Uudet kämppikset
Mouruposki on joutunut monien vaaratilanteiden kohteeksi kissasieppareiden ja pommiuhkien takia, joten päätin että nyt olisi korkea aikaa panostaa turvallisuuteen, jotta kenellekään ei sattuisi mitään. Niinpä olin kutsunut paikalle kaikenlaisia rakentajia ja tekniikan miehiä asentamaan hälyytysjärjestelmää ja vahvistamaan hoitolan seiniä. Remontista johtuen osa hoitajista - minä mukaan lukien - joutui muuttamaan huoneestaan pois väliaikaisesti. Olin kuitenkin järjestänyt asian niin, että joihinkin huoneisiin majautuisi kaksi hoitajaa kissoineen, ja meidän poppoo pakkasi juuri tavaroita Nelskun luo muuttoa varten. "Miksi juuri meidän täytyy muuttaa?", Oili marisi kerätessään kosmetiikkatavaroitaan meikkilaukkuunsa. "Älkää nyt, tästä tulee hauskaa! Maisemanvaihto virkistää, ja tutustutte uusiin kissoihin", yritin luoda tilanteeseen positiivista näkökulmaa. "Minä en halua tutustua uusiin. Miksei voitaisi muuttaa Anytimen luo?" Nick vikisi. "Anytimenkin huone evakuoidaan. Nelskun kissat ovat varmasti mukavia", huomautin, vaikka muutto jännitti vähän itseänikin. Aijcan ylläpitoaikoina ylläpitäjän ja hoitajien välit olivat jotenkin läheisemmät ja kaikki pitivät Aijcasta, mutta en oikein tiedä, millaisen kuvan uusimmat hoitajat olivat minusta saaneet. Pidetäänkö minusta ja toimintamalleistani vai puhutaanko selkäni takana pahaa ja kapinoidaan salaa? Karistin ikävät mietteet ja keskityin taas pakkauspuuhiin. "Pehmusteet, muutaman päivän ruuat, siisteys- ja hygieniatarvikkeet, tärkeimmät lelut..." luettelin pakkaamiamme tavaroita. "Mitä jos jotain tärkeää unohtuu?" Pontsu kysäisi huolestuneena. "Sitten käymme ostamassa vastaavan tuotteen tilalle. Tai ehkä Nelsku voi lainata", pohdiskelin ja Pontsu näytti helpottuneelta. Keltainen kolli loikkasi oven eteen kasatun matkalaukkuläjän yli Oilin luo ja kysyi tarvitseeko tyttö apua tavaroiden kantamisessa. Pontsu itse ei ollut pakannut mukaan muuta kuin välttämättömimmät tavarat, kun taas Oililla oli tavaraa kolmen laukun edestä. "Jos kannat meikkilaukkuni, niin enköhän minä pärjää muiden tavaroiden kanssa", Oili sanoi ja ojensi pussukan Pontsulle. Poika pudotti laukun välittömästi, sillä se oli raskaampi kuin hän oli olettanut. "Pyhä jysäys, mitä täällä oikein on?" Pontsu ähki hypellessään yhdellä jalalla, sillä laukku oli pudonnut Pontsun toisen takatassun päälle ja teki ilmeisesti kipeää. "Harja, kynsilakkaa, huulipuna, hajuvesipullo, asusteita, turkinkiillotusaine, shampoo ja hoitoaine..." Oili luetteli ulkoa pussin sisältöä. "Tarvitsetko todella tuota kaikkea? Olemme poissa vain pari päivää", minäkin otin osaa keskusteluun. "Tottakai tarvitsen!" Oili kimpaantui, joten päätin antaa asian olla. Huomioni kiinnittyi Nickiin, joka raahasi huoneen toisessa päädyssä olevia koskettimia ovea kohti. "Etkai sinä ole ottamassa sitä mukaan?" huudahdin saarnaavaan sävyyn. Ihme kun kissat eivät olleet repimässä huonekalujakin mukaan... "Inspiraation ilmaantumisesta ei koskaan tiedä, joten koskettimet on hyvä olla varuiksi mukana", Nick tiedotti. Hyvä on, menkööt tämän kerran. Nappasin koskettimet kainalooni ja noukin vielä pari muuta kassia mukaan ja astuin huoneemme ovesta ulos.
Käytävässä kaikui kova porausääni, ja kissat heiluttelivat ärsyyntyneenä korviaan. Eihän melu miellyttävää ollut, mutta ainakin se oli merkki siitä, että hommat edistyivät. En katsonut eteeni enkä kuullut melulta lähestyviä askeleita, ja seuraavassa hetkessä olin kävellyt toista hoitajaa päin. Lensimme molemmat kumoon ja kaikessa rytäkässä pudotin kantamukseni käsistäni. "Varo vähän!" Nick murisi ja säntäsi heti tarkistamaan soittimensa toiminnan. "Minähän sanoin ettei sitä kannata ottaa mukaan", ärähdin, ja tajusin vasta sitten mitä äsken oikeastaan oli tapahtunut. Minua vastapäätä istui CottonCandy, jonka kantamukset olivat myös levällään pitkin käytävää, ja yksi laukuista oli auennut ja sylkenyt sisältönsä ulos. "Anteeksi kamalasti", huudahdin kompuroidessani ylös. Ojensin käteni ja autoin CottonCandynkin jaloilleen. "Ei se mitään. Taisin kulkea pää pilvissä kun en huomannut sinua", tyttö selitti. "Candy, tule auttamaan", Tenma maukui hätääntyneenä. Yksi laukku oli pudonnut Deanin päälle, ja kolli oli nyt loukossa sen alla. CottonCandy tempaisi nopeasti laukun pois ja tarkisti Deanin tilan. Kisu vaikutti olevan fyysisesti ihan kunnossa, mutta vähän pelästyneenoloisena Dean katseli laukkuja kokemansa jälkeen. Komensin kissojani auttamaan CottonCandyn auenneen laukun kanssa, ja tavarat tuli kerättyä hetkessä takaisin laukkuun. "Tekin olette ilmeisesti muuttopuuhissa", totesin ääneen katkaistakseni hiljaisuuden, vaikka se oli aika itsestään selvää. "Jep. Muutamme The Feltin ja Caddien luo", Tenma vastasi muiden puolesta. "Emme tunne heitä kovin hyvin, mutta on hausta tavata uusia kissoja", Dean selitti innoissaan. Katsahdin omiin katteihini, jotka näyttivät Deanin kommentin jälkeen vähän noloilta valitustensa jälkeen. "Kenen luo te muutatte?" CottonCandy kysäisi, ja kerroin majoittuvamme Nelskun huoneeseen. "He ovat tosi kivoja, lähettivät meille kortinkin!" Tenma selitti innoissaan. "Hyvä tietä," Nick maukaisi jo vähän luottavammanoloisena, ja Oili ja Pontsukin nyökyttelivät hyväksyvästi. Oli loppujen lopuksi ihan hyvä että törmäsimme CottonCandyn pesueeseen matkalla, sillä heidän positiivisuutensa tarttui kissoihini.
