisämauste siitä kun kissat hyödynsivät erikoisvoimiaan: Light muuttui kesken kaiken näkymättömäksi, Sylvi lennähti karkuun katonrajaan tai Rex teleporttasi itsensä huoneen vastakkaiseen nurkkaan. "Olisikohan meidänkin huoneessa vastaavanlaista menoa jos kukaan ei olisi pitämässä kuria?" Shira pohdiskeli. Oli totta että alienkissoilla oli vapaammat oltavat kun heillä ei ollut ketään virallista hoitajaa vahtimassa. "Kukkuu! Onkos täällä ketään uimahalliin lähtijöitä?!" Quz huusi mukaansa ottamaansa mikrofoniin. Kisu on kiertueelta palaamisesta lähtien pitänyt mikkiä aina tassujen ulottuvilla, ja täytyy myöntää että nyt siitä oli apua, sillä saimme hetkessä kaikkien alienkissojen huomion. "Hahaa, minähän sanoin että he saapuvat tasan kello 14:14!" Hipsuli huudahti ja läppäsi Sylviä leikillisesti korville. "Minä en kyllä lyö sinun kanssasi enää ikinä mistään vetoa. Epäreilua kun sinulla on kyky nähdä tulevaisuuteen, se on suorastaan huijaamista", Sylvi marisi ja ojensi vihreälle kissalle oman leivoksensa, joka oli ilmeisesti ollut kissojen panoksena. Galaxy, Sylvi ja Hipsuli saapuivat ovelle valmiina lähtöön muiden jäädessä ehkä hieman kateellisinä kurkkimaan taustalle. Sääli etteivät kaikki voineet tulla mukaan, mutta yhdeksässä kissassa olisi jo tarpeeksi kova paimentaminen simssiliinille ja Kirsikalle. "Eikös Stiina olekaan teidän kanssa?" Espique kummasteli. "Hän aikoo mennä iltapäivällä elokuviin. Kannattaa siis pyöriä Teatterin lähistöllä mikäli haluat nähdä hänet", Oili sanoi silmää iskien. "Onkos teillä mitään mukaanotettavia tavaroita, voimme simssiliinin kanssa kantaa ne", Kirsikka kysyi. "Ei teidän tarvitse, minä kyllä hoidan meidän kassin", Sylvi lupasi. Hetkessä maassa ollut halloweentapahtumasta saatu kurpitsakassi (jonne alienit olivat uimakamppeet pakanneet) nousi leijumaan ilmaan. "Wau!" Quz tuijotti näkyä suu ammollaan. Hänen yli yhä vaikea uskoa että hänen poissaolonsa aikana hoitolaan oli saapunut kissoja ulkoavaruudesta, ja että näillä oli erikoisia taitoja. Joukkio oli juuri poistumassa hoitolasta kun Kirsikka seisahtui yhtäkkiä ja läppäsi kädellään otsaansa. "Ainiin, minähän lupasin pyytää myös Veetin mukaan! Eihän haittaa jos käyn hakemassa vielä hänetkin?", Kirsikka kysyi, eikä simssiliinillä ollut mitään asiaa vastaan. "Kuka on Veeti?" Shira tenttasi heti, mutta Kirsikka oli jo ehtinyt juosta muualle. "Veeti on adoption kissa. Kirsikka aikoo varmaan adoptoida hänet joskus. Tai siis, sitä varten kissoja yleensä varataan", simssiliini selitteli. "Tiedätkö sinä kaikki adoption kissat nimeltä?" Tuhka uteli ihmeissään. "En suinkaan, mutta jokunen kissa on jäänyt paremmin mieleen", simssiliini tunnusti. "Voitaisko tehdä jotain tässä odotellessa? Tuntosarveani kihelmöi siihen malliin että uskon Kirsikalla ja Veetillä kestävän tovin," Hipsuli maukaisi kärsimättömästi. "Niin, voitaisi vaikka tutustua. Kirsikan porukkaa olen nähnyt useampaankin otteeseen, mutta teitä muita en tunne. On kohteliasta esittäytyä", muiden yläpuolella ilmassa leijuva Sylvi lausahti ehkä hivenen liian tärkeilevään sävyyn. "Jos kerran on niin kohteliasta niin hän olisi itse voinut aloittaa esittäytymällä", Ruu supatti