Uudenvuoden uskomukset
“Kerrohan vielä simssiliini, miksi me leivommekaan kakkua”, Pontsu pyysi. “Tämä on uuden vuoden juhlaa varten! Luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, millaisia ennustuksia eri kulttuurissa tehdään, ja aion soveltaa niitä Mouruposkeen. Kreikassa leivotaan kakku, jonne tungetaan kolikko. Se, kuka löytää kolikon omasta kakunpalastaan, tulee saamaan erityisen onnekkaan vuoden!” kerroin innoissani. “Okei, tämä kuulostaa ehdottomasti aivan sinun jutultasi. Mihin sinä minua tarvitset?” Pontsu totesi yrittäen peitellä kiinnostuksenpuutettaan. “Tiedäthän sinä, miten huono kokki olen. Sinä olet sentään kokkikerhossa ja osaat tehdä kakun!” huomautin. Pontsu kohotti kulmiaan ja katsoi minua merkittävästi. “Hyvä on, kyllähän minä hoitajaani hädässä autan”, Pontsu sanoi hymyillen. “Kiitos, olet ihana!” huudahdin.
“Isi, nyt sinne kylpyyn! Sinä et voi näyttäytyä äidille tuon näköisenä. Hän jättää sinut!” Oili karjaisi. “Sinä tyttäreni taidat pikkaisen liioitella”, Nick naurahti. “Ja sinä taidat olla pikkaisen pipi päästäsi! Et kunnioita naisia yhtään. Sinun pitää olla siisti, kun äiti ja Stiina tulevat kylään”, Oili murahti. Nick päätti olla sanomatta enää mitään, ja hän hyppäsi kylpyyn. Oili otti asiat välillä turhan vakavasti. Nick’kö vaikea saada kylpyyn? Olisi elänyt elämänsä Mitterin kanssa! Nick oli sulkenut hetkeksi silmänsä ja nauttinut veden lämmöstä, kun Oili yhtäkkiä jo totesikin: “Nousehan siitä vanhus. Nyt on minun vuoroni.” “Vastahan minä…”, Nick aloitti. “Minä en ehdi puhdistua riittävästi, jos sinä et nouse sieltä NYT”, Oili huudahti. “Hyvä on, ihan hetki vielä”, Nick sanoi ja sulki jälleen silmänsä. “Isä!” Oili kiljaisi. Tyttökisu sai tarpeekseen, hyppäsi ammeeseen ja kiskoi sen tulpan irti. Vedet valuivat viemäriin, ja Nick jäi hölmistyneenä tuijottamaan tilannetta. “Noin, nyt on minun vuoroni”, Oili päätti. “Hyvä on, hyvä on. Uskotaan”, Nick huokaisi. Hän nappasi oman pyyhkeensä ja kietoi sen ympärilleen. Oili laski itselleen uutta vettä ja heitti joukkoon saippuaa. “Älä häiritse minua 20 minuuttiin”, Oili komensi. Nick heitti pyyhkeen harteilleen ja poistui kylpyhuoneesta. Asia oli kyllä toisinpäin: Oili ei kunnioittanut miehiä.
Huoneessa Pontsu ja simssiliini olivat nukkumassa. Nick heitti pyyhkeen oven päälle kuivamaan ja liittyi kaksikon seuraksi. Oili oli joskus niin energinen, ettei tämänkaltaisia rauhallisia hetkiä tahtonut löytyä. Tai sitten Nick oli itse vanhettunut ja kaipasi rauhallista aktiviteettia. Kauaa Nick ei kuitenkaan saanut nukutuksi, kun simssiliinin kännykkä piippasi. simssiliini kertoi, että he leipoivat Pontsun kanssa kakkua, joka olisi otettava nyt pois uunista. Sitä se kännykkä hälyytti. Nick jatkoi uniaan, mutta herääminen olisi luvassa viimeistään silloin, kun Oili tulisi kylvystä.
“Hyvää uutta vuotta!” Pia ja Stiina kiljaisivat heti oven avauduttua. Heillä oli suuret lahjapaketit kourassa. “Oi, kiitos! Ei teidän olisi sentään tarvinnut”, Nick sanoi yllättyneenä. “Ei meidän tarvinnutkaan, mutta halusimme”, Pia naurahti ovelasti. Nick sai kauniin kukkasen ja Oili ihanan sateenvarjon. “Tämä sopii pöytäämme koristamaan”, Nick ylpeili. “Ah, nyt minä en enää kastu sateella ja näytä sen seurauksena kauhealta. Ihanaa!” Oili innostui. Oili käynnisti pinkin radion, ja hän alkoi tanssia villisti Stiinan kanssa AJ:n musiikin tahtiin. “Voi noita tyttäriä, vanhenevat silmissä”, Pia naurahti pöydän ääreltä. “Kuten mekin”, Nick huokaisi haikeana. “Älä nyt mitään ikäkriisiä ala potemaan. Nyt on uusi vuosi ja juhlan aika”, Pia kielsi. “Sitähän se uusi vuosi teettää, vanhenemista”, Nick sanoi. “Nyt kuule ei tunneta oloamme vanhoiksi. Mennään tanssimaan nuorten kanssa”, Pia käski. “En minä… Olen liian vanha” Nick epäröi. “Koskaan ei ole liian vanha”, Pia huudahti ja kiskoi miehensä tanssilattialle.
Pia ja Stiina olivat meillä vain hetken, sillä osallistuimme uuden vuoden tapahtumaan. Minä jaoin kaikille osallistujille lämmintä juotavaa ja palan kakkua. Osallistujia oli tullut tasan 20, joten kakku oli saatu vaivatta jaettua tasaisesti. Nyt vain jännittämään, kuka löytäisi kolikon. “Ei se kolikon löytäminen onnea tuo, pikemminkin harmia. Sen syö vahingossa ja tukehtuu. Se siitä onnesta”, Oili kailotti vähän turhankin kovaan ääneen. Kaiken lisäksi Nick vielä nauroi päälle. Onneksi puheenaihe vaihtui pian kiltimpään suuntaan. “Tosi hyvää kakkua Pontsu”, Oili kehui. Hymy levisi Pontsun kasvoille. “Vain parasta sinulle”, Pontsu sanoi lempeästi. “Niin, minulle ja 19 muulle”, Oili naurahti. Herkkä hetki keskeytyi Ricon karjaisuun: “Minä löysin sen!” “Rico on siis erityisen onnekas ensi vuonna. Jipii!” huudahdin.
Seuraavaksi oli rakettien ammunnan aika. Pontsu juoksi antamassa kaikille suojalasit, jotta silmävauriot vältettäisiin. Pontsu oli myös virallinen ilotulitekissa. Hän sytytti kaikki raketit, sillä minulla oli pieni pelko hommaan. Kyllä Pontsu oli ihana, hän pelasti päiväni jo kahteen kertaan tänään! Pontsu sai mukavan liikunta-annoksen, kun hän juoksi edestakaisin sytyttämässä raketteja. Raketit värjäsivät Mouruposken pihan keltaiseksi, punaiseksi, vihreäksi, violetiksi ja muutamiksi välimuodoiksi. Saatoin vain ihailla näkyä ja olla onnellinen. “Tiesittekö muuten, että ennen raketteja ammuttiin karkoittamaan pahoja henkiä?” kysäisin Doralta ja Vaahteralta, jotka seisoivat vierelläni. Dora hörppäisi juomaansa ja kysyi: “Mikä niissä sai henget karkoittumaan?” “Melu. Mitä kovempi pauke ja rähinä, sitä onnekkaampi uusi vuosi”, vastasin. Jatkoimme rakettien katselua siihen asti, että ne kaikki oli ammuttu. Kiitin vielä kaikkia osallistujia ja toivotin heille onnelliset uudet vuodet.
“Mikä on teidän uuden vuoden lupauksenne?” kysyin kissoiltani, kun olimme päässeet huoneellemme. “Jaa, eipä ole tullut mietittyä”, Oili totesi. “Uuden vuoden lupaukset ovat lähtöisin muinaisesta Babyloniasta. Uuden vuoden vaihteella on viisasta miettiä menneen vuoden virheitä, jotta osaisi elää seuraavan vuoden paremmin”, Pontsu historiaa lukeneena tiesi. “Okei. Minä lupaan toteuttaa innokkaammin elämäntavoitettani. Ensi vuonna minulla on kasassa kaikki urheilukerhomerkit”, Oili lupasi. “Kun jotain sanoo ääneen, se toteutuu varmasti”, Pontsu kannusti. “Mitä sinä lupaat?” Oili kysyi. “Palvoa sinua tietenkin, ja olla rohkeampi”, Pontsu sanoi. Oilista vastaus oli hyvä. “Minä autan sinua. Tehdään rohkeita tekoja yhdessä”, Oili keksi. “Minä haluan ottaa ensi vuonna kaiken irti elämästä. Matkustella, olla perheen ja ystävien kanssa”, Nick sanoi hiukan haikeana. Samassa kello alkoi lyödä. “Onko jo nyt keksiyö?” kauhistelin. “Keskiyö, tarkalleen ottaen”, Pontsu huomautti. “Tuo on simssiliinin ja Anytimen juttu”, Oili sivisti. “Nopeasti, meidän kaikkien on syötävä 12 viinirypälettä! Niin saamme ensi vuoden jokaisesta kuukaudesta onnistuneen” karjaisin ja säntäsin hakemaan rypälepakettia. “Et ole tosissasi”, Oili huokaisi, mutta joutui lopulta ahmimaan rypäleet käskystäni. Ainakin ne olivat terveellisiä. Loppuyöstä valoimme vielä tinaa saksalaisten tapaan.
“Isi, nyt sinne kylpyyn! Sinä et voi näyttäytyä äidille tuon näköisenä. Hän jättää sinut!” Oili karjaisi. “Sinä tyttäreni taidat pikkaisen liioitella”, Nick naurahti. “Ja sinä taidat olla pikkaisen pipi päästäsi! Et kunnioita naisia yhtään. Sinun pitää olla siisti, kun äiti ja Stiina tulevat kylään”, Oili murahti. Nick päätti olla sanomatta enää mitään, ja hän hyppäsi kylpyyn. Oili otti asiat välillä turhan vakavasti. Nick’kö vaikea saada kylpyyn? Olisi elänyt elämänsä Mitterin kanssa! Nick oli sulkenut hetkeksi silmänsä ja nauttinut veden lämmöstä, kun Oili yhtäkkiä jo totesikin: “Nousehan siitä vanhus. Nyt on minun vuoroni.” “Vastahan minä…”, Nick aloitti. “Minä en ehdi puhdistua riittävästi, jos sinä et nouse sieltä NYT”, Oili huudahti. “Hyvä on, ihan hetki vielä”, Nick sanoi ja sulki jälleen silmänsä. “Isä!” Oili kiljaisi. Tyttökisu sai tarpeekseen, hyppäsi ammeeseen ja kiskoi sen tulpan irti. Vedet valuivat viemäriin, ja Nick jäi hölmistyneenä tuijottamaan tilannetta. “Noin, nyt on minun vuoroni”, Oili päätti. “Hyvä on, hyvä on. Uskotaan”, Nick huokaisi. Hän nappasi oman pyyhkeensä ja kietoi sen ympärilleen. Oili laski itselleen uutta vettä ja heitti joukkoon saippuaa. “Älä häiritse minua 20 minuuttiin”, Oili komensi. Nick heitti pyyhkeen harteilleen ja poistui kylpyhuoneesta. Asia oli kyllä toisinpäin: Oili ei kunnioittanut miehiä.
Huoneessa Pontsu ja simssiliini olivat nukkumassa. Nick heitti pyyhkeen oven päälle kuivamaan ja liittyi kaksikon seuraksi. Oili oli joskus niin energinen, ettei tämänkaltaisia rauhallisia hetkiä tahtonut löytyä. Tai sitten Nick oli itse vanhettunut ja kaipasi rauhallista aktiviteettia. Kauaa Nick ei kuitenkaan saanut nukutuksi, kun simssiliinin kännykkä piippasi. simssiliini kertoi, että he leipoivat Pontsun kanssa kakkua, joka olisi otettava nyt pois uunista. Sitä se kännykkä hälyytti. Nick jatkoi uniaan, mutta herääminen olisi luvassa viimeistään silloin, kun Oili tulisi kylvystä.
“Hyvää uutta vuotta!” Pia ja Stiina kiljaisivat heti oven avauduttua. Heillä oli suuret lahjapaketit kourassa. “Oi, kiitos! Ei teidän olisi sentään tarvinnut”, Nick sanoi yllättyneenä. “Ei meidän tarvinnutkaan, mutta halusimme”, Pia naurahti ovelasti. Nick sai kauniin kukkasen ja Oili ihanan sateenvarjon. “Tämä sopii pöytäämme koristamaan”, Nick ylpeili. “Ah, nyt minä en enää kastu sateella ja näytä sen seurauksena kauhealta. Ihanaa!” Oili innostui. Oili käynnisti pinkin radion, ja hän alkoi tanssia villisti Stiinan kanssa AJ:n musiikin tahtiin. “Voi noita tyttäriä, vanhenevat silmissä”, Pia naurahti pöydän ääreltä. “Kuten mekin”, Nick huokaisi haikeana. “Älä nyt mitään ikäkriisiä ala potemaan. Nyt on uusi vuosi ja juhlan aika”, Pia kielsi. “Sitähän se uusi vuosi teettää, vanhenemista”, Nick sanoi. “Nyt kuule ei tunneta oloamme vanhoiksi. Mennään tanssimaan nuorten kanssa”, Pia käski. “En minä… Olen liian vanha” Nick epäröi. “Koskaan ei ole liian vanha”, Pia huudahti ja kiskoi miehensä tanssilattialle.
Pia ja Stiina olivat meillä vain hetken, sillä osallistuimme uuden vuoden tapahtumaan. Minä jaoin kaikille osallistujille lämmintä juotavaa ja palan kakkua. Osallistujia oli tullut tasan 20, joten kakku oli saatu vaivatta jaettua tasaisesti. Nyt vain jännittämään, kuka löytäisi kolikon. “Ei se kolikon löytäminen onnea tuo, pikemminkin harmia. Sen syö vahingossa ja tukehtuu. Se siitä onnesta”, Oili kailotti vähän turhankin kovaan ääneen. Kaiken lisäksi Nick vielä nauroi päälle. Onneksi puheenaihe vaihtui pian kiltimpään suuntaan. “Tosi hyvää kakkua Pontsu”, Oili kehui. Hymy levisi Pontsun kasvoille. “Vain parasta sinulle”, Pontsu sanoi lempeästi. “Niin, minulle ja 19 muulle”, Oili naurahti. Herkkä hetki keskeytyi Ricon karjaisuun: “Minä löysin sen!” “Rico on siis erityisen onnekas ensi vuonna. Jipii!” huudahdin.
Seuraavaksi oli rakettien ammunnan aika. Pontsu juoksi antamassa kaikille suojalasit, jotta silmävauriot vältettäisiin. Pontsu oli myös virallinen ilotulitekissa. Hän sytytti kaikki raketit, sillä minulla oli pieni pelko hommaan. Kyllä Pontsu oli ihana, hän pelasti päiväni jo kahteen kertaan tänään! Pontsu sai mukavan liikunta-annoksen, kun hän juoksi edestakaisin sytyttämässä raketteja. Raketit värjäsivät Mouruposken pihan keltaiseksi, punaiseksi, vihreäksi, violetiksi ja muutamiksi välimuodoiksi. Saatoin vain ihailla näkyä ja olla onnellinen. “Tiesittekö muuten, että ennen raketteja ammuttiin karkoittamaan pahoja henkiä?” kysäisin Doralta ja Vaahteralta, jotka seisoivat vierelläni. Dora hörppäisi juomaansa ja kysyi: “Mikä niissä sai henget karkoittumaan?” “Melu. Mitä kovempi pauke ja rähinä, sitä onnekkaampi uusi vuosi”, vastasin. Jatkoimme rakettien katselua siihen asti, että ne kaikki oli ammuttu. Kiitin vielä kaikkia osallistujia ja toivotin heille onnelliset uudet vuodet.
“Mikä on teidän uuden vuoden lupauksenne?” kysyin kissoiltani, kun olimme päässeet huoneellemme. “Jaa, eipä ole tullut mietittyä”, Oili totesi. “Uuden vuoden lupaukset ovat lähtöisin muinaisesta Babyloniasta. Uuden vuoden vaihteella on viisasta miettiä menneen vuoden virheitä, jotta osaisi elää seuraavan vuoden paremmin”, Pontsu historiaa lukeneena tiesi. “Okei. Minä lupaan toteuttaa innokkaammin elämäntavoitettani. Ensi vuonna minulla on kasassa kaikki urheilukerhomerkit”, Oili lupasi. “Kun jotain sanoo ääneen, se toteutuu varmasti”, Pontsu kannusti. “Mitä sinä lupaat?” Oili kysyi. “Palvoa sinua tietenkin, ja olla rohkeampi”, Pontsu sanoi. Oilista vastaus oli hyvä. “Minä autan sinua. Tehdään rohkeita tekoja yhdessä”, Oili keksi. “Minä haluan ottaa ensi vuonna kaiken irti elämästä. Matkustella, olla perheen ja ystävien kanssa”, Nick sanoi hiukan haikeana. Samassa kello alkoi lyödä. “Onko jo nyt keksiyö?” kauhistelin. “Keskiyö, tarkalleen ottaen”, Pontsu huomautti. “Tuo on simssiliinin ja Anytimen juttu”, Oili sivisti. “Nopeasti, meidän kaikkien on syötävä 12 viinirypälettä! Niin saamme ensi vuoden jokaisesta kuukaudesta onnistuneen” karjaisin ja säntäsin hakemaan rypälepakettia. “Et ole tosissasi”, Oili huokaisi, mutta joutui lopulta ahmimaan rypäleet käskystäni. Ainakin ne olivat terveellisiä. Loppuyöstä valoimme vielä tinaa saksalaisten tapaan.
Kommentit
Lähetä kommentti