Laskin kantamukseni lattialle siksi aikaa että pystyisi koputtamaan Nelskun huoneen oveen. Olihan minulla toki yleisavain mukana, mutta sen käyttö ei tuntunut oikein sopivalta, kun olimme tulossa kylään. Nelsku tuli avaamaan oven, ja tervehdimme pikaisesti. Laskimme laukut huoneen edustalla olevan pöydän viereen. "Olkaa kuin kotonanne! Voitte levittää tavaroitanne mieluisiin paikkoihin. Siivosimme eilen kissojen kanssa ja tyhjensimme yhden hyllykön teidän käyttöönne", Nelsku selitti ja viittoi huoneen perällä olevaa lipastoa kohti. "Missä kissasi muuten ovat?" utelin, kun en nähnyt omien kissojeni lisäksi paikalla muita nelijalkaisia olentoja. "Karri ja Beatta ovat koulussa, Pipsa puolestaan..." "TÄÄLLÄ MINÄ OLEN!" Pipsa kailotti ja syöksyi esiin piilopaikastaan sängyn alta. "Pipsa!?" Nick huudahti epäuskoisena ja innostuneena. Nick ja Pipsa ovat tunteneet jo kauan, sillä aikoinaan olimme Pipsan ex-hoitajan Mantsun kanssa paljon tekemisissä keskenään. Muistan, miten edesmennyt kissani Mitteri oli nuorena poikana kovasti ihastunut Pipsaan, mutta tyttö haikaili tuolloin Joikan perään. "Mitä olet tykännyt asua Nelskun luona?" utelin Pipsalta hänen ja Nickin suoritettua tervehdysrituaalin. "Täällä on oikein kivaa! Toki käy sääliksi entistä perhettäni joka joutuu nyt asumaan adoptiossa, mutta ymmärrän etteivät kaikki saa uusia koteja heti", Pipsa selitti. Nick vaikutti suhtautuvan muuttoon paremmalla mielellä Pipsan takia, mutta Oili ja Pontsu nököttivät vähän vierastaen oven edustalla. "Tulkaahan tänne sieltä", maanittelin ja pistin tyhjän käteni nyrkkiin uskotellakseni siellä olevan herkkupaloja. "Tuo on niin viime vuosikymmenen temppu", Pontsu tuhahti, mutta kissat tulivat silti luokseni huoneen keskiosaan, missä Nick esitteli tyttärensä ja Pontsun Pipsalle. "Seurusteletteko te?" Pipsa kysäisi ja silmäili kaksikko viekkaasi. "Öhh juu, miten arvasit?" Oili mumisi hämmentyneenä. "Sen vain näkee. Milloin olette suunnitelleet jälkikasvunhankintaa?" Pipsa uteli kuin mikäkin lapsenlapsia odotteleva isoäiti. "Sellaiset asiat eivät ole vielä ajankohtaisia, sillä tyttäreni aikoo käydä koulut ensin loppuun", Nick tiedotti ja tuijotti kaksikkoa tiukasti niin kauan kunnes nämä olivat kumpikin nyökänneet vahvistukseksi. "Muista Nick, että sinulla ei ole aikaa loputtomasti, toisin kuin minulla. Olet jo vanha, ja lapsenlapset voivat jäädä sinulta liian vitkastelun takia näkemättä", Pipsa huomautti. "En minä vielä sentään mikään ikäloppu ole", Nick murahti, mutta hän jäi selvästi miettimään Pipsan sanomisia. "Entäs häät? Isännekin meni aikoinaan naimisiin, joten hän odottaa varmaan samaa teiltä!" Pipsa kääntyi taas lähes täysikasvuisten kissojen puoleen, joita selvästi ahdisti Pipsan jatkuvat kysymykset.
Olimme juuri saaneet laiteltua tavaramme paikoilleen, kun huoneen ovi aukesi ja sisään rynni kaksi kilpikonnavärityksellistä kissaa. Kumpikin viskoi koulutavaransa sohvapöydälle radion viereeen. "Oliko kiva päivä koulussa? Tuliko läksyjä?" Nelsku uteli hoidokeiltaan jotka olivat tulleet puskemaan hoitajansa jalkaa. "Oli ja ei tullut läksyä. Tai ehkä vähän matikasta", Beatta selitti. Karri sen sijaan oli vaiti ja kurkki minua ja kissojani vähän ujosti hoitajansa takaa. "Menkääpä tervehtimään uusia kämppiksiämme", Nelsku kehotti ja tuuppasi kaksikon liikkeelle. Nick huikkasi kissoille nopeat moikat ja jatkoi sitten jutustelua kahdestaan Pipsan kanssa syrjemmällä, mutta Oili ja Pontsu tulivat luomaan lähempää tuttavuutta Beattan ja Karrin kanssa. Oili tarkasteli edessään seisovaa suunnilleen samanikäistä tyttökissaa mietteliäänä. "Meikkaatko usein?" Oili aloitti keskustelun lempiaiheestaan: ulkonäöstä ja kaunistautumisesta. Beatta tuntui menevän hieman hämilleen. "Öh, en ole oikein perehtynyt asiaan", kisu vastasi. Oilin silmät pyöristyivät aavistuksen järkytyksestä. "Siis mitä! Nyt on kyllä korkea aika. Minä olen meikannut jo pienestä pitäen. Haluatko saada minulta vinkkejä?" Oili tarjoutui avustajaksi, ja Beatta nyökkäili innoissaan. Olin kuunnellut tyttöjen keskustelua ja varoitin Nelskua siitä, että juteltuaan Oilin kanssa Beatta alkaa vaatia hoitajaansa ostamaan kamalan kasan meikkejä. Pontsu ja Karri seisoivat muutaman jalanmitan päässä toisistaan. Kumpikin taisi miettiä juttusille menemistä, sillä muut hoidokkimme olivat jo löytäneet "parit" toisistaan, kun Nick ja Pipsa muistelivat yhdessä menneitä ja Oili esitteli meikkilaukkunsa sisältöä Beattalle. Karri ja Pontsu taisivat olla molemmat vähän ujoja, eikä uusille tuttavuuksille noin vain menty juttelemaan. Nelsku päätti tulla avuksi ja kyykistyi juttelemaan Karrille: "Mitäpä jos näyttäisit Pontsulle sitä robotti-leluasi?", tyttö vinkkasi kissalle, jolloin Karri nyökkäsi pienesti ja viittoi Pontsua tulemaan lelukopan luo. Katselimme kissojen tutustumista tyytyväisinä. Kaikille oli löytynyt hyvin seuraa.