hiljaa poikaystävänsä korvaan. "V-varo ettei hän kuule ja suutu!" Quz hätäili. Hän ei oikein luottanut alienkissoihin ja pelkäsi näiden vielä jonakin päivänä ottavan vallan Mouruposkessa. "Minä voin esitellä teidät!", Hipsuli lupasi hilpeänä ja aloitti suurimmasta: "Tuo ihminen on paikan pomo, se johon otin silloin yhteyttä kun suunnittelimme Mouruposkeen saapumista. Sitten tässä ovat hänen kissansa Oili ja pariskunta Quz ja Ruu. Myös Galaxy seurustelee Tuh..." Hipsulin puhe lakkasi kuin seinään Galaxyn astuessa Hipsulin tassun päälle. "Ei siitä sen enempää", Galaxy sanoi ja katsoi Hipsulia tiukasti. Tämän jälkeen liila kissa kääntyi muiden puoleen ja esitteli itsensä sekä Sylvin simssiliinin kissoille. Kirsikan saapuessa paikalle hänen mukanaan tullut Veeti rääkäisi kovaäänisesti nähdessään kummallisen värisiä kissoja, mistä Shiran oli pakko vähän pilkata vanhempaa kissaa. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Kirsikka suunnitteli niin nössön kissan adoptoimista. Quz hivuttautui vaivihkaa Veetin viereen ja kuiskutti ymmärtävänsä tämän reaktion. Quz itsekin oli järkyttynyt törmättyään Hipsuliin aivan sattumalta palattuaan kiertueeltaan.
"Vika vedessä on kääpiöplaneetta!" Hipsuli huudahti, jolloin kaikki kissat säntäsivät yhtä aikaa juoksuun kohti altaita. "Hei, mitäs me puhuimme uima-altailla juoksentelusta?" Kirsikka karjaisi kissojen perään, mutta turhaan, kaikki olivat jo juosseet pois kuuloetäisyydeltä (tai sitten he vain esittivät etteivät kuulleet). Quz ennätti ensimmäiseksi altaan reunalle, mutta altaaseen hyppääminen jännitti ensikertalaista sen verran että hänen takanaan tullut Nala törmäsi epäröimään jääneeseen poikakissaan, ja hetken päästä kumpikin kaatui veteen. Heitä seurasivat pian Galaxy, Veeti ja Tuhka, ja Sylvi liihotti vähän maanpinnan yläpuolella keskemmälle allasta ennen kuin pudottautui veteen. Lopulta myös Ruu, Oili ja Hipsulikin sukelsivat altaaseen, mutta Shira oli jähmettynyt paikoilleen ja tuijotti uima-allasta kauhuissaan. "Tule vaan rohkeasti veteen", Hipsuli kannusti ja roiskautti vettä Shiraa kohti, minkä seurauksena kisu perääntyi entistä kauemmas altaan reunasta. "En minä halua, entä jos hukun?" Shira hätäili ja tarttui altaalle saapunutta hoitajaansa jalasta turvaa hakeakseen. "Kuka nyt on pelkuri?" Veeti virnisti polkiessaan vettä tassuillaan uidessaan. Kirsikka kumartui silittämään Shiraa, ja nopeasti ympäristöä silmäillessään uskoi keksineensä ongelmaan ratkaisun. "Tule, ostetaan sinulle uimarengas", Kirsikka huudahti ja käveli kohti jäätelöbaaria. Uimarengas toi vähän turvallisuuden tunnetta, mutta Shira asteli silti edelleen tassut tutisten lähemmäs vettä. "Minä voin neuvoa sinua uimisessa", Oili lupasi. Hän oli itsekin pelännyt syviä altaita ensimmäisellä uimakoulukerrallaan, joten hän tiesi miltä Shirasta tuntui. Aluksi Shira lillui renkaan päällä jäykkänä kauhusta, mutta kun hän alkoi Oilin ohjeiden mukaan potkia vettä takatassuillaan alkoi renkaan kanssa liikkuminen sujua, ja vauhtiin päästessään Shira suorastaan innostui. Kirsikka osti kissoille hauskan pallon, ja hoitajatkin pulahtivat altaaseen pelaamaan yhdessä kissojen kanssa pallopeliä.
