Varokaa heikkoa jäätä
Kissafani pyysi kirjoittamaan jatkoa tarinaansa, joten tämä pätkä on siitä:
"Mihin meillä nyt on tämmöinen kiire?" Oili kummasteli komentaessani kissojani tulemaan ulos. "Lammella tapahtui jäihin putoaminen ja yksi kissa loukkaantui. Minun velvollisuuteni on tarkistaa että kissalla on kaikki hyvin, joten lähdetään Eläinlääkäriin", yritin selittää nopeasti tilannetta. "Mihin sinä meitä tarvitset, etkö voi mennä yksinäsi?" Nick huomautti eikä tehnyt elettäkään noustakseen makuuasennostaan. Tuijotin kissojani silmät pyöreinä. Olin juuri kertonut hoitolassa sattuneesta onnettomuudesta, ja kissani eivät viitsineet osoittaa yhtään myötätuntoa loukkaantunutta kohtaan. "Kun minä sanon että menemme yhdessä niin silloin menemme!" karjaisin, jolloin sain kissoihin lopulta eloa. Pontsu pakkasi vyölaukkuunsa jotakin ennen kuin pääsimme lopulta lähtemään.
Saavuimme Eläinlääkäriin, ja bongasin oitis Kissafanin yhdeltä odotuspenkiltä. Hänellä oli sylissään vaatteista kasattu nyytti, jonka keskellä kohmeinen kissa nyyhötti liikkumattomana. "Hei, halusin tulla katsomaan kuinka täällä pärjäillään", lausahdin asteltuani Kissafanin viereen. "Ki-kiitos. F-Fi-ki ei liiku", Kissafani sanoi ääni väristen. "Kuoleeko Fiki?" Kissafanin vieressä istuva Tuike kysyi ja tapitti minua peloissaan. Kumarruin silittämään kissan päälakea. "Älä ole huolissasi. Fiki on vain jäässä lampeen putoamisen takia, mutta kyllä hän pian taas virkenee", vakuuttelin. Oili rohkeni tulemaan sivulla seisovista kissoistani ensimmäisenä lähemmäksi ja kaappasi Tuikkeen halaukseen. Pojat sen sijaan pysyivät tönkköinä paikallaan, ja Nick ainakin näytti selvästi katuvan aiempaa välinpitämättömyyttään.
Olimme istuneet odotushuoneessa vaiti vaivaiset viisi minuuttia, mutta odottaminen oli tuntunut ainakin tunnin mittaiselta. Lopulta vastaanoton ovi aukesi ja Tomelius kutsui Fikiä ja Kissafania sisään. "Odota sinä täällä Tuike", Kissafani käski kun hänen toinenkin hoidokkinsa oli nousemassa ylös. "Miksi, minä haluan tulla mukaan!" Tuike karjui. Oili oli taas hyssyttelemässä häntä. "Rauhoitu, me pidämme sinulle seuraa", Oili lupasi. "Niin, tohtori voi ottaa sisään vain potilaan", Nick selitti. Tuike katseli haikeana miten hänen hoitajansa ja Fiki katosivat Tomeliuksen perässä toiseen huoneeseen. Mietin miten voisimme piristää Tuikea, mutta Pontsulla oli idea jo valmiina. "Otin mukaan kyniä ja paperia. Mitä jos askartelisimme lammen edustalle varoituskylttejä, jolloin muut eivät joudu vaaraan", Pontsu ehdotti ja pudotti vyölaukussa olleet tavarat lattialle. "Joo! Oli tyhmää juosta heikolle jäälle enkä halua että kukaan joutuu enää vaaraan", Tuike selitti. "Voisitte samalla askarrella kylttejä muuallekin Mouruposken vesialueille, kuten vaikka Minimerenrannalle", ehdotin. Onneksi jää oli paksua vielä helmikuussa olleessa pilkkikisassa eikä siellä tapahtunut mitään tällaista. Kissat piirsivät, värittivät sekä leikkasivat ja liimasivat papereista erilaisia kylttejä, joihin minä kirjoitin varoitustekstejä. "Näihin pitää vielä teipata jotkin kepit, ja sitten voimme käydä pystyttämässä ne vesistöjen lähistölle", suunnittelin katsellessani kissojen piirtämiä valmiita kuvia. "Tarvittaisiin vielä se Pikku Kakkosen möreä-ääninen nalle sanomaan 'Varokaa heikkoa jäätä', niin viesti menisi varmasti perille", Nick naureskeli.