Olimme päättäneet Nelskun kanssa valmistaa kunnon aterian, koska syöjiä oli paikalla enemmän. Beatta ja Pontsu olivat tulleet auttamaan meitä ruuanlaitossa. Pyysin muutenkin usein apua Pontsulta ruokaan liittyvissä asioissa, sillä kissalla oli siitä kokemusta kokkikerhon ansiosta. Minä pilkoin salaatinlehtiä ja parsakaalia salaattia varten, ja Nelsku avasi kanapalakissanruokatölkkejä, joita hänellä oli kaapissaan rutkasti. Päätimme laittaa tarjolle myös kuivamuonaa, joten tyhjensimme pari naksupussia yhteen ruokakulhoon. Pontsu kaatoi maitoa, ja Beatta hyöri paikalla lähinnä esitelläkseen hoitajalleen kirkkaanvärisiä kynsiään, jotka Oili oli lakannut. "Oililla oli sellaiset hienot tekokynnet, saanko minäkin, saanko?" Beatta miukui innoissaan. "Enpä oikein tiedä.. Eivätkö ne ole vähän epäkäytännölliset? Sinä ja Karri kuitenkin leikitte usein aika vauhdikkaita leikkejä, jolloin kyntesi vain irtoilisivat", Nelsku huomautti. Beatta näytti hoitajalleen kieltä ja tassutteli sitten auttamaan Pontsua maitopurkin avaamisen kanssa. "Pidä kiinni purkista, niin minä teen siihen viillon kynsilläni", Beatta selitti, ja Pontsu kiersi tassunsa tiukasti maitopurkin ympärille pitääkseen sen paikoillaan operaation ajan. Beatta veti kyntensä esiin ja viilsi purnukan avauskohdalle pienen halkeaman, josta maitoa pääsi valumaan ulos. Minun olisi tehnyt mieli huomauttaa, että tekokynsillä Beatta ei olisi pystynyt äskeiseen, mutta päätin antaa olla. Kun kaikki ruoka oli tarjoilukelpoisesti esillä [Kun kaikki ruoka oli posesti esillä], kutsuttiin kissaporukka syömään. Terveysintoilijana Oili ryntäsi ensimmäiseksi salaattiastialle, ja tyttöä kummastuttikin, kun kukaan muu ei tullut kilpailemaan salaattiannoksesta. Naksuhullu Nick oli parkkeerannut arvatenkin naksukulhon kohdalle, ja myös Karri kurkotteli varovasti aina sopivan tilaisuuden tullen nappaamaan muutaman naksun. Loput kissat popsivat kanapalakissanruokaa. "Ettekö ota salaattia?" Oili kummasteli. "Yäk, salaatti on pahaa!" Beatta ja Pipsa ulvaisivat yhteen ääneen. "Niin, nämä meidän tytöt eivät halua salaattiin koskea", Nelsku selitti. Oili pudisteli järkyttyneenä päätään ja jatkoi syömistä. Hetken päästä Pontsu saapui myös salaattilautasen ääreen, mutta kissa ei tainnut tulla syömään vaan supisemaan jotakin Oilin korvaan.
Koska syöjiä oli monta, menivät kaikki ruokakulhot tyhjiksi nopeasti. Minä, Pontsu ja Pipsa lähdimme ruuan jälkeen hoitolan keittiöön tiskaamaan astioita. Keittiössä ei ollut ketään, joten saimme vapaasti leveillä ja vallata koko tiskipöydän. Laskiessani vettä tiskialtaaseen teimme nopeasti työnjaon: Tiskaaminen jätettiin minun vastuulleni, koska siinä joutuu läträämään eniten veden kanssa, Pipsa puolestaan hoiti astioiden huuhtelun ja Pontsu kuivasi astiat pyyhkeeseen. "Tuota, simssiliini..." Pipsa sanoi vaisusti. "Niin?" kysäisin katsahtaessani Pipsaan päin. "En viitsinyt ottaa tätä puheeksi Nelskun kuullen.. Tiedätkö mitä vanhalle hoitajallani Mantsulle kuuluu?" Pipsa maukaisi. Ojensin juuri pesemäni ruokakulhon Pipsalle huuhtelua varten. "Puhuimme muutama viikko sitten Skypessä, mutta nyt ei olla vähään aikaan oltu yhteydessä", kerroin. Tyttökisu nyökkäsi ja piteli äsken antamaani ruokakulhoa toisessa tiskialtaassa juoksevan veden alla. "Eiköhän se ole jo hyvä", Pontsu vinkkasi, kun oli kulunut jo melkein minuutti siitä kun Pipsa oli aloittanut astian huuhtelun. "Oho, tosiaan! Anteeksi, olin ajatuksissani", Pipsa selitti ja sulki hanan. Nyt Pontsu tarrasi kulhoon ja hankasi sitä kangaspyyhettä vasten. "Minäkin mietin välillä entistä hoitajaani Koukeroa", Pontsu paljasti. Isäni Koukoero oli vuosia sitten hetken aikaa hoitajana Mourussa, mutta hänen lopetettuaan minä otin Pontsun hoiviini. Pipsa ja Pontsu pystyivät hyvin ymmärtämään toisiaan saman asian kokeneena, joten minä en pahemmin puuttunut keskusteluun heidän jutellessaan ikävästään edellisiin hoitajiinsa. Astioiden tiskaaminen sujui nopeasti kolmestaan, joten pian olimme saaneet kaiken valmiiksi.