Vähitellen porukka alkoi hajaantua pienempiin ryhmiin: Vanhuskissat olivat hakeneet rauhallisempaa paikkaa pieneltä porealtaalta, ja poreissa rentoutuessaan Oili siemaili appelsiinijuomaa ja Sylvi lusikoi maittavaa jäätelöannostaan. Kissapariskunnat olivat luonnollisesti eristäytyneet muista viettääkseen rauhassa kahdenkeskistä aikaa. Galaxy ja Tuhka uiskentelivat altaalla, ja välillä jompi kumpi saattoi yllättäen sukeltaa ja tehdä toiselle kutitushyökkäyksen veden alla. Ruu ja Quz istuskelivat puolestaan altaan edessä olevalla tuolilla vieretysten ja söivät jäätelöannoksiaan. Välillä piti tietysti antaa maistiaisia toiselle! Ruu nojasi päätään poikaystävänsä kylkeä vasten ja Quz piti tyttöä tassusta kiinni. Pitkän erossa olemisen jälkeen tuntui hyvältä viettää vihdoin aikaa rakkaansa kanssa. Ruu silmäili vaivihkaa Quzia eikä voinut olla miettimättä miten paljon poika oli kasvanut viimeisten kolmen kuukauden aikana: Quz oli rakenteiltaan jotenkin jykevämpi, ja tämän kasvot olivat paljon särmikkäämmät Ruun pyöreisiin poskiin verratessa. Quz oli jotenkin niin... aikuinen! "Tykkääthän sinä yhä minusta vaikka olenkin sinua vähän nuorempi?" Ruu huomasi kysyvänsä. "Tietenkin", Quz vastasi empimättä ja puski kevyesti Ruun rintaa päälaellaan. "Kun mietin vain... ettet katsele vanhempien kissojen perään, kuten vaikka Hipsulin", Ruu mutisi. "Yh, jos minulta kysytään hänen vihreä kuontalonsa on karmea", Quz värähti Ruun kikatellessa. Quz oli ihan hupsu kun pelkäsi alieneja! Shirasta oli alkujännityksen jälkeen kuoriutunut varsinainen vesipeto, eikä kissaa varmaan saisi helpolla nousemaan altaasta kun lähdön aika koittaisi. Shira ja Nala siis uiskentelivat ja puhuivat samalla koulujuttuja. Shira oli aiemmin päivällä ollut viimeisillä tunneillaan ja kertoi kokeistaan, ja Nala puolestaan pälpätti omien oppituntiensa tapahtumista. Puheeksi saattoi myös tulla eräs Miukuli, johon molemmat olivat tutustuneet koulussa vähän aikaa sitten. Muiden kissojen viettäessä aikaa keskenään olivat jäljelle jääneet Veeti ja Hipsuli lyöttäytyneet yhteen, ja kaksikko oli kiivennyt liukumäelle johtavat tikkaat ylös, mutta huipulla kumpaakin vähän epäilytti laskea alas, joten he olivat jääneet hengaamaan torniin. "Anteeksi jos pelästytin sinut aiemmin", Hipsuli lausahti. "Ehen minä pelästynyt, yllätyin vaan", Veeti kierteli ja raapi niskaansa vaivautuneena. Kai hän nyt hätääntyi kun ei osannut odottaa näkevänsä oudonvärisiä kissoja, Kirsikka olisi saanut varoittaa! "Mahtaakohan kukaan poika ikinä pitää minusta kun tunnun ulkonäölläni vain ajavan kaikki kauhun partaalle?" Hipsuli virnisti vitsilleen, vaikka hän oli osittain myös vakavissaan. Monet muut alienkissat olivat vaivatta lähestyneet muita Mouruposkessa asuvia kissoja, mutta Hipsulista tuntui välillä ettei hän tulisi saamaan tällä menolla kumppania ollenkaan. "Älä edes puhu tuollaista! Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet", Veeti sanoi, jolloin Hipsulin vihreille poskille kohosi puna. "K-kiitos. Hmm, minulla on nälkä, mennään alas", Hipsuli sanoi ja lähti laskeutumaan tikkaita pitkin kun liukumäki tuntui edelleen liian hurjalta. "simssiliini, tahdon ruokaaa!" Hipsuli kailotti niin että koko allastila kaikui. "Saat tulla itse valitsemaan jotain jäätelöbaarista", simssiliini lupasi ja nosti kissan tiskille. "Otan tuon vihreän jutun", Hipsuli päätti. "Siis yksi minttujäätelö", simssiliini sanoi myyjälle, joka ojensi jätskin käsi tutisten vihreälle kissalle. Ilmeisesti tämä oli ensimmäinen kerta kun uimahallilla kävi alieneja kun myyjä oli vähän ihmeissään. Hipsuli kävi simssiliinin kanssa istumaan porealtaan vieressä olevilla rantatuoleille. "Muistatko sen Mouruseen laittamani ilmoituksen?" Hipsuli kysäisi. "Ai sen missä etsit isäehdokkaita pennuillesi?" simssiliini varmisti. "Jep. Sainkin yllättäen kaksi kiinnostavaa ehdokasta. Veetin tapasin tänään, mutta haluaisin antaa mahdollisuuden myös Ricolle. Tai äh, en tiedä! En haluaisi loukata toista heistä tekemällä valintaa... Toisaalta olen aina haaveillut suuresta perheestä, ehkä voisin hankkia pentuja kummankin kanssa", Hipsuli mietti tilannettaan ääneen. "Tee kuten parhaaksi näet", simssiliini neuvoi. Kun kaikki olivat saaneet uida ja syödä jäätelöä kyllikseen siirryttiin takaisin pukuhuoneiden puolelle. Nala yritti suostutella alieneja kokeilemaan saunaa, mutta nämä pitivät höyryävää pientä huonetta liian epäilyttävänä. simssiliini pesi kissat loppusuihkuttelun ohessa, ja kun kaikkien turkit olivat kuivuneet oli aika palata takaisin hoitolalle.
Stiinan elokuvareissu:
Stiina päätyi siis lähtemään elokuviin yksinään, vaikka hän oli kyllä harkinnut hetken kävisikö pyytämässä adoptiosta seurakseen äitiään tai parasta ystäväänsä Miisua. Stiina ei kuitenkaan ollut varma miten muut suhtautuisivat häneen nyt kun hän oli päässyt pois adoptiosta. Niin ne roolit vain vaihtuvat, sillä vain muutama kuukausi sitten Miisu ja Pia olivat molemmat saaneet hoitajat, mitä Stiina oli vähän kadehtinut, mutta nyt he olivat jälleen joutuneet takaisin adoptioon uusien hoitajien hylätessä heidät melkein heti ja tällä kertaa Stiinaa onnesti simssiliinin ottaessa hänet hoiviinsa. "Parempi mennä yksin, pennit riittävät sitten vaikka kahden elokuvan katsomiseen", Stiina lopulta päätti. Stiina oli käynyt teatteri Kissansilmässä niin monia kertoja että osaisi varmastikin reitin ulkoa vaikka silmät suljettuna. Kulkiessaan keskustan kauppojen näyteikkunoiden ohi Stiina pysähtyi välillä vilkuilemaan ikkunasta heijastuvaa kuvajaistaan. Oili oli saanut ylipuhuttua Stiinan hankkimaan meikkejä, ja ennen elokuviin lähtöä Stiina oli sipaissut naamaansa ruskeaa luomiväriä. Stiinan täytyi myöntää että oli ihan kiva vähän laittautua ennen ulos lähtemistä! Teatterilla Stiina vilkuili ilmoitustaululta pian alkavia näytöksiä. Vartin päästä alkaisi Peter Pan sekä Sateinen päivä, ja Stiina päätti valita jälkimmäisen, sillä hän oli juuri viimeksi elokuvissa käydessään