Uusia tavaroita ja siivoamisen välttelyä

Olin intoa täynnä, kun kiireiltäni ehdin vaihteeksi käydä katsomassa Mitteriä. Meillä oli ollut viimeksi niin hauskaa, ettei rajaa ollut. Tänään olisi varmasti vieläkin hauskempaa ottaen huomioon, miten suurta säkillistä tavaraa raahasin mukanani. Mitteri oli voittanut arpajaisissa paljon palkintoja, ja sen lisäksi olin käynyt marketissa tuhlaten kaikki voittorahat. Olin onnellinen ajatellessanikin Mitterin suloisen ilmeen näkemistä, vauvani varmasti pomppisi riemusta. Koputin hoidokkini ovelle, minkä jälkeen astuin sisään tutkisekellen, mihin kissani oli taas kadonnut. Muistelin viime käyntiäni, ja mieleeni palasivat Mitterin sanat, joissa se sanoi etsivänsä uuden piilopaikan. "Huhhuh, miten löydän sen?" mietiskelin ääneen katsellen huonetta. Samassa kuulin ison rohahduksen takaani, ja käännyin. "Terve simssiliini!" Mitteri karjaisi hypätessään oven luona olevasta kukkapuskasta. Säikähdin niin, että tiputin säkin lattialle, ja Mitteri pomppasi kaulaani. "Höpsö kissa, miten kukatkin kärsivät tempuistasi", sanoin itsekin hiukan naureskellen. "Ei niille mitään käynyt, kun mä istuin niin varoen niiden päällä", Mitteri vakuutteli, joten täytyipä minun uskoa. "Noh, et kyllä ikinä arvaa, mitä kaikkea minulla on mukanani", sanoin raottaen säkin suuta. "Arvaanpas. Aijca kertoi minulle, kuinka olit käynyt shoppaamassa marketissa. Mutta näytähän", Mitteri kertoi työntäen päänsä säkkiin. "Hei, en näe mitään!" Mitteri karjaisi. "Ehkä et näekään mitään, kun silmäsi eivät ole edes auenneet", huomautin naureskellen. Samassa Mitteri tuli pois säkistä, ja murahti: "Olet ihan sokea. Miten et voinut huomata, että silmäni ovat auenneet!" Kauhistuin mokaani, ja kyyläsin Mitteriä tarkasti, se oli totta. "Voi pikkuistani, sinähän kasvat!" kauhistuin. "Totta kai! Ikävä kyllä en oppinut vielä kehräämään. Harjoittelin sitä koko yön, jotta sinä olisit iloinen", Mitteri kertoi masentuneena. "Varmasti vielä opit", kannustin samalla ajatellen, että tuskin kisuliinini olisi koko yötä harjoitellut. Tällä kun oli niin mainiot unilahjat. "Mutta hei, ota tavarat jo pois säkistä. Haluan nähdä ihan kaiken", Mitteri käski, joten aloitin lastaamisen lattialle. "Nämä sinä voitit arpajaisista", kerroin osoittaen käkikelloa ja mini kosketinsoittimia. Mitterin silmät tarkkailivat ihaillen koskettimia. "Saanko soittaa?" hän kysyi haaveillen. "Toki saat. Ne ovat nyt sinun", sanoin, ja Mitteri alkoi innoissaan tassutella koskettimilla. Mikään huippuluokan soittaja Mitteri ei ollut, mutta ihan hyvä aloitteliaksi. "Hienosti soitettu! En tiedä ketään parempaa", liioittelin kissalleni, joka näytti vieläkin tyytyväisemmältä. "Olen luonnonlahjakkuus!" Mitteri arveli. "Voisimme laittaa tämän käkikellon seinälle, voitit senkin", sanoin, milloin Mitterin katse kääntyi uuteen kelloonsa. "Laita sitten, mutta tarpeeksi matalalle, jotta näen ajan!" Mitteri komensi. Naurahdin, ja tein työtä käskettyä. "Mitä muuta sinulla on mukana?" Mitteri kysyi. "Noh, ostin sinulle ruokaa, lelun ja siivousvälineet", ilmoitin. "Siivousvälineet? Mitä minä niillä teen? En minä tykkää siivota!" Mitteri vänkyi. "Kuule, siivoamme vielä tänään. Huomasin, että lattiat kaipaavat paljon kuurausta", huudahdin, mutta Mitterin hymy hyytyi entisestään. "Tiedätkö, en voi auttaa. Tulin sairaaksi", Mitteri kertoi tehden tekoyskää. "Olisikohan noin sittenkään? Siivoaminen on kivempaa kuin arvaatkaan, mutta voimmehan me ensin syödä ja leikkiä", puhuin, ja Mitterin ilme piristyi. "Joo, syödään. Vihdoinkin toit sitä, olen kohta pelkkä luuranko, ellen saa jotain!" Mitteri puhui kärsivästi. "Voi sinua raukkaa. Haluatko lämmitettyä vai kylmää maitoa?" kysyin. "Kylmä käy. Täällä on kuuma", Mitteri kertoi. Nappasin tuttipullon säkistä, jolloin Mitterin ilme muuttui taas säikähtäneeksi. "En minä ole mikään vauva! Olen jo iso kissa!" Mitteri puolusteli. "Vauva sinä olet, ja vauvanani pysyt!" karjaisin törkäten pullon kissani suuhun. Se näytti rauhottuvan, ja juovan tyytyväisenä. "Hyvää maitoa", se totesi väliin. "Vauvamaito maistuu aina hyvältä", ilmoitin, jolloin Mitteri tuumasi: "Sitten en halua koskaan kasvaa". "Hah, vastahan sinä sanoit olevasi jo iso kissa", huomautin naureskellen. "Mitä sitten?" Mitteri kysyi, ja joi viimeisen hörpyn pullosta. "Kylläpä massu tuli täyteen", Mitteri totesi. "Jopa niin täyteen, että jaksat leikkiä tällä", sanoin kaivaen värikkään pehmolelun säkistä. "Vau, se on upea!" Mitteri huudahti, ja alkoi heti temmeltämään lelunsa kanssa. Katsoin kissaani tyytyväisenä, olin ostanut juuri oikean lelun: värikkään ja omaperäisen, niin kuin kissanikin. "Niin, voit leikkiä sillä hiukan myöhemminkin. Meidän piti siivota", huomautin. "Voisimmeko jättää siivouksen ensi kertaan?" Mitteri kysyi muuttaen ilmeensä onnettomaksi. "Olen aivan puhki leikkimisestä", hän perusteli. Katsoin kissani uupuneita kasvoja, ja päätin armahtaa. "Hyvä on. Siivotkaamme heti huomenna", sanoin, ja Mitteri ilahtui. "Kiitos simssiliini, olet maailman paras hoitaja", Mitteri julisti puskien jalkaani. Samalla kuulin jonkun uuden äänen, jonka Mitterikin hokasi. "Minä... minä tein sen! Opin kehräämään!" Mitteri riemastui. "Tietysti opit. Olet niin hyvä ja fiksu kissa", kehuin, ja Mitteri puskeutui vahvemmin minuun. "Eiköhän pienen ja uupuneen kissani kuuluisi mennä taas nukkumaan. Vauvat tarvitsevat paljon unta, ja voisin laittaa tuon uuden lelusi unileluksesi", ehdotin, mistä Mitterikin innostui. "Joo. Nukkuminen on kivaa!" hän huudahti hypäten sängylleen. Asetin värikkään lelun kissani viereen. "Hyviä päiväunia, ja nähdään huomenna", sanoin, ja vilkuttelin kissalleni, joka ei kuitenkaan enää huomannut sitä, kun oli jo täydessä unessa. Naurahdin lahjakkaalle kissalleni. Asetin ämpärin ja rätin sängyn viereen, ja nappasin tyhjän tuttipullon maasta. "Vien sen samalla roskikseen, kun lähden", suunnittelin, ja poistuin huoneesta sulkien oven hipihiljaa.

Mitterin mielipide päivästä: "Tänään oli elämäni onnekkain päivä. Sain kivoja lahjoja, ja hyvää ruokaa. Ja mikä parasta, opin kehräämään. Jännittää jo, mitä huomenna opin. Kumpa simssiliini unohtaisi sen siivousjutun, kenties jos piilottaisin siivousvälineet? Voisin välttää koko homman. Joo, hyvä idea. Täytyy keksiä niille jokin ovela piilo!"