Katselin kun Nick kirmasi nuorempien kissojen perässä ulos. Olimme päättäneet lähteä porukalla pihalle, sillä sisällä ei oikein mahdu leikkimään isoja ryhmäleikkejä. Pontsu ja Oili olivat tosin jääneet sisälle päiväunille. Pontsu väsyy tosi nopeasti, joten se nukkuu yhä päiväunia vaikka onkin jo aikuinen kissa. Karrikin olisi halunnut jäädä mieluummin sisälle, mutta Nelsku suostutteli kisun tulemaan mukaamme ulos. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi tummia housujani vasten, ja puut olivat täynnä vihreitä lehtiä. Nick tuli nykimään minua housunlahkeesta ja osoitti vähän matkan päässä olevaa Nelskua. Kappas, olin unohtunut ihailemaan maisemia enkä ollenkaan tajunnut seurata muita. "Mitä tehdään?" Beatta maukui. "Kärrynpyöriä!" Pipsa innostui ja kohottautui seisomaan takatassujensa varaan valmistautuessaan pyörähdykseen. Vauhtia ei ikävä kyllä ollut riittävästi ja kissa kierähti selälleen nurmikolle. "Jokin ryhmäleikki voisi olla kiva", pohdiskelin. Harmi ettemme tajunneet ottaa sisältä mukaan mitään palloa. "Kävisikö hippa?" Karri ehdotti ujosti. Muut innostuivat heti ideasta, ja me hoitajatkin päätimme osallistua. Nelsku jäi ensin, ja lähdimme kirkuen (tai ainakin minä kiljuin..) juoksemaan häntä pakoon. Onnekseni Nelsku lähti jahtaamaan Beattaa, joten minulla ei olisi hätää ainakaan heti. Beatta oli yllättävän nopea kintuistaan, joten Nelsku päätti vaihtaa jahdattavakseen Nickin, jolloin vanhus alkoi pinkoa pakoon täyttä vauhtia. Nuoruusvuosinaan Nick oli todella kova urheilija, eikä ikä paljoa nytkään menoa haitannut. Nelsku onnistui kuitenkin ajamaan Nickin umpikujaan ja pääsi nappaamaan tämän kiinni. Nickin jäätyä hipaksi alkoi kissa lähestyä minua uhkaavasti, joten pinkaisin äkkiä karkuun. En katsonut juostessani eteeni, ja kompastuin pihalla lojuvaan ämpäriin ja lensin mahalleni nurmikoille. Nick ryntäsi luokseni Karrin kanssa. "Oletko kunnossa?" Nick kysyi vähän hätäänyneenä. "Juuh", mutisin ja sylkäisin ruohoa suustani. "Siinä tapauksessa... HIPPA!" Nick nauroi ja kosketti tassullaan pohjettani. Nousin äkkiä takaisin jaloilleni ja lähdin juoksemaan Karrin perään. Kissa viiletti kovaa vauhtia ja pysähtyi vaahterapuun juurelle. Juuri kun olin päässyt paikalle, kapusi kissa puuhun turvaan. "Hei, epäreilua!" valitin Karrin virnuillessa puun oksalta. Minun ei auttanut muu kuin vaihtaa jahtauksen kohdettani, ja tällä kertaa suuntasin keltaturkkisen Pipsan perään.
Ulkoilun jälkeen palasimme taas sisälle, ja Oili ja Pontsukin olivat jo heränneet päiväuniltaan. Koulussa olleet Karri ja Beatta alkoivat tehdä läksyjään, ja Pipsa puuhasteli jotain kahdestaan Nelskun kanssa. Yhtäkkiä minulle tuli kamalan ulkopuolinen olo, ja päästäkseni sitä karkuun ehdotin kissoille että mentäisi peseytymään kylppäriin. "Meillä on kyllä minisuihku jota voi myös käyttää", Nelsku huomautti. "Kiitos vain, mutta taidamme kuitenkin valita kylpyhuoneen isomman ammeen", selitin ja houkuttelin kissojani luokseni. Nappasin Oilin meikkipussin mukaan, sillä hän oli sullonut sinne kaikki siisteystarvikkeemme. Kylppäri oli onneksi vapaana, tänään hoitola tuntuu olevan ihan tyhjillään. Ehkä porukka on karannut remonttimelua ulos. Kylppärissä Nick säntäsi avaamaan hanan, ja kylpyvesi alkoi valua ammeeseen. Kaivelin laukusta saippuaa, mutta kun en saanut löytämääni millään käsiini päädyin kumoamaan koko pussin sisällön lattialle. "Varo vähän ettei mitään mene rikki", Oili huudahti kimpaantuneena ja riensi tarkitamaan, ettei mihinkään kynsilakkapulloon ollut tullut naarmuja. Löysin pinkin shampoopullon joka taisi olla Mitterin ajoilta ja ihmettelin, kun emme olleet kuluttaneet sitä loppuun. Avasin korkin ja havaitsin shampoon olevan aika vähissä, joten se tulisi varmaan käytettyä nyt loppuun. Pojat polskuttelivat jo ammeessa, ja nostin Oilinkin veteen. Poimin ensimmäiseksi Pontsun käsiini ja aloin levittää sen turkkiin shampoota. "Noh, mitäs olette tykänneet kämppiksistämme?" kysäisin uteliaana. "He ovat tosi kivoja. Meillä on Beattan kanssa paljon yhteistä", Oili selitti tohkeissaan. Mukavaa kun kissat ovat saaneet uusia kavereita. Sain saippuoitua Pontsun, ja käskin hänen siirtyä suihkun alle huuhtoutumaan, ja nyt Oili vuorostaan lillui kohdalleni shampoon levitystä varten. Katselin kun Nick ja Pontsu pelleilivät suihkun kanssa. Nick oli poiminut suihkutusosan tassuihinsa ja tähtäsi sillä Pontsua, joka sukelsi veden alle piiloon. "Varokaa vähän ettei koko kylppäri kastu", sanoin naureskellen. "Varoisit itse. Laitoit juuri saippuuaa silmiini!" Oili vinkui ja alkoi välittömästi huuhdella naamaansa vedellä. "Oh, anteeksi", mutsisin. Olin tarkkaillut poikia niin intensiivisesti etten tajunnut katsoa saippuoimaani kissaa samalla. Suihkusota rauhoittui kun pyysin Nickin luokseni, ja nuoret kissat suihkuttelivat rauhallisemmin. "Mukavaa kun tulette Pontsun kanssa paremmin toimeen", puhuin hieroessani shampoota Nickin mahakarvoihin. Nickillä on tosi tuuhea karvoitus, raukka varmaan läkähtyy hengiltä kesähelteillä. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan kirjaimellisesti. Ensimmäinen hoidokkini Mitterihän menehtyi muutama vuosi sitten kesällä, siinä saattoi olla helteillä tekemistä, sillä vanhusten suurin kuolleisuusaika on kesällä, jolloin vanhat sydämet eivät kestä kuumuutta. Havahduin ikävistä mietteistäni taas maanpinnalle kun tajusin alkaa kuunnella Nickin selityksiä. Nick oli kuulemma hyväksynyt Pontsun nyt virallisesti tyttärensä kumppaniksi - ja myöntänyt jopa kosintaluvan! "Uuh, päästäänköhän viettämään kesähäitä!?" intoilin. Teimme vielä uuden kierroksen hoitoaineen levityksen kanssa, ja vanha hoitoainepurnukkakin kului loppuun. Viskasin tyhjät pullot kylpyhuoneen roskikseen ja laskin kylpyvedet pois ammeesta kissojen kuivatellessa. Kello oli jo melkoisen paljon kun palasimme takaisin Nelskun huoneeseen, ja Nelsku kissoineen olikin jo ehtinyt painua pehkuihin. Laskin varovasti Oilin meikkipussukan lattialle ja hyvästelin kissani ennen kuin lähdin hoitolasta.