Vastaanottohuoneen ovi avautui, ja Kissafani ja Fiki tulivat ulos. Fiki vaikutti olevan ihan kunnossa, sillä hän pystyi taas kävelemään itse. "Nytkö te jo tulitte?!" Tuike ihmetteli. Hänellä oli ollut piirtäessä niin hauskaa että aika oli kulunut nopeasti. "Onko Fiki nyt kunnossa? Mitä Tomelius sanoi?" utelin. "Fiki voi hyvin. Tohtori kuitenkin sanoi että hänelle voi tulla pientä flunssaa ja kuumetta paleltumisen takia", Kissafani kertoi. "simssiliini, ethän rankaise Kissafania? Oli minun typerä ideani mennä jäälle juoksemaan", Fiki selitti selvästi huolestuneena. "En tietenkään! Vahinkoja sattuu, eikä tämä ole mikään syy rangaista ketään. Tärkeintä on että sinä olet kunnossa", puhuin ja kumarruin antamaan nopeat silitykset Fikille. "Nyt kun kaikki on taas kunnossa, haluaisitteko tulla meille kaikki kolme?" kysäisin. Tuike innostui heti. "Joo mennään mennään! simssiliinin kissat on kivoja ja me piirrettiin yhdessä", Tuike selitti vauhdilla. Kissafani näytti kuitenkin mietteliäältä. "Enpä tiedä onko se hyvä ajatus. Olisi ehkä parempi jos Fiki pääsisi kotiin lepäämään", Kissafani sanoi. "Entä jos tulisimme teille kylään?" Oili ehdotti.
"Mihin meillä nyt on tämmöinen kiire?" Oili kummasteli komentaessani kissojani tulemaan ulos. "Lammella tapahtui jäihin putoaminen ja yksi kissa loukkaantui. Minun velvollisuuteni on tarkistaa että kissalla on kaikki hyvin, joten lähdetään Eläinlääkäriin", yritin selittää nopeasti tilannetta. "Mihin sinä meitä tarvitset, etkö voi mennä yksinäsi?" Nick huomautti eikä tehnyt elettäkään noustakseen makuuasennostaan. Tuijotin kissojani silmät pyöreinä. Olin juuri kertonut hoitolassa sattuneesta onnettomuudesta, ja kissani eivät viitsineet osoittaa yhtään myötätuntoa loukkaantunutta kohtaan. "Kun minä sanon että menemme yhdessä niin silloin menemme!" karjaisin, jolloin sain kissoihin lopulta eloa. Pontsu pakkasi vyölaukkuunsa jotakin ennen kuin pääsimme lopulta lähtemään.
Saavuimme Eläinlääkäriin, ja bongasin oitis Kissafanin yhdeltä odotuspenkiltä. Hänellä oli sylissään vaatteista kasattu nyytti, jonka keskellä kohmeinen kissa nyyhötti liikkumattomana. "Hei, halusin tulla katsomaan kuinka täällä pärjäillään", lausahdin asteltuani Kissafanin viereen. "Ki-kiitos. F-Fi-ki ei liiku", Kissafani sanoi ääni väristen. "Kuoleeko Fiki?" Kissafanin vieressä istuva Tuike kysyi ja tapitti minua peloissaan. Kumarruin silittämään kissan päälakea. "Älä ole huolissasi. Fiki on vain jäässä lampeen putoamisen takia, mutta kyllä hän pian taas virkenee", vakuuttelin. Oili rohkeni tulemaan sivulla seisovista kissoistani ensimmäisenä lähemmäksi ja kaappasi Tuikkeen halaukseen. Pojat sen sijaan pysyivät tönkköinä paikallaan, ja Nick ainakin näytti selvästi katuvan aiempaa välinpitämättömyyttään.
Olimme istuneet odotushuoneessa vaiti vaivaiset viisi minuuttia, mutta odottaminen oli tuntunut ainakin tunnin mittaiselta. Lopulta vastaanoton ovi aukesi ja Tomelius kutsui Fikiä ja Kissafania sisään. "Odota sinä täällä Tuike", Kissafani käski kun hänen toinenkin hoidokkinsa oli nousemassa ylös. "Miksi, minä haluan tulla mukaan!" Tuike karjui. Oili oli taas hyssyttelemässä häntä. "Rauhoitu, me pidämme sinulle seuraa", Oili lupasi. "Niin, tohtori voi ottaa sisään vain potilaan", Nick selitti. Tuike katseli haikeana miten hänen hoitajansa ja Fiki katosivat Tomeliuksen perässä toiseen huoneeseen. Mietin miten voisimme piristää Tuikea, mutta Pontsulla oli idea jo valmiina. "Otin mukaan kyniä ja paperia. Mitä jos askartelisimme lammen edustalle varoituskylttejä, jolloin muut eivät joudu vaaraan", Pontsu ehdotti ja pudotti vyölaukussa olleet tavarat lattialle. "Joo! Oli tyhmää juosta heikolle jäälle enkä halua että kukaan joutuu enää vaaraan", Tuike selitti. "Voisitte samalla askarrella kylttejä muuallekin Mouruposken vesialueille, kuten vaikka Minimerenrannalle", ehdotin. Onneksi jää oli paksua vielä helmikuussa olleessa pilkkikisassa eikä siellä tapahtunut mitään tällaista. Kissat piirsivät, värittivät sekä leikkasivat ja liimasivat papereista erilaisia kylttejä, joihin minä kirjoitin varoitustekstejä. "Näihin pitää vielä teipata jotkin kepit, ja sitten voimme käydä pystyttämässä ne vesistöjen lähistölle", suunnittelin katsellessani kissojen piirtämiä valmiita kuvia. "Tarvittaisiin vielä se Pikku Kakkosen möreä-ääninen nalle sanomaan 'Varokaa heikkoa jäätä', niin viesti menisi varmasti perille", Nick naureskeli.
Vastaanottohuoneen ovi avautui, ja Kissafani ja Fiki tulivat ulos. Fiki vaikutti olevan ihan kunnossa, sillä hän pystyi taas kävelemään itse. "Nytkö te jo tulitte?!" Tuike ihmetteli. Hänellä oli ollut piirtäessä niin hauskaa että aika oli kulunut nopeasti. "Onko Fiki nyt kunnossa? Mitä Tomelius sanoi?" utelin. "Fiki voi hyvin. Tohtori kuitenkin sanoi että hänelle voi tulla pientä flunssaa ja kuumetta paleltumisen takia", Kissafani kertoi. "simssiliini, ethän rankaise Kissafania? Oli minun typerä ideani mennä jäälle juoksemaan", Fiki selitti selvästi huolestuneena. "En tietenkään! Vahinkoja sattuu, eikä tämä ole mikään syy rangaista ketään. Tärkeintä on että sinä olet kunnossa", puhuin ja kumarruin antamaan nopeat silitykset Fikille. "Nyt kun kaikki on taas kunnossa, haluaisitteko tulla meille kaikki kolme?" kysäisin. Tuike innostui heti. "Joo mennään mennään! simssiliinin kissat on kivoja ja me piirrettiin yhdessä", Tuike selitti vauhdilla. Kissafani näytti kuitenkin mietteliäältä. "Enpä tiedä onko se hyvä ajatus. Olisi ehkä parempi jos Fiki pääsisi kotiin lepäämään", Kissafani sanoi. "Entä jos tulisimme teille kylään?" Oili ehdotti.
Kommentit
Lähetä kommentti