katsonut Peter Panin, vaikka eihän sillä väliä olisi sillä hän halusi joka tapauksessa nähdä kaikki elokuvat kahteen kertaan. "Mitäs ajattelit katsoa?" Stiina kuuli yllättäen vieraan äänen takaansa. Kääntyessään hän yllättyi toden teolla joutuessaan kasvokkain Espiquen kanssa. Espique on niin vähäpuheinen ettei Stiina ollutkaan tainnut aiemmin edes kuulla hänen ääntään! "Suunnittelin lipun ostamista Sateiseen päivään. Kuinkas sinä satuit liikkumaan täälläpäin?", Stiina uteli. Espique meni välittömästi vaikeaksi ja vältteli katsomasta tyttökissaa silmiin. "Minä tuota, satuin kulkemaan ohi, ja öh..." Espique kiemurteli. "Sano nyt vaan suoraan: Kertoiko Oili sinulle minun menevän tänään teatteriin?" Stiina puuskahti, jolloin alienin ei auttanut muu nyökätä. "Olisihan tämä pitänyt arvata..." Stiina mumisi itsekseen. Hänen siskollaan oli pakkomielle toimia amorina vaikka Stiina oli nimenomaan päättänyt vältellä poikakissaa. Espique vaikutti olevan aivan nolona paljastuttuaan ja tuijotteli etutassujensa liiloja kynsiä. Kiusallinen hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, ja jopa aina sanavalmis Stiina tuntui kadottaneen puhekykynsä jännittäessään ihastuksensa edessä. Espique nojasi tassullaan toiseen pelikoneeseen, mutta vahva kissa ei osannut ollenkaan varautua siihen että kone kellahti yhtäkkiä kumoon hänen voimiensa vaikutuksesta. Valtava ryminä toimi jäänmurtajana, ja hetken päästä kaksikko purskahti nauruun tilanteelle. Espiquen nostaessa pelikonetta takaisin paikoilleen Stiina mietti että kun Espique nyt kerran oli paikalla niin miksei hän voisi viettää tämän kanssa aikaa, ja päätyi pyytämään alienia kanssaan leffaan. Ostettuaan liput kaksikko poikkesi vielä herkkuosastolla, ja mukaan lähti pari orangeminilimua sekä makeat irtokarkit. Kisut ehtivät rynnätä juuri parahiksi paikoilleen elokuvan käynnistyessä. Aluksi valkokankaalla kuvattiin tummien sadepilvien täyttämää taivasta ja vesisateen liplatusta, mutta pian kamera zoomasi valkoisen omakotitalon ikkunaan, jossa oli nähtävissä toinen elokuvan päähenkilöistä: Pekka niminen poika, joka katseli ikkunan läpi naapuritalossa olevaa tyttöä. Typerä virne Pekan naamalla paljastaa heti tämän olevan ihastunut, ja Stiinalle tuli suorastaan häiritsevä olo, tuntui kuin nuo elokuvan rakastavaiset olisivat kuvastaneet häntä ja Espiquea. Stiina kahmaisi Espiquen sylissä olevasta namipussista tassullisen makeisia ja yritti niellä niiden mukana hölmöt ajatuksensa ja keskittyä leffaan. Onneksi elokuva ei ollut pelkkää rakkauslässytystä, sillä päähenkilöiden lemmikit toivat sähellyksellään sopivaa koomisuutta. Lopputekstit pärähtivät ruutuun juuri parahiksi Espiquen ryystäessä juomansa loppuja mukin pohjalta. Kaksikko poistui salista muun yleisön joukossa ja lähti tallustamaan hoitolarakennusta kohti. Paluumatka taittui leppoisasti Stiinan pölistessä tulkintojaan äskeisestä elokuvasta. Espique kuunteli tytön juttuja vaitonaisena ja nyökkäili aina johonkin väliin. Stiinaa vähän vaivasi toisen hiljaisuus, sillä hän pelkäsi tylsistyttävänsä toisen puhetulvallaan, mutta Stiina ei mahtanut mitään sille että pölötti hermostuksissaan ääneen kaikki ajatuksensa. Stiina saattoi alienin tämän huoneen eteen. Tytön yllätyksesi Espique kiersi häntänsä Stiinan hännän ympärille ja kysyi, haluaisiko tavata häntä toistekin. Espiquen hellä ele viestitti selvästi kiinnostuksesta eikä Stiina saanut pidettyä vatsassaan olevia perhosia aisoissa vaikka sitä yrittikin. Silti hän päätti torjua ehdotuksen. "Minusta on parempi ettemme tapaisi enää, ainakaan kahdestaan", Stiina sai sanotuksi ja juoksi kyyneliä pidätellen pois paikalta. Saavuttuaan uuden huoneensa ovelle Stiina kuuli huoneesta vaimeaa puheensorinaa, joten hän arvasi muiden jo palanneen uimahallireissulta. Oranssi kissa pyyhki kyyneleensä ja marssi reippaasti sisälle. Oili riensi välittömästi siskonsa juttusille, ja kaksikko eristäytyi supattelemaan salaisuuksiaan rauhassa. "Sinun piti sitten järjestää Espique paikalle", Stiina tokaisi. "Hehjuu, en voinut vastustaa kiusausta. No, miten teidän treffinne menivät?" Oili uteli silmät kiiluen. "Tiedoksesi, ne eivät olleet mitkään treffit, ja hmm... Meillä oli hauskaa, Espique on huipputyyppi ja tunnen pientä ihastusta häntä kohtaan, mutta en aio jatkaa tapailua", Stiina paljasti lauseen loppuun, jolloin Oilin ilme valahti. "Mitää, miksi et?" Oili kummasteli. "Ero Ragesta oli kamala hänen vaihtarivuotensa lopussa, enkä halua kokea samaa uudelleen. Näin on parempi", Stiina vakuutteli. "Ei, ei todellakaan ole parempi jättää jotain ihanaa kokematta vain siksi että pelkäät! Suhteet ovat monimutkaisia ja tuovat mukanaan sekä iloa ja surua. Et pysty mitenkään suojelemaan itseäsi kaikelta ikävältä vaikka haluaisit. Mitä jos mieltäsi jäisi kuolinvuoteelle saakka vaivaamaan jälkeenpäin ettet kertonut Espiquelle tunteistasi?" Oili huomautti. Stiina huokaisi raskaasti. "Tuskin Espique haluaa enää edes nähdä minua kun torjuin hänet..." oranssi kissa mumisi hiljaa.
Oilin mielipide päivästä: "Voi Stiinaa, hänen pitäisi antaa Espiquelle mahdollisuus, sillä heistä tulisi hyvä pari! Uimahallissa oli mukava käydä tälleen muutenkin kuin kerhon merkeissä."
Quzin mielipide päivästä: "Miksi meidän piti kutsua mukaan alienkissoja... Noh, ainahaan he eivät aiheuttaneet mitään harmia. Kiva tällainen vähän spesiaalimpi toimintapäivä, elämä on ollut välillä vähän yksitoikkoista kiertuehuuman jälkeen, vaikka toki nautin siitä että saan viettää aikaa läheisteni kanssa."
Ruun mielipide päivästä: "Kirsikan kissat vaikuttavat mukavilta, olemme aika samanikäisiäkin joten tulimme hyvin juttuun! Kiinnitin erityisesti huomiota Tuhkaan, joka on väritykseltään ihan minun näköiseni!"
Stiinan mielipide päivästä: "EeEeEääEääÄä, miksi tunteet ovat näin vaikeita? Torjuessani Espiquen luulin tehneeni oikein, mutta kadun valintaani jo nyt... Onkohan minulla enää toivoa, vai pitäisikö vain unohtaa?"
Kommentit
Lähetä kommentti