Nickin mielipide päivästä: "simssiliini olisi saanut olla vähän varovaisempi kauniiden koskettimieni kanssa! Onneksi ne eivät menneet rikki. Minun täytyykin alkaa laatia jotain hienoa sävelmää tyttäreni häitä varten. ,-)"
Pontsun mielipide päivästä: "Olipa kivaa saada uusia kavereita. Yhdessä puuhastellessa tuli juteltua vähän kaikkien kanssa, mutta eniten tykkäsin leikkiä Karrin kanssa robotilla!"
Oilin mielipide päivästä: "Hyh kamala, miten Beatta ja Pipsa eivät muka syö salaattia? Ei mikään ihme että ovat sellaisia pullukoita.. Noh, eipä minulla ole varaa sanoa kun itse jäin sisälle köllöttelemään muiden juoksennellessa ulkona, joten tasoissa taidetaan olla."
Käytävässä kaikui kova porausääni, ja kissat heiluttelivat ärsyyntyneenä korviaan. Eihän melu miellyttävää ollut, mutta ainakin se oli merkki siitä, että hommat edistyivät. En katsonut eteeni enkä kuullut melulta lähestyviä askeleita, ja seuraavassa hetkessä olin kävellyt toista hoitajaa päin. Lensimme molemmat kumoon ja kaikessa rytäkässä pudotin kantamukseni käsistäni. "Varo vähän!" Nick murisi ja säntäsi heti tarkistamaan soittimensa toiminnan. "Minähän sanoin ettei sitä kannata ottaa mukaan", ärähdin, ja tajusin vasta sitten mitä äsken oikeastaan oli tapahtunut. Minua vastapäätä istui CottonCandy, jonka kantamukset olivat myös levällään pitkin käytävää, ja yksi laukuista oli auennut ja sylkenyt sisältönsä ulos. "Anteeksi kamalasti", huudahdin kompuroidessani ylös. Ojensin käteni ja autoin CottonCandynkin jaloilleen. "Ei se mitään. Taisin kulkea pää pilvissä kun en huomannut sinua", tyttö selitti. "Candy, tule auttamaan", Tenma maukui hätääntyneenä. Yksi laukku oli pudonnut Deanin päälle, ja kolli oli nyt loukossa sen alla. CottonCandy tempaisi nopeasti laukun pois ja tarkisti Deanin tilan. Kisu vaikutti olevan fyysisesti ihan kunnossa, mutta vähän pelästyneenoloisena Dean katseli laukkuja kokemansa jälkeen. Komensin kissojani auttamaan CottonCandyn auenneen laukun kanssa, ja tavarat tuli kerättyä hetkessä takaisin laukkuun. "Tekin olette ilmeisesti muuttopuuhissa", totesin ääneen katkaistakseni hiljaisuuden, vaikka se oli aika itsestään selvää. "Jep. Muutamme The Feltin ja Caddien luo", Tenma vastasi muiden puolesta. "Emme tunne heitä kovin hyvin, mutta on hausta tavata uusia kissoja", Dean selitti innoissaan. Katsahdin omiin katteihini, jotka näyttivät Deanin kommentin jälkeen vähän noloilta valitustensa jälkeen. "Kenen luo te muutatte?" CottonCandy kysäisi, ja kerroin majoittuvamme Nelskun huoneeseen. "He ovat tosi kivoja, lähettivät meille kortinkin!" Tenma selitti innoissaan. "Hyvä tietä," Nick maukaisi jo vähän luottavammanoloisena, ja Oili ja Pontsukin nyökyttelivät hyväksyvästi. Oli loppujen lopuksi ihan hyvä että törmäsimme CottonCandyn pesueeseen matkalla, sillä heidän positiivisuutensa tarttui kissoihini.
Laskin kantamukseni lattialle siksi aikaa että pystyisi koputtamaan Nelskun huoneen oveen. Olihan minulla toki yleisavain mukana, mutta sen käyttö ei tuntunut oikein sopivalta, kun olimme tulossa kylään. Nelsku tuli avaamaan oven, ja tervehdimme pikaisesti. Laskimme laukut huoneen edustalla olevan pöydän viereen. "Olkaa kuin kotonanne! Voitte levittää tavaroitanne mieluisiin paikkoihin. Siivosimme eilen kissojen kanssa ja tyhjensimme yhden hyllykön teidän käyttöönne", Nelsku selitti ja viittoi huoneen perällä olevaa lipastoa kohti. "Missä kissasi muuten ovat?" utelin, kun en nähnyt omien kissojeni lisäksi paikalla muita nelijalkaisia olentoja. "Karri ja Beatta ovat koulussa, Pipsa puolestaan..." "TÄÄLLÄ MINÄ OLEN!" Pipsa kailotti ja syöksyi esiin piilopaikastaan sängyn alta. "Pipsa!?" Nick huudahti epäuskoisena ja innostuneena. Nick ja Pipsa ovat tunteneet jo kauan, sillä aikoinaan olimme Pipsan ex-hoitajan Mantsun kanssa paljon tekemisissä keskenään. Muistan, miten edesmennyt kissani Mitteri oli nuorena poikana kovasti ihastunut Pipsaan, mutta tyttö haikaili tuolloin Joikan perään. "Mitä olet tykännyt asua Nelskun luona?" utelin Pipsalta hänen ja Nickin suoritettua tervehdysrituaalin. "Täällä on oikein kivaa! Toki käy sääliksi entistä perhettäni joka joutuu nyt asumaan adoptiossa, mutta ymmärrän etteivät kaikki saa uusia koteja heti", Pipsa selitti. Nick vaikutti suhtautuvan muuttoon paremmalla mielellä Pipsan takia, mutta Oili ja Pontsu nököttivät vähän vierastaen oven edustalla. "Tulkaahan tänne sieltä", maanittelin ja pistin tyhjän käteni nyrkkiin uskotellakseni siellä olevan herkkupaloja. "Tuo on niin viime vuosikymmenen temppu", Pontsu tuhahti, mutta kissat tulivat silti luokseni huoneen keskiosaan, missä Nick esitteli tyttärensä ja Pontsun Pipsalle. "Seurusteletteko te?" Pipsa kysäisi ja silmäili kaksikko viekkaasi. "Öhh juu, miten arvasit?" Oili mumisi hämmentyneenä. "Sen vain näkee. Milloin olette suunnitelleet jälkikasvunhankintaa?" Pipsa uteli kuin mikäkin lapsenlapsia odotteleva isoäiti. "Sellaiset asiat eivät ole vielä ajankohtaisia, sillä tyttäreni aikoo käydä koulut ensin loppuun", Nick tiedotti ja tuijotti kaksikkoa tiukasti niin kauan kunnes nämä olivat kumpikin nyökänneet vahvistukseksi. "Muista Nick, että sinulla ei ole aikaa loputtomasti, toisin kuin minulla. Olet jo vanha, ja lapsenlapset voivat jäädä sinulta liian vitkastelun takia näkemättä", Pipsa huomautti. "En minä vielä sentään mikään ikäloppu ole", Nick murahti, mutta hän jäi selvästi miettimään Pipsan sanomisia. "Entäs häät? Isännekin meni aikoinaan naimisiin, joten hän odottaa varmaan samaa teiltä!" Pipsa kääntyi taas lähes täysikasvuisten kissojen puoleen, joita selvästi ahdisti Pipsan jatkuvat kysymykset.
Olimme juuri saaneet laiteltua tavaramme paikoilleen, kun huoneen ovi aukesi ja sisään rynni kaksi kilpikonnavärityksellistä kissaa. Kumpikin viskoi koulutavaransa sohvapöydälle radion viereeen. "Oliko kiva päivä koulussa? Tuliko läksyjä?" Nelsku uteli hoidokeiltaan jotka olivat tulleet puskemaan hoitajansa jalkaa. "Oli ja ei tullut läksyä. Tai ehkä vähän matikasta", Beatta selitti. Karri sen sijaan oli vaiti ja kurkki minua ja kissojani vähän ujosti hoitajansa takaa. "Menkääpä tervehtimään uusia kämppiksiämme", Nelsku kehotti ja tuuppasi kaksikon liikkeelle. Nick huikkasi kissoille nopeat moikat ja jatkoi sitten jutustelua kahdestaan Pipsan kanssa syrjemmällä, mutta Oili ja Pontsu tulivat luomaan lähempää tuttavuutta Beattan ja Karrin kanssa. Oili tarkasteli edessään seisovaa suunnilleen samanikäistä tyttökissaa mietteliäänä. "Meikkaatko usein?" Oili aloitti keskustelun lempiaiheestaan: ulkonäöstä ja kaunistautumisesta. Beatta tuntui menevän hieman hämilleen. "Öh, en ole oikein perehtynyt asiaan", kisu vastasi. Oilin silmät pyöristyivät aavistuksen järkytyksestä. "Siis mitä! Nyt on kyllä korkea aika. Minä olen meikannut jo pienestä pitäen. Haluatko saada minulta vinkkejä?" Oili tarjoutui avustajaksi, ja Beatta nyökkäili innoissaan. Olin kuunnellut tyttöjen keskustelua ja varoitin Nelskua siitä, että juteltuaan Oilin kanssa Beatta alkaa vaatia hoitajaansa ostamaan kamalan kasan meikkejä. Pontsu ja Karri seisoivat muutaman jalanmitan päässä toisistaan. Kumpikin taisi miettiä juttusille menemistä, sillä muut hoidokkimme olivat jo löytäneet "parit" toisistaan, kun Nick ja Pipsa muistelivat yhdessä menneitä ja Oili esitteli meikkilaukkunsa sisältöä Beattalle. Karri ja Pontsu taisivat olla molemmat vähän ujoja, eikä uusille tuttavuuksille noin vain menty juttelemaan. Nelsku päätti tulla avuksi ja kyykistyi juttelemaan Karrille: "Mitäpä jos näyttäisit Pontsulle sitä robotti-leluasi?", tyttö vinkkasi kissalle, jolloin Karri nyökkäsi pienesti ja viittoi Pontsua tulemaan lelukopan luo. Katselimme kissojen tutustumista tyytyväisinä. Kaikille oli löytynyt hyvin seuraa.
Olimme päättäneet Nelskun kanssa valmistaa kunnon aterian, koska syöjiä oli paikalla enemmän. Beatta ja Pontsu olivat tulleet auttamaan meitä ruuanlaitossa. Pyysin muutenkin usein apua Pontsulta ruokaan liittyvissä asioissa, sillä kissalla oli siitä kokemusta kokkikerhon ansiosta. Minä pilkoin salaatinlehtiä ja parsakaalia salaattia varten, ja Nelsku avasi kanapalakissanruokatölkkejä, joita hänellä oli kaapissaan rutkasti. Päätimme laittaa tarjolle myös kuivamuonaa, joten tyhjensimme pari naksupussia yhteen ruokakulhoon. Pontsu kaatoi maitoa, ja Beatta hyöri paikalla lähinnä esitelläkseen hoitajalleen kirkkaanvärisiä kynsiään, jotka Oili oli lakannut. "Oililla oli sellaiset hienot tekokynnet, saanko minäkin, saanko?" Beatta miukui innoissaan. "Enpä oikein tiedä.. Eivätkö ne ole vähän epäkäytännölliset? Sinä ja Karri kuitenkin leikitte usein aika vauhdikkaita leikkejä, jolloin kyntesi vain irtoilisivat", Nelsku huomautti. Beatta näytti hoitajalleen kieltä ja tassutteli sitten auttamaan Pontsua maitopurkin avaamisen kanssa. "Pidä kiinni purkista, niin minä teen siihen viillon kynsilläni", Beatta selitti, ja Pontsu kiersi tassunsa tiukasti maitopurkin ympärille pitääkseen sen paikoillaan operaation ajan. Beatta veti kyntensä esiin ja viilsi purnukan avauskohdalle pienen halkeaman, josta maitoa pääsi valumaan ulos. Minun olisi tehnyt mieli huomauttaa, että tekokynsillä Beatta ei olisi pystynyt äskeiseen, mutta päätin antaa olla. Kun kaikki ruoka oli tarjoilukelpoisesti esillä [Kun kaikki ruoka oli posesti esillä], kutsuttiin kissaporukka syömään. Terveysintoilijana Oili ryntäsi ensimmäiseksi salaattiastialle, ja tyttöä kummastuttikin, kun kukaan muu ei tullut kilpailemaan salaattiannoksesta. Naksuhullu Nick oli parkkeerannut arvatenkin naksukulhon kohdalle, ja myös Karri kurkotteli varovasti aina sopivan tilaisuuden tullen nappaamaan muutaman naksun. Loput kissat popsivat kanapalakissanruokaa. "Ettekö ota salaattia?" Oili kummasteli. "Yäk, salaatti on pahaa!" Beatta ja Pipsa ulvaisivat yhteen ääneen. "Niin, nämä meidän tytöt eivät halua salaattiin koskea", Nelsku selitti. Oili pudisteli järkyttyneenä päätään ja jatkoi syömistä. Hetken päästä Pontsu saapui myös salaattilautasen ääreen, mutta kissa ei tainnut tulla syömään vaan supisemaan jotakin Oilin korvaan.
Koska syöjiä oli monta, menivät kaikki ruokakulhot tyhjiksi nopeasti. Minä, Pontsu ja Pipsa lähdimme ruuan jälkeen hoitolan keittiöön tiskaamaan astioita. Keittiössä ei ollut ketään, joten saimme vapaasti leveillä ja vallata koko tiskipöydän. Laskiessani vettä tiskialtaaseen teimme nopeasti työnjaon: Tiskaaminen jätettiin minun vastuulleni, koska siinä joutuu läträämään eniten veden kanssa, Pipsa puolestaan hoiti astioiden huuhtelun ja Pontsu kuivasi astiat pyyhkeeseen. "Tuota, simssiliini..." Pipsa sanoi vaisusti. "Niin?" kysäisin katsahtaessani Pipsaan päin. "En viitsinyt ottaa tätä puheeksi Nelskun kuullen.. Tiedätkö mitä vanhalle hoitajallani Mantsulle kuuluu?" Pipsa maukaisi. Ojensin juuri pesemäni ruokakulhon Pipsalle huuhtelua varten. "Puhuimme muutama viikko sitten Skypessä, mutta nyt ei olla vähään aikaan oltu yhteydessä", kerroin. Tyttökisu nyökkäsi ja piteli äsken antamaani ruokakulhoa toisessa tiskialtaassa juoksevan veden alla. "Eiköhän se ole jo hyvä", Pontsu vinkkasi, kun oli kulunut jo melkein minuutti siitä kun Pipsa oli aloittanut astian huuhtelun. "Oho, tosiaan! Anteeksi, olin ajatuksissani", Pipsa selitti ja sulki hanan. Nyt Pontsu tarrasi kulhoon ja hankasi sitä kangaspyyhettä vasten. "Minäkin mietin välillä entistä hoitajaani Koukeroa", Pontsu paljasti. Isäni Koukoero oli vuosia sitten hetken aikaa hoitajana Mourussa, mutta hänen lopetettuaan minä otin Pontsun hoiviini. Pipsa ja Pontsu pystyivät hyvin ymmärtämään toisiaan saman asian kokeneena, joten minä en pahemmin puuttunut keskusteluun heidän jutellessaan ikävästään edellisiin hoitajiinsa. Astioiden tiskaaminen sujui nopeasti kolmestaan, joten pian olimme saaneet kaiken valmiiksi.
Katselin kun Nick kirmasi nuorempien kissojen perässä ulos. Olimme päättäneet lähteä porukalla pihalle, sillä sisällä ei oikein mahdu leikkimään isoja ryhmäleikkejä. Pontsu ja Oili olivat tosin jääneet sisälle päiväunille. Pontsu väsyy tosi nopeasti, joten se nukkuu yhä päiväunia vaikka onkin jo aikuinen kissa. Karrikin olisi halunnut jäädä mieluummin sisälle, mutta Nelsku suostutteli kisun tulemaan mukaamme ulos. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi tummia housujani vasten, ja puut olivat täynnä vihreitä lehtiä. Nick tuli nykimään minua housunlahkeesta ja osoitti vähän matkan päässä olevaa Nelskua. Kappas, olin unohtunut ihailemaan maisemia enkä ollenkaan tajunnut seurata muita. "Mitä tehdään?" Beatta maukui. "Kärrynpyöriä!" Pipsa innostui ja kohottautui seisomaan takatassujensa varaan valmistautuessaan pyörähdykseen. Vauhtia ei ikävä kyllä ollut riittävästi ja kissa kierähti selälleen nurmikolle. "Jokin ryhmäleikki voisi olla kiva", pohdiskelin. Harmi ettemme tajunneet ottaa sisältä mukaan mitään palloa. "Kävisikö hippa?" Karri ehdotti ujosti. Muut innostuivat heti ideasta, ja me hoitajatkin päätimme osallistua. Nelsku jäi ensin, ja lähdimme kirkuen (tai ainakin minä kiljuin..) juoksemaan häntä pakoon. Onnekseni Nelsku lähti jahtaamaan Beattaa, joten minulla ei olisi hätää ainakaan heti. Beatta oli yllättävän nopea kintuistaan, joten Nelsku päätti vaihtaa jahdattavakseen Nickin, jolloin vanhus alkoi pinkoa pakoon täyttä vauhtia. Nuoruusvuosinaan Nick oli todella kova urheilija, eikä ikä paljoa nytkään menoa haitannut. Nelsku onnistui kuitenkin ajamaan Nickin umpikujaan ja pääsi nappaamaan tämän kiinni. Nickin jäätyä hipaksi alkoi kissa lähestyä minua uhkaavasti, joten pinkaisin äkkiä karkuun. En katsonut juostessani eteeni, ja kompastuin pihalla lojuvaan ämpäriin ja lensin mahalleni nurmikoille. Nick ryntäsi luokseni Karrin kanssa. "Oletko kunnossa?" Nick kysyi vähän hätäänyneenä. "Juuh", mutisin ja sylkäisin ruohoa suustani. "Siinä tapauksessa... HIPPA!" Nick nauroi ja kosketti tassullaan pohjettani. Nousin äkkiä takaisin jaloilleni ja lähdin juoksemaan Karrin perään. Kissa viiletti kovaa vauhtia ja pysähtyi vaahterapuun juurelle. Juuri kun olin päässyt paikalle, kapusi kissa puuhun turvaan. "Hei, epäreilua!" valitin Karrin virnuillessa puun oksalta. Minun ei auttanut muu kuin vaihtaa jahtauksen kohdettani, ja tällä kertaa suuntasin keltaturkkisen Pipsan perään.
Ulkoilun jälkeen palasimme taas sisälle, ja Oili ja Pontsukin olivat jo heränneet päiväuniltaan. Koulussa olleet Karri ja Beatta alkoivat tehdä läksyjään, ja Pipsa puuhasteli jotain kahdestaan Nelskun kanssa. Yhtäkkiä minulle tuli kamalan ulkopuolinen olo, ja päästäkseni sitä karkuun ehdotin kissoille että mentäisi peseytymään kylppäriin. "Meillä on kyllä minisuihku jota voi myös käyttää", Nelsku huomautti. "Kiitos vain, mutta taidamme kuitenkin valita kylpyhuoneen isomman ammeen", selitin ja houkuttelin kissojani luokseni. Nappasin Oilin meikkipussin mukaan, sillä hän oli sullonut sinne kaikki siisteystarvikkeemme. Kylppäri oli onneksi vapaana, tänään hoitola tuntuu olevan ihan tyhjillään. Ehkä porukka on karannut remonttimelua ulos. Kylppärissä Nick säntäsi avaamaan hanan, ja kylpyvesi alkoi valua ammeeseen. Kaivelin laukusta saippuaa, mutta kun en saanut löytämääni millään käsiini päädyin kumoamaan koko pussin sisällön lattialle. "Varo vähän ettei mitään mene rikki", Oili huudahti kimpaantuneena ja riensi tarkitamaan, ettei mihinkään kynsilakkapulloon ollut tullut naarmuja. Löysin pinkin shampoopullon joka taisi olla Mitterin ajoilta ja ihmettelin, kun emme olleet kuluttaneet sitä loppuun. Avasin korkin ja havaitsin shampoon olevan aika vähissä, joten se tulisi varmaan käytettyä nyt loppuun. Pojat polskuttelivat jo ammeessa, ja nostin Oilinkin veteen. Poimin ensimmäiseksi Pontsun käsiini ja aloin levittää sen turkkiin shampoota. "Noh, mitäs olette tykänneet kämppiksistämme?" kysäisin uteliaana. "He ovat tosi kivoja. Meillä on Beattan kanssa paljon yhteistä", Oili selitti tohkeissaan. Mukavaa kun kissat ovat saaneet uusia kavereita. Sain saippuoitua Pontsun, ja käskin hänen siirtyä suihkun alle huuhtoutumaan, ja nyt Oili vuorostaan lillui kohdalleni shampoon levitystä varten. Katselin kun Nick ja Pontsu pelleilivät suihkun kanssa. Nick oli poiminut suihkutusosan tassuihinsa ja tähtäsi sillä Pontsua, joka sukelsi veden alle piiloon. "Varokaa vähän ettei koko kylppäri kastu", sanoin naureskellen. "Varoisit itse. Laitoit juuri saippuuaa silmiini!" Oili vinkui ja alkoi välittömästi huuhdella naamaansa vedellä. "Oh, anteeksi", mutsisin. Olin tarkkaillut poikia niin intensiivisesti etten tajunnut katsoa saippuoimaani kissaa samalla. Suihkusota rauhoittui kun pyysin Nickin luokseni, ja nuoret kissat suihkuttelivat rauhallisemmin. "Mukavaa kun tulette Pontsun kanssa paremmin toimeen", puhuin hieroessani shampoota Nickin mahakarvoihin. Nickillä on tosi tuuhea karvoitus, raukka varmaan läkähtyy hengiltä kesähelteillä. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan kirjaimellisesti. Ensimmäinen hoidokkini Mitterihän menehtyi muutama vuosi sitten kesällä, siinä saattoi olla helteillä tekemistä, sillä vanhusten suurin kuolleisuusaika on kesällä, jolloin vanhat sydämet eivät kestä kuumuutta. Havahduin ikävistä mietteistäni taas maanpinnalle kun tajusin alkaa kuunnella Nickin selityksiä. Nick oli kuulemma hyväksynyt Pontsun nyt virallisesti tyttärensä kumppaniksi - ja myöntänyt jopa kosintaluvan! "Uuh, päästäänköhän viettämään kesähäitä!?" intoilin. Teimme vielä uuden kierroksen hoitoaineen levityksen kanssa, ja vanha hoitoainepurnukkakin kului loppuun. Viskasin tyhjät pullot kylpyhuoneen roskikseen ja laskin kylpyvedet pois ammeesta kissojen kuivatellessa. Kello oli jo melkoisen paljon kun palasimme takaisin Nelskun huoneeseen, ja Nelsku kissoineen olikin jo ehtinyt painua pehkuihin. Laskin varovasti Oilin meikkipussukan lattialle ja hyvästelin kissani ennen kuin lähdin hoitolasta.
Nickin mielipide päivästä: "simssiliini olisi saanut olla vähän varovaisempi kauniiden koskettimieni kanssa! Onneksi ne eivät menneet rikki. Minun täytyykin alkaa laatia jotain hienoa sävelmää tyttäreni häitä varten. ,-)"
Pontsun mielipide päivästä: "Olipa kivaa saada uusia kavereita. Yhdessä puuhastellessa tuli juteltua vähän kaikkien kanssa, mutta eniten tykkäsin leikkiä Karrin kanssa robotilla!"
Oilin mielipide päivästä: "Hyh kamala, miten Beatta ja Pipsa eivät muka syö salaattia? Ei mikään ihme että ovat sellaisia pullukoita.. Noh, eipä minulla ole varaa sanoa kun itse jäin sisälle köllöttelemään muiden juoksennellessa ulkona, joten tasoissa taidetaan olla."
Kommentit
Lähetä